Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Puutarhaviljely Euroopan unionissa Fact sheet Puutarhaviljelyllä tarkoitetaan hedelmien, vihannesten, kukkien ja koristekasvien viljelyyn liittyvää tietoutta ja taitoa. Euroopan unioni (EU) on puutarhaviljelyn alan merkittävä toimija maailmassa viljelyn, kulutuksen sekä kaupan aloilla. Eri puolilla EU:ta viljeltävien tuotteiden valikoima on laaja, ja se vaihtelee Pohjois-Euroopan kaaleista ja nauriista Kreikan sitrushedelmiin. EU on myös hedelmien ja vihannesten suurin tuoja ja viejä. EU:n tuotannolle ovat ominaisia nopeat ja merkittävät vaihtelut näiden yleensä helposti pilaantuvien tuotteiden tarjonnassa ja kysynnässä. Tämä aiheuttaa haasteita EU:n poliittisille päättäjille ja vaikuttaa myös siihen, minkä tyyppistä tukea viljelijöille myönnetään. EU:n politiikan tarkoituksena on kannustaa hedelmien, pähkinöiden ja kukkien viljelijöitä parantamaan sekä tuotannon laatua että tuotteidensa markkinointia. HEDELMÄT JA VIHANNEKSET 1 Tarjonta, kysyntä ja kauppa Hedelmä- ja vihannesala kattaa laajan valikoiman tuotteita tuoretuotteista jalosteisiin, ja sen osuus EU:n maataloustuotannon arvosta on viisitoista prosenttia. Alan tuotantoa harjoitetaan kaikilla alueilla sekä nykyisessä että pian laajentuneessa EU:ssa. Hedelmien ja vihannesten osuus on useissa valtioissa noin yksi neljäsosa maatalouden kokonaistuotannosta. Lisäksi EU muodostaa merkittävät markkinat kolmansien maiden tuotteille. EU:n tuotanto ja liittymiseen valmistautuvien maiden osuus Kaavion 1 luvut kuvaavat EU:n hedelmä- ja vihannestuotannon laajuutta ja valikoimaa. Vihannesten tuotanto 15 jäsenvaltion EU:ssa oli yhteensä noin 55 miljoonaa tonnia vuosina 2001 ja 2002. Vihanneksia eniten tuottavat jäsenvaltiot olivat Italia, Espanja ja Ranska (Italia tuotti 15, Espanja 12 ja Ranska 8 miljoonaa tonnia). Tuoreiden hedelmien tuotanto oli 57 miljoonaa tonnia. Myös niiden osalta Italia oli suurin tuottajajäsenvaltio (18 miljoonaa tonnia), Espanja toiseksi (15 miljoonaa tonnia) ja Ranska kolmanneksi suurin (11 miljoonaa tonnia). Kymmenen liittymiseen valmistautuvaa maata tuottavat yhteensä 9 miljoonaa tonnia vihanneksia ja 6 miljoonaa tonnia hedelmiä. Puola on suurin tuottaja (5 miljoonaa tonnia vihanneksia ja 3 miljoonaa tonnia hedelmiä). Tomaatit ovat viljellyin vihannes, jota tuotetaan 15 miljoonaa tonnia. Tästä määrästä 7 miljoonaa tonnia tuotetaan Italiassa, lähes 4 miljoonaa tonnia Espanjassa, 2 miljoonaa tonnia Kreikassa ja yli miljoona tonnia Portugalissa. Omenat ovat yleisin 15 jäsenvaltion EU:ssa tuotettava hedelmä; niiden tuotanto on hieman yli 9 miljoonaa tonnia. Suurin osa omenoista tuotetaan Ranskassa (2,5 miljoonaa tonnia), Italiassa (2,3 miljoonaa tonnia) ja Saksassa (1,8 miljoonaa tonnia). Sitrushedelmien 10 miljoonan tonnin kokonaistuotannosta appelsiinien osuus on 6 miljoonaa tonnia ja pienten sitrushedelmien (tangeriinit, mandariinit, klementiinit ja satsumat) osuus 2,6 miljoonaa tonnia. Espanja on suurin sitrushedelmien tuottaja (5,6 miljoonaa tonnia), Italia toiseksi (3 miljoonaa tonnia) ja Kreikka kolmanneksi suurin (1,3 miljoonaa tonnia). EU:ssa tuotetaan laajasti myös persikoita ja nektariineja (4,2 miljoonaa tonnia), sipuleita (3,9 miljoonaa tonnia), porkkanoita (3,7 miljoonaa tonnia), salaattia (3,2 miljoonaa tonnia), kaalia (3 miljoonaa tonnia) sekä päärynöitä (2,9 miljoonaa tonnia). Tuoreiden hedelmien ja vihannesten kulutus on yleensä tasaista: tuoreita hedelmiä kulutetaan EU:ssa 43 miljoonaa tonnia ja vihanneksia 46 miljoonaa tonnia. Hedelmät ja vihannekset ovat elintärkeitä monille jäsenvaltioille Hedelmä- ja vihannesala on erittäin kehittynyt Välimeren alueen (sekä nykyisissä että tulevissa) jäsenvaltioissa. Kuten kaaviossa 2 osoitetaan, hedelmien ja vihannesten osuus on noin neljännes Kreikan, Espanjan, Italian, Portugalin, Kyproksen ja Maltan maatalouden kokonaistuotannosta. Niiden osuus on merkittävä myös Belgiassa ja Alankomaissa, joissa ne ovat ensisijainen karjatuotannon ulkopuolinen tuotannonala, sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Yhdeksän prosenttia koko maailman tuotannosta toinen sija maailmantuotannossa Hedelmien ja vihannesten maailmantuotanto oli hieman yli 1 230 miljoonaa tonnia vuosina 2001 2002: hedelmiä tuotettiin 470 miljoonaa tonnia ja vihanneksia 760 miljoo- Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 1
Kaavio 1. Hedelmien ja vihannesten tuotanto EU:ssa ja 10 ehdokasmaassa vuosina 2001 2002, keskiarvo. Sienet Mansikat Luumut Kurkut Sitruunat ja limetit Vesimelonit Kukkakaalit Vihreät chilit ja paprikat Cantaloupe-meloni ja muut melonit Pienet sitrushedelmät Päärynät Kaalit Salaatit Porkkanat Sipulit Persikat ja nektariinit Appelsiinit Omenat Tomaatit 0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 16,0 miljoonaa tonnia EU-15 EU:n 10 ehdokasmaata Lähde: FAO. Kaavio 2. Tuoreiden vihannesten ja hedelmien osuus lopullisesta maataloustuotannosta (2000 2001 keskiarvo) (ehdokasmaiden osalta 1998 1999 keskiarvo). SK SI PL MT LT LV HU EE CZ CY UK SE FI PT AT NL LU IT IE FR EL ES DE DK BE EU-15 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % Tuoreet vihannekset Tuoreet hedelmät Lähde: Eurostat. Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 2
