Future Infinite Academic, June 12, 2014 Reason for Major Climate Changes Jyrki Kauppinen Department of Physics and Astronomy University of Turku, Finland
Climate sensitivity R = dt/dq and temperature change T = R Q, where Q is the total radiative forcing Climate sensitivity can be presented as T2CO2 = R Q2CO2
Our result is: T2CO2 0.06 ºCm 2 /W 3.8 W/m 2 = 0.23 ºC IPCC gives: T2CO2 is between 2 and 4.5 ºC and the most probable value is about 3.1 ºC IPCC value is more than an order of magnitude bigger than ours
Figure 4. Qs=σT 4, Qs=σ(T 4 -T e4 ), σ is the Stefan-Boltzmann constant, T=289 K, and T e =255 K. The total forcing is Q=σT 4 - T e4 +G(p-p e). The total temperature change in the process BB D or BB D is T= TQ+ TG. Note that TQ is positive and TG is negative in this figure. In the process BB Q=0, but G and R are changing.
G = G 0 Ø ja Ø = p a /p (2)
Greenhouse effect Hydrological cycle Water thermostat Cause: Q Cause: G or φ G = φ = 0 Q = 0 T Q = R Q, T G = R G(p p e ) = RG(p p e ) φ/φ
Figure 5. Global temperature anomaly (red) and the global low cloud cover changes (blue) [15], [17]. The time resolution of the data is one month.
Figure 6. Global temperature anomaly (blue) calculated superimposed on the observed global temperature anomaly (red) [17]. There are half a dozen very sharp ghost spikes in the observed (red) temperature anomaly. The Pinatubo eruption and the strongest El Niño are clearly seen.
Reports of IPCC do not refer to many scientific papers, which disagree with IPCC. For example: Schneider S. H., Cloudiness as a global Feedback Mechanism: The Effects on the Radiation Balance and Surface Temperature Variations in Cloudiness, Journal of Atmospheric Sciencis, 1972, 29, 1413-1422. The main result of the previous paper is that one percent increase of cloudiness decreases temperature about 0.15 C
Condensation Cloud Condensation nuclai Water vapour Evaporation Rain
Figure 3. Global energy flows W/m 2. Explanation of the symbols: Qin= 341 Wm -2, Q0 = 79 Wm -2, A = 78 Wm -2, Q1= 23 Wm -2, S0 = 161 Wm -2, S = 17 Wm -2, L = 80 Wm -2, Qs= 396 Wm -2, Qr= 333 Wm -2, Qw= 40Wm -2, Qe = 169 Wm -2, Qout= 239 Wm -2
Figure 2: The partial pressure of the saturated water vapor p and the derivative dp/dt as a function of temperature, according to Antoine equation.
Tiivistyminen Pilvi Tiivistymiskeskukset Höyry Höyrystyminen Sade
Kasvihuoneilmiö Herkkyyden muutos Tarkastelu osoittaa, että CO 2 :n vaikutus ilmastonmuutokseen on merkityksetön.
α R=dT/dQ R ΔT/ΔQ = tanα
Relative humidity (%) 54 RH (700 mb) 53 52 51 50 49 48 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2020 Time (year) Figure 7. Relative humidity at 700 mb level between years 1990 and 2011.
Figure 1b The global mean temperature has slightly declined after year 1998. [http://www.c3headlines.com/global-cooling-dataevidencetrends/]
Ilmaston keskimääräiset globaalisen lämpötilan muutokset ΔT on laskettavissa noin +- 0.04 C:n tarkkuudella hiilidioksidin ja suhteellisen kosteuden Ø muutoksien avulla. Suhteellisen kosteuden muutokset voidaan korvata pilvisyyden muutoksilla. Tarkkuuden rajoittavat suhteellisen kosteuden tai pilvisyyden mittausvirheet. Ensimmäisen julkaisumme [1] mukaan globaalisen lämpötilan muutos ΔT saadaan lausekkeesta ΔT = RΔQ RΔG(p-pe), (1) joka saa seuraavan muodon suhteellisen kosteuden avulla ΔT = RΔQ RGΔØ(p-pe)/Ø. (2) Edellisessä kaavassa ilmastonherkkyys kasvihuonekaasuille R = 0.063 C/W/m2 ja hiilidioksidin säteilypakotteen muutos vuotta kohden ΔQ= 0.022 W/m2 vuosi. Lisäksi G = 82W/(m2kPa), kylläisen vesihöyryn keskimääräinen osapaine keskimääräisessä lämpötilassa p=1.79 kpa ja osapaine lämpötilassa -18 C pe = 0.14 kpa ( ilman kasvihuonekaasuja ja vettä).uudessa käsikirjoituksessa [2] R ja G on laskettu kokeellisesti mitatuista ilmakehän energiavirtabudjetin arvoista.
