Ruoko ja muut röörit
2 Sisällysluettelo Järviruoko on maailmankansalainen... 3 Järviruoko unohdettu hyötykasvi 4 Ruokokalenteri,. 5 TALVI: Ruo on keruu kattomateriaaliksi.. 6 Ruokorakentaminen 7 Järviruoko on hyvä eriste 8 Uusi innovaatio: saviruokoseinäelementti. 9 Säkkipillitkin soivat järviruo olla.. 10 KEVÄT: Järviruokosilppu maanparannusaineena.... 11 Ruoko on monipuolinen ja ajaton materiaali 12 Rantalaiduntaminen alkaa toukokuussa 13 KESÄ: Karjanrehua ja ihmisravintoa 14 Kesäniitto... 15 Lankojen värjäystä järviruo olla. 16 Ruokopaperin valmistus. 17 Ideoita käyttökohteiksi, bioenergiana. 18 SYKSY: Röyhyt patjojen ja tyynyjen täytteenä 19 Kuivikkeiden keruu 20 Puhdetyöt eli aika ennen televisiota 21 Olkiperinne. 22 Himmelin valmistus 23 Kirjallisuutta.. 24 Kannen kuvat ja alh. Emil ja Risto Raimoranta
3 JÄRVIRUOKO ON MAAILMANKANSALAINEN Järviruokoa (Phragmites australis) tavataan lähes kaikkialla maapallolla järvien ja vähäsuolaisten merien rannoilla. Meidän vesistöissämme järviruoko on samaa järvissä, merissä ja muissakin kosteikoissa, kuten ojissa. Usein puhutaan kaislasta, vaikka tarkoitetaan järviruokoa. Kuva: Eija Hagelberg Ruoko voi suotuisissa olosuhteissa kasvaa jopa 7 metriä korkeaksi, Suomessa maksimi on noin 4 metriä. Laji leviää tuuliristipölytyksen tuloksena mutta myös veden, lintujen ja ihmisten kuljettamana. Järviruo on siementen tuottavuus on heikko, joten lajille onkin tyypillistä kasvullinen lisääntyminen haarovan juurakon avulla. Mikä tahansa sivusilmu voi kehittää varren tai juuriston. Vesistöjen rehevöityminen on lisännyt ruovikoitumista viimeisinä vuosikymmeninä. Järviruo on hyötykäyttöä tutkitaan Ruoko ja muut röörit -näyttely kuuluu kolmivuotiseen Ruovikkostrategia Suomessa ja Virossa -Interreg IIIA -hankkeeseen, jonka päätavoitteena on luoda perusteet rannikkoalueiden ruovikoiden kestävän kehityksen mukaiselle käytölle Suomessa ja Virossa. Ruokomateriaalin käyttöön (mm. rakentaminen, bioenergia) sekä vesien-, luonnon- ja maisemansuojeluun liittyvien menetelmien kehittämisen lisäksi hankkeessa kootaan, levitetään ja lisätään järjestelmällisesti alan tietotaitoa. Maisema-, maatalous-, kulttuuri- ja virkistyskäyttö- teemaosiossa on vuodesta 2005 lähtien tutkittu järviruo on perinteistä ja nykyistä hyötykäyttöä.
4 JÄRVIRUOKO UNOHDETTU HYÖTYKASVI Järviruokoa otaksutaan käytetyn nykyisen Suomenlahden alueella jo esihistoriallisina aikoina. Kivikaudella ihmiset mahdollisesti kattoivat ruo olla asuinkotansa, keräsivät juurakoita ravinnokseen ja valmistivat ruokopillejä musisointiin, lintujen houkuttimiksi ja merkinantoa varten. Kirjallisia tietoja järviruo on korjuusta Suomessa löytyy jo 1400-luvulta. Kuralan Kylämäen kivikautista ruokokotaa korjataan syksyllä. Navetassa ja tallissa ruokoa käytettiin mm. kuivikkeena ja siitä rakennettiin kattoja. Saaristossa ruoko korvasi oljet, joista oli lähes aina pula. Suomenkielisiä nimityksiä ovat ruoko, ryti ja kahilas (kaisla), jonka kypsä kukka on röyhy, ruohonpää, vippu tai tupsu. Ruotsiksi ruoko on bladvass, rör, strandrör tai takrör, röyhyjä kutsutaan vippor, tofs, rörtofs tai lugg. Viroksi järviruoko on pilliroog. Aikaisemmin runsaasti hyödynnetty järviruoko on nykyään muuttunut rikkakasviksi, inhotuksi maiseman pilaajaksi. Ruoko on edelleenkin monikäyttöinen. Se käy ravinnosta karjalle, maanparannukseen pelloille ja kasvimailla katteeksi. Järviruokoa voidaan hyvin käyttää rakentamisessa, bioenergiana ja käsityötuotannossa. Virossa ja muualla Itämeren alueella ruokoa hyödynnetään tehokkaasti. Kuva: Timo Ahonen Tuula Nikulainen
