Haja-asutuksen jätevesineuvonta Espoossa 2014

Haja-asutuksen jätevesineuvonta Espoossa 2014 Siikajärven uimaranta Sanna Laakso 13.11.2014

Sisällysluettelo 1. Johdanto... 1 2. Neuvontakäynti... 2 3. Neuvonnan toteutuminen... 2 4. Kohdealueet... 3 5. Arvioinnin perusteet ja jätevesien käsittelyn tilanne... 4 5.1 Jätevesien käsittelyn tilanne alueittain... 6 6. Jätevesijärjestelmien ikäjakauma ja tyypit... 7 7. Kiinteistöillä havaitut puutteet... 10 8. Neuvonnan vastaanotto ja palaute... 12 Viitteet... 13 LIITTEET Liite 1 Kiinteistöille jätetty arviointilomake Liite 2 Kartta neuvonta-alueista

1. Johdanto Vuonna 2011 valtioneuvosto hyväksyi uuden asetuksen talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, tästä eteenpäin hajajätevesiasetus). Uudella hajajätevesiasetuksella kohtuullistettiin aiemmin voimaan tulleen samannimisen asetuksen (542/2003) vaatimuksia. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyä säännellään myös muun muassa ympäristönsuojelulaissa (527/2014), jossa on esimerkiksi jätevesien yleisestä puhdistamisvelvollisuudesta. Lainsäädännöllä on haluttu edistää vesiensuojelua ja vähentää erityisesti ihmisten lähiympäristön ja talousveden pilaantumista. Hajajätevesiasetuksessa on vähimmäisvaatimukset vesistöjä rehevöittävien ravinteiden (fosfori ja typpi) ja happea kuluttavan orgaanisen aineen puhdistustasoista verrattuna laskennalliseen kuormituslukuun. Lisäksi asetuksessa on vaatimuksia jätevesijärjestelmän dokumentoinnista, kuten käyttö- ja huolto-ohjeista. Vuonna 2004 ja sen jälkeen rakennettuja asuntoja asetus koskee heti. Tätä vanhemmilla kiinteistöillä on aikaa laittaa järjestelmänsä kuntoon 15.3.2016 mennessä. Espoossa on arviolta noin 1400 kiinteistöä haja-asutusalueilla viemäriverkoston ulkopuolella ja siten kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien varassa. Vesihuoltolaitosten toiminta-alueen ulkopuolella kiinteistön omistajalla tai haltijalla on velvollisuus huolehtia kiinteistönsä asianmukaisesta vesihuollosta. Espoon haja-asutuksen jätevesineuvonta toteutettiin kiinteistökohtaisina käynteinä yhteistyössä Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n (VHVSY) kanssa osana laajempaa neuvontahanketta. Espoossa neuvontaa on tehty VHVSY:n toimesta jo aiemmin vuosina 2012 ja 2013. Hankkeessa on annettu jätevesineuvontaa myös muissa Vantaanjoen valuma-alueen kunnissa, kuten Tuusulassa ja Nurmijärvellä. Kunnan oman rahoituksen lisäksi neuvontaan saatiin valtionapua Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Neuvontaa tehtiin Espoon kaupungin valitsemilla, pääasiassa ympäristön kannalta herkillä alueilla, joille ei ole lähitulevaisuudessa suunnitteilla kunnallista viemäriverkostoa. Ilmaisia ja vapaaehtoisia neuvontakäyntejä tarjottiin sekä vakituisesti asuttujen että vapaa-ajan kiinteistöjen omistajille. Hankkeen pääasiallinen tarkoitus oli tarjota puolueetonta ja kaupallisista intresseistä vapaata jätevesineuvontaa ja edistää haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyä hajajätevesiasetuksen vaatimusten mukaisiksi siirtymäajan loppuun mennessä. Hankkeen tarkoituksena oli myös kerätä tietoa jätevesien käsittelyn tilanteesta alueellisesti. Yksi neuvonnan lähtökohdista oli, ettei yksittäisen kiinteistön tietoja luovuteta kunnille tai muille kolmansille osapuolille. 1

