Päivitykset: kommentaari, II painos

1 Päivitykset: kommentaari, II painos #-merkki liitettynä numeroihin ja pykäliin toimii kaksisuuntaisena ankkurina ao. tekstikohtiin ja takaisin alla olevaan sisällysluetteloon. Sisällys I Pykälärakenteesta erillään olevia tietoja 1# Sähköisen tiedonhallinnon koordinoinnin suhteesta itsehallintoon 2# PeL 80 :n delegointisäännöstön vaikeaselkoisuus lainvalmistelussa 3# Perustuslain tarkistuksesta perustuslakivaliokunnalle annetuista lausunnoista 4# Eduskunnan työkapasiteetti vaalikauden viimeisillä valtiopäivillä 5# Eduskuntaryhmien oikeudellinen asema 6# Perustuslain tarkistuksen käsittely vuoden 2010 valtiopäivien täysistunnoissa 7# Perustuslain tarkistuksen ydintavoitteista ja toteutuksesta / PeL 58 8# Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös KHO:n presidentti Pekka Hallbergia tarkoittaneessa kanteluasiassa (loppuyhteenveto) 9# Näkökohtia perustuslain tarkistuksessa PeL 94 ja 95 :ään lisätyistä säännöksistä valtion täysivaltaisuuden kannalta merkittävistä toimivaltasiirroista 10# Kansanedustajien Jacob Södermanin ja Kimmo Sasin eduskunnan täysistunnossa oikeuskanslerin toimivallasta järjestää poliisitutkinta ministerin syyttämistä tarkoittavassa asiassa 22.2.2011 ja valtakunnanoikeuskäsittelyn korvaamisesta asian käsittelyllä hovioikeudessa 11# Budjettikehysmenettelyn muutostarpeet: Tarkastusvaliokunnan mietintö 10/2010 (Budjettikehysmenettelyn oikeudelliset ja valtiontaloudelliset vaikutukset) 12# EU:n kansalaisaloitejärjestelmä 13# Perustuslakivaliokunnan aktiviteetit kansanedustajan lahjomarikoksen kriminalisointihankkeessa HE 79/2010 vp/ valtiosääntötuomioistuinproblematiikka 14# Eduskunnan budjettikäsittelyn jäntevöittäminen 15# Perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajan, ed. Jakob Södermanin luonnehdinnat edellytyksistä, joiden vallitessa yksityistä pysäköinninvalvontaa toteuttava laki voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. 16# Rauennut hallituksen esitys PeL 84 :n muutokseksi 17# Luettelo mietintö/lausuntovaiheeseen perustuslakivaliokunnassa päättyneistä

2 hallituksen esityksistä 18# Näkökohtia kansanedustajien lausunnoista eduskunnassa perustuslain tuntemuksesta lainvalmistelussa 19# Vaalikauden vaihteen budjettikehys l. ns. "tekninen kehys" vuosille 2012-2015 20# Perustuslakivaliokunnan kriteeristö PeL 116 :ssä säädettyjen ministerisyytteen nostamisedellytysten rikosoikeudelliseksi tunnistamiseksi (PeVM 10/2010, ent. pääministeri Matti Vanhasen tapaus) 21# Muutokset valtioneuvoston oikeuskanslerista ja eduskunnan oikeusasiamiehestä annettuihin lakeihin 22# Kokemukset vuosilta 2007-2011 hallituksen politiikkaohjelmien toteutuksista 23# Esitutkinta ministerisyyteasiassa (ote/pevl 66/2010) 24# Ed. Jyrki Kataisen muotoilemat hallitustunnustelijan l. "vetäjän" muotoilemat kysymykset varsinaisten hallitusneuvotteluiden aloittamista silmällä pitäen. 25# Hallituksen muodostamismenettely vuoden 2011 valtiopäivillä II# Perustuslain pykäläkohtainen kommentointi/ perustuslakivaliokunnan lausunnot/2010 vp. PeL 2 # PeL 3 # PeL 5 # PeL 6 # PeL 7 # PeL 10 # PeL 12 # PeL 13 # PeL 17 # PeL 12 # PeL 18 # PeL 21 # PeL 24 # PeL 35 #

3 PeL 36 # PeL 38 # PeL 39 # PeL 47 # PeL 50 # PeL 70 # PeL 73 # PeL 74 # PeL 80 # PeL 81 # PeL 87 # PeL 91 # PeL 93 # PeL 94 # PeL 95 # PeL 106 # PeL 112 # PeL 114 # PeL 116 # PeL 118 # PeL 120 # PeL 121 # PeL 123 # PeL 124 # III# Liitteet 1# Perustuslakivaliokunnan mietintö 9/2010 2# Ulkoasiainvaliokunnan lausunto 5/2010 3# Puolustusasiainvaliokunnan lausunto 9/2011 4# I. Saraviidan lausunto perustuslain tarkistuksesta

4 5# Lakialoite eduskuntaryhmistä Kommentaariteoksessa on systemaattisesti seurattu perustuslakivaliokunnan lausuntoja lausuntoon 44/2010 saakka. Sen jälkeisiä lausuntoja samoin kuin 6.12.2010 jälkeistä valtiosääntökehitystä ja -käytäntöjä kommentoidaan tällä sivustolla. Tavoitteena on lausuntojen arviointi siten, että huomiota kiinnitetään lausunnon keskeisimpiin tulkintalinjaukseen. Lausunnot julkaistaan sellaisenaan sivustollani http://personal.inet.fi/tiede/ilkka.saraviita/. Oikeuskehitystä kommentoidaan perustuslain systematiikan mukaisesti siten, että tiedot ryhmitetään pykälänumerointiin liittyen. Kussakin päivitysversiossa mainitaan vain ne pykälät, joihin liittyvää aineistoa jaksossa esitetään. Eräät sitaatit pdf-dokumenteista tulostuvat HTML-kielellä rosoisina. 1# Pykälärakenteesta erillään olevia tietoja 1# Sähköisen tiedonhallinnon koordinoinnin suhteesta itsehallintoon. Käsikirjoituksen ollessa jo painossa perustuslakivaliokunta antoi merkittävän lausunnon (46/2010), jossa alleviivattiin PeL 11 luvussa säädettyjen, eri itsehallintomuotojen itsenäisyyttä suhteessa valtiovarainministeriölle kaavailtuihin laajoihin koordinoiviin toimivaltuuksiin mm. sähköisen tietojenkäsittelyn ja tietohallinnon ohjaamistoimivallan ja standardoinnin välityksin. Usea ehdotettu sääntely - myös kohdistuessaan eduskunnan alaiseen tai sen piiriin kuuluvaan hallintoon, oikeuslaitokseen ja kansaneläkelaitokseen - todettiin sellaiseksi, että toimivaltuuksien ulottuminen näille aloille oli poistettava ehtona tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttämiselle. 2# PeL 80 :n delegointisäännöstön vaikeaselkoisuus lainvalmistelussa. Pitkin vuoden 2010 valtiopäiväkautta perustuslakivaliokunta joutui yhä edelleen karsimaan hallituksen esityksistä PeL 80 :n vastaisiksi luonnehdittuja lainsäädäntövallan delegointeja. 3# Lausunnot perustuslain tarkistuksesta. Kuten liitteenä tässä päivityksessä julkaistun perustuslakivaliokunnan mietinnön 9/2010 alkujaksosta käy ilmi, valiokunnalle annettuun runsaasti lausuntoja. Lausunnot tulivat julkisiksi mietinnön allekirjoittamisen jälkeen ja toimitettiin sähköisesti niitä pyytäneille. Lausunnonantajista valtaosa oli valtiosääntöjuristeja. Politolologisen (valtio-opillisen) tutkimuksen suppea edustus oli merkille pantavaa. Lausunnoissa ei syvennytty mietinnön olennaisimpaan kohtaan, ed. Jacob Södermanin aloitteen yhdistämiseen hallituksen esitykseen tuloksenaan PeL 58 :ssä säädetty muutettu päätöksentekomenettely valtioneuvoston ratkaisuehdotuksista (selonteoin eduskunnalle). PeL 94 ja 95 :ään otettu erikoisuus (poikkeaminen suvereniteettirelaatiossa perustuslaista 2/3 enemmistöllä mutta siten, että laki ei ole poikkeuslaki eikä

