3 2012 Maanmittauslaitoksen henkilöstölehti Pääjohtajana Maanmittauslaitoksessa Kartoittajan oppikoulu Ristikko on täällä taas
Teksti niko saatsi/ark Maanmittauslaitos 200 vuotta Laukussa leipää ja piimää näkökulmia maastotyöhön Kuvat Maanmittausmuseo Eihän sitä joka sunnuntaiksi, kun oltiin esimerkiksi kartoittamassa, tultu suinkaan kotiin, vaan sitä oltiin montakin viikkoa ja talosta taloon vaan kuljettiin. Tämä maanmittausinsinööri Heikki Järvelän lausahdus tiivistää mainiosti 1900-luvun alkupuolen maanmittarin kenttätyökauden. Maanmittarit olivat aikansa tutkimusmatkailijoita, jotka liikkuivat niin pelloilla, metsissä, tuntureilla kuin vesilläkin. Yksityisautoilu, ABCasemat ja valmisateriat siinsivät vasta kaukana tulevaisuudessa. Kartografi Heikki Junno nautti ruokansa puukulhosta. Matkanteko vei suuren osan maanmittarin ajasta 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Paikasta toiseen liikuttiin jalan, hevosella, veneellä, junalla ja höyryaluksilla. Mikään muu virkakunta ei matkustanut yhtä paljon, eikä mikään muu virkamiesryhmä tutustunut yhtä perinpohjaisesti maahan, asutukseen, ihmisiin ja luontoon kuin maanmittarit. Kanssakäyminen oli läheistä ja pitkäaikaista. Väestön parissa liikkuivat myös nimismiehet, voudit ja posteljoonit, mutta nämä pysyttelivät asutuilla alueilla ja pääteillä. Maanmittarit liikkuivat myös periferiassa ja saivat majoituksen ja muonituksen talonpojilta. Suurtiloilla majapaikkana saattoi toimia erillinen pytinkirakennus, tavallisessa talossa nukuttiin kamarissa ja pienimmissä asumuksissa yö vietettiin talonväen seurassa. Vaikka työtä tehtiin tavallisen kansan keskellä, maanmittari oli talon pääherra. Kouluja käynyt insinööri oli moniosaaja, joka nautti suurta arvonantoa. Maanmittausinsinööri Väinö Härme muisteli, että häneltä kyseltiin vaikka minkälaisia temppuja ja perintöjuttuja ja kaikennäköistä. Maanmittari oli paitsi maanjakaja ja kartoittaja, myös tiedonvälittäjä ja uuden maa- ja metsätalouden valistaja. Maanmittaripuuroa Ehkä keskeisin maanmittaria ja tavallista kansaa yhdistänyt tekijä oli ruoka. Ateria syötiin yhteisessä pöydässä, jolloin insinööri oli yksi heistä. Puuro, piimä, ruisleipä, kala ja silava olivat peruselintarvikkeita. Ruoka oli usein alkeellista, mutta luonnonolosuhteet ja talon varallisuus toivat ravintoon vaihtelua. Hämeessä tarjottiin usein mannapuuroa, joka joidenkin suussa tunnettiin maanmittaripuurona. Lapissa syötiin lapinkakkua, margariinia, kalaa, kuivattua poronlihaa ja kahvia. Varsinkin syrjäisillä tiloilla maanmittari oli erityinen vieras. Tästä kielii monille jäänyt muistikuva siitä, että mitä pienempi mökki salolla, sitä paremmat tarjoukset. Lääninmaanmittausinsinööri Niilo Virtamo kertoi 1930-luvun ruokataloudesta hauskasti: Olimme edellisessä paikassa saaneet jatkuvasti syödä kovaksi koppuraksi käristettyä sianlihaa, keitettyjä kananmunia ja veteen keitettyä riisipuuroa, jota piti veitsellä leikata. Olimme hyvin toivorikkaita, kun seuraava asuinpaikkamme sijaitsi järven ran- 2 3/2012
Erämaamittauksissa elantoa täydennettiin luonnon antimilla. Kiurel Sverloff iloitsi tulevasta ateriasta Petsamon rajalla vuonna 1921. Maaseudun köyhälistöä 1900-luvun alkupuolella. nalla, että kai nyt kalaa saadaan, kun on tuo järvikin tuossa. Emäntä keittikin kalakeiton. Se oli suurenlainen, sillä söimme sitä viikon päivät. Piensiipikarja Luteet, kirput ja torakat olivat ihmisasumuksissa yleisiä ennen hyönteismyrkkyjen yleistymistä. Luteet ja kirput kävivät kiinni ihmiseen, torakat leipään. Maanmittausinsinööri Heikki Järvelä muisti, kuinka metsänvartijan torpassa oli erittäin mukavaa väkeä ja iltaisin istuttiin pirtissä takan ääressä ja siellä ne torakat niin kodikkaasti kuhisivat pitkin uunin reunoja. Ruokaileminen vaati näissä oloissa omat