JOKAMIEHENOIKEUDET. useisiin lakeihin ja niiden noudattaminen on yhteinen

JOKAMIEHENOIKEUDET Tarvikkeet: Jokamiehenoikeudet tehtäväpussit Suomessa jokamiehenoikeudet antavat kaikille mahdollisuuden nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä riippumatta alueen omistussuhteista. Jokamiehenoikeudet ja -velvollisuudet perustuvat useisiin lakeihin ja niiden noudattaminen on yhteinen maan tapa. SAAT - liikkua kävellen, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa lukuun ottamatta pihamaata, peltoja ja istutuksia - oleskella, esimerkiksi telttailla tilapäisesti riittävän etäällä asumuksista siellä, missä liikkuminenkin on sallittua - poimia rauhoittamattomia kukkia, luonnonmarjoja ja sieniä - uida, veneillä ja ankkuroida tilapäisesti vesistössä, ottaa vettä talousvedeksi sekä kulkea jäällä - onkia ja pilkkiä Jakaannutaan ryhmiin. Jokaiselle ryhmälle jaetaan oma jokamiehenoikeudet-tehtäväpussi, jossa on kuvakortteja, narua ja pyykkipoikia. Naru viritetään kahden puun väliin. Kuvakortit ripustetaan pyykkipoikien avulla narulle siten, että sallitut asiat ovat oikealla puolella ja kielletyt tai luvanvaraiset vasemmalla. Vinkki tarkistajalle: sallitut asiat ovat pystysuuntaisissa korteissa. Tarkistamisen jälkeen keskustellaan omista kokemuksista. ET SAA - aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille tai ympäristölle - roskata - kaataa tai vahingoittaa puita - ottaa sammalta, jäkälää, puuta tai maa-ainesta - häiritä lintujen pesintää, poroja tai riistaeläimiä - häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä asumusten lähelle tai meluamalla - tehdä avotulta ilman maanomistajan lupaa tai pakottavaa syytä (metsäpalovaroituksen aikana avotulen sytyttäminen on kiellettyä) - ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa - metsästää ja kalastaa ilman asianmukaisia lupia (pilkkimistä ja onkimista lukuun ottamatta) VINKKI: Lisätietoa jokemiehenoikeuksista löytyy mm. ympäristöhallinnon verkkopalvelusta

METSÄN KASVILLISUUSKERROKSET Paikka: Metsä Tarvikkeet: Opaskirja tai kasvilajikortit jokaiselle työryhmälle Metsän kasvillisuus voidaan jakaa neljään kerrokseen kasvien korkeuden perusteella. Kerrosten kasvilajisto vaihtelee erilaisissa metsissä. Pohjakerros: sammalet ja jäkälät Kenttäkerros (< 50 cm): heinät, ruohokasvit, varvut, pienet puun ja pensaan taimet Pensakerros (50 cm 2 m): pensaat, pienet puut Puukerros (> 2 m): puut Oppilaat jaetaan neljään ryhmään. Kukin ryhmä saa tehtäväkseen tarkastella yhtä metsän kasvillisuuskerroksista. Tunnistetaan kasveja kirjaa tai kasvilajikortteja apuna käyttäen. Lopuksi kokoonnutaan yhteen, ja jokainen ryhmä esittelee vuorollaan tutkimansa kasvillisuuskerroksen toisille. METSÄN ELÄIMET Metsän eläinlajisto on monimuotoinen. Lajien ulkonäkö ja elintavat vaihtelevat paljon. Toisin kuin kasvit, eläimet eivät pysty valmistamaan itse ravintoaan, vaan niiden täytyy syödä. Eläinlajeja voidaan luokitella ravinnonhankintatavan perusteella. Kasvinsyöjät saavat ravintonsa syömällä kasveja, lihansyöjät syövät muita eläimiä, ja kaikkiruokaiset voivat syödä kasveja, eläimiä tai vaikkapa sieniä. Hajottajiksi kutsutaan eläimiä, jotka käyttävät ravintonaan kuolleita eliöitä hajottaen nämä samalla pieniksi osiksi. Näin vapautuvat aineet siirtyvät takaisin maaperään kasvien käyttöön. Keksitään neljä erilaista jumppaliikettä, yksi kullekin ravinnonhankintaryhmälle. Opettaja sanoo eläinten nimiä (ks. lista alla). Oppilaat miettivät, mihin ryhmään sanottu eläin kuuluu ja jumppaavat sen mukaisesti. Oppilaat jaetaan neljään ryhmään ravinnonhankintaryhmien mukaisesti. Opettaja sanoo eläinten nimiä. Kun ryhmän jäsenet kuulevat omaan ravinnonhankintaryhmäänsä kuuluvan eläimen, he menevät nopeasti kyykkyyn. Väärään aikaan tai viimeisenä kyykkyyn laskeutuneet putoavat pelistä, ja viimeiseksi jäänyt leikkijä on voittaja. Myös tuttu maa, ilma, vesi -leikki voidaan muuntaa ravinnonhankintaryhmäleikiksi. KASVINSYÖJIÄ: jänis, hirvi, poro, majava, perhosen toukka jne. LIHANSYÖJIÄ: susi, ilves, kärppä, ahma, hiiripöllö, kyy jne. KAIKKIRUOKAISIA: karhu, muurahainen, kettu, supikoira jne. HAJOTTAJIA: liero, tuhatjalkainen, siira, änkyrimato jne.

