Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 26 Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä
2 Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 26 Seinäjoen ammattikorkeakoulu Tekniikan yksikkö Jenni Wallenius ja Merja Kyntäjä
3 SISÄLLYSLUETTELO sivu 1 JOHDANTO 4 2 YLEISTÄ ILMAN EPÄPUHTAUKSISTA JA NIIDEN VAIKUTUKSISTA 4 2.1. Rikkidioksidi (SO 2 ) 5 2.2. Typen oksidit (NO ja NO 2 ) 5 2.3. Hiukkaset 6 2.4. Hiilimonoksidi eli häkä (CO) 6 2.5. Otsoni 7 2.6. VOC-yhdisteet 7 2.7. Laskeuma 7 3. PÄÄSTÖT 8 4. ILMANLAADULLE ASETETUT OHJE-, RAJA- JA KYNNYSARVOT 1 4.1. Ilmanlaadun ohjearvot 1 4.2. Rikkilaskeuman tavoitearvo 1 4.3. Ilmanlaadun raja-arvot ja varoituskynnys 11 4.4. Otsonin tavoitearvot 11 4.5. Ilmanlaatuindeksi 12 5. MITTAUSJÄRJESTELMÄ 12 5.1. Kaasut, hiukkaset ja meteorologiset mittaukset 12 5.2. Laskeumamittaukset 13 6. MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI 14 6.1.Typpidioksidi (NO 2 ) 14 6.2. Leijuva pöly 16 Leikattu leijuma PM 1 17 6.3. Ilmanlaatuindeksi 17 6.4. Laskeumamittaukset 18 6.5. Sääolosuhteet 21 Tuuli 21 Lämpötila 22 Ilman kosteus 22 7. YHTEENVETO 23 8. ILMANLAADUN TARKKAILU 27 24 LÄHDELUETTELO 25 LIITTEET Liite 1. Seinäjoen ilmanlaatumittausten tuntiarvotaulukko 26 Liite 2. Laskeumamittaukset 26 Seinäjoen seudulla Liite 3. Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä
4 1 JOHDANTO Seinäjoen ilmasta on mitattu hiukkasia ja rikkidioksidia yli 2 vuotta. Vuonna 1993 aloitettiin Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantaryhmän toimesta reaaliaikainen ilmanlaadunseuranta. Seinäjoen keskustan tuntumaan pystytettiin mittausasema nykyaikaisine mittauslaitteineen lokakuussa 1992 ja varsinaiset mittaukset aloitettiin vuoden 1993 alusta. Ilmanlaadun seurannan käytännön toteutuksesta vastaa Seinäjoen Seudun Terveysyhtymän ympäristöosasto, jolla on sopimus mittaustulosten seurannasta, laitteiston toiminnan ja kunnon valvonnasta sekä kuukausi- ja vuosiraporttien laatimisesta Seinäjoen ammattikorkeakoulun tekniikan yksikön kanssa. Akkreditoitu Seinäjoen terveysyhtymän elintarvike- ja ympäristölaboratorio huolehtii laskeuma-analyyseistä. Vuonna 26 tarkkailuun osallistuneet laitokset ovat: Atria Oyj Valio Oy Suomen Rehu Oy Lemminkäinen Oy Seinäjoen Energia Oy Fortum Lämpö Oy Vapo Oy Energia Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoen seudulla jatkuvatoimiset mittaukset tehdään Seinäjoen Vapaudentien mittausyksikössä. Laskeumakeräimet sijaitsevat Nurmossa, Ilmajoella, Ylistarossa ja Seinäjoella. 2 YLEISTÄ ILMAN EPÄPUHTAUKSISTA JA NIIDEN VAIKUTUK- SISTA Ilman epäpuhtauksien vaikutukset voidaan jakaa maailmanlaajuisiin eli globaaleihin, alueellisiin ja paikallisiin. Globaaleja vaikutuksia ovat kasvihuoneilmiö ja yläilmakehän otsonikato. Alueellisia vaikutuksia ovat mm. maaperän ja vesistöjen happamoituminen sekä alailmakehän kohonneet otsonipitoisuudet. Paikallisista vaikutuksista voidaan erottaa mm. terveys-, luonto- ja viihtyisyysvaikutukset sekä vaikutukset maankäyttöön. Paikallisesti heikkotuulinen korkeapaine voi aiheuttaa lämpötilainversion. Normaalisti alhaalta ylöspäin mentäessä ilman lämpötila laskee, jolloin alailmakehän ilma sekoittuu ylemmän ilmakehän- YYl lleem ppäännää lläämm l iinn i iil illmaa Kuva 1. Lämpötilainversio.