naa tonnia. Tuotanto on runsainta Aasiassa, jonka osuus on 61 prosenttia. Seuraavaksi suurimpia tuottajia ovat EU (9%), Pohjois- ja Keski-Amerikka (9%), Afrikka (8%) ja Etelä-Amerikka (7%); katso kaavio 3. Maailmantuotannossa on havaittavissa voimakas kasvusuuntaus. Joissakin kehitysmaissa tuotannon kasvupotentiaali tuntuu olevan suuntautunut kasvaneeseen kotimaan kulutukseen, joissakin taas vientiin suuntautunut tuotanto on kasvussa. EU:n huomattava osuus 50 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvoisesta kaupankäynnistä EU on hedelmien ja vihannesten toiseksi suurin viejä ja suurin tuoja. Maailmankaupan arvo oli noin 50 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 2000 2001 (50 000 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria). Yhdysvallat oli maailman suurin viejä; sen osuus oli 17 prosenttia. Sen jälkeen suurimpia olivat EU (11%), Kiina (8%), Meksiko (7%), Kanada (4%) ja Turkki (4%). Saman ajanjakson suurin tuoja oli EU, jonka osuus oli 25 prosenttia kokonaistuonnista. Sen jälkeen suurimpia olivat Yhdysvallat (20%), Japani (12%) ja Kanada (6 %). Yksityiskohtaisemmat tiedot esitetään kaaviossa 4. Kaksi aluetta EU ja Japani kärsi merkittävästä kauppavajeesta (EU:n osalta vaje oli 7,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja Japanin osalta 5,9 miljardia Yhdysvaltain dollaria). Kaupan osalta ylijäämäisiä olivat pääasiallisesti Kiina (+2,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria), Meksiko (+2,4 miljardia Yhdysvaltain dollaria) ja Turkki (+1,8 miljardia Yhdysvaltain dollaria). Kauppatuotteista tärkeimpiä ovat sitrushedelmät (appelsiinit, tangeriinit ja klementiinit), joita myydään 7 miljoonaa tonnia, omenat (5 miljoonaa tonnia), tomaatit (4 miljoonaa tonnia) ja sipulit (3,7 miljoonaa tonnia). EU on aktiivinen toimija maailmanmarkkinoilla. Tuoretuotteista tuodaan eniten banaaneja (3,3 miljoonaa tonnia), sitrushedelmiä (1,9 miljoonaa tonnia), omenoita (0,7 miljoonaa tonnia), viinirypäleitä (0,3 miljoonaa tonnia) ja ananaksia (0,3 miljoonaa tonnia). Myös hedelmämehuja, enimmäkseen sitrus- ja omenamehua, tuodaan paljon. Vihanneksista sipuleita ja tomaatteja tuodaan eniten (sipuleita 0,26 ja tomaatteja 0,17 miljoonaa tonnia). Myös pakastettuja ja kuivattuja vihanneksia ostetaan paljon. EU:n tärkeimpiä vientituotteita ovat sitrushedelmät (1,0 miljoonaa tonnia), omenat (0,5 miljoonaa tonnia), viinirypäleet (0,2 miljoonaa tonnia) sekä persikat ja nektariinit (0,2 miljoonaa tonnia); vihanneksista viedään eniten sipuleita (0,4 miljoonaa tonnia) ja tomaatteja (0,2 miljoonaa tonnia). Myös tomaattisosetta ja kuorittuja tomaatteja viedään paljon (0,3 miljoonaa tonnia kumpaakin). EU:n tuotannon erityisluonne Hedelmien ja vihannesten osuus on noin neljä prosenttia EU:n käytössä olevasta maatalousmaasta. Vuonna 1997, jolloin toteutettiin viimeisin käytettävissä oleva maatilojen rakennetutkimus, EU:ssa oli 636 000 tuoreita hedelmiä ja vihanneksia tuottavaa tilaa, joiden keskimääräinen koko oli 4,1 hehtaaria. Ainoastaan 14,5 prosenttia niistä oli suuntautunut vihannesten tuotantoon. Erikoistuneita kaupallisia tiloja, joiden taloudellinen koko on yli 16 EKY:ä ( 1 ), oli 63 000, ja niiden keskimääräinen koko oli 22,5 hehtaaria. Erikoistuneiden tilojen määrä laski 21 prosentilla vuosina 1990 1997, samalla kun niiden keskimääräinen koko kasvoi 28 prosentilla. Vihanneksiin erikoistuneet tilat ovat keskimäärin kuusi hehtaaria suurempia kuin hedelmiin erikoistuneet tilat. 2 Euroopan unionin hedelmä- ja vihannespolitiikka EU:n hedelmä- ja vihannespolitiikka perustuu seuraaviin neljään päätekijään: tuotantotyyppien moninaisuus, monien tuotteiden pilaantuvuuden huomioonottaminen, tarve parantaa tuotteiden laatua ja kaupan tärkeys. Politiikkaa saatetaan jatkuvasti ajan tasalle; sen avulla pyritään aikaisempaa tehokkaammin kannustamaan tuottajia lisäämään markkinasuuntautuneisuuttaan. Tuotteiden vetämistä pois markkinoilta tuetaan aikaisempaa huomattavasti harvemmin. Tuoreiden hedelmien ja vihannesten yhteinen markkinajärjestely (jäljempänä markkinajärjestely ) luotiin alun perin vuonna 1962, ja hedelmä- ja vihannesjalosteiden yhteinen markkinajärjestely on kehittynyt vuoden 1968 jälkeen. Markkinajärjestelyt sisältävät jo nyt monia niistä tekijöistä, jotka on tarkoitus sisällyttää muiden markkina-alojen politiikkaa koskeviin uudistuksiin. Hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn avulla on tuettu usein muita kehittymättömämpien alueiden perinteistä tuotantoa toteuttamalla maaseudun kehittämistoimenpiteitä, mutta kyseinen markkinajärjestely on hyvin markkinasuuntautunut. Tuotteiden markkinoilta poisvetämisen tukemista (interventio) on vähennetty merkittävästi, jotta tuottajat alkaisivat suunnata tuotantonsa markkinoiden kysynnän mukaan YMP:n tukijärjestelmien hyödyntämisen sijaan. ( 1 ) Taloudellinen koko ilmoitetaan Euroopan kokoyksikköinä. EKY:n arvo vuoden 1997 tietojenkeruussa oli 1 200 ecua. Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 3
