Työmarkkinatuki 22.04.2016
Sisällysluettelo 1 Etuusohje... 1 1.1 Hyvä hallinto... 1 1.2 Tavoite... 2 1.3 Etuuden osat... 2 1.3.1 Työmarkkinatuki... 2 1.3.2 Lapsikorotus... 2 1.3.3 Korotusosa... 3 1.3.4 Kulukorvaus... 6 1.3.5 Korotettu kulukorvaus... 6 1.3.6 Ulkomaan kulukorvaus... 6 1.4 Oikeus ja edellytykset... 7 1.4.1 Työvoimapoliittiset edellytykset... 7 1.4.1.1 Työtön työhakija... 7 1.4.1.2 Työmarkkinoilla olon esteet... 8 1.4.1.3 Päätoiminen yritystoiminta... 8 1.4.1.3.1 Kuka on yrittäjä?... 9 1.4.1.3.2 Yritystoiminnan alkaminen ja päättyminen... 13 1.4.1.4 Päätoiminen opiskelu... 16 1.4.1.4.1 Opiskelun keskeytyminen ja päättyminen... 17 1.4.1.5 Työmarkkinoilta poissaolo... 17 1.4.1.6 Korvauksettomat määräajat ja työssäolovelvoitteet... 17 1.4.1.7 Odotusaika... 18 1.4.1.8 Koulutusta vailla olevat nuoret... 18 1.4.2 Yleiset edellytykset... 20 1.4.2.1 Suomessa asuminen... 20 1.4.2.2 Ikä... 20 1.4.2.3 Työmarkkinoilla olon esteet... 21 1.4.2.4 Työkyvyttömyys... 22 1.4.2.4.1 KEL 12 4 momentin mukainen työkyvyttömyyseläke... 23 1.4.2.4.2 Ulkomaan työkyvyttömyyseläke... 24 1.4.2.4.3 Enimmäisaika sairauspäivärahaa... 24 1.4.2.4.4 Sairauspäivärahan omavastuuaika... 25 1.4.2.5 Työ- ja virkasuhteesta johtuvat rajoitukset... 27 1.4.2.5.1 Irtisanomisajan palkka... 27 1.4.2.5.2 Vuosiloma-ajan palkka... 28 1.4.2.5.3 Lakiin tai työ- tai virkaehtosopimukseen perustuva työajan lyhentäminen... 29 1.4.2.6 Jaksotukset... 29 1.4.2.6.1 Lomakorvaus... 29 1.4.2.6.2 Taloudellinen etuus... 31 1.4.2.6.3 Työsuhteen ja kunnallisen virkasuhteen perusteeton päättäminen... 32 1.4.2.6.4 Lomakorvauksen tai taloudellisen etuuden jaksotusmenettely... 38 1.4.2.6.5 Rahakorvaus... 40 1.4.2.6.6 Rahakorvauksen jaksotusmenettely... 40 1.4.2.6.7 Yritysomaisuuden myyntivoitto... 40 i
1.4.2.6.7.1 Milloin myyntivoitto jaksotetaan?... 41 1.4.2.6.7.2 Milloin myyntivoittoa ei jaksoteta?... 41 1.4.2.6.7.3 Myyntivoiton selvitys... 43 1.4.2.6.7.4 Tasetarkastelu... 44 1.4.2.6.7.5 Myyntivoiton määrittely... 45 1.4.2.6.7.6 Myyntivoiton jaksotusmenettely... 47 1.4.2.6.7.7 Jaksotuksen alkamisajankohta... 48 1.4.2.6.7.8 Jaksotuksen enimmäisaika... 48 1.4.2.7 Työriita... 49 1.4.3 Erityiset edellytykset... 49 1.4.3.1 Oikeus työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen... 49 1.4.3.2 Työmarkkinatuen odotusaika... 50 1.4.3.2.1 Odotusajan tutkiminen... 50 1.4.3.2.2 Odotusajan asettaminen alkamaan... 51 1.4.3.2.3 Odotusajan keston laskeminen... 54 1.4.3.2.4 Odotusajan kuluminen... 57 1.4.3.2.5 Odotusajan asettaminen ja työllistymistä edistävä palvelu... 57 1.4.3.2.6 Odotusajan yhteenveto... 58 1.4.3.3 Työllistymistä edistävät palvelut... 58 1.4.3.3.1 Oikeus etuuteen työllistymistä edistävän palvelun ajalta... 62 1.4.3.3.2 Poissaolo työllistymistä edistävästä palvelusta... 66 1.4.3.3.2.1 Oma sairaus... 68 1.4.3.3.2.2 Lapsen sairaus... 71 1.4.3.3.2.3 Muu syy... 72 1.4.3.3.3 Työvoimakoulutusta koskevat erityissäännökset... 76 1.4.3.4 Kulukorvaukset... 76 1.4.3.4.1 Kulukorvaus... 76 1.4.3.4.2 Korotettu kulukorvaus... 78 1.4.3.4.3 Ulkomaan kulukorvaus... 80 1.4.3.5 Maahanmuuttajan kotoutumistuki 31.12.2014 asti... 80 1.4.3.5.1 Kotoutumissuunnitelma... 81 1.4.3.5.2 Kotoutumistuki... 81 1.4.3.6 Matka-avustus... 85 1.4.3.7 Työllistymisrahakokeilu... 88 1.4.3.8 Omavastuuaika... 95 1.4.3.8.1 Omavastuuajan alkaminen... 95 1.4.3.8.2 Omavastuuajan täyttyminen... 95 1.4.3.8.3 Omavastuuaikaan luettavat päivät... 97 1.4.3.8.4 Päivät, joita ei lueta omavastuuaikaan... 98 1.4.3.8.5 Omavastuuajan voimassaolo... 99 1.4.3.8.6 Ei omavastuuaikaa... 101 1.4.3.9 Enimmäismaksuaika... 102 1.5 Suhde muihin etuuksiin... 102 1.5.1 Estävät etuudet... 102 1.5.2 Vähennettävät etuudet... 104 1.5.2.1 Etuoikeutetut etuudet... 106 1.5.3 Lasten kotihoidon tuki... 106 1.5.3.1 Puoliso... 107 ii
1.5.4 Ulkomailta maksettavat etuudet... 109 1.6 Hakeminen... 110 1.6.1 Vireilletulo... 111 1.6.1.1 Lähettäjän vastuu... 112 1.6.1.2 Asiakirjan siirto... 112 1.6.2 Kuka voi hakea etuutta?... 113 1.6.2.1 Henkilö itse... 113 1.6.2.2 Edunvalvoja... 113 1.6.2.3 Edunvalvontavaltuutettu... 114 1.6.2.4 Asiamies eli valtuutettu... 114 1.6.2.5 Lähiomainen tai muu henkilö... 115 1.6.2.6 Kunta... 115 1.6.2.7 Kuolinpesä... 115 1.6.3 Hakuaika... 116 1.6.4 Hakemuksen peruminen... 116 1.7 Määrä... 117 1.7.1 Työmarkkinatuki... 117 1.7.2 Lapsikorotus... 117 1.7.3 Korotusosa... 117 1.7.4 Kulukorvaus... 117 1.7.5 Korotettu kulukorvaus... 117 1.7.6 Ulkomaan kulukorvaus... 117 1.8 Määräytymisperusteet... 118 1.8.1 Vähennettävät sosiaalietuudet... 118 1.8.1.1 Lasten kotihoidon tuki... 118 1.8.2 Tarveharkinta... 118 1.8.2.1 Tarveharkinnan tulot... 118 1.8.2.1.1 Puoliso... 119 1.8.2.2 Tulojen vaikutus... 121 1.8.2.3 Tarveharkinta ja vähennettävä sosiaalietuus... 121 1.8.2.4 Työmarkkinatuki ilman tarveharkintaa... 121 1.8.3 Työ- ja muiden ansiotulojen sovittelu... 126 1.8.3.1 Sovitteluperusteet... 126 1.8.3.1.1 Osa-aikatyö... 127 1.8.3.1.2 Lomauttaminen/työtaistelutoimenpide... 129 1.8.3.1.2.1 Viikoittaisen työajan lyhentäminen... 130 1.8.3.1.3 Satunnainen kokoaikatyö... 135 1.8.3.1.4 Yritystoiminnasta saatu tulo... 137 1.8.3.2 Sovittelujakso... 139 1.8.3.2.1 Tavanomainen sovittelujakso... 139 1.8.3.2.2 Erityinen sovittelujakso... 139 1.8.3.3 Työaikatarkastelu... 140 1.8.3.3.1 Työaika... 141 1.8.3.3.2 Työajan tarkastelujakso... 142 1.8.3.3.2.1 Osa-aikatyö ja satunnainen kokoaikatyö... 143 1.8.3.3.2.2 Työajan lyhentäminen lomautuksella... 143 iii
1.8.3.3.2.3 Jaksotyö... 143 1.8.3.4 Soviteltava tulo... 144 1.8.3.4.1 Tulo tavanomaisella sovittelujaksolla... 144 1.8.3.4.2 Tulo erityisellä sovittelujaksolla... 145 1.8.3.5 Tulojen kohdentaminen... 145 1.8.3.5.1 Ansaintaperiaate... 145 1.8.3.5.2 Maksuperiaate... 146 1.8.3.5.3 Tulojen jakaminen kahdelle sovittelujaksolle... 148 1.8.3.6 Määrän laskenta ja suojaosa... 148 1.8.3.7 Työttömyysetuuden ennakkomaksu... 151 1.8.4 Osittainen työmarkkinatuki... 152 1.8.4.1 Vanhemmat... 152 1.8.4.2 Vanhempien taloudessa asuminen... 152 1.8.4.3 Vanhempien muut huollettavat... 152 1.8.4.4 Vanhempien tulot... 153 1.8.4.5 Vanhempien tulojen vaikutus... 153 1.8.4.6 Toimitettavat selvitykset... 153 1.8.4.7 Työmarkkinatuki ilman ositusta... 154 1.8.5 Tulot ja vähennykset... 154 1.8.5.1 Palkkatulot... 155 1.8.5.2 Elinkeinotoiminnan tulot... 156 1.8.5.2.1 Elinkeinotoiminnan tulojen huomioon ottaminen... 156 1.8.5.2.2 Tulojen selvittäminen... 157 1.8.5.2.2.1 Pyydettävät selvitykset eri yritysmuodoissa... 158 1.8.5.2.3 Elinkeinotoiminnan tuloksen jako ansio- ja pääomatuloihin... 162 1.8.5.2.4 Elinkeinotoiminnan tulojen tarkistaminen... 166 1.8.5.2.5 Aloittavan yrittäjän tulojen arviointi... 166 1.8.5.2.6 Uusi hakemus ja yrittäjä... 168 1.8.5.3 Maatalouden tulot... 168 1.8.5.4 Metsätalouden tulot... 170 1.8.5.5 Osinkotulot... 171 1.8.5.6 Talletusten korot... 173 1.8.5.7 Korkotulot... 174 1.8.5.8 Vuokratulot... 174 1.8.5.9 Kuolinpesä ja perintö... 175 1.8.5.10 Sosiaalietuudet... 176 1.8.5.11 Muut työmarkkinatuen määrässä huomioon otettavat tulot... 177 1.8.5.12 Tarveharkinnan tulojen ja vanhempien tulojen huomioon ottaminen... 181 1.8.5.12.1 Tarveharkinnan tuloista tehtävät vähennykset... 182 1.8.5.12.2 Etuoikeutetut tuotot... 183 1.8.5.13 Tiedot rahalaitoksilta... 184 1.9 Ratkaiseminen... 185 1.9.1 Käsittelypaikka... 185 1.9.1.1 Kv-asioiden käsittelypaikka... 188 1.9.2 Esteellisyydestä... 191 1.9.2.1 Käsittely- ja ratkaisukielto... 191 1.9.2.2 Esteellisyyden toteaminen... 191 1.9.3 Työvoimapoliittiset lausunnot ja tiedotteet... 192 iv
