AIRLINES. osa 1. ROVANIEMI ROCKFESTIVAL. Esiintyjät julki... No sleep at VOL. 2. suuri hiihtokeskus katsaus SAFETY ON BOARD. opi jongleeraamaan...

3.3. - 9.4. opi jongleeraamaan... osa 1. AIRLINES SAFETY ON BOARD Esiintyjät julki... No sleep at ROVANIEMI ROCKFESTIVAL suuri hiihtokeskus katsaus VOL. 2 06 maaliskuu www.roihulehti.com

tästä lehdestä 2 TÄSSÄ NUMEROSSA... KAIKKI ARTIKKELIT suuri hiihtokesk katsaus us Ga IrrevseprasribNoe: le Takeshi K Hana-bi itano: M One ahrokurromanek: photo AIRLINES SAFETY ON BOARD Kuukauden tuote MYYNTINEUVOTTELIJA kannen kuvassa: Ville Sieppi, Ylläksellä roihu maaliskuu 2006 TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Kamerakännykkäkilpailu Koirien tarha Exit only...perästä kuuluu Avaruusraketti Viisi syytä pysyä Suomen Lapissa 2h & k Papperpuu Palstan mittainen mies Koriste veistäjä London calling Sensei neuvoo Kanava 3 ohjaajaa 3 elokuvaa Kuukauden viihteet A&M matkapäiväkirja Jonkkakurssi osa 1 Suuri hiihtokeskus katsaus Suuri hiihtokeskus katsaus Suuri hiihtokeskus katsaus Suuri hiihtokeskus katsaus Suuri hiihtokeskus katsaus Suuri hiihtokeskus katsaus Viinit Tatuoinnit Lävistykset Tytöt tahtoo pitää hauskaa Hane & Pehu Tentissä Kemin DJ:t Rovaniemi Rock Radio Säteily DHBS Folke on the road Baarikierros Torniossa Ihanan kallista Tivolissa Lapikkaan opintomatka Place to go Place to go...perästä kuuluu Miltä kuulostaa aurinkolasit joissa on MP3-soitin mukana? Oakley panostaa tuomalla markkinoille uusitun Thump 2-mallistonsa. Käytännössä homma meinaa sitä, että aurinkolaseissa on MB3 soitin. Johtoja ei näy, vaan kuulokkeet säädetään korville lasien sangoista. Kätevää? Näin kevään korvilla ei tarvitse enää siis ostaa erikseen arskoja ja MB3-soitinta. Ei muuta ku imutat usb-kaapelilla biisit suoraan laseissa olevaan soittimeen. Lasit naamalle, kuulokkeet korville ja menoksi. Lasit ja kuulokkeet on suunniteltu sen verran huolella, että ne natsaa päähän kuin päähän. Valittavana on viisi eri väriä 256mb 1gb soittimilla. Hankaluutena tulee vastaan se, että mikäli kelit ei vaadi arskoja niin joudut erikseen ostamaan mbsoittimen, sillä laseista sitä ei voi irroittaa. Edellisen lausahduksen Sangatin Ari kumoaa kommentilla: Se kellä nuo lasit on ekana päässä, niin saa parhaat naiset. Sanna Gullsten Hannu Stark Antti Autti Toni Kiiskinen Antti Autioniemi Maija-Liisa Juntti Arttu Nieminen Kalle Karinen Santtu Pelkonen Mari Väätäinen Veli-Matti Toivonen Laura Hämäläinen Sanna Veijanen Tapani Imporanta sivu 3: sivu 4: sivu 5: sivu 6: sivu 7: sivu 8: sivu 9: sivu 10: sivu 11: sivu 12: sivu 13: sivu 14 sivu 15: sivu 16: sivu 17: sivu 18: sivu 19: sivu 20: sivu 21: sivu 22: sivu 23: sivu 24: sivu 25: sivu 27: Oakley Thump 2, Digital Music Eyewear Merja Tasanko Anna Heikkilä Petri Tiainen Suvi Saukkoriipi Jarmo Humalajärvi Jarkko Häkämies Wallu Valpio Ville Koskela Miikka Hast Venla Pöyliö Pekka Passoja Monica Nikula Rami Hanafi Aukusti Vatanen Tiina Mäkelä Urho Niemelä, 050 390 92 02, urho.niemela@roihulehti.com TOIMITUSJOHTAJA Jaakko Tossavainen 044 289 45 95 jaakko.tossavainen@roihulehti.com TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Topi Tossavainen 040 580 25 02 topi.tossavainen@roihulehti.com toimitus@roihulehti.com MYYNTINEUVOTTELIJA Urho Niemelä 050 390 92 02 urho.niemela@roihulehti.com ULKOASU JA TAITTO Kuvan tuote: Oakley Thump 2 polished black/grey, 256MB ovh: 299 euroa. Y-TUNNUS Y-1987034-8 PANKKIYHTEYS Sampo 800018-71102571 Antti Ahvonen 040 532 03 28 antti.ahvonen@roihulehti.com IBAN ilmoitukset@roihulehti.com www.roihulehti.com FI52 8000 1871 1025 71

3 skaba voit taja : Ha nnu Sod M, ank ylä Kännykkä toimii paremmin kuin vanha kunnon kertakäyttökamera. Tallenna omat fiilikset puhelimellasi ja lähetä ne meille kuva muodossa. Kuukauden paras fiilis voittaa Lunnatic 3100 512 mb mp3/wma soittimen (arvo 99 euroa). Ja meno senkun paranee, kun on musaa korvissa. Kuva voi esittää myös kavereidesi fiiliksiä, kunhan heiltä on saatu lupa kuvan julkaisuun. Eli ei muuta kun kamerat räpsymään... Voittaja julkistetaan huhtikuun 2006 Roihussa ja tietenkin netissä. www.roihulehti.com roihu maaliskuu 2006 Kuvat on oltava raakaversioita eli fotari ym. kikkailut ei ole sallittuja. Kuvat tulee lähettää sähköpostitse osoitteeseen: kuvakilpailu@roihulehti.com. Kerro myös yhteystietosi ja puhelimesi malli. Voit myös nimetä kuvan. Kuvakilpailua voi seurata netissä osoitteessa www.roihulehti.com, mistä näet kaikki skabaan osallistuneet kuvat.

4 ihmiset puhuvat roihu maaliskuu 2006 Koirien tarha (katkelma) teksti: Kotirouva -Katso, miten se kierii, leveä nainen osoitti epämääräisessä kaaressa kintaallaan. Tarkastaja tuijotti pyörivää, karvaista kasaa edessään sen silmiä tuskin erottaen. Välillä koira pysähtyi, jolloin nainen antoi uuden merkin ja sama toistui alusta. Alkuperäinen syy vierailuun, puutteiden etsiminen ja niistä raportointi, oli päivän edetessä harhailu toisensa perään vaikeutunut. Koira oli jälleen kavunnut takaisin istumaan ja katsoi tarkastajaa kieli suusta roikkuen. Koiria vastaan hänellä ei toki ollut mitään. Ne eivät edistäneet hänen työtään, mutta siinä leveä nainen ei ollut parempi. Nainen seisoi koko ajan hänen vieressään ja viittoi häntä aina seuraavaan kohteeseen, vaikka tarkastaja oli moneen otteeseen turhaan todennut, että tätä työtä oli tehtävä itsenäisesti, tunteita vailla, rutiinilla ja harkitsevasti. Olihan kyse sellaisten luontokappaleiden hyvinvoinnista, jotka eivät itse voineet tarpeitaan ilmaista saati puolustaa. Suusta roikkuvaa kieltä lukuun ottamatta hän olisi silti voinut olla nyt edessään istuva koira tuijottamassa itseään silmiin. -Onpa suloista, nainen sanoi virnistellen, ja tarkastajan oli vaikea välttyä ajatukselta että nainen piikitteli häntä. Mielenilmaiseminen tuntui tarpeettomalta, sillä työtään hän oli tullut tekemään. Ihmiset kuten leveä nainen olivat ylpeitä järjestyksestään, eivätkä yleensä ilahtuneet mistään ulkopuolisista kävijöistä. Sopivaa hetkeä vierailulle ei ollut, niiden ajankohta tuli yhtälailla yllätyksenä tarkastajalle itselleen, jonka piti saapua varkain. Sitäkin suuremmalla syyllä nainen inhosi hänen läsnäoloaan tarhassa, ja mikä päti naisen kohdalla eläinrakkauteen ei pätenyt ihmisiin. He kävelivät tyhjien, ja siltä vaikutti, loputtomien häkkirivistöjen ohi. Yksi häkeistä heilui kutsuvasti tuulessa, mutta nainen kävi sulkemassa sen tarkastajan odottaessa. Nainen kannoillaan hän yritti kiireellä raapustaa jotain lukukelvotonta muistivihkoonsa näyttääkseen naiselle tulleensa tekemään työtään. Hän oli harmissaan siitä ettei mitään muistiinpantavaa oikeastaan ollut ja naurettaviin keinoihin täytyi vakavin kasvoin turvautua. Vaikutti kuin nainen olisi tiennyt tämän ja virne hänen leveillä kasvoillaan leveni vielä. -Tule katsomaan uutta tulokasta, hän maanitteli. Viekas kettu, tekee itsensä ulkopuoliseksi tästä kaikesta, ajatteli tarkastaja. Heti hänet tavatessaan nainen oli tukkinut koko portin tarhaan pelkästään olemalla siinä, kertonut odottavansa uutta erää ja olevansa liian kiireinen juuri tänään auttaakseen. Mitään selittämättä asia näytti kääntyneen naiselle nyt päinvastaiseksi, hän kulki kevyin askelin erään häkin luo, avasi sen, ja asetti sulavasti hihnan huvittavan, mustavalkoisten laikkujen täplittämän koiran kaulaan. -Se ei osaa mitään temppuja, sanoi nainen koiran istuessa vieressä. Tyhjän panttina, melkein jalkaterä toisen päällä, tarkastaja katseli koiraa alistuneesti etäältä ja roikotti muistivihkoa ja kynää raskaasti sivuillaan. Hänen hartiansa painuivat kuin sirkuseläimellä, jolta raskaat velvollisuudet ovat vieneet voimat. Niin monissa muissa tarhoissa koirista ei pidetty huolta. Oli tapauksia, jolloin niitä oli suoranaisesti pahoinpidelty. Omistajat saattoivat jättää eläimensä kytkettynä laitakaupungille, vaikkapa lyhtypylvääseen, kunnes muualta saapuvat silminnäkijät eivät enää sietäneet jatkuvaa ulvontaa ja kyllästyneinä raahasivat koiran viranomaisille. Tässä vaiheessa palelevalta ja epäluuloiselta eläimeltä oli aina tietysti viety nimilappu. Näin ne päätyivät tällaisiin paikkoihin puoliksi sattumalta, puoliksi omistajiensa toimesta. Nimettöminä ne vaihtoivat kotia. Kukaan ei tiennyt mistä ne tulivat ja minne niitä vietiin. Harvoja yksinkertaisesti kiinnosti, elleivät nuo ihmiset sitten tahtoneet itse ottaa lemmikkiä. Niissäkin rajoitetuissa tapauksissa heitä kiinnosti vain tuo tietty koira. -Minulla ei ole aikaa tähän, tarkastaja puolusteli totuudenmukaisesti, ja nainen oli juuri vaiti sen hetken kunnes näytti siltä ettei sanoisi mitään. Kun tarkastaja avasi suutaan puhuakseen sai nainen terävän äänensä jo kuuluville. Tony Halme -renessanssimies Olen valitettavasti ainoastaan kerran elämässäni ohimennen nähnyt Tony Halmeen. Tuo jykevärakenteinen, tatuoitu mies seisoi urheilushortseihin, vyölaukkuun ja kultaketjuihin sonnustautuneena pienen pakettiauton vieressä Helsingin Tark ampujan kadulla. Tuolloin elettiin vuotta 2000 ja suomalaiset tiesivät jo kuka Halme oli. Itse olin lukenut ensimmäisen kerran Halmeesta iltapäivälehdistä kymmenisen vuotta aikaisemmin. 1990-luvun alussa Halme ei ollut mikään julkkis Suomessa, mutta hän oli Ludvig Borga, Amerikan vihatuin mies. Halmeen painiura päättyi ennenaikaisesti ja Viikinki siirtyi niittämään mainetta kehässä kotimaassaan Suomessa, gladiaattorina, nyrkkeilijänä, kirjailijana, laulajana, näyttelijänä ja kansanedustajana. Kansanedustajana Halme on kunnostautunut esittämällä suorasanaisia ja voimakkaita mielipiteitään jopa niin jyrkästi, että häntä on nuhdeltu rehdin ja selkeän ilmaisutyylinsä vuoksi. Halme on tuonut julki näkemyksensä mm. hyvinvoinnin väärinkäyttäjistä, nykytaiteen asemasta, tasavallan presidentin seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja pedofiileistä. Halme on helppo leimata populistiseksi kansankiihottajaksi, joka kalasteli ääniä kansan syvien rivien keskuudessa ja onnistui pääsemään eduskuntaan. Halme on kuitenkin elävä esimerkki laaja-alaisesta edustuksellisesta demokratiasta, värikäs persoona joka osoittaa, että kaikkien poliitikkojen ei tarvitse olla samasta puusta veistettyjä. Halmeessa yhdistyvät niin ankaralla treenillä saavutettu fyysinen voima kuin korkea sivistystaso. Sivistystään Halme ei ole hankkinut samalla tavoin kuin useimmat Avaruusraketti teksti: Venla Pöyliö kirjanoppineet, hän ei ole lukenut sitä kirjoista, vaan hänellä on lähdeviitteistä riippumatonta omakohtaista ensikäden tietoa; Viikinki on elänyt sen mistä muut ovat lukeneet. Mikäli sivistyksellä tarkoitetaan tietoa maailmasta jossa elämme, niin Halmeella on juuri sitä. Hän on syntyjään suomenruotsalainen, eli hallitsee toisen kotimaisen paremmin kuin useimmat meistä, hän on asunut viisitoista vuotta ulkomailla (Yhdysvalloissa ja Japanissa), hän on työskennellyt lukuisissa eri ammateissa viihdemaailman, kulttuurielämän ja politiikan lisäksi mm. vahtimestarina, henkivartijana, ikkunanpesijänä, kalakauppiaana, lasinleikkaajana, pikkolona ja valmentajana. Viikingin näyttelijäsuorituksia voi ihailla elokuvissa Die Hard Koston enkeli, jossa hänellä on sivurooli laatunäyttelijä Jeremy Ironsin esittämän terroristin oikeana kätenä ja isommassa roolissa kotimaisessa elokuvassa Ponterosa. Viime vuosina Halme on myös kirjoittanut kirjoja ja levyttänyt musiikkialbumin. Hänen levynsä Mestarit salilla myi platinaa. Ennakkoluulottomalla ja reippaalla otteella Halme teki sen mistä moni vuosikausia puurtava ns. vakavasti otettava musiikintekijä vain haaveilee. Huolimatta siitä, että Viikinki ratsastaa julkisella imagollaan, ei levyn musiikillista antia voi kiistää. Halme osoittaa hallitsevansa suvereenisti kevyen musiikin eri osa-alueet electrodancesta rappiin. Varsinkin viimeksi mainittu rap taipuu Viikingin käsittelyssä vähintään yhtä mainiosti kuin kenellä tahansa tämän hetken ns. katuuskottavalla suomalaisella rapartistilla, vai miltä kuulostaa jo nimenä kappale "Kuningas voittamaton"?...perästä kuuluu Huhtikuun Roihussa oli juttua Tony Halmeesta. Halmetta kritisoitiin isolla kädellä. Tämä sai erään lukijamme puolustamaan Halmetta. Antaa mennä, sana on vapaa... Monen isän ja äidin, nuoren tai jo vähän iäkkäämmänkin, neuvo omalle pienokaiselleen elämään on: Laita asiat tärkeysjärjestykseen. Mutta kun asiaa miettii, kuinka moni ihminen ihan aikuisten oikeasti osaa asiansa järjestää niin, että se, millä on eniten merkitystä, tulisi ensimmäisenä ja näin. Uskallan väittää, ettei kovinkaan moni. Nykyään tekemistä on niin monenmoista sorttia, ettei hommassa olisi edes mitään järkeä. Itseään kunnioittava, nuori ja järkevä ihminen kuitenkin aina valitsee sen vai toehdon, joka on helpoin toteuttaa. Pitäis tehdä koulujuttuja. Okei, nukun. Pitäis hakea töitä. Okei, nukun. Pitäis maksaa laskut. Joo joo, taidanpa mennä tästä syömään. - Noin se vain vanhemmat anteeksi vain menee. Eikä se aikuisena oleminen ole sen kummempaa, samanlaisia vätyksiä kaikki. Mihin se aika sitten loppujen lopuksi oikein menee? Jonkun viisaan ihmisen kuulin kerran sanovan, Meneppäs tyttö tuonne nurkkaan 45 minuutiksi istumaan paperi nokan eessä ja mieti mihin sun kaikki aika menee! Jäsentely on toisaalta ihan turhaa. Ei kuitenkaan tule tehtyä mitään sellaista, joka olisi ihan must juttu. Ne jäävät aina viimeiseen päivään ja onpa sitten kivaa. Yritäpä hiki hatussa saada aikaan jotain, joka näyttäisi siltä, että olisit panostanut niihin kunnolla. Toisinaan se onnistuu, toisinaan ei. Jälkimmäisiä toisinaan on kylläkin paljon useammin kuin ensimmäisiä. Selityksiä löytyy, mitä tyhmemmältä kuulostaa sen parempi. Mikset ollut eilen koulussa, kun oli sen tutkimuksen deadline? -Kävelin sumussa koulun ohi.. Avioeron koettelema Halme on viime aikoina noussut keltaisen lehdistön suosikiksi. Viikinki ei ole vetäytynyt kuoreensa, vaan hänet on nähty juhlimassa useimmiten itseään nuoremmassa naisseurassa. Kirjailija Halme on julkaissut kolme teosta, niistä kaksi omaelämäkerrallisia, Jumala armahtaa, minä en ja Tuomiopäivä. Lisäksi Viikingin voimaopas, joka on loistava perusteos jokaiselle joka aikoo tulevaisuudessa käyttää hieman kireämpää t-paitaa. Halmeen verbaalinen lahjakkuus on omaa luokkaansa, hänen tapansa ilmaista asioita on värikäs ja spontaani. Hän ei jaarittele milloinkaan turhia, sanoo juuri ja vain sen mitä ajattelee, ja käyttää sellaisia kielikuvia ja vertauksia, ettei ole ihme, että hänen sanomisensa jäävät helposti kadunmiehen mieleen. Henkilökohtaisella tasolla jokainen voi olla mitä mieltä haluaa Halmeesta, mutta Tony Halmeen merkitystä viihdemaailman, kulttuurin ja politiikan vaikuttajana ei kukaan voi kiistää, Viikinki on monitaituri, varsinainen renessanssimies, aikamme Leonardo da Vinci. Halme on ilmoittanut jättävänsä kansanedustajan tehtävät vuonna 2007, kiinnostuneina jäämme odottamaan Viikingin seuraavaa aluevaltausta. Jarkko Häkämies Ehkä on vain parempi, että ihmiset vain jättävät tekemättä kaiken, mikä on tärkeää. Unelmaammattini on puistokemisti. Tai ehkä haluankin pyrkiä sisään elämän kouluun, se opettaa parhaiten. Kaikenlaiset kunniat ja kumarrukset puistokemisteille ja elämän koululaisille, mutta minä arvostan elämää, jossa on joku tarkoitus. Jokin, jota kohti kurottaa ja jonka pitää mielessä, kun menee vaikeasti eikä jaksaisi tehdä muuta kuin nukkua. Joskus vielä se voin olla minä nurkassa, miettimässä mihin kaikki aika menee. Mutta nyt vielä toivon, että en nukkuisi kokoajan, vaan tekisin välillä jotain järkevää. Kuukauden viisi syytä pysyä Suomen Lapissa teksti: UN RUOTSISSA kylähullu otettiin kiinni epäiltynä ampuma-aserikoksesta. Falunissa asuva 25-vuotias mies oli rakentanut itse perunatykin jolla ilmeisesti oli aikonut kylvää ituperunat tai käyttää sitä muuten ilkivaltaisesti. Mies kuitenkin testaili huippukeksintöään kerrostalon ikkunasta, jonka myös paikalle saapunut poliisipartio huomasi. Kotietsinnässä poliisit löysivät miehen asunnosta kaksi kassia keittämättömiä perunoita ja itse tehdyn tykin, joka todettiin rikosteknisen laboratorion koeammunnoissa vastaavan Browning-revolverin tehoa. Väistämättä herää kysymys olikohan mies saanut ideansa Kummeleista? (Arttu perkele!) KALIFORNIASSA kaksi lukiolaista Michael Sepulveda ja Daniel Zavala lähetettiin pakkolomalle tuotuaan koulun alueelle lunta. Lumen kaksikko oli hakenut vuoristosta käytyään siellä aamulla retkellä. Tarkoituksenaan pojilla oli järjestää leikkimielinen lumisota kavereidensa kesken, mutta koulun rehtori ehti keskeyttää leikin jo heti alkuun. Koulun reksi Mike Neece perusteli lumisodan keskeyttämisen, kaikki, mikä saattaa vahingoittaa oppilaita, järkyttää heitä tai tuhoaa oppilaiden omaisuutta, on epäsopivaa käyttäytymistä. Pojat itse ihmettelivät reksin nipottamista, koska sääntökirjassa ei lue: lumen tuonti kouluun kielletty. Lumestahan tässä nyt kuitenkin oli kysymys. Poikien äidit olivat koulun päätöksen kannalla, vaikka puolustelivat poikien ideaa pohjimmiltaan harmittomana. AMSTERDAMiSSA punaisten lyhtyjen alue järjesti avoimien ovien päivän. Tapahtuma keräsi satoja kaupunkilaisia ja turisteja ihmettelemään muun muassa prostituoitujen työhuoneita ja keskustelemaan alueella työskentelevien ihmisten kanssa. Tapahtuman tarkoituksena oli parantaa alueen huonoa mainetta. Pyllyhommat ovat Hollannissa laillista bisnestä ja he maksavat veronsa kuten kaikki muutkin kansalaiset. Alue on kuitenkin houkutellut myös rikollisia, jopa niin paljon, että alueen sulkemista on jo harkittu. Toivottavasti Saksan miliisit saavat kitkettyä Reeberbahnin rikolliset ja eurooppalaiset voivat nauttia palveluista jatkossakin. BULGARIAN ja KREIKAN rajalla jäi kiinni lihalasti joka arvioitiin olevan liki 20-vuotta vanhaa. Irlannista lähtöisin oleva sinervä pihvierä oli kooltaan 75 tonnia ja sitä kuljetti kolme rekkaa. Bulgarian median mukaan vanhaa lihaa on aiemmin tuotu maahan käytettäväksi salamissa ja muissa lihatuotteissa. EU:n puututtua maan ruokasäädöksiin, vanhan lihan käyttö ravinnoksi ei kuitenkaan ole enää sallittua. Tämä on varmasti hyvä uutinen, sillä kukapa Suomessa suostuisi syömään 80 luvulla tapettua lihaa edes salamissa. SAKSASSA lähellä Weimarin kaupunkia varkaat veivät noin 5 kilometriä pitkästi rautatiekiskoja. Varkaus huomattiin vasta kun paikallinen poliisimestari soitti rataliikennettä hoitavalle Deutsche Bahnille ja kyseli miksi ihmeessä kiskot on poistettu. Tämä on selvästi suunniteltu operaatio, sillä ei kiskoja noin vain kanneta pois. Kiskot myydään jatkossa todennäköisesti romumetalliksi, Deutsche Bahn selitteli tapahtunutta. Vorojen keikka aiheutti noin 200 000 euron kustannukset, mutta romumetallina myytynä kiskoista ei todellakaan saa vastaavaa hintaa.

