Rahoitusmarkkinakriisien

Rahoitusmarkkinakriisien tehokas hallinta Työryhmämuistio 11/2014 Rahoitusmarkkinat

Rahoitusmarkkinakriisien tehokas hallinta Työryhmämuistio Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2014 Rahoitusmarkkinat

441 729 Painotuote VALTIOVARAINMINISTERIÖ PL 28 (Snellmaninkatu 1 A) 00023 VALTIONEUVOSTO Puhelin 0295 16001 (vaihde) Internet: www.vm.fi Taitto: Pirkko Ala-Marttila /VM-julkaisutiimi Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, 2014

Kuvailulehti Julkaisija ja julkaisuaika Valtiovarainministeriö, maaliskuu 2014 Tekijät Julkaisun nimi Asiasanat Kriisinratkaisutyöryhmä Rahoitusmarkkinakriisien tehokas hallinta luottolaitokset, rahoitusmarkkinat, talletussuoja Julkaisusarjan nimi ja numero Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2014 Julkaisun myynti/jakaja Julkaisu on saatavissa pdf-tiedostona osoitteesta www.vm.fi/julkaisut. Samassa osoitteessa on ohjeet julkaisun painetun version tilaamiseen. Painopaikka ja -aika Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, 2014 ISBN 978-952-251-552-0 (nid.) ISSN 1459-3394 (nid.) ISBN 978-952-251-553-7 (PDF) ISSN 1797-9714 Sivuja Kieli Suomi Tiivistelmä Työryhmä ehdottaa rahoitusmarkkinakriisien ratkaisua koskevaa uutta lainsäädäntöä, uutta kriisinratkaisun viranomaisrakennetta sekä uuden talletussuoja- ja kriisinratkaisurahaston perustamista. Lainsäädännön päätavoitteena on pyrkiä estämään tilanteita, joissa olisi välttämätöntä turvautua julkiseen rahoitustukeen vaikeuksiin ajautuneen pankin pelastamiseksi. Finanssivalvonnalle annettaisiin uusia ennakollisia valtuuksia. Vaikeuksien kärjistyttyä perustettavalla Finanssialan kriisinratkaisuviranomaisella olisi käytössään tehokkaat keinot ongelmapankkien hallittuun uudelleenjärjestelyyn. Kriisihallintoon asetettuun pankkiin voisi kohdistaa seuraavia kriisinratkaisuvälineitä: velkojen arvonalentaminen tai muuntamien osakepääomaksi (bail-in), liiketoiminnan luovutus, väliaikaisen laitoksen perustaminen sekä omaisuudenhoitoyhtiön perustaminen. Ennen tätä viranomaisen olisi toteutettava omistajanvastuu kattamalla tappioita alentamalla pankin osakkeiden arvoa. Tappiot katettaisiin toissijaisesti toimialan yhdessä maksamilla vakausmaksuilla. Julkista tukea koskeva Valtion vakuusrahastosta annettu laki kumottaisiin. Viranomaisrakenne huomioi osallistumisen päätöksentekoon pankkiunionimaiden yhteisessä Kriisinratkaisuneuvostossa. Talletussuojaan liittyvät tehtävät siirtyisivät viranomaisen vastuulle. Uusi Finanssialan talletussuoja- ja kriisinratkaisurahasto olisi valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Laki väliaikaisesta pankkiverosta kumottaisiin. Pankkiverona kerätyt varat siirrettäisiin perustettavaan talletussuoja- ja kriisinratkaisurahastoon, josta niitä voitaisiin siirtää vuodesta 2016 lukien pankkiunionimaiden yhteiseen kriisinratkaisurahastoon. Hallituksen esityksen muotoon laadituilla ehdotuksilla saatettaisiin voimaan kriisinratkaisua koskeva direktiivi sekä talletussuojadirektiivin muutos ja tehtäisiin yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevan asetuksen voimaantulon ja yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevan valtiosopimuksen voimaansaattamisen edellyttämät muutokset lainsäädäntöön.

Presentationsblad Utgivare och datum Finansministeriet, mars 2014 Författare Publikationens titel Rahoitusmarkkinakriisien tehokas hallinta Publikationsserie och nummer Finansministeriet publikationer 11/2014 Beställningar/distribution Publikationen finns på finska i PDF-format på www.vm.fi/julkaisut. Anvisningar för beställning av en tryckt version finns på samma adress. Tryckeri/tryckningsort och -år Juvenes Print Finlands Universitetstryckeri Ab, 2014 ISBN 978-952-251-552-0 (nid.) ISSN 1459-3394 (nid.) ISBN 978-952-251-553-7 (PDF) ISSN 1797-9714 Sidor Språk Finska Sammandrag Arbetsgruppen föreslår ny lagstiftning för hantering av finansmarknadskriser, en ny myndighetsstruktur för rekonstruktionslösningar samt en ny insättningsgaranti- och rekonstruktionsfond. Det huvudsakliga målet för lagstiftningen är att förebygga situationer där krisdrabbade banker måste räddas med offentliga medel. Finansinspektionen föreslås få nya förhandsbefogenheter. Den föreslagna rekonstruktionsmyndigheten för finansbranschen ska under en tillspetsad kris ha tillgång till effektiva medel för kontrollerad omstrukturering av krisbanker. Följande rekonstruktionsmedel föreslås bli tillämpade på en bank som satts under krisförvaltning: nedskrivning av skulder eller omvandling av dem till aktiekapital (bail-in), överlåtelse av affärsverksamheten, grundande av ett temporärt institut samt grundande av ett egendomsförvaltningsbolag. Myndigheten ska, innan dessa åtgärder vidtas, förverkliga ägaransvaret genom att nedskriva värdet på bankens aktier eller ogiltigförklara aktier. Förlusterna ska i andra hand täckas med säkerheter som branschen betalat in tillsammans. Lagen om statens säkerhetsfond som gäller offentligt stöd föreslås bli upphävd. Myndighetsstrukturen tar hänsyn till deltagandet i beslutsfattandet inom bankunionsländernas gemensamma Rekonstruktionsnämnd. Uppgifterna i anslutning till insättningsgarantin föreslås bli överförda till myndigheten. Man har föreslagit en ny Finansbranschens insättningsgaranti- och rekonstruktionsfond utanför statsbudgeten. Lagen om den temporära bankskatten föreslås bli upphävd. De medel som tagits ut som bankskatt föreslås bli överförda till den nya insättningsgaranti- och rekonstruktionsfonden, varifrån de från och med 2016 ska kunna överföras till bankunionsländernas gemensamma rekonstruktionsfond. Genom förslagen som utarbetats till regeringspropositioner ska man sätta i kraft rekonstruktionsdirektivet samt ändringen av insättningsgarantidirektivet, och göra de ändringar i lagstiftningen som förutsätts av ikraftträdandet av förordningen om rekonstruktionsfonden och ikraftsättandet av fördraget om den gemensamma rekonstruktionsfonden.

