RISKINARVIO HÄPESUON ENTISEN KAATOPAIKAN KUNNOSTAMI- SESTA

NOKIAN KAUPUNKI RISKINARVIO HÄPESUON ENTISEN KAATOPAIKAN KUNNOSTAMI- SESTA 17.12.2012 ESKO ROSSI Oy Varppaaja 6 B29 Puh. 0500 345 141 Sähköposti: erossi@eskorossi.com 40100 Jyväskylä

2/20 NOKIAN KAUPUNKI RISKINARVIO HÄPESUON ENTISEN KAATOPAIKAN KUNNOSTAMISESTA SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 3 2 KAATOPAIKAN NYKYTILA... 3 2.1 Jätepenkereen laatu ja tila... 3 2.2 Kuormituspotentiaali... 4 3 KAATOPAIKAN SIJAINTIPAIKKA JA HAVAITUT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET... 5 3.1 Sijainti ja naapurusto... 5 3.2 Maaperä... 5 3.3 Pintavedet... 6 3.4 Pohjavesi... 7 3.5 Orsivesi... 9 3.6 Havaitut ympäristövaikutukset... 10 4 RISKIEN ARVIOINTI... 11 4.1 Käsitteellinen malli ja riskien laadullinen arviointi... 11 4.2 Kulkeutumis- ja pitoisuuslaskelmat... 13 4.3 Riskien kuvaus... 15 5 EPÄVARMUUSTARKASTELU... 16 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET... 17 KIRJALLISUUS... 19 Kansi: Häpesuon sadevesiviemärin purkuoja

3/20 1 JOHDANTO Häpesuon teollisuus- ja yhdyskuntajätteen kaatopaikka on ollut arvion mukaan toiminnassa vuosina 1946-64. Historiatietojen perusteella kaatopaikalle on toimitettu mm. kumijätettä ja käymäläjätettä. Tämän jälkeen aluetta on tasattu ylijäämämailla ja päälle on rakennettu katu sekä pienteollisuus- ja liiketiloja. Kaatopaikka sijaitsee Nokialla osittain Maatialanharjun pohjavesialueella. Kaatopaikan aiheuttamia riskejä on arvioitu useassa selvityksessä (Jaakko Pöyry Infra 2005, FCG Planeko Oy 2009, Groundia Oy 2009, Ramboll 2012). Yksityiskohtaiset tiedot kaatopaikan tutkimuksista on esitetty edellä mainituissa raporteissa. Pitoisuudet maassa ovat kuiva-ainetta kohden, ellei erikseen ole muuta mainittu. A-Insinöörit Suunnittelu Oy (2012) on laatinut kaatopaikan kunnostamisvaihtoehtojen vertailun, jonka perusteella kunnostustavaksi on valittu koko jätetäytön poistaminen. Suunnitelman mukaan kaatopaikka-alue puhdistetaan alempaan PIMA ohjearvotasoon (VnA 214/07) ja kaivanto täytetään puhtailla mailla. Tämän työn tavoitteena oli arvioida kaatopaikan kunnostuksen muodostamat ympäristöriskit ja riskienhallintatarpeet. Tässä riskinarviossa ei käsitelty kunnostustyön työsuojelullisia tai rakennusteknisiä riskejä. Poistettavat jätteet toimitetaan niille soveltuviin vastaanottopaikkoihin eikä tässä riskinarviossa tarkasteltu jätteiden esikäsittelyyn tai loppusijoittamiseen liittyviä riskejä. Tämän selvityksen lähtöaineistona käytettiin mahdollisuuksien mukaan kohdekohtaisia maaperää, pohjavettä ja haitta-aineiden pitoisuuksia koskevia tietoja ja käytetyt aineistot on esitetty lähdeviitteissä. Riskien tunnistamiseksi ja lähtötietojen riittävyyden arvioimiseksi järjestettiin 2.11.2012 neuvottelu, johon osallistuivat allekirjoittaneen lisäksi Ahto Penttinen Nokian kaupungilta, Kari Pyötsiä Pirkanmaan ELY-keskuksesta sekä Elina Ahlqvist, Teuvo Kasari, Anne Haavisto ja Salla Annala A-Insinöörit Suunnittelu Oy:stä. Neuvottelussa todettiin lisätutkimusten tarve ja käätopaikan lähistölle asennettiin Geopalvelu Oy:n (2012) toimesta kolme uutta havaintoputkea (HP 1 3/12) 20.11.2012. 2 KAATOPAIKAN NYKYTILA 2.1 Jätepenkereen laatu ja tila FCG Planeko Oy:n (2009) tutkimusten mukaan Häpesuon kaatopaikan pinta-ala on noin 1,65 ha. Täyttökerroksen paksuus on enimmillään 11 metriä. Jätetäytön päällä on hiekan, soran ja saven sekaisia täyttömaita noin 1-5 metriä. Täyttömaiden joukossa on paikoin jätettä tai muuta ei - maa-ainesta kuten puuta tai tiilimurskaa. Alueen keskellä on varsinainen jätepenger, jossa on jätettä 50-100 % ja jätetäyttökerroksen vahvuus on 2 6 m. Jätepenger on osittain vedellä kyllästynyt. Jätepenkereen koostumus ja hajoamistila vaihtelee eri kohdissa kaatopaikkaa. Jätetäyttö on osin maatunutta ja täytössä on havaittu muun muassa metallia, muovia ja kumia.

4/20 Jaakko Pöyry Infran (2005) tutkimuksessa havaittiin huokoskaasunäytteissä huomattavia metaanipitoisuuksia kaatopaikan lounasreunassa (P7: 36 % ja P5: 16,6 %). FCG Planeko Oy:n (2009) tutkimuksessa todettiin kaatopaikan keskiosassa kahdessa tutkimuspisteessä selvästi kohonnut metaanipitoisuus (PK8: 9,0 vol% ja PK25: 12,4 vol%). Metaanin muodostuksen perusteella jätepenger ja mahdollisesti sen alapuolinen turve on edelleen osittain hajoamistilassa. Jätepenkereen sisäisen veden ph-arvo on lähellä neutraalia, joten jätteessä ei esiinny merkittävästi happokäymistä. Veden kemiallinen hapenkulutus on ravinnepitoisuuksiin verrattuna pieni ja ilmeisesti helposti hajoavan orgaanisen aineksen määrä on kulunut loppuun ja jätteen hajoaminen on nykyisin vähäistä. 2.2 Kuormituspotentiaali Jätetäytössä on todettu yleisesti vain lievästi kohonneita metallien pitoisuuksia. FCG Planekon (2009) tutkimuksessa todettiin yksittäisissä näytteissä ongelmajätteen rajaarvon ylittävä sinkin pitoisuus sekä sinkin ja kuparin yhteispitoisuus. Lisäksi ylempi PIMA ohjearvopitoisuus ylittyi sinkillä neljässä, kuparilla yhdessä ja elohopealla yhdessä näytteessä. Orgaanisista yhdisteistä raskaiden (C23-C40) öljyhiilivetyjen pitoisuus ylitti ongelmajäterajan yhdessä näytteessä. Lisäksi ylempi PIMA ohjearvopitoisuus ylittyi kahdessa näytteessä raskailla ja keskiraskailla (C10-C22) öljyhiilivedyillä sekä kolmessa näytteessä bentseenillä. Öljyhiilivedyt olivat pitkälle ikääntyneessä tilassa, eikä niissä ollut enää merkittävää määrää haihtuvia tai veteen liukenevia fraktioita. Bentseenin suurimmat pitoisuudet olivat 1,4-1,8 mg/kg. Jätepenkereen sisäinen vesi tai orsivesi kaatopaikan lähellä on hapetonta, ravinnepitoista siinä on runsaasti rautaa ja mangaania (Taulukko 1). Typpi on kaatopaikoille tyypillisesti pääosin ammoniumtyppenä. Myös sähkönjohtavuus ja kemiallinen hapenkulutus ovat kohonneet. Jätepenkereen sisäisessä vedessä/orsivedessä on todettu myös kohonneita pitoisuuksia arseenia, lyijyä, bentseeniä ja vinyylikloridia. Analyysitarkkuuden ylittävää vinyylikloridin pitoisuutta ei ole todettu vuoden 2008 jälkeen. Bentseenin lisäksi on todettu pieniä määriä muita liuottimia, muun muassa ksyleenejä ja bentseenijohdannaisia. Myös merkkejä klooratuista liuottimista on havaittu. Kaatopaikan käytön aikaan lähistöllä toimineen teollisuuden toimialojen perusteella kaatopaikalle on mahdollisesti tuotu liuottimia. Taulukko 1. Jätepenkereen sisäisen veden/orsiveden laatutietoja vuosilta 2010-2012 (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry 2010 ja 2011, Ramboll 2012). Suure ja laatu Havaintoputki SV1 SV2 SV4 SV5 ph 6,6-6,7 6,6-6,8 7,0-7,1 6,6-6,7 Sähkönjohtavuus ms/m 78,2-96,9 114-144 118-128 146-166 COD Mn mgo 2 /l 14-19 22-37 9,6-11 22-29 Kok. N µg/l 3900-5500 6000-7200 1800-2300 12000-14000 NH 4 N µg/l 3000-4900 4600-5700 1100-1600 12000 Kok. P µg/l 230-240 190-220 350-480 360-390 Fe mg/l 48-77 83-110 12-15 75-88 As µg/l 5,9-12 31-37 1,3-2,2 1,9-2,5 Bentseeni µg/l 4,7-14 14-34 94-190 91-100

