PÖRSSI KURSSI KAPITALISTISEN ILOSANOMAN TUOJA 01/09 Kvartaalin pörssiläinen sivu 31 Tipattoman päättäjäiset sivut 10-11 Heikin keittiössä sivu 14 Teemana Terveys ja hyvä olo: Juttua pilateksesta Olet mitä juot Pörssi-Fighters esittäytyy www.porssiry.fi
Oletko Boomin pörssihai? Optimin osakenero? Osallistu NettiSijoittajan Kylteriliigaan! SEFE:n ja Kauppalehden järjestämässä NettiSijoittajakilpailun Kylteriliigassa selvitetään kuka on kyltereiden kunkku/kuningatar osakemarkkinoilla. Leikkimielinen kisa simuloi kaupankäyntiä Helsingin pörssissä. Saat salkkuun 100 000 riihikuivaa virtuaalirahaa! Kisassa palkitaan 10 parasta ja lisäksi kunkin opiskelijayhdistyksen paras. Kilpailu starttaa 23.2.2009. Ilmoittaudu mukaan kisaan www.kauppalehti.fi/kylteriliiga
14 17 33 Pääkirjoitus s. 4 Puheenjohtajan palsta s. 5 Tampereelta nääs s. 6 Miten meillä menee? s. 7 Puurojuhla & hyväntekeväisyys s. 8 Tipattoman päättäjäiset s. 10 Kyllin hyvä s. 12 Keski-Suomen Ekonomit s. 13 Heikin keittiössä s. 14 Terveyttä pilateksesta s. 15 KOPO s. 16 Kylteripäivät Helsingissä s. 17 Amanuenssin juttu s. 21 Nesu-dagen s. 22 KV-juttu s. 23 Olet mitä juot s. 24 Esittelyssä Pörssin uusi hallitus s. 26 Firma-messut s. 30 Kvartaalin pörssiläinen s. 31 Pörssi-Fighters s. 32 Yatzy s. 33 Viiniklubi s. 34 Pörssikurssi Kapitalistisen ilosanoman tuoja Julkaisija: Jyväskylän yliopiston taloustieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Pörssi ry Päätoimittaja: Antti Kupiainen tiedotus@porssiry.fi Yhteystiedot: Pörssi ry PL 35, 40014 JYVÄSKYLÄ (014) 260 2969 Artistic Director (AD): Lassi Eronen Director of Photography (DP): Kalle Jokinen Avustajat tässä numerossa: Kalle Jokinen, Niko Koivuniemi, Hannu Vehniäinen, Aarne Töllinen, Mikko Viitamäki, Jenna Hytti, Riku Suonio, Niina Lappalainen, Anna Hartikainen, KTM Esko Haavisto, Heikki Silvennoinen, Hanna Kauppila, Markus Henttonen, Katja Mielonen, Emmi Melasalmi, Johanna Pesonen, hallitus 2009, Antti Kirmanen, Samuli Hyvärinen, Teemu Aholainen Kannen kuva: Kalle Jokinen Paino: Kopijyvä Oy, Jyväskylä Ilmestyminen: Viisi kertaa vuodessa. Nro 2 / 09 ilmestyy 24.4.2009 Painosmäärä: 300 PÖRSSI KURSSI s. 3
PÄÄKIRJOITUS Markkinatalous, jonka toimivuuteen olemme uskoneet vuosikymmeniä, kohtaa ehkä historiansa suurimman haasteen. Selviydymmekö kriisistä? Riittääkö uskomme järjestelmään? Vai kaadammeko meitä rajoittavat seinät luodaksemme jotain uutta? Tämä onkin uuden päätoimittajan sotahuuto! Puen haarniskan päälleni ja lähden kentälle. Miltä näyttääkään viestintätanner tänä vuonna? No aluksi todettakoon, että Pörssikurssia nähdään se totuttu viisi numeroa. Toiseksi, lehden synnyttäminen on tällä kertaa hieman helpompaa, sillä taitto siirtyy parempiin käsiin. Kätilöiden avustuksella saammekin nähdä viisi numerollista uutukaisen uutta Pörssikurssia. Tavoitteenani tulevan vuoden aikana on uudistaa Kurssia yleisilmeeltään, tietenkään sisältöä unohtamatta. Tässä numerossa näemmekin uuden palstan, joka kulkee nimellä Heikin keittiössä. Tällä kertaa Heikki tutustuttaa meidät uunitortilloihin. Jatkossa saamme lukea kulinaristisista huippusuorituksista halpaa ateriahintaa unohtamatta. Tästä pääsenkin vuoden ensimmäisen lehden teemaan, joka on terveellisyys ja hyvä olo! Teeman mukaista pohdintaa löydätte lehden sivuilta eri muodoissa. Tottakai myös tarjoamme kurkistukset bileisiin ja muihin tapahtumiin. Mitäs muuta? Pörssin ulkoinen viestintä aktivoituu. Yhdessä uuden puheenjohtajan kanssa haemme uusia keinoja, joilla Pörssi näkyisi muillekin kuin jäsenistölleen. Pörssin pitää voida olla myös paljon muuta kuin pelkkä ainejärjestö. Hyvin toimiva yhdistys ottaakin kantaa ympäröivään maailmaansa. On hyvä muistaa, että vaikka olemme opiskelijoita on meilläkin sana sanottavana, miksei jopa se painavin! Tulevan vuoden aikana jokainen meistä näkee hyvät ja huonot päivät. Hyvinä päivinä aurinko paistaa ja pakkanen ei palella. Huonoina taas jalat kastuvat sohjossa ja se naapurin tätikin valittaa. Silloin onkin parasta tukeutua kanssa kylteriin ja lämminsyliseen ainejärjestöön, Pörssiin. Näihin sanoihin päätänkin pääkirjoitukseni, jatketaan ekonomiharjoituksia! Antti Kupiainen Päätoimittaja, Pörssi ry s. 4 KUVA: Kalle Jokinen
Tyylinsä kullakin KUVA: Kalle Jokinen Lifestyle Pörssistyle. Lifestyle on kuuminta hottia. Julkkikset tarjoavat huippukalliita lifestyle-koulutuksia ja ravintolat erilaistuvat lifestyle-herkuilla. Inno TV-ohjelman mukaan kodinkin tulee ilmentää omaa lifestyleä ja nettikaupat tulvivat erinäisiä lifestyle-tuotteita. Jos lifestyle-käsite ei ole vielä kunnolla hallussa, aukon sivistyksessä paikkaa 14.2. toimintansa aloittanut lifestyle-tv-kanava LIV. Googlesta sanalle lifestyle löytyy suomenkielellä yli 318 000 osumaa. Aika paljon. Kaiken tietävä vapaa tietosakirja Wikipedia opastaa, että lifestylessä on kyse arvoista, asenteista ja elämänkatsomuksesta. Tuntemattoman, pakostikin lifestyleasiantuntijan, mukaan yksilön lifestyle sisältää ihmissuhteet, pukeutumisen, kulutustottumukset ja viihteen. Lifestyle on siis minua. Se mitä minä olen, on minun lifestyleä. Tunnustettakoon, että kaveripiirini on rajallinen. Suurin osa kavereistani opiskelee taloustieteitä ja tarkemmin eriteltynä valtaosa