Description page Publisher and date Ministry of Finance, March 2014 Author(s) Title of publication Rahoitusmarkkinakriisien tehokas hallinta Publication series and number Ministry of Finance publications 11/2014 Distribution and sale The publication can be accessed in pdf-format in Finnish at www.vm.fi/julkaisut. There are also instructions for ordering a printed version of the publication. Printed by Juvenes Print Finland University Print Ltd, 2014 ISBN 978-952-251-552-0 (nid.) ISSN 1459-3394 (nid.) ISBN 978-952-251-553-7 (PDF) ISSN 1797-9714 No. of pages Language Finnish Abstract The working group proposes new legislation on the resolution of financial market crises, new structure for crisis resolution authorities and the establishment of a new Deposit Guarantee and Resolution Fund. The main objective of the legislation is to try to prevent situations in which it would be necessary to resort to public financial assistance to save a credit institution that ran into difficulties. The Financial Supervisory Authority would be given new ex ante powers. In the event of difficulties reaching an acute stage, a proposed Resolution Authority would have at its disposal effective means to carry out the controlled restructuring of problem institutions. An institution placed in crisis management could be subject to the following crisis resolution tools: writedown of debts or conversion of debts into equity (bail-in),sale of business, bridge institution and asset separation. Before this, the authority would have to fulfil ownership responsibility by covering losses and reducing the value of the institution s share capital or cancelling shares. In case needed, losses would then be covered by the stability contributions jointly made by the sector. The Act on the Government Guarantee Fund, which concerns public assistance, would be repealed. The official structure will take into account participation in the Single Resolution Board of the Banking Union countries. Deposit guarantee tasks would be transferred to the responsibility of the Resolution Authority. The new Deposit Guarantee and Resolution Fund would be a fund outside the central government budget. The Act on the Temporary Bank Levy would be repealed. The funds raised by the bank levy would be transferred to the proposed Deposit Guarantee and Resolution Fund, from which they could be transferred from 2016 to the Single Resolution Fund of the Banking Union countries. The Bank Recovery and Resolution Directive and the amendment to the Deposit Guarantee Directive would be implemented and the amendments required by the entry into force of the Regulation on the Single Resolution Mechanism and the Treaty on the Single Resolution Fund would be enacted through proposals prepared in the form of a Government bill.

Sisältö Luovutuskirje Luonnos hallituksen esitykseksi Liite 1 Työryhmän ehdotukseen liittyviä kuvia Liite 2 Valtiosopimus kriisinratkaisurahaston rahoittamisesta, englanninkielinen luonnos 5.3.2014 Työryhmän muistioon liittyvä lausuma Säädösehdotukset ruotsiksi erillisessä asiakirjassa (liite3)

11 Valtiovarainministeriölle Valtiovarainministeriö asetti 5.2.2013 työryhmän, jonka tehtävänä oli uudistaa rahoitusmarkkinakriisien hallintaa ja ratkaisemista sekä talletussuojajärjestelmää koskevaa kansallista lainsäädäntöä vireillä olevien EU-lainsäädäntöhankkeiden pohjalta. 1 Työryhmän toimeksianto Työryhmän oli toimeksiantonsa mukaisesti arvioitava, miten taloudellisiin vaikeuksiin joutuviin, rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta merkittäviin luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin, jäljempänä laitos, kohdistettavat kriisinratkaisutoimenpiteet ja niiden rahoitus sekä talletussuojan ylläpito voidaan toteuttaa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti, ja valmisteltava hallituksen esityksen muotoon ehdotukset, joilla pantaisiin täytäntöön laitosten elvytystä ja kriisinratkaisua sekä talletussuojaa koskeva Euroopan unionin lainsäädäntö. Työryhmän oli otettava huomioon erityisesti seuraavat tavoitteet: 1) rahoitusmarkkinoiden vakauden sekä tallettajien ja muiden asiakkaiden aseman riittävä turvaaminen; 2) rahoitusmarkkinakriisien hoidosta julkiselle vallalle ja veronmaksajille aiheutuvien kustannusten minimointi; 3) omistajan- ja sijoittajanvastuun sekä markkinatoimijoiden vastuun mahdollisimman laaja toteuttaminen; 4) eri viranomaisten vastuunjaon selkeys ja tehtävien riittävä hajauttaminen tavoitteena kriisinratkaisuviranomaisen sijoittaminen osaksi valtion keskushallintoa; 5) kriisinratkaisun ja talletussuojajärjestelmän riittävä ennakollinen ja jälkikäteinen rahoitus; 6) tarvittavien kriisinratkaisutoimenpiteiden riittävyys, ennakoitavuus ja oikeusvarmuus; 7) kansallisen kriisinratkaisujärjestelmän ja talletussuojajärjestelmän yhteensopivuus vireillä olevien EU-tason lainsäädäntöuudistusten kanssa; 8) kansallisen kriisinratkaisujärjestelmän ja talletussuojajärjestelmän kustannustehokkuus sekä suomalaisten laitosten kilpailuedellytysten tasapuolisuus suhteessa muihin EU-maihin. Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmän tuli työssään erityisesti: i. selvittää kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen toiminnan järjestämistä osaksi valtion keskushallintoa sekä tehdä sitä koskevat ehdotukset; ii. arvioida tarvetta tarkistaa Finanssivalvonnan toimivaltaa varhaisessa puuttumisessa sekä varauduttaessa laitosten elvytykseen ja kriisinratkaisuun sekä tehdä sitä koskevat ehdotukset;

