LAITTEET Kotiteatteri TEKSTI: JONI MOILANEN PÄÄKUVA: ERIC LERAILLEZ Kotiteatterissa on TUNNELMAA Kun tietokoneissa yleistyvät 3d-ääni ja dvd-asemat, kasvaa kiinnostus myös kotiteatteriin. Teatterin voi rakentaa tietokoneen ympärille, mutta paras ratkaisu on erillinen elokuvalaitteisto. 48 MikroPC 5 / 2001
Kotiteatterin voi rakentaa tietokoneen ympärille. Tilan tuntua ääneen tuovat kaksi etukaiutinta, keskikaiutin sekä kaksi takakaiutinta. Bassosta huolehtii erillinen bassokaiutin, johon on pikkupaketeissa usein integroitu vahvistin. Tietokoneen käyttöön dvd-soittimena riittää dvd-asema ja äänikortti. Näytönohjaimessa on hyvä olla tv-ulostulo ja äänikortissa digitaaliliitäntä. Näin monitorin voi korvata televisiolla ja kaiutinpaketin kotiteatterivahvistimella ja kunnon kaiuttimilla. Harrastuksen yltyessä vaihtuu tietokonekin usein erilliseen dvd-soittimeen. Usein tietokoneiden parissa viihtyviä kiinnostavat myös elokuvat. Elokuvateattereissa käymisen lisäksi omien kotiteattereiden rakentaminen on yhä suositumpaa. Kotiteatterin rakentaminen merkitsee kuitenkin useita valintoja ja uusia termejä. Minkälaiset kaiuttimet pitäisi valita? Riittääkö tietokoneen dvd-asema, vai hankkisinko erillissarjasoittimen? Mikä on dolby digitalin ja dts:n ero? DIGITAALISUUS TULEE Kotiteatterin tärkeimpänä osana voidaan pitää kuvalähdettä. Videonauhurien asema elokuvien katselussa alkaa olla takana digitaalisten tallenteiden yleistyessä. Televisio-ohjelmien tallentamisessa nauhuri on kuitenkin edelleen tarpeen. Dvd:n etuna videonauhaan on huomattavasti parempi kuvan- ja äänenlaatu. Levy ei myöskään kulu käytössä. Dvd:tä tuntemattoman kannattaa käydä vaikka hifi-liikkeessä tutustumassa omin silmin ja korvin digitaalisen tallenteen nautintoa lisäävään vaikutukseen. Dvd-soittimeksi ovat vaihtoehtoina erillinen dvd-soitin, tietokoneen dvd-asema ja nykyään myös Playstation 2 -pelikonsoli. Laatu ja käyttömukavuus on erillisessä soittimessa paras, mutta tietokoneen dvd-asemalla tai ps2:llakin pärjää - varsinkin, jos niihin on saatavissa kaukosäädin. ERILLISLAITTEILLA LISÄÄ LAATUA Kotiteatterin voi rakentaa usealla tapaa. Tietokoneharrastajia houkuttaa elokuvien ja tietokoneen yhdistäminen. Useita kaiuttimia voisi elokuvien lisäksi hyödyntää kolmiulotteisissa peleissä, dvdasemaa puolestaan elokuvien toistoon. Harrastusten yhdistäminen merkitsee kompromisseja varsinkin elokuvien osalta. Ongelmia tulee erityisesti sijoittelun ja käyttömukavuuden osalta. On vaikeaa sijoittaa tietokone ja televisio siten, että samoja kaiuttimia voisi käyttää optimaalisesti molemmissa. Tietokoneen voi liittää televisioon purkukortilla tai näytönohjaimen tvulostulolla. Tällöin koneen täytyy olla riittävän lähellä televisiota. Tuuletuksen terhakka hurina kuitenkin häiritsee elokuvan katsomista, varsinkin elokuvan hiljaisina hetkinä. Myös elokuvan kontrollointi on hankalaa, ellei sitä pysty hoitamaan kaukosäätimellä. Dvd-soittimen voi myös tehdä vanhasta tietokoneesta. Purkukorttia käyttämällä suoritintehoksi riittää pieni Pentium. Näin koneen hiljentäminenkin on helpompaa. Tietokoneen kuvaa varten tarvitaan kuitenkin edelleen monitori, jos innostus ei riitä esimerkiksi pienen lcd-paneelin rakentamiseen. Dvd:n yksi tärkeimmistä eduista videonauhaan nähden on cd-tasoinen, digitaalinen ääni. Dvd:llä