niksinsä. Piensiipikarjaa sai pahimmillaan tappaa kymmeniä yhdellä polkaisulla. Jos leivänmuru tipahti lattialle, torakat olivat välittömästi sen kimpussa. Pöydän laidalta ötököitä ammuttiin etusormella vastakkaiseen seinään. Uskaliaimmat tuholaiset ehtivät tulla lautasen reunoille. Maanmittarin työ oli rankkaa ja päivät kuluivat ulkoilmassa. Yöllistä kihelmöintiä yritettiinkin vähentää erilaisin keinoin. Maanmittausinsinööri Väinö Härme laittoi ritsin aina keskelle huonetta ja kiersi öljyyn kastetun villalangan makuupaikkansa ympärille. Siitä huolimatta ne olivat niin viisaita nämä lutikat, että purjehtivat laskuvarjolla katosta alas. Jos talossa oli kiikkutuoli, nukuttiin siinä tai viimeisenä keinona paettiin suosiolla heinälatoon. Tapakulttuurin erot Yksinkertaiseen maaseutu- tai eräelämään totutteleminen vei maanmittarilta oman aikansa. Suurimmat erot tavoissa ja ihmisen mentaliteetissa ovat olleet itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten välillä. Molemminpuolista ihmetystä on saattanut aiheuttaa vaikkapa helsinkiläisen maanmittarin saapuminen Savon sydänmaille. Pääkaupungin poika ja läänininsinööri Helmer Wallenius törmäsi ylimääräisenä maanmittarina savolaiseen kielimuuriin. Tiedustellessaan Kukkaromäen halkomisessa osakkaiden mielipidettä jakoehdotukseen, vastaus oli kai Maanmittari oli sanoisinko herra ja hidalgo. Piiri-insinööri Aarne Heimola 20.3.1974 3/2012 me sitten hyväksytään. Wallenius selitti, ettei vastaukseksi riitä kai, vaan se täytyy joko hyväksyä tai hylätä, johon vastattiin jospa sitten hyväksyttäisiin. Kun isännät huomasivat insinöörin pusertavan heiltä selvää vastausta, kiertelivät he asiaa vielä puolen kymmenellä eri tavalla, kuten saattaisihan tuon hyväksyä ja pakko kai se on hyväksyä. Suoraa vastausta ei Wallenius onnistunut saamaan, mutta pöytäkirjaan jakoehdotus kuitenkin merkittiin hyväksytyksi. Mitäpä muutakaan voisi päätellä kivahduksesta: Ja minkä tähden me ei sitä hyväksytä! Lähteet: Tekniikan museo, muistitiedon keräys; Mikko Huhtamies: Maan mitta. Kirjoittaja työskentelee amanuenssina Maanmittauslaitoksen Arkistokeskuksessa. Maanmittauslaitos täyttää tänä vuonna 200 vuotta. Keskusviraston perusti keisari Aleksanteri I, joka vahvisti Päämaanmittauskonttorin johtosäännön 14.11.1812. 3
Teksti pirkko yliselä/mmk Onko Vuokattiin menijöitä! On, on. Liki tuhat maanmittauslaitoslaista matkaa elokuussa Vuokattiin juhlistamaan laitoksen 200-vuotisjuhlaa. Kaksipäiväiset henkilöstöjuhlat järjestetään samassa paikassa ja samaan aikaan kuin laitoksen Kesäkisat. Kuva pirkko yliselä/mmk Kainuun-Koillismaan maanmittaustoimisto ja erityisesti heidän virkistysyhdistyksensä Kainuun Maanmittaajat ry vastaavat Kesäkisojen ohjelmasta eli suunnistuksen ja petankin mestaruuskisojen sekä golfin ja rantalentopallokisojen järjestelyistä. Muut ohjelmat ja viihdykkeet ovat ReadyToGo-ohjelmapalveluyrityksen käsialaa samoin kuin iltajuhla. Monta tapaa juhlia Maanmittauslaitos juhlii 200-vuotista taivaltaan monella lailla: maanmittaustoimistot järjestävät sidosryhmille juhlan, kuntalaiset kutsutaan tutustumaan Maanmittauslaitoksen palveluihin avoimien ovien päivänä tai asiakaspalvelun Rekisterit auki! -tilaisuuksissa tai hurautetaan matkailuautolla torille tapaamaan tavallista kansaa. Eläkeläisille järjestetään omia tilaisuuksia. Vuokatin tilaisuus on yksi yhteinen koko henkilöstölle järjestetty tapahtuma. Idea koko henkilöstön kutsumisesta ja kuskaamisesta yhteen paikkaan tuli isolta siskolta eli Ruotsin maanmittauslaitokselta. Heillä on tapana koota koko henkilöstö aika ajoin yhteen. Nyt jos koskaan, kerran kahdessasadassa vuodessa, on meillä hyvä syy kutsua koko väki koolle. Tuhat ja yksi kysymystä Vuokatin tilaisuudesta kerrottiin intrassa ensimmäisen kerran joulukuussa. Ajatuksena oli, että