12 iii. arvioida kriisinratkaisuviranomaisen käytettävissä olevia eri kriisinratkaisun välineitä ja valtuuksia sekä niiden käyttämisen edellytyksiä, mukaan lukien erityisesti omistajan- ja sijoittajanvastuun mahdollisimman laaja toteuttaminen, sekä tehdä sitä koskevat ehdotukset; iv. arvioida eri vaihtoehtoja kansallisen kriisinratkaisun ja talletussuojajärjestelmän ennakolliseksi ja jälkikäteiseksi rahoittamiseksi ja ennakkoon kerättyjen varojen käyttöedellytysten määrittelemiseksi sekä tehdä sitä koskevat ehdotukset siitä lähtökohdasta, että talletussuojan ja kriisinratkaisun ennakollista rahoitusta varten voi olla joko erillinen kriisinratkaisurahasto ja erillinen talletussuojarahasto taikka yksi yhteinen rahasto, jonka varoja voidaan käyttää sekä talletussuojaan että talletussuojan laukeamisen torjumiseksi tarvittaviin kriisinratkaisutoimenpiteisiin; v. arvioida tarvetta säätää erikseen ennakkoon kerättyjen varojen siirtämisestä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan rahastoon tilanteissa, joissa suomalaisen laitoksen kotivaltio vaihtuu, taikka laitos muuten lakkaa kuulumasta Suomen kansallisen talletussuojajärjestelmän tai kriisinratkaisujärjestelmän piiriin; vi. arvioida eri vaihtoehtoja talletussuojarahaston ja kriisinratkaisurahaston taikka yhteisen rahaston oikeudellisen aseman ja päätöksenteon järjestämiseksi sekä tehdä sitä koskevat ehdotukset; vii. arvioida sitä, missä määrin sijoituspalveluyrityksiin ja luottolaitosten kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluviin muihin yrityksiin on tarpeen soveltaa vastaavia periaatteita kuin luottolaitoksiin, ja tehdä sitä koskevat ehdotukset; viii. valmistella säännösehdotukset, jotka johtuvat luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta annetun direktiivin ulottamisesta koskemaan sijoituspalveluyrityksiä; ix. arvioida vaihtoehtoja niiden varojen käyttämiseksi, jotka on ennen uuden kriisinratkaisulainsäädännön voimaantuloa pankkiverona kerätty tuleviin rahoitusmarkkinakriiseihin varautumista varten, ja tehdä sitä koskevat lainsäädäntöehdotukset; x. EU-lainsäädännön vaatimukset huomioon ottaen arvioida mahdollisuuksia ja tarvetta säilyttää julkista tukea taloudellisiin vaikeuksiin joutuneille luottolaitoksille koskevaa kansallista lainsäädäntöä siitä huolimatta, että toimiala itse kantaa ensisijaisesti kustannukset rahoitusmarkkinakriisien hoitamisesta. Toimeksiantonsa mukaan työryhmä voi kutsua työnsä tueksi pysyviä asiantuntijoita ja asettaa työnsä tueksi valmisteluryhmiä. Työryhmän tuli saada työnsä valmiiksi 31.12.2013 mennessä. Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin lainsäädäntöneuvos Tuija Taos valtiovarainministeriöstä. Työryhmän jäseniksi määrättiin lainsäädäntöneuvos Erkki Sarsa valtiovarainministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Mari Aalto oikeusministeriöstä, toimistopäällikkö Jouni Timonen Suomen Pankista, lakimies Raimo Husu Finanssivalvonnasta ja johtaja Helena Laine Finanssialan Keskusliitosta. Työryhmän jäsen Laineen pyydettyä eroa hänen tilalleen kutsuttiin 20.8.2013 johtava asiantuntija Reima Letto Finanssialan Keskusliitosta. 2 Työryhmän järjestäytyminen ja työn organisointi Työryhmän päätöksellä pysyväksi asiantuntijaksi kutsuttiin lainsäädäntöneuvos Markku Sorvari (valtiovarainministeriö), joka osallistui työryhmän työhön lokakuuhun 2013 asti. Toiseksi pysyväksi asiantuntijaksi kutsuttiin oikeustieteen kandidaatti Jukka Huotari (Finanssialan Keskusliitto), joka osallistui työryhmän työhön joulukuun 2013 loppuun. Työ-

ryhmän sihteereiksi määrättiin neuvotteleva virkamies Armi Taipale ja vanhempi finanssisihteeri Mikko Vuorikallio (valtiovarainministeriö) sekä lakimies Jari Synkkänen (Finanssivalvonta). Vuorikallio osallistui työryhmän työhön elokuuhun 2013 asti. Työryhmän muistion valmisteluun ovat lisäksi osallistuneet säädösvalmistelusihteeri Anu Pietarinen (valtiovarainministeriö) sekä marraskuusta 2013 lukien neuvotteleva virkamies Irmeli Vuori ja ylitarkastaja Janni Hiltunen (valtiovarainministeriö). Työryhmä otti nimekseen Kriisinratkaisutyöryhmä. Työryhmä on hyödyntänyt muistionsa valmistelussa kolmea valmisteluryhmää. Valmisteluryhmät ovat olleet avoimia työryhmän työhön osallistuvien tahojen edustajille. Valmisteluryhmät ovat olleet seuraavat (suluissa puheenjohtajan nimi): 13 1. Hallinto ja rahoitus (Armi Taipale); 2. Varautuminen, varhainen puuttuminen ja sekalaiset säännökset (Jari Synkkänen) ja 3. Kriisinratkaisun tavoitteet, edellytykset, välineet ja valtuudet sekä suojatoimet (Mikko Vuorikallio) Työryhmälle myönnettiin jatkoaikaa 6.11.2013 tehdyllä päätöksellä, jolla työryhmän toimeksiantoa laajennettiin kattamaan myös yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevan asetuksen edellyttämien lainsäädäntömuutosten valmistelu. Työryhmän työn määräaikaa jatkettiin 31.3.2014 saakka. 3 EU-lainsäädännön huomioon ottaminen Työryhmän työssä on painottunut vireillä olevien EU-hankkeiden seuranta ja niiden vaikutusten arviointi. Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin, jäljempänä kriisinratkaisudirektiivi, ja talletussuojadirektiivin muutoksen valmistumisen venyminen joulukuulle 2013 viivästytti ja vaikeutti työryhmän mahdollisuutta saada työ valmiiksi alkuperäiseen määräaikaan mennessä. Neuvottelut pankkiunionimaiden yhteisestä kriisinratkaisumekanismista alkoivat syyskuussa 2013 ja ovat edelleen kesken, mikä osaltaan on myös viivästyttänyt ja vaikeuttanut työryhmän työtä. Työryhmä on tehnyt ehdotuksensa helmikuun lopussa 2014 käytettävissä olleiden yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevaa asetusta ja yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevaa valtiosopimusta koskevien neuvottelutietojen ja tekstiluonnosten pohjalta. Keskeisimmät neuvotteluissa avoinna olevat kysymykset liittyvät yhtäältä yhteisen kriisinratkaisumekanismin päätöksentekomalliin ja toisaalta yhteisen kriisinratkaisurahaston kartutusaikaan, sen kansallisten osuuksien yhdistämisen nopeuteen sekä erilaisiin malleihin yhteisen kriisinratkaisurahaston rahoituskyvyn väliaikaiseksi tukemiseksi. Kriisinratkaisudirektiivi ja talletussuojadirektiivi tulevat voimaan 1.1.2015 alkaen, jolloin myös tiettyjä säännöksiä yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevasta asetuksesta on tarkoitus soveltaa. Työryhmällä ei ole ollut mahdollisuutta pyytää työlle enempää lisäaikaa, koska esitys on viimeisteltävä ja saatettava eduskunnan käsiteltäväksi mahdollisimman pian. 4 Työryhmän ehdotusten tavoitteet Työryhmän ehdotusten päätavoitteena on pyrkiä estämään tilanteet, joissa olisi välttämätöntä turvautua julkiseen rahoitustukeen sellaisen vaikeuksiin ajautuneen laitoksen pelastamiseksi, jonka asettamisen selvitystilaan tai konkurssiin arvioitaisiin uhkaavan rahoi-