on useita äänistandardeja, joilla äänet on tallennettu. Yksinkertaisimmillaan ääni on PCM eli sama muoto, jolla ääni on tallennettu cdlevyille. Nämä tallenteet tukevat tyypillisesti dolby surroundia, jossa kahteen kanavaan on koodattu analogisesti tilainformaatio. Takakaiuttimet toistavat samaa ääntä. Yleisin ja tunnetuin ääniformaatti on dolby digital (DD), josta on käytetty myös nimitystä AC3. Se on nimensä mukaisesti digitaalinen, ja kanavia voi olla yhdestä kuuteen kappaletta, yleensä kuitenkin kaksi tai kuusi. Tällöin signaaliin kuuluu Kotiteatterissa erillislaitteilla on sama etu kuin tietokonemaailmassa pc-laitteilla: osia on helppoa vaihtaa toisista riippumatta. Laitteistoa päivitettäessä vanhan vahvistimen ja kaiuttimet voi siirtää tietokoneelle peli- ja musiikkikäyttöön. MONITORISTA PLASMATAULUUN Kuten nimikin jo sanoo, on elokuvien keskeisin elementti liikkuva kuva. Mieluisimman katselutavan voi valita tilojen ja lompakon sallimissa rajoissa. Edullisin vaihtoehto tietokonetta käyttävälle lienee tietokoneen monitori. Mukavuudessa isoinkaan monitori ei kuitenkaan pärjää edes keskikokoiselle te- Äänen neljä tallennustapaa EDESTÄ TAKAA Hifistin unelmaliitännät. Herculeksen Game Theater XP-äänikortin mukana on erillinen liitinlaatikko, jossa on kaikki mahdolliset ääniliitännät. On vaikeaa sijoittaa tietokone ja televisio siten, että samoja kaiuttimia voisi käyttää optimaalisesti molemmissa. kaksi etukanavaa, kaksi takakanavaa, keskikanava sekä subwoofer-kanava. Yleisesti puhutaan 5.1-äänestä. Gladiaattori oli ensimmäinen eurooppalainen dvd-elokuva jossa on dtsääni. Dts eli Digital theater system on dolby digitalin tapaan 5.1-kanavainen äänistandardi. Dts:ssä on käytetty pienempää pakkaussuhdetta, joka periaatteessa merkitsee parempaa ääntä. Käytännössä laatuun vaikuttaa enemmän, miten hyvin dvd:lle tallennettu ääni on editoitu. Eurooppaan yritettiin ajaa vielä mpegäänijärjestelmää vakioksi dvd-levyille. Tämä ei ole ainakaan käytännössä toteutunut, vaan dolby digital on R2-levyilläkin yleisin. MikroPC 5 / 2001 49
LAITTEET Kotiteatteri levisiolle. Kotioloissa suosituin vaihtoehto onkin televisio. Suurta kuvakokoa kaipaavalle puolestaan kyseeseen tulee lähinnä videotykki tai plasmanäyttö. Näillä eväillä kotiteatterin hinta lähteekin jo huimaavaan nousuun. Televisiota hankittaessa tulee vastaan valinta laajakuvatelevision ja tavallisen välillä. Yksiselitteistä vastausta ei ole, vaan valinta kannattaa tehdä katselutottumuksien mukaan. Mikäli haluaa panostaa elokuvaelämykseen, on laajakuvatelevisio paras valinta. Televisiolähetyksissä puolestaan kuvasuhde on useimmiten perinteisen television 4:3. Tosin poikkeuksia on, ja digi-tv lisännee laajakuvalähetysten määrää entisestään. KUVASUHTEET KOHDALLAAN Useimmat elokuvat on tehty laajakuvatelevisiotakin leveämmällä 1.85:1- tai jopa 2.35:1-mittasuhteella. Dvd-elokuvissa kuvasuhde on usein 16:9, jolloin tavallisessa televisiossa kuvaa reunustavat mustat palkit. Perinteiselle televisiolle editoidut versiot ovat tyypillisesti niin sanottuja pan & scan -versioita, joissa ohjaaja on rajannut näytettäväksi kohtauksen tärkeimmät osat. Kuvainformaatiota katoaa paljon, minkä huomaa varsinkin leveissä kohtauksissa. Jotkut elokuvat on editoitu anamorfisiksi. Tällöin 16:9-laajakuvatelevisiossa kuvaruutu