OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN JULKAISUJA 217. Kaijus Ervasti

OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN JULKAISUJA 217 Kaijus Ervasti RIIDAT KÄRÄJÄOIKEUKSISSA Empiirinen tutkimus riita-asioista ja oikeudenkäyntikuluista ENGLISH SUMMARY DISPUTES IN DISTRICT COURTS An Empirical Study of Disputes and Legal Costs Helsinki 2005

Esipuhe Tässä tutkimuksessa on kartoitettu vuonna 2003 voimaan tulleiden siviiliprosessia koskevien muutosten vaikutuksia. Samalla on pyritty selvittämään vuoden 1993 alioikeusuudistuksen pitkän aikavälin vaikutuksia sekä tuottamaan perustietoa riitaprosessista. Erityisesti on tarkasteltu oikeudenkäyntikulujen kehitystä. Aineistona tutkimuksessa on käytetty riita-asioiden oikeudenkäyntiasiakirjoja vuodelta 2004. Tutkimus on osa vuonna 1994 alkanutta siviiliprosessin toimivuutta ja alioikeusuudistuksen vaikutuksia koskevaa tutkimusprojektia. Vuonna 1995 kerättiin myös oikeudenkäyntiasiakirjoja pääkäsittelyyn edenneistä riitaasioista, joihin tämän tutkimuksen aineistoa on voitu verrata. Aiemmissa tutkimuksissa siviiliprosessia on tarkasteltu myös tuomareille ja asianajajille tehtyjen kyselyiden ja haastatteluiden avulla. Näin on voitu muodostaa yleiskuva riitaprosessin kehityssuunnista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tutkimusaineiston tilastollisessa käsittelyssä on avustanut oikeustieteen ylioppilas (nykyisin OTM) Elina Castrén. Tutkimuksen taitosta ja graafisesta ulkoasusta on huolehtinut osastosihteeri Eira Mykkänen. Englanninkielisen tiivistelmän on laatinut OTT Vivan Storlund. Helsingissä 1. päivänä joulukuuta 2005 Kaijus Ervasti tutkija

SISÄLLYS 1 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSAINEISTOT... 1 1.1 Tutkimuksen tavoitteet... 1 1.2 Tutkimusaineistot... 3 2 VUODEN 2003 SIVIILIPROSESSIN MUUTOKSET... 11 2.1 Lähtökohtia... 11 2.3 Keskeiset muutokset... 13 3 RIITA-ASIOIDEN MÄÄRÄLLINEN KEHITYS... 17 3.1 Juttumäärien kehitys... 17 3.2 Käsittelyajat... 20 4 KIRJALLISESSA VALMISTELUSSA RATKAISTUT RIIDAT (OK 5:27a).. 25 4.1 Uudistuksen sisältö... 25 4.2 Kirjallisessa valmistelussa ratkaistut tapaukset... 26 5 PÄÄKÄSITTELYYN EDENNEET RIIDAT... 31 5.1 Tuomioistuimen kokoonpano ja käsittelykerrat... 31 5.2 Asianosaisyhdistelmät... 33 5.3 Riita-asian taustalla oleva oikeussuhde... 35 Asumiseen liittyvät riidat... 36 Parisuhteeseen liittyvät riidat... 40 Työsuhteeseen liittyvät riidat... 42 5.4 Asiamiehen tai avustajan käyttäminen... 44 5.5 Kantajan kanne ja tuomioistuimen ratkaisu... 46 Kantajan kanne... 46 Riidanalaisen intressin suuruus... 46 Jutun voittaminen... 49 5.6 Todistajat... 53 5.7 Pöytäkirja ja tuomio... 54 6 OIKEUDENKÄYNTIKULUT... 61 6.1 Vaaditut kulukorvaukset... 61 6.2 Tuomitut kulukorvaukset... 70 6.3 Julkinen oikeusapu... 80 7 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JA KESKUSTELUA... 87 LIITETAULUKOT... 93 KIRJALLISUUS JA LÄHTEET... 111 SUMMARY... 113

1 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSAINEISTOT 1.1 Tutkimuksen tavoitteet Vuoden 1993 joulukuussa tulivat voimaan uudet riitaprosessia ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat säännökset (L 1052 1067/1991). Alioikeusuudistuksen myötä suomalainen riitaprosessi uudistui perusteellisesti. Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa uudistuksen vaikutuksia on seurattu monipuolisesti. Riitaprosessia on seurattu yleisesti ja lisäksi on tehty erillistutkimuksia oikeudenkäyntikuluista, lautamiesjärjestelmästä ja käräjäoikeuksien sovintomenettelystä. 1 Alioikeusuudistuksen toteutuneista vaikutuksista on saatu runsaasti tietoa. Seuranta on vaikuttanut myös korjaustoimenpiteisiin ja lainsäädäntömuutoksiin, joilla havaittuihin ongelmiin on pyritty tarttumaan. Samalla on saatu runsaasti perustietoa siviiliprosessista käräjäoikeuksissa. Vuonna 1999 oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevia säännöksiä muutettiin jälleen (L 368/1999). Uudistuksen tavoitteena oli alentaa oikeudenkäynnin osallisten kuluriskiä, joka oli kasvanut vuoden 1993 uudistuksen myötä. 2 Vuoden 2003 alussa tulivat voimaan uudet siviiliprosessia koskevat muutokset (L 768/2002). Muutosten tavoitteena oli virtaviivaistaa oikeudenkäyntiä siten, että siitä tulisi joutuisampi ja halvempi. 3 Muutosten taustalla oli se, ettei vuoden 1993 uudistus johtanutkaan aikaisempaa nopeampaan ja halvempaan prosessiin. Alioikeusuudistuksen jälkeen on uudistettu myös oikeusapujärjestelmä (L 257 272/2002), lakkautettu asunto-oikeudet (L 597 598/2002) ja muutettu oikeudenkäyntikulujen määräytymistä huoneenvuokra-asioissa (L 601/2002). Oikeusapu-uudistuksen tavoitteena oli luoda yhtenäinen oikeusapujärjestelmä sekä laajentaa oikeusapuun oikeutettujen kansalaisten 1 Ks. Ervasti 1994a, Ervasti 1997a, Ervasti 1997b, Jaakkola & Vuorinen 1997, Ervasti 1998, de Godzinsky & Ervasti 1999, Ervasti & Kallioinen 2003, Ervasti 2004a. 2 HE 197/1998 vp, 12 13. 3 HE 32/2001 vp, 16 17.

2 piiriä. 4 Näin pyrittiin alentamaan prosessikynnystä. Asunto-oikeudet taas lakkautettiin, koska katsottiin asunto-oikeuksien perustamiseen johtaneiden syiden poistuneen. 5 Lisäksi oikeudenkäymiskaareen (OK) on tehty lukuisia yksittäisiä muutoksia liittyen muun muassa turvaamistoimiin (L 688/2003), oikeudenkäynnin kieleen (L 425/2003) sekä todisteluun (L 461/2003, L 360/2003). Näillä kaikilla muutoksilla on ollut vaikutuksia siihen, millaiseksi nykyinen riitaprosessi on muotoutunut. Hovioikeusmenettely uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 1998 (L 165 169/1998), jolloin se muutettiin sopivaksi uuden alioikeusprosessin kanssa. Lisäksi hovioikeusmenettelyä uudistettiin vuonna 2003 (L 381/2003) ja käyttöön on otettiin ns. seulontamenettely. Uudistuksen tavoitteena oli tehostaa ja keventää hovioikeusmenettelyä sekä vähentää hovioikeudessa asianosaisille aiheutuvia kustannuksia. 6 Vuonna 1995 Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa kerättiin oikeudenkäyntiasiakirjat 621:sta pääkäsittelyyn edenneestä riita-asiasta. Tuolloin saatiin monipuolista perustietoa riitaprosessista kuten riideltävän intressin suuruudesta, asianosaisista, oikeudenkäyntikuluista, jutun voittamisesta, asiamiehen käyttämisestä ja todistajien lukumäärästä. 7 Alioikeusuudistuksen jälkeen tarvittiin välitöntä palautetietoa, kuinka prosessi toimii ja mitä vaikutuksia uudistuksella oli. Alioikeusuudistuksessa on kuitenkin kyse hyvin isosta muutoksesta, jonka toteutuminen kestää pitkän aikaa. Voi sanoa, että uudistuksen toteutuminen edellyttää koko tuomari- ja tuomioistuinkulttuurin syvällistä muuttumista. Sen vuoksi uudistuksesta tarvitaan monipuolista pitkän aikavälin seurantaa. Uudistusta onkin sittemmin seurattu tuomareille ja asianajajille suunnattujen kyselyiden ja haastatteluiden avulla. Kattavia oikeudenkäyntiasiakirja-aineistoja uudistuksesta ei kuitenkaan ole 2000-luvulla kerätty. Kun riitaprosessia uudistettiin jälleen vuonna 2003, eduskunnan lakivaliokunta edellytti, että myös kyseisen uudistuksen vaikutuksia seurataan. 8 Samalla on tarpeen tutkia, millaiseksi riitaprosessi on kokonaisuudessaan muotoutunut lukuisten eri muutosten ja uudistusten yhteisvaikutuksen tuloksena. Riitaprosessista ja oikeudenkäyntikuluista on käyty myös runsaasti julkista keskustelua ja niitä koskeville tiedoille on voimakas yhteiskunnallinen tarve. Kokonaisuudessaan tämän tutkimuksen tavoitteena on: 4 HE 82/2001 vp, 46 47. 5 HE 31/2001 vp, 6 7. 6 HE 83/2001 vp, 14 15, HE 91/2002 vp, 24. 7 Ks. Ervasti 1997a ja Ervasti 1997b. 8 LaVM 12/2002.

