TALVIVAARA SOTKAMO OY

JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 2012 16WWE0993 25.3.2013 TALVIVAARA SOTKAMO OY TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2012 Osa V Jätejakeiden tarkkailu

Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v. 2012 Osa V Jätejakeiden tarkkailu 1 Sisältö 1 JOHDANTO 1 2 NÄYTTEENOTTO JA ANALYSOINNIT 2 3 KOKONAISPITOISUUDET 3 3.1 Kokonaispitoisuuksien vertailu VNa 214/2007 ohjearvoihin 3 3.2 Kokonaispitoisuuksien vertailu kaatopaikkanormeihin (VNa 202/2006) 8 4 LIUKOISUUDET 11 5 YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUS 16 6 VIITTEET 18 Liitteet Liite 1 Liite 2 Analyysitulosten yhteenvetotaulukot, kokonaispitoisuudet Analyysitulosten yhteenvetotaulukot, liukoisuudet Pöyry Finland Oy Pekka Keränen, FM maaperägeologi Tapio Leppänen, FM ympäristögeologi, maaperäpalvelut Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90571 Oulu puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

1 1 JOHDANTO Yleistä Talvivaaran kaivoksen ympäristölupapäätöksen mukaisesti kaivoksella ja metallitehtaalla syntyvien jätejakeiden koostumusta ja liukoisuusominaisuuksia tulee tarkkailla. Tuotannossa syntyvät pääjätejakeet ja niiden valtioneuvoston asetuksen 179/2012 ( Valtioneuvoston asetus jätteistä mukainen luokittelu on seuraava: Läjitettävä sivukivi ja ylijäämämaa 01 01 01 Liuotuksen jäännösmineraalit = 2.vaiheen liuotuksen kiviaines 01 03 07* Metallitehtaalta muodostuvat mineraalijätteet 11 02 07* Kipsi- ja välineutralointisakka 11 02 99 01 01 01 metallimineraalien louhinnassa syntyvät jätteet 01 03 07* muut metallimineraalien fysikaalisessa ja kemiallisessa käsittelyssä syntyvät jätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita 11 02 07* ei-rautametallien hydrometallurgisissa prosesseissa syntyvät muut jätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita 11 02 99 ei-rautametallien hydrometallurgisissa prosesseissa syntyvät muut jätteet, joita ei ole mainittu muualla Luettelossa tähdellä (*) merkittyihin nimikkeisiin kuuluvat jätteet ovat vaarallisia jätteitä, jollei jätelain 7 :n tai 112 :n nojalla yksittäistapauksessa toisin päätetä. Tässä raportissa käsitellään kipsi- ja välineutralointisakkojen tarkkailun tulokset vuodelta 2012. Tarkkailu on alkanut vuoden 2010 kesäkuussa. Jätejakeiden tarkkailuohjelma on laadittu pääosin vuonna 2006 ja sen laadinnassa on sovellettu valtioneuvoston asetuksen 202/2006 mukaista kaatopaikkakelpoisuuden testausmenettelyä siltä osin kuin se Talvivaaran tyyppiseen kaivostoimintaan soveltuu (Pöyry Environment Oy 2008). Tuotantoprosessi Tuotantoprosessissa syntyvien jätteiden laatuun vaikuttavat jalostettavan malmin ja sivukiven laatu sekä tuotantoprosessessit ja siinä käytettävät yhdisteet, joten siitä lyhyesti seuraavassa. Alueen malmin (Ni-Cu-Co-Zn-mineralisaatiot/mustaliuske) päämineraalit ovat magneettikiisu (FeS), rikkikiisu (FeS2), kuparikiisu (CuFeS2), sinkkivälke (ZnS) ja pentlandiitti (Fe, Ni, Co)S. Nikkelin määrä malmissa on keskimäärin 0,22%, sinkin 0,50 % kuparin 0,13 % ja koboltin 0,02 %. Sulfidien määrä malmissa on yleensä 15 25 %. Mustaliuske sisältää myös grafiittia. Helposti rapautuvista sulfidimineraaleista johtuen on happamien valumavesien muodostuminen mahdollista. Niiden muodostumiseen vaikuttavat sulfidimineraalien ja happamuutta neutraloivien mineraalien (esim. kalsiitti, dolomiitti) suhde. Louhittu (avolouhinta) malmi murskataan (noin 8 mm raekoko), agglomeroidaan (+rikkihappolisäys) ja kasataan noin kahdeksan metriä korkeiksi primäärikasoiksi liuotusta varten. Kun malmia on liuotettu noin puolitoista vuotta primäärikasalla, kasa puretaan ja malmi siirretään ja kasataan uudelleen sekundäärikasalle. Siellä liuotusta jatketaan, jotta metallit saadaan talteen myös primäärikasan huonosti liuenneista osista. Toi-

2 sen liuotusvaiheen jälkeen liuotettu malmi jää pysyvästi sekundäärikasoihin. Sekä liuotuskasojen pohjat että läjitysalueet on eristetty vuotojen ja happamien suotovesien estämiseksi pysyvillä bentoniitti- ja muovikerroksilla. Metallien talteenottoprosessissa arvometallit saostetaan kemikaalien avulla kiertoliuoksesta. Jäännösliuos puhdistetaan ja palautetaan takaisin kasan kasteluun. Liuoksen puhdistuksen yhteydessä syntyvä kipsi- ja rautasakka johdetaan kipsisakka-altaaseen. Tuotteena saatavat metalliyhdisteet nikkeli-kobolttisulfidi seos, sinkkisulfidi ja kuparisulfidi, seos kuljetetaan jatkojalostusta varten Talvivaaran asiakkaiden jalostuslaitoksiin. Tärkeimpiä prosessissa tarvittavia kemikaaleja ovat rikkivety, joka tuotetaan paikan päällä elementtirikistä ja vedystä, kalkkikivi, poltettu kalkki ja lipeä. Metallien talteenottoprosessissa syntyy neutralointisakkaa sekä metallihydroksidi/kipsisakkaa. Neutralointisakka loppusijoitetaan suodatinkuivana sekundäärikasan pohjarakenteisiin ja jatkossa sivukivikasoihin. Muut hydroksidi/kipsisakat loppusijoitetaan siihen tarkoitukseen rakennettuun kipsisakka-altaaseen. (http://www.talvivaara.com/files/talvivaara/annual%20reports/talvivaara_vuosikertomus_2009.pdf). 2 NÄYTTEENOTTO JA ANALYSOINNIT Jätejakeiden seuranta on aloitettu vuoden kesäkuussa 2010. Kuukausittaiset keräilynäytteet jätejakeista otetaan seuraavasti: 646 Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) 645 Raudan sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) 653 Esineutralointisakka nauhasuotimelta (sekundäärikasan pohjalle) Vuonna 2012 näytteistä tehtiin jätejakeiden perusmäärityksiä taulukossa 1 esitetyllä tavalla. Näytemäärän vähyyden vuoksi osasta näytteitä esimerkiksi kolonnikoetta ei tehty kaikilla kerroilla. Uraanin määritykset tehtiin myös kaikista näytteistä. Tarkkailua on toteutettu laajempana mitä tarkkailuohjelmassa on esitetty tekemällä rinnan sekä ravistelutestejä että kolonnikokeita. Päällekkäisillä testauksilla halutaan selvittää onko liukoisuuksissa suuria eroja em. testausmenetelmillä. Taulukko 1 Näytteenotto ja analysoinnit. Tunnus Kokonaispitoisuudet Ravistelutesti Kolonnikoe ANC (A) (B) (C) (D) 646 645 653 646 645 653 646 645 653 653 Tammikuu 2012 x x x x x x x x x x (1 Helmikuu 2012 x x x x x x x x - - Maaliskuu 2012 x x x x x x x x - x (1 Huhtikuu 2012 - x x - x x - - - x (1 Toukokuu 2012 - x x - x x - x x x (1 Kesäkuu 2012 - x x - x x - - - x (1 Heinäkuu 2012 x x x x x x - - - x (1 Elokuu 2012 x x x x x x x - x x (1 Syyskuu 2012 - x x x x x - - - x (1 Lokakuu 2012 x x x x x x - - - x (1 Marraskuu 2012 - - x - - x - - - x (1 Joulukuu 2012 x - x x - x - - - x (1 A. laaja-alkuaineanalyysi ICP-OES. B. 2-vaiheinen ravistelutesti SFS-EN12457-3 C. läpivirtaus- eli kolonnitesti CN/TS 14405 D. Haponneutralointikapasiteetti (ANC) CEN/TS 15364 1) Näytteen 653 luontainen ph oli <4. Haponneutralointikykyä ei ole, joten ANC:ä ei määritetty.