2. Neuvontakäynti Jokaiseen käyntiin valmistauduttiin selvittämällä kiinteistön sijaintiin liittyvät erityispiirteet, kuten vesistöjen läheisyys. Neuvontakäynneillä käytiin yhdessä omistajan kanssa yksityiskohtaisesti läpi kiinteistön jätevesijärjestelmä sekä arvioitiin sen kuntoa silmämääräisesti ja omistajalta saatujen taustatietojen perusteella. Neuvoja annettiin myös järjestelmän ylläpitoon, käyttö- ja huoltotoimenpiteisiin sekä kuivakäymälöihin ja käymäläjätteen kompostointiin liittyvissä asioissa. Lisäksi kerrottiin uudesta jätevesien käsittelyyn liittyvästä lainsäädännöstä ja kaupungin ympäristönsuojelumääräyksistä ja mitä vaatimuksia ne asettavat juuri kyseiselle kiinteistölle. Kiinteistöille annettiin kirjallinen arvio järjestelmän puutteista ja uusimistarpeesta vaatimusten mukaisiksi (liite 1). Jokaisella kiinteistöllä jaettiin myös Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry:n Jätevesiopas tai Kesämökin jätevesiopas. Tapauskohtaisesti jaettiin myös muuta materiaalia, kuten kuivakäymäläoppaita, käyttö- ja huolto-ohjeita, selvityslomake jätevesijärjestelmästä, lista alueen suunnittelijoista, ohje jätevesijärjestelmän uusimisen etenemisestä ja kaivoveden tutkituttamisesta Espoossa. Käynti kesti keskimäärin noin tunnin. Kiinteistöillä, joilla tarvittiin jätevesien käsittelyn tehostamista, painotettiin pätevän suunnittelijan ja toimenpideluvan tärkeyttä virheinvestointien välttämiseksi. 3. Neuvonnan toteutuminen Neuvontakäynnit tehtiin pääasiassa toukokuun ja heinä-elokuun aikana Siikajärvellä, Kalajärvellä ja Matalajärven lähistöllä aloittaen vakituisessa asuinkäytössä olevista asunnoista. Asukkaille tarjottiin kirjeitse neuvonta-aikaa noin kaksi viikkoa ennen käyntiä. Tieto käynnistä lähetettiin kaikille kiinteistön omistajille ja myös kohdekiinteistölle, jos kyseessä oli vapaa-ajan asunto. Ehdotettua käyntiaikaa oli mahdollisuus vaihtaa omistajalle sopivampaan aikaan. Toisin kuin edellisinä vuosina, neuvonta-alueista rajattiin pois sellaiset kiinteistöt, joilla rakennuslupaan liittyen oli tehty jätevesijärjestelmän katselmus vuonna 2004 tai sen jälkeen tai katselmus on vaadittu rakennusluvassa, mutta sitä ei ollut vielä suoritettu. Tavoitteena oli tehdä 120 käyntiä kesän aikana. Käyntiä tarjottiin kirjeitse 149 kiinteistölle ja yhteensä käyntejä toteutui 126. Muutamassa kunnalta saatujen kiinteistötietojen osoitteista oli samassa osoitteessa useampi rakennus erillisine jätevesijärjestelmineen. Nämä käsiteltiin omina neuvontakohteinaan. Neuvontaan valittujen alueiden ulkopuolella tehtiin kolme käyntiä. Näistä yksi toteutettiin omistajan pyynnöstä valitulla alueella sijainneen kiinteistön sijasta. Lisäksi muutama neuvontapyyntö tuli neuvontaan valituilta alueilta ennen kuin niille oli tarjottu neuvontakäyntiä. Varatuista käynneistä toteutumatta jäi 34. Toteutumattomien käyntien kiinteistöjen omistajista lähes puoleen (16 kpl) saatiin puhelinkontakti. Näistä noin kolmasosalla jätevesijärjestelmän perusratkaisu oli kunnossa tai kiinteistö voitiin luokitella veden käytöltään vähäiseksi, jolloin omistajat eivät kokeneet käyntiä 2

tarpeelliseksi. Puolet puhelinkontaktiin saaduista asiakkaista eivät halunneet neuvontaa muista syistä, kuten vaikean elämäntilanteen takia, ja kolmella tontilla ei ollut rakennusta tai kiinteistötiedot olivat muuten virheellisiä. Puhelimitse annettiin järjestelmien käyttöön ja huoltoon liittyviä ohjeita sekä tietoa hajajätevesiasetuksen vaatimuksista. Usein kuitenkin puhelimitse tavoitetut henkilöt vaikuttivat kiireisiltä, eivätkä ehtineet kuuntelemaan tarkemmin neuvoja. Kiinteistöjen omistajista 18 ei tavoitettu lainkaan. Näistä ainakin kahden kiinteistön omistajan tiedot olivat väärät ja loput kiinteistöt olivat varattuna neuvonta-aikana tyhjillään eikä omistajan puhelinnumeroa ollut saatavilla tai omistajaan ei muuten saatu yhteyttä. Käynnit toteutuivat huonoimmin Kalajärvellä, jossa lähes puolet aikataulutetuista käynneistä jäi toteutumatta. Matalajärven alueella kaikki ja Siikajärvellä 80 % varatuista käynneistä toteutui. Kaikista varatuista käynneistä toteutui 83 % ja jos virheelliset kiinteistötiedot jätetään pois, toteutumisprosentti oli 86. 4. Kohdealueet Neuvontaa annettiin Siikajärven, Kalajärven ja Matalajärven valuma-alueilla (liite 2). Kaikista neuvotuista 126 kiinteistöistä 68 % sijaitsi kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaisella rantaalueella (200 metriä keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta) ja lähes saman verran vesilaitoksen lähisuoja-alueella. Sekä ranta- että lähisuoja-alueella sijaitsi 52 % kiinteistöistä. Näille alueille kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä edellytetään hajajätevesiasetuksen ohjeellista puhdistustasoa pilaantumiselle herkille alueille, joka on hieman asetuksen vähimmäisvaatimustasoa tiukempi. Eniten neuvottavia kiinteistöjä oli Siikajärvellä (97 kpl), joka sijaitsee Espoon luoteisosassa Vihdin ja Kirkkonummen rajalla. Neuvontaa annettiin Siikajärven ranta-alueilla ja järven luoteis- ja koillispuolella sijaitsevilla asuinalueilla. Neuvonnan kohteena olleen alueen pohjois- ja länsipuolelta alkaa Nuuksion kansallispuisto. Lisäksi suurin osa (85 %) neuvotuista kiinteistöistä sijaitsi Dämmanin vesilaitoksen lähisuoja-alueella. Dämmanin vesilaitos lopettaa toimintansa todennäköisesti vuonna 2016, jolloin myös lähisuoja-alue poistuu. Siikajärven rannat ovat lähes kauttaaltaan vapaa-ajan asutuksen käytössä. Rannoilta löytyy myös jonkin verran vakituista asutusta. Järven rannalla sijaitsee Espoon kaupungin uimaranta ja Kirkkonummen puolella Hotelli Siikaranta. Entisen K-instituutin paikalle on rakenteilla Villa Siikajärvi. Ranta-alueen ulkopuolinen asutus koostui pääasiassa vakituisesta asutuksesta. Siikajärvi on tyypiltään pieni humusjärvi (Ph) ja sen ekologinen tila on hyvä. Koska järven rannat ovat lähes kokonaan rakennettu, eikä alueella ole viemäriverkostoa, on jätevesien asianmukainen käsittely rannan kiinteistöillä tärkeää, jotta järven hyvä tila säilyy myös tulevaisuudessa. Kalajärvi sijaitsee Pohjois-Espoossa Vihdintien varrella. Neuvonta kohdistui Kalajärven ranta-alueille. Käynti toteutui 15 kiinteistöllä, joista noin puolet oli vapaa-ajan kiinteistöjä ja puolet vakituisesti 3