14 tusvakautta. Tavoitteena on lainsäädäntö, jonka puitteissa viranomaiset kykenevät selvittämään laitoksen taloudellisen aseman mahdollisimman nopeasti ja voivat tarvittaessa järjestää uudelleen tai lopettaa laitoksen toiminnot säädellyssä menettelyssä mahdollisimman vähin kustannuksin ja ensisijaisesti laitoksen omistajien ja sijoittajien vastuulla. Tavoitteen toteuttamiseksi työryhmä ehdottaa lukuisia samansuuntaisia uudistuksia, joilla selkeytetään ja täsmennetään kriisien ennakointia, hallintaa ja ratkaisemista koskevaa lainsäädäntökehikkoa. Keskeiset muutokset koskevat ennen kaikkea viranomaisten tehtäviä ja yhteistyötä, menettelytapoja ja valtuuksia kriisinratkaisussa. Lisäksi ehdotetuilla säännöksillä tehostettaisiin laitosten omia ennakollisia varautumistoimia ja säädettäisiin kriisinratkaisusta aiheutuvien kulujen kattamisesta siten, että sijoittajanvastuu toteutetaan mahdollisimman kattavasti ja toimiala muutenkin vastaa yhteisvastuullisesti kriisinratkaisukustannusten kattamisesta. Verrattuna voimassa olevaan lainsäädäntöön muutokset ovat yhteiskunnan kannalta merkittäviä, koska laki valtion vakuusrahastosta, joka mahdollistaa taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden talletuspankkien pääomittamisen julkisista varoista, kumottaisiin, eikä lainsäädännössä olisi enää nimenomaisia julkisen tuen käyttöä koskevia säännöksiä. 5 Työryhmän keskeiset ehdotukset Työryhmän ehdotukset on laadittu toimeksiannon mukaisesti hallituksen esityksen muotoon. Ehdotus koostuu neljästä täysin uudesta laista sekä yli kymmenestä muutoslaista. Ehdotusten liitteenä on luonnos valtiovarainministeriön asetukseksi elvytyssuunnitelmiin sisällytettävistä tiedoista, luonnos valtiovarainministeriön asetukseksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusuunnitelmiin sisällytettävistä tiedoista sekä luonnos valtiovarainministeriön asetukseksi seikoista, jotka Finanssialan kriisinratkaisuviranomaisen on otettava huomioon arvioidessaan laitoksen purkamis- ja uudelleenjärjestämismahdollisuuksia. Liitteenä on myös luonnos valtiosopimuksesta, jonka avulla euroalueen jäsenvaltiot hyväksyvät tarkemmat säännöt varojen siirtämisestä yhteiseen kriisinratkaisurahastoon. Luottolaitostoiminnasta annetun lain osalta työryhmän ehdotukset on tehty lakiluonnokseen, joka sisältyy luottolaitoslainsäädännön kokonaisuudistusta koskevaan hallituksen esityksen luonnokseen. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnan käsiteltäväksi huhtikuussa 2014. Työryhmän keskeiset ehdotukset koskevat etukäteisvarautumista, uutta viranomaisrakennetta, uusia kriisinratkaisuvaltuuksia, kriisinratkaisun kustannusten kattamista, uutta rahastorakennetta sekä pankkiveron tuoton käyttöä. 5.1 Etukäteisvarautuminen Ehdotettavan varhaisen vaiheen puuttumista koskevan uuden lainsäädännön myötä laitoksen olisi laadittava vuosittain tarkistettava elvytyssuunnitelma, jossa esitetään toimenpiteet toiminnan jatkumisen turvaamisesta tilanteessa, jossa laitoksen taloudellinen asema on merkittävästi heikentynyt. Finanssivalvonta arvioisi elvytyssuunnitelmat. Elvytyssuunnitelmissa olevien raja-arvojen ja laadullisten arviointiperusteiden ylityttyä voitaisiin ryhtyä toimenpiteisiin elvytyssuunnitelman täytäntöön panemiseksi. Tämän tueksi Finanssivalvonnalle luottolaitostoiminnasta annetussa laissa säädettyjä valvontavaltuuksia laajennettaisiin direktiivin edellyttämällä tavalla, jotta Finanssivalvonta voisi puuttua laitosten toimintaan tehokkaammin ennen vaikeuksien kärjistymistä. Finanssivalvonta voisi käyttää nykyisestä laista poiketen kaikkia näitä niin kutsutun varhaisen puuttumisen valtuuksia, jos laitos ei