5 RUOKOKALENTERI Kullakin vuoden ajalla on omat luonnolliset puhdetyönsä, joskin useita töitä voidaan tehdä vuoden ympäri. Järviruoko on niin monipuolinen, että sitä on hyödynnetty ympäri vuoden. Ruokokalenteri kertoo ruo on historiallisesta käytöstä nykypäivään sovellettuna. Järviruokoa kerätään eri vuodenaikoina eri tarkoituksiin. TALVI: Talvimateriaalin keruu joulukuusta alkaen: kattoihin, eristämiseen, matoiksi. Talviniitto on myös ruovikon hoitoa; ruovikko pysyy kurissa ja tasalaatuisena. Säkkipilliin ruoko kerätään jään alta. KEVÄT: Ajoruo on keruuta rannoilta. Käyttöä rajaa vain mielikuvitus. Maanparannusaineena: ruokosilpun levitys lumen ja hangen päälle. Silppu on myös apuravintoa karjalle. Ruokomattoja tarvitaan lavapeitteiksi, katteiksi, koristeiksi. Rantalaiduntaminen alkaa toukokuussa. KESÄ: Kesämateriaalin keruu alkaa heti heinätöiden jälkeen. Ruokoa leikataan karjanrehuksi, paperin valmistukseen ja lankojen värjäykseen, tyynyjen täytteeksi SYKSY: Lehmät ja lampaat ovat suorittaneet maisemanhoidon. Eläimet siirtyvät navettaan. Ruokoa kerättiin kuivikkeeksi juuri ennen lumentuloa. Syksyn puhdetöitä olivat erilaiset käsityöt. Himmeleiden ja muiden koristeiden teko. Talvesta selviytyminen. Joulu.
6 TALVI: JÄRVIRUO ON KORJUU KATTOMATERIAALIKSI Ruo on leikkuu aloitetaan joulukuussa, jolloin ruoko on kuivunut ja pudottanut lehtensä. Katonvalmistukeen soveltuva ruoko on suoraa miehenmittaista ja tasalaatuista. Leikkuuta voidaan jatkaa lintujen pesimäaikaan asti, eli maalis-huhtikuulle. Talviruoko on hyvä poistaa senkin takia, että kesäniitto helpottuu ja kasvusto pysyy oikeanmuotoisena ja tasalaatuisena. Ennen vanhaan ruoko leikattiin jään päältä viikatteella tai sirpillä. Niitto onnistui myös varresta työnnettävällä teräväreunaisella laudalla.. Nykyään ruovikoita leikataan myös koneellisesti. Kun sirpillä pystyy päivässä leikkaamaan 30 40 rakennusnippua, niin tanskalaisvalmisteinen ruokopoimuri leikkaa 6000 alkunippua. Käsinleikkuulla on hitaudesta huolimatta hyvätkin puolensa; poimija voi heti valita parhaat ruo ot, kun taas kone kerää kaiken ja jälkityön määrä kasvaa. Kuva: Outi Tuomela Ruoko puhdistetaan käsin roskista, lehdistä ja lyhyistä korsista. Virossa vanhat kolhoosinavetat ovat päässeet uusiokäyttöön hyvinä ruokoverstaina, joissa kuiva ruoko lajitellaan ja sidotaan narulla Valmiiden rakennusnippujen halkaisija on 21cm.
7 RUOKORAKENTAMINEN Kuva: Kaja Lotman Kuva: Kaarel Kaisel Katon rakentaminen aloitetaan räystäältä. Vanha rakennus, mutta ruoko kestää. Ruokokattojen rakentaminen tunnetaan n.300 jkr. Rakennusmenetelmät ovat pysyneet lähes muuttumattomina muinaisuudesta tähän päivään. Sidontatekniikkakin tunnettiin jo 1200-luvulla. Sidottu katto on tiivis ja kestävä. Katon rakentaminen aloitetaan alimmaisesta räystäästä ja kerros kerrokselta liikutaan ylöspäin katonharjaa kohti. Lyhteet asetellaan limittäin toistensa päälle, sidotaan korret ruoteisiin ja välirimoihin. Katonharjaan tehdään poikkisuuntaan asetelluista ruo oista harjakatto ja asetetaan ruokojen irtoamien ehkäisemiseksi puiset malat, jotka ovat tavallisesti mänty- tai kuusipuusta. Entisaikaan harjalle saatettiin latoa myös laakeita kiviä. Ruokokatto on hyvä eriste. Kesällä katon alla on viileätä ja talvella lämmintä. Katto on myös hiljainen. Ruokokattoja on sidottujen lisäksi myös päällipainoisia, joissa ruoko pysyy paikoillaan sen päällä olevien painojen avulla. Kuva: Marju Pajumets Ruoko on edelleen Suomessa harvinainen katemateriaali, mutta jo vuodelta 1943 on olemassa RT- eli rakennustietokortti, jonka mukaan hyvin tehdyn korsikatteen ikä ruo oista tehtynä on 70 100 vuotta. Vanhat perinteet ja luonnonmukaisuus ovat taas nousussa.