1) Tuottaa perustietoa riitaprosessista ja sen kehityssuunnista kuten juttujen ominaislaadusta, asianosaisista, oikeudenkäyntikuluista ja jutun voittamisesta. 2) Selvittää vuoden 1993 alioikeusuudistuksen pitkän aikavälin vaikutuksia. 3) Selvittää vuonna 2003 voimaan tulleiden muutosten vaikutuksia riitaprosessiin. 4) Luoda kokonaiskuva siitä, millaiseksi riitaprosessi on muotoutunut lukuisten uudistusten ja muutosten jälkeen. Tutkimuksessa on keskitytty pääkäsittelyyn edenneisiin riita-asioihin. Tässä ei siis ole käsitelty esimerkiksi hakemusasioita. Tutkimus on myös yleiskatsauksellinen, eikä yksittäisiin asiaryhmiin voida perehtyä kovin laajasti. Tavoitteena on lähinnä valaista riitaprosessin yleisiä piirteitä sekä keskeisiä kehityssuuntia. Erityisesti on pyritty analysoimaan oikeudenkäyntikulujen kehittymistä, koska niiden hillitseminen ja prosessikynnyksen alentaminen on ollut yksi keskeisiä oikeuspoliittisia tavoitteita viimeisten vuosien aikana. 3 1.2 Tutkimusaineistot Tutkimuksessa on käytetty tutkimusaineistoina Tilastokeskuksen tilastoja sekä riita-asioiden oikeudenkäyntiasiakirjoja. Tilastokeskuksen tilastojen avulla pyritään luomaan yleiskuva riita-asioiden kehityksestä ja niiden käsittelyajoista. Oikeudenkäyntiasiakirjojen avulla taas pyritään luomaan yksityiskohtaisempi kuva riitaprosessin piirteistä ja kehityssuunnista. Tilastokeskuksen tilastojen avulla on esitetty tietoja riita-asioiden määrän kehityksestä alioikeusuudistuksen jälkeisenä aikana. Niiden avulla kyetään kuitenkin luomaan vain yleiskuva kehityksestä, koska tilastoista puuttuu monia keskeisiä oikeudenkäynnin piirteitä kuvaavia tietoja. Esimerkiksi intressin suuruutta tai oikeudenkäyntikulujen rahamäärää ei saada oikeustilastoista. Lisäksi on tarkasteltu käsittelyaikoja eri puolilla maata ja eri kokoisissa käräjäoikeuksissa. Vuoden 2004 alusta kerättiin käräjäoikeuksista kaikkiaan yhteensä 362 riita-asian oikeudenkäyntiasiakirjat. Kaikista Suomen käräjäoikeuksista pyydettiin pääkäsittelyssä ratkaistujen riita-asioiden asiakirjat ajalta 1.1.2004 27.2.2004. Lisäksi kerättiin kaikkien sellaisten riita-asioiden asiakirjat, joissa asia on ratkaistu oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27a :n perusteella kirjallisessa valmistelussa. Aineistoon ei sisällytetty muita val-

4 misteluvaiheessa ratkenneita tai sovintoon päättyneitä asioita eikä myöskään riitaantuneita hakemusasioita. Tutkimuksessa asia katsottiin ratkaistun OK 5 luvun 27a :n perusteella kirjallisessa valmistelussa vain silloin, kun tuohon lainkohtaan oli päätöksessä nimenomaisesti viitattu. Ongelmia aiheuttivat muun muassa sellaiset tapaukset, joissa pääasia oli sovittu oikeudenkäyntikulukysymyksen jäädessä riitaiseksi. OK 21 luvun 14 :n 1 momentin mukaan ratkaisu oikeudenkäyntikuluista on annettava samalla, kun tuomioistuin ratkaisee asian. Jos pääasia ratkaistaan valmistelussa, voidaan samalla antaa ratkaisu oikeudenkäyntikuluista, vaikka ne olisivat jääneet riitaisiksi. Näin ollen lähtökohtaisesti tällaisia tapauksia ei ole otettu aineistoon. Joissain tällaisissa ratkaisuissa käräjäoikeudet ovat kuitenkin viitanneet myös OK 5 luvun 27a :ään. Jos tällainen viittaus on esiintynyt, tapaus on sisällytetty aineistoon. Oikeudenkäyntiasiakirjoista on voitu saada tietoa asianosaisista, heidän vaatimuksistaan, oikeudenkäyntikuluista sekä itse prosessista. Kun vastaavanlainen aineisto on kerätty käräjäoikeuksista vuonna 1995 9, voidaan saatuja tuloksia verrata kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen ja arvioida sen perusteella kehityssuuntia. Osin aineistoa voidaan verrata myös vuonna 1997 10 käräjäoikeuksista kerättyihin päätöksiin. Jälkimmäisessä tutkimuksessa ei kuitenkaan kerätty juttujen kaikkea asiakirja-aineistoa, joten kaikilta osin vertailu ei ole mahdollista. Käräjäoikeuksia pyydettiin lähettämään kopiot tutkimusta varten vuoden 2004 alusta lähtien seuraavista asiakirjoista: 1) Tuomio, 2) kaikki pöytäkirjat, 3) yhteenveto, 4) liitteistä haastehakemus, vastineet ja muut kirjelmät sekä kululaskut. Ensikierroksella saaduista jutuista 84 prosenttia (N=251) sisälsi pyydetyn asiakirja-aineiston ja 16 prosentissa tapauksista (N=48) saatiin vain osa aineistosta. Vastaavanlainen jakauma esiintyi vuoden 1995 aineistossa. 11 Alunperin käräjäoikeuksista saatiin 343 juttua, mutta 44 niistä jouduttiin hylkäämään aineistosta. Näin ollen aluksi aineistoon saatiin 299 tapausta. Tyypillistä tällaisissa tutkimuksissa onkin, että tuomioistuimet lähettävät jonkin verran asiakirjoja, jotka eivät kuulu tutkimusaineistoon. 12 Tapauksia hylättiin aineistosta seuraavilla perusteilla: 1) Kanne oli jätetty tutkimatta 9 Ks. Ervasti 1997a ja 1997b. 10 Ks. Jaakkola & Vuorinen 1997. 11 Ervasti 1997a, 35. Tuolloin 81 prosenttia sisälsi kaikki asiakirjat ja 19 prosenttia osan. 12 Tässä tutkimuksessa ensimmäisellä kierroksella hylättyjen juttujen määrä on 13 prosenttia kaikista lähetetyistä. Vuosina 1998 1999 pyydetyssä oikeudenkäyntiaineistossa hylättiin 8 prosenttia jutuista ja vuonna 1995 pyydetystä 5 prosenttia. Ks. Ervasti 1997a, 35 ja Ervasti 2004a, 271.