heistä astelee jopa samoja Agoran käytäviä kanssani. Olen myös huomannut meillä olevan suuren määrän yhteisiä ihmissuhteita, kavereita. Yhteisten opintojen ja kavereiden lisäksi ympärilläni olevia ihmisiä yhdistää myös sama pukeutumiskoodi: valkoinen. Kokoontuessamme suurellakin joukolla yhteen meidät tunnistaa eriasteisista valkoisen sävyissä loistavista haalareista. Reilu puolitoista vuotta sitten huomasin, että en ole yksilö myöskään kulutustottumusten suhteen. Piaton ja Wiltsun ruokalinjastolla tai GM:n baaritiskillä törmään toistuvasti samoihin ihmisiin. Monet näistä löytyvät myös facebookin ihmissuhdekirjastani ja pukevat säännöllisesti ylleen tuon valkoisen haalarin. Hämmästyttävää. Viihde on minulle nautinto. Viime vuonna osallistuin muun muassa suureen opiskelijatapahtumaan Riihivuoressa, juhlistin opiskelijavappua harjulla, koin kulttuurihetkiä Music Awardseilla ja nautin joulupuurosta puurojuhlassa. Näissäkin tapahtumissa näin paljon samoja, facebookista tuttuja, valkoiseen pukeutuneita ja Piaton jonossa kohtaamiani ihmisiä. Mistä on kyse? Kyse on Pörssistylestä. Meitä yhdistävä tekijä on ainejärjestömme Pörssi. Olemme pörssivalan vannoneita kyltereitä, jotka uskaltavat tunnustaa valkoista väriä ja erottuvat joukosta. Saapuessamme paikalle, meidät kuullaan usein jo kaukaa. Lifestyle-määritelmän mukaan meillä on niin paljon yhteisiä tunnuspiirteitä, että uskallan todeta elämäntyylimme muistuttavan toisiaan. Meidän lifestyle on pörssistyle. Lifestyle on siis minua. Se mitä minä olen, on minun lifestyleä. Toistaiseksi pörssistylen määritelmää ei esseiden ykköslähde Wikipediasta löydy. Lifestyle-kriteeristön täyttymisen lisäksi pörssistyle on ainakin itselleni positiivista asennetta, kunnianhimoisia suunnitelmia, iloista yhteisöllisyyttä, vahvaa yhteenkuuluvuudentunnetta ja läheisten tukemista. Pörssistyle on hyvä tapa elää. Tulevaan vuoteen mahtunee valitettavasti useampi surullinen hetki ja ikävä koettelemus, mutta pörssistyle tuo toivottavasti näihinkin laskusuhdanteisiin voimia. Uskaltakaamme siis tänäkin vuonna nauttia pörssiläisyydestä ja liputtaa rohkeasti pörssistylen puolesta. Hyvä olo ei lähde aina itsestä vaan useinmiten ympäröivistä ihmisistä. Toivottavasti pörssiläiset kokoontuvatkin ennätyssuurella joukolla tulevan vuoden tapahtumiin. Hallituksessa teemme parhaamme, jotta jokaiselle pörssistyleä elävälle löytyy tänäkin vuonna mielenkiintoisia seikkailuja opiskeluarjen keskelle. Pörssistylistinne, Aarne s. 5
Tampereelta huudellaan! Eihän täällä pahassa maailmassa enää uskalla elää! Pitäisi vähintään kauhistuttaa opiskella ekonomiksi aikana, jolloin jälkiviisaiden virtuaalipippeli kasvaa ja Wall Streetin lukunörttejä hirtetään Mussolinin tavoin kasseista kattoon. Ristiinnaulistijoita riittää jonoksi asti Ei tarvitse kauas kotiovelta karata kun jo näkee MOT:n toimittajan ajavan takaa pelokkaan näköistä nakkitehtaan tiiminvetäjää. TV, internet ja sekundääriset mediat kuten lehdet ovat täynnä besserwissereitä ja varoittavia esimerkkejä. Kysytään, miksei kukaan voinut toimia vastuullisesti ja käyttää järkeä ja miksi annettiin kaiken hulluuden tapahtua. On tiettyjä asioita, joita ei saa sanoa ääneen. Jos kirjoittaa lauantaiyönä baarista tullessan Suomi24:n keskustelufoorumille, mitä mieltä oikeasti on susan-pääministerin-morsianraisvaimu-hymyn-laskuun-ruususesta, saa rikosrekisterin ja sakot maksettavakseen. Jos on töissä Tampereen poliisipäällikkönä, ei saa sanoa, että ratsian laittaminen moottoritien työmaalle 30:n nopeusrajoituksen taakse piiloon on rahastusta. Jos sanoo suoraan, mitä mieltä on yliopiston syöttölöiden ruoasta, jos sitä siksi voi kutsua, katsovat ihmiset pahasti. Nykyinen taloustilanne on antanut monelle saivartelijalle oikein kunnon arbitraaseja. Jokainen itseriittoinen ääliö on nostanut harteilleen Nostradamuksen viitan ja jaksaa muistuttaa kirjoittaneensa jo vuonna 2002 Rymättylän Viestiin kärkevän ajankohtaisjutun siitä, miten Yhdysvaltojen ja tiettyjen Euroopan maiden huoleton finanssitoiminta on ollut jo kauan huteralla pohjalla. Ininän loppukaneetti on aina sama: mitäs minä sanoin. Sitten on vielä kaiken maailman ilmastonmuutosääliöitä. Minulla on kesäautona vuoden 1969 kuplavolkkari, taivaansininen Taisto. Ajoin keskustassa ekotietoinen ystävä kyydissäni ja satuin pysähtymään valoissa erään katumaasturin viereen. Nähtyään tuon rumanpunaisen Kia Sorenton ystäväni muuttui vesikauhuiseksi koiraksi ja kertoi suu vaahdoten, miten kaikki maailman Range Rovereiden omistajat tulisi polttaa hilpeiden saksalaisten ystäviemme esimerkin innoittamana maantiesuolaksi ja miten jossain Lontoon liepeillä toimii liiga, joka puhkoo parkkeerattujen katumaastureiden renkaita ja miten hienoa olisi, jos Suomeenkin saataisiin sellainen. Kysyin, tiesikö hän että kuplavolkkari, jossa istuimme, kuluttaa bensaa yhtä paljon ja saastuttaa luontoa miljoonakertaisesti edessä olevaan SUV:hen verrattuna. Joo mutta tää on söpö. Muistetaan me kylterit pitää nöyrää asennetta, niin opiskellessa, kotona kuin työelämässäkin. Ja muistetaan aina puhua suumme myöskin puhtaiksi jos tarve vaatii. Niko Koivuniemi Kirjoittaja on Boomin lehden VapaaBoomarin päätoimittaja. Kirjoitus on julkaistu vuoden 2009 ensimmäisenä pääkirjoituksena VB:ssä. s. 6