kun tieto tulee tarpeeksi ajoissa, kesäsuunnitelmat ehtii rakentaa sen mukaisesti, että ehtisi Vuokattiin. Suunnitelmat tarkentuivat ja huhtikuussa lähetettiin viimein kutsu kaikille. Olimme yrittäneet ennakoida kaikki mahdolliset kysymykset ja vastata niihin jo etukäteen. Kissan viikset. Saanko itse päättää, kenen kanssa jaan huoneen? Kyllä voit. Voinko mennä etukäteen Vuokattiin? Kyllä voit, mutta jos et liiku yhteisellä kyydillä, silloin maksat itse matkasi. Voiko maanmittaustoimiston sulkea perjantaiksi? Ei valitettavasti voi. Nykyiset säännöt eivät mahdollista sitä. Kuka voi osallistua juhlaan? Kaikki, jotka ovat töissä ilmoittautumisaikana ja juhlan aikana. Pitääkö osallistua johonkin? Ei tarvitse. Voit tulla Vuokattiin katselemaan maisemia ja kisatapahtumia. Koska kirjaamon ja asiakaspalvelun pitää toimia juhlapäivänäkin, kaikki eivät voi osallistua tilaisuuteen. Monissa paikoissa löytyi vapaaehtoisia päivystäjiä. Se, miten päivystys järjestetään, ratkaistaan toimistossa tai yksikössä. Esimiehen määräyksestä töihin jääville toimistot ja yksiköt järjestävät jonkin oman huomioimisen 200-vuotisjuhlan muistoksi. Juhlajunalla mukavasti Vuokattiin Helsingistä lähtee torstai-iltana oma juhlajuna kohti Vuokattia ja poimii matkalaisia asemilta. Alun perin 700 matkustajalle varatuista paikoista puolet on istumapaikkoja ja puolet makuupaikkoja. Jos matkalaisia on vähemmän, useampi henkilö saa makuupaikan. Pitkässä juhlajunassa on mitä todennäköisimmin vain yksi ravintolavaunu. Moni maanmittaustoimisto matkaa Vuokattiin linja-autolla. Linja-autoja on pyydettykin liityntäliikenteen käyttöön: junalta Katinkultaan, hotellilta pelipaikoille ja takaisin sekä hotellilta juhlapaikalle ja takaisin. Sokerina pohjalla Kun kaikki tuntui olevan kunnossa ja odottelimme ReadyToGolta osallistujalistoja, saimme tiedon järjestäjän konkurssista. Onneksi sisarorganisaatio otti juhlamme järjestelyt hoitaakseen ja selvisimme säikähdyksellä. Nyt odotamme yhteistä matkaa ja mukavaa yhdessäoloa. Iloisiin näkemisiin Vuokatissa. 4 3/2012
juurelta relta jutun jutun juurelta juurelta jutun jutun juur ju tun juurelta jutun juurelta jutu jutun juurelta JUtun Juurelta 2 Maanmittauslaitos 200 vuotta 4 Onko Vuokattiin menijöitä! 6 20 vuotta suunnannäyttäjänä 8 Tapahtunut Struven pisteellä 9 Jesss! Uusi intra on syntynyt ja voi hyvin 10 Oma kynä 11 Työpäivän makupaloja 12 Kartoittajia työssä ja oppimispolulla 14 MARA-prosessi vieraili Mikkelissä 15 Nyt sitä saa! 16 Viisarin Juhlaristikko 2012 18 Neuvokset veivät kesän ja SIKKEn Tornioon 20 Minun työpäiväni 21 Vierumäen kisatunnelmia 22 Asiakaspalvelua Lapin malliin 23 Ostaisitko SIKKEn? 24 Organisaatio muuttuu, mutta työt säilyvät 25 Näkymiä ikkunassa 26 Viisarin pakina 27 Turkkilaiset hakevat arvioinnin mallia Suomesta 27 Euroviisumaa Azerbaidzan valintojen edessä 28 Lakipalsta 28 Im memoriam 28 Uutisia 30 Verkonkokijan veneessä 31 Kesäkuva NYT ON KESÄ! Puolikuuta peipposesta, uimavalvojista ei päivääkään. Aamu valkeni harmaana, +7 astetta, paikallisuutiset kertoivat kesäkauden alkaneen, kun uimavalvojien työrupeama käynnistyi. Hyytävässä säässä saa olla ihan rauhassa rannalla, ja kun 15.8. valvojien pesti loppuu, merivedessä voi polskia koulupäivän päätyttyä vielä monena päivänä. Työajat ja lämpimät kesäpäivät eivät pelaa yksiin. Työaikojen muuttaminen kesään tai nykyaikaan sopivaksi kestää. Valtion virastoissa noudatettava työaikaa on viimeksi muutettu 18 vuotta sitten. Nyt asetus on työn alla. Ihan alepoiden ja siwojen aukioloaikaan valtiolla tuskin mennään. Harvoin virastossa käyvänä olen tyytyväinen, jos pääsen edes kello 17 aikaan tuulikaappiin jonottamaan. Aukioloaika keskustelutti Maanmittauslaitoksen väkeä, kun kutsu kävi Vuokattiin Maanmittauslaitoksen 200-vuotisjuhliin. Jonkun on jäätävä