8 JÄRVIRUOKO ON HYVÄ ERISTEMATERIAALI Berger-levy on tiivistä järviruo osta rautalangalla kudottua eristelevyä, jota nykyään valmistetaan kaupallisesti Virossa. Levyn mitat ovat 60x200cm ja paksuus 5cm. Sitä käytetään eristeenä alapohjissa, seinissä ja katossa esim. mineraalivillan sijaan. Itävaltalaisen Bergerin kehittämää rakennuslevyä teki 1930-luvulla Helsingissä Oy E. Sarlin ab. Kuva:Eija Hagelberg Maailmalla ei ole enää montaa vanhaa Berger-konetta jäljellä. Suomesta hävisi viimeinen laite sotien aikana luultavasti Venäjälle. Berger-levy on ympäristöystävällinen, hengittävä ja helppo asentaa. Se on kevyt, ei syty tuleen, eikä homehdu. Seinän paloturvallisuutta voi parantaa rappaamalla se esimerkiksi savella tai kipsillä. RUOKOMATOT RAPPAUSALUSTANA Harvaan kudottuna ruokomatto on toimiva rappausalusta. Savi ja kipsi tarttuvat siihen hyvin. Ruokomattoja on käytetty rappauksen alustana jo vuosisatoja, mikä todistaa sen käyttökelpoisuudesta edelleenkin. Ruokomatot voivat toimia myös sellaisenaan sisätilojen koristeina ja tilanjakajina.
9 UUSI INNOVAATIO: Saviruokoseinäelementti Kuva: Matias Aho Järviruokolevyn lämmönjohtavuusarvo on n.0,050. Tämä tarkoittaa sitä, että jos haluaa eristää asuinrakennuksen ulkoseinän nykyisten vaatimusten mukaan ruo'olla, tarvitaan n. 25cm paksu ruokokerros. Vastaavasti tarvittaisiin polyuretaania 15cm ja mineraalivillaa 20cm paksu kerros. Lauri Helasen kehittämässä saviruokoseinäelementissä pintamateriaali on savea. Tällaisessa rakenteessa ruoko/ruokoniput asennetaan vaakasuoraan ja kiristystolpat, jotka tulevat pystyyn, toimivat samalla kantavana rakenteena. Rappauspohjana on käytetty pystyyn asennettuja pajukeppejä, jotka ommellaan rautalangalla ruokoseinän läpi toisiinsa kiinni. Savirappauksen vahvuus on 3-5 cm ja se voidaan tehdä 1-3 eri rappauskerroksena. Rakenne on hengittävä ja lähes palamaton. Seinärakennetta, jossa ruokovahvuus on 35cm, voidaan nimittää matalaenergiaseinäksi. Sen tulee olla n. 40 % parempi kuin nykyisten normaalien seinien eli normaalit eristepaksuudet pitää kertoa 1,4:llä. Ruo'on kohdalla se tarkoittaa 25cm x 1,4 = 35cm paksua eristettä. Kuva: Teuvo Ranki Kuva: Voitto Pulkkinen Helanen on rakentanut mm. saunan käyttäen seinissä ruokoa ja savea.