1.9.3.1 Lausunnon piiriin kuuluvat asiat... 193 1.9.3.2 Lausunnon voimassaolo... 193 1.9.3.3 Lausuntoihin liittyviä erityistilanteita... 194 1.9.3.4 Tiedotteet... 197 1.9.4 Lisäselvitykset... 199 1.9.5 Kuuleminen... 199 1.9.5.1 Milloin asiakasta on kuultava?... 200 1.9.5.2 Miten kuullaan?... 200 1.9.6 Päätöksen antaminen... 201 1.9.6.1 Käsittelytakuu... 202 1.9.6.2 Päätöksensaajat... 202 1.10 Ilmoitusvelvollisuus... 202 1.11 Tarkistaminen... 204 1.11.1 Muutokset perhesuhteissa... 205 1.11.2 Muutokset työ- ja muissa ansiotuloissa... 205 1.11.3 Muutokset yritystoiminnan tuloissa... 205 1.11.4 Muutokset muissa sosiaalietuuksissa... 206 1.11.5 Muutokset tarveharkinnan tuloissa... 206 1.11.6 Muutokset vanhempien tuloissa... 207 1.11.7 Muita tarkistustilanteita... 207 1.12 Liikamaksu... 210 1.12.1 Takaisinperintä... 210 1.12.2 Regressimenettely... 210 1.12.2.1 Sairauspäiväraha... 211 1.12.2.2 Kuntoutusraha... 211 1.12.2.3 Kansaneläke ja työeläkkeet... 211 1.12.2.4 Sukupolvenvaihdoseläke, luopumiseläke, luopumiskorvaus ja luopumistuki... 214 1.12.2.5 Tapaturmavakuutuslain mukainen päiväraha ja tapaturmaeläke... 214 1.12.2.6 Työttömyyskassan myöntämät etuudet... 215 1.12.2.7 Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki... 216 1.12.2.8 Pienin perittävä määrä... 217 1.12.2.9 Palautusten valvonta ja virheellisten palautusten oikaiseminen... 217 1.12.2.10 Liian suuret palautukset... 217 1.12.2.11 Liian pienet palautukset... 217 1.13 Maksaminen... 218 1.13.1 Maksuosoite... 218 1.13.1.1 Ulkomaan maksuosoite... 218 1.13.1.2 Kuolinpesä... 218 1.13.2 Etuuspäivien määrä viikossa... 219 1.13.3 Maksujaksot... 219 1.13.4 Ennakkomaksumenettely... 220 1.13.5 Maksaminen muulle kuin hakijalle... 221 1.13.5.1 Edunvalvoja... 221 1.13.5.2 Edunvalvontavaltuutettu... 222 1.13.5.3 Kunta... 222 v
1.13.5.3.1 Elatuksen turvaaminen... 222 1.13.5.3.2 Ennakkona myönnetty toimeentulotuki... 224 1.13.5.3.3 Maksaminen kunnalle asiakasmaksulain perusteella... 225 1.13.5.4 Kela... 226 1.13.5.5 Työttömyyskassa... 228 1.13.6 Maksaminen ulosottoviranomaiselle... 228 1.13.7 Ennakonpidätyksen yleiset periaatteet... 228 1.13.7.1 Ennakonpidätyksen perusteet... 229 1.13.7.2 Tietojen saanti ja käyttöönotto... 230 1.13.7.2.1 Suorasiirtotiedot... 231 1.13.7.2.2 Tiedot maksunsaajalta... 231 1.13.7.2.3 Ennakonpidätyksen tallennus... 232 1.13.7.2.4 Kelan selvitettävä... 232 1.13.7.3 Toimittaminen... 232 1.13.7.3.1 Työttömyysturva ja koulutusetuudet... 233 1.13.7.4 Ennakonpidätyksen korjaus ja palautus... 233 1.13.7.5 Takaisin maksetut etuudet... 234 1.13.7.6 Regressisuoritukset... 234 1.13.7.7 Vuosi-ilmoitukset... 234 1.13.7.8 Kuukausivalvonta... 235 1.14 Päätöksen oikaisu ja poistaminen... 235 1.15 Keskeyttäminen... 236 1.16 Lakkauttaminen... 236 1.17 Muutoksenhaku... 236 vi
1. Etuusohje Etuusohje on toimintaohje, jota käytetään apuna etuuksien ratkaisutyössä ja neuvonnassa. Ohje on ensisijaisesti tarkoitettu Kelan sisäiseen käyttöön. Ohjeen pdf-tiedosto muodostuu automaattisesti Kelan intranetissä olevan etuusohjeen verkkosivuista. Teknisestä toteutuksesta johtuen sekä ohjeen sisällysluettelossa että ohjetekstissä on muutamia otsikoita kahteen kertaan. Ohjeen pdf-tiedoston teknistä toteutusta parannetaan tältä osin myöhemmin. Pdf-muotoisesta etuusohjeesta puuttuvat kaikille ohjeille sisällöltään samanlaiset ohjeet päätöksen oikaisu ja poistaminen takaisinperintä muutoksenhaku. Näistä on tehty omat pdf-ohjeet. 1.1. Hyvä hallinto Kela on osa julkishallintoa ja viranomaistoimintaa. Hyvän hallinnon periaatteita tulee noudattaa myös Kelassa. Hyvään hallintoon kuuluvia perustuslaissa turvattuja perusoikeuksia ovat oikeus saada asiansa käsitellyksi toimivaltaisessa viranomaisessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä tulla kuulluksi saada perusteltu päätös ja hakea muutosta päätökseen. Hyvään hallintoon kuuluu myös hyvän kielenkäytön vaatimus ja neuvontavelvollisuus. Etuusasioissa kuten muissakin Kelan käsiteltävissä asioissa on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Asiakkaalle on annettava etuusasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. asiakirjojen käsittelyn periaatteet. Jos Kelalle on erehdyksessä toimitettu asiakirja sen toimivaltaan kuulumattoman asian käsittelemiseksi, se on viipymättä siirrettävä oikealle viranomaiselle ja siirrosta ilmoitettava asiakkaalle. Jos Kelalle sen toimivaltaan kuuluvassa asiassa toimitettu asiakirja on puutteellinen, lähettäjää on kehotettava määräajassa täydentämään asiakirja. Muuten asia ratkaistaan käytettävissä olevin tiedoin. käsittelyn objektiivisuus, jota varmistavat etenkin esteellisyyssäännökset. Esteellinen toimihenkilö ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä. Toimihenkilö on esteellinen, jos kyse on esimerkiksi hänen omasta tai hänen läheisensä etuusasiasta. Toimihenkilön on itse havaittava esteellisyytensä. Myös Kelan asiantuntijalääkäri voi olla esteellinen. Näillä esteellisyyssäännöksillä suojataan menettelyn puolueettomuutta ja objektiivisuutta. Toiminnan tulee paitsi olla puolueetonta, myös näyttää puolueettomalta ulkopuolisenkin silmin. selvittämisvelvollisuus. Kelan on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Asianosaisen eli asian vireille panneen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen. Näitä ja muita yleisiä hyvän hallinnon perusteita ohjeistetaan tarkemmin 1