Kaavio 3. Hedelmien ja vihannesten maailmantuotanto vuosina 2001 2002, keskiarvo. EU:n 10 ehdokasmaata EU-15 Etelä-Amerikka Oseania Pohjois- ja Keski-Amerikka Eurooppa Aasia Afrikka 0 100 200 300 400 500 600 700 800 miljoonaa tonnia Hedelmät (paitsi melonit) Vihannekset (myös melonit) Lähde: FAO. Kaavio 4. Hedelmien ja vihannesten koko maailman tuonti ja vienti vuosina 2000 2001, keskiarvo. Yhdysvallat Turkki Meksiko Japani Kiina Kanada EU:n 10 ehdokasmaata EU-15 Etelä-Amerikka Oseania Pohjois- ja Keski-Amerikka Eurooppa (paitsi EU:n sisäinen) Aasia Afrikka Vienti Tuonti 0 2 000 4 000 6 000 8 000 10 000 12 000 14 000 16 000 18 000 20 000 miljoonaa dollaria Lähde: FAO. Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 4
Näitä suuntauksia voimistettiin markkinajärjestelyjä koskevassa vuoden 1996 uudistuksessa. ( 2 ) Järjestelyjen taloudellisena tavoitteena on kannustaa tuottajia järjestäytymään voimistaakseen asemaansa markkinoilla ja käsitelläkseen yhä keskittyneempää kysyntää elintarvikeketjun vähittäismyynti- ja jalostusvaiheissa. Yhteisen markkinajärjestelyn kattamat tuotteet Järjestelyä sovelletaan EU:ssa kasvatettuihin hedelmiin ja vihanneksiin lukuun ottamatta perunoita, viinirypäleitä, banaaneja, sokerimaissia, herneitä ja eläinrehuksi tarkoitettuja papuja sekä oliiveja (katso taulukko 1 tuoreita hedelmiä ja vihanneksia koskevan luettelon osalta ja taulukko 2 hedelmä- ja vihannesjalosteiden osalta). Tuottajaorganisaatioiden osallistumisen kannustaminen Tuottajaorganisaatiot EU tarjoaa rahoitustukea tunnustetuille tuottajaorganisaatioille toimintarahastojen perustamista varten edistämällä niiden mahdollisuuksia tulla merkittäväksi hedelmien ja vihannesten markkinoinnin välineeksi. Lähes 1 400 tuottajaorganisaatiota kanavoi markkinoille noin 40 prosenttia hedelmien ja vihannesten kokonaistuotannosta. Tuottajaorganisaatioiden lukumäärä ja koko vaihtelevat merkittävästi jäsenvaltioiden keskuudessa. Belgiassa ja Alankomaissa yli 70 prosenttia hedelmien ja vihannesten kokonaistuotannosta markkinoidaan tuottajaorganisaatioiden välityksellä, mutta osuus on huomattavasti pienempi kolmessa tärkeimmässä tuottajajäsenvaltiossa: alle 30 prosenttia Italiassa, 50 prosenttia Espanjassa ja 55 prosenttia Ranskassa. Tuottajaorganisaatioiden päätavoitteina ja toimintarahastojen yhä yleisempinä käyttötapoina on taata, että tuotanto suunnitellaan kysynnän mukaan ja mukautetaan siihen erityisesti laadun, jäljitettävyyden ja määrän osalta kannustaa tarjonnan keskittämistä ja jäsenten tuottamien tuotteiden saattamista markkinoille parantaa teknistä ja taloudellista viljelyä sekä vakauttaa tuottajahintoja kehittää viljelymenetelmiä ja tuotantotekniikkaa sekä ympäristöä säästävää jätehuoltoa erityisesti vesien, maaperän ja maiseman laadun suojelemiseksi sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja/tai edistämiseksi. ( 2 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 2200/96, annettu 28 päivänä lokakuuta 1996, hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä, neuvoston asetus (EY) N:o 2201/96, annettu 28 päivänä lokakuuta 1996, hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetus (EY) N:o 2202/96, annettu 28 päivänä lokakuuta 1996, tiettyjen sitrushedelmien tuottajien tukijärjestelmästä (kaikki nämä ovat julkaisussa EYVL L 297, 21.11.1996). Lisäksi voidaan perustaa erilaisia tuottajaorganisaatioita: jotkin erikoistuvat markkinoimaan sitrushedelmiä, pähkinöitä, sieniä tai jalostettaviksi tarkoitettuja tuotteita, jotkin taas ovat monen tuotteen järjestöjä. Jäsenyys on vapaaehtoista. Yleisenä sääntönä on se, että jäsenten on markkinoitava koko tuotantonsa tuottajaorganisaatioiden välityksellä. Toimintarahasto ja ohjelmat Toimintaohjelmien tavoitteina ovat muun muassa tuotteiden laadun parantaminen, kaupan pitämisen kehittäminen, tuotteiden mainostaminen kuluttajille, luonnonmukaisten tuotantolinjojen kehittäminen, integroidun tuotannon tai muiden luontoa säästävien viljelymenetelmien edistäminen sekä markkinoilta vetämisen vähentäminen. Toimintaohjelmien on sisällettävä lisäksi toimia, joiden avulla pyritään takaamaan kasvinsuojeluvaatimusten ja (esimerkiksi kasvinsuojelutuotteiden) sallittujen enimmäisjäämäpitoisuuksien noudattaminen. Tuottajaorganisaation jäsenet rahoittavat toimintarahaston EU:n tuen avulla (kumpikin vastaa rahoituksesta puoliksi). EU:n tuki on enintään 4,1 prosenttia tuottajaorganisaation markkinoiman tuotannon arvosta. Toimintarahastoa voidaan käyttää sellaisten tuotteiden markkinoilta poisvetämisen rahoittamiseen, jotka eivät kuulu EU:n korvausjärjestelmän piiriin, EU:n korvausten täydentämiseen tai jäsenvaltioiden hyväksymien toimintaohjelmien rahoittamiseen. Toimialakohtaiset organisaatiot Toimialakohtaiset organisaatiot koostuvat hedelmien ja vihannesten tuotantoa, kauppaa tai jalostusta harjoittavista organisaatioista tai järjestöistä. Niiden tavoitteena on edistää hedelmien ja vihannesten tuotantoa ja markkinointia yleisemmin kuin tuottajaorganisaatiot. Niiden on oltava jäsenvaltion virallisesti hyväksymiä, ja ne voivat määrätä EU:n sääntöjä tai kansallisia sääntöjä tiukempia sääntöjä. Toimialakohtaiset organisaatiot voivat anoa tukea toiminnalleen organisaatioilta, jotka eivät ole jäseniä mutta jotka hyötyvät kyseisistä toimista (tukea voidaan hakea asianomaisella alueella kasvatetuille tuotteille ja kolmansista maista tuoduille tuotteille). EU:ssa on tunnustettu kuusi toimialakohtaista organisaatiota, joista kaksi toimii Ranskassa INTERFEL tuoreiden hedelmien ja vihannesten sekä ANIFELT hedelmien ja vihannesten jalostamisen aloilla kolme toimii Espanjassa AIPEMA päärynöiden ja omenoiden alalla, AILIMPO sitruunoiden ja greippien sekä INTERCITRUS tuoreiden ja käsiteltyjen sitrushedelmien (appelsiinit, mandariinit, klementiinit ja satsumat) aloilla Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 5