valmistelussa (5 kpl), 2) asia päättyi vahvistettuun sovintoon (6 kpl), 3) valmistelussa oli annettu yksipuolinen tuomio, koska vastaaja ei vastannut kanteeseen tai osapuolet eivät tulleet paikalle suullisen valmistelun istuntoon (11 kpl), 4) Kanne oli peruttu valmistelussa ja juttu jäi sillensä (7 kpl), 5) pääasia oli sovittu ja riitainen kulukysymys ratkaistiin valmistelussa (7 kpl), 7) kyseessä oli hakemus- eikä riita-asia (4 kpl), 8) ratkaisu oli tehty tutkimusajankohdan ulkopuolella (1 kpl), 9) asia oli ratkaistu valmistelussa myöntämisen perusteella (3 kpl). Vuonna 2004 käräjäoikeuksien pääkäsittelyssä ratkaistiin Tilastokeskuksen tilastojen mukaan 13 kaikkiaan 3 646 sellaista riita-asiaa, jotka päätyivät kanteen hylkäämiseen tai hyväksymiseen. 14 Oletuksena oli, että tutkimukseen juttuja saataisiin noin 600. Todellisuudessa tutkimusaineistoon hyväksyttyjen juttujen määrä on paljon pienempi. Vuoden 2004 loppupuolella kaikille käräjäoikeuksille lähetettiinkin karhukirje, jossa pyydettiin tarkistamaan, onko kaikki pyydetyt tapaukset lähetetty ja täydentämään aineistoa puuttuvilla tapauksilla. Tapauksia saatiin 81 lisää. Niistä jouduttiin hylkäämään 21 tapausta, koska ne olivat jo ennestään aineistossa (11 kpl), eivät sijoittuneet tutkimusajankohtaan (5 kpl) sekä muista syistä (5 kpl). 15 Näin ollen uusia tapauksia aineistoon hyväksyttiin 60 ja koko aineiston määräksi tuli siis 359 tapausta. Toisella kierroksella kerätyistä tapauksista puuttui usein pyydettyjä liitteitä. Näin ollen koko aineistossa 74 prosenttia (N=266) tapauksista sisälsi kaikki pyydetyt asiakirjat ja 26 prosenttia (N=93) vain osan. Vuonna 2004 kaikista pääkäsittelyyn edenneistä riita-asioista 402 oli maaoikeusasioita. Niitä käräjäoikeudet eivät kuitenkaan lähettäneet lainkaan. Se johtunee siitä, että maaoikeusasiat on mielletty eri tyyppisiksi asioiksi kuin varsinaiset riita-asiat ja aikaisemmin niitä käsiteltiin myös erikseen. Otos kattaa siis riita-asiat ilman maaoikeusasioita. Saatuja juttumääriä on siis verrattava hyväksyttyjen ja hylättyjen kanteiden määrään ilman maaoikeusasioita. Tällaisia asioita oli vuonna 2004 kaikkiaan 3 244 kappaletta. Kahden kuukauden jaksolla tapauksia olisi siis pitänyt saada 540. On huomattava, että saaduista tapauksista 332 oli pääkäsittelyssä ratkenneita tapauksia ja 27 kappaletta OK 5:27 nojalla kirjallisessa valmiste- 5 13 Ks. http://www.tilastokeskus.fi. 14 Eli mukana eivät ole vahvistettuun sovintoon päätyneet jutut tai jutut, jotka ovat jääneet sillensä. 15 Joukossa oli esimerkiksi yksi puhelinlaskuun liittyvä velkomus, jota velallinen vastusti, mutta ratkaistiin siitä huolimatta kirjallisessa valmistelussa yksipuolisella tuomiolla. Ratkaisua perusteltiin sillä, ettei vastaaja ole esittänyt todennäköisiä syitä vastustamisensa tueksi.

6 lussa ratkaistuja. Kun verrataan saatuja pääkäsittelyssä ratkenneita asioita laskennalliseen kahden kuukauden tapausmäärään, saatuja tapauksia on 62 prosenttia. Aikaisemmissa tuomioistuintutkimuksissa on havaittu samanlainen ero. Jaakkola ja Vuorinen keräsivät pääkäsittelyyn edenneiden juttujen tuomioita helmikuulta 1997. Vuonna 1997 riita-asian pääkäsittelyssä hyväksyttyjen ja hylättyjen kanteiden kokonaismäärä oli 4 465. Tällöin tutkimusaineiston oletettava koko olisi ollut 372 juttua. He saivat kuitenkin 241 juttua eli 64 prosenttia laskennallisesta määrästä. 16 Vuosien 1998 ja 1999 taitteessa Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa kerättiin vahvistettuun sovintoon päätyneiden riita-asioiden asiakirjat kolmelta kuukaudelta. Juttuja saatiin 371. Kun vuonna 1998 sovintoja vahvistettiin käräjäoikeuksissa kaikkiaan 2 138, niitä vahvistettiin keskimäärin 535 kappaletta kolmen kuukauden jaksolla. Näin ollen saatujen tapausten määrä oli 69 prosenttia oletetusta. 17 Erot odotettujen tapausmäärien ja todellisuudessa saatujen tapausmäärien välillä voivat johtua kolmesta syystä: 1) Tilastokeskuksen tilastoihin liittyvistä virheistä, 2) tutkimusajankohtaan (esim. vuodenaika) liittyvästä syystä tai 3) siitä, että käräjäoikeudet ovat lähettäneet vain osan pyydetystä tapauksista. On mahdollista myös, että useampi näistä syistä vaikuttaa yhtä aikaa asiaan. Tilastokeskuksen tilastot. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, etteivät Tilastokeskuksen luvut ilmeisestikään ole täysin vertailukelpoisia pyydettyjen juttujen määriin, koska niistä ei käy yksiselitteisesti ilmi, paljonko pääkäsittelyitä Suomen käräjäoikeuksissa on. Ilmeisestikin on niin, että asian tultua vireille ja sen saatua diaarinumeron juttu jatkaa omaa elämäänsä tilastoissa, vaikka se yhdistettäisiin toiseen juttuun. Melko usein esiintyy samaan juttuvyyhteen liittyviä kanteita kuten kanteita ja vastakanteita jotka käsitellään yhdessä. Tällaisia juttuja voi olla Oikeusministeriön mukaan jopa noin tuhat. Lienee niin, että yhdistämisiä tapahtuu usein juuri sellaisissa jutuissa, jotka etenevät suulliseen valmisteluun tai pääkäsittelyyn. Kun vuosittain pääkäsittelyssä ratkaistaan noin 4 000 asiaa ja suullisessa valmistelussa päättyy noin 2 000 asiaa, yhdistettyjen asioiden suhteellinen osuus voi olla siis melko suuri. Kerätyn aineiston 359 tapauksessa oli kaikkiaan 393 kannetta eli se selittäisi noin kymmenisen prosenttia eroavuuksista Tilastokeskuksen ja otoksen luvuissa. Senkin jälkeen luvut eroavat vielä toisistaan kolmanneksella. Ei ole tietoa sisältyykö Tilastokeskuksen tilastointiin mahdollisia 16 Jaakkola & Vuorinen 1997, 5 6. 17 Ks. Ervasti 2004a, 271.