hallintolain soveltaminen etuusasioissa -ohjeessa etuusohjeen kohdissa Hakeminen ja Ratkaiseminen. Lue lisää hallintolaista (434/2003). 1.2. Tavoite Työmarkkinatuen tavoitteena on korvata työttömyydestä aiheutuneita taloudellisia menetyksiä ja samalla turvata työnhakijan toimeentulo sinä aikana, jona hän hakee työtä tai parantaa työllistymisedellytyksiään. 1.3. Etuuden osat Perusetuutena maksettavaan työmarkkinatukeen voidaan liittää lapsikorotus, työllistymistä edistävän palvelun ajalta maksettava korotusosa sekä kulukorvaus. 1.3.1. Työmarkkinatuki Työmarkkinatuki on Kelan työttömälle työnhakijalle maksama työttömyysetuus. 1.3.2. Lapsikorotus Työnhakijalle, jolla on huollettavanaan alle 18-vuotias lapsi, työttömyysetuus maksetaan korotettuna lapsikorotuksella. (TTL 6 luku 6 ) Huollettavana lapsena pidetään työttömyysetuuden saajan biologista lasta. Huollettavana lapsena pidetään myös: saajan adoptiolasta; lasta, jonka saaja on antanut kasvattilapseksi; lasta, joista saaja on velvollinen maksamaan elatusapua; tai avio- tai avopuolison lasta, jos tämä asuu saajan kanssa samassa taloudessa. Adoptiolapsella tarkoitetaan lasta, jonka adoption tuomioistuin on vahvistanut. (Adoptiolaki 22/2012 51 ) Adoptiolapsi rinnastetaan biologiseen lapseen ja lapsikorotus maksetaan kuten biologisesta lapsesta. Kasvattilapsella tarkoitetaan yksityisesti sijaiskotiin sijoitettua lasta.kasvattilapsen kasvattivanhemmilla ei ole oikeutta lapsikorotukseen. (Lastensuojelulaki 417/2007 81 ) Lapsen katsotaan olevan vanhempiensa huollettavana myös silloin, kun sosiaalihuollon toimielin on huostaanottanut lapsen. Huostaan otetun perhehoidossa olevan lapsen sijaisvanhemmilla ei ole oikeutta lapsikorotukseen. (Lastensuojelulaki 417/2007 40 ) Lapsen huostaanotto tai kasvattilapseksi antaminen eivät automaattisesti katkaise elatusvelvollisuutta. Näissä tilanteissa lapsikorotus maksetaan sille, joka on elatusvelvollinen eli lähtökohtaisesti vanhemmalle. 2
Tuomioistuimen määräämälle oheishuoltajalle ei lähtökohtaisesti makseta lapsikorotusta, koska oheishuoltajalla ei ole elatusvelvollisuutta lasta kohtaan. Jos molemmat huoltajat ovat työttömyysetuuden saajia, lapsikorotus maksetaan kummallekin. Lapsikorotus maksetaan myös lapsen syntymä- ja kuolinpäivältä sekä siltä päivältä, jona lapsi täyttää 18 vuotta. Lapsikorotus voidaan maksaa myös ulkomailla asuvasta lapsesta, jos hakijan elatusvelvollisuus on selvitetty, riippumatta siitä, asuuko lapsi EY-lainsäädäntöä soveltavassa maassa vai ns. kolmannessa maassa. Ohjeen kohdassa Perheenjäsen huomioon ottaminen) kerrotaan lisää lapsikorotuksen myöntämisestä muussa EY-lainsäädäntöä soveltavassa maassa asuvista huollettavista lapsista. Lapsikorotuksen hakeminen/lapsi asuu ulkomailla Kun hakija hakee ensimmäistä kertaa lapsikorotusta ulkomailla asuvasta lapsesta, lapsikorotus myönnetään työttömyysturvalaissa säädetyn hakuajan puitteissa (kolmen kuukauden takautuva hakuaika, erityisen painavasta syystä pidemmältä) siitä lukien, kun elatusvelvollisuus on luotettavasti selvitetty. Kun hakijan oikeus ulkomailla asuvasta lapsesta maksettavaan lapsikorotukseen on aikaisemmin hylätty ja hakija esittää sellaista uutta selvitystä, jonka perustella aikaisemmin annettua päätöstä voidaan oikaista hakijan eduksi, hakijalle myönnetään lapsikorotus takautuvasti siitä lukien, kun asia voidaan oikaista uuden selvityksen perusteella. Hakijan on aina esitettävä luotettava selvitys elatusvelvollisuudestaan, esim. pelkkä syntymätodistus ei osoita elatusvelvollisuutta. Esimerkki Etuudensaajan lapsikorotushakemus on hylätty 1.6.2013 annetulla päätöksellä, koska hän ei ole esittänyt luotettavaa selvitystä elatusvelvollisuudestaan ulkomailla asuvasta lapsestaan. Etuudensaaja toimittaa 1.6.2014 Kelaan ulkomaan tuomioistuimen päätöksen, jonka mukaan hänet on määrätty maksamaan lapselle elatusta 1.1.2014 alkaen. Päätöstä, joka on annettu 1.6.2013, voidaan oikaista 1.1.2014 lukien ja myöntää etuudensaajalle lapsikorotus ulkomailla asuvasta lapsesta 1.1.2014 alkaen. 1.3.3. Korotusosa Työmarkkinatukeen voidaan maksaa korotusosaa työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovittujen työllistymistä edistävien palvelujen ajalta (TTL 7 luku 5 ). Työllistymistä edistävällä palvelulla tarkoitetaan 1.1.2013 alkaen: työvoimakoulutusta työnhakijan omaehtoista opiskelua maahanmuuttajan omaehtoista opiskelua työnhakuvalmennusta uravalmennusta kokeilua eli työkokeilua ja koulutuskokeilua sekä kuntouttavaa työtoimintaa. Työllistymistä edistävänä palveluna pidetään myös viimeistään 31.12.2012 alkanutta työkokeilua, työelämävalmennusta, työharjoittelua ja työ- ja koulutuskokeilua sekä viimeistään 31.8.2011 3
alkanutta maahanmuuttajan kotoutumistoimenpidettä, joka on rinnastettu työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen tai työkokeiluun, työelämävalmennukseen taikka työharjoitteluun. Korotusosaa maksetaan myös työllistymissuunnitelmassa tai työllistymissuunnitelmaa korvaavassa suunnitelmassa sovittujen työllistymistä edistävien palvelujen väliseltä ajalta, jos näiden palvelujen välinen aika on enintään seitsemän kalenteripäivää. Palvelujen väliseltä ajalta korotusosaa voidaan maksaa vain, jos henkilöllä on oikeus työttömyysaikaiseen työttömyysetuuteen. Korotusosaa maksetaan myös esimerkiksi koulutuksen tai opiskelun lomajaksoilta. Jos työvoimakoulutus, työnhakijan omaehtoinen opiskelu tai maahanmuuttajan omaehtoinen opiskelu järjestetään jaksotettuna erillisiin kokonaisuuksiin siten, että koulutusjaksot eivät liity yhtäjaksoisesti toisiinsa, opiskelija ei ole koulutusjaksojen välisenä aikana työllistymistä edistävässä palvelussa. Siten jaksojen väliseltä ajalta ei makseta myöskään työmarkkinatuen korotusosaa, paitsi jos jaksojen välinen aika on enintään seitsemän kalenteripäivää. Työmarkkinatuen korotusosaa työllistymistä edistävän palvelun ajalta koskeva lainmuutos tulee voimaan 1.1.2014, minkä johdosta korotusosaa voidaan maksaa 1.1.2014 lukien riippumatta siitä, miten pitkään henkilö on saanut työmarkkinatukea työttömyyden perusteella. Korotusosan maksamisen edellytyksenä on, että palvelusta on sovittu työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa. Mitä työllistymissuunnitelmasta on säädetty, sovelletaan myös työnhakusuunnitelmaan ja työllistymisohjelmaan. Työllistymissuunnitelmaa korvaavalla suunnitelmalla tarkoitetaan aktivointisuunnitelmaa ja kotoutumissuunnitelmaa. Työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksettavaa työmarkkinatuen korotusosaa voidaan maksaa enintään 200 päivältä. Korotusosan maksaminen aloitetaan alusta, kun henkilö on tullut työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisajan jälkeen uudelleen oikeutetuksi työmarkkinatukeen. Työ- ja elinkeinotoimisto ilmoittaa palvelun sisältymisestä suunnitelmaan työvoimapoliittisessa lausunnossa. Jos lausunnossa on tieto, ettei palvelu sisälly suunnitelmaan, maksa etuus ilman korotusosaa. Etuuden saaja saa tiedon puuttuvasta korotusosaoikeudestaan päätökseen lisättävällä fraasilla, jossa kerrotaan, ettei oikeutta korotusosaan