5 kanssa. Inversio syntyy, kun kylmä alailmakehä ei sekoitukaan ylemmän lämpimämmän ilman kanssa. Näin käy Suomessa kesällä selkeinä öinä ja talvella mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä, jos taivas on selkeä ja tuuli heikkoa. Heikommin toimivat autojen katalysaattorit, suuremmalla teholla käyvät lämpövoimalat sekä teollisuuden ja kotitalouksien lämpökattilat lisäävät pakkasella alailmakerroksen epäpuhtauksia. Tilanne vaikeuttaa astmaatikkojen elämää. Kuvassa 1 on piirretty inversio tilanne. Seinäjoen seudulla esiintyvät epäpuhtauspitoisuudet eivät aiheuttane merkittäviä vaikutuksia suuressa osassa väestöä. Herkissä väestöryhmissä, kuten hengitys- ja sydänsairaissa, lapsissa ja vanhuksissa, esiintyvät oireet voivat lisääntyä pitoisuuksien kohotessa yksilöstä riippuen. Tyypillisiä oireita lapsilla voivat olla nuha ja yskä, hengitys- ja sydänsairailla yskä, hengenahdistus ja heikentynyt toimintakyky. Jukka T. Randellin (1997) väitöskirjan mukaan pakkasella ilmansaasteet ärsyttävät keuhkoja enemmän kuin lämpimällä ilmalla. Kylmällä ilmalla hengitystiet ovat tavallista herkemmät myös matalille saastepitoisuuksille. 2.1. Rikkidioksidi (SO 2 ) Rikkidioksidi (SO 2 ) on vesiliukoinen, väritön kaasu. Ulkoilmassa se hapettuu edelleen sulfaateiksi ja rikkihapoksi, jotka voivat edelleen liittyä muihin epäpuhtauksiin muodostaen kiinteitä tai nestemäisiä hiukkasia (aerosoleja). Rikkidioksidi ja sen reaktiotuotteet poistuvat ilmakehästä märkä- ja kuivalaskeumana. Rikkidioksidi ärsyttää voimakkaasti ylähengitysteitä ja suuria keuhkoputkia, ja sen on todettu vaikuttavan lasten ja aikuisten hengityselininfektioiden sekä astmaatikkojen kohtausten esiintyvyyteen. Rikkidioksidille tyypillisiä akuutteja vaikutuksia ovat yskä, hengenahdistus ja keuhkoputken supistuminen. Astmaatikot ovat selvästi muita herkempiä rikkidioksidin vaikutuksille. Tiedot pitempiaikaisen altistumisen (yli vuorokauden kestävän) vaikutuksista perustuvat epidemiologisiin tutkimuksiin, joissa on vaikea erottaa rikkidioksidin, rikkihapon ja hengitettävien hiukkasten vaikutuksia toisistaan. Rikkidioksidi aiheuttaa suoria kasvillisuusvaurioita ja sen reaktiotuotteet lisäksi maaperän ja vesistöjen happamoitumista. Maaperän happamoituminen saa aikaan kasveille tärkeiden ravinteiden huuhtoutumista mutta myös kasveille ja ihmisille myrkyllisten alumiinin ja raskasmetallien liukenemista. Vesistöissä happamoituminen saa aikaan muutoksia kala- ja rapukannoissa sekä vesikasvillisuudessa. Happamoitumisen edistyessä järvet muuttuvat vähitellen kirkasvetisiksi ja elottomiksi. 2.2. Typen oksidit (NO ja NO 2 ) Ulkoilmassa esiintyy epäpuhtauksina pelkistyneitä ja hapettuneita typpiyhdisteitä. Pelkistyneitä muotoja ovat mm. ammoniakki (NH 3 ), ja ammoniumyhdisteet (NH 4 + ), hapettuneita puolestaan mm. typpioksiduuli (N 2 O), typpimonoksidi
6 (NO) ja typpidioksidi (NO 2 ), typpihapoke (HNO 2 ) ja typpihappo (HNO 3 ) sekä nitraatit (NO 3 - ) ja peroksiasetyylinitraatti. Merkittävimpiä typen oksidien päästölähteitä ovat liikenne ja energiantuotanto. Alhaisen päästökorkeuden vuoksi liikenteen päästöillä on ratkaiseva vaikutus ulkoilman typenoksidipitoisuuksiin. Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina, joka hapettuu ulkoilmassa suhteellisen nopeasti mm. otsonin vaikutuksesta typpidioksidiksi. Useiden eri reaktioiden kautta muodostuu lopulta mm. typpihappoa ja nitraatteja. Typpidioksidi, typpihappo ja nitraatit poistuvat ilmakehästä kuiva- ja märkälaskeumana. Typen oksideilla on suoria kasvillisuusvaikutteita ja epäsuorasti typen yhdisteet aiheuttavat happamoitumista ja rehevöitymistä. Typen oksidit osallistuvat hiilivetyjen kanssa otsonia ja muita ilmakemiallisia hapettimia tuottaviin reaktioihin. 2.3. Hiukkaset Leijuva pöly on merkittävimpiä ilmanlaatuongelmia. Hiukkaspitoisuudet kohoavat erityisesti keväisin lumen sulamisen jälkeen, kun talven aikana kaduille ja jalkakäytäville levitetty jauhautunut hiekka ja tien pinnoitteena käytetty asfaltti pölyää ilmassa liikenteen ja tuulen nostattamana. Myös syksyllä ja marras joulukuussa, kun hiekoitus aloitetaan ja maa on pakkasen takia kuivaa, pitoisuudet nousevat. Hiekoitushiekan lisäksi leijuva pöly sisältää tien pinnasta ja autojen renkaista ja jarruista irronneita sekä autojen pakokaasujen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöistä peräisin olevia hiukkasia. Energiantuotannon ja liikenteen suorat hiukkaspäästöt koostuvat hyvin pienistä hiukkasista, eikä niillä ole suurta vaikutusta leijuman kokonaismassaan. Niiden lukumäärä sen sijaan on suuri verrattuna karkeampiin hiukkasiin. Terveydelliseltä kannalta pienhiukkaset ovat suuria merkityksellisempiä: Halkaisijaltaan yli 1 µm:n hiukkaset jäävät pääasiassa ylähengitysteiden limakalvoille. Sitä pienemmät hiukkaset kulkeutuvat syvemmälle hengitysteissä ja alle 2,5 µm:n hiukkaset pääsevät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin asti. 2.4. Hiilimonoksidi eli häkä (CO) Hiilimonoksidi on väritön, hajuton ja mauton kaasu, joka hapettuu ilmassa hiilidioksidiksi. Se sitoutuu veren hemoglobiiniin yli 2 kertaa tehokkaammin kuin happi ja aiheuttaa kudoksissa hapen puutetta vähentäessään veren punasolujen hapenkuljetuskykyä ja heikentäessään hapen irtautumista hemoglobiinista. Hiilimonoksidin vaikutuksille herkkiä väestön erityisryhmiä ovat sydän- ja verisuonitauteja, keuhkosairauksia tai erilaisia veritauteja, kuten anemiaa, sairastavat sekä vanhukset, raskaana olevat naiset ja vastasyntyneet. Liikenne on merkittävin hiilimonoksidin päästölähde.
