27.6.2007 Luonnos tarkistetuksi komission tiedonannoksi EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta takauksina myönnettäviin valtiontukiin 1. JOHDANTO... 1 1.1. Tausta... 1 1.2. Takausmuodot... 1 1.3. Tiedonannon rakenne ja soveltamisala... 2 1.4. Muut takausmuodot... 2 1.5. Puolueettomuus... 2 2. PERUSTAMISSOPIMUKSEN 87 ARTIKLAN 1 KOHDAN SOVELLETTAVUUS... 2 2.1. Yleisiä huomautuksia... 2 2.2. Tuki lainanottajalle... 3 2.3. Tuki lainanantajalle... 3 3. OLOSUHTEET, JOIDEN VALLITESSA KYSE EI OLE TUESTA... 4 3.1. Yleiset näkökohdat... 4 3.2. Yksittäiset takaukset... 4 3.3. Pienten ja keskisuurten yritysten yksittäisten takausten arviointi... 6 3.4. Takausjärjestelmät... 8 3.5. Pienten ja keskisuurten yritysten takausjärjestelmien arviointi... 9 3.6. Ei automaattista tulkintaa... 9 4. TAKAUKSET, JOISSA ON TUKIOSUUS... 10 4.1. Yleistä... 10 4.2. Tukiosuus yksittäisissä takauksissa... 10 4.3. Tukiosuus yksittäisissä takauksissa pk-yrityksille... 11 4.4. Tukiosuus takausjärjestelmissä... 11 4.5. Tukiosuus pk-yritysten takausjärjestelmissä... 12 5. TAKAUKSINA MYÖNNETTYJEN VALTIONTUKIEN SOVELTUVUUS YHTEISMARKKINOILLE... 12 5.1. Yleistä... 12 5.2. Arviointi... 12 5.3. Ehdot... 12 6. KOMISSIOLLE TOIMITETTAVAT JÄSENVALTIOIDEN KERTOMUKSET... 13 7. AIHEELLISET TOIMENPITEET... 14 Tällä ehdotuksella uudistetaan ja korvataan nykyinen komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (EYVL C 71, 11.3.2000, s. 14). OIKEUDELLINEN ILMOITUS Tämä asiakirja on tarkoitettu ohjeeksi kansallisille asiantuntijoille ja kolmansille osapuolille, joita asia koskee. Se on valmisteluasiakirja, jonka on laatinut kilpailun pääosasto, eikä se välttämättä edusta Euroopan komission kantaa. Euroopan komissio tai kukaan sen puolesta toimiva henkilö ei ole vastuussa siitä, miten tämän asiakirjan sisältämiä tietoja käytetään. Millään taholla ei ole oikeuksia tämän asiakirjan sisältöön.
1. JOHDANTO 1.1. Tausta Tässä tiedonannossa päivitetään komission näkemyksiä takauksina myönnetyistä valtiontuista, ja tiedonannon tavoitteena on antaa jäsenvaltioille yksityiskohtaisempaa selvitystä periaatteista, joita komissio noudattaa tulkitessaan 87 ja 88 artiklaa ja niiden soveltamista valtiontakauksiin. Nämä periaatteet on tällä hetkellä määritelty komission tiedonannossa EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina 1. Tiedonannon soveltamisesta vuoden 2000 jälkeen saatu kokemus viittaa siihen, että komission linjausta tällä alueella olisi tarkistettava. Tässä yhteydessä komissio haluaa muistuttaa esimerkiksi viime aikojen käytännöstään useissa päätöksissä 2, jotka liittyvät tarpeeseen järjestää erillinen arviointi jokaiseen takausjärjestelmään liittyvistä tappioriskeistä. Komission tarkoituksena on tehdä tällä alalla noudattamastaan politiikasta mahdollisimman avointa ja varmistaa siten, että komission päätökset ovat ennakoitavia ja kaikkia osapuolia kohdellaan tasapuolisesti. Erityisesti komissio haluaa antaa pk-yrityksille ja jäsenvaltioille mahdollisuuden safe harbor -järjestelmän antamaan suojaan määrittämällä tietylle yritykselle sen luottoluokituksen perusteella vähimmäismarginaalin, joka valtiontakauksesta olisi perittävä, jotta takausta ei katsottaisi tueksi. Lisäksi kaikenlainen vaje perityssä takausmaksussa tähän tasoon verrattuna katsottaisiin tukiosuudeksi. 1.2. Takausmuodot Yleensä takaukset liittyvät lainaan tai muuhun rahoitussitoumukseen, josta lainanottaja sopii lainanantajan kanssa. Takaukset voidaan myöntää yksittäisinä takauksina tai takausjärjestelmään kuuluvina. Takausmuodot voivat kuitenkin olla erilaisia esimerkiksi niiden oikeusperustasta, rahoitustoimen luonteesta ja takauksen kestosta riippuen. Tähän luetteloon, joka ei ole tyhjentävä, kuuluvat: - yleiset takaukset eli yrityksille sellaisenaan myönnettävät takaukset, jotka eroavat tiettyyn rahoitustoimeen, kuten lainaan tai pääomasijoitukseen, liittyvistä takauksista - tietyn instrumentin kautta myönnetyt takaukset, jotka eroavat yrityksen omaan yhtiöjärjestykseen liittyvistä takauksista - rajoittamattomat takaukset, jotka eroavat määrän ja/tai ajan osalta rajoitetuista takauksista: komissio katsoo, että myös tavanomaista edullisemmat rahoitusehdot sellaisille yrityksille, joiden oikeudellinen muoto sulkee pois konkurssin tai muut maksukyvyttömyysmenettelyt taikka nimenomaan mahdollistaa valtiontakauksen tai sen, että valtio kattaa tappiot, ovat takauksina myönnettävää valtiontukea. Samaa periaatetta sovelletaan myös silloin kun valtio hyväksyy rajoittamattoman vastuun yrityksen veloista hankkiessaan osakkuuden siitä sen sijaan, että valtio rajoittaisi vastuutaan. - selvästi sopimukseen (kuten muodolliset sopimukset, hallinnolliset kirjeet) tai muuhun oikeudelliseen lähteeseen liittyvät takaukset, jotka eroavat takauksista, joiden muoto ei ole yhtä ilmeinen (kuten liitekirjeet, suulliset sitoumukset) ja joissa takauksen tarjoaman suojan taso voi vaihdella. Jälkimmäisessä tapauksessa asianmukaisten juridisten tai kirjanpitotositteiden puute usein johtaa erittäin huonoon jäljitettävyyteen. Tämä koskee sekä edunsaajaa että valtiota tai edun myöntävää julkista elintä ja tämän seurauksena myös kolmansien osapuolten saatavilla olevaa tietoa. 1 Komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (EYVL C 71, 11.3.2000, s. 14). 2 Esimerkiksi: C 45/98 Brandenburgin osavaltion vuosien 1991 ja 1994 takausohjelmat (päätös, 23.4.2003, EUVL L 263, 14.10.2003, s. 1); N 512/03 Alusrahoituksen takausohjelmat - Saksa (päätös, 16.12.2003, EUVL C 62, 11.3.2004, s. 3); C 28/2003 Alusrahoituksen takausohjelmat - Italia (päätös, 6.4.2005, EUVL L 244, 7.9.2006, s. 17). 1