ole, koska palvelusta ei ole sovittu suunnitelmassa. Maahanmuuttajan omaehtoista opiskelua koskevassa lausunnossa G2 ei kuitenkaan erikseen oteta kantaa opiskelun sisältymisestä suunnitelmaan, koska lausunto G2 voidaan antaa ainoastaan silloin, kun omaehtoisesta opiskelusta on sovittu kotoutumissuunnitelmassa. Maahanmuuttajan omaehtoisen opiskelun ajalta korotusosaa ei siten voi hylätä sillä perusteella, ettei opiskelusta ole sovittu suunnitelmassa. Oikeus työmarkkinatuen korotusosaan -31.12.2013 TTL 7 luvun 5 :n 1 momentin mukaan, joka on (ollut sellaisenaan) voimassa (1.1.2010-) 31.12.2013 saakka, korotusosaa voidaan maksaa henkilölle, joka aloittaessaan työllistymistä edistävän palvelun on saanut työmarkkinatukea työttömyyden perusteella: enintään 500 päivältä; enintään 180 päivältä sen jälkeen, kun hänen oikeutensa työttömyyspäivärahaan on päättynyt työttömyyspäivärahan 500 päivänä enimmäisajan täyttymisen vuoksi; tai enintään 180 päivältä sen jälkeen, kun hänen oikeutensa työttömyyspäivärahaan on päättynyt lisäpäivien päättymisen vuoksi. Ratkaisevaa on se, onko työllistymistä edistävä palvelu alkanut ennen kuin työmarkkinatukea on maksettu työttömyyden perusteella enemmän kuin 500 päivältä tai työttömyyspäivärahan enimmäisajan jälkeen 180 päivältä. 500/180 päivän kertymiin lasketaan vain työttömyyden perusteella maksetut päivät; sen sijaan työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksetut tai matka-avustuksena maksetut päivät eivät kerrytä 500/180 päivän kertymiä. 4
Esimerkki 1 Esimerkki 2 A on saanut työmarkkinatukea työttömyyspäivärahan 500 päivän enimmäisajan täyttymisen jälkeen työttömyysajalta tarveharkinnattomana 180 päivää. Koska A:n tarveharkinnan tulot ovat suuret, ei työmarkkinatukea makseta työttömyysajalta 180 päivän täyttymisen jälkeen. Työttömyyden jatkuessa A osallistuu työllistymistä edistävään palveluun. Koska työmarkkinatukea on maksettu enintään 180 päivältä ennen palvelun aloittamista, A:lla on oikeus työmarkkinatuen korotusosaan työllistymistä edistävän palvelun ajalta. B on aloittanut jaksotetun työvoimakoulutuksen saatuaan työmarkkinatukea työttömyyspäivärahan enimmäisajan täyttymisen jälkeen 170 päivältä. B:lle maksetaan työmarkkinatukeen korotusosaa koulutuksen ajalta. Koska B:n työvoimakoulutus järjestetään jaksotettuna koulutuksena eivätkä koulutusjaksot liity yhdenjaksoisina toisiinsa, B ei ole koulutusjaksojen välisenä aikana työvoimakoulutuksessa. Koulutusjaksojen välisenä aikana työmarkkinatuki maksetaan työttömyyden perusteella. Ensimmäisen ja toisen koulutusjakson välillä on 20 päivää. Kun B aloittaa toisen koulutusjakson, hänelle on maksettu työmarkkinatukea työttömyyden perusteella 190 päivältä. Koska B:lle oli koulutuksen ensimmäisen jakson alkaessa maksettu työmarkkinatukea enintään 180 päivältä työttömyyspäivärahan enimmäisajan täyttymisen jälkeen, korotusosan maksamista koulutuksen ajalta jatketaan koulutuksen loppuun saakka. Työmarkkinatuen korotusosaa voidaan maksaa myös henkilölle, joka saatuaan enimmäisajan työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksettavaa työttömyyspäivärahan korotusosaa tai muutosturvalisää tulee työmarkkinatuen saajaksi työttömyyspäivärahan enimmäisajan täytyttyä. Työmarkkinatuen korotusosan maksaminen edellyttää tällöin, että henkilö aloittaa työllistymistä edistävän palvelun ennen kuin on saanut työmarkkinatukea yli 180 päivältä työttömyyspäivärahan enimmäisajan täyttymisen jälkeen. Esimerkki 3 C osallistuu ansiopäivärahalla ollessaan työllistymistä edistävään palveluun, jonka perusteella hänelle maksetaan korotettua ansio-osaa. Palvelun yhä jatkuessa C:n ansiopäivärahan 500 päivän enimmäisaika täyttyy. Tällöin työttömyyskassa on ehtinyt maksaa korotettua ansio-osaa työllistymistä edistävän palvelun perusteella 150 päivältä. C siirtyy työmarkkinatuen saajaksi. Koska työllistymistä edistävä palvelu edelleen jatkuu eikä C ole työttömyyspäivärahan enimmäisajan täyttymisen jälkeen saanut työmarkkinatukea yli 180 päivältä, on C:llä oikeus työmarkkinatuen korotusosaan enintään 200 päivältä työllistymistä edistävän palvelun ajalta. Kassan maksama korotettu ansio-osa ei vaikuta työmarkkinatuen korotusosaoikeuteen tai korotusosan maksamisen kestoon. Työmarkkinatuen korotusosaa koskeva lainmuutos tuli voimaan 1.1.2010. Työmarkkinatuen korotusosaa koskevaa sääntelyä sovelletaan työmarkkinatukeen, joka kohdistuu aikaan 1.1.2010 alkaen. Jos henkilö on työllistymistä edistävässä palvelussa, joka on alkanut ennen 1.1.2010, hänelle maksetaan työmarkkinatuen korotusosaa palvelun ajalta 1.1.2010 alkaen, jos hän palvelun aloittaessaan oli saanut työmarkkinatukea enintään 500 päivältä tai enintään 180 päivältä sen jälkeen, kun hänen oikeutensa työttömyyspäivärahaan on päättynyt enimmäisajan täyttymisen vuoksi. 5
Jos työllistymistä edistävää palvelua koskeva työvoimapoliittinen lausunto on annettu ennen 1.1.2010, korotusosan maksamiseksi ei edellytetä, että palveluista on sovittu työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa. Mikäli palvelua koskeva työvoimapoliittinen lausunto on annettu lain voimassa ollessa 1.1.2010 tai sen jälkeen, korotusosan maksaminen edellyttää palvelusta sopimista suunnitelmassa. 1.3.4. Kulukorvaus Ylläpitokorvauksen nimi muuttuu kulukorvaukseksi 1.1.2013 alkaen. Kulukorvauksen ja ylläpitokorvauksen myöntämisedellytykset ovat pääosin yhteneväiset. Kulukorvauksesta säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 9 luvussa. Kulukorvausta maksetaan työttömyysetuutta saavalle työnhakijalle työllistymistä edistävään palveluun osallistumisesta aiheutuvien matka- ja muiden kustannusten korvaamiseksi. Kulukorvausta voidaan maksaa työvoimakoulutuksen, työnhakijan omaehtoisen opiskelun, maahanmuuttajan omaehtoisen opiskelun, työnhakuvalmennuksen, uravalmennuksen ja kokeilun eli työkokeilun ja koulutuskokeilun ajalta. Jos ylläpitokorvaukseen oikeuttava työllistymistä edistävä palvelu tai ryhmäpalveluna järjestettävä työnhakuvalmennus on alkanut 31.12.2012 tai sitä ennen, maksetaan palvelun tai työnhakuvalmennuksen ajalta ylläpitokorvausta 31.12.2012 asti voimassa olevien säännösten mukaisesti palvelun tai työnhakuvalmennuksen loppuun saakka. Ylläpitokorvaus ei siten muutu kulukorvaukseksi kesken palvelun. 1.3.5. Korotettu kulukorvaus Korotettua kulukorvausta maksetaan henkilölle, joka osallistuu työssäkäyntialueensa ulkopuolella järjestettävään työvoimakoulutukseen, työnhakijan omaehtoiseen opiskeluun, maahanmuuttajan omaehtoiseen opiskeluun, työnhakuvalmennukseen, uravalmennukseen tai kokeiluun eli työkokeiluun tai koulutuskokeiluun. Korotettuun kulukorvaukseen on oikeus myös henkilöllä, joka osallistuu työssäkäyntialueellaan, mutta kotikuntansa ulkopuolella järjestettävään työllistymistä edistävään palveluun ja hänelle aiheutuu palveluun osallistumisesta majoituskustannuksia. Jos työllistymistä edistävä palvelu on alkanut 31.12.2012 tai sitä ennen, henkilölle maksetaan palvelun ajalta korotettua ylläpitokorvausta. 1.3.6. Ulkomaan kulukorvaus Ulkomailla järjestettävään työvoimakoulutukseen osallistuvalla opiskelijalla on oikeus saada koulutuksen ajalta aiheutuvien yöpymis- ja muiden kustannusten korvauksena 50 prosenttia valtion virkamiesten kyseisen maan ulkomaanpäivärahasta. Jos henkilö osallistuu muuhun ulkomailla järjestettävään työllistymistä edistävään palveluun kuin työvoimakoulutukseen, hänelle maksetaan palvelun ajalta korotettua kulukorvausta. 6