KASVUPAIKKATYYPIT Paikka: Metsä Kasvit tarvitsevat vettä, sopivan maaperän, valoa ja lämpöä. Eri lajien vaatimukset näiden kasvupaikkatekijöiden suhteen vaihtelevat, minkä vuoksi ne viihtyvät erilaisissa paikoissa ja muodostavat erilaisia metsiä. Suomessa metsiä on jaoteltu maaperän kasvupaikkatekijöiden perusteella erilaisiin kasvupaikkatyyppeihin (lehto, lehtomainen kangas, tuore kangas, kuivahko kangas, kuiva kangas ja karukkokangas). Ne voidaan tunnistaa tyypillisten kasvilajien ja niiden runsaussuhteiden avulla (ks. kuva). Kasvupaikkatyyppejä voidaan jaotella tarkemmin metsätyyppeihin, jolloin otetaan huomioon myös maantieteellisesti vaihtelevat ilmasto-olosuhteet (kasvillisuusvyöhykkeet). Metsätyyppejä ovat esimerkiksi puolukkamustikkatyyppi ja variksenmarja-puolukkatyyppi. Jaottelu on tärkeää, koska sen avulla voidaan suunnitella metsän käyttöä, hoitoa ja suojelua. Tarkastellaan retkireitin varrella esiintyviä kasvupaikkayyppejä esimerkiksi oheisen kuvan avulla. Kasvillisuutta ei tarvitse tutkia yksityiskohtaisesti. Yleensä pääpiirteitten tarkastelu riittää kasvupaikkatyypin tunnistamisessa. Kuva: Martin Holmer Lähde: www.metsavastaa.net Kasvupaikkatyyppien tavallisimpia kasvilajeja VINKKI: Lisätietoa Oulun ja lähialueiden maasto-opetuskohteista ja mm. niiden kasvupaikkatyypeistä löytyy Oulun kaupungin verkkosivustolta (www.ouka.fi > Ympäristö ja luonto > Ympäristötietoisuus > Maasto-opetuskohteita kouluille ja päiväkodeille)

PUUN IKÄ Paikka: Hakkuuaukio tai alue, jossa on kaadettujen puiden kantoja tai runkoja sekä männyn taimia Puun iän määrittämistä voidaan harjoitella esimerkiksi laskemalla kaadetun puun vuosirenkaita tai männyn taimen oksakiehkuroita. Puu kasvaa joka vuosi paksuutta muodostaen runkoon uuden vuosiluston (vuosirengas). Rungon poikkileikkauksessa näkyvät vaaleat renkaat ovat muodostuneet keväällä kasvukauden alussa ja tummat renkaat myöhemmin kesällä. Kaadetun puun iän voi siis arvioida laskemalla poikkileikkauksessa näkyvät tummat tai vaaleat renkaat. Mänty kasvattaa vuosittain yhden oksakiehkuran (oksakerroksen), joten samana vuonna syntyneet oksat kasvavat männyn rungossa samalla korkeudella. Nuoren männyn ikä voidaan määrittää laskemalla oksakiehkurat. Lukuun lisätään vielä puun taimivaiheeseen kulunut noin viisi vuotta, jotta saadaan mahdollisimman tarkka arvio puun iästä. Alimmat oksakiehkurat kuivuvat ja karsiutuvat vanhemmiten pois, joten iänmääritys hankaloituu männyn vanhetessa. 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Laske kaadetun puun ikä vuosirenkaiden avulla. Kuinka paksu puu oli sinun ikäisenäsi? Harjoittele männyn taimen iänmääristystä ja yritä etsiä suurin piirtein itsesi ikäinen mänty. Onko se sinua pidempi vai lyhyempi? Noin 14-vuotias männyn taimi 9 oksakiehkuraa + noin 5 v. taimivaihetta = noin 14 v.