7 2.5. Otsoni (O 3 ) Otsoni on merkittävin nk. valokemiallinen hapetin. Sitä muodostuu alailmakehässä eli troposfäärissä ilman hapesta typen oksidien, hiilivetyjen ja UVsäteilyn vaikutuksesta. Toisaalta ulkoilman epäpuhtaudet reagoivat otsonin kanssa kuluttaen sitä, joten otsonin nettotuotanto on suurimmillaan yleensä useiden kymmenien tai jopa satojen kilometrien etäisyydellä hiilivetyjen ja typen oksidien päästölähteistä. Ilmatieteen laitoksen selvityksen mukaan vuodelle 21 asetetut tavoitearvot eivät Suomessa ylity, mutta tiukemmat pitkän ajan tavoitteet ylittyvät kaikilla tausta-alueilla ja useissa taajamissa. Tiedotuskynnys ylittyy Suomessa harvoin. Otsonin aiheuttamia tyypillisiä oireita ovat silmien, nenän ja kurkun limakalvojen ärsytysoireet. Hengityssairailla, kuten astmaatikoilla, voivat myös muut oireet, kuten yskä ja hengenahdistus, lisääntyä ja toimintakyky heikentyä. Otsoni voi myös pahentaa siitepölyn aiheuttamia allergiaoireita. Lisäksi otsoni heikentää puiden ja viljelykasvien kasvua. 2.6. VOC-yhdisteet Haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä (VOC, Volatile Organic Compounds) tarkoitetaan sellaisia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa ilmassa valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringon valon vaikutuksesta typen oksidien kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa kloori- ja fluorivetyjä lukuun ottamatta kaikkia orgaanisia yhdisteitä, joiden höyrynpaine on niin korkea, että ne esiintyvät kaasumaisina ulkoilman lämpötiloissa. Metaani (CH 4 ) rajataan yleensä VOC-yhdisteiden ulkopuolelle. VOC-yhdisteet ovat haitallisia otsonin muodostuksen kannalta, mutta ne ja muut orgaaniset yhdisteet voivat myös aiheuttaa suoria terveyteen ja luontoon kohdistuvia haittoja. VOC-yhdisteitä joutuu ilmaan ihmistoimintojen seurauksena. Suurimpia VOCpäästölähteitä ovat bensiinikäyttöiset henkilöautot, liuottimien käyttö ja puun pienpoltto. Päästöt koostuvat useista erilaisista yhdisteistä ja yhdisteryhmistä. Ne sisältävät muun muassa alkaaneja, alkeeneja, kloorattuja hiilivetyjä, alkoholeja, estereitä, ketoneja, aldehydejä, aromaattisia yhdisteitä, glykoleja, eettereitä ja fenoleja. 2.7 Laskeuma Laskeumalla tarkoitetaan ilman epäpuhtauksien poistumista ilmasta maahan, kasvillisuuteen tai veteen. Poistuminen voi tapahtua joko märkälaskeumana, jossa sadepisaroihin sitoutuneet aineet tulevat sateen mukana alas, tai kuivalaskeumana, jossa aineet sitoutuvat kasvillisuuteen, liukenevat maahan ja kasvien pinnalla olevaan veteen tai reagoivat suoraan maanpinnan materiaalien kanssa. Käytännössä laskeumamittausten keruuastioihin kerääntyy märkälaskeumaa. Happamoittava laskeuma muodostuu ilmaan päässeistä rikin ja typen oksideista (SO 2 ja NO x ) sekä ammoniakista (NH 3 ). Näistä rikin ja typen oksidit
8 muodostavat suoraan rikki- ja typpihappoa reagoidessaan veden kanssa ilmassa tai viimeistään maan kosteudessa. Ammoniakki ei itsessään ole hapan yhdiste, mutta se hapettuu herkästi nitriiteiksi (NO 2 ) tai nitraateiksi (NO 3 ) ja muuttuu sitä kautta happamaksi. 3. PÄÄSTÖT Päästöjä syntyy teollisuudessa, energiantuotannossa, kiinteistöjen lämmityksessä ja liikenteessä. Arviot Seinäjoen seudun liikenteen päästöistä on esitetty kuvassa 3. Liikenteen aiheuttamat päästöt ja ennuste vuoteen 223 saakka Hiukkaset 3, 25, 2, 15, 1, 5,, 198 1985 199 1995 2 25 21 215 22 Vuosi 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Nox Hiukkaset Nox Kuva 3. Tieliikenteen typenoksidi- ja hiukkaspäästöt Seinäjoella vuosina 198 223 (VTT LIISA 23 laskentajärjestelmä). Seinäjoella suurin päästöjen aiheuttaja on liikenne. Tieliikenteen arvioidut päästöt Seinäjoen seudulla 26 on esitetty taulukossa 1. Ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt seuraavat suoraan polttonesteenkulutuksen kehitystä. Katalysaattorien yleistyminen vaikuttaa hiilimonoksidi-, hiilivety- ja typpioksidipäästöihin alentavasti lisääntyvästä liikennemäärästä huolimatta. Taulukko 1. Tieliikenteen päästöennuste Seinäjoen seudulla 26. (LIISA 23- laskentaohjelma / VTT Kari Mäkelä) (t / a) SO 2 NO x Hiukkaset Seinäjoki,3 22 12
9 Taulukossa 2 on eriteltynä Seinäjoen seudun ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt 26. Kuvassa 4 on ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt hiukkasten, SO 2 ja NO 2 osalta vuosilta 1992-26. Taulukko 2. Ilmoitusvelvollisten päästöt Seinäjoen seudulla 26. Tuotantolaitos Hiukkaset (t/a) SO 2 Nox CO 2 Vaskiluodon voima Oy Seinäjoki (Foss) 8,6 873, 633,1 78747, Atria Oy Seinäjoki,41 11,25 6,19 211,4 Atria Oy Nurmo 2,85 113,22 68,12 263, S:joen Energia Oy Hanneksenrinne 2,17 29,26 11,75 45,18 S:joen Energia Oy Kasperi,,,, S:joen Energia Oy Kapernaumi 5,35 72,4 28,93 14746,69 S:joen Energia Oy Vesitorninmäki,3,42,17 65,22 Fortum Lämpö Oy / Valio 7,8 144,1 79,2 24448. Fortum Lämpö Oy / Suomen Rehu Oy 2,29 23,1 9,68 415.33 Fortum Lämpö Oy / Ylistaro Bio 2,15 1,27 4,17 3544.63 Fortum Lämpö Oy / Ylistaro Foss,3 2,5,51 382. S:joen Energia Oy Peräseinäjoki 1,5 14,46 5,65 2371,4 Lemminkäinen Oy Nurmo, Kalliosalo 2,9 11,3 4,4 2245, Vapo Oy Energia/P:joki Haukineva,72 21,49 41,2 13,34 Yhteensä 36,62 1316,87 892,9 832189,86 Ilmoitusvelvollisten laitosten päästökehitys 1992-26 26 25 24 23 22 21 2 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 37 31 37 51 49 55 35 54 38 67 82 71 99 18 145 474 436 448 581 551 551 626 667 621 951 934 969 898 835 822 893 1317 161 144 111 1177 1286 1168 1188 1124 132 1478 1586 1599 1555 Hiukkaset NOx SO2 Kuva 4. Ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt 1992-26 Päästöjen kehitys Seinäjoen seudulla oli laskeva vuoden 23 huipusta viime vuoteen saakka. Osaltaan tilanteeseen vaikuttivat päästökauppa ja sähkön
