KUV/8427/48/2010 7.10.2010 Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle TEKIJÄNOIKEUSLAIN 26 A :N MUKAISEN YKSITYISEN KOPIOINNIN HYVITYSMAKSUN MÄÄRÄYTYMINEN 1.1.2011 ALKAEN Asia Kuluttajavirasto on tekijänoikeuslain 26 a :n mukaan yksityisen kopioinnin hyvitysmaksuneuvottelujen osapuoli. Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt Kuluttajavirastoa esittämään näkemyksensä hyvitysmaksun soveltamisalasta ja suuruudesta 6.10.2010 mennessä. Sovellettavat säännökset Tekijänoikeuslain 26 a :n mukaan hyvitysmaksua peritään ääni- ja kuvanauhoista ja muista laitteista, joihin teoksia voidaan tallentaa ja joita merkittävässä määrin käytetään teoksen kappaleen valmistamiseen yksityiseen käyttöön. Maksun on oltava suuruudeltaan sellainen, että sitä voidaan pitää sopivana hyvityksenä kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön. Maksun suuruutta vahvistettaessa on otettava huomioon saatavilla oleva tutkimustieto yksityisen kappaleen valmistamisen yleisyydestä sekä se, missä määrin yksityisen kappaleen valmistamisen estäviä teknisiä toimenpiteitä on käytetty yleisön saataviin saatettujen teosten suojana. Laitetyypeittäin on otettava huomioon, missä määrin laitetta on mahdollista käyttää kappaleiden valmistamiseen teknisillä toimenpiteillä suojatuista ja suojaamattomista teoksista. Tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin, 2001/29/EY, johdantokappale 35:n mukaan sopivan hyvityksen muotoa, yksityiskohtaisia järjestelyjä ja tasoa määritettäessä olisi otettava huomioon kunkin tapauksen erityisolosuhteet. Näitä olosuhteita arvioitaessa käyttökelpoinen peruste voi olla oikeudenhaltijoille mahdollisesti aiheutuva haitta. Maksun tason määrittämisessä on otettava huomioon, missä määrin teknisiä suojaustoimenpiteitä on käytetty. Velvoitetta maksun suorittamiseen ei voi syntyä, jos oikeudenhaltijalle koituva haitta on vähäinen. Asian oikeudellinen arviointi Osapuolten esittämät näkemykset Tekijänoikeusjärjestöt ovat esittäneet hyvitysmaksun soveltamisalan laajentamista ulkoisiin kovalevyihin, muihin ulkoisiin muisteihin, tietokoneisiin ja matkapuhelimiin. Tekijänoikeusjärjestöt ovat lisäksi esittäneet tariffin nostamista digitaalisten audio- ja videotallentimien osalta ja toimittaneet ehdotuksensa hinnastoksi koskien maksun piirissä jo olevia laitteita ja tallennusalustoja sekä maksun piiriin sisällytettäväksi ehdotettuja laitteita ja tallennusalustoja. Pidämme Elektroniikan Tukkukauppiaat ry:n (jäljempänä ETK) ja Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ry:n (jäljempänä EK) lausunnossa esitettyjä näkemyksiä perusteltuina. Vastustamme hyvitysmaksun soveltamisalan laajentamista, digitaalisten audio- ja videotallentimien tariffien nostamista ja esitettyjä uusia maksutaulukkoja sekä tuemme EKT:n ja EK:n esityksiä. Perustelemme näkemystämme seuraavasti:
