Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista. Esityksellä pannaan täytäntöön vuonna 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/53/EU huviveneistä ja vesiskoottereista sekä direktiivin 94/25/EY kumoamisesta (jäljempänä huvivenedirektiivi). Ehdotetun lain tarkoituksena on varmistaa huviveneiden, vesiskoottereiden, niiden varusteiden ja moottoreiden vaatimustenmukaisuus ihmisten turvallisuuden, terveyden, omaisuuden ja ympäristön suojelemiseksi. Vuonna 2005 voimaan tullut laki eräiden huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista sekä siihen liittyvä valtioneuvoston asetus kumottaisiin. Laissa olisi säännökset lain soveltamisalaan kuuluville tuotteille asetettavasta vaatimustenmukaisuudesta, vaatimustenmukaisuuden arvioinnista ja sen osoittamisesta sekä tuotteiden markkinavalvonnasta. Erona nykytilaan olisi, että uuteen lakiin otettaisiin toiminnanharjoittajien ja yksityisten maahantuojien velvollisuuksia koskevat säännökset. Uusi laki mahdollistaisi edelleen tuotteiden innovatiivisen kehittämisen eikä vaikuttaisi historiallisten veneiden määritelmään. Liikenteen turvallisuusvirastolle säädettäisiin valtuudet antaa tarkempia määräyksiä tuotteille asetettavista teknisistä vaatimuksista ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnista. Hallitusohjelman mukaisesti esityksellä sujuvoitetaan säädöksiä sekä edistetään digitalisaatiota edellyttämällä, että valmistajan, maahantuojan ja jakelijan tiedot ovat saatavilla myös verkkosivuilla. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.
SISÄLLYS ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...1 SISÄLLYS...2 YLEISPERUSTELUT...3 1 2 JOHDANTO...3 NYKYTILA...4 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö...4 2.2 2.3 Kansainvälinen kehitys sekä EU:n lainsäädäntö...5 Nykytilan arviointi...6 3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET...7 4 4.1 ESITYKSEN VAIKUTUKSET...9 Taloudelliset vaikutukset...9 4.2 Ympäristövaikutukset...9 4.3 5 Yhteiskunnalliset vaikutukset...10 ASIAN VALMISTELU...10 6 RIIPPUVUUS KANSAINVÄLISISTÄ VELVOITTEISTA...11 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...12 1 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT...12 Laki huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista...12 1 luku. Yleiset säännökset...12 2 luku. Tuotteiden vaatimustenmukaisuus...15 3 luku. Toiminnanharjoittajien ja yksityisten maahantuojien velvollisuudet...20 4 luku. Ilmoitetut laitokset...25 5 luku. Markkinavalvonta...29 6 luku. Erinäiset säännökset...36 2 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET...39 3 VOIMAANTULO...39 4 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS...39 LAKIEHDOTUS...43 huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista...43 2
YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Huviveneitä ja vesiskoottereita koskevista vaatimuksista säädetään tällä hetkellä eräiden huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista annetussa laissa (621/2005) ja sen nojalla annetussa huviveneiden ja vesiskoottereiden turvallisuudesta ja melupäästöistä sekä huviveneisiin ja vesiskoottereihin asennettavien moottoreiden melu- ja pakokaasupäästöistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (748/2005). Säännökset perustuvat huviveneitä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 94/25/EY ja sen muuttamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2003/44/EY. Huviveneitä ovat vähintään 2,5 metrin ja enintään 24 metrin pituiset veneet, jotka on tarkoitettu käytettäviksi urheilussa ja vapaa-ajan vietossa. Vuoden 2003 huvivenedirektiivin muutoksella direktiivin soveltamisalaan otettiin mukaan huviveneiden lisäksi vesiskootterit sekä huviveneiden ja vesiskoottereiden moottorit ja voimassa oleva huvivenelaki kattaa niitä koskevat vaatimukset. Huviveneiden, vesiskoottereiden ja niiden moottoreiden ja varusteiden vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa käytettävistä menettelyistä sekä tuotteita koskevista erityissäännöksistä, kuten huviveneiden näytteille asettamisesta ja keskeneräisten huviveneiden, varusteiden ja moottorien markkinoille saattamisesta on annettu tarkemmat säännökset huviveneasetuksella (748/2005). Euroopan komissio antoi 26 päivänä heinäkuuta 2011 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi huviveneistä ja vesiskoottereista (KOM (2011) 456 lopullinen). Direktiiviehdotuksella korvattiin aikaisempi huviveneitä koskeva unionilainsäädäntö eli huviveneitä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/25/EY, sellaisena kuin sitä on muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/44/EY. Ehdotuksesta annettiin 15 päivänä syyskuuta 2011 eduskunnalle valtioneuvoston kirjelmä (U34/2011). Valtioneuvosto suhtautui myönteisesti direktiiviehdotukseen ja sen tavoitteisiin. Erityisesti tuettiin direktiiviehdotuksen keskeisiä tavoitteita, joita ovat huviveneitä koskevan unionilainsäädännön selkiyttäminen, päästövaatimusten tiukentaminen sekä tuotteiden suunnittelua, valmistusta ja markkinoille saattamista koskevien vaatimusten kehittäminen niin, että ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden turvallisuutta parannetaan entisestään. Pidettiin tärkeänä, että veneiden päästömääräyksiä tiukennetaan linjassa työkoneiden ja ajoneuvojen päästömääräyksien kanssa ja samalla otettiin huomioon kansainvälinen sääntely, erityisesti USA:n päästömääräykset. Liikenne- ja viestintävaliokunta antoi asiasta lausuntonsa (LiVL 9/2011 vp), jossa valiokunta piti valtioneuvoston kantaa tarkoituksenmukaisena ja yhtyi sen vuoksi esitettyyn kantaan korostaen muutamia seikkoja, jotka koskivat suomalaisen huviveneilyn erityispiirteitä, pienveneiden ja niin sanottujen perinneveneiden valmistusta, kilpailukäytössä olevien purje- ja moottoriveneiden rajaamista soveltamisalan ulkopuolelle sekä kelirikkoajan liikkumismahdollisuuksien turvaamista. Direktiivi hyväksyttiin marraskuussa 2013 (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/53/EU huviveneistä ja vesiskoottereista sekä direktiivin 94/25/EY kumoamisesta, jäljempänä huvivenedirektiivi). Huvivenedirektiiviä on mukautettu niin sanotun uuden lainsäädäntökehyksen mukaisesti. Uuden lainsäädäntökehyksen tarkoituksena on yhtenäistää EU:n 3
tuotelainsäädäntöä ja edistää tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Mukautuksesta johtuen huvivenedirektiiviin on otettu aiempaa tarkemmat säännökset eri toiminnanharjoittajien velvollisuuksista sekä vaatimuksista, jotka koskevat vaatimustenmukaisuuden arvioinnista vastaavia ilmoitettuja laitoksia. Uudella huvivenedirektiivillä myös yhtenäistetään tuotteiden markkinavalvontaa Euroopan unionissa. Lisäksi direktiivissä on otettu huomioon vesikulkuneuvojen moottoreiden tekninen kehitys ja pakokaasupäästöjen raja-arvoja on yhtenäistetty erityisesti Yhdysvalloissa käytössä olevien raja-arvojen kanssa. Huvivenedirektiivin mukaan kansalliset säännökset on annettava viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 ja säännöksiä on sovellettava kyseisestä päivästä lähtien. Esityksessä ehdotetaan annettavaksi uusi laki eräiden huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista, (jäljempänä huvivenelaki). Uudessa laissa olisi huvivenedirektiivin täytäntöönpanosta johtuvat lainsäädännön alaan kuuluvat säännökset. Lisäksi laissa olisi nykyiseen tapaan säännökset huviveneitä ja muita huvivenedirektiivissä tarkoitettuja tuotteita koskevasta markkinavalvonnasta. Tarkemmat säännökset vaatimustenmukaisuudesta ja sen arvioinnista annettaisiin Liikenteen turvallisuusviraston määräyksellä, joka tulisi voimaan samaan aikaan ehdotetun lain kanssa. Esityksessä on ehdotettu lakiin muutoksia siinä määrin, että katsotaan tarpeelliseksi antaa kokonaan uusi laki. Voimassa olevat vuonna 2005 voimaan tulleet huvivenelaki ja huviveneasetus kumottaisiin. 