kirjaamoon ja asiakaspalveluun. Vaikka puhelinrinki toimiikin, asiakkaille on etukäteen kerrottava, ettei juuri 17.8. kannattaisi ottaa yhteyttä. Toki palvelu pelaa sinäkin perjantaina, vaikka puolet henkilöstöstä juhlii Vuokatissa. Kevät ja alkukesä ovat kiireistä aikaa. Tässäkin lehdessä kerrotaan monista projekteista, joiden deadline tai muun tuotannon määräaika on ollut tässä ja nyt. Koulut loppuvat kartoittajilla ja työrupeama pääjohtajalla. Hän on vieraillut jokaisessa yksikössä ja toimipisteessä ja hyvästellyt henkilökohtaisesti monet meistä. Viisari toivottaa hänelle mukavia eläkepäiviä. Antoisaa kesää kaikille ja näkemiin Vuokatissa! Kuva antero aaltonen KANSIKUVA suvi Weckman, KUVASSA maavaa-projektilaisia viestinnällä vahvistettuna kirsi mäkinen, Kari-pekka karlsson, Veijo pätynen, mikko tallgren, Suvi kärkkäinen, tatu roitto ja ismo kemppainen. SEURAAVA LEHTI ILMESTYY lokakuussa, AINEISTO TOIMITUKSEEN VIIKOLLA 40. P.S. Kesäristikko ilmestyy tänäkin vuonna. Teuvo ilahduttaa meitä ja on laatinut eläkepäivinään sen. Ristikon ratkaisu löytyy intrasta aikanaan. 441 763 Painotuote Maanmittauslaitoksen henkilöstölehti Viisari ilmestyy 5 kertaa vuodessa. 40. vuosikerta JULKAISIJA: Maanmittauslaitos/viestintä, Opastinsilta 12 C, PL 84, 00521 HELSINKI TOIMITUS: Päätoimittaja Pirkko Yliselä, puh 040 504 3684, toimitussihteeri Sari Putkonen Viestintä Skrivaus, puh 040 759 7020, taitto Leena-Riitta Tuomaala, puh 040 801 7712 SÄHKÖPOSTI: pirkko.ylisela@maanmittauslaitos.fi TOIMITUSNEUVOSTO: Matti Kantanen Etelä-Savon MMT, Leena Mörsky Varsinais-Suomen MMT, Ulla Lanu HAL, Annamaija Krannila/TIPA, Vesa Walamies Keski-Suomen MMT OSOITTEENMUUTOKSET: Maanmittauslaitos/Hallintopalvelukeskus/Tomi Sulva, puh 040 561 2498 PAINO: Kirjapaino Uusimaa, Porvoo 2012 ISSN 0356-1461 3/2012 5
Teksti pirkko yliselä/mmk 20 vuotta suunnannäyttäjänä Pääjohtaja Jarmo Ratia on kiertänyt maanmittaustoimistoja viime syksystä lähtien. Hyvästelykierros on nyt päättynyt ja niin on myös pitkä virkaura. Valmistumisensa jälkeen 60-luvun lopussa Ratia oli pari vuotta lakimiehenä maanmittaushallituksen silloisessa oikeuspalvelutiimissä. 20 vuotta myöhemmin hän palasi, ja sillä kertaa pääjohtajana. Kuvat Sari Putkonen, Antero Aaltonen, valko-venäläinen kollega ja erkki oksanen Mittamiehenä Saariselällä. VRS-tukiasemaverkon rakentamishankkeen päätöstilaisuus kesäkuussa 2005. Presidentti Halonen seurueineen tutustui 190-vuotiaaseen Maanmittauslaitokseen. Tarja Halosen takana Matti Manninen, Pentti Arajärvi, Timo Tuhkanen, Jarmo Ratia ja Anne Kakriainen. Nelikymppinen pääjohtaja oli ensimmäinen laitoksen historiassa, jolla ei ollut maanmittausalan koulutusta. Maanmittarin pojasta ei ollut tullut maanmittaria vaan juristi. Kokemusta apumiehen töistä kuitenkin oli. Numeroiden hakkaamisesta kivipyykkiin on jäänyt ikuisesti mieleen itikat ja kivensirut. Kehittäminen käynnistyy Maanmittauslaitos oli saanut olla 20 vuotta ennallaan. Vuonna 1991 lääninkonttorit lakkautettiin ja perustettiin kartasto- ja tietopalvelutoimistot. Johtamisen kannalta uusi organisaatio oli mahdoton: 50 alueyksikköä oli liikaa ja pian jo valmisteltiin uutta muutosta. Laitos oli myös jakaantunut. Kartasto- ja kiinteistötehtävät olivat kaukana toisistaan omina kokonaisuuksinaan ja ne haluttiin yhdistää maanmittaustoimistoksi. Muutoksia tuli 90-luvulla niin paljon, ettei pääjohtajan vierailua lainkaan odotettu toimipisteissä, koska generaldirektör har bara dåliga nyheter. Hallinnon yleinen kehittäminen oli 90-luvulla muutenkin voimakasta. Maanmittaushallinnon liikelaitostamisestakin puhuttiin, mutta päädyttiin nettobudjetoituun virastoon. Ratia kehuu päätöstä. Ilman sitä JAKOt ja monet muut tietojärjestelmät olisivat jääneet kehittämättä. Oma raha antoi resurssit toiminnan