muita virheitä. Tähän suuntaan viittaisi esimerkiksi se, että tilastoista löytyy pieni määrä tapauksia, joissa kansliahenkilökunta on ratkaissut asian pääkäsittelyssä. Näin asia ei voi kuitenkaan todellisuudessa olla. Joiltain osin asioiden kirjaamisessa tilastoihin käräjäoikeuksissa onkin ilmeisesti vaihtelua. Tässäkin tutkimuksessa jouduttiin hylkäämään koko aineistosta peräti 15 prosenttia tapauksista, koska ne eivät kuuluneet pyydettyyn kategoriaan. Tällöin herääkin kysymys, onko kyseiset tapaukset kirjattu väärin myös virallisiin tilastoihin. Monissa tapauksissa käräjäoikeudet eivät esimerkiksi kirjaa yksiselitteisesti ratkaisuunkaan, missä prosessin vaiheessa päätös on tehty. Tutkimusajankohta. Tässä tutkimuksessa kerätyn aineiston vähäisyys saattaa osin selittyä hiihtoloman osumisesta tutkimusajankohtaan sekä helmikuun muita kuukausia lyhyemmästä kestosta. Jaakkola ja Vuorinen esimerkiksi epäilivät joiltain osin hiihtolomaa syyksi oman aineistonsa oletettua pienempään kokoon. 18 Toisaalta vuoteen sisältyy monia ajanjaksoja, jolloin juttuja voi olla tavallista vähemmän kuten kesäloma-aika, joulu ja pääsiäinen. Näin ollen yksin hiihtoloma tuskin sinänsä selittää kovin paljon aineiston määrää. Lähettämättömät tapaukset. Vaikuttaa ilmeiseltä, että käräjäoikeudet eivät ole lähettäneet kaikkia pyydettyjä tapauksia. Tätä osoittaa jo se, että pyydettäessä täydentämään aineistoa, käräjäoikeuksista saatiin vielä melko paljon juttuja lisää. Yksittäisiä käräjäoikeuksia tarkastelemalla vaikutelma vahvistuu. Kaikkiaan 11 käräjäoikeudesta ei saatu yhtään tapausta. Osassa niistä kuitenkin pitäisi laskennallisesti olla kahdessa kuukaudessa montakin tapausta (esim. Tuusulan KO, Mustasaaren KO, ja Kemi-Tornion KO). Osassa käräjäoikeuksista taas oli melko paljon epäsuhtaa saatujen tapausten ja laskennallisten tapausten välillä (esim. Kuopion KO, Oulun KO, Turunseudun KO). Isoista käräjäoikeuksista jäi myös melko paljon tapauksia saamatta Helsingin käräjäoikeutta lukuun ottamatta, jossa tapauksia saatiin 81 prosenttia lasketusta määrästä. 19 Taulukossa 1 on esitetty tapausten jakauma erikokoisten käräjäoikeuksien välillä pääkäsittelyyn edenneissä riita-asioissa vuonna 2004 Tilastokeskuksen tilastoissa sekä kerätyssä otoksessa. Kuten taulukosta näkyy, Helsingin käräjäoikeus on aineistossa hieman yliedustettuna ja muut isot käräjäoikeudet aliedustettuina. Kokonaisuudessaan otos kuitenkin kuvaa suhteellisen hyvin juttujen jakautumista erikokoisiin käräjäoikeuksiin. 7 18 Jaakkola & Vuorinen 1997, 5 6. 19 Ks. liitetaulukko 1.

8 Taulukko 1 Kahden kuukauden laskennalliset riita-asioiden määrät (hyväksytyt ja hylätyt kanteet ilman maaoikeusasioita) käräjäoikeuksissa ja otoksessa 2004 suhteessa käräjäoikeuden asukaspohjaan Käräjäoikeuden asukasmäärä Tapaukset 2004 Laskennallinen määrä (2 kk) 2004 Otos (2kk) 2004 N % N N % Alle 50 000 442 14 74 40 12 50 000 79 999 548 17 91 62 19 80 000 500 000 1 451 44 241 126 38 Yli 500 000 803 25 134 104 31 Yhteensä 3 244 100 540 332 100 Myös eri hovioikeuspiirien käräjäoikeuksien välillä on eroja saatujen juttujen määrissä suhteessa laskennalliseen kahden kuukauden juttumäärään. Suhteessa vähiten juttuja saatiin Itä-Suomen ja Rovaniemen hovioikeuspiirien alueelta eli alle puolet arvioidusta määrästä. Kouvolan hovioikeuspiiristä niitä saatiin hieman yli puolet. Helsingin, Turun ja Vaasan hovioikeuspiireistä sen sijaan saatiin noin kolme neljäsosaa oletetusta tapausmäärästä. Seuraavassa taulukossa on verrattu keskenään pääkäsittelyssä hyväksyttyjen ja hylättyjen riita-asioiden määrää Tilastokeskuksen tilastoissa tutkimuksen otoksessa saatuihin asiamääriin. Taulukossa esitellään otoksen juttumäärät ja koko vuoden juttumäärät Tilastokeskuksen tilastojen mukaan hovioikeuspiireittäin. Kuten taulukosta näkyy, tutkimuksen otos vastaa suhteellisen hyvin asiamäärien yleistä jakaumaa. Helsingin, Turun ja Vaasan hovioikeuspiirit ovat tosin hieman yliedustettuina sekä Itä-Suomen, Kouvolan ja Rovaniemen hovioikeuspiirit hieman aliedustettuina aineistossa.

Taulukko 2 Käräjäoikeuksien pääkäsittelyssä ratkaisemat riita-asiat (hyväksytyt ja hylätyt kanteet ilman maaoikeusasioita) hovioikeuspiireittäin vuonna 2004 (N=3 244) sekä 2004 kerätyssä otoksessa Hovioikeuspiiri Kaikki 2004 Otos 2004 N % N % Helsinki 1 307 40 152 46 Turku 797 25 87 26 Vaasa 393 12 42 13 Itä-Suomi 286 9 19 6 Rovaniemi 223 7 14 4 Kouvola 238 7 18 5 Yhteensä 3 244 100 330 100 9 Saatuja juttumääriä voidaan verrata myös koko maan juttumääriin asiaryhmittäin. Kuten taulukosta 3 näkyy, irtainta omaisuutta ja työsuhteita koskevat jutut ovat yliedustettuina aineistossa. Etenkin erikseen luokittelemattomia muita riita-asioita taas on keskimääräistä vähemmän. Myös sopimussuhteen ulkopuolista korvausvastuuta koskevia asioita on virallisia tilastoja vähemmän. On mahdollista, että ero johtuu joiltain osin erilaisista tavoista luokitella jutut asiaryhmiin. 20 Pääosin otos kuitenkin näyttäisi vastaavan juttujen yleistä jakaumaa asiaryhmiin. 20 Joissain tapauksissa eron tekeminen esimerkiksi sopimusperusteisen vahingonkorvauksen ja sopimukseen perustumattoman vahingonkorvauksen välillä on vaikeaa. On mielenkiintoista, että myös aikaisemmissa tuomioistuintutkimuksissa otoksissa ja virallisissa tilastoissa on ollut hyvin samansuuntaisia eroja. Etenkin irtainta omaisuutta koskevat jutut ovat yliedustettuja otoksissa ja velkasuhteista johtuvat riidat aliedustettuja. Ks. Ervasti 1997a, 158 liitetaulukko 7 ja Ervasti 2004a, 485, liitetaulukko 15.

10 Taulukko 3 Pääkäsittelyyn hyväksytyt ja hylätyt kanteet (ilman maaoikeusasioita) riitaasiat asiaryhmittäin käräjäoikeuksissa 2004 Tilastokeskuksen tilastoissa ja otoksessa Kaikki 2004 Otos 2004 N % N % Perheoikeus 375 12 39 12 Kiinteä omaisuus 175 5 19 6 Huoneenvuokra 281 9 26 8 Irtain omaisuus 220 7 39 12 Velka- tai saamissuhde 242 7 18 5 Palvelussopimus ja työsuhde 883 27 97 29 Sopimussuhteen ulkopuolinen korvausvastuu 411 13 34 10 Muu riita-asia 657 20 60 18 Yhteensä 3 244 100 332 100 Kokonaisuudessaan näyttää siltä, että kaikilla edellä mainituilla tekijöillä eli Tilastokeskuksen tilastoihin liittyvillä syillä, tutkimusajankohdalla sekä puutteellisesti lähetetyllä aineistolla voi olla vaikutusta siihen, että saatu aineisto on suppeampi kuin laskennallisesti voisi olettaa. Alueellisesti aineiston kato näyttäisi olevan suurempaa Itä- ja Pohjois- Suomen osalta kuin Etelä- ja Länsi-Suomen osalta. Jos jaetaan käräjäoikeudet kolmeen ryhmään, pieniin, keskisuuriin ja suuriin, kato näyttäisi saman suuruiselta eri ryhmissä edellyttäen, että Helsingin käräjäoikeus lasketaan yhdeksi suureksi käräjäoikeudeksi muiden joukossa. Puutteellisuudestaan huolimatta aineisto on riittävä käräjäoikeuksien siviiliprosessin peruspiirteiden kuvaamiseen.