5 perustuslakipoikkeus (PeL 27. 1 :n tarkoittamissa mielessä) jakoi mielipiteitä. Päälinjana näyttää olleen se, että nuoremman polven tutkijat tukivat muutosta vanhemman polven ollessa varauksellisemman. Erityisen kriittisiä näkökohtia esitti Antero Jyränki. Sitaatteja: Mikael Hidénin (lausunto 15.6.2010): "Säännöksen 2 momenttiin ehdotetulla lisäyksellä pyritään ennenkaikkea siihen, että muuta kuin merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainvälisille järjestöille ja kansainvälisille toimielimille merkitsevät valtiosopimukset voitaisiin saattaa voimaan tavallisella lailla. Kysymys on ensisijassa perustuslain täysivaltaisuusnormin tulkinnasta ja käytännössä omaksutun tulkintalinjan huomioon ottamisesta perustuslaissa niin, että vähäisiä toimivallan siirtoja ei enää pidettäisi poikkeuksena perustuslain täysivaltaisuusnormista ja siten asioina, joiden voimaansaattaminen vaatisi ns. supistettua perustuslainsäätämisjärjestystä eli päätöksen tekemistä kahden kolmasosan enemmistöllä. Tähän pyrkimykseen keventää toimivaltasiirroissa tarvittavaa menettelyä minulla ei ole huomauttamista. Sen sijaan en pidä perusteltuna sitä, että tähän yhteyteen halutaan poikkeuslakien käytön vähentämisen tarkoituksessa tuoda ajatus sellaisesta toimivallan siirrosta, joka tapahtuu muussa kuin poikkeuslakimenettelyssä, vaikka tarvittava laki säädetään samalla kahden kolmasosan enemmistöllä kuin poikkeuslaeiksi katsotut voimaansaattamislait. Minusta tällainen erottelu, jota on kuvattu perusteluissa s. 45 ja 27-28, tuo vain epäselvyyttä PL 95 :n säännöksen soveltamiseen ilman että samalla saavutettaisiin muuta kuin se jonkinlainen teoreettisen puhtauden etu, että joitakin kahden kolmasosan enemmistöllä säädettyjä lakeja ei enää pidettäisi poikkeuslakeina, vaan perustuslaissa osoitetun muun menettelyn mukaisesti säädettyinä lakeina. Kun (kuten perusteluissakin s. 46 todetaan) poikkeuslakejakin näissä yhteyksissä joka tapauksessa edelleen tarvittaisiin, merkitsisi ehdotus ja perusteluissa esitetty ajatus sitä, että PL 95 :n 2 momentin toisen virkkeen soveltamisessa esiintyisi kaikkiaan kolme toisistaan erilliseksi katsottua säätämisjärjestystä: tavallinen säätämisjärjestys, poikkeuslakien säätäminen kahden kolmasosan enemmistöllä ja merkittävää toimivallan siirtoa sisältävien lakien säätäminen samoin kahden kolmasosan enemmistöllä. Minusta tällainen kahden toisistaan erilliseksi katsotun, mutta samaa kahden kolmasosan enemmistöä edellyttävän säätämisjärjestyksen sisällyttäminen samaan perustuslain virkkeeseen ei palvele selvyyttä, vaan on vain omiaan aiheuttamaan turhaa huomioon otettavaa sekä perustuslakivaliokunnalle että puhemiehelle. Toimivallan siirtojen jossain määrin helpottaminen ei tällaista jaottelua vaadi. Minusta olisi näissä yhteyksissä selvää ja riittävää, että toimivallan siirrot saatettaisiin edelleenkin voimaan joko tavallisella lailla tai kahden kolmasosan enemmistöllä säädetyillä poikkeuslaeilla." Antero Jyränki (16.6.2010): "(4) Jako merkittävä / ei-merkittävä saattaa itse asiassa antaa avoimen valtakirjan liikutella tulkinnalla suhteellisen vapaasti rajaa, jonka toisella puolella vaaditaan määräenemmistön käyttöä. Hallituksen esityksen perustelujen kirjoittajat ovat nähneet vaivaa kuvatakseen runsaasti siirtoja, jotka eivät ole PeL 1.1 :n kannalta merkittäviä. Unionille tehtävän toimivallansiirron merkittävyydestä kyllä lopulta esitetään esimerkki, mutta sillä ei ole mitään tekemistä nähtävissä olevan kansainvälisen kehityksen kanssa (s. 46/I): Kansainvälinen velvoite koskisi Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa esimerkiksi, jos kyse olisi liittymisestä Euroopan unionin kaltaiseen, tiiviydeltään, laajuudeltaan ja syvyydeltään siihen rinnastettavaan kansainväliseen järjestöön ja velvoitteeseen samalla liittyisi toimivallan siirtoa

6 perustuslailla säädetyillä aloilla. Perusteluteksti jatkuu EU-jäsenyyden osalta: Huomiota olisi kiinnitettävä erityisesti siihen, miten uuden toimivaltuuden siirto vaikuttaa järjestelyn kokonaisuuteen samoin kuin esimerkiksi siihen, miten uuden toimivallan siirto liittyy jo aikaisemmin siirrettyyn toimivaltaan. Esimerkiksi jos siirrolla ei muutettaisi jo olemassaolevan kokonaisjärjestelyn luonnetta, ei siirtoa olisi arvioitava Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittäväksi. Passus on epäselvästi kirjoitettu. Pinnalle jää kuitenkin kokonaisjärjestely -arviointi, muutoksen arviointi Euroopan unionin toiminnan kannalta. Tässäkin sivuutetaan se kysymys, miltä Suomen oikeustilan kokonaisuus näyttää sen jälkeen, kun kulloinenkin uusin siirto on toteutettu. Kysymys ei sitä arvioitaessa voi olla vain periaatteellisesti tärkeistä yksittäisistä siirroista, vaan ennen muuta jäsenvaltiolle kaikkien aikaisempien ja esillä olevien uusien siirtojen jälkeen jäävän oman toiminta- ja vaikutusalan laajuudesta ja merkittävyydestä." " EU:n perussopimuksen voimansaattamislaki puolestaan esityksen mukaan - hyväksyttäisiin määräenemmistöllä siihen sisältyvän merkittävän suvereenisuusrajoituksen takia. Voidaan katsoa että tällainen menettely poistaisi muodollisen perustuslainvastaisuuden, niin kuin poikkeuslain hyväksymismenettely sen poistaa, mutta tällainen laki yhtä lailla kuin poikkeuslaki rajoittaisi aineellisesti edelleen perustuslakia, toisin sanoen sen valtiosuvereenisuutta koskevia säännöksiä. Aineellinen ristiriita perustuslain kanssa jäisi tässäkin tapauksessa olemaan." Pekka Länsineva (18.6.2010): "Myös perustuslain 94 ja 95 :iin ehdotetut täydennykset mm. toimivallan siirrosta Euroopan unionille ovat perusteltuja ja kannatettavia ehdotuksia, jotka selkeyttävät tulkintatilannetta, helpottavat kansainvälistä yhteistyötä ja vähentävät tarvetta poikkeuslain käyttöön." Matti Niemivuo (7.9.2010): " En kannata myöskään kaikkia hallituksen esityksen kohtia, joissa tasavallan presidentin toimivaltuuksia kavennetaan. Erityisen hylättävinä pidän kansainvälisiin velvoitteisiin perustuslain 94 ja 95 :ssä ehdotettuja lisäyksiä." "94 ja 95. Pykälissä ehdotetaan lisäyksiä, joilla mahdollistettaisiin Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävä toimivallan siirto Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle. Toimivallan siirto voitaisiin tehdä päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (ei siis kaikkien kansanedustajien äänistä). Tällainen säännös on ilmiselvästi kansakunnan edun vastaista. Kyseinen säännös mahdollistaisi esimerkiksi sen, että Itämeren suojelu annettaisiin Itämeren valtioiden neuvostolle taikka saamelaisasioiden hoito tai Pohjois-Suomen ilmastopolitiikka Arktiselle neuvostolle. Vastaavasti voitaisiin päättää esimerkiksi Suomen metsäpolitiikan antamisesta Euroopan unionille tai Suomen liittymisestä Natoon. Pidän tällaista ehdotusta kansakunnan edun vastaisena sekä selvästi torjuttavana. Jos esimerkkien kaltaisia päätöksiä tahdottaisiin tehdä, ne tulisi säätää poikkeuslakeina. Perustuslakiuudistuksessa poikkeuslakien välttämisen periaatetta ajateltiin sovellettavan erityisesti tavallisia lakeja säädettäessä." Janne Salminen (17.6.2010): "Ehdotus on periaatteellisesti tärkeä. Kun poikkeuslain käytöstä tässä yhteydessä voitaisiin luopua, toimivallan siirrot tulisivat selkeämmin osaksi kotimaista valtiosääntöistä järjestelmää. Uuden menettelysäännöksen myötä toimivallan

