Tukeva lehti 3/2013 Kuljemme vihan jäljillä 12, puhumme työajan hallinnasta järjestöissä 22 ja avaamme yksinäisyyden taustoja 8.
Onko järjestöillä sellaista toimintaa, missä vihaa voi kanavoida järkevästi? Vihaan lupausten pettämistä Sysäysvuorossa Sisko Seppä ray:n avustus toiminnan johtaja kimmo metsäranta vihasin lapsena maatilan töitä. Olin onnellinen sadepäivistä, kun sai jäädä sisälle. Ajan henki 50 60-luvulla oli sellainen, että kaikkien maatilojen lasten tuli tehdä töitä. Kuva tästä on ajan kanssa myös romantisoitunut. Omat lapseni ovat saaneet olla lapsia eikä heidän ole tarvinnut puurtaa. Vihaan lupausten ja aikataulujen pettämistä. Vihaan mielipiteiden yksioikoisuutta ja liian jyrkkiä mielipiteitä asioista löytyy aina monta puolta. Itsekkyys, omaan napaan tuijottaminen ja minä ensin -asenne heikentää yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Yhteiskunnan vahvuus on sitä, että asioita pystytään ratkaisemaan yhdessä. Vihaa on ollut aina, mutta nyt se on enemmän kaikkien nähtävissä. Viha on tullut näkyvämmäksi netin kautta. Verkko mahdollistaa samanmielisten löytämisen tämä on huono ja hyvä asia. Toisaalta on hyvä, että vihanpurkaukset tulevat esille eivätkä jää piiloon yhteiskuntarakenteiden alle. Näkyvyys mahdollistaa myös vastaliikkeen toiseen suuntaan, hyvään suuntaan. Vihan voi muuttaa voimaksi. Onko järjestöillä sellaista toimintaa, missä vihaa voi kanavoida järkevästi? Onko paikkoja, missä vihantunteet saa tuoda esille, mielessä kytevän pommin voi purkaa ja jäytävään oloon saa helpotusta muiden ymmärryksestä? Myötätunto on vihan ja katkeruuden vastalääke. Itse ratkon vihan tunnetta lähtemällä lenkille tai muuten liikkumalla. Usein vihaisuus tulee itsestä. Paha olo purkautuu ympäristöön. Tällöin on syytä katsoa peiliin: mikä on todellinen syy? Raiku on ray:n avustustoiminnan lehti. Turuntie 42, 02650 Espoo. Päätoimittaja Liisa Kairesalo Toimituspäällikkö Anna Koroma-Mikkola (äitiyslomalla) ja Teija Laakso Toimitus Legendium Oy Ulkoasu Outi Kainiemi ja Marja Tikka Kannen kuvat Satu Kemppainen (etukannessa: Irmela Schramm-Mensah, Vincenzo Caruso ja Fabrizio Lussu, takakannessa: Martin Vierne, Tyler Smith, ja Laura MacDonald ) Paino Kopijyvä. Raiku Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy joulukuussa. Painos 7 000. issn 1796 9921. Raikun paperi on valmistettu energiaa, vettä ja luontoa säästäen. Lehti on painettu samoilla periaatteilla. kimmo metsäranta Älämölöä, pahuutta, pelkoa, nälkää, umpikujan tunnetta, katkeruutta, luovaa voimaa ja vääryydelle raivostumista. Löytääkö Raiku vihan olemuksen? Päätoimittaja Liisa Kairesalo
2 Sysäys Vihan jäljillä. Onko vihassa mitään hyvää, olisiko siitä päästävä eroon? Miten kokemamme viha vaikuttaa meihin? 2 Päänavaus 4 Hetkessä 10 Vaikuttaja: Jörn Donner 12 Parempaa vihaa 20 Kokemuksen kouluttamat 26 Sallittu vain isille 8 Iso kuva: yksinäisyys 22 Vapaaehtoisuus & työaika? 29 Tiivistys: avustuslaki uudistuu 6 Saksittua 30 Pelit ja vehkeet 31 Kysynpähän vaan 31 Kirjekaverit 32 Sisäinen postimies 12 10 Työajan hallinnassa on haasteensa vapaaehtoistyötä tekevässä järjestössä. 22 kuvat satu kemppainen ja miikka pirinen kuvitus outi kainiemi viereisessä kuvassa anna tulusto ja sampsa indren Jörn Donner puhuu vihasta ja sen oikeasta kanavoimisesta. 3
3/2013
