Työssäoppiminen Saksassa 24.10.-16.12.2011 Viivi Nybacka Korusuunnittelu ja valmistus
Työssäoppimisjaksoni Saksassa Farbglashütte Lauschassa kesti kahdeksan viikkoa. Farbglashütte Lauscha on lasitehdas, jonka yhteydessä on myös kaksi myymälää. Siellä valmistetaan käsin omasta lasista astioita, sisustusesineitä, lasikyniä ja figuureita. Lasitehtaalla on pitkä historia Lauschan lasikylässä ja se on kansainvälisesti tunnettu. Lauscha on pieni vajaan 4000 asukkaan kylä, jossa valmistetaan paljon lasiesineitä ja niitä sekä erityisesti lasisia joulukoristeita myyviä liikkeitä on kylän pääkatu täynnä. Majoitukseni sijaitsi Ernstthalissa, joka oli muutamien kilometrien päässä Lauschasta ja työpaikastani. Asuin majatalossa, jossa minulla oli iso makuu- ja kylpyhuone, keittiö oli yhteinen muiden asukkaiden kanssa. Langaton internet toimi vain yhteisissä tiloissa, mutta muuten majoitus oli todella hyvä ja palvelu ystävällistä. Sain käyttää majatalon omistajien pesukonetta ja pesuaineita. Muita asukkaita ei paljon näkynyt ja yleensä he yöpyivät vain pari päivää. Talo oli hyvin rauhallinen ja omistajaperhe oli erittäin mukava ja auttavainen. Majoitukseni
Työpäivät olivat arkisin yhdeksästä viiteen ja viikonloppuisin puoli kymmenestä viiteen, kahdeltatoista oli aina puolen tunnin ruokatauko. Töitä oli viisi päivää viikossa. Minulla oli yleensä torstai ja perjantai vapaata, mikä oli mielestäni hyvä sillä saatoin tehdä vapaa-aikana enemmän kuin viikonloppuisin olisi pystynyt monien paikkojen ollessa kiinni. Ensimmäisinä työpäivinä olin aivan poikki ja kahdeksan tuntia polttimen ääressä tuntui liian pitkältä ajalta kun koulussa on tottunut pitämään enemmän taukoja. Työhön tottui kuitenkin nopeasti ja polttimella jaksoikin olla koko päivän hyvien työolosuhteiden takia. Työpöydän korkeus oli parempi kuin olin koulussa tottunut vaikka se aluksi tuntuikin oudolta. Kyynärpäät sai laskettua pöydälle ja työskentelyasento tuntui selälle ja hartioille hyvältä. Poltin oli erilainen kuin koulussa, se oli paljon isompi ja siihen sai kuumemman liekin. Kaasua pidettiin kokoajan päällä vaikka meni esimerkiksi ruokatauolle. Lasitankoja pidettiin esilämmittimellä joka oli todella kätevä jotta tangot eivät poksahdelleet helposti.
Työtehtäviini kuului harjoitella erilaisten lasifiguurien tekemistä. Sain itse valita mitä eläimiä halusin oppia. Ohjaajani Peter Müller Phillip Sohn on alansa parhaita ja opetus oli todella antoisaa. Hän joutui kuitenkin sairaslomalle oltuani töissä puolitoista viikkoa minkä jälkeen sain opetusta toiselta työssäoppijalta Jan Langelta joka oli Lauschan lasikoulusta. Hän opetti minulle muutamia eläimiä mitä oli oppinut siihen mennessä. Parina viimeisenä viikkona Müller Phillip Sohn kävi töissä joinain päivinä opettamassa minulle uusia asioita. Opin tekemään ankkoja, hanhia, hiiriä, kolibreja, kaloja, apinoita, norsuja ja kanoja. Tein eläinten lisäksi muun muassa onttoja palloja, veitsitelineitä, sormuksia sekä lasipisaroita. Onnistuneet tuotteet menivät myyntiin. Piirsin ja kirjoitin aina kaikki työvaiheet paperille. Työhöni kuului myös joka päivä työnäytös asiakkaille jotka kulkivat ohi tai pysähtyivät työpisteeni viereen. Opin vaihtamaan happipullon ja laitoin sen usein aamuisin päälle ja iltaisin pois.