seuraavan kahdentoista kuukauden aikana todennäköisesti täytä toimilupavelvoitteitaan. Finanssivalvonta voisi tällaisessa tilanteessa nykyisessä laissa säädettyjen valtuuksien lisäksi muun muassa velvoittaa laitoksen ryhtymään elvytyssuunnitelman mukaisiin toimiin tai esittämään erillisen suunnitelman siitä, miten se aikoo varmistaa toimilupaedellytysten säilymisen. Lisäksi Finanssivalvonta voisi velvoittaa laitoksen kutsumaan koolle sen ylimmän hallintoelimen kokouksen, laatimaan suunnitelman velkojen uudelleenjärjestelystä ja muuttamaan oikeudellista tai hallinnollista rakennettaan tai strategiaansa. Finanssivalvonta voisi myös asettaa laitoksen direktiivissä tarkoitettuun erityishallintoon. Marraskuussa 2014 käyttöön otettavan yhteisen valvontamekanismin myötä toimivaltainen viranomainen varhaisen vaiheen puuttumista koskevissa tehtävissä on suurten luottolaitosten osalta EKP. Varautumista kriisinratkaisuun tukisi kriisinratkaisuviranomaiselle asetettava velvollisuus laatia laitoksille kriisinratkaisusuunnitelmia, joissa määriteltäisiin ne kriisinratkaisutoimet, jotka virasto toteuttaisi, jos laitos ylittäisi kriisihallintoon asettamisen kynnyksen. Näiden suunnitelmien laatiminen olisi virastolle erityisesti alkuvaiheessa vaativa tehtävä, jonka myötä se väistämättä oppii tuntemaan sen vastuulle kuuluvat laitokset. Samassa yhteydessä viranomaisen tehtäviin kuuluisi arvioida laitosten purkamis- ja uudelleenjärjestämismahdollisuuksia. Tarvittaessa sen tulisi vaatia laitosta toteuttamaan yksilöityjä toimenpiteitä purkamisen ja uudelleenjärjestämisen esteiden poistamiseksi. Lisäksi ehdotetaan direktiivin mukaisia säännöksiä konsolidointiryhmän sisäisestä rahoitustuesta, jolla varmistettaisiin se, että rajat ylittävät ryhmät voivat tehdä laissa säädettävät vähimmäisedellytykset täyttäviä sopimuksia samaan ryhmään kuuluvien yritysten keskinäisestä rahoitustuesta muualla kansallisessa laissa mahdollisesti olevien rajoitusten estämättä. 15 5.2 Finanssialan kriisinratkaisuviranomainen ja sen valtuudet Työryhmä ehdottaa perustettavaksi Suomeen uuden riippumattoman Finanssialan kriisinratkaisuviranomaisen, jolle säädettäisiin tehokkaat kriisinratkaisukeinot ongelmalaitosten toiminnan hallittuun uudelleenjärjestelyyn ja mahdolliseen alasajoon. Viranomainen toimisi valtiovarainministeriön hallinnonalalla itsenäisenä valtion viranomaisena. Viraston toiminnan kulut perustamiskuluja lukuun ottamatta katettaisiin toimialalta kerättävin hallintomaksuin, mitä on puoltanut työryhmän harkinnassa se, että myös EU-kriisinratkaisuneuvoston kulut katetaan toimialalta kerättävin maksuin. Valtion talousarviossa virasto näkyisi siten niin sanottuna nettobudjetoituna virastona. Virastosta säädettäisiin uudessa laissa Finanssialan kriisinratkaisuviranomaisesta. Kriisinratkaisuviranomaisen organisaatiorakennetta on kuvattu työryhmämuistion liitteessä. Itsenäisen viranomaisen perustamista on puoltanut työryhmän harkinnassa muun muassa se, että direktiivin mukaan viranomaisen tulee olla toiminnallisesti ja päätöksenteossaan itsenäinen ja riippumaton. Viranomaisen tehtäviä ei voida lähtökohtaisesti perustaa osaksi poliittisen ohjauksen alaista ministeriötä, Euroopan keskuspankin rahapoliittisen päätöksenteon alaista Suomen Pankkia tai ennakollisia toimia suorittavaa Finanssivalvontaa. Erityisesti Finanssivalvonta saattaisi joutua intressiristiriitaan arvioidessaan omia ennakollisen puuttumisen toimia jälkikäteisen valvonnan toimissa. Myös perusteilla olevassa eurooppalaisessa kriisinratkaisua koskevassa viranomaisrakenteessa kriisinratkaisuviranomainen on itsenäinen, ja se pidetään valvonnasta täysin erillään. Koska luontevaa sijoituspaikkaa virastolle ei löydy osana olemassa olevaa viranomaista ja koska se on joka tapauksessa pidettävä olemassa olevista edellä mainituista organisatorisesti riippumattomana, on perusteltua perustaa virasto itsenäisenä, millä korostetaan myös viraston tehtävän tärkeyttä osana finanssialan viranomaisorganisaatiota.