asuttuja kiinteistöjä. Kalajärven pohjois- ja itärannoilla on paljon asutusta, kun taas etelä- ja länsirannat ovat pääasiassa rakentamatonta luonnonsuojelualuetta. Kalajärventien alkupäässä ja Kalajärvenranta nimisellä tiellä on kunnallinen viemäriverkosto. Neuvonnan kohteena olleelle alueelle on ollut suunnitteilla viemäriverkosto, mutta sen rakentaminen on peruttu, eikä tämänhetkisen tiedon mukaan verkostoa olla laajentamassa alueelle ainakaan lähivuosina. Järven länsipuolella sijaitseville kalliolle, Kalajärvenkallioille, on suunnitteilla uutta asutusta ja viemäriverkosto. Kalajärvi on 16 hehtaarin kokoinen, kirkas ja lievästi rehevä järvi (Oinonen 2008). Viime vuosina vesikasvillisuuden on havaittu lisääntyneen ja talvisin happitilanne on ollut ajoittain heikko. Kalajärvelle on vuonna 2000 laadittu kunnostussuunnitelma, jossa haja-asutuksesta peräisin oleva kuormitus määriteltiin yhdeksi järven tilaan merkittävimmin vaikuttavaksi tekijäksi (Keto 2000). Kolmas neuvontaan valittu alue sijaitsi lähes keskellä Espoota, Bodomissa, Bodomjärven ja Kehä III:sen välissä sijaitsevan Matalajärven pohjois- ja koillispuolella. Matalajärvi on Natura 2000 - aluetta ja lisäksi se kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Järvi on tyypiltään runsasravinteinen (Rr) ja sen ekologinen tila on tyydyttävä, mutta vesi on suhteellisen kirkasta lähteiden ansiosta, mikä mahdollistaa erityisen elinympäristön harvinaisille vesikasveille. Alueella tehtiin 11 käyntiä, joista yksikään ei kuitenkaan sijainnut ranta- tai muilla jätevesien käsittelyyn vaikuttavilla erikoisalueilla. Kaikki tällä alueella neuvotut kiinteistöt olivat vakituisessa asuinkäytössä. Neuvonta-alueella oli vesiosuuskunta, Puotisten Vesi Oy, jonka toiminta-alueella olleet kiinteistöt rajattiin neuvonnan ulkopuolelle. Viisi kiinteistöä oli liittymässä verkostoon. 5. Arvioinnin perusteet ja jätevesien käsittelyn tilanne Jätevesijärjestelmät luokiteltiin viiteen eri luokkaan sen perusteella, minkälaiset edellytykset niillä on täyttää lainsäädännön vaatimukset: riittävä käsittely (vihreä arvio), vähäisiä korjaus- tai huoltotoimenpiteitä vaativa (keltainen arvio), riittämätön käsittely (punainen arvio), vähäinen vesimäärä (sininen arvio) ja ikävapautus (harmaa arvio). Rajatapauksissa kerrottiin kunnan viranomaisen päättävän viime kädessä, onko jätevesien käsittely riittävää. Espoon kaupungin 1.3.2014 voimaan tulleissa ympäristönsuojelumääräyksissä kielletään käymäläjätevesien imeyttäminen maahan. Ranta-alueella (200 metriä keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta) ja vesilaitostoiminnan lähisuoja-alueella on noudatettava hajajätevesiasetuksen vähimmäisvaatimusta tiukempaa, ohjeellista puhdistusvaatimusta. Lisäksi näillä alueilla suositeltiin käsiteltyjen jätevesien johtamista maaperään vesistöön, puroon tai ojaan johtamisen sijasta. Dämmanin vesilaitoksen lähisuoja-alueella sijainneet kiinteistöt neuvottiin siten, ettei lähisuoja-aluetta ole, koska alue poistuu todennäköisesti vuonna 2016. Alueesta kuitenkin mainittiin jokaisella käynnillä ja kirjoitettiin lisätietona kiinteistöille jätettyyn arviointilomakkeeseen. Järjestelmät täytyy laittaa ympäristönsuojelumääräysten mukaiseen kuntoon hajajätevesiasetuksen siirtymäajan puitteissa. 4

