MUNKKINIEMEN KARTANON MAILLA HAUS kehittämiskeskus Oy:n koulutus- ja toimitilat Munkkiniemen kiinteistössä edustavat tyylikkäästi arkkitehti Eliel Saarisen kuuluisaa Munkkiniemi - Haaga -suunnitelmaa. Viihtyisässä miljöössä ovat viihtyneet niin vuosisadan alun matkalaiset, kadetit, ilmavoimien upseerit kuin nykyiset kehittäjätkin. Vuosikymmenen kulttuurihistoria ympäröi hallinnon uudistamistyötä ja nykyaikaisen palvelukulttuurin kehittämistä. Vaikka Munkkiniemi on ollut osa Helsinkiä vasta 50 vuotta, se on ollut olemassa kauemmin. Vanhan Munkkiniemen huvilayhdyskunta syntyi 1900-luvun alussa Helsingin ympäristöön. Nimi Munkkiniemi - Munksnäs liittyy luultavasti keskiaikaan vuosiin 1351-1428, jolloin virolaisen Padisten luostarin munkkien tiedetään oleskelleen näillä seuduilla. Munkkiniemen kartano muodostui kylän taloista. Monien omistajavaihdosten jälkeen suurimman osan kartanon maista osti maanomistus- ja maanmyyntiyhtiö M.G. Stenius Osakeyhtiö vuonna 1910. Yhtiö tilasi arkkitehti Eliel Saariselta suunnitelman Munkkiniemen ja Haagan alueiden tulevaa rakentamista varten. SATUKAUPUNKI EUROOPPALAISEEN HENKEEN Helsinkiin virtasi jo tähän aikaan väkeä metsien mökeistä ja ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä kaupungin väkiluku kaksinkertaistui parissa vuosikymmenessä. Kaupunki oli tullut ahtaaksi asukkailleen. Kaupungin rajojen ulkopuolelle alkoi syntyä uusia asuinalueita. Varakkaampi väki halusi huvilayhdyskuntia aikakauden puutarhakaupunkiaatteen innoittamana. Ihanteena oli luonnonläheinen asuinalue hyvien yhteyksien päässä kaupungista. Tällaisia alueita syntyikin Tunturilaaksoon ja Arkadiaan sekä 1900-luvun alkupuolella Kulosaareen, Haagaan ja Munkkiniemeen. Eliel Saarinen ryhtyi suunnittelemaan lähes asumattomaan Munkkiniemeen ja parintuhannen asukkaan Haagaan eurooppalaista suurkaupunkia tiivine kerrostalosolukkoineen, huvilakaupunginosineen ja leveine bulevardeineen. Automobiilipikateiden ja ihmisiä paikasta toiseen siirtävien kaupunkiratojen vastapainona olivat vihreät puistot, aukiot ja suihkulähteet.
