Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti 3 / 2016
Puheenjohtajan kynästä Moro, Sukeltajaliitto on valinnut Simput vuoden Norppaseuraksi! Palkinto seuran pitkäjänteisestä ja kehittyvästä nuorisotoiminnasta. Suuret kiitokset niin ohjaajille, lasten vanhemmille kuin myös itse norpille. Jokainen taho on ollut osaltaan edistämässä norppatoimintaa sekä mahdollistanut laadukkaan toiminnan. Kaikki harjoitusryhmät ovat olleet jo vuosia täynnä, mikä jo kertoo toiminnan mielenkiinnosta. 2013 seuralle myönnettiin Sinettiseura status merkkinä laadukkaasta nuorisotoiminnasta. Vuodesta toiseen norpille on pyritty järjestämään enemmän toimintaa hallikauden lisäksi. Tänä vuonna norpat osallistuivat hallikauden päättäjäis uima/sauna tapahtumaan, lisäksi tulossa on vielä ainakin avovesiretki, norppaleirit ja myöhemmin syksyllä pikkujoulutapahtuma. Seuran panostus turvallisuuteen on jatkunut keväällä veneilyturvallisuus painotteisesti. Seuran veneen hallintaan opastavat kipparikurssit ovat olleet suosittuja ja tänäkin keväänä mukana oli 10 oppilasta. Kurssin erikoisuutena oli osallistuminen Kaisaari meripelastusharjoitukseen yhdessä pelastusviranomaisten kanssa. Arvokasta käytännön tietoa ja yhteistoimintaa alan ammattilaisten kanssa. Teknisenä uudistuksena veneen konetilan sammutusjärjestelmä on päivitetty. Tässä numerossa Simppu on valittu vuoden norppaseuraksi Norppaleirien ilmoittautumien on alkanut Simput mukana viranomaisharjoituksessa Bonaire ja Hilma Hooker Malta Lähikohteita Koulutuksia ja kouluttajia Uusi palkintokilpailu Kevään talkoourakat on saatu suurelta osin hoidettua. Kiitokset veneen kunnostajille, uimarantojen tarkastajille ja venepaalujen asennusryhmille. Kauden reissulista on muutamaa viikonloppua lukuun ottamatta valmis. Sukelletaan aktiivisesti ja pidetään huolta että reissuilla riittää osallistujia. Marko SIMPPUPOSTI Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti Julkaisija: Sukellusseura Simppu ry Päätoimittaja: Olli Pekka Juhantila simppu@simppu.net Puheenjohtaja: Marko Niinistö puheenjohtaja@simppu.net Kansikuva: Maltalla sukellusvedet ovat kristallinkirkkaat ja kohteita on tarjolla jokaiseen makuun. Blue Hole ei ole suotta Maltan tunnetuin sukelluskohde. Kuvaaja Oskari Sundholm.
Hallitus päätti Seura tekee Salojoen veneenkiinnityspaalujen asennuksen ja kaupungin uimarantojen tarkastukset aikaisempien vuosien tapaan. Rakennus Marine Oy on tiedustellut mahdollisuutta tehdä laituri ja venepoijuketjujen kiinnityksiä. Päätettiin, että niitä tehdään mahdollisuuksien mukaan Lisäksi päätettiin, liittyä meripelastusseuran Trossi palveluun. Koska palvelu edellyttää henkilöjäsenyyttä meripelastusseurassa, seura maksaa puheenjohtajan meripelastusseuran jäsenmaksun. Agonuksen palonsammutusjärjestelmät vaihdetaan turvallisempiin. Pumppuhuoneen kompressorin huollosta on pyydetty tarjoukset, huolto teetetään alkukesän aikana. Agonuksen kipparilista on päivitetty kevään kipparikurssin jälkeen. Reissuilla riittää, että on mukana yksi kippari ja yksi sellainen henkilö, joka kykenee tarvittaessa operoimaan Agonusta. Humberin karttaplotteri toimitetaan huoltoon mahdollisimman pian. Pelastuslautan tai pelastuslauttojen hankkiminen Agonukselle selvitetään. Uusi jäsen Seuran varsinaiseksi jäseneksi on liittynyt Marko Hutka. Marko on PADI OWD sukeltaja. Ajankohtaista Hossan toimintaleiri Jokakesäinen Hossan toimintaleiri Suomussalmella on ohjelmassa 3. 8.7. Tarkempi leirikuvaus, hinnasto, ilmoittautumisohjeet ja paljon muuta löytyy facebookista otsikolla Hossan sukellusleiri sekä järjestäjän nettisivuilta www.sukellushossa.fi. Saimaan järvileiri Sukeltajaliiton ja Itä Suomen seurojen toteuttama Saimaan järvileiri Punkaharju Kitee alueella Saimaan vesistön kirkkaimmilla sukelluskohteilla on vuorossa 30.7. 7.8. Tapahtumat ovat pääasiassa Puru ja Pihlajaveden sekä Valkiajärven alueilla. Lisää tietoa leiristä löytyy facebookista www.facebook.com/jarvileiri2016 Superlauantai Salon kaupunki ja salolaiset liikuntaseurat järjestävät 27.8. lapsille ja nuorille suunnatun liikunnan Superlauantain. Tarkoitus on tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuus kokeilla eri liikuntalajeja mahdollisimman laajasti. Päivän tapahtumat keskittyvät urheilupuiston alueelle sekä ulko että sisätiloihin. Uimahallissa tapahtumaa on järjestämässä kolme seuraa: Melamogulit, Salon Uimarit ja Sukellusseura Simppu. Kokeiltavina lajeina ovat: melonta, uinti, uimahypyt, vesipallo, snorkkeli /vapaasukellus ja uppopallo. Tapahtuma alkaa aamulla klo 10 ja kestää iltapäivään. Se siitä Sukeltajien ja sukellusharrastuksen ääntä on tähän asti tuonut kuuluviin kaksi kotimaista lehteä. Sukeltajaliiton julkaisema Sukeltaja ja Karprintin julkaisema Sukeltajan Maailma. Näistä Sukeltajan Maailman taru on nyt lopussa. Lehti ehti ilmestyä kaikkiaan kaksikymmentä vuotta, kunnes sen ilmestyminen yllättäen päättyi viime vuoden lopussa. Asiasta ei edes mainittu viimeisessä numerossa. Kestotilaajille asiasta tuli sentään ilmoitus, jossa tilalle tarjottiin muita saman kustantajan lehtiä. Aina silloin tällöin lehden palstoille ovat päässeet myös Simput. Näin oli myös viimeiseksi jääneessä numerossa 5 6/2015. Sen sukellusseurojen talvikaudesta kertovassa jutussa oli esittely myös meidän toiminnastamme Nummijärvellä otetulla talvisukelluskuvalla höystettynä. Viimeinen numero esitteli mm. sukellusseurojen talvikauden toimintaa.
Tapahtui keväällä Käsimerkki vaihtui Suomessa on perinteisesti opetettu, että ilma loppu merkki näytetään osoittamalla annostinta yhteen puristetuille sormilla. Merkki on ollut hämäävä varsinkin niiden keskuudessa, jotka sukeltavat paljon ulkomailla. Lähes kaikkialla opetetaan, että ilma loppu näytetään, kuten viereinen kuva osoittaa. Nyt myös Suomessa on siirrytty kansainväliseen käytäntöön. Agonus on jälleen vesillä Agonuksen kevätkunnostuksen yhteydessä uusittiin aluksen palontorjuntajärjestelmä ja paineilmakompressori. Myös kolhiintunut uimataso kunnostettiin talven aikana ja asennettiin paikoilleen sama tehtiin viime kesän kokemusten perusteella muokatuille tikkaille. Konehuoneen sammutusjärjestelmänä toiminut hiilidioksidisammutin korvattiin uudella turvallisemmalla Salgromatic järjestelmällä. Se on täysin automaattinen ja huoltovapaa. Mikäli konehuoneessa syttyy palo tai sen lämpötila nousee yli 178 asteen. Sammutin laukeaa. Uusi järjestelmä on turvallinen niin konehuoneen laitteistolle kuin matkustajillekin. Kompressori toteutettiin siten, että sen voimanlähteenä on jo edellisessä kompressorissa ollut hydraulimoottori. Myös käyttöpaneeli on vanhaa perua. Uimatason tikkaisiin haettiin toimivaa ratkaisua jo viime kesänä. Käyttökokemusten perusteella niitä on muokattu toimivammiksi. Täydelliset Vesa Reunanen kiinnitti kunnostettuun uimatasoon tikkaat (kuva Mika Böös). ne eivät ole vieläkään. Uimatasolla pystyssä oleva tikas hankaloittaa kumiveneen hinaamista ja saattaa joissain tilanteissa olla muutenkin Agonus siirtyi Salonjokeen auringonpaisteessa (kuva Mika Böös). hankala. Niinpä ideoita tikkaan muokkaamiseksi entistä paremmaksi otetaan mielellään vastaan. Niitä voi kertoa kalustovastaaville tai sihteerille.