16 Suomen Pankille ja Finanssivalvonnalle säädettäisiin erityinen yhteistyövelvoite kriisinratkaisuviranomaisen kanssa. Niiden olisi annettava kriisinratkaisuviranomaiselle neuvoja ja lausuntoja kriisinratkaisupäätösten valmistelussa ja suunnittelussa sekä tehtyjen toimien soveltamisessa. Lisäksi viranomaisten välinen aukoton ja nopea tietojenvaihto olisi ehdotuksen mukaan turvattava lainsäädännössä. Finanssialan kriisinratkaisuviranomaisen toimivalta kattaisi direktiivin mukaisesti kaikki suomalaiset luottolaitokset sekä sellaiset sijoituspalveluyritykset, jotka harjoittavat kaupankäyntiä arvopapereilla omaan lukuunsa. Direktiivin tavoitteiden mukaisesti kriisinratkaisuviranomaisen toimivalta koskisi ensisijaisesti sellaisia rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia, joiden asettaminen selvitystilaan tai konkurssiin vaarantaisi rahoitusmarkkinoiden vakauden tai muuten niiden häiriöttömän toiminnan. Kansallinen kriisinratkaisuviranomainen olisi toimivaltainen ainoastaan siltä osin kuin toimivalta ei EU:n kriisinratkaisuasetuksen nojalla kuulu jäljempänä tarkoitetulle EU:n yhteiselle kriisinratkaisuviranomaiselle. Työryhmän ehdotusten mukaan kriisinratkaisuviranomainen voisi kohdistaa kriisihallintoon asetettuun luottolaitokseen ja sijoituspalveluyritykseen seuraavia kriisinratkaisuvälineitä: velkojen arvonalentaminen ja muuntaminen osakepääomaksi (bail-in), liiketoiminnan luovutus, väliaikaisen laitoksen perustaminen sekä omaisuudenhoitoyhtiön perustaminen. Ennen näiden kriisinratkaisuvälineiden käyttöä kriisinratkaisuviraston olisi kuitenkin huolehdittava omistajanvastuun toteuttamisesta kattamalla tappioita alentamalla laitoksen osakkeiden tai osuuksien tai muiden omaan pääomaan luettavien erien arvoa ja mitätöimällä niitä samassa suhteessa. Uudelleenjärjestelystä aiheutuvat tappiot ja muut kustannukset katettaisiin ensisijaisesti pankin omistajien ja sijoittajien toimesta ja toissijaisesti toimialan yhdessä maksamilla vakausmaksuilla. Myös talletussuojarahaston varoja voitaisiin tietyissä tilanteissa käyttää kriisinratkaisun rahoittamiseen. Työryhmä pitää ensiarvoisen tärkeänä, että uuteen viranomaiseen saadaan tähän tarkoitukseen mahdollisimman pätevä henkilökunta. Ollakseen uskottava ja ongelmatilanteissa toimintakykyinen, olisi viranomaisella oltava vahvaa laitosten toiminnan ennakkotuntemusta sekä monipuolista taloudellista ja juridista laitosten liiketoimintaan ja rakenteisiin sekä taseisiin liittyvää osaamista, jotta se kykenee tekemään nopeitakin ratkaisuja ongelmalaitosten toimintojen uudelleen järjestelemisestä ja panemaan täytäntöön unionimaiden kriisinratkaisuviranomaisen tekemät päätökset. Viranomaisen tehtävät ovat monelta osin uusia, eikä missään olemassa olevassa organisaatiossa ole vastaavaa asiantuntemusta edellyttävää toimintoa. Rinnastettavia valtuuksia on tällä hetkellä säädetty julkisen pankkituen myöntämisen periaatteelle rakentuvalle Valtion vakuusrahastolle, joka perustettiin 1990-luvun pankkikriisin hoitoon. Valtion vakuusrahasto on budjetin ulkopuolinen rahasto. Se ei toimi enää aktiivisesti. 5.3 Osallistuminen ja vaikuttaminen yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa Toinen keskeinen osa kriisinratkaisuviranomaisen tehtäviä olisi osallistuminen kriisinratkaisuneuvoston työhön yhteisen kriisinratkaisumekanismin puitteissa. Kriisinratkaisuneuvostolla on merkittävä päätösvalta kaikkien euroalueen luottolaitosten kriisien ennakoinnissa, hallinnassa ja ratkaisemisessa. Kriisinratkaisuneuvosto toimii yhteistyössä ennen kaikkea yhteistä pankkivalvontaa hoitavan EKP:n sekä EU:n komission kanssa. Eräissä tapauksissa päätösvaltaa käytettäisiin EU:n ministerineuvostossa. Kriisinratkaisuneuvosto hallinnoisi yhteistä kriisinratkaisurahastoa. Suomesta kriisinratkaisuneuvoston suoran toimivallan piiriin kuuluisivat tämän hetkisen tilanteen perusteella Nordea Pankki Suomi Oyj, Danske Bank Oyj ja OP-Pohjola ryhmä jäsenpankkeineen. Muut luottolaitokset olisivat Finanssialan kriisinratkaisuviranomaisen

suoran toimivallan piirissä. Jos näiden niin sanottujen pienten luottolaitosten kriisinratkaisussa olisi käytettävä EU:n kriisinratkaisuasetuksessa tarkoitettua yhteistä kriisinratkaisurahastoa, toimivalta siirtyy asetuksen mukaan kriisinratkaisuneuvostolle. Kansallisen lainsäädännön ja asetuksen rinnakkaista soveltamista on lakiehdotuksissa selvennetty lukuisilla informatiivisilla viittauksilla. Kansallinen kriisinratkaisuviranomainen laatii pienten laitosten kriisinratkaisusuunnitelmat ja osallistuu kriisinratkaisuneuvoston toimivallan piirissä olevien laitosten kriisinratkaisusuunnitelmien laatimiseen, arvioi pienten laitosten kelpoisuutta kriisinratkaisuun ja poistaa kriisinratkaisuneuvoston päätöksestä kelpoisuuteen liittyviä esteitä myös kriisinratkaisuneuvoston toimivallan piirissä olevilta laitoksilta, tekee kriisinratkaisuneuvostolle ehdotuksia yksinkertaistettujen vaatimusten noudattamisesta, osallistuu omien varojen vähimmäisvaatimusten määrittämiseen, käyttää velkojen nimellisarvon alentamiseen ja muuntamiseen osakkeiksi tai osuuksiksi liittyviä valtuuksia ja osallistuu tietojenvaihtoon muiden viranomaisten kanssa. Kriisinratkaisuneuvosto laatii EU:n kriisinratkaisuasetuksen mukaisesti esimerkiksi kriisinratkaisusuunnitelmat EKP:n suorassa valvonnassa oleville yhteisöille sekä kaikille rajat ylittäville konserneille yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa. Kriisinratkaisuneuvoston tai kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen on arvioitava yhteisön purkamis- ja toiminnan uudelleenjärjestämismahdollisuudet laatiessaan kriisinratkaisusuunnitelmia. Jos purkamiselle tai toiminnan uudelleenjärjestämiselle on esteitä, jotka eivät tosiasiallisesti poistuisi yhteisön itse ehdottamilla toimenpiteillä, kriisinratkaisuneuvosto voi ohjeistaa kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia vaatimaan yhteisöä toteuttamaan toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen esteiden poistamiseksi. Kriisinratkaisuneuvosto voi tehdä päätöksen siitä, että yhteisö voi soveltaa yksinkertaistettuja velvoitteita kriisinratkaisusuunnitelman laatimisessa taikka yhteisön vapauttamisesta suunnitelman laatimisesta. Kriisinratkaisuneuvosto määrittää vähimmäisvaatimuksen sellaisen yhteisön, jolle kriisinratkaisuneuvosto laatii kriisinratkaisusuunnitelman, sellaisille varoille ja veloille, jotka voivat olla arvonalennuksen tai muuntamisen kohteena. Lisäksi kriisinratkaisuneuvosto esimerkiksi arvioi joko EKP:n tai omasta aloitteestaan yhteisön kriisinratkaisuun asettamisen edellytysten täyttymisen. Edellytysten täyttyessä kriisinratkaisuneuvosto päättää myös sovellettavien kriisinratkaisuvälineiden kehyksestä ja kriisinratkaisurahaston varojen käytön kehyksestä kriisinratkaisun tueksi. 17 5.4 Finanssialan talletussuoja- ja kriisinratkaisurahaston perustaminen Koska omistajan- ja sijoittajanvastuun toteuttaminen ei aina riitä kattamaan kaikkia kuluja ja koska lainsäädäntö mahdollistaa harkinnanvaraisia poikkeuksia tähän sijoittajavastuuperiaatteeseen, lainsäädännössä esitetään EU-sääntelyn mukaisesti, että rahoitustoimialalta kerätään etu- ja jälkikäteen kerättävin vakausmaksuin toissijainen puskuri rahoitusmarkkinakriisien kustannusten kattamiseksi. Rahoitusjärjestelyn toteuttamiseen liittyen kriisinratkaisuasetuksessa säädetään yhteisestä kriisinratkaisurahastosta, johon pankkiunioniin osallistuvat jäsenvaltiot keräävät 10 vuoden siirtymäajan kuluessa rahaston tavoitetason mukaisen määrän varoja, joita yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voisi käyttää asetuksen soveltamisalan piiriin kuuluvien laitosten kriisinratkaisussa. Keskeinen osa kansallisen viranomaisen tehtäviä olisi vakausmaksujen ja talletussuojamaksujen kerääminen uuteen Finanssialan talletussuoja- ja kriisinratkaisurahastoon. Viraston alle perustettava rahasto koostuisi kahdesta osasta: vakausmaksuin kartutettavasta kriisinratkaisurahastosta ja talletussuojamaksuin kartutettavasta talletussuojarahastosta. Rahasto