2 VUODEN 2003 SIVIILIPROSESSIN MUUTOKSET 2.1 Lähtökohtia Suomalainen siviiliprosessi uudistettiin perusteellisesti vuonna 1993 alioikeusuudistuksen yhteydessä. Oikeudenkäyntimenettelyn uudistamisen keskeisenä tavoitteena oli oikeusturvan parantaminen. Oikeudenkäynti muutettiin suulliseksi, välittömäksi ja keskitetyksi. Näin pyrittiin luomaan mahdollisimmat hyvät edellytykset aineellisesti oikean ratkaisun saavuttamiselle. Samalla oikeudenkäynti jaettiin valmisteluvaiheeseen ja pääkäsittelyyn. 21 Oikeudenkäynnin oletettiin myös muuttuvan nopeammaksi sekä edullisemmaksi. Keskeisiä muutoksia uudistuksessa olivat 1) oikeudenkäynnin jakaminen kirjalliseen valmisteluun, suulliseen valmisteluun ja pääkäsittelyyn, 2) pääkäsittelyn järjestäminen suulliseksi, välittömäksi ja keskitetyksi, 3) aktiivisen aineellisen prosessinjohdon korostaminen, 4) tuomioistuimen sovintomenettelyn käyttöönottaminen ja 5) summaarisen menettelyn yhdistäminen varsinaiseen menettelyyn. Uudistuksen vaikutuksia on selvitetty Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa useilla tutkimuksilla. 22 Sekä asianajajat että tuomarit ovat olleet varsin yksimielisiä siitä, että kokonaisuudessaan uusi riitaprosessi on aikaisempaa toimivampi, eikä paluuta vanhaan järjestelmään ole. Asioiden valmistelu johtaa parempaan valmistautumiseen ja asioiden perusteellisempaan käsittelyyn kuin aikaisempi prosessi. Sovinnon edistäminen on myös saanut varsin suuren merkityksen uudessa prosessissa. Voittaja saa aikaisempaa useammin täyden korvauksen oikeudenkäyntikuluistaan hävinneeltä osapuolelta. Riidattomat velkomukset ratkaistaan kirjallisessa val- 21 HE 15/1990 vp. Ks. alioikeusuudistuksesta Lappalainen 1994 ja Virolainen 1994. 22 Ks. Ks. Ervasti 1994a, Ervasti 1997a, Ervasti 1997b, Jaakkola & Vuorinen 1997, Ervasti 1998, Ervasti & Kallioinen 2003, Ervasti 2004a.

12 mistelussa pääosin kansliahenkilökunnan toimesta, kuten uudistuksessa oli tarkoitettukin. Haittapuolina uudistuksessa ovat olleet oikeudenkäyntien pitkittyminen ja oikeudenkäyntikuluriskin kasvu. Tämä on puolestaan johtanut etenkin yksityishenkilöiden prosessikynnyksen nousuun ja tuomioistuimissa käsiteltävien riita-asioiden vähenemiseen. Haastehakemukset ovat myös paisuneet hyvin laajoiksi ja prosessista on tullut hyvin etupainotteinen. Alioikeuksien käytännöt prosessin järjestämisessä vaihtelevat myös suhteellisen paljon. Oikeusministeriö asetti vuonna 1998 työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin valmistella hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotus riitaasian valmistelua koskevien säännösten keventämiseksi. Työryhmän tuli myös selvittää vuonna 1993 käyttöön otetun oikeudenkäyntimenettelyn epäkohtia ja tehdä ehdotuksensa niiden poistamiseksi. Erityisesti työryhmän tuli pyrkiä siihen, että oikeudenkäynneistä tulisi nopeampia ja halvempia ja että valmistelu ja pääkäsittely vaiheistuisivat paremmin. Työryhmä sai työnsä valmiiksi keväällä 2000. 23 Lausuntopalautteen jälkeen asiasta laadittiin hallituksen esitys. 24 Eduskunnan lakivaliokunta teki pieniä muutoksia esitykseen 25 ja muutokset tulivat voimaan vuoden 2003 alusta (L 768 775/2002). Hallituksen esityksen mukaan muutoksilla pyrittiin kehittämään riitaasioiden valmistelua siten, että oikeudenkäynneistä tulisi halvempia ja nopeampia. Tavoitteena oli tehostaa prosessia. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tehdä olennaisia muutoksia vuonna 1993 toteutetun menettelyuudistuksen keskeisiin kulmakiviin eli menettelyn välittömyyttä, suullisuutta ja keskitystä koskeviin periaatteisiin. 26 Uudistuksessa pyrittiin tehostamaan oikeudenkäyntiä asian käsittelyä ja ratkaisemista koskevia säännöksiä monipuolistamalla ja keventämällä menettelyä sekä selkiinnyttämällä valmistelun ja pääkäsittelyn välistä suhdetta. Ongelmina vuoden 1993 mukaisessa prosessissa nähtiin siis 1) prosessin hitaus, 2) prosessin kalleus, 3) suullisen valmistelun istuntojen pitäminen asioissa, joissa se on tarpeetonta, 4) haastehakemusten liiallinen seikkaperäisyys ja liian pitkälle menevä kirjelmien vaihto, 5) suullisen valmistelun liiallinen korostuminen ja oikeudenkäynnin etupainotteisuus, 6) yhteenvetojen laatiminen liian harvoin, 7) asianosaisten huono tiedon saanti juttunsa käsittelyvaiheesta, 8) puuttuvat säännökset puhelimen käytöstä valmiste- 23 OLJ 4/2000. 24 HE 32/2001 vp. 25 LaVM 12/2002 vp. 26 HE 32/2001, 16. Ks. uudistuksen taustasta myös Lappalainen 2002, 15 21 ja Sippo & Välimaa 2003, 4 11.

lussa, 9) pääkäsittelyä koskevien säännösten joustamattomuus ja ns. 14 päivän sääntö, 10) kansliatuomion liiallinen käyttö, 11) prekluusiouhkan korostuminen ja 12) hakemusasioiden menettelysäännöksiin liittyvät ongelmat. 27 13 2.2 Keskeiset muutokset Vuoden 2003 uudistuksessa tehtiin lukuisia pieniä muutoksia oikeudenkäymiskaareen sekä eräisiin muihin lakeihin kuten ulosottolakiin. Tässä yhteydessä kuvataan vain uudistuksen pääpiirteet, eikä uudistusta kuvata yksityiskohtaisesti. Muutoksista onkin kirjoitettu jo kaksi kommentaariteosta. 28 1) Menettelyvaihtojen monipuolistamiseen uudistuksessa on pyritty ensiksikin sillä, että on mahdollistettu asian ratkaiseminen jo kirjallisessa valmistelussa, jos valmisteluistunnon järjestäminen ei ole tarkoituksenmukaista. OK 5:27a :n mukaan riitainen asia voidaan ratkaista kirjallisessa valmistelussa, jos asia on laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen edellytä pääkäsittelyn toimittamista eikä kukaan asianosaisista vastusta asian ratkaisemista kirjallisessa valmistelussa. Hallituksen esityksen mukaan pääkäsittelyn pitäminen voi olla tarpeetonta esimerkiksi silloin, kun asiassa ei esitetä suullista todistelua, eikä pääkäsittelyyn ole muustakaan syystä tarvetta. 29 Toiseksi uudistuksessa tehtiin mahdolliseksi siirtää asia kirjallisesta valmistelusta suoraan pääkäsittelyyn. OK 5:15b :n mukaan tuomioistuin voi siirtää asian suoraan pääkäsittelyyn, jos valmistelun tavoitteet on saavutettu jo kirjallisessa valmistelussa. Tuomioistuimen on varattava kuitenkin asianosaisille tilaisuus lausua käsityksensä valmisteluistunnon tarpeettomuudesta. Kolmanneksi esityksessä poistettiin jako välittömään ja erilliseen pääkäsittelyyn. Uudistuksen myötä käräjäoikeudessa on vain puheenjohtaja pääkäsittelyssä, ellei asian laatu ja laajuus edellytä asian käsittelyä täysilukuisessa kokoonpanossa (OK 2:5). Pääkäsittelyä yhden tuomarin kokoonpanossa ei ole enää siis sidottu mihinkään määräaikaan. Pyrkimyksenä oli kuitenkin, että monimutkaiset, vaikeat ja laajat asiat käsiteltäisiin aikaisempaa useammin täysilukuisessa kokoonpanossa. 27 HE 32/2001, 6 13. 28 Lappalainen 2002, Sippo & Välimaa 2003. 29 HE 32/2001 vp, 17 18, 54.

