Suomen vastaukset vihreässä kirjassa esitettyihin kysymyksiin Yleistä Suomi suhtautuu myönteisesti sellaisiin liikkuvuuden helpottamista koskeviin aloitteisiin, joita voidaan pitää perusteltuina sekä jäsenvaltioiden että yksittäisten kansalaisten näkökulmasta. Kannatamme sitä, että ammattipätevyysdirektiivin säännökset ovat selkeät ja yksinkertaiset. Sääntelyn lisäämisen sijaan huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä ennen muuta erityisesti viranomaisyhteistyön kehittämiseen olemassa olevia työkaluja ja sähköisiä menettelyjä hyödyntämällä. Suomen mielestä suuri osa niistä yhteydenotoista, jotka saadaan SOLVIT-palveluun, voitaisiin käsitellä IMI-järjestelmässä suoraan toimivaltaisten viranomaisten kesken ja siten välttää kansalaisille aiheutuvat käytännön ongelmat ja käsittelyn viiveet. Komission pyrkimys tehostaa IMI-järjestelmän käyttöä on näin ollen erittäin kannatettavaa. Eurooppalainen ammattikortti Kysymys 1: Onko teillä huomautettavaa lähettävän jäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten rooleista? Suomi suhtautuu varauksella ehdotettuun eurooppalaisen ammattikortin käyttöönottoon. Mahdollisena ongelmana pidetään muun muassa sitä, että kortin myöntämisen jälkeen tapahtuneet muutokset eivät kirjaudu ammattikorttiin. Esimerkiksi henkilön ammattitaidossa tai ammatinharjoittamisoikeudessa ammattipätevyyden hankkimisen jälkeen tapahtuneet muutokset eivät tule riittävällä tavalla vastaanottavan maan viranomaisen tietoon. Ammattikortin käyttöönotto ei takaisi sitä, että korttia ei voida väärentää tai että kortin haltijalla on ilmoitetun mukainen pätevyys. Kortin käyttöönotosta huolimatta hakijan henkilöllisyys olisi joka tapauksessa erikseen varmennettava samalla tavoin kuin nykyisin. Kortin tarkasta sisällöstä ei ole vielä esitystä, mutta vaikuttaa siltä, että ensisijaisesti ammattikortti toteaa saman, mikä usein käy ilmi tutkintotodistuksesta tai sen liitteestä eli pätevyyden lähtömaassa. On myös mahdollista, että uusi kortti hämmentää kansalaisia nykytilanteessa, jossa on jo olemassa erilaisia eurooppalaisia ja kansallisia asiakirjoja ja kortteja eri ammattiryhmille. Vihreässä kirjassa esitetään, että jos kotijäsenvaltiossa ei säännellä jonkin tietyn ammatin harjoittamista, olisi kyseisen jäsenvaltion määritettävä, mikä toimivaltainen viranomainen vastaa kortin myöntämisestä. Epäselväksi kuitenkin jää, mitä tietoja ammattikorttiin voitaisiin tällöin sisällyttää. Miten toimivaltainen viranomainen voisi todeta henkilön päteväksi, jos pätevyysvaatimuksia ei ole? Eurooppalainen ammattikortti vaatii myös tältä osin vielä paljon lisäpohdintoja. Suomi kannattaa sitä, ettei ammattikortista tehtäisi pakollista. Tämä linjaus voi kuitenkin käytännössä johtaa kahteen eri järjestelmään ja vaarana on, että kansalaisten ja työnantajien näkökulmasta tilanne muuttuisi entistä sekavammaksi.