7 siirroista, joita jo kiistatta on, tulisi perustuslain tuntemia ja selkeämmin perustuslailla hallittavia järjestelyjä. Toimivallan siirtoa koskevaa sääntely voidaan nähdä monella tavalla myös valtiosäännön eurooppalaistumisena: tärkeimmät toimivallan siirrot tällä hetkellä liittyvät Suomen EU-jäsenyyteen, joka valtiosääntöoikeudellisesta keskeisyydestään huolimatta olennaisimmilta osiltaan lepää poikkeuslakien varassa. Uuden säännöksen myötä toimivallan siirto ei enää näyttäytyisi poikkeuksena perustuslaista vaan sen mukaisena järjestelynä. Vaikka säännösehdotukseen sisältyy siis periaatteellisesti tärkeä muutos, ehdotuksessa on useita sellaisia elementtejä, jotka kiinnittävät sen merkittävällä tavalla nykyiseen toimivallan siirtoja koskevaan tulkintaan peräti niin, että tällainen ehdotus monin osin merkitsisi uuden perustuslain aikana muodostuneen käytännön kirjaamista perustuslakiin. Lähtökohdissaan ehdotus ei esimerkiksi merkitse sitä, että toimivallan siirto sinänsä tämän kyseisen ehdotuksen johdosta tulisi nykyistä tilannetta helpommaksi taikka vaikeammaksi. Ensinnäkin, edelleen 94.3 :n säännös asettaisi reunaehdot toimivallan siirrolle. Toiseksi, uuden perustuslain aikana täysivaltaisuuskäsitys tulkinta perustuslain 1.1 ja 1.3 :n kokonaisuudesta on kehittynyt niin, että yksinomaan merkittävää toimivallan siirtoa koskevien toimivallan siirtojen on katsottu koskettavan perustuslakia, kuten hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi: näitä ehdotuksia on siis käsitelty ns. supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, ja siten niitä on myös koskenut se sama määräenemmistövaatimus kuin ehdotuksessa nyt tarkoitetaan. Muut kuin merkittävää toimivallan siirtoa koskevat ehdotukset on käsitelty äänten enemmistöllä. Tätä asetelmaa ehdotus ei muuttaisi. Pitkään tästä jakolinjasta siis erottelusta merkittävän ja muun toimivallan siirron kesken poiketen käsiteltiin toimivallan siirtoja, joissa oli kysymys eduskunnalle perustuslain mukaan kuuluvasta toimivallasta. Nyttemmin käytäntö on osoittanut muuttumisen merkkejä myös tässä suhteessa, sillä perustuslakivaliokunnan suhteellisen tuore lausunto PeVL 19/2010 vp osoittaa uudenlaista lähestymistapaa, jonka valossa myöskään hallituksen esityksessä (HE 60/2010 vp, s. 45) tältä osin esitetty ei ole todettavissa enää näin kategorisesti. Perustuslakivaliokunnan tuore kanta merkitsee sitä, että ehdotus ei tältäkään osin merkitsisi erityisen suurta muutosta nykyiseen tulkintakäytäntöön nähden. Ilkka Saraviita (7.6.2010": Kahta perustuslain pykälää muutetaan pääasiassa kait poikkeuslakien vähentämiseksi. Silti esityksessä todetaan, ettei muutoksella voida välttyä kaikissa valtiosopimusyhteyksissä poikkeuslakien käytöltä. Tätä rajaa ei perusteluissa juuri käydä lukuun ottamatta viittausta perusoikeussäännöksiin ja Ahvenanmaan itsehallintolakiin. Usean eurooppalaisen valtion valtiosäännössä on valtuuttava säännös toimivaltaluovutuksia silmällä pitäen. Luovutuskohteita ovat olleet NATO (WEU) ja EU/EEC. Vaadittava määräenemmistö on usein korkeampi kuin Suomeen nyt esitettävä 2/3. Suomessa määräenemmistö kytkeytyy supistettuun perustuslain säätämisjärjestykseen. Muissa maissa ei ole käytettävissä Suomessa käytössä olevaa poikkeuslakijärjestelmää. Muualla siis toimivaltaluovutussäännös toteuttaa jossain määrin samaa tavoitetta kuin poikkeuslait: noissakaan maissa ei tarvitse muuttaa perustuslakia valtion liittyessä sellaiseen kansainväliseen järjestelmään (NATO:n sodanjohto- ja ulkopolitiikkasidokset, EU:n supranationaalinen päätösvalta) joka on ristiriidassa kansallisten toimivaltasäännösten (perustuslain) kanssa.

8 Em. syystä perustelut toimivaltasiirtosäännöksen tarpeellisuudelle ovat Suomessa toiset (vähäpätöisemmätkin) kuin muualla. Muutokseen saakka sama tulos on saavutettu poikkeuslakimenettelyteitse ja 2/3 enemmistöllä sopimuksen hyväksymiselle. Sinänsä toimivaltaluovutuksin toteutettu de facto perustuslakimuutos ei ole tavallisen kansalaisen näkökannalta sen selkeämpi kuin poikkeuslakiteitse toteutettava perustuslakimuutoskaan. Toimivaltaluovutuksen jälkeen muutos suvereniteettisäännöstön sisältöön ei ole luettavissa perustuslaista. Kuitenkin, poikkeuslakien välttämisen periaatteen pääperustelu on juuri se, että perustuslain sisällön tulisi näkyä perustuslakitekstistä eikä poikkeuslaista. Nyt se on siis luettava kuitenkin toimivaltaa siirtävän kansainvälisen velvoitteen tekstistä ja voimaansaattamislaista. Perusteluissa ei kerrota, voimaansaatettaisiinko siirtovelvoite blankettilailla vai asiasisältöisellä lailla. Samaten on avoinna, soveltuuko tällaiseen voimaansaattamiseen poikkeuslakeihin liittyvä ns. aukkoteoria? Voidaanko siirto purkaa irtisanomalla siirtovelvoite ja säätämällä se tarvittaessa voimaan tavallisella lailla? Avoinna l. perustelematta on sekin, miten suvereniteettisiirtosäännös suhteutuu aikaisempiin poikkeuslaeilla ja 2/3 enemmistöin suoritettuihin toimivaltasiirtoihin poikkeuslakimenettelyteitse. Esimerkki: Lissabonin sopimuksen sisältämät uudet toimivaltasiirrot toteutettiin eräin osin 2/3 enemmistöin ja poikkeuslaein. Voidaanko mahdolliset tulevat uudet tai lisätyt toimivaltasiirrot (esim. jäsenvaltioiden budjettien ennakkotarkastus komission toimesta) toteuttaa suvereniteettisiirtosäännöstön avulla? Tuomas Ojanen (18.6.2010): "Kansainvälisten velvoitteiden ja niiden irtisanomisen hyväksyminen ja Kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattaminen. Minulla ei ole valtiosääntöoikeudellista huomauttamista ehdotuksiin." Veli-Pekka Viljanen (6.9.2010): "Perustuslain 94 ja 95 :ään ehdotetaan uusia säännöksiä, jonka mukaan Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle koskeva kansainvälisen velvoitteen hyväksymistä ja voimaansaattamislain säätämistä koskeva päätös tehtäisiin 2/3:n ääntenenemmistöllä ilman lepäämäänjättämismahdollisuutta. Pidän ehdotuksia erittäin kannatettavina. Nykytilanteessa normaaliin kansainväliseen yhteistoimintaan liittyvä velvoite on jouduttu hyväksymään ja voimaansaattamaan perustuslakia koskevana 2/3:n enemmistöllä. Tältä osin enemmistövaatimus ei muuttuisi, mutta toimivallan siirto tulisi tavallaan perustuslain sisällä aineellisesti tunnistetuksi ja hyväksytyksi. Toimivallan siirto ei siis sellaisenaan enää olisi aineellisessa ristiriidassa perustuslain kanssa, vaan siltä osin kuin se ylittäisi merkittävyyskynnyksen, noudatettaisiin kvalifioidun enemmistön vaatimusta, kuten nykyisin talousarvion ulkopuolisia rahastoja perustettaessa ja olennaisesti laajennettaessa (vrt. PL 87 )." 4# Eduskunnan työkapasiteetti. Valtiopäivien viimeisillä valtiopäivillä käsittelemättä jääneet hallituksen esitykset raukeavat. Hallitustoiminnassa valtioneuvosto pyrkii toteuttamaan koko vaalikautta silmällä pitäen laaditun hallituksen (lainsäädäntö)ohjelman. Käytännössä tämä usein johtaa ruuhkiin viimeisillä valtiopäivillä. Vuoden 2010 valtiopäivillä ympäristövaliokunta teki nimenomaisen ja tiedotetun päätöksen hallituksen esityksen käsittelyajan puutteesta: "Eduskunnan ympäristövaliokunta on työtilanteestaan keskusteltuaan päättänyt, että se ei aloita asiantuntijakuulemista hallituksen esityksestä laiksi maastoliikennelain muuttamisesta (HE 306/2010). Valiokunnalla ei ole edellytyksiä saada esitystä asianmukaisesti käsitellyksi jäljellä olevan ajan puitteissa. Valiokunnassa on runsaasti keskeneräisiä asioita, jotka ovat tulleet

9 valiokuntaan maastoliikennelakiehdotusta aiemmin." Eduskunnan tiedote 9.2.2011. Myös perustuslakivaliokunnan työ ruuhkaantui (ks. kohta 17#). 5# Eduskuntaryhmien oikeudellinen asema "Työryhmä: Eduskuntaryhmien oikeudelliseen asemaan muutoksia Työryhmän ehdotus lakialoitteeksi eduskuntaryhmiä koskevaksi laiksi on valmistunut torstaina 3. helmikuuta ja luovutettu puhemiesneuvostolle. Aloitteen päätarkoituksena on selkeyttää eduskuntaryhmien oikeudellista asemaa. Ryhmät eivät nykyisin ole oikeushenkilöitä, mutta lakiehdotuksen mukaan ne saavuttavat tämän aseman rekisteröitymällä eduskunnan keskuskanslian pitämään julkiseen eduskuntaryhmärekisteriin. Oikeushenkilönä ryhmä voisi saada nimiinsä oikeuksia ja tehdä sitoumuksia ja siten esimerkiksi toimia muodollisestikin työnantajana. Lain mukaan jokainen kansanedustaja kuuluisi johonkin eduskuntaryhmään. Jokaisella ryhmällä olisi oltava säännöt, joiden vähimmäissisältö säädettäisiin laissa. Laissa säädettäisiin myös eduskuntaryhmien eduskunnalta saamasta tuesta, sen käytöstä ja valvonnasta. Näistä seikoista vuoden alussa voimaan tulleen lain sisältö siirrettäisiin liki sellaisenaan uuteen lakiin. Laki eduskuntaryhmistä on tarkoitettu tulemaan voimaan pian kevään eduskuntavaalien jälkeen 1. toukokuuta 2011. Aikaa eduskuntaryhmärekisteriin rekisteröitymiseen olisi kuitenkin 1. syyskuuta saakka. Puhemiesneuvosto päätti pyytää eduskuntaryhmiä antamaan lausunnot ehdotuksesta viimeistään ensi viikon perjantaina. Tarkoitus on saattaa lakialoite eduskunnan käsiteltäväksi ja saada se valmiiksi vielä tällä vaalikaudella. Työryhmän puheenjohtajana on toiminut ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen, ja jäseniä ovat olleet kaikkien eduskuntaryhmien pääsihteerit, keskuskanslian ja valiokuntasihteeristön päälliköt sekä patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisterijohtaja Riitta Lae ja professori Mikael Hidén. Sihteeritehtävistä ovat huolehtineet valiokuntaneuvos Risto Eerola eduskunnasta sekä lainsäädäntöneuvos Jyrki Jauhiainen oikeusministeriöstä." Sittemmin valmistellun lakiehdotuksen käsittely raukesi vuoden 2010 valtiopäivillä. 6# Perustuslain tarkistuksen käsittely (I ja II käsittely) vuoden 2010 valtiopäivillä. Perustuslain tarkistuksen (HE 60/2010 ja LA 44/2010 / PeVM 9/2010) I käsittely vuoden 2010 valtiopäivillä. Esitystä käsiteltiin 10. ja 11.2. Valiokuntamietinnön esitteli perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi. Eniten keskustelua aiheutti lisäys PeL 1 :ään. Huolimatta siitä, että perustuslakivaliokunnan mietinnössä ja ed. Sasin puheenvuorossa alleviivattiin unionijäsenyyttä tarkoittavan viittaussäännöksen oikeusvaikutuksettomuutta, usea opposition kansanedustaja (lähinnä perussuomalaiset ja vasemmistoliitto) arvelivat säännöksen joko estävän Euroopan unionista eroamisen tai ainakin asettavan lisäesteen tätä tarkoittavalle päätöksenteolle. Toisena keskeisenä puheenaiheena oli muutos PeL 58 :ään. Em. eduskuntaryhmien edustajien taholta alleviivattiin, että tasavallan presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Muutoksen arveltiin heikentävän tasavallan presidentin ulkopoliittista päätösvaltaa, mikä puolestaan ei