2h & k Lapin ylioppilasteatteri, Wiljami, Rovaniemi Keskiviikko iltana 22.2 kävin Lapin ylioppilasteatterilla Wiljamissa katsomassa Mari Aarnion ohjaaman 2h&k. Odotin jotain täysin toisenlaista. Odotin kuvausta opiskelija- tai nuorenparin arjesta. Esitys oli tanssiesitys. 5 kulttuuri Alussa tyttö tuli hämärästi valaistulle lavalle sateen ropistessa ja keräili pudottamiaan omenoita maasta. Tämän jälkeen katu täyttyi hidastetusti kulkevista ihmisistä, jotka välillä muuttivat kulkunsa tanssiksi. Väliin muutama kulki ohi todella ripeästi. Mieleen tuli kuva siitä, että mekin tanssimme kaiken aikaa. Tässä kadulla menestyjät kulkevat nopeasti ohitse, kun me muut esitämme tanssinumeroamme omaan tahtiimme. 2h&k esityksessä tapahtumat etenivät nopeassa tahdissa leikkausmaisesti käsitellen parisuhteen ongelmia kommunikaatiovaikeuksista, odottamisen ja pettämisen tuottamaa tuskaa sekä rakastumisen riehaa. Paikoin esityksestä välittyvä energia oli hyvin voimakasta ja katsomossa olevista tuntui tulevan esiintymislavan ja esityksen jatkoa. Valitut musiikit sopivat varsin hyvin kulloiseenkin kohtaukseen, välähdykseen elämästä, kuten Mari itse sanoo. Esitys oli selkeä ja ymmärrettävä, kuitenkaan kaikkea ei sanottu ja katsojaa kyyditettiin musiikin mukana sopivasti ja arvokkaasti. Esityksen loppu palasi alkuun luoden itsensä sulkevan ympyrän, katu ihmisineen tyttö omenoineen, mutta jotain uutta tapahtui lopussa silti. Olin iloinen siitä ettei 2h&k: ssa tarvittu sanoja. kuva: Pauli Konttajärvi Papperpuu...syttyy sanalla Pala tai kuole on sanataideyhdistys Papperpuun motto. Sattuuko? Santtu Pelkonen Sattuuko sinulla olemaan tulta? Sattuu Sattuuko? Mihin sattuu? Sydämeen Miksi? Miksei? Tässä artikkelisarjassa on luettavissa ryhmän runoilijoiden tuotoksia. Aiheena Roihu. Kuukauden Roihu runoilija Santtu Pelkonen palstan mittainen mies Sattuma nelisivuinen lukuja täynnä tarkoin määrätty syytön sattuma tuloksena yleensä liian suuri liian pieni kohtuuton miehen mittainen luvun arvo Puhallanko? Älä Miksen? Sammuu vain... roihu maaliskuu 2006

6 ihmiset Esittelyssä kuukauden duuni... Ajan Kemijärven Kelloniemeen perjantai-iltana tapaamaan puualanyritys Puu Pasia pitävän koristeveistäjä Pasi Vierelää. Pihaan tullessani huomaan useita puuveistoksia ja ulko-ovessa oleva messinkikolkutin on koristeltu arvoisellaan koristeveistotaustalla. Taloon sisälle tultaessa kotoisan tunnelman luo perheidylli. Pasin vaimo on kotona, pojat leikkivät ja kyselevät välillä jotain isältään. Keittiön ruokailukalusto on Pasin omaa tuotantoa samoin olohuoneen mahapiironki, pöytä ja makuuhuoneen upea peilipöytä. Kysyn mitä tyyliä nämä huonekalut taidokkaine koristeveistoineen edustavat ja saan kuulla niiden edustava rokokoota ja talonpoikaisrokokoota. Teksti: TT Kuka olet? Olen Pasi Vierelä 26 vuotias koristeveistäjä. Syntynyt Ylitorniolla. Nykyisin asun Kemijärvellä. Mitä olet opiskellut? Kävin Ylitorniolla kolmivuotisen puualan artesaanilinjan, josta valmistuin puuseppäartesaaniksi -98. Seuraavaksi menin Jurvaan koristeveiston jatkolinjalle kahdeksi vuodeksi, syvensin opintojani. Miten aiot kehittyä ammatissasi? Ensimmäinen tavoite on suorittaa koristeveistäjämestarin tutkinto, kun sellainen järjestetään. Ammattisi on varmaan harvinainen Suomessa? Kyllä tutkinnon suorittaneelle koristeveistäjälle, koska tutkinnon saa näyttökokeella. Sinä olet sitten hyvä! Minä olen hyvä! Mikä on tyylisi? Mistä ideat tulevat? Ideat lähtee ajatuksista muotoina. Koristelu itsessään on samojen kuvioiden pyörittämistä eri muotoihin. Kun hallitsee tekniikat voi tehdä mitä haluaa. Nyt olen siirtynyt kuvanveistoon. Materiaalina käytän puuta. Kun tietää omat taustat näkee myös vaikutteet selvästi. Töistä löytyy rokokookaaret. On tärkeätä, että osaa piirtää, näin saa myös omia ideoita esille. Miksi sinusta tuli koristeveistäjä? Eräänlaisen vahingon kautta. Vanhemmat olivat käsityöläisiä. Olin aina vanhempien mukana jonkunlaisilla puutyökursseilla 6-vuotiaasta lähtien. Ekan penkin ja pöydän tein silloin. (Penkki on vielä tallella. Pasi näyttää.) Tuossahan istuisi vieläkin. Joo, ja siinä voi vielä myös seistä. Lukio ei kiinnostanut ja Ylitorniolla ainoa mahdollisuus oli käytännössä alkaa opiskelemaan puualaa, josta opettajani rohkaisi minua eteenpäin koristeveiston pariin. Ammattisi hyvät puolet? Veistäminen on parasta mitä mies voi tehdä housut jalassa. Ja välillä ilmankin? Sitä en oo vielä kokeillu. Ammattisi huonot puolet? Ihmisten käsitys työn hinnasta. Ihmisillä ei ole tietoa siitä mitä työ vaatii. Työtä arvostetaan tietysti, mutta ei rahallisesti. Ihmiset luulevat, ettei taide ole työn tekemistä. Kokeilkaapa itse veistää 8 tuntia samoja kuvioita ja vielä huonolla palkalla. Oletko taiteilija vai käsityöläinen? Omasta mielestäni olen käsityöläinen. Mutta olen myös Kemijärven taideyhdistyksen puheenjohtaja. Missä kulkee raja taiteilijan ja käsityöläisen välillä? Käsityöläinen ei tuota omia ideoitaan siinä missä taiteilija. Käsityöläinen on enemmän talutusnuorassa. roihu maaliskuu 2006 Mitä teet? Jännä kysymys (naurahtaa). Koristeveistäjän pitää osata oma ammattiveisto ja peruspuusepän työt. Pitää pystyä pintakäsittelemään, täytyy tietää tyylihistoriaa, entisöintityötä ja osata myös piirtää. Kemijärvelle muuton jälkeen mukaan on tullut lumen ja jään veisto. Tällä hetkellä intohimona on sorvaus. Täydellisen pallon metsästys. Suurin projektisi? Mahapiironki on ollut ammatillisesti vaikein työ. Onko sinulla suuria suunnitelmia? On Oletko luomassa omaa maailmanlaajuista Pasin tyyliä? Tottakai Millainen se olisi? Paras. Siihen pyritään, että on paras. Kiitos Pasi! Kiitos. Ja lähtiessä Pasi antaa minulle lahjaksi visakoivusta sorvatun pullonavaajan. Numero Pasille 0407739358