Miten meillä menee? Opiskelijoiden hyvinvointia huomioidaan aina välillä ihan pääotsikkotasolla asti. Elokuussa 2008 sanomalehti Keskisuomalainen suoritti tutkivaa journalismia ja sai selville, että yliopisto-opiskelijoiden mielenterveyskäynnit olivat nousseet 2000-luvulla peräti 52 % koko maassa, kun samaan aikaan opiskelijoiden määrä oli noussut 16 %. Vuonna 2007 mielenterveyspalveluita käytti noin 9000 ylioppilasta, mikä tekee 6,2 % koko yliopistoopiskelijamassasta. Yleensä syynä antennin huoltamiseen oli pro gradun -työn nihkeä eteneminen. Tunnetko sinä ketään, kuka olisi turvautunut hoitoon? Saatat ehkä tuntea jonkun joka tarvitsisi, muttei halua mennä. Hoitoon hakeutumisessa ei ole mitään häpeää, jos sille on oikeasti tarvetta. Vahvat ihmiset osaavat olla myös heikkoja. Pahinta on se, ettei halua myöntää omaa tilannettaan ja pitkittää taustalla junnaavaa sairautta. Toisaalta mielenterveysongelmien esille ottaminen ei ole mikään helppo pala, ei mikään paras keskustelunavaus ruokapöydässä. Asian uskaltaa kertoa vain uskotuilleen. Olin omana fuksivuonna Piatossa syömässä. Mainitsin pöytäseurueelle tarinan opiskelijoiden hakeutumisesta mielenterveyshoitoon opintojen junnatessa. Yhtäkkiä ventovieras kurssikaverini alkoi kertoa siskonsa yksilöterapiasta. Teki mieli sanoa, että väärä aika ja paikka. Ikäväkseni sain huomata hieman myöhemmin samaisen kurssikaverin opintojen alkavan myös sakata. Olin aikanani syömässä vanhan uskonnon opettajani kanssa Ilokivessä. Hän kouluttaa nykyään opintoohjaajia kasvatustieteen tiedekunnassa ja voin rehellisesti sanoa hänen olleen paras opettaja, joka on tuntejani pitänyt (ateistit, gootit ja satanistit ovat todennäköisesti aivan samaa mieltä, oikeasti). Puhe kääntyi ruuan jälkeen alavalintoihin ja opiskelijoiden hyvinvointiin. Hän heitti ilmoille tiedon (legendan), että Helsingissä mielenterveyspalveluita käyttävät ylivoimaisesti eniten kylterit: Heille on rakennettu kuva hyvästä ja menestyksekkäästä elämästä. Kun kaikki ei menekään putkeen, niin alkaa tulla ongelmia. Tämä tietohan on vahvistamaton, mutta voin hyvin uskoa sen. Kurssikavereiden hyvät duunit ja massit saattavat saada huonolla itsetunnolla varustetun kylterin tuntemaan itsensä nollaksi. Viime vuoden lopulla YLEn Keski-Suomen Uutiset käsitteli samaista pulmaa. Asiantuntijat olivat asiasta yhtä mieltä. Ongelmien syihin puuttuminen on tärkeämpää kuin itse hoidon antaminen, vaikkei voi väheksyä tietty sitäkään. Vaikka mielenterveyspalveluita onkin todella rajatusti, niin voimavarat tulisi keskittää sen sijaan opinto-ohjaukseen ja sosiaalisia ongelmia ennaltaehkäisevään toimintaan kuten tutorointiin. Meillä pörssiläisillä puitteet ovat kuitenkin kunnossa. Opintoohjaus toimii erittäin hyvin, koska Katjan ja Tapsan ovet ovat auki aina tarpeen vaatiessa (voisiko humanistisessa tiedekunnassa marssia tuosta noin vaan opintoasiainpäällikön pakeille). Kurssit on suunniteltu hyvin läpivietäväksi ja KTM-tutkinnon saa ahkeroitua neljässä tai viidessä vuodessa ilman suuria kuumotteluja (muut tiedekunnat hajotkoon byrokratiaan ja tenttikuoriin). Lisäksi ainejärjestömme fuksiviikot ja tutortoiminta luovat erinomaiset mahdolliset sosiaalisen verkostoitumiseen. Kaikista näistä huolimatta joku ulkoinen shokki voi joskus heiluttaa kylterin tasapainoista arkea. Tällöin tulee kuitenkin rohkeasti kääntyä ensin opiskeluriennoista tutun ystävän puolen ja tarpeen vaatiessa tarttua kättä pidempään apuvälineeseen. Siinä ei ole oikeasti mitään pahaa. TEKSTI: Hannu Vehniäinen Aikanaan JYYn edustajistossa esitettiin lisäresursseja YTHS:n mielenterveyspalveluille. Kyse oli ulkopuolisesta JYYn projektista ja tätä myöten ihan omasta rahoituspaketistaan. Aloite meni toimenpiteitä varten, muttei onnistunut käytännössä. Itse olen sitä mieltä, ettei ylimääräisen rahan syytäminen auta asiaa. Terveydenhuoltopalveluissa pitää aina vallita tietty niukkuus, jottei niitä käytetä turhaan. Sitä paitsi itkeminenhän on turhaa, jos paskat on jo housussa. Pitäisikö puuttua ennemmin ongelman alkulähteeseen? s. 7
Puurojuhla -08 Puurojuhla fuksien loistava taidonnäyte Vuosi toisensa jälkeen on yksi tapahtuma, jota odotetaan aina yhtä innolla: Puurojuhla. Joka vuosi pörssiläiset ovat saaneet nauttia vuoden viimeisessä tapahtumassa puuroa ja glögiä mahantäydeltä, loistavaa ohjelmaa unohtamatta. Puurojuhlan yksi suurimpia viehätyksiä on se, että sen järjestävät fuksit keskenään, vanhusten ollessa täysin tietämättömiä mitä tuo odotettu ilta tulee sisältämään. Tänäkään vuonna eivät vanhat parrat joutuneet pettymään, kun pirut ja enkelit valtasivat Wilhelmiinan ja laittoivat parastaan. Suuri hatunnosto siis fukseille, joiden kitkaton joukkuepeli välittyi myös kiitolliselle juhlakansalle ja omaperäinen teema kruunasi hyvin suunnitellun tapahtuman! Kiitos vaan kunniasta. Joululahjoja unohtamatta Mikko ja Heikki vauhdissa Teksti: Jenna Hytti Kuvat: Kalle Jokinen Ohjelmaa riitti, yhteislaulu raikui ja hauskat videot naurattivat punakuonoista juhlakansaa niin nokkeluudellaan kuin hyödyllään. Ja kyllähän loppuillasta se pukkikin siellä estradille kömpi, jakaen pienille pörssiläisille toinen toistaan mielenkiintoisempia pikkujoulupaketteja. Oma suosikkini oli vierustoveria ilahduttanut rullakebab, itse löysin paketistani mandariinin lonkeron kera, NAM! Lopuksi vielä tonttutomera kiersi lakki kourassaan juhlahumun keskellä ja keräsi kolikoita taskujen pohjilta hyvän asian eteen. Jatkobileissä Giggling Marlinissa joukkoomme liittyi monivärinen haalarikansa ja loman tuoksuiset juhlat jatkuivat aamun pikkutunneille asti. s. 8