2 Nykytila 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Laki eräiden huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista tuli voimaan 1 päivänä lokakuuta 2005 (jäljempänä vuoden 2005 huvivenelaki). Samaan aikaan tuli voimaan myös valtioneuvoston asetus huviveneiden ja vesiskoottereiden turvallisuudesta ja melupäästöistä sekä huviveneisiin ja vesiskoottereihin asennettavien moottoreiden melu- ja pakokaasupäästöistä (jäljempänä vuoden 2005 huviveneasetus). Niitä ennen huviveneitä koskevia säännöksiä oli vesiliikennelaissa (463/1996) ja tarkemmat säännökset huviveneille ja niiden varusteille asetetuista vaatimuksista olivat eräiden huviveneiden turvallisuudesta annetussa huviveneasetuksessa (464/1996). Jälkimmäisellä oli pantu täytäntöön vuoden 1994 huvivenedirektiivi. Vuonna 2005 säännöksiä muutettiin ja huviveneistä annettiin oma lakinsa. Muutoksen taustalla oli vuonna 2003 annettu huvivenedirektiivin muutos, joka pantiin täytäntöön uudella lailla. Huviveneitä ja vesiskoottereita koskevat säännökset eriytettiin tuolloin vesiliikennelaista. Samassa yhteydessä aiemmasta huviveneasetuksesta siirrettiin lain tasolle sellaisia säännöksiä, joista Suomen perustuslain mukaan oli säädettävä lailla. Vuoden 2005 huvivenelailla selkeytettiin myös huviveneiden markkinavalvontaa. Markkinavalvontaviranomaiseksi säädettiin Merenkulkulaitos, jonka tehtävänä oli ollut valvoa aiemmin voimassa olleen huviveneasetuksen noudattamista. Vuonna 2010 toteutetussa virastouudistuksessa tietyt Merenkulkulaitoksen toiminnot, markkinavalvonta mukaan lukien, siirrettiin Liikenteen turvallisuusvirastolle, joka vastaa nykyisin huviveneiden markkinavalvonnasta. Vuoden 2005 huvivenelaissa valvontaviranomaisen käyttöön säädettiin tehokkaita markkinavalvontakeinoja valvonnan käytännön toteuttamiseksi osaltaan edistämään huviveneiden ja muiden tuotteiden turvallisuutta. Markkinavalvontasäännökset perustuivat tuolloin voimassa olleeseen kuluttajatavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain (75/2004) vastaaviin säännöksiin. Vuonna 2005 annetussa laissa säädettiin myös Tullille velvollisuus valvoa huviveneiden maahantuontia Suomen ulkorajalla. 4
2.2 Kansainvälinen kehitys sekä EU:n lainsäädäntö Huvivenedirektiivi 94/25/EY annettiin ensimmäisen kerran 16 päivänä kesäkuuta 1994 (jäljempänä vuoden 1994 huvivenedirektiivi). Se tuli täysimääräisesti voimaan kesäkuussa 1998 neljän vuoden siirtymäajan jälkeen. Direktiivin tarkoituksena oli purkaa tekniset kaupan esteet yhtenäistämällä eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä siltä osin kuin ne koskivat huviveneiden turvallisuusominaisuuksia. Vuoden 1994 huvivenedirektiivi sisältää säännöksiä muun muassa huviveneiden ja niiden varusteiden olennaisista turvallisuusvaatimuksista, vaatimustenmukaisuuden arvioinnista, ilmoitetuista laitoksista ja CE-merkinnästä. Direktiivi edellyttää myös, että jäsenvaltioiden tulee toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä huviveneiden sekä niiden varusteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoittamiseksi ja kieltämiseksi, jos nämä tuotteet voivat vaarantaa ihmisten turvallisuuden tai terveyden taikka omaisuuden tai ympäristön. Vuoden 1994 huvivenedirektiiviä muutettiin 16 päivänä kesäkuuta 2003 annetulla Euroopan neuvoston ja parlamentin direktiivillä 2003/44/EY huviveneitä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 94/25/EY muuttamisesta (jäljempänä huvivenedirektiivin muutos). Muutoksella huvivenedirektiivi laajennettiin koskemaan myös vesiskoottereita, jotta näitä koskevat tekniset kaupan esteet voitiin purkaa. Lisäksi direktiiviin otettiin säännökset huviveneiden ja vesiskoottereiden sekä näiden moottoreiden pakokaasu- ja melupäästöjen rajoittamisesta. Pakokaasu- ja melupäästöjen rajoittamisen taustalla oli huoli pakokaasu-, melu- ja hiukkaspäästöjen vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Huviveneiden pakokaasupäästöt aiheuttavat sekä ilman että vesien saastumista. Huviveneistä ja vesiskoottereista aiheutuu myös meluhaittoja ja ne voivat häiritä rauhallisilla alueilla eläimistöä. Uusi huvivenedirektiivi annettiin 20 päivänä marraskuuta 2013 ja se tuli voimaan 18 päivänä tammikuuta 2014. Huvivenedirektiiviin liittyy kuitenkin siirtymäsäännös, jonka mukaan markkinoille saataville saa asettaa vuoden 1994 huvivenedirektiivin mukaisia tuotteita aina vuoden 2017 tammikuun 17 päivään saakka, jos kyseinen tuote on sitä ennen saatettu markkinoille. Uudessa huvivenedirektiivissä säädetään aiemman direktiivin tavoin huviveneiden ja vesiskoottereiden sekä niihin liitettävien varusteiden ja moottoreiden vaatimustenmukaisuudesta, vaatimustenmukaisuuden arvioinnista ja ilmoitetuista laitoksista, jotka arvioivat tuotteiden vaatimustenmukaisuuden. Näitä säännöksiä on kuitenkin tarkistettu ja tuotteisiin liittyvät vaatimukset on saatettu vastaamaan tekniikan kehitystä ja uusia ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksia. Tuotteita koskevista niin sanotuista olennaisista vaatimuksista on annettu säännökset direktiivin liitteessä I. Olennaiset vaatimukset kattavat tuotteiden suunnittelua ja rakentamista sekä moottoreiden pakokaasu- ja melupäästövaatimuksia koskevat säännökset. Huvivenedirektiivillä on tiukennettu moottoreiden pakokaasupäästövaatimuksia, mutta melupäästövaatimukset säilyvät nykyisellään. Pakokaasupäästövaatimusten tiukentamisen taustalla on ollut tarve yhtenäistää päästöjen raja-arvoja vastaaviksi Yhdysvalloissa käytössä olevien raja-arvojen kanssa. Myös tuotteita koskevia säännöksiä on tarkistettu. Vesien suojelun edistämiseksi direktiivissä edellytetään, että vesikulkuneuvoihin, joissa on käymälä, asennetaan pakollisena käymäläjätevesisäiliö. Myös CE-merkintään liittyvää vaatimusta on laajennettu. Direktiivi edellyttää CE-merkinnän kiinnittämistä kaikkiin sisämoottoreihin ja ilman kiinteää pakoputkistoa oleviin sisäperämoottoreihin. Direktiivissä on uudistettu myös vesikulkuneuvojen suunnitteluluokkia. Suunnitteluluokat on jaettu ympäristöolosuhteiden eli tuulen voimakkuuden ja aallonkorkeuden perusteella neljään kategoriaan. Myös vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa käytettäviä menetelmiä eli niin sanottuja moduuleja koskevia säännöksiä on muutettu. Direktiivi sallii 5
muun muassa varusteiden arvioinnissa käytettävän useampaa moduulia. Myös rakentamisen jälkeistä vaatimustenmukaisuuden arviointia on laajennettu kattamaan huviveneiden lisäksi vesiskootterit. Rakentamisen jälkeinen arviointi on tarkoitettu tilanteisiin, jossa tuotteen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista vastaa joku muu taho kuin valmistaja, esimerkiksi yksityinen henkilö, jota tuo tuotteen maahan muuhun kuin kaupalliseen tarkoitukseen. Huvivenedirektiiviä on myös mukautettu uuteen lainsäädäntökehykseen, niin sanottu New Legislative Framework (jäljempänä NLF). Uuden lainsäädäntökehyksen tarkoituksena on ollut luoda laajat puitteet lainsäädännölle, jota voidaan soveltaa horisontaalisesti eri alojen tuotelainsäädännössä. Lainsäädäntökehyksellä yhtenäistetään unionin tuotedirektiivien sisältöä ja taataan muun muassa terveyden, turvallisuuden, kuluttajansuojan ja ympäristönsuojelun korkea taso. Lainsäädäntökehyksen taustalla on kaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston antamaa säädöstä: tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, (jäljempänä akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 768/2008/EY tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista (jäljempänä akkreditointi- ja markkinavalvontapäätös). Mainitussa asetuksessa on vahvistettu yleiset säännökset vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditoinnista, tuotteiden markkinavalvonnasta, unionin markkinoille saapuvien tuotteiden valvonnasta ja tuotteille tehtävistä tarkastuksista sekä CE-merkinnästä. Akkreditointi- ja markkinavalvontapäätöksessä puolestaan annetaan säännökset yhteisistä periaatteista ja viitesäännöksistä, joita voidaan soveltaa alakohtaisissa lainsäädännöissä. Päätöksessä on säännökset määritelmistä, toiminnanharjoittajien yleisistä velvollisuuksista sekä vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa käytettävistä menettelyistä. Lisäksi siinä on CE-merkintää koskevia säännöksiä sekä menettelysäännöksiä koskien sellaisten tuotteiden käsittelyä, jotka voivat aiheuttaa riskin. NLF-mukautuksesta johtuen huvivenedirektiivin määritelmiä on uudistettu ja direktiiviin on otettu oma lukunsa toiminnanharjoittajien velvollisuuksista. Toiminnanharjoittajia ovat valmistajat, maahantuojat ja jakelijat. Direktiivissä säädetään velvollisuuksien jakautumisesta heidän välillään niin, että velvollisuudet vastaavat kunkin toiminnanharjoittajan tehtävää tuotteen toimitusketjussa. Huvivenedirektiivissä säädetään myös siitä, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden markkinavalvonnassa on noudatettava akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetusta. Sen lisäksi direktiiviin on otettu menettelysäännöksiä koskien tuotteita, jotka voivat aiheuttaa riskin kansallisella tasolla. Venealan yhtenä erityispiirteenä on, että yksityiset henkilöt tuovat unionin ulkopuolelta omaan käyttöönsä huviveneitä ja vesiskoottereita. Direktiivissä on tarkennettu yksityisiä maahantuojia koskevia velvoitteita sekä toimenpiteitä, joita markkinavalvontaviranomainen voi heille määrätä. Yksityisen maahantuojan on esimerkiksi huolehdittava siitä, että ennen tuotteen käyttöönottoa, tuotteen vaatimustenmukaisuus arvioidaan ja tuotteeseen kiinnitetään CEmerkintä sen jälkeen, kun vaatimustenmukaisuus on todettu. 2.3 Nykytilan arviointi Vuoden 1994 huvivenedirektiivi ja huvivenedirektiivin muutos on pantu kansallisesti täytäntöön huvivenelailla (621/2005) ja asetuksella (748/2005). Säädökset sisältävät kattavat säännökset tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta, vaatimustenmukaisuuden arvioinnista, ilmoitetuista laitoksista ja markkinavalvonnasta. Uusi huvivenedirektiivi edellyttää kuitenkin muutoksia kansallisiin säädöksiin. Esimerkiksi toiminnanharjoittajan ja yksityisten maahantuojien 6