yksi toimii Kreikassa EDOVRA jalostettavien persikoiden ja päärynöiden alalla. Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset liiketapahtumiin liittyvien kustannusten supistaminen ja lisäarvon saavuttaminen Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset (aikaisemmin laatuvaatimukset ) koskevat EU:ssa kuluttajille tuoreina toimitettavia tuotteita (katso taulukko 3). Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset ovat vähäisin poikkeuksin samankaltaisia kuin Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (YK/ECE) vaatimuksissa edellytetään, ja niiden tarkoituksena on edistää kaupankäyntiä takaamalla tuotteiden vapaa liikkuvuus EU:ssa ja sen ulkopuolella. Kansainvälisten vaatimusten täytäntöönpano koti- ja maailmanmarkkinoilla vähentää liiketapahtumiin liittyviä kustannuksia hedelmien ja vihannesten tuotantoketjussa, ja se on keino saavuttaa lisäarvoa. Vaatimusten ansiosta tuottajat voivat kuvailla tuotteitaan ja ilmaista niiden markkina-arvon ilman tuotteiden fyysistä esittämistä. Vaatimukset koskevat tuotteen kuvausta, joitakin laatunäkökohtia, lajittelua, sallittuja poikkeamia, pakkaamista ja ulkoasua sekä merkitsemistä. Jäsenvaltiot ovat vastuussa vaatimusten noudattamisesta. Elintarviketurvallisuus ei sisälly näihin vaatimuksiin. Kuivattujen viinirypäleiden Sultana- ja Moscatel-lajikkeisiin sekä viinimarjoihin sovelletaan erillisiä markkinointia koskevia vähimmäisvaatimuksia. Hedelmä- ja vihanneskauppaa koskevien hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi Euroopan unioni on tunnustanut yhä useammissa kolmansissa maissa tehtävät tarkastukset. Näiden maiden osuus oli maaliskuun 2003 lopussa noin 45 prosenttia EU:n tuonnista. Tämä järjestelmä lyhentää toimitusaikoja, vähentää hallintokuluja ja EU:n tuojille aiheutuvia yleiskustannuksia, parantaa tuotavien tuotteiden laatua ja lisää hallinnollista varmuutta viejän kannalta. Lisäksi kansalliset tarkastajat voivat sen ansiosta keskittää toimintansa sellaisiin tuotteisiin, joiden osalta EU:n kuluttajille ei anneta mitään merkittävää laatutakuuta. Myynninedistäminen ja EU:n laatutuotteet EU:n hedelmiin ja vihanneksiin liitettävien mielikuvien parantaminen Tuottajaorganisaatiot voivat mainostaa hedelmiä ja vihanneksia toimintaohjelmiensa avulla. Lisäksi EU rahoittaa tiedotus- ja myynninedistämiskampanjoita kannustaakseen hedelmien ja vihannesten kulutusta sekä EU:ssa että kolmansissa maissa. EU osallistuu näiden toimenpiteiden rahoittamiseen (myöntämällä 50 % rahoituksesta). Loppuosan rahoituksesta vastaavat kyseisiä toimenpiteitä ehdottaneet ammattijärjestöt tai toimialakohtaiset organisaatiot ja/tai asianomaiset jäsenvaltiot. Sisämarkkinoiden myynninedistämiskampanjoiden avulla pyritään liittämään tuoretuotteisiin myönteisiä mielikuvia, kuten tuore ja luonnollinen, ja lisäämään nuorten osuutta kuluttajista pääasiallisesti kannustamalla nuoria kuluttamaan kyseisiä tuotteita. Hedelmä- ja vihannesjalosteita koskevien kampanjoiden avulla pyritään ensisijaisesti luomaan mielikuvia nykyaikaisista ja nuorekkaista tuotteista. Hedelmien ja vihannesten myynninedistäminen kolmansissa maissa on osa laajempaa toimenpidekokonaisuutta, jonka avulla pyritään mainostamaan EU:n elintarvikkeisiin kohdistettavia ankaria vaatimuksia. Vaatimukset koskevat erityisesti hygieniaa, elintarviketurvallisuutta, ravintoainepitoisuutta, turvallisuutta, tuotemerkintöjä ja ympäristön kestävän kehityksen tavoitetta. Erityistä huomiota kiinnitetään yleensä sellaisiin laatutuotteisiin, joille on myönnetty jokin seuraavista nimityksistä: SAN (suojattu alkuperänimitys), SMM (suojattu maantieteellinen merkintä) tai APT (aito perinteinen tuote). Kattava luettelo näihin laatujärjestelmiin rekisteröidyistä hedelmistä ja vihanneksista on saatavilla Internet-osoitteesta http://europa.eu.int/comm/agriculture/qual/ en/1bbaa_en.htm. Tuoreiden hedelmien ja vihannesten vetäminen pois markkinoilta Hedelmien ja vihannesten tuotanto on ennalta arvaamatonta. Lisäksi jopa vain pari viikkoa kestävä markkinoiden hieman ylijäämäinen tilanne voi vaikuttaa hintoihin hyvin voimakkaasti koko markkinointikampanjan ajan. Tämän vuoksi tuottajaorganisaatioilla on oikeus vetää mikä tahansa hedelmä- ja vihannesalan yhteiseen markkinajärjestelyyn kuuluva tuote pois markkinoilta ja päättää itse pois vedettävästä määrästä sekä poisvetämisen kestosta. Niiden on kuitenkin rahoitettava itse markkinoilta poisvetäminen. Tuottajaorganisaatioiden tuottajajäsenet voivat saada EU:n vähäisiä markkinoiltapoistamiskorvauksia, joiden enimmäismäärä on kymmenen prosenttia tuottajaorganisaation markkinoimasta määrästä (5% sitrushedelmien osalta ja 8,5% omenien ja päärynöiden osalta). Tämä koskee 16:ta tuotetta ( 3 ). Myös tuottajat, jotka eivät ole tuottajaorganisaatioiden jäseniä, voivat saada EU:n alennettua kymmenen prosentin markkinoiltapoistamiskorvausta, ja heitä koskevat samat määrälliset rajoitukset kuin jäseniä. Markkinoilta pois vedetyt tuotteet voidaan luovuttaa ilmaisjakeluun hyväntekeväisyysjärjestöille (rangaistuslaitokset, lasten lomaleirit, sairaalat, vanhainkodit jne. mukaan luettuina), rehuiksi tai teollisuusalkoholin val- ( 3 ) Kukkakaalit, tomaatit, munakoisot, aprikoosit, persikat, nektariinit, sitruunat, päärynät (muut kuin päärynäsiiderin valmistukseen tarkoitetut), syötäviksi tarkoitetut viinirypäleet, omenat (muut kuin omenasiiderin valmistukseen tarkoitetut), satsumat, mandariinit, klementiinit, appelsiinit, melonit ja vesimelonit. Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 6