SIENET Paikka: Alue, jossa on sieniä ja kaatuneita puita Tarvikkeet: Opaskirja Sienet ovat kasvien ja eläinten tapaan aivan oma eliöryhmänsä. Sienet eivät pysty yhteyttämään ja niille onkin kehittynyt erilaisia tapoja energian hankkimiseen. Useat sienet ovat hajottajia ja saavat energiansa kuolleita eliöitä hajottamalla. Jotkut saavat energiansa elämällä symbioosissa kasvin kanssa, jolloin sieni saa kasvin avulla sokeria ja kasvi sienen avulla vettä ja ravinteita. Loissienet ottavat ravintonsa toisesta eliöstä. Sienet voivat olla rakenteeltaan hiivamaisia tai rihmastollisia. Monet sienilajit kasvattavat maan päälle lisäksi itiöemän lisääntymistä varten. Arkikielessä sienellä tarkoitetaan juuri itiöemiä. Sieniä voidaan tunnistaa itiöemän rakenteen avulla. Käävät ovat puun rungolla kasvavia sieniä. Suomessa on noin 2000 sienilajia, joista ihmisen ravinnoksi sopii noin 200. Sienestäjän kannattaa poimia vain varmasti ruokasieniksi tunnistamiaan lajeja, koska metsissä kasvaa myös myrkyllisiä sieniä. Lisäksi ruuanlaitossa on hallittava kullekin lajille sopivat valmistustavat. LAKKI JALKA HELTAT RENGAS TUPPI RIHMASTOA Etsi lähistöltä kaatunut lahoava puunrunko ja yritä löytää sienirihmastoja kaarnan alta. Etsi sieni (itiöemä) ja tarkastele sen rakennetta (lakki, jalka, heltat/pillit/piikit, rengas, tuppi ). Älä maista tutkimaasi sientä! Yritä tunnistaa löytämiäsi sieniä kirjan avulla. Helttasieni

TOIMINTAVINKKEJÄ Pikkuinen luontopolku Oppilaat jaetaan ryhmiin ja kullekin ryhmälle annetaan muutaman metrin mittainen naru. Oppilaat asettelevat narun lähimaastoon siten, että se muodostaa mielenkiintoisen ja monimuotoisen luontopolun peukalon kokoiselle kulkijalle. Lopuksi ryhmät esittelevät oman luontopolkunsa kertoen sen varrella olevista nähtävyyksistä. Haastatellaan eläintä Jokainen miettii mielessään jonkun eläimen, joka alkaa samalla kirjaimella, kuin oma etunimi. Oppilas ei kerro toisille keksimäänsä eläintä, mutta eläytyy omassa mielessään sen rooliin. Oppilaat yrittävät haastattelemalla selvittää toistensa eläinroolit. Haastattelut voidaan tehdä pareittain, ryhmissä tai vaikka koko luokan voimin. Esimerkkikysymyksiä: Voisitko asua tässä metsässä? Löytäisitkö täältä ruokaa? Voisitko liikkua täällä? Löytyisikö täältä sinulle pesäpaikkoja? Mistä pidät täällä metsässä? Mistä et pidä? Mitä pelkäät? Pelkääkö joku sinua? Mitä teet talvella? Mikä on lempipaikkasi tässä metsässä? Värejä Oppilaat etsivät luonnosta eri värejä. Voidaan etsiä mahdollisimman monta eri väriä tai vaikkapa värejä, jotka löytyvät myös omista vaatteista tai maalikaupan värilastuista. Tuo minulle Oppilaat jaetaan kahteen joukkueeseen, jotka asettuvat jonoihin ohjaajan eteen. Ohjaaja antaa käskyn tuoda jotakin lähiympäristöstä, esimerkiksi Tuo minulle mustikka.. Molempien jonojen ensimmäiset oppilaat etsivät pyydetyn asian mahdollisimman nopeasti ja tuovat sen ohjaajalle. Nopeampi ansaitsee joukkueelleen pisteen, ja molemmat etsijät siirtyvät jonon hännille. Seuraava pari saa uuden käskyn. Ohjaaja laskee pisteet. Käskyjen on oltava sellaisia, että ne eivät edellytä