14 Neljänneksi säädettiin siitä, miten valmistelussa esitetty aineisto tulee lailliseksi oikeudenkäyntiaineistoksi pääkäsittelyssä. OK 6:2,1/1 mukaan istunnon alussa tuomioistuimen on lyhyesti selostettava, mihin asian valmistelussa on päädytty sekä tiedusteltava, vastaavatko valmistelussa esitetyt kannanotot edelleen asianosaisten kantaa. 2) Valmistelun jouduttamiseen ja keventämiseen on pyritty useilla muutoksilla. 30 Ensiksikin lakiin otettiin määräys (OK 5:17,3), jonka mukaan valmistelu on saatettava loppuun viivytyksettä. Toiseksi haastehakemuksen sisältöä koskevia muutoksia muutettiin. Laissa ei korosteta enää haastehakemuksen yksityiskohtaisuutta (OK 5:2), kuten aiemmin. Kolmanneksi haastehakemuksen täydentämistä koskevaa säännöstä muutettiin. Uuden säännöksen mukaan haastehakemuksen täydentämistä voidaan myös pyytää ja täydentämiselle asetettua määräaikaa pidentää myös puhelimitse tai muuta soveltuvaa tiedonvälitystapaa käyttäen (OK 5:,3). Neljänneksi säädettiin, ettei asianosaista saa kehottaa toimittamaan kirjallista lausumaa kuin kerran, ellei siihen ole erityistä syytä (OK 5:15a). Viidenneksi lakiin otettiin määräys, että valmisteluistunto voidaan pitää puhelimitse tai muuta sopivaa tiedonvälitystapaa käyttäen (OK 5:15d). Säännöstä on tarkoitettu sovellettavaksi lähinnä tilanteissa, joissa istuntokäsittelyä tarvitaan vain jonkin yksittäisen avoimeksi jääneen kysymyksen selvittämiseksi tai aiemman istunnon täydentämiseksi. 31 Kuudenneksi prekluusiosäännöstä lievennettiin, jotta oikeudenkäynnin etupainoisuutta voitaisiin keventää (OK 6:9) 3) Asianosaisten oikeudenkäyntiä koskevaa tiedonsaantia on pyritty parantamaan. 32 Tuomioistuimen on OK 5:18 mukaan valmistelun kuluessa huolehdittava siitä, että asianosaisille ilmoitetaan asiasta vastaava tuomari ja muut tarvittavat tiedot asian edistymisestä. Asianosaisille on aina ilmoitettava asian vireille tulosta, haasteen antamisesta, vastaukselle annetusta määräajasta ja mahdollisesta pidennyksestä sekä kirjallisen lausuman pyytämisestä vastapuolelta ja mahdollisesta määräajan pidennyksestä. Tuomioistuimen on annettava asianosaisille myös arvio käsittelyn aikataulusta. 4) Menettelyä on pyritty vaiheistamaan ja käsittelyä jäntevöittämään useilla keinoilla. 33 Ensiksikin oikeudenkäymiskaareen (OK 5:21) otettiin määräykset aineellisesta prosessinjohdosta valmistelussa. Uuden säännöksen mukaan tuomioistuimen on huolehdittava OK 5:19 mukaisten valmis- 30 HE 32/2001 vp, 18 19. 31 HE 32/2001 vp, 19, 42 44. 32 HE 32/2001 vp, 19 20. 33 HE 32/2001 vp, 20 21.

telun tavoitteiden toteutumisesta ja siitä, että asianosaiset mainitsevat kaikki seikat, joihin haluavat vedota. Jos asianosaisen lausuma on epäselvä tai puutteellinen, tuomioistuimen on tehtävä hänelle asian selvittämistä varten tarpeelliset kysymykset. Tuomioistuimen on myös valvottava, ettei asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta. Toiseksi on säädetty, että valmisteluistunnossa asian käsittelyä jatketaan suullisesti siitä, mihin kirjallisessa valmistelussa on päädytty (OK 5:15c). Tuomioistuimen on istunnon alussa selostettava, mistä asiassa on kysymys ja mihin kirjallisessa valmistelussa on päädytty. Tuomioistuimen on myös tehtävä valmistelun tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset kysymykset. Asianosainen voi myös suullisessa esityksessään hyödyntää kirjallisessa valmistelussa esitettyä oikeudenkäyntiaineistoa. Suullinen valmistelu on pyrittävä saattamaan loppuun yhdessä istunnossa. Kolmanneksi yhteenvetoa koskevia oikeudenkäymiskaaren säännöksiä uudistettiin. OK 5:24 mukaan tuomioistuimen on tehtävä valmistelun kuluessa kirjallinen yhteenveto asianosaisten vaatimuksista, niiden perusteista sekä tarvittaessa todisteista ja mitä kullakin todisteella aiotaan näyttää toteen. Yhteenveto on tehtävä jo ennen suullisen valmistelun istuntoa, jos sen voidaan katsoa edistävän suullisen valmistelun toimittamista. Yhteenveto voidaan tehdä suullisesti, jos asian laatu ja laajuus huomioon ottaen kirjallista yhteenvetoa voidaan pitää tarpeettomana. Jos asia kuitenkin ratkaistaan OK 5:27a nojalla kirjallisessa valmistelussa tai jos asia siirretään suoraan kirjallisesta valmistelusta pääkäsittelyyn, on kirjallinen yhteenveto pakollinen. 5) Hakemusasioiden käsittelyä koskevat säännökset sisällytettiin oikeudenkäymiskaareen. Uudistuksen yhteydessä laki hakemusasioiden käsittelyssä yleisissä alioikeuksissa (L 307/1986) kumottiin ja hakemusasioiden menettelyä koskevat säännökset siirrettiin OK 8 lukuun. Oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännökset ovat kuitenkin toissijaisia ja niitä sovelletaan vain siltä osin kuin hakemusasioita koskevissa erityissäännöksissä ei toisin säädetä. Tässä yhteydessä hakemusasioiden menettelyä ei kuitenkaan käsitellä tarkemmin. 34 Vuoden 2003 uudistuksessa tehtiin muitakin muutoksia oikeudenkäymiskaareen. Siinä ei kuitenkaan muutettu olennaisesti vuoden 1993 alioikeusuudistuksen keskeisiä lähtökohtia, vaan edelleen riitaprosessin keskeisiä periaatteita ovat välittömyys, keskitys ja suullisuus. Osa muutoksista on hyvin pieniä kuten OK 5:2 muutos, jossa haastehakemuksessa vaadittavien seikkojen ilmoittamisesta poistettiin sana yksityiskohtaisesti. Myös pre- 15 34 Ks. Sippo & Välimaa 2003, 248 266.

16 kluusiota koskeva OK 6:9 sanamuodon muutos on varsin pieni. Muutoksilla onkin ilmeisesti pyritty lähettämään viesti kentälle, mihin suuntaan menettelyä halutaan kehitettävän, kun koulutuksella ja muilla keinoilla ei ole päästy riittävän yhdenmukaisiin ja toivottuihin käytäntöihin. 35 35 Ks. Lappalainen 2002, 19. Hän on suhtautunut kriittisesti tuollaisiin näennäisiin muutoksiin.

3 RIITA-ASIOIDEN MÄÄRÄLLINEN KEHITYS 3.1 Juttumäärien kehitys Nykyisin suomalaisissa käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain noin 500 000 kiinteistöihin liittyvää rekisteröimisasiaa, noin 160 000 riita-asiaa, noin 45 000 hakemusasiaa 36 ja noin 60 000 rikosasiaa eli kaikkiaan käräjäoikeuksissa käsitellään hieman alle 800 000 asiaa vuosittain. 37 On huomattava, että valtaosa riita-asioistakin koskee riidattomia saatavia ja ne ratkaistaan kirjallisessa valmistelussa yksipuolisella tuomiolla ilman varsinaista oikeudenkäyntiä. Hakemusasioista myös suurin osa ratkaistaan kansliassa ja vain suhteellisen harvoissa tapauksissa ne johtavat varsinaiseen oikeudenkäyntiin. Kokonaisuudessaan käräjäoikeuksien käsittelemistä asioista noin 90 prosenttia koskee siis rekisteröimisiä, hakemuksia tai riidattomia velkomuksia. Seuraavassa käsitellään kuitenkin tarkemmin vain riita-asioita. Kirjallisessa valmistelussa käsiteltiin riita-asioita vuonna 2004 kaikkiaan 145 886 asiaa. Kaikista riita-asioista (N=151 848) kirjallisessa valmistelussa ratkaistut asiat kattavat 96 prosenttia. Niiden määrä lisääntyi lamavuosina 1990-luvun alkupuolella ja vähentyi 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Vuodesta 1998 lähtien asioiden määrä on jälleen jonkin verran lisääntynyt. Kirjallisessa valmistelussa käsitellyt asiat ovat pääasiassa yritysten yksityishenkilöihin kohdistamia velkomuksia, ja kehitys saattaa heijastaa yksityishenkilöiden velkaongelmien lisääntymistä. Onkin huomattava, että kotitalouksien kulutusluottojen määrä on lisääntynyt voimakkaasti 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. 38 36 Ennen vuotta 2003 hakemusasioita ratkaistiin käräjäoikeuksissa noin 70 000 80 000 vuosittain. Maaliskuussa 2003 siirrettiin (L 927 931/2002) eräät rekisteröimistyyppiset hakemusasiat kuten isyyden vahvistamiset ja avioehtosopimusten rekisteröimiset käräjäoikeuksilta maistraateille. 37 Tiedot tuomioistuinten käsittelemistä juttumääristä on kerätty Tilastokeskuksen statfin-tietopalvelusta. Ks. http://www.tilastokeskus.fi. 38 Muttilainen 2002, 117 127.