Riittäviksi arvioitiin järjestelmät, jotka täyttävät uuden lainsäädännön ja kaupungin määräykset sellaisenaan. Järjestelmän arvioimista riittäväksi eivät alentaneet pienet puutteet, jotka eivät vaikuta puhdistustulokseen tai laske sitä oleellisesti. Tällaisia vähäisiä puutteita olivat täyttymisenhälyttimen puuttuminen umpisäiliöstä, pienet vaaraa aiheuttamattomat vauriot säiliöiden kansissa ja ilmastusrakenteiden tuuletushatuissa, dokumentoinnin puuttuminen ja vähäiset puutteet käytössä ja huollossa (esim. pesuvesien saostussäiliöiden liian pitkä tyhjennysväli). Puutteet merkittiin kuitenkin kiinteistölle jätettävään arviointilomakkeeseen ja kannustettiin kiinteistönomistajia korjaamaan ne. Pesuvesien riittäväksi käsittelyksi katsottiin järjestelmä, jossa vedet johdettiin vähintään kaksiosaisen saostuskaivon kautta maaperäkäsittelyyn (imeytys- tai suodatuskenttä) tai harmaavesisuotimeen. Riittäviksi arvioitiin noin neljäsosa kaikista järjestelmistä (kuva 2). Kaikki vihreän arvion saaneet järjestelmät olivat joko erillisviemäröintiin perustuvia tai sellaisia, joissa kaikki jätevedet johdettiin umpisäiliöön sekä useimmiten suhteellisen uusia. Suurin osa järjestelmistä oli rakennettu 1990- ja 2000-luvuilla, mutta myös muutama 1980-luvulla rakennettu järjestelmä sai vihreän arvion. Vihreän arvion saaneet 1980-luvulla rakennetut järjestelmät perustuivat kaikki järjestelmään, jossa käymälävedet johdettiin umpisäiliöön ja pesuvedet ainakin kaksiosaisen saostussäiliön kautta imeytyskenttään. Kuva 2. Jätevesijärjestelmien taso kaikissa Espoon kohdekiinteistöissä (n=126, vapaa-ajan asuntoja 66 %) suhteessa uuteen jätevesilainsäädäntöön ja kaupungin määräyksiin. Pieniä korjaus- ja huoltotoimenpiteitä vaativia järjestelmiä oli hieman vähemmän kuin riittäviä käsittelyjä (18 %). Keltaisen arvion saaneissa järjestelmissä oli puutteita, jotka vaikuttavat järjestelmän toimivuuteen siten, ettei vaadittaviin puhdistustasoihin oletettavasti päästä. 5

Järjestelmää ei kuitenkaan tarvitse muuttaa erilaiseksi, jolloin sen saattamiseksi vaatimusten mukaisiksi ei tarvita isoa remonttia ja siten toimenpidelupaa vaan selvitään vähäisillä toimenpiteillä. Keltaiseen luokitteluun johtivat esimerkiksi kentissä selkeästi havaittavissa olleet imeytymisongelmat, puuttuvat tai vioittuneet T-haarat, säiliöiden huono kunto tai pesuvesien käsittelynä saostuskaivot ja yksinkertainen maaperäkäsittely (imeytyskaivo tai -putki, kivipesä). Riittämättömäksi arvioitujen järjestelmien saattaminen lainsäädännön vaatimalle tasolle vaati toimenpidelupaa. Neljäsosa arvioiduista järjestelmistä vaati uudistamista. Noin kaksi kolmasosaa näistä punaisista arvioista johtui pesuvesien puutteellisesta käsittelystä. Useimmiten näissä tapauksissa pesuvesien esikäsittely tai varsinainen käsittely puuttui. Neljällä vapaa-ajan asunnolla ja yhdellä vakituisesti asutulla asunnolla pesuvesille ei ollut mitään käsittelyä. Muutamassa tapauksessa pesuvesien käsittely ei selvinnyt ja näille annettiin punainen arvio. Noin kolmasosalla punaisen arvion saaneista kiinteistöistä kaikkien jätevesien käsittely perustui pelkästään saostuskaivoihin tai saostuskaivoihin ja jonkinlaiseen maahanimeytykseen. Lisäksi kaksi 1980-luvulla valmistettua laitepuhdistamoa arvioitiin punaisiksi. Veden käyttö arvioitiin vähäiseksi kiinteistöillä, joissa ei ollut vesikäymälää, painevettä käyttäviä kodinkoneita eikä lämminvesivaraaja. Veden käytön arvioitiin olevan noin kolmasosalla kiinteistöistä vähäistä. Vähäiset vedet voidaan yksinkertaisimmillaan johtaa suoraan maaperään ilman erillistä käsittelyä. Niistä ei saa kuitenkaan aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa. Vähäisiäkään jätevesiä ei saa johtaa esimerkiksi suoraan vesistöön tai kaivon lähelle. Tyypillisin tapaus tässä arviossa oli kuivakäymälällä varustettu ja kantoveden varassa ollut kesämökki. Ikävapautuksen piiriin ei kuulunut yhtään kiinteistöä. Harmaan arvion eli automaattisen ikävapautuksen olisivat saaneet vakituisesti asutut kiinteistöt, joiden kaikki haltijat ovat syntyneet 9.3.1943 tai tätä ennen ja jotka eivät täyttäneet puhdistusvaatimuksia. 5.1 Jätevesien käsittelyn tilanne alueittain Matalajärven ja Kalajärven alueiden jätevesijärjestelmien arviot käsitellään yhdessä, jotta alueiden kiinteistökohtaisia tietoja ei voida niiden vähäisyyden takia tunnistaa. Kolme käyntiä tehtiin neuvontaan valittujen alueiden ulkopuolella ja nämä lisättiin lähimpään alueeseen (yksi Nuuksiossa tehty käynti lisättiin Siikajärven alueeseen ja Kunnarlassa ja Perusmäessä tehdyt käynnit Matalajärven ja Kalajärven alueeseen). Suurin osa kaikista neuvotuista kiinteistöistä sijaitsi Siikajärvellä. Matalajärven ja Kalajärven alueilla oli suhteellisesti noin kaksi kertaa enemmän riittämättömiä käsittelyitä kuin Siikajärvellä (kuva 3). Tämä johtui suurimmaksi osaksi siitä, että Siikajärvellä oli huomattavasti enemmän vapaa-ajan asutusta, josta noin puolella veden käyttö oli vähäistä, kuin Matalajärven ja Kalajärven alueilla. Kaikki vähäisen vesimäärän kiinteistöt olivat vapaaajan asuntoja. Vaikka suurin osa alueiden välisistä eroista selittyy asuntojen käyttömuodolla, oli 6