Kysymys 2: Oletteko yhtä mieltä siitä, että ammattikortista olisi seuraavia vaikutuksia kortinhaltijan tavoitteiden mukaisesti? a) Kortinhaltija muuttaa väliaikaisesti (väliaikainen liikkuvuus): - Vaihtoehto 1: kortti tekisi tarpeettomaksi ilmoituksen, jota jäsenvaltiot voivat tällä hetkellä direktiivin 7 artiklan nojalla edellyttää. - Vaihtoehto 2: ennakkoilmoitusmenettely säilyy, mutta kortti voitaisiin esittää ilmoitukseen liitettävien asiakirjojen sijasta. Suomi katsoo, että ammattikortin käyttöönottoa tulee harkita ainoastaan automaattisen tunnustamisen ammateissa. Suomi ei kannata ammattikortin käyttöönottoa yleisen järjestelmän piirissä. Suomen mielestä ennakkoilmoitusmenettelyn tulee säilyä ammattikortin käyttöönotosta huolimatta, koska terveysalan ja eläinlääkärin ammattitoimintaa ei ole käytännössä mahdollista valvoa eikä mahdollisiin potilasturvallisuuteen liittyviin ongelmiin puuttua, elleivät ammatinharjoittajat ole toimivaltaisen viranomaisen tiedossa. Vihreässä kirjassa on esitetty, että kortin esittäminen nopeuttaisi tunnustamismenettelyä, ja kohdejäsenvaltion olisi tehtävä päätös kahdessa viikossa kolmen kuukauden sijasta. Tältä osin Suomi tuo esille yhdenvertaisen kohtelun näkökulman: kun ammattikortti ei ole pakollinen, voidaanko kortinhaltija asettaa parempaan asemaan kortittomaan henkilöön verrattuna. Suomi ei kannata säädettyjen tunnustamishakemusten enimmäiskäsittelyaikojen lyhentämistä. Tosiasiallisten käsittelyaikojen lyhentäminen olisi kuitenkin mahdollista esim. sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää eli IMI-järjestelmää tehostamalla, kuten vastausaktiivisuutta lisäämällä ja vastausaikoja lyhentämällä. Suomen mielestä IMI-järjestelmän tehostettu ja laajennettu käyttö pätevyyksien selvittämisessä vastaisikin kokonaisuudessaan niihin tarpeisiin, joita varten ammattikorttia ollaan luomassa. Ammattiin kuuluvat tehtävät ja osittaisen pätevyyden periaate Kysymys 3: Katsotteko, että osittaisen pätevyyden periaatteen sekä sen soveltamista koskevien erityisehtojen sisällyttämisestä direktiiviin olisi merkittävää hyötyä? (Ilmoittakaa syyt, joiden vuoksi osittaisen pätevyyden periaatteesta pitäisi mielestänne poiketa.) Suomi katsoo, että osittaisen pätevyyden periaate sopii vain joihinkin ammatteihin. Osittaisen pätevyyden periaatteen haittapuolena on, että työelämässä syntyy sekaannusta, jos kelpoisuuksia myönnetään vain tiettyihin tehtäviin. Esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattipätevyyden tunnustamiseen periaate ei sovellu, koska se saattaisi vaarantaa potilasturvallisuutta ja aiheuttaisi ongelmia valvonnan kannalta. Osittaisen pätevyyden periaatteen käyttö pitäisi rajata tarkkaan niin, ettei jäsenvaltiolle synny velvoitetta poiketa kansallisista kelpoisuusvaatimuksista. Yhteisten vähimmäisvaatimusten uudelleen muotoilu Kysymys 4: Oletteko samaa mieltä siitä, että nykyistä yhteisten vähimmäisvaatimusten laadinnassa sovellettavaa kynnystä (kaksi kolmasosaa jäsenvaltiosta) voitaisiin laskea yhteen kolmasosaan eli yhdeksään 27:sta jäsenvaltiosta? Katsotteko, että suhteellisuusperiaatteeseen
perustuvaa sisämarkkinatestiä tarvitaan varmistamaan, että yhteisistä vähimmäisvaatimuksista ei muodostu estettä järjestelmän ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden palveluntarjoajille? Suomi suhtautuu varauksellisesti yhteisten vähimmäisvaatimusten laadinnassa sovellettavan kynnyksen laskemiseen. Suomi näkee vaarana sen, että järjestelmän ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden kansalaisten asema voi käytännössä heiketä. Vihreässä kirjassa esitetyn sisämarkkinatestin käsite ja sisältö jäävät epäselväksi. Ammatillisen pätevyyden tunnustaminen säännellyissä ammateissa Kysymys 5: Onko tiedossanne sellaisia säänneltyjä ammatteja, joissa EU-kansalaiset voisivat joutua tilanteeseen, että tietyssä toiminnassa kotijäsenvaltiossaan jo valmiiksi toimivaa EUkansalaista koskeekin vastaanottavassa jäsenvaltiossa perusteeton ja suhteeton pätevyysvaatimus sen tasoisena tai laatuisena, ettei hän voi suorittaa korvaavia toimenpiteitä, jolloin ainoaksi keinoksi jäisi suorittaa pätevyyden antava koulutus alusta loppuun vastaanottavassa jäsenvaltiossa? Mainitkaa ammatti ja pätevyys sekä kertokaa syitä, joiden vuoksi tällainen tilanne ei olisi perusteltu. Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt vihreästä kirjasta lausuntoja eri sidosryhmätahoilta. Lausunnoissa ei juurikaan tuotu esille kysymyksessä tarkoitettuja ongelmia. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer (Finnish Union of Practical Nurses is the largest union in Finland for those with an upper secondary level qualification in the social and health care sectors and for students of this field. The largest group within SuPer consist of members with a diploma in practical nursing.) on lausunnossaan todennut kysymyksen osalta seuraavaa: "Tutkintojen tunnustamismahdollisuudesta ei useinkaan tiedetä. Hoitoalalla sekä sosiaali- että terveydenhuollossa saatetaan työskennellä koulutusta vastaamattomissa tehtävissä pitkiäkin aikoja vaikka kielitaito olisikin riittävä. Kaikki hyötyisivät siitä, että tutkintojen tunnustamismahdollisuuksia koskevaa tietoa olisi paremmin saatavilla. Tämä koskee jäseniämme Eu-maissa sekä tänne tulevia lähihoitajina toimivia Eu-kansalaisia. Kokemuksemme mukaan liian usein heidät ohjataan suorittamaan koko tutkinto alusta alkaen." Suomen Lääkäriliitto (The Finnish Medical Association is a professional organization of which almost all doctors practising in Finland are members.) on lausunnossaan todennut kysymyksen osalta seuraavaa: Tällainen tilanne voi periaatteessa syntyä sellaisten lääketieteen erikoisalojen kohdalla, joita ei ole mainittu ammattipätevyysdirektiivin liitteessä. Vastaanottava valtio voi tällöin asettaa kohtuuttomia pätevyysvaatimuksia ja jopa koko koulutuksen uudelleen suorittamista. Muilta osin lausunnossa ei tuotu esille tiedossa olevia tai koettuja ongelmia. Tiedonsaanti ja sähköinen viranomaisasiointi Kysymys 6: Olisiko jäsenvaltiot mielestänne velvoitettava varmistamaan, että ammattipätevyyden tunnustamisessa toimivaltaisia viranomaisia ja tarvittavia asiakirjoja koskevat tiedot ovat saatavana kaikissa jäsenvaltioissa verkossa keskusyhteyspisteiden kautta? Tukisitteko velvoitetta, jonka mukaan kaikkien ammattihenkilöiden on voitava hoitaa pätevyyden tunnustamiseen liittyvät toimet internetin välityksellä?
Väliaikainen liikkuvuus Suomi kannattaa sitä, että jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että ammattipätevyyden tunnustamisessa toimivaltaisia viranomaisia ja tarvittavia asiakirjoja koskevat tiedot ovat saatavana kaikissa jäsenvaltioissa verkossa keskusyhteyspisteiden kautta. Neuvonta ja asiointi tulisi tapahtua ammattipätevyysdirektiivin kansallisen yhteystahojen kautta. Ei kuitenkaan ole estettä sille, että keskusyhteyspiste kytkettäisiin osaksi palveludirektiivin keskitettyä asiointipistettä. Toiminnot eivät siten välttämättä ole vaihtoehtoisia, vaan mahdollisesti toisiaan täydentäviä. Suomi katsoo, että jäsenvaltioita tulisi kannustaa sähköisten asiointijärjestelmien kehittämiseen, mutta ei kannata tähän liittyvien velvoitteiden asettamista. Kysymys 7: Katsotteko, että kahden vuoden ammattikokemusta koskevaa vaatimusta ei pitäisi soveltaa jonkin ammatin harjoittamista sääntelemättömästä jäsenvaltiosta saapuvaan ammattihenkilöön silloin, kun kuluttaja ylittää rajoja eikä valitse vastaanottavassa jäsenvaltiossa toimivaa paikallista ammatinharjoittajaa? Olisiko vastaanottavalla jäsenvaltiolla tästä huolimatta säilytettävä oikeus vaatia ennakkoilmoitusta tällaisissa tapauksissa? Suomi