5/20 Lyijy liikkuu maaperässä heikosti eikä lyijyn kulkeutuminen pohjaveden mukana ole todennäköistä. Pitoisuudet, haitallisuus ja kulkeutuvuus huomioon ottaen merkittävimmät haitta-aineet ovat arseeni ja bentseeni. Bentseeniä lukuun ottamatta havaitut liuottimien pitoisuudet ovat niin pieniä, että niistä ei voi aiheutua vaaraa vedenottamolle. Ei kuitenkaan voida sulkea pois mahdollisuutta, että jätetäytössä on haittaaineita, esimerkiksi kloorattuja liuottimia, joita ei ole tutkimuksissa löydetty. Jätepenkereen sisäisen veden määräksi on laskettu 25000 m 3, mistä noin 10000 m 3 on vapaata vettä. Kunnostuksen aikana ainoastaan vapaa vesi voi kulkeutua ympäristöön ja kiintoaineeseen sitoutunut vesi lähtee poistettavien jätteiden ja maa-ainesten mukana. Toisaalta jätepenkereen ulkopuolella on orsivettä, joka on pilaantuneisuudeltaan verrattavissa jätepenkereen sisäiseen veteen. Jätepenkereen vapaan veden potentiaalisia kuormitusarvoja on esitetty Taulukossa 2. Taulukko 2. Jätepenkereen sisäisen veden/orsiveden vuosilta 2010-2012 määritettyjen keskimääräisten pitoisuuksien (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry 2010 ja 2011, Ramboll 2012) ja 10000 m 3 vapaan vesimäärän perusteella laskettuja mahdollisia kuormitusarvoja. Nykyinen kuormitus on laskettu nettosadannan 250 mm/a ja 2 ha pinta-alan mukaan. Kuormitustekijä Pitoisuus mg/l Nykyinen kuormitus kg/a Vapaa määrä kg COD Mn 20 100 200 Kok. N 6,5 32 65 As 0,013 0,064 0,13 Bentseeni 0,07 0,35 0,7 3 KAATOPAIKAN SIJAINTIPAIKKA JA HAVAITUT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 3.1 Sijainti ja naapurusto Häpesuon entinen kaatopaikka sijaitsee Nokian keskusta-alueella Yrittäjäkadun itäosan tuntumassa. Vanhan kaatopaikan päällä on kevyitä pienteollisuusrakennuksia sekä asuinkäytössä oleva rakennus. Rakennukset puretaan kunnostuksen alkuvaiheessa. Alueen etelä- ja itäpuolella on Viikinharju. Kaatopaikan pohjoispuolella on huoltamo ja etäisyys huoltamorakennukseen on noin 25 m. Luoteispuolella on omakotitaloalue ja etäisyys lähimpään asuintaloon on arvioidusta jätetäytön reunasta noin 50 m. 3.2 Maaperä Häpesuon maaperää on tutkittu rakennuksia varten tehdyissä pohjatutkimuksissa. Kaatopaikan länsipuolella Yrittäjänkatu 9:n teollisuusrakennuksen kohdalla täyttöjen alla on todettu noin 4 m savikerros, mikä näyttää kuitenkin ohenevan itäkoilliseen päin (Insinööritoimisto Geotekniikka 1969). Savikerroksen alla on hietaa ja hiekkakerroksia. Kaatopaikan lounaispuolella Yrittäjänkatu 12 kohdalla täytemaan alla on todettu noin 3 m silttikerros, mikä ohenee kaatopaikan vierelle rakennuksen koilliskulmaan noin 0,5 metriin (Insinööritoimisto Helovuo Oy 1980). Silttikerroksen alla on hiekasta ja sorasta muodostunut kerrostuma. Kaatopaikan koillispuolella Nokian Valtatien lä-

6/20 hellä Yrittäjänkatu 2:ssa ei todettu vettä hyvin johtavia maakerroksia (Insinööritoimisto Geotekniikka 1974). Häpesuon alueen maaperän koostumusta ja kerrosrakennetta on tutkittu kaatopaikan kohdalla vuonna 1998 (Geotesti Oy 1998). Lisäksi FCG Planekon (2009) tutkimuksessa on tehty maalajihavaintoja. Täyttöjen alla on ollut useimmissa tutkimuspisteissä turvekerros, jonka alapuolella on hienojakoisia maalajeja (Sa, Si, HHk). Tiivis maakerros muodostaa altaan, jonka päälle suo on syntynyt. Tämä tiivis maakerros on paikoin rikottu, kun harjun juurelle on 1979 rakennettu hulevesilinja, mikä ei ole enää käytössä. Lisäksi tiivistä kerrosta on puhkottu alueelle rakennettujen rakennusten paalutuksien takia. Tiivistä maakerrosta on tutkittu mm. maatutkauksella vuonna 1998, mutta kerroksen kunnosta tai jatkumisesta Viikinharjun reunalla länteen päin ei ole saatu luotettavaa tietoa. Viemärikaivantojen vuoksi tehdyissä tutkimuksissa (Geotesti Oy 1998) todettiin, että pintamaa on savista silttiä, todennäköisesti täyttömaata, jonka alapuolella esiintyy pohjamaahan sekoittunutta silttiä noin 2-3 metriin. Tämän alapuolella maaperä on laihasta savesta/savisesta siltistä muodostuva noin 0,5 m paksuinen kerros, jonka alla maaperä on karkeaa hiekkaa alkaen 4-5 metristä. Savi-/silttikerroksen vedenläpäisevyys on pieni, Geotesti Oy:n (1998) raekokomääritysten perusteella arvioiden noin 1 10-9 m/s. Alueen eteläpuoleinen Viikinharju on reunamuodostuma, joka koostuu hiekasta ja sorasta ja siinä esiintyy välillä moreenimaita. Geotesti Oy:n (1998) raekokomääritysten (näytteet 101:4,1-4,9 m; 4,9-5,7 m ja 103: 6,5 m) perusteella hiekka- ja sorakerroksen vedenjohtavuudeksi laskettiin kokemusperäisiä malleja (Kasenow 2002) käyttäen noin 1,4 10-3 m/s eli noin 43000 m/a. Viikinharjun-Maatialanharjun pohjavesimallinnusta (Tuominen & Kivimäki 1998) varten tehtyjen tutkimusten mukaan pääosa harjumuodostumasta on kivistä soraa ja hiekkaa, mutta välillä on tiiviitä kerroksia. Etenkin harjun pohjoispuolella on pintaosassa vaihtelevan paksuinen savi- silttikerros. Eri kerrosten vedenjohtavuudet vaihtelevat paljon ja mallilaskelmassa käytetyt vedenjohtavuusarvot vaihtelivat välillä 10-7 10-2 m/s eli 3,2-320 000 m/a. Pohja- ja maaperätutkimusten tuloksista todetaan, että Häpesuon alapuolisen siltti- /savikerroksen laatu ja paksuus vaihtelee paikallisesti. Kaatopaikan kohdalla tiivis kerros on melko ohut ja saattaa puuttua kaatopaikan pohjoisreunalla kokonaan. Tiiviin kerroksen alla on vaihtelevia kerroksia silttiä, hiekkaa ja soraa. Hiekka- ja sorakerrokset liittyvät Viikinharjun laidan vastaaviin kerroksiin. Kaatopaikan itäpuolella HP 2/12 kohdalla varsinaiset hiekka- ja sorakerrokset ulottuvat noin tasolle +80 ja pohjavesikerroksessa on soraa ja moreenia. Kaatopaikan länsipuolella (HP 1/12) kallion pinta nousee pohjavesipinnan tasolle. 3.3 Pintavedet Kaatopaikka-alue sijaitsee Laajanojan valuma-alueella. Noin 400 m etäisyydellä sijaitsee Vihnusjärvi (pinta-ala 69 ha), joka kuuluu puolestaan Vihnusjärven valumaalueeseen. Vihnusjärven vesi on humuspitoista ja sen kemiallinen hapenkulutus COD Mn on noin 15 mgo 2 /l.