Matalajärven ja Kalajärven vakituisen asutuksen jätevesien käsittely jonkin verran heikommalla tasolla kuin Siikajärvellä (Matalajärvellä ja Kalajärvellä 40 % ja Siikajärvellä 30 % vakituisesta asutuksesta jätevesien käsittely ei ollut riittävää). Kummallakin alueella oli myös useita korkeasti varusteltuja vapaa-ajan asuntoja ja lisäksi lähes kymmenen vapaa-ajan asunnon omistajaa Siikajärvellä aikoi lisätä vesivarustelunsa tasoa lähivuosina. Siikajärvellä 39 % ja Kalajärvellä ja Matalajärvellä 46 % täytti uuden lainsäädännön vaatimukset tai selviää pienillä korjaus- tai huoltotoimenpiteillä. Kuva 3. Jätevesijärjestelmien taso alueittain (Siikajärvi n=98, vapaa-ajan asuntoja 77 %, Matalajärvi ja Kalajärvi n=28, vapaa-ajan asuntoja 29 %) suhteessa uuteen jätevesilainsäädäntöön ja Espoon kaupungin määräyksiin. 6. Jätevesijärjestelmien ikäjakauma ja tyypit Jätevesijärjestelmien iän tarkasteluun on otettu mukaan vain järjestelmät, joihin johdetaan vähäistä suurempia määriä vettä. Muutamassa tapauksessa järjestelmä oli rakennettu useana vuonna, jolloin sen ikä määritettiin vanhimman osan mukaan. Kokonaan ilman käsittelyä jätevesiä johdettiin ympäristöön neljällä kiinteistöllä, joista kaikissa kuitenkin vain pesuvesiä. Kahden järjestelmän iästä ei ollut tietoa. Jätevesijärjestelmien keski-ikä oli 25 vuotta ja yhdessä kotitaloudessa oli keskimäärin 2,6 henkilöä. Yli kahden hengen talouksia oli 20 kpl eli vähän alle puolet kaikista vakituisesti asutuista kiinteistöistä. Jätevesijärjestelmiä oli rakennettu tasaisesti eri vuosikymmeninä (kuva 4). 1970 1990- luvuilla rakennettujen järjestelmien osuudet kaikista järjestelmistä vaihtelivat 12 19 % välillä vuosikymmenittäin. Kaikista järjestelmistä 37 % oli rakennettu 2000-luvulla. Uuden lainsäädännön voimaan tulon jälkeen eli vuonna 2004 ja siitä eteenpäin rakennettuja järjestelmiä oli neljäsosa, vaikka näitä rajattiin jonkin verran neuvonnan piiristä pois. Kaksi 2000-luvulla rakennettua järjestelmää sai punaisen arvion, johtuen pesuvesien puutteellisesta käsittelystä. Vain yksi saostuskaivoihin ja yksinkertaiseen maaperäkäsittelyyn perustuva järjestelmä, johon johdettiin sekä käymälä- että pesuvedet, oli rakennettu 1970-luvun jälkeen. Pelkästään saostuskaivoihin perustuvia järjestelmiä ei ollut rakennettu yhtään 1970-luvun jälkeen. 7

Kuva 4. Jätevesijärjestelmien ikäjakauma kiinteistöillä, joissa veden käyttö oli vähäistä suurempaa (n=77, vapaa-ajan asuntoja 43 %). Suurin osa kaikista järjestelmistä, joihin johdettiin vähäistä suurempia määriä jätevesiä, perustui erillisviemäröintiin (kuva 5). Tähän sisältyi myös kiinteistöt, joissa ei ollut vesivessaa, mutta pesuvesiä syntyi vähäistä suurempia määriä. Kaikista tyypillisin järjestelmä oli sellainen, jossa oli umpisäiliö käymälävesille ja maahanimeyttämö pesuvesille. Myös kiinteistöjä, joissa ei syntynyt käymälävesiä lainkaan eli käytössä oli kuivakäymälä ja vähäistä suuremmille pesuvesille oli oma käsittelynsä, esimerkiksi maahanimeyttämö, oli useita. Nämä kaikki olivat vapaa-ajan asuntoja. Luokkaan Muut erillisviemäröinnit yhdistettiin järjestelmät, joita löytyi vain yksi kutakin. Näitä olivat esimerkiksi yhdistelmä umpisäiliö-harmaavesisuodin sekä umpisäiliö ja ei lainkaan käsittelyä pesuvesille. Järjestelmiä, jotka koostuivat umpisäiliöstä ja saostussäiliöistä tai näiden lisäksi yksinkertaisesta maaperäkäsittelystä saostussäiliöiden jälkeen, löytyi jonkin verran (yhteensä 12 %). Maasuodattamo pesuvesille oli vain yhdellä kiinteistöllä. Neljällä kiinteistöllä, joilla syntyi vain pesuvesiä vähäistä suurempia määriä, ei ollut lainkaan jätevesijärjestelmää. 8

