» Fonetiikka tutkii puheen: Tuottamista -> ARTIKULATORINEN Akustista ilmenemismuotoa -> AKUSTINEN Havaitsemista -> AUDITIIVINEN 1
Puhe-elimistä Helsingin Yliopiston sivuilla» Puhe-elimet voidaan jakaa : - sentraalisiin (Brocan alue, Wernicken alue) 2
3
4
» Ääntöväylällä tarkoitetaan puheelimiä kurkunpään jälkeen» Jakautuu seuraaviin alueisiin: Nieluontelo (pharyngeal cavity, oral pharynx) Nenäontelo (nasal cavity) Suuontelo (oral cavity)» Tärkeimmät ääntöväylän puheelimet Kieli (tongue) Kitapurje (velum, soft palate) Alaleuka (lower jaw) Huulet (lips) (Thomas W. Parsons, Voice and Speech Processing, McGraw-Hill, Inc., 1987. s. 63) 5
6 http://en.akihabaranews.com/101359/robot/robotech-2011-professorsawada%e2%80%99s-talking-robot /aa/ /ii/ http://personal.ee.surrey.ac.uk/personal/p.jackson/nephthys/jaleel.html
Taskuhuulikarjuntavideo 7
Puheentuoton kannalta kurkunpään tarkoituksena on muuttaa keuhkoista lähtevä äänetön ilmavirta kuuluvaksi Glottis eli äänirako, johon kuuluvat huulirako rustorako 8 Nenän kautta endoskopia kurkunpäästä
» A: äänihuulirako ja rustorako kiinni -> glottaaliklusiili» B: Äänihuulet liikkuvat, rustorako kiinni -> fonaatio, f0; soinnilisuus syntyy ääntöväylän luuston resonaatiosta.» C: Äänihuulirako kiinni, rustorako auki -> kuiskaus» D: henkäyssupistuma-asento -> heikkoa soinnitonta kohinaa, glottaalifrikatiivi [h]» E: lepohengitysasento,-> liittyy soinnittomien konsonanttien tuottamiseen.» F: syvähengitysasento (huokaus, hengästys), jota ei käytetä äännejärjestelmässä 9
Kieliriippumaton!» Eräs fonetiikan tavoite on luokitella eri kielissä esiintyvät äänteet Foneettisia aakkostoja: + International phonetic alphabet (IPA) (IPA-aakkosto) + Merkinnällisistä syistä käytetään myös muita, mm. Arpabet» Foneettiselta kannalta tarkasteltaessa äänteet pyritään kuvaamaan mahdollisimman tarkasti niiden artikuloinnin avulla» Fonologinen lähestymistapa Riippuu kielestä ja tarkastelee tietyssä kielessä esiintyviä äänteitä, erityisesti niiden äänteiden luokkaa, jotka tulkitaan samaksi Esim. suomen kielessä [k] ja [p] ovat eri äänteitä (kala pala) kun taas [s] ja [ ] (shekki) tulkitaan samaksi äänteeksi» Kaikkien maailman kielten äänteet jakautuvat vokaaleihin ja konsonantteihin 11
IPA-vokaalien lausuminen Vokaalit ovat soinnillisia äänteitä, joissa ääniväylä on avoin Kielikohtaista hienosäätöä: suomen kielessä vokaali on äänne, jossa ääntä pääsee esteettä suun keskeltä ulos Luokitellaan seuraavien ominaisuuksien perusteella: Leuan asento - auki vai kiinni Kielen asento edessä vai takana Olennaista ääniväylän kapeimman kohdan sijainti Huulten pyöreys labiaalinen / Illabiaalinen Nasaalisuus Kitapurjeen (velum) ollessa alhaalla (auki) ilmavirta pääsee nenäonteloon ja syntyy nasaalinen äänne. Kitapurjeen ollessa ylhäällä syntyy oraalinen äänne. Vokaalien IPA-merkit: 12
» Konsonanteissa useimmiten ilmavirta ei pääse vapaasti suun kautta ulos» Luokitellaan seuraavien ominaisuuksien perusteella: - soinnillinen vai soinniton (place of articulation) (manner of articulation) IPA-konsonantit 5min:ssa 13
» Sointi on äänihuulten värähtelyn aikaansaama puheen ominaisuus» Sointi ilmaisee, onko konsonantti soinnillinen vai soinniton» Suomen kielessä soinnillisia konsonantteja ovat [b], [d], [g], [j], [l], [m], [n], [r] ja [v]» Soinnittomia taas: [p], [t], [k], [h] ja [s] (sekä [f])» [h] voi esiintyä myös henkäyssoinnillisena äänteenä (esim. sanassa paha), jolloin rustorako on auki ja huulirako värähtelee etuosaltaan 14