Helou rakkaat rollolaiset! (ja kaikki muutkin) Itsekkäänä tarkoituksenani on helpottaa tuskaista kotikaupungin ikävääni kirjoittelemalla teille vähän kuulumisia jo keväisesta Lontoosta! Tämä on ensimmäinen juttuni maineikkaalle Roihu-lehdelle. Opiskelen toista vuottani Lontoossa yliopistossa pääaineena luova kirjoittaminen ja elokuvat. Jos lykky käy ja opettajat suo, valmistun keväällä 2007. Mutta sitä odotellessa ajattelin antavani teille kaikille, jotka suunnittelevat matkustavansa Lontooseen muutaman vinkin, jotka kannattaa ehdottomasti tsekata. Hear me now! Lontoossa on luonnollisesti melko paljon nähtävää ja tekemistä varmasti löytyy viikon jokaiselle paivälle. Viikon matkustusaika voi tuntua lyhyeltä, ja jos lähes mahdoton tarkoituksenne on nähdä kaikki nahtävyydet, on tuleva loma parempi suunnitella erityisen hyvin. Varmasti kaikkien listaan kuuluvat ainakin Big Ben ja Westminster Abbey. Nämä on kätevästi turisteja varten asetettu lähekkäin, jolloin pakolliset nähtävyydet voi kuvata yhdella jalankäännollä. Toinen hyvä idea on astua niin sanottuun turistibussiin, joka 20 reiluun hintaan kiertää joka ikisen nähtävyyden ja vielä selostaakin kaupan päälle. Eikä pommia turistibusseissa tarvi pelätä. Niin on sattunut kuitenkin vaan kerran. Yksi vaihtoehto, jota rakas ystäväni käytti armottomasti hyväkseen kyläillessaan, on tietenkin ostaa hyvä postikortti. Parhaimmassa tapauksessa löydät sopuhintaan kortin, jossa on kuva kaikista nähtävyyksistä samassa kannessa. Näin et vie aikaa siltä kulmapubilta, jonne kuitenkin vaan haluat mennä. Ja sitäpaitsi ne näyttää ihan valokuvilta. Oxford Streetin ostostaivas on tietenkin koluamisen arvoinen. Henkka maukka kannattaa jättää väliin ja keskittyä TopShopiin ja pienempiin kauppoihin sen ympärillä, esimerkiksi Zara, Mango, Accessorize, Oasis ja Warehouse muutaman nimetäkseni. Koska Oxford Streetin hulinassa ja tungoksessa meinaa aina hermot mennä, on hyvä muistaa myös lähimmäistään; Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Esimerkiksi älä tapa. Oxford Streetille ei kannata tosin sen kuolemankaan uhalla menna lauantaisin. Ainoa hyväksyttävä syy on, jos on loman viimeinen päivä ja ei ole vieläkään saanut käsiinsä sitä viileetä t-paitaa, jossa lukee: My boyfriend went to London and all I got was this lousy T-shirt. Niitä löytyy ihan siitä kojusta TopShopin vierestä. Jos mahdollisuutta ei ole päästä Oxfordille tai muuten vaan isot väkijoukot ahdistaa, kannattaa suunnata Covent Gardeniin tai High Street Kensingtoniin. Näistä paikoista samat kaupat löytyy, tosin pienemmässä koossa. Covent Garden on siinäkin mielessä kiva paikka, että sieltä löytyy useita katutaiteilijoita, jotka seisoo paikallaan naamari päässä seitsemän tuntia päivässä. Jos niille heittää punnan, ne saattavat hyvinkin seisoa vielä toiset seitsemän. Huippua. Kaikkien, ja eritoten opiskelijoiden, kannattaa tutustua Camden Towniin, jossa on joka sunnuntai markkina- ja kirpputorialue. Camdenista löytyy tavaroita joka lähtöön ja joka budjetille. Camden on unelma henkilöille, joilla on erikoinen halu pukeutua t-paitoihin, joissa on jonkinlainen idioottimainen teksti. Veli-poika löysi sieltä tietenkin useamman. Camden on myös tunnettu hieman vapaammasta ilmapiiristä. Elvis-kopiot ovat tällä alueella puhdasta taidetta ja monet livekeikat pidetään Camdenin pubeissa. Ei ole myöskään lainkaan kummallista löytää kadulta koju, joka myy hampputikkareita tai magic mushroomeja. Siis ja ihan vaan tiedoksi. Ei vinkiksi. Julkkisbongareille Chelsea ja eritoten King s Road on melkein takuuvarmoja paikkoja. Primrose Hillkin sopii tähän tarkoitukseen, mutta myös kauniin iltapäivän viettoon mukavien näkymiensä vuoksi. Portobello marketilla tekee lähes salettiin löytöjä. Market koostuu koko kadun mittavista kirpputori- ja uuden tavaran kojuista. Jos ketään kiinnostaa, Pub josta Viiltäjä Jack löysi lorttouhrinsa on yhä pystyssä ja yksi Lontoon vanhimmista pubeista. Nauti historiasta lagerisi kera! London Eye, eli ihan älyttömän iso maailmanpyörä, on upea tapa saada näkymä koko Lontoosta. Pyörään hinkuvien kannattaa varautua jonottamiseen ja n. 10 pääsymaksuun. Siellä sitä sitten ollaan sadan metrin korkeudessa Matti Nykäsen sanoin ihan Up Yours. Jos joku on erehdyksissään sattunut varaamaan itselleen lennon näin kalliiseen kaupunkiin opiskelijabudjetilla, on niin sanotusti lirissä. Useampi opiskelija varmaan toivoo ottaneensa sittenkin sen pakettimatkan Viroon, kun kaivaa kuvettaan maksaakseen kymmenen euron patongin. Lontoo on maailman viiden kalleimman kaupungin joukossa ja opiskelija voi matkallaan hyvillä mielin odottaa käyttävänsä edullista apostolin kyytiä ja syövänsa Fish&Chips dinnereitä suoraan sanomalehdestä. Mutta toisaalta sitä englantilaisemmaksi ei juurikaan pääse. Lontoo on kuitenkin hieno kaupunki, jossa naiset ovat jakkupukumiehiä, miehet ovat naisia, kala maistuu ranskalaisille ja elokuvalippu voi maksaa 20 euroa! Tervetuloa! Terveisin, Ansku P.S. Itse vetäydyn kuukaudeksi töitten ja koulun pariin. Töissä on menossa jännittavä viikko, siellä kinastellaan mistä syystä vedettäisiin pomot tällä viikolla oikeuteen. Vinkit voi lähettää toimitukseen! Jees, palaamisiin!

Sensei neuvoo... Tätä ohjeistusta ei ole suotavaa käyttää naisystävän kanssa sotimiseen, vaan ennemminkin tueksi ja turvaksi... Heti alkuun pieni huomautus kaikille kyynisille tosikoille: Seuraava teksti on täysin it-se-iro-ni-nen eikä suinkaan ainakaan tarkoituksellisesti sovinistinen, eikä sitä täten tulisi tulkita liian fundamentalistisesti. POIKASENI, olemme edenneet koulutuksesi toiseen vaiheeseen. On aika löytää romanttinen mielentila ja lähteä etsimään unelmiesi retkipatjaa*. Baareissa on valloillaan viidakonlaki: tiedät olevasi paikan kuningas, mutta Janen sijasta löydät vain norsuja ja karvaisia apinoita. Hyvin usein nuoret pojanklopit vetoavat tarjonnan puutteeseen, mutta näin me miehet emme tee. Kranttu ei saa olla, jos ei halua jäädä nuolemaan jo valmiiksikin känsittyneitä näppejään. Vaikka tuleva partnerisi olisikin hieman horisontaalisesti haastavampi tapaus, niin eikö pelkkä eroottinen lataus ole loppupeleissä tärkeintä? Naisessa pitää olla muutakin kuin käsi, mistä pitää kiinni. Paksun kuoren alta löytyy aina vallan ihastuttava ihminen. OLET LUKENUT FOORUMEILTA varmoja iskulinjoja ja itseluottamusta puhkuen päätät kokeilla niitä kulmakunnan kovimmassa juottolassa. Niillä tuskin saat patoutuneimpaakaan pubiruusua häkeltymään ja ainoakin puna, joka naisen poskille nousee johtuu luultavasti suunnattomasta myötähäpeästä. Kovasta yrityksestäsi huolimatta sinkkuelämäsi jatkuu. Sinkkuelämässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta meillä miehillä se tuntuu kulminoituvan kalsarikännien, käsityölehtien ja kaveriporukan muodostaman pyhän kolminaisuuden ympärille. Valitettavan monelle tästä pyhästä kolminaisuudesta syntyy Bermudan kolmio eikä paluuta enää ole. Moni on kuollut kotiinsa syödessään lenkkiä toinen käsi kalsareiden sisäpuolella. Ei siis liene mikään ihme, että juuri naisten sinkkuelämästä tehdään menestyviä tv-sarjoja. OMASTA MIELESTÄSI olet unelmien poikamies ja nätit tytöt ovat poikkeuksetta tyhmiä. Olethan sinä toki unelmien poikamies epärealistiset unelmasi nimittäin pitävät sinut poikamiehenä. Fakta on se, että nainen tekee valinnan. Miehellä ei ulkonäön lisäksi muita vaatimuksia tulevalta kumppaniltaan ole, mutta naiset tekevät astetta (elleivät jopa paria) syvempiä analyysejä. Miehen osaksi jää vain itsensä tyrkyttäminen kaikille vähänkin hyvännäköisille yksilöille ja toivoa parasta. Muistuttaisin, että jos neitonen tuntuu päästävän liiankin helposti saatille, on syytä varmistaa joltain kaveriltasi, ettei leväperäinen alkoholipolitiikan henkilökohtainen soveltaminen ole heikentänyt arvostelukykyäsi. KAIKISTA TEHOKKAIN KEINO iskeä kimuleita on niinkin yksinkertainen, ettei sitä heti uskoisi. Liu'ut tanssilattialle kuin Disco Stu ja annat napakan läpsäytyksen potentiaalisen vaimon pakaroille (muista ranneliike!). Tätä moni harrastaakin, mutta ilman minkäänlaista faktapohjaa kyse ei todellakaan ole naisen esineellistämisestä. Taktiikan nerokkuus perustuu siihen, että jos sinulla on oikeasti mahkuja kyseiseen yksilöön, hän kyllä hyppää kaulaasi kiinni. Tälläkin taktiikalla on tietysti varjopuolensa (tiedät jos olet kokeillut), mutta sekin itseasiassa vain karsii pois liikakäytön ja muut väärinkäytökset. Suuren voiman mukana tulee suuri vastuu, sanoi jo Hämähäkkimies. Muista tämä, poikaseni. **** NAISET AJATTELEVAT aivan erilailla kuin me miehet. Että ymmärryksesi saavuttaisi ns. nextin levelin, on pieni havainnollistava esimerkki paikallaan. Muistan vielä kun olin sinun ikäisesi, ja koulussa oli kielten tunnilla henkilökohtainen tietokilpailu aiheesta Suomen eduskunta. Viimeinen kysymys kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan: Which is the biggest party in Finland? Näin sattumanvaraisesti arvioiden 96% hameväestä vastasi kysymykseen Linnanjuhlat. Ei miestenkään tietämyksessä kehumista ollut, mutta meidän (eli ns. tyhmemmän sukupuolen) ehdotukset olivat kuitenkin puolueita. Oma itsehillintäni on likimain Gandhin tasolla, mutta silloin en nähnyt tarpeelliseksi hillitä itseäni ja nauroin vapautuneesti. NAISTEN ERILAISUUTTA EI VOI SELITTÄÄ pelkällä biologialla ja maantiedolla. Uutisvuoto-ohjelman Totta vai faktaa -osiossa kysyttiin taannoin Sauli Niinistöltä: Pitääkö paikkansa, että Kiinassa on kieli, jota osaavat vain naiset?. Sale tyylilleen uskollisena äijäili ja tokaisi virnistäen: Kiinasta astikko sitä piti sitten etsiä. Väite oli tietysti faktaa, mutta minua jäi vaivaamaan väite, että vain Kiinassa olisi sellainen kieli. Omassa tuttavapiirissäni ainakin on pilvin pimein naisia, joiden käyttämästä kielestä en ymmärrä juuri mitään. Kyseinen kieli muistuttaa huomattavan paljon eestin kieltä siinä mielessä, että puhe tulvii tuttuja sanoja, mutta puhujansa suussa ne ovat saaneet aivan uuden merkityksen. ON TÄYSIN NAURETTAVA VÄITE, että miehet olisivat Marsista ja naiset taas Venuksesta. Ei tarvitse olla kovinkaan kaksinen koti-astrologi tajutakseen, että emme ole kotoisin edes samasta aurinkokunnasta. Naiset ainakin ovat muukalaisia ulkoavaruudesta, siitä ei ole epäilystäkään. Voit samantien unohtaa teorian Eevasta - naiset nimittäin tulivat keskuutemme suurella lentävällä lautasella tuhansia vuosia sitten (tämän kuulin omalta Senseiltäni kun olin pieni). Voin nähdä sieluni silmin maailman ennen naisten tuloa. Miesten elämä oli kaikin puolin eheää ja onnellista. Miehet viljelivät maata, joivat keskiketterää ja äijäilivät. Kukaan ei sotinut ja elämä oli enimmäkseen rauhaisaa... Tappeluita on toki ollut kautta aikain, mutta naisten tulon jälkeen nämä hupaisat poikasten väliset voimainmittelöt muuttuivat vakaviksi. Tähän teoriaan uskovat kaikki ne, jotka ovat nähneet lentäviä lautasia keittiössään. We come in peace. Ja paskat. **** POIKASENI, MUISTUTTAISIN KUITENKIN, ettei näitä vinkkejä tulisi noudattaa liian orjallisesti. Nämä ovat ennemminkin ohjeita kuin sääntöjä, sillä naisten ajatusmaailmaan ei sovi mikään ennaltamäärätty lainalaisuus; aina kun luulet päässeesi ns. todella lähelle, niin lopulta huomaat tajuavasi naisia vielä entistäkin vähemmän. RETKIPATJA on se, jonka päällä pötkötetään kun teltta on pystyssä.