velvollisuuksista on tarpeen säätää nykyistä kattavammin. Huvivenedirektiivissä on myös edellä kerrotun mukaisesti uudistettu tuotteiden vaatimustenmukaisuusvaatimuksia ja pakokaasupäästövaatimuksia on tiukennettu, ja näistä asioista on tarpeen säätää kansallisesti. Huvivenelaissa ja asetuksessa viitataan useassa kohdassa vuoden 1994 ja vuoden 2003 huvivenedirektiivin liitteisiin. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on antanut vuonna 2013 lausunnon (PeVL 5/2013 vp), jonka mukaan direktiivin täytäntöönpanossa tulisi välttää viittaustekniikka. Valiokunnan mukaan viittaustekniikan käyttäminen voi olla hyväksyttävää, jos sääntely on teknisluonteista ja yksityiskohtaista ja sääntelyn kohteena on rajallinen joukko alan ammattimaisia toimijoita. Uudessa huvivenedirektiivissä asetetaan velvollisuuksia koskien myös yksityisiä maahantuojia, jotka tuovat huvivenedirektiivin soveltamisalaan kuuluvia tuotteita unionin ulkopuolelta omaan käyttöönsä. Koska direktiivin säännökset koskevat tietyissä tapauksissa myös yksityisiä henkilöitä, katsotaan, että viittaustekniikan käyttöä olisi vältettävä ja direktiivin säännökset tulisi ottaa entistä kattavammin kansallisiin säädöksiin. Myös perustuslain 80 edellyttää, että yksilön oikeuksien ja velvoitteiden perusteista säädetään lailla. Vuoden 2005 huvivenelaissa on säädetty markkinavalvontaviranomaiselle keinot, joilla voidaan tehokkaasti puuttua tuotteiden vaatimustenvastaisuuteen. Lisäksi Liikenteen turvallisuusvirastolle ja Tullille on säädetty mahdollisuus pyytää virka-apua poliisilta silloin, kun se on tarpeen valvontatehtävän suorittamiseksi. Sen sijaan markkinavalvontaviranomaisella ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta pyytää virka-apua Tullilta. Jos toiminnanharjoittajalle määrätään valvonnan yhteydessä kielto tuoda tuotteita maahan, ei Liikenteen turvallisuusvirasto pysty nykyisellään valvomaan määräyksen noudattamista ja tätä pidetään puutteena. 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Esityksen tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan EU:n huvivenedirektiivin (2013/53/EU) vaatimuksia. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kokonaan uusi laki huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista. Ehdotetussa laissa olisi huvivenedirektiivin täytäntöönpanosta johtuvat kansalliset säännökset sekä lain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden markkinavalvontaa koskevat säännökset. Säännökset koskisivat huvivenedirektiivin edellyttämällä tavalla huviveneiden lisäksi vesiskoottereita, tiettyjä varusteita sekä huviveneiden ja vesiskoottereiden moottoreita. Säännöksillä pyritään varmistamaan huviveneiden, vesiskoottereiden ja muiden huvivenedirektiivissä tarkoitettujen tuotteiden vaatimustenmukaisuus ja samalla parantamaan tuotteiden turvallisuutta ja ympäristön suojelun tasoa. Lakiehdotuksessa asetetaan uusia vaatimuksia huvivenedirektiivin soveltamisalaan kuuluville tuotteille, muun muassa pakokaasupäästöille asetetaan tiukemmat raja-arvot. Tuotteita koskevien uusien vaatimusten tavoitteena on parantaa huviveneiden turvallisuutta. Uusien pakokaasupäästövaatimusten tarkoituksena on vähentää haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Ehdotuksen taustalla on ollut tarve yhtenäistää raja-arvojen erityisesti Yhdysvalloista käytössä olevien päästövaatimusten kanssa, jotta samat tuotteet soveltuisivat paremmin eri markkinoille. Moottoreita koskevat melupäästövaatimukset säilyisivät nykyisellään. Lisäksi tavoitteena on lainsäädännön sisällöllinen ja rakenteellinen selkeyttäminen. Esityksessä selvennetään toiminnanharjoittajia ja yksityisiä maahantuojia koskevia velvollisuuksia ja niitä koskevat säännökset kootaan omaksi luvukseen. Myös ilmoitettuja laitoksia koskevat 7
säännökset on lakiesityksessä koottu erilliseksi luvuksi. Vuoden 2005 huvivenelain tapaan ehdotetussa laissa olisi perussäännökset tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta. Tuotteella tarkoitettaisiin huvivenettä, keskeneräistä huvivenettä, vesiskootteria, keskeneräistä vesiskootteria, moottoria ja varustetta. Tuotteella tarkoitettaisiin lisäksi vesikulkuneuvoa ja moottoria silloin, kun siihen on tehty merkittävä muutos. Tarkempia säännöksiä vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa käytettävistä menettelyistä eli niin sanotuista moduuleista annettaisiin Liikenteen turvallisuusviraston määräyksellä. Huvivenedirektiiviin tehdystä NLF-mukautuksesta johtuen lakiesitykseen otettaisiin oma luku, jossa säädettäisiin alalla toimivien eri toiminnanharjoittajien velvollisuuksista. Toiminnanharjoittajilla tarkoitettaisiin valmistajia, maahantuojia ja jakelijoita. Tiettyjä vastaavia toiminnanharjoittajia koskevia velvoitteita on ollut jo vuoden 2005 laissa. Tällaisia on esimerkiksi velvollisuus ilmoittaa Liikenteen turvallisuusvirastolle, jos toiminnanharjoittaja saa tietoonsa, että tuote voi aiheuttaa vaaraa ihmisten turvallisuudelle tai terveydelle taikka omaisuudelle tai ympäristölle sekä velvollisuus antaa markkinoinnin yhteydessä kuluttajille tietoja tuotteeseen liittyvistä vaaroista. Valmistajalle ja maahantuojalle säädettäisiin uusina velvollisuuksina testata tuotteita, jos tuotteeseen liittyy riskejä. Uutena säädettäisiin myös velvollisuus varmistaa tuotteen jäljitettävyys. Tuotteen jäljitettävyys edellyttäisi, että sekä valmistaja että maahantuoja antavat tuotteessa tai tuotteen pakkauksessa yhteystietonsa. Sen lisäksi valmistajan velvollisuutena on varmistaa, että tuotteeseen merkitään tarvittavat tunnistetiedot, kuten esimerkiksi tyyppi- tai sarjanumero. Valmistajalla ja maahantuojalla olisi lisäksi velvollisuus ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin, jos tuote ei vastaa vaatimuksia. Jakelijalla olisi vastaavanlainen velvollisuus varmistaa, että muut kuten valmistaja tai maahantuoja ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin. Uutena lakiin otettaisiin yksityisiä maahantuojia koskevia velvollisuuksia. Yksityisellä maahantuojalla tarkoitettaisiin luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tuo huviveneen tai vesiskootterin Euroopan unionin ulkopuolelta aikoen ottaa sen omaan käyttöönsä. Tällaisessa tilanteessa yksityisellä maahantuojalla olisi vastaavia velvoitteita kuin valmistajalla, jos valmistaja ei ota vastuuta siitä, että tuote on unionin lainsäädännön mukainen. Hänen tulisi muun muassa varmistaa, että tuote on vaatimusten mukainen, tuotteeseen kiinnitetään CE-merkintä ja tuotteesta laaditaan tarvittavat asiakirjat. Yksityisen maahantuojan tulisi käyttää näissä tehtävissä apunaan ilmoitettua laitosta. Lakiesitys ei sen sijaan koskisi yksityisten henkilöiden omaan käyttöönsä rakentamaa huvivenettä, jos venettä ei saateta markkinoille viiden vuoden kuluessa sen käyttöönotosta. Markkinavalvontasäännöksiä tarkennettaisiin tietyin osin verrattuna nykytilaan. Tuotteiden markkinavalvonnasta vastaisi nykyiseen tapaan Liikenteen turvallisuusvirasto. Valvontatoimenpiteet säilyisivät pääosin ennallaan. Säännöksissä muun muassa eriteltäisiin nykyistä tarkemmin toimenpiteet, joita voitaisiin määrätä toiminnanharjoittajille ja yksityisille maahantuojille. Lisäksi säädettäisiin, että markkinavalvonnassa olisi sovellettava EY:n akkreditointija markkinavalvonta-asetusta. Markkinavalvontasäännöksiä mukautettaisiin joiltain osin vastaamaan myös kuluttajaturvallisuudesta annettua lakia (920/2011). Lakiehdotuksessa olisi säännös tulliviranomaisen valvontavelvollisuudesta tuotteiden Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolelta tapahtuvan maahantuonnin osalta. Ilmoitettuja laitoksia koskevia vaatimuksia ja tehtäviä tarkennettaisiin verrattuna nykytilaan. Ilmoitettu laitos vastaisi tuotteen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista ja antaisi sitä koskevat todistukset. Ilmoitetun laitoksen olisi kuitenkin peruutettava antamansa todistus, jos myöhemmin valvonnan yhteydessä käy ilmi, ettei tuote vastaa vaatimuksia. Ilmoitetuille laitoksille säädettäisiin myös velvoite osallistua standardointitoimiin. Lisäksi lakiin otettaisiin huvivenedirektiivin mukainen säännös, jonka mukaan laitos voi toimia ilmoitettuna laitoksena, jos 8