täyttyy kokonaan. Tavallisessa televisiossa anamorfinen kuva puolestaan näyttää korjaamattomana leveyssuunnassa kokoon puristetulta ja ihmiset luonnottoman venähtäneitä. Koska laajakuvatelevisio on lähempänä filmin kuvasuhdetta, kuva on suurempi kuin tuumakooltaan vastaavassa 4:3-televisiossa. Toisaalta esimerkiksi 28-tuumaisessa perinteisessä televisiossa on kapeakin kuva suurempi kuin 25-tuumaisessa laajakuvatelevisiossa, ja hintakin saattaa olla edullisempi. Suojatekniikka dvd:llä Dvd:tä hankkiville tulee epäilemättä vastaan erilaiset suojaukset ja rajoitukset. Tunnetuimpia suojauksia ovat aluekoodit, niihin liittyvä RCE sekä Macrovision. ATI:n All-In-Wonder on monipuolinen näytönohjain, jossa on tv-viritin ja s-video-liitännät toiselle näytölle, esimerkiksi televisiolle. Dvd-levyt on koodattu aluekoodeihin. Dvd-soitin ei suostu soittamaan muualla koodattua levyä. R0:ksi koodattu levy toimii kaikissa soittimissa. ALUEKOODIT Dvd-standardissa maailma on jaettu kuuteen vyöhykkeeseen, joilla on oma aluekoodi. Tärkeimmät näistä ovat Region 1 (Pohjois-Amerikka) ja Region 2 (Eurooppa ja Japani). Aluekoodien ideana on se, ettei ulkomailta tilattaisi elokuvia, ennenkuin ne ovat ilmestyneet paikallisiin elokuvateattereihin. Käytännössä kyse on lähinnä elokuvayhtiöiden tulojen maksimoinnista. Harrastajille tämä malli on kiusa. Elokuvaharrastuksen vakavasti ottavilla on lähes poikkeuksetta muokatut monialuesoittimet, joilla voi katsoa kaikilta alueilta saatavia elokuvia. Nämä kuuluvat myös siihen ainoaan ryhmään, jotka viitsivät tilata leffansa ulkomailta. Elokuvien ostoon esimerkiksi Yhdysvalloista on useita syitä. Elokuvia on paljon suurempi valikoima, ja niitä on usein leikattu vähemmän. Lisäksi niissä tarvitaan vain englanninkielinen ääniraita, joten levylle mahtuu helposti sekä dolby digital- että dts-äänivaihtoehdot. Ulkomailta oston haittana ovat vaiva, rahtikulut ja suomenkielisten tekstitysten puute. R1-elokuvat ovat myös poikeuksetta NTSC-televisiostandardin mukaisia eurooppalaisen PAL:n sijaan, mikä vaatii tukea dvd-soittimelta ja tv:ltä. Dvd-soittimista voi usein poistaa aluekoodirajoitukset sopivassa alan liikkeessä, kuten ExtremeAV:ssa, tai ne voi ostaa valmiiksi muokattuina. Tietokoneiden dvd-asemille puolestaan löytyy ohjelmia, joilla aluekoodin vaihtaminen onnistuu helposti. VASTAISKU MONIALUESOITTIMILLE: RCE Monialuesoittimet eivät ole jääneet kuitenkaan huomiotta. Niitä vastaan on kehitetty RCE. RCE-suojatut levyt tunnistavat monialuesoittimet ja kieltäytyvät toimimasta niissä lainkaan, varsinkin jos soittimen aluekoodi on väärä. Tämäkin suojaus osataan useimmissa soittimissa kuitenkin kiertää. Monialuesoitinta ostettaessa kannattaa kuitenkin varmistaa, etteivät RCE-suojatut leffat aiheuta ongelmia. MACROVISION Dvd:n hyvä kuvanlaatu takaa, että myös siitä tehty nauhakopio on laadultaan hyvätasoinen. Tämän takia dvd-soittimissa on Macrovision-suojamekanismi. Macrovision lisää dvd-soittimen komposiitti- ja s-videolähtöihin häiriösignaalin. Tämä vääristää videolle tallentuvan kuvan katselukelvottomaksi mutta ei pääsääntöisesti häiritse televisiolle menevää kuvaa. 50 MikroPC 5 / 2001