10 soveltuisi voimassa olevan vaalitavan taustaperiaatteisiin. Presidentin ulkopoliittisen johtovallan epäiltiin "romuttuvan" (mm. ed. Juhani Tennilä). Ed. Jacob Söderman (aloitteen 44/2010 laatija ja ensimmäinen allekirjoittaja) alleviivasi, ettei perustuslakia ole syytä lyhyin aikavälein muutella; perustuslaki saattaa menettää perustuslakiluonteensa suhteessa tavallisiin lakeihin. Hän viittaisi Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen 5.2.2011), missä perustuslakivaliokunnan ehdottamia muotoiluja oli luonnehdittu "askeleeksi oikeaan suuntaan". Södermanin käsityksen mukaan tarkistuksen jälkeen perustuslakiin ei jäänyt enää muutettavaa. Ed. Tuulikki Ukkola (Perustuslain tarkistamiskomitean varajäsen) ilmoitti pettyneensä tarkistusprosessiin. Hänen mukaansa komitean asettamisen ja komiteatyön alkuvaiheen lähtökohtana oli ollut PeL 93.1 :n muuttaminen: valtioneuvosto johtaisi ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa. Ukkolan mukaan tähän tavoitteeseen tulisi jatkossakin pyrkiä. Hallitusryhmien ja oikeusministeri Tuija Braxin puheenvuoroissa hallituksen esitykseen lakialoitteella tehtyä muutosta (eduskunnan kanta PeL 44 :n mukaisen selontekomenettelyn lopputuloksena) luonnehdittiin onnistuneeksi. Hallituksen esityksen eräät osat olisivat merkinneet pelkästään perustelujen lausumiin pohjautuen mahdollisuutta, että eduskunnan valiokunta (ulkoasiainvaliokunta) olisi voinut määrittää eduskunnan kannan, joka puolestaan voisi syrjäyttää tasavallan presidentin kannan. Hallituksen esitykseen sisältynyttä ehdotusta kansalaisaloitteeksi luonnehdittiin onnistuneeksi. Tosin eräissä puheenvuorossa esitettiin epäilyksiä perustuslakivaliokunnan mietinnössä puolletusta sähköisestä, so. verkkoperusteisesta menettelystä vaaditun 50 000 kannattajan hankkimiseksi. Tällainen kannanottajajoukko voitaisiin kerätä sähköisesti alkuvaiheessa tiettyä aloitetta tukemaan, mutta samaa kannattajajoukkoa voitaisiin käyttää toistuvasti ja siten kansalaisaloitejärjestelmää inflatoivalla tavalla. I käsittelyn keskeiset linjapuheenvuorot: Kimmo Sasi /kok (esittelypuheenvuoro): Kunnioitettu puhemies! (Hälinää) Puhemies (koputtaa): Anteeksi, ed. Sasi, aivan hetki. - Olkaa hyvä. Puhuja: Perustuslain parlamentarisoinnin pitkä kaari on lähestymässä päätepistettään, kun tätä esitystä käsitellään täällä eduskunnassa. Edustuksellisen kansanvallan ja länsimaisen parlamentarismin vahvistaminen ovat olleet läpäiseviä periaatteita useimmissa merkittävissä valtiosäännön uudistuksissa tasavallan presidentti Urho Kekkosen presidenttikauden jälkeen 1980-luvulta alkaen. Keskeisenä tavoitteena on ollut eduskunnan ja sille vastuunalaisen valtioneuvoston roolin korostaminen suhteessa tasavallan presidenttiin. Merkittävimpiä uudistuksia ovat olleet tässä mielessä seuraavat: Ensinnäkin vuonna 1991 presidentin valtaoikeuksiin kuulunut eduskunnan hajotus säädettiin tapahtuvaksi pääministerin aloitteesta ja samalla selkeytettiin pääministerin eroon liittyvää presidentin toimivaltaa. Olennaista oli se, että presidentti yksin ei enää voinut hajottaa eduskuntaa. Samoin vuonna 1991 määrättiin valtioneuvostolle velvollisuus antaa viivytyksettä ohjelmansa eduskunnalle tiedonantona. Lepäämäänjättämisinstituutiosta luovuttiin vuonna 1992, jolloin siirryttiin enemmistöparlamentarismiin. Eduskunta saattoi viedä päätökset yksinkertaisella

11 enemmistöllä. Vuonna 1993 pääministerille annettiin myöskin oikeus antaa eduskunnalle pääministerin ilmoitus, mikä on mahdollistanut aidon dialogin hallituksen ja eduskunnan välillä. Kun Suomesta tuli ensin Etan jäsen ja sen jälkeen Euroopan unionin jäsen, siinä yhteydessä unionia koskeva päätöksenteko annettiin nimenomaan valtioneuvostolle. Tässä yhteydessä säädettiin vahvasti eduskunnan asemasta niin, että myöskin eduskunta on hyvin tiiviisti kaikessa tässä päätöksenteossa mukana. Suuressa perustuslakiuudistuksessa vuonna 2000 parlamentarismin periaate ensinnäkin kirjattiin perustuslakiin, sen 3 :n 2 momenttiin. Eduskunnan roolia vahvistettiin hallituksen muodostamisessa, eli eduskunta valitsee pääministerin. Eduskunnan asemaa pääministerin ja muiden nimitysprosessissa vahvistettiin eli hallitusneuvottelujen painopiste siirrettiin eduskuntaan ja pöytäkirjamerkinnällä todettiin, että suurin eduskunnan ryhmä käynnistää neuvottelut, joten säännöt olivat selvät ja tasavallan presidentin puuttumista ei tarvita paitsi kriisitilanteissa. Myöskin valtioneuvoston asemaa suhteessa presidentin päätöksentekoon vahvistettiin. Hallituksen esitysten osalta viimekätinen ratkaisuvalta jäi valtioneuvostolle, eli valtioneuvosto kykenee aina antamaan oman kantansa mukaiset hallituksen esitykset eduskunnalle. Myöskin, mitä tulee ulkopoliittiseen päätöksentekoon, uudessa perustuslaissa korostettiin 93 :n 1 momentissa presidentin ja valtioneuvoston yhteistoimintaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Eli haluttiin, että ulkopolitiikassa on parlamentaarinen vastuukate. Myöskin asetuksenantovaltaa muutettiin siten, että se on pääsääntöisesti vuodesta 2000 lukien kuulunut valtioneuvostolle. Nyt käsillä oleva perustuslain uudistuspaketti jatkaa johdonmukaisesti tätä valtiosäännön pitkäaikaisen kehittämisen linjaa. Tarkoitus on vahvistaa edelleen parlamentarismia ja samalla myöskin eduskunnalle vastuunalaisen valtioneuvoston asemaa. Olennaista on se, että hallituksen esitysten antaminen siirretään yksinomaan valtioneuvostolle. Eli kun hallitus antaa esityksen, esitys tulee suoraan eduskuntaan ilman presidentille lähettämistä. Tasavallan presidentti sidotaan myöskin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa tiiviimmin valtioneuvoston ja eduskunnan kantoihin, mihin palaan myöhemmin. Merkittävää on se, että tämä uudistus ei ole radikaali uudistus vaan se on hyvin maltillinen uudistus. Tämänkin uudistuksen jälkeen tasavallan presidentille jää suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävä rooli sekä ulko- että turvallisuuspolitiikassa. Hän toimii edelleen Puolustusvoimien ylipäällikkönä, on tärkeä toimihenkilö nimitysasioissa, muun muassa tuomareiden nimittämisessä, upseerien nimittämisessä, ja presidentillä on myöskin rooli lakien vahvistamisessa. Eli jos presidentti katsoo, että jonkin lain säätäminen ei ole mennyt kohdalleen, hän voi aina jättää lain vahvistamatta, jolloin se palautuu eduskuntaan uudelleen käsiteltäväksi. Nämä ovat merkittäviä valtaoikeuksia. Arvoisa puhemies! On ollut kuitenkin selkeätä tarvetta muuttaa perustuslakia. Tätä asiaa on selvitetty useissa eri yhteyksissä vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain jälkeen, ja on todettu, että tuota tarvetta on nimenomaan ulkopoliittisessa päätöksenteossa, koska siellä on niin sanottu kaksoislukitus. Eli on tarvittu kaksi päätöksentekijää, ja se on saattanut vaikeuttaa päätöksentekoa. Myöskin sitten EU-edustuksessa on ollut tiettyä kädenvääntöä, epäselvyyttä, ja tältä osin asia on haluttu korjata. Samassa yhteydessä on myöskin puututtu eräisiin muihin tärkeisiin asioihin, kun valtiosääntöä on ylipäätänsä nyt tässä yhteydessä modernisoitu ja täsmennetty.