1 tuotannon vähentyminen. Vuonna 26 päästöt palasivat lähes vuoden 24 tasolle. Päästömäärät ovat suoraan verrannollisia tuotettuun energiamäärään. 4 ILMANLAADULLE ASETETUT OHJE-, RAJA- JA KYN- NYSARVOT Yhdisteet, joita päästödirektiivillä rajoitetaan, pilaavat ympäristöä monin tavoin. Rikkidioksidi, typenoksidit ja ammoniakki happamoittavat maaperää ja vesistöä. Typen oksidit ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet lisäävät alailmakehän otsonin muodostusta. Typen oksidien ja ammoniakin päästöt puolestaan rehevöittävät maaperää ja vesistöä. Samoin merkittävä osuus terveydelle haitallisista pienhiukkasista on direktiivin rajoittamien yhdisteiden reaktiotuotteita. Päästödirektiivin toimeenpano vähentää Suomeen tulevaa hapanta ja rehevöittävää laskeumaa sekä parantaa hengitysilman laatua. 4.1. Ilmanlaadun ohjearvot Ohjearvot on otettava huomioon mm. maankäytön ja liikenteen suunnittelussa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Ohjearvojen ylittyminen tulisi estää ennakolta. Ohjearvojen lähtökohtana on terveydellisten ja luontoon sekä osittain viihtyvyyteen kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Ohjearvot eivät ole sitovia raja-arvoja, vaan niitä on tarkoitus hyödyntää apuvälineenä suunnittelussa ja päätöksenteossa. Viranomainen voi käyttää ohjearvoja lupaharkintansa pohjana, mutta hylkäävää päätöstä ei voida tehdä pelkästään ohjearvojen ennakoidun ylittämisen perusteella. Ohjearvoja väljempiä mutta myös sitovampia ovat ilmanlaadun raja-arvot. Uudistukseen kuuluu myös otsonille määrätty kynnysraja, jonka ylittymisestä on tiedotettava väestölle. Liitteessä 1 on esitetty ilman laatua koskevat ohjearvot (Valtioneuvosten päätös 711/21 9.8.21). Sekä ohjearvoihin vertaamisessa että ilmanlaadun raportoinnissa käytetään joissakin tapauksissa prosenttipistettä. Määritelmän mukaan aineiston n. prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on n %. Esimerkiksi 99. prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on 99 %. Tällöin 99. prosenttipistettä suurempia arvoja aineistossa on 1. 4.2. Rikkilaskeuman tavoitearvo Kasvillisuusvaikutusten ehkäisemiseksi maa- ja metsätalousalueilla ja luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla on ohjeena, että typen oksidien yhteisvuosikeskiarvo ei ylitä 3 µg/m 3 typpidioksidiksi laskettuna. Rikkidioksidin vuosikeskiarvo ei saa ylittää 2 µg/m 3. Rikkilaskeuman vuosiarvo ei rikkinä
11 saa ylittää,3 g/m 2. Tavoitearvoon tulee pyrkiä kansainvälisin ja kansallisin toimin. 4.3. Ilmanlaadun raja-arvot ja varoituskynnys Valtioneuvosto on 9.8.21 antanut päätöksen ilmanlaadun raja-arvoista (711/21). Sillä pannaan täytäntöön EY:n direktiivi 1999/3/EY ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista, direktiivi 2/69/EY ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoista sekä eräitä ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annetun direktiivin 96/62/EY säännöksiä. Raja-arvot koskevat alueita, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä. Raja-arvot määrittävät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joiden ylittyminen ilmansuojeluviranomaisten on käytettävissä olevin keinoin estettävä. Raja-arvon ylittyessä kunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin ilmanlaadun parantamiseksi. Raja-arvojen ylittymisen valvonnasta, raja-arvojen ylityksistä sekä suunnitelmista ja toimenpiteistä ilmanlaadun parantamiseksi alueilla, joilla raja-arvot toistuvasti ylittyvät, on jäsen maiden raportoitava EU:n komissiolle. Raja-arvopitoisuus on alitettava määräajassa. Pitoisuus ei saa enää ylittyä, kun raja-arvo on alitettu. Liitteessä 1 on taulukot raja-arvot terveyden suojelemiseksi ja liitteessä 2 rajaarvot ekosysteemien ja kasvillisuuden suojelemiseksi Rikkidioksidin varoituskynnys on 5 µg/m 3 ja typpioksidin varoituskynnys on 4 µg/m 3 mitattuna kolmen perättäisen tunnin aikana. 4.4. Otsonin tavoitearvot Valtioneuvoston 9.9.23 voimaantulleessa asetuksessa alailmakehän otsonista 783/23 tavoitearvolla tarkoitetaan otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava määräajassa. Pitkän ajan tavoitteella tarkoitetaan otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on alitettava pitkän ajan kuluessa mahdollisuuksien mukaan. Tiedotus- ja varoituskynnysten ylittyminen edellyttää lisäksi välitöntä tiedottamista väestölle terveydelle haitallisista pitoisuuksista. EU:n jäsenmaat raportoivat vuosittain komissiolle otsonipitoisuuksien seurannasta ja kynnysarvojen ylityksistä. Liitteessä 2 esitetään Valtioneuvoston päättämät otsonin tavoitteet, tiedotusja varoituskynnykset.