Missä Joanna on? kukkuu! Joanna herää unenpöpperöisenä päiväunilta. Äiti Mirja Mäkitalo on heti leikissä mukana. Joanna syntyi kaksi vuotta sitten keskosena, ja siksi Joannan kehitys on viivästynyt. Joanna sairastaa myös hydrokefaliaa. Päähän kerääntyy ylimääräistä nestettä, ja päähän asennettu suntti vaatii jatkuvaa valvontaa. Infektioriskin takia Joanna ei voi mennä vielä päiväkotiin, ja hän vaatii aikuisen jatkuvaa huolenpitoa. Mirja-äiti toimii Joannan omaishoitajana. Kohta on aika syödä, ulkoilla ja odottaa isää töistä. Sitä ennen, vielä kerran: kukkuu! teksti teija laakso kuva aapo huhta 5
topi roos 59 prosenttia suomalaisista pitää peliautomaattien lukumäärää vähintään sopivana. Vähän porua, paljon villoja ainutlaatuista kuvassa ray:n huoltoedustaja janne rämä suomalaista rahapelijärjestelmää voi syyst ä l uonnehtia ainutlaatuiseksi. Eri tutkimusten mukaan r ahapelien pelaaminen on Suomessa poikkeuksellise n suosittua. Maamme sijoittuu myös kansainväliseen kärkikastiin vertailtaessa rahapelituottojen ohjautumista y hteiseen hyvään. Poikkeuksellista Suomessa on myös rahapeleihin liittyvän rikollisuuden olematon määrä. Suomessa rahapelej ä on tarjolla avoimesti ja muihin maihin verrattuna laajall a jakelulla, joten kysyntää laittomalle tarjonnalle ei juur i ole. Vertailun vuoksi esimerkiksi Ruotsi on taistellut v uosia kitkeäkseen laitonta peliautomaattibisnestä, joka on pitkälti järjestäytyneen rikollisuuden käsissä. Taloustutkimuksen kesäkuisen Omnibus-tutkimukse n mukaan 59 prosenttia suomalaisista pitää peliautomaattien lukumäärää vähintään sopivana. Eurooppalaisessa vertailussa vastaava osuus pyörii muissa maissa tyypillisesti 15 prosentin nurkilla ja selkeä valtaosa kansa laisista toivoo peliautomaattimäärän vähentämistä. Laajasta jakelusta huolimatta Suomi ei yllä peliautomaattien määrässä per kansalainen edes mitalisijoill e Euroopassa, jossa automaatit on sijoitettu usein pois näkyvistä hämäriin pelisaleihin, yhä harvemman pelaajan ulottuville. Siinä ei ole mitään ainutlaatuista. anssi airas Kevyesti kuin ballereinot 3/2013 mitä syntyy, kun Kallion kaduilta kasataan ryhmä karjuja esittämään tanssispektaakkeli, jossa kohtaavat klassinen baletti, notkeat läpät ja kankeat miehet? Miesten balettiryhmä Ballereinot esiintyi elokuussa Flow-festareilla Open stage -lavalla. Ballereinojen koreografiat suunnittelee ohjaaja, koreografi Henna Riikonen. Suunnittelen koreografiat musiikin ja tarinan mukaisesti ja tietenkin tommi hynynen huomioiden sen, että pojat eivät ole ennen tanssineet. Harjoituksissa sitten kundien kanssa fiksaillaan askelia heille sopiviksi. Flowta varten treenattiin 3 5 kertaa viikossa, ja sama tulee jatkumaan, mitä lähemmäs seuraava esitys tulee. Haaveena olisi myös, että pojat ehtisivät oppimaan edes ihan vähän baletin alkeita. www.facebook.com/ballereinot 6
Saako rasismille nauraa? kulttuurin voima OMG Benjamin! nyt-lehti kertoi syyskuussa ehkäp ä kuuluisimmasta suomalaisesta nuoresta, Benjamin Peltosesta. Melkein 100 000 tyttöä fanittaa Instagramissa 16-vuotiasta kaarina laista lukiolais poikaa. Instagramissa jaetaan omia kuvia ja tykätään toisten kuvista. Palvelulla on 150 miljoonaa kuukau sittaista käyttäjää. nyt:in juttuun haastateltu mediapsykologian asiantuntija Anu Mustonen muistuttaa, että kun ihmisestä tulee nuorena julkisuude n henkilö, hyvät taustajoukot ovat todella tärkeät. Mutta Mustonen sanoo myös, että nuorilla on paljon edellisiä sukupolvia paremmat