10 SÄKKIPILLITKIN SOIVAT JÄRVIRUO OLLA Säkkipilliin tarvittava ruoko kerätään talvella jään alta, kun ruoko on vahapintaista. Veden alla kasvava ruoko on luonnostaan sitkeämpää ja paksuseinäisempää kuin ylempänä kasvava kuiva ruoko. Solmujen välit ovat lyhkäisiä ja yhdestä kasvista saadaan n. 2-3 käyttökelpoista solmuväliä säkkipilliin. Liian myöhään eli jo keväällä kerätty ruoko on kuivuttuaan kurttuinen. Veden yläpuolella kasvava kuiva ruoko ei kestä puhalluksen aiheuttamaa kosteusvaihtelua säkkipillin sisällä. Phragmites australis sopii vanhempaan itäeurooppalaiseen ja pohjoismaiseen yksilehtiseen säkkipillityyppiin. Ruokopillit Kreikkalaisessa tarustossa paimenten jumala Pan soitteli ruokopilliä. Suomalaisetkin paimenpojat osasivat ruokopillin teon. Sillä annettiin äänimerkkejä toisille, sekä pidettiin pedot loitolla. Kansanperinne tuntee myös ruokopillisäestykset itkuvirsille ja runonlaulannalle. Kuva kirjasta Pajupillistä Pikisirkkaan Paksusta järviruo osta saa alkeellisen oboe-tyyppisen soittimen. Ruo on sisäpinnalta poistetaan huopamainen kerros rassaamalla sitä ohuemmalla korrella. Suukappaleen teko on tarkkaa puuhaa. Paras vuodenaika ruokopillin tekoon on loppukesä tai talvi, jolloin ruoko on riittävän puutunutta. Pillintekoon voi käyttää myös koiranputkea tai rukiinolkea.
11 KEVÄT: RUOKOSILPPU MAANPARANNUSAINEENA Korkean kivennäisainepitoisuutensa vuoksi järviruoko on hyvää maanparannusainetta pelloille ja puutarhaan. Talvella kerätty järviruoko silputaan ja levitetään lumen ja roudan päälle, näin se toimii eristeenä ja kateaineena, joka hidastaa rikkakasvien kehitystä. Seuraavana muokkausaikana silppu kynnetään maan alle kevennykseksi ja nostamaan maan humuspitoisuutta. Vanhanaikaisia olkisilppureita löytyy useita eri malleja esim.uuskäyttöön. Ruokosilppua voi käyttää katteena myös puutarhassa esim. taimirivien välissä estäen rikkakasvien kasvun. Mansikkamaalla kate pitää maan kosteana ja marjat puhtaina. Kuvissa olkisilppuri ja silppuhepo. Piirros Vuorelan Kansanperinteen sanakirjasta Keväisin, kun heinät loppuivat ja muutenkin varauduttiin pahan päivän varalle, tehtiin apurehua eli apetta. Kuivatusta ruoko-, korte-, kaisla-, olkiym. silpusta valmistettiin haudetörkyä, eli hauderehua, johon kelpasi miltei kaikki kasvikunnan tuotteet. Tämän valmistaminen tapahtui joko kaatamalla kuumaa vettä rehuaineiden päälle tai törky kuumenettiin veden kanssa padassa. elberg Rannoilta voi kerätä keväisin ajoruokoa silputtavaksi moneen käyttöön.
12 RUOKO ON MONIPUOLINEN JA AJATON MATERIAALI Lavapeitteitä on tehty perinteisesti rukiinoljesta. Olkimatoilla suojattiin lavoja kylmyydeltä kevättalvisin, keväisin ja syksyisin. Ruoko materiaalina soveltuu myös tähän tarkoitukseen. Ruokomattoa voi käyttää myös katteena tai istuin- ja makuualustana. Piirros: Uusi Puutarhakirja. 1949 Kuva: Marjut Huuskonen Ruokomaton kudontaan on monenlaisia tapoja ja telineitä. Primitiiviset mattopuut on helppo koota. Perinteisesti kangaspuilla on kudottu mm. seinänsuojuksia hetekan yläpuolelle, nykyisin voi kokeilla erilaisten seinäkoristeiden tekemistä tai vaikkapa kutoa säleverhot ikkunaan.
13 RANTALAIDUNTAMINEN ALKAA TOUKOKUUSSA Perinteisesti rantaniittyjä on laidunnettu, jolloin ruovikko ei ole päässyt valtaamaan rantaa. Niittyjen ja hakamaiden häviäminen on ollut yksi näkyvämmistä muutoksista suomalaisessa maisemassa. Entiset rantaniityt on otettu viljelykäyttöön ja rantaviiva on lähtenyt ruovikoitumaan. Joillakin paikoilla ruovikon reuna voi edetä jopa pari metriä vuodessa. Kuva: Eeva Punju Särkilahden pohjukan maisemointi lähti liikkeelle kansalaisaloitteesta Vielä 1960 luvulla laidunsivat Turun Hirvensalossa Illoisten lehmät myös rantaniityllä. Kun karjanhoito Illoisten talossa päättyi, alkoivat rantaniityt rehevöityä. Särkilahden rantaniityn maisemanhoidosta tehtiin kansalaisaloite ja alkukesästä 2002 Illoisten kylään saatiin haka-aitaus karjalle. Tänä päivänä kulttuurimaisemanhoito laiduntamalla on koettu hyväksi myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Monet niittykasvit ja linnut viihtyvät laidunmaisemassa. Vuonna 2003 Kuralan Kylämäen kolme vasikkaa laidunsivat Särkilahden pohjukkaa. Maatiaisrotuiset eläimet ovat sopeutuneet paikallisiin ympäristöolosuhteisiin hyvin. Nuori järviruoko on karjan herkkua. Laidunnusta jatketaan tänäkin vuonna.