Uimarantoja ja paaluja Keväisiä talkoiden kohteita ovat niin uimarantojen tarkastukset kuin Salonjoen venepaalujen asennuksetkin. Molemmat hoidettiin toukokuussa. Tarkastettavia uimarantoja oli kaikkiaan 16 eri puolilla Saloa Kiikalasta Särkisaloon. Tarkastusten aikana varmistettiin, että rannat ovat uimareille turvallisia, tarkastettiin erityisesti hyppypaikkojen riittävä syvyys, tutkittiin kelluvien laiturien kiinnitykset sekä kerättiin pohjasta roskia. Veneiden kiinnityspaaluja asennettiin tällä kertaa yhteensä 51 kappaletta. Niissä on melkoinen työmäärä, vaikka paalujen määrä onkin pudonnut huippuvuosista alle puoleen. Uimarannoilta löytyy kaikenlaista rojua. Paaluja asennettiin yli viisikymmentä. Purtilo palasiksi Hiukan erikoisempi keväinen talkookohde oli navigaatioseuran telakalle hylätyn vanhan puutroolarin rungon hajottaminen ja hävittäminen. Hyvin huonoon kuntoon päässyt runko oli tullut tiensä päähän eikä siitä olisi enää saanut merikelpoista taitavampikaan puuseppä. Hylky pilkottiin osiin ja pakattiin nosturilla jätelavoille pois kuljetettavaksi. Kyseessä oli varsinaisesti navigaatioseuran urakka, mutta myös Simppuja kutsuttiin talkoisiin, koska Agonus talvehtii samalla telakalla. Salon navigaatioseuran telakkatoimikunnan puheenjohtaja Lasse Sonck nostaa hylyn kappaleita jätelavalle (kuva Mika Böös).
Safkaa sukeltajille Simppureissujen vetäjien suurin haaste taitaa olla ruokalistan laatiminen ja ruokien valmistaminen. Tässä pari vinkkiä Salon seudun ammattiopiston lehtori Jari Lautkankareelta seuraavin saatesanoin: Esivalmistele kotona! Hyödynnä esivalmisteita! Sovella! Jollet pidä kokkaamisesta.. älä kokkaa! Ja ehkä tärkeimpänä.. Reseptien laatija ei vastaa mistään. Vastuu on aina vuorossa olevalla kokilla! Siskonmakkarakeitto (12 annosta) 1,5 kg siskonmakkaroita 3 l vettä 3 kasvis tai lihaliemikuutiota maustepippureita n. 2,2 kg perunaa ja keittojuureksia (pakaste) Uunilohta (Espanjan vivahteella) juurespedillä (12 annosta) 2,4 kg lohifileetä hienoa merisuolaa savustettua paprikajauhetta mustapippuria 3:n sitruunan / limen raastettu kuori + mehu oliiviöljyä 1,5 kg kasvissuikaleita (pakaste) Nosta kasvisten päälle nahaton / ruodoton lohifilee. Mausta lohi suolalla, pippurilla, savustetulla paprikajauheella, limellä ja oliiviöljyllä. Paista uunissa n. 45 min tai kunnes lohen sisälämpö on n. 50 astetta. Lohesta valuva rasva maustaa kasvissuikaleet mukavasti, eikä erillistä kastiketta välttämättä tarvita. Varhaiskaali jauhelihapaistos (12 annosta) Syksymmällä, kun varhaiskaalia on jälleen saatavana, onnistuu seuraavan reseptin toteuttaminen. 1 kg jauhelihaa 1 dl tomaattipyreetä suolaa, mustapippuria 3 punasipulia 2,5 kg varhaiskaalia pieneksi silputtuna 1,2 kg tomaattimurskaa 6 dl kasvislientä siirappia pitkää riisiä tai ohrasuurimoita Ruskista jauheliha ja mausta se tomaattipyreellä, suolalla ja pippurilla. Kuullota sipulit ja lisää pannulle hienonnettu kaali. Lisää riisi tai ohrasuurimot, freesaa hetken aikaa ja hauduta riisi tai ohra kypsäksi. Lisää tomaattimurska, kasvisliemi ja mausteet. Lisää joukkoon jauheliha ja kuumenna. Paistoksen kylkeen sopii mainiosti lähisaaresta poimitut puolukat. Kiehauta vesi. Lisää kasvisliemikuutiot ja pippurit. Kaada joukkoon peruna ja keittojuurespakasteet. Odota, että keitto kiehuu. Purista siskonmakkaramassaa kuorestaan pieniksi palloiksi keittoon. Keitä vielä noin 10 minuuttia, kunnes juurekset ovat kypsiä.
Simppuilua silloin ennen Tällä kertaa palataan simppuhistoriassa vuoteen 1986. Tuonakin kesänä Claus liikkui ahkerasti ympäri saaristomerta niin sukellus kuin muillakin retkillä. pe 1.8. Simppu leirille lähtö klo 18.25, mukana H. Parhio, L. Jännäri, J. Seppälä, A. Sieppi, P. Koivisto ja vierailevana tähtenä P. Mutikainen Jyväskylästä. klo 21.20 ohitamme Mjösundin tiilitehtaan Högholm klo 23.45 la 2.8. Herätys klo 6.58 aamu uinnin ja kahvin jälkeen lähtö kohti Örön vesiä klo 08.20 Gråskär klo 11.30 James jäi rantaan, jatkamme klo 11.50 suuntaan Inga. P. Vuorinen liittyi porukkaan. Inga klo 13.40 Erittäin kovaa keikutusta. Siinä paikkeilla, oliko sukeltaminen nautinto vai velvollisuus. Lähtö klo 15.20 Gråskär 16.45 Syötiin hernesoppaa ja korjattiin perämoottoria (saatiin kuntoon, sammuttimessa vika). Pojat lähtevät sukeltamaan Schillerille klo 19.10 (kumiveneellä), mukana Erkkola ja Saarinen venemiehinä, Koivisto, Sieppi ja Mutikainen sukelsivat. Takaisin klo 20.10 Kumivene lähti taas klo Liisa, Pekka ja Jyrki lähtivät Rosalaan tansseihin, tulivat takaisin joskus yöllä n. klo 2.00. su 3.8. n. klo 10.30 porukka lähti kumiveneellä Shillerille, jossa nostopussiharjoitus. Ensimmäinen kuorma takaisin klo 12.30, toinen kuorma klo 12.45. Nostopussi toimi fantastisesti. Paateron Pekka kylkeen klo 13.00 Lähtö klo 14.00 Klo 14.25 Harri sukelsi katsomaan kaiun anturin, siellä ok ja sitten kaikukin alkoi toimia. Olli Lehden mökillä klo 15.20 Merholmen. Pertti ja Tuomo sukelsivat hakemaan poijua sekä Pauli ja Jyrki. Ankkuripoiju saatiin ylös, homma kaikin puolin hanskassa Lähtö Olli Lehden mökiltä klo 18.20. Klo 21.10 Liisa saapui hyttiin ja alkoi järsimään porkkanaa huikeiden alavatsatreenien jälkeen. Hän kertoi myös agentti X 9 uusimmat seikkailut. 22.10 Strömman kanava, Clausin puikkoihin vieraileva tähti P. Mutikainen. 00.20 Claus kiinnittyi antoisan sukellusreissun jälkeen laituriin. Kuva Clausista löytyi vuoden 1983 lokikirjan kansilehdeltä. Osaako kukaan sanoa, kenen kynästä hieno piirros on lähtöisin?