valmiudet esillä oloon ja jatkuvaan suosion mittauttamiseen. He ovat k asvaneet siihen. Miltä tuntuu olla vanhus? ikäpuku auttaa rakennetun ympäristön suunnittelijoita samaistumaan vanhuksiin. Millaista on kun polvet eivät taivu, askel on hutera ja näkö heikentynyt? Saksalaisessa teollisuudessa on jo pitkään ollut käytössä Ageman-niminen ikäpuku, jonka avulla suunnittelija saa omakohtaista tuntumaa iän mukanaan tuomiin rajoituksiin. Nyt ikäpuku on Suomessakin. Ikäpuvun liikkeenrajoittimet kangistavat nivelet, lisä painot vaikeuttavat liikkumista, silmien edessä oleva oranssi pleksi haittaa näköä ja kuulosuojaimet vaikeuttavat tunnistamaan mistä suunnasta äänet tulevat. benjamin peltonen Koonnut Liisa Kairesalo leijonasydän kertoo uusnatsiporukan johto hahmosta, itäsuomalaisesta Teposta (Peter Franzen), joka rakastuu kiihkeästi Sariin (Laura Birn). Rakkau s johtaa yhteiseen kotiin ja paljastuu, että Sarin poika (Yusufa Sidibeh) on puoliksi tummaihoinen. ray sponsoroi elokuvaa, jonka teemat ovat kovin ajankohtaisia. Ohjaaja tutustui elokuvan myötä uusnatsi liikkeeseen ja siinä mukana oleviin. Rasismille oli monenlaisia motiiveja. Jollakin on vihaa sisällään ja toisella taas analyyttisiä pyrkimyksiä. Monilla rasismi kumpuaa vanhemmilt a opituista asenteista tai omista kokemuksista. Joku oli t ullut liikkeeseen, koska oli ollut tarvetta kaveriyhteisöll e. M onilla, kuten Leijonasydämen Tepolla, oli taipumusta aggressioon. Väkivallan ja vihan tunteista vie aikaa pääst ä eroon. Leijonasydämen huumori on yllättävää ja kulmikast a, mutt a taustalla on isoja tunteita. Samalla seurataan T epon tarinaa voittaako kaveriporukan luoma paine vai rakkaus. Entä miten käy Ramun, joka saa isäpuoli ehdokkaakseen uusnatsin? Saman kaartin voimin tehtiin Leijonasydän-elokuvan alkupalaksi ray:n oma lyhytelokuva Yhteispeli. Tositapahtumiin perustuva selviytymistarina kertoo siitä, kun iltavuoroaan ajava bussikuski Arto joutuu silmittömä n hyökkäyksen kohteeksi ja joutuu kohtaamaan pelon, v ihan ja häpeän tunteet. Tommi Korpelan tähdittämää elokuvaa esitetään Leijona sydämen alkukuvana elokuvateattereissa sekä tv-kanavilla loppuvuonna. ray järjestää syksyllä yhteistyössä Helsinki Filmin ja järjestöjen kanssa Leijonasydämen kutsuvierasnäytöksi ä eri puolilla maata. Näytösten yhteydessä keskustellaa n mm. uusperheiden auttamisesta, arjen rasismista ja k oulukiusaamisesta. www.facebook.com/leijonasydanleffa jaana rannikko helsinki-filmi 7
Ihan yksin Yksinäisyys tekee monen elämästä rankkaa. Suomessa joka kymmenes täysi-ikäinen kokee itsensä yksinäiseksi: tämä tarkoittaa yli 400 000 henkilöä eli noin Tampereen ja Vantaan verran ihmisiä. teksti liisa kairesalo kuva vesa sammalisto yksinäisyys on mitä ilmeisimmin yksi suurimpia ongelmia Suomessa ja monen terveys- ja hyvinvointiongelman taustalla. Ratkaisisiko yksinäisyyden vähentäminen monta muutakin asiaa tai toisinpäin? Tulokset selviävät THL:n väestötutkimuksesta, jonka toteuttamiseen RAY osallistuu. Tutkimuksen avulla kerätään väestötietoa esimerkiksi ihmisten elintavoista ja kokemuksista. Tutustu tutkimustuloksiin www.thl.fi/ath 3/2013 8
9 lähde: thl
Kuka: Jörn Donner Mitä: Ohjaaja, tuottaja, kirjailija, poliitikko. Vaikuttava paikka: Koti Helsingin Pohjoisrannassa, josta käsin Jörn Donner on elänyt, muokannut ja tulkinnut suomalaista yhteiskuntaa lähes koko sotien jälkeisen ajan.