Pörssin iloinen yllätys pikkupotilaille Jo viime keväästä asti oli muhinut ajatus siitä, että olisi upeaa jos Pörssi voisi osallistua hyväntekeväisyystapahtumaan tai kenties jopa järjestää sellaisen. Koska idea oli täysin uusi Pörssissä, halusimme keksiä keräysvaihtoehdon, jolla taatusti saisimme kohtalaisen potin kasaan. Hyvältä ajatukselta tuntui siis lahjoittaa perinteisen tapahtumamme tuotot eteenpäin hyvän asian eteen. Tiesimme, että perinteiseen puurojuhlaamme tulisi paljon ihmisiä vuodesta toiseen, jatkobileitä myöden, joten valitsimme keräysajankohdaksi vuoden viimeisen tapahtuman, jonka suosio oli taattu ja jolloin lahjoitus valitsemallemme kohteelle tapahtuisi sopivasti joulunaikaan, hyvän mielen aikaan. Vaikeita valintoja Sitten alkoikin lahjoituskohteen pohdinta: olisiko se kansainvälinen, kansallinen vaiko täysin paikallinen? Päädyimme aloittamaan meitä opiskelijoita lähimpänä olevasta kohteesta, eli paikallisesta sairaalasta. Jyväskylässä lasten poliklinikka toivoi rahan sijasta joululahjoja lapsille, sellaisia joita osastolla ei olisi mitenkään varaa itse ostaa. Harva nykypäivän lapsi saa sairaalassa aikansa kulumaan pehmoleluleikeillä, joten reilu 1000 euron potin kerättyämme hallituksen pojat lähtivät videopeliostoksille. Saimme ostettua lasten poliklinikalle useita pelikonsoleita ja erilaisia pelejä niihin Sing Starista tietovisoihin. Jotta pukin säkistä löytyisi monipuolisesti erilaisia ajanviettoon liittyviä lahjoja aattona sairastaville, ostettiin mukaan myös useita lasten ja nuorten kirjoja. Joulu on antamisen aikaa Lahjat toimitettiin Keski-Suomen keskussairaalan lasten poliklinikalle vajaata viikkoa ennen joulua. Jouluaattona sairaalassa kiersi pukki täyden lahjasäkin kanssa ja ne lapset, jotka joutuivat viettämään aattopäivän sairaalassa, saivat ilokseen avata Pörssin tarroilla varustetut lahjat. Pelikonsolit asennettiin käyttöön heti ja pikkupotilaat saivat piristystä jouluunsa sairaalassa. Hyvä työ saa huomionsa Pörssin hyväntekeväisyystempaus herätti positiivista huomiota sairaalan ja jäsenistönsä ulkopuolellakin, sillä Keskisuomalainen muisti meitä lehtijutulla, samoin Kauppalehti. Pörssi näytti siis jälleen kyntensä ja mihin sen aktiivinen jäsenistö sekä hyvä maine pystyvät. Toivon sydämestäni, että hyväntekeväisyydestä tulisi vahva perinne Pörssissä, sillä me pystymme yhdessä vaikuttamaan asioihin! Teksti: Jenna Hytti Kuvat: Riku Suonio Pörssin hyväntekeväisyys s. 9
Rikottaviksi Lupaukset on tehty Tipaton tammikuu on perinteisesti seurausta railakkaasta uudenvuoden juhlinnasta, jota viettämään moni pörssiläinenkin aina vuoden alussa sortuu. Pörssiläisen tipaton eroaa muiden tipattomista kuitenkin yhdessä ratkaisevassa suhteessa se katkeaa yli viikkoa aikaisemmin! Ja näinhän oli tapahduttava tänäkin vuonna. Valkoisiin sonnustautuneet juhlijat kokoontuivat pitkän loman jälkeen jälleen yhteen ja iloitsivat taas kaltaistensa pariin pääsystä totutusti äänekkäästi. Parhaat huhut kertovat iloisten jälleennäkemisten äänien kantautuneen naapuritaloihin saakka. Ja mikäs on kylterin ollessa DJ:n soittaessa parhaita ralleja ja tunnelman kivutessa illan mittaan kattoon tunnelmallisessa kattohuoneistossa Jyväskylän sydämessä! Teksti: Niina Lappalainen Tarkkasilmäisimmät saattoivat myös huomata uusia kasvoja keskuudessamme. Joukko vaihtareita oli saapunut paikalle tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja tutustumaan nähtävyyksiin siis meihin. Ja nopeasti saatiin tulokkaat opetettua pörssiläisten tavoille, jos he opetusta nyt tarvitsivat. Ilta jatkui tottakai missäpä muuallakaan kuin ravintola Giggling Marlinissa. Jatkobileissä ratkesi odotettu Vuoden Fuksi-palkinnon saaja, jolle oli luvassa mainetta ja kunniaa. Kisa oli tiukka viime metreille saakka, mutta äänestysmyrskyn keskeltä palkinnon nappasi lopulta Janne Kole Kolehmainen, joka poistui paikalta tyylikkäästi kiertopokaali kainalossa ja ihailijajoukko ympärillä. Kuvat: Kalle Jokinen s. 10
Yllä: Vuoden Fuksi - Janne Kolehmainen, Aarne ja Valtsu Alla (vas): Drinks, I haz them Alla (oik): Timon ja Mikon herkkä hetki s. 11