mistukseen. Markkinajärjestelyn mukaisesti markkinoilta pois vedetyt tuotteet, joita ei voida käyttää edellä mainituilla tavoilla, tuhotaan, mutta mahdolliset ympäristövaikutukset on aina otettava huomioon tuotteita tuhottaessa. Tuotteiden vetäminen pois markkinoilta on vähentynyt rajusti vuoden 1996 uudistusten jälkeen (se väheni puolella vuotta 1996 seuraavan viisivuotiskauden aikana) ostojen enimmäismäärien käyttöönoton, yhteisön markkinoiltapoistamiskorvauksen jyrkän laskun ja tuottajamaksuja koskevan vaatimuksen vuoksi. Hedelmäpuiden tuotantopotentiaalia koskevat tilastolliset tutkimukset Antaakseen komissiolle tietoja tuotantopotentiaalistaan jäsenvaltioiden on tehtävä tutkimuksia hedelmäpuuistutuksilla Eurostatin alaisuudessa viiden vuoden välein (viimeisin tällainen tutkimus tehtiin vuonna 2002). Tutkimukset kattavat syötäviksi tarkoitetut omenat, syötäviksi tarkoitetut päärynät, persikat, aprikoosit, appelsiinit, sitruunat ja pienet sitrushedelmät. Tietojenkeruu koskee hedelmälajikkeita, puiden ikää, istutusaluetta, puiden lukumäärää ja istutustiheyttä. Hedelmiä ja vihanneksia koskeva talousarvio Hedelmiä ja vihanneksia koskeva EU:n talousarvio vuodeksi 2002 oli 1650 miljoonaa euroa (3,7% maatalousrahaston (EMOTR) tukiosaston talousarviosta). Tästä määrästä 56 prosenttia on kohdennettu tuoreisiin hedelmiin ja vihanneksiin. Eri tukitoimien mukaiset määrärahat esitetään kaaviossa 5. Eniten EU:n vuoden 2002 määrärahoja saivat Espanja (34% hedelmä- ja vihannesalojen määrärahoista), Italia (22 %), Ranska (19 %) ja Kreikka (15%). 3 Yksittäisille aloille myönnettävä tuki Erilaisten ja hyvin erityisissä olosuhteissa kasvatettavien hedelmien ja vihannesten suuren määrän vuoksi EU käyttää useita eri mekanismeja tuottajien ja jalostajien avustamiseksi. Jalostettaviksi tarkoitetuille tomaateille, persikoille, päärynöille ja sitrushedelmille myönnettävä tuki Tiettyjen jalosteiden tuotantoa varten EU:ssa viljeltäviä tomaatteja, persikoita, päärynöitä ja sitrushedelmiä toimittavia tuottajaorganisaatioita tuetaan EU:n tukijärjestelmästä. Tuki myönnetään määrätyn ajanjakson kuluessa toimitettaville tuoretuotteille. Tuki maksetaan hyväksytyille tuottajaorganisaatioille, jotka puolestaan välittävät Kaavio 5. Hedelmä- ja vihannesalan talousarvio vuonna 2002. 1 000 miljoonaa euroa 900 800 700 600 500 400 300 200 Muut Sitrushedelmien jalostuksen edistämiseen tarkoitetut korvaukset Tuotantotuki ja interventiotuki kuivatuille viinirypäleille Tuotantotuki hedelmäpohjaisille tuotteille Tuotantotuki tomaattijalosteille Banaanit Pähkinät Toimintarahastot tuottajaorganisaatioita varten Markkinoilta vetämisen korvaukset ja interventio-ostot Vientituet 100 0 Tuoreet Jalostetut Lähde: Euroopan komissio. Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 7
sen viljelijöille. Toimittaminen hyväksytyille jalostajille perustuu sopimuksiin, joissa täsmennetään sopimusten kattamat määrät, hinnat ja toimitusaikataulu. Sopimusten mukaisesti jalostajan on jalostettava toimitettavat tuotteet. Jalostusta varten toimitettavia raaka-aineita ja lopputuotteiden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset määritetään sopimuksissa. Tuen kokonaismäärää on pyritty rajoittamaan ottamalla käyttöön seuraavat jäsenvaltiokohtaiset EU:n vuotuiset rajat: 8 251 455 tonnia tomaattien, 539 006 tonnia persikoiden, 104 617 tonnia päärynöiden, 1 500 236 tonnia appelsiinien, 510 600 tonnia sitruunoiden, 6 000 tonnia greippien ja 384 000 tonnia pienten sitrushedelmien osalta. Rajojen rikkomisesta rangaistaan. Kuivattujen viikunoiden ja kuivattujen luumujen tuotantotuki Kuivattujen viikunoiden ja kuivattujen luumujen tuotantotuki on jalostajien käytettävissä edellyttäen, että he maksavat tuottajille tuotteista vähintään vähimmäishinnan. Toimittaminen tapahtuu tuottajaorganisaatioiden ja jalostajien välisten sopimusten mukaisesti noudattamalla laatua koskevia vähimmäisvaatimuksia. Kuivattaviksi tarkoitettujen viinirypäleiden viljelytuki Viinirypäleiden viljelijät voivat saada hehtaaritukea kuivattaviksi tarkoitettujen Moscatel-rypäleiden, sultanoiden ja korinttien tuotantoa varten taatun enimmäispinta-alan rajoissa (53 000 hehtaaria EU:n alueella). Sopimukset on tehtävä tuottajan tai tuottajaorganisaatioiden ja jalostajien välillä. Tuen taso vahvistetaan viljelyyn erikoistuneelle pinta-alalle hehtaarikohtaisesti kyseisen alueen keskimääräisen hehtaarisadon perusteella. Sultanoiden, korinttien ja kuivattujen viikunoiden varastointituki Varastointielimille myönnetään tukea sellaisten sultanoiden, korinttien ja kuivattujen viikunoiden varastointia varten, jotka on ostettu markkinointivuoden kahden viimeisen kuukauden aikana. Tuotteiden on täytettävä laatuvaatimukset. Pähkinöitä koskevat tukitoimenpiteet Nykyiset pähkinöiden tukijärjestelyt sisältävät vuoden 1989 järjestelmän mukaisesti käyttöön otettuja parannussuunnitelmia. Järjestelmä kattaa seuraavat viisi tuotetta: mantelit, hasselpähkinät, saksanpähkinät, pistaasipähkinät ja johanneksenleipä. Tärkein toimenpide oli osallistuminen tuottajaorganisaatioiden laatimien laadun ja kaupan pitämisen parantamissuunnitelmien rahoitukseen kymmenen vuoden ajan. Viimeinen näistä toimenpiteistä päättyy vuosina 2006 2007. 