Suomalaiset ovat keskimäärin ihan järkeviä ihmisiä... Ainakin suhteellisesti. Luovaa ja tuhoavaa vihaa teksti pekka vänttinen kuva miikka pirinen Ryssäviha, hurriviha, muukalaisviha. Onko Suomi poikkeuksellinen kansakunta, olemmeko kaunoinemme poikkeavia? Emme. Kaikki kansat kuvittelevat olevansa jotenkin poikkeuksellisia. Jos suomalaiset niin ajattelevat, se on samaa valetta kuin muuallakin, emme ole sen vihaisempia tai kaunaisempia kuin muutkaan. Suomalaiset ovat kuitenkin keskimäärin ihan järkeviä ihmisiä Ainakin suhteellisesti. Onko ilmapiiri teidän uranne aikana muuttunut? Onko viha arkipäiväistynyt, kuten seksi ja rakkaus? Yhteiskunta on kyllä muuttunut suvaitsevammaksi ja sallivammaksi. Ajatellaan sitten vaikka seksiä. Suvaitsemattomuutta silti esiintyy, esimerkiksi eri uskontokunnissa ja ideologisesti värittyneissä piireissä. Suvaitsevaisuuden eteen on tehtävä töitä edelleen. Onhan meillä edelleen myös paljon väkivaltarikoksia. Voiko viha toimia yhteiskunnallisen muutoksen vaikuttimena ja käynnistäjänä? Tai taiteellisen työn lähtökohtana, ajatellaan vaikka Ingmar Bergmanin suhdetta uskontoon? Kyllä. Voidaan puhua luovasta tai tuhoavasta vihasta. Joseph Schumpeter kirjoitti aikoinaan kapitalismin kehityksen luovasta tuhosta. Vasemmiston nousu ja kehitys liittyy tähän. Mitä Bergmaniin tulee, hän kasvoi tietyssä ilmapiirissä, johon hän kehitti eräänlaisen viha-rakkaussuhteen. Monien muiden lailla. Viha on tunne. Voiko sitä vastaan kamppailla järjellä? Mikä on suuttumuksen ja vihastumisen ero? No, suuttuminen on hetkittäistä, vihastuminen pidempiaikaista. Yhteiskuntahan pyrkii kehittämään kansalaisiaan suuntaan, johon ei sisältyisi vihamielisyyttä. Kyse on jalostamisesta ja sellaisten tunteiden kanavoimisesta rakentavasti. Miten suhtautua, mikäli joutuu vihamielisten reaktioiden kohteeksi? Tekin olette saaneet osanne. Ikä opettaa suhtautumaan. Kaikenlaista olen kokenut, mutta en ole niistä juuri välittänyt, varsinkaan verbaalisista. Fyysinen uhka on eri asia. Entä millaisena näette kansalaisjärjestöjen roolin nyt ja tulevaisuudessa? Siirtyykö niille hyvinvointivaltion tehtäviä? Olemmeko matkalla kohti amerikkalaista hyväntekeväisyysyhteiskuntaa? Suomessa olemme tottuneet siihen, että joku toinen auttaa, siis valtio tai kunta. Tai sitten erilaiset järjestöt, jotka nyt ovat pitkälti uuden tilanteen edessä, välimaastossa. Operointi tulee olemaan vaikeaa ilman lisärahoitusta. Siihen en usko, että meistä tulisi hyväntekeväisyyteen perustuva yhteiskunta, sille ei ole yleistä hyväksyntää. Onko yhteisvastuun tunne katoamassa? Nuorten kommenteissa se ei näytä aina olevan päällimmäisenä. Ei muisteta, kuinka suuren työn takana tämän yhteiskunnan rakentaminen on ollut. Yhteisvastuun tunnetta meillä on viimeksi ollut joskus jatkosodan aikana. Tai ehkä vielä sotakorvausten maksamisen yhteydessä. Ennen oli myös varakkaita mesenaatteja, nykyään rikkaat vievät rahansa ulkomaille. Solidaarisuus on sanana melkein kadonnut kielenkäytöstä. Toisaalta viimeaikaisia jyrkkiä lausuntoja ei pidä myöskään liioitella, niiden esittäjät ovat kuitenkin vähemmistönä. 11
Vihaa vastaan halauksella. Kohteena Irmela Schramm-Mensah. 3/2013 12
Parempaa vihaa Hyysääjät mamujen käsittelyyn! Mene köyteen! Viha on näkyvämpää kuin koskaan. Mitä sille pitäisi tehdä? teksti annina huhtala kuvat satu kemppainen 13
3/2013 14
KKaikki lähti oikeastaan ei mistää n. Saksalainen opettaja Irmela Schramm-Mensah näki työmatkalla sähkötolpassa tarran, jossa toivottii n Hitlerin kakkosmiehelle Rudolf Hessille vapautta. Sitten bussi tuli, Mensah-Schramm nousi kyytiin ja löysi itsensä syyttelemästä itseään. Työpäivän jälkeen opettaja palasi samaa reittiä takaisin kuten hän teki joka ikinen päivä. Tarra tervehti taas tolpassa. Laukun pohjalta löytyivät kotiavaimet, joilla viesti irtosi metallin pinnasta. Se oli mahtava tunne. Minä rapsutin vihdoin sen rumiluksen pois. Viimeisen 30 vuoden aikana Irmela on rapsutellut taltallaan 130 000 f asistista, solvaavaa tai m uuten vaan vihamielistä viestiä