1.3. Tiedonannon rakenne ja soveltamisala Tämän tiedonannon 3 ja 4 jakso on suunniteltu sovellettaviksi suoraan takauksiin, jotka liittyvät tiettyihin rahoitustoimiin, kuten lainaan. Komissio katsoo, että nimenomaan näissä tapauksissa on erityisesti voitava luokitella, ovatko takaukset valtiontukea vai eivät, koska tapauksia esiintyy usein ja niiden määrä voidaan yleensä laskea. Koska useimmissa tapauksissa takauksella katettava rahoitustoimi on laina, tiedonannossa viitataan jäljempänä takauksen ensisijaiseen edunsaajaan lainanottajana ja tahoon, jonka riskiä valtiontakaus vähentää, lainanantajana. Näiden kahden termin käytöllä pyritään myös helpottamaan tekstin perusteiden ymmärtämistä, koska lainan perusperiaate on laajalti ymmärretty. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että 3 ja 4 jaksoa voidaan soveltaa vain lainatakaukseen. Niitä sovelletaan kaikkiin takauksiin, joihin liittyy samanlainen riskinsiirto, kuten pääomasijoituksissa, olettaen että asiaankuuluva riskiprofiili (mukaan lukien mahdollinen vakuuksien puute) on otettu huomioon. 1.4. Muut takausmuodot Mikäli muut takausmuodot, esimerkiksi vakuutustakuut eivät täytä yhtä tai useampaa 1.3 jakson kriteereistä, on laadittava tapauskohtainen analyysi, johon sovelletaan tarpeen mukaan tämän tiedonannon jaksoja tai siinä kuvattuja menettelyjä. Vientiluottotakuisiin sovelletaan niistä annettua tiedonantoa 3 ja sitä voidaan tarvittaessa täydentää tällä tiedonannolla. 1.5. Puolueettomuus Tämä tiedonanto ei rajoita EY:n perustamissopimuksen 295 artiklan soveltamista eikä se rajoita jäsenvaltioiden sääntöjä omistusoikeusjärjestelmistä. Komissio suhtautuu puolueettomasti sekä julkiseen että yksityiseen omistukseen. Erityisesti pelkästään se seikka, että yrityksen omistus on enimmäkseen julkinen ei sinällään riitä valtiontakaukseen, jollei asiaan liity eksplisiittisiä tai implisiittisiä takausosia. 2. PERUSTAMISSOPIMUKSEN 87 ARTIKLAN 1 KOHDAN SOVELLETTAVUUS 2.1. Yleisiä huomautuksia EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Näitä yleisiä kriteereitä sovelletaan myös takauksiin. Mitä tulee muihin mahdollisiin tukimuotoihin, valtion, siis keskushallinnon, alueellisten tai paikallisten viranomaisten, suoraan myöntämät takaukset, samoin kuin muiden valtion hallinnoimien elimien, kuten yritysten ja viranomaisille vastuussa olevien tahojen, valtion varoista myöntämät takaukset 4 voidaan katsoa valtiontueksi. 3 Tämän tekstin antamishetkellä: Komission tiedonanto jäsenvaltioille EY:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta lyhytaikaisiin vientiluottovakuutuksiin annetun perustamissopimuksen 93 artiklan 1 kohdan mukaisen tiedonannon muuttamisesta (EUVL C 325, 22.12.2005, s. 22). 4 Ks. asia C-482/99, Ranskan tasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio (Stardust), Kok. 2002, s. I-4397. 2
Epäselvyyksien välttämiseksi valtion varojen osallisuus olisi siten selvitettävä valtiontakausten yhteydessä. Valtiontakauksesta saatava hyöty on se, että valtio kantaa takaukseen liittyvän riskin. Tällaisesta valtion ottamasta riskistä peritään tavallisesti asianmukainen maksu. Jos valtio luopuu tällaisesta maksusta, yritys hyötyy ja samalla kulutetaan valtion varoja. Siten kyseessä voi olla 87 artiklan 1 kohdan mukainen valtiontuki, vaikka valtio ei joutuisi maksamaan takaamaansa määrää. Tuen myöntäminen tapahtuu sillä hetkellä kun takaus annetaan, ei silloin kun vaaditaan takaussuoritusta tai kun suoritetaan takaussitoumuksen mukaisia maksuja. Takausta myönnettäessä on arvioitava, onko takaus valtiontukea ja jos on, mikä on tuen määrä. 2.2. Tuki lainanottajalle Tuensaaja on yleensä lainanottaja. Valtiontakauksella lainanottaja saa lainalleen rahoitusmarkkinoilla yleisesti saatavilla olevia edullisemmat ehdot. Valtiontakauksella lainanottaja saa alhaisemman koron ja/tai antaa vähemmän vakuuksia. Joissain tapauksissa lainanottaja ei ilman valtiontakausta löytäisi rahoituslaitosta, joka olisi valmis antamaan sille lainaa millään ehdoilla. Valtiontakaukset voivat siten helpottaa uusien yritysten perustamista, ja niiden avulla jotkin yritykset saattavat hankkia rahoitusta uutta liiketoimintaa tai toiminnan ylläpitämistä varten sen sijaan, että liiketoiminta lopetettaisiin tai järjesteltäisiin uudelleen, ja tämä saattaa vääristää kilpailua. 2.3. Tuki lainanantajalle 2.3.1. Vaikka tuensaaja yleensä on lainanottaja, tietyissä tilanteissa tuesta voi hyötyä (myös) lainantaja. Jos esimerkiksi lainaa tai muuta rahoitussitoumusta koskevia suorituksia on jo tehty ja valtiontakaus annetaan jälkikäteen muuttamatta kyseisen lainan tai rahoitussitoumuksen ehtoja tai jos takauksen kohteena olevaa lainaa käytetään saman luottolaitoksen myöntämän toisen, takaamattoman lainan takaisinmaksuun, kyseessä saattaa myös olla tuki lainanantajalle, jos lainan vakuudet paranevat. Jos takaus sisältää tukea lainanantajalle, on muistettava, että tällöin voi kyseessä periaatteessa olla toimintatuki 5. 