luonnon vahingoittamista. Mielikuvitusta kannattaa käyttää! Esimerkiksi Tuo minulle keltainen lehti/mustikan kukinto/jotakin terävää/oravan jyrsimä käpy/jotakin H:lla alkavaa/jotakin pehmeää/jotakin oman sukunimesi viimeisellä kirjaimella alkavaa/kymmenen puolukkaa/jotakin hyväntuoksuista jne Vanhoja arvoituksia Suveksi pukee ja talveksi riisuu? (lehtipuu) Rautainen suu puuta syöpi? (saha) Teräsnokka puuta syöpi, mies hännästä pitää? (kirves) Yksi käsivarsi, sata sormea, tuhat kynttä? (mänty) Kattila mäellä kiehuu tuletta ja tervaksitta? (muurahaispesä) Äijä kiipee kalliolle kirjavat housut jalassa? (kyykäärme) Vanha ukko, uusi lakki, joka vuosi ommellaan? (lumitukko kannon päässä) Keksi itse lisää! LISÄÄ HYVIÄ TOIMINTAVINKKEJÄ: http://www.metsavastaa.net/opettajat_ja_oppilaat http://www.oppimispolku.fi/metsa_suomi/polku.nsf/

RAVINTOKETJUT JA -VERKOT Tarvikkeet: Narukerä Metsä on monenlaisten kasvien, eläinten ja sienten koti. Kaikilla eliöillä on oma tärkeä roolinsa ja ne vaikuttavat toisiinsa monin tavoin. Mikään laji ei pärjäisi yksin. Kasvit ovat välttämättömiä muille eliöille, koska ne osaavat tuottaa energiaa auringonvalosta, hiilidioksidista ja vedestä. Ne ovat tuottajia. Metsän eläimet eivät pysty valmistamaan itse ravintoaan, vaan niiden täytyy syödä muita eliöitä. Eläimet ja myös sienet ovat kuluttajia. Kuluttajia, jotka käyttävät ravinnokseen kuolleita eliöitä hajottaen ne samalla pieniksi osiksi, kutsutaan hajottajiksi. Syödessään hajottajat vapauttavat kuolleesta aineksesta ravinteita maaperään tuottajien (kasvien) saataville. Näin hajottajat ovat tärkeitä metsän ravinnekierrossa. Hajottajiin kuuluu monenlaisia mikrobeja (pieneliöitä), sieniä ja eläimiä. Ravintoketju kuvaa aineen ja energian kulkua eliöltä toiselle eliöyhteisössä. Metsässä on valtava määrä erilaisia limittäisiä ravintoketjuja, jotka muodostavat ravintoverkkoja. Aine kiertää ekosysteemissä jatkuvasti muotoaan muuttaen, mutta energia virtaa ravintoverkkojen läpi ja hupenee, joten sitä tarvitaan koko ajan lisää. Siksi auringonvalo on välttämätön tuottajien energianlähteenä. TUOTTAJIA: mänty, koivu, nokkonen, apila, kuusi, pihlaja, mustikka, puolukka, voikukka, maitohorsma, tuomi jne. KULUTTAJIA: metsähiiri, jänis, hirvi, heinäsirkka, muurahainen, nokkosperhonen, kettu, kirjosieppo, varpushaukka, karhu, hämähäkki jne. HAJOTTAJIA: liero, siira, hajottajasieni, änkyrimato, hyppyhäntäinen, tuhatjalkainen, hajottajabakteeri jne. Ravintoverkkopeli Pelaajat ovat ravintoverkon eliöitä ja naru kuvaa ravintoverkossa kiertävää ainetta. Pelin ohjaaja kuljettaa auki keriytyvää narukerää pelaajalta toiselle. Pelaajien ote narusta säilyy pelin loppuun saakka. Asetutaan piiriin. Yksi pelaajista ottaa narun päästä kiinni ja sanoo jonkin tuottajan (esim. tuomi). Seuraavaksi narukerä kulkeutuu pelaajalle, joka keksii jonkin edellisen pelaajan sanomaa kasvia syövän eläimen (esim. tuomenkehrääjäkoi). Pelaaja ottaa narusta kiinni. Seuraavaksi kerä kulkeutuu pelaajalle, joka keksii jonkin eliön, joka voi syödä edellisen pelaajan mainitsemaa eläintä (esim. kirjosieppo). Tämä