kehittämiselle. Maanmittauslaitoksella on siitä lähtien ollut missiona olla muutamaa askelta edellä. Me pyrimme itse kehittämään toimintaamme, toteaa pääjohtaja ja viittaa tulevaan organisaatiomuutokseen. Kansainvälinen pääjohtaja Kun tulin, ulkoministeriö tuki kehitysyhteistyötä kartta-alalla. Me valvoimme, UM rahoitti ja yksityiset konsulttitoimistot toteuttivat, kertoo Ratia. Konkreettiset kehitysyhteistyöt hävisivät kuitenkin useiksi vuosiksi, kunnes Paavo Väyrynen ministerinä palautti yhteistyön. Nyt puhaltavat taas uudet tuulet kehitysyhteistyössämme, eivätkä konkreettiset kartoitushankkeet ole muodissa. Maanmittauslaitos on kansainvälistynyt. Tänään se tarkoittaa eurooppalaista yhteistyötä EuroGeographicsin eli Euroopan maanmittauslaitosten kanssa. Myös pohjoismai- Maanmittauslaitosta kehitetään nen yhteistyö on levitetty Ratian aikana paljon. kaikille hallinnon tasoille ja maanmittausalan ihmiset tuntevat toisensa nykyisin hyvin. Yhteen aikaan Maanmittauslaitoksen väkeä haluttiin kansainvälisiin projekteihin niin, että sitä piti jo rajoittaa. Myös Ratia itse on arvostettu asiantuntija ja saanut kansainvälistä tunnustusta. Hän on ollut eri järjestöissä, kuten CERCOssa (nykyisin EuroGeographics) ja GSDI:ssa, sekä hallituksessa että 6 3/2012
Vuosien varrelta Iloisin asia: kirjaamisasioiden saaminen Maanmittauslaitokseen. Kulttuuriteko: Struven ketju Maailmanperintökohteeksi. Strateginen päätös: keskitytään lakisääteisiin tehtäviin ja muu karsitaan pois. Suuri harppaus: Maastotietokannan vapauttaminen maksuttomaksi. Pekka Tätilän kanssa Valko- Venäjällä juhlistamassa Struven ketjua. presidenttinä. Ratia iloitsee, että Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston kokouksessa viime kesänä perustettiin uusi paikkatietokomitea YK:n yhteyteen (UNG- GIM). Näin paikkatietoasiat nostettiin ensimmäistä kertaa poliittiseen keskusteluun. Alin mahdollinen taho Valtakunnan rajoja Ruotsia ja Norjaa vasten tarkastetaan 25 vuoden välein. Ratian aikana nämä molemmat rajat on käyty ja vahvistettu. Ratia on myös ollut mukana katsomassa rajan paikkaa niin Tenolla kuin saaristossakin. Venäjää vasten rajaa ei oltu tarkastettu sitten rauhanneuvottelujen. Työn käynnistäminen vaati ulkoasiainministeriön myötävaikutusta. Asia oli herkkä vielä vuonna 2001 ja avaus päätettiin tehdä mahdollisimman alhaisella tasolla. Keskustelussa päädyttiin siihen, että minä olin se mahdollisimman alhainen taso. Käytännössä kysymys oli siitä, Metsästys on harrastuksista mieluisin. Komein Ratian kaatama hirvi oli 12-piikkinen ja se on komeampi kuin Ruotsin kuninkaallisen jahtimestarin koskaan kaatama. saanko avata keskustelun rajankäynnistä kollegani Drasnjukin kanssa, joka oli tulossa vierailulle, kertoo Ratia. Asia vaati vielä tasavallan presidentin johdolla kokoontuneen hallituksern ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (UTVA) hyväksymisen. Valtakunnanrajalla on jo kaikki kenttätyöt tehty ja on paperien ja karttojen tarkastamisen aika. 3/2012 Kun pienet karvapallot, bolognesit tulivat Museokadulle, ne valloittivat uuden isäntänsä oitis. Tunnustuksia sataa Maanmittauslaitoksella menee hyvin. Olemme voittaneet Suomen Laatupalkinnon, Laatuinnovaation, JAKO-järjestelmä keräsi palkintoja ulkomaita myöten ja liikkuvan työn järjestelmä on saanut kunniamainintoja. Muutama viikko sitten Maanmittauslaitos palkittiin valtion parhaimpana työyhteisönä vuonna 2011. Sähköisen asioinnin käyttöönotossa olisin ehkä toivonut hieman nopeampaa kehitystä. Verohallinto on tässä asiassa kiistatta meidän edellä. Maanmittaustoimituksia ei voi seurata verkossa, vaikka muutoin on suurtakin edistystä tapahtumassa sähköisen kiinteistönvaihdannan muodossa. Maanmittari vai kenraali Kun Jarmo Ratia valittiin vuonna 1991, hän oli ensimmäinen pääjohtaja, joka ei ollut joko maanmittari tai kenraali. Tätä kirjoitettaessa on tiedossa, että seuraava pääjohtaja valitaan kolmen maanmittarin joukosta. Yksi heistä on myös kenraali. Seuraajalle jää hyvässä kunnossa oleva Maanmittauslaitos. Tästä on hyvä jatkaa, toteaa Jarmo Ratia. 7