7/20 Vanhasta hulevesilinjasta purkautuu kaatopaikka-alueen länsipuolella ojaan vettä, missä on ilmeistä kaatopaikan vaikutusta (kansikuva). Sähkönjohtavuuden, hapenkulutuksen ja typpipitoisuuden perusteella noin puolet 31.8.2012 ojaan purkautuvasta vedestä oli Häpesuon orsivettä. 3.4 Pohjavesi Kaatopaikka-alue sijaitsee osittain I-luokan pohjavesialueella (Maatiala, 0453601 A). Kaatopaikka sijaitsee Häpesuon päällä ja suon eteläreuna rajoittuu Viikinharjuun, jota käytetään tekopohjaveden valmistamiseen (Kuva 1). Pohjavesipinta on Viikinharjun alueella tasolla noin +74 +85 (NN). Järviveden imeytyksella on suuri vaikutus harjun pohjaveden pinnan tasoon. Viikinharjun pohjois- ja eteläliepeillä on hienorakeiset rantakerrostumat, jotka patoavat imeytetyn veden siten, että se ei pääse purkautumaan harjun reunoille (Tuominen & Kivimäki 1998). Luontaisesti muodostuvan pohjaveden määräksi Maatialan vedenottamon alueella on OIVA-tietokannassa esitetty 720 m 3 /d. Ränkman (2010) laski luontaisesti muodostuvan pohjaveden määräksi noin 800 m 3 /d. Pohjavesialueen länsiosassa Viikinharjulla sijaitsee 16 kpl imeytyskaivoja, joihin imeytetään Vihnusjärven vettä noin 1500 2000 m 3 /d (Kuva 1). Näiden tietojen perusteella kaatopaikan ohi virtaa itään päin vuorokausittain noin 2000 m 3 vettä. Tämän lisäksi pohjavettä muodostuu rantaimeytymisen kautta. Maatialanharjun vedenottamolta on lupa ottaa vettä 5300 m 3 /d, mutta vedenotonmäärä on ollut viime vuosina keskimäärin 3000 m 3 /d (max 4500 m 3 /d). Kaatopaikan lähellä sijaitsevassa havaintoputkessa HP1/95 pohjaveden pinta oli vuoden 2008 mittauksessa tasolla +74,59 ja vedenottamon lähellä putkessa HP5/95 tasolla +73,74. Havaintoputkien välinen etäisyys on noin 1200 m, jolloin pohjaveden pinnan gradientiksi saadaan noin 0,0007. Vedenjohtavuudella 43000 m/a laskien pohjaveden näennäinen virtausnopeudeksi tulee noin 30 m vuodessa. Kun teholliseksi huokoisuudeksi arvioidaan 0,25 niin virtausnopeudeksi tulee noin 120 m/a. Viipymä kaatopaikalta vedenottamolle olisi silloin noin 10 vuotta. Vuoden 2012 mittauksessa HP1/95 pinta oli +74,44 ja HP5/95 tasolla +73,91 ja pohjaveden pinnan gradientti noin 0,00044. Vastaavasti laskien viipymä kaatopaikalta vedenottamolle olisi silloin noin 16 vuotta. Pohjavesialueen mallinnuksessa (Tuominen & Kivimäki 1998) viipymäksi putkelta HP8/96 vedenottamolle laskettiin noin 10 kuukautta. Mallinnus oli tehty pienellä imeytysmäärällä (320 m 3 /d). Vesilaitoksen kokemusten mukaan viipymä tekopohjaveden imeytysalueelta vedenottamolle on vain noin neljä viikkoa ja kokeellisestikin muutoksia veden laadussa havaittiin kuuden viikon imeytyksen keskeytyksen jälkeen (Ränkman 2010). Neljän viikon viipymä edellyttää noin 15000 m/a eli noin 40 m/d virtausnopeutta.

8/20 Hp 1/12 +89,25 Hp 2/12 +75,36 Hp 3/12 +74,01 Kuva 1. Pohjaveden virtaussuunnat ja pinnankorkeudet Maatialanharjun pohjavesialueella. Pohjaveden pinnat on mitattu 4.12.2012 putkista Hp1-3/12 ja 30.9.2008 muista putkista (Pöyry Environment Oy 2008). Viikinharjun pohjavettä ja tekopohjavettä virtaa Viikinharjun ja Maatialanharjun välissä olevan Vihnusojan ali hyvin vettä johtavissa kerrostumissa. Kun pohjaveden virtaama on 2000 m 3 /d, vettä hyvin johtavien kerrostumien poikkipinta-alan täytyy olla noin 24000 m 2, kun pohjaveden näennäinen virtausnopeus on noin 30 m/a (0,082 m/d). Vettä hyvin johtavien kerrostumien leveyden ollessa 200 m syvyyttä täytyisi em. virtausnopeudella olla noin 120 m. Näennäisellä virtausnopeudella 10 m/d vettä hyvin johtavien kerrostumien pinta-alan täytyisi olla noin 200 m 2 eli leveyden ollessa 200 m syvyyttä täytyisi olla noin 1 m. On ilmeistä, että pohjaveden viipymä harjusta kaatopaikan kohdalta vedenottamolle on selvästi alle 1 vuosi, mutta tarkkaa aikaa ei tunneta. Kaatopaikan läheisissä hiekka/sorakerrostumissa vedenjohtavuus on paljon pienempi kuin harjun ydinosassa. Kaatopaikan länsipuolella kallion pinta on pohjaveden pinnan tasolla, joten pohjavettä ei virtaa lännestä päin kaatopaikan ali. Pohjaveden viipymä kaatopaikalta vedenottamolle määräytyy suurelta osin sen mukaan, missä kohtaa kaatopaikan alueelta tulevat vedet liittyvät pohjaveden päävirtaan. Mallinnustulosten (Kuva 2) mukaan virtaus suuntautuu kaatopaikalta harjuun päin havaintoputkien HP1/95 ja HP2/95 väliselle alueelle. Tälle alueelle sijoittuu uusi havaintoputki HP2/12, mistä ei tätä raporttia laadittaessa ollut käytettävissä pohjaveden laatutietoja. Mallinnustulos vastaa maaperätutkimuksissa saatuja tuloksia, joiden mukaan savi/silttikerroksen alla on kaatopaikan ja Viikinharjun välissä hiekka- ja sorakerroksia, mutta kaatopaikan koillispuolella ei ole vettä hyvin johtavia maakerroksia. Virtaus kaatopaikan ali ei voi kalliopinnan takia kuitenkaan tulla länsipuolelta. Maaperä- ja pohjavesitutkimusten tulosten perusteella pohjaveden virtaus kaatopaikan ali on melko vähäistä.