ESIMERKKIVARUSTUS JA HINNAT Testin kotiteatteri koottiin erillisistä laitteista. Valmistaja: Sony Electronics Dvd-asema: DVP-S735D, hinta 4 795 mk. Toistaa aluekoodin mukaisia dvd- ja cd-tallenteita. Äänelle digitaalinen koaksiaali- ja optinen liitäntä. S-video- ja komposiittiulostulo kuvalle. 5.1-ulostulo. Viritinvahvistin: STR-DB840, hinta 4 295 mk. Teho 2x100 W, analo gia- ja digitaalitulot. Dolby digital -signaalin käsittely. Digital Cinema Sound elokuvien katseluun. Useita valmiita äänikenttävalintoja. Kaiutinsarja: SA-VE705, hinta 5495 mk. Kahdesta etukaiuttimesta, kahdesta takakaiuttimesta, yhdestä keskikaiuttimesta sekä aktiivisesta bassokaiuttimesta (125 W) koostuva 5.1-kanavan kaiutinjärjestelmä. Tukee Sonyn Digital Cinema Sound, dolby pro logic ja dolby digital järjestelmiä. Jalustat lisävarusteena. KAIUTTIMET TÄRKEITÄ Ilman ääniä elokuva on vain osittainen elämys. Mykkäfilmejä myöten kuvalla kerrotaan tapahtumia, äänellä katsoja tuodaan sisään elokuvan tunnelmaan. Monet harrastajat sijoittavatkin ennemmin hyvään äänentoistoon kuin isoon televisioon. Kaiuttimet ovat akustiikan ohella äänentoiston tärkeimmät elementit. Tietoa kaiuttimista saa lehtivertailuista ja myyjiltä. Niitä kannattaa myös koekuunnella. Vaikka tietokonekaiuttimet ovat parantuneet, kannattaa ne elokuvakäytössä unohtaa. Alkuun pääsee pelkillä etukaiuttimillakin. Lisäämällä keskikaiutin ja takakaiuttimet saadaan ääni leviämään ja paikallistumaan paremmin tapahtumien mukaan. Kotiteatterissa suositellaan käytettäväksi samanmerkkisiä, mielellään jopa samaa mallia olevia kaiuttimia. Muuten äänessä voi tapahtua häiritseviä muutoksia, kun ääni liikkuu kaiuttimien välillä. Bassoja tanakoittamaan voi hankkia lisäksi subwooferin. Sen huomaa varsinkin toimintaelokuvissa jykevämpinä räjähdyksinä tai tieteiselokuvien avaruus- Kotiteatteri vaativalle Todellinen kotiteatteri rakentuu kuvan ja äänen toistoon soveltuvista erillislaitteista. Kuvan esitykseen riittää televisio, mutta videot täydentyvät dvd-toistimella. Lisäksi tarvitaan tehokas äänijärjestelmä. Kotiteatteriratkaisuja kaupataan jo viiden tonnilla, jolloin varustuksen kuuluu dvd-toistin, ProLogic tai dolby digital -vahvistin dekoodereineen sekä kaiutinsarja tilaäänen toteuttamiseksi. Monet harrastajat sijoittavat ennemmin hyvään äänentoistoon kuin isoon televisioon. OLOHUONEESTA TEATTERI Halvimman mahdollisen ratkaisun sijaan kalustimme koeluontoisesti isohkon olohuoneen tavallista järeämmällä paketilla. Lähes 30 neliön huone ei täyty pikkuvahvistimella riittävän tehokkaasti. Sony on paketoinut noin 15 000 markan hintaiseen kotiteatterivarustukseen dvd-aseman, viritinvahvistimen sekä kaiutinsarjan. Eväitä paketissa on mihin tahansa asuinhuoneistoon. Dolby digital -dekooderi on vahvistimeen sisäänrakennettuna. Elokuvia katseltiin sekä tv-ruudulta että datavideoprojektoreiden heijastamina. Äänentoistotekniikkaa ei mitattu korvia tarkemmalla mittarilla, mutta havaintojen mukaan tehoa löytyy. Sointi on puhdas vaikka pianokonsertille. Pascal-kaiuttimien pienuus herätti alkuun epäilyksiä, mutta äänentoistolla saa aikaan mahtavan tilantunteen, ja taistelufilmien jytke imee katsojan sisäänsä. Vanhoista Bond-leffoistakin saa tavallista enemmän irti, mutta matrixit ja gladiaattorit irrottavat dvd-esityksinä sekä kuvasta että äänestä uusia ulottuvuuksia. Sonyn eksoottinen kaiutinvaihtoehto kotiteatterin takakaiuttimiksi. KRUUNUNA DATAPROJEKTORI Datavideoprojektorin paras