Kyllin hyvää Hyvä CV voi olla pääsylippusi työhaastatteluun. Kirjoitin jo vuoden 2008 viimeisessä Pörssikurssissa työnhausta ja cv:stä. Päätin jatkaa myös tässä samalla linjalla. Asia on edelleen ajankohtainen, koska varmasti moni meistä käy tällä hetkellä läpi kesätyöilmoituksia ja lähettelee hakemuksia ympäriinsä. Firmamessujen yhteydessä järjestetyssä Työnhaun tehopaketissa saatiin taas arvokkaita vinkkejä työnhakuun. Rekrytointikonsultti Annika Autio kertoili muun muassa hyvästä CV:stä. Tässä Annikan vinkkejä. Tärkeää on muistaa CV:n ja hakemuksen tarkoitukset. CV:n tarkoitus on kuvata tiiviisti faktoja työhakijasta ja se on monesti eri työtehtäviin haettaessa samanlainen. Hakemus taas on syytä tehdä jokaiseen haettavaan tehtävään erikseen. Siinä perustellaan, miksi haet kyseiseen tehtävään ja miksi olisit siihen sopiva henkilö. Kerro siis hakemuksessa omasta osaamisestasi sekä vahvuuksistasi haettavaan tehtävään liittyen. CV ja hakemus eivät saa olla päällekkäisiä, vaan ne koostuvat eri asioista. Muista siis, että hakemus ei ole esseemuotoinen versio CV:stäsi! CV:stä on myös syytä jättää pois esimerkiksi älykkyysosamäärä sekä kesälomareissun onnistunut kuva itsestäsi. Niitäkin kuulemma rekrytointikonsultin työssä näkyy. Työpaikkoja etsiessä kannattaa tarkistaa SEFEn jäsensivuilta löytyvä Ekonomipörssi. Siellä ilmoitetaan nykyisin myös kyltereille suunnatuista kesätyöpaikoista. Näissä tehtäväkuvauksen kohdalla lukee kesätyö. Mikäli haluat ammattilaisen kommentteja CV:stäsi, voit lähettää sen luettavaksi SEFEn urapalveluihin. Siellä annetaan CV-neuvontaa jäsenille myös sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Vakuutus kuntoon! Monia varmasti askarruttaa myös tämänhetkisen talouden tilanteen vaikutus töiden löytymiseen. Yritysten henkilöstösupistuksista uutisoidaan päivittäin, mutta työnhakijan ei silti kannata heittää hanskoja naulaan. Älä siis vaivu epätoivoon, vaan ole sinnikäs! Optimistisimmankin kannattaa kuitenkin varautua pahimpaan. IAET-kassa on monien turva työttömyyden uhatessa. Kassan jäseneksi voit liittyä sinäkin, ja mikä parasta, opiskeluaikana työssäoloehdon kerryttäminen on kuin lasten leikkiä. Työttömyyspäivärahaan oikeuttavat 43 työssäoloviikkoa (vähintään 18h/vko) voit kerätä kasaan pikkuhiljaa opiskeluaikanasi, vaikka useampana peräkkäisenä kesänä. Vaatimuksena on, että liittymishetkellä sinun tulee olla palkkatyössä. Voit liittyä kassaan esimerkiksi ensimmäisenä kesätyöpäivänäsi. Entäs hyöty? Jos esimerkiksi tienaat kesätöistäsi 1600e/kk, olet oikeutettu n. 45 euron päivärahaan. Aika hyvin verrattuna KELAn maksamaan peruspäivärahaan, joka on 23,91e. Kassan jäsenyys maksaa vain 45 euroa (vuonna 2009) ja se on verotuksessa vähennyskelpoinen. Miksi et siis laittaisi vakuutustasi kuntoon saman tien! Itseensä uskominen on maailman vanhin ja palkitsevin uskonto. Tsemppiä kevääseen! KUVA: Kalle Jokinen Kyllinne, Anna Ps. Tutustu myös Kauppalehden ja SEFEn järjestämään NettiSijoittaja kilpailun Kylteriliigaan. Lisätietoa saat osoitteesta www. kauppalehti.fi/kylteriliiga. s. 12
TEKSTI: KTM Esko Haavisto, yrittäjä Motelli-Ravintola Lossivahti Keski-Suomen Ekonomien hallituksen jäsen KUVA: Creative Commons - fakelvis Kun puhutaan loppuunpalamisesta, ollaan jo hakoteillä, sillä tila, jonka tunnemme sillä nimellä ei ole mitenkään lopullinen. Työuupumus on parempi termi. Opiskelijatkin omassa työssään voivat joutua tilanteeseen, jossa he eivät itse edes tunnista oireita. Niitä on tullut liiallisten suorituspaineiden, stressin ja työtaakan, tekemättömien töiden ja ulkopuolisten velvoitteiden sekä sisäisen vastuuntunnon tuoman paineen aiheuttamina, kun ote alkaa lipsua ja kierre alkaa. Uupumisen oireita ovat muun muassa seuraavat: Kiinnostus vapaa-ajan harrastuksiinkin alkaa hiipua Kiinnostus omaan ulkoasuun saattaa heiketä; ei jaksa meikata tai ajaa partaansa tai vaihtaa sukkiaan, vaikka ennen jaksoi. Kokee tilanteensa epämiellyttävänä, mutta vähättelee sen merkitystä, vaikka se jatkuu Moni ei tunnista itseään, vaikka kuuluu riskiryhmiin, jos on uhrautuja (joka ei osaa sanoa ei, vaikka taas uusi nakki ei kiinnostakaan), turhautunut idealisti, jolle vain opinnot tai työ ovat tärkeitä, työn sankari, jolle työssä epäonnistuminen merkitsee epäonnistumista ihmisenä ja dramaattisesti minuuden tuhoa, koska on menettänyt jo suhteellisuuden tajun ja arvojen järjestyksen. Samoin yksityiselämässään kriisiin joutuneet voivat olla burnout-kuilun partaalla, koska eivät keskity ja asioita jää. Akuutisti uupunut ei tunnu latautuvan lepäämälläkään ja ahdistuu, koska väsymys ei katoa. Masennusoireet ja itkuherkkyyskin voivat ilmestyä kummittelemaan. Mielenkiinto eri asioihin tuntuu katoavan. Alkaa jäädä pois sosiaalisista riennoista. On vain tekemättömiä töitä ja avuttomuutta. Voi olla vatsaoireita, unioireita, epätodellisuutta, ajatuksen juoksun häiriöitä, unohtamisia, seksuaalistakin haluttomuutta ja ilon ja nautinnon katoamista, ruokahaluttomuutta. Alkoholista saatetaan hakea hetken vapautusta liian usein On aikaansaamaton, vaikka tehtäviä enemmän kuin koskaan elämässä. Itsesyytöksiä ja itsetunnon katoamista alkaa ilmaantua. Ehkä luulee ansainneensa uupuneen kohtalonsa tai tulleensa hulluksi. Kuinka kääntää tilanne parempaan, eli jaksaa hyvin? Havaitse ongelma, myönnä se ja päätä selviytyä siitä. Pakota itsesi ratkaisuihin, joilla tilanne kääntyy parempaan. Joskus loppuunpalaminen voikin olla ensi askel parempaan elämän laatuun ja ajanhallintaan. Omat ja muiden odotukset pitäisi luetella itselleen selviksi ja pohtia tärkeysjärjestystä uudestaan. Tässä vaiheessa saattaa havahtua ja huomaakin kasanneensa listalle aivan liikaa ja turhaakin. Pidä kiinni arkirytmeistä- nuku riittävästi, mielummin liikaa kuin liian vähän Hoida sokeritasapainoasi Syö usein ja vähän, mutta riittävästi Liiku 30 minuuttia joka päivä niin että saavutat ainakin 120.n iskun pulssin ja kevyen hien, niin et uuvu. Endorfiinit puhdistavat stressihormonit pois kehosta. Ajattele aidosti tekemättömistä töistäsi, että elefantinkin voi syödä- siivu kerrallaan! Nauti ystävistäsi ja tästä hetkestä, älä murehdi, rentoudu. Ole ystävä itsellesi.ystävät voivat auttaa ehkäisemään uupumusta ja auttamaan pois sen syövereistä, kun heiltä hakee tukea. Samalla saa oman huomion kiinnitettyä pois vääristä asioista, eli taakan alta. Arjen yhteisön, työpaikan ilmapiirillä katsotaan olevan ratkaiseva vaikutus työuupumuksen syntyyn. Miksi ei siis sen hoitoonkin. Aineyhdistyksen juhlat ja yhteiset ilot ja riennot peseveät stressiä pois. Rypyt otsasta pitää saada katoamaan, sillä ne ovat sytykettä burnoutille. s. 13