Tapahtunut Struven pisteellä Struven ketju on kymmenen maan läpi kulkeva kolmiomittausketju Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä. Se otettiin vuonna 2005 Unescon Maailmanperintöluetteloon. Maanmittauslaitos yhdessä yhdeksän kollegaviraston kanssa edisti aktiivisesti Struven ketjun saamista Maailmanperintöluetteloon. Struven ketjun pisteillä on vierailtu ja juhlittu. Struven ketjulla Kuva jarmo saukko/kesu Kuvassa Eila Rikala (vihreä paita), Reijo Tuomi (valkoinen paita), Pekka Ylinen (punainen hiha) ja Tuula Manninen (ruudullisessa kuosissa). Aurinkoisena ja lämpimänä kesäpäivänä 8.6.2007 kiipesimme noin kilometrin matkan, välillä jyrkkääkin, kivistä ja kallioista rinnettä Oravivuoren laelle. Palkintona kiipeämisestä olivat huikaisevat Päijänteen maisemat, yli 100 metriä alempana. Olimme saapuneet yhdelle Suomen kuudesta Unescon maailmanperintökohteena suojellusta Struven ketjun pisteestä. Piste kolmiomitattiin vuonna 1834. Tällä historiallisella paikalla Rikalan Eilalle ja minulle luovutettiin valtion virka-ansiomerkit 30 vuoden palveluksesta. Hetki oli todella juhlallinen, vaikka puitteet olivat erilaiset kuin tavallisesti ansiomerkkejä luovutettaessa. Arvokkaampaa ja maisemallisesti netun Keisarinmajan pihapiirissä. Aavasaksan juhannus siihen liittyvine keskiyön auringon vastaanottajaisineen oli suorastaan käsite 1900-luvun puolivälin jälkeen kooten kansaa tuhatpäin koko kalottialueelta ja kauempaakin. Juhlan suosio on kuitenkin hiipunut vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Ylitornion kunta ja alueen yrittäjät ovat tavoitteellisesti pitäneet yllä Aavasaksan potentiaalia matkailu- ja liikuntapaikkana. Vaaralta löytää kesäaikaan muun muassa näköalakahvion, teatteriesityksiä tarjoavan Kruuhienompaa juhlapaikkaa on vaikea kuvitella. Ansiomerkkiä ei ripustettu tällä kertaa rintaan, koska T-paita ei ole sopiva arvokkaalle merkille. Maanmittausjohtajan juhlapuhe, ansiomerkin luovutus ja maljojen nostaminen kohottivat tunnelman huippuunsa. Tekee mielen nöyräksi, kun ajattelee, että 30 vuotta valtion palvelusta on ihmisen elämässä pitkä aika, mutta Struven ketjun mittauksista on kulunut jo noin kuusi kertaa tuo aika ja vielä on lisättävä 200 vuotta edelliseen, jotta päästään maanmittauksen alkuun Suomessa. Reijo Tuomi/KESU Piste lattialautojen alla Olin mukana vuonna 2009 paikallisessa "Struve-komissiossa", joka etsi ja inventoi Keski-Suomen maakunnan alueen kaikki Struven ketjun 14 pistettä. Retkikuntaan kuuluivat biologi, Keski-Suomen museon edustaja, asianajaja (maanomistaja), dosentti Heikki Rantatupa sekä Jyväskylän kaupungin ja KESUn kartastoteknikko. Tarkoituksena oli kartoittaa ne pisteet, jotka eivät kuulu siihen viralliseen kuuden pisteen joukkoon, jotka edustavat Struven ketjua Suomessa. Kaikki 14 Struvenpisteen kohdetta löydettiin, tosin kahta pistettä ei oltu merkattu maastoon. Kahden pisteen kohdalla oli jo tukevat näkötornit, mutta eräskin piste löytyi kunnan rakennuttaman retkeily/luontopolun kodan lattialautojen alta. "Aikani kaivettuani ja uusintamit tauksen jälkeen alkoi löytyä kovaa pintaa. Vähitellen myös kolmio, rautapultti ja vuosiluku 1932. Jouduimme vielä poistamaan toisen lattialaudan ja vasta sitten pystyimme kunnolla puhdistamaan merkin ympäristön kuvaamista varten. Aurinkokin paistoi sopivasti lattian alta merkkiin". Pekka Sintonen/KESU Aavasaksa Struven ketjun Suomen pisteistä tunnetuin? Suomessa suojelluista Struven kolmiomittausketjun pisteistä Ylitornion Aavasaksan laella sijaitseva piste lienee