voi toistua useita kertoja. Pelaaja ottaa narusta kiinni. Hajottaja voi syödä kaikkia muita eliöitä. Aine (narukerä) kiertää hajottajan jälkeen uudelle tuottajalle, kasville. Kun kerä kiertää ainakin kerran jokaisen pelaajan kautta, voidaan miettiä eliöiden vaikutuksia toisiinsa. Vaikkapa männyn maininnut pelaaja voi sanoa: Metsikön männyt kaadettiin tukkipuiksi ja nykäisee narusta. Kaikki jotka tuntevat nykäyksen, nykäisevät uudestaan. Näin vaikutus kulkee koko ravintoverkon läpi. Pohditaan, mille eliöille kyseinen vaikutus voi olla suotuisa ja mille haitallinen. ESIMERKKI AINEEN KIERROSTA: tuomi tuomenkehrääjäkoi kirjosieppo kotikissa hajottajabakteeri (>maaperä) mänty hajottajasieni (>maaperä) nokkonen nokkosperhonen hämähäkki sammakko kurki kärpäsen toukka (>maaperä) tuomi tuomenkehrääjäkoi sudenkorento västäräkki varpuspöllö jne.

PUU Paikka: Luokassa ja maastossa Tarvikkeet: Työtapojen mukaiset (muistiinpanovälineet, kamera, kartta, mittanauha, taskulaskin, Puulajit-vihkonen, tarvikkeita julisteen valmistamiseen jne.) Puu on monipuolinen eliö, jossa riittää tutkittavaa. Puuryhmätyö on mukava toteuttaa yhdistämällä maastotutkimuksia ja luokkatyöskentelyä. Lopputuotos voi olla esimerkiksi esitelmä, juliste tai vaikkapa näytelmä. Ennen retkeä kannattaa suunnitella, miten puuta voi tutkia jo metsässä. Lisätiedon etsiminen ja lopputuotoksen valmistaminen sekä esittely tapahtuvat luokassa retken jälkeen. Yksi puu > Työryhmät tutkivat samasta puusta eri asioita ja tiedot yhdistetään yhdeksi lopputuotokseksi. Monta puuta > Tutkitaan eri puulajeja. Jokainen ryhmä tutkii monipuolisesti omaa puutansa, laatii lopputuotoksen ja esittelee sen muille ryhmille. MAASTOSSA Ulkonäkö Valokuvaa tai piirrä tutkimasi puu. Dokumentoi myös yksityiskohtia (rungon rakenne, oksien muoto, lehdet, kukinto, hedelmä jne.). Kasvupaikka Tutki, millaisessa paikassa puu kasvaa. Määritä kasvupaikka myös kartan avulla. Miten neuvoisit reitin omalta koulultasi tutkimasi puun luo? Naapurit Tarkastele puuta ja sen lähiympäristöä. Löytyykö muita eliöitä tai merkkejä niistä? (toukkien käytäviä, lintuja oksilla, nakerreltuja käpyjä tai lehtiä, jäkälää rungolla, katkottuja oksia jne.) Mitat Keksi tutkimaasi puuhun liittyviä mittauksia ja laskutoimituksia. (rungon ympärysmitta ja halkaisija, rungon pituus, suurin ja pienin lehti, neulasten keskimääräinen pituus jne.) Erityispiirteet Tutki puuta katsellen, tunnustellen, kuunnellen, haistellen ja myrkytöntä puuta myös maistellen. Mitä erityispiirteitä siinä on? LUOKASSA Puun käyttö Miten ihminen voi käyttää tutkimaasi puuta? Miten sitä on käytetty ennen vanhaan? Puu taiteessa Esiintyykö tutkimasi puulaji esimerkiksi tutuissa lauluissa, sanonnoissa, runoissa, taideteoksissa tai tarinoissa? Kirjoita itse runo, kertomus, arvoitus tai vaikkapa laulu puustasi. Muuta tietoa Selvitä esimerkiksi puulajin levinneisyys, yleisyys, lisääntyminen, elinikä ja tuholaislajit. Monipuolista puutietoutta löytyy mm. Suomen metsäyhdistyksen julkaisemasta Puulajit-vihkosesta. Sähköinen versio löytyy Suomen metsäyhdistyksen internetsivustolta.