14 KESÄ: KARJANREHUA Maanviljelyn ja karjanhoidon levitessä alkaen n. 1500 1300 e. Kr. järviruoko, järvikaisla, järvikorte ym. vesikasvit ovat muodostaneet tärkeän osan karjanrehusta 1950 luvun puoleenväliin saakka. Joillekin pientalonpojille ja maattomille järviruoko saattoi olla keskeinen karjan rehu, jota ilman lehmien tai lampaiden pito olisi ollut mahdotonta. Järviruoko on hyvä apurehu. Valkuaisen määrä, sekä raaka että puhdas, on suurempi kuin timoteissä. Heinäkuussa kerättynä apilaheinän veroista ja vielä elokuussakin kerättynä hyvän heinän veroista. (Pellervo lehti 3/1942) Katovuosina latojen katoille saatettiin kerätä paksustikin ruokoa, josta ne saivat helposti otettua karjalle hätäravinnoksi. Tämä lienee yksi syy katteiden tekemiseen myös kesäruo osta. IHMISRAVINTONA Juurakoihin kasvavat versosilmut ovat parhaimmillaan aikaisin keväällä. Ne kerätään n. 5 cm mittaisina ja keitetään suolavedessä parsan tapaan tai käytetään muhennoksiin, keittoihin ja pataruokiin. Kun kasvin juuret on nostettu vedestä, ne puhdistetaan, kuivataan ja jauhetaan. Jauhoa voi käyttää leivontaan, puuroihin ja velleihin, muiden jauhojen jatkeena. Suomen suuret järviruokokasvustot muodostavat suuren ja helposti hyödynnettävän ravintoreservin, jolla oli merkitystä kriisiaikojen hätäravintona. Juurimassan tuotto on 1kg/neliömetri.
15 KESÄNIITTO Suomessa ruo onkorjuun aika oli heinätöiden jälkeen ja ennen viljankorjuuta. Useasti järviruokoa kerättiin samaan aikaan moneen eri tarkoitukseen: rehuruo oksi, röyhyiksi ja kattoruo oksi. Matalissa ja vajottavissa rantavesissä oli mentävä kahlailemaan sirppi kädessä, muuten voitiin liikkua veneellä, ruuhella tai haapiolla. Työkaluna oli viikate, sisämaassa ja pohjanmaalla käytettiin kaksiteräistä koraviikatetta. Se oli kovaa hommaa sanoi Kulkkilan isäntä! Niitetty kasvusto haravoitiin vedenpinnalta lautaksi, vedettiin köyden avulla rantaan ja nostettiin pariksi päiväksi maalle valumaan. Sen jälkeen ne koottiin kasoihin ja annettiin sitkistyä viikon päivät. Ruo ot kuivattiin hajalle levitettyinä mahdollisimman nopeasti, niputettiin ja säilytettiin kuivassa paikassa. Maalta käsin kerättyä ruokoa kutsuttiin nimellä jalkaruoko (fotvass) ja veneestä käsin kerätty ruoko oli nimeltään veneruoko eli paattiruoko (båtvass). Veneruovikko oli monesti kylän yhteistä omaisuutta ja jalkaruokoon oli vain maanomistajalla yksityisoikeus. Veneruokoa kerättiin laajoilta alueilta, esim. Rymättylästä matkattiin Turkuun asti, josta korjattiin Hirvensalon ja Ruissalon ruovikoita. Alkukesästä kerättynä korsi säilyttää vihreän värinsä, kun taas loppukesällä kerätty muuttuu kuivattuna keltaisen ruskeaksi
16 LANKOJEN KASVIVÄRJÄYSTÄ JÄRVIRUO OLLA Keltaisen vihreä (100g:lle lankoja) 8 l vettä 1 kg tuoreita ruo on lehtiä (tai 300 g kuivattuja ) 12 g alunaa 4g cremor tartaria (viinikiveä) Paras väriaine saadaan ennen kukintaa, mielellään ennen juhannusta kerätyistä lehdistä. Myös kesän kortta voi käyttää pilkottuna. Siitä saadaan erilaisia vihreitä sävyjä. Kukinnot eli röyhyt kelpaavat myös värjäykseen. Alunalla puretettuna ne antavat villalangoille keltaisenvihreän värin. Lehtiä keitetään 2 tuntia.(kuivatut ruo ot liotetaan yön yli ennen keittämistä). Liemi siivilöidään ja jäähdytetään. Puretusaineet (aluna ja cremor tartar) lisätään 40 о :seen liemeen. Saman lämpöisessä vedessä kasteltu lanka lisätään liemeen. Lankoja keitetään 45 60 minuuttia. Langat jätetään väriliemeen jäähtymään. Seuraavana päivänä langat otetaan liemestä ja huuhdellaan. Tummempi keltaisen vihreä Tehdään samalla reseptillä kuin keltaisen vihreä, mutta kun langat seuraavana päivänä otetaan liemestä, niin väriliemeen lisätään 4g rautavihtrilliä/100g lankaa. Langat pannaan kiehumaan siihen 15 minuutiksi. Lanka jäähdytetään ja huuhdotaan heti. Lankojen värjäyksessä kokonaiskeittoaika on enintään 1 tunti.