3 Alkuaineiden (As, Cd, Cr, Cu, Ni, Pb, Zn, Co, V, Ba, Mo, Sb, Be, Fe, Mg, Ti, Al, B, Ca, K, Mn, Na, P, S, Sn, Se, Hg + U) kokonaispitoisuudet määritettiin ICP-OES menetelmällä. Lisäksi näytteistä määritettiin hehkutushäviö, kuiva-aine, orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) ja ph. Liukoisuudet määritettiin 2-vaiheisella CEN-ravistelutestillä (SFS-EN12457-3) ja läpivirtaustestillä eli kolonnikokeella (CN/TS 14405). Liukoisuudet tehdään tässä perusmääritysvaiheessa molemmilla menetelmillä myöhempää vastaavuustestausta varten. CEN-testi on yleensä aggressiivisempi testi kuin kolonnitesti, jossa uutto tapahtuu hitaasti tislatulla vedellä putkeen pakatun näytteen lävitse. Tästä johtuen CEN-testissä liukoisuudet ovat yleensä suuremmat kuin kolonnitestissä. Ravistelutestin ja kolonnikokeen suodoksista määritettiin As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Mo, Ni, Pb, Sb, Sn, Se, V, Zn, Hg, Cl, F, SO4, DOC, ph, SJK sekä U ja TDS. Talvivaaran keräilynäytteiden määritysten osalta ylimääräistä viivettä tulosten valmistumista ajatellen aiheuttaa näytteiden suuri kosteuspitoisuus (60-85%). Jotta ravistelutestit pystyttäisiin tekemään kaksivaiheisena, tulee näytteet esikuivata (40 o C), johon menee paljon aikaa, minkä jälkeen vasta päästään tekemään näytteiden esikäsittelyä (homogenisointi + ravistelutestit/kolonnikokeet). Haponneutralointikapasiteetti (ANC) määritettiin CEN/TS15364 standardin mukaisesti. ANC -arvot annetaan yhden ph yksikön välein riippuen näytteen luontaisesta ph arvosta välillä ph 12 4 yksikössä mg H+ / kg kuiva-ainetta. Eli jos näytteen luontainen ph arvo on < 4, niin standardin mukaisesti näytteellä ei ole ollenkaan ANC:tä. Analysoinnista on vastannut Suomen Ympäristöpalvelu Oy:n laboratorio. Laboratorio on akkreditoitu laboratorio (T231). 3 KOKONAISPITOISUUDET 3.1 Kokonaispitoisuuksien vertailu VNa 214/2007 ohjearvoihin Keräilynäytteiden analyysitulosten koontitaulukot on esitetty liitteessä 1. Täydelliset tulokset on toimitettu aiemmin tulosten valmistuttua tilaajalle ja eri viranomaistahoille. Havaittuja kokonaispitoisuuksia on verrattu maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisiin ohjearvoihin ja ongelmajäteraja-arvoihin (nykyään ns. vaarallinen jäte, VNa 179/2012). Vaaralliselle jätteelle ei ole annettu virallisia ohjearvoja, mutta jätteen luokittelua ongelmajätteeksi (Dalbo 2002) ja ympäristöministeriön ohjeen 2/2007 (Ympäristöministeriö 2007) liitteessä 14 olevia arvoja voidaan käyttää soveltuvin osin suunnittelun apuna. Keräilynäytteiden ns. pima-metalleista (VNa 214/2007) pitoisuudet olivat koholla lähinnä nikkelin osalta ja esineutralointisakassa myös sinkin sekä osin myös kuparin ja kadmiumin osalta. Seuraavassa on tuloksia tarkasteltu tarkemmin. Nikkelin pitoisuudet vaihtelivat vuonna 2012 loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 290-2170 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 310-3490 mg/kg ja esineutralointisakassa 160-470 mg/kg välillä (kuva 1). Pitoisuudet ylittivät valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisen ylemmän ohjearvon 150 mg/kg. Ongelmajäteraja-arvo nikkelille on 1 000 mg/kg (Ympäristöministeriö 2007), joten se ylittyy raudan sakeuttimen alitteessa huhtikuussa ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa heinäkuussa. Huhtikuun ja

4 heinäkuun arvot olivat selvästi poikkeavat myöskin koko tarkkailu huomioiden. Esineutralointisakassa nikkelipitoisuudet ovat olleet myös vuonna 2012 laskusuunnassa. Alueen maaperässä on luonnostaan kohonneita metallipitoisuuksia. Esimerkiksi valtakunnaallisen taustapitoisuusrekisterin mukaan metalliprovinssi 3 alueella moreenissa havaittu nikkelipitoisuuden maksimiarvo on 554 mg/kg. Arvo ylittää esimerkiksi valtioneuvoston asetuksen mukaisen ylemmän ohjearvotason 150 mg/kg (http://www.gtk.fi/tapir/). Kuva 1 Keräilynäytteiden nikkelipitoisuudet 2010-2012. 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka Sinkkipitoisuudet vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 96-8550 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 21-670 mg/kg ja esineutralointisakassa 14000-92000 mg/kg välillä (kuva 2). Pitoisuudet ylittivät esineutralointisakassa ylemmän ohjearvon 400 mg/kg ja myös ongelmajäteraja-arvon 2500 mg/kg. Sinkkipitoisuus on esineutralointisakassa loppuvuonna kohonnut, mutta ei kuitenkaan vielä ylittänyt tarkkailun aloituskuukauden tasoa (kesäkuu 2010). Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa kohonneita pitoisuuksia havaittiin erityisesti heinä-elokuussa. Raudan sakeuttimen alitteessa ainoastaan huhtikuussa pitoisuus oli koholla (ylempi ohjearvo ylittyi). Kuva 2 Keräilynäytteiden sinkkipitoisuudet 2010-2012. 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka

Kadmiumpitoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa 5,9-200 mg/kg välillä. Kadmiumin ylempi ohjearvo 20 mg/kg ylittyy esineutralointisakassa toukokuuta ja heinäkuuta lukuun ottamatta, osaksi myös ongelmajäteraja-arvo 100 mg/kg ylittyy. Kadmiumin pitoisuuksissa oli myös v. 2012 suurta vaihtelua. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa heinä-elokuussa ylempi ohjearvo ylittyy, muutoin pitoisuudet olivat 0,63-4,2 mg/kg välillä. Raudan sakeuttimen alitteessa pitoisuudet pääosin alle analyysitarkkuusrajan (<0,3-3 mg/kg). Koboltin pitoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa 7,1-35 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 5,8-65 mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 3,6-63 mg/kg välillä. Pitoisuudet alittavat alemman ohjearvon 100 mg/kg. Kynnysarvon 20 mg/kg ylityksiä oli muutamissa näytteissä. Kuparipitoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa 21-7210 mg/kg välillä. Pitoisuudet ylittävät pääosin ylemmän ohjearvon 200 mg/kg, helmikuussa ja lokakuussa myös ongelmajäteraja-arvo 2500 mg/kg ylittyi. Pitoisuuksissa on myös aikaisemmin ollut suurta vaihtelua. Muissa jätejakeissa kuparipitoisuudet olivat alhaisia (<2-38 mg/kg) ja niissä alittui esimerkiksi kynnysarvotaso 100 mg/kg. Vanadiinin pitoisuudet vaihtelivat raudan sakeuttimen alitteessa 47-130 mg/kg välillä. Muissa jätejakeissa vanadiinipitoisuudet olivat edelleen hyvin pieniä (2,1-16 mg/kg). Raudan sakeuttimen alitteessa ylittyi kynnysarvo 100 mg/kg tammikuussa, alempi ohjearvotaso 150 mg/kg alittui. Vanadiinin pitoisuus oli vuonna 2012 selvästi alempi kuin vuonna 2011 (liite 1). Uraanin pitoisuudet vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 13-80 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 96-170 mg/kg ja esineutralointisakassa 1,1-12 mg/kg välillä (kuva 3). Uraanin pitoisuudet olivat loppuneutraloinnin ja raudan sakeuttimen alitteissa elo-joulukuussa selvästi alempia kuin alkuvuonna. Esineutralointisakan pitoisuudet olivat myös vuonna 2012 tasaisen matalia. Uraanipitoisuudelle ei ole asetettu viitearvoja (VNa 214/2007). Aiemmin sovellettujen ns. SAMASE-ohje- ja raja-arvojen (Ympäristöministeriö 1994) perusteella pitoisuustaso ei ole korkea. Aiemmin teollisuusalueilla sovellettu raja-arvo uraanille oli 500 mg/kg ja asuinalueilla sovellettu ohjearvo oli 50 mg/kg. Mustaliuskeet, joihin Talvivaaran nikkelimalmin isäntäkivilaji kuuluu, sisältävät luonnostaan uraania. Tutkimusten mukaan Talvivaaran uraanipitoisuudet vaihtelevat yleensä välillä 0 30 ppm keskiarvon ollessa noin 20 ppm (mg/kg). (http://www.talvivaara.com/files/talvivaara/annual%20reports/talvivaara_vuosikertomus_2009.pdf). Arkeeisten gneissien alueen moreenin hienoaineksessa uraanin mediaanipitoisuus on 2 mg/kg (Koljonen 1992). 5