Kuva 5. Jätevesijärjestelmien tyypit jaoteltuina viemäröinnin mukaan kiinteistöillä, joilla veden käyttö oli vähäistä suurempaa (n=79, vapaa-ajan asuntoja 44 %). Vain noin kolmasosa järjestelmistä oli sellaisia, joissa käsiteltiin sekä pesu- että käymälävedet samassa järjestelmässä (kuva 5). Tässä kategoriassa yleisin tapa oli johtaa jätevedet umpisäiliöön. Toiseksi yleisin järjestelmä oli saostussäiliöt ja yksinkertainen maaperäkäsittely. Harvinaisempia järjestelmiä olivat pelkät saostussäiliöt ja laitepuhdistamo kaikille vesille. Yhtään maahanimeyttämöä tai maasuodattamoa kaikille vesille ei ollut. Vähäisen vesimäärän kiinteistöillä oli tyypillisimmin jokin yksinkertainen maaperäkäsittely, kuten imeytyskaivo. Muutamalla kiinteistöllä oli saostussäiliöt. Suoraan maaperään ilman käsittelyä vähäisiä vesiä johdettiin noin 20 kiinteistöllä. Suoraan vesistöön ei vähäisiäkään jätevesiä johdettu yhdessäkään tapauksessa. Kuivakäymälöitä löytyi yhteensä 69 kiinteistöltä, joista noin 70 % sijaitsi ranta-alueella. Perinteisiä, itse tehtyjä huusseja oli 43 kiinteistöllä. Osasta kiinteistöistä löytyi sekä perinteinen huussi että tehdasvalmisteinen kuivakäymälä. Yhdellekään kiinteistölle ei tullut kunnan tai vesiosuuskunnan talousvettä. 9

7. Kiinteistöillä havaitut puutteet Kiinteistökäynnillä tarkasteltiin jätevesijärjestelmän lisäksi vaadittavia dokumentteja ja kirjattiin havaitut puutteet. Eniten puutteita korkeasti varustelluilla kiinteistöillä oli järjestelmien käytössä ja huollossa (kuva 6a). Noin puolet käytössä ja huollossa havaituista puutteista johtui siitä, ettei umpisäiliön tiiviyttä ollut tarkistettu hajajätevesiasetuksen mukaisesti. Muita puutteita olivat säiliöiden liian harva tyhjentäminen ja maahanimeyttämöiden putkistojen ja jakokaivon puhdistamisessa. a) b) Kuva 6. Jätevesien käsittelyssä ja dokumentoinnissa havaittujen puutteiden yleisyys kiinteistöillä (vähäistä suurempi veden käyttö n=83, veden käyttö vähäinen n=43). 10

Selvitys jätevesijärjestelmästä, joka täytyy löytyä myös kaikilta vapaa-ajan asunnoilta, puuttui yli puolelta kiinteistöistä. Pari asukasta täytti selvityksen käynnin yhteydessä, jolloin se merkittiin tehdyksi. Ylitäytönhälytin puuttui suurimmasta osasta umpisäiliöistä (67 %) ja hälyttimen puuttuminen olikin kolmanneksi yleisin puute. Jätevesien käsittelyssä havaitut puutteet johtuivat yleisimmin pesuvesien käsittelystä erillisviemäröinnin yleisyyden takia (lähes 40 %:lla kiinteistöistä). HSY:n alueella vaaditaan kompostointi-ilmoitus, jos kiinteistöllä kompostoidaan muuta kuin puutarhajätettä. Tätä ei ollut tehnyt yksikään kiinteistön omistaja. Ilmoitusta kysyttiin kiinteistöiltä, joilla kompostointiin kuivakäymäläjätettä. Käyttöpäiväkirja jätevesijärjestelmän huollosta ja muista toimenpiteistä puuttui noin joka neljänneltä kiinteistöltä. Käyttöpäiväkirjaa ei merkitty puutteelliseksi, jos kuitit toimenpiteistä olivat asukkaan mukaan saatavilla. Saostussäiliöistä 29 %:sta puuttui tai oli merkittävästi vioittuneet T-haarat. Noin 18 %:lla kiinteistöistä tilastoitiin tämä puute. Yhtä monella kiinteistöllä kuivakäymäläjätteiden jälkikompostointia ei ollut hoidettu asianmukaisesti. Jäteveden varsinaisessa käsittelyssä ja säiliöiden kunnossa havaittiin jonkin verran puutteita (kumpiakin 12 %). Näiden lisäksi oli muutamia puutteita, joita löydettiin vain 1 4 %:lla kiinteistöistä ja nämä yhdistettiin kohtaan Muu. Näihin kuuluivat esimerkiksi jäteveden purkupaikassa havaitut puutteet. Muita harvinaisia puutteita olivat muun muassa puutteet jäteveden esikäsittelyssä ja ilmastusrakenteissa. Käyttö- ja huolto-ohjeiden puuttumista ei kirjattu, koska ne jaettiin käynnin yhteydessä. Hyvin harvalta vähäisen vesimäärän kiinteistöltä löytyi selvitys jätevesijärjestelmästä (kuva 6b). Kuivakäymäläjätteiden käsittelyssä oli myös usein huomauttamista näillä kiinteistöillä. Yleisin virhe oli kaivaa käymäläjätteet suoraan maahan tai kompostoida ne sateelta suojaamattomassa ja pohjattomassa kompostorissa. Käymäläjätteet tulisi jälkikompostoida vähintään vuoden ajan tiivispohjaisessa ja sateelta suojatussa kompostorissa haitallisten valumien välttämiseksi. Myös kuivakäymälöistä syntyvän virtsan ja suotonesteen käsittely oli usein puutteellista. Virtsa tai suotoneste johdettiin virheellisesti joko suoraan maahan tai niitä ei vanhetettu ennen jatkokäyttöä. Kiinteistöillä, joilla veden käyttö oli vähäistä, neuvottiin miten jätevesien käsittelyä ja kuivakäymälöiden toimintaa voi halutessaan parantaa (esim. keittiövesille pieni saostuskaivo ennen muuta käsittelyä rasvojen erottamiseksi, jätevesien purku kauemmaksi rakennuksista kosteusvaurioiden välttämiseksi ja talousvesikaivosta, tuuletus kuivakäymälöissä). Puutteellinen dokumentointi, täyttymishälyttimen puuttuminen ja kompostointiin liittyvät puutteet eivät alentaneet arvioita. Puute käytössä ja huollossa ei alentanut arviota, ellei sen katsottu oleellisesti vaikuttavan järjestelmän puhdistustulokseen. 11