9 KANAVA Teksti: Antti Autioniemi Adjektiivien juoksua Oikeasti on adjektiivi. Vähän aikaa sitten kävi niin, että pelkkä oikeasti ei riittänyt, siitä tuli aikuisten oikeasti. Onneksi se unohtui nopeasti, kuten lausahduksen synnyttänyt ohjelmakin. Entäpä legendaarista? Ei tainnut kultakuume olla tarpeeksi legendaarinen elokuva, jotta se olisi kuolemattomia lausahduksia synnyttänyt, mutta eipä tunnu olevan Jackpot:kaan. Jotkut sarjat ja elokuvat taas rikastuttavat kieltämme. Vai voiko joku väittää, että cool ei olisi erittäin toimiva ilmaisu ja siitä on taas kerran kiittäminen Simpsoneita. Mutta entäpä kuvaavat sanat urheilussa? Kun katseli kolmoselta mäkihypyn maailman cuppia olivat selostajilla negatiiviset adjektiivit vähissä. Kaikki oli loistavaa, upeaa, mahtavaa ja jos ei muuten, niin ainakin olosuhteisiin nähden hienoa. Kanavilla on ärsyttävä tapa hypettää omia urheilulajejaan. (Tämä ei tietenkään haittaa Nelosen champions leaguen kohdalla, koska futis on niin hienoa...) Selostajat eivät ole objektiivisia, koska he tavallaan myyvät työnantajiensa (kanavat) tuotetta (laji johon on esitysoikeus). Muistatteko kun kolmonen alkoi näyttämään salibandy-liigaa? Jokaisessa tulosruudussa oli salibandy tuloksia ja -uutisia höystettynä ylistävillä adjektiiveilla. Valitettavasti laji selostajan taidokkaasta adjektiivien käytöstä huolimatta taisi olla niin tylsä, että se ei Suomen kansaan purrut ja otteluiden esittäminen lopetettiin. Nykyään Tulosruutu käy salibandy-liigan tulokset läpi hyvin nopeasti - monesti ilman ottelukuvaa. Toinen esimerkki: Kun katsoo Nelosen urheilu-uutisia tulee fiilis,että golf on yksi maailman hienoimmista urheilulajeista. Tämä on outoa, koska samana päivänä nähty kolmosen Tulosruutu ei koko lajia edes noteeraa. Jokainen urheilua esittävä kanava kehuu omaa lajiaan ja sen suomalaistähtiä. Mutta onneksi on olympialaiset! Jos homma Olympialaisissa niin sanotusti kusi, niin se sanottiin suoraan, lajista riippumatta. Varsinkin Mertsi. Selostaja Antero Mertaranta on legendaarinen jäbä. Kaveri, joka suhtautuu jääkiekkoon intohimoisesti, suhtautuu siihen Mertsimäisesti, ainakin aina näin kisojen aikaan. Itse en pysty erottamaan mitä eroa on hienon hienolla ja ilmiömäisellä torjunnalla, mutta onneksi Mertsi sen aina kertoi. Luja tarkka laukaus, hirvittävä veto, äärimmäisen tärkeä aloitus, kultaiset kädet, jotka ovat tänään terästä ja lukemattomat muut adjektiivit joilla Mertaranta selostuksiaan värittää tekevät hänen selostuksistaan niin eläviä ja laadukkaita. Entä mikä adjektiivi tarttui eniten näistä kisoista? Kyllä se on se kuuluisa kuuluisa... Muut tämän hetkiset suosikkini (kuuluisan lisäksi siis): Jännä nähä, Tissinaama, Ninjojen sukua, Ei huonoa elämää, Aika rallia, Letkeää (myös ruuttaamisen voisi lisätä listaan, varsinkin kun puhutaan laita taklauksista). Olisi aika hienoa, jos olisin noista yhdenkin keksinyt itse, mutta ei, ei. Härskisti olen kavereideni heittoja alkanut viljelemään (vaikka tuskin noistakaan moni heidän originelli hengentuotteensa on). Mutta sellaistahan se on aina. Hyvät heitot tarttuvat helposti, tai ainakin jos niitä käyttää tarpeeksi. Jännä nähdä, mitä kuvaavia sanoja Suomen kansa kuumottaa seuraavaksi? One hour photo (2002) The things you're most afraid of have already happened. -Sy Parrish Seymour Sy Parrish (Robin Williams) on kehittänyt valokuvia työkseen paikallisessa supermarketissa yli 20 vuoden ajan. Sy on hyvä asiakaspalvelussa ja tarkka kuvien kehityksessä. Työn ulkopuolella Sy elää surullista ja yksinäistä elämää. Yorkinien perhe asioi ahkerasti Syn luona ja valokuvien kautta Sy kehittää itselleen perheen, jota hänellä ei koskaan ole ollut. Sylle paljastuu, että Yorkinien perhe ei ole se unelmien perhe, joksi hän on sen kuvitellut. Niin Sy päättää ottaa tehtäväkseen korjata Yorkinien perheidylli kaikilla mahdollisilla keinoilla. Hana-bi (1997) Work is all I've ever known. -Horibe Yoshitaka Nishi (Beat Takeshi) on ansioitunut poliisi, joka hoitaa syöpää sairastavaa vaimoaan. Kovan ulkokuoren ja väkivaltaisen käytöksen alla on henkisesti heikko ja väsynyt mies. Nishin mieltä painaa työtoverin kuolemaan liittyvä syyllisyys. Vaimon kuoleman lähestyessä Nishi yrittää korjata tekemänsä virheet omalla tyylillään. Irrevesible (2002) You're behaving like an animal. Even animals do not seek revenge. -Pierre Kokaiininmakuisen illan päätteeksi Alex (Monica Bellucci) lähtee yksin baarista tapeltuaan poikaystävänsä Marcusin (Vincent Cassell) kanssa. Alex raiskataan. Marcus ja hänen kaverinsa päättävät etsiä raiskaajan ja kostaa. 2/06 Ajo-ohjeet elokuviin: One hour photo on se mistä kannattaa elokuva-ilta aloittaa. Se on kevyttä kenttälounasta tultaessa Irreversibleen, mutta silti vaikuttava elokuva. Romanekin kuvallinen tyyli muistuttaa hyvin paljon Stanley Kubrickin tyyliä. Tarina itsessään on rauhallinen, välillä jopa harras. Samoin itse elokuvan tempo on hidas, positiivisessa mielessä. Romanek piirtää kuvaa yksinäisestä ja rikkoutuneesta miehestä sellaisella taidolla josta moni ohjaaja voi vain haaveilla. Robin Williams on loistava valinta Syn rooliin ja todistaa, että koomikko voi olla myös vakavasti otettava näyttelijä. Jim Carrey todisti samaa Eternal sunshine of the spotless mind (2004)- leffassa. Mark Romanek on ohjaaja jonka tekemisiä kannattaa seurata. Seuraavaksi Hana-bi. Japanin Hardcore-Kaurismäki Kitano on tehnyt yhden kauneimmista elokuvista viimeiseen 20 vuoteen. Aki Kaurismäen leffojen päähenkilöt ovat moottoriturpia tultaessa Hana-bin päähenkilöön. Mutta vaikeneminen on kultaa. Rujo ja väkivaltainen elokuva on myös hyvin koskettava. Välillä luulee katsovan kahta eri elokuvaa, mutta loppua kohti tultaessa ymmärtää miten tarkkaan harkitusti Kitano on tarinansa asetellut näytille. Aasialaisella elokuvalla on joskus tapana poiketa hyvinkin kauas länsimaisesta elokuvantajusta, mutta Hana-bin tarina ja teemat ovat hyvin yleismaailmallisia. Ja illan päätteeksi Irreversible. Katsottuasi elokuvan, et tule sitä ikinä unohtamaan. Ja jos tämä elokuva ei herätä sinussa tunteita, on syytä harkita sairaalahoitoa. Gaspar Noen elokuva on yksi parhaista koko elokuvan historiassa. Irreversible on potku jalkoväliin! Jos Hana-bi oli rujoa ja kaunista, niin tässä molemmat ovat toisessa potenssissa. Elokuvasta en yksinkertaisesti pysty kirjoittamaan enempää. Se on koettava ja katsottava loppuun asti! DVD:n takakannessa elokuvan tyylilajiksi väitetään kauhu. Kyseessä ei ole kauhuelokuva perinteisessä mielessä, mutta Gaspar Noe: Irreversible Takeshi Kitano: Hana-bi Mark Romanek: One hour photo Gaspar Noe: Irreversible Takeshi Kitano: Hana-bi Mark Romanek: One hour photo Gaspar Noe: Irreversible Takeshi Kitano: Hana-bi Mark Romanek: One hour photo jotain hyvin kauheaa ja kaunista elokuva sisältää. Näiden elokuvien jälkeen osaa arvostaa elämää, ystäviä, perhettä ja puolisoa. Nämä eivät missään nimessä ole helppoja elokuvia, mutta äärimmäisen palkitsevia. Näiden elokuvien tekemään vaikutukseen ei ihan Scooby-Doota katsomalla pääse. Ensi kerralla astetta positiivisempaa meininkiä. Lupaan sen! JPolvi A nice happy song kinda like a walk in the park. Sun coming through your window. It s a beautiful morning and you got nothin better to do than commit hara-kiri...so are you into that?alright! - W. Axl Rose viihde roihu maaliskuu 2006

urheilu ja vapaa-aika 10 Muistan kun ensimmäisen kerran lensin Atlannin yli Se oli yhtä jännittämistä."ei hitto meikä menee Kanadaan laskemaan", ajattelin Väsymys perillä oli järkyttävä ja en ollut ennen tuntenut oloa jetlack. Mietin, että tältäkö se aina tuntuu kun aikaeroja vastaan taistelee. Lentomatkustamista vai hä? Tällä kaudella olen lentänyt samanmittaisia lentoja jo noin 10, joten voin sanoa, että jetlaakiin on tullu jo totuttua ja tämä kyseinen väsymyksen tila on jokseenkin osa eläämääni. Jetlaaki on kuin krapula ilman alkoholia. Eli ei muuta kuin lisäämään alkoholi ja jetlaaki yhteen niin saat elämäsi darran. Yksin matkustaminen ja maailman näkeminen on varmasti sellaisia asioita, joita jokaisen ihmisen kannattaa kokeilla elämässään, mutta lentäminen yksin on toisaalta yksi tylsimmistä hommista mitä olen ikinä kokenut. Silti se fiilis ja hienoinen odotus siitä mitä matka tuo tullessaan voittaa yksin koneessa väijymisen 100-0. Lentomatkustamisesta voisi helposti kirjoittaa hyvin negatiiviseen sävyyn, mutta sitä en halua tehdä, koska kaikki se mikä odottaa lennon jälkeen on yleensä hienoa ja niinpä mun mielestä joka hetkestä minkä matkustaa pitäisi yrittää nauttia täysin rinnoin. Siispä kerron teille roihulaiset tarinan mun pelottavimmalta lennolta. roihu maaliskuu 2006 Lufthansan kone starttasi 23.1.2006 klo. 12.50 Frankfurtista kohti Denveriä. Matkani oikea päämäärä oli Aspen, jonne olin menossa X-gameseihin. Alkumatka taittui mukavasti kaverini Ryan Hughesin kanssa jutellen. Katsoin myös muutaman osan sarjasta Prison Break, johon olen jäänyt täysin koukkuun (suosittelen jokaiselle joka tykkää jännityksestä). Noin kolme tuntia lennettyämme juuri ruokailun jälkeen ohjaamon perämies ilmoitti, että nyt on tulossa pahaa turbulenssia. "Sitä saattaa kestää noin tunnin ajan." Ajattelin, että mikäs siinä, kyllähän sitä ennenkin on ilmakuopissa oltu. Aika väärässä olin tällä kertaa... Kun turbulenssi alkoi olin yhtä pelkoa täynnä. Kone joutui välittömästi sellaiseen tyhjään tilaan, että se tippui vähän matkaa alas päin. Siivistä kuului kova ääni, kun ne taipuvat vasten tuulta, joka puhalsi 150 mailia tunnissa. Viereisillä penkeillä olevat vanhat naiset kirkuivat ja muutaman ihmisen kuulin itkevän kovasti. Ilman turvavöitä olisimme lentäneet suoraan kattoon ja luultavasti loukkaantuneet samalla kun kone tippui hieman alaspäin. Koneen tippuminen pysähtyi ja jatkoimme pomppuista lentoa noin 5 minuuttia, kunnes taas osuimme jonkinlaiseen ilmataskuun/kuoppaan. Silloin mieleeni juolahti kaikki pelottavat ajatukset mitä voisi sattua ja tapahtua. Koitin olla ajattelematta niitä ja tarrasin lujaa penkin kahvoista kiinni. Kädet ja otsa hikosivat kohtuullisen paljon. Vihdoin ja viimein suuret pomput lakkasivat ja vaikka sydän tykytti tuhatta ja sataa niin aloin ajatella, että huh ei käyny kuinkaan. Samalla hetkellä Ryan kysyi multa: "Were you scared?" Sanoin: "So scared." Sitten Ryan kysyi: "Ajattelitko lähimmäisiäsi ja tuttuja?" Sanoin: "Koko ajan." Ajattelin myös, että en halua kuolla. On varmasti niin, että emme olleet lähelläkään tippumista, mutta se tunne kun kone on täysin holtiton ja tiedät, että itse et voi vaikuttaa asiaan mitenkään, tuo koko vartaloon suuren pelon tunteen. Koneen laskeuduttua taputuksia kuului ympäri konetta, mutta Ryan ja minä keskustelimme kuinka pelottava tunne hallitsemattomuuden tunne on Kaikille kuitenkin tiedoksi, että tuollaista turbulenssia ei kuitenkaan tapahdu liian usein, mutta yksi asia on varmaa kannattaa pitää turvavyö lennoilla kiinni! Antti Antin vinkkejä lentomatkustamiseen...

osa 1. Jarmo Humalajärvi Jongleeraus on helppoa. Uskoo ken tahtoo, mutta uskaltaudun esittämään väittämän, että kuka tahansa oppii pienellä harjoittelulla pallojongleerauksen peruskuviot. Kun opettelet jongleeraamaan, tulet varmasti menettämään hermosi moneen otteeseen, mutta lannistuminen ei kannata, sillä itsensä kiusaaminen leikkimällä kasvattaa itsehillintää ja parantaa keskittymiskykyäsi. Kun alkuvaikeudet on voitettu ja pallot alkavat pysyä ilmassa haluttuun malliin, jongleeraus muuttuu varsin rentouttavaksi ajanvietteeksi. Jos stressi painaa päälle ja elämä tuntuu kaatuvan niskaan, niin hetken jonkkatuokio saattaa tehdä ihmeitä. Mutta nyt itse asiaan eli pallonheittoon. Välineiksi tarvitaan luonnollisesti kolme pyöreää esinettä. Appelsiinit, mandariinit, omenat tai muut vastaavat käyvät alkuun hyvin, mutta oikeitten pallojen hankinta on kuitenkin suotavaa. Jongleeraukseen suunniteltuja palloja, keiloja, renkaita, yms. saa hankittua esimerkiksi Pilailupuodista. Hedelmät ovat heikkohermoisimmille oivallisia harjoitusvälineitä, sillä täydellisen hermoromahduksen sattuessa omalle kohdalle, voi pallot kätevästi tuhota syömällä ne pois. Peruskuvion, eli cascaden harjoittelussa on tärkeää, että opettelet kaikessa rauhassa jokaisen vaiheen ennen siirtymistä seuraavaan. Jos kuitenkin olet yhtä malttamaton kuin minä, hätäilet todennäköisesti kaiken läpi niin nopeasti kuin mahdollista. Ensimmäisenä opetellaan heittämään yhtä palloa. Heitä oikeasta kädestä vasempaan käteen siten, että pallon lentoradan huippu on kutakuinkin silmiesi korkeudella. Pyri heittämään molemmilla käsillä samalle korkeudelle, jotta kuviosta tulee tasapainoinen. Voit kokeilla myös heittää väliin reilusti korkeampia heittoja ja palata taas matalampaan kuvioon. Kiinnitä myös huomiota siihen, että et katso käsiäsi vaan päättelet heiton lentoradasta mihin pallo on laskeutumassa. Kun heitot tuntuvat luonnollisilta ja hallituilta on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. 1. Heitä oikealla kädellä pallo ilmaan katseesi korkeudelle. 2. Ota kiinni vasurilla. 3. Heitä pallo ilmaan vasurilla. 4. Ota kiinni oikeaala kädellä. Toista liike! Nyt tarkoituksena on heittää kahta palloa. Ota siis molempiin käsiisi yksi pallo, omena tai millä ikinä harjoitteletkaan ja vedä syvään henkeä. Heitä siis ensinmäinen pallo oikeasta kädestäsi samaan tapaan kuin äsken harjoittelitkin, mutta pallon ollessa lentoratansa huipulla heität vasemmasta kädestäsi toisen pallon oikeaan käteesi. Huomaa, että heittojen pitäisi olla saman korkuisia. Tässä rytmi on erittäin tärkeää. Jongleeraus perustuu heittojen rytmiin, joten jälkimmäisen heiton myöhästyessä pallot osuvat yhteen. Samoin käy myös heiton lähtiessä liian ajoissa. Jatka tämän sarjan treenaamista, kunnes heitot pysyvät kontrollissa ja rytmi on tasainen. Kolmas pallo! Älä huolehdi, ei se todellakaan ole mahdoton tehtävä. Vaikka kämmenesi hikoilevatkin jännityksestä ja/tai hermopaineesta ei kuitenkaan kannata ihan vielä luovuttaa. Ota siis oikeaan käteesi kaksi palloa ja vasempaan yksi. Heitä ensinmäinen pallo silmiesi korkeudelle samoin kuin aiemmissa harjoituksissa. Pallon ollessa taas lentoratansa huipulla heität vasemmasta kädestäsi toisen pallon. Kun tämä pallo on lentoratansa huipulla heität kolmannen pallon. 1. Heitä (punainen) oikealla. 2. Punaisen ollessa lentoratansa huipulla heität vasemmasta kädestäsi toisen(sininen) pallon oikeaan käteesi. 3. Nappaa punainen kiinni. 4. Ota sininen kiinni oikeaala kädellä. Toista liike! Tässä vaiheessa ei vielä kannata yrittää jatkaa kuviota, vaan pyrkii vain ottamaan kaikki pallot kiinni ja aloittamaan alusta. Kun kuvio pysyy pikkuhiljaa kasassa, eikä tarvitse koko ajan keskittyä vain heittojen rytmitykseen ja korkeuteen voi pikkuhiljaa lisätä heittojen määrää ja pitää kuvion liikkeessä. Onneksi olkoon. Olet juuri oppinut jongleeraamaan. Seuraavassa lehdessä opiskellaankin sitten seuraava kuvio, joten pitäkäähän pallot ilmassa ja treenatkaa ahkerasti. 1. Heitä (punainen) oikealla. 2. Punaisen ollessa lentoratansa huipulla heität vasemmasta kädestäsi toisen(sininen) pallon oikeaan käteesi. 3. Sinisen ollessa huipulla heitä kolmas pallo(keltainen). 4. 5. 6. Nappaa pallot kiinni.