anti kotiteatterissa on suuri kuva. Filmin saa heijastettua huoneesta riippuen jopa kolme neljä metriä leveäksi esitykseksi. Kuvan tarkkuudessa puolestaan hyvä televisio vie voiton. Sony-paketissa on kaksi kookasta kauko-ohjainta, toinen dvd-laitteelle ja toinen vahvistimille. Äänentoiston asetuksia viriteltäessä ei asentajan tarvitse arvioida millisekunteja eri kaiuttimien viiveiden laskemiseksi. Säädöt tehdään käyttöönottovaiheessa ilmoittamalla laitteelle metriset arvot kaiuttimien etäisyyksistä ja korkeuksista. Taajuussäätöjä on riittävästi, ja ne voi tallentaa. Äänikenttiä on stadionista kirkkosaliin. Kuhunkin tilanteeseen ja tilaan soveliain löytyy kokeilemalla. PIENISTÄ PALASISTA Kokeiltua Sony-järjestelmää ei ole tuotteistettu loppuun asti. Laitteiden asennusohjeistus ei ole yhteneväinen, vaan kaikkien osasten asennus täytyy tutkia oppaista erikseen. Oppaissa on onneksi suomenkieliset osuudet ja selkeä kuvitus. Kaiuttimien sekä dvd-, video- ja tvlaitteistojen kytkentään on useampia mahdollisuuksia pakettiin kuuluvalla johtosarjalla. Jos haluaa käyttää optisia digitaalijohtoja, on ne hankittava erikseen. Vaiva on pieni ja kertaluontoinen, kunhan pelit saa soimaan kunnolla. ARI HAAPALAINEN MikroPC 5 / 2001 51
LAITTEET Kotiteatteri alusten jyrinässä. Vahvistimessa tärkeintä on käyttömukavuus ja riittävä määrä sisääntuloja. Kotiteatteria ajatellen vahvistimessa pitäisi olla vähintään Dolby Digital -dekoodaus sekä digitaalinen sisääntulo. Tuki dts- ja mpeg-standardien äänelle on plussaa. 5.1-sisääntulo ulkoiselle dekooderille puolestaan tarjoaa laajennusvaraa tulevillekin standardeille. VAIHTOEHTOJA KUVANKULJETUKSEEN Kun laitteet on kasassa, pitää ne liittää toisiinsa. Videokuvan siirtämisessä suositeltavin vaihtoehto on rgb-liitäntä. Tämän jälkeen tulevat s-video, komposiitti ja lopulta antennikaapeli. Rgb-liitännässä kaikki kolme osavärisignaalia kulkevat omissa johtimissaan. Television kuva muodostetaan rgb-tekniikalla, joten signaaliin ei tarvita muunnoksia. Näin värit ovat usein kirkkaampia ja kuva tarkempi kuin muissa vaihtoehdoissa. Rgb-signaali kulkee useimmiten scart-liittimessä. S-videossa johtimien määrä on pudotettu kahteen. Toisessa kulkee mustavalkoinen kirkkaussignaali, toisessa väritieto. Television kuvakoolla eroa rgb:hen ei yleensä ole, mutta videotykkiä käytettäessä rgb näyttää jo kyntensä. Komposiittiliitännässä koko kuvasignaali kulkee yhtä johdinta pitkin, ja laatu on selvästi muita heikompi. Antenniliitännällä puolestaan ei usein päästä edes tv-lähetyksen laatuun, eikä sitä useimmiten dvd-soittimista löydykään. OPTIIKKAA ÄÄNESSÄKIN Audio-puolella erot kaapeloinnissa ovat pienemmät. Kalliiden ja halpojen kaiutinkaapelien erot tuntuvat lähinnä hankinnan tuottamana subjektiivisena mielihyvänä. Erilaisten sokkotestien perusteella kaapeleissa ei kuultavaa eroa ole. Laitteita liittäessä kannattaa varsinkin dvd:n kohdalla pysyä digitaalisissa liitännöissä, vaikka analogisillakin pärjää. Digitaalisina vaihtoehtoina ovat optinen ja koaksiaaliliitäntä. Optisuus kuulostaa tekniikkana hienolta eikä välitä ulkoisista häiriöistä, mutta toisaalta se on liitettäessä alttiimpi lialle ja murtumille. Tämän takia alan liikkeessä suositeltiin kotiteatteriin koaksiaalikaapelia. Äänenlaadussa ei eroa ole, sillä molemmat siirtävät tiedon