12 Ensinnäkin, mitä tulee ulkopolitiikan päätöksentekoon, tasavallan presidentti johtaa edelleen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tämä ilmaistaan perustuslain 93 :n 1 momentissa, joka jää edelleen voimaan. Kuitenkin päätöksentekoa selvästi selkeytetään tältä osin. Se tarkoittaa sitä, että valtioneuvosto esittää presidentille määrämuotoisessa päätöksenteossa ja presidentti voi olla hyväksymättä valtioneuvoston esityksen, mutta jos presidentti ei hyväksy, sen jälkeen alkaa prosessi, jossa eduskunnalle tulee keskeinen rooli. Lähtökohta on se, että sen jälkeen, jos presidentti ei hyväksy, valtioneuvosto voi edetä silloin, kun on pakko edetä, mutta se voi edetä sillä tavalla, että se saattaa asian eduskunnan käsiteltäväksi. Kun eduskunta on käsitellyt asian, asia palautuu valtioneuvostolle ja valtioneuvosto voi esittää eduskunnan kannan mukaista ratkaisua presidentille, jolloin presidentin on hyväksyttävä tuo eduskunnan kannan mukainen valtioneuvoston esitys. Jos valtioneuvosto esittää jotakin muuta kuin eduskunnan kannan mukaista esitystä, sen jälkeen presidentille jää edelleen mahdollisuus tehdä haluamansa ratkaisu, joka voi poiketa valtioneuvoston kannasta. Valtioneuvostolla on myöskin se mahdollisuus, että jos se ei ole tyytyväinen eduskunnan asiasta tekemään päätökseen, silloin valtioneuvoston ei ole pakko esitellä asiaa presidentille, jolloin asia jää ratkaisematta. Perustuslakivaliokunta on selkeyttänyt sitä menettelyä, jota tässä yhteydessä sovelletaan. Täytyy sanoa, että hallituksen esitys ei ollut kovin hyvin laadittu, koska siinä olisi voitu käyttää valtioneuvoston uuden kannan pohjana esimerkiksi jotakin vanhaa valiokunnan kannanottoa. Ja voi sanoa, että se olisi johtanut helposti ristiriitaisuuksiin ja riitoihin, tulkintavaikeuksiin, ja nyt perustuslakivaliokunta on täsmentänyt menettelyä. Lähtökohta on se, että jos valtioneuvosto haluaa jatkaa prosessia, siinä tilanteessa valtioneuvosto tuo eduskunnalle selontekona oman kantansa: millä tavalla se haluaa, että asiassa edetään. Selonteko lähetetään täällä eduskunnassa valiokuntaan. Useimmissa tapauksissa se lähetetään ulkoasiainvaliokuntaan. Ulkoasiainvaliokunta selvittää asian. Sen jälkeen ulkoaisainvaliokunta tulee omalla lausumaesityksellään täysistuntoon ja täysistunto hyväksyy sen, mikä on eduskunnan kanta. Ja kuten sanottu, jos hallitus esittää tämän eduskunnan kannan mukaista ratkaisua, silloin presidentin on hyväksyttävä tuo ratkaisu. Olennaista tässä on se, että tämä menettely ei missään tilanteessa jää salaiseksi, vaan se on aina täysistunnossa, johonka kaikki kansanedustajat voivat ottaa osaa. Kaikilla puolueilla on myöskin mahdollisuus sanoa asiasta oma kantansa. Kuitenkin se, että asiaa valmistellaan valiokunnassa, antaa myöskin käytännössä ulkoasiainvaliokunnalle mahdollisuuden siihen, että se voi pyrkiä myöskin sovittelemaan presidentin ja valtioneuvoston kannan välillä. Jos se katsoo, että presidentin argumentit ovat vahvoja, se voi pyrkiä löytämään jonkinlaista keskitietä. Olennaista on myöskin se, että tässä on suljettu tiedonanto ulkopuolelle, mikä tarkoittaa sitä, että hallitus ei voi tulla eduskuntaan omalla kannallaan, vaatia, että eduskunta äänestää siitä kannasta ja hallituksen luottamuksesta samanaikaisesti, ja sen jälkeen pakottaa eduskunnan tietyllä tavalla tiettyyn kantaan, vaan voi sanoa, että perustuslakivaliokunnan tässä hyväksymä ratkaisu merkitsee aitoa parlamentarismin vahvistamista ja antaa eduskunnalle todellakin sovitteluroolin näissä tilanteissa, tai ainakin mahdollisuuden siihen. Se, mikä on kuitenkin olennaista, on se, että tarkoitus on, että tämä eduskunnan käsittely on viimesijainen ratkaisu. Koko järjestelmän tarkoitushan on se, että presidentti ja

13 valtioneuvosto aina sopisivat kaikki asiat, niin että ne eivät koskaan tule eduskuntaan. Tosiasiassa tämä ratkaisu merkitsee sitä, että valtioneuvoston asema keskusteluissa presidentin kanssa vahvistuu, koska useimmiten voidaan olettaa, että eduskunta asettuu valtioneuvoston kannalle. Mutta minun käsitykseni on se, että jos valtioneuvosto katsoo, että sillä on vahvat argumentit, se on vahvemmilla neuvotteluissa tasavallan presidentin kanssa, mutta jos valtioneuvoston argumentit ovat huonot ja presidentti on sitä mieltä, että hänen argumenttinsa ovat vahvat, silloin presidentillä on varmasti rohkeutta jättää ratkaisu hyväksymättä ja saattaa asia eduskunnan käsiteltäväksi, koska jos presidentti voittaa argumenteissa, se on myöskin erittäin hankala tilanne istuvalle valtioneuvostolle. Eli tässä suhteessa voidaan sanoa, että uudistus vahvistaa valtioneuvostoa jonkin verran, mutta joka tapauksessa se merkitsee sitä, että paine sovun löytämiseen näiden kahden osapuolen välillä on erittäin suuri. Joka tapauksessa olennaista on se, että meillä on mekanismi, jolla asiat voidaan ratkaista niin, että asiat eivät koskaan jää ratkaisematta. Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen kysymys tässä yhteydessä on Euroopan unionin edustus ja siinä esiintynyt epäselvyys. Toisaalta täytyy sanoa, että tilanne on selkiytynyt 1. joulukuuta 2009 jälkeen, jolloin Lissabonin sopimus astui voimaan. Kuitenkin on sinänsä tarkoituksenmukaista ja tarpeen, että asia selkiytetään myöskin Suomen perustuslaissa ja tietty valtiokäytäntö, joka ei mielestäni välttämättä ollut aivan peruslain mukainen, saadaan myöskin tällä tavalla katkaistua. Valiokunnan uudelleen muotoileman 66 :n 2 momentin mukaan lähtökohta on se, että pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa. Se tarkoittaa sitä, että pääministerin velvollisuus on aina mennä Eurooppa-neuvostoon, ennen Eurooppaneuvoston kokousta 97 :n mukaisesti kertoa suurelle valiokunnalle kokouksesta, kokouksen jälkeen kertoa jälleen suurelle valiokunnalle, ja voi sanoa, että se on yksi hänen kaikkein tärkeimpiä virkatehtäviään, josta hänen on kaikissa olosuhteissa pidettävä huolta. Jos pääministeri on estynyt, silloin pääministerin sijaistaminen ja pääministerin sijaisjärjestely ovat täysin selviä. Ja sitten, jos sijainenkaan ei pääse, hänen sijaisensa menee, ja järjestelmä on tältä osin täysin yksiselitteinen ja selkeä. Eli lautaskiistat ovat nyt pois päiväjärjestyksestä. Mitä tulee muihin Euroopan unionin kokouksiin - ja niitä ovat lähinnä kolmas maa -kokoukset, kuten EU:n päämiesten ja esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin väliset tapaamiset - näitten osalta lähtökohta on myöskin selvä: pääministeri edustaa aina näissä kokouksissa Suomea. Mutta sitten tulee poikkeus: Valtioneuvosto voi poikkeuksellisessa tapauksessa päättää, että joku muu kuin pääministeri edustaa Suomea. Tietysti lähtökohta on se, että jos pääministeri ilmoittaa, että hän menee, hän menee, ja asia on selvä. Mutta jos katsotaan, että Suomen kantojen edistämiseksi, kuten perustuslakivaliokunta toteaa, on tarkoituksenmukaista, että joku muu kuin pääministeri menee sinne, niin silloin valtioneuvosto päättää, että esimerkiksi presidentti tai joku toinen ministeri voi mennä näihin kolmas maa -kokouksiin tai muihin Euroopan unionin ympärillä oleviin kokouksiin. Täytyy sanoa, että mielestäni tämä mahdollisuus on erittäin tärkeä, koska tietysti Suomen pitää menetellä hyvin pragmaattisesti ja silloin, kun katsotaan, että presidentin toiminnasta on hyötyä, meidän kannattaa tietysti ottaa tuo kaikki hyöty käyttöömme. Seuraava kysymys on kriisinhallinta. Vuonna 2005 eduskunnassa käytiin mielenkiintoinen keskustelu siitä, kun peruslakivaliokunta totesi, että EU-kriisihallintajoukkojen lähettäminen