8. Neuvonnan vastaanotto ja palaute Kiinteistökohtainen neuvonta otettiin tänäkin vuonna pääasiassa positiivisesti ja asiallisesti vastaan, etenkin sen jälkeen kun asukkaille selvisi neuvonnan puolueettomuus ja riippumattomuus kaupallisista tarkoituksista. Kuten edellisinäkin vuosina, kiitosta sai se, että yhdessä asukkaan kanssa käytiin läpi järjestelmä ja selvennettiin asetuksen vaatimuksia ja mitä se merkitsee juuri kyseisen kiinteistön kohdalla sekä se, että ennen virallisia tarkastuksia tehdään oikeaan suuntaan ohjaavaa neuvontaa. Moni asukas kertoi kokeneensa neuvontakäynnin hyödylliseksi ja hyväksi palveluksi. Yksikään asukkaista ei ilmaissut selkeästi negatiivista suhtautumista neuvontaa kohtaan. Tosin tällaiset tapaukset olivat todennäköisesti poissa asunnolta käyntiaikana, eikä heihin saatu yhteyttä puhelimitse. Muutama asukas kritisoi erittäin kärkkäästi koko jätevesiin liittyvään lainsäädäntöä. Useimmiten lainsäädännön tarkoitus ymmärrettiin kuitenkin hyväksi, vaikka suunnilleen yhtä usein sitä pidettiinkin vaikeaselkoisena ja epämääräisenä. Vuonna 2014 neuvonnassa oli noin kaksi kertaa enemmän vapaa-ajan asuntoja kuin edellisinä vuosina (vuonna 2012 36 %, 2013 31 %, 2014 66 %), mikä näkyi sinisen arvion saaneiden kiinteistöjen määrässä. Usein rannoilla sijaitsevien vapaa-ajan asuntojen omistajat olivat hyvin kiinnostuneita vähäistenkin jätevesiensä käsittelystä parhaalla mahdollisella tavalla ja neuvonta otettiin mielellään vastaan. Toisaalta vapaa-ajan asuntojen käyntejä peruttiin jonkin verran asuntojen hyvin vähäisen käytön takia. Kokonaisuudessaan käyntien toteutuminen oli samalla tasolla kuin edellisinä vuosina, vaikka tänä vuonna uudempia kiinteistöjä rajattiin neuvonnan ulkopuolelle, jolloin olisi voinut olettaa, että käynnit olisivat toteutuneet paremmin. Kalajärvellä käynnit toteutuivat huonoimmin ja ilman Kalajärven käyntejä toteutuminen olisi ollut parempi kuin edellisenä vuonna (vuonna 2013 83 %, 2014 ilman Kalajärven käyntejä 91 %). Kalajärven käyntien huono toteutuminen saattoi johtua siitä, että alueelle on ollut jossain vaiheessa suunnitteilla kunnallinen vesihuoltoverkosto, joka ei ole kuitenkaan toteutunut. Useat tämän alueen asukkaat eivät olleet tyytyväisiä tähän päätökseen ja eivät ehkä siksi halunneet ottaa vastaan kiinteistökohtaista jätevesineuvontaa. Myös Matalajärven alueella muutamien kiinteistöjen omistajat olisivat halunneet kunnallisen vesi- ja viemäriverkoston. He olivatkin jo itse toteuttaneet suurimman osan viemäröinnistä ja ihmettelivät miksi heille tarjottiin kiinteistökohtaista jätevesineuvontaa. Siikajärven kiinteistöt olivat sen verran kaukana kunnallistekniikasta, että siellä useimmat asukkaat eivät haikailleet sen perään. Muutamalla asukkaalla oli ollut ongelmia juomaveden laadussa ja riittävyydessä, ja he olisivat halunneet kunnan auttavan jollakin tavalla asian kanssa. Jonkin verran toivottiin kaupungin lisäävän tiedottamista kiinteistöjen omistajille asetetuista vaatimuksista ja alueilla tapahtuvista muutoksista, kuten vesihuollon kehittämisalueista. Esimerkiksi 12

yksikään asiakkaista ei tiennyt, että kompostointi-ilmoitus täytyy tehdä, kun kompostoidaan muuta kuin puutarhajätettä ja vain muutama tiesi vesilaitoksen lähisuoja-alueesta. Myös määräaikaisista poikkeuksista jätevesien käsittelyvaatimuksista olisi hyvä tiedottaa hajajätevesiasetuksen siirtymäajan lopun lähestyessä. Hajajätevesiasetuksen siirtymäajan lähestyminen oli havaittavissa yksityiskohtaisempina kysymyksinä kuin edellisinä vuosina. Osa asukkaista oli miettinyt jo konkreettisia toimia, kuten sopivan suunnittelijan palkkaamista. Tämä oli harvinaista edellisinä vuosina. Aikaisempina vuosina ilmapiiri on ollut odottava ja järjestelmien uusiminen on tuntunut asukkaista usein kaukaiselta ajatukselta. Espoossa jätevesijärjestelmien taso on ollut parempi verrattuna hankkeen muihin kuntiin. Lisäksi jätevesien puutteellinen käsittely on useimmiten johtunut pesuvesien käsittelystä erillisviemäröinnin yleisyydestä johtuen. Näin ollen suurin osa niistä kiinteistöistä, joiden jätevesien käsittely ei ole riittävää, ei joudu uusimaan koko järjestelmäänsä. Vuonna 2015 voidaan odottaa näillä näkymin jonkinlaista aktivoitumista jätevesijärjestelmien uusimisessa, sillä toistaiseksi vain harva järjestelmä on uusittu ja useiden kiinteistöjen omistajat ilmoittivat laittavansa järjestelmänsä kuntoon ensi vuonna. Tämä ilmeni sekä kentällä tehtyjen havaintojen perusteella että jätevesineuvonnan seurantakyselystä, joka tehtiin vuosien 2011 2012 aikana neuvontaa hankkeessa saaneille kiinteistöille (Espoo, Vantaa, Tuusula ja Nurmijärvi). Espoossa vuosina 2012 2014 tehtyjen neuvontakäyntien perusteella noin 27 % järjestelmistä ei täytä jätevesien käsittelyn puhdistusvaatimuksia. Viemäriverkostojen ulkopuolella on arviolta noin 1400 kiinteistöä, joten karkean laskelman mukaan hieman alle 400 kiinteistöä joutuu vielä uusimaan jätevesijärjestelmänsä. Viitteet Keto, Antton. 2000. Espoon Luukinjärven ja Kalajärven kunnostussuunnitelmat. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 3/2000. Oinonen, Elina. 2008. Selvitys Espoon järvien tilasta. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 17/2008. 13