Pohjoiskalotin koulutussäätiön järjestämään koulutukseen osallistuvalle työttömyysetuuteen oikeutetulle henkilölle maksetaan omaa kulukorvausta. 1.4. Oikeus ja edellytykset Saadakseen oikeuden työmarkkinatukeen työnhakijan on täytettävä samanaikaisesti sekä työttömyysetuuden työvoimapoliittiset että muut edellytykset. 1.4.1. Työvoimapoliittiset edellytykset Työnhakijan tulee työttömyysetuutta saadakseen täyttää etuuden työvoimapoliittiset saamisedellytykset. Edellytykset tutkii työ- ja elinkeinotoimisto, joka antaa Kelalle työnhakijaa koskevan työvoimapoliittisen lausunnon. Lausunto on Kelaa sitova. Tietyissä tilanteissa työvoimapoliittisen lausunnon voi antaa myös Työlinja-puhelinpalvelu. TEtoimisto antaa kuitenkin lausunnot kaikissa niissä tilanteissa, joihin sisältyy työvoimapoliittista harkintaa. 1.4.1.1. Työtön työhakija Peruspäivärahaan on oikeus kokoaikatyötä hakevalla työttömällä työnhakijalla. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleva työnhakija voi halutessaan hakea vain osa-aikatyötä. Työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työ- tai virkasuhteessa ja joka ei työllisty päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssään. Työttömänä pidetään myös kokoaikaisesti lomautettua ja soviteltuun peruspäivärahaan oikeutettua henkilöä sekä henkilöä, jonka työnteko ja palkanmaksu ovat kokonaan keskeytyneet lomautukseen rinnastettavasta syystä. Lomautukseen rinnastettavana syynä pidetään työnteon ja palkanmaksun keskeytymistä työpaikkaa kohdanneen tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun sen kaltaisen työntekijästä ja työnantajasta riippumattoman syyn vuoksi. Lisäksi lomautukseen rinnastettavana syynä pidetään työnteon ja palkanmaksun keskeytymistä työsopimuksen ehdon takia tai virasta pidättämisen tai muun sitä vastaavan työnantajan yksipuolisen toimen vuoksi. Lomautukseen ei kuitenkaan rinnasteta tilannetta, jossa virasta pidättäminen johtuu virkasuhteessa olevan kieltäytymisestä hänen terveydentilaansa koskevista tarkastuksista tai tutkimuksista tai terveydentilatietojensa antamisesta. 1.1.2015 lukien lomautukseen rinnastettavana syynä pidetään perhepäivähoitajan työnteon ja palkanmaksun keskeytymistä kokonaan sen vuoksi, ettei hänellä ole lainkaan lapsia hoidettavanaan hänen itsestään riippumattomasta syystä (esim. koulujen loma-ajat, jolloin lapset usein hoidetaan kotona) työsuhteen pysyessä muutoin voimassa. Lisäksi lomautukseen rinnastettavana syynä pidetään itse haettua työ- tai muuta vastaavaa vapaata, kun henkilön tarkoitus oli olla vapaan aikana muussa kokoaikatyössä, mutta hän on jäänyt työttömäksi ilman omaa syytään. Työnhakijana pidetään henkilöä, joka on rekisteröitynyt työnhakijaksi työhallinnon tietojärjestelmään, pitänyt työnhakunsa voimassa, ilmoittanut työ- ja elinkeinotoimistolle yhteystietonsa ja joka asioi työ- ja elinkeinotoimistossa toimiston edellyttämällä tavalla. 7
1.4.1.2. Työmarkkinoilla olon esteet Työnhakija ei ole oikeutettu peruspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt olemasta työmarkkinoilla asevelvollisuuden; siviilipalveluksen; vapausrangaistuksen; sairaala- tai muun laitoshoidon; tai muun näihin rinnastettavan syyn takia. Jos työmarkkinoilla olon este alkaa 1.1.2015 tai sen jälkeen, Kela ratkaisee työmarkkinoilla olon esteiden vaikutuksen työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. Yleiset edellytykset/ työmarkkinoilla olon esteet TE-toimisto ratkaisee työnhakijan oikeuden työttömyysetuuteen työmarkkinoilla olon esteen ajalta, jos este on alkanut viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014. Se, onko henkilö estynyt olemasta työmarkkinoilla, ratkaistaan työvoimapoliittisen lausunnon perusteella. Lausunnon voi antaa myös Työlinja-puhelinpalvelu. 1.7.2012 asti myös ulkomaanmatka on ollut työmarkkinoilla olon este. Työnhakijan on kuitenkin katsottu olevan työmarkkinoilla ennakkoon työ- ja elinkeinotoimistolle ilmoittamansa, lyhytaikaisen ja satunnaisen ulkomaanmatkan aikana. Tällaisen matkan aikana oikeus työttömyysetuuteen on säilynyt. 1.7.2012 alkaen ulkomaanmatka ei enää ole työmarkkinoilla olon este. TE-toimisto ei anna ulkomaanmatkoista työvoimapoliittista lausuntoa eikä seuraa matkojen lukumäärää tai kestoa. Ulkomaanmatka ei kuitenkaan ole pätevä syy kieltäytyä tarjotusta työstä tai palvelusta, vaan työnhakijalle voidaan ulkomaanmatkankin aikana tehdä työ- tai palvelutarjouksia normaaliin tapaan. Vaikka ulkomaille matkustamisella ei ole enää vaikutusta henkilön oikeuteen saada työttömyysetuutta, työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä on edelleen, että työnhakijaa pidetään Suomessa asuvana. Työnhakija on velvollinen ilmoittamaan Kelalle, jos Suomessa asumisessa tapahtuu muutoksia. Suomessa asumista ei kuitenkaan edellytetä viimeksi Suomessa työskentelynsä perusteella vakuutetulta EU-työntekijältä, jolle maksetaan työttömyyspäivärahaa. Jos asiakas ilmoittaa työttömyysetuushakemuksessaan olevansa ulkomaanmatkalla, matkapäiviä ei 1.7.2012 jälkeen saa vähentää maksussa. Lyhytaikaista ulkomailla oleskelua ei tarvitse seurata. Jos ulkomailla olo kuitenkin jatkuu ilman tietoa päättymisestä, kirjaa tästä lisätieto cics:iin, jotta on mahdollista seurata, aiheuttaako ulkomailla oleskelu muutoksia henkilön Suomessa asumiseen. Jos matka on aloitettu ennen lain voimaantuloa 1.7.2012, on henkilö siirtymäsäännöksen mukaan estynyt olemasta työmarkkinoilla matkan loppuun asti, vaikka matka päättyisi vasta lain voimaantulon jälkeen. Näissä tilanteissa vähennä työnhakijan ilmoittamat matkapäivät maksussa ja pyydä TE-toimistolta työvoimapoliittinen lausunto päätöksen antamista varten. 1.4.1.3. Päätoiminen yritystoiminta Yritystoiminnassa työskentelevä henkilö voi olla päätoiminen, sivutoiminen, kausiluontoinen tai palkansaajaan rinnastettava yrittäjä. Työ- ja elinkeinotoimisto antaa yritystoiminnassa työllistymisestä Kelaa sitovan työvoimapoliittisen lausunnon. Henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti yritystoiminnassa tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. Päätoimisella yrittäjällä voi kuitenkin olla oikeus työttömyysetuuteen työvoimakoulutuksen ajalta (katso työvoimakoulutusta koskevat erityissäännökset). 8