4 Hedelmä- ja vihannesalan markkinajärjestelyn tulevaisuudennäkymistä EU:n hedelmä- ja vihannesalan markkinajärjestely on tehokas. Euroopan komissio tarkkailee sitä jatkuvasti, jotta se auttaisi tuottajia mukautumaan markkinoiden jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin ja kansainväliseen kysyntään. Tässä osassa tarkastellaan eräitä ajankohtaisia aiheita. Yhteisen markkinajärjestelyn yksinkertaistaminen Markkinajärjestelyä uudistettiin vuonna 1996. Joitakin sääntöjä muutettiin vuonna 2001 ensimmäisten uudistusta seuranneiden vuosien aikana saatujen kokemusten perusteella markkinajärjestelyn yksinkertaistamiseksi, sen joustavoittamiseksi ja tuottajien vastuun lisäämiseksi. Esimerkkeinä tästä voidaan mainita yhden ainoan enimmäismäärän asettaminen EU:n tuen määrittämiseksi tuottajaorganisaatioiden toimintarahastoa varten, EU:n ja kansallisten kynnysten käyttöönotto jalostustukia varten ja vähimmäishinnasta luopuminen. Lisäksi kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia tarkistetaan ja saatetaan parhaillaan ajan tasalle. Komission vuonna 2001 hyväksymän kertomuksen (josta myös Euroopan parlamentti, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea keskustelivat) ja Espanjan puheenjohtajakauden aikana vuonna 2002 käytyjen keskustelujen jälkeen komissio aloitti vuonna 2003 suurisuuntaisen toimintaohjelman, jonka avulla pyrittiin yksinkertaistamaan ja selkiyttämään säännöksiä edelleen. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen edelleen Ainoassa niistä suoraan hedelmä- ja vihannesalaan liittyvistä ehdotuksista, jotka komissio esitti tammikuussa 2003 YMP:n uudistamiseksi ( YMP:n uudistus pitkän aikavälin näkymät kestävää maataloutta varten ), esitetään pähkinäalan tukijärjestelyjen säilyttämistä ja yksinkertaistamista. Tavoitteena on voimistaa sitä tärkeää roolia, joka perinteisellä pähkinätuotannolla on monilla alueilla ympäristöön, sosiaalikysymyksiin ja maaseutuun liittyvän tasapainon suojelemisessa ja säilyttämisessä. Komissio on ehdottanut nykyisen pähkinöiden tukijärjestelmän korvaamista vuotuisella kiinteämääräisellä tuella, jonka suuruus on 100 euroa hehtaarilta ja joka myönnetään kansallisiin aloihin jaetulle 800000 hehtaarin taatulle enimmäispintaalalle. Jäsenvaltiot voivat täydentää tätä tukea vuotuisella 109 euron hehtaarikohtaisella enimmäismaksulla. Tukikelpoisia pähkinöitä ovat mantelit, hasselpähkinät ja Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 8
filbertspähkinät, saksanpähkinät, pistaasipähkinät ja johanneksenleipä. Tukea ei voida myöntää parannussuunnitelmien kohteina parhaillaan oleville alueille. Komissio seuraa tilannetta hedelmä- ja vihannesalan markkinajärjestelyä koskevien mahdollisten lisämuutosten toteuttamiseksi. Laajentuminen EU:n kymmenen liittymiseen valmistautuvan maan tuotanto on mittavaa verrattuna 15 jäsenvaltion EU:n tuotantoon. Esimerkkeinä voidaan mainita mustikat (303 % 15 jäsenvaltion EU:n tuotannosta), hapankirsikat (228%), vadelmat (107 %), korintit (94 %), kaalit (76 %), kurkut (37 %), karviaiset (35 %), omenat (34 %), porkkanat (32%), mansikat (28%), sipulit (24%) ja luumut (23%). Kyseisistä maista Puola on suurin tällaisten tuotteiden tuottaja. Kypros on merkittävä greippien tuottaja. Unkari on merkittävä luumujen, hapankirsikoiden ja vadelmien tuottaja, Liettua puolestaan on merkittävä mustikoiden tuottaja. Tuonnin ja viennin osalta tuotetyypit ovat rinnastettavissa 15 jäsenvaltion EU:n tuotteisiin. Komissio auttaa liittymiseen valmistautuvia maita keskittämään tuotantoa ja täyttämään kaupan pitämistä koskevat vaatimukset. Väliaikaista avustusta myönnetään joillekin heikossa asemassa oleville aloille (muun muassa jalostettaville maltalaisille tomaateille sekä tuoreille hedelmille ja vihanneksille). Tämä tuki voidaan myöntää 11 vuodeksi liittymispäivästä lukien, ja se on alenevaa. 