9/20 HP 1/12 +89,25 Harjuun imeytettyä vettä voi periaatteessa purkautua myös suolle, mutta havaintoputken SV2 veden laadun perusteella merkittävää laimenemista ei tapahdu. On mahdolkaatopaikka HP 2/12 +75,36 +74,33 +74,8 +74,44 HP 3/12 +74,01 Kuva 2. Pohjavesimallinnuksessa (Tuominen & Kivimäki 1998) lasketut pohjaveden virtaussuunnat kaatopaikan kohdalla. Pohjavesiputkien HP1-3/12 pinnat oli mitattu 4.2.2012 ja putkien HP1, HP2 ja HP8 pinnat 5.11.2012. Humuspitoisen veden rantaimeyttäminen lisää raakaveden orgaanisen aineen määrää ja nostaa raudan ja mangaanin pitoisuuksia. Kaivoista otettuun raakaveteen lisätään vesilaitoksella ph:n säätämiseksi natronlipeää (NaOH), jonka jälkeen vesi johdetaan ilmastustorniin. Vesi hapetetaan lisäämällä kaksi kertaa natriumhypokloriittia (Na- ClO). Molempien lisäysten välillä vesi suodatetaan. Ilmastuksella pyritään raudan ja mangaanin hapettamisen lisäksi hiilidioksidipitoisuuden vähentämiseen. 3.5 Orsivesi Häpesuon vesien alkuperäinen purkusuunta on ollut länteen. Maa- ja jätetäyttöjen seurauksena alueen orsiveden pinta on noussut ja virtaussuunnat ovat muuttuneet, eikä orsiveden ja kaatopaikan suotovesien purkautumisesta ole varmaa tietoa. Kaatopaikan alueella esiintyy orsivettä tiiviin maakerroksen päällä tasolla noin +91,6 +91,9 (Penttinen 2012: heinäkuu 2012). Orsiveden pinta oli heinäkuun 2012 mittauksessa korkeimmillaan havaintoputkessa SV4 ja alimmillaan lähinnä harjua sijaitsevassa havaintoputkessa SV2. Kaatopaikan sisäisen veden/orsiveden pinnanmittausten (putket SV1 SV5) perusteella orsivesi näyttää virtaavan kaatopaikan kohdalta pääosin kaakkoon harjun suuntaan (Kuva 3). Vesipintojen vaihtelu on eri orsivesiputkissa ollut 2010-2012 (Penttinen 2012) samankaltaista ja pinnankorkeuksien perusteella virtaussuunta on ollut vakaa. Maastohavaintojen, maaperätutkimusten tulosten ja tarkkailutulosten perusteella osa suotovedestä kulkeutuu ilmeisesti vanhan hulevesiviemärin ja viemärikaivannon kautta ojaan kaatopaikan länsipuolelle. On ilmeistä, että osa suotovedestä painuu harjun lähellä pohjaveteen vanhan hulevesiviemärin kaivannon kautta. Osa kaatopaikan suotovedestä painuu täyttöalueen alapuolisen savi-/silttikerroksen läpi pohjaveteen, mutta pohjan läpi menevä vesimäärä on todennäköisesti pieni.

10/20 lista, että osa suolle virtaavasta imeytetystä vedestä purkautuu sadevesiviemärin kautta pintavedeksi. SV 5 SV 4 Kuva 3. Orsiveden 7/2012 pinnanmittausten (Penttinen 2012)mukaan lasketut orsiveden pinnankorkeuden tasa-arvokäyrät. 3.6 Havaitut ympäristövaikutukset Vanhan hulevesilinjan purkuojan vedestä 31.8.2012 otetussa näytteessä vesi oli hapetonta ja sen rauta- ja mangaanipitoisuudet (Fe,kok 11000; Mn,kok 3200µg/l) olivat kohonneet hapettomuuden seurauksena. Veden typpipitoisuus oli suuri (kok.n 2800 µg/l) ja typpi oli kaatopaikoille tyypillisesti valtaosin ammoniumtyppimuodossa (NH4-N 2100 µg/l). Typpipitoisuus, kemiallinen hapenkulutus (COD Mn 9,2 mgo 2 /l) ja sähkönjohtavuus (49,1 ms/m) olivat noin puolet jätepenkereen sisäisen veden/orsiveden tyypillisistä arvoista. Ojan veden sinkkipitoisuus 56 µg/l oli suurempi kuin orsivedessä yleensä havaitut pitoisuudet. Arseenia (3,9 µg/l) oli noin kolmasosa ja bentseeniä (1,6 µg/l) vain 1 % sisäisen veden/orsiveden pitoisuuksista. Pitoisuussuhteet osoittavat, että arseeni pidättyy raudan hapettuessa ja saostuessa ja bentseeni haihtuu ja hajoaa nopeasti pintavedessä. Vuosina 1999 ja 2000 tutkituissa näytteissä sähkönjohtavuus (93,3 ja 77,1), hapenkulutus (COD Mn 15 ja 9,8 mgo 2 /l) ja typpipitoisuus (kok.n 5000 ja 3910 µg/l) olivat suuremmat kuin 2012, mutta arseenin pitoisuudet (2 ja 3 µg/l) olivat pienempiä. Pohjaveden havaintoputkessa HP1/95 vesi on ollut hapekasta, mutta orgaanisen aineksen molekyylikokojakauman perusteella siinä on havaittu tekopohjavedeksi imeytettävän pintaveden vaikutusta (Ränkman 2010). Havaintoputkien HP2/95 ja HP4/95 näytteissä vesi on ollut vähähappista tai hapetonta. Selvää kaatopaikan vaikutusta ei kuitenkaan ole havaittu. Uusien pohjaveden havaintoputkien HP3/12 vesipinnan perusteella havaintoputkien HP2/95, HP3/95 ja HP4/95 edustavuus kaatopaikan vaikutusten tarkkailussa on kyseenalaista, sillä pohjaveden päävirtaus menee ilmeisesti hieman oletettua etelämpää. Koska kaatopaikan kohdalta tuleva pohjavesivirtaus on pieni,

11/20 kaatopaikan mahdollinen vaikutus ei näy välttämättä myöskään havaintoputken HP1/95 näytteissä. 4 RISKIEN ARVIOINTI 4.1 Käsitteellinen malli ja riskien laadullinen arviointi Kohdetietojen ja neuvottelun perusteella laadittiin käsitteellinen malli kunnostuksen aikaisesta tilanteesta. Mallin tarkoituksena oli tunnistaa mahdollisesti merkitykselliset kunnostukseen liittyvät ympäristöön terveyteen sekä haitta-aineiden kulkeutumiseen kohdistuvat riskit. Arvioitu kunnostustyön kesto on noin 5-8 kk. Käsitteellisen mallin yleisperiaate on yksinkertainen (Kuva 4). Kun jätteiden päällä olevia maita poistetaan, alueella liikkuvat ihmiset voivat altistua jätteiden haittaaineille suoran kosketuksen kautta. Riski ei ole merkityksellinen, kun työmaa-alueella liikkuminen on kielletty. Jätettä kaivettaessa ja siirrettäessä siitä leviää ilmaan hajua ja haihtuvia haitta-aineita, jotka leviävät ilmavirtausten mukana. Pilaantunutta maata voi levitä kaatopaikan ulkopuolelle työkoneiden mukana ja autojen renkaissa, jos niitä ei puhdisteta riittävästi. Kuivana aikana pölyäminen on mahdollista erityisesti kuljetusreiteiltä. Kaivun seurauksena sisäisen veden/orsiveden virtaukset muuttuvat ja likaista vettä voi päästä virtaamaan tiiviin pohjakerroksen ennestään heikoista tai kaivussa rikkoutuneista kohdista pohjaveteen, mistä se kulkeutuu pohjaveden mukana vedenottamolle. Kaivamisen aiheuttaman häiriintymisen takia orsivesi väkevöityy nykytilanteeseen verrattuna, mikä lisää kuormituspotentiaalia. Kaivun yhteydessä jätepenkereessä mahdollisesti olevat haitta-aineita sisältävät astiat voivat rikkoutua ja niiden sisältö voi levitä jätteisiin ja vesiin.