Euroopan komissio tai muut jäsenvaltiot eivät vastusta nimeämistä laissa säädetyssä määräajassa. Voimassaoleva huviveneasetus ehdotetaan kumottavaksi ja sen sijasta tarkemmat määräykset huvivenelain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden olennaisista vaatimuksista sekä pakokaasuja melupäästöistä ehdotetaan annettavaksi Liikenteen turvallisuusviraston määräyksillä. Määräys vastaisi osin voimassaolevaa huviveneasetusta, ja siihen otettaisiin uutena liitteitä, joissa olisi tarkemmat säännökset huvivenelain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden olennaisista vaatimuksista sekä pakokaasu- ja melupäästöistä. Liitteet vastaisivat pääosin huvivenedirektiivin liitteitä. Esityksessä ehdotetut säännökset kuuluvat Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 ja 27 :n nojalla. 4 Esityksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Huvivenedirektiivin muuttuneista standardeista aiheutuu joitakin taloudellisia vaikutuksia. Standardien perusteella suoritetaan huviveneiden tyyppihyväksynnät ja sertifioinnit. Tällä hetkellä Suomessa sertifioitavat venetyypit täyttävät jo uuden direktiivin vaatimukset. Suomessa valmistetaan vuosittain noin 20 000 venettä, joista suuri osa menee vientiin. Suomessa sertifiointipäivityksiä on tehtävä noin 300 venemalliin. Tämä tarkoittaa venemallista riippuen vajaan 2 000 euron tyyppihyväksyntäkustannusten siirtymistä jälleenmyyntihintoihin. Veneteollisuus on osallistunut EU-sääntelyn kehittämiseen ja ollut mukana jo EU-sääntelyä edeltäneen pohjoismaisen venenormiston kehittämisessä. Ehdotetut säännökset suojaavat eurooppalaista ja suomalaista veneteollisuutta. Uusi venetekninen sääntely antaa kotimaiselle veneteollisuudelle mahdollisuuden tasavertaiseen kilpailuun. Suomen sijainti Euroopan unionin ulkorajalla voisi ilman näitä säädöksiä johtaa siihen, että eurooppalaisen veneteollisuuden olisi kilpailtava hyvinkin rajusti myös EU:n ulkopuolisten toimijoiden kanssa, mahdollisesti jopa veneiden turvallisuuden kustannuksella. Vesikulkuneuvoon takaisinnousemisen varustevaatimus uimaportaiden tai pelastustikkaiden asennuksesta aiheuttaa keskimäärin 50 euron lisäkustannuksen vesikulkuneuvon valmistuskustannuksiin. Venemoottoreiden valmistajat ovat tietoisia direktiivin muutoksista. Lakiesityksessä on vuoteen 2017 ulottuva siirtymäkausi, mikä mahdollistaa moottorivalmistajien tuotannon sopeuttamisen vastaamaan tiukentuneita päästöarvoja. Muutoksella ei ole merkittäviä kustannusvaikutuksia. Suomessa ei ole muita venemoottoreiden valmistajia kuin sähköpropulsiojärjestelmien valmistajat. 4.2 Ympäristövaikutukset Lakimuutoksella huviveneiden hiilivetypäästöjen (HC) arvioidaan vähenevän 20 %:ia. Tällä hetkellä huviveneiden osuus kaikista liikenteen HC -päästöistä on noin 14 %. Suomen vesiliikenteen HC-päästöistä huviveneiden osuus on noin 72 %. Huviveneiden HC päästöjen väheneminen tulee tapahtumaan asteittain 20-30 vuoden kuluessa ja se edistää ilmanlaatua koskevien tavoitteiden toteutumista. Päästöjen väheneminen muuttuu, mikäli huviveneiden määrä tai käyttö kasvaa tulevaisuudessa. 9
Lakimuutoksella huviveneiden hiukkas- ja typen oksidipäästöt (NOx) vähenevät asteit-tain 20 30 vuoden kuluessa. Huviveneiden osuus liikenteen NOx -päästöistä on noin 1,6 % ja niiden osuus vesiliikenteen NOx päästöistä on noin 3 % ( vuoden 2012 tilanne). Hiukkaspäästöistä huviveneiden osuus on noin 5 % kaikista liikenteen hiukkaspäästöistä. Huviveneiden aiheuttamien pakokaasupäästöjen osuus kaikista liikenteen aiheuttamista pakokaasupäästöistä on varsin vähäinen. Lakimuutoksen seurauksena huviveneilyn CO -päästöt voisivat kasvaa noin 15 %. Jo nyt huviveneiden CO -päästöt muodostavat huomattavan osan eli 84 % Suomen vesiliikenteen CO - päästöistä. Toisaalta verrattaessa huviveneiden CO -päästöjä Suomen koko liikenteen CO - päästöihin, on huviveneiden osuus noin 9 % (vuoden 2012 tilanne). Huomioiden suomalaisten vesikulkuneuvojen moottoreiden keski-iän voidaan olettaa, että muutos jäisi vähäiseksi. 4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset Lakiesityksen johdosta pienten venevalmistusyritysten kilpailukyky voi heiketä jonkin verran, koska pienet yritykset eivät voi kilpailla tyyppihyväksyntäkustannusten jakaantumisella tuotannon mittakaavaetuun. Tällöin kustannukset todennäköisesti siirtyvät kuluttajahintoihin. Taloudellisessa taantumassa heikentyvä kysyntä suosii suurempia valmistajia. Kokonaiskysyntä voi hintojen mahdollisen nousun johdosta laskea entisestään, mikä vähentää vesikulkuneuvokaupasta saatuja verotuottoja sekä mahdollisia muita lupamaksutuloja. Suomessa toimivista venevalmistajista suurin osa on pieniä veneveistämöjä ja vain muutama suurempi yritys toimii tuotantolaitoksena. Toiminnanharjoittajien on päivitettävä tulevaisuudessa venemalliensa tyyppihyväksyntä aina, kun sitä koskeva standardi muuttuu. Tämä edellyttää toiminnanharjoittajilta muutosten aktiivisempaa seurantaa ja lisää markkinavalvontaviranomaisten työtä. Yksityiset maahantuojat joutuvat varmistamaan EU:n ulkopuolelta tuotavien vesikulkuneuvon vaatimustenmukaisuuden kuten aiemminkin. Tyyppihyväksyntäkustannukset liikevaihtona 300 venemallille eivät merkittävästi lisää valtion verotuloja. Lakiehdotus lisää markkinavalvonta- ja ulkorajavalvontaviranomaisten työmäärää jonkin verran, mutta lisäys voidaan toteuttaa nykyresursseilla tai kohdentamalla niitä uudelleen. 5 Asian valmistelu Esitys on valmisteltu virkatyönä Liikenteen turvallisuusvirastossa yhteistyössä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Liikenteenturvallisuusvirastolta, Liikennevirastolta, Onnettomuustutkintakeskukselta, Opetushallitukselta, Rajavartiolaitokselta, Suomen ympäristökeskukselta, Tullilta, Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta, Poliisihallitukselta, Kilpailu- ja kuluttajavirastolta, Arctia Shipping Oy:ltä, Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitolta (AKT ry), Elinkeinoelämän keskusliitolta, Merimieseläkekassalta, Merimiespalvelutoimistolta, Natur och Miljö:ltä, Pidä Saaristo Siistinä ry:ltä, Purjehduksenopettajat PORY:ltä, Suomen Satamaoperaattorit ry:ltä, Suomen konepäällystöliitto ry:ltä, Suomen laivameklariliitto ry:ltä, Suomen laivanpäällystöliitto ry:ltä, Suomen matkustajalaivayhdistys ry:ltä, Suomen melonta- ja soutuliitto ry:ltä, 10
Suomen Melontakouluttajilta, Suomen Merimies-unioni SMU ry:ltä, Suomen Meripelastusseura ry:ltä, Suomen Navigaatioliitto ry:ltä, Suomen Partiolaiset ry:ltä, Suomen Purjehdus ja Veneily ry:ltä, Suomen Satamaliitto ry:ltä, Suomen Teknologiateollisuudelta, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry:ltä, Suomen Vapaa-ajan kalastajien Keskusjärjestöltä, Suomen Varustamot ry:ltä, Suomen Yrittäjät ry:ltä, Venealan keskusliitto Finnboat ry:ltä, VTT Expert Services Oy:ltä sekä WWF:ltä. Lausuntopyyntöön saatiin vastauksia yhteensä 19. Vastaajista Arctia Shipping Oy, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Liikenteenturvallisuusvirasto, Liikennevirasto, Poliisihallitus ja Onnettomuustutkintakeskus ilmoittivat, ettei niillä ole erityistä lausuttavaa lausuntopyynnön ehdotukseen. Venealan keskusliitto ja VTT Expert Services huomauttivat Liikenteen turvallisuusviraston valtuudesta asettaa lisämääräyksiä direktiivien ja standardien rinnalle. Useat lausunnon antajat huomauttivat, että sääntely heikentää erityisesti pienten toimijoiden kilpailukykyä. Valtiovarainministeriö pyysi käsittelemään yksityisen maahantuojan tuotteen käyttöönottoa suhteessa maahantuontiprosessiin. Ympäristöministeriö huomautti esityksen tekstin jäsentelystä ja ulkoasusta. Tulli koki erityisen ongelmalliseksi yksityisen maahantuojan valvonnan. Oikeusministeriö huomautti asiantuntijaviraston määräyksenantovallasta ja perustuslain 8 :n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimuksesta sääntelyn täsmällisyydestä. Lausunnoissa esitetyt asiat on pyritty soveltuvin osin ottamaan huomioon hallituksen esitystä viimeisteltäessä. 6 Riippuvuus kansainvälisistä velvoitteista Esitys liittyy EU:n huvivenedirektiivin (2013/53/EU) täytäntöönpanoon. Huvivenedirektiivi on tullut voimaan 18 päivänä tammikuuta 2014 ja jäsenvaltioiden on annettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016. Jäsenvaltioiden on sovellettava säännöksiä 18 päivästä tammikuuta 2016 alkaen. 11