Sivutoiminen yritystoiminta ei estä työttömyysetuuden saamista, mutta siitä saatu tulo sovitellaan. (TTL 1290/2002 4 luku 1 4 kohta) 1.1.2014 lukien yritystoimintaa harjoittava tai omaa työtä tekevä voi osoittaa toimintansa sivutoimisuuden työskentelemällä yritystoimintaan liittymättömässä työssä entistä lyhyemmän kauden. Aiempi päätoiminen työllistyminen yritystoiminnassa ei estä työttömyysetuuden saamista, jos henkilöllä on riittävä yritystoiminnan tai omassa työssä työllistymisen aikainen muu työhistoria. Yritystoiminnan keskeyttämisellä ei ole työttömyysturvalain soveltamisen kannalta merkitystä 1.1.2013 lukien. Jos asiakas vetoaa yritystoiminnan keskeyttämiseen( esim. pöytälaatikkoyritykseen), on ratkaisutoiminnassa selvitettävä, onko yritystoimintaa olemassa (TTL 2 luku 5 ) vai onko yritystoimintaa pidettävä lopetettuna (TTL 2 luku 6-8 ). (Yritystoiminnan aloittaminen ja lopettaminen) Yritystoiminta tai siihen rinnastettavalla tavalla oman työn tekeminen on päätoimista, jos sen vaatima työmäärä estää kokoaikaisen työn vastaanottamisen. Ratkaisevaa on siis työmäärä eikä se, miten paljon tai vähän tuloja toiminnasta on. TE -toimisto antaa estävän lausunnon Y2, jos hakijalle ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, koska hän työllistyy päätoimisesti yritystoiminnassa. Estävä lausunto Y3 annetaan, jos hakija työllistyy päätoimisesti omassa työssään. Yritystoimina on sivutoimista, jos sen edellyttämä työmäärä ei estä kokoaikaisen työn vastaanottamista. Yritystoiminta katsotaan sivutoimiseksi esimerkiksi silloin, jos asiakas on vähintään 6 kuukautta harjoittanut yritystoimintaa muun kokoaikatyön ohella ja jää tästä päätyöstään työttömäksi yritystoiminnan jatkuessa entisen laajuisena. Yritystoiminta maataloudessa voidaan katsoa sivutoimiseksi esimerkiksi silloin, jos tuotantosuunta tilalla muuttuu. Tuotantosuunnan muuttumisesta voi olla kyse silloin, kun karja myydään ja pellot vuokrataan tai vain osa niistä jätetään omaan viljelyyn. Myös alkava yritystoiminta voi joskus olla työ määrältään niin vähäistä, että sitä voidaan pitää sivutoimisena. TE-toimisto antaa esteettömän lausunnon Y4, jos hakijan yritystoiminta tai oma työ on sivutoimista. Kausiluontoinen yrittäjä on henkilö, joka harjoittaa yritystoimintaansa luonnonolosuhteista johtuen vain osan vuotta. Kausiluontoisena pidetään yritystoimintaa, jota on keskimäärin mahdollista harjoittaa yhteensä enintään kuuden kuukauden ajan vuodessa. Yritystoiminnasta saatavilla tuloilla ei ole enää 1.1.2013 lukien merkitystä yritystoiminnan kausiluonteisuutta arvioitaessa. Kausiluontoisia yrittäjiä voivat olla esimerkiksi eräät torikauppiaat, puutarhaviljelijät ja kalastajat. TE-toimisto ratkaisee yritystoiminnan kausiluontoisuuden ja antaa henkilön oikeudesta työttömyysturvaan Kelalle sitovan lausunnon. Omaa työtä ei ole tarkemmin määritelty lainsäädännössä. Omaa työtä voivat olla erilaiset itsenäisen työskentelyn muodot, joita varten ei ole velvollisuutta ottaa YEL- tai MYEL -vakuutusta, ja joita ei muutoinkaan tehdä työttömyysturvalain mukaisessa yrittäjäasemassa eikä työ- tai virkasuhteessa. Tyypillisesti omaa työtä voivat olla tieteen ja taiteen harjoittaminen ja muu sellainen itsenäinen omaan lukuun työskentely, jota ei tehdä minkään yhtiömuodon kautta tai yksityisenä elinkeinonharjoittajana rekisteröidyllä toiminimellä. Omassa työssä työllistyviä henkilöitä ovat usein esimerkiksi kielenkääntäjät, tulkit ja freelancerit. (TTL 1290/2002 1 luku 6 ) 1.4.1.3.1. Kuka on yrittäjä? Yrityksen osaomistajat Perheenjäsenet yrittäjinä Yrittäjä vai palkansaaja Palkansaajaan rinnastettava yrittäjä Työttömyysturvalain 1 luvun 6 :ssä määritellään, ketä pidetään työttömyysturvalakia sovellettaessa yrittäjänä. 9
Pelkkä yrittäjämääritelmän täyttäminen ei ratkaise henkilön työttömyysturvaoikeutta vaan se toimii esikysymyksenä työttömyysturvalain säännösten valitsemiselle ja soveltamiselle. TE-toimisto tutkii aina työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittiset edellytykset. TE-toimisto arvioi, onko henkilö yrittäjä ja työllistyykö hän yritystoiminnassa pää- vai sivutoimisesti. Myös Kela voi joutua välillä selvittämään, onko henkilöä pidettävä työttömyysturvalaissa tarkoitettuna yrittäjänä vai onko hän palkansaaja. Näin voi käydä esimerkiksi ratkaistaessa henkilön oikeutta soviteltuun työttömyysetuuteen tai selvitettäessä työssäoloehdon täyttymistä tai myyntivoiton jaksottamista. Yrittäjämääritelmä Yrittäjäksi katsotaan yrittäjän eläkelain 3 :ssä tai maatalousyrittäjän eläkelain 3 5 :ssä tarkoitettu henkilö. Jos henkilöllä on velvollisuus ottaa yrittäjän eläkelain (YEL) tai maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukainen vakuutus, hän on aina (MYEL-vakuutettuja apurahansaajia lukuun ottamatta) yrittäjä. Yrittäjänä pidetään yrittäjän eläkelakia koskevan viittauksen perusteella myös henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työ- tai virkasuhteessa. Tällaisia ovat esimerkiksi aiemmin voimassa olleen työttömyysturvalain mukaiset ansaintatarkoituksessa omaa työtä tekevät henkilöt. Esimerkki A toimii freelancerina tekemällä toimeksiantosopimuksia eri toimeksiantajien kanssa. Koska A tekee ansiotyötä olematta työ- tai virkasuhteessa, hänet katsotaan työttömyysturvassa yrittäjäksi. 31.12.2015 asti voimassa olleen suppeamman työttömyysturvalain yrittäjämääritelmän mukaan yrittäjäksi katsottiin henkilö, joka oli yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti velvollinen ottamaan sanottujen lakien mukaisen YEL- tai MYEL-vakuutuksen. Tarkennuksia Jos asiakas on elinkeinonharjoittaja tai jos asiakkaalla on yhtiömuotoinen yritys (KY, AY, OY) tai toiminimi, hän kuuluu pääsääntöisesti YEL-vakuutuksen piiriin. MYEL-vakuutettuja ovat maatilatalouden harjoittajien lisäksi ammattikalastajat ja poronomistajat. MYEL-vakuutuksen ottanutta apurahansaajaa ei pidetä MYEL-vakuutuksen perusteella yrittäjänä. Asiakkaan YEL- tai MYEL-vakuutuksen voimassaoloajan sekä vakuutuksen työtulon määrän näet valitsemalla asiakkaan HEKY:ltä jatkotoiminnon 'Työeläkkeet ja korvaukset' -> YEL/MYEL-työtulot. Yrittäjäksi katsotaan myös työntekijän eläkelain (TyEL) mukaan vakuutettu asiakas, jos hänellä on asemansa tai oman tai perheenjäsentensä omistuksen kautta määräysvaltaa yrityksessä niin, että hän voi merkittävästi vaikuttaa työllistymiseensä yrityksessä. Yrityksen osaomistajat Yrittäjäksi katsotaan työttömyysturvalain mukaan myös yrityksen osaomistaja. Osaomistajana pidetään henkilöä, joka työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä tai muussa yrityksessä, jossa hänellä itsellään on vähintään 15 % tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 % osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. 10