julkisista paikoist a. Se on vienyt yhden naise n kansanliikkeen paitsi uusnatsie n t appolistoille, myös kauas p ohjoisen trendikkäimmille festi vaaleille, Flow-festivaaleille. Irmelan sitkeyttä ei voi kuin ihailla. Edessä on muurillinen törkyä ja natsimerkkejä, mutta juhlakansan suupielet kurkottelevat ylöspäin. Helsingin Suvilahdessa on käynnissä vihan tuhoamistalkoot. Symboleita muutetaa n tohinalla joksikin ihan muuksi. Miina Äkkijyrkkä sutii tuhruja piiloon tyylilleen uskollisella massiivisella lehmällä, Kauko Röyhkä huvittavilla lausahduksilla. Viha on ymmärtämättömyyttä. Flow-festareiden yleisö osallistui vihantuhoamistalkoisiin. Sen vastakohta on tietysti rakkaus ja Jumala, Äkkijyrkkä huikkaa neontikkailta. Vihan vastakohta on huumori, väittää puolestaan Röyhkä. Tämä on ihan ehdoton lempparini, suomalaisen taiteilijakerman seassa tepsutteleva harmaahapsi virnistää. Natsimerkki on paisutettu pökäleen näköiseksi ja sen alle on piirretty vessanpönttö. Kuplivan festarikansan keskellä kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että viha on turhaa. Mutta ovatko he oikeassa? Viha on hyväksi Psykiatrisessa vankisairaalassa soi puhelin. Langan päässä on Suomen virallinen pahuuden asiantuntija, psykiatri ja vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma. Viha on yksi ihmisen perustunteista, jonka tehtävä on valmistaa ihmistä taisteluun. Viha on energisoiva tunne. Tervettä ihmistä vihantunne voi siivittää hyviin tekoihin, tutkimusprofessori Lauerma sanoo. Hänen potilaitaan viha siivittää pahoihin tekoihin. Ylilääkäri tutkii ja arvioi Suomen vaarallisimpia rikollisia. Vihan tekevät vaaralliseksi päihteet ja psyykkiset ongelmat. Kun kahden juopon sanaharkka päättyy siihen, että toinen kutsuu toista homoksi ja saa parhaalta kaveriltaan puukosta, primitiiviseen vihaan sekoittuu niin syvää häpeää ja nolostumista, että vangin itsemurhariski nousee. Henkirikosten taustalta löytyy y llättävän usein myös alhainen verensokeri, Lauerma sanoo. 15
Viha siivittää, mutta ei välttämättä hyviin tekoihin. perinpohjaisesti ja kirjoitin kynällä seinään: Äiti, sinä olet persläpi. Äiti sanoi viestin satuttavan ja pyysi minua pyyhkimään sen pois. Kokemus jäi positiivisena mieleen. Minulla oli m ahdollisuus korjata tekemäni virhe. Irmelan äiti teki aivan oikein. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä kertoo, että vihan hedelmän pitää antaa kasvaa lapsessa. Lapsen viha syntyy, kun hän h aluaa jotain, eikä saa sitä. Viha kertoo vanhemmille, että lapsessa on sisäistä draivia. Yksi nykykasvatuksen ongelmista on Mäkelän mukaan juuri se, että viha nähdään haitallisena. Hyssyttelyn sijaan v ihanilmaisuista pitäisi iloita. Ei kuitenkaan aina. Maailmassa on aidosti pahojakin asioita, joiden puolesta kannattaakin vihastua. Joidenkin ihmisten kohdalla vihaa on mahdotonta enää kääntää. Kun vihasta tulee kroonista ja pyhää, ihmistä ei voi enää auttaa. On ihmisiä, joille viha on tärkeä, jopa pyhä asia. Sille on saatettu omistaa niin paljon voimavaroja, että vaatii pirullisen vahvaa itsetuntoa myöntää tulleensa huijatuksi. 3/2013 Opeta lapsi vihaamaan Taustatyötä tehdessäni muutun vihan lähettilääksi. Kysyn kaikilta mitä he vihaavat. Vastaukset ovat lystikkäitä: Vihaan sitä, etten voi syödä grillipihvejä lihomatta. Vihaan kutittamista! Tai sitten perinteisiä: ihmiset kertovat vihaavansa väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Muutama äityy tosissaan miettimään. Oikeasti luulen, että aina kun vihaamme, vihaamme jotain i tsessämme. Vihasin esimerkiksi entist ä puolisoani siksi, että annoin kohdella itseni huonosti, lounasseura kertoo. Liikenneruuhka, loskasade, uhmaikäisen raivokohtaus, sössivä työkaveri tai navan ympärillä paisuva makkara. Suurin osa vihastamme koskee arkisia pieniä asioita. Kovan kaliiberin vihan ääreen, uusnatsien pariin hakeutunut Irmelakin muistaa episodin lapsuudesta: 9-vuotiaana tulistuin äidille 16