17 RUOKOPAPERIN VALMISTUS Eniten kuitua saadaan kesällä kerätystä kasvista. Järviruokokuidun pituus on 0,8 3,0 mm. Paperista tulee vaaleanruskeaa. Ruokoa on käytetty paperinvalmistuksessa monissa maissa. Pieniksi palasiksi leikatut ruo ot keitetään kristallisoodavedessä n. 6-12 tuntia, jotta ne pehmenevät.(soodaa vähintään 20 % kuivapainosta.) Hyvä tuuletus täytyy muistaa hoitaa esim. läpivedolla. Keitetty seos huuhdellaan huolellisesti, sillä massa ei saa olla emäksistä. Ruokomassa murskataan joko käsin nuijimalla ja/tai sauva- tai tehosekoittimella. Mitä tuoreempaa ruokoa, sitä helpommin se hienonee. Talvella kerätty ruoko on kovaa. Kuva: Saima Huuskonen Paperi valmistetaan viiralla ja arkit kuivataan ja lopuksi prässätään painojen tai kasvipuristimen avulla. Ruokopaperia perunajauhokiisselillä Lämpimään massaan sekoitetaan valmista perunajauhokiisseliä. Massa vahvistuu. Arkit valmistetaan viiralla ja kuivataan. ------------------------------------------------------------------------------------------ Metsän vihreää (100g:lle lankoja) 8 l vettä 1 kg järviruo on varsia ja lehtiä 10 g kuparivihtrilliä 2 g rautavihtrilliä Ruo ot pilkotaan ja niitä keitetään 2 tuntia. Liemi siivilöidään ja jäähdytetään. Kasteltu lanka lasketaan liemeen ja kuparivihtrilli lisätään, kun liemi on lämmennyt 40 о :seen. Liemi kuumennetaan 80 о -90 о :seen, värjätään 45 minuuttia, minkä jälkeen rautavihtrilli lisätään. Värjätään vielä 15 minuuttia. Lanka jäähdytetään, pestään ja huuhdellaan.
18 IDEOITA KÄYTTÖKOHTEIKSI Kuva:Timo Ahonen Kuva: Iiro Ikonen Piirros: Gabriela Buschmann Kuva: Timo Ahonen RUOKO BIOENERGIANA Järviruo on mahdollisuuksista bioenergiaksi tutkitaan parhaillaan. Energiakäytössä järviruoko on samaa luokkaa kuin ruokohelpi, jota jo nyt viljellään energiakasvina, mutta ruoko kasvaa ilman lannoitteita ja kasvattamista. Ruokoa voidaan polttaa paaleina tai puristaa myös briketeiksi tai pelleteiksi. Kuva: Emil Raimoranta Parhaiten ruoko soveltuu poltettavaksi seospolttoaineena, tällöin sitä sekoitetaan viitisen prosenttia esimerkiksi hakkeen tai turpeen sekaan. Tuotekehittelyä tapahtuu.