12 urheilu ja vapaa-aika suuri hiihtokeskus katsaus HUOM! Tässä muutamia vinkkejä mitä tulee ottaa huomioon ettei hiihtoloma mene persjeelleen: Huolla välineet ennen hiihtoloman alkua. Lappilaisten hiihtolomat on tässä ja nyt. Etelänvetelät on hiihtolomat lusinu ja jättäny kaikille Lapissa asuville tilaa. Mahtava homma! Tästä se kevät vaan yltyy kunnes läsähtää kesä ja kärpäset. Roihu selvitti missä kunnossa on Lapin keskukset, että juuri Sinulle tulisi mahdollisimman hyvä hiihtoloma. Tavoitteena oli saada juurikin sitä viimekäden tietoa esittelyssä olevista keskuksista, ei kuukausi sitten tai kuukauden päästä. Yleistä faktaa on kaikkien saatavilla, mutta tämän hetkinen tilanne pitää vaan yksinkertaisesti selvittää käymällä tsekkaamassa mestat. Näin tehtiin, kaksi viikkoa kierrettiin ja mulkoiltiin. Nautittiin siitä mitä Lappi on parhaimmillaan. Lumitilanne on osassa keskuksissa hyvä, toiset keskukset panostaa härveleihin ja sitten osa enemmän iltaelämään. Sitten on vielä niitä keskuksia jotka purasee palaa joka osa-alueelta. Kaikissa keskuksissa on kuitenkin omat hyvät puolensa. Sun pitää tehä se päätös mihin menet. Roihu vain antaa vihjeitä. Älä kuitenkaan matkusta ulkomaille tai Etelä-Suomeen, sillä se on aivan turha lähteä merta eemmäs kalaan. Hiihtokoulut opettaa peruslaskemisen, jos on taidot unohdettu tai niitä ei ole ollutkaan. Ylhäältä tuleva väistää. Offareille kannattaa ottaa opas mukaan. Helpottaa elämää, kun ei eksy ja lumivyöryn alla on vaikea hengittää. Muista, että Palanderi ja Autti on sua taitavampia eli ole realistinen laskutaitojesi suhteen. Se isoin boksi ei välttämättä ole sun juttus, vaikka se Pro:lla näytti niin helpolta. Pää kainalossa ei ole mukavaa! Älä jää kuupoilemaan boksien alastuloihin ja hyndien lähtöihin. After skiihin vasta sitte ku et enää laske. Vrt. jos otat et aja!! Syö ja nuku hyvin myös hiihtolomalla niin ei tartte kiukutella. Toimii myös lapsille ja vauvoille! Älä tappele, äläkä törpöttele liikaa. Eli käyttäydy paremmin ku Halme. roihu maaliskuu 2006 Jono on muutama rivissä ja monta peräkkäin. Herrasmies ei etuile hissijonossa eikä tiskillä!!!

Johannes Rinne, Ylläksellä 13 Levi Sijainti: Kittilä (18 km keskustasta), Sirkan kylässä, Tunturi-Lapin eteläosassa. Matkaa Rovaniemeltä n. 170 km Korkeusero: 325 m Rinteitä: 44/45 kpl Hissejä: 23/26 kpl Päivälippu (aikuiset): 30 euroa Latuja: 230 km (28 km valaistuja) Moottorikelkkareitit: 600 km www.levi.fi Levi - Kittilän kingi Levi on satsannut ja se näkyy. Leviltä löytyy joka poijalle ja tydylle tekemistä, perheitä unohtamatta. Iltaelämä on Levillä muihin Lapin keskuksiin verrattuna edelläkävijä eli melkeenpä koska tahansa Leville menet niin aina siellä jonkunlaiset zembalot löytyy. Rinteihin on panostettu isolla kädellä ja gondoli hissi on elämys mikäli et ole Alpeilla koskaan käynyt. Muutamassa vuodessa Levi on kasvanut sellaisiin mittoihin, että jos sitä korkeuseroa sais vielä sen 1000 km lisää niin Alpit kylineen ois siellä. Persaukisena Leville ei kannata lähteä, sillä keskuksen kasvu näkyy reilusti myös hinnoissa. Hiihtolomalla Leville kannattaa nimenomaan lähteä iltaelämän vuoksi ja jättää laskeminen toissijaiseksi. Jonottaminen hisseihin kun saattaa alkaa syömään miestä pidemmän päälle. Toisaalta samat jonot siirtyy sitten iltaisin pubeihin ja yökerhoihin. Snow Park Leviltä löytyy kaksi streettiä. Eturinteen boksit sopivat mainiosti löysään luritteluun ja cruisailuun. Aloittelijoille niissäkin on tarpeeksi haastetta. Uudistettu Snow Park sijaitsee Tunnelihissin ja Vesirikka-autton hissin välisessä maastossa, luonnon kurussa. Sieltä löytyy bokseja, reilejä, tabletoppeja ja vaikka mitä. Tarpeeksi telmittävää ja haastetta ihan proäijillekin. Paippia Levillä ei PLUSSAA: Vaihtelevat rinteet, 2 streettiä, gondoli, laaja ravintola valikoima, afterski. MIINUSTA: Siirtymäreittien loivuus, half-pipe surkeassa kunnossa, sesonkien jonot, hinnat. käytännössä ole. On siellä oja jota voi leikkimielisesti kutsua paipiksi. Bongaa levillä Levillä käy paljon julkimoita. Siellä saatat nähdä kun Räikkönen röymii nakit silmillä kohti Areenan baaritiskiä ja hamuaa valkovenäläisiä, tai se sun suosikki salarakas leipoo Keskisen Vesan näköstä kaveria lättyyn. Discoja, karaokea, humppaa, poppia, rockkia, pubeja, tanssiravintoloita, yökerhoja. Kaikkea näitä löydät Leviltä. Levin voimaa hiihtoloman viettopaikaksi ei voi vähätellä. Levin maailmancup järjestetään 10.-11.3. joten ei muuta ku hurraamaan... Suomu Sijainti: Kemijärvi (42 km keskustasta). Matkaa Rovaniemeltä 130 km. Korkeusero: 240 m Rinteitä: 10/10 Hissejä: 4/4 Päivälippu (aikuiset): 27 euroa Latuja: 70 km (17 km valaistuja) Luonnonlunta: 75 cm www.suomu.com PLUSSAA: Ei jonoja, rinteen profiilit, offarit, lumitilanne, rauhallinen. MIINUSTA: Afterski, rauhallinen. ROIHU SUOSITTELEE: Hotelli Suomutunturin poronkäristystä. Suomu vaihtoehtoinen paratiisi? Suomu, ei yhtään hassumpi valinta hiihtoloma kohteeksi. Suomulla on mukavasti laskettavaa ja rinteiden profiilit antavat haastetta kokoneemmallekin laskettelijalle. Suomulla on lunta tänä kautena Lapin keskuksista eniten ja putskumestat pysyy koskemattomina, sillä laskettelijoita saattaa olla vähemmän kuin hissipoikia. Streettiä ja paippia Suomulla ei ole. Miksi Suomulle? Suomulle kannattaa ehdottomasti lähteä isolla porukalla, Rovaniemeltä Suomulle ajaa reilussa tunnissa. Jos et ikinä ole Suomulla käynyt niin häpeä ja korjaa virhe heti ensi viikolla. Ota hyvä kaveriporukka messiin ja varatkaa mökki. Hyvällä tsäkällä Hotellilla voi olla hyvätkin pirskeet ja nimekkäitäkin esiintyjiä, mutta mikäli näin ei ole niin porukassa on voimaa ja bileet on pystyssä. Perheille Suomu tarjoaa rauhallisen ympäristön viettää lungi hiihtoloma. > auraus = perinteinen < luistelu urheilu ja vapaa-aika roihu maaliskuu 2006

14 urheilu ja vapaa-aika Saariselkä Sijanti: Inarissa, n. 250 kilometriä Napapiiriltä pohjoiseen. Matkaa Rovaniemeltä n. 270 km. Korkeusero: 180 m Rinteitä: 11/11 kpl, joista valaistuja 5. Päivälippu (aikuiset): 29 euroa Latuja: 190 km Luonnonlunta: 50-60 cm Moottorikelkkareitit: 1000 km (Inarin kunnan alueella) Latuja: 230 km (valaistuja on 34 km) www.saariselka.fi/ PLUSSAA: Maisemat, kylpylä, tällä hetkellä paras halfpipe Lapissa! MIINUSTA: Sijainti, tuolihissin hitaus. ROIHU SUOSITTELEE: Holiday Club Saariselkä pannupizza (salami, paprika, sipuli) Saariselkä kaikkea kaikille Inarissa sijaitseva Saariselkä tuo mukanaan leppoisan henkäyksen todellista Lappia. Tämä railakas kahden tunturin välissä sijaitseva hiihtokeskus tarjoaa monenlaista tekemistä. Laskemista, kelkkailua, murtsikkaa, kiteboardingia ja everything. Rinteet ovat perinteisen Suomen tunturin kaltaisia ylhäältä loivia ja lopusta jyrkkenevää, kiitos tästä jääkauden! Perheille ja aloittelijoille Saariselkä sopii kuin nyrkki silmään. Saariselällä on Lapin läänin paras super-pipe, jossa voi sitten kovinkin proäijä pistellä pahimpia trikkejään ja kuulla kuinka turistit huutaa taustalla että Hip hip hurraa. Saariselkä ja Ounasvaara ovat niitä harvoja keskuksia Lapin läänissä joista laskettava puoliputki tällä hetkellä löytyy. Saariselällä on myös streetti josta pienellä työllä saisi toimivan kokonaisuuden. Laskupäivän jälkeen Holiday Club Saariselän kylpylä rentouttaa jäseniä. Vesihieronnat, höyrysaunat ja allasbaarin antimet tekevät lomailusta täydellisen combon. Perheen pienimmille kylpylästä löytyy liukumäki, oma allas, aaltoja ja tietenkin lötköpötköjä. Kylpylän yläkerran ravintolan ruoat kannattaa tsekata. Listalta löytyy perinteisiä Lapin herkkuja sekä tuttuja kansainvälisiä makuja. Takka baarissa tapaat muita lomailijoita leppoisissa tunnelmissa. Saariselän iltameiningit Lappi on kyllä merkillinen paikka. Täältä löytyy mitä erikoisimpia baarien, yökerhojen, snägäreiden ja muiden yritysten nimiä. Tässä kunnostautuu myös Saariselkä omalla panoksellaan. Löytyy mm. Guksi karaoke ja night Club sekä Naima bar. Nukkua voi sitten vaikka Hotelli Kiepissä Ei siis tarvitse kovin paljon runosuoni sykkiä että noista saa väännettyä jo perinteeksi muodostuneen sanonnan. mennään ensin Guksiin, sieltä Naimaan jonka jälkeen takas Guksiin. Aamulla herätään Kiepissä. Ensi kaudelle Saariselän tavoitteena on viedä hommia nuorekkaampaan suuntaan, laittamalla hotellikompleksit ja Guksi baari täysin uusiksi. Tämä tarkoittanee sitä, että saatat herätä guksi illan jälkeen alle kolmikymppisen vierestä. Luosto Sijainti: Sodankylä, matkaa Rovaniemeltä 130 km. Korkeusero: 230 m Rinteitä: 7/7 kpl Hissejä: 3/3 kpl Päivälippu (aikuiset): 25 euroa Latuja: 78 km, (valaistuja 25 km) Moottorikelkkareitit: 60 km Luonnonlunta: 65 cm www.luosto.fi PLUSSAA: Rinteet, maisemat, offarit, Luosto Pyhä yhteys, Ametistikylpylä, ravintola ja majoituspalvelut. MIINUSTA: Streetti. ROIHU SUOSITTELEE: Scandic Luoston Poropihvi vuolukiveltä. roihu maaliskuu 2006 Eniten latua TOP 3

15 Iso-Ylläs Sijainti: Ylläsjärven kylässä (Ylläs-Ski Äkäslompolossa), 150 km Napapiirin pohjoispuolella. Matkaa Rovaniemeltä n. 170 km. Korkeusero: 463 m Rinteitä: Avoinna 41/44 Hissejä: Avoinna 23/23 Päivälippu (aikuiset): 25 euroa Latuja avoinna: 330/330 km Moottorikelkkareittejä: 300 km Luonnonlunta: 70 cm www.yllas.fi Iso-Ylläs Suomen suurin Iso-Ylläs on hyvä vaihtoehto hiihtoloman viettoa varten. Suomen suurimpana laskettelukeskuksena Ylläkseltä löytyy runsaasti rinteitä. Ja jos kevät arska vaan suo näyttäytyä, niin Ylläksen etelän puoleiseen hiihtokeskukseen se paistaa koko päivän ja pehmittää rinteet leppoisiksi laskea. Pitkät ja monipuoliset rinteet takaa, että Ylläkseltä löytyy laskupaikkoja jokaiseen makuun. Hiihtokoululta löytyy offarioppaita pientä maksua vastaan ja varmasti on hauskaa. Iso-Ylläksen puolelta pääsee kätevästi tunturin yli Ylläs-Skiin puolelle ja nykyään myös nopeasti uuden maisematien kautta, joten pitemmälläkään lomalla ei tarvi kyllästyä samaa rinnettä jauhaessa. Tunturista löytyy myös asianmukainen streetti, hyndineen ja reileineen. Hiihtolomien aikaan rinteessä järjestetään lähes päivittäin tapahtumia ja leikkimielisiä skabailuja, missä meininki on mukavaa ja rentoa. Jos laskeminen ei kuitenkaan kiinnosta, löytyy Ylläkseltä muutakin puuhaa. Murtsikkalatuja on tunturin kupeessa monta sataa kilometriä, kuten myös Eniten rinteitä TOP 3 Pullinki Ylläs Levi PLUSSAA: Korkeusero, maisemat, pitkät ja leveät rinteet, hyvä streetti (4 boxia putkeen), safkat, afterski. MIINUSTA: Altis tuulille, sesonkien jonot, bistrohissin pizzat verrattavissa mikropitsaan josta köyhdyt n. 9 euroa. ROIHU SUOSITTELEE: Ylläs Saagan herkkubufeeta. Hilepöytä ja pääruoka. Hilepöydästä löydät mm. poropaistia, kylmäsavustettua lohta, katkarapuja, salaatteja ja tuoretta leipää. Pääruoka suositus: Savustettua lohta, korvasienimuhennosta ja paistettua puikulaperunaa. moottorikelkkareittejä, joita pitkin voi suunnistaa Aurinkoravintolan terassille paistattelemaan tai vaikka Lumikylän jääbaariin (minttu)kaakaolle. Kun rinteet menee kiinni, jatkuu meiningit BistroHississä. Eihän rinnepäivä ole mitään ilman kunnon after skiitä. Bistrossa voi fiilistellä livemusiikkia tai katsella skreeniltä laskuleffoja. Kaikki tärkeimmät jäkikset ja formulat kokoonnutaan katsomaan BistroHissiin ja tunnelma on jees. Illan varmimmat menot löytyy SaagaBarista ja koska valinnan varaa ei ole, niin voi olla varma, että siellä on tunturin parhaimmat bileet. Saagaan kannattaa kuitenkin suunnistaa vaikkapa Kunto Pubin tai BistroHissin kautta. Saagassa järjestetään hiihtolomien aikaan bileitä skabailuineen ja esiintymässä on nimekkäitä pumppuja. Saagaan kokoontuu niin lomailijat, sesonkiduunarit kuin paikallisetkin, eikä meno ole todellakaan nihkeää. Iso-Ylläs on siis erittäin potentiaalinen vaihtoehto nauttia hiihtolomasta. Ei muuta kuin goglet naamalle ja rusketusrajoja hankkimaan. 16 41 44 urheilu ja vapaa-aika roihu maaliskuu 2006