12/20 Alkuperäinen Päästö- Leviämis- Sekundäärinen päästölähde tapahtumat mekanismit saastunut väliaine Seuraukset Suora kosketus Työntekijöiden altistumista ehkäistään asianmukaisilla suojavarusteilla. Ulkopuolisten henkilöiden oleskelu alueella lisää haitta-aineille altistumista ihon, maaaineksen nielemisen ja pölyn hengittämisen kautta. Haihtuminen Tuulieroosio, pölyäminen Tuuli, laskeuma Ulkoilma Lähialueen asukkaat ym. henkilöt altistuvat hengitysilman kautta. Jätteet Kulkeutuminen tielle autojen pyörien ym. mukana Sadevesi Pintavesi (ja sedimentti) Sadevesiviemärin purkuojan veden laatu heikkenee. Sedimenttiin kertyy haitta-aineita. Vapaa sisäinen vesi Pumpattavassa vedessä ennalta tunnistamattomia haittaaineita Sekoittuminen puhdistamolle meneviin jätevesiin Jätevesi Jos vedessä on paljon puhdistamon prosessille haitallisia aineita, puhdistamon toiminta voi häiriintyä ja vesistökuormitus kasvaa. Tiiviin pohjan rikkoutuminen Pohjaveden virtaus Raakavesi Useimmat haitalliset aineet poistuvat vedenkäsittelyprosessissa, mutta ihmisten altistuminen lisääntyy. Syöpävaarallisilla aineilla kuten bentseenillä lisäaltistuminen lisää syöpäsairauksien mahdollisuutta. Kuva 4. Kaavio tunnistetuista kulkeutumis- ja altistumisreiteistä. Jätepenkereen sisäisen veden ph-arvo on lähellä neutraalia, joten jätteessä ei esiinny merkittävästi happokäymistä. Metaanin muodostuksen perusteella jätepenger on edelleen osittain hajoamistilassa. Kaatopaikan hajunmuodostus on yleensä pahimmillaan happokäymisvaiheessa muun muassa haihtuvien rasvahappojen muodostumisen takia. Jätepenkereen sisäisen veden kemiallinen hapenkulutus on ravinnepitoisuuksiin verrattuna pieni ja ilmeisesti jätteen hajoaminen on edennyt pitkälle ollen nykyisin vähäistä. Jätepenkereen tilan perusteella jätteen kaivamisesta aiheutuva hajuhaitta ei ole erityisen suuri. Jätteestä tai sisäisestä vedestä ei ollut tehty hajuhavaintoja eikä analysoitu rikkiyhdisteitä, joten niiden suhteen hajunmuodostusta ei voitu arvioida. Kohteen sijainti asutuksen, liiketoimintojen ja teiden läheisyydessä on merkittävä riskejä korostava tekijä. Käytännössä sääolot vaikuttavat ratkaisevasti hajuhaittojen muodostumiseen. Tuulisella säällä hajua aiheuttavat aineet laimenevat nopeasti ja haitat ovat epätodennäköisiä. Hajuhaittojen riski on suurimmillaan tyynellä ja lämpimällä säällä, jolloin lämpö lisää hajua aiheuttavien aineiden haihtumista, mutta niiden laimeneminen on heikkoa. Kaatopaikan jätteen tutkimuksissa haihtuvien haitta-aineiden pitoisuudet ovat olleet muutamia näytteitä lukuun ottamatta melko pieniä. Pienialaisten haihtuvia haittaaineita sisältävien jätteiden kaivamisesta ja siirrosta aiheutuvat päästöt ovat kokonaisuutena pieniä, eikä haihtuvista aineista todennäköisesti aiheudu vaaraa ympäristölle tai terveydelle. Pitoisuustulosten ja aineominaisuuksien perusteella bentseeni on merkittävin haihtuva haitta-aine ja sen riskiä tarkasteltiin laskennallisesti.

13/20 Alueen geologisten erityispiirteiden takia suotovesien kulkeutumisesta ei ollut saatu yksityiskohtaisen tarkkaa tietoa, vaikka aluetta oli tutkittu suhteellisen paljon. Nykytilanteessa kaatopaikan suotovesi näyttää virtaavan pääosin lounaaseen harjun suuntaan. Jätteen kaivaminen on suunniteltu aloitettavaksi kaatopaikan länsi- ja pohjoisreunalta, jolloin vesien virtaus harjun suuntaan vähenisi. Häpesuon pohjan savi- /silttikerroksessa voi olla heikkoja kohtia joiden kautta suotovettä vuotaa nykytilanteessakin pohjaveteen, mutta jätteen ja täyttöjen virtausvastus rajoittaa vuotojen määrää. Epähomogeenisessa jätepenkereessä saattaa olla vesitaskuja, jotka aukeavat kaivun aikana lisäten vesien liikettä. Kaatopaikan ja vedenottamon välisellä alueella on pohjavedessä hapeton alue, mikä laajenisi lisääntyneen suotovesimäärän vaikutuksesta. Pohjaveden laaja-alaisessa hapettomassa alueessa muun muassa bentseeni liikkuisi hajoamatta vedenottamon suuntaan. Pohjaveden virtaus kaatopaikan ali on melko vähäistä ja kaatopaikan suunnalta tuleva pohjavesi sekoittuu todennäköisesti kapeana nauhana harjun nopeaan pohjavesivirtaukseen. Pohjaveden likaantumiseen liittyvää riskiä tarkasteltiin laskennallisesti. Kaivua varten jätepenkereen sisäisen veden pintaa alennetaan pumppaamalla. Pumpattu vesi johdetaan tasausaltaaseen, missä veden laatua tarkkaillaan. Suunnitelmien mukaan vesi johdetaan tasausaltaasta Nokian kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Ennen jätteiden kaivua tehtävän peruskuivatuksen aikana vettä pumpataan kahden viikon aikana enimmillään noin 15000 m 3 eli noin 1000 m 3 päivässä. Pumpattava vesi vastaa todennäköisesti laadultaan orsivettä. Orsivedestä ei ollut määritetty biologista hapenkulutusta, joten puhdistamolla saavutettavaa hapenkulutuksen vähentymistä ei voitu arvioida. Orsiveden fosforipitoisuus on melko pieni eikä jätevedenpuhdistamolle saavuteta huomattavaa reduktiota. Kaivun aikana kaivannosta poistettavan veden määrä on enintään 10 l/s. Ennen työn alkua tehdään koepumppaukset ja myös veden laatu haitta-ainepitoisuuksineen määritetään koepumppauksen yhteydessä. 4.2 Kulkeutumis- ja pitoisuuslaskelmat Haihtuminen Bentseenin haihtumista pintamaasta on tutkittu useissa kokeissa. Thibodeaux ym. (2002) analysoimassa aineistossa bentseenin haihtumiseksi oli mitattu enimmillään noin 112 µg/m 2 /h pitoisuuden maassa ollessa 216 mg/kg ja maaperän orgaanisen hiilen osuuden ollessa 2,1 %. Häpesuon kaatopaikalta todetulla suurimmalla bentseenipitoisuudella 1,8 mg/kg haihtumiseksi saadaan 0,93 µg/m 2 /h. Kaatopaikan leveys on enimmillään noin 200 m, jolloin ns. laatikkomallilla bentseenin pitoisuudeksi kaatopaikan reunalla 2 m ilmakerroksessa 3 m/s tuulen nopeudella saadaan: C bentseeni = 0,93 µg/m 2 /h 200 m/(2 m 3 m/s 3600 s/h) = 0,009 µg/m 3 Laskettu bentseenin pitoisuus ilmassa on merkityksettömän pieni. Esimerkiksi WHO (2000) on laskenut yleensä merkityksettömänä pidetyn syöpäriskin 1 10-6 rajaksi 0,17 µg/m 3 koko elinajan pituisessa altistumisessa. Kulkeutuminen vesien mukana Jätepenkereen sisäisen veden/orsiveden mahdollisia vaikutuksia pohjaveden laatuun ja vedenottamon raakaveteen arvioitiin laskennallisesti. Pohjaveden havaintoputkesta HP1/95vuosina 1998 2012 tutkituissa vesinäytteissä on ollut happea 3,6 8,8 mg/l