2 Pelkkä hyvitysmaksun kertymän lasku ei ole syy laajentaa hyvitysmaksun soveltamisalaa Oikeudenhaltijat ovat kiinnittäneet huomiota hyvitysmaksun kertymän laskuun ja käyttäneet tätä yhtenä perusteluna sille, miksi hyvitysmaksun soveltamisalaa tulisi laajentaa. Hyvitysmaksun kertymän lasku johtuu pitkälti siitä, että erilaisten laitteiden ja tallennusalustojen hinnat ovat laskeneet merkittävästi. Lisäksi hyvitysmaksukertymän tilastoissa näkyy selvästi ns. digi-tv siirtymä: kuluttajat hankkivat muutama vuosi sitten runsaasti muun muassa uusia digisovittimia. Tällaisia laitteita ei ole kuitenkaan tarpeen uusia jatkuvasti, jolloin niiden myynti on luonnollisesta syystä vähentynyt. Kuluttajat ovat myös siirtyneet entistä enemmän käyttämään palveluja, joissa maksamalla yhden kiinteän maksun saa käyttöönsä monipuolisesti sisältöjä, joiden käytöstä kuluttaja on siis jo maksanut (esim. Nokia Comes with Music tai Spotify). Uudet palvelut on laadittu sellaisiksi, että ne vähentävät tarvetta perinteiseen yksityiseen kopioimiseen ja sitä kautta myös hyvitysmaksujen keräämiseen. On ymmärrettävää, että oikeudenhaltijat esittävät hyvitysmaksun soveltamisalan laajentamista, koska se takaa oikeudenhaltijoille tasaisen ja korkean tulovirran, markkinoiden todellisesta kehityssuunnasta riippumatta. Laitteiden hinnoissa oikeudenhaltijoille maksettavat maksut ovat kuitenkin pois siitä taloudellisesta panoksesta, joka kuluttajilla olisi käytettävissään esimerkiksi sisältöjen ostamiseen ja tätä kautta sähköisen kaupan tukemiseen. Markkinat määräävät laitteiden käyvän hinnan, ja jos esimerkiksi Suomen rajojen ulkopuolelta on saatavana laitteita ja tallennusalustoja, joihin kohdistuva hyvitysmaksu on matalampi kuin Suomessa, monet kuluttajat valitsevat ulkomaisen vaihtoehdon. Pitkällä tähtäimellä tämä vähentää laitevalmistajien myyntiä ja myös tekijöille hyvitysmaksujen kautta tulevia tulovirtoja. Liian korkeat hyvitysmaksut ovat siten epäedullisia paitsi kuluttajille, niin myös laitevalmistajille ja oikeudenhaltijoille. Teknisten suojausten käytön vaikutus on lain ja direktiivin mukaan huomioitava hyvitysmaksussa Kiinnitämme huomiota teknisten suojausten ja DRM:ien (digital rights management) käyttöön ja niiden vaikutuksen arvioimiseen hyvitysmaksua määriteltäessä. Tekijänoikeuslain 26 a :n sekä tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin (2001/29/EY) johdantokappale 35 edellyttävät molemmat, että hyvitysmaksun suuruutta vahvistettaessa on otettava huomioon, missä määrin yksityisen kappaleen valmistamisen estäviä teknisiä toimenpiteitä on käytetty teosten suojana. Tekniset suojakeinot ja DRM:t rajoittavat ja jopa estävät yksityisen kappaleen valmistamisen. Tekijänoikeuslain 50 a :ssä ja 11 :n 5 momentissa on nimenomaisesti kielletty teknisten suojausten kiertäminen ja (yksityinen) kappaleenvalmistaminen teoksista, joiden suojaus on kierretty. Kun laki kieltää mainitunlaisten yksityisen kappaleenvalmistamisen, ei velvollisuutta hyvitysmaksun suorittamiseenkaan voi olla. Huomioon ottaen kyseiset lainkohdat hyvitysmaksun perusta sellaisten teosten osalta, joiden kohdalla on käytetty teknistä suojausta, asettuu kyseenalaiseen valoon. Mainitut lainkohdat eivät vaikuta olevan sopusoinnussa hyvitysmaksujärjestelmän eikä tekijänoikeuslain systematiikan kanssa. Hyvitysmaksun perustaksi on tehty hyvitysmaksuyksikössä erilaisia tutkimuksia. Missään näistä ei kuitenkaan valitettavasti ole tutkittu teknisten suojausten vaikutusta yksityiseen kopiointiin, vaikka olemme tätä esittäneet.