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Lakiehdotuksen perustelut Laki huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista 1 luku. Yleiset säännökset 1. Lain tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta. Pykälän 1 momentti vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan lain 1 :ää. Säännökseen lisättäisiin tarkennuksena kuitenkin huvivenedirektiivin 1 artiklaa mukaillen, että tarkoituksena olisi myös varmistaa tuotteiden vaatimustenmukaisuus. Pykälän 1 momentin mukaan ehdotetun lain tarkoituksena olisi varmistaa lain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden vaatimustenmukaisuus ihmisten turvallisuuden ja terveyden sekä omaisuuden ja ympäristön suojelemiseksi huviveneiden, vesiskoottereiden ja niiden varusteiden vaarallisilta ominaisuuksilta sekä huviveneiden ja vesiskoottereiden moottoreiden pakokaasu- ja melupäästöiltä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 2 momentti, jonka mukaan lain tarkoituksena olisi myös panna täytäntöön huviveneistä ja vesiskoottereista ja direktiivin 94/25/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/53/EU. 2. Soveltamisala. Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamisala, joka olisi sama kuin huvivenedirektiivin soveltamisala. Lakia sovellettaisiin tietyin 3 :ssä mainituin poikkeuksin huviveneisiin, keskeneräisiin huviveneisiin, vesiskoottereihin ja keskeneräisiin vesiskoottereihin sekä niiden moottoreihin ja varusteisiin. 3. Poikkeukset soveltamisalasta. Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin tuotteet, jotka eivät kuulu lain soveltamisalaan. Pykälän 1 momentti vastaisi pääosin sisällöltään voimassa olevan lain 4 :ää. Suunnittelu- ja rakentamisvaatimuksilla tarkoitettaisiin ehdotetun lain 6 :n 2 momentissa määritettyjä olennaisia vaatimuksia, joista kyseisen pykälän mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi tarkempia määräyksiä. Olennaiset vaatimukset on määritetty huvivenedirektiivin liitteessä I. Soveltamisalan poikkeuksiin ehdotetaan lisättäväksi huvivenedirektiivin mukaisesti amfibioajoneuvot. Amfibioajoneuvoilla tarkoitetaan pyörillä tai telaketjuilla varustettuja moottoriajoneuvoja, jotka voivat kulkea sekä vedessä että kuivalla maalla. Lisäksi pykälän rakenne ehdotetaan muutettavaksi niin, että suunnittelua ja rakentamista koskevat poikkeukset, pakokaasupäästövaatimukset ja melupäästövaatimukset eroteltaisiin erillisiksi momenteiksi. 4. Liikenteen turvallisuusviraston oikeus myöntää poikkeuksia. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta myöntää poikkeuksia lain vaatimuksiin. Ehdotettu säännös perustuisi huvivenedirektiivin 5 artiklaan, jonka mukaan kansallisesti voidaan antaa säännöksiä tietyillä vesialueilla liikkumiseksi ympäristön ja vesiteiden suojelemiseksi ja niillä liikkuvien turvallisuuden varmistamiseksi, jos ne eivät velvoita muuttamaan direktiivin vaatimukset täyttäviä vesikulkuneuvoja ja jos säännökset ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia. Huvivenedirektiivin 5 artikla antaa mahdollisuuden myös nykyisen tyyppisen käytännön jatkumiselle vesiliikennelaissa (463/1996), jossa säännellään vesikulkuneuvojen käyttöä vesialueilla. Poikkeukset myöntäisi Liikenteen turvallisuusvirasto. Edellytyksenä poikkeuksen myöntämiselle olisi, että poikkeus ei heikennä vesikulkuneuvon turvallisuutta. Ehdotettu edellytys rajoittaisi mahdollisuuksia myöntää poikkeuksia. Poikkeukset voisivat koskea esimerkiksi me- 12
lupäästövaatimuksia, koska melupäästövaatimukset eivät lähtökohtaisesti heikennä kulkuneuvon turvallisuutta. Lisäksi ehdotetussa säännöksessä edellytetään erityistä syytä, jonka nojalla poikkeus voitaisiin myöntää. Tällainen erityinen syy voisi Suomen oloissa olla kelirikkoaika, jolloin saaristossa liikkumiseen voi olla tarpeen käyttää hydrokoptereita. Sen sijaan esimerkiksi CE-merkinnän kiinnittäminen tuotteeseen on sellainen vaatimus, josta ei voitaisi myöntää poikkeuksia ehdotetun pykälän perusteella, koska CE-merkintä on vakuus siitä, että tuote vastaa vaatimuksia ja antaa olettaman turvallisuudesta. 5. Määritelmät. Pykälässä olisi lain soveltamisen kannalta keskeiset määritelmät. Määritelmät vastaisivat pääosin huvivenedirektiivin 3 artiklan määritelmiä. Huvivenedirektiivin mukaisesti uusina käsitteinä määriteltäisiin vesikulkuneuvo, omaan käyttöön rakennettu vesikulkuneuvo, vesikulkuneuvon merkittävä muutos, työntövoima, moottoriryhmä, rungon pituus, asettaminen saataville markkinoilla, markkinoille saattaminen, käyttöönotto, maahantuoja, yksityinen maahantuoja, jakelija, toiminnanharjoittaja, akkreditointi, kansallinen akkreditointielin, vaatimustenmukaisuuden arviointi, ilmoitettu laitos, palautusmenettely, markkinoilta poistaminen, markkinavalvonta, unionin yhdenmukaistamislainsäädäntö ja CE-merkintä. Edellä mainittujen lisäksi pykälässä määritellään myös huvivenedirektiivi, varuste, tuote, keskeneräinen vesikulkuneuvo ja akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetus, joihin viitataan useissa lain pykälissä. Pykälän 1) kohdassa määriteltäisiin huvivenedirektiivi ja 2) kohdassa vesikulkuneuvo. Jälkimmäisen määritelmään lisättäisiin vesikulkuneuvon käyttöä koskeva tarkennus, joka perustuu huvivenedirektiivin 2 artiklan 3 kohtaan. Pykälän 3) 6) kohtien määritelmät huviveneestä, vesiskootterista, omaan käyttöön rakennetusta vesikulkuneuvosta ja moottorista vastaisivat huvivenedirektiivin 2 artiklan 2-5 kohtia. Vuoden 2005 lakiin verrattuna huviveneen määritelmästä on erotettu omaksi käsitteeksi rungon pituuden mittaamista koskeva tarkennus, joka määritellään pykälän 14 kohdassa. Pykälän 6) kohta kattaisi moottorin polttoaineet, mukaan lukien kaasu- ja biopolttoaineet. Pykälän 7) kohdassa määriteltäisiin varuste. Varusteet on lueteltu huvivenedirektiivin liitteessä II. Sen lisäksi määritelmään lisätään huvivenedirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainittu tarkennus, jonka mukaan varusteet kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, kun ne saatetaan erillisinä markkinoille. Pykälän 8) kohdassa määriteltäisiin keskeneräinen vesikulkuneuvo. Määritelmä poikkeaa vuoden 2005 lain määritelmän keskeneräisestä huviveneestä sillä erolla, että määritelmä laajennettaisiin kattamaan myös vesiskootterit. Tästä syystä määritelmässä käytetään käsitettä vesikulkuneuvo. Pykälän 9) kohdan määritelmä moottorin merkittävästä muutoksesta perustuisi huvivenedirektiivin 2 artiklan 6 kohtaan. Kohdassa viitattaisiin lain nojalla annettaviin pakokaasupäästövaatimuksiin. Ehdotetun lain 6 :ssä olevan valtuutussäännöksen mukaisesti Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi tarkempia määräyksiä pakokaasupäästövaatimuksista. Pykälän 10) kohdan määritelmä vesikulkuneuvon merkittävästä muutoksesta vastaisi huvivenedirektiivin 3 artiklan 7 kohtaa. Pykälän 11) kohdan mukaan tuotteella tarkoitettaisiin ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluvaa huvivenettä, vesiskootteria, keskeneräistä vesikulkuneuvoa, moottoria ja varustetta. Tuotteella tarkoitettaisiin lisäksi vesikulkuneuvoa ja moottoria silloin, kun siihen on tehty merkittävä muutos. 13