Kivikasvoisuus on pahinta. Lapsi jää tunteen kanssa yksin. Hänelle v iestitetään: sinua ei hyväksytä. Siitä jäsentymätön viha vain kasvaa. Viisas vanhempi auttaa lasta jäsentämään tunteita. Hän viestittää ymmärtävänsä raivon vakavuuden ja kulkee lapsen kanssa tunteen läpi. Näin lapsi oppii vanhemmiltaan työkaluja käsitellä vihaa myös aikuisena. Jotain suomalaisissa kodeissa on mennyt oikein, sillä rikostilastojen valossa vihan määrä on vähentynyt. Perhesurmien ja kouluampumiskohinan keskellä on Hannu Lauerman mielestä hyvä muistaa, että vielä 1950-luvulla perheissä surmattiin l apsia 18 kertaa enemmän kuin nykypäivän ä. Pullantuoksuinen ja rehti vanhemp i oli siis huomattavast i nykyistä verenhimoisempi. Myös poliittinen retoriikk a oli raakaa. Jos Jutta Urpilainen kertoisi haastatteluss a toivovansa porvarin takapuolen alle dynamiittia, kohu olisi valmis. Vihan osoittamisesta on tullut helpompaa, sillä pölliäisten ei tarvitse enää askarrella hanskat kädessä sanomalehdestä kirjaimia paperille, Lauerma toteaa. Vihaa piiloon sutimassa kuvataiteilijat Nora Helsinki ja Sampsa Indren. Epämiellyttävän nykytilanteesta tekee se, ettemme tiedä, mihin turhautuneiden nettimölinä johtaa. Ehkä höyryjen päästäminen helpottaa? Lauerman mukaan keskustelupalstall a solvaaminen ei auta vihanpurkamisessa, päinvastoin. Aggressiossa vellominen yleensä tyydyttää. Vihalle saa nauraa Vietän tunteja foorumeilla. Musulmaanit eli muslimit, suvikset eli suvaitsevaiset, karppaajat, audi kuskit ja kissanomistajat, kaikki saavat kuulla kunniansa. Sulat pörhistyvät turhautumisesta. Mikä meitä aikuisia ihmisiä oikeasti vaivaa? En minäkään ole samaa mieltä kokoomusnuorten kaikkien ehdotusten kanssa, mutta en silti halua tappaa, raiskata tai karkottaa ketään Suomesta. Nettipoliisi Marko Fobba Forss jakaa tuskan. Hän juhlii haastattelupäivänä viisivuotistaivaltaan netin virallisena sheriffinä. Aika hapoilla ollaan, hän nauraa. Oikeasti Suomessa sananvapaus on niin kattavaa, että netissä voi solvat a vammaisuutta tai ihonväriä lain rajoissa. Poliisi tutkii tiettyyn ryhmään kohdistuneita nettisolvauksia viharikoksena vain noin pariakymmentä tapausta vuodessa. En usko, että rasismi olisi l isääntynyt pätkääkään. Verrattuna 1990- lukuun, rasismi on vähentynyt. Vihainen puhe on vain tullut näkyviin. Saman arvion jakaa Tampereen yliopiston mediatutkija Reeta Pöyhtäri. Aiemmin keskusteluissa osattomiksi jääneillä on vihdoin kanava purkaa sanomisen tarvetta. Minusta on parempi, että palstat ovat julkisia ja voimme nähdä koko keskustelun kirjon. Toisten ihmisarvoa ei silti tarvitse loukata, mielipiteensä voi ilmaista muutenkin Pöyhtäri sanoo. Forss on samaa mieltä. Rankaksi k ehittynyt älämölö kertoo siitä, että julkisessa keskustelussa on ollut puutteita. Viranomaisille maahanmuuttoon liittyvät asiat ovat olleet tabu, ja e tenkin siihen liittyvistä ongelmist a on vaiettu. Ihmisille on ihan perus tellustikin tullut tunne, että asioista ei puhuta suoraan. Nyt tuo tuska purkautuu, Forss sanoo. Lain kiristäminen tuskin on ratkais u. 17
Kovaäänisimmät mölisijät ovat poliisin mukaan usein isänmaan asialla olevia urpoja, jotka saavat kylmää kyytiä jo keskustelupalstojen omalta yhteisöltä. Vaarallisempaa on se, kun viha puetaan pinnalta asialliseen argumentointiin tai manipulointiin. Forssia ärsyttää keskustelussa keskustelun puute. Asia-argumentit on korvannut pöyristely ja mielensäpahoittaminen. Pöyhtärin mukaan keskustelupalstojen tyyli on levinny t myös mediaan. Kun Suomi24-palstalla älähdetään, lehtien otsikoissa k errotaan kansan pillastuvan. Suurin osa nettikansasta on tavallista fiksua porukkaa. He eivät vain jaksa osallistua, sillä normaali puhe ei ole enää mitään. Mustavalkoisessa kinastelussa asia linjalla pysyvä saa selkään todennäköisesti molemmilt a laidoilta. Forssiakin on kutsuttu samassa ketjussa niin natsiksi kuin puunhalaajahomoksikin. Nettipoliisin alkutaipaleella tein töitä lähinnä nuorten kanssa. Heidän mukaansa aikuiset pilasivat somen. Hyväntahtoinen nauru ja naljailu on vaihtunut ylimieliseen pöyristelyyn. Forss toivoisi vanhemman polven oppivan oppia nuorilta ja ottamaan