3 Oikeudenhaltijoille aiheutuva haitta on otettava huomioon hyvitysmaksua määriteltäessä Tietoyhteiskunnan tekijänoikeusoikeusdirektiivin mukaan velvoitetta hyvitysmaksun suorittamiseen ei synny lainkaan, jos oikeudenhaltijoille koituva haitta on vähäinen. Hyvitysmaksua ei myöskään voida direktiivin mukaan edellyttää maksettavan, mikäli oikeudenhaltijat ovat jo saaneet maksun esimerkiksi lisenssimaksuna. Kiinnitämme huomiota siihen, että tekijänoikeusjärjestöjen ehdotuksessa hyvitysmaksuksi ei juurikaan näytä käsiteltävän kysymystä oikeudenhaltijoille yksityisestä kopioinnista aiheutuvasta haitasta, vaikka tämä on seikka, joka on tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin mukaan otettava huomioon hyvitysmaksua määriteltäessä. Toteamme, että Euroopan unionin tuomioistuimessa vireillä olevasta vielä keskeneräisestä asiasta (C-467-08) ei voida tehdä niin pitkälle meneviä päätelmiä kuin mitä oikeudenhaltijat esityksessään haluavat tehdä, eli että haitalla ei olisi merkitystä, vaan ainoastaan teoksen käyttämisellä. Kaiken lisäksi asia koskee toimisto- ja ammattikäyttöön tarkoitettuja kopiointilaitteita, kuten kopiokoneita, ei varsinaisesti yksityistä kopiointia. ETK:n ja EK:n lausunnossa on sen sijaan esitetty haitan huomioimisen osalta relevantteja näkökulmia, jotka on mielestämme syytä ottaa huomioon. Esimerkiksi tilanne, jossa sama käyttäjä tallentaa saman musiikkitiedoston useammalle eri alustalle kuunnellakseen sitä eri paikoissa ja eri tilanteissa, lienee tyypillisesti sellainen, jossa oikeudenhaltijalle ei aiheudu haittaa myynnin vähenemisen johdosta. Kuluttajan valmistamilla lisätiedostoilla ei ole taloudellista merkitystä, koska kuluttaja ei kuitenkaan olisi ostanut samaa tallennetta useampaan kertaan (esim. yksi tallenne kuunneltavaksi autossa ja sama tallenne kuunneltavaksi kodin musiikkilaitteilla). Sisältöjen laittoman käytön korvaaminen ei ole hyvitysmaksun tarkoitus Kiinnitämme huomiota siihen, että jos kyse on esimerkiksi vertaisverkkokäytöstä tai muusta tekijänoikeuslain 11 :n 5 momentissa tarkoitetusta ns. laittomasta lähteestä tarjolla olevien aineistojen kopioimisesta, tällaista laitonta sisältöjen kopioimista ei ole tarkoitus korvata oikeudenhaltijoille yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulla. Tekijänoikeuslain 11 :n 5 momentti nimenomaan kieltää (yksityisen) kappaleenvalmistamisen, jos lähde, josta kappale valmistetaan, on laiton. Velvollisuutta hyvitysmaksun suorittamiseen ei mainitunlaisen kappaleenvalmistamisen osalta voi siten olla. Laittomasta kopioinnista oikeudenhaltijoille aiheutuvat tulonmenetykset on korvattava muutoin kuin yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulla. Kuluttajien maksamat moninkertaiset maksut ovat hyvitysmaksujärjestelmän systematiikan vastaisia Nykyisessä digitaalisessa ympäristössä yksityisen kopioinnin käsite ja määritelmä on epäselvä. Hyvitysmaksujärjestelmä on luotu 1980-luvulla analogiseen maailmaan, jossa kotikopiointi oli vaihtoehto kaupasta ostettavan tallenteen hankkimiselle ja joka siten todellisuudessa vähensi tekijöille tulevia tuloja. Nyt yksityisen kopioinnin yhteys myynnin vähenemiseen on selvästi heikompi. Esimerkiksi digisovittimille tallennettaneen aineistoja (televisio-ohjelmia) monesti vain myöhempää katselua varten, minkä jälkeen ne poistetaan laitteen muistista. Lisäksi erilaiset tietoverkossa tarjottavat tallennuspalvelut ovat yleistymässä ja niiden tekijänoikeudellinen asema on keskustelun alla. Sähköisessä kaupassa kauppatavarana ovat sisällöt ja palvelut, joista kuluttaja maksaa aina käyvän hinnan. Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulla ei ole kuitenkaan tarkoitus korvata jo lisensioitujen ja jo maksettujen sisältöjen käyttöä. Kuluttajat tallentavat näitä jo kertaalleen maksettuja sisältöjä tallennusalustoille ja/tai laitteille, joiden hinnasta kuluttajat ovat laitteen hankkiessaan maksaneet