kannattaa kahden vuoden ammattikokemusta koskevan vaatimuksen uudelleentarkastelua. Oikeus vaatia ennakkoilmoitus tulee kuitenkin voida säilyttää kuluttajansuojaan ja potilasturvallisuuteen liittyvien näkökohtien huomioon ottamiseksi. Kysymys 8: Pidättekö mahdollisena, että säännellyn ammatillisen koulutuksen käsite voisi pitää sisällään kaiken jossakin jäsenvaltiossa tunnustettavan, ammatin harjoittamisen kannalta tarpeellisen koulutuksen, eikä vain sellaista koulutusta, joka on erityisesti suunnattu tietyn ammatin harjoittamiseen? Tarpeellisen koulutuksen (relevant training) käsitteen määrittely saattaisi olla hankalaa ja säännellyn ammatillisen koulutuksen käsitteen muutos voisi monimutkaistaa tulkintaa siitä, kenet voidaan vapauttaa kahden vuoden ammattikokemusvaatimuksesta. Yleisen järjestelmän laajentaminen Kysymys 9: Kannatatteko 11 artiklassa (sekä liitteessä II) mainitun luokituksen poistamista? Suomi katsoo, ettei direktiivin 11 artiklan luokitusta ole syytä poistaa. Sen sijaan tulisi harkita luokituksen muuttamista vastaamaan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen EQF:n kahdeksaa tasoa. Suomen mielestä yhden tason ero -säännöstö voisi toimia nykyistä vastaavalla tavalla myös kahdeksanportaisessa luokittelujärjestelmässä. Korvaavien toimenpiteidenjärjestelmää on mahdollista ja osin tarpeellista uudistaa siinäkin tilanteessa, että 11 artikla säilytetään. Kysymys 10: Jos direktiivin 11 artikla poistetaan, olisiko seuraavista neljästä vaiheesta säädettävä uudistetussa direktiivissä? Ellette kannata kaikkien neljän vaiheen täytäntöönpanoa, hyväksyisittekö kuitenkin jonkin tai jotkin niistä?
Suomi ei ainakaan tässä vaiheessa kannata direktiivin 14 artiklan 1 kohdan poistamista. Mahdollisuus kompensoida koulutuspituuksien ero korvaavilla toimenpiteillä on tärkeää säilyttää vaikka tasomäärittelyt kumottaisiin. Suomi kannattaa direktiivin 13 artiklan 2 kohdan poistamista. Suomi kannattaa sitä, että korvaavien toimenpiteiden asettaminen tulee perustella. Suomi ei ainakaan tässä vaiheessa voi ottaa yksiselitteisen myönteistä kantaa käytännesääntöjen keskeisten määräysten muuttamiseen pakollisiksi, kun ei ole tarkempaa tietoa siitä, mitä pidetään keskeisinä määräyksinä. Mahdollisuus suorittaa kelpoisuuskoe ainakin kahdesti vuodessa voi olla haasteellista jäsenvaltioissa ja ammateissa, joissa liikkuvuus ei ole suurta. Suomi toivoo, että direktiiviin voitaisiin sisällyttää säännökset siitä, kuinka kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on toimittava, jos ammattipätevyyden tunnustamista hakeva henkilö ei kykene suorittamaan korvaavia toimenpiteitä, esimerkiksi sopeutumisaikaa, hyväksytysti. Kysymys 11: Olisiko direktiivin soveltamisalaa mielestänne laajennettava kattamaan myös akateemisesta koulutuksesta valmistuneet henkilöt, jotka haluavat suorittaa ammattiin liittyvän palkallisen, valvotun käytännön harjoittelun ulkomailla? Suomi katsoo, että direktiivin soveltamisalaa voitaisiin laajentaa ehdotetun mukaisesti. Suomi toteaa kuitenkin, että joissain tilanteissa tulee voida edellyttää kotijäsenvaltiossa suoritettua harjoittelua (esimerkiksi tuomarin pätevyyden saamiseen liittyvä tuomioistuinharjoittelu, jossa olennaista on kansallisen lainsäädännön tunteminen). Näissä tilanteissa pitää voida olla mahdollisuus kieltäytyä tunnustamasta harjoittelua sillä perusteella, että se on suoritettu ulkomailla. Sisämarkkinoiden tiedonvaihtojärjestelmän hyödyntäminen Kysymys 12: Kumpi on mielestänne parempi tapa järjestää terveydenhuoltoalan ammattilaisia koskeva hälytysmekanismi sisämarkkinoiden tiedonvaihtojärjestelmän (IMI) kautta? Vaihtoehto 1: Palveludirektiivissä mainitun hälytysmekanismin laajentaminen koskemaan kaikkia ammattihenkilöitä, myös terveydenhuoltoalan ammattilaisia. (Hälytyksen käynnistävä jäsenvaltio