Samoin osaomistajaksi katsotaan asiakas, joka ei ole johtavassa asemassa, mutta työskentelee osakeyhtiössä tai muussa yhtiössä, jossa hänellä itsellään tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 50 % osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Esimerkki 1 Raili työskenteleeoy:ssä palkanlaskijana eikä näin ollen ole johtavassa asemassa. Hän kuitenkin omistaa yhtiön osakkeista 50 % ja hänet katsotaan tällä perusteella yrittäjäksi. Asiakasta pidetään yrittäjänä vain siinä tapauksessa, että hän tosiasiallisesti työskentelee yrityksessä. Pelkkä omistaminen tai samassa taloudessa yrityksen omistajan kanssa asuminen ei tee henkilöstä yrittäjää, jos hän todistettavasti ei työskentele yrityksessä. Asiakasta ei voida pitää yrittäjänä esimerkiksi silloin, kun hän omistaa 100 % osakeyhtiöstä, mutta esittää selvityksen siitä, että kyseessä on ns. pöytälaatikkoyritys, jolla ei ole minkäänlaista toimintaa. Toisaalta asiakas, jolla itsellään ei ole lainkaan omistusosuutta yrityksestä, mutta joka työskentelee siinä, katsotaan yrittäjäksi, jos hänen perheenjäsenellään on yrityksessä edellä kerrottu omistusosuuteen perustuva määräämisvalta. Johtavassa asemassa osakeyhtiössä ovat ainakin toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen. Kommandiittiyhtiössä määräysvaltaa käyttää vastuunalainen yhtiömies ja avoimessa yhtiössä kaikki yhtiömiehet yhdessä. Esimerkki 2 Liisa työskentelee OY:ssä talousjohtajana. Liisa omistaa 49 % yhtiön osakkeista ja on yrityksen hallituksen varajäsen. Liisa ei osallistu säännöllisesti yrityksen hallituksen kokouksiin. Liisaa ei pidetä yrittäjänä. Esimerkki 3 Tuomas työskentelee OY:ssä, jonka osakkeista hän omistaa 15 %. Tuomas on OY:n toimitusjohtaja. Tuomas on yrittäjä, koska hän on työttömyysturvalain tarkoittamalla tavalla johtavassa asemassa, jolloin yrittäjyyden määritelmä täyttyy 15 prosentin omistusosuudella. Perheenjäsenet yrittäjinä Perheenjäseneksi katsotaan yrityksessä työskentelevän henkilön puoliso sekä samassa taloudessa asuva lapsi, lapsenlapsi, vanhempi tai isovanhempi. Aviopuolisoon rinnastetaan myös avopuoliso sekä rekisteröidyssä parisuhteessa elävä henkilö. Jos lapsi, lapsenlapsi, vanhempi tai isovanhempi muuttaa eri talouteen, ei häntä enää pidetä tässä tarkoitettuna perheenjäsenenä. Aviopuolisoita, jotka välien rikkoontumisen vuoksi asuvat pysyvästi erillään, ei pidetä puolisoina. Avopuolisoita, jotka ovat muuttaneet eri osoitteisiin, ei pidetä puolisoina, jolleivät he itse ilmoita avoliiton jatkuvan. Lue lisää siitä, keitä työttömyysturvalakia sovellettaessa on pidettävä puolisoina kappaleesta Puoliso. Yrittäjän perheenjäsenen työttömyysetuusoikeuteen on tullut muutoksia 1.1.2013. Muulla kuin YEL- tai MYEL-vakuutetulla perheenjäsenellä voi olla oikeus työttömyysetuuteen lomautuksen 11
tai työnteon ja palkanmaksun keskeytyksen ajalta. Lue lisää yrittäjän perheenjäsenen etuusoikeudesta ohjeen kohdasta Yritystoiminnan alkaminen ja päättyminen. Yrittäjä omaa työtä tekevä vai palkansaaja Aina ei ole selvää, pidetäänkö asiakasta palkansaajana vai yrittäjänä tai omaa työtä yritystoimintaan rinnastettavalla tavalla tekevänä. Perinteisen yritystoiminnan ja palkkatyön välillä on harmaa alue, jolla työskentelevät voivat olla joko itsenäisiä yrittäjiä tai ammatin harjoittajia taikka vaihtoehtoisesti palkansaajia. Oman työn erottaa yritystoiminnasta ja palkkatyöstä siitä, ettei sitä lähtökohtaisesti tehdä ansaintatarkoituksessa (esim. omaishoito). Yrittäjänä toimivan henkilön erottaminen palkansaajasta on tärkeää, koska pienimuotoinen yrittäjänä toimiminen ei kerrytä yrittäjän tai palkansaajan työssäoloehtoa. Lisäksi yritystoiminnassa saadun tulon sovittelussa soviteltua työttömyyspäivärahaa koskeva enimmäistyöaika ja edellytys työajan valvomisesta koskevat vain palkansaajaa, eivät yrittäjää (ja omaa työtä tekeviä). Jos asiakkaalla on YEL- tai MYEL-vakuutus, ei tulkintaongelmaa ole, vaan asiakas on yrittäjä. Muussa tapauksessa pitää selvittää, tekeekö asiakas ansiotyötä olematta työ-, virka- tai toimisuhteessa. Arvioitaessa, onko kyseessä työsopimussuhteinen työ, huomiota kiinnitetään ensinnäkin siihen, onko työnantajalla direktio-oikeus eli mahdollisuus työntekijän johtoon ja valvontaan. Direktiooikeuden puuttumisesta voi olla osoituksena esimerkiksi se, ettei kiinteästä työajasta ole sovittu. Palkansaajiksi katsotaan esimerkiksi ravintola-alalla toimivat ekstraajat sekä taksirengit. Tällöin työnantajalla katsotaan olevan direktio-oikeus. Ekstraajat tekevät työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisina tämän toimipaikassa edeltä käsin laadittujen työvuorolistojen perusteella. Myös taksinkuljettajien kohdalla työnantajan valvontamahdollisuus on yleensä selvä. Merkitystä on myös palkan ennakonpidätyksen ja sivukulujen maksamisella. Työnantajan hoitamaa ennakonpidätystä ja varsinkin palkan sivukulujen maksamista voidaan yleensä pitää osoituksena palkkatyöstä. Asiakkaan oleminen ennakkoperintärekisterissä tai alv-velvollisten rekisterissä ovat merkkejä mahdollisesta yritystoiminnan harjoittamisesta. Sitä, että henkilö käyttää omia tai itse vuokraamiaan työvälineitä, voidaan kokonaisharkinnassa pitää viittauksena siihen, että henkilö on yrittäjä. Näin on etenkin silloin, kun kyse on arvokkaista työvälineistä. Yksistään tällä perusteella rajanvetoa ei kuitenkaan voida tehdä, koska tietyillä aloilla on tavallista, että työsuhteisetkin työntekijät käyttävät omia kalliitakin työvälineitään. Taiteilijoiden, kääntäjien ja toimittajien kohdalla on usein kyse siitä, että asiakas myy oman, itsenäisesti valmistamansa suoritteen olematta työsuorituksen aikana mitenkään työnantajan työnjohdollisen määräysvallan alaisena. Kun toiminnassa yleensä vielä käytetään omia työvälineitä, edellä mainittujen henkilöiden on yksittäistapauksissa usein katsottu olevan yritystoimintaa harjoittavia. Yrittäjänä tai omassa työssään työllistyneen henkilön työvoimapoliittiset edellytykset saada työttömyysetuutta ovat muuttuneet 1.1.2013. Yritystoiminnassa tai omassa työssään työllistyneen katsotaan työllistyvän ko. toiminnassa yritystoiminnan aloittamisesta sen kokonaan lopettamiseen saakka. Toiminnan keskeyttämisellä ei ole merkitystä työttömyysturvaetuuden kannalta. Epäselvissä tilanteissa ratkaisu siitä, onko kysymyksessä oma työ vai palkansaajana tehty työ vai yrittäjyys, on tehtävä kokonaisharkinnan perusteella. 12