6 Kuva 3 Keräilynäytteiden uraanipitoisuudet 2010-2012. 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka Arseenin pitoisuudet olivat pääosin alle analyysitarkkuusrajan (<3 mg/kg) lukuun ottamatta esineutralointisakan pieniä pitoisuuksia tammi-helmikuussa ja joulukuussa (3,4-5,3 mg/kg). Esimerkiksi kynnysarvo arseenille on 5 mg/kg ja alempi ohjearvo 50 mg/kg. Kromin pitoisuudet olivat edelleen pieniä. Raudan sakeuttimen alitteessa pitoisuustaso oli hieman suurempi (14-32 mg/kg), mutta siinäkin kynnysarvotaso 100 mg/kg alittui. Elohopean pitoisuudet olivat myös vuonna 2012 kaikissa jätejakeissa alle analyysitarkkuusrajan (<0,04 mg/kg). Esimerkiksi kynnysarvo elohopealle on 0,5 mg/kg. Lyijyn pitoisuudet olivat pääosin alle analyysitarkkuusrajan (<3 mg/kg). Enimmillään lyijyä havaittiin 4,5 mg/kg. Esimerkiksi kynnysarvotaso lyijylle on 60 mg/kg. Mangaanin pitoisuudet olivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 33200-48300 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 10100-21100 mg/kg ja esineutralointisakassa 190-1100 mg/kg välillä. Mangaanipitoisuudelle ei ole asetettu viitearvoja (VNa 214/2007). Esimerkiksi arkeeisten gneissien alueen moreenin hienoaineksessa mangaanin mediaanipitoisuus on 500 mg/kg (Koljonen 1992). Mangaanipitoisuus oli selvästi koholla loppuneutraloinnin ja raudan sakeuttimien alitteissa, mutta niidenkin pitoisuuksissa on havaittavissa edelleen alenemistrendi lukuun ottamatta loppuneutraloinnin alitetta joulukuussa (kuva 4).

7 Kuva 4 Keräilynäytteiden mangaanipitoisuudet 2010-2012. 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka Molybdeenin, antimonin, seleenin, tinan pitoisuudet olivat alle analyysitarkkuusrajojen. Rikkipitoisuus vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 121000-148000 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 133000-151000 mg/kg ja esineutralointisakassa 203000-294000 mg/kg välillä. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteen pitoisuuksissa havaittavissa edelleen lievää alentumista, muiden pitoisuudet olivat pääosin aikaisempien vuosien tasolla (kuva 5). Rikkipitoisuudelle ei ole pima-asetuksessa viitearvoja. Kallioperässä rikki esiintyy epätasaisesti jakautuneena, koska yleiset alkuaineet kuten pii ja alumiini eivät muodosta sulfideja ja koska silikaatit sisältävät rikkiä vähän. Esimerkiksi arkeeisten gneissien alueen moreenin hienoaineksessa rikin mediaanipitoisuus on 65 mg/kg (Koljonen 1992). Geologisissa tapahtumissa sulfidit erottuvat silikaateista omiksi muodostumikseen, joita hyödynnetään myös malmeina. Sulfidien määrä Talvivaaran malmissa on yleensä 15 25 %. Rikki on ravinne ja se on rakenneosana mm. valkuaisaineissa. Kuva 5 Keräilynäytteiden rikkipitoisuudet 2010-2012. 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka Kalsiumpitoisuudet olivat vastaavalla tasolla kuin rikkipitoisuudetkin eli loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 153000-190000 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 16600-177000 mg/kg ja esineutralointisakassa 223000-321000 mg/kg välillä. Kalsium

8 on hyvin yleinen alkuaine kallioperässä ja myös tärkeä ravinne. Kalsium on tärkeä neutralointikapasiteettia lisäävä alkuaine. Kuva 6 Keräilynäytteiden kalsiumpitoisuudet 2010-2012. 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka 3.2 Kokonaispitoisuuksien vertailu kaatopaikkanormeihin (VNa 202/2006) Valtioneuvoston asetuksen 202/2006 liitteessä 2 määritellään asetuksen soveltamisessa noudatettavat periaatteet ja menettelyt jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden arvioimiseksi sekä raja-arvot ja muut perusteet jätteiden hyväksymiseksi kulloisenkin luokituksen mukaiselle kaatopaikalle. Lisäksi määritellään arvioinnissa käytettävät näytteenotto- ja analyysimenetelmät. Liitteessä on esitetty mm. kelpoisuusperusteet jätteen sijoittamiselle pysyvän jätteen, tavanomaisen jätteen ja ongelmajätteen kaatopaikoille. Kokonaispitoisuuksien osalta pysyvän jätteen kaatopaikalle on orgaanisten aineiden kokonaispitoisuuksille asetettu raja-arvoja (BTEX, PAH-yhdisteet, PCB-yhdisteet, mineraaliöljy), mutta ei tavanomaisen ja ongelmajätteen kaatopaikoille. Kaikille on kuitenkin annettu viitearvo orgaanisen hiilen kokonaismäärälle (TOC). Asetetut vaatimukset ja tutkimustulokset ilmenevät taulukosta 2. Hehkutushäviön arvot vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 7,2-8,4 %, raudan sakeuttimen alitteessa 9,2-14,6 % ja esineutralointisakassa <0,5-3,9 % välillä. Hehkutushäviön avulla arvioidaan kuiva-aineen orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen määriä. Hehkutushäviölle on annettu viitearvo ongelmajätteen kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle. Tulosten perustella raudan sakeuttimen alitteessa viitearvo 10 % (= 100 000 mg/kg) ylittyi pääosassa vuoden 2012 näytteitä. Orgaanisen hiilien kokonaismäärän (TOC) arvot vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa <2-3 g/kg ja raudan sakeuttimen alitteessa 6-9 g/kg välillä. Esineutralointisakassa pitoisuus oli alle analyysitarkkuusrajan (<2 g/kg). TOC-pitoisuudet eivät ole korkeita. Esimerkiksi pysyvän jätteen kaatopaikalle sijoitettavan jätteen TOCpitoisuuden viitearvo on 3 % (= 30 g/kg= 30 000 mg/kg). Kaikkien jätejakeiden osalta alittuvat kaatopaikoille asetetut viitearvot.