Eliel Saarinen valmisteli suunnitelmaa yhdessä Loja -vaimonsa kanssa yli viisi vuotta. Kun teos "Munkkiniemi - Haaga ja Suur-Helsinki - tutkimuksia ja ehdotuksia kaupunkisuunnittelun alalta" julkaistiin vuonna 1915, herätti se suurta ihastusta. Sen mukaan Haagan, Pikku-Huopalahden kylän ja Munkkiniemen säteritilan maille oli tarkoitus rakentaa ihanteellinen yhdyskunta elää ja asua väljästi luonnon keskellä huviloissa, rivitaloissa ja inhimillisen kokoisissa kerrostaloissa. Satukaupungin pienoismalli on tallessa Helsingin kaupunginmuseossa. JÄLKI URBAANISTA UNELMASTA Munksnäs pensionat vuonna 1919 Eliel Saarisen metropoli ei toteutunut. Munkkiniemeen ehdittiin rakentaa tuleva kadettikoulu sekä Saarisen suunnitelman mukaisia rivitaloja nykyisen Hollantilaisentien varrelle. Isoa Puistotietä (Munkkiniemen puistotietä) louhittiin Laajalahden aukealle asti. Ajat olivat levottomat: maailmansota, maan itsenäistyminen, kansalaissota sekä 1920-luvun pula-aika ja Saarisen suunnitelma mureni pala palalta. Eliel Saarisen unelmasta muistuttavat vielä väljä, maisemaa myötälevä asemakaava ja vehreät puistot. Munkkiniemen eittämättä uljain rakennus on Eliel Saarisen luomus pensionaatiksi vuonna 1918 valmistunut, maisemaa myötäilevä kivitalo, joka on sekä sisältä että ulkoa täynnä upeita yksityiskohtia. TÄYSIHOITOLA MEREN RANNALLA Rakennusta suunnitellessa Eliel Saarinen sai vapaat kädet paneutua jättiläismäiseen työhönsä. Tuloksena oli mitoiltaan mahtava rakennus, jossa huonekaluja, kattokoristeluja ja valaisimia myöten näkyy mestarin kädenjälki. Munkkiniemen pensionaatti valmistui vuonna 1918 ja alkoi tarjota täysihoitoa ja virkistystä niin helsinkiläisille kuin kaukaisemmillekin vieraille. Pensionaatin vierashuone vuodelta 1920
Matkailulehti vuodelta 1919 kertoo: "Munkkiniemen uusi pensionaatti sijaitsee maakannaksella, jonka sekä etelä- että pohjoispuolella on merenlahtia. Kesällä pääsee Munkkiniemelle sekä laivalla että raitiovaunulla. Niinikään hevosella ja jalkaisin. Matkan pituus maitse on noin 7 km. Aivan lähellä sijaitsee suosittu ulkokahvila "Fiskartorpet". Munkkiniemen raitiovaunu vuodelta 1915 Laajuutensa puolesta lienee Munkiniemen pensionaatti maamme suurimpia. Se voi mukavasti ottaa vastaan 100 täysihoitokasta. Huoneet ovat tilavat ja uudenaikaisista mukavuuksista on pidetty tarkka huoli. Niinpä on useimmissa huoneissa oma kylpyammeensa, mukavuuslaitoksensa, puhumattakaan tilavista konttoreista. Kalusto on aivan uutukaismallista, kussakin huoneessa erilaiset, kaikki arkkitehti Eliel Saarisen piirustusten mukaan valmistetut." Pensionaatin johtajatar, rouva Sjöstedt huoneessaan vuonna 1920 Pensionaattia johti Sofia Sjöstedt, jolla oli ennestään kaupungissa Privat Hotel ja Pension Comfort. Pensionaatissa oli lähes sata vierashuonetta, ruokasali, kahvila, kirjasto, biljardisali, halli takkoineen sekä tornikerroksen musiikki- ja tanssisali. Keittiö osoittautui erinomaiseksi. Henkilökunta oli suuri: tarjoilijattaria, silittäjättäriä, astianpesijättäriä, yövalvojia, portiereja, pesijättäriä ja kahvinkeittäjätär. Asiakkaina olivat mm. kirjailija V.A. Koskenniemi ja englantilainen konsuli Charles James Cooke. Munkkiniemen pensionaattiin ei kuitenkaan riittänyt asiakkaita sodanjälkeisinä niukkoina aikoina. Pulaa oli kaikesta jopa saippuasta. Pensionaatin taru päättyi pakkohuutokauppaan ja konkurssiin. Valtio lunasti osakkeet vuonna 1922 ja luovutti täysihoitolan kadettikoulun käyttöön.