Heikin keittiössä: Uunitortillat Teksti: Heikki Silvennoinen Kuvat: Antti Kupiainen Tämänkertainen sapuska on uunitortillat. Lopputuloksesta ei kyllä ensi näkemältä usko, että se sisältää tortilloja, mutta makuhan ratkaisee ei ruuan ulkonäkö. Ruuanlaitto on kivaa, osasitpa sitä tai et. Tämän palstan tarkoituksena on tarjota helppoja ja hyviä vinkkejä ruuanlaittoon osaamistasosta riippumatta. Omasta innostuksestani kokkaamiseen voin kertoa, että olen aloittanut ruuanlaiton joskus yläasteen aikoihin köksäntuntien innoittamana. Olin myös kesät ja viikonloput yksin kotona noin 14-vuotiaasta alkaen muun perheen ollessa Saimaalla veneilemässä. Sitä myötä innostuin myös ruuanlaitosta koska nuudelit ja lihapullat tai uunimakkara ja perunamuusi alkoivat jossain vaiheessa tökkiä. Kokeilemalla oppii niin makujen, kuin ruuanlaiton suhteen. Toivonkin että tehdessänne tältä palstalta poimimianne reseptejä, pitäkää mieli avoinna ja soveltakaa. Minulle saa myös antaa palautetta, ja mikäli jostain palstan ohjeesta on kysyttävää, vastaan mielelläni. Ruskista jauheliha, sipulit ja valkosipulit. Heitä sekaan tomaattimurska, ranskankerma, raejuusto ja aurajuusto. Anna hautua sen aikaa, kunnes uuni lämpenee (200 astetta). Mausta täyte pippurilla, chilillä, suolalla tai millä ikinä mieleen juolahtaa. Voitele uunivuoka. Aloita uunivuoan täyttäminen toisesta laidasta, laita tortillalevy pohjalle, täytettä päälle ja käännä levy kiinni. Toista niin kauan kuin tortilloja riittää tai vuokaan mahtuu. Jos täytettä jää yli, heitä lopputäyte vuokaan täytettyjen tortillojen päälle ja päällimmäiseksi juustoraastetta oman maun mukaan. Laita koko komeus uuniin, jossa se saa olla niin kauan, että juustokuorrutus saa kauniin ruskean värin. Lopputulos näyttää todennäköisesti hyvinkin paljon lasagnelta. Jos haluat hifistellä, tarjoa ruuan kanssa salaattia ja vaikkapa kuivahkoa, raikasta valkoviiniä. Kyseinen mättö on valmistettu eräänä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kolmelle nälkäiselle ruokailijalle ilman salaatteja, valkoviinejä ja muita turhia hienosteluja. Hyvin se taisi maistua kaikille muille paitsi allekirjoittaneelle oma huono ruokahaluni saattoi ehkä johtua orastavasta päänsärystä tai mistä lie. Pääasia kuitenkin, että muille maistui. Heikin uunitortilloihin tarvitset: 1 paketti isoja tortillalevyjä Täytteeseen: jauhelihaa 400g 1 purkki tomaattimurskaa 1 sipuli valkosipulia paljon! ranskankermaa raejuustoa aurajuustoa kaikkea mitä ikinä keksit Kuorrutukseen: juustoraastetta s. 14
Pilates - Kun perusjumppa tulee korvista ulos Olen jo pitkään pohtinut ratkaisua turhautumiseeni Jyväskylän ryhmäliikuntatarjonnan suhteen. Kuntosalit eivät mielestäni pysy trendien perässä, eivätkä tarjoa uusia vaihtoehtoja liikkua perus BodyPumpin (lihaskuntoharjoitus levytangoilla) ja kuntopyöräilytuntien rinnalle. Esimerkiksi jo kauan Suomessa olleita Les Mills n BodyAttackia (intervalli harjoituksia, jotka kehittävät kestävyyttä ja voimaa) tai BodyJamia (koreografinen kuntotunti) olen odottanut Jyväskylään kuin kuuta nousevaa, mutta turhaan. En voi lopettaa liikkumista, 20 vuotta kestänyttä elämäntapaani, mutta en voi myöskään pakottaa siihen itseäni, minun on haluttava liikkua ja nautittava siitä. Ainoa intohimoni BodyCombat-tunti (sekoitus kamppailulajeja) nostattaa sykettä, mutta ei takaa minulle kokonaisvaltaista treeniä. Mitä ihmettä minun sitten pitäisi keksiä, kun peruskuntotunnit, salilla käynti ja lenkkeily eivät enää tunnu tarjoavan mitään uutta? Pitäähän harrastuksessakin olla haastetta ja siinä on kehityttävä! Onko venyttely tehokasta? Olen pari kertaa elämäni aikana poikennut pilates tunnille fysioterapeuttini pakottamana, kun hän haukkui selkänikamani olevan 70-vuotiaan kunnossa. Mukamas sellainen hönkäily ja venyttely tekee hyvää syville lihaksille ja tukee mm. selkärankaa. Onkohan näin? Venyttelyn roolia urheilussa en ole ikinä väheksynyt, päinvastoin, mutta urheilumasokisti luonteeni kaipasi hikeä ja hengästymistä, joten en pitänyt pilatesta urheiluna ja jätin sen yhtä nopeasti kuin aloitinkin. Eikä se voinut mielestäni olla kivaakaan, eihän siinä edes tanssittu tai nyrkkeilty. Ajat muuttuvat... Tyly asenteeni sai kuitenkin kokea tänä syksynä jättimäisen muutoksen, kun isäni hurahti golf- ja jääkiekkokavereidensa kanssa pilatekseen. Kuusi henkinen ex-ammattiurheilijoiden äijäjengi vaimoineen on nyt puolen vuoden ajan treenannut lajia kolme tuntia viikossa oman ohjaajan kanssa ja vakuuttaa sen olevan huipputehokasta, mon i p u o l i s t