5 Kauppaa koskevat järjestelyt EU noudattaa GATT:n/WTO:n ( 4 ) sääntöjä ja soveltaa erilaisia tuontiin ja vientiin liittyviä (tuotekohtaisia) toimenpiteitä. Tuontijärjestelyt Hedelmä- ja vihannesalan markkinajärjestelyjen kattamien tuotteiden tuontia varten voidaan myöntää tuontilupia. Periaatteessa sovelletaan yhteisen tullitariffin mukaisia tuontitulleja. Joidenkin tuotteiden osalta on kuitenkin sovittu monenväliseen tai kahdenväliseen kauppaan sovellettavista myönnytyksistä (GATT/WTO, GSP ( 5 ), AKT ( 6 ) ( 4 ) Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus / Maailman kauppajärjestö. ( 5 ) Yhteinen tullietuusjärjestelmä. ( 6 ) Cotonoun sopimukseen liittyneet Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maat. jne.). Myönnytykset saattavat rajoittua tiettyihin tariffikiintiöihin tai vuoden tiettyihin ajanjaksoihin sesongin mukaan. Tariffikiintiöitä hallinnoidaan yleensä noudattaen periaatetta, jonka mukaan ensiksi tullutta palvellaan ensin. Tuoreen valkosipulin ja sienijalosteiden osalta sovelletaan kuitenkin tuontilisensseihin perustuvia erityisjärjestelmiä. Monien tuoretuotteiden ( 7 ) osalta määrättyinä ajanjaksoina sovellettavan tuontitullin perusteena on tuodun tavaraerän tulohinta. Tuojat voivat valita erilaisia järjestelmiä määrittääkseen tietyn tavaraerän tulohinnan. Yksi näistä mahdollisuuksista on kiinteän tuontiarvon käyttäminen. Kiinteä tuontiarvo vaihtelee alkuperän mukaan, ja komissio määrittää sen päivittäin kolmansista maista tuotujen ja EU:n tuontimarkkinoilla myytyjen tuotteiden hintanoteerausten perusteella. Jos tulohintajärjestelmään kuuluvien tuotteiden tuontimäärät ylittävät WTO:ssa sovitut kynnysmäärät, tuotteista saatetaan periä lisätuontitulli. Sokerijärjestelmän mukaisesti lisätuontitulli saatetaan periä myös hedelmä- ja vihannesjalosteisiin prosenttiosuutena lisätystä sokerista. Vientiä koskevat järjestelyt Vientitukia (EU:n ulkopuolelle tiettyjen edellytysten mukaisesti vietäville tuotteille maksettavat tuet) maksetaan eräiden tuoreiden hedelmien ja vihannesten viennin yhteydessä. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa omenat, sitruunat, appelsiinit, persikat, nektariinit, syötäviksi tarkoitetut viinirypäleet, tomaatit ja tietyt pähkinät. Vientituet myönnetään vientilisenssien perusteella. Vientilisenssejä myönnetään neljän eri järjestelmän mukaisesti. Vientitukia maksetaan myös eräiden hedelmä- ja vihannesjalosteiden vientiä varten. Tukea voidaan myöntää tomaattijalosteille, väliaikaisesti säilötyille kirsikoille, sokerilla säilötyille kirsikoille, hasselpähkinäjalosteille ja tietyille appelsiinitäysmehuille. Tuet voidaan määrittää myös hedelmä- ja vihannesjalosteisiin lisätyn sokerin prosenttiosuuden perusteella. Vientituet saattavat vaihdella määränpäänä olevan valtion mukaan. Enimmäismäärät vientitukiin käytettävälle kokonaismäärälle ja niiden tuotteiden määrälle, joille näitä tukia myönnetään, on vahvistettu WTO:n maataloussopimuksessa. ( 7 ) Näihin lukeutuvat tällä hetkellä seuraavat tuotteet: tuoreet tai jäähdytetyt tomaatit, kurkut, latva-artisokat, kesäkurpitsat, makeat appelsiinit, mandariinit (tangeriinit ja satsumat mukaan luettuina), klementiinit, wilkingit ja muut niiden kaltaiset sitrushedelmähybridit, sitruunat, tuoreet omenat (lukuun ottamatta omenasiiderin valmistukseen tarkoitettuja paljoustavarana käsiteltäviä omenoita ajanjaksolla 16.9. 15.12.) ja tuoreet päärynät (lukuun ottamatta päärynäsiiderin valmistukseen tarkoitettuja paljoustavarana käsiteltäviä päärynöitä ajanjaksolla 1.8. 31.12.). Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 9
Taulukko 1. Tuoreiden hedelmien ja vihannesten markkinajärjestelyn kattamat tuotteet. CN-koodi Kuvaus 0702 00 00 Tuoreet tai jäähdytetyt tomaatit 0703 Tuoreet tai jäähdytetyt kepa-, salotti-, valko- ja purjosipulit sekä muut Alliumsukuiset kasvikset 0704 Tuore tai jäähdytetty keräkaali, kukkakaali, kyssäkaali ja lehtikaali sekä niiden kaltainen Brassica-sukuinen syötävä kaali 0705 Tuoreet tai jäähdytetyt salaatit (Lactuca sativa) sekä sikurit ja endiivit (Chichorium spp.) 0706 Tuoreet tai jäähdytetyt porkkanat, nauriit, punajuuret, kaurajuuret, mukulasellerit, retiisit ja retikat sekä niiden kaltaiset syötävät juuret 0707 00 Tuoreet tai jäähdytetyt kurkut 0708 Tuoreet tai jäähdytetyt palkokasvit ex 0709 Muut tuoreet tai jäähdytetyt kasvikset paitsi alanimikkeisiin 0709 60 91, 0709 60 95, 0709 60 99, 0709 90 31, 0709 90 39 ja 0709 90 60 kuuluvat kasvikset ex 0802 Muut tuoreet tai kuivatut pähkinät (myös kuorettomat) paitsi alanimikkeeseen 0802 90 20 kuuluvat areca- eli betelpähkinät sekä kolapähkinät 0803 00 11 Tuoreet jauhobanaanit ex 0803 00 90 Kuivatut jauhobanaanit 0804 20 10 Tuoreet viikunat 0804 30 00 Ananakset 0804 40 Avokadot 0804 50 00 Guavat, mangot ja mangostanit 0805 Tuoreet tai kuivatut sitrushedelmät 0806 10 10 Tuoreet syötäviksi tarkoitetut viinirypäleet 0807 Tuoreet melonit (myös vesimelonit) ja papaijat 0808 Tuoreet omenat, päärynät ja kvittenit 0809 Tuoreet aprikoosit, kirsikat, persikat (myös nektariinit), luumut ja oratuomenmarjat 0810 Muut tuoreet hedelmät 0813 50 31 Yksinomaan kuivattujen pähkinöiden sekoitukset, jotka kuuluvat CN- 0813 50 39 koodeihin 0801 ja 0802 1212 10 10 Johanneksenleipä Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 10