19 SYKSY: RÖYHYT PATJOJEN JA TYYNYJEN TÄYTTENÄ Röyhyruoko oli leikattava ennen 29.9. Paras korjuuaika oli heti kukinnan jälkeen. Aurinko kuivasi kukinnot ulkona tai muuten kuivatus tapahtui saunassa, näin lehtikirvat ja muut hyönteiset kuolivat. Yhteen tyynyyn tarvittiin n. 3 kg ja patjaan 20 kg röyhyjä. Röyhytäytteinen patja kesti jopa 25 30 vuotta. Rymättylässä ruohonpäät eli röyhyt laitettiin kokonaisina patjoihin. Tyynyihin kypsät kukinnot priitattiin (ruots. spritas) eli kovat varsiosat riivittiin joko sormin tai puukolla irti latvasta. Näin saatiin pehmeämpi lopputulos, eikä terävää pistelyä kankaan läpi tapahtunut. Olki oli myös patjojen täyte, siinäkin tapauksessa tyynyt olivat usein röyhytäytteisiä. Naisia Mietoisissa Tervoisten tilalla röyhyn priittauspuuhissa 1930-luvulla. Lounais-Suomessa tämä työ tehtiin syksyllä muiden ulkotöiden päätyttyä ja usein talkoovoimin. Muutoin tämä yksipuolinen työ oli talon naisväelle ja lapsille raskas talvella. Röyhyt olivat 1940-luvulle asti kauppatavaraa. Turussa röyhyjä myytiin sekä kauppatorilla, että Aurajokeen ankkuroituneista saaristolaisveneistä.
20 SYKSY: KUIVIKKEIDEN KERUUTA ELÄIMILLE Syksyllä lehmät ja lampaat ovat syöneet maiseman auki ja eläimet siirretään taas navettaan. Perinteisesti järviruokoa kerättiin kuivikkeeksi juuri ennen lumikerrosta. Ennen kuin jäälle on ennättänyt kertyä paksu lumikerros, riennetään joko viikatteella niittämään hauraat, jäätyneet ja tiheästi kasvavat ruo on ja järvikaislan varret tai käytetään siinä eräänlaista tätä tarkoitusta varten tehtyä laitetta. Korsia käytettiin kokonaisina tai ne silputtiin 25cm:n pituisiksi silppukoneella. (Karjantuote 34 36/1918) Ruo osta saa materiaalia monenlaisiin käyttötarkoituksiin. Kuva: Marju Pajumets Kuva: Marju Pajumets Virolainen jäniksenpelätin. Järviruo osta saa hyvän tuulensuoja-aidan. Ruokokatos suojaa lampaita. Kuva: Eija Hagelberg Kuva: Tuula Nikulainen Venevaja on saanut hienon katteen..
21 PUHDETYÖT ELI AIKA ENNEN TELEVISIOTA Luonnonmateriaalien käyttö lisääntyi sotaaikana ja sota-ajan jälkeen (1940 50-l). Pula-ajan kansallista omavaraisuutta korostettiin keräämällä materiaalia suoraan luonnosta. Raaka-aineet kerättiin enimmäkseen kesäkuukausina ja puhdetöitä tehtiin talven pitkinä iltoina ja kovina pakkaspäivinä. Ruokopaperi: Kimmo Kuusinen Ajan filosofiaan kuului ajattelu, jossa viihtyisyyden ja kodikkuuden luominen omaan ympäristöön ei riippunut rahasta. Puhdetyöharrastuksen leviäminen koettiin tärkeäksi keinoksi kansallisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Kaikenostamisjärjestelmästä siirryttiin kaikenosaamiseen. Oli sitä ennekin osattu. Menneitten polvien käsityötaito kaivettiin nyt esiin unhosta ja korotettiin sille kuuluvaan arvoonsa. Puhdetöitä ei ole unohdettu nykyäänkään. Syksyisin kansanopistot täyttyvät innokkaista, jotka haluavat oppia hyödyntämään luonnonmateriaaleja. Pirtanauha: Terhi Huuskonen Pöytälamppu: Cornelius Colliander
22 OLKIPERINNE Himmelien, erityisesti jouluhimmelin synty on liitetty vanhaan hedelmällisyystaikuuteen, kuten tapaan tuoda tupaan ensimmäinen tai viimeinen viljalyhde syksyiseltä pellolta, tai yleensä olkia. Myös ruokoja levitettiin joulutuvan lattialle Suomeen, Länsi-Viroon sekä osin Pohjois-Viroon levisivät ruotsalaisperäiset oljen- tai ruo on kappaleista tehdyt himmelit, joiden mutkikkaat muodot koostuvat yhteen liitetyistä kahdeksankulmioista. Turun Puutorilta v.1925 ostettu ruokohimmeli lahjoitettiin Kuralan opetuskokoelmiin 1980-luvulla Virossa ruokapöydän kohdalle ripustettiin joulun, uudenvuoden tai häiden ajaksi himmeleitä. Suomessa himmeli on joulukoriste. 