12 4.5. Ilmanlaatuindeksi Ilmanlaatuindeksi on tunneittain ilmanlaadun mittaustuloksista laskettava prosentuaalinen luku, joka kuvaa sen hetkistä ilmanlaatua. Indeksillä yksinkertaistetaan päivittäistä ilmanlaatutiedotusta. Indeksiä mitattaessa mitattuja ilman epäpuhtauspitoisuuksia verrataan julkaistuihin ehdotuksiin epäpuhtauksien enimmäispitoisuuksista. Rikkidioksidin (SO 2 ), typpidioksidin (NO 2 ), hiilimonoksidin eli hään (CO), otsonin O 3 ja hengitettävän pölyn (PM 1 ) mittaustuloksia verrataan joka tunti ehdotettuihin enimmäisohjearvoihin, ja korkein tulos valitaan ilmanlaatuindeksiksi. Indeksin arvo 1 vastaa ehdotettujen ohjearvojen enimmäispitoisuuksia. Ohjearvot on annettu pääosin terveysperustein, mutta indeksin sanallisessa määrittelyssä on myös otettu huomioon materiaali- ja luontovaikutuksia. Taulukko 7. Ilmanlaatuindeksin arvoluokkien luonnehdinnat. Indeksi Arvio Terveysvaikutukset Muut vaikutukset 5 HYVÄ ei todettu 51 75 TYYDYTTÄVÄ hyvin epätodennäköistä 76 1 VÄLTTÄVÄ epätodennäköistä 11-15 HUONO 151 - ERITTÄIN HUONO mahdollisia herkillä yksilöillä mahdollisia herkillä väestöryhmillä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 5 MITTAUSJÄRJESTELMÄ 26 5.1. Kaasut, hiukkaset ja meteorologiset mittaukset Mittausaseman laitteistona ovat Monitor Labs kemiluminesenssilaite ja TE- OM 14A. Monitor Labs kemiluminesenssilaite mittaa typen oksideja (NO, NO 2, NO x ). TEOM 14A on jatkuvatoiminen leikatun leijuman (PM1) keräin. Lisäksi laitteistoon kuuluu Reino Rehn-säähavaintoasema, jolla mitataan ilman lämpötilaa ja kosteuspitoisuutta sekä tuulen suuntaa ja nopeutta. (Kuva 5) Keskusmittausasemalla oleva Enview tiedonkeruujärjestelmä kerää tiedot automaattisesti eri mittauslaitteilta tietokoneelle ja välittää ne modeemin kautta Vaasantiellä, Tekniikan yksikössä sijaitsevalle tietokoneelle. Mittaustulokset kerätään, arkistoidaan ja raportoidaan Enview Software Manager ohjelmistolla. Tiedot siirretään laatumääreinä (hyvä, tyydyttävä, huono) tiedotustaululle, joka sijaitsee Matkakeskuksen Valtionkadun puoleisella ulkoseinällä.
13 Kuva 5. Seinäjoen seudun ilmanlaadun mittausjärjestelmä. 5.2. Laskeumamittaukset Laskeumamittauksia tehtiin vuoden 26 aikana Seinäjoen seudulla neljässä eri pisteessä. Mittauspisteet sijaitsivat Lahdentiellä Seinäjoella, Kivimäentiellä Nurmossa, Ahonkylässä Ilmajoella ja Ylistaron Västinkartanolla. Mittausmenetelmänä käytetään standardin SFS 3865 mukaista menetelmää. Kuva 6 (yllä) ja kuva 7 (oikealla). SFS standardin mukaiset laskeumakeräimet kesällä ja talvella.
14 6 MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI Mittaustoiminta Vapaudentien asemalla sujui lähes ongelmitta, kuva 8. Sääaseman toiminta keskeytyi 17.8 todennäköisesti salamaniskun vioitettua laitteistoa. Vika saatiin paikannettua ja korjattua 13.9, paitsi tuulensuunta vasta 22.9. Typpioksidianalysaattori (NOx) huollettiin 11.12. ja laitteet kalibroitiin 13.2, 1.5, 26.9 ja 2.12. Kuva 8. Mittausasema Vapaudentiellä. Ilmatieteenlaitoksen mittaustekniikan tutkimusryhmä Ilmanlaadun kansallisesta vertailulaboratoriosta kävi suorittamassa Seinäjoen mittausaseman kenttäauditoinnin 6.6.26. Auditoinnilla kartoitettiin laadunvarmennusmenettelyjä ja laatujärjestelmää. 6.1. Typpidioksidi (NO 2 ) Ekosysteemien ja kasvillisuuden suojelemiseksi on typen oksidien osalta säädetty raja-arvo 3 µg/m 3. Typen oksidien (NO ja NO 2 ) yhteinen vuosikeskiarvo oli Seinäjoella vuonna 26 25 µg/m 3, eli alle raja-arvon. NO 2 vuoden 26 tuntikeskiarvojen 98. prosenttipiste tarkastelujaksolla oli 61 µg/m 3, raja-arvo 2 µg/m 3. Mittausvaliditeetti oli 96,2 %. Kuvassa 9 on typpioksidipitoisuudet kuukausittain. Kuukausikeskiarvoista korkein pitoisuus oli maaliskuussa, 28 µg/m 3 ja matalin kesä- ja syyskuussa 12 µg/m 3. Typpidioksidin pitoisuuksien vuosikeskiarvoksi saatiin 16 µg/m 3. Typpioksidin tuntiarvot 26 NO2[ug/m3] 14 12 1 8 6 4 2-2 1/2 1/3 1/4 1/5 1/6 1/7 1/8 1/9 1/1 1/11 1/12 Time Kuva 9. Typpidioksidipitoisuuksien tuntiarvot Seinäjoen Vapaudentiellä 26.