14/20 mediaanin ollessa 7,4 mg/l. Jätepenkereen vapaan sisäisen veden määrän (10 000 m 3 ) ja todettujen pitoisuuksien perusteella hapenkulutuksen maksimikuormitukseksi laskettiin 200 kg (COD Mn ). Viikinharjusta vedenottamolle virtaavaan veteen noin 2000 m 3 /d sekoittuessaan sisäisen veden COD-kuormitus voisi teoreettisesti kuluttaa hapen noin 18 päivän ajan: t = M COD 1000/(C O2 Q pv ) = 18 d, missä M COD = sisäisen veden COD-kuorma 200 kg C O2 = hapen pitoisuus pohjavedessä 7,4 mg/l Q pv ) = pohjaveden virtaama 2000 m 3 /d Kun pohjavesi on havaintoputkien HP2 ja HP4 välillä nykyisellään lähes hapetonta, koko kaatopaikan ja vedenottamon välinen pohjavesi voisi muuttua hapettomaksi. Laskelma on teoreettinen, koska happea kuluttavan aineksen hajoamisnopeus pohjavedessä ei ollut tiedossa. Vedenottamolla raakaveden kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) on noin 2 mg/l, missä on talousveden laatusuositukseen nähden marginaalia 3 mg/l. Pohjavedessä tai vedenottamolla todettujen pitoisuuksien ja talousveden laatuvaatimusten/suositusten välisen marginaalin mukaan edellä kuvatulla tavalla laskettuja laimenemisen edellyttämiä aikajaksoja on esitetty Taulukossa 3. Bentseeni on selkeästi ongelmallisin jätepenkereen sisäisen veden haitta-aine ja se voisi pilata pohjaveden noin vuoden ajaksi. Pohjavesisysteemin puhdistuminen edellyttäisi tekopohjaveden valmistuksen ylläpitämistä ja raakaveden jatkuvaa pumppaamista. Bentseeni hajoaa pohjavedessä yleensä melko nopeasti, mutta hapettomassa vedessä hajoaminen olisi vähäistä. Taulukko 3. Jätepenkereen sisäisen veden kuormitusarvojen mukaan laskettuja aikajaksoja, joiden aikana pohjaveden laatu ei vastaisi talousveden laatuvaatimuksia/suosituksia (Sosiaali- ja terveysministeriö 2000), jos kaikki jätepenkereen sisäinen vesi leviäisi pohjaveteen. Kuormitustekijä Vapaa määrä sisäisessä vedessä kg Nykyinen pitoisuus pohjavedessä mg/l Talousvesi mg/l COD Mn 200 2 5 33 As 0,13 0,001 0,01 7,2 Bentseeni 0,7 0 0,001 350 Tarvittava laimenemisaika d Tekopohjaveden viipymän perusteella päästön vaikutus näkyisi vedenottamolla noin kuukauden kuluttua. Kaatopaikan lähellä pohjaveden virtaus on hitaampaa kuin harjun ydinosassa ja viipymä olisi todennäköisesti useita kuukausia. Jäännöspitoisuudet Kunnostuksessa on suunniteltu tavoitetasoksi PIMA-asetuksen mukaiset alemmat ohjearvot. Pohjaveden laadun suhteen mahdollisesti merkityksellisiä haitta-aineita ovat arseeni ja bentseeni. Pitoisuus maa-aineksen huokosvedessä määräytyy maa-aineksen ja haitta-aineen ominaisuuksista riippuvan jakautumiskertoimen K d ja maaperässä esiintyvän pitoisuuden mukaan. Arseenin jakautumiskerroin on tyypillisesti 50 100 l/kg, jolloin alemman ohjearvon mukaisella maa-aineksen pitoisuudella 0,2 mg/kg pitoisuudeksi huokosvedessä muodostuu 0,5 1 mg/l (esim. 50 mg/kg/50 l/kg = 1 mg/l) eli 50 100 kertaa talousveden laatuvaatimuksen 0,01 mg/l mukainen pitoisuus. Orgaaniset aineet sitoutuvat ensisijaisesti maaperän orgaaniseen hiileen. Bentseenin K oc

15/20 kerroin on noin 74 l/kg, jolloin maa-aineksen orgaanisen hiilen 2 % osuudella K d - arvoksi tulee 1,48 l/kg. Vastaavasti bentseenin pitoisuudeksi huokosvedessä muodostuu 0,135 mg/l (0,2 mg/kg/1,48 l/kg = 0,135 mg/l) eli 135 kertaa talousveden laatuvaatimuksen 0,001 mg/l mukainen pitoisuus. Kaatopaikan 1,65 ha pinta-alan, 300 mm/a nettosadannan ja 3000 m 3 /d vedenoton mukaan laskien laimenemiskertoimeksi vedenottamon vedessä muodostuu 0,0045. Huokosvedelle laskettujen pitoisuuksien ja laimenemiskertoimen mukaan arseenin pitoisuudeksi vedenottamon vedessä tulee 0,0023 0,0045 mg/l. Bentseenin pitoisuudeksi vedenottamon vedessä saadaan vastaavasti 0,0006 mg/l. Sekä arseenille että bentseenille lasketut pitoisuudet ovat talousveden laatuvaatimusten mukaisia enimmäispitoisuuksia pienempiä. Pitoisuuslaskelmissa ei otettu huomioon arseenin sitoutumista pohjavesikerroksen maa-ainekseen eikä bentseenin hajoamista kulkeutumisen aikana. Arseenin pitoisuus on ollut jätenäytteissä suurimmaksi osaksi alle 10 mg/kg, joten keskimääräinen jäännöspitoisuus jää selvästi alle 10 mg/kg. Bentseeni hajoaa hapellisessa pohjavedessä nopeasti. Kunnostuksen jälkeen alueelle jäävä bentseenin kokonaismäärä on niin pieni, että edellä laskettu kuormitus ei voisi jatkua useita vuosia. Mainittujen tekijöiden vaikutuksesta molempien tarkasteltujen aineiden todelliset pitoisuudet jäävät käytännössä edellä laskettuja enimmäispitoisuuksia pienemmiksi. 4.3 Riskien kuvaus Kun jätteiden päällä olevia maita poistetaan, alueella liikkuvat ihmiset voivat altistua jätteiden haitta-aineille suoran kosketuksen kautta. Riski ei ole merkityksellinen, kun työmaa-alueella liikkuminen on kielletty. Jätepenkereen tilan perusteella on todennäköistä, että jätteen kaivamisesta aiheutuva hajuhaitta ei ole erityisen suuri. Ajoittain voi lähiympäristössä esiintyä hajuhaittaa, jos sääolot ovat hajua aiheuttavien aineiden laimenemisen suhteen epäedulliset. Kaatopaikalta todettujen haihtuvien haittaaineiden pitoisuudet ovat niin pieniä, että niistä ei voi aiheutua merkityksellistä terveydellistä riskiä lähimpienkään talojen asukkaille. Jäte on kaivettaessa niin kosteaa, että pölyäminen on vähäistä. Jos koneita ja autojen pyöriä ei puhdisteta kunnolla, pilaantunutta maa-ainesta voi kulkeutua kaatopaikan ulkopuolelle, esimerkiksi tiealueille. Tielle kuivunut pilaantunut maa-aines leviää edelleen pölynä ympäristöön. Sateen sattuessa pilaantunutta maata voi kulkeutua esimerkiksi sadevesiviemärin kautta pintavesiin aiheuttaen paikallista veden laadun heikkenemistä ja ojien/purojen sedimentin pilaantumista. Jätteestä todetut haitta-aineiden pitoisuudet ovat niin pieniä, että haitat ovat pääosin esteettisiä. Häpesuon pohjan savi-/silttikerroksessa voi olla heikkoja kohtia joiden kautta suotovettä vuotaa nykytilanteessakin pohjaveteen, mutta jätteen ja täyttöjen virtausvastus rajoittaa vuotojen määrää. Epähomogeenisessa jätepenkereessä saattaa olla vesitaskuja, jotka aukeavat kaivun aikana lisäten vesien liikettä. Tiiviin pohjakerroksen rikkoutuminen on mahdollista, jos tiivistä kerrosta ei havaita esimerkiksi kaivantoon kertyneen veden tai lietteen takia. Kaatopaikan ja vedenottamon välisellä alueella on pohjavedessä hapeton alue, mikä laajenisi lisääntyneen suotovesimäärän vaikutuksesta. Pohjaveden laaja-alaisessa hapettomassa alueessa muun muassa bentseeni liikkuisi hajoamatta vedenottamon suuntaan. Bentseeni osoittautui vedenottamon suhteen kriittisimmäksi aineeksi ja pahimmillaan raakaveden laskettiin pilaantuvan noin vuoden