a ja tulosten näkyviä. Aloin harkitsemaan uudel- leen: jospa keräisin kärsivällisyyteni, opet- telisin harjoitustekniikan ja antaisin lajil- le toisen mahdollisuuden....ja minä niiden mukana Nyt olen muutamana viikkona käynyt sitkeästi erilaisilla pilates-tunneilla, ns. lattiaja pallopilateksessa. Hengitystekniikka on vaikea, mutta ei mahdoton oppia. Vielä muutamienkaan treenikertojen jälkeen lihaksissa ei meinannut tuntua kuntoilu laisinkaan, mutta kehityksen omassa harjoitustekniikassa huomaa! Pikkuhiljaa sitä huomaa onnistuvansa yhdistämään oikeanlaisen hengityksen lihaskuntotreeniin. Parasta lajissa on mielestäni se, että harjoitukset tehdään omalla painolla, joten rasitus on varmasti terveellistä, eikä hajota paikkoja. Lisäksi harjoitukset venyttävät samalla lihaksia kun voimistavat ja rasittavat niitä. Mukavaa vaihtelua saliarkeen Kärsivällisyyteni venyttäminen on ollut välillä tuskallista, mutta vihdoin tänään tullessani pilates-tunnilta, voin ilokseni sanoa jalkojeni tärisseen, käsieni vapisevan ja vatsalihasteni olevan aivan puhki! Kaiken lisäksi treenissä on keskityttävä niin kovaa, että takuulla stressi ja murheet jäävät salin ulkopuolelle. Olo on rentoutunut ja voimakas tunnin jälkeen. Nyt ymmärrän miksi julkkikset vannovat lajin nimiin ja harjoittavat sitä myös päästäkseen irti hektisestä arjesta. Treeninhän voi suorittaa vaikka työmatkalla hotellihuoneessa! Motivaationi liikuntaan on taas löytynyt ja nyt uuden väriläiskän saatuani viikoittaiseen kunto-ohjelmaani, myös normaali painojen nostelu salilla tuntuu paljon mukavammalta. KUVA: Creative Commons - rozic Jenna Hytti s. 15
Jos metsä ei vastaa, sinne ei ole huudettu Media pursuaa tällä hetkellä tohkaamista taloudesta ja sen taantumaodotuksista. Siksi vielä syksyllä tunsin pientä ahdistusta siitä, että opiskelen kauppatieteitä. Alkuvuoteni on mennyt Pörssin Valmennuskurssia järjestellessä ja lukiokiertueella reissatessa. Kiertueella on pitänyt unohtaa kauppatieteilijäahdistus, ja helppoa se on lopulta ollutkin. On mieluisaa houkutella tänne uusia KUVA: Kalle Jokinen opiskelijoita taantumapuheista huolimatta. Itse asiassa tilanne antaa nimenomaan loistavat mahdollisuudet kasvattaa hakijamääriä ketä innostaisi välivuosi työttömänä. Lisäksi olen ylpeänä kehunut yhteiskuntavastuun olevan yksi tiedekuntamme erikoistumisaloista. Yhteiskuntavastuu näkyy parhaiten opetuksen sisällössä. Kovin ylpeä en kuitenkaan voi olla siitä, kuinka me opiskelijat kannamme vastuuta itsestämme ja opiskelustamme. Osuva esimerkki on tenttien uusintakertojen vähentyminen. Huomattavaa on myös kumma yhteys kahdella asian välillä: vuodesta toiseen samoista opettajista käydään samat itkuvirret, ja siltikään opiskelijoilta ei tunnuta saavan edes palautetta kursseista. Myönnän, etten ole kopona tehnyt vielä parastani. Olen vasta viime päivinä saanut aikaa toimia varsinaisessa tehtävässäni opiskelijoiden ja tiedekunnan äänenä ja kasvoina. Siltikin veikkaan, että en ole yksin toivoessani myös sinun pitävän huolta eduistasi ja itsestäsi esimerkiksi juuri antamalla palautetta rohkeasti. SEFE:n ja tiedekuntamme pilottihankkeelta, Työelämäkurssilta, parhainta sanomaa kootakseni kannustan sinua aktiivisuuteen opiskeluaikana. Kurssi antoi muitakin tuttuja vinkkejä: verkostoidu, kaikesta työstä ja kokemuksesta on hyötyä varsinkin opiskeluaikana, sekä opiskele perusasiat kunnolla. Eräs vinkeistä toi kuitenkin esille sanomaa, jota yhteiskuntavastuuta korostava opetuksemme on kerran jos toisenkin esitellyt: ole hyvä alainen. Työpaikoilla on helppo vaatia työnantajalta täydellisyyttä. Työyhteisön menestys ja jaksaminen lähtee kuitenkin alaistaidoista myös yliopistomaailmassa. Jos osaamme vaatia muilta, on osattava vaatia ensin jotain itseltään. Jokainen on siis oman onnensa seppä. Tai nopanheittäjä. Tai puhuja.. mitä näitä nyt on! Tähän liittyen jouduin haastavaan tilanteeseen Valmennuskurssin lukiokiertueen viimeisenä päivänä. Eräs abiturientti nimittäin tiedusteli, onko opiskelu tiedekunnassamme kuivaa. Koetin nopeasti keksiä perustelua, miksi opiskelu on kaikkea muuta kuin tylsää ja puuduttavaa. Olisin nyt jälkiviisaana voinut heittää kehiin ajatusta jokaisen omista avaimista menestyksen saloihin. Onneksi kiertueella mukana olleet fuksipojat ehtivät tiivistää vastauksen salamannopeasti: kuivaa viikkoa en ole nähnyt. Niin. Hyvä niin. Mielekästä ja äänekästä opiskelukevättä toivottaen, Hanna Kauppila s. 16
TEKSTI: Aarne Töllinen KUVAT: Kalle Jokinen, Markus Henttonen Kylteripäivät uudistuivat edukseen. Tänä vuonna puitteet kelpasivat kyltereille ja puhujissa oli kaivattua särmää. Elokuvissa onnistuneen päivän päättää vieläkin onnistuneempi ilta. Siinä haasteessa onnistuttiin myös Kylteripäivillä. Pakkasesta väriloistoon Tammikuun viimeinen torstai muistutti joukolle ekonominalkuja pakkasen purevuudesta, sillä jo ennen aamukuutta Agoran edessä paleli toistakymmentä kylteripäiville suuntaavaa pörssiläistä. Kirpeän pakkasen sietokynnystä ei tarinoiden mukaan ainakaan nostanut seikka, että Kuopion kylterikollegat päättivät pysähtyä vielä Vaajakoskella kahvilla ennen pörssiläisten kyytiin poimimista. Lopulta bussi kuitenkin saapui, tilaa riitti ja uni maittoi matkalla kohti kylteriseikkailuja. Joukon saapuessa Helsingin kaapelitehtaalle ei väsymyksestä tai kylmettymisestä näkynyt enää merkkejä. Kaapelitehtaan komeat messutilat, näyttävä esiintymislava, yritysten logoständit, parisataapäinen kylterijoukko ja Hartwallin ED-tarjoilupiste karistivat varmasti viimeisetkin unet vanhan tehtaan lattialle. s. 17