Huomiota tulee kiinnittää muun muassa työsopimuslain mukaiseen työnantaja-asemaan ja työn johto- ja valvontavaltaan. On kuitenkin huomattava, että tietyt työt ovat sellaisia etteivät ne edellytä päivittäistä työn johto- ja valvontavallan käyttämistä ja tämän työsuhteen tunnusmerkin täyttymiseksi riittää mahdollisuus tosiasialliseen työn johtamiseen ja valvontaan. Työsopimuslain mukaan työsuhteen olemassa oloa ei estä sekään, että työ tehdään työtekijän kotona ja hänen työvälineillään (kotityöntekijä). Palkan ennakonpidätystä, otettuja työntekijän lakisääteisiä vakuutuksia ja palkan sivukulujen maksamista voidaan pitää osoituksina työsuhteesta ja palkkatyöstä, mutta ne eivät yksin ratkaise asiaa. (linkki Palkanmaksu omasta työstä osuuskunnan tai muun yrityksen kautta) Se, että henkilö on verottajan ennakkoperintä- tai alv-rekisterissä, viittaa puolestaan yritystoimintaan. Jos työnsuorittaja kantaa itse yrittäjänriskin (maksaako asiakas vaiko ei), solmii tilaajan kanssa erillisiä toimeksiantosopimuksia omaan lukuunsa, hallitsee tai omistaa itse työvälineet ja/tai työtilat (vaikka ei ole kotityöntekijä), järjestää työnsä ja työaikansa itsenäisesti, tai päättää työn tilaajalta perimästään vastikkeesta itsenäisesti (hinnoittelu), puhuvat ko. seikat sen puolesta, että työnsuorittaja ei ole palkansaaja, vaan pikemminkin yrittäjä. Näitä kriteerejä voidaan käyttää kokonaisharkintaa tehtäessä. TE-toimisto harkitsee, täyttääkö henkilö työttömyysturvalain 2 luvun 5 9 :ssä mainitut työvoimapoliittiset edellytykset. Mikäli taas on kyse yrittäjänä työllistyneen henkilön työttömyysetuuden sovittelusta tai myyntivoiton jaksottamisesta, harkinnan tekee Kela. Epäselvissä tilanteissa voidaan pyytää työvoimapoliittinen lausunto TE-toimistolta, jotta voidaan ratkaista onko henkilö palkansaaja, vaiko päätoimisesti (Y2 tai Y3) vai sivutoimisesti (Y4) omaa työtä tekevä tai yrittäjä. Palkansaajaan rinnastettava yrittäjä Palkansaajaan rinnastettavana yrittäjänä pidetään yrittäjää, joka itse osallistuu työsuoritukseen toimeksiantajan määräämällä tavalla jolla on vain harvoja toimeksiantajia jolla ei ole kiinteää toimipaikkaa yritystoiminnan harjoittamista varten ja jolla ei työnhakijaksi ilmoittautumista edeltäneen vuoden aikana ole ollut palkattuja työntekijöitä muuten kuin satunnaisesti. Määritelmällä on merkitystä arvioitaessa, onko henkilön työskentely yrityksessä päättynyt ja hän hakee työttömyysetuutta. Jos henkilöä on pidettävä palkansaajaan rinnastettavana yrittäjänä, ja hän vetoaa työskentelynsä päättymiseen, hänen täytyy esittää selvitys toimeksiantosuhteen päättymisestä. Hän ei myöskään saa työllistyä päätoimisesti mahdollisten muiden toimeksiantojen tekemiseksi, jotta saisi työttömyysetuutta. ( TTL 2 luvun 6 1 momentti ja 6 3 momentti) 1.4.1.3.2. Yritystoiminnan alkaminen ja päättyminen Henkilön katsotaan työllistyvän yritystoiminnassa tai omassa työssä siitä lähtien, kun yritystoiminta tai oma työ on aloitettu, aina siihen saakka, kun henkilön työskentely yrityksessä on päättynyt tai yritystoiminta tai oma työ on todistettavasti lopetettu. Yritystoiminnan keskeyttämiselle ei 1.1.2013 alkaen anneta merkitystä. Yritystoiminta/oma työ katsotaan aloitetuksi pääsääntöisesti silloin, kun yritys on aloittanut varsinaisen tuotannollisen tai taloudellisen toimintansa 13
merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty ennakkoperintärekisteriin tai merkitty Verohallinnon työnantajarekisteriin. Päätoimisesti yrittäjänä tai omassa työssä työllistyneen henkilön katsotaan edelleen työllistyvän päätoimisesti yrittäjänä tai omassa työssä siihen ajankohtaan asti, jona henkilön työskentely yrityksessä on päättynyt tai yritystoiminta tai oma työ on lopetettu 6-9 :ssä tarkoitetulla tavalla taikka henkilö osoittaa, että hänellä on riittävä yritystoiminnan tai omassa työssä työllistymisen aikainen muu työhistoria. (TTL 2 luku 5 4 momentti) Työttömyysetuuden maksamiselle ei ole yritystoiminnasta johtuvaa estettä enää sen jälkeen, kun henkilön työskentelyn yrityksessä katsotaan päättyneen. Yritystoiminnan lopettamista ei tällöin edellytetä. Henkilön työskentelyn yrityksessä katsotaan päättyneen (ellei muuhun arvioon ole aihetta), jos 1. henkilön työkyky on alentunut pysyvästi ja olennaisesti; 2. henkilö on palkansaajaan rinnastettava yrittäjä, jonka toimeksiantosuhde on päättynyt ja jonka ei katsota työllistyvän 5 :n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla päätoimisesti mahdollisten muiden toimeksiantojen tekemiseksi; tai 3. yritystoimintaa on pidettävä kausiluonteisena ja toimintakausi on päättynyt. Henkilön työkyvyn katsotaan alentuneen pysyvästi ja olennaisesti, jos hän on saanut enimmäisajan sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista päivärahaa, hänen katsotaan edelleen olevan terveydellisistä syistä kykenemätön työhönsä yrityksessä ja hänen työkyvyttömyyseläkehakemuksensa on vireillä tai hylätty. Kausiluonteisena pidetään yritystoimintaa, jota luonnonolosuhteista johtuen on mahdollista harjoittaa keskimäärin yhteensä enintään kuuden kuukauden ajan vuodessa. Yrittäjän perheenjäsenen työskentelyn päättyminen yrityksessä (TTL 2 luku 7 ) Yrittäjän perheenjäsenen työskentelyn yrityksessä katsotaan päättyneen, ellei muuhun arvioon ole aihetta, jos 1) henkilö täyttää 6 :n 1 momentin 1 tai 3 kohdassa säädetyt edellytykset (työkyky on alentunut pysyvästi ja olennaisesti; tai yritystoimintaa on pidettävä kausiluonteisena ja toimintakausi on päättynyt) 2) henkilön työskentely yrityksessä on päättynyt ja hän on työllistynyt päätoimisesti yritystoiminnassa enintään kuuden kuukauden ajan kahden vuoden tarkastelujakson aikana; 3) henkilön työskentely yrityksessä on päättynyt ja työskentely on johtunut yksinomaan työllistymistä edistävään palveluun osallistumisesta tai muihin omaehtoisiin opintoihin liittyvästä harjoittelusta; 4) henkilön työ on loppunut tuotantosuunnan lopettamisen tai vastaavan syyn johdosta; 5) henkilö on lomautettu kokoaikaisesti ja yrityksestä on lomautettu taikka irtisanottu taloudellisista tai tuotannollisista syistä vuoden tarkastelujakson aikana vähintään yksi työntekijä, joka ei ole yrittäjän perheenjäsen; 6) henkilön työnteko ja palkanmaksu ovat keskeytyneet kokonaan siksi, että työntekijä on estynyt tekemästä työtään työpaikkaa kohdanneen tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun sen kaltaisen hänestä ja työnantajasta riippumattoman syyn vuoksi (TSL 2 luku 12 :n 14