16/20 ajaksi. Pohjavesivaikutus olisi todettavissa havaintoputken HP3/12 näytteissä muutaman kuukauden kuluttua päästön alkamisesta. Tästä ajasta suurin osa kuluisi päästön kulkeutumiseen kaatopaikan kohdalta harjun laidalle, missä päästö sekoittuisi pohjaveden päävirtaukseen. Pohjaveden päävirtaus vedenottamolle on nopeaa ja päästön torjuntamahdollisuudet HP3/12 ja vedenottamon välillä ovat vähäiset. Ennen kaivua tehtävän peruskuivatuksen aikana jätevedenpuhdistamolle pumpattava vesimäärä vastaa noin 10 % jätevedenpuhdistamon keskimääräisestä jätevesivirtaamasta. Koska kaatopaikkavedessä on vähän fosforia, puhdistusprosessilla saavutettava hyöty jää todennäköisesti vähäiseksi. Peruskuivatusvedet ja kaivannosta pumpattavat vedet johdetaan ensin tasausaltaaseen, jossa vesien laatua tarkkailemalla estetään puhdistamolle haitallisten vesien johtaminen viemäriin. Kunnostuksen jälkeen kaatopaikan alueelle jäävistä, enintään alempien PIMAohjearvojen mukaisia haitta-aineiden pitoisuuksia sisältävistä maa-aineksista/jätteistä voi liueta pieniä määriä haitta-aineita alueella muodostuvaan orsiveteen. Kun kaatopaikan alueella muodostuvan orsiveden laskettiin kulkeutuvan kokonaisuudessaan pohjaveteen ja edelleen vedenottamolle, arseenin ja bentseenin pitoisuuksien laskettiin nousevan hieman, mutta jäävän talousveden laatuvaatimusten mukaisia enimmäispitoisuuksia pienemmiksi. Pitoisuuslaskelmat tehtiin pahimman teoreettisesti mahdollisen tilanteen mukaan ja käytännössä todelliset vaikutukset vedenottamon veden laatuun jäävät laskettuja enimmäispitoisuuksia pienemmiksi. Koska jäännöspitoisuuksista aiheutuvat haitta-aineiden pitoisuudet eivät voi nousta talousvedelle asetettuja laatuvaatimuksia suuremmiksi, kaatopaikasta ei kunnostuksen jälkeen voi aiheutua merkityksellistä riskiä vedenottamon veden laadulle. 5 EPÄVARMUUSTARKASTELU Jätteen laatua oli tutkittu alueen kokoon nähden perusteellisesti ja jätepenkereen tila oli hyvin selvillä. Jätepenkereen tilan perusteella arvioitiin, että jätteen kaivamisesta aiheutuva hajuhaitta ei ole erityisen suuri. Jätteistä tai jätepenkereen sisäisestä vedestä ei kuitenkaan ollut määritetty hajua aiheuttavia yhdisteitä (esim. rikkivety, merkaptaanit, haihtuvat rasvahapot), joten niiden suhteen hajunmuodostusta ei voitu arvioida. Kaatopaikan tutkimuksista laadituissa raporteissa hajusta ei ollut mainintoja, mikä viittaa siihen, että erityisen voimakasta hajua ei ole todettu. Paikoitellen erityisesti jätepenkereen syvimmissä osissa voi kuitenkin olla kohtalaisen voimakkaasti haisevia massoja. Jätepenkereen sisäisestä vedestä/orsivedestä oli tutkimustietoa suhteellisen paljon ja tämän hetken veden laatutietoja voitiin pitää luotettavina. Jos jätteissä on esimerkiksi astioissa haudattuja liuottimia tai muita kemikaaleja, niiden leviäminen kaivun yhteydessä on mahdollista. Myöskään kaivun aiheuttaman jätemassojen häiriintymisen vaikutuksesta sisäisen veden laatuun ei ollut tutkimustietoa. Todennäköisesti häiriintyminen lisää veden hapenkulutusta ja ravinteiden määrää, mikä ei ole suuri ongelma, kun vedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle. Sen sijaan pohjaveteen kulkeutuessaan väkevöitynyt suotovesi korostaisi haittavaikutuksia. Orsivedestä ei ollut määritetty biologista hapenkulutusta, joten puhdistamolla saavutettavaa hapenkulutuksen vähentymistä ei voitu arvioida.

17/20 Pohjaveteen kohdistuvan maksimivahingon tarkastelussa käytettiin kuormituslähteenä pelkästään jätepenkereen sisäisen veden määrää. Jätepenkereen ulkopuolella on kuitenkin lähes yhtä voimakkaasti pilaantunutta orsivettä ja kunnostuksen aikana sadevedet lisäävät vesimääriä. Kunnostettavan alueen kuivatuksen takia on käytännössä mahdotonta, että alueen vedet kulkeutuisivat kunnostuksen aikana suurelta osin pohjaveteen. Laskelmissa käytettyä vapaan sisäisen veden määrää voidaan pitää maksimimääränä, jonka leviäminen pohjaveteen on hyvin epätodennäköistä. Pohjaveden virtauksista kaatopaikan lähellä ei ollut tarkkaa tietoa, mutta pohjaveden virtaus kaatopaikan kohdalta voitiin arvioida tässä vaiheessa riittävällä tarkkuudella. Myöskään Viikinharjuun imeytettävän veden liikkeet eivät olleet kovin hyvin tiedossa ja Vihnusojan ali virtaavan vesimäärän arviossa voi olla merkittävää virhettä. Tällä virheellä ei kuitenkaan ole käytännöllistä merkitystä raakaveden enimmäispitoisuuksiin, koska kunnostusta koskevissa laskelmissa ei otettu huomioon Vihnusojan itäpuolella tapahtuvaa rantaimeytymistä eikä luontaista pohjaveden muodostumista. Jos Vihnusojan ali tulee oletettua vähemmän vettä, muualta vedenottamolle tulevien vesimäärien täytyy olla vastaavasti suurempi. Kunnostuksen jälkeisten jäännöspitoisuuksien pohjavesivaikutusten arvioinnissa ei ollut käytettävissä kattavaa kohdekohtaista aineistoa arseenin liukoisuudesta tai maaainesten/jätteiden orgaanisen hiilen määrästä. Arviointi tehtiin muista kohteista saatuihin kokemuksiin perustuen ja varovaisuusperiaatetta noudattaen, joten todelliset kuormitusarvot ovat ilmeisesti laskettuja pienempiä. Kun pumpattavan kaatopaikkaveden ja pohjaveden laatua tarkkaillaan kunnostuksen aikana, merkityksellisten pohjavesivaikutusten muodostuminen on hyvin epätodennäköistä. 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET Häpesuon entisen kaatopaikan jäte on pitkälle hajonnut, mutta siinä esiintyy edelleen paikoin metaanikäymistä. Jätteessä ei ilmeisesti esiinny happokäymistä ja jätepenkereen tilan perusteella jätteen kaivamisesta aiheutuva hajuhaitta ei ole erityisen suuri. Kaatopaikan jätteen tutkimuksissa haihtuvien haitta-aineiden pitoisuudet ovat olleet pieniä eikä tiedossa olevista haihtuvista haitta-aineista aiheudu jätteiden kaivamisen ja siirron yhteydessä vaaraa ympäristölle tai terveydelle. Jätteestä tai sisäisestä vedestä ei ollut tehty hajuhavaintoja eikä analysoitu hajua aiheuttavia yhdisteitä, joten hajunmuodostusta ei voitu arvioida tarkkaan. Kohteen sijainti asutuksen, liiketoimintojen ja teiden läheisyydessä on merkittävä riskejä korostava tekijä ja ennen kunnostamisen aloittamisesta hajunmuodostusta on aiheellista tarkentaa esimerkiksi jätepenkereen sisäisestä vedestä tehtävin aistinvaraisin havainnoin. Sisäisestä vedestä on syytä tutkia myös rikkiyhdisteiden (kokonaisrikki, sulfaatti) määriä. Hajuhaittojen torjumiseksi kaivetut jätteet on syytä siirtää nopeasti pois alueelta. Lähiympäristön asukkaille ja muille toimijoille tulee tiedottaa mahdollisista hajuhaitoista sekä kunnostuksesta aiheutuvista liikenne ym. häiriöistä ennen kunnostuksen aloittamista. Suotovesien kulkeutumisesta ei ollut tarkkaa tietoa, mutta pinnankorkeuksien perusteella suotovesi näyttää virtaavan lounaaseen harjun suuntaan. Jätteen kaivaminen on suunniteltu aloitettavaksi kaatopaikan pohjoisreunalta, jolloin vesien virtaus harjun