9 Keräilynäytteiden ph-arvo oli loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 8,4-9,3, raudan sakeuttimen alitteessa 5,9-7,2 ja esineutralointisakassa 4-5,4 välillä. Selvästi alhaisin ph on esineutralointisakassa. Siltä osin tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettu viitearvo (ph 6) ei täyttynyt. ph-arvoissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, ehkä lievää keskimääräisten arvojen kohoamista on havaittavissa (kuva 7). Taulukko 2 Kokonaispitoisuuksien vertailu kaatopaikkanormeihin (VNa 202/2006). Kaatopaikkanormit (VNa 202/2006) Hehkutushäviö (LOI) (1, % Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) (1, mg/kg Pysyvän jätteen kaatopaikka (2 - - - 30 000 30 000 30 000 - - - Tavanomaisen jätteen kaatopaikka (3 - - - 50 000 50 000 50 000 6 6 6 Ongelmajätteen kaatopaikka (3,4 10 10 10 60 000 60 000 60 000 - - - Näytteet 646 645 653 646 645 653 646 645 653 Kesä 2010 9,3 11,9 7,8 4000 13000 1000 9 7,1 6 Heinä 2010 9 13,4 4,7 6000 8000 1000 8,9 5,6 3,3 Syys 2010 7,3 11,2 2,2 6000 7000 1000 8,7 5,6 3,3 Loka 2010 8 10,9 1,6 7000 7000 <1000 8,7 5,6 3,8 Marras 2010 8 9,6 2,8 4000 4000 1000 8,7 5,8 4 Joulu 2010 7,7 9,5 1,7 <1000 <1000 <1000 8,6 6,1 3,9 Tammi 2011 8,6 8,4 3,1 9000 9000 <1000 8,8 6,6 4,1 Helmi2011 8,5 11,8 7000 8000-8,8 5,7 - Maalis 2011 8,5 11,4 4,4 5000 5000-8,9 5,5 4,2 Huhti 2011 7,2-2,6 4000 - <2000 9,2-2,9 Touko2011 8,9 11,1 7,7 6000 14000 <2000 8,9 7 4,1 Kesä2011 9,2-7,9 12000-2000 9,3-4,2 Heinä2011 13,4 11,9 3,6 7000 4000 <2000 8,5 7,2 4 Elo2011 10,2 12,8 2,7 6000 9000 <2000 9,6 6,4 4,1 Syys2011 1,8 11,1-9000 <2000-6,6 4,5 Loka2011 7,6 10,8 4 <2000 6000 <2000 9,3 7,3 4,1 Marras2011 6,4 10,1 3,2 <2000 8000 <2000 9,3 7,3 4,3 Joulu2011 6,9 11,2 2,7 <2000 5000 <2000 8,7 6,1 4,2 Tammi2012 7,8 11,6 3,4 2000 7000 <2000 8,4 6,2 4 Helmi2012 7,4 11,7 2,9 2000 9000 <2000 8,6 6,2 5,4 Maalis2012 7,5 12,7 3,9 <2000 7000 <2000 8,6 6 4,1 Huhti2012 14,6 3,5-7000 <2000-5,9 4,1 Touko2012 13,4 1,9-9000 <2000-6,6 4,6 Kesä2012 11,5 3,3-6000 <2000-6,4 5,1 Heinä2012 7,4 11,4 2,3 <2000 7000 <2000 9 6,4 4,1 Elo2012 8,4 9,4 1,6 3000 6000 <2000 9,2 7,2 4,1 Syys2012 8,3 10,4 0,8 2000 6000 <2000 9,3 6,8 4,3 Loka2012 7,2 9,2-2000 7000 <2000 9 6,9 4,3 Marras2012-0,8 - - <2000 - - 5,3 Joulu2012 7,3-2,9 <2000 - <2000 9,3-4,4 1) On sovellettava joko hehkutushäviön tai orgaanisen hiilen (TOC) kokonaismäärän raja-arvoa. 2) Bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleenit (BTEX), polyklooratut bifenyylit (PCB), polyaromaattiset hiilivedyt (PAH) ja mineraaliöljy (C10-C40) määritykset kuuluvat myös pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusperusteisiin. 3) Kelpoisuusperusteet tavanomaisen jätteen ja vakaan reagoimattoman ongelmajätteen sijoittamisessa yhdessä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Vakaata reagoimatonta ongelmajätettä saa sijoittaa vain tavanomaisen katopaikan sellaiseen osaan, johon ei sijoiteta biohajoavaa jätettä. Haponneutralointikapasiteetti (ANC) tulee tutkia ja arvioida tavanomaisen ja ongelmajätteen kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle. 4) Nykyään ns. vaarallinen jäte (VNa 179/2012). ph

10 Kuva 7 Keräilynäytteiden ph-arvot 2010-2012. 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka Haponneutralointikapasiteetti Tarkkailuohjelman mukaan esineutralisointisakasta (653) tulee määrittää myös haponneutralisointikapasiteetti (ANC). Näytteiden esikokeiden mukaan luontainen ph oli lukuun ottamatta kesäkuuta ja marraskuuta < 4, joten standardin (* mukaisesti näytteillä ei ole lainkaan haponneutralisointikapasiteettia. Kesäkuussa ja marraskuussa esineutralisointisakan haponneutralisointikapasiteetti oli huono eli aines on herkkä phmuutoksille (puskurikapasiteetti on huono), kuva 8. *) CEN/TS 15364 (Characterization of waste Leaching behaviour tests Acid and base neutralization capacity test). Kuva 8 Esineutralointisakan (653) haponneutralointikapasiteetti.

11 Haponneutralisointikapasiteetille ei ole esitetty viitearvoja. Valtioneuvoston asetuksen 202/2006 mukaan se on aina tutkittava ja arvioitava tavanomaisen jätteen ja vakaan reagoimattoman ongelmajätteen kaatopaikalle sijoitettavasta jätteestä sekä ongelmajätteen kaatopaikalle sijoitettavasta jätteestä. Selvitysten (Wahlström ym. 2009) mukaan pharvossa 5 neutralisointikapasiteetti on pieni, jos se on noin tasolla 0,2 mol H+/ kg. Jos vastaavasti ph-arvossa 5 neutralointikapasiteetti on noin 3 mol H+ /kg, ovat olosuhteet ph-muutosta vastaan hyvät. Kokonaispitoisuuksien perusteella hehkutushäviön arvot ylittävät raudan sakeuttimen alitteessa pääosin ongelmajätteen kaatopaikalle asetetun viitearvon (10 %). Pysyvän ja tavanomaisen jätteen kaatopaikoille ei ole asetettu viitearvoa hehkutushäviölle. Esineutralointisakan ph-arvo ei täytä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettua viitearvoa. Esineutralointisakan haponneutralisointikapasiteetti on myös huono. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite (646) ja raudan sakeuttimen alite (645) johdetaan kipsisakka-altaalle. Nauhasuotimelta tuleva esineutralointisakka (653) viedään sekundäärikasan pohjalle. 4 LIUKOISUUDET Keräilynäytteistä tehtiin läpivirtaustestejä eli kolonnikokeita (CEN/TS 14405:2004) sekä kaksivaiheisia ravistelutestejä (SFS-EN 12457-3). Yleensä ravistelutestissä saadaan suurempia liukoisuuksia. Laadunvalvontatutkimuksissa liukoisuudet määritetään ravistelutestillä, joka vaatii ajallisesti murto-osan läpivirtaustestiin verrattuna, jonka kesto noin 1 kk. Havaittuja liukoisia pitoisuuksia verrattiin valtioneuvoston asetuksen 202/2006 mukaisiin pysyvän jätteen, tavanomaisen jätteen ja ongelmajätteen kaatopaikalle sijoittamisesta annettuihin kelpoisuusperusteisiin. Liukoisuuskokeissa havaittiin kohonneita pitoisuuksia lähinnä sulfaatin ja liuenneiden aineiden kokonaismääräin (TDS) osalta, esineutralointisakassa myös nikkelin, sinkin ja kadmiumin osalta. Monen metallin osalta (mm. As, Hg, Sb, Sn, Mo) liukoisuudet olivat kaikki / tai pääosin alle analyysitarkkuusrajojen. Seuraavassa liukoisuuksia on tarkasteltu tarkemmin. Oheisissa kuvissa on liukoisuudet esitetty ravistelutestin tuloksista, koska niistä on analysoinnit lähes joka kuukaudelta. Liitteessä 2 on esitetty molempien testin tulokset lukuarvoina. Kuukausittaiset analyysitodistukset ovat toimitettu eri osapuolille tulosten valmistuttua. Nikkelin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa 120-450 mg/kg välillä (kuva 9). Liukoisuudet ylittävät tavanomaisen jätteen kaatopaikan liukoisuusraja-arvon 10 mg/kg sekä ongelmajätteen kaatopaikan raja-arvon 40 mg/kg. Raudan sakeuttimen alitteessa liukoisuudet olivat 0,17-7,54 mg/kg välillä ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa alle analyysitarkkuusrajan. Kuvassa 10 on esitetty nikkelin liukoisuudet esineutralointisakasta molemmilla testeillä. Tuloksista nähdään että testitulokset ovat hyvin lähellä toisiaan, ravisteluliukoisuudet olivat kuitenkin hieman suurempia. Kaikki liukoisuustulokset huomioiden yleensä loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa ja esineutralointisakassa havaittiin ravistelutestissä pääosin lievästi pienempiä arvoja, mutta raudan sakeuttimen alitteessa puolestaan

12 hieman suurempia arvoja. Liitteenä 2 olevissa analyysitulosten yhteenvetotaulukoista ilmenee tulokset tarkemmin. Kuva 9 Nikkelin liukoisuudet keräilynäytteissä 2010-2012 (2-vaiheinen ravistelutesti). 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka TJKP= tavanomaisen jätteen kaatopaikka, OJKP= ongelmajätteen kaatopaikka Kuva 10 Esineutralointisakan nikkelin liukoisuudet ravistelu ja kolonnikokeessa. Sinkin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa 4100-18300 mg/kg välillä (kuva 11). Liukoisuuksissa on ollut suurta vaihtelua ennekin. Liukoisuudet ylittävät tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetetun liukoisuusraja-arvon 50 mg/kg sekä ongelmajätteen kaatopaikalle asetetun raja-arvon 200 mg/kg. Raudan sakeuttimen alitteessa pitoisuudet olivat <0,1-6,2 mg/kg välillä ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa <0,1-0,39 mg/kg.