päättäisi, mihin muihin jäsenvaltioihin hälytys osoitetaan.) Vaihtoehto 2: Laajempi ja sitovampi hälytysvelvollisuus, jossa jäsenvaltioiden olisi välittömästi annettava hälytys kaikille muille jäsenvaltioille, jos terveydenhuoltoalan ammattilainen ei kurinpitotoimien vuoksi enää voisi harjoittaa ammattiaan. (Hälytyksen käynnistävän jäsenvaltion olisi suunnattava hälytykset aina kaikille muille jäsenvaltioille.) Suomi kannattaa vaihtoehtoa 2. Suomi katsoo, että järjestelmä tulisi ulottaa koskemaan myös eläinlääkäreitä. Kielitaitoa koskevat vaatimukset Kysymys 13: Kumpaa vaihtoehtoa kannatatte? Vaihtoehto 1: Nykyisten käytännesääntöjen selkeyttäminen.
Vaihtoehto 2: Direktiivin muuttaminen siltä osin kuin se koskee potilaiden kanssa suorassa kosketuksessa olevia terveydenhuoltoalan ammattilaisia, joiden pätevyys tunnustetaan automaattisesti. Suomi kannattaa vaihtoehtoa 2 kuitenkin siten, että direktiivin kielitaitosäännökset muutetaan koskemaan kaikkia terveydenhuoltoalan ammattilaisia. Riittävä kielitaito tulisi terveydenhuollon ammateissa mieltää osaksi ammatinharjoittamisen asettamia vaatimuksia, eikä sitä tulisi tarkastella yksinomaan rajoitteena henkilöiden vapaalle liikkuvuudelle. Automaattisen tunnustamisen uudistaminen Kysymys 14: Oletteko sitä mieltä, että direktiivissä säädettyjen koulutuksen vähimmäisvaatimusten uudistamisen on syytä tapahtua kolmivaiheisesti seuraavalla tavalla: - ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan uudelleen perusteita, erityisesti koulutusjaksojen vähimmäiskestoa, sekä laaditaan institutionaaliset puitteet myöhempiä muutoksia varten osana direktiivin uudistamista vuosina 2011 2012; - toisessa vaiheessa (2013 2014) hyödynnetään uusia institutionaalisia puitteita hyväksikäyttäen uudistettuja perusteita, tarvittaessa mukaan lukien myös ajantasaistetut oppiaineet sekä taitojen sisällyttämistä koskeva alkuvaiheen työ; - kolmannessa vaiheessa (vuoden 2014 jälkeen) tarkastellaan ECTS-pisteitä koskevaa kysymystä uusia institutionaalisia puitteita hyväksikäyttäen? Suomi kannattaa vaiheittaista etenemistapaa. Suomi kannattaa sitä, että automaattisen tunnustamisen järjestelmään kuuluvien koulutusten vähimmäiskestoa koskevia säännöksiä täsmennetään. Yhtenä vaihtoehtona voisi myös olla tutkintojen laajuuden määrittäminen ETCS-pisteinä. Suomi katsoo, että oppimistulokset tulisi kytkeä olennaiseksi osaksi koulutuksen vähimmäisvaatimuksia. Säännösten uudistamisen yhteydessä tulee ottaa huomioon se, että koulutuspolitiikka ja sen kehittäminen kuuluvat jäsenvaltioiden omaan päätösvaltaan. Kysymys 15: Kun ammattihenkilö pyrkii sijoittautumaan toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jossa hän on hankkinut pätevyytensä, olisi hänen osoitettava vastaanottavalle jäsenvaltiolle, että hänellä on oikeus harjoittaa ammattiaan kotijäsenvaltiossaan. Tämä periaate koskee väliaikaista liikkuvuutta. Olisiko soveltamista laajennettava myös tapauksiin, joissa ammattihenkilö aikoo sijoittautua toiseen jäsenvaltioon pysyvästi? Olisiko direktiivissä puututtava laajemmin kysymykseen jatkuvasta ammatillisesta kehittymisestä? Kotijäsenvaltion voimassaolevan ammatinharjoittamisoikeuden ei tulisi olla automaattisen tunnustamisen ehdoton edellytys, koska henkilöllä voi olla tilanteeseen perusteltu syy. Esimerkiksi kun henkilö suorittaa tutkinnon toisessa jäsenvaltiossa ja palaa heti tutkinnon suorittamisen jälkeen kotijäsenvaltioonsa ammattia harjoittamaan, olisi tarpeetonta että hänen tulisi ensin hakea ammatinharjoittamisoikeutta tutkinnon suorittamisvaltiossa. Sen sijaan olisi tärkeää, että henkilön jolla on oikeus harjoittaa ammattia lähtövaltiossaan, tulisi osoittaa vastaanottavalle jäsenvaltiolle, ettei tuota oikeutta ole poistettu tai ettei sitä ole rajoitettu ammattitaitoon tai -toimintaan liittyvien puutteiden vuoksi.