WWF NATUREWATCH METSÄSSÄ Paikka: Metsä Tarvikkeet: Naturewatch-lomakkeet ja muistiinpanovälineet (tehtävissä tarvittavat välineet mainitaan lomakkeissa) Suomen WWF (Maailman luonnonsäätiö) on laatinut hyvän tehtäväpaketin metsäretkelle. Koko tehtäväpaketin tekemiseen kuluu kokonainen retkipäivä, mutta muutaman aihepiirin valitsemalla tehtäviä voi hyödyntää myös lyhyemmillä reissuilla. Lisätietoa sekä tehtävälomakkeet tulostettavassa muodossa löytyvät WWF Suomen internetsivustolta, materiaalipankista. Tehtäviä löytyy myös talvisen luonnon tutkimiseen. Metsätehtäviä Millainen metsä tämä on? Mikä puu muistuttaa minua? Metsän lintumaailma Tämän metsän historiaa Miten ihmiset käyttävät tätä metsää? Mitataan ja lasketaan metsää Talvitehtäviä Millainen talvi tämä on? Ilmasto muuttuu Talvinen luontoretki Kasvien talvi Puiden talvi Lintujen talvi Nisäkkäiden talvi Talven värit Merkkejä ihmisistä Tarkastellaan lunta Etsitään vettä Luminäytteen tutkiminen Ihmisten talvi Talvet silloin ennen Jäkälätutkimuksia Kasvit ruudussa Selkärangattomia tutkimassa http://wwf.fi/maapallomme/tule-mukaan/ymparistokasvatus/materiaalipankki/ Metsän nisäkkäiden jäljillä Merkkejä metsän kansasta?

METSÄTAIDENÄYTTELY Paikka: Metsä Tarvikkeet: Kehyksiä Metsä on kautta aikojen ollut tärkeä osa ihmisen elämää ja siksi se esiintyy usein saduissa, tarinoissa, lauluissa, runoissa ja tauluissa, oikeastaan kaikissa taiteen ja kuttuurin muodoissa. Muistellaan yhdessä tai ryhmissä leikkimielisesti kilpaillen esimerkiksi lauluja, satuja, sanontoja tai tunnettuja taideteoksia, joissa esiintyy metsään liittyviä asioita. Tehdään oma metsätaidenäyttely kehysten avulla. Etsitään metsästä kauniita, mielenkiintoisia, kummallisia tai vaikka itselle erityisen tärkeitä yksityiskohtia tai näkymiä ja kehystetään ne. Esiteltäviä asioita ei irroiteta, vaan kehykset asetellaan sopiville paikoille. Tee maasta löytyvistä luonnonmateriaaleista taideteos valitsemaasi paikkaan. Maalaa maahan tai kivelle tai rakenna korkea veistos. Käytä esimerkiksi pudonneita risuja, käpyjä, kukkia, lehtiä, neulasia tai marjoja. Muista jokamiehenoikeudet! MINÄ JA METSÄ Paikka: Pieni metsäaukio tms. Suomalainen ihminen on aikoinaan ollut riippuvainen metsästä. Elämä on rakentunut suurelta osin monenlaisten metsän antimien varaan. Nykyään suurin osa suomalaisista asuu kaupungeissa, mutta metsä on silti monin tavoin tärkeä osa elämää. Se tarjoaa edelleen metsän antimien lisäksi elämyksiä, harrastusmahdollisuuksia ja monelle suomalaiselle myös toimeentulon. Pohditaan yhdessä, mitä vaikkapa keskiajalla elänyt suomalainen on saanut metsästä. Mietitään, miten ihmisen suhde metsään on muuttunut tai pysynyt ennallaan nykyaikaan tultaessa. Muistellaan, mitä metsästä lähtöisin olevia tuotteita on jo tänään tullut käytettyä. Jokainen esittää vuorollaan pantomiimina (puhumatta) jotakin metsässä tekemäänsä tai kokemaansa asiaa. Toiset arvaavat. METSÄN ANTIMIA: riista, marjat, sienet, yrtit, rohdot, polttopuu, rakennusmateriaali, turkikset, nahka jne.