Pykälän 12) 14) kohdan määritelmät työntövoimasta, moottoriryhmästä ja rungon pituudesta vastaisivat huvivenedirektiivin 3 artiklan 8-10 kohtia. Pykälän kohdissa 15) 17) määriteltäisiin asettaminen saataville markkinoilla, markkinoille saattaminen ja käyttöönotto. Määritelmät vastaisivat huvivenedirektiivin 3 artiklan 11-13 kohtia. Määritelmissä on erotettu toisistaan asettaminen saataville markkinoilla ja markkinoille saattaminen. Erotus liittyy huvivenedirektiiviin tehdyn NLF-mukautukseen. Asettamisella saataville markkinoilla tarkoitettaisiin tuotteen toimittamista liiketoiminnan yhteydessä Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen markkinoille jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta. Toimitusketjussa voi olla useampia asettamisia saataville markkinoille. Tuotteen asettamista saataville markkinoilla edeltäisi markkinoille saattaminen. Markkinoille saattaminen tarkoittaisi tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen markkinoilla. Määritelmiin on lisätty viittaukset Euroopan talousalueeseen. Pykälän 18) 22) kohdissa määriteltäisiin valmistaja, valtuutettu edustaja, maahantuoja, yksityinen maahantuoja ja toiminnanharjoittaja. Määritelmät vastaisivat muilta osin huvivenedirektiivin 3 artiklan kohtien 14 19 määritelmiä sillä erolla, että talouden toimijasta käytettäisiin termiä toiminnanharjoittaja. Vastaavaa termiä käytetään esimerkiksi kuluttajaturvallisuudesta annetussa laissa (920/2011). Myös direktiivissä käytetty käsite kolmas maa ehdotetaan muutettavaksi määritelmissä Euroopan unionin ulkopuoliseksi maaksi. Pykälän 24) 27) kohdissa määriteltäisiin yhdenmukaistettu standardi, akkreditointi, kansallinen akkreditointielin ja vaatimustenmukaisuuden arviointi. Määritelmät perustuisivat huvivenedirektiivin 3 artiklan 20 22 kohtiin. Luettavuuden helpottamiseksi lakiin ehdotetaan kuitenkin otettavaksi yhdenmukaistetun standardin, akkreditoinnin ja kansallisen akkreditointielimen määritelmät Euroopan unionin säädöksistä, joihin direktiivin määritelmissä viitataan. Pykälän 28) kohtaan ehdotetaan otettavaksi selvyyden vuoksi määritelmä rakentamisen jälkeisestä arvioinnista, koska siihen viitataan useammassa lain kohdassa. Määritelmä vastaisi huvivenedirektiivin liitteessä V esitettyä määritelmää. Pykälän 29) kohdassa määriteltäisiin ilmoitettu laitos. Määritelmä vastaisi huvivenedirektiivin 3 artiklan 24 kohdassa esitettyä määritelmää vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksesta, josta siis käytettäisiin käsitettä ilmoitettu laitos vuoden 2005 lain mukaisesti. Pykälän 30) 32) kohdissa määriteltäisiin markkinavalvonta ja siihen liittyvät toimenpiteet kuten palautusmenettely ja markkinoilta poistaminen. Määritelmät vastaisivat huvivenedirektiivin 3 artiklan 25 27 kohtia. Pykälän 32) ja 33) kohtien määritelmät CE-merkinnästä ja unionin yhdenmukaistamislainsäädännöstä vastaisivat huvivenedirektiivin 3 artiklan 28 ja 29 kohtia. Määritelmiin ehdotetaan otettavaksi EY:n akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksen määritelmä. Kyseisessä asetuksessa säädetään muun muassa CE-merkinnän kiinnittämisestä ja tuotteiden markkinavalvonnasta ja siihen viitataan lain pykälissä, joissa säädetään näistä asioista. Asetuksen 27 29 artiklat koskevat tarkastuksia, joita tulee tehdä unionin markkinoille tuleville tuotteille, joihin Tullin valvontavelvollisuus perustuu. 14
2 luku. Tuotteiden vaatimustenmukaisuus Ehdotetun lain toisessa luvussa olisivat säännökset vaatimuksista, jotka tuotteiden tulee täyttää. Luvussa käytettäisiin huvivenedirektiivin mukaisesti sanamuotoa tuotteen asettaminen saataville markkinoilla, kun vuoden 2005 laissa puhutaan tuotteen markkinoille saattamisesta. Muutos liittyy huvivenedirektiiviin tehtyyn NLF-mukautukseen, jossa markkinoille saattaminen ja asettaminen saataville markkinoilla on erotettu toisistaan. 6. Tuotteita koskevat vaatimukset. Pykälän säännös vastaisi huvivenedirektiivin 4 artiklaa. Pykälän 1 momentissa olisi perussäännös tuotteiden asettamisesta saatavilla markkinoilla tai käyttöön ottamisesta. Tuote voitaisiin asettaa saataville markkinoilla tai ottaa käyttöön vain, jos se oikein huollettuna ja käyttötarkoituksen mukaan käytettynä ei aiheuta vaaraa ihmisten turvallisuudelle tai terveydelle, omaisuudelle eikä ympäristölle. Kyseessä olisi niin sanottu yleinen turvallisuusvaatimus. Sen soveltaminen olisi tarpeen, jos esimerkiksi havaitaan, että tuotteeseen liittyy sellainen uusi riski, joka jää yhdenmukaistettujen standardien soveltamisalan ulkopuolelle. Yleiseen turvallisuusvaatimukseen voitaisiin vedota esimerkiksi tilanteessa, jossa tuote aiheuttaisi vaaraa ja se tulisi vetää pois markkinoilta. Euroopan komission laatiman niin sanottuun uuteen lainsäädäntökehykseen (New Legislative Framework, NLF) perustuvien direktiivien täytäntöönpano-oppaan mukaan tuote asetetaan saataville Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen markkinoilla silloin, kun se taloudellisen toiminnan yhteydessä toimitetaan markkinoille jakelua, kulutusta tai käyttöä varten maksua vastaan tai maksutta. Tuotteen saattaminen saataville markkinoilla kattaa sellaiset toimenpiteet, jolla tuotetta tarjotaan jakeluun, kulutukseen tai käyttöön ja jotka voivat johtaa tuotteen tosiasialliseen toimittamiseen, kuten esimerkiksi tuotteen mainoskampanjat. Asettamisella saataville markkinoilla ei sen sijaan tarkoiteta tuotteen jakelua edelleen unionin ulkopuolelle tai tuotteen jatkojalostamista lopputuotteeksi, jotta se voidaan viedä unionin ulkopuolelle. Tuotteen asettamista saataville markkinoilla edeltää tuotteen saattaminen markkinoille, jolloin tuote saatetaan Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen markkinoille ensimmäistä kertaa. Tuotteen markkinoille saattamisen jälkeen tuote voidaan asettaa toimitusketjussa useita kertoja saataville markkinoilla. Markkinoille saattaminen tarkoittaa markkinoille saattamisen ensimmäistä kertaa ja se kattaa vain uudet tuotteet, jotka on valmistettu Euroopan unionissa tai Euroopan talousalueella sekä uudet ja käytetyt kolmansista maista tuotavat tuotteet. Lisäksi säännös kattaa veneet, jotka alun perin on suunniteltu muuhun kuin urheiluun ja vapaa-ajan viettoon, mutta jotka myöhemmin saatetaan markkinoille tätä tarkoitusta varten. Omaan käyttöön tarkoitetut tuontitavarat tulkitaan markkinoille saatetuiksi niiden tullessa Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueelle. Markkinoille saattamisen käsite viittaa yksittäisiin tuotteisiin eikä tuotetyyppiin, riippumatta siitä, onko tuote valmistettu yksittäiskappaleena vai sarjatuotantona. Tuotteen luovuttaa joko valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja ja se luovutetaan Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueelle sijoittautuneelle maahantuojalle tai tuotteen jakelusta Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen markkinoilla vastaavalle henkilölle. Valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja voi luovuttaa tuotteen myös suoraan lopulliselle kuluttajalle tai loppukäyttäjälle. Tuote katsotaan luovutetuksi joko silloin, kun luovutus on fyysisesti tapahtunut tai kun omistusoikeus on siirretty. Tuote voidaan luovuttaa joko korvausta vastaan tai vastikkeettomasti ja luovutuksen perustana voi olla mikä tahansa oikeudellinen toimenpide, esimerkiksi myynti, lainaus, vuokraus, leasing tai lahjoitus. 15
Käyttöönotolla tarkoitetaan hetkeä, jolloin loppukäyttäjä käyttää tuotetta ensimmäisen kerran Euroopan unionissa tai Euroopan talousalueella urheiluun tai vapaa-ajan viettoon. Tuote, joka on käyttövalmis markkinoille saatettaessa ja jota ei tarvitse koota ja jonka vaatimustenmukaisuuteen jakeluolosuhteet tai kuljetus eivät vaikuta, katsotaan otetuksi käyttöön heti, kun se saatetaan markkinoille. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos on mahdollista määritellä, milloin tuotetta ensi kertaa käytettiin tarkoitettuun käyttöön tai se oli käyttökelpoinen taikka muu vastaava todellinen käyttöönottoajankohta. Silloin, kun tuote valmistetaan Euroopan unionissa tai Euroopan talousalueella tai tuodaan unionin ulkopuolisesta maasta valmistajan tai maahantuojan omaan käyttöön, voi olla epäselvää, onko kyse markkinoille saattamisesta vai käyttöönotosta. Tällöin tuotteen tulee olla vaatimustenmukainen, kun sitä käytetään ensimmäistä kertaa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että markkinoilla saataville asetettavan tai käyttöön otettavan tuotteen on täytettävä tuotteen suunnittelua ja rakentamista, moottoreiden pakokaasupäästöjä sekä melupäästöjä koskevat olennaiset vaatimukset. Olennaisista vaatimuksista säädetään huvivenedirektiivin liitteessä I. Pykälän 7 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi valtuutus siitä, että Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa olennaisista vaatimuksista tarkemmat määräykset. Olennaiset vaatimukset koskevat päästövaatimusten lisäksi muun muassa vesikulkuneuvon suunnitteluluokkaa ja merkintäjärjestelmää sekä vaatimuksia liittyen kulkuneuvon rakenteeseen, lujuuteen, ohjailuominaisuuksiin sekä varusteiden asennukseen. Lisäksi olennaiset vaatimukset koskevat moottoreiden