Suomi katsoo, ettei direktiivissä tulisi puuttua laajemmin kysymykseen jatkuvasta ammatillisesta kehityksestä, vaan niistä tulee voida päättää kansallisella tasolla. Kysymys 16: Olisiko lääkärien, sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutuksen vähimmäiskestoa koskevan kohdan selventämiseksi täsmennettävä, että niin koulutuksen vähimmäisvuosimäärää kuin -tuntimäärää koskevien vaatimusten on täytyttävä? Suomi kannattaa sitä, että koulutusten vähimmäiskestoa koskevia säännöksiä täsmennetään. Kysymys 17: Katsotteko, että jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava heti kaikista uusista hyväksytyistä koulutusohjelmista? Kannatatteko jäsenvaltioille asetettavaa velvoitetta toimittaa komissiolle raportti siitä, miten kussakin ammattinimikkeen käyttöoikeuteen johtavassa koulutusohjelmassa noudatetaan direktiivin määräyksiä? Olisiko jäsenvaltioiden perustettava taho, joka vastaa kansallisesta säännösten noudattamisesta? Suomi kannattaa sitä, että jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava heti kaikista uusista hyväksytyistä koulutusohjelmista. Suomi ei kannata raportointivelvollisuutta; direktiivin säännösten noudattaminen tulisi varmistaa kansallisella lainsäädännöllä. Suomi ei kannata sitä, että jäsenvaltioiden tulisi perustaa taho, joka vastaisi kansallisesta säännösten noudattamisesta. Kysymys 18: Oletteko samaa mieltä siitä, että niiden maiden lukumäärää, joissa jonkin lääketieteellisen erikoistumisalan on oltava käytössä, olisi laskettava kahdesta viidesosasta yhteen kolmasosaan? Suomi kannattaa rajan madaltamista yhteen kolmasosaan. Kysymys 19: Katsotteko, että direktiivin uudistaminen voisi olla sopiva tilaisuus antaa jäsenvaltioille mahdollisuus myöntää osittaisia poikkeuksia koulutuksesta, jos osa koulutuksesta on jo suoritettu toisen erikoistumiskoulutusohjelman osana? Jos vastaus on kyllä, pitäisikö osittaiselle poikkeusluvalle olla jotain ehtoja? Suomi katsoo, että koulutusosien hyväksilukumenettelyt kuuluvat kansallisen lainsäädännön ja korkeakoulujen autonomian piiriin, joten siitä ei tule säätää direktiivissä. Kysymys 20: Kumpaa vaihtoehtoa kannatatte sairaanhoitajakoulutukseen pääsyn edellytyksenä: Vaihtoehto 1: Jatkossakin vaaditaan kymmenen vuoden oppimäärää yleissivistäviä opintoja. Vaihtoehto 2: Vaatimusta muutetaan niin, että kymmenen vuoden sijasta edellytetään kahdentoista vuoden oppimäärää yleissivistäviä opintoja. Suomi kannattaa vaihtoehtoa 2, mikäli pohjakoulutusvaatimus määritellään muutoin kuin yleissivistävinä opintoina. Sairaanhoitajien ja kätilöiden pohjakoulutusvaatimukseksi voitaisiin siis määrittää "kahdentoista vuoden opinnot" tai "kahdentoista vuoden yleissivistävät ja ammatilliset opinnot". Mikäli määrittelyssä säilytetään "yleissivistävät opinnot", Suomi kannattaa vaihtoehtoa 1. Kysymys 21: Katsotteko, että luetteloa farmasian alan toiminnoista olisi laajennettava? Tuetteko edellä kerrotun kaltaista esitystä, jonka mukaan proviisorien