paikkana kaikkein tunnetuin. Aavasaksan tekee tunnetuksi sen erityinen luonnonkauneus keskellä Tornionjokilaakson kauneinta vaara- ja jokimaisemaa sekä historiallinen asema vuosisataisena mittaus- ja matkailukohteena. Kansainvälistä mainetta kasvatti 1700-luvulla ranskalaisen Pierre Louis Moreau de Maupertuisin Lapin astemittausretkikunnan mittauksen tulokset ja matkakertomukset. Aavasaksan laella sijaitsi yksi retkikunnan mittauspisteistä. Italialaisen Giuseppe Acerbin matkakirja Tornionjokilaaksosta 1800-luvun alussa levisi neljällä kielellä laajalle lukijakunnalle. Maapallon muotoa tarkentaneissa Struven ketjun mittauksissa Aavasaksa oli luonnostaan yksi Tornionjoen laakson mittauspaikoista. Mittauspisteellä vaaran korkeimmalle kohdalle kallioon kaiverretut merkit sijaitsevat paikalle vuonna 1969 rakennetun näköalatornin alla. Näköalatorni puolestaan sijaitsee vuonna1883 rakennetun ja Lapin ensimmäisenä matkailurakennuksena tun- 8 3/2012
Alatornion kirkossa vuonna 2008 Kuva antero aaltonen Teksti mervi laitinen/mmk ja iina lehto/mmk Kuva Lea kujanpää Maanmittauslaitoksen 375-vuotisjuhlanäyttelyn avajaisten jälkeen lähdimme, me järjestäjät, katsomaan Maailmanperintökohdetta. Yksi Struven ketjun pisteistä sijaitsee Alatornion kirkossa. Kirkko oli suljettu, joten vain katselimme komeaa keltaista kirkkoa ja tuumasimme, että siellähän se on! Virpi Lönnström/TIPA Piste, kirjaimellisesti Kuva juha mäki neeni, että eikö tuo edes hengästy. (Himalajan) huipulle päästessämme muut olivat suurin piirtein jo vetäneet leukoja ja tehneet vatsalihasliikkeitä. Sitten oli aika mennä katsomaan historiallista Struven pistettä. Hengitys rahisten, jalat maitohapoilla, keuhkot tyhjentyneinä, verta sylkien raahauduin viimeisillä voimillani tutkailemaan kohdetta. Ja siinä se oli. Peukalonpään kokoinen piste kivessä. Sitten saatiin kuohuvaa. Lea Kujanpää/KEKE Ensimmäisenä työpäivänäni Maanmittauslaitoksella lähdimme retkelle Korpilahdelle Struven pistettä katsomaan. Mikäs sen mukavampaa kuin ulkoilla uusien tuttavuuksien kanssa kauniissa kesäsäässä! Kävelymatka kukkulan päälle antoi esimakua Keskushallinnon kovasta kunnosta. Suomenmestaritason kukkulakiitäjät jättivät meidät Laineen Mikon (verkkotiedottajamme tuolloin) kanssa kauas jälkeen, mutta eipä huonommin mennyt Mikollakaan. Sadan kilometrin mittaiselta matkalta tuntuvan kiipeilyn ajan Mikko kertoi työstään ja elämästään. Tauotta. Muistan miettinunnäyttämön sekä kahden eri yrittäjän mökkikylät. Talvella vaaraa kiertävät hiihtoladut ja kevään sesonkiaikana auki pidettävä laskettelurinne. Huikeimmat suunnitelmat Aavasaksalla liittyvät vaaran sisään louhittavaksi suunniteltuun mäkikeskukseen eli kolmeen katettuun hyppyrimäkeen, joista suurin edustaisi lentomäkikokoluokkaa. Jouni Keskinarkaus/LAPPI Intra on kuin tori: Ihmiset kokoontuvat, palveluja piisaa ja juttu kulkee. Jesss! Uusi intra on syntynyt ja voi hyvin Mikäs se siellä meitä tervehtiikään joka aamu päätteellämme? Sehän on odotettu ja pelätty ystävämme uusi intra. Toukokuun 7. päivästä alkaen viestit ovat kulkeneet vilkkaasti uuden intran kautta. Kiitos tästä avauksesta kuuluu lähes sadalle intran rakentajalle ympäri maan. Urakka on ollut valtava ja vielä hieman kesken, mutta lopputulos palkitsee koko henkilöstön. Intrassamme on paljon uutta ja hyvää. Esimerkiksi Oma työpöytä, jota voimme järjestellä omien tarpeittemme mukaan. Lisäksi voimme mutkattomasti keskustella ja vaihtaa mielipiteitä työkavereiden kanssa Foorumin keskustelupalstoilla. Voimme myös kommentoida käynnissä olevia asioita ja pohtia yhteisiä hankkeita ryhmän jäsenten omissa työtiloissa. Tarjolla on tiloja tiimeille ja projekteille sekä usein myös vapaamuotoisempiin tarkoituksiin perustetuille työryhmille. Vuorovaikutteisuus ja mahdollisuus vaikuttaa