4 hyvitysmaksua. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa samasta sisällöstä maksetaan oikeudenhaltijoille korvaus useampaan kertaan. Tämä ei kuitenkaan voi olla hyvitysmaksujärjestelmän tarkoitus. Kaksintai kolminkertainen maksu tulisi kuluttajan maksettavaksi esimerkiksi silloin, jos hän maksaisi maksua matkapuhelimen, matkapuhelimen muistikortin ja niille hankittavan sisällön hinnassa tai tietokoneen ja siihen liitettävän USB-muistin hinnassa. Hyvitysmaksu ei saa muodostua hyvitysmaksujärjestelmän ja tekijänoikeuslain systematiikan vastaiseksi eikä loppukäyttäjien kannalta epäoikeudenmukaiseksi. Ehdotuksista laajentaa hyvitysmaksun soveltamisalaa koskemaan tietokoneita, ulkoisia kovalevyjä sekä matkapuhelimia Kuten tekijänoikeuslaki ja tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivi edellyttävät, hyvitysmaksua voidaan periä vain laitteista, joita käytetään merkittävässä määrin yksityiseen kopioimiseen. Tästä seuraa, että hyvitysmaksua laitteiden määrättäessä tulee huomioida laitteiden primääri käyttötarkoitus. Tietokoneiden, matkapuhelimien eikä edes ulkoisten kovalevyjen pääasiallinen käyttötarkoitus ei ole kuluttajien suorittama aineistojen yksityinen kopiointi. Kuten edellä jo totesimme, oikeudenhaltijat haluavat tehdä päätelmiä Euroopan unionin tuomioistuimessa vireillä olevasta vielä keskeneräisestä asiasta (C-467-08) sen suhteen, kuinka merkittävässä määrin kriteeriä on tulkittava ja että kriteerin tulisi olla ainoastaan, että laitetta oletettavasti käytetään yksityiseen kopioimiseen. Tällaiset päätelmät ovat ennenaikaisia. Lisäksi, kuten todettu, kyseinen tapaus koskee ammatti- ja toimistokäyttöön tarkoitettuja kopiointilaitteita, ei varsinaisesti yksityistä kopiointia. Musiikki- ja muiden multimediaominaisuuksilla varustettujen matkapuhelimien ja niissä käytettävien muistikorttien osalta voidaan todeta, että niissä käyttäneen lähestulkoon pelkästään sellaisia sisältöjä, joista kuluttaja on jo maksanut. Esimerkiksi iphone-puhelimeen kuluttajat hankkivat sisältöjä maksua vastaan itunes-palvelusta ja Nokia Oyj:n valmistamissa uusimmissa musiikkipuhelimissa sisällöistä maksetaan jo puhelimen hinnassa (Nokia Comes with Music). Matkapuhelinten pääasiallinen käyttötarkoitus ei myöskään ole toimia aineistojen tallennusalustana, vaan viestintävälineenä. Tietokoneiden ja ulkoisten kovalevyjen muisteille tallennettaneen samoin paljolti aineistoja, joiden käytöstä kuluttaja on jo maksanut tai aineistoja, joita loppukäyttäjä itse on tuottanut (esim. tekstitiedostot, valokuvat jne.). Oikeudenhaltijat ovat perustelleet tietokoneiden sisällyttämistä hyvitysmaksun piiriin hyvin niukalti, joten käsityksemme on, ettei näiltä osin ole - myöskään oikeudenhaltijoiden mielestä - riittäviä edellytyksiä ja riittävää näyttöä niiden tuomisesta maksun piiriin. On totta, että Teoston hyvitysmaksuyksikössä on tänä vuonna tehty tutkimukset tietokoneen käyttämisestä musiikki- ja videotallenteiden yksityiseen kopiointiin, matkapuhelimien käytöstä musiikkitiedostojen tallentamiseen sekä musiikki- ja videotiedostojen tallentamisesta ulkoisille kovalevyille. Näissä tutkimuksissa on kuitenkin valitettavasti heikkoutensa, kuten ETK:n ja EK:n lausunnossa on osoitettu. Katsomme, ETK:n ja EK:n tavoin, että uudet tutkimustulokset eivät merkittävästi poikkea aikaisempien vuosien tutkimustuloksista, joiden perusteella matkapuhelimia ja ulkoisia kovalevyjä ja muita ulkoisia muisteja ei ole katsottu olevan syytä sisällyttää hyvitysmaksun soveltamisalaan. USB-muistien osalta viimeisin tutkimus on tehty lokakuussa 2008, eli niiden osalta ei ole edes esitetty uutta tutkimustietoa.