13 Kuva 11 Sinkin liukoisuudet keräilynäytteissä 2010-2012 (2-vaiheinen ravistelutesti). 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka TJKP= tavanomaisen jätteen kaatopaikka, OJKP= ongelmajätteen kaatopaikka Kadmiumin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa <0,015-72 mg/kg välillä (kuva 12). Liukoisuudet ylittivät pääosin tavanomaisen jätteen kaatopaikan liukoisuusraja-arvon 1 mg/kg sekä ongelmajätteen kaatopaikan raja-arvon 5 mg/kg. Raudan sakeuttimen alitteessa liukoisuudet olivat <0,015-0,73 mg/kg välillä ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa alle analyysitarkkuusrajan (<0,015 mg/kg). Kuva 12 Kadmiumin liukoisuudet keräilynäytteissä 2010-2012 (2-vaiheinen ravistelutesti). 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka TJKP= tavanomaisen jätteen kaatopaikka, OJKP= ongelmajätteen kaatopaikka Kuparin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa <0,1-3,4 mg/kg välillä lukuun ottamatta tammikuun ja huhtikuun selvästi korkeampi arvoja (270-740 mg/kg). Liukoisuudet ylittävät tammi- ja huhtikuussa tavanomaisen jätteen kaatopaikan liukoisuusrajaarvon 50 mg/kg sekä ongelmajätteen kaatopaikan raja-arvon 100 mg/kg. Raudan sakeuttimen alitteessa ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa liukoisuudet olivat molemmissa näytteissä <0,1 mg/kg.

14 Sulfaatin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa 24100-84500 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 82900-185000 mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 23200-44900 mg/kg välillä. Pitoisuudet ylittivät tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetetun raja-arvon 20000 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa myös ongelmajätteenkaatopaikan raja-arvon 50 000 mg/kg (kuva 13). Kuva 13 Sulfaatin liukoisuudet keräilynäytteissä 2010-2012 (2-vaiheinen ravistelutesti). 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka TJKP= tavanomaisen jätteen kaatopaikka, OJKP= ongelmajätteen kaatopaikka Liuenneiden aineiden kokonaismäärät (TDS) vaihtelivat esineutralointisakassa 40300-123000 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 92300-36800 mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 37600-70800 mg/kg välillä (kuva 14). Raudan sakeuttimen alitteessa ylittyy ongelmajätteen kaatopaikan viitearvo 100 000 mg/kg kaikissa kuukausinäytteissä (ravistelutesti) ja esineutralointisakassa vain huhtikuun näytteessä. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa alittuu tavanomaisen jätteen kaatopaikan viitearvon 60 000 mg/kg, osin myös esineutralointisakassa. Kuva 14 TDS keräilynäytteissä 2010-2012 (2-vaiheinen ravistelutesti). 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka TJKP= tavanomaisen jätteen kaatopaikka, OJKP= ongelmajätteen kaatopaikka

15 Liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) pitoisuudet olivat esineutralointisakassa 19-78 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 11-115 mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesssa 9,6-240 mg/kg välillä. Kaikkien liukoisuudet alittavat esimerkiksi pysyvän jätteen kaatopaikan viitearvon 500 mg/kg ja tavanomaisen jätteen kaatopaikan viitearvon 800 mg/kg. Fluoridin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa < 5-39,7 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa <5-13,2 mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesssa <5-61 mg/kg välillä. Pysyvän jätteen kaatopaikalle asetettu viitearvo 10 mg/kg ylittyy etenkin esineutralointisakassa, mutta kaikissa näytteissä alittuvat esimerkiksi tavanomaisen jätteen kaatopaikan viitearvo 150 mg/kg. Kloridin liukoisuudet olivat esineutralointisakassa < 50 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 95-190 mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesssa 53,4-130 mg/kg välillä. Liukoisuudet alittivat kaikilta osin esimerkiksi pysyvän jätteen kaatopaikalle asetetun viitearvon 800 mg/kg. Suodosten ph-arvo oli loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (ravistelutesti) 8,6-9,5 välillä, raudan sakeuttimen alitteessa 6,5-7,3 välillä ja esineutralointisakassa 3,3-5,9 välillä. Suodosten ph-arvolle ei ole asetettu viitearvoa. Kokonaispitoisuusmääritysten yhteydessä tutkitut ph-arvot on esitetty jo aiemmin luvussa 3.2. Suodosten sähkönjohtavuuden arvot vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (ravistelutesti) 520-870 ms/m, raudan sakeuttimen alitteessa 280-420 ms/m ja esineutralointisakassa 240-520 ms/m välillä. Sähkönjohtavuudelle ei ole asetettu viitearvoja. Uraanin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa 0,042-5,7 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 0,26-2,1 mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 0,02-0,31 mg/kg välillä (kuva 15). Esineutralointisakan liukoisuuksissa on ollut tarkkailun aikana suuria vaihteluita. Myös raudan sakeuttimen alitteessa on ollut vaihteluita, mutta huhtikuun jälkeen arvot tasaantuneet. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa arvot ovat olleet koko seurannan ajan pieniä. Uraanin liukoisuudelle ei ole asetettu viitearvoja. Kuva 15 Uraanin liukoisuudet keräilynäytteissä 2010-2012 (2-vaiheinen ravistelutesti). 646= loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, 645= raudan sakeuttimen alite, 653= esineutralointisakka

16 Liukoisuuskokeiden perusteella jätejakeet eivät täytä esimerkiksi pysyvän jätteen eivätkä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettuja normeja. Osin ylittyvät myös ongelmajätteen kaatopaikalle asetetut normit. Suurimmat metallien liukoisuudet havaittiin esineutralointisakassa, jossa sinkin, nikkelin ja osin kadmiumin liukoisuudet olivat koholla. Myös sulfaatin ja liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS) oli koholla. Myös pharvo oli alhaisin eikä se täyttänyt esimerkiksi tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavalle ainekselle asetettua viitearvoa. Esineutralointisakka toimitetaan sekundäärikasan pohjalle. Raudan ja loppuneutraloinnin sakeuttimien alitteissa olivat koholla lähinnä sulfaattipitoisuudet ja liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS). Raudan ja loppuneutraloinnin sakeuttimien alitteet toimitetaan kipsisakka-altaaseen. 5 YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUS Vuonna 2012 jätejakeiden seurantaa on toteutettu kuukausittaisista keräilynäytteistä (loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, raudan sakeuttimen alite, esineutralointisakka), joista on määritetty kokonaispitoisuuksia ja liukoisuusominaisuuksia. Kokonaispitoisuudet. Alkuaineiden kokonaispitoisuuksissa ei havaittu merkittäviä muutoksia aikaisempaan vuoteen lukuun ottamatta lähinnä sinkkiä, jonka pitoisuus esineutralointisakassa kohosi loppuvuonna, mutta ei kuitenkaan vielä ylittänyt tarkkailun aloituskuukauden tasoa (kesäkuu 2010). Nikkelipitoisuuksissa oli raudan ja loppuneutraloinnin alitteissa yksittäisiä kohonneita pitoisuuksia. Pääosin alkuaineiden kokonaispitoisuudet olivat aikaisemmalla tai osin alemmalla tasolla kuin aikaisemmin. Nikkelin kokonaispitoisuudet ylittivät kaikissa kuukausinäytteissä valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun asetuksen 214/2007 mukaisen ylemmän ohjearvotason (150 mg/kg), osin myös ongelmajätteen viitearvo (1000 mg/kg) ylittyi. Esineutralointisakassa sinkin ylempi ohjearvotaso (400 mg/kg) ylittyi, myös ongelmajätteen viitearvo (2500 mg/kg). Esineutralointisakassa havaittiin myös kohonneita kuparin ja kadmiumin pitoisuuksia (ylempi ohjearvotaso ja osin ongelmajätteen viitearvot ylittyivät). Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa sinkin ylempi ohjearvotaso ylittyi muutamassa näytteessä ja kahdessa myös kadmiumin. Kahdessa näytteessä ylittyi myös sinkin ongelmajäteraja-arvo. Uraanin pitoisuudet olivat loppuneutraloinnin ja raudan sakeuttimen alitteissa elojoulukuussa selvästi alempia kuin alkuvuonna, esineutralointisakassa pitoisuudet olivat myös vuonna 2012 tasaisen matalia. Uraanipitoisuudelle ei ole asetettu viitearvoja (VNa 214/2007). Aiemmin sovellettujen ns. SAMASE-ohje- ja raja-arvojen (Ympäristöministeriö 1994) perusteella pitoisuustaso ei ole korkea. Hehkutushäviön arvot ylittivät raudan sakeuttimen alitteessa pääosin ongelmajätteen kaatopaikalle asetetun viitearvon (10 %). Pysyvän ja tavanomaisen jätteen kaatopaikoille ei ole asetettu viitearvoa hehkutushäviölle. Esineutralointisakan ph-arvo ei täytä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettua viitearvoa. Esineutralointisakan haponneutralisointikapasiteetti (ANC) on myös huono. Liukoisuudet. Liukoisuuksissa ei ole vuonna 2012 tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempaan vuoteen. Liukoisuudet olivat pääosin aikaisemmalla tasolla, osin oli havaittavissa myös alempia arvoja. Liukoisuuskokeiden perusteella esineutralointisakassa havaittiin kohonneita sinkin, nikkelin ja kadmiumin liukoisuuksia, myös sulfaatin ja liuenneiden aineiden kokonaismää-