16 urheilu ja vapaa-aika Jukka Kiistala, Suomulla Pyhä roihu maaliskuu 2006 Sijainti: Pelkosenniemi, matkaa Rovaniemeltä 130 km. Korkeusero: 280 m Rinteitä: 10/10 kpl Hissejä: 7/7 Päivälippu (aikuiset): 30 euroa Latuja: 55 km (valaistuja 14 km) Moottorikelkkareitit: 60 km Luonnonlunta: 60 cm www.pyha.fi PLUSSAA: Rinteet, liftomat 2000, nopeat hissit, maisemat, offarit, rinnetapahtumat, Pyhä-Luosto yhteys. MIINUSTA: Altis tuulille, sesonkien jonot, streetti. ROIHU SUOSITTELEE: Hotelli Pyhätunturin Frutti di Pyhä (savuporoa, aurajuustoa, lohta, katkarapuja, hilloja, juustoa. Pyhä Luosto ajatus johdattaa kulkua Kiinnostaako pitkät mäet ja hulppeat offarit? Mikäli näin on, niin suuntaa Pyhä-Luosto akselille. Tunturien välillä on matkaa ainoastaan 26 km, joka mahdollistaa helposti surffaamisen kahden keskuksen välillä. Pyhä Luoston maisemat näyttävät jumalaisen kauniilta ja tunturien laelta näet kymmenien kilometrien päähän mikäli vain ilma on kirkas. Itä-Lapissa sijaitsevat tunturit ovat jo pitkään olleet vapaalaskijoiden suosiossa. Offareita löytyy ja lumitilanne on erinomainen. Mainitsemisen arvoinen streetti löytyy kummastakin keskuksesta, mutta pelkkä freestylelaskija tulee varmasti pettymään, sillä streeteissä olisi vielä tekemistä. Rinteet sen sijaan antavat haastetta ja varsinkin Luoston takamaaston offarit ovat tämän kauden lumitilanteen vuoksi tsekkaamisen arvoinen leissi. Offareille ei todellakaan kannata lähteä ellei paikkoja tunne. Ota mukaan opas joka tuntee alueet niin parhaat mestat löytyy. Oppaita kannattaa kysellä hiihtokouluista. Tule yksin, kaksin, porukalla tai perheen voimin Pyhä-Luostolle ajat Rovaniemeltä reilussa tunnissa, eli päiväreissukin onnistuu helposti mikäli lähdet liikkeelle aamusta. Tekeminen ei näissä Itä-Lapin keskuksissa lopu. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita pääsee kokeilemaan pitkillä safareilla tai jopa kalliokiipeilyn merkeissä. Rinne ja iltatapahtumat rikastuttavat saletisti hiihtolomakokemustasi. Keskusten väliä voi kätevästi vaihtaa myös iltaisin vaikka bussilla tai taksilla. Nimekkäitä bändejä on keväisin miltei joka päivä eli ei muuta kuin afterskiihin, arskat otsalle ja pirtelö händyyn. Lapissa voi tietenkin olla myös omissa oloissakin, vaikka perheen kanssa. Mökkialueet ovat laajoja ja näin arjen kiire helposti pääsee unohtumaan. Ruokailua ei sovi myöskään unohtaa, sillä jos vatsa on tyhjä niin hommat kusee. Luoston Scandikin apeisiin kannattaa tutustua ja murkinat on mukava huuhdella alas viinilistan antimilla. Pyhän erikoisuutena toimii Frutti di Pyhä.

17 Ounasvaara Sijainti: Rovaniemellä. Korkeusero: 140 m Rinteitä: 7/7 Hissejä: 4/4 Päivälippu (aikuiset): 25 euroa Latuja: 100 km (50 km valaistuja) www.ounasvaara.net PLUSSAA: Kaupunkikeskus, sijainti, half-pipe, Rovaniemi, Sky Hotel. MIINUSTA: Pieni, offarit. Ounasvaara Kompakti paketti Miltä kuulostaa viettää hiihtoloma Ounasvaaralla? Ei hassumpi vaihtoehto! Rovaniemen kupeessa sijaitseva Oukku on kaupunkikeskus. Lentoyhteydet, bussit ja junat takaavat sen, että et välttämättä tarvitse omaa kiesiä missään vaiheessa tullaksesi Rovaniemelle ja Ounasvaaralle hiihtoloman viettoon. Ounasvaara on tälle kaudelle huomioinut myös lumilautailijat, mahtavaa. Ei se murtsikka niin hienoa ole koskaan ollutkaan, räkäposkella ja tiukat trikoot persvaossa. Turhaa hikoilua! Asiaan, Pullinki Sijainti: Ruotsissa Svansteinin kunnassa, Kemistä 125 km ja Rovaniemeltä 120 km. Korkeusero: 253 m Rinteitä: 16/16 kpl Hissejä: 6/6 Päivälippu (aikuiset): 22 euroa www.pullinki.se PLUSSAA: Rinteet, halpa, lumivarma, ei jonoja, rinteiden kunto. MIINUSTA: Ei parkkia/pipeä, hitaat hissit. vuosien odotus siis kannatti ja Oukulle saatiin asianmukaiset boksit, reilit ja paippi. Puoliputki on osoittautunut hyväksi ja se on harvinaista herkkua Lapin läänissä. Laskettelijan kannattaa suunnata Tottarakalle, jossa myös nimet Poutiainen ja Palander ovat keppien kiertämisen salat oppineet. Ounasvaaran ravintolat tarjoavat kulinaristisen nautinnon viimosen päälle. Se minkä matkakuluissa säästää, hyvässä ruuassa voittaa, siksipä ehdottomasti kannattaa tsekata Sky Ounasvaaran safkat. Sinne siis! Rovaniemi Rovaniemen yöelämä on vertaansa vailla. Livemusiikkia on tarjolla jatkuvasti. Erilaiset pubit tuovat oman vivahteensa joista löydät varmasti mieleisesi. Jos et Rovaniemeä tunne niin kysy paikallisilta mihin kannattaa suunnata. Suosittelemisen arvoista on tutustua myös Santasport Centeriin, josta löytyy mahdollisuudet aina kiipeilystä hohtokeilaukseen. Tuuppa Rolloon!!! Pullinki Ski -Torniojokilaakson luminen tunturi Pullinki Ski sijaitsee Tornionjoki-varressa Ruotsissa Svansteinin kunnassa, joka puolestaan sijaitsee Suomen Turtolan kohdalla. Pullinki ei ole kaukana, sillä matkaa Kemistä on 125 km ja Rovaniemeltä 120 km. Tunturista löytyy korkeuseroa 253 metriä. Pullinki tarjoaa asiakkailleen 16 rinnettä, joista 4 on hoitamattomia. Ylöspäin pääsee kuudella ankkurihissillä, lapsille ja harjaantumattomille löytyy pieni sompahissi. Pullingin rinteet ovat levittäytyneet itäja länsipuolelle tunturia. Länsipuolen rinteet on tarkoitettu leppoisaan kruisailuun. Itäpuolen rinteistä löytyy haastetta jo kokeneemmallekin alamäki-ihmiselle! Pullinki lupaa netti-sivuillaan puoliputkea ja snowboard gardenia temppuilijoille, mutta ainakaan allekirjoittanut ei niitä sieltä löytänyt (paria pikku kumpua lukuun ottamatta). Eli jos haluat suuria ilmoja hyvin hoidetussa parkissa tai pipessä, Pullinki ei ole sinua varten. Parasta Pullingissa kuitenkin on puuterilumi! Neljä hoitamatta jätettyä rinnettä ja muutamat metsäpätkät ovat kokeilemisen arvoisia laskuja! Yleensä Pullingista on löytynyt aina koskematonta valkoista! Pullingin päivälipusta saa köyhtyä 22 egeä, mikä on vähän verrattuna Suomessa vallitsevaan ryöstörahastukseen hissien käytöstä. Rahana Pullinkiin kelpaa niin euro kuin kruunukin. Topi Tossavainen, Luostolla Meksikolainen hiihtää urheilu ja vapaa-aika roihu maalisikuu 2006

18 ruoka ja juoma roihu maaliskuu 2006 Viinin nauttimisesta viinit teksti: Sanna Gullsten Viini ei ole salaperäinen asia, jonka nauttimiseen tarvitsisi erityistaitoja. Siihen tarvitaan vain haju- ja makuaisti. Ja ne ovat meillä jokaisella persoonalliset, riippuvaiset siitä mitä olemme elämässämme kokeneet, maistelleet, nähneet. Viinielämystä voi kuitenkin halutessaan korostaa huomioimalla muutaman pikku seikan LASI on tärkeä, ellei tärkein tekijä. Hyviä ominaisuuksia viinilasissa on ohut reuna, jolloin tuntu kielellä korostuu ja viini tipahtaa kielellä juuri oikeaan makukohtaan. Lasinmalli on parhaimmillaan tulppaaninmuotoinen, jolloin aromit pysyvät sisällä kun lasin reunat kaartuvat sisäänpäin. Viinilasin tulee olla jalallinen ja viinilasia pidellään juuri jalasta, ei pesästä. Näin viini ei pääse lämpenemään ja lasi ei tahraannu sormenjäljistä. Lasin kokoja on olemassa useita. Valkoviinille on tarkoitettu pienipesäinen lasi, jolloin viini säilyy pidempään kylmänä. Punaviineille suositaan isompipesäistä lasia, jolloin viini saa ilmaa ja tilaa aromeille aueta. Kuohuviinilasin tulee olla korkean ja kapean mallinen, jotta kuplat säilyisivät lasissa mahdollisimman pitkään. Se miten paljon viiniä lasiin kaataa, vaikuttaa myös makuelämykseen. Kun lasi kaadetaan alle puolilleen, viinillä on tilaa avautua, erityisesti punaviinin kanssa tämä on tärkeää. Näin viiniä voi myös pyöritellä helpommin lasissa ja saada aromit esiin. Valkoviinin kohdalla oikea määrä viiniä lasissa on eduksi siksi, ettei viini ehdi lämmetä liikaa. VIININ TARJOILULÄMPÖTILA on erittäin tärkeä tekijä. Suomalaiset juovat punaviininsä usein selkeästi liian lämpimänä. Tämä voi johtua siitä, että yleisesti on vallalla käsitys, että punaviini tulisi nauttia huoneenlämpöisenä. Tämä on lähtöisin keskiajalta, jolloin huoneidenlämmöt eivät olleet ihan nykyistä tasoa. 16-18 astetta olisi ihanteellinen lämpötila useimpien punaviinien nauttimiseen. Ei haittaa vaikka viini olisi hiukan liian viileääkin, sillä se lämpenee lasissa melko nopeasti. Jo heti lasiin kaadettua asteen pari, ja sen jälkeen noin asteen kolmessa minuutissa, kunnes se on ympäröivän huoneen lämpöistä. Valkoviinien ihanteellinen nauttimislämpötila on noin 8-12 astetta. Mitä lämpimämpi viini, sitä paremmin tulevat aromit esille ja mitä kylmempi viini sitä enemmän korostuu viinin hapokkuus ja aromit jäävät enemmän taustalle. Siis mitä huonompi viini sitä kylmempänä se kannattaa nauttia... Ei kai! Vaan oikeasti niin, että mitä täyteläisempi ja aromikkaampi viini, sitä lämpimämpänä ja mitä hapokkaampi sitä kylmempänä. Sama pätee myös oluen kanssa; mitä vaaleampi, hapokkaampi ja kevyempi olut, sen kylmempänä se juodaan. Ja mitä tummempi, aromaattisempi ja täyteläisempi, sen lämpimämpänä se kannattaa nauttia. Kuohuviinit, jotka ovat erittäin kuplivan hapokkaita, nautitaan reilusti viilennettyinä, 5-10 asteisina. DEKANTOINTI eli viinin kaataminen pullosta karahviin parantaa useimmiten viinin kuin viinin makua. Dekantointi on ilmakylpy, joka avaa viinin, antaa sille nopeasti happea. Itse dekantoin monesti ihan edullisetkin, tavalliset viinit. Erityisesti dekantointi on tarkoitettu tiukoille, tanniinisille, koville punaviineille, jotka tarvitsevat ilmaa avautuakseen ja muuttuakseen nautittaviksi. Samalla myös hyvin ikääntyneissä viineissä esiintyvä sakka jää pulloon ja kirkas viini saadaan karahviin. RUOKA voi muuttaa oleellisesti viinin luonnetta. Ruoka ja viini reagoivat toisiinsa joskus hyvinkin voimakkaasti - ruoan ja viinin yhteensovittaminen onkin aivan oma juttunsa. Jos aiot oikeasti maistella viinejä ja etsiä niistä tuoksu- ja makuaromeja, tässä muutamia vinkkejä. Juuri ennen viinin maistelua, vältä hampaiden pesua - hammastahna on vihollinen viinin herkille aromeille. Älä syö ruokia, jotka tekevät viinin maistamisen vaikeaksi, näitä ovat esimerkiksi suklaa, joka tekee kalvon kielen pintaan tai chili, joka turruttaa makuaistin. Myöskään ei kannata tupakoida tai nauttia kahvia ihan juuri ennen viininmaistamista. Voimakkaan hajuveden käyttö voi taas sekoittaa hajumielikuvia. SEURA JA TUNNELMA ovat myös oleelliset viiniä nautittaessa. Viini on iloinen asia ja yhdessä kaikki on hauskempaa. Viinin tuoksu- ja makuaromeita voi vertailla keskenään - mistä muusta voi kiistellä kuin makuasioista? Viini käy kaikkiin tilanteisiin, niin erityisiin juhlahetkiin kuin arjen iloihin. Joskus viini maistuu parhaimmalta kun unohdat kaikki säännöt ja ohjeet, ja nautit vaan tilanteesta, että sinulla on mahdollisuus herkutella lasillisella tuota ihanaa rentouttavaa eliksiiriä. Juuri siinä sillä hetkellä! Tatuoinnit Kuka: Jari Partanen/ Tatuoija/ Ironbeard Tattoo Missä: Lapland Tattoo Weekend, Umppari Koska: 25.2.-26.2.06 Mitä kuvia hakkaat eniten? Nykyään ei voi enää sanoa, mitkä on suosituimpia. Ruusut, perhoset jne. on vähentymään päin. Värikuvat taas on puolestaan yleistymässä. Käykö asiakkaina enemmän miehiä vai naisia? 50-50. Molempia käy. Keski-ikä pyörii siinä noin kolmessakympissä. Onko jotakin kuvia, mitä et suostu laittamaan? Kasvoihin en tatuoi. Ja hakaristi on kuvista sellainen, mitä en laita. Tatuoinnin hoito-ohjeet -Pidä sidettä yön yli. -Poista side, huuhtele haalealla vedellä noin 5 min ja painele kuivaksi. -Rasvaa haavavoiteella noin 4 kertaa päivässä 10 päivän ajan. -Pese kädet AINA ennen rasvausta tai tatuoinnin koskemista. Tuoreen tatuoinnin koskettelu ei ole muutenkaan suotavaa. -Ihon paranemisprosessi on yksilökohtaista, yleensä tatuoinnin parantuminen vie 5-15 vuorokautta. -Haavavoiteesta perusvoiteeseen voi siirtyä, kun iho on parantunut eikä värjäytynyttä rupea enää irtoa. Perusvoidetta voi käyttää, jos tuore, parantunut tatuointi, tuntuu kuivalta tai Lävistykset Roihu testasi lävistykset. Lävistäjänä toimi Tuccapajan Arska. Kyselimme Arskalta niitä näitä turhia niuhottelematta... Kauanko menee että lävistys paranee täysin? Se riippuu siitä mihin sen ottaa. Korvarusto paranee hitaiten, 3 6 kk. Pehmeisiin kudoksiin lävistykset paranee huomattavasti nopeammin ja ne sattuu kaikista vähiten. Esim. kieli lävistys ei juurikaan satu, sillä lihaksessa ei ole tuntoa kuin pinnassa. Kieleen ja genitaali alueisiin otetut lävistykset eivät myöskään tulehdu, sillä oma bakteerikanta pitää ne puhtaana. Täytyy olla todella tyhmä, jos kielilävistyksen saa tulehtumaan. Se onnistuu oikeastaan niin, että syöt paskaa ja sitten roikutat kieltä ulkona niin ettei sylki vaihdu ollenkaan. Miten lävistystä pitää hoitaa? No, minä olen vuosien ajan suositellut sellasta, että noin viikon verran puhdistaa Septidinillä ja sitten normaalisti käy pesulla. Puhdistusaineita ei kannata käyttää liikaa sillä ne kuivattavat ihoa. Tulehtuuko lävistykset helposti? Voiko lävistyksen ottamisen jälkeen mennä vaikka samantien saunaan? Voi toki, omaa hikeähän siihen vaan tulee. Perushygienia kannattaa muistaa. Kun koskettelee ovenripoja tai käy vaikka shaissella niin sen jälkeen kannattaa kädet pestä ennen kuin koskettelee koruun. Likaisista käsistä ne tulehdukset yleensä tulee. Oletko koskaan joutunut sanomaan asiakkaalle, että voisitko käydä ensin pesulla ennen kuin tulet ottamaan lävistystä? En ole. Kerran ois tehnyt kyllä mieli sanoa, mutta jätin sanomatta. Lävistettävät alueet puhdistetaan täällä ennen toimenpidettä sen verran Mikä on kivuliain paikka ottaa tatuointi? Sormet ja kaula. Kaikki taipeet on myös kivuliaita paikkoja. Onko sillä väliä, mihin vuoden aikaan tatuoinnin ottaa? Ei ole. Otetaanhan tatuointeja ympäri maailmaa, tosi lämpimissäkin paikoissa. Meillä etuna on toki se, että talvella tatuointia on helpompi hoitaa ja pitää puhtaana. Paljonko maksas 10x10cm Roihulogon laittaminen? 100 euroa. Värillisenä 20% enemmän eli 120 euroa. Maiski kesii reunoilta. -Pidä tatuointi puhtaana ilman sidettä, jotta kuva saa hengittää. -Vältä uimista ja saunomista kaksi viikkoa. Muista kuitenkin puhdistaa tatuointi! -Suojaa auringolta noin kuukausi. (Aurinkorasvaa voi käyttää, kun iho on parantunut eli noin 10 päivän kuluttua tatuoinnin otosta.) -Älä raavi tai nypi rupea!!!! Liian aikaisin revennyt rupi vaurioittaa tatuointia. -Voit helpottaa tatuoinnin mahdollista kutinaa pesemällä kuvan lämpimällä vedellä ja vaihtamalla tuoreen haavavoiteen. Teksti: TT huolella, että eipä se ole minun asia, jos joku ei osaa pitää huolta omasta hygieniastaan... Tarviiko lävistäjä voimaa? Eipä oikeastaan. Tekniikka ratkaisee. Isoihin renkaisiin tarvitsee puristusvoimaa jonkun verran. Thanx Arska! Kiitos! Koskaan en ole läväriä tai tatuointia ottanut ja taas otin. Muistakaa immeiset sellanen juttu, että kun menette Arskalle lävistyksiä ottamaan, niin hintaa kuuluu se reikä, koru, hoito-ohjeet... ja ammattitaito. Älä lävistä kotona! Tatuoinnin historia -Lyhyt oppimäärä Tattoo tulee haitilaisesta sanasta Tatau ja se tarkoittaa merkitsemistä. Historian kirjojen mukaan jo jäämiehet tatuoivat itseään vuonna 3300 ekr. Myös tatuoiduista muumioista on löydetty todisteita. Tarujen mukaan kreikkalaiset ja antiikin saksalaiset koristelivat hekin vartaloitaan erilaisin kuvioin. Eurooppalaisille tatuoinnit tulivat polynesialaisilta ja Amerikan intiaaneilta. Nykyaikaisen tatuoinnin Eurooppa löysi yhdessä Japanin ja Amerikan kanssa kuitenkin vasta 1900-luvulla. Tatuoinneilla on kautta aikain ollut erilaisia merkityksiä. Ne saattoivat kertoa arvojärjestyksestä ja asemasta yhteisössä. Esimerkiksi muinaiset roomalaiset merkitsivät orjiaan ja rikollisia. Myös lähihistoriasta löytyy samankaltaista merkitsemistä, lähimpänä niistä juutalaisten polttomerkitseminen toisen maailmansodan keskitysleireillä. Tahitilla tatuoinnit kertoivat kantajansa elämästä syntymästä kuolemaan. Myös merimiehet ovat keräilleet ihoonsa tatuointeja osoituksena eletystä elämästä ja matkatuista mantereista. Esimerkiksi lohikäärme symboloi Kiinaa. Lähde: HOP -Älä käytä mielellään alkoholipitoisia desifiointiaineita tatuoinnin hoitamiseen, koska nämä kuivattavat ihoa, tuhoavat suojaavat bakteerit ja vaurioittavat jo parantunutta ihokudosta. -Vältä hankaavien vaatteiden käyttämistä. -Haavavoiteeksi käy esimerkiksi Helosan. Lähde: Ironbeard Tattoo, Rovaniemi Sivut: www.ironbeardtattoo.com Meili: jari@ironbeardtattoo.com GSM: 050 543 0002 Arska Ikä: 28 v. Ammatti: Lävistäjä Kauan alalla: 8 v. Työpaikka: Tuccapaja