18 olisi uusi valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto ja siitä säädettäisiin uudessa Finanssialan kriisinratkaisuviranomaisesta annettavassa laissa. Kriisinratkaisuviraston tehtävänä olisi kerätä vakausmaksut, hallinnoida kerättyjä varoja ja siirtää varat EU:n kriisinratkaisuasetuksen ja yhteisen kriisinratkaisurahaston rahoittamista koskevan valtiosopimuksen mukaisesti yhteiseen rahastoon. Talletussuojaan liittyen viraston tehtävänä olisi kerätä talletussuojadirektiivissä tarkoitettua talletussuojamaksua, hallinnoida varoja, päättää korvausten maksamisesta sekä vastata talletussuojakorvausten maksatuksesta tallettajille tilanteessa, jossa talletussuojarahasto on korvausvelvollinen. Talletussuojarahasto on vuodesta 1998 lähtien toiminut lakisääteisenä rahastona, jonka säännöt hyväksyy valtiovarainministeriö, jonka toimintaa valvoo Finanssivalvonta ja jonka hallinnosta vastaavat jäsenpankit. Talletussuojarahaston organisointia viranomaisten vastuulle ovat työryhmän harkinnassa puoltaneet useat tekijät. Näitä ovat erityisestitäysin uusi kriisinratkaisua koskeva lainsäädäntö ja viranomaiskehikko, kaikkien kriisinratkaisua koskevien toimenpiteiden koordinointi ja sujuva hoito ja talletussuojan sisältöön uudessa direktiivissä tulleet tiukennetut vaatimukset, joiden johdosta talletussuojakorvaukset on pystyttävä maksamaan seitsemässä työpäivässä aiemman 20 työpäivän sijaan. Keskeistä on lisäksi se, että talletussuojaan liittyvissä tehtävissä on kyse joiltain osin julkisluonteisen hallintotehtävän hoitamisesta. Uusi lainsäädäntö mahdollistaa myös sen, että talletussuojarahaston varoja on tietyissä tilanteissa käytettävä kriisinratkaisun rahoittamiseen. Nykyisen talletussuojarahaston oikeudellista asemaa koskevat epäselvyydet poistuvat ratkaisun myötä, kun talletussuojarahasto olisi osa valtion virastoa. Rahastoja koskevien tehtävien myötä uudelle viranomaiselle olisi keskitetty kaikki keskeiset laitosten ongelmatilanteiden hoitoon liittyvät tehtävät. Tämän uskotaan varmistavan kriisitilanteissa välttämättömän sujuvan ja koordinoidun toiminnan. Virastolla olisi myös ennakollista toimivaltaa, jonka avulla se voisi velvoittaa laitoksen aloittamaan neuvottelut mahdollisten ostajien kanssa laitoksen varojen tai liiketoiminnan luovutuksesta ennen mahdolliseen kriisihallintoon asettamista. Uudella talletussuojadirektiivillä on harmonisoitu muun muassa korvattavien talletusten määritelmä ja kansallisten talletussuojarahastojen etukäteisrahoitusta koskevia periaatteita sekä lyhennetty talletussuojakorvausten maksuaika noin kolmesta viikosta yhteen viikkoon. Vaikutukset kansalliseen talletussuojasääntelyyn eivät ole merkittäviä tallettajille maksettavien korvausten aikarajan lyhenemistä lukuun ottamatta. Koska rahastossa jo olevien varojen määrä ylittää merkittävästi uuden direktiivin asettaman rahastoinnin vähimmäisvaatimustason, työryhmä esittää, että talletussuojarahastoon kerättävien kannatusmaksujen perimisestä luovuttaisiin toistaiseksi. 5.5 Pankkiverona kerättyjen varojen käyttö Työryhmä on arvioinut poliittisen päätöksenteon tueksi eri vaihtoehtoja, joilla kriisinratkaisutarkoituksiin kerättyjä pankkiverovaroja voitaisiin ottaa huomioon sitä maksaneiden pankkien hyödyksi joko kokonaan tai osittain näiden tulevia vakausmaksuvelvoitteita laskettaessa. Hyvitys voitaisiin tehdä joko vuodesta 2015 lukien tai yhteisen kriisinratkaisurahaston kartuttamisen siirtymäajan loppuvuosina. Työryhmä on myös harkinnut varojen rahastointia kriisinratkaisurahastoon niin sanotuiksi puskurivaroiksi mahdollisten ylimääräisten jälkikäteisten vakausmaksuvelvoitteiden varalta. Työryhmä on arvioinut, että siirtyminen pankkiunioniin tuo Suomen pankkisektorille suurempien ja mahdollisesti nopeammalla aikataululla kerrytettävien vakausmaksujen lisäksi myös muita uusia taloudellisia rasitteita, joita ei samassa määrin aiheudu pankkiunionin ulkopuolisille pankeille. Työryh-