14 kuuluu perustuslain 93 :n 2 momentin mukaisesti valtioneuvostolle eikä presidentille. Tuosta seurasi vilkas keskustelu, jonka jälkeen valtioneuvosto esitti eduskunnalle, että menetellään siten, että kaikki kriisinhallintaratkaisut tehdään niin, että presidentti päättää valtioneuvoston esityksestä ja tietysti asiat pitää tuoda sitten myöskin eduskunnan käsittelyyn. Tätä perusteltiin sillä argumentilla, että on johdonmukaista, että kaikissa tilanteissa päätöksentekomenettely on sama. Eduskunta hyväksyi tämän lain perustuslain säätämisjärjestyksessä. Nyt perustuslakivaliokunta on löytänyt tähän sellaisen ratkaisun - tämä asia on yritetty järjestää perustuslain perusteluilla eikä mielestäni välttämättä oikein uskottavalla tavalla - että tältä osin perustuslakivaliokunta toteaa, että todetaan perustuslain 58 :ssä, että kriisinhallintajoukkojen lähettämisestä päätetään tavallisella lailla. Eli tämä tarkoittaa sitä, että kriisinhallintajoukkojen lähettäminen on erotettu sieltä presidentin päätöksenteosta, se on erotettu myöskin perustuslain 93 :n 1 momentista ja 2 momentista, ja tämä tarkoittaa sitä, että niihin sovelletaan omaa menettelyään ja siitä menettelystä eduskunta päättää tavallisella lailla. Täytyy todeta, että aina on myöskin mahdollista, että tavallisella vallalla voidaan päättää, että valtioneuvosto tekee päätöksen eduskunnan suostumuksella, voidaan presidentti poistaa. Mutta perustuslakivaliokunta toteaa, että ainakin näissä olosuhteissa, missä me tänä päivänä elämme, on tarkoituksenmukaista, että meillä on, kun suomalaisia lähetetään ulkomaille, kolmoislukitus. Eli pitää olla sekä hallituksen esitys, presidentin hyväksyntä että myöskin eduskunnan hyväksyntä. Ja tämä on näissä olosuhteissa varmasti tarkoituksenmukainen menettely. Tietysti tilanteet saattavat tilanteen kehittyessä aina muuttua, mutta ainakaan lähiaikoina tällaista tarvetta ei mitä ilmeisemmin ole. Seuraava kysymys, jonka haluaisin ottaa esille, on ulkoasianvaliokunnan tiedonsaanti. Tältä osin täytyy todeta, että ulkoasiainvaliokunnalla on mahdollisuus saada tietoja - sillä on mahdollisuus saada kaikki tiedot koskien ulkopolitiikkaa - ja valtioneuvostolla on tietysti sitten myöskin velvollisuus antaa tietoja ulkoasianvaliokunnalle. Ulkoasiainvaliokunta oli esittänyt tältä osin lausumaa hyväksyttäväksi. Täytyy sanoa, että ulkoasianvaliokunnan rooli korostuu. Kun se joutuu kenties tekemään näitä sovitteluratkaisuja presidentin ja valtioneuvoston välillä, sillä on oltava kaikki tieto, sillä on oltava aina kaikki ajantasainen tieto, ja tältä osin perustuslakivaliokunta korostaa sitä, että valiokunnalla on todellakin oikeus saada kaikki tiedot ja valtioneuvoston pitää entistä aktiivisemmin välittää raportteja ulkoasianvaliokunnalle. Olennaista on myöskin se, että valtioneuvoston tehtävä on välittää presidentin tapaamisista tehdyt muistiot, tuo informaatio, myöskin valiokunnalle. Täytyy sanoa, että ei tietysti ole kovin hyvä se, jos ulkomaiset lähettiläät Helsingissä tuntevat asiat paremmin kuin ulkoasiainvaliokunnan jäsenet tai erityisesti puheenjohtaja. Tässä suhteessa on syytä vedota valtioneuvostoon, että se aktivoituu tässä tiedon välittämisessä koskien myöskin tasavallan presidentin ulkopoliittista toimintaa. Seuraava asia, joka on tärkeä, on se, mitä tulee yhteistoimintaan presidentin ja valtioneuvoston välillä. Tältä osin perustuslakivaliokunta korostaa sitä, että on tärkeätä, että kun ulkopolitiikan ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raja ei ole kovin selvä enää tänä päivänä - oikeastaan melkein kaikkiin asioihin luodaan raameja Euroopan unionissa myöskin ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla - on tärkeätä, että korostetaan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja tasavallan presidentin yhteisiä kokouksia. Valiokunta myöskin toteaa - ja se on luonnollisesti mielestäni selvää - että

15 pääministeri voi kutsua nämä yhteiskokoukset koolle ja myöskin presidentti voi kutsua nämä yhteiskokoukset koolle. Mutta sen lisäksi on myöskin tärkeää, että näissä kokouksissa käsitellään kaikkein merkittävimmät EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiat. Eli tietysti EU:ssa on paljon pieniä asioita, niin sanottua sälää, mutta on tärkeätä, että kaikki merkittävät asiat ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalta käydään niin sanotussa TP-Utvassa lävitse ja niistä voidaan käydä keskustelua ja voidaan tehdä myöskin linjauksia niitten osalta, vaikka linjaukset viime kädessä jäävätkin sitten valtioneuvoston vastuulle. Sitten on myöskin syytä mainita kansalaisaloite, joka esitetään hyväksyttäväksi. Lähtökohta on se, että 50 000 suomalaista voi tehdä eduskunnalle aloitteen, joka eduskunnan on käsiteltävä. Tältä osin valiokunta korostaa sitä, että ei pidä asettaa - sitten, kun aikanaan tavallisella lainsäätämisjärjestyksellä tavallinen laki hyväksytään - sille, millä tavalla tuo aloite tehdään, kovin suuria vaatimuksia. Aloitteen pitää tietysti olla selvä, ja tietysti, kun nimiä kerätään, niitten nimien pitää olla identifioitavissa, mutta liian suuria vaatimuksia ei saa asettaa, niin että käytännössä olisi mahdoton kerätä tuo 50 000 nimeä. Valiokunta toteaa, että tärkeätä on, että myöskin Internetin välityksellä voidaan näitä nimikirjoituksia kerätä, tosin luotettavalla tavalla, se on olennaista. Uskon, että tästä voi syntyä merkittävä instrumentti, kunhan sitä ei väärinkäytä ja sitä käytetään niissä tilanteissa, joissa sille on aitoa, merkittävää tarvetta. Sitten haluaisin vielä sanoa, että on tärkeätä, että kun poikkeustilalakia käsiteltiin eduskunnassa, todettiin, että perustuslaki, sen 23, on hieman liian suppeasti kirjoitettu, ja tältä osin nyt tuota perustuslain 23 :ää, joka koskee kriisin hätätilaolosuhteita, kriisiolosuhteita, poikkeusolosuhteita, avataan jossain määrin. Nyt pykälää ei ole tarvinnut muuttaa, mutta haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt tulkinnan osalta huomiota siihen, että kun päätöksiä tehdään, on löydettävä herkkä tasapaino ja samalla oikea tasapaino, jossa yhteiskunnan toiminnot poikkeusoloissa voidaan turvata mutta kuitenkin samalla kunnioitetaan perusoikeuksien suojaa mahdollisimman täysimääräisesti. Ja tietysti olennaista on tässä se, että asiat tulevat, kun valtioneuvosto hyväksyy asetuksen, välittömästi eduskunnan käsiteltäviksi, tarkastettaviksi. Sen jälkeen on sitten eduskunnan kontrolli, ja sitten, kun puututaan näihin kansalaisoikeuksiin, siltä osin ollaan huomattavan tarkkoja ja niin täsmällisiä kuin suinkin mahdollista. Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin vielä ottaa esille kysymyksen siitä, että nyt tänne perustuslakiin, sen 1 :ään, laitetaan maininta siitä, että Suomi on Euroopan unionin jäsen. Tietysti voidaan kysyä sitä, tarvitaanko tätä kirjausta. Täytyy sanoa, että mielestäni sitä ei välttämättä tarvita siellä, (Ed. Tennilä: Samaa mieltä!) mutta valtiosääntöoikeudellisista syistä asiantuntijat ovat puoltaneet sen kirjaamista, ja siitä syystä myöskin valiokunta puoltaa sen kirjaamista. Lähtökohta on se, että tosiasioitten tunnustaminen on parasta ulkopolitiikkaa, miksei myöskin muuta politiikkaa. Ja tosiasia on se, että Euroopan unionin jäsenyys vaikuttaa vahvasti sekä Suomen oikeusjärjestelmän perusteisiin että myöskin yksilön oikeusasemaan. Jos verrataan juuri Yhdistyneisiin kansakuntiin, YK:n yleiskokouksen päätöksillä ei ole lainkaan samaa merkitystä Suomelle kuin Euroopan unionissa hyväksytyillä direktiiveillä, jotka täytyy Suomessa panna täytäntöön lainsäädännöllä, tai Euroopan unionin asetuksilla, jotka tulevat voimaan välittömästi Suomeen, tai Euroopan unionin hyväksymillä perusoikeuksilla, joittenka toteutumista EY-tuomioistuin ja tulevaisuudessa viime kädessä Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin valvovat.