Kevät ja kesä ovat kouluttautumisen aikaa Kevään koulutuskausi alkoi kipparikurssilla. Merenkulun teoriaa oli pumppuhuoneella kuuntelemassa kymmenen tulevaa Agonuksen päällikköä. Koulutukseen liittyy myös käytännön harjoittelua, joka toteutettiin Agonuksen Kasnäsiin siirron yhteydessä. Siirtoreissusta ja sen aikana toteutetusta meripelastusharjoituksesta on lisää asiaa omassa artikkelissaan. Osa kipparikurssilaisista täydensi opintojaan vielä yhden illan kestäneellä SRC, eli rannikkolaivurin VHFkoulutuksella. Laitesukelluksen peruskurssin osanottajamäärä jäi tänä keväänä valitettavan pieneksi mukana on ainoastaan kolme tulevaa sukeltajaa. Tosin pienessä ryhmässä koulutus on henkilökohtaisempaa kuin isossa. Huhtikuussa teoria ja allaskoulutuksen suorittaneet oppilaat lähtevät yhdessä sukella Suomessa ja takaisin veteen kurssilaisten kanssa avovesileirille 17. 19.6. www.simppu.net/koulutus/ Tulevia koulutuksia Laitesukelluksen jatkokurssi (CMAS **/P2) Laitesukelluksen jatkokurssin pääsyvaatimuksena on CMAS P1 tai NAUI Scuba Diver kortti, tai muun vastaavan koulutusjärjestön perustason laitesukelluskortti. Kurssi koostuu noin 10 tunnista teoriaa ja vähintään 6 avovesisukelluksesta. Kurssilla syvennetään peruskurssilla opittuja tietoja ja harjoitellaan taitoja niin, että sukeltaja pystyy suunnittelemaan ja tekemään syvempiä sukelluksia turvallisesti. Laitesukelluksen jatkokurssi antaa valmiudet sukeltaa 15 30 metrin syvyydessä. Sukeltajaliiton koulutusohjelman mukainen laitesukelluksen jatkokurssi täyttää kansainvälisesti sekä CMAS P2 että NAUI Advanced Scuba Diver koulutusstandardin vaatimukset. Teoriakoulutus on elokuussa, päivät sovitaan ilmoittautuneiden kesken. Avovesiharjoitukset 2. 4.9.2016. Laitesukelluksen peruskurssi (CMAS */P1) Laitesukelluksen peruskurssilla opetellaan ne perustiedot ja taidot, jotka laitesukeltaja tarvitsee sukeltaakseen ohjatusti esim. sukellusseuran leireillä ja sukelluskeskusten järjestämillä retkillä. Kurssin pääpaino on käytännön perustaitojen opettelussa ja sukellusturvallisuudessa. Peruskurssi sisältää 10 tuntia teoriaa, 10 tuntia allasharjoituksia ja viisi avovesisukellusta. Kurssi antaa valmiudet tehdä suoranoususukelluksia enintään 15 20 metrin syvyydessä edellyttäen, että sukellusolosuhteet ovat vastaavat tai paremmat kuin missä kurssi on järjestetty. Kurssin ala ikäraja on 15 vuotta. Kurssin läpäisseelle sukeltajalle myönnetään sukeltajakortti. Sukeltajaliiton koulutusohjelman mukainen laitesukelluksen peruskurssi täyttää kansainvälisesti sekä CMAS P1 koulutusstandardin että NAUI Scuba Diver koulutusstandardin vaatimukset. Teoria ja allaskoulutus tapahtuu 16. 21.8. Avovesikoulutus on vuorossa 24.8. Nummijärvellä ja 2. 4.9.2016 Agonuksella. Lisätietoja koulutuksista antaa Mika Böös: 040 836 3600 tai koulutusvastaava@simppu.net Uimahallivuorot kaudella 2016 2017 Aikuisten uimahallivuorojen muututtua maksullisiksi on vuoroja ja niiden pituuksia jouduttu hieman karsimaan. Aikuisille on haettu ensi talveksi kahta uimahallivuoroa viikossa: tiistaisin ja torstaisin klo 20:35 21:35. Vuorot on haettu alkaviksi 30.8.2016 ja päättyviksi 30.5.2017. Lisäksi aikuisille on haettu kolmea kuntosalivuoroa per viikko ajalle 4.9.2016 30.4.2017: tiistaisin ja torstaisin Melamoguleiden kanssa yhteinen vuoro samaan aikaan kuin allas vuorokin; sekä sunnuntaisin klo 18:00 19:00. Sunnuntaisin on haettu norpille ja kuuteille samoja allasvuoroja kuin aikaisempinakin talvina ajalle 25.9.2016 30.4.2017.
Kuka kukin on? kouluttajia ja ohjaajia Seurassamme on suuri joukko kouluttajia ja ohjaajia. Heidän tehtävänään on peruskouluttaa uusia sukeltajia sekä jatkokouluttaa harrastuksessaan jo pitemmälle ehtineitä; toteuttaa sukellusintroja lajista kiinnostuneille; järjestää sukellusharrastusta tukevia muita koulutuksia, kuten ensiapu ja merenkulkukoulutusta; sekä ohjata norppia ja kuutteja. Tähän joukkoon voi törmätä niin hallilla, pumppuhuoneella kuin Agonuksellakin. Toiset ovat mukana lähes kaikissa koulutuksissa, toiset vain satunnaisesti. Mutta kuka kukin on? Koulutusvastaava Mika Böös, laitesukelluskouluttaja Muut laitesukelluskouluttajat Olli Pekka Juhantila Olli Pekka toimii myös norppaohjaajana ja SRC kouluttajana. Erkki Niemi Marko Niinistö Marko toimii myös DAN ensiapukouluttajana ja Nitrox kouluttajana. Marko Rinne Koulutusvastaavan tehtävänä on suunnitella vuosittaiset koulutukset ja niiden aikataulut sekä varmistaa kouluttajien, tilojen ja kaluston käytettävyys. Lisäksi koulutusvastaava pitää yhteyttä Sukeltajaliittoon koulutuksia koskevissa asioissa ja varmistaa, että kouluttajien tiedot ja taidot pysyvät ajan tasalla. Kaiken tämän lisäksi hän myös kouluttaa sukeltajia. Mika osallistuu laitesukelluskoulutuksiin, kouluttaa lähikouluttajia, toimii DAN ensiapukouluttajana ja järjestää laitesukellusintroja. Jarkko Nieminen Lähikouluttajat Dieter Flemmich
Oskari Sundholm Tero Tuomarmäki Niinpä myös lähikouluttajaoppilaisiin voi törmätä etenkin peruskursseilla, joilla he osallistuvat niin teoriatuntien, allasharjoitusten kuin avovesiharjoitustenkin toteuttamiseen. Vesa Reunanen Norppa ja kuuttiohjaajat Norppa ja kuuttitoimintaan osallistuu viikoittain useita kymmeniä lapsia, nuoria ja kuutti ikäisten vanhempia. Toiminnan pyörittäminen vaatii melkoisen ohjaajajoukon. Talvella uimahallilla tapahtuvan harjoittelun lisäksi kesällä järjestetään pari avovesisukellusretkeä sekä yhteensä kolme norppaleiriä. Tämän kaiken suunnittelu ja toteutusvastuu lepäävät norppavastaavan hartioilla. Osalla norppa ja kuuttiohjaajista on myös muita rooleja ja tehtäviä joko seuran hallinnon tai sukelluskoulutuksen parissa. Janne Torkkel Jarmo Ihander, norppavastaava Lähikouluttajat osallistuvat laitesukelluskurssien toteuttamiseen. He pitävät teoriatunteja, ohjaavat oppilaita niin allas kuin avovesiharjoituksissakin ja järjestävät laitesukelluskokeiluita eli introsukelluksia Lähikouluttajaoppilaat Lähikouluttajaksi asti voimme järjestää koulutusta omin voimin. Lähikouluttajaksi opiskelevat eivät suinkaan vietä koko kurssiaan koulun penkillä tai tässä tapauksessa pumppuhuoneella. Koulutukseen kuuluu runsaasti käytännön harjoittelua, ensin simuloiduissa opetustilanteissa ja koulutuksen edetessä myös todellisissa koulutustilanteissa. Janne toimii myös norppaohjaajana Tuukka Virtanen Katariina Lehtinen