melu- ja pakokaasupäästövaatimuksia. kyse on yksityiskohtaisista teknisistä vaatimuksista, eikä niistä ole tarkoituksenmukaista säätää lain tasolla. Ne ehdotetaan kuitenkin annettavaksi määräyksellä sen sijaan, että viitattaisiin huvivenedirektiivin liitteeseen. Näin tuotteita koskevat vaatimukset olisivat helpommin löydettävissä yhdestä säädöksestä. Tietyissä tapauksissa myös yksityisten maahantuojien on varmistettava tuodessaan tuotteita unionin ulkopuolelta omaan käyttöönsä, että tuote on olennaisten vaatimusten mukainen. Pykälän 3 ja 4 momentissa säädettäisiin niistä edellytyksistä, jotka valmistajan on täytettävä asettaakseen saataville markkinoilla keskeneräisen vesikulkuneuvon tai varusteen, jossa on CE-merkintä ja huvivenedirektiivin mukainen kirjallinen vakuutus EUvaatimustenmukaisuudesta. Pykälän 7 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi tarkempia määräyksiä tästä vakuutuksesta. Vakuutuksen sisältö määräytyisi huvivenedirektiivin liitteiden mukaan. Pykälän 5 momenttiin otettaisiin huvivenedirektiivin 14 artiklaa vastaava vaatimustenmukaisuusolettama. Sen mukaan tuotteen katsotaan täyttävän ehdotetun lain ja sen nojalla säädetyt vaatimukset, jos se on tuotetta koskevien yhdenmukaistettujen standardien tai niiden osien mukainen. Sovellettavien yhdenmukaistettujen standardien ja niiden osien viitetiedot julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Euroopan komissio pitää yllä luetteloa sovellettavista yhdenmukaistetuista standardeista. Yhdenmukaistetun standardin käyttäminen vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa luo olettaman siitä, että tuote on turvallinen. Yhdenmukaistettujen standardien käyttö ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa pakollista ja vaatimustenmukaisuus on mahdollista osoittaa myös muilla tavoin. Standardien käyttö liittyy vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa käytettäviin moduuleihin, joista Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkemmat määräykset. Pykälän 6 momentissa annettaisiin mahdollisuus poiketa tämän lain mukaisesta vaatimuksenmukaisuusvaatimuksesta koskien tuotteiden näytteilleasettamista. Tuote voitaisiin asettaa esille näyttelyssä, messuilla, esittelyssä ja muissa vastaavissa tilanteissa, vaikka se ei täyttäisi tämän lain vaatimuksia. Tällöin näytteille asettajan olisi selvästi ilmoitettava, että tuote ei ole huvivenelain mukainen ja että sitä ei saa asettaa saataville tai ottaa käyttöön ennen kuin se täyttää nämä vaatimukset. Liikenteen turvallisuusvirastolla olisi mahdollisuus määrätä tämän 16
lain 50 :n mukaan uhkasakko, jos näytteille asettaja ei täytä tämän momentin mukaista ilmoitusvelvollisuuttaan. Pykälän 7 momentissa olisi valtuutussäännökset tuotteille asetettavia vaatimuksia koskevien tarkempien säännösten antamisesta. Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä olennaisista vaatimuksista, näytteille asetettavalle tuotteelle asetettavista vaatimuksista, keskeneräisen vesikulkuneuvon asettamisesta saataville markkinoilla sekä liitettävän varusteen ja moottorin asettamisesta saataville markkinoilla ja käyttöön ottamisesta. Määräyksenantovaltuus olisi tarpeen huvivenedirektiivin teknisten säännösten täytäntöönpanemiseksi. Määräyksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 6 artiklan 2-5 kohdat. 7. Vaatimustenmukaisuuden arviointi. Pykälässä olisi perussäännökset vaatimustenmukaisuuden arvioinnista. Pykälän 1 momentin mukaan ennen tuotteen markkinoille saattamista tuotteelle olisi suoritettava vaatimustenmukaisuuden arviointi sen varmistamiseksi, että tuote täyttää sille ehdotetussa laissa säädetyt tai sen nojalla annetut vaatimukset. Lähtökohtana on, että arvioinnin suorittaminen olisi 10 :n mukaisesti valmistajan vastuulla. Valmistajalla katsotaan olevan parhaat edellytykset arvioida tuote. Arvioinnissa käytetään usein apuna ilmoitettua laitosta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, kenen vastuulla on huolehtia rakentamisen jälkeisestä vaatimustenmukaisuuden arvioinnista. Momentin 1) kohdan mukaan yksityisen maahantuojan tulisi huolehtia arvioinnin suorittamisesta, jos valmistaja ei ole siitä vastannut. Vaatimustenmukaisuuden arviointi tulee tällöin suorittaa ennen tuotteen käyttöönottoa. Momentin 2) kohdan mukaan vaatimustenmukaisuuden arvioinnista tulisi huolehtia sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön moottorin tai vesikulkuneuvon, jota on muutettu merkittävästi, tai joka muuttaa lain soveltamisalaan aiemmin kuulumattoman vesikulkuneuvon käyttötarkoitusta siten, että tuote tulee lain soveltamisalan piiriin. Arviointi tulisi tällöin suorittaa ennen kuin tuote otetaan käyttöön tai saatetaan markkinoille. Momentin 3) kohdan mukaan vastuu vaatimustenmukaisuuden arvioinnista kuuluisi myös sellaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka saattaa markkinoille omaan käyttöön rakennetun vesikulkuneuvon ennen kuin ehdotetun lain 3 :n 1 momentin 7) kohdassa säädetty viiden vuoden määräaika on kulunut umpeen. Arviointi olisi tällöin tehtävä ennen kuin tuote saatetaan markkinoille. Yleensä tuotteen vaatimustenmukaisuudesta vastaa valmistaja. Tietyissä tapauksissa myös luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka ottaisi tuotteen käyttöön omalla vastuullaan, vastaisi rakentamisen jälkeisestä vaatimustenmukaisuudesta. Kyseessä voisi olla esimerkiksi vesikulkuneuvon yksityinen maahantuonti, vene, johon on tehty merkittävä muutos tai tilanne, kun muussa kuin virkistys- ja vapaa-ajan käytössä ollut vene otetaan käyttöön huviveneenä. Vaatimustenmukaisuuden arviointi olisi tehtävä myös silloin, kun vesikulkuneuvo on rakennettu omaan käyttöön ja se saatetaan markkinoille ennen viiden vuoden määräajan kulumista. Pykälän 3 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa käytettävistä menettelyistä. Sovellettavista menettelyistä eli niin sanotuista moduuleista säädetään huvivenedirektiivin 20-24 artikloissa ja liitteessä V, jossa on tarkemmat säännökset rakentamisen jälkeisestä arvioinnista. Arviointimoduulit perustuvat akkreditointi- ja markkinavalvontapäätöksen liitteessä määritettyihin säännöksiin. Rakentamisen jälkeisessä arvioinnissa arvioinnin tekisi ilmoitettu laitos. Valtuutus antaa tar- 17
kempia teknisiä määräyksiä arvioinnissa käytettävistä menettelyistä helpottaa direktiivin toimeenpanoa. 8. CE-merkintä ja tunnusnumero. Pykälä sisältäisi säännökset CE-merkinnästä ja sen yhteyteen liitettävästä ilmoitetun laitoksen tunnusnumerosta. Säännös vastaisi huvivenedirektiivin 16-18 artikloja. Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin tuotteet, joihin tulisi tehdä CE-merkintä. Merkintä olisi kiinnitettävä vesikulkuneuvoihin, varusteisiin ja moottoreihin aina ennen kuin ne saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön. CE-merkintä olisi siten kiinnitettävä kaikkiin uusiin tuotteisiin riippumatta siitä, onko ne valmistettu Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen jäsenvaltiossa vai unionin ulkopuolisissa maissa. Merkintä olisi tehtävä myös unionin ulkopuolisista maista tuotuihin käytettyihin tuotteisiin ja tuotteisiin, joihin on tehty merkittävä muutos ja joihin säännöksiä sovelletaan samoin perustein kuin uusiin tuotteisiin. Pykälän 2 momentissa viitataan akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksen 30 artiklaan, jossa säädetään CE-merkinnän yleisistä periaatteista. Kyseisessä asetuksen artiklassa säädetään muun muassa siitä, että kiinnittämällä tai kiinnityttämällä tuotteeseen CE-merkinnän, valmistaja osoittaa ottavansa vastuun siitä, että tuote on unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä säädettyjen kaikkien sovellettavien vaatimusten mukainen. Asetuksessa säädetään, että CE-merkinnän tulee olla kyseisen asetuksen liitteen II kuvan mukainen. Liitteessä on lisäksi tietoa merkinnän kokovaatimuksista. Asetuksen 30 artiklassa kielletään myös harhaanjohtavien merkkien, merkintöjen ja kirjoitusten kiinnittäminen tuotteeseen. Artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä rikkomuksista määrättävistä seuraamuksista. Kyseinen kohta on Suomessa täytäntöönpantu CE-merkintärikkomuksesta annetulla lailla (187/2010). Vaikka akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksessa säädetäänkin, että valmistaja tai hänen edustajansa vastaa CE-merkinnän kiinnittämisestä, huvivenedirektiivin 12 artiklan mukaan jos valmistaja ei ota vastuuta tuotteen vaatimustenmukaisuudesta, yksityisen