17 rän (TDS) liukoisuudet olivat koholla. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa ja raudan sakeuttimen alitteessa vain sulfaatin ja liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS) olivat koholla. Uraanin liukoisuuksissa on ollut suuria vaihteluita esineutralointisakassa, samoin raudan sakeuttimen alitteessa alkuvuonna. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa arvot ovat olleet koko seurannan ajan pieniä. Uraanin liukoisuudelle ei ole asetettu viitearvoja. Liukoisuudet määritettiin osasta näytteitä sekä ravistelutestillä että läpivirtaustestillä (kolonnikoe). Liukoisuudet olivat pääosin samaa suuruusluokkaa, yleensä loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa ja esineutralointisakassa havaittiin ravistelutestissä pääosin lievästi pienempiä arvoja, mutta raudan sakeuttimen alitteessa puolestaan hieman suurempia arvoja. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite ja raudan sakeuttimen alite johdetaan kipsisakkaaltaalle ja esineutralointisakka läjitetään sekundäärikasan pohjalle. Liuotuskasojen pohjat että läjitysalueet on eristetty vuotojen ja happamien suotovesien estämiseksi pysyvillä bentoniitti- ja muovikerroksilla. Jätejakeiden tarkkailuohjelma on laadittu pääosin vuonna 2006 ja sen laadinnassa on sovellettu valtioneuvoston asetuksen 202/2006 mukaista kaatopaikkakelpoisuuden testausmenettelyä siltä osin kuin se Talvivaaran tyyppiseen kaivostoimintaan soveltuu. Verrattaessa liukoisuuksia esimerkiksi kaatopaikkanormeihin (202/2006) eivät jätejakeet täytä kaikilta osin pysyvän jätteen eivätkä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettuja normeja. Osin ylittyvät myös ongelmajätteen (nykyään ns. vaarallinen jäte) kaatopaikalle asetetut normit. Kaivannaisjätteisiin ei kuitenkaan suoraan sovelleta kaatopaikka-asetuksen mukaisia normeja vaan kaivostoiminnan sivutuotteisiin sovelletaan 15.3.2006 annettua kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa koskevaa direktiiviä (2006/21/EY) ja sen perusteella annettua asetusta kaivannaisjätteistä (379/2008) sekä em. asetuksen muuttamisesta (717/2009). Asetusta kaivannaisjätteistä (379/2008) sovelletaan kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman laatimiseen ja täytäntöönpanoon, kaivannaisjätteen jätealueen perustamiseen, hoitoon, käytöstä poistamiseen ja jälkihoitoon, kaivannaisjätteen hyödyntämiseen tyhjässä louhoksessa sekä kaivannaisjätteen jätehuollon tarkkailuun, valvontaan ja seurantaan. Jatkotoimenpiteet Jätejakeiden tarkkailua toteutetaan toukokuun 2013 loppuun saakka nykyiseen tapaan eli keräilynäytteet (loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, raudan sakeuttimen alite, esineutralointisakka) otetaan kuukausittain, mutta rinnakkaisia läpivirtaustestejä (kolonnikoe) tehdään vain kerran tänä aikana esimerkiksi huhtikuun näytteistä. Tämä on perusteltua, koska tarkkailutulosten perusteella 2-vaiheisella ravistelutestillä ja läpivirtaustestillä saadut tulokset ovat pääosin samaa suuruusluokkaa. Loppuvuoden (kesä-joulukuu) tarkkailusta tulee tarkempi esitys myöhemmin. Tarkkailun jatkosta päättää Kainuun ELY-keskus.

18 6 VIITTEET Dahlbo Helena 2002. Jätteen luokittelu ongelmajätteeksi, arvioinnin perusteet ja menetelmät. Ympäristöopas 98. Suomen ympäristökeskus. Heikkinen Päivi M., Aatos Soile, Nikkarinen Maria ja Taipale Riikka 2009. Luonnonkivituotannon sivukiviin liittyvät ympäristövaikutukset ja ympäristökelpoisuuden testaaminen. S/49/0000/2007/53 19.11.2007. Geologian tutkimuskeskus. Itä- Suomen yksikkö. Kuopio. Geologian tutkimuskeskus, valtakunnallinen taustapitoisuusrekisteri (http://www.geo.fi/tapir/). Kauppila, P., Räisänen, M.L. ja Myllyoja, S. 2011. Metallikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt. Suomen ympäristö 29/2011. Suomen ympäristökeskus. Koljonen, T. 1992 (toim.). Suomen geokemian atlas. Osa 2: Moreeni. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. Pöyry Environment Oy 2008. Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma. 9M607140, 17.8.2007, täyd. 8.4.2008. Talvivaara Projekti Oy. Reinikainen Jussi 2007. Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Suomen ympäristö 23/2007. Suomen ympäristökeskus. Räisänen, M.L., Nikkarinen, M., Lehto, O. ja Aatos, S. 2002. Liukoisuustesti- ja heikkouuttomenetelmät kaivannaisteollisuuden sivutuotteiden ympäristö- ja kaatopaikkakelpoisuuden määrittämisessä. Raportti S44/0000/1/2002. Geologian tutkimuskeskus, Kuopion yksikkö. Valtioneuvoston asetus (202/2006) kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta. Valtioneuvoston asetus (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista. Valtioneuvoston asetus (379/2008) kaivannaisjätteistä. Valtioneuvoston asetus (717/2009) kaivannaisjätteistä annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta. Wahlström, M. ym. 2001. ja Mroueh. U-M. ym. 2000. Sivutuotteet maarakenteissa. Käyttökelpoisuuden osoittaminen. TEKES. Helsinki Wahlström Margareta, Laine-Ylijoki Jutta, Kaartinen Tommi, Hjelmar Ole och Bendz David 2009. Acid neutralization capacity of waste specification of requirement stated in landfill regulations. TemaNord 2009:580. Ympäristöministeriö 1994. Saastuneet maa-alueet ja niiden käsittely Suomessa. Saastuneiden maa-alueiden selvitys- ja kunnostusprojekti; loppuraportti. Muistio 5/1994. Ympäristöministeriö 2007. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007.