18 200000 175000 150000 125000 100000 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kuvio 1 Kirjallisessa valmistelussa käräjäoikeuksissa ratkaistut riita-asiat 1995 2004 Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea on mietinnössään pohtinut, pitäisikö kirjaamisasiat, riidattomat saatavat ja vähäiset hakemusasiat joilla on viitattu muun muassa avioeroasioihin siirtää pois käräjäoikeuksista. 39 Usein eri tahoilla onkin esitetty ajatus, että tuomioistuimet pitäisi puhdistaa sellaisista tehtävistä, jotka eivät ole varsinaista lainkäyttöä. 40 Tällaisissa näkemyksissä tuomioistuinten toiminta halutaan yleensä rajoittaa juridisesti vaikeisiin isoihin riitoihin. Tällöin yleensä painottuu melko voimakkaasti tuomioistuinlaitoksen sisäinen näkökulma. Olisi kuitenkin syytä pohtia asiaa myös tuomioistuinten yhteiskunnallisen aseman sekä tuomioistuinten asiakkaiden kannalta. Suomessa tuomioistuimet on mielletty usein kansanvaltaisiksi ja luottamus tuomioistuimiin on ollut suhteellisen laajaa verrattuna muihin länsimaihin. 41 Vaarana voi olla, että tuomioistuimista kehitetään elitistinen instituutio, joka etääntyy yhteiskunnan jäsenistä, jos sieltä karsitaan pois tavallisten ihmisten massajutut. On huomattava, että myös muissa länsimaissa pääosa tuomioistuinten työstä on rutiinihallintoa kuten rekisteröimisiä, notariaalisia tehtäviä ja riidattomien asioiden käsittelyä. 42 Etenkin vaihtosuhteiden lisääntymisen myötä kaikissa länsimaissa valtaosa siviilijutuista on riidattomien saatavien 39 KM 2003:3, 132 155. 40 Ks. esim. Tuomioistuimet 2000-luvulle, 20. 41 Ks. Lappi-Seppälä ym.1999. 42 Friedman & Percival 1976, 267 271.

perintää ja varsinaiset perinteiset tuomioistuinprosessit kattavat määrällisesti vain pienen osan käsitellyistä jutuista. Moderni kapitalistinen yhteiskunta tarvitsee suhteellisen nopeita ja yksinkertaisia menettelyitä selkeiden ja riidattomien velkasuhteiden toteamiseksi ja niiden täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistamiseksi. Vuonna 2004 käräjäoikeuksien pääkäsittelyssä eli varsinaisessa oikeudenkäynnissä ratkaistiin kaikkiaan 3 889 riita-asiaa. Suullisessa valmistelussa taas käsiteltiin 2 063 asiaa. Suullisessa käsittelyssä käräjäoikeuksissa käsiteltiin siis yhteensä 5 952 riita-asiaa. Juttuja on varsin vähän tuomioistuimissa. Vuonna 2004 hieman yli puolessa käräjäoikeuksista oli alle 52 pääkäsittelyyn edennyttä juttua eli vähemmän kuin yksi juttu viikkoa kohden. 19 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 1995 1996 1997 1998 1999 2001 2002 2003 2004 Pääkäsittely 6940 5866 4765 4363 3828 3559 3913 4269 3899 Suullinen valmistelu 3563 2735 2405 2125 2004 1894 1967 2138 2063 Kuvio 2 Suullisessa valmistelussa ja pääkäsittelyssä päättyneet riita-asiat käräjäoikeuksissa 1995 2004 Pääkäsittelyssä ratkaistujen juttujen määrä on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana hyvin paljon. Kehitys on johtamassa siihen, että alioikeudet keskittyvät hyvin vahvasti rikosoikeudellisten asioiden käsittelyyn. Riita-asioita onkin vain muutama prosentti kaikista varsinaisessa oikeudenkäynnissä käsitellyistä asioista. Myös hovioikeuksien käsittelemien siviiliasioiden määrät ovat vähentyneet. Vertailtaessa eri maiden siviilijuttujen määriä näyttäisi myös siltä, että riitaisten siviiliasioiden määrä suomalaisissa alioikeuksissa ja hovioikeuksissa ei ole nykyisin mitenkään erityisen suuri muihin Euroopan maihin verrattuna. 43 Tosin on huomattava, 43 Ks. Ervasti 1999, 646 648.

20 että velkajärjestelyn käyttöönotto lienee myös osaltaan vähentänyt velkomusriitoja tuomioistuimissa. Tulevaisuudessa kehitys saattaa johtaa hyvin erilaisiin käytäntöihin tuomareiden välillä. Riita-asioiden juttumäärät ovat vähentyneet niin paljon, että yhtä käräjätuomaria kohden Suomessa on tällä hetkellä keskimäärin noin yksi suullisessa istunnossa käsiteltävä juttu kuukautta kohden. Toisaalta riita-asioissa käytetään vain harvoin kolmen tuomarin kokoonpanoa. Etenkin suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle vaarana on osaamisen väheneminen tuomioistuimissa, kun tuomareilta häviää kokemukseen perustuva käsitys muiden tuomareiden toiminnasta oikeudenkäynnissä eikä omiakaan juttuja ole kovin paljon. Riita-asioiden vähenemisen taustalla on keskeisesti vuonna 1993 toteutettu alioikeusuudistus, jonka yhteydessä siviiliprosessia ja oikeudenkäyntikuluja koskevia säännöksiä uudistettiin. Juttumäärien vertaaminen uudessa ja vanhassa järjestelmässä on jossain määrin vaikeaa, koska aiemmin myös velkojen perintä kanavoitui istuntokäsittelyihin, joissa niitä ratkottiin antamalla yksipuolisia tuomioita vastaajan poissaolon vuoksi. Joka tapauksessa tuomioon päättyneitä riita-asioita eli sellaisia, joissa osapuolet olivat istunnossa mukana oli alioikeusuudistusta edeltävänä 10 vuonna keskimäärin noin 20 000 vuodessa. Vielä välittömästi alioikeusuudistuksen jälkeen pääkäsittelyyn eteni lähes 7 000 juttua ja suulliseen valmisteluunkin noin 3 000. 3.2 Käsittelyajat Aina 1990-luvun loppupuolelta lähtien riita-asioiden käsittelyajat ovat olleet hyvin vakiintuneet kirjallisessa valmistelussa, suullisessa valmistelussa ja pääkäsittelyissä. Ainoa poikkeus on ollut erillisten pääkäsittelyiden voimakas pidentyminen 1990-luvun loppupuolella ja lyhentyminen 2000- luvun alkuun tultaessa. Keskimäärin riita-asiat ratkaistiin vuonna 2004 kirjallisessa valmistelussa hieman yli 2 kuukaudessa sekä suullisessa valmistelussa hieman yli 9 kuukaudessa ja pääkäsittelyssä noin 10 kuukaudessa. Eri hovioikeuspiirien käräjäoikeuksien käsittelyajoissa on kuitenkin eroja. On huomattava, että asunto-oikeuksissa käsittelyajat olivat hieman yli 4 kuukautta. Asunto-oikeudet lakkautettiin ja nykyisin asumiseen liittyvät vastaavat riidat käsitellään normaalissa riitaprosessissa. Näiden asioiden kannalta käsittelyajat ovat huomattavasti pidentyneet.