maahantuojan, joka tuo tuotteen maahan omaan käyttöönsä ja omalla vastuullaan, on huolehdittava ennen tuotteen käyttöönottoa siitä, että tuotteeseen kiinnitetään CE-merkintä. Tästä on tarkemmat säännökset ehdotetun lain 24 :ssä. Sen lisäksi mitä mainitussa asetuksessa säädetään, 2 momentissa säädettäisiin CE-merkinnän kiinnittämisestä tuotteisiin. Merkintä olisi kiinnitettävä näkyvästi, helposti luettavasti ja pysyvästi. CE-merkintä antaa olennaista tietoa viranomaisille ja muille tahoille, kuten jakelijoille, kuluttajille ja muille käyttäjille. CE-merkinnän tulisikin tästä syystä olla helposti kaikkien osapuolten nähtävillä. Merkinnän on oltava pysyvä siten, ettei sitä voida poistaa tuotteesta ilman, että tästä jää tavanomaisissa käyttöolosuhteissa selviä jälkiä. Pykälän 2 momentissa olisi säännökset myös siitä, mihin eri tuotteissa CE-merkintä tulisi kiinnittää. Jos kyse on vesikulkuneuvosta, CE-merkintä kiinnitettäisiin valmistajan kilpeen. Varusteissa merkintä tulisi lähtökohtaisesti kiinnittää itse varusteeseen, mutta se voidaan kiinnittää myös pakkaukseen, jos se ei mahdu varusteeseen. Tämä on tarpeen erityisesti sellaisia tilanteita varten, joissa CEmerkinnän vähimmäiskokoa ei muutoin voitaisi noudattaa. Sen sijaan merkintää ei voida siirtää pakkaukseen esimerkiksi pelkästään varusteen ulkonäköön liittyvistä syistä. Moottoreissa merkintä tulisi kiinnittää moottoriin. Pykälän 3 momentin mukaan CE-merkinnän yhteyteen olisi merkittävä ilmoitetun laitoksen tunnusnumero, jos se on ollut mukana tuotannon tarkastusvaiheessa tai rakentamisen jälkeisessä arvioinnissa. 18
CE-merkintää ja ilmoitetun laitoksen tunnusnumeroa, silloin kun se tulee ilmoittaa, ei tarvitse välttämättä kiinnittää Euroopan unionissa tai Euroopan talousalueella. Ne voidaan kiinnittää kolmannessa maassa, jos tuote on esimerkiksi valmistettu kolmannessa maassa ja ilmoitettu laitos on suorittanut vaatimustenmukaisuuden arvioinnin direktiivin mukaisesti kyseisessä maassa. CE-merkinnän perässä voi olla myös useamman ilmoitetun laitoksen tunnusnumero, jos tuotteen tarkastus- tai arviointivaiheeseen on osallistunut useampi ilmoitettu laitos. 9. Tuotteiden mukana olevat asiakirjat ja asiakirjojen kieli. Pykälässä säädettäisiin asiakirjoista, jotka tulisi olla tuotteiden mukana sekä asiakirjojen kielestä. Pykälän 1 momentin mukaan markkinoilla saataville asetettavan tai käyttöön otettavan vesikulkuneuvon, markkinoille erikseen saatettavan varusteen ja moottorien mukana tulisi olla EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus. Huvivenedirektiivin liitteessä IV on malli vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vakuutuksesta, joka tulisi olla keskeneräisen vesikulkuneuvon mukana. Vakuutuksen antaisi valmistaja tai maahantuoja. Vakuutuksen sisältämistä tiedoista on säännökset huvivenedirektiivin liitteessä III. Pykälän 3 momentin mukaan kunkin tuotteen mukana tulee olla omistajan käsikirja ja sen tulee sisältää tuotteen ohjeet ja turvallisuustiedot. Pykälän 4 momentin mukaan pykälässä säädettyjen asiakirjojen tulisi olla saatavilla ainakin suomen- ja ruotsinkielisinä. Kielilain (423/2003) 34 :ssä säädetään, että silloin, kun myytävään tuotteeseen on lain mukaan merkittävä kauppatavan mukainen nimi, tuoteseloste, käyttöohje tai varoitus, on tekstin yksikielisessä kunnassa myytävässä tuotteessa oltava ainakin sen kunnan kielellä ja kaksikielisessä kunnassa myytävässä tuotteessa ainakin suomen ja ruotsin kielellä. Näitä tietoja annettaessa suomen ja ruotsin kieltä on kohdeltava tasapuolisesti. Ehdotettu säännös olisi siten kielilain säännöstä tiukempi. Tämä on kuitenkin tarpeen, koska kaikkia asiakirjoja ei käytännössä ole annettu sekä suomeksi että ruotsiksi, vaikka tuotteita myytäisiin myös kaksikielisissä kunnissa. Säännökseen ehdotettaisiin lisättäväksi, että kielen tulisi olla myös ymmärrettävää. Lisäys olisi tarpeen, koska Liikenteen turvallisuusviraston suorittamissa tarkastuksissa on havaittu, ettei käsikirjojen kieli ole aina ymmärrettävää, koska niissä on käytetty konekäännöksiä. Säännöksellä olisi tarkoitus mahdollistaa, että tarkastuksissa voitaisiin puuttua epäasianmukaisiin käännöksiin. Säännös täyttää huvivenedirektiivissä tuotteen mukana oleville asiakirjoille asetetut kielivaatimukset. Pykälän 5 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä pykälässä tarkoitetuista asiakirjoista. Tarkoituksena on, että määräykseen otettaisiin huvivenedirektiivin liitteitä III ja IV vastaavat liitteet. Lisäksi määräykseen lisättävässä liitteessä I olisi tarkennuksia tiedoista, joita omistajan käsikirjan tulisi sisältää. 19
3 luku. Toiminnanharjoittajien ja yksityisten maahantuojien velvollisuudet Kolmannessa luvussa olisivat säännökset toiminnanharjoittajien ja yksityisten maahantuojien velvollisuuksista. Säännökset vastaisivat huvivenedirektiivin 2 luvun säännöksiä. Niissä täsmennettäisiin velvoitteet, jotka koskevat valmistajia, valtuutettua edustajaa, maahantuojia ja jakelijoita. Toiminnanharjoittajien velvollisuuksien selkeämpi erittely omaksi luvukseen liittyy huvivenedirektiiviin tehtyyn NLF-mukautukseen. Lakiehdotuksessa säädettäisiin myös nykyistä selkeämmin yksityisiä maahantuojia koskevista velvoitteista. Vastaavia yksityisiä koskevia velvoitteita on ollut myös vuoden 2005 laissa ja heihin on siinä laissa viitattu käsitteellä "markkinoille saattamisesta vastaava henkilö". 10. Valmistajan velvollisuus varmistaa tuotteen vaatimustenmukaisuus ja laatia tuotetta koskevat asiakirjat. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valmistajan velvollisuudesta varmistaa, että markkinoille saatettava tuote on suunniteltu ja valmistettu olennaisten vaatimusten mukaisesti. Ehdotetun lain 6 :n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi olennaisista vaatimuksista tarkemmat määräykset. Pykälän 2 momentin mukaan valmistajan olisi huolehdittava siitä, että tuotteelle suoritetaan soveltuva vaatimustenmukaisuuden arviointi. Vastaava velvoite on vuoden 2005 lain 7 :ssä. Pykälässä säädettäisiin siitä, että arvioinnissa olisi tarpeen mukaan käytettävä ilmoitettua laitosta. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä annettaisiin tarkemmat määräykset Liikenteen turvallisuusviraston määräyksellä ehdotetun lain 7 :n mukaisesti. Arvioinnissa käytetään niin sanottuja moduuleja, jotka perustuvat akkreditointi- ja markkinavalvontapäätökseen. Käytettävän moduulin mukaan määräytyisi se, tuleeko arvioinnissa käyttää ilmoitettua laitosta vai ei. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi siitä, että valmistajan tulisi laatia EUvaatimustenmukaisuusvakuutus ja kiinnittää tuotteeseen CE-merkintä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valmistajan velvollisuudesta laatia tekniset asiakirjat sen osoittamiseksi, että tuote on vaatimustenmukainen. Teknisiä asiakirjoja ja EU-vaatimuksenmukaisuusvakuutuksen jäljennöstä tulisi säilyttää kymmenen vuoden ajan siitä, kun tuote on saatettu markkinoille. Valmistajan olisi huolehdittava myös siitä, että tuotteen mukana on omistajan käsikirja. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä teknisistä asiakirjoista. Asiakirjat sisältävät yksityiskohtaista teknistä tietoa muun muassa tuotteen suunnittelu- ja valmistuspiirustuksia sekä kaavioita. Määräyksenantovaltuus olisi tarpeen huvivenedirektiivin täytäntöönpanemiseksi. Teknisten asiakirjojen sisältö on määritetty huvivenedirektiivin liitteessä IX. Säännös vastaisi huvivenedirektiivin 7 artiklan 1-3 ja 7 kohtia. 11. Valmistajan velvollisuus varmistaa sarjatuotannon vaatimustenmukaisuus. Säännöksen mukaan valmistajan olisi varmistettava, että käytössä on menettelyjä, joilla varmistetaan, että sarjatuotannossa valmistettu tuote on vaatimustenmukainen. Hänen tulisi myös ottaa asianmukaisesti huomioon muutokset tuotteen suunnittelussa tai ominaisuuksissa ja muutokset yhdenmukaistetuissa standardeissa, joiden mukaisia tuotteen ilmoitetaan olevan. Säännös vastaisi huvivenedirektiivin 7 artiklan 4 kohdan 1 alakohtaa. 12. Valmistajan velvollisuus testata tuotteita. Pykälässä säädettäisiin valmistajan velvollisuudesta testata markkinoille saataville asetettuja tuotteita. Tuotteita olisi säännöksen mukaan testattava silloin, kun vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely sitä edellyttää, tai markkinavalvonnasta vastaava viranomainen eli Liikenteen turvallisuusvirasto pyytää, kun se on tarpeellista kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. 20