Talvivaara Sotkamo Oy, Jätejakeiden tarkkailu Analyysitulokset Suomen Ympäristöpalvelu Oy Kokonaispitoisuudet (osa tutkituista alkuaineista) 646 Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) Vertailuarvoina oheisessa taulukossa on valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset ns. Pima-ohjearvot ja vaaralliselle jätteelle (ent. ongelmajäte) määrittämät arvot (Ympäristöministeriö 2007). Huom! Kaikille alkuaineille ei ole viitearvoja. Aine/muuttuja Arseeni (As) Barium (Ba) Kadmium (Cd) Koboltti (Co) Kromi (Cr) Kupari (Cu) Elohopea (Hg) Mangaani (Mn) Molybdeeni (Mo) Nikkeli (Ni) Lyijy (Pb) Antimoni (Sb) Seleeni (Se) Sinkki (Zn) Tina (Sn) Vanadiini (V) Rikki (S) Kalsium (Ca) Fosfori (P) Uraani (U) mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Kynnysarvo 5-1 20 100 100 0,5 - - 50 60 2-200 - 100 - - - Alempi oa 50-10 100 200 150 2 - - 100 200 10-250 - 150 - - - (50) 1 Ylempi oa 100-20 250 300 200 5 - - 150 750 50-400 - 250 - - - (500) 1 Ongelmajäte (2 1000-100 1000 1000 2500 1000 - - 1000 2500 2500-2500 - 10000 - - - Kesä 2010 <3 5 1,1 13 4 <2 <0,04 65500 <1 840 8 <4 10 120 <2 <1 136000 164000 22 16 Heinä 2010 <3 7 0,89 5 8 2 <0,04 75700 <1 480 10 <4 14 18 <2 <1 120000 132000 <10 46 Syys 2010 <3 10 <0,3 6 7 2 <0,04 60200 <1 870 8 <1 <4 130 <2 <1 134000 143400 <10 - Loka 2010 <3 8 <0,3 4 <2 2 <0,04 51700 <1 570 9 1,4 5 22 <2 <1 115000 132000 <10 21 Marras 2010 <3 7 <1,5 7 4 <2 <0,04 57100 <1 920 9 <4 <4 14 <2 <10 119000 128000 <20 - Joulu 2010 <3 7 <0,3 5 <2 2 <0,04 56300 <1 520 7 1 7 9 <2 4 149000 138000 <20 63 Tammi 2011 <3 6,1 <0,3 3,5 <2 <2 <0,04 55000 <1 320 8,6 2,9 7,6 11 <3 2,6 131000 108000 <20 - Helmi 2011 <3 7,6 <0,3 4,5 <2 2,1 <0,04 46700 <1 400 8,1 1,8 6,1 8 <3 3,1 116000 137000 22 44 Maalis 2011 <3 7,7 <0,3 12 3,3 3 <0,04 49500 <1 830 6,3 <1 <3 18 <3 4,5 136000 133000 28 31 Huhti 2011 <3 9 0,63 5,4 2,7 7,8 <0,04 44800 <1 384 7,9 <1 7,5 19 <3 3,1 140400 161500 25 19 Touko2011 <3 6,2 1,1 9,3 <2 7,8 <0,04 45400 <1 687 6 <1 <3 268 <3 6,4 142000 171400 23 21 Kesä2011 <3 3,3 1,5 12 <2 5,4 <0,04 60200 <1 650 4,9 <1 18 348 <3 8,2 133000 127000 34 5 Heinä2011 <3 1,8 <0,3 12 <2 <2 <0,04 52600 <1 800 5,3 <1 18 92 <3 2,5 157000 58600 <20 33 Elo2011 <3 3 0,61 16 <2 8 <0,04 46700 <1 894 3,9 <1 <3 732 <3 3 124000 137000 <20 14 Loka2011 <3 4,2 0,67 9,5 5,1 <2 <0,04 37900 <1 686 4,6 <3 <3 500 <3 4,1 120000 155000 20 25 Marras2011 <3 8,1 0,33 7 3,2 <2 <0,04 40700 <1 527 7,2 <1 5,3 109 <3 2,9 139000 188000 <20 22,8 Joulu2011 <3 1,7 <0,3 4,2 3,2 <2 <0,04 39100 <1 340 <3 <3 <3 25 <3 6,4 143000 173000 21 30 Tammi2012 <3 4,9 0,63 11 4,1 2,5 <0,04 41900 <1 700 <3 <1 <3 460 <3 16 141000 161000 70 80 Helmi 2012 <3 10 0,83 3,6 5,4 2,9 <0,04 43300 <1 290 <3 <3 <3 96 <3 16 148000 181000 91 66 Maalis2012 <3 7,7 1 5,4 3,1 2,3 <0,04 46000 <1 470 <3 <3 <3 150 <3 3,1 142000 177000 <20 69 Huhti2012 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Touko2012 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Kesä2012 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Heinä2012 <3 <1 48 63 7,3 38 <0,04 39400 <1 2170 <3 <3 <3 8550 <3 3,7 146000 185000 <20 77 Elo2012 <3 <1 27 38 <2 27 <0,04 42600 <1 1500 <3 <3 <3 4320 <3 3,5 144000 187000 <20 19 Syys2012 <3 4,1 4,2 14 <2 4,9 <0,04 39300 <1 730 3,5 <1 <3 1130 <3 2,8 134000 170000 <20 14 Loka2012 <3 3,7 2,4 12 2 2,7 <0,04 33200 <1 630 4,1 <3 <3 920 <3 3,4 121000 153000 24 21 Marras2012 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Joulu2012 <3 3,7 0,87 9,6 <2 <2 <0,04 48300 <1 630 <3 <3 <3 150 <3 2,1 148000 190000 <20 13 1) Pima-asetuksessa 214/2007 ei ole asetettu uraanille viitearvoja. Ohessa suluissa olevat arvot ovat aikaisemmin sovellettuja ns. SAMASE-ohje ja raja-arvoja. 2) Nykyään ns. vaarallinen jäte (Vna 179/2012). Vaarallisen jätteen virallisia raja-arvoja ei ole vielä annettu. Jätteen luokittelua ongelmajätteeksi (Dalbo 2002) ja ympäristöministeriön ohjeen 2/2007 liitteen 14 arvoja voidaan käyttää soveltuvin osin suunnittelun apuna. Ohessa on ympäristöministeriön ohjeen mukaiset viitearvot (Ympäristöministeriö 2007).

Talvivaara Sotkamo Oy, Jätejakeiden tarkkailu Analyysitulokset Suomen Ympäristöpalvelu Oy Kokonaispitoisuudet (osa tutkituista alkuaineista) 645 Raudan sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) Vertailuarvoina oheisessa taulukossa on valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset ns. Pima-ohjearvot ja vaaralliselle jätteelle (ent. ongelmajäte) määrittämät arvot (Ympäristöministeriö 2007). Huom! Kaikille alkuaineille ei ole viitearvoja. Aine/muuttuja Arseeni (As) Barium (Ba) Kadmium (Cd) Koboltti (Co) Kromi (Cr) Kupari (Cu) Elohopea (Hg) Mangaani (Mn) Molybdeeni (Mo) Nikkeli (Ni) Lyijy (Pb) Antimoni (Sb) Seleeni (Se) Sinkki (Zn) Tina (Sn) Vanadiini (V) Rikki (S) Kalsium (Ca) Fosfori (P) Uraani (U) mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Kynnysarvo 5-1 20 100 100 0,5 - - 50 60 2-200 - 100 - - - Alempi oa 50-10 100 200 150 2 - - 100 200 10-250 - 150 - - - (50) 1 Ylempi oa 100-20 250 300 200 5 - - 150 750 50-400 - 250 - - - (500) 1 Ongelmajäte (2 1000-100 1000 1000 2500 1000 - - 1000 2500 2500-2500 - 10000 - - - Kesä 2010 <3,0 3 0,6 6 17 <2 <0,04 18000 <1 380 7 <4 <4 37 <2 83 117000 176000 230 130 Heinä 2010 <3 2 0,68 6 17 <2 <0,04 39200 <1 730 6 <4 7 21 <2 64 163000 129000 180 100 Syys 2010 <3 7 <0,3 4 15 <2 <0,04 27700 <1 510 3 <1 <4 26 <2 85 140900 152000 230 - Loka 2010 <3 5 <0,3 5 20 <2 <0,04 21700 <1 610 4 <1 <4 14 <2 120 128000 146000 350 140 Marras 2010 <3 11 <0,3 8 28 2 <0,04 20600 <1 660 <3 <4 <4 89 <2 160 154000 163000 480 - Joulu 2010 <3 5 <0,3 7 26 <2 <0,04 24000 <1 670 4 <1 <4 22 <2 190 155000 173000 470 100 Tammi 2011 <3 19 <0,3 3,4 22 2,1 <0,04 14500 <1 170 4 <3 <3 11 <3 110 108000 185000 380 - Helmi 2011 <3 8,7 <0,3 6,8 24 <2 <0,04 21300 <1 490 3,7 <1 <3 14 <3 130 139000 129000 410 130 Maalis 2011 <3 3,5 <0,3 11 27 <2 <0,04 20000 <1 770 3,9 <1 <3 20 <2 140 168000 136000 540 170 Touko2011 <3 15 <0,3 10 26 <2 <0,04 12400 <1 762 3 <1 4,1 40 <2 142 136000 205000 531 160 Heinä2011 <3 6,5 <0,3 11 30 <2 <0,04 15600 <1 541 3,8 <1 5 25 <3 147 151000 166000 660 140 Elo2011 <3 5,5 0,34 13 26 <2 <0,04 18500 <1 709 4,5 <1 <3 75 <3 126 147000 134000 529 87 Syys2011 <3 7,4 <0,3 3,7 31 <2 <0,04 13800 <1 227 3 <1 5,4 8,6 <3 161 130000 184200 633 120 Loka2011 <3 3,9 <0,3 12 34 <2 <0,04 10400 <1 674 <3 <3 <3 31 <3 155 119000 159000 708 120 Marras2011 <3 4,4 <0,3 6,6 27 <2 <0,04 13100 <1 341 3,2 <1 <3 7,7 <3 126 130000 183000 559 119 Joulu2011 <3 5,3 <0,3 11 42 <2 <0,04 13300 <1 430 <3 <1 <3 29 <3 200 148000 145000 750 121 Tammi2012 <3 7 <0,3 14 29 <2 <0,04 18500 <1 670 <3 <3 <3 28 <3 130 148000 148000 530 140 Helmi 2012 <3 6 0,33 12 32 2,7 <0,04 18800 <1 540 <3 <1 <3 40 <3 110 147000 150000 540 150 Maalis2012 <3 7 0,39 23 15 <2 <0,04 19100 <1 1050 <3 <1 <3 35 <3 49 136000 148000 280 130 Huhti2012 <3 5,3 3 65 14 22 <0,04 21100 <1 3490 <3 <3 <3 670 <3 47 150000 140000 280 140 Touko2012 <3 6,3 <0,3 8,4 19 <2 <0,04 11900 <1 420 <3 <1 <3 52 <3 61 134000 177000 370 170 Kesä2012 <3 6,4 <0,3 6,4 24 <2 <0,04 12000 <1 310 <3 <1 <3 34 <3 73 151000 16600 500 160 Heinä2012 <3 3,6 <0,3 7,5 19 <2 <0,04 14500 <1 360 <3 <1 <3 23 <3 59 151000 162000 410 150 Elo2012 <3 2 <3 15 19 7,8 <0,04 10100 <1 610 <3 <1 <3 140 <3 52 133000 171000 350 110 Syys2012 <3 2,5 <0,3 5,8 20 <2 <0,04 11800 <1 300 <3 <1 <3 21 <3 56 139000 143000 360 96 Loka2012 <3 2,5 0,64 19 22 6 <0,04 10200 <1 720 <3 <3 <3 90 <3 60 147000 162000 340 97 Marras2012 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Joulu2012 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 1) Pima-asetuksessa 214/2007 ei ole asetettu uraanille viitearvoja. Ohessa suluissa olevat arvot ovat aikaisemmin sovellettuja ns. SAMASE-ohje ja raja-arvoja. 2) Nykyään ns. vaarallinen jäte (Vna 179/2012). Vaarallisen jätteen virallisia raja-arvoja ei ole vielä annettu. Jätteen luokittelua ongelmajätteeksi (Dalbo 2002) ja ympäristöministeriön ohjeen 2/2007 liitteessä 14 arvoja voidaan käyttää soveltuvin osin suunnittelun apuna. Ohessa on ympäristöministeriön ohjeen mukaiset viitearvot (Ympäristöministeriö 2007).