2.3.2. Valtiontakauksilla voi myös olla yleinen myönteinen vaikutus lainanantajiin, koska ne sen avulla voivat luoda liiketoimintamahdollisuuksia, joita ilman näitä takauksia ei olisi ollut olemassa. Jos tällaiset valtion toimenpiteet lopullisten edunsaajien hyväksi tuodaan saataville koko rahoitussektorille, eivätkä ne siten suosi tiettyjä luottolaitoksia, komissio katsoo, että tämä ei ole lainanantajan saamaa tukea vaan ainoastaan seuraus itse tukitoimenpiteen suorittamisesta. Jos taas toisaalta takaustoimenpiteet tuodaan saataville vain yhden tai useamman valitun luottolaitoksen kautta, saattavat jälkimmäiset saada erityistä etua, missä tapauksessa komissio ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että myös ne hyötyvät valtiontuesta. 5 Takaukset eroavat avustusten ja verovapautusten kaltaisista valtiontukitoimenpiteistä siinä mielessä, että myöntäessään takauksen valtio perustaa oikeussuhteen lainanantajaan. Tämän vuoksi on tutkittava, onko sääntöjenvastaisesti myönnetyllä valtiontuella seuraksia myös kolmansille. Lainoille myönnettyjen valtiontakausten kohdalla tämä koskee pääasiassa lainan antaneita rahoituslaitoksia. Kysymys, vaikuttaako tuen sääntöjenvastaisuus valtion ja kolmansien väliseen oikeussuhteeseen, on tutkittava kansallisen oikeuden perusteella. Kansallisten tuomioistuinten on ehkä tutkittava, estääkö kansallinen oikeus takaussopimusten noudattamisen. Komission mielestä tässä yhteydessä olisi otettava huomioon yhteisön oikeuden rikkominen. Tämän vuoksi lainanantajien kannattaa aina varmistaa takausten yhteydessä, että yhteisön valtiontukisääntöjä on noudatettu. Jäsenvaltioiden olisi pystyttävä toimittamaan niille komission yksittäiselle tuelle tai tukiohjelmalle antama asianumero sekä mahdollisesti julkinen kopio komission päätöksestä ja tiedot, missä Euroopan unionin virallisessa lehdessä se on julkaistu. Komissio puolestaan tekee parhaansa tiedottaakseen hyväksymistään tuista ja tukiohjelmista avoimesti. 3
Tässä yhteydessä komissio korostaa, että valtiontukea koskevien määräysten mukaan tehty analyysi ei estä tietyn toimenpiteen yhteensopivuutta muiden perustamissopimuksen määräysten kanssa. 3. OLOSUHTEET, JOIDEN VALLITESSA KYSE EI OLE TUESTA 3.1. Yleiset näkökohdat Jos valtion antama yksittäinen takaus tai valtiontakausjärjestelmä ei tuo etuja yritykselle, sitä ei katsota valtiontueksi. Sen määrittämiseksi tässä yhteydessä, seuraako takauksesta tai takausjärjestelmästä etua, tuomioistuin on vahvistanut viimeaikaisissa tuomioissaan 6, että komission olisi perustettava arvionsa markkinataloudessa järkevästi toimivan sijoittajan periaatteelle (markkinataloussijoittajaperiaate). Siksi olisi otettava huomioon edunsaajayrityksen tosiasialliset mahdollisuudet saavuttaa vastaavia varoja pääomamarkkinoilta. Valtiontuki ei ole kyseessä, kun uusi rahoituslähde luodaan ehdoilla, jotka yksityinen toimija voisi markkinatalouden tavanomaisin ehdoin hyväksyä 7. 3.2. Yksittäiset takaukset Komissio katsoo, että yksittäinen valtiontakaus ei ole valtiontukea, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: a) Lainanottaja ei ole taloudellisissa vaikeuksissa. Komissio huomauttaa, että vaikka lainanottaja ei täyttäisikään vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenteelliseen uudistamiseen myönnettävästä valtiontuesta annettujen yhteisön suuntaviivojen automaattisia arviointiperusteita 8, sen voidaan katsoa olevan taloudellisissa vaikeuksissa, jos se vastaa samoissa suuntaviivoissa annettua laajempaa määritelmää 9. b) Takauksen laajuus voidaan myöntämishetkellä mitata asianmukaisesti. Tämä tarkoittaa, että takauksen on liityttävä tiettyyn rahoitustoimeen, sille on asetettu kiinteä enimmäismäärä ja sen voimassaoloaika on rajoitettu. c) Takaus ei kata enempää kuin 80 prosenttia lainasaamisen tai muun rahoitussitoumuksen määrästä. Komission näkemys on, että jos valtiontakaus kattaa koko rahoitussitoumuksen, lainanantaja ei ole kovinkaan motivoitunut kartoittamaan lainasta aiheutuvia riskejä eikä turvaamaan tai minimoimaan niitä tai arvioimaan lainanottajan luottokelpoisuutta perusteellisesti. Takaajakaan ei välttämättä aina suorita tällaista riskien arviointia, koska tarvittavat keinot puuttuvat. Koska kannustin minimoida riski lainan takaisinmaksun laiminlyönnistä puuttuu, lainantajat saattavat 6 Katso asia C-482/99 edellä. 7 Katso esimerkiksi komission tiedonanto perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta julkisiin osakasyhtiöihin (Euroopan yhteisöjen tiedotuslehti No 9-1984); Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, yhdistetyt asiat 296 ja 318/82, Alankomaiden kuningaskunta ja Leeuwarder Papierwarenfabriek BV v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok 1985, s. 809, 17 kohta; EY:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan ja ETA-sopimuksen 61 artiklan soveltaminen ilmailualan valtiontukeen (EYVL C 350, 10.12.1994, s. 5), 25 ja 26 kohta. 8 Katso komission tiedonannon Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (EUVL C 244, 1.10.2004, s. 2) 10 kohta. 9 Katso saman tiedonannon 11 kohta. 4