Satu Lehtinen Kimmo Nurkse Tiia Åkerfelt Norppaohjaajaksi Jos lasten ja nuorten kanssa toimiminen kiinnostaa, ovat uudet ohjaajat aina tervetulleita norppa ja kuuttiohjaajatiimiimme. Mukaan pääsee otta Lisäksi norppia ja kuutteja ohjaavat toisinaan Joni Hukkanen, Juuso Nurkse, Taru Juhantila, Vesa Reunanen, Tuukka Virtanen, Leevi Virta, Marko Niinistö, Pekka Lahtinen ja Jari Vienonen. Erityisesti leireillä ohjaajien apuna toimii myös norppien vanhempia. Viime talvena olimme ensimmäistä kertaa kutsuneet myös muiden lajien asiantuntijoita perehdyttämään lajisensa salaisuuksiin. Kokemukset olivat sen verran hyviä, että vierailevia kouluttajia nähdään varmasti jatkossakin norppaharjoituksissa. Merenkulun kouluttaja Tuomas Juhantila malla yhteyttä Jarmo Ihanderiin 0400 817096. Paikalle ei välttämättä tarvitse ehtiä joka viikko. Siitäkin, että ehtii mukaan silloin tällöin, on apua Vinkki veneilijöille Saaristomerellä veneilevän sukeltajan ja snorklaajan kannattaa kääntää aluksensa keula kohti Stora Hästön saarta. Se sijaitsee noin viisi kilometriä saaristokeskus Korpoströmistä lounaaseen. Stora Hästön rantavedessä sijaitsee metsähallituksen ensimmäinen vedenalainen luontopolku. Luontopolulla on kaksi reittiä. Toinen on tarkoitettu snorklaajille ja toinen laitseukeltajille. Reittien pituudet ovat 150 ja 300 metriä. Niiden varrella on pohjassa opastauluja, joiden teksteissä kerrotaan alueen vedenalaisesta luonnosta kuten kalliopohjan levävyöhykkeestä, sinisimpukoista, murtovedestä, hiekkapohjan kaloista ja meriajokkaasta. Taululta toiselle kulkee köysi, jota seuraten reitti on helppo kiertää. Jos paikalla aikoo pysähtyä, on syytä huomata, ettei luontopolun välittömään läheisyyteen saa ankkuroitua. Veneen voi jättää sukellus tai snorklausretken ajaksi esimerkiksi luontopolun lähellä olevaan luonnonsatamaan. Stora Hästö tarjoaa retkeilijälle myös kuivalla maalla olevan luontopolun, tulentekopaikan sekä telttailupaikan. Lisää tietoa osoitteesta: http://www.luontoon.fi/saaristomeri /reitit/storahastonvedenalainenluont opolku Kuva: Luontoon.fi
Vuoden norppaseurassa on kiva norppailla Norppien ja kuuttien hallikausi päättyi huhtikuun lopussa. Toimintaa on kuitenkin myös avovesissä. Toukokuussa avattiin koko seuran avovesikausi yhteisellä Nummijärvellä järjestetyllä tapahtumalla. Kesäkuun 29. päivä on vuorossa iltaretki Kasnäsiin, josta tehdään Agonuksella sukellus ja snorklausretki. Heinäkuussa järjestetään kolme norppaleiriä: kaksi ensimmäistä on suunnattu snorklaaville norpille ja kolmas ensisijaisesti laitesukelluskurssin suorittaneille hylkeil le. Simppu on vuoden 2015 norppaseura Sukellusseura Simppu on valittu vuoden 2015 norppaseuraksi. Tunnustus jaettiin Sukeltajaliiton kevätkokouksessa. Perusteluina palkitsemiselle olivat ansiokas ja laajamittainen norppakasvatustoiminta sekä hienosti järjestetty, tunnelmaltaan iloinen norpparalli. Marko Niinistö vastaanotti kunniakirjan ja kieropalkinnon sukeltajaliiton toiminnanjohtaja Sari Nuotiolta.
Näin toimii vuoden norppaseura kuvamuistoja kuluneelta kaudelta
Keväällä testataan norppien taitoja Norpan taitorata Kevään viimeisillä harjoituskerroilla norpilla on mahdollisuus suorittaa norpan taitorata, jonka suorittaneet saavat norppasukeltaja kortin. Taitorataan kuuluu pitkä lista suorituksia, joista osa on melko vaativia. Rata testaa kaikkia niitä sukellustaitoja, joita kauden aikana on harjoiteltu. Taitoradan tehtävät suoritetaan alla olevassa järjestyksessä, mutta aikarajaa suoritukselle ei ole. 1. 100 m uinti 2. Kuperkeikka etuperin, kuperkeikka takaperin 3. Veden polkeminen, kädet ranteita myöten pinnalla, jalat eivät saa ylettyä pohjaan. 20 sekuntia 4. Perusvälineiden pukeminen pinnalla kelluen 5. Jalat edellä laskeutuminen (hissi), Renkaan läpi sukeltaminen matalassa vedessä n. 1,5 m, nousu pintaan ja snorkkelin tyhjennys: alas, ylös ja ok merkit 6. 100 m räpyläkrooli 7. Vedestä nousu perusvälineiden kanssa 8. A lipun tunnistaminen ja nimeäminen kouluttajalle 9. Jättiloikka veteen korokkeelta perusvälineiden kanssa, nousu pintaan snorkkeli tyhjennettynä, OK merkki 10. Taitto, sukeltaminen renkaiden läpi (2 kpl), syvyys 2 4 m, renkaiden etäisyys 2 m, esineiden noutaminen pohjalta, nousu pintaan snorkkeli tyhjennettynä, alas, ylös, ok merkit 11. Räpylöiden riisuminen altaan pohjaan yhdellä sukelluksella 2 4 metrissä 12. Vaara / paniikki merkki, 10 sekunnin hengenpidätys kasvot vedessä 13. Ilman perusvälineitä: samankokoisen uhrin nosto pintaan 2 4 metristä, kuljettaminen pinnalla 25 m 14. Räpylöiden pukeminen pohjassa 15. Perusvälinein: samankokoisen uhrin nosto pintaan 2 4 metristä, kuljettaminen pinnalla 25 m 16. Sivuttain käsien varassa kierähtäen veteen meneminen, okmerkki, maskin tyhjennys veden alla Renkaiden läpi sukeltaminen ja esineiden poimiminen pohjalta on yksi norpan taitoradan tehtävistä. Taitoradan saivat suoritettua Jasna Kuivanen ja Hilla Lamminen. Uinninvalvojan testi Hylkeet ja isommat norpat, jotka ovat jo suorittaneet taitoradan kokeilivat tänä keväänä uinninvalvojan testin suorittamista. Tiukan aikarajan vuoksi se on fyysisesti vaativa suoritus. Testin tehtävät ovat: 1. Pelastushyppy veteen 2. 25 metrin pelastusuinti (katse pelastettavaan) 3. Käännöksen jälkeen suoraan 10 metrin pituussukellus 4. 15 metrin pelastusuinti (tyyli vapaa) 5. Kosketus altaan päätyyn, josta sukellukset pää edellä altaan syvyydestä riippuen: 4 metriä, kolme kertaa, 3 metriä, neljä kertaa tai 2 metriä, kuusi kertaa 6. Viimeisellä kerralla pohjasta tuodaan Helly nukke tai toinen ihminen, muilla kerroilla esim. kiekko 7. 50 metrin kuljetus kahta eri kuljetusotetta käyttäen (kuljetettava samanpainoinen) 8. Aikaraja: 3:40 min. (miehet ja naiset sama aika) 9. Testi jatkuu: kuljetettavan altaasta nosto, (saa käyttää toista henkilöä apuna) Testin kokonaispituus on 100 metriä. Uimalasien käyttö on kielletty, koska testiuinnissa jäljitellään pelastustilannetta. Tällä kertaa uinninvalvojan testin saivat suoritettua Taru Juhantila, Aleksi Laiho, Maija Lehtonen, Nuutti Pihakivi, Nuutti Syngelmä ja Eetu Vienonen. Aleksi Laiho tekee testiin kuuluvaa pelastettavan kuljetustehtävää. Pelastettavana on Nuutti Pihakivi. Norppien syyskausi alkaa sunnuntaina 2.10.2016