» Ääntymäpaikka kertoo, missä kohdin ääntöväylää muodostuu tärkein kapeikko» Konsonanttien keskeisimmät ääntymäpaikat: bilabiaalinen (1): huulten välissä labiodentaalinen (2): alahuulen ja ylähampaiden väl. dentaalinen (4): hampaiden väl. alveolaarinen (5): hammasvallin ja kielen väl. palato-alveolaarinen: kitalaen etuosan ja kielen väl. palataalinen (6): kitalaen ja kielen väl. velaarinen (7): kitapurjeen ja kielen välissä uvulaarinen (8): kitapurjeen kärjen ja kielen väl. faryngaalinen (9): nielun takaosan ja kielen väl. 15
» Ääntymätapa tarkoittaa sitä, kuinka vapaasti ilmavirta pääsee virtaamaan konsonanttia äännettäessä» Resonantit ovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa ulospääsy» Obstruentit ovat konsonantteja joissa ilmavirralla ei ole vapaata ulospääsyä 16
Resonantit ovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa ulospääsy» Puolivokaalit (engl. approximant, semi-vowel, glide)» Likvidat Muistuttavat vokaaleja, mutta kielellä ja huulilla muodostettu kapeikko on ahtaampi Suomen kielessä [j], [v] Ilmavirta kulkee suusta, mutta eri tavalla kuin vokaaleissa Lateraaleissa ilmavirta kulkee kielen laitojen yli, suomessa [l] Tremulanteissa (engl. trill) ilmavirta on katkonainen, suomessa [r]» Nasaalit (engl nasal) Kitakieleke on alhaalla ja ilmavirta kulkee nenän kautta Suomen kielessä [n], [m], [ng] 17
Obstruentit ovat konsonantteja joissa ilmavirralla ei ole vapaata ulospääsyä» Klusiilit (engl. plosive) Ilmavirta katkaistaan kokonaan Suomessa [p],[t],[k] (myös soinnilliset [b],[d],[g])» Frikatiivit Ilmavirta estetään osittain, äänne syntyy supistumakohdalla ilmavirran aiheuttamasta hankaushälystä Suomessa [s], [h], (myös [f]) 18
IPA-konsonanttien lausuminen
» Foneemi (engl. phoneme): yleinen äänneluokka Kielen järjestelmään kuuluva abstraktinen, ensisijaisesti kvalitatiivinen, äänteellisesti toteutettavissa oleva yksikkö, jolla on foneemianalyysin avulla selville saatavissa oleva identiteetti. (Iivonen, Horppila, Heikkonen ja Rissanen: Fonetiikan perussanasto) Foneemien määrittelyn yleinen periaate: Voiko äänteen muuttaminen toiseksi muuttaa sanan merkitystä?» Fooni (engl. phone): yksittäinen puhuttu realisaatio Kaikki foonit periaatteessa erilaisia» Allofoni: tietyn äänneluokan (=foneemi) äänteet, joilla on jokin lausunnallinen ero 21» Yhteisartikulaatio (engl. coarticulation): puhe-elinten siirtyminen vaatii aikaa ja äänteet sulautuvat toisiinsa
» Prosodia: puheen pidempiaikaiset ominaisuudet Kvantiteetti: äänteen pituus, esim.: + Espanjan kielessä kvantiteetin muutos ei muuta sanan merkitystä + Suomen kielessä kvantiteetin muutos vaikuttaa (esim. tili, tiili, palo,pallo) Paino: äänteen painottaminen esim. suuremmalla teholla tai muuttuneella äänenkorkeudella + Tavupaino (painotetaan tavua sanassa) + Sanapaino (painotetaan sanaa virkkeessä) Intonaatio: äänenkorkeuden muutos pidemmän jakson (esim. virkkeen) aikana, esim.: + Kiinassa äänenkorkeudella voidaan muuttaa sanojen merkityksiä + Englannissa äänenkorkeus nousee kysymyslauseen lopussa + Suomessa sekä toteamus- että kysymyslauseen sävelkorkeus laskee loppua kohden 22
23» Akustisesti ääni ja siten myös puhe on ilmanpaineen vaihtelua» Akustinen fonetiikka tutkii puheen akustisia ominaisuuksia ja sitä miten ne seuraavat puheentuottomekanismin toiminnasta Pitkittäinen aaltoliike: http://www.kettering.edu/physics/drussell/demos/waves/wavemotion.html
24
25 Quatieri: Discrete Time Speech Signal Processing Principles and Practice http://www.phys.unsw.edu.au/jw/glottis-vocal-tract-voice.html