myöntää helposti lainoja, joihin liittyy tavanomaista suurempi kaupallinen riski, ja valtion vastuulle saattaa jäädä enemmän takauksia, joihin liittyy suuria riskejä. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin kahteen näkökohtaan sen varmistamiseksi, että lainanantaja tosiasiallisesti kantaa osan riskistä: - Kun lainan tai taloudellisen sitoumuksen koko pienenee ajan mittaan, esimerkiksi siksi, että lainan takaisinmaksu alkaa, taatun määrän on pienennyttävä samassa suhteessa niin, että takaus ei missään vaiheessa kata enempää kuin 80 prosenttia lainasaamisen tai muun rahoitussitoumuksen määrästä. - Vastuun riskeistä on jakauduttava samassa suhteessa ja samalla tavalla lainanantajan ja takaajan kesken. Samoin mahdollisista takauksista saatujen tuottojen on vähennettävä samassa suhteessa lainanantajan ja takaajan kantamia tappioita (tasavertaisuus). Suuririskisimmän takauksen, jossa tappiot kantaa ensin takaaja ja vasta sitten lainanantaja, voidaan mahdollisesti katsoa olevan tukea. Jos jäsenvaltio haluaa tarjota takauksen, joka ylittää 80 prosentin kynnyksen, ja väittää, ettei se ole tukea, sen on voitava perustella väitteensä, esimerkiksi koko rahoitustoimen järjestelyjen perusteella, ja saattaa se komission hyväksyttäväksi. d) Takauksesta maksetaan markkinahinta. Takauksesta on tavallisesti maksettava markkinahintainen korvaus. Jos rahoitusmarkkinoilta ei löydy vastaavaa takauksen viitemaksua, taatun lainan kokonaiskustannusta, mukaan lukien lainan korkotaso ja takausmaksu, on verrattava vastaavan takaamattoman lainan markkinahintaan. Molemmissa tapauksissa vastaavan markkinahinnan määrittämiseksi on otettava huomioon takauksen ja siihen liittyvän lainan ominaispiirteet. Näihin kuuluvat rahoitustoimen määrä ja kesto, lainanottajan antama vakuus ja muu kokemus, jotka vaikuttavat vakuuden kattavuuden arviointiin, maksulaiminlyöntien todennäköisyys lainanottajan taloudellisen tilanteen vuoksi, sen toimiala ja näkymät sekä muut taloudelliset olosuhteet. Tämän analyysin olisi erityisesti mahdollistettava lainanottajan luokittelu riskiluokituksen pohjalta. Tämän luokittelun voi suorittaa kansainvälisesti tunnustettu luokituslaitos tai, jos mahdollista, lainan myöntävän pankin käyttämä sisäinen luokituselin. Tässä suhteessa komissio viittaa yhteyteen luokituksen ja kansainvälisten rahoituslaitosten suorittaman oletusluokituksen välillä. Kansainvälisten rahoituslaitosten työn tulokset ovat julkista tietoa 10. Maksun markkinatukiluonteen arvioimiseksi jäsenvaltio voi suorittaa vertailun hinnoista, joita saman luokituksen saaneet yritykset markkinoilla maksavat. Siten komissio ei hyväksy takausmaksua, jolle on asetettu kiinteä hinta vastaamaan yleistä elinkeinoelämän standardia. 10 Tällainen on esimerkiksi taulukko 1 virastojen luottokelpoisuusluokituksesta, joka sisältyy kansainvälisen järjestelypankin valmisteluasiakirjaan nro 207: http://www.bis.org/publ/work207.pdf. 5
3.3. Pienten ja keskisuurten yritysten yksittäisten takausten arviointi Kun lainanottaja on pk-yritys, komissio voi 3.2 jakson d kohdan ehdoista poiketen hyväksyä yksinkertaisemman arvion siitä, katsotaanko lainatakaus tueksi. Tässä tapauksessa, ja edellyttäen, että kaikki muut 3.2 jakson a c kohdan ehdot täyttyvät, valtiontakausta ei katsota tueksi, jos siihen liittyvä pienin vuosimaksu ( safe harbor -maksu 11 ) veloitetaan lainanottajan luokituksen perusteella: 12 11 Näitä safe-harbor maksuja eivät rajoita vähimmäistakausmaksut, joista on neuvoteltu nykyisessä vientiluottojen OECD/Knaepen-paketissa. 12 Taulukossa viitataan Standard and Poor s-, Fitch- ja Moody's-luokituksiin, joita useimmiten käytetään pankkialalla alan omien luokittelujärjestelmien yhdistämiseksi, kuten 3.2 jakson d kohdassa kuvataan. 6
Luottoluokitus Standard and Poor s Fitch Moody s Vuosittainen safe-harbormaksu Korkein taso AAA AAA Aaa 1% Erittäin vahva maksukyky Vahva maksukyky Riittävä maksukyky Maksukyky on altis epäsuotuisille olosuhteille Maksukyky todennäköisesti heikkenee epäsuotuisista olosuhteista Maksukyky riippuu jatkuvista suotuisista olosuhteista Maksukyvytön tai lähes maksukyvytön AA + AA + Aa 1 AA AA Aa 2 1% AA AA Aa 3 A + A + A 1 A A A 2 1% A A A 3 BBB + BBB + Baa 1 BBB BBB Baa 2 1% BBB BBB Baa 3 BB + BB + Ba 1 BB BB Ba 2 2,2% BB BB Ba 3 B + B + B 1 4% B B B 2 B B B 3 7,5% CCC + CCC + Caa 1 CCC CCC Caa 2 CCC CCC Caa 3 CC CC C SD DDD Ca D DD C D Safe harbor -vuosimaksua ei voida myöntää Safe harbor -vuosimaksua ei voida myöntää Safe harbor maksuja sovelletaan taattuun määrään jokaisen kyseisen vuoden alussa. Niitä on pidettävä pienimpänä sovellettavana määränä yritykselle, jonka luottoluokitus vastaa vähintään taulukossa annettuja luokituksia 13. Yksittäisen, etukäteen suoritettavan takausmaksun kohdalla lainatakauksen ei katsota olevan tukea, jos se on vähintään yhtä suuri kuin senhetkinen tulevien takausmaksujen arvo, kuten edellä on esitetty. Vastaava viitekorko on käytetty diskonttokorko 14. 