män näkemyksen mukaan Suomen pankkisektorin hyvä kunto ei puolla tarvetta ennakkovarautumiseen lähivuosina. Näistä syistä työryhmä päätyi ehdottamaan mallia, jossa valtion talousarvioon vuosilta 2013 ja 2014 kerätty ja siirtomäärärahaksi merkitty pankkivero siirretään ensin perustettavaan kriisinratkaisurahastoon ja jossa varat otettaisiin vuodesta 2015 lukien huomioon talletuspankeilta vuosittain kerättävien vakausmaksujen vähennyksenä samassa suhteessa kuin ne ovat maksaneet pankkiveroa. Suomen Pankin jäsen työryhmässä korosti, että Suomen Pankki ei instituutiona ota kantaa verona kerättyjen varojen käyttöön. 19 6 Jatkovalmistelu Työryhmän ehdotusten jatkovalmistelu voidaan saattaa loppuun toukokuussa, kun neuvottelut yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevasta asetuksesta ja yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevasta valtiosopimuksesta arvioidaan saadun päätökseen, ja muistiosta on saatu lausunnot. Työryhmän tarkoituksena on, että yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskeva valtiosopimus saatetaan voimaan ja hyväksytään muistioon sisältyvällä blankolailla. Jatkovalmistelussa on kuitenkin syytä selvittää, olisiko vakausmaksuja koskevan sääntelyyn sen selkeyteen ja johdonmukaisuuteen liittyvistä syistä tarpeen sisällyttää myös joitakin valtiosopimukseen sisällöllisesti pohjautuvia asiasisältöisiä määräyksiä, jotka helpottaisivat sääntelykokonaisuuden hahmottamista. Kaikki valtiosopimuksen määräykset eivät edellytä laintasoista sääntelyä, ja tästä syystä lakiehdotukseen sisältyy myös asetuksenantovaltuus. Vaikka työryhmä ehdottaa kriisinratkaisuviranomaisen perustamista omaksi erilliseksi virastokseen, voi virasto työryhmän arvion mukaan olla perusteltua sijoittaa jonkin olemassa olevan VM:n hallinnonalan viraston yhteyteen. Tämä koskeva päätös voidaan tehdä hankkeen jatkovalmistelussa eikä työryhmä ole pitänyt tärkeänä tehdä sitä koskevia ehdotuksia. Toisen viraston yhteydessä toimiminen helpottaisi muun muassa henkilöstö- ja taloushallintopalveluiden järjestämistä ja saattaisi vähentää niistä aiheutuvia kuluja. Työryhmän muistioon ei sisälly ehdotuksia tarvittavista muutoksista tuloverolakiin, elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin ja varainsiirtoverosta annettuun lakiin, jotka aiheutuvat Finanssialan talletussuoja- ja kriisinratkaisurahastoa koskevasta uudesta sääntelystä. Nämä puuttuvat ehdotukset valmistellaan hankkeen jatkovalmistelussa. Työryhmän ehdotus sisältää lisäksi eräitä yksityiskohtia, joita koskevia lakiehdotuksia ja perusteluja on edelleen tarkennettava jatkovalmistelussa. Työryhmän työn jatkovalmistelussa on tarpeen selvittää lisää sitä, otetaanko sijoittajanvastuuta koskeva sääntely myös muissa pankkiunionimaissa lainsäädäntöön jo vuoden 2015 alusta vai vasta viimeistään vuodesta 2016 lukien, kuten direktiivi edellyttää. Laitosten rahoituskustannuksiin liittyvien vaikutusten johdosta mahdollisimman samanaikainen siirtyminen sijoittajanvastuun periaatteeseen olisi perusteltua. Työryhmä on päätynyt ehdottamaan siirtymistä uuteen lainsäädäntöön kaikilta osin heti vuoden 2015 alusta, koska sijoittajanvastuuta koskevat säännökset muodostavat sääntelyssä keskeisen osan, jonka turvin voidaan osaltaan varmistua siitä, ettei epätodennäköisiä, mutta mahdollisia pankkiongelmia myöskään vuoden 2015 aikana ole tarpeen ratkoa julkisia varoja tarpeettomasti käyttäen. Sijoittajanvastuuta koskevan sääntelyn voimaansaattaminen on tärkeää myös siksi, että EU:n komission valtiontukea koskevat uudet periaatteet edellyttävät vähintään huonommassa etuoikeusasemassa olevien niin sanottujen juniorilainojen arvonalentamisen kohdelaitoksessa ennen julkisia tukitoimia. Velkojen arvonalennusta pidetään välttämättömänä ennakkoehtona myös vireillä olevissa Euroopan vakausmekanismin suoraa pääomistusvälinettä koskevissa neuvotteluissa. Suomi on voimakkaasti sitoutunut sijoittajanvastuun edistämiseen eri foorumeilla ja hankkeissa, ja

20 Suomen on hyvä näyttää asiassa esimerkkiä muille jäsenvaltioille myös ottamalla sijoittajanvastuuta koskevat säännökset lainsäädäntöön heti vuoden 2015 alusta. Lisäksi työryhmä katsoo, että jatkovalmistelussa on vielä tarkemmin arvioitava, onko tarpeen säätää alentamiskelpoisia velkoja koskevalle vähimmäismäärälle siirtymäaika vai voiko sitä koskeva sääntely tulla voimaan heti vuoden 2015 alusta. Työryhmän käsityksen mukaan jatkovalmistelussa olisi pyrittävä siihen, että uusi lainsäädäntö olisi voimassa 1.1.2015 lukien ja uuden viranomaisen perustamiseksi vaadittaviin muihin toimiin ryhdyttäisiin viimeistään syksyllä 2014. Työryhmä on pitänyt 30 kokousta. Työryhmä ei ole järjestänyt ehdotuksistaan kuulemistilaisuutta. Ehdotusten laajakantoisuuden vuoksi on tärkeää, että jatkovalmistelu on mahdollisimman avointa ja että siinä kuullaan monipuolisesti eri sidosryhmiä. Työryhmän ehdotukset koskevat laajaa ja monimutkaista kokonaisuutta. Ehdotettujen säännösten toimivuudesta käytännössä on vain vähän kokemusta, koska kriisinratkaisua koskevaa lainsäädäntöä on myös kansainvälisesti tarkastellen ollut vähän. Ehdotettujen säännösten toimivuudesta ja soveltamisesta yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa saadaan kokemuksia jo lähivuosina. Näitä kokemuksia on hyvä seurata tarkkaan, jotta varmistutaan kansallisten ratkaisujen toimivuudesta ja yhteensopivuudesta sekä suhteessa EU:n kriisinratkaisuasetukseen että muiden pankkiunionimaiden lainsäädäntöihin. Työryhmän jäsen Letto on jättänyt muistioon liitetyn lausuman. Saatuaan työnsä valmiiksi työryhmä luovuttaa muistionsa kunnioittavasti valtiovarainministeriölle. Helsingissä 5. päivänä maaliskuuta 2014 Tuija Taos Erkki Sarsa Mari Aalto Jouni Timonen Raimo Husu Reima Letto Jari Synkkänen Armi Taipale