21 16 14 12 10 8 6 Kirjallinen valmistelu Suullinen valmistelu Välitön pääkäsittely Erillinen pääkäsittely Asunto-oikeus 4 2 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Kuvio 3 Riita-asioiden käsittelyajat käräjäoikeuksissa 1995 2003 44 Kokonaisuudessaan näyttää siltä, että riita-asioiden käsittelyaikoja on onnistuttu hieman nopeuttamaan. Tosin muutos ei ole ollut kovin suuri. Muutos näyttäisi koskevan myös kaikkia hovioikeuspiirejä. Kirjallisessa valmistelussa käsittelyaikojen jakautuminen näyttää hyvin vakiintuneelta koko alioikeusuudistuksen jälkeisenä aikana. Noin 60 prosenttia asioista ratkaistaan alle 2 kuukaudessa, hieman alle kolmannes 2 4 kuukaudessa ja noin joka kymmenes yli 4 kuukaudessa. Vuoden 2002 jälkeen alle kahdessa kuukaudessa ratkaistujen juttujen osuus on lisääntynyt ja yli neljä kuukautta kestäneiden juttujen osuus vähentynyt. 44 Tilastokeskuksen tilastoissa on edelleen vuonna 2003 erottelu välittömään pääkäsittelyyn ja erilliseen pääkäsittelyyn, vaikka lainsäädännöstä erottelu poistui vuoden 2003 alussa.

22 100 % 80 % 60 % 40 % Yli 5 kk 4-5 kk 2-3 kk Alle 2 kk 20 % 0 % 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kuvio 4 Asioiden käsittelyajat käräjäoikeuksissa kirjallisessa valmistelussa ratkaistuissa jutuissa 1995 2004 Pääkäsittelyssä käsittelyaikojen jakautuminen on jonkin verran vaihdellut. Tilanne näyttää 2000-luvulla vakiintuneen siten, että hieman yli kolmannes jutuista ratkaistaan alle puolessa vuodessa, hieman yli kolmannes alle vuodessa ja hieman yli neljännes jutuista sitä myöhemmin. Vertailtaessa vuoden 2002, 2003 ja 2004 käsittelyaikoja havaitaan, ettei siirtyminen yhdenlaiseen pääkäsittelyyn ole vaikuttanut suuresti juttujen käsittelyaikojen jakaumaan. Yli vuoden kestäneet käsittelyt ovat hieman vähentyneet, mutta samoin myös alle kuuden kuukauden kestävät käsittelyt. Ylipäänsä näyttäisi siltä, että vuoden 2003 uudistus ei ole ainakaan välittömästi vaikuttanut voimakkaasti käsittelyaikoihin, vaikka uudistuksen tarkoituksena oli nopeuttaa oikeudenkäyntejä. Onkin luultavaa, ettei oikeudenkäyntien kesto johdu monissa tapauksissa menettelyyn liittyvistä prosessioikeudellisista kysymyksistä, vaan siitä, ettei juttuja oteta tai voida ottaa aktiiviseen käsittelyyn kyllin nopeasti. Tällöin kyse on pikemminkin työn organisointiin ja resursseihin liittyvistä kuin varsinaisista prosessioikeudellisista kysymyksistä.

23 100 % 80 % 60 % 40 % yli 1 v 6kk-1 v alle 6 kk 20 % 0 % 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kuvio 5 Asioiden käsittelyajat käräjäoikeuksissa pääkäsittelyssä ratkaistuissa jutuissa 1995 2004 Kuviossa 6 on tarkasteltu käsittelyaikoja käräjäoikeuden asukaspohjan mukaan. Kaikkein pienimmissä käräjäoikeuksissa käsittelyajat näyttäisivät olevan lyhimpiä. Niissä vain viidenneksessä jutuista käsittely on kestänyt yli vuoden. Helsingin käräjäoikeus poikkeaa selvästi yleisistä käsittelyajoista. Siellä vain viidennes jutuista on käsitelty alle kuudessa kuukaudessa ja liki puolet jutuista on kestänyt yli vuoden. 100 % 80 % 60 % 40 % yli 1 v 6kk-1 v alle 6 kk 20 % 0 % alle 50 000 50 000-100 000 100 000-500 000 yli 500 000 Kuvio 6 Riita-asioiden käsittelyajat erikokoisissa (asukasmäärän mukaan) käräjäoikeuksissa vuonna 2003

24 Hovioikeuspiirien välillä on myös eroa käsittelyajoissa. Tilastojen valossa ratkaisut näyttäisivät tulevan nopeimmin Kouvolan hovioikeuspiirissä ja hitaimmin Helsingin hovioikeuspiirissä. Muissa hovioikeuspiireissä käsittelyajat ovat suhteellisen lähellä toisiaan. 14 12 10 8 6 4 2 0 Helsinki Turku Rovaniemi Vaasa Itä-Suomi Kouvola Kirjallinen valmistelu Suullinen valmistelu Pääkäsittely Kuvio 7 Riita-asioiden käsittelyn kesto käräjäoikeuksissa hovioikeuspiireittäin 2004 Siviiliasioiden keskimääräinen käsittelyaika hovioikeuksissa oli vuonna 2004 hieman yli vuosi. Ensimmäisen ja toisen asteen läpikäyvissä jutuissa menee siis keskimäärin kaksi vuotta. Käsittelyajat hovioikeuksissa ovat jonkin verran pidentyneet viime vuosina. Yksittäistapauksissa käsittelyajat voivat olla huomattavasti pidempiäkin. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan käräjäoikeus- ja hovioikeuskäsittely yhteensä kestää siviiliasioissa Helsingin hovioikeuspiiriä lukuun ottamatta kahdestakymmenestä kahteenkymmeneenyhteen viikkoon eli noin vuosi ja seitsemän-kahdeksan kuukautta. Sen sijaan Helsingin hovioikeuspiirissä käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien käsittely kestää yhteensä keskimäärin yli kolmekymmentä kuukautta eli noin kaksi ja puoli vuotta. Kokonaisuudessaan riitojen määrä on pysynyt suhteellisen vakaana 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Asioiden keskimääräiset käsittelyajat koko valtakunnan tasolla näyttävät myös suhteellisen vakiintuneilta 2000- luvulla. Toisaalta käsittelyajoissa on runsaasti vaihtelua käräjäoikeuksittain. Käsittelyaikojen suhteen alioikeuksista ongelmallisin on Helsingin käräjäoikeus ja hovioikeuksista Helsingin hovioikeus. Tässä yhteydessä ei ole mahdollisuutta analysoida, johtuvatko erot esimerkiksi erilaisesta juttukannasta, resurssoinnista, työn organisoinnista vai muista syistä.

4 KIRJALLISESSA VALMISTELUSSA RATKAISTUT RIIDAT (OK 5:27a) 4.1 Uudistuksen sisältö Vuoden 2003 uudistuksessa mahdollistettiin asian ratkaiseminen kirjallisessa valmistelussa asianosaisten suostumuksella. OK 5:27a :n mukaan riitainen asia voidaan ratkaista kirjallisessa valmistelussa, jos asia on laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen edellytä pääkäsittelyn toimittamista eikä kukaan asianosaisista vastusta asian ratkaisemista kirjallisessa valmistelussa. Hallituksen esityksen mukaan pääkäsittelyn pitäminen voi olla tarpeetonta esimerkiksi silloin, kun asiassa ei esitetä suullista todistelua, eikä pääkäsittelyyn ole muustakaan syystä tarvetta. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun jutun tosiseikasto on riidaton ja epäselvyys koskee vain asian oikeudellista arviointia tai jos näyttö on ainoastaan kirjallista. Esimerkkinä hallituksen esityksessä on käytetty elatusapuasiaa, jossa tosiseikat on selvitetty jo kirjallisessa valmistelussa ja riita koskee vain elatusavun määrän arviointia. Toisena esimerkkinä on käytetty saatavan vanhentumista. Uuden säännöksen on katsottu sopivan sekä dispositiivisiin että indispositiivisiin asioihin. 45 Hallituksen esityksessä on korostettu, ettei pelkkä tosiseikkojen riidattomuus ja suullisen todistelun tarpeettomuus yksistään aina merkitse sitä, että pääkäsittelyä olisi pidettävä tarpeettomana. Asian ratkaisemisen kannalta usein on tarpeellista, että osapuolet ja heidän avustajansa saavat mahdollisuuden suulliseen argumentointiin pääkäsittelyssä. Esityksen mukaan pääkäsittelyn pitäminen saattaa olla erityisen tärkeää silloin, jos asianosaisella ei ole avustajaa. Tarkoitus on siis mahdollistaa asian ratkaiseminen kirjallisessa valmistelussa vain silloin, kun pääkäsittelyn järjestäminen on asian ratkaisemisen kannalta selvästi tarpeetonta. Lainkohta mahdollistaa ratkaisemisen vain kirjallisessa valmistelussa, mutta ei sen sijaan enää suullisessa valmistelussa. 45 HE 32/2001 vp, 17 18, 54 55.