Merta lähemmäs sukeltamaan Aina ei ehdi tai halua lähteä koko kesäviikonlopuksi Agonukselle sukeltamaan. Jos mieli kuitenkin tekee pinnan alle, ovat lähikohteet hyvä vaihtoehto. Vaikka ne varsinkin pitempään sukeltaneille ovat jo tarkkaan tutkittuja, löytää niistäkin mielenkiintoista katseltavaa ja ainahan voi keskittyä sukellustekniikan harjoitteluun. Tässä esittelemme viisi lähellä ja kolme hiukan kaukaisempaa kohdetta, jotka sopivat kaikille sukeltajille. Nummijärvi Eniten Simppujen sukeltama kohde lienee Nummijärvi Kuusjoella. Pieni järvi on varsinkin keväällä ja syksyllä kirkasvetinen, mutta kesälläkin näkyvyys on useimmiten hyvä. Bonuksena tässä kohteessa on kaupungin uimarannan yhteydessä oleva sauna. Nummijärvi toimii myös hyvänä talvisukelluskohteena. Avantouimarit pitävät laiturin edustan avoimena koko talven. Nummijärvellä on useita sukelluskohteita. Parhaat sukelluskohteet ovat suoraan uimarannalta (vihreä nuoli), josta pääsee veteen joko rannalta tai laiturilta. Mielenkiintoisinta katseltavaa löytyy, kun seuraa länteen johtavaa rinnettä. Toinen vaihtoehto on kävellä niemen kärkeen (punainen nuoli), jolloin voi päättää sukelluksen uimarannalle. Niemenkärjen eteläpuolella on myös hyvä kohde. Sieltä löytyy 5 metrin syvyydestä soutuveneen hylky, jota voi käydä katsomassa. Hylky löytyy, kun ui niemen kärjestä muutaman kymmenen metriä itään. Pidemmälle sukellukselle mielenkiintoinen reitti on lähteä niemen kärjestä, kiertää saari (keltainen nuoli) ja palata uimarannalle. Järven itäpäässä on Someron kaupungin uimaranta, sieltä ei kannata sukeltaa. Nähtävää on vähän ja parkkipaikalta on pitkä matka kantaa varusteita rantaan. Perille löytää, kun navigaattoriin näppäilee osoitteeksi Järvitie 91, Kuusjoki. Iso Melkutin Iso Melkutin on Lopen Räyskälässä aivan ilmailukeskuksen vieressä sijaitseva kirkasvetinen järvi. Sinne on sukellusseurojen talkootyönä rakennettu terassi varusteiden pukemista varten sekä portaat, joita pitkin varsin jyrkkää rantaa pääsee helposti veteen. Lähikohteista parhaat puitteet sukeltajille tarjoaa Iso Melkutin. Veteenmenopaikalta kannattaa ottaa suunta noin 210 astetta. Viiden minuutin uinnin jälkeen vastaan tulee vedenalainen harju. Ainakin aikaisempina kesinä harjulle on johtanut ohjausnaru. 6 7 metrin syvyydessä olevalla harjulla on runsaasti erikokoisia kivikasoja, joiden seassa on paljon pikkukalaa. Portaiden alapäästä vasemmalle on rakennettu viiden metrin syvyyteen koulutuskäyttöön tarkoitettu taso. Myös sen ympärillä riittää katseltavaa. Iso Melkuttimelle pääsee yksinkertaisimmin ajamalla Somerolta tietä 2802 Letkun suuntaan. Valtatien 2 ylityksen jälkeen jatketaan tietä 2824 18 kilometriä. Tästä käännytään oikealle Tauluntielle. Sitä ajetaan 2,5 kilometriä, jonka jälkeen käännytään oikealle Melkuttimentielle. Melkuttimentielle ei ole tienviittaa, mutta samalta kohdalta lähtee vastakkaiseen suuntaan Pompputie kohti Räyskälän lentokenttää. Melkuttimentietä ajetaan 1,2 kilometriä, jonka jälkeen käännytään vasemmalle mäkeä alas. Tästä on rantaan 200 metriä. Iso Valkee Iso Valkee on myös pienehkö järvi. Se sijaitsee Somerniemellä. Paikalle on viitoitus Kaskistontieltä (tie 2801). Kohde löytyy Google mapsista osoitteella Murjuntie 350. Veteen pääsee Someron kaupungin uimapaikalta, jossa on myös nuotiopaikka. Kohde sopii myös muuhun retkeilyyn. Lisää tietoa löytyy esimerkiksi Someron kaupungin nettisivuilta osoitteesta:
http://www.somero.fi/vapaaaika/luonnossa_liikkuminen/isovalkee_ja_luontopolku/ Kuva on otettu saunan rannasta kohti saarta (kuva Someron kaupunki). Helpointa on mennä veteen uimarannan parkkipaikalta. Rannalta lähdettäessä heti vasemmalla noin 2 3 metrin syvyydessä uponnut soutuvene, jonka ympärillä on yleensä runsaasti ahvenia. Someron kaupungin omistama laavu ja vanha saunamökki sijaitsevat noin 200 metrin päässä parkkipaikalta. Mökin rannalta sukellettaessa kannattaa suunnistaa kohti edessä näkyvää pientä saarta. Järven syvin kohta, noin 24 26 metriä löytyy hirsimökiltä lähdettäessä viistosti oikealta. Toijan louhos Vedellä täyttyneen pienen (noin 40 x 80 metriä) kalkkikivilouhoksen maksimisyvyys on noin 21 metriä ja sen kiertää normaalilla uimavauhdilla alle puolessa tunnissa. Tosin katseltavaa riittää pidemmäksikin ajaksi hienojen kallioseinämien ja louhikkojen lisäksi sukeltajat ovat tuoneet pohjalle monenlaista katseltavaa joulukuusesta puutarhatonttuun. Louhoksen syvin kohta on kuvassakin näkyvällä veteenmenopaikalla heti tien reunassa. Matalampaa löytyy oikealla sivulla olevan kulman takaa. Kiskon louhos kevätaamuna (kuva Esa Tammio) Näkyvyys on parhaimmillaan talvella, aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä. Silloin vaakanäkyvyys voi ylittää kymmenen metriä. Kesällä ympäristöstä valumavesien mukana tuleva maa aines sotkee näkyvyyden välillä hyvinkin heikoksi. Louhos löytyy, kun lähtee Toijan keskustasta tietä 1870 kohti Suomusjärveä. Noin 1,8 km jälkeen käännytään vasemmalle Haarontielle. 200 metrin päässä jatketaan vasemmalle Viiarintielle. Viiarintien tehdessä 90 asteen mutkan oikealle (noin 550 metriä tieltä 1870), jatketaan suoraan. Louhos tulee vastaan tien oikealla puolella suunnilleen kilometri tieltä 1870. Läänin kuljetus Uskomattoman kirkasvetinen lampi löytyy Läänin Kuljetuksen soranottopaikalta Kiskosta. Veden syvyys on maksimissaan vain kuusi metriä, mutta näkyvyys parhaimmillaan etelän kirkkaiden vesien luokkaa. Parhaiten kohde soveltuukin koulutuksiin ja perustaitojen harjoitteluun. Kohde löytyy, kun ajaa Kiskontietä (tie 186) 3,5 kilometriä Toijan Nesteeltä Inkoon suuntaan ja käännytään oikealle Hyypiänmäentielle (viitta Läänin Kuljetus) matkaa lammelle on risteyksestä noin kilometri. Syksyn 2015 perus ja jatkokurssilaiset valmistautuvat sukellukselle Kiskossa. Varusteet saa vietyä autolla aivan veden äärelle.