1900-luvun alussa himmeleitä vielä koristeltiin runsaasti, siihen asti, kunnes joulukuusi syrjäytti sen keskeisen aseman. Himmelit Paras aika kerätä himmeliruoko on loka- marraskuu. Heti keruun jälkeen leikkaaminen onnistuu saksilla. Kuivuessaan ruoko on kova ja puumainen raaka-aine, pintaa viiltämällä ja naksauttamalla ruoko katkeaa halkeamatta. Lehtisaha on toinen vaihtoehto. Mutkikkaan jouluhimmelin valmistus vaatii tekijältään enemmän henkistäkin toimintaa kuin tavallisen arkisen puhdetyön valmistus. Geometristen kuvioiden yhteen liittäminen on kuin omien elämänkohtaloiden sijoittelua sopusoinnuksi ja työn suoritus on omiaan virittämään mielen joulua vastaavaan juhlatunnelmaan. (Maamies lehti 37/1949)
23 Himmelin valmistus Tarvikkeet: 12 kpl olkia, sakset, lankaa Aloita himmelin valmistus liottamalla olkia kuumassa vedessä muutama minuutti, jotta korsi pehmenee eikä leikattaessa halkeile. Leikkaa oljet märkinä halutun mittaisiksi ja kuivata ennen käyttöä. 1) Pujota lankaan 3 olkea ja solmi ne kolmioksi. Pujota tämän jälkeen kaksi olkea lisää ja sido lanka aiemmin tehdyn kolmion kärkeen. Langan voi pujottaa oljen läpi imaisemalla oljen toisesta päästä. Tällöin ei tarvita ollenkaan neulaa. 2) Jatka olkiketjut tekoa, kunnes 11 olkea on käytetty. Pujota lankaan viimeinen olki ja sido langan alku- ja loppupäät yhteen 3) Solmi olkiketjun kummatkin päät lyhyellä langalla yhteen. Tarkista, että kaikkien olkien päät ovat ehjät. Jos olki on haljennut, kierrä olkea niin, että lanka ei pääse halkeamasta ulos. Isoon himmeliin tarvitaan ruokopätkiä toista tuhatta. Himmelinrakentaja Reijo Lillukkamäki käyttää nykyisin pelkkää ruokoa. Apulanta pilasi rukiin korren himmelilaadun.
24 Kirjallisuutta: Aaltonen, Turkka ja Arkko, Martti: Yrtit ja villivihannekset. 1999. Aittomäki, Riitta, Colliander, Hans, Kotirinta, Heikki: Väriä luonnosta. 2000. Asunta, Markku: Pajupillista Pikisirkkaan. 1999. Häkkinen, Jorma: Ruovikkokirja. Ilm. 2007. Putkonen, Väiski: Paperia! Lyhyt johdatus paperin historiaan ja valmistusmenetelmiin. 1995. Storå, Nils: Ihminen, ruoko ja kulttuurimaisema. Artikkeli teoksessa Ihmisen maisema. Toim. Aino Nissinaho.1995. Suurtalkoot ry: Puhdetyöt. 1943. Opinnäytetöitä ym. Holappa, Raino: Ruokokaton soveltuvuus Suomeen. Jyväskylän AMK 2005. Huuskonen, Saima: Kasvikuitupaperin valmistus ja hyödyntäminen kukkakauppatyöskentelyssä. Tuorlan maatalousoppilaitos 2005. Jakolev, T.: Pilliroo kasutamisest. TU, kursesetöö, Tartu 1991. Käsikiri nr. 325, Eesti Rahva Museumis. Kuhan koulu: Järviruokoprojekti. Ympäristökasvatusteema 2004-2005. Kurrik, H.: Näärikroonid. Tartu 1928. ERM aastaraamat IV, lk 57-77. Langh, Tea: Papper ett gammalt handverk mötet ny teknik. Yrkeshögskolan sydväst 2003. Lintunen Henna: Ajolan ladon korjaussuunnitelma sekä ruokokattotalkoot. Turun ammattikorkeakoulu 2004 Paananen, Heidi: Ei alkuunkaan ruokoton juttu. Miten ruo on hyötykäyttöä voitaisiin lisätä Suomessa. Ympäristöpolitiikan kanditaatin tutkielma. Tampere 2006. Paavilainen, Pekka: Järviruo on hyötykäyttö kosteikossa haja-asutuksen jätevesien ja maatalouden valumavesien puhdistuksessa. Turun Ammattikorkeakoulu 2005. Toivonen, Tatu: Ruokoharkko rakentamisessa. Turun Ammattikorkeakoulu 2006. Teksti:Outi Tuomela Mustavalkokuvat Mietoisista Risto Raimorannan ottamia 1930-luvulta. Muut kuvat, ellei erikseen mainintaa, Outi Tuomelan. Taitto: Päivi Simi