19 Rovaniemi-Kemi Aloitimme matkamme Rovaniemeltä autolla kohti Kemiä perjantaina 2. helmikuuta ja seuraavana päivänä oli vuorossa Tornio. Perille päästyämme pysähdyimme saman tien matkan varrelle sattuvaan Kemin uuteen kauppakeskukseen Coronaan. Käväisimme muutamissa vaateliikkeissä, mm. VeroModa, Pukumies, Lindex, Kappahl, Dressman ja Subway. Vaatetarjontaa oli siis ihan mukavasti ja löysimmekin ihan kivasti tarpeellista ostettavaa. Kenkäfaneille oli liike nimeltä Mekka, jossa oli mitä ihanimpia kenkiä. Käsine & Laukku liikkeestä bongasimme muutaman söpön laukun. Kun ostokset oli tehty, kävimme evästämässä Pressossa ja totesimme heti, että siellä oli erinomaista palvelua. Oikein positiivista! Seuraavaksi hyppäsimme jäiseen autoon ja lähdimme etsimään hotelliamme, Palomestaria. Se löytyikin aika helposti, sillä se sijaitsee aivan Kemin keskustassa kaikkien menopaikkojen välittömässä läheisyydessä. Hotellissa on mahdollisuus käydä solariumissa edulliseen (3,5 euroa) hintaan ja saunominen onnistuu maanantaista lauantaihin naisten ja miesten omilla vuoroilla. Todella hyvä asia hotellissa oli ystävällinen ja asiakkaista huolehtiva palvelu. Kun laukut ja muut kamppeet oli heitetty hotellihuoneeseen, jatkoimme matkaa shoppailun merkeissä. Heti kadun toisella puolella sijaitsi Citykulma ja Prima, jotka koostuivat pikkuputiikeista. Citykulman liikkeistä kävimme My Doriksessa, Sauvon kengässä ja Tradehousessa. My Doriksen hinta-laatutaso on korkealla ja valikoimaa on Tytöt tahtoo pitää hauskaa Teksti: Laura Hämäläinen ja Iina Juurikko Tammikuun Roihussa oli esitelty baaritarjontaa Kemistä. Varmasti täkäläinen yöelämä on tuttua paikallisille. Siispä päätimme testata nämä kyseiset baarit läpi ulkopaikkakuntalaisen silmin, mutta tällä kertaa tyttöjen näkökulmasta. runsaasti. Sauvon kengässä ihastelimme alennuskenkiä sekä laukkuja ja Tradehouse pysähdytti meidät erikoisuudellaan sillä tarjonnan vaatteet olivat valtavirrasta poikkeavia. Vaatteiden lisäksi Tradehousesta löytyi mm. napakoruja. Citykulman jälkeen päädyimme Seppälään penkomaan edullisia alusvaatteita: niitä vaan yksinkertaisesti ei voi olla ikinä liikaa. Jotta iltamme saisi lisäpotkua, matka jatkui Alkoon ja Euromarkettiin ja sen jälkeen kiiruhdimme hotelliin valmistautumaan illanviettoa varten. Baarikierros, Kemi Kun baarikuteet oli vaihdettu, nenät puuteroitu sekä skumppapullo juotu, lähdimme tutustumaan hotellin alakerrassa sijaitsevaan olutravintolaan. Vaikkemme itse niin oluenystäviä olekaan, niin täytyy kyllä myöntää, että ravintola ansaitsee erikoismaininnan erittäin laajasta olutvalikoimasta. Olutlistasta voi katsoa ja valita haluamansa olutmerkin ja olutkirjaan voi antaa kommentin maistamastansa oluesta. Eli jos oluesta tai whiskystä diggailee, niin tämä on teille oikea paikka. Koodi Seuraavaksi oli vuorossa Koodi, joka nimestä poiketen ei ole mikään yökerho, vaan pikemminkin istuskeluja seurustelumesta. Koodi vaikutti erittäin viihtyisältä ja ehkäpä mahdolliselta aloittelupaikalta. Siellä myös järjestetään paljon viihdykettä monille eri illoille, esimerkiksi keskiviikkona opiskelijatarjouksia, torstaisin drinkkitarjouksia, perjantaisin joskus stand up-iltoja, lauantaisin hevikaraokea ja livebändejä. Koodin asiakaskunta koostuu pääasiassa 20-30-vuotiaista opiskelijoista. Hullu Pohjola Matka jatkui Hulluun Pohjolaan, jonka totesimme kyllä olevan aikamoinen monitoimimesta. Se koostuu neljästä eri puolesta, jotka kaikki ovat saman katon alla: Urheilupuoli, Texmex-ravintola, Suomipop-baari ja yläkerran yökerho. Tämä on siis kokonaisuudessaan aika toimiva paketti, jokaiselle jotakin. Urheilupuolella soi rock ja isoista screeneistä saattoi seurata ajankohtaisia pelejä. Paikan ulkonäkö oli myös kiinnostava, sillä siellä oli käytetty pelaajien paitoja sisustustarkoituksessa. Vieressä sijaitseva ravintola tarjoilee ruokia yömyöhään, joten nou hätä jos nälkä pääsee yllättämään. Menimme itsekin sinne syömään ja meillä oli aika vaativat toivomukset, haluttiin annos puoliksi ja kaiken lisäksi vielä molemmat erilaisilla lisukkeilla. Noh, meille sitten tuli räätälöity annos toiveittemme mukaan ja hintana oli 5 euroa. Olutkin otettiin puoliksi ja saatiin se kahteen lasiin. Eli erittäin ystävällistä ja hyvää palvelua, bravo! Ravintolassa soi letkeää suomipop-musaa ja sisustus oli persoonallinen ja maanläheinen, sellainen hirsimökkityylinen. Yläkerran yökerho aukesi yhdeltätoista ja se oli kyllä hienon näköinen paikka. Valot olivat upeat ja tanssilattia oli iso. Seinälle oli videotykillä heijastettu upeita kuvioita, jotka sopivat yökerhon tyyliin kuin piste iin päälle. Hullussa Pohjolassa voi varmasti viettää monet hyvät bileet, siitä olemme varmoja. Cemia Night Club Jos kaipaa biletystä tyylikkääseen tapaan, niin Cemia on luxus vaihtoehto. Sisustus on erittäin hienostunut, seinillä on helmiverhoja, katossa kristallikruunuja, privatetiloja. Cemian tilat ovat suhteellisen pienet, mutta kalustus on tehty avarasti. Glamouria ei tästä paikasta puutu. Nemo Seuraavaksi oli vuorossa Nemo, jonka olimme kuulleet uudistautuneen vastikään. Sisustus oli kyllä sen mukainen, se muistutti hieman kreikkalaistyylistä arkkitehtuuria tai hieman vedenalaista Atlantista. Paikka vaikutti erittäin nuorekkaalta ja modernilta, värit olivat vaaleita ja sisustus oli tehty avartavasti. Tanssilattian erikoisuutena huomasimme tangon, joka kyllä vaikutti hauskalta lisältä loppuillan mahdollisiin kuumiin tanssituokioihin. Nemossa oli lisäksi pieni erillinen hiljainen tila, joka tullaan muuttamaan viptilaksi. Lisäksi baarista löytyy uutuutena pienehkö rock-puoli. Nemo vaikutti kokonaisuudessaan hyvältä biletyspaikalta ja musiikkikin sai tanssijalan vipattamaan. Night Life Viimeisenä, mutta ei vähäisenä paikkana päädyimme Night Lifeen, joka osoittautui kunnon yökerhoksi. Siellä oli hämärää sekä hienot valotehosteet tanssilattialla. Yläkerrasta löytyi istumapaikkoja eli eräänlainen lepotila, josta pystyi seuraamaan alapuolen tanssilattian meininkiä. Tanssilattia oli melko pieni suhteutettuna tanssijoiden määrään. Tilaa oli suurennettu peileillä, jotka kiersivät tanssilattiaa. Musiikki Night Lifessä oli trendikästä ja tanssittavaa. Meillä ainakin oli hauskaa! Aamu shoppailua Herättyämme menimme Kauppakeskus Primaan jatkamaan eilen alkanutta shoppailukierrostamme. Priman liikkeistä pyörähdimme VeroModassa, Kemin laukussa ja Subwayssa. VeroModassa valikoima oli aika pieni, mutta Kemin laukussa valikoimaa oli paljon ja kaiken lisäksi laukkuale! Pidimme paljon laukuista, sillä ne olivat sekä ihania että erikoisia. Merkkilaukkujakin löytyi alennuksesta mm. Björn Borg ja Daniel Ray. Kauppakeskus Priman alakerrasta löytyi Subway, joka oli vesivahinkonsa takia laittanut useita tuotteitaan huimaan alennusmyyntiin. Valikoimaa liikkeessä on paljon, mm. kenkiä ja vaatemerkeistä löytyy: Esprit, DTC, Select, Gsus ja Jack&Jones. Kemi-Tornio Matka Tornioon meni todella nopeasti, ei silti niin nopeasti, että olisimme ehtineet kauppoja kiertämään, mikä oli suuri harmi. Onnistuimme silti löytämään ruokakaupan, josta ostimme pientä syötävää. Tornion Kaupunginhotelli Tornion majapaikkamme oli Tornion Kaupunginhotelli. Hotelli oli todella upea: mukavat huoneet, siisti sisustus, valoisa ja hyvässä kunnossa. Pohjakerroksessa olevassa uima-altaassa on mahdollisuus aamu-uintiin. Myös saunominen onnistuu. Biljardia pääsee pelaamaan hintaan 5 euroa /tunti. Baarikierros, Tornio Umpitunneli Umpitunnelissa kiinnostuksemme herätti Ladies Night Only -tapahtuma. Tarjolla oli pientä purtavaa ja arvontaa sekä esittelyssä oli tuoksuja, kauneushoitoalan juttuja, kampaamotuotteita kampauksineen, tatuointeja, alusvaatteita, Joe Blascon meikkejä, kuntosaliohjelma, paljettivöitä ja pashminoita sekä lopuksi upea muotinäytös. Itse ravintola oli maalaishenkinen, kenties hieman varttuneemmalle väelle suunnattu. Tapahtuman naiset olivat todella laittautuneet parhaimpiinsa. Kaupunginhotellin baarikierros Kaupunginhotellin oma yökerhotarjonta oli kirjoltaan hyvin laaja, sillä jokaiselle tuntui löytyvän jotain ikähaarukasta päätellen. Kaikki eri osat oli yhdistetty yhdeksi isoksi ja sokkelomaiseksi kokonaisuudeksi Kaamoksen Kaatajaiset -tapahtuman takia. Ensin päädyimme Bonaparteen, joka oli ennemminkin vanhemman väen paikka valsseineen ja muine perinteisine tansseineen. Kaatajais -tapahtuman kunniaksi Hunksit esiintyivät siellä ja jouduimme ihmisvyöryn uhreiksi. Umpitunnelista Naisten illan jatkoille lähteneet olivat kaikki samassa paikassa ja monelle tuntui olevan elinehto olla eturivissä Hunksien esiintyessä. Siitä seurasi paljon mustelmia, kiharoiden suoristumista ja valitusta siitä, kuka talloo tai tönii kenenkin mitä osaa. Tönimisestä suivaantuneina siirryimme rauhoittumaan nuorille suunnattuun discotyyppiseen Paradiseen, josta mainittakoon baaritiskillä soittava dj, hienot taulutelevisiot, videotykit seinillä ja valotähdet lattiassa, hengailutilat ja tietysti tanssitila. Tanssilattia oli yökerhon muuhun tilaan nähden pieni, sillä istumapaikkoihin oli selvästi panostettu enemmän. Tunnelma yökerhossa oli viihtyisä ja tulipa tanssittua paljon, joten musiikissa ei ollut valittamista. Pistäydyimme myös Tahitissa, jossa musiikkina raikui suomipop. Peleistä pitäviä varten oli pelipöytä. Tanssitilaa ei ollut paljon, mutta riittävästi pienemmälle väkijoukolle. Itse hotellin ravintola oli viihtyisä ulkoasultaan. Ja kyllä tytöillä oli hauskaa! Kaikki kiva päättyy aikanaan ja niin tyttöstenkin aika viikonloppuviihdykkeiden parissa tuli päätökseen. Kemin ja Tornion miehet yllättivät meidät positiivisesti tarjoamalla drinkkejä ja olemalla avuliaita tiedonlähteitä ja hyvää seuraa. Vihjeitä vastaavien kommelluksien varalle: 1. Tsekkaa hotellin palvelujen tarjonta heti hotelliin tultua, ei lähdettäessä. Syy: jos vaikka haluat käyttää palveluja, on hyvä tietää niiden olemassa olosta. 2. Ollessasi vessassa älä avaa irtonaista painavaa vyötä vessanpytyn päällä. Syy: vyö tippuu pyttyyn ja aiheuttaa koomisia selittelytilanteita. 3. Käsilaukkua ei kannata tiputtaa lavuaariin samalla kun pesee käsiä. Syy: Se kastuu ja kuka nyt sellaista haluaisi. 4. Lehteen tulevia valokuvia kannattaa ottaa siinä vaiheessa iltaa, kun kameran piippausääni ei vielä kuulosta maailman hauskimmalta asialta. Syy: Hymyrajoitus olisi ollut kohdallaan tai naamari. muoti roihu maaliskuu 2006