13 Esimerkiksi jos pankki myöntää yritykselle luottoluokituksen BBB-/Baa3, yrityksen vuosittaisen takausmaksun olisi oltava ainakin 1 prosentti. 14 Tämän tekstin antamishetkellä erityisesti komission tiedonanto viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmästä (EYVL C 273, 9.9.1997, s. 3). Siinä todetaan, että viitekorko, joka on tällä tavoin määritelty, on alin käytetty korko ja sitä voidaan korottaa tilanteissa, joissa on erityinen riski (esimerkiksi vaikeuksissa oleva yritys tai pankkien yleensä vaatimat vakuudet puuttuvat). Tällaisissa tapauksissa preemio voi olla 400 pistettä tai enemmän, jos mikään yksityinen pankki ei myöntäisi kyseessä olevaa lainaa. Diskonttokorko on siten korkeampi riskialttiille lainanottajalle. Tämä johtuu suuremmasta todennäköisyydestä, että tulevia maksuja ei makseta lainanottajan vaikeuksien vuoksi. 7
Kuten yllä olevasta taulukosta ilmenee, yritykset, joiden luottoluokitus vastaa tasoa CCC/Caa tai alempaa, eivät voi hyödyntää tätä yksinkertaistettua menettelyä. 3.4. Takausjärjestelmät Komissio katsoo, että valtiontakausjärjestelmä ei muodosta valtiontukea, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: a) Järjestelmä ei ole taloudellisissa vaikeuksissa olevien lainanottajien käytössä (ks. yksityiskohdat 3.2 jakson a kohdassa). b) Takausten laajuus voidaan myöntämishetkellä mitata asianmukaisesti. Tämä tarkoittaa, että takaukset liittyvät tiettyyn rahoitustoimeen, niille on asetettu kiinteä enimmäismäärä ja niiden voimassaoloaika on rajoitettu. c) Takaukset kattavat enintään 80 prosenttia lainasaamisen tai muun rahoitussitoumuksen määrästä (ks. yksityiskohdat 3.2 jakson c kohdassa), d) Järjestelmän ehdot perustuvat realistiseen riskien arviointiin, joten on erittäin todennäköistä, että takauksen saajina olevien yritysten maksamat takausmaksut kattavat takauksista aiheutuvat kulut. Tästä seuraa, että jokaisen uuden takauksen aiheuttama riski on arvioitava kaikkien olennaisten tekijöiden perusteella (lainanottajan ominaisuudet, vakuudet, takauksen kesto yms.) Tämän riskianalyysin pohjalta takaus on luokiteltava johonkin useista vakiintuneista riskiluokista ja vastaava takausmaksu veloitettava. e) Järjestelmän itserahoitusominaisuuden arvioimiseksi asianmukaisesti ja progressiivisesti maksutason riittävyys on arvioitava uudelleen vähintään kerran vuodessa järjestelmän tosiasiallisen tappioasteen perusteella, ja maksut on muutettava sen mukaan, jos on olemassa riski, ettei järjestelmä enää rahoita itse itseään. Tämä muutos voi koskea kaikkia annettuja ja tulevia takauksia tai vain jälkimmäisiä. f) Takausmaksut kattavat sekä takauksen myöntämiseen liittyvät tavanomaiset riskit että järjestelmän hallinnolliset kulut ja riittävästä pääomasta vuosittain maksettavan korvauksen, vaikka pääomaa ei olisi hankittu ollenkaan tai vain osin. Mitä tulee jälkimmäiseen osaan, komissio huomauttaa, että tavallisia takaajia koskevat vakavaraisuussäännöt, ja näiden sääntöjen mukaan niiden täytyy omistaa pääomaa konkurssin välttämiseksi, kun esiintyy vaihtelua vuosittaisissa, takauksiin liittyvissä tappioissa. Valtiontakausjärjestelmiä nämä säännöt eivät tavallisesti koske, eikä niillä siten tarvitse olla tällaisia varoja. Toisin sanoen, aina kun takauksista aiheutuvat tappiot ylittävät takausmaksuista saadut tuotot, vaje katetaan valtion budjetista. Valtiontakaus antaa järjestelmälle edullisemman aseman kuin tavanomaiselle takaajalle. Tämän eriarvoisuuden välttämiseksi ja valtion kantaman riskin korvaamiseksi komissio katsoo, että takausmaksujen on katettava riittävästä pääomasta maksettava korvaus. Komission näkemys on, että tämän pääoman on vastattava vähintään 8 prosenttia 15 voimassa olevista takauksista. Tavallinen pääoman tuotto koostuu 1) riskilisästä, jota voidaan lisätä 2) riskittömällä korolla: 15 Cooken vakavaraisuusasteen edellytyksiä vastaavasti ja luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu teksti) 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun direktiivin 2006/48/EY 75 artiklan mukaisesti (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1). 8
1) Riskilisä valtiolle on suoritettava riittävälle pääomamäärälle kaikissa tapauksissa. Komission näkemyksen mukaan normaali riskilisä pääomalle on vähintään 400 pistettä 16. 2) Jos, kuten useimmissa valtion takausjärjestelmissä, pääoma ei kuulu järjestelmään eikä valtio ole siis sijoittanut rahaa, riskitöntä korkoa ei tarvitse huomioida. Mikäli perustana oleva pääoma on tosiasiallisesti valtion myöntämä, missä tapauksessa valtion on maksettava lainakulut ja järjestelmäedut tästä rahasta mahdollisesti sijoittamalla, valtiolle on maksettava myös riskitöntä korkoa maksetulle summalle 17. Komission näkemys on, että 10-vuotisen joukkovelkakirjan tuottoa voidaan käyttää soveltuvana valtakirjana riskittömän korkotason saamiseksi. g) Avoimuuden takaamiseksi järjestelmän on sisällettävä ehdot, joilla tulevia takauksia myönnetään, kuten luokitukseltaan hyväksyttävät yritykset ja, jos mahdollista, toimiala ja koko, sekä takausten enin määrä ja kesto. 