vähän rennommin. Muista ihminen Vihapuhe ei ehkä ole vaarallista, mutta suhteellisuudentajun menetys on. Mölinässä emme enää tunnista rajoja. Vihanosoituksista ovat katoamassa herrasmiessäännöt. Ennen vanhaan tappelu päätettiin siihen, kun toinen makasi maassa. Ei enää. Kun oikean ja väärän rajat hälvenevät ja puuttuvat kokonaan, viha lähtee käsistä. Haastattelemani asiantuntijat p aljastavat yksi toisensa jälkeen lääkkeen: kuulevat korvat ja pitkät ihmissuhteet. Otetaan hiukan perspektiiviä. Miltä tämä kaikki kuulostaa ihmisestä, joka aloitti vaihto-oppilasvuotensa kirjeet Heil Hitler vaan sinne koti- Suomeenkin! ja näki Irmelaankin vaikuttaneen Rudolf Hessin ilmielävänä. Lukiolaisesta, joka todisti p alopuheen nostavan tuhatpäisen joukon kädet piikkisuoraan natsitervehdykseen, ja vietti abivuotensa ampumalla saksalaisystäviään pohjoissuomalaisesta juoksuhaudasta. Lauri Luutonen on 92-vuotias vapauden ristin veteraani. Hän on möykkäävistä nettikeskustelijoista vähän hämillään. En ole oikein koskaan ollut s ellaisen vihapuheen ystävä. Kyllä mä tykkään enemmän kauniista, siististä kielestä, Luutonen sanoo. Sodasta selvinnyttä sukupolvea s yytetään tunteiden patoamisesta, natsien kanssa veljeilystä ja ties mistä, mutta Luutosella on vihanhallintaohje, joka yksinkertaisuudessaan kuulostaa raikkaalta: Kannattaisi yrittää elää sovussa kaikkien kanssa. Pitäisi muistaa, että jokaisella, niin suomalaisella, venäläisellä, jokaikisellä kansallisuuteen katsomatta, on ihmisarvo. Niinpä. Yritetäänkö? Kauko Röyhkän mielestä vihan vastakohta on huumori. 3/2013 Vaarallisinta on suhteellisuudentajun menetys. Kun oikean ja väärän rajat hälvenevät, viha lähtee käsistä. 18
Näin keho reagoi vihaan hei sinä, joka jälleen söit rahkani, ant i olla viimeinen kerta! PS. Äitisi ei tiskaa täällä. Ei voi olla totta. Työkaveri on j älleen huitaissut rahkasi parempiin suihi n ja jättänyt tiskit rikospaikalle. Kilahdat ja marssit marttyyrina työpisteellesi ja n aputtelet raivon vallassa tiukan viestin, jonka lätkäiset jääkaapin oveen. Viha syntyy, kun asiat eivät kulj e o dotuksien mukaan. Fyysiset reaktio t r iippuvat paitsi suuttumisen asteesta, myös ihmisestä. Oireisiin voivat kuulua leukaperien kiristyminen, hengityksen t ihentyminen, punastuminen tai kalpeneminen ja hikoilu. Vihan kokeminen muistuttaa tappeluun valmistautumista. Keho valmistautuu taistelemaan väärinkohtelijaa vastaan. Adrenaliini hyökyy kehon läpi. Vihastumisen hetkellä aivoissa käynnistyy hillitön kuhina. Mantelitumake aktivoituu sekunnin murto-osassa. Veri virtaa vasemman silmän yläpuolella olevaan otsalohkoon. Tämä alue vastaa järkeilystä ja pidättelee sinua välittömästi mätkäisemästä possuttelevaa työkaveria. Yleensä nämä aivojen kaksi aluetta tasapainottavat toisiaan, mutta toisinaan viive saattaa olla sekunteja. Siksi vihastujaa neuvotaan puremaan huulta ja laskemaan hitaasti kymmeneen. jos viha kroonistuu, ihmisen autonominen hermosto oppii sulkemaan fyysiset reaktiot. Nämä tyypit ovat klassisia elokuvien arvaamattomia psykopaatteja, jotka kykenevät toimimaan vihastuessaan ulkoisesti täysin rauhallisesti, psykiatri Hannu Lauerma sanoo. Toisaalta jatkuva viha myös kuluttaa elimistöä. Hermosto on jatkuvan rasituksen alla, jolloin sydän ja verisuonet kuormittuvat. Korkea kolesteroli ja masennus syntyvät kroonisen vihan hedelmänä. Pahimmillaan viha siis tappaa. Oleellista on oppia hallitsemaan vihastumista, eikä suuttua pienistä. 19