Puhetta ja poksahtelua Kylteripäivien ensimmäinen puhuja tänä vuonna oli Vertti Kivi Design -yrityksen perustaja ja pääomistaja Vertti Kivi. Muotoilun ja tilasuunnittelun ammattilaisen näyttävä presentaatio tarjosi hyviä vinkkejä omiin powerpointväkerryksiin ja hänen karismaattinen esiintymisensä laittoi pohtimaan, kuinka pienillä asioilla yleisökontaktin voikaan luoda. Kiven jälkeen lavalle asteli Artek Oy:n valloittava toimitusjohtaja Mirkku Kullberg. Rohkeasti Kivenkin ajatuksia kritisoinut Kullberg ei jäänyt karismaattisen avauspuhujan varjoon kertoessaan elävästi oman tarinansa muotoilu- ja designmaailman huipulle nousemisesta. Hämmästyttävää oli myös kuulla, että Artek Oy ei ole enää vuosiin ollut suomalainen yritys vaan osingot, kulta ja kirkkain kunnia kulkeutuvat muualle Eurooppaan. Kullberg vetosikin kuulijoita suunnittelemaan sijoitusbusineksiaan rohkeasti suomalaisittain. Päivän kääntyessä iltapäivän puolelle nautittiin päiväkahvit. Kahvien ja verkostoitumistauon jälkeen kuultiin vielä If-vakuutusyhtiön, Hartwallin ja Hilti:n edustajien kokemuksia toiminnasta suomalaisen liike-elämän huipulla. Puhujat kertoivat mielenkiintoisesti myös omakohtaisia kokemuksiaan kylteristä ekonomielämään siirtymisestä. Rehellisesti kuitenkin todettakoon, että ainakin oma keskittymiseni herpaantui viimeisen presentaation puolivaiheilla kuullessani verhon takaa cocktailtilaisuuden lähestymisestä kertovat poks poks poks sulosoinnut. Tämän vuoden kylteripäivien puhujat saivat todennäköisesti monen läsnäolijan miettimään omia pääainevalintojaan, opiskeluaikatauluaan, opiskeluvuosien oheistoimintaa ja opiskeluiden jälkeen koittavan liike-elämän haastavuutta. Luentojen lisäksi päivän aikana oli myös mahdollisuus tutustua näytteilleasettajien kesätyötarjontaan, verkostoitua kylterikollegoihin ja saada työhakusparrausta SEFE:n CV-klinikalla. Itselläni kesätyösopimus siirtyi valitettavasti vielä Kylteripäiviltä tulevaisuuteen, mutta toivottavasti jo ensi vuoden KYPÄllä nopein työsopimuksen allekirjoittanut yritys sekä opiskelija palkitaan! Jos näin on, teen parhaani ollakseni kärkikahinoissa mukana! s. 18
Kyltereiden arvoinen iltajuhla Vuoden takainen Kylteripäivien iltajuhla oli monelle karvas pettymys. Suuremmin hansakaupunkiin sijoittuvia muistikuvia eloon herättelemättä vain todettakoon, että vuodessa ehtii tapahtua paljon. Kylteripäivien iltajuhlan tapauksessa valtavasti. Tänä vuonna ei paleltu räntäsateessa, syöty magispeggiksiä, skoolattu tyhjillä laseilla, etsitty turhaan istumapaikkaa tai harmiteltu kuohuviinin loppumista. Helsingin Kaapelitehtaalle sijoittunut vuoden 2009 iltajuhla oli kaikkea muuta kuin karvas pettymys. Juhlatilaan astuessani pohdin, että onko kylterit todellakin ohjattu oikeaan rakennukseen, sillä pitkät valkoiset pöydät tyylikkäästi valaistussa tehdashallissa nostattivat fiilismittarin suoraan lähelle sakkolukemia. Laskeskellessani, että pöytien tarjoilu ei todellakaan tule loppumaan ja kuullessani ohjelmaakin olevan luvassa, olisi poliisimies ottanut jo meikäläisen kortin kuivumaan. Voimakkaimmin iltajuhlasta mieleen jäivät KY-kvartetin mieskuoroesitykset, iloiset ihmiset ja leppoisasti soljuva puheensorina. Kun Pörssin kyllitäti, Kylteripäivien projektipäällikkönä toiminut Anna aplodeerattiin lavalle, liiteli tunnelma hallin kattopalkkien tasolla. Kaapelitehtaan kattopalkkien hidastaessa tunnelman kohoamista, noustiin iltajuhlan jatkoille hissien voimalla. Jatkopaikkana toiminut LUX-yökerho olikin hyvä valinta arvokkaasti pukeutuneelle kylterikansalle. Opiskelijabudjetilla juhlittaessa oli aamulla kuitenkin karusti todettava ns. tasarahan olleen mukana. Kyllä alueelliset hintaerot ovat suuret tai sitten Gigglin Marlin on erittäin opiskelijaystävällinen hintapolitiikassaan! Voi myös olla, että stadissa juhlitaan lainarahalla tai sitten Helsingin herroilla on suurempi KELA:n sponsorikassa. s. 19
När börjar sillis? Sillis började klockan tolv, jolloin edellispäivän juhlijat laitettiin kovaan kuntokokeeseen Freda 51 yökerhon narikkajonossa. Tuskallisen pitkän jonotuksen jälkeen lohtua toivat ruoka- ja juomaliput sekä DJ:n koneeseen viskaama Pokerface. Pörssin valloittaessa tanssilattian ravistettiin viimeisetkin heikotuksen rippeet tyhjän lasin pohjalle ja fiilis oli jälleen nousussa. Viimeistään viime vuosituhannen legendabändi Kalle Päätalon vetäessä ensisaundit, asia oli kunnossa. Mä lähden himaan Kaikki loppuu aikanaan, niin myös KYPÄ 2009. Kun iltapäivällä keräiltiin joukko kasaan ja suunnattiin preemiolaisten kanssa yhteisbussilla kohti Jyväskylää, tunnustan olleeni rikkipoikkipuhki. Uskon, että en ole yksin todetessani tämän vuoden KYPÄ:n olleen sekä hyödyllinen, että hauska. Kun ensi vuonna päivällä tehdään työsopimuksia, iltajuhlassa tarjoillaan kahvia ja narikkapalvelussa ahkeroidaan tuplamiehityksellä, hipoo kokonaisuus täydellisyyttä. Kiitos Anna! s. 20