olisi suoritettava kuuden kuukauden mittainen harjoittelu? Kannatatteko direktiivin 21 artiklan 4 kohdan poistamista? Suomi katsoo, että luetteloa farmasian alan ammattitoiminnoista on syytä verrata nykyiseen apteekkitoimintaan ja tehdä tämän jälkeen mahdollisesti tarvittavat päivitykset. Suomi voi kannattaa kuuden kuukauden mittaisen pakollisen harjoittelun sisällyttämistä direktiiviin, mutta vastustaa harjoittelun ajankohdan harmonisointia, koska se on yliopistojen toimivaltaan kuuluva koulutuksen järjestämiskysymys. Suomi kannattaa direktiivin 21 artiklan 4 kohdan poistamista. Kysymys 22: Kumpaa vaihtoehtoa kannatatte arkkitehtiopintojen osalta? Vaihtoehto 1: Nykyisen vähintään neljän vuoden akateemisia opintoja koskevan vaatimuksen säilyttäminen ennallaan. Vaihtoehto 2: Nykyisen vähintään neljän vuoden akateemisia opintoja koskevan vaatimuksen täydentäminen kahden vuoden mittaisella ammattiin liittyvien tehtävien hoitamisella. Vaihtoehtoisesti arkkitehdit voisivat saada pätevyytensä automaattisesti tunnustettua myös viiden vuoden akateemisten opintojen ja niitä täydentävän vuoden mittaisen ammattiin liittyvien tehtävien hoitamisen jälkeen. Suomi kannattaa vaihtoehtoa 2. Kysymys 23: Mitä seuraavista vaihtoehdoista pidätte parhaana? Vaihtoehto 1: Direktiivi uudistetaan välittömästi korvaamalla vuoden 1958 ISIC-luokitus vuoden 2008 ISIC-luokituksella. Vaihtoehto 2: Direktiivi uudistetaan välittömästi korvaamalla liite IV julkisissa hankinnoissa käytettävällä yhteisellä nimikkeistöllä. Vaihtoehto 3: Direktiivi uudistetaan välittömästi korvaamalla liite IV ISCO:n luokituksen vuoden 2008 versiolla. Vaihtoehto 4: Direktiivin uudistaminen tapahtuu kahdessa vaiheessa: Uudistetussa direktiivissä todetaan, että automaattista tunnustamista sovelletaan edelleen käsiteollisuusalan sekä kaupan ja teollisuuden alan toimintoihin. Näihin aloihin liittyvät toiminnat säilyvät liitteessä IV ilmoitetussa muodossaan vuoteen 2014 saakka, jolloin uusi toimintaluettelo vahvistetaan delegoidulla säädöksellä. Toimintaluettelo perustuu johonkin vaihtoehdoissa 1, 2 ja 3 mainituista luokituksista. Suomi kannattaa liitteen IV uudistamista, mutta ei ota tässä vaiheessa kantaa vaihtoehtoihin. Kysymys 24: Pidättekö tarpeellisena muuttaa tapaa, jolla direktiivin nojalla kohdellaan pätevyytensä kolmannessa maassa suorittaneita EU-kansalaisia, esimerkiksi lyhentämällä 3 artiklan 3 alakohdassa mainittua kolmen vuoden sääntöä? Pitäisittekö toivottavana vastaavaa muutosta myös silloin, kun se koskee kolmansien maiden kansalaisia, mukaan luettuina Euroopan naapuruuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvien maiden kansalaisia, jotka hyötyvät yhdenmukaisesta kohtelusta asiaa koskevan Euroopan unionin lainsäädännön nojalla?
Suomi ei pidä tarpeellisena muuttaa nykysääntelyä. Kolmen vuoden sääntö estää tehokkaasti forum shopping -ilmiön, jossa hakija hakee ammatinharjoittamisoikeuden ensin matalimman kynnyksen jäsenvaltiosta ja siirtyy sen jälkeen työskentelemään muualle.