5 Pidämme myös ETK:n ja EK:n tavoin ongelmallisena, jos hyvitysmaksuyksikön tekemissä tutkimuksissa tarkastellaan ja on tarkasteltu eri lähteistä otettujen tallenteiden kokonaismääriä ja sisällön kokonaiskäyttöä ilman, että tallennusmääriä rajoitettaisiin pelkkään yksityiseen kopiointiin. Tutkimuksista pitäisi siten rajata pois yksityisen kopioinnin ulkopuolelle jäävä aineisto (kuten kopioiminen laittomista lähteistä, oppilaitoksissa opetuskäyttöön tapahtuva kopiointi jne.). Ainakaan tutkimustuloksia ei saisi tulkita tarkoitushakuisesti kuluttajien eikä muidenkaan asianosaisten vahingoksi. Oikeudenhaltijat toteavat esityksessään, että kuluttajat saavat Suomessa vuosittain 2 miljardin euron suuruisen hyödyn yksityisestä kopioinnista. Kuluttajaviranomaisilla ei valitettavasti ole resursseja tuottaa tutkimustietoa aineistojen yksityisestä kopioinnista tai esittää lukuja tai vastanäyttöä oikeudenhaltijoiden esittämille luvuille. Pidämme mainittua 2 miljardin euron summaa joka tapauksessa hyvin karkeana ja perustelemattomana arviona. Siitä ei voida tehdä päätelmiä sen suhteen, kuinka suuri hyvitysmaksun tulisi olla. Hyvitysmaksun piiriin kuuluvien tallennealustojen ja tallennuslaitteiden maksujen tulee joka tapauksessa olla suuruudeltaan kohtuullisia. Johtopäätökset Yllä mainituilla perusteilla katsomme, että hyvitysmaksun soveltamisalaa ei ole syytä laajentaa eikä maksun piiriin jo kuuluvien laitteiden ja tallennusalustojen maksuja korottaa vuoden 2010 tasosta. Vaikka hyvitysmaksuyksikössä onkin tänä vuonna tehty muun muassa tietokoneen käyttöä yksityiseen kopiointiin koskeva tutkimus, katsomme, että soveltamisalan laajentamisen tueksi ei ole kuitenkaan esitetty riittävää näyttöä, josta voitaisiin tehdä niin voimakkaita päätelmiä kuin mitä tekijänoikeusjärjestöt hyvitysmaksua koskevassa esityksessään tekevät. Soveltamisalan laajentamista vastaan puhuvat myös tässä esittämämme oikeudelliset perustelut sekä kuluttajakäyttämisestä kerrotut seikat. Opetus- ja kulttuuriministeriössä tekeillä oleva laaja hyvitysmaksua koskeva selvitys julkaistaneen lähiaikoina. Selvityksessä otetaan kantaa hyvitysmaksun perusteisiin ja koko hyvitysmaksujärjestelmän kehittämiseen. Tällaisessa siirtymävaiheessa on erityisesti syytä pidättyä maksupohjan laajentamisesta.