15 Korkeimmillaan toiseksi suurin vuorokausiarvo oli maaliskuussa, 69 µg/m 3, ohjearvo 7 µg/m 3. Tuntiarvojen 99. prosenttipiste nousi korkeimpaan pitoisuuteen maaliskuussa, 13 µg/m 3, ohjearvo 15 µg/m 3. Ohjearvoylityksiä ei Seinäjoella tullut. NO 2 :n kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 3. Jäljempänä nähtävissä kuvissa seurataan typpioksidipitoisuuksien vuosikehitystä 22 26. Typpioksidipitoisuuden vuosikeskiarvo 22-26 (raja-arvo 4ug/m 3 ) 4 35 3 25 2 15 1 5 22 23 24 25 26 Kuva 1. Typpioksidipitoisuuden 19. korkein tuntikeskiarvo 22-26 (raja-arvo 2ug/m3) 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 22 23 24 25 26 Kuva 11.
16 Korkein tuntiarvoon verrannollinen typpioksidipitoisuus, kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 22-26 (ohjearvo 15 ug/m 3 ) 16 14 12 1 8 6 4 2 22 23 24 25 26 Kuva 12. Korkein vuorokausiohjearvoon verrannollinen typpioksidipitoisuus, kuukauden 2. suurin vrk arvo 22-26 (ohjearvo 7 ug/m3) 9 8 7 6 5 4 3 2 1 22 23 24 25 26 Kuva 13. Typpidioksidipitoisuuden tuntiarvo oli vuonna 26 korkeimmillaan 122 µg/m 3. Se ei ylittänyt ylempää arviointikynnystä 7 % tuntiraja-arvosta (14 µg/m 3 ) kertaakaan (saa ylittyä 18 kertaa). Alemman arviointikynnys, 5 % tuntirajaarvosta (1 µg/m 3 ), ylittyi 11 kertaa (saa ylittyä 18 kertaa). 6.2. Leijuva pöly Leijuvasta pölystä mitattiin keskusmittausasemalla leikattu leijuma (PM 1 ). Leikatussa leijumassa hengitettävät hiukkaset ovat kooltaan alle 1 µm.
17 Leikattu leijuma PM 1 Leijuvaa pölyä mitattiin keskusmittausasemalla TEOM 14A jatkuvatoimisella keräimellä. Vuoden mittaustulosten kattavuus oli 99,2 %. Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 14 µg/m 3, jolle raja-arvo on 4 µg/m 3. PM 1 :n kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 3. Vuorokausiarvoissa vuoden 26 aikana tapahtui yhteensä yhdeksän rajaarvoylitystä (5 µg/m 3 /vrk). Mittauksissa sallitaan enintään 35 raja-arvoylitystä vuodessa. Ylitykset tapahtuivat 16.4, 2.4, 24.4, 25.4, 26.4, 27.4, 28.4, 2.5 ja 12.5. Ylitykset johtuivat hiekoituspölyn leijumisesta ilmassa. Alempana on kaaviokuva leijuman jakaumasta vuoden 26 aikana. Hiukkasten (PM1) vuorokausiarvo verrattuna raja-arvoon 1.1.26-31.12.26 PM1[ug/m3] 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1/2 1/3 1/4 1/5 1/6 1/7 1/8 1/9 1/1 1/11 1/12 1/1 Time Kuva 14. Hengitettävien hiukkasten (PM1) vuorokausiarvot 26. Vuonna 26 hengitettävissä hiukkasissa ylempi arviointikynnys, 6 % 24 tunnin raja-arvosta (3 µg/m 3 ), ylittyi 22 kertaa (saa ylittyä 7 kertaa). 7 % vuosiraja-arvo oli 14 µg/m 3 (14 µg/m 3 ). Alempi arviointikynnys, 4 % 24 tunnin rajaarvosta (2 µg/m 3 ), ylittyi 58 kertaa (saa ylittyä 7 kertaa). 6.3. Ilmanlaatuindeksi Uuden mittausohjelmiston ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella toimivien mittaajien yhteistyöllä laaditun tiedotussuunnitelman myötä Seinäjoella jatkettiin ilmanlaatuindeksin määrittämistä. Indeksin antama tieto (IdxMAX) ilman laadusta on nähtävillä Seinäjoen Matkakeskuksessa sijaitsevassa informaatiotaulussa. Kuvassa 15 on kuvattu vuoden 25 Seinäjoen ilmanlaatu. IdxMAX tuntiarvomittaustuloksia Seinäjoella saatiin 8644 kpl, joista hyviä oli 7133 kpl, tyydyttäviä 136 kpl, välttäviä 178 kpl, huonoja 22 kpl ja erittäin huonoja 5 kpl. Erittäin huonot ilmanlaatuindeksin tuntiarvot tulivat kevään hiekoituspölykautena. Mittaustulosten valideetti oli 98,7 %.
18 Ilmanlaatu Seinäjoella 26 tyydyttävä 15,11 % välttävä 2,6 % huono,25 % erittäin huono,6 % hyvä 82,52 % Kuva 15. Ilmanlaatuindeksin tuntiarvojen mukainen jakauma Seinäjoella 26. 6.4. Laskeumamittaukset Seinäjoen seudulla laskeumamittauksia tehtiin neljässä mittauspisteessä; Lahdentiellä Seinäjoella, Kivimäentiellä Nurmossa, Ahonkylässä Ilmajoella ja Västinkartanolla Ylistarossa. Liitteessä 4 on esitetty yhteenveto vuoden 26 laskeumamittauksista.. Seuraavissa kaavioissa on esitetty eri komponenttien mittaustulokset kuukausittain ja mittauspisteittäin. Kuvassa 16 on kaavio kokonaislaskeumasta kuukausittain Seinäjoen seudulla 26. Kuvassa 17 on kokonaislaskeumaseuranta ajalta 1996 26. Mittauspisteistä on valittu kolme kuvaamaan seudun kokonaislaskeuma; Ilmajoki, Nurmo ja Seinäjoki. Kokonaislaskeuma (g/m 2 ) Seinäjoen seudulla 26 2,5 2 1,5 1,5 tamm i helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Lahdentie, Seinäjoki Ahonkylä, Ilmajoki Kivimäentie, Nurmo Västinkartano, Ylistaro Kuva 16. Kokonaislaskeuma kuukausittain Seinäjoen seudulla 26.