Talvivaara Sotkamo Oy, Jätejakeiden tarkkailu Analyysitulokset Suomen Ympäristöpalvelu Oy Kokonaispitoisuudet (osa tutkituista alkuaineista) 653 Esineutralointisakka nauhasuotimelta (sekundäärikasan pohjalle) Vertailuarvoina oheisessa taulukossa on valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset ns. Pima-ohjearvot ja vaaralliselle jätteelle (ent. ongelmajäte) määrittämät arvot (Ympäristöministeriö 2007). Huom! Kaikille alkuaineille ei ole viitearvoja. Aine/muuttuja Arseeni (As) Barium (Ba) Kadmium (Cd) Koboltti (Co) Kromi (Cr) Kupari (Cu) Elohopea (Hg) Mangaani (Mn) Molybdeeni (Mo) Nikkeli (Ni) Lyijy (Pb) Antimoni (Sb) Seleeni (Se) Sinkki (Zn) Tina (Sn) Vanadiini (V) Rikki (S) Kalsium (Ca) Fosfori (P) Uraani (U) mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Kynnysarvo 5-1 20 100 100 0,5 - - 50 60 2-200 - 100 - - - Alempi oa 50-10 100 200 150 2 - - 100 200 10-250 - 150 - - - (50) 1 Ylempi oa 100-20 250 300 200 5 - - 150 750 50-400 - 250 - - - (500) 1 Ongelmajäte (2 1000-100 1000 1000 2500 1000 - - 1000 2500 2500-2500 - 10000 - - - Kesä 2010 <3 5 240 32 <2 630 <0,04 220 <1 970 <3 5 <4 191000 <2 <1 259000 185000 27 2,9 Heinä 2010 <3 5 2,9 61 <2 12 <0,04 950 <1 4120 3 <4 <4 13400 <2 2 232000 248000 32 9,9 Syys 2010 <3 12 2,6 24 2 11 <0,04 1680 <1 1510 <3 <4 <4 5100 <2 4 217000 249000 25 - Loka 2010 <3 7 2,3 37 <2 11 <0,04 520 <1 1250 <3 <4 <4 10300 <2 3 213000 251000 38 5 Marras 2010 <3 31 4,6 45 7 29 <0,04 160 <1 1360 <3 <4 <4 11040 <2 8 187000 229000 160 - Joulu 2010 <3 7 8,2 26 2 24 <0,04 460 <1 690 <3 <1 <4 9100 <2 4 222000 249000 33 4 Tammi 2011 <3 12 44,7 29 2,4 472 0,075 120 <1 280 <3 <3 <3 9170 <3 3,2 147000 140500 <20 - Maalis 2011 <3 8,7 470 65 2,8 6900 <0,04 500 <1 1140 4,5 <1 <3 14200 <3 7,5 336000 308000 50 6,6 Huhti 2011 <3 8 13 16 3,3 156 <0,04 480 <1 480 5,2 <1 <3 3860 <3 7,9 289100 307600 119 2,1 Touko2011 <3 15 15,5 120 2,9 175 <0,04 742 <1 2050 4 <1 <3 15200 <3 5,5 298000 312000 37 15 Kesä2011 <3 5,8 10,6 24,7 2,5 95 <0,04 1310 <1 918 3,8 <1 <3 2830 <3 9,7 231700 273000 79 4,3 Heinä2011 <3 15 12 16 4,4 66 <0,04 797 <1 590 <3 <3 <3 4500 <3 8,3 261000 278000 89 2,1 Elo2011 <3 15 12,5 7,4 3,3 61 <0,04 440 <1 227 <3 <3 <3 3200 <3 6,2 234000 251500 61 0,8 Syys2011 <3 14 3,7 3,8 3,2 17 <0,04 259 <1 106 <3 <3 <3 4030 <3 6,5 271000 323000 87 1 Loka2011 <3 7,4 13,4 10 2,8 74 <0,04 332 <1 330 <3 <3 <3 8850 <3 5,6 252000 280000 52 2,1 Marras2011 <3 5,4 9,6 23 2,3 158 <0,04 1040 <1 705 <3 <1 <3 11600 <3 5,1 224000 243000 40 4,4 Joulu2011 3,5 13 12 13 3,2 46 <0,04 410 <1 300 3 <1 <3 8360 <3 4,6 269000 284000 34 2 Tammi2012 3,9 11 51 10 2,6 1040 <0,04 210 <1 210 4,5 <1 <3 13400 <3 2,4 294000 321000 39 2,3 Helmi2012 5,3 4,9 145 14 <2 7210 <0,04 600 <1 230 <3 <1 <3 27900 <3 2,4 262000 257000 32 12 Maalis2012 <3 7,7 67 35 3,1 410 <0,04 1100 <1 470 <3 <1 <3 21200 <3 3,3 235000 234000 37 4,7 Huhti2012 <3 8,6 72 12 2 540 <0,04 950 <1 430 <3 <3 <3 14000 <3 2,9 250000 259000 40 5,7 Touko2012 <3 5,3 11,1 7,1 <2 87 <0,04 290 <1 200 3 <3 <3 18400 <3 2,4 240000 268000 64 3,1 Kesä2012 <3 6,5 200 17 3,1 1050 <0,04 980 <1 440 <3 <3 <3 19700 <3 4 203000 223000 94 4,7 Heinä2012 <3 3,3 5,9 7,8 <2 21 <0,04 440 <1 180 <3 <3 <3 17500 <3 2 218000 250000 91 2,2 Elo2012 <3 2 30 9,8 <2 99 <0,04 630 <1 300 <3 <3 <3 14000 <3 2,4 252000 289000 85 1,8 Syys2012 <3 2,3 110 12 <2 920 <0,04 460 <1 250 <3 <3 <3 24700 <3 2,1 220000 239000 91 1,9 Loka2012 <3 3,8 190 20 <2 2970 <0,04 190 <1 370 4,2 <3 <3 32200 <3 2,2 212000 223000 69 1,4 Marras2012 <3 4,1 200 10 2,1 1860 <0,04 270 <1 200 <3 <1 <3 67700 <3 2,5 241000 247000 46 1,1 Joulu2012 3,4 12 94 27 2,1 800 <0,04 400 <1 160 <3 <1 <3 92000 <3 2,7 244000 245000 39 1,3 1) Pima-asetuksessa 214/2007 ei ole asetettu uraanille viitearvoja. Ohessa suluissa olevat arvot ovat aikaisemmin sovellettuja ns. SAMASE-ohje ja raja-arvoja. 2) Nykyään ns. vaarallinen jäte (Vna 179/2012). Vaarallisen jätteen virallisia raja-arvoja ei ole vielä annettu. Jätteen luokittelua ongelmajätteeksi (Dalbo 2002) ja ympäristöministeriön ohjeen 2/2007 liitteen 14 arvoja voidaan käyttää soveltuvin osin suunnittelun apuna. Ohessa on ympäristöministeriön ohjeen mukaiset viitearvot (Ympäristöministeriö 2007).