Saksankieltä opettelin itsenäisesti ennen työssäoppimisjaksoa. Osasin Saksaan mennessä perusasioita, mutta en puhunut sujuvasti saksaa. Kaikkialla puhuin enimmäkseen englantia, mutta saksaa kun osasin johonkin asiaan vastata. Olin pelännyt ettei kukaan puhu englantia Lauschassa, mutta ohjaajani olikin ainoa. Opin kuitenkin ymmärtämään mitä hän selitti minulle ja tarvittaessa joku muu käänsi minulle ohjeet. Yleensä kaikki puhuivat minulle englantia työpaikalla vaikka sanoin yrittäväni ymmärtää saksaksi. Lauschan murre oli todella vaikeata enkä ymmärtänyt siitä oikeastaan mitään, niin kuin ei kuulemma muutkaan saksalaiset. Ystävieni kanssa puhuin englantia sillä keskustelu oli silloin sujuvampaa ja jos sanoja ei löytynyt, puhuttiin elein ja ymmärrettiin silti toisiamme. Saksankieltä en siis kunnolla oppinut joka hiukan harmittaa, mutta pärjäsin silti hyvin ja työkaveritkin sanoivat että oli kiva puhua englantia ja oppia sitä lisää. Liikkuminen Lauschassa ja lähi alueilla kävi kätevästi junalla. Junassa oli sisällä automaatti josta sai ostettua kerta-, viikko- tai kuukausilipun. Lähijuna kulki aina kerran tunnissa, menin sillä yleensä töistä kotiin ja aamuisin kävelin töihin. Työmatkat taittuivat kauniissa vuoristo- ja maalaismaisemissa. Bussit kulkivat vain koulupäivinä eikä niitä tullut käytettyä kuin pari kertaa.
Ensimmäisiä kertoja ruokakaupassa asioidessa meni paljon aikaa kaikenlaisia erilaisia ruokia ja valikoimaa tutkiessa. Ruoka oli pääasiassa halvempaa kuin Suomessa, mikä oli miellyttävää. Myös joissain ravintoloissa, erityisesti pubimaisissa ruokapaikoissa, ruoka-annokset ja juomat olivat Suomen hintatasoon verrattuna edullisempia. Ennen Saksaan lähtöä olin ajatellut saksalaisten ruokakulttuurin koostuvan suurimmaksi osaksi makkarasta ja hapankaalista, sain huomata olleeni oikeassa. Makkaroita oli kaupoissa hyllyt ja lihatiskit täynnä ja niitä oli hyvin monenlaista eri laatua. Hapankaalta tarjoiltiin ravintoloissa erillisessä kulhossa jokaisen pääruuan kanssa. Olen aina ollut ruoan suhteen hiukan nirso enkä olisi välttämättä Suomessa maistanut kaikkea mitä tuli Saksassa maistettua, yllätyin kuitenkin positiivisesti ruokien makujen ollessa paljon parempia ulkonäköön verrattuna. Rasvatonta maitoa ei tosin löytynyt mistään kaupasta ja kun sitä kyselin, niin ihmiset katsoivat silmät pyöreinä kummastellen että onko sellaistakin olemassa. Oluen juonti oli Saksassa hyvin yleistä kellonajasta riippumatta. Olut oli yleisin ruokajuoma, eikä sitä tietenkään juotu montaa tuoppia humalaan asti vaan nautiskellen kohtuudella. Kerran olin hieman järkyttynyt kun junassa matkustaessani junankuljettaja kulki ohitseni olutpullo kädessä ja voimakkaasti oluelta haisevana, tämä oli kuitenkin ilmeisesti aivan normaalia.
Kaikki ihmiset Saksassa olivat erittäin mukavia ja ystävällisiä. He olivat aidosti huomaavaisia ja anteliaita. Varsinkin työpaikalla kaikki olivat avuliaita ja aina positiivisia muita kohtaan. Työpaikalla suurin osa työntekijöistä olivat reilusti minua vanhempia, mutta tutustuin kahteen lasikoulun opiskelijaan jotka olivat vakituisesti työssäoppimassa sekä oppaaseen joka piti turisteille kierroksia tehtaalla ja myymälöissä. Tutustuin myös muihin lasikoululaisiin sillä joka viikko tehtaalle tuli uusi oppilas kolmeksi päiväksi harjoitteluun. Sain parista todella hyviä ystäviä ja oli kurjaa kun joutui lähtemään takaisin Suomeen, kaksi kuukautta menikin niin nopeasti. Vapaa päivinä matkustin aina junalla muihin paikkoihin, kuten isompiin kaupunkeihin, esimerkiksi Erfurtiin, Suhliin, Coburgiin ja Frankfurtiin. Kiertelin katsomassa nähtävyyksiä ja paikallista elämää sekä ostelin matkamuistoja ja tuliaisia. Joulukuussa oli kiersin joulumarkkinoilla joita oli jokaisessa kaupungissa. Lauscha oli niin pieni paikka ettei siellä ollut paikallisten mielestä mitään tekemistä varsinkaan nuorille aikuisille. Yksi erittäin mukava ruokapaikka jonka yhteydessä oli keilarata, oli kuitenkin suosittu kaikenikäisten keskuudessa. Siellä kävin kavereiden kanssa syömässä ja keilaamassa sekä pari kertaa kuuntelemassa yhden ystäväni kuoroharjoituksia. Ystävieni luona teimme aina hyvää ruokaa, tutustuimme ja juttelimme kulttuurieroista. Erfurt
Sain työssäoppimisjaksoni aikana paljon uutta tietoa ja opin valtavasti. Uudenlaisen tekniikan hallitsemisesta tulee olemaan vain hyötyä ja pystyn kehittämään uusia ideoita. Kokemuksena ulkomailla työssäoppiminen oli aivan mahtavaa ja olisin halunnut jäädä sinne vielä pidemmäksikin aikaa.