Hilloinen Hieman kauempana oleva kohde, Hilloisten louhos, on monelle Simpulle tuttu takavuosina järjestetyistä Diversnight tapahtumista. Myös tänne on helppo tulla. Autolla pääsee lähelle rantaa ja kohde on kirkasvetinen ja hyvin selkeä. Itse louhos koostuu kahdesta puoliskosta, joista lännen puoleinen on syvempi. Maksimisyvyys keskellä louhosta on noin 18 metriä. Matalampi puoli, josta veteen menokin tapahtuu, on syvimmästäkin kohdasta alle kymmenen metriä. Paikalle pääsee ajamalla Turusta kohti Kustavia tietä 192. Taivassalosta käännytään Uudenkaupungin suuntaan tielle 196. Tätä tietä ajetaan 7 kilometriä ja käännytään vasemmalle Helsingintielle, jota jatketaan 3,2 kilometriä ja käännytään vasemmalle Hilloistentielle. Navigaattori tuntee paikan osoitteella Hilloistentie. Hilloisissa sukeltamaan pääsee keltaisten nuoilen osoittamasta kohdasta. Lähistöllä on toinenkin kirkasvetinen louhos (punainen nuoli). Sinne pääsyä tosin toisinaan rajoitetaan sulkemalla alueelle johtavan tien puomi. oikealla puolen levike, johon saa jätettyä auton. Levikkeeltä lähtee polku aitaa seuraten rantaan. Keittokatos on samalla suunnalla kuin luotsiasemakin. Se jää matkan varrelle pari kilometriä ennen asemaa. Perinteisemmillä ajo ohjeilla perille löytää seuraavasti: Ajetaan Kirkkonummelta Porkkalantietä kohti merta. Eteen tulee lopulta kyltti "Yleinen tie päättyy". Tästä kohdasta käännytään oikealle Dragetintielle (viitta Luotsiasema). 600 metrin jälkeen käännytään taas oikealle Tullandintielle (viitta Luotsiasema). Tullandintietä ajetaan 1.1 km ja käännytään jälleen oikealle kohdalta, jossa on kyltti 114 A ja B. Rantaan on matkaa 200 metriä. Mentäessä luotsiasemalle asti, jatketaan Tullandintietä vielä reilut 300 metriä, josta kääntyy oikealle Omsatuntie. Luotsiasema löytyy sen päästä. Hilloisten louhos on Taivassalossa. Salosta sinne on matkaa 115 km. Hilloisten louhos (kuva FunDive). Louhokset ovat turvallisia sukelluskohteita kaiken tasoisille sukeltajille. Porkkala Jos mieli tekee sittenkin sukeltaa meressä, on yksi vaihtoehto Porkkala. Varsinkin pääkaupunkiseudun sukeltajat vierailevat siellä ahkerasti. Yleisimmin sukeltamassa käydään joko luotsiasemalla tai keittokatoksella. Luotsiasema löytyy Porkkalan niemen lounaiskärjestä. Karttahaussa osoitteeksi voi laittaa Omsatuntie 125. Itse luotsiasemalle sukeltajilla ei tietenkään ole mitään asiaa, mutta juuri ennen aseman portteja on tien Porkkalaan on Salosta matkaa vähän yli 120 km. Esiteltyihin kohteisiin tehdään myös Simppujen viikkosukelluksia. Tarkemmat tiedot niistä löydät nettisivuiltamme www.simppu.net
Helatorstai Hilloisissa Helatorstain aamu valkeni kauniina. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun Simppuja alkoi yksi toisensa jälkeen kokoontua Taivassalon Hilloisiin. Tarkemmin sanottuna paikka oli sama, louhos, joka esiteltiin myös tämän lehden lähikohteista kertovassa jutussa. Lähikohde tosin on hiukan suhteellinen käsite matkaan Salosta Hilloisiin menee sentään yli tunti. Louhoksen syvemmän puoliskon rannalla oli jo joukko muita sukeltajia, joten Simput kokoontuivat matalamman puolen veteenmenopaikan läheisyyteen. Pienen odottelun jälkeen, meitä oli paikalla yksitoista. Muutama muukin oli ilmoittanut tulevansa mukaan, mutta kevätflunssa verotti osallistujia. Olosuhteet eivät olisi voineet olla paremmat. Lämpötila lähenteli keskikesän lukemia mittari näytti yli kahtakymmentä astetta. Hyvä keli ei rajoittunut ilmaan, vaan jatkui myös vedessä. Lähes kymmenasteinen vesi osoittautui kristallin kirkkaaksi. Vaakanäkyvyys ylitti kymmenen metriä. Jari Pullinen sukelsi ensimmäisen sukelluksensa Suomessa Mika Böösin parina.
Mihin kortti oikeuttaa? Laitesukelluskortteja on monenlaisia ja niitä myöntäviä organisaatioita on vieläkin enemmän. Yhteistä kaikille korteille on, että ne perustuvat nykyisin kansainvälisiin standardeihin. Niinpä eri organisaatioiden myöntämät kortit ovat ainakin jossain määrin vertailukelpoisia. Myös Simpuilla on tarjolla suuri joukko erilaisia koulutuksia, joiden suorittaneille myönnetään kurssia vastaava kortti. Nämä koulutukset ovat Sukeltajaliiton koulutusohjelman mukaisia ja täyttävät sekä CMAS:n että NAUI:n vaatimukset. Siitä yksinkertaisesta syystä, että Simppujen kouluttajat ovat CMAS kouluttajia, ovat seuran myöntämät kortit CMAS kortteja. Perustason kortti eli P1 tai CMAS* antaa valmiudet 15 20 metrin suoranoususukelluksille. Eli ehdoton syvyysraja on 20 metriä ja sukellukset ovat kestoltaan sellaisia, ettei niiden lopussa tarvita etappi eli dekompressiopysähdyksiä. Syvemmälle mielivien sukeltajien on suoritettava laitesukelluksen jatkokurssi, jonka päätteeksi he saavat P2 eli CMAS** laitesukelluskortin. Tämä kursi antaa valmiudet sukeltaa suoranoususukelluksia 30 metrin syvyyteen. Edellytyksenä kurssille osallistumiselle on jonkin koulutusjärjestelmän perustason laitesukelluskortti. Tosin käytännössä kurssille osallistuminen edellyttää myös niin paljon sukelluskokemusta, että sukellustekniikka, erityisesti nosteenhallinta, on hyvin hallussa. Loogisesti ajateltuna seuraava vaihe sukelluskoulutuksessa olisi P3 eli CMAS*** taso. Laitesukelluksen syventävä jatkokurssi, josta tuo P3 kortti myönnetään, on sisällöltään hyvin laaja. Sen lisäksi, että sen kuluessa opiskellaan ja harjoitellaan sukeltamista, sisältyy koulutukseen myös sukellusjohtamista. Kurssin suorittaneet voivatkin toimia myös sukellusvanhimpina ja sukellustapahtumien johtajina. Sukelluksellisesti kurssi tuottaa tosin myös valmiudet sukeltaa suoranoususukelluksia aina 40 metrin syvyyteen asti. Osallistumisen edellytyksenä on CMAS P2 kortti tai vastaavan tasoinen muun kansainvälisen koulutusjärjestön kortti; Rescue Diver kortti; voimassa oleva ensiapupätevyys; voimassa oleva hapenantopätevyys sekä riittävä, monipuolinen ja vaihteleva sukelluskokemus: vähintään 60 sukellusta, joista 20 kappaletta 20 30 metrin syvyydessä ja kolme yösukellusta. Jos tavoitteena on ainoastaan kouluttautua sukeltamaan yli 30 metrin sukelluksia, on yksinkertaisempaa osallistua jonkin järjestön syväsukelluskurssille. Sellaista tosin ei Simppujen koulutustarjonnassa ole ainakaan vielä. Rescue Diver koulutus antaa valmiudet sukeltamisen riskienhallintaan, yleisimpien vedessä ilmenevien ongelmien ratkaisuun ja vedenalaisten hätätilanteiden hallintaan. Lisäksi kurssi antaa valmiudet mm. sekä itsensä että sukellusparin pelastamiseen. Kurssin pääsyvaatimuksena on CMAS P1 tai NAUI Scuba Diver kortti tai muun vastaavan koulutusjärjestön perustason kortti; voimassa oleva hätäensiapupätevyys sekä voimassa oleva hapenantopätevyys. Muitakin kortteja on tarjolla Nitroksisukeltamisessa käytetään normaalin paineilman sijasta tavallista enemmän happea sisältävää kaasuseosta. Nitroksilla ei voi sukeltaa yhtä syvälle kuin paineilmalla, mutta se mahdollistaa matalissa sukelluksissa sukellusaikojen turvallisen pidentämisen. Kurssin pääsyvaatimus on CMAS P1 tai vastaava perustason laitesukelluskoulutus. Muita kortteja, joita seuran toteuttamissa koulutuksissa voi suorittaa ovat jää ja kuivapukusukelluskortit; DAN
ensiapukoulutuksista myönnettävät kortit; sekä lähikouluttajakortti. Norpan taitoradan suorittaneet snorkkelisukeltajat saavat Sukeltajaliiton norppasukeltajakortin. Millaisia kortteja löytyy Simppujen taskuista? Kyselimme muutamilta kaikkien tuntemilta Simpuilta, millaisia kortteja heidän lompakoistaan löytyy? Suurin osa korteista on CMAS:lta, mutta paljon löytyy muidenkin organisaatioiden myöntämiä kortteja. Tyypillisimpiä ovat PADI:n ja SSI:n (virkistys) laitesukelluskortit, IANTD:n tekniikkasukelluskortit, Sukeltajaliiton sukellusturvallisuuskortit sekä DAN:n ensiapukortit. Korttien runsaus kertoo sekä siitä, että aktiiviset sukeltajat pitävät jatkuvaa kouluttautumista tärkeänä, mutta myös koulutustarjonnan runsaudesta ja monipuolisuudesta Koulutusvastaava Mika Böös Oxygen First Aid Provider, DAN Advanced Oxygen Provider, DAN Basic Life Support Instructor, DAN Oxygen First Aid Instructor, DAN Advanced Oxygen Instructor, DAN Puheenjohtaja Marko Niinistö P1, CMAS P2, CMAS P3, CMAS Rescue Diver, CMAS Nitrox Diver, CMAS Nitrox Instrictor, CMAS Advanced Recreational Trimix, IANTD Gas Blender, IANTD M1 laitesukelluskouluttaja, CMAS M2 laitesukelluskouluttaja, CMAS Basic Life Support Provider, DAN Advanced Oxygen Provider, DAN Basic Life Support Instructor, DAN Advanced Oxygen Instructor, DAN Rahastonhoitaja Veera Luhtala Rescue Diver, Sukeltajaliitto Nitrox Diver, CMAS Deep diving, SSI Basic Life Support Provider, DAN Oxygen First Aid Provider, DAN Advanced Oxygen Provider, DAN Norppavastaava Jarmo Ihander P1, CMAS P2, CMAS Nitrox Diver, IANTD Vesa Reunanen P1, CMAS P2, CMAS P3, CMAS Rescue Diver, CMAS Nitrox Diver, CMAS Basic Life Support Provider, DAN Oxygen First Aid Provider, DAN Advanced Oxygen Provider, DAN OWD, PADI P2, CMAS P3, CMAS Rescue Diver, Sukeltajaliitto Nitrox Diver, CMAS Advanced Recreational Trimix, IANTD Lähikouluttaja, Sukeltajaliitto M2 laitesukelluskouluttaja, CMAS Basic Life Support Provider, DAN OWD, SSI P2, CMAS Kouluttautuminen ja jatkuva harjoittelu ovat avaimia turvalliseen sukeltamiseen. Simpuille kynnys osallistua koulutuksiin on yritetty pitää mahdollisimman matalana. Peruskurssin jälkeiset laitesukelluskurssit ovat jäsenille 100 euron hintaisia; osa koulutuksista on kokonaan ilmaisia; muutamissa koulutuksissa osanottaja maksaa vain 38 euron kortitusmaksun ja senkin ainoastaan, jos haluaa kortin.