KADETIT KARKASIVAT KAUPUNGILLE Kadettikoulu muutti taloon vuonna 1924 nykyisen Eläinmuseon talosta Arkadiankadulta. Koulua johti kenraali Sixtus Hjelmman. Koululla oli oma suutari ja räätäli, joiden työpajoihin mentiin pihan puolelta. Urheilukentällä äkseerattiin, Lankiniemessä ammuttiin ja ratsastamassa käytiin Kasarmikadun maneesissa. Kadetit näkyivät ja kuuluivat Munkkiniemen katukuvassa marsseineen ja lauluineen. Iltalomalle kaupunkiin kuljettiin nelosen raitiovaunulla. Asiaan kuului, että nuori kadetti kävi vaihtamassa "vekselit" rahastajan tai kuljettajan avuksi. "Vekseliohjesäännön" mukaan kadetin tuli luetella kaikki vaihteet Erottajalta Munkkiniemeen ja kääntää ne vaunun ollessa liikkeessä. Simputusyönä asukkaat kerääntyivät koulun vaiheille katselemaan, kuinka uuden kurssin kadetit lakanaan kietoutuneina kiersivät taloa. Ravintolasali Kadettikoulun aikaan 1920-luvulla Koulun tilat osoittautuivat pian ahtaiksi kadeteille. Koulun johtaja kirjoitti sotaväen päällikölle: "Koulu muuttuu sietämättömäksi laitokseksi oppilaille, jotka pyrkivät keinottelemaan itselleen kaikki mahdollisuudet päästä kaupungille huvittelemaan". Vuonna 1940 kadettikoulu sai tilat Santahaminasta ja rakennuksen otti käyttöönsä Ilmavoimien esikunta, joka toimi rakennuksessa vuoteen 1973 saakka. Vuosina 1974-1976 tyhjillään oleva talo peruskorjattiin ja saneerattiin museoviraston valvonnassa. Talon ulkokuori säilytettiin ennallaan, mutta sisäosat remontoitiin kokonaan uudelleen, mm. aula ja ruokasali entisöitiin alkuperäiseen asuunsa. KOULUTTAJASTA HALLINTOKULTUURIN KEHITTÄJÄKSI Valtion koulutuskeskus sai Munkkiniemen rakennuksen käyttöönsä vuonna 1976. Nykyisin tiloissa toimii Valtion koulutuskeskuksesta yritykseksi vuonna 2002 muuttunut HAUS kehittämiskeskus Oy. Rakennus toimii monipuolisena koulutusmiljöönä, jonka vuosisadan alun rauhalliseen ympäristöön sulautuu ajanmukaiset opetustilat ja moderni opetustekniikka. Luentosalit ja kokoustilat on nimetty rakennuksen pitkän historian ja arvostetun arkkitehti Eliel Saarisen sekä hänen läheistensä mukaan. Luentosaleina on mm. Loja ja Mathilda (Saarisen vaimot), Pipsan ja Eero (lapset), Selma (äiti) ja Juho (isä), Armas ja Herman (kollegat) sekä kokoustilat ; Eliel, ilma, voima, kenraali ja ravintola kadetti.
Pensionaatin lukunurkkaus, jossa Eliel Saarisen suunnittelemat huonekalut Vuoden 1919 Matkailulehti ylistää Eliel Saarisen suunnittelemia pieniä ja suuria halleja, joita löytyy joka kerroksessa. Jos pensionaatin asukas viihtyi hallissa sanomalehden ääressä, kirjettä kirjoittamassa tai tarinoimassa toisten kanssa, ovat samat mahdollisuudet tarjolla myös HAUSin asiakkaille. Omassa rauhassa tai muiden seurassa voi edelleen istuskella väljässä aulassa, nauttia hyvästä ruoasta viihtyisässä ravintola Kadetissa tai opetuksen lomassa vaikka nousta ihailemaan Munkkiniemen maisemia tornin salongista. Sekä vuorovaikutus että keskittynyt ajattelu ovat tarpeen uutta luovassa kehittämistyössä. Eliel Saarisen viihtyisä rakennusmiljöö antaa tilaa kummallekin ja luo mahdollisuuden uudistumiselle. Teksti: Soili Heikkilä, HAUS Lähteet: Matkailulehti 1-3/1919 Helsingin Sanomat 6.11.1997, 30.4.1998, Helsingin korttelit kertovat osat 1, 11 Valokuvat: Suomen valokuvataiteen museon kokoelmat Nasakuva