3.5. Pienten ja keskisuurten yritysten takausjärjestelmien arviointi Safe harbor -maksujen käyttö pk-yritysten takausjärjestelmissä Kuten yksittäisten takausten kohdalla esitettiin käytäntöjen yksinkertaistamiseksi, pk-yrityksille suunnatut takausjärjestelmät voidaan myös suoralta kädeltä katsoa itse itsensä rahoittaviksi eikä niitä pidetä valtiontukena, jos sovelletaan alimpia safe harbor maksuja, jotka määritellään 3.3 jaksossa ja jotka perustuvat yritysten luokituksiin. Muiden 3.4 jakson a c ja g kohdassa esitettyjen ehtojen on silti täytyttävä. Lisäksi 3.4 jakson d f kohdassa esitettyjen ehtojen katsotaan täyttyvän, kun käytetään 3.3 jaksossa määriteltyjä alimpia vuosimaksuja. Yksittäisten maksujen käyttö pk-yritysten takausjärjestelmissä Komissio on tietoinen siitä, että yksittäisen riskiarvioinnin suorittaminen jokaisen lainanottajan kohdalla on kallista eikä ehkä asianmukaista silloin, kun järjestelmä kattaa suuren määrän pieniä lainoja, joille se toimii riskien kokoamisvälineenä. Tästä seuraa, että kun järjestelmä liittyy vain pk-yritysten takauksiin arvoltaan alle 1,5 miljoonaa euroa yritystä kohti, komissio voi hyväksyä, poiketen siitä mitä määrätään edellä 3.4 jakson d kohdassa, yksittäisen, vuosittaisen takausmaksun kaikille lainanottajille. Jotta tällaisen järjestelmän puitteissa myönnettyjä takauksia ei kuitenkaan katsottaisi valtiontueksi, järjestelmän on pysyttävä itse itsensä rahoittavana ja muiden 3.4 jakson a c ja e g kohdassa mainittujen ehtojen on edelleen täytyttävä. 3.6. Ei automaattista tulkintaa Mikäli jokin 3.2 3.5 jaksossa esitetyistä edellytyksistä ei täyty, se ei tarkoita, että takaus tai takausjärjestelmä katsottaisiin automaattisesti valtiontueksi. Jos on epäilystä, katsotaanko suunniteltu takaus tai järjestelmä valtiontueksi, siitä olisi ilmoitettava komissiolle hyväksynnän saamiseksi. 16 Jos takaus on 100, annettujen varojen on oltava siis 8. Kun tähän summaan sovelletaan 400 pistettä (tai 4 prosenttia) ovat vuosittaiset pääoman kulut 8*4 % = 0,32 %, mikä vaikuttaa takauksen hintaan vastaavalla tavalla. 17 Tässä tapauksessa ja olettaen, että riskitön hinta on 5 prosenttia, hankittujen varojen vuosittaiset kustannukset ovat samalla takauksella 100 ja varoilla 8: 8 *(4 % + 5 %) = 0,72 %. 9
4. TAKAUKSET, JOISSA ON TUKIOSUUS 4.1. Yleistä Kun yksittäinen takaus tai takausjärjestelmä ei ole markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen, sen katsotaan olevan valtiontukea. Siten valtiontuen osuus on määriteltävä, jotta voidaan tarkistaa, voidaanko tuki katsoa kuuluvaksi tietyn valtiontukia koskevan poikkeuksen piiriin. Periaate on, että valtiontukiosuudeksi katsotaan yksittäisenä tai järjestelmän kautta myönnetyn takauksen oikean markkinahinnan ja toimenpiteestä varsinaisesti maksetun hinnan välinen erotus. Tuloksena syntyvät vuosittaiset avustusekvivalentit olisi diskontattava nykyarvoonsa viitekorkoa käyttämällä ja laskettava sitten yhteen kokonaisavustusekvivalentin selville saamiseksi. Laskiessaan takauksen tukiosuutta komissio kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin tekijöihin: a) Onko lainanottaja taloudellisissa vaikeuksissa ja/tai onko järjestelmä suljettu tällaisilta yrityksiltä (ks. yksityiskohdat 3.2 jakson a kohdassa)? Komissio huomauttaa, että vaikeuksissa olevien yritysten kohdalla markkinatakaaja, jos sellainen löytyisi, veloittaisi takauksen myöntämishetkellä korkean maksun maksukyvyttömyysriskin takia. Jos todennäköisyys sille, että lainanottaja ei voi maksaa lainaa takaisin, nousee erityisen korkeaksi, tällaista markkinahintaa ei ehkä ole, ja poikkeuksellisissa olosuhteissa takauksen tukiosuus voi osoittautua yhtä korkeaksi kuin summa, joka tosiasiallisesti takauksella katetaan. b) Voidaanko kunkin takauksen laajuus myöntämishetkellä mitata asianmukaisesti? Tämä tarkoittaa, että takaukset liittyvät tiettyyn rahoitustoimeen, niille on asetettu kiinteä enimmäismäärä ja niiden voimassaoloaika on rajoitettu. Tässä yhteydessä komissio katsoo yleensä, että rajoittamattomat takaukset eivät ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan mukaisia. c) Kattaako takaus enintään 80 prosenttia lainasaamisen tai muun rahoitussitoumuksen määrästä (ks. yksityiskohdat 3.2 jakson c kohdassa)? Lainanantajan olisi oltavat motivoitunut kartoittamaan lainasta aiheutuvia riskejä, turvaamaan ja minimoimaan ne ja arvioimaan lainanottajan luottokelpoisuus. Komission mielestä lainanantajalla on riittävä kannustin lainanottajan luottokelpoisuuden perusteelliseen arviointiin 18, lainojensa riittävään turvaamiseen ja rahoitustoimeen liittyvien riskien kartoittamiseen, jos vähintään 20 prosenttia lainan määrästä jää takauksen ulkopuolelle. Tämän vuoksi komissio yleensä tutkii kriittisesti sellaiset takaukset, jotka kattavat rahoitussitoumuksen kokonaan (tai lähes kokonaan), paitsi jos jäsenvaltio sen asianmukaisesti perustelee, esimerkiksi rahoitussitoumuksen erikoisluonteen perusteella. d) Onko takauksen ja lainan (tai muun rahoitussitoumuksen) yksityiskohdat otettu huomioon, kun takaukselle on määrätty markkinahintaista maksua, jonka tukiosuus lasketaan vertaamalla sitä tosiasiallisesti suoritettuun maksuun (ks. yksityiskohdat 3.2 jakson d kohdassa)? 4.2. Tukiosuus yksittäisissä takauksissa Yksittäisen takauksen kohdalla takausten avustusekvivalentti olisi laskettava takauksen markkinahinnan ja siitä tosiasiallisesti maksetun hinnan erotuksena. Kun takauksen markkinahintaa ei ole saatavilla, tukiosuus olisi laskettava samalla tavalla kuin korkotukilainan avustusekvivalentti, jolloin korkotuki on sen markkinakoron, jota kyseinen yritys olisi joutunut ilman takausta maksamaan, ja sen markkinakoron, joka on saatu valtiontakauksen 18 Olettaen, että yritys antaa samanlaiset vakuudet valtiolle ja luottolaitokselle. 10