18/20 suuntaan vähenee. Kaatopaikan kohdalla Häpesuon pohjan savi-/silttikerros on ainakin paikoin melko ohut ja siinä voi olla heikkoja kohtia. Jätteitä pois kaivettaessa on riski, että kaatopaikkavettä pääsee valumaan pohjaveteen. Pohjaveden happitilanne on osalla kaatopaikan ja vedenottamon väliä heikko ja pahimmillaan pohjavesi voisi muuttua lähes kokonaan hapettomaksi kaatopaikan ja vedenottamon välisellä alueella. Jätepenkereen sisäisestä vedestä tehtyjen tutkimusten tulosten perusteella bentseeni on ongelmallisin haitta-aine ja se voisi pahimmillaan pilata vedenottamon raakaveden noin vuoden ajaksi. Pohjaveden virtaus kaatopaikan kohdalta harjun laidalle kestää todennäköisesti muutaman kuukauden, mutta päävirtauksen kulkeutuminen edelleen vedenottamolle kestää vain muutaman viikon. Viipymien ja vesimäärien takia kaatopaikan kunnostuksesta mahdollisesti aiheutuvan pohjavesivaikutuksen torjunta olisi tehtävä kaatopaikan lähellä ennen vesien sekoittumista pohjaveden päävirtaukseen. Pohjaveden pilaantumisriskiä pienennetään oleellisesti ennen jätteiden kaivua tehtävällä peruskuivatuksella. Lisäksi lievät vaikutukset häviävät vedenottamon vedenkäsittelyssä. Koska pohjavesivaikutusta ei todennäköisesti havaittaisi nykyisistä tarkkailuputkista riittävän nopeasti, kaatopaikan lounaispuolelle jätepenkereen lähelle on syytä asentaa pohjaveden tarkkailuputki kunnostuksen alkuvaiheessa. Tarkkailuputkesta voitaisiin havaita mahdollinen pohjavesikuormitus nopeasti. Kaatopaikan ali virtaavan pohjavedenmäärä ei ole suuri, joten tarvittaessa pohjavesivaikutuksen leviäminen voitaisiin estää suojapumppauksella. Kunnostuksen aikana pumpattavat vedet on alustavasti suunniteltu johdettavaksi Nokian kaupungin jätevedenpuhdistamolle tai hulevesiviemäriin. Orsiveden fosforipitoisuus on ollut melko pieni eikä jätevedenpuhdistamolle saavuteta huomattavaa reduktiota. Ennen kaivua tehtävän peruskuivatuksen aikana pumpattava vesimäärä muodostaa merkittävän osan puhdistamon jätevesivirrasta, millä voi olla vaikutusta puhdistamon reduktioarvoihin. Pumpattavan veden biologinen hapenkulutus ei ollut tiedossa eikä puhdistamolla saavutettavaa hapenkulutuksen vähentymistä voitu arvioida. Jätepenkereen sisäisestä vedestä on syytä tutkia biologinen hapenkulutus, jotta puhdistusprosessin merkitystä tai vesistövaikutuksia voidaan arvioida tarkemmin. Ennen kunnostustyön alkua on tarpeen tehdä koepumppauksia ja tutkia veden yleistä laatua ja haitta-ainepitoisuuksia vesien käsittelymahdollisuuksien tarkentamiseksi. Pumpattu vesi johdetaan tasausaltaaseen, missä veden laatua tarkkaillaan. Vesien mahdollisiin laatumuutoksiin ja esikäsittelytarpeisiin, esimerkiksi aktiivihiilikäsittelyn lisäämiseen tulee varautua. Jyväskylässä 17.12.2012 Esko Rossi

19/20 KIRJALLISUUS A-Insinöörit Suunnittelu Oy 2012. Keskustan itäosa infrahanke, Yrittäjäkatu, Nokia. Häpesuon kaatopaikan kunnostusvaihtoehtojen vertailu. Työnro 417032, 21.5.2012 /21.6.2012. FCG Planeko Oy 2009. Nokian kaupunki. Häpesuon vanhan kaatopaikan riskinarviointi ja kunnostusvaihtoehdot, 215-D2369, 21.4.2009. Geopalvelu Oy 2012. Pohjavesiputki. Asennus ja mittaustiedot. Työ nro 12257. Geotesti Oy1998. Pohjatutkimusraportti. Häpesuo. Viemärilinja. Viiki, Nokia. Työnro 980190, 8.10.1998. Groundia Oy 2009. Pirkanmaan Osuuskauppa. Häpesuon entinen kaatopaikka-alue, Nokia. Maaperän kunnostuksen toimenpidesuunnitelma. 10268, 30.08.2009. Insinööritoimisto Geotekniikka 1969. Pienteollisuustalo. Perustamistapalausunto 22.4.1969. Insinööritoimisto Geotekniikka 1974. Maaperätutkimus 8/38/I/Nokia. Nokian väri. 4.10.1974. Insinööritoimisto Helovuo Oy 1980. Finn Grip, Kaivola ja Co Ky. Uudisrakennuksen perustaminen tontilla 2/35/I Nokialla. Lausunto 368-79, 22.9.1980. Jaakko Pöyry Infra 2005. Nokian kaupunki. Häpesuon entisen kaatopaikan ympäristötutkimus ympäristöriskien arviointi, 67050517EC, Maa ja Vesi Oy 30.12.2005. Kasenow, M. 2002. Determination of hydraulic conductivity fron grain size analysis. Water Resources Publications, LLC. Denver, CL, U.S.A. 97 pp. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry 2010. Häpesuon kaatopaikka. Tulokset 19.10.2010. Kirje nro 777, 23.11.2010. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry 2011. Häpesuon kaatopaikka. Tulokset 12.09.2011. Kirje nro 858, 7.10.2011. Penttinen, A. 2012. Sähköposti 12.12.2012: Liitetiedosto Orsivesitaulukko Häpesuo.xls. Pöyry Environment Oy 2008. Nokian kaupunki. Maatialanharjun pohjavesialueen isotooppitutkimus. 14.10.2008. Ramboll 2012. Nokian kaupunki. Häpesuon kaatopaikka, riskinarvio,1510000359, 26.9.2012. Ränkman, E. 2010. Tekopohjavesiprosessin tarkastelu ja kehittäminen Nokian vesilaitoksella. Diplomityö, Tampereen teknillinen yliopisto. Ympäristö- ja energiatekniikan koulutusohjelma. 78 s. + liitteet. Sosiaali- ja terveysministeriö 2000. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. N:o 461/2000. Thibodeaux, L. J., Ravikrishna, R. & Valsaraj, K.T. 2002. Volatilization Rates from Dredged Material and Soils - A Literature Review with Application to Indiana Harbor and Canal. Final Report. Prepared for U. S. Army Corps of Engineers, Chicago District. February 1, 2002.

20/20 Tuominen, S. & Kivimäki, A-L. 1998. Nokian Viikinharjun Maatialanharjun pohjavesimallinnus tilannekatsaus 4/1998. Suomen ympäristökeskus 17.4.1998. WHO 2000. World Health Organization. Air Quality Guidelines for Europe. Second Edition. WHO Regional Publications, European Series, No. 91.