Kokemuksen kouluttamat vaikuttavaa! Selviytyjät tekee lastensuojelun asiakkaista sen asiantuntijoita. Kun on itse käynyt läpi huostaanoton, tietää kuinka sen voisi muiden kohdalla hoitaa paremmin. teksti ruut tolonen kuva satu kemppainen selviytyjät Pesäpuu ry:n Selviytyjätryhmä ottaa nuoret mukaan kehittämään lastensuojelun työmenetelmiä sekä ammattilaisille annettavaa koulutusta. 3/2013 Kuusi vuotta sitten Helena Inkisestä tuli Selviytyjä. Hämeestä kotoisin oleva Helena, 21, on Espoossa asuva restonomiopiskelija ja Selviytyjien projektityöntekijä. Selviytyjät on lastensuojelujärjestö Pesäpuu ry:n nuortenryhmä, johon kuuluu pari kymmentä 16 27-vuotiasta. Heitä yhdistää kokemus sijoituksesta laitokseen tai perheeseen sekä halu vaikuttaa. Vuonna 2008 aloittaneen Selviytyjätryhmän meriitteihin mahtuu s ijoitettujen nuorten foorumeita eri puolella maata, käsikirja huostaanotetuille nuorille sekä koulutusta lastensuojelualan ammattilaisille Suomessa ja ulkomailla. Parhaillaan työstetään isä-teemaista kirjaa. Selviytyjien yhteistyökumppaneina ovat olleet Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Lastensuojelun Keskusliitto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Mitä Selviytyjät antaa alan konkareille? Omamme ja tapaamiemme nuorten kokemukset. Haluamme, että niitä hyödynnetään lastensuojelutyön kehittämisessä, Helena sanoo. Lastensuojelussa on puhuttu asiakkaan kuulemisesta. Selviytyjien tärkeimpiä tavoitteita on vaihtaa tilalle toinen k-alkuinen verbi. Kohtaaminen. Nuoret tiedostavat sosiaalipuolen resurssipulan, mutta haluaisivat silti tulla käsitellyiksi yksilöinä, eivät mappiin niputettuna paperipinona. Kohtaaminen on vuorovaikutuksellisempaa kuin kuuleminen. helena inkinen muutti sijaisperheeseensä kaksivuotiaana. Välit myös biologisiin vanhempiin ovat lämpimät. Puhun avoimesti siitä, että minulla on kaksi perhettä. Asia on niin iso osa elämääni, että se nousee esiin joka tapauksessa, Helena sanoo. Tässä vaiheessa tuntemattomien uteliaisuus tapaa muuttua tunkeilevaksi. Kun ihmiset kuulevat, että minut on otettu huostaan, jotkut kysyvät äkkiä hirveän henkilökohtaisia asioita. Sellaisia, joita ei muuten kysyttäisi. Yleensä Helena ei vastaa. Koska hänen tarinansa ei ole vain hänen omansa. Media haluaa kasvot, joiden kautta käsitellä lastensuojelua. Mutta ihminen ei ole saari. Huostaanottoon punoutuu koko perheen, ehkä yhteisönkin, elämä. Asiasta ei aina edes voi puhua, koska täytyy suojella tapaukseen liittyvien yksityisyyttä. Tähänkin Selviytyjiä tarvitaan. Osallistujat voivat jakaa turvallisest i kokemuksiaan vaikkapa sijaisperheistä. Kun Selviytyjät kertoo niitä eteenpäin, kenenkään henkilöllisyys ei paljastu. Omakohtaisen lastensuojelukokemuksen kautta Selviytyjillä on ajantasaista tietoa siitä, mitä nuoret toivovat aikuisten ja ammattilaisten kanssa työskentelyltä. ray on rahoittanut Selviytyjien projekteja vuodesta 2009 lähtien. pitkälle tähtäävät tavoitteet. Peloton ryhmänvetäjä. Tilaa hulluillekin i deoille. Sydän mukaan. Tällä reseptillä Selviytyjät on kasvanut tekijäksi, joka otetaan t osissaan. Alan seminaareissa 20
Helenan puheenvuoro saattaa olla tutkijajoukon jälkeen. Minä puolestani kerron, mitä nuoret ovat itse asioista sanoneet. Se palauttaa perusasioiden ääreen. Kuten siihen, että huostaanotettu lapsi tarvitsee aikuisen, jonka kanssa käsitellä tilannettaan ja luovia elämäänsä eteenpäin. Tai että nuori ansaitsee kuulla perustelut sille, miksi sosiaalityöntekijä kieltää yhteydenpidon tiettyihin kavereihin. Kannustuksena työstään Selviytyjät sai viime keväänä ray:n Vaikuttavaa!-tunnustuksen, joka myönnetään j ärjestöille kohderyhmien tavoittamisesta ja pysyvien tulosten saavuttamisesta. Selviytyjien projekteissa nuorten osallisuutta lastensuojelutyössä kohenne taan niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnankin tasolla. Tämä on meidänkin keskeinen linjauksemme, kiittää Selviytyjien hankkeiden avustusvalmistelija Iida Partanen ray:lta. kerran kuussa kokoontuva Selviytyjät-ryhmä pitää tiiviisti yhteyttä myös tapaamisten välillä. Olen saanut Selviytyjien kautta uuden isoveljen ja pikkusiskoja. Vaikka jokaisen tarina on Helena Inkinen on kuulunut Selviytyjät-ryhmään vuodesta 2008 saakka. Aloitimme toiminnan matalalla profiililla, joten löi se ällikällä, kun kalenterit täyttyivät kutsuista osallistumaan erilaisiin tilaisuuksiin, hän muistelee. omanlaisensa, kaikki ryhmästä ovat eläneet läpi samat tunnetilat, joita sijoitukseen liittyy. Muut ymmärtävät mitä tarkoitan ilman, että tarvitsee selittää. Kuin perheen kesken. Helenalle sen kolmannen. 21
3/2013 22