avulla, erotus sen jälkeen kun mahdolliset takausmaksut on vähennetty. Jos markkinakorkoa ei ole ja jos jäsenvaltio haluaa käyttää oletuksena viitekorkoa, komissio painottaa, että viitekorkoja koskevassa tiedonannossa annettuja ehtoja 19 voidaan käyttää yksittäisen takauksen tukiintensiteetin laskemisessa. Tästä seuraa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä lisäosaan, joka lisätään peruskorkoon katettuun rahoitustoimeen, takauksen kohteena olevaan yritykseen ja annettuihin vakuuksiin liittyvän riskiprofiilin huomioimiseksi. 4.3. Tukiosuus yksittäisissä takauksissa pk-yrityksille Edellä 3.3 jaksossa esitettyä, yksinkertaistettua arviointijärjestelmää voidaan soveltaa myös pkyrityksiin. Tässä tapauksessa, jos myönnetyn takauksen maksu ei vastaa alinta maksua kyseiselle luokitukselle, tämän alimman tason ja veloitetun maksun välistä erotusta pidetään tukena. Jos takaus kestää yli vuoden, vuosittaiset vajaukset diskontataan käyttämällä samaan luokitukseen perustuvaa viitekorkoa. Vain tapauksissa, joista kyseinen jäsenvaltio on esittänyt selkeät todisteet ja asianmukaiset perusteet, komissio voi hyväksyä poikkeuksen näistä säännöistä. Tällaisissakin tapauksissa on noudatettava riskeihin perustuvaa lähestymistapaa. 4.4. Tukiosuus takausjärjestelmissä Takausjärjestelmien kohdalla järjestelmän mukaisesti myönnetyn takauksen avustusekvivalentti on tosiasiallisesti veloitetun maksun (jos sellainen on) ja sen maksun välinen erotus, joka pitäisi veloittaa vastaavassa tukivapaassa järjestelmässä, joka on 3.3 jakson mukainen. Edellä mainittujen teoreettisten maksujen, joista tukiosuus lasketaan, on siten katettava takaukseen liittyvät normaalit riskit sekä hallinnointi- ja pääomakulut 20. Tämä avustusekvivalentti lasketaan sen varmistamiseksi, että järjestelmän puitteissa myönnetty kokonaistuki, myös keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, vastaa sitä rahamäärää, jonka viranomaiset maksavat järjestelmän vajauksen kattamiseksi. Koska valtiontakausjärjestelmien osalta yksittäisten tapausten yksityiskohtia ei välttämättä tunneta silloin kun järjestelmä on arvioitavana, tukiosuutta on arvioitava ottaen huomioon takausjärjestelmän ehdot. Takausjärjestelmien tukiosuudet voidaan myös laskea komission jo hyväksymin menetelmin sen jälkeen, kun niistä on ilmoitettu komission valtiontukien alalla antaman asetuksen, kuten perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta kansalliseen alueelliseen investointitukeen 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1628/2006 21 mukaisesti, jos hyväksytty menettely eksplisiittisesti koskee kyseessä olevia takausmuotoja ja niihin liittyviä rahoitustoimia. 19 Tämän tekstin antamishetkellä: komission tiedonanto viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmästä (EYVL C 273, 9.9.1997, s. 3). 20 Tämä voi vastata jokaisen riskiluokan osalta seuraavien lukujen erotusta: a) takauksen kohteena olevan rahoitussitoumuksen määrä kerrottuna riskiä kuvaavalla luvulla (maksulaiminlyönnin todennäköisyys sen jälkeen kun hallinnointi- ja pääomakulut on otettu mukaan), mikä edustaa markkinoilla noudatettavaa maksua, ja b) mahdollisesti suoritettu takausmaksu eli (takausmäärä x riski) takausmaksu. 21 EUVL L 302, 1.11.2006, s. 29. 11
Vain tapauksissa, joista kyseinen jäsenvaltio on esittänyt selkeät todisteet ja asianmukaiset perusteet, komissio voi hyväksyä poikkeuksen näistä säännöistä. Tällaisissakin tapauksissa riskeihin perustuvaa lähestymistapaa on noudatettava. 4.5. Tukiosuus pk-yritysten takausjärjestelmissä Edellä 3.5 jaksossa linjattua, yksinkertaistettua arviointijärjestelmää voidaan soveltaa myös pkyrityksiin. Tässä tapauksessa, jos takausjärjestelmään kuuluvan luokan maksu ei vastaa alinta asetettua arvoa kyseiselle luokitukselle, tämän alimman tason ja veloitetun maksun välistä erotusta pidetään tukena 22. Jos takaus kestää yli vuoden, vuosittaiset vajaukset diskontataan käyttämällä samaan luokitukseen perustuvaa viitekorkoa. Komission kanta rajoitetumpaan kilpailun vääristymiseen, jota pk-yritysten takausjärjestelmän puitteissa myönnetty valtiontuki saattaa aiheuttaa, on se, että kun tukijärjestelmä liittyy vain pkyritysten takauksiin ja nämä yritykset saavat, yhtenä tai useampana kertana, enintään 1,5 miljoonan euron taatun lainan yritystä kohti, komissio voi hyväksyä, poiketen 4.4 jakson ehdoista edellä, järjestelmän tuki-intensiteetin arvioinnin sellaisenaan ilman että jokaisen järjestelmään kuuluvan yksittäisen takauksen tai riskiluokan kohdalla on suoritettava arviointi 23. 5. TAKAUKSINA MYÖNNETTYJEN VALTIONTUKIEN SOVELTUVUUS YHTEISMARKKINOILLE 5.1. Yleistä Komission on tutkittava perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvien valtiontakausten soveltuvuus yhteismarkkinoille. Ennen kuin soveltuvuus voidaan arvioida, on selvitettävä, kuka on tuensaaja. 