digitaalisesti. Sanasto Anamorfinen suhde kuvantallennustapa, jota käyttämällä laajakuva voidaan tallentaa dvd:n täyttä pystyresoluutiota käyttäen. Dvd (digital versatile disc). Parhaimmillaan 17 gigatavua tallentava optinen media. Standardeja löytyy ainakin äänen, kuvan ja datan tallentamiseen. Dolby digital Standardi digitaaliselle monikanavaäänelle. DTS (digital theater system) Standardi digitaaliselle monikanavaäänelle, käyttää yleensä lievempää pakkausta kuin dolby digital. Letter box kuvantallennustapa, jossa laajakuvaan on tallennettu itse kuvan lisäksi myös mustat reunapalkit. Macrovision Elokuvien kopioimisen estävä suojamekanismi. Mpeg (moving picture experts group) Kuvan ja äänen häviölliseen pakkaukseen tarkoitettu standardiperhe. Dvd:ssä kuva pakataan mpeg- 2:lla. Uusin versio on mpeg4. Purkukortti Lisäkortti, joka sisältää mpeg-pakkauksen purkavan piirin. Purkukorttia vähentää dvd-katselun suoritintehon tarvetta. PCM (pulse code modulation) Äänentallennustapa, jota käytetään muun muassa cd:llä. RCE (regional code enhancement) Joillakin dvd-levyillä käytetty suoja monialuesoittimia vastaan. Paraskaan laitteisto ei auta, jos huono akustiikka lisää liikaa kaikua tai muuten vääristää ääntä. TILAT JA AKUSTIIKKA Ennen kuin kotiteatteria lähtee rakentamaan, on syytä varmistaa, että sellaiselle on tilaa. Ahdas kerrostaloyksiö ei ole kaikista ihanteellisin lähtökohta. Paraskaan laitteisto ei auta, mikäli huono akustiikka lisää liikaa kaikua tai muuten vääristää ääntä. Jos seinien äänieristys ei ole kunnossa, elokuvaharrastus voi haitata naapureita. Omakotitalossa tämä ei ole yleensä ongelma. Jos taas ei asu yksin, voi muillakin samassa taloudessa asuvilla olla sanottavansa laitteiden sijoittelusta ja käytöstä. Kotiteatterille kannattaa valita epäsymmetrisin huone, jossa on paljon erilaisia pintamateriaaleja. Jos seinät ovat saman pituiset, syntyy häiritsevää resonanssia. Kaiku on ongelma varsinkin monikanavatoistossa ja investointia huoneen vaimentamiseen kannattaa myös harkita. ENTÄ SITTEN HINTA? Oman laitteistonsa voi halvimmillaan täydentää pieneksi kotiteatteriksi muutamilla sadoilla markoilla, mutta yleensä puhutaan useiden tuhansien markkojen investoinneista. Halvimmillaan monikanavaäänen makuun pääsee tietokoneeseen tarkoitetuilla kaiutinpaketeilla. 1 500 markan investoinnilla saa pienen vahvistimen, subwooferin ja viisi kaiutinta työpisteen ympärille sijoitettavaksi. Kotiteatterista on vielä turha puhua. Vahvistimissa pääsee Dolby Digital - äänestä nauttimaan noin 2 000 markan sijoituksella. Subwooferista joutuu kärsimään osapuilleen saman verran. Kaiuttimissa puolestaan kappalehinta on tuhannen markan pinnassa. Tietokoneratkaisuun tyytymällä dvdsoittimen hinta jää muutamaan sataseen. Jos vanhan romukoneen kalustaa dvd-asemalla ja purkukortilla, kertyy hintaa noin tuhat markkaa. Erillissoittimien lähtöhinta on noin 2 000 markkaa. Jos kotiteatteriin tekee mieli laajakuvaa, niin 28 tuuman tv:n omistajaksi pääsee halvimmillaan alle 4 000 markan investoinnilla. Hintahaitari on kuitenkin laaja. Hinnat ovat vain suuntaa-antavia ja asteikon alapäästä. Kotiteatteri on mukaansatempaava harrastus, ja investoinneissa vain taivas on rajana. Budjetin kasvaessa paranee käyttömukavuus, ominaisuudet, laatu ja kuvan koko. 52 MikroPC 5 / 2001