Figure 5: RC-circuit model of the climate system.
Figure 4: (a) The step response g(t) and (b) the impulse response h(t) of the climate system.
Figure 6: R'C'-chain connected to the climate system.
Ole Humlum, Kjell Stordahl, Jan-Erik Solheim, The phase relation between atmospheric carbon dioxide and global temperature, Global and Planetary Change Vol 100, Jan 2013, Pp 51 69
Ole Humlum, Kjell Stordahl, Jan-Erik Solheim, The phase relation between atmospheric carbon dioxide and global temperature, Global and Planetary Change Vol 100, Jan 2013, Pp 51 69
Figure 7: (a) The step response of the climate coupled to the diffusion layer, and temperatures at different water layers Tclimate (0 m), 1 m, 2 m and 5 m below the mixed layer. (b) The same demonstration using sinusoidal input with a year period. The phase difference between Input and Tclimate (0 m) is 55.2.
Figure 8: All the step responses are drawn with the forcing of ΔQ = 1K/R land =4.12 W/m 2. (a) The step responses over the land and over the ocean. The step response Glo1 is the average weighted by the areas of land and ocean. The step response Glo2 is the average when the temperature difference between land and ocean is smoothed. (b) The extended part including the step response on the coast and the final global step response.
420,000 years of ice core data from Vostok, Antarctica research station Current period is at left. From top to bottom: Levels of carbon dioxide (CO 2 ). Relative temperature. Levels of methane (CH 4 ). 18 O isotope of oxygen. Solar variation at 65 N due to en:milankovitch cycles (connected to 18 O).
http://www.uoguelph.ca/~rmckitri/research/nvst.html
Ilmatieteen laitos tyrmää kohuprofessorin väitteet 15.04.2010 09:13... Kauppinen ei ole esitellyt tutkimusmenetelmiään, minkä vuoksi hänen väitteitään hiilidioksidin pienestä vaikutuksesta on mahdotonta kommentoida tai arvioida tarkemmin. Ilmatieteen laitoksen tutkijat korostavat kuitenkin, että maapallon keskilämpötila on noussut esiteolliselta ajalta nykypäivään noin 0,8 astetta, kun ilman hiilidioksidipitoisuus on samanaikaisesti kasvanut yli kolmanneksella. Havaittua nopeaa lämpötilan nousua ei ole kyetty selittämään mitenkään muuten kuin ottamalla huomioon kasvihuonekaasujen määrän kasvu. Sen on taas osoitettu voivan johtua vain ihmiskunnan fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja maankäytön muutoksista trooppisissa metsissä.
... Pilvisyys muuttuu Kimurantimpi palauteilmiö liittyy pilvisyyden muutoksiin. Kaiken kaikkiaan pilvet viilentävät maapallon ilmastoa, koska pilvettömällä planeetalla auringon säteily pääsisi lähes esteettä maanpinnalle lämmittämään. Näyttäisi siltä, että ilmaston lämmetessä myös pilvisyyden jakauma maapallolla muuttuisi. Mutta lisääntyvätkö pilvet vai vähenevätkö ja missä sekä millä korkeuksilla, siitä eri ilmastomallit antavat toisistaan kovasti poikkeavia tuloksia. Useimmissa malleissa pilviin liittyvä palauteilmiö on ilmastonmuutosta vahvistava, mutta eri mallien tulokset poikkeavat toisistaan varsin paljon.