19 Kokonaislaskeuma (g/m 2 /a) Seinäjoen seudulla 1996-26 12, 1, 8, 6, 4, 2,, 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Ahonkylä, Ilmajoki Törnävä(96-2), Lahdentie (2-5) Seinäjoki Kiikku (96-5), Kivimäentie (6-), Nurmo ka. Kuva 17. Kokonaislaskeuma vuosittain Seinäjoen seudulla 1996-26. Kokonaislaskeuman lisäksi laskeumasta tehtiin määritykset nitraattitypestä, kuva 18, ammoniumtypestä, kuva 19 ja kokonaistypestä, kuva 2 Laskeuman ph-arvot ovat nähtävissä kuvassa 21. Nitraattityppi, NO 3 -N (mg/m 2 ) Seinäjoen seudulla 26 Ammoniumtyppi, NH 4 -N (mg/m 2 ) Seinäjoen seudulla 26 25 2 15 1 5 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys lo ka marras jo ulu 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 tamm i helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras jo ulu Lahdentie, Seinäjoki Ahonkylä, Ilmajoki Kivimäentie, Nurmo Västinkartano, Ylistaro Lahdentie, Seinäjoki Ahonkylä, Ilmajoki Kivimäentie, Nurmo Västinkartano, Ylistaro Kuva 18. Nitraattitypen laskeuma kuukausittain Seinäjoen seudulla 26. Kuva 19. Ammoniumtypen laskeuma kuukausittain Seinäjoen seudulla 26. Kokonaistyppi, N (mg/m 2 ) Seinäjoen seudulla 26 ph Seinäjoen seudulla 26 6 5 8 7 6 4 5 3 2 1 tamm i helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys lo ka marras jo ulu 4 3 2 1 tamm i helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras jo ulu Lahdentie, Seinäjoki Ahonkylä, Ilmajoki Kivimäentie, Nurmo Västinkartano, Ylistaro Lahdentie, Seinäjoki Ahonkylä, Ilmajoki Kivimäentie, Nurmo Västinkartano, Ylistaro Kuva 2. Kokonaistypen laskeuma kuukausittain Seinäjoen seudulla 26 Kuva 21. Laskeuman ph-arvot kuukausittain Seinäjoen seudulla 26
2 Kuvassa 22 on kaavio sulfaattirikin (SO 4 -S) laskeumasta kuukausittain Seinäjoen seudulla 26. Vuoden 26 sulfaattirikin (SO 4 -S) keskiarvo vaihteli eri mittauspisteiden välillä 12,2 18,1 mg/m 2. Sulfaattirikki, SO4-S (m g/m 2) Seinäjoen seudulla 26 45 4 35 3 25 2 15 1 5 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Lahdentie, Seinäjoki Kivimäentie, Nurmo Ahonkylä, Ilmajoki Västinkartano, Ylistaro Kuva 22. Sulfaattirikin laskeuma kuukausittain Seinäjoen seudulla 26. Kuvan 23 kaaviossa nähdään sulfaattirikin (SO 4 -S) vuosittaisten keskiarvojen kehitys ajalta 1996 26. Pitkän ajan seurantakuntia on kolme; Ilmajoki, Nurmo ja Seinäjoki. Trendi on ollut laskeva ajoittaisesta pitoisuusvaihteluista huolimatta. Tarkastelujaksolla pitoisuudet eivät ole ylittäneet vuosilaskeuman tavoitearvoa (3 mg/m 2 ). Sulfaattirikki -vuosilaskeumat (mg/m2/a) Seinäjoen seudulla 1996-26 35 3 25 2 15 1 5 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Ahonkylä, Ilmajoki Törnävä(96-2), Lahdentie (2-5) Seinäjoki Kiikku (96-5), Kivimäentie (6-), Nurmo ka. Kuva 23. Sulfaattirikin laskeuman vuosikeskiarvot 1996 26.
21 6.5. Sääolosuhteet Sääolosuhteiden kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 1. Elo- ja syyskuun tulokset eivät ole tilastollisesti verrannollisia < 6 %:n mittausvalideetilla. Mittaustulosten vajaus heikentää vuosikeskiarvovertailua. Tuuli Tuulen keskinopeus vuonna 26 oli 1,5 m/s, mikä on lähellä edellisvuosien keskiarvoja, kuva 24. 8 7 6 Tuulen nopeus Seinäjoella 26 (m/s) Kuva 24. Tuulen kuukausittaiset keskinopeudet, minimi- ja maksimiarvot 26 5 4 3 2 1 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 1 h max 1 h AVG Oheinen tuuliruusu, kuva 25, osoittaa tuulen suuntien jakauman prosentuaalisena osuutena. Merkitsevin tuulensuunta on ollut väliltä etelä-kaakko ja etelälounas, mistä tuuli on puhaltanut 3 % koko vuodesta. Toisiksi eniten tuuli lännestä, n. 8 %. Lounaasta ja pohjoisesta vuoden aikana tuuli n. 5 %. Jakauma toistaa edellisten vuosien tuloksia. Tuulen suunnat (% Seinδjoki 1.1. - 31.12.26 2 Min. AVG NNW 15 N NNE NW 1 NE WNW 5 ENE Kuva 25. Tuulen suunnat Vapaudentien mittausasemalla 26. W WSW E ESE SW SE SSW S SSE
22 Lämpötila Vuoden 26 keskilämpötila oli +4,5 o C. Lämpimintä oli elokuussa, jolloin keskilämpötila oli +19,5, lähellä 24 vuoden lämpötiloja. Kylmintä oli tammi-, helmi- ja maaliskuussa, jolloin keskilämpötila oli pakkasen puolella. Joulukuu oli ajankohtaan nähden lämmin. Kuva 26. Lämpötilan kuukausikeskiarvot, minimi- ja maksimilämpötilat Seinäjoen Vapaudentiellä 26. 4 3 2 1-1 -2-3 Tam mi He lmi Maalis Hu hti Touko Kesä He inä Lämpötila Seinäjoella 26 (C) Elo Syys Lo ka M arras Joulu 1 h min 1 h max 1 h AVG Ilman kosteus ja sademäärä Ilman suhteellisen kosteuden koko vuoden keskiarvo oli 78 %. Vuoden 26 sademäärä oli 469,5 ml. (Säähavaintoasema, Ylistaro Pelma) Kuva 27. Ilmankosteuden kuukausikeskiarvot, minimi- ja maksimiarvot 26. 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Tam m i He lmi M aalis Kosteus-% Seinäjoella 26 Hu hti Touko K esä He inä Elo Syy s Lo ka Marras Joulu 1 h min 1 h max 1 h AVG