Kaisaari meripelastusharjoitus Pitkin talvea suunniteltiin ja valmisteltiin viranomaisharjoitusta, jossa tavoitteena oli valmistautua mahdollisten aluspalojen sammuttamiseen ja pelastustoimiin. Simppujen ja tukialuksemme Agonuksen rooli harjoituksessa oli toimia pelastettavana. Pelastuspuolelta mukana olivat Halikon ja Perinön VPK, Salon Meripelastajat ja Merivartiosto. Harjoituksen lähtökohtana oli Agonuksella syttynyt tulipalo. Sen seurauksena osa matkustajista oli jäänyt loukkuun veneen alakannelle ja osa oli päätynyt veden varaan. Harjoitus ajoitettiin Agonuksen Kasnäsiin siirron yhteyteen, joten mukaan saatiin siirron aikana merenkulkua harjoitelleet kipparikurssilaiset, mutta myös iso joukko muita Simppuja. Agonus ja 26 Simppua lähtivät Salonjoesta Navigaatioseuran telakalta aamulla klo 8 kohti merta. Ilma oli mitä parhain, pilviä oli toki taivaalla, mutta tuulesta ei ollut tietoakaan. Kun matkaa oli taitettu reilu tunti, laskettiin ankkuri ja aloitettiin tulevan harjoituksen valmistelu. Kuvat: Salonjoki oli peilityyni, kun Agonus otti suunnan kohti merta. Merenkulkukurssilaisista ensimmäisenä ruoriin pääsi Oskari Sundholm. Tuttuun tapaan joesta ulosajo vaati tarkkaavaisuutta. Ennen harjoituksen alkua testattiin vielä, että kaikki yhteydet toimivat. Agonuksen päällikkönä toimi Tuomas Juhantila. Retu Niemi organisoi pelastettavat veden varaan.
Kellon ollessa vähän yli kymmenen aloitettiin pelastettavien ripotteleminen mereen. Ne, joilla oli märkäpuku, pääsivät pelastuslautalle. Kuivapukuihin pukeutuneet saivat kellua pelastusliivien ja kelluntalautan varassa odottamassa pelastajia. Vihdoin tasan kello 10:30 Agonukselta lähetettiin hätäkutsu meripelastuskeskukseen. Harjoitus oli virallisesti käynnissä ja pelastajat lähtivät liikeelle. Ensimmäisenä paikalle ehti Halikon VPK:n vene ja pian sen jälkeen Förbyn VPK. Molemmat ryhtyivät sammuttamaan tulipaloa ja pelastamaan Agonukselle loukkuun jääneitä. Hetkeä myöhemmin Salon Meripelastajien Draken saapui pelastamaan veden varaan joutuneita. Myös Hiittisistä lähtenyt Merivartioston vene pääsi melkein perille, kun se sai oikean tehtävän ja joutui kääntymään takaisin. Myöhemmin tosin sekin osallistui harjoitukseen samoin kuin Merivartioston Super Puma helikopteri, joka nosti pelastuslautalla odottaneet sekä muutaman vedessä vielä kelluneen uhrin turvaan. Kaikki pelastustoimet sujuivat ammattitaidolla. Niin Merivartioston ammattilaiset kuin VPK:n ja Meripelastajien vapaaehtoisetkin tiesivät, mitä tehdä. Siitä huolimatta aikaa kului huomattavan kauan, ennen kuin kaikki oli pelastettu. Kuvat: Pelastuslautta laukaistiin Agonukselta. Lautalla melominen ei ollut aivan niin helppoa kuin olisi voinut kuvitella. Pelastajia houkuteltiin paikalle niin merkkisavuilla kuin hätäsoihduillakin.
Kuvat: Suurimman osan veden varassa olleista pelasti Meripelastajien Draken. Pelastuslautalla olleet ja muutama meressä kellunut Simppu nostettiin pintapelastajan avustamana Merivartioston Super Puma helikopteriin. Kauimmin apua odottaneet kelluivat meressä pari tuntia ennen pelastamistaan. Osalla pelastetuista oli eriasteisia vammoja myös yksi sydänkohtauksen saanut potilas mahtui joukkoon. VPK:t hoitivat tulipalon sammutuksen Agonuksella ja pelastivat alakannelta kaksi sinne loukkuun jäänyttä. Tällä kertaa pelastettavat olivat ihmisen kokoisia ja painoisia nukkeja. Ennen operaatiota koko Agonus täytettiin savulla, jotta tilanteesta saatiin totuudenmukaisempi Loppuyhteenvedossa todettiin, että harjoitus onnistui suunnitellusti ja yhteistyö toimi kuten pitikin. Kuvat: Olli Pekka Juhantila, Simo Luhtala ja Päivi Liuska Kankaanpää
Cha cha cha Edellisessä Simppupostin numerossa oli kilpailu, jossa kysyttiin, missä elokuvassa Agonus on esiintynyt. Oikea vastaus on vuonna 1989 ilmestynyt Mika Kaurismäen Cha cha cha. Sen pääosissa esiintyivät Matti Pellonpää, Kari Väänänen ja Sanna Fransman. Elokuvan juoni on lyhykäisyydessään se, että siltojen alla asuva laitapuolen kulkija Matti (Matti Pellonpää) saa Amerikan tädiltään perinnön: sen saamiseksi hänen on osattava käyttäytyä ja oltava juomatta, kun täti saapuu Suomeen. Rahavaikeuksissa kamppaileva Matin paras ystävä autokauppias Kari (Kari Väänänen) tarjoaa hänelle apuaan, mikäli saa puolet perinnöstä. Suunnitelman toteuttamiseksi kaverukset vaihtavat osiaan parin viikon ajaksi. Kysymys osoittautui oletettua hankalammaksi. Oikeita vastauksia ei tullut yhtään. Agonus tai vielä tuolloin Sea Princess esiintyy aivan elokuvan ensiminuuteilta sen lopputeksteihin asti. Elokuvan päähenkilön, Matin, asuttaman sillan vieressä kulkee katu, jonka toisella puolella on satamaallas. Sen laiturissa on useita aluksia, joista juuri Matin asuinpaikan kohdalla kelluu Agonus. Koska elokuvassa vieraillaan toistuvasti tässä kohteessa, on venekin jatkuvasti esillä. Agonus, alkuperäiseltä nimeltään Sea Princess, oli aivan uusi, kun Mika Kaurismäki kuvasi elokuvaansa ja onnistui sattumalta ottamaan sen sivuosarooliin. (Kuvakaappaus elokuvasta).