16 EU:lla on täysin suora vaikutus meidän lainsäädäntöömme, ja sen tosiasian tunnustaminen on tarkoituksenmukaista. EU ei ole mikä tahansa perinteinen kansainvälinen järjestö. Jäsenyys merkitsee siinä enemmän. (Ed. Laakso: Miksei sitä mainita?) Ja kysymys on tältä osin nimenomaan siitä, että halutaan vallitseva asiantila valtiosäännön täydellisyysperiaatteen mukaisesti kirjata tänne perustuslakiin. Olennaista on se, että tämä ei ole mitään uutta Suomen perustuslaissa. Jos te luette perustuslain 50 :n, 93 :n, 96 :n tai 97 :n, näissä kaikissa on mainittu Euroopan unioni. Vai haluaisitteko poistaa esimerkiksi pääministerin velvollisuuden kertoa ennen Eurooppaneuvoston kokousta eduskunnalle hänen ja Suomen kannoista, mitkä ne ovat? Haluatteko todella poistaa tällaisen EU:ta koskevan maininnan perustuslaista? Luulen, että kukaan ei halua poistaa sitä. Ja, mikä on olennaista - kun on sanottu, että tällä olisi merkitystä eroamisen kannalta - Suomi eroaa kaikista kansainvälisistä järjestöistä kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti ja meidän perustuslakimme mukaisesti. Eli jos Suomi haluaa erota Euroopan unionista, todettakoon ensinnäkin, että Lissabonin sopimuksessa on ensimmäistä kertaa EU-säännöstössä todettu mahdollisuus erota Euroopan unionista. Mutta Suomi voi yksin eduskunnan yksinkertaisen enemmistön päätöksellä erota mistä tahansa kansainvälisestä järjestöstä siitä syystä, että Suomi ottaa silloin omaa valtaansa, toimivaltaansa, itselleen takaisin, vahvistamme itseämme. Jos me sen sijaan luovutamme Suomen toimivaltaa mille tahansa muulle kansainväliselle organisaatiolle, silloin tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö. Kun Suomesta tuli EU:n jäsen, me hyväksyimme jäsenyyden kansanäänestyksen jälkeen kahden kolmasosan enemmistöllä, mutta eroaminen on mahdollista yksinkertaisella enemmistöllä. Voin kyllä vakuuttaa, että jos eduskunnan enemmistö tekisi päätöksen eroamisesta, sen jälkeen olisi aika luonnollista, että nuo mainitsemani 50, 93, 96 ja 97 varmasti poistettaisiin perustuslaista tarpeettomina, jos emme olisi enää Euroopan unionin jäseniä. Eli tältä osin silloinkin noudatettaisiin täydellisyysperiaatetta, mutta jos EU on kirjoitettu tai sitä ei ole kirjoitettu meidän perustuslakiimme, sillä ei ole merkitystä tuon jäsenyyden kannalta, vaan ratkaisu tehdään muilla perusteilla. Arvoisa puhemies! Luulen, että tämän uudistuksen jälkeen, kun se toivottavasti hyväksytään kahden kolmasosan enemmistöllä seuraavassa eduskunnassa ja yksinkertaisella enemmistöllä tässä eduskunnassa, kovin suurta tarvetta ylimpien valtioelinten toimivaltojen muuttamiseen, tasapainon muuttamiseen, ei meillä enää yhteiskunnassa jää. Haluan myöskin, puhemies, kiittää perustuslakivaliokunnan jäseniä erittäin hyvästä hengestä tätä asiaa valmisteltaessa. Valiokunnassa oli aito halu laajaan kompromissiin, yhteisymmärrykseen. Se kyettiin saavuttamaan. Ja erityisen kiitoksen haluan antaa valiokunnan varapuheenjohtajalle ed. Södermanille, jonka aloitteen pohjalta tämä kompromissi on aika pitkälti tehty, jolla on vuosikymmenten kokemus perustuslakivaliokunnasta ja jonka panoksella on ollut myöskin tässä asiassa erittäin suuri merkitys. Myöskin haluan kiittää erityisesti ulkoasianvaliokuntaa mutta myöskin puolustusvaliokuntaa hyvistä lausunnoista, joita valiokunta on voinut käyttää mietintönsä perusteena. (Eduskunnasta: Onko eriävää?) - Ja, anteeksi, vielä todettakoon, että valiokunnan mietintöön sisältyy vastalause ja sen on jättänyt vasemmistoliitto. Vastalauseessa on esitetty muutoksia useampiin kohtiin, ja se varmaan kohta esitetään. Veijo Puhjo /vas: Herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi vuoden 2000 Suomen perustuslain muuttamisesta sisältää muutaman ajantasaistamismuutosehdotuksen lisäksi kolme merkittävää muuta muutosehdotusta. Positiivisena on ehdotus kansalaisaloitteen sisällyttämiseksi perustuslakiin. Ehdottoman negatiivisena pidän ehdotuksia tasavallan

17 presidentin ulkopoliittisen toimivallan käytännön romuttamisesta sekä perustuslakiin 1 :ään tehtävästä lisäyksestä "Suomi on Euroopan unionin jäsen". Herra puhemies! Alun perin aktiivisimmat perustuslain muuttajat pyrkivät tieten tahtoen tasavallan presidentin ulkopoliittisen johtovallan murentamiseen muuttamalla perustuslain 93 :n 1 momentin kohtaa "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa". Kun tämä ei poliittisesti voinutkaan toteutua, ei hanketta tohdittu jatkaa. Samat piirit päätyivätkin kiertotiehen, ja muutoskohteeksi otettiin presidentin päätöksentekoa säätelevä 58. Valtioneuvoston ja tasavallan presidentin nykyinen vallanjako edellyttää näiden valtaelinten yhteistoimintaa. Nyt ehdotus presidentin päätöksentekosäännöistä poistaa käytännössä tämän yhteistoimintavelvoitteen ulkopoliittisista päätöksistä. Tosiasiassa presidentin johtovalta ulkopoliittisissa asioissa alistettaisiin ristiriitatilanteissa pääministerin kantaan, mikäli eduskunta erotuomariksi määrättynä olisi pääministerin kannalla. En pidä hyväksyttävänä sitä, että perustuslaissa kaikkien merkittävien ulkopoliittisten asioiden päätösvalta keskitetään pääministerille. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kannattaa presidentin nykyisen ulkopoliittisen aseman säilyttämistä. Emme siten kannata ehdotettua kompromissimuutosta, missä eduskunnasta tehtäisiin selontekomenettelyineen isoimmissa erimielisyyksissä erotuomari presidentin ja pääministerin välille. Vaikka koko eduskunta muodostaakin kantansa täysistunnossa, on vaikeaa kuvitella eduskunnan kannan poikkeavan pääministerin kannasta. Eduskunnassa yli 20 vuoden ajan vallinnut antiparlamentaristinen hallintamallihan takaa aina sen, että eduskunnan onkin nautittava hallituksen luottamusta eikä päinvastoin. Siksi esitän yksityiskohtaisessa käsittelyssä pykälämuutosta mietintöön nähden. Herra puhemies! Tasavallan presidentin osallistumista EU-kokouksiin pyritään vähentämään muuttamalla perustuslain 66 :ää pääministerin tehtävistä. Vaikka Eurooppa-neuvoston kokoonpano on kiinteä, on EU:lla lukuisia muita joko omia tai sitten kolmansien maiden kanssa pidettäviä kokouksia, joissa valtionpäämiehet voivat kokoontua virallisesti tai epävirallisesti. Näissä tasavallan presidentillä tulisi olla jatkossakin mahdollisuus osallistua käsiteltäessä Suomelle tärkeitä ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioita. Mietinnön mukaan vain poikkeustapauksissa tämä olisi mahdollista. Siksi esitän yksityiskohtaisessa käsittelyssä pykälämuutoksen poistamista. Herra puhemies! Suomen EU-jäsenyyden maininta perustuslaissa on perustuslakivaliokunnan mietinnössä uusi valiokunnan linjaus. Nykyistä perustuslakia laadittaessa valiokunta oli periaatteellisista syistä toista mieltä. Suomen jäsenyyttä EU:ssa ei kirjattu perustuslakiin nimenomaan sen takia, ettei perustuslakia tarvitsisi aina muuttaa, kun EU tiivistyisi uudenlaiseksi EU:ksi jokaisen aina muutaman vuoden välein hyväksyttävän uuden perussopimuksen myötä. Valiokunnan arvio EU:n muuntumisesta oli aivan oikea. Nykyinen EU on rakenteeltaan aivan toinen kuin se EU, mihin Suomi vuonna 1995 liittyi. Herra puhemies! Nyt esitetään kansalaisille EU-mielialahoitoa, kun Suomen EU-jäsenyys kirjattaisiin noin vain perustuslakiin mainitsematta lainkaan, mitä tuo jäsenyys tulevaisuudessa oikeastaan saattaa merkitä. Moni luuli Lissabonin sopimuksen määräenemmistöpäätöksineen lukinneen EU:n luonteen pitkäksi aikaa suurten jäsenmaiden temmellyskentäksi äänivaltoineen. Kreikan ym. maiden talousongelmien tultua julki Suomenkin ministerit alkoivat muiden EU-ministerien kera vaatia oman käden oikeudella ohi hyväksytyn Lissabonin sopimuksen, että EU:n pitää saada puuttua jäsenmaiden talousarvioidenkin sisältöihin. Eli onko mielivaltaisesti ohi hyväksyttyjen EUsäädösten toimiva EU se EU, mihin Suomi nyt halutaan perustuslaissa jäseneksi niitata? Oma kysymyksensä on vielä, minkälaisiin muihinkin EU-muotoihin Suomi voitaisiin näin