20 musiikki Jou! Olemme palstallamme huomioineet Suomi-levyn ohella lähestulkoon aina Pohjois-Kaliforniasta ja Texasista tulevaa räppiä, joten näin alkavan kevään kunniaksi esittelemme artisteja muualta kuin edellä mainituilta alueilta. Esittelyssä on räppibasaa Las Vegasista, Denveristä, Miamista ja Clevelandista. Ja jotta paikat on mestoja, meillä on Rauhantekijä Torniosta. Wöörd! Jenkkiuutuus Space Hog The Boss Vegas Hog Livin (2005) Space Hog The Boss saa kunnian olla ensimmäinen artisti tällä palstalla, joka tulee kasinokaupunkina tutuksi tulleesta Las Vegasista. Parin biisinäytteen perusteella tilattu Avaruuskarju ei tuota pettymystä. Positiiviseksi yllätykseksi lätty tarjoaa leppoista player & hustle henkistä rallattelua 20:n kappaleen verran. Biisit ovat hyvin tuotettua kamaa, jotka toimivat Space Hogin läppien ja hyvän äänen kanssa. Taustoissa on selvää länsilaidan-soundia, joissa on silti jotain omaa ja erilaista, mistä irtoaa lisäpojoja tälle Vegasin pelurille. Yleisesti tuntemattomampi Hooggi, ei ilmeisesti kuitenkaan ole mikään eilisen teeren sähläri, kun on saanut haalittua levylle kohtalaisen vierailijakaartin: Yukmouth ja Numskull Lunizista, B-Legit, Bad Azz, Dru Down, Bone Thugs-n-Harmony sekä liuta muita tuntemattomampia nimiä. Hittibiisiaineksia on monessakin kappaleessa, mutta parhaimmat ovat: Fast Lane, jossa avaruusolio kurvaa kaistalta toiselle pitkin Vegasia, Hog Livin, jossa karjuelämää mukana elämässä on B-Legit ja All About My Dollars, jossa dollareita ei todellakaan tungeta sukanvarteen. Hieman koskettavampaa linjaa tarjoaa kappale Strictly for My Grind, jossa Bone Thugsin pojat sylkee riimiä helevetin timmisti ja juuri sopiviin gangsta-biitteihin. Tough shit! Kuukauden hämäräperäinen Black Hole Posse Sounds of a Murder (1996) Nimestä lähtee heti kättelyssä ylävitonen niin että heilahtaa ja samoin kannesta. Tällä kertaa hieman hämärämpää matskua tulee keskeltä USA:ta Denver, Coloradosta. Voi sanoa ihan suoraan, että Denveristä ei ole tullut mitään tunnettua räppiä tähän päivään mennessä, vaan pikemminkin tuntemattomampaa hörhöilyä, jonne Black Hole Possekin sijoittuu. Mustareikäposse ei tee ihan perinteistä räppiä, mutta ei myöskään mitään Über -erikoista, vaan tunkkaista ja murhanhimoista biittien ollessa yksinkertaisia ja konstailemattomia, täytettynä annoksella synkkyyttä eli Black Holea. Kun levyn 13:sta raidasta laittaa avausbiisin My Glock soimaan, niin sen mukavan leppoinen kertsi antaa esimakua tulevasta: How many niggas can I part with my Glock / one, two, three.... ja teema jatkuu samana loppuun asti ja alitajunnassa tuntuukin, että joku helvetin murhaaja olisi perässä koko ajan. Kappale Killin 4 This Shit lähtee näin: Its Black Hole till I die / so why should I / give a fuck about dem fools from the other side / dem niggas run up they get fuck up I leave dat ass stuck / full of bucks / seven shots from the glock you better raise up / and act like you know coz I m that nigga you can t get wit / I get wicked when I kick this / up and down your block with a 44. Että näin letkeissä tunnelmissa liikutaan Denverin huudeilla ja kuten sanottua, sairas basa jatkuu hamaan loppuun asti. Lätyltä löytyy sentään myös muutama hieman menevämpikin ralli, kuten kipaleet Can t Fuck Wit Me, Give It Up ja Get Mines, joiden taustoissa on edes hitunen melodiaa. Mutta niinhän siinä taas kävi, että kun levyä oli kuunnellut muutaman kerran läpi, niin sehän perkele alkoi kuulostamaan helvetin hyvältä. On se sen verran hämärää, erilaista ja hyvää... Ps. Kanteen olisi vielä sopinut lapio ja toinen jätkistä olisi kaivanut sillä ruumista ylös haudasta. Netistä ei löydy oikein mitään tästä Black Hole Possesta, mutta soppii yrittää. It s Black Hole till I die!!! Kuukauden suomiuutuus Rauhantekijä Suggestio (2006) Tämänkertainen suomipläjäys tulee från jätte kiva Torneå. Jo kymmenisen vuotta hiioppia väsännyt Rauhantekijä alias Peacemeikkeri on työstänyt ihmisten ilmoille Suggestio-albumin. Skitteineen ja introineen levyltä löytyy mojovat 24 biisiä, joten kuunneltavaa on täyslaidallinen. Levyllä otetaan kantaa kovalla kädellä maailmassa pieleen menneisiin asioihin ja Rauhantekijä tarjoaakin omaa reseptiä siihen, kuinka asiat laitetaan poikki ja pinoon tällä paskalla pallolla. Mutta myös rauhallista meininkiä on saatavilla mm. kappaleessa Ota elämästä kiinni, jossa vietetään hyvin eväin laatuaikaa Tornion luonnonkauniissa maisemissa. Mukavaa! Lisäksi levyä kuunnellessa voi bongata kehoituksen, jossa kaiken maailman äpärien käsketään painua sinne, minne aurinko ei paista. Eli tarjolla on varmasti kaikille jotain asiaa ja se tuokin mukavan säväyksen levylle. Taustat ovat kaikin puolin kondiksessa ja huomaa, että New Yorkin ja Jamaican -läksyt on luettu ja kuunneltu hyvin. Jos pitää vanhasta Nyki/Jamaica -soundista, niin ei tarvitse pelätä, että joutuu repimään puuvillahousut, sillä juurikin levy on kyllästetty. Levyn nimenä Suggestio on onnistunut valinta ja se on varmasti oikea määritelmä kuvaamaan levyn sisältöä. Hyvä Tornio! http://luomustudio.cjb.net/ Kuukauden klassikko Bone Thugs-n-Harmony Creepin on ah come up (1994) Legendaarisen gangsta-groupin N.W.A.:n perustajan, Eazy-E:n löytö Bone Thugs-n-Harmony iski suoraan jenkkien listoille Cleveland, Ohiosta vuonna '94 debyyttisinglellään Thuggish Ruggish Bone. Tästä Krayzie Bonen, Wish Bonen, Layzie Bonen, Bizzy Bonen ja Flesh'n'Bonen muodostamasta viisikosta muodostui 90-luvun puolivälin yleinen vitsi ja vihanpidonkohde hiphop-maailmassa. Muun muassa Los Angelesista kotoisin ollut Project Blowed-posse väitti Bonen "baitanneen" heidän tyylinsä ja samoja plagiointisyytöksiä heitti ilmaan useampi räppäri Memphisistä. Oli miten oli, Bonen debyytti-ep Creepin on ah come up jäi yhtyeen ainoaksi varteenotettavaksi kiekoksi ensimmäisen kokopitkän E.1999 Eternalin ollessa jo täyttä kuraa. Creepin on ah come up alkaa Marvin Gayen Heard it through the grapevineen perustuvalla Introlla, jossa Bone hehkuttaa kotikaupunkiansa, kun taas hittibiisi Thuggish Ruggish Bonen introssa sämplätään baptistisaarnaaja/äänekästä gangstarap-vastustajaa Calvin Buttsia : "We're not against rap, we're not against rappers, but we are against those thugs". Bonen sällien tekstit eivät poikenneet muiden aikansa hardcore-räppäreiden lyriikoista kertoen aseista, päihteistä ja muijista. Bonen vahvuus (ja samalla heikkous) olikin nopea ja harmoninen räppityyli, josta oli vaikeaa saada selvää, vaikka biisit oli tyypännyt useita kertoja läpi. Ja syykin on selvä: Bonen tekstit ovat käsittämätöntä hölynpölyä, josta mieleen tulee, että noinkohan äijät on pajauttaneet aivonsa liejuksi jo nuorina poikina. Tai sitten jenkit on vaan niin tyhymiä Bone Thugs-n-Harmony löi läpi aikana jolloin Jenkkilän valkoinen teiniyleisö alkoi kuluttaa gangstahammastaan ennennäkemättömin määrin samalla nostaen hiphopin countryn ohi myydyimpänä musiikkina. Oppi-isänsä Eazy-E: n vaikutus kuuluu läpi Ep:n, joka tosiaan jäi Bonen ainoaksi hyväksi levyksi. Eazy siirtyikin paremmille gangbanging-maille noin vuosi tästä kuollessaan aidsiin ja Bonen surkea musiikillinen tulevaisuus oli sinetöity! Harmi, sillä alku ei olisi voinut olla parempi. Ja kunnes Bone Thugs-n-Harmony löytää jälleen vuoden 1994-henkensä, voidaan vain nauttia tästä vallan mukavasta kiekosta, joka kaikessa puolen tunnin mitassaan pesee heidän nykypäivän 70-minuuttiset kiekot kevyesti. www.bonethugsnharmony.com Kuukauden kokoelma J-Shah Tehran & Beyond Mixtape (2005) Aurinkoisesta Miamista saapuva J- Shah pläjäytti loppuvuodesta 05 mixtapellisen verran räppiä tuonen palstallemme sitä vähemmän tunnettua, mutta senkin edestä hyvin potentiaalista ja ammattitaitosta basaa. Tämä kertoo AmeriKKKasta tulevan varteenotettavaa räppiä, vaikka nimeä ja rahaa taustalla ei olisikaan. Persialaisjuuret omaava J-Shah ei jää kuuluisempia ja rikkaampia kollegoitaan jälkeen taidoissaan. Tehran & Beyond edustaa nopeasti väsättyjä mixtaperalleja, joista ei puutu raikkautta ja tiukkaa räppiä. Rytmit ovat lainabiittejä, jonka pyörittämisestä vastaa Dj Tech Neek ja nauhan juontaa jamppa nimeltä Lendo Calrissian. Tehran & Beyond Mixtape jää ikävä kyllä hieman vaisuksi kiekaisukseksi, josta kokonaisuus puuttuu. J-Shahin flow on tyypilliseen jenkkityyliin asiallisen toimiva, toisin kuin esim. kotoisassa Suomessa, jossa kaikki kykenevät räppäämään, vaikka kaikkien ei todellakaan tarvitsisi tehdä niin. Pieni miinus kiekolla on myös kannanoton vähyys, kun ajattelee J-Shahin persialaisia juuria ja nykyamerikkkan hallituksen suhtautumista muslimivähemmistöihin. Nauhan kahdestatoista raidasta sentään viimeinen Smooth G z tekee poikkeuksen muuten rahanteon sun muun perushepailun ympärille keskittyvän lyriikan lomassa. Smooth G z:ssa vierailee niinikään persialaiset juuret omaava kolmikko: Prince Payumy, CO2 ja Antimeini. Varmaan ihan kohtuullista matskua persialaisnuorten suosimiin kahviloihin, mutta kylmään Suomeen tämä mixtape voi olla liian sekavaa sillisalaattia. Lyhyesti sanottuna J- Shah:n räppi toimii, vaan biitit ja biisit ei. Mutta käykää silti tarkastaan tilanne! Me jäämme odottamaan kokopitkää. http://www.myspace.com/ javidshahaolcom roihu maaliskuu 2006 Jos tuntuu, että tarvitsisi jonkinmoisen peräruiskeen sinne pohjoisen alkavaan kevääseen, niin ei muuta kuin avaruuskarju tilaukseen. On nimittäin hyvä levy! Eikä kannata yllättyä jos tulee printable cd-r -levy, nimittäin tänne tuli. www.neversatisfiedentertainment. com