5.2. Arviointi Komissio tutkii tällaisen tuen soveltuvuuden yhteismarkkinoille käyttäen samoja sääntöjä, joita sovelletaan muihin tukimuotoihin. Komissio on määritellyt soveltuvuuden arvioinnissa käytetyt perusteet horisontaalista, alueellista ja alakohtaista tukea koskevissa puitteissa ja suuntaviivoissa 24. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota erityisesti tuki-intensiteettiin, tuensaajien ominaisuuksiin ja tavoitteisiin. 5.3. Ehdot Komissio hyväksyy takaukset, jos ne on sopimuksella sidottu erityisehtoihin, joihin voi jopa sisältyä tuensaajayrityksen asettaminen konkurssiin tai vastaava menettely. Osapuolten on hyväksyttävä nämä ehdot, kun takaus myönnetään. Jos jäsenvaltio haluaa myöntää takauksen 22 Tämä voi vastata jokaisen riskiluokan osalta takauksen kohteena olevan rahoitussitoumuksen määrää kerrottuna seuraavien lukujen erotuksella: a) kyseisen riskiluokan safe harbor maksuprosentti ja b) suoritetun takausmaksun prosenttiosuus eli takausmäärä x (safe harbor -maksu takausmaksu). 23 Tämä voi vastata riskiluokasta riippumatta seuraavien lukujen erotusta: a) takauksen kohteena olevan rahoitussitoumuksen määrä kerrottuna riskiä kuvaavalla luvulla (maksulaiminlyönnin todennäköisyys sen jälkeen kun hallinnointi- ja pääomakulut on otettu mukaan) ja b) mahdollisesti suoritettu takausmaksu eli (takausmäärä x riski) takausmaksu. 24 Katso Kilpailuoikeus Euroopan yhteisössä, valtiontukea koskevat säännöt, saatavilla Internetissä osoitteessa: http://ec.europa.eu/comm/competition/state_aid/legislation/. 12
muilla ehdoilla kuin takauksen myöntämisvaiheessa alun perin oli sovittu, komissio pitää takauksen myöntämistä uutena tukena, josta on ilmoitettava 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti. 6. KOMISSIOLLE TOIMITETTAVAT JÄSENVALTIOIDEN KERTOMUKSET Yleisten valvontavelvoitteiden mukaisesti 25 ja jotta voidaan valvoa rahoitusmarkkinoiden muutoksia ja koska valtiontakausten arvoa on vaikea arvioida ja se saattaa muuttua, on erityisen tärkeää, että komission hyväksymiä valtiontakausjärjestelmiä seurataan jatkuvasti 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Siksi jäsenvaltioiden on esitettävä kertomuksia komissiolle. Kertomukset hyväksytyistä, ei-tukimuotoisista takausjärjestelmistä on esitettävä ainakin takausajan päättyessä ja ilmoitettaessa vastaavasta uudesta järjestelmästä. Komissio voi kuitenkin katsoa tarpeelliseksi pyytää kertomuksia useammin, esimerkiksi vuosittain, tapauskohtaisesti, ja huomioiden että jäsenvaltion on jatkuvasti suoritettava valvontaa sen varmistamiseksi pysyvästi, että tällaisiin takauksiin ei liity tukea. Kertomuksissa on oltava ainakin seuraavat tiedot: (a) myönnettyjen takausten lukumäärä ja määrä (b) kauden lopulla voimassaolevien takausten lukumäärä ja määrä (c) laiminlyötyjen takausten lukumäärä ja arvo (yksittäin eriteltynä) vuosittain (d) vuosittainen tuotto: (1) tuotto veloitetuista maksuista (2) saantotuotto (3) korkotuotto (e) vuosittaiset kulut (1) hallintokulut (2) käyttöönotetuista takauksista maksetut hyvitykset (f) ylijäämä/vaje (tulojen ja kulujen erotus) (g) järjestelmän alusta kertynyt ylijäämä/vaje 26. Tukitakausjärjestelmien osalta kertomukset on esitettävä vähintään takauskauden lopussa ja ilmoitettaessa muutoksista järjestelmään. Komissio voi kuitenkin katsoa asianmukaiseksi pyytää kertomuksia useammin tapauskohtaisesti. Yksittäisten takausten osalta asianmukaiset tiedot, pääasiassa d g kohdan mukaiset tiedot, olisi raportoitava samalla tavalla. Kaikissa tapauksissa komissio kehottaa jäsenvaltioita huomioimaan, että moitteeton raportointi kauempana tulevaisuudessa edellyttää tarpeellisten tietojen asianmukaista keräämistä järjestelmän käytön alusta asti ja niiden kokoamista vuosittain. Jäsenvaltioita pyydetään myös huomioimaan, että ei-tukimuotoisten takausten kohdalla, jotka on myönnetty yksittäisinä tai osana järjestelmää ja joita ilmoitusvelvoite ei koske, komissio voi kuitenkin esimerkiksi kantelun seurauksena joutua todentamaan, että kyseinen takaus/järjestelmä ei sisällä tukiosuuksia. Tällaisessa tapauksessa komissio pyytää kyseiseltä jäsenvaltiolta samankaltaisia tietoja kuin edellä on lueteltu kertomuksissa esitettäviksi. 25 Sellaisena kuin ne on määritelty erityisesti komission asetuksessa (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1). 26 Jos järjestelmä on ollut käytössä yli 10 vuotta, on ilmoitettava vain viimeiset 10 vuosittaista vajeen/ylijäämän määrää. 13
Silloin kun kertomuksia joudutaan jo esittämään erityisten raportointivelvoitteiden mukaisesti, joista määrätään valtiontuen alaan sovellettavissa ryhmäpoikkeusasetuksissa, suuntaviivoissa tai puitteissa, nämä erityiskertomukset korvaavat takausraportointivelvoitteen, jos edellä luetellut tiedot sisältyvät niihin. 7. AIHEELLISET TOIMENPITEET Komissio pyytää jäsenvaltioita mukauttamaan olemassa olevat takauksia koskevat toimenpiteensä tämän tiedonannon mukaisiksi 12 kuukauden kuluessa siitä, kun tiedonanto on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. -------------------------------------------------- 14