RETKELLE VALMISTAUTUMINEN Ohjeita opettajalle Retkireitti kannattaa suunnitella etukäteen. Lähiluonnosta löytyy varmasti mielenkiintoisia retkikohteita, mutta voit etsiä hyviä maasto-opetuskohteita myös Oulun kaupungin verkkosivustolta (www.ouka.fi > Ympäristö ja luonto > Ympäristötietoisuus > Maasto-opetuskohteita kouluille ja päiväkodeille) tai suunnata Timosenkosken luontokoulun retkeilyalueen luontopoluille. Erityisesti 3,2 km mittainen metsäpolku sopii hyvin metsäretkikohteeksi. Säänmukaiset vaatteet ja jalkineet ovat tärkeät. Tiedota tästä etukäteen. Evästely on aina hauskaa. Lyhyillekin retkille kannattaa ottaa ainakin juotavaa mukaan. Vältä kertakäyttöisiä astioita ja pakkauksia retkellä. Luontoretkellä ei välttämättä tarvita välineitä ollenkaan, mutta esimerkiksi oman kameran, kiikarit tai lajintunnistusoppaita voi toki ottaa mukaan. Retkelle ei kannata suunnitella liikaa ohjelmaa, jotta aikaa jää myös rauhoittumiseen ja vapaaseen luonnon havainnointiin. Varsinkin pidemmälle retkelle kannattaa otta mukaan ladattu kännykkä, kartta, kompassi, ensiaputarvikkeet, tulentekovälineet ja vessapaperia. Timosenkosken luontokoulu lainaa retkeilyvälineitä. Lisätietoa löytyy luontokoulun verkkosivustolta. Muista jokamiehenoikeudet! METSÄTALOUS Paikka: Metsätaimikko Tarvikkeet: Merkitsemisnauhoja Metsätalous on suomalaisille tärkeä elinkeino. Suurin osa metsistämme on talousmetsää, jossa kasvatetaan puuta ihmisen tarpeisiin. Puuta käytetään Suomessa mm. rakennusmateriaalina, huonekalujen ja muiden esineiden valmistamiseen sekä paperiteollisuuden raaka-aineena ja polttoaineena. Puu on uusiutuva luonnonvara. Talousmetsä on kuin puuviljelmä. Siellä on vähän lajeja ja maisema on yksipuolinen. Talousmetsän hoitoon liittyy monenlaisia toimenpiteitä, kuten maanmuokkaus, viljely (kylväen, istuttaen tai luontaisesti siemenpuiden avulla), perkaaminen, harventaminen ja lannoittaminen. Suomessa on säädetty metsälaki suojelemaan metsäluontoa: Metsiä tulee hoitaa luonnonmukaisen metsätalouden keinoin. Metsänomistaja jättää hakkuualueille siemenpuiden lisäksi myös säästöpuita metsän eliöiden tarpeisiin sekä huolehtii, että metsiin jää riittävästi hakkaamattomia alueita. Kuvitellaan, että metsänomistaja haluaa saada tulevaisuudessa alueelta hyvää mäntypuuta rakennusmateriaaliksi. Jokainen ryhmä/pari valitsee lähistöltä muutamia puita, jotka poistaisi talousmetsästä, jotta rakennuspuuksi parhaat puuyksilöt saisivat lisää kasvutilaa. Valitut puut merkitään tarvittaessa narulla. Lopuksi perustellaan omat valinnat muille (muut puulajit, kitukasvuiset tai vaurioituneet männyt, liian lähekkäin kasvavat yksilöt jne ).