18 automaattisesti liittää jäseneksi. Kysymys kuuluukin: Mikä on Suomen tilanne esimerkiksi EU:n muuttaessa itsensä vaikkapa hyväksytyin määräenemmistöpäätöksin liittovaltioksi? Olisiko Suomi siten automaattisesti liittovaltio EU:n jäsen perustuslakikirjauksen takia? EU:n tuleva rakenteellinen kehitys on täysin hämärän peitossa. Tällaisessa tilanteessa ja periaatteellisestikin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei ole hyväksymässä perustuslakiin mainintaa Suomen EU-jäsenyydestä. Siksi tulemme äänestämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä kyseisen maininnan poistamista perustuslaista. Jotta jatkossa tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen vuoropuhelu tapahtuisi asianmukaisesti, esitän myöhemmin eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti valtioneuvostosta annetun lain muuttamisen siten, että myös tasavallan presidentti voi kutsua koolle hänen ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteiskokouksen." I käsittelyn yksityiskohtaisen käsittelyn kuluessa 11.2.2011 tehtiin edellä mainittuja pykäliä tarkoittaneet muutosehdotuksen. Ne tulivat hylätyiksi äänin 134/30. PTK 153/2010. Yksi hylätyistä ehdotuksista tarkoitti sitä, että ns. supistettu perustuslainsäätämisjärjestys (PeL 95.2 ) olisi poistettu. Perustuslain alaan kuuluvat sopimukset ja toimivaltaluovutukset Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle ja kansainväliselle toimielimelle olisi voimaansaatettu normaalissa perustuslainsäätämisjärjestyksessä poikkeuslailla. Menettely ja puheenvuoroja II käsittelyssä Hallituksen esityksen ja lakialoitteen II käsittelyssä 15.2. tarkistusta vastustavat kansanedustajat toistivat kriittisiä käsityksiään tasavallan presidentin päätösvalta-aseman muutokseen ja EU-jäsenyysmaininnan sijoittamisesta PeL 1 :ään. Tarkistus liitelakeineen (muutos kriisinhallintalakiin) äänestettiin lepäämään 16.2.2010: Äänestys 1 klo 14.03 Istunto 156/16.02.2011 klo 14.00 (exell-dokumentti)

1 Hallituksen esitys laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta Lakialoite laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta Asiak irjat: Toinen käsittely HE 60/2010 vp LA 44/2010 vp PeVM 9/2010 vp Puhemiehenä toimi puhemies Sauli Niinistö /kok. Puhemies ei osallistu äänestykseen. Äänestysas ettelu: Jaa: 144 Ei: 26 Tyhjiä: 0 Poissa: 29 Yhteensä: 199 Lepäämään jättäminen/hylkääminen Äänestystä edelsi esityksen hylkäämiseen liittynyt episodi: vasemmistoliittolaisen ed. Matti-Esko Tennilän ehdotettua säädöskokonaisuuden hylkäämistä perussuomalaisten edusta Pirkko Ruohonen-Lerner ehdotti samoin ilmaisuin hylkäämistä. Varapuhemiehen tiedusteltua, tarkoittaako ehdotus ed. Tennilän ehdotuksen kannattamista, hän ilmoitti, että kysymyksessä on Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ehdotus lakiehdotusten hylkäämisestä. Puhemies kuitenkin tulkitsi tämän kannatetun ehdotuksen ed. Tennilän ehdotuksen kannattamiseksi. Näin ollen eduskunta äänestä vasemmistoliiton edustajan ehdottamasta, mutta perussuomalaisten kannattamasta hylkäämisehdotuksesta: Pirkko Ruohonen-Lerner /ps: Arvoisa rouva puhemies! Eduskunta on ensimmäisessä käsittelyssä hyväksynyt perustuslain 1 :n 3 momenttiin lisäyksen Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa. Perussuomalaisten mielestä perustuslaissa olisi tullut mainita muitakin kansainvälisiä sopimuksia, jos EU siinä mainitaan. Mielestämme Suomen jäsenyyksistä ainoastaan EU:n mainitsemiselle ei ole minkäänlaisia perusteita. Tätä ei edes Euroopan unioni vaadi Suomelta. EU-jäsenyyden mainitseminen rajoittaisi myös Suomen perustuslaillista toimintavapautta, jos eduskuntaan saataisiin sellainen enemmistö, joka kannattaisi eroa EU:sta. Tällöin EU-jäsenyyden voitaisiin väittää nauttivan perustuslaillista suojaa. Arvoisa rouva puhemies! Perustuslain muutoksella eduskunta on hyväksymässä myös sen, että suoralla kansanvaalilla valitulta tasavallan presidentiltä siirretään entistä enemmän valtaa pääministerille. Tasavallan presidentti ei osallistu päivänpolitiikkaan, joten hän on edustanut tarpeellista vakautta ja jatkuvuutta ulkopolitiikan hoidossa. Perustuslain 94 ja 95 :iin ehdotetut muutokset lisäisivät enenevässä määrin yksinkertaisella enemmistöllä tehtäviä päätöksiä, jotka koskevat Suomen täysivaltaisuuden kannalta tehtäviä toimivallan siirtoja. Tällainen muutos on mielestämme arveluttava. Mikäli toimivallan siirrossa on kyse merkittävästä eduskunnan toimivaltaan puuttumisesta, päätös tulisi tehdä, kuten perustuslain 73 :ssä säädetään. Arvoisa rouva puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä esittää perustuslain muutosesityksen hylkäämistä. Toinen varapuhemies: Kysyisin ed. Ruohonen-Lerneriltä, tarkoitatteko te kannattaa ed. Tennilän tekemää ehdotusta. Puhuja: Arvoisa rouva puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä teki oman 19

20 esityksen. Toinen varapuhemies: Koska samasta asiasta on tehty samansisältöinen esitys, niin silloin esitys on ed. Tennilän esitys ja tulkitsen ed. Ruohonen-Lernerin puheenvuoron tämän kannatukseksi. Käymme tässä vielä seuraavat varsinaiset puheenvuorot: ed. Jääskeläinen, ed. Söderman ja ed. Sasi. Ja sen jälkeen siirrymme debattivaiheeseen. * * * II käsittelystä Keskustelua jatkettiin I käsittelyssä esille tulleesta teemasta, eli ulkoasiainvaliokunnan asianmukaisesta ja säännöllisestä informoinnista mm. tasavallan presidentin käymistä keskusteluista vieraiden valtioiden edustajien kanssa. Ed. Tennilä perusteli tasavallan presidentin päätösvallan säilyttämistä viittauksin sen vaikutukseen mahdolliseen Suomen Nato-jäsenyyteen: "Mikä sitten on taustalla tässä presidentin vallan edelleenkarsimishankkeessa? Kyllä minä sanoisin, että tässä haetaan presidentinohitustietä Nato-jäsenyyteen. (Ed. Tuomioja: Älä höpise!) - Kyllä se siellä taustalla on. - Isoja linjoja kun päätetään, niin nyt se on presidentin, pääministerin, eduskunnan, kolmen päättäjän, käsissä, ja tätä järjestelmää kannattaa säilyttää ja varjella. En minä usko, että ed. Tuomioja on menossa Natoon, vaikka presidentin valtaa karsiikin. Sehän on teidän tunnettu, pitkä linjanne ollut, ymmärtäisin näin. (Ed. Skinnari: Se ei ota henkilöjäseniä!) Mutta kyllä kokoomus tuntuu olevan vahvasti Natoon menemisen kannalla ja kokee ongelmaksi sen, että meillä on kansanvaalilla valittu presidentti, joka ei tätä linjaa tue ja on ollut jopa sen este, näin sanoisin, viimeisten vuosien aikana. (Ed. Korkeaoja: Presidentti vaihtuu!) No, ainakin tämä kokoomuksen kanta siltä näyttää, kun näitä kuuluisia Wikileaksin paljastuksiakin katselee, kun kokoomuksen taholta on jo ilmoiteltu amerikkalaisille, että 2012 on se vuosi, kun Suomi teidän joukkoonne tulee. (Ed. Petri Salo: 3012!) - Niin, se saattaisi olla realistisempi, edustaja, mutta teillä on toiveikkaampiakin. Realistit ovat aina oma lukunsa. Kyllä siellä taustalla on tämä iso linjariita siitä, mitä linjaa vedetään. Ei se muusta nouse. Siinähän on se mahdollisuus, että seuraavakin presidentti on Nato-jäsenyyden osalta kielteinen, ja se on silloin niin tässä nykyisessä, vielä voimassa olevassa järjestelmässä, että presidentti sanoo viimeisen sanan, ei yksin mutta viimeisen sanan. Nyt vaihtuu tämä viimeisen sanan sanoja, jos tämä perustuslain muutosesitys toteutuu. Viimeinen sana on sitten pääministerin käsissä jatkossa. Perustuslain muutosesityksessähän on tietenkin tämä niin sanottu parlamentaarinen lisä, mutta kaikki tässä salissa tietävät, että jos tulee sellainen tilanne, että pääministeri lähtee ajamaan jotain ratkaisua, ei pääse yhteisymmärrykseen siitä presidentin kanssa ja asia tulee eduskunnan ratkaistavaksi, niin täältä löytyy aina hallituspuolueiden tuki pääministerille. Kukapa sitä omaa pääministeriään lähtisi kovimmassa mahdollisessa tilanteessa kaatamaan? Ei kukaan. Siinähän on sitten koko rakennelma luhistunut. Ja tämä on syy siihen, miksi tästä tätä viimeisen sanan sanojaa nyt vaihdetaan. Tämä on se iso linja, jota tässä nyt ajetaan." Ed. Johannes. Koskinen esitti yksityiskohtaisen arvion PeL 58 :n muutoksen ja 93 :n keskinäissuhteesta: "No sekin on harvinaisen yksityiskohtaisesti sanottu, että valtaosassa perustuslakeja nämä isot valtion johtamisen kysymykset, niin kuin juuri ulkopolitiikan johtaminen, on aika yleisluontoisilla maininnoilla hoidettu. Perustuslain kirjoittajalta ei yleensäkään vaadita, että sen pitäisi joku nippelintarkka toimivaltajärjestely kuvata. Oleellista on se, että edustuksellinen järjestelmä ja suoraan valitut valtioelimet pitävät huolta siitä, että