JÄTEVESIEN KÄSITTELYN ARVIOINTILOMAKE KIINTEISTÖN SIJAINTI Osoite: JÄTEVESIEN KÄSITTELYJÄRJESTELMÄ Umpisäiliö Yksinkertainen maaperäkäsittely Saostussäiliö(t) Pienpuhdistamo Maahanimeyttämö Ei käsittelyä Maasuodattamo Muu, mikä ARVIO KIINTEISTÖN JÄTEVESIEN KÄSITTELYSTÄ Arvio jätevesien käsittelyn tilanteesta perustuu kiinteistökäynnillä käyntipäivänä saatuihin tietoihin. Jätevesien johtaminen puhdistamattomina maahan on mahdollista - vähäinen vesimäärä (katso toinen puoli) Jätevesien käsittelyjärjestelmä on riittävä arvioinnissa saatujen tietojen perusteella Jätevesien käsittelyjärjestelmään on tehtävä vähäisiä korjaus- tai huoltotoimenpiteitä Jätevesien käsittelyjärjestelmä ei ole riittävä arvioinnissa saatujen tietojen perusteella KIINTEISTÖ KUULUU ARVIOINTIHETKELLÄ IKÄVAPAUTUKSEN PIIRIIN Jätevesien käsittely kiinteistöllä on ikävapautuksen piirissä (haltijat täyttäneet 68 v. 9.3.2011) ARVIOINNISSA HAVAITUT PUUTTEET Jäteveden esikäsittely Jäteveden varsinainen käsittely Pesuvesien käsittely Säiliöiden kunto T-haarat saostussäiliöissä Ylitäytönhälytin umpisäiliössä Ilmastusrakenteet Tehostettu fosforinpoisto Imeytyminen Purkupaikka Suojaetäisyydet Käyttö ja huolto Käyttö- ja huolto-ohjeet Käyttöpäiväkirja Selvitys jätevesijärjestelmästä Muu, mikä JATKOTOIMENPITEET Kiinteistökohtaiseen jätevesijärjestelmään on tehtävä toimenpidelupaa edellyttäviä muutoksia Ennen kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän uusimista kannattaa selvittää mahdollisuus jatkossa liittyä vesihuoltolaitoksen / vesiosuuskunnan viemäriin Kiinteistökohtaiseen jätevesijärjestelmään on tehtävä vähäisiä korjaus- tai huoltotoimenpiteitä Lisätietoja: Arvioija: Arviointipvm: ARVIOINNIN SUORITTI: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry (www.vhvsy.fi)

VÄHÄISEN VESIMÄÄRÄN KIINTEISTÖ Jätevesien johtaminen puhdistamattomina maahan on mahdollista - vähäinen vesimäärä "Pienistä jätevesimääristä, kuten kantovedellisten mökkien ja pihasaunojen pesuvedet, ei katsota aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ne voidaan pääsääntöisesti johtaa hallitusti maaperään ilman erillistä käsittelyä. Suoraan vesistöön pieniäkään pesuvesimääriä ei saa johtaa. " " Jätevesimäärän ei katsota olevan vähäinen, jos kiinteistöllä on käytössään vesikäymälä, paineellinen lämminvesivaraaja, suihku, kylpyamme tai painevettä käyttävä sähköllä toimiva laite, kuten pyykin- tai astianpesukone. " -Kesämökin jätevesiopas, Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry DOKUMENTOINTI Selvitys jätevesitilanteesta Kompostointi-ilmoitus, HSY:n alue VÄHÄISTEN VESIEN PURUN PARANNUSEHDOTUKSET Suojaetäisyydet Purkupaikka Muu, mikä KUIVAKÄYMÄLÄN PARANNUSEHDOTUKSET Pohjan tiiveys Tuuletus Suotonesteen/virtsan käsittely Käymäläjätteen käsittely Muu, mikä KOMPOSTOINNIN PARANNUSEHDOTUKSET Kompostorin pohjan tiiveys Kompostorin suojaus sateelta Kompostorin sijainti Muu, mikä LISÄTIETOA KUIVAKÄYMÄLÖISTÄ JA KOMPOSTOINNISTA LÖYDÄT VERKOSSA: www.huussi.net www.hsy.fi/jatehuolto/kiinteiston_jatehuolto/asuinkiinteistojen_jatehuolto/kompostointi www.kiertokapula.fi/jatehuolto/kompostointi OPAS JÄTEVESIEN MAAILMAAN: www.vesiensuojelu.fi/jatevesi

Liite 2. Kartta neuvonta-alueista (rajattu punaisella).