Hallikausi päättyi ja avovesikausi alkoi Hallikauden päätteeksi simput ja norpat kokoontuivat Nummijärvelle aloittamaan avovesikautta. Paikalla oli runsaasti kaiken ikäisiä sukeltajia kuuteista kurnuihin. Vesi oli vielä viileää, mutta kirkasta. Onneksi saunan lämpö tarjosi suojaa kylmää vastaan. Useimmat uskaltautuivat uimaan. Osalle viileässä vedessä polskiminen oli jo rutiinia, muutamat heittivät talviturkkinsa Nummijärveen osa tosin vasta pienen painostuksen jälkeen. Agonuksen kipparit Agonuksen ollessa merellä, on aluksella oltava vahdissa vähintään yksi aluksen operointitaitoinen henkilö. Aluksen päällikkönä voi toimia vain Kipparit listalla mainittu Simppu. Kipparin ollessa sukeltamassa, on aluksen vahtina oltava toinen kippari tai tässä olevalla listalla mainittu Simppu, joka pystyy hätätilanteessa operoimaan aluksella ja ajamaan sen väyliä pitkin takaisin Kasnäsiin. Lista on seuran hallituksen kokoama ja perustuu siihen, ketkä ovat viime vuosien aikana säännöllisesti toimineet Agonuksen kippareina tai osallistuneet kipparikoulutuksiin ja sen jälkeen harjoitelleet riittävästi. Reissunvetäjien tehtävä on varmistaa, että aluksella on reissulle lähdettäessä asianmukainen miehitys, eli kippari ja vähintään kaksi kansimiestä, jotka hallitsevat rantautumiset. Agonuksen päällikkönä voivat toimia Mika Böös Olli Pekka Juhantila Tuomas Juhantila Timo Karjalainen Seppo Laine Jarmo Laulunen Päivi Liuska Kankaanpää Erkki Niemi Retu Niemi Jarkko Nieminen Marko Niinistö Esa Oksanen Veli Pekka Paatero Hannu Retva Teijo Reunanen Vesa Reunanen Pekka Saarinen Kari Salminen Mika Säde Janne Torkkel Tuukka Virtanen Förstinä voivat toimia, eli aluksen käsittelyn hallitsevat riittävän hyvin Jesse Böös Riitta Djupfors Heli Heinonen Reijo Laakso Satu Leino Elias Narinen Joakim Narinen Kimmo Nurkse Marko Saarinen Arvi Sarmiala Oskari Sundholm Tero Tuomarmäki Hanna Vienonen Tiia Åkerfelt
Etsintäkuulutus kuvamateriaalia simppureissuilta Lähes jokaisessa Simppupostin numerossa on kerrottu menneistä Simppuvuosista. Korvaamattomana apuna näissä muisteloissa ovat olleet pumppuhuoneelle arkistoidut lokikirjat. Niihin reissujen vetäjät, Clausin ja Agonuksen kipparit ja välillä muutkin mukana olleet ovat kirjanneet merenkulkuun ja sukeltamiseen sekä muihin tapahtumiin liittyviä mainintoja. Lokikirjoista näkyy myös aikojen ja simppuilun muutos ajan kuluessa. Innostus sukeltamiseen ja yhdessä merelle lähtemiseen oli seuran toiminnan alkuvuosina valtaisaa. Reissuja tosin ei tehty niin paljon kuin nykyään, eivätkä reissujen sukellusmäärät olleet niin suuria kuin nykyään. Tähän vaikutti moni asia: Reissuille lähdettiin Salosta, joten siirtymiseen sukelluskohteille meni paljon aikaa. Moni alkuvuosina jokseenkin jokainen sukelsi märkäpuvulla, eikä vesi ollut silloin yhtään sen lämpimämpää kuin nykyäänkään. Clausilla ei ollut saunaa, jossa lämmitellä. Pullot täytettiin huomattavasti nykyistä hitaammalla kompressorilla. Lokikirjoista välittyy kaikesta huolimatta into etsiä uusia sukelluskohteita erityisesti hylkyjä, kartoittaa tuntematonta merenpohjaa ja kokea jotain ennen kokematonta. Sukeltaminen ei ollut kaikkien saavutettavissa oleva harrastus, eikä ulkomaiden kohteisiin tehty sellaisia sukellusmatkoja kuin nykyään. Lokikirjamerkintöjä on hauska lukea ja jakaa muidenkin luettaviksi. Vielä hauskempaa on, jos noihin kirjoituksiin saa lisättyä reissuilla mukana olleiden kommentteja tai reissuista otettuja valokuvia. Kuvia ei tietenkään ole sellaista määrää kuin nykyään, eikä kuvia jaettu kavereille. Filmirullan kapasiteetti oli rajallinen, joten jokainen kuva harkittiin tarkkaan. Kuvia on kaikesta huolimatta Simppujen arkistoissa. Niitä mielellään liittäisimme tekstiin. Kaivelepa arkistojasi ja jos käsiin sattuu kuvia ja pystyt vielä yhdistämään ne johonkin tiettyyn reissuun, voisit antaa niitä muidenkin katseltaviksi. Jos saat skannattua paperikuvia, voit lähettää ne sähköpostilla. Paperikuvan voi myös uudelleen kuvata vaikka kännykkäkameralla tai jos et saa itse digitoitua kuvia ja uskallat lainata ne muutamaksi päiväksi, skannaamme kuvat Simppupostin tekijöiden toimesta. Itse skannattuja kuvia voit lähettää ja paperikuvia antaa skannattavaksi Olli Pekka Juhantilalle, sihteeri@simppu.net tai puhelimitse 044 7704200. Erityisesti toiveissa on löytää kuvia, jotka on otettu vuonna 1982 tai aikaisemmin sekä vuosina 1987, 1989, 1991, 1993, 1994 ja 1998 2002. Vanha sanonta: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa pitää edelleenkin paikkansa. Näihinkin kuviin liittyy monta mukavaa muistoa.
Varusteet kesäkuntoon Jos talvi on mennyt sukeltamatta, kannattaa uusi sukelluskausi aloittaa varustetarkastuksella. Ainakaan kaikkia varusteita ei pysty itse varsinaisesti huoltamaan, mutta kaiken voi käydä vähintäänkin silmämääräisesti läpi. Mutta, mitä eri varusteista kannattaa katsoa? Sukelluspuvuissa eniten kuluvia osia ovat vetoketjut, joten ne tärkein tarkastuskohde. Märkäpuvun kengät ja käsineet samoin kuin kuivapuvun käsineet ja niiden kiinnitysrenkaiden kunto on syytä tarkastaa. Laitepaketin toimintaa voi testata kokoamalla paketin ja paineistamalla sen. Muutama tarkastus kannattaa tehdä jo ennen paketin kasaamista. Perusvälineet ovat yksinkertaisia, joten niihin ei voi tulla monimutkaisia vikojakaan. Ovatko räpylät, maski ja snorkkeli ehjiä on helppo katsoa: säilytyksessäkin niihin voi tulla murtumia ja halkeamia. Maskin hihna joutuu kovalle rasitukselle, kun sitä venytetään puettaessa, joten sen kuntoon samoin kuin avokantaräpylöiden remmien, jousien ja niiden lukkojen ja kiinnityksen kunto on syytä katsoa läpi. Kuivapuvuissa vetoketjujen voitelu parafiinilla tulisi tehdä jokaisen sukelluksen jälkeen. Kuivapuvun täyttö ja tyhjennysventtiilien toiminta on helpointa varmistaa pukemalla puku päälleen. Kuivapuvuista on syytä käydä myös mansetit ja niiden liimaukset huolellisesti läpi. Lateksimansettien kunto selviää venyttelemällä. Jos kumissa näkyy venytettäessä halkeamia, ne ovat vaihtokunnossa. Puvun mahdollisia vuotoja sen sijaan ei todennäköisesti huomaa ennen veteen menoa, ellei vuotokohta ole todella suuri, esimerkiksi repeämä. Tasapainotusliivin täyttöletkun venttiilit, tyhjennysventtiilit, ja täyttöletkun kiinnitys ovat heikkoja ja siten tarkastettavia kohtia. Jos liivissä on erillinen ilmapussi, voi liivin päällyksen avata ja tarkastaa pussin erikseen. Mahdolliset pienet vuodot voi korjata itsekin samasta materiaalista tehdyllä paikalla käyttäen valmistajan suosittelemaa liimaa. Muita tarkastuskohteita ovat hihnastot solkineen, painotaskujen kiinnitysmekanismit ja D lenkkien kiinnitykset. Snorkkelissa tärkein tarkastettava kohde on mahdollisen tyhjennysventtiilin silikoniläpän kunto. Yleensä valmistajat suosittelevat regulaattorien huollattamista kerran vuodessa. Tämä voi tuntua liiottelulta, mutta huolto kannattaa teettää