asioiden etenemiseen on uuden intran ehdoton vahvuus. Enää ei tarvitse harmitella, miten saisi oman mielipiteensä helposti kuuluville, vaan voi kommentoida vaikkapa uutisiakin sekä keskustella vaivattomasti. Myös bloggaamalla voi tuoda esille mielipiteitään. Blogeja voi kirjoittaa yksikön, toimiston, prosessin ja johtamisen sivulle. Edellä sanotusta huolimatta elämä ei ole aina ruusuista uudessa intrassakaan. Matkan varrella on ilmennyt jonkin verran yllättäviä teknisiä haasteita, joita on yhdessä ratkaistu. Foorumilla on kyselty paljon ja puhelimet ovat pirisseet, mikä on hieno asia. Yksin ei kannata intran kommervenkkejä jäädä pohtimaan. Henkilöstöä autetaankin mäessä eikä mäen alla, jotta matka uuteen intraan olisi kevyt kulkea. Uusi intra on iloinen ja yhteinen asia käy peremmälle! 3/2012 9
oma kynä Onko vanhassa vara parempi vaiko oppia ikä kaikki? Kuva marjut partasen kotialbumi Usko sananlaskuun vanhassa vara parempi on horjunut uuden intran valmistumisen myötä. Tuskin kukaan meistä jää kaipaamaan intraa, jonka haku ei toiminut ja jonka päivittämisen hallitsi vain pieni osa henkilöstöstä. Intratiedottajana hehkutan varsinkin tuon jälkimmäisen parannuksen puolesta; olen saanut rinnalleni aimo joukon päivittämisestä innostuneita ja siihen osallistuvia työtovereita. Jokainen työntekijä on saanut uuden intran myötä itselleen tätä päivää edustavan työpöydän. Työpöytä mahdollistaa monen muun asian lisäksi osallistumisen erilaisille foorumeille sekä blogin kirjoittamisen ja kuvallisen kommentoinnin. Emme enää Maanmittauslaitoksen arjessa tyydy kolkuttelemaan sosiaalisen median ovea, vaan olemme astuneet sinne sisälle. Sosiaalinen media eroaa perinteisestä joukkoviestinnästä muun muassa siinä, että emme käyttäjinä ole pelkästään vastaanottajia, vaan voimme myös osallistua asioiden tekemiseen. Tällainen toiminta lisää sosiaalisuutta, verkottumista ja yhteisöllisyyttä. Sosiaalisuuden lisääntymisen ja verkottumisen olen itse kokenut Facebook-yhteisöpalvelussa. Palvelu sekä ihastuttaa että vihastuttaa työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa. Itse kuulun niihin, joita se ihastuttaa. Palvelun kautta olen muun muassa löytänyt 40 vuotta sitten Ruotsiin muuttaneen koulukaverini. Aiemmin vaihdoimme hänen kanssaan vuosittain joulukortin, nyt voimme keskustella Facebookissa on-line. Facebookin kautta saan myös kuulla sisarusteni aikuisten lasten kuulumiset. Voin lukea kavereinani olevien serkkujen matkakertomukset tai katsella työkavereiden matkakuvia. Ilman tätä palvelua ei tällaista yhteisöllisyyttä olisi. Ja vaikka julkaisukynnys palvelussa on erittäin matala ja sisältö leviää viiveettä, ei omassa kaveripiirissäni ole ylilyöntejä tapahtunut. Wikipedia lienee yksi sosiaalisen median palveluista, johon kaikki internetin käyttäjät ovat jossain yhteydessä törmänneet. Hakee Googlella tietoa mistä tahansa, on Wikipedian antama tieto kyseisestä asiasta lähes poikkeuksetta ensimmäisenä hakutuloslistalla. Itse käytän pääsääntöisesti palvelussa muiden tuottamaa sisältöä, mutta olenpa yhteen asiaan lisännyt tekstiä itsekin. YouTube-videoiden jakelupalvelua hyödynnetään yksityiskäytön lisäksi myös esimerkiksi Maanmittauslaitoksen uuden intran opetusvideoiden julkaisukanavana. Tosin nämä videot ovat piilotettuja ja siksi niitä ei helposti mielläkään palvelun tuotteiksi. YouTube-palvelun julkisten videoiden linkitys Facebook-palveluun saa aikaan vireääkin mielipiteiden vaihtoa yhteisökaveripiirissä. Summa summarum, sosiaalinen media on paljon muutakin kuin vain Facebook, ja luulenpa, ettei meistä kukaan enää pysty sitä välttämään. Tästä johtuen uskoni vanhaan sananlaskuun oppia ikä kaikki on vahvistunut entisestään. Marjut Partanen Kirjoittaja työskentelee hallintosihteerinä Keski-Suomen maanmittaustoimistossa. 10 3/2012