23 7 YHTEENVETO Ilmatieteen laitoksen ympäristöministeriölle tekemän selvityksen mukaan typpioksidin ja hengitettävien hiukkasten raja-arvot saattavat ylittyä suurissa kaupungeissa ja vilkkaasti liikennöityjen teiden läheisyydessä. Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi annetut raja-arvot eivät ylity Suomessa alueilla, joilla raja-arvoja sovelletaan. Seinäjoella 26 tehdyt mittaukset tukevat tätä selvitystä. Typpidioksidipitoisuus indikoi liikennettä ja osittain energiantuotantoa. Vuoden 26 typpioksidipitoisuudet pienenivät hieman edellisvuodesta. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvoksi saatiin 16 µg/m 3 ja vuositasolla toiseksi suurin vuorokausiarvo oli 69 µg/m 3. Ohjearvoylityksiä ei Seinäjoella tullut. Pölypitoisuudet ilmassa kertovat pääosin liikenteen määrästä, mutta myös teollisuuden hiukkaspäästöillä on oma vaikutuksensa. Pölypitoisuuksien vaihtelu on erittäin suurta eri kuukausina. Korkeimmat pitoisuudet ovat keväällä maalis-toukokuussa, mutta raja-arvoylityksiä voi myös tulla syksyllä ensimmäisten hiekoitusten aikaan. Korkeisiin pitoisuuksiin vaikuttaa ensisijaisesti hiekoituspölyn nouseminen liikenteen vaikutuksesta ilmaan. Myös muina aikoina kohonneet pölypitoisuudet kertovat liikenteen ja tuulen nostamasta kuivasta pölystä. Leikatun leijuman koko vuoden 26 keskiarvo oli 14 µg /m 3. Raja-arvo ylittyi yhdeksänä vuorokautena, kun vuonna 25 ylityksiä oli vain kolmena vuorokautena. Ilmanlaatuindeksi määräytyy edellä mainittujen komponenttien, typpi ja hiukkaset, mittaustuloksista. Myös ilmanlaatuindeksissä näkyy selvästi kevään pölyongelma. Pääsääntöisesti, yli 8 %, indeksiarvo pysyi kuitenkin hyvällä tasolla (alle 5). Sulfaattirikin laskeumapitoisuudet ovat olleet laskusuunnassa tarkasteluvälillä 1996-26. Pitoisuudet eivät ole ylittäneet ekosysteemien suojelemiseksi säädettyä tavoitearvoa.
24 8 ILMANLAADUN TARKKAILU 27 Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristöosaston ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun Tekniikan yksikön välinen sopimus ilmanlaadun mittaamiseksi on voimassa 23 27. Ilmanlaadun tarkkailua koordinoi ilmanlaadun tarkkailutyöryhmä. Työryhmä on esitetty liitteessä 3. Vuoden 27 aikana laaditaan vuosien 28 212 Ilmanlaadun tarkkailusuunnitelma, joka lähetetään Länsi-Suomen ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi. Tarkkailutyöryhmään kutsutaan uusiksi jäseniksi edustajat Ruukki Oy:stä ja Altian Koskenkorvan tehtaalta. Seinäjoen Seudun ilmanlaadun seurannan yhteistyö jatkuu Vaasan, Kokkolan, Pietarsaaren ja Suupohjan kanssa. Internet-sivujen julkaisua pyrittiin edistämään vuonna 26, mutta hanke jäi kuitenkin toteutuksen osalta kesken. Sivustoihin tullaan panostamaan vuonna 27. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueen kuntien alueella tehdyn bioindikaattoritutkimuksen tulokset saadaan vuoden 27 lopussa. Seinäjoen seudulla tutkimus on viimeksi tehty vuonna 2. Tutkimukseen sisältyvät jäkäläkartoitus, neulaskadon arvioiminen sekä neulasnäytteiden ja sammalnäytteiden alkuaineanalyysit Näytteet on kerätty vuosina 26 27 ja määritykset tehdään vuonna 27.
25 LÄHDELUETTELO Hämekoski, K.& Salonen, R. O., 1996: Particulate matter in Northern Climate of Helsinki Metropolitan Area Finland. Lee, J. & Phalen R., Proceedings of the second Colloquium on Particulate Air Pollution and Human Health, Utah, USA. Ilmatieteenlaitos, 26: www.fmi.fi/ilmanlaatu Mäkelä K., 23: LIISA-23 laskentajärjestelmä, VTT Yhdyskuntatekniikka Mäkelä K., 1996: hiukkaset, hiilivedyt, hiilimonoksidi, rikkidioksidi, typen oksidit, VTT Yhdyskuntatekniikka Osmo J. 21: Ilman laatu Länsi-Suomessa. Merenkurkun ympäristönseurantaprojektin raportti. Osmo J., Pietarila H., Rautio P., Salmi T., Waldén J. 25: Malli ilmanlaadun alueelliseksi seurantaohjelmaksi, Länsi-Suomen ympäristökeskus Pellinen K., Marttila O., Saarinen K., Haahtela T.,1996: Rikkiyhdisteet.- 5/96 ja 6/96, Allergia ja Astma, 1996 Randell J. T., 1997: Experiments on Climatic Factors and Low Level NO 2 or SO 2 Exposure on Respiratory Health in Mild Asthma and Allergic Rhinits. Kansanterveyslaitos & KTL, Ympäristölääketieteen osastoryhmä Salonen R. O., 1995: Urban Air Quality and Health in Finland. Finnish Air Pollution Prevention News. Salonen R. O., 1996: Kaupunki-ilman hiukkaset uskottua haitallisempia. Kansanterveys 8/96. Valtioneuvoston asetus 9.8.21: Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta. www.finlex.fi Ympäristöministeriö 26, www.ymparisto.fi Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot Ympäristöministeriön tiedote 26.9.22 www.valtioneuvosto.fi YTV 26, www.ytv.fi - Liikenteen jäljet wikipedia www-sivut 26