Taulukko 2. Hedelmä- ja vihannesjalosteiden markkinajärjestelyn kattamat tuotteet. CN-koodi Kuvaus a) ex 0710 Jäädytetyt kasvikset (myös höyryssä tai vedessä keitetyt) paitsi alanimikkeeseen 0710 40 00 kuuluva sokerimaissi, alanimikkeeseen 0710 80 10 kuuluvat oliivit ja alanimikkeeseen 0710 80 59 kuuluvat Capsicum- tai Pimenta-sukuiset hedelmät ex 0711 Kasvikset, väliaikaisesti (esimerkiksi rikkidioksidikaasulla tai suolavedessä, rikkihapokeliuoksessa tai muussa säilöntäliuoksessa) säilöttyinä, mutta siinä tilassa välittömään kulutukseen soveltumattomina, paitsi alanimikkeeseen 0711 20 kuuluvat oliivit, alanimikkeeseen 0711 90 10 kuuluvat Capsicum- tai Pimenta-sukuiset hedelmät ja alanimikkeeseen 0711 90 30 kuuluva sokerimaissi ex 0712 Kuivatut kasvikset, myös paloitellut, viipaloidut, rouhitut tai jauhetut, mutta ei enempää valmistetut, paitsi alanimikkeeseen ex 0712 90 05 kuuluvat lämpökuivauksella keinotekoisesti kuivatut perunat, jotka eivät sovellu ihmisravinnoksi, alanimikkeisiin ex 0712 90 11 ja 0712 90 19 kuuluva sokerimaissi ja alanimikkeeseen ex 0712 90 90 kuuluvat oliivit 0804 20 90 Kuivatut viikunat 0806 20 Kuivatut viinirypäleet ex 0811 Jäädytetyt hedelmät ja pähkinät, keittämättömät tai höyryssä tai vedessä keitetyt, jotka eivät sisällä lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta, paitsi alanimikkeeseen ex 0811 90 95 kuuluvat jäädytetyt banaanit ex 0812 Hedelmät ja pähkinät, väliaikaisesti (esimerkiksi rikkidioksidikaasulla tai suolavedessä, rikkihapokeliuoksessa tai muussa säilöntäliuoksessa) säilöttyinä, mutta siinä tilassa välittömään kulutukseen soveltumattomina, paitsi alanimikkeeseen ex 0812 90 95 kuuluvat väliaikaisesti säilötyt banaanit ex 0813 Kuivatut hedelmät, nimikkeisiin 0801 0806 kuulumattomat; tämän ryhmän pähkinöiden ja/tai kuivattujen hedelmien sekoitukset paitsi alanimikkeisiin 0813 50 31 ja 0813 50 39 kuuluvat sekoitukset, jotka sisältävät yksinomaan nimikkeiden 0801 ja 0802 pähkinöitä 0814 00 00 Sitrushedelmien ja melonin (myös vesimelonin) kuoret, tuoreet, jäädytetyt, kuivatut tai väliaikaisesti suolavedessä, rikkihapokeliuoksessa tai muussa säilöntäliuoksessa säilöttyinä 0904 20 10 Kuivatut makeat paprikat, joita ei ole murskattu eikä jauhettu b) ex 0811 Jäädytetyt hedelmät ja pähkinät, keittämättömät tai höyryssä tai vedessä keitetyt, jotka sisältävät lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta ex 1302 20 Pektiiniaineet ja pektinaatit ex 2001 Etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt kasvikset, hedelmät, pähkinät ja muut syötävät kasvinosat paitsi muut Capsicum-sukuiset hedelmät kuin alanimikkeeseen 2001 90 20 kuuluvat makeat ja miedot paprikat alanimikkeeseen 2001 90 30 kuuluva sokerimaissi (Zea mays var. saccharata) alanimikkeeseen 2001 90 40 kuuluvat jamssit, bataatit ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat, joissa on vähintään viisi painoprosenttia tärkkelystä alanimikkeeseen 2001 90 60 kuuluvat palmunsydämet alanimikkeeseen 2001 90 65 kuuluvat oliivit Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 11
alanimikkeeseen ex 2001 90 96 kuuluvat viininlehdet, humalanversot ja muut syötävät kasvinosat 2002 Muuten kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt tomaatit 2003 Muuten kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt sienet ex 2004 Muuten kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt muut kasvikset, jäädytetyt, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet paitsi alanimikkeeseen ex 2004 90 10 kuuluva sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), alanimikkeeseen ex 2004 90 30 kuuluvat oliivit ja alanimikkeeseen 2004 10 91 kuuluvat valmistetut tai säilötyt perunat hienoina tai karkeina jauhoina taikka hiutaleina ex 2005 Muuten kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt muut kasvikset, jäädyttämättömät, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet paitsi alanimikkeeseen 2005 70 kuuluvat oliivit, alanimikkeeseen 2005 80 00 kuuluva sokerimaissi (Zea mays var. saccharata) ja muut Capsicum-sukuiset hedelmät kuin alanimikkeeseen 2005 90 10 kuuluvat makeat ja miedot paprikat ja alanimikkeeseen 2005 20 10 kuuluvat valmistetut tai säilötyt perunat hienoina tai karkeina jauhoina taikka hiutaleina ex 2006 00 Sokerilla säilötyt (valellut, lasitetut tai kandeeratut) hedelmät, pähkinät, hedelmän kuoret ja muut kasvinosat paitsi alanimikkeisiin ex 2006 00 38 ja ex 2006 00 99 kuuluvat sokerilla säilötyt banaanit ex 2007 Keittämällä valmistetut hillot, hedelmähyytelöt, marmeladit, hedelmä- ja pähkinäsoseet sekä hedelmä- ja pähkinäpastat (myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät) paitsi alanimikkeeseen ex 2007 10 kuuluvat homogenoidut banaanivalmisteet alanimikkeisiin ex 2007 99 39, ex 2007 99 58 ja ex 2007 99 98 kuuluvat banaanihillot, -hyytelöt, -marmeladit, -soseet ja -pastat ex 2008 Muulla tavalla valmistetut tai säilötyt hedelmät, pähkinät ja muut syötävät kasvinosat (myös lisättyä sokeria, muuta makeutusainetta tai alkoholia sisältävät, muualle kuulumattomat) paitsi alanimikkeeseen 2008 11 10 kuuluva maapähkinävoi alanimikkeeseen 2008 91 00 kuuluvat palmunsydämet alanimikkeeseen 2008 99 85 kuuluva maissi alanimikkeeseen 2008 99 91 kuuluvat jamssit, bataatit ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat, joissa on vähintään viisi painoprosenttia tärkkelystä alanimikkeeseen ex 2008 99 99 kuuluvat viininlehdet, humalanversot ja muut niiden kaltaiset syötävät kasvinosat alanimikkeisiin ex 2008 92 59, ex 2008 92 78, ex 2008 92 93 ja ex 2008 92 98 kuuluvat muulla tavalla valmistetut tai säilötyt banaanisekoitukset alanimikkeisiin ex 2008 99 49, ex 2008 99 68 ja ex 2008 99 99 kuuluvat muulla tavalla valmistetut tai säilötyt banaanit ex 2009 Käymättömät ja lisättyä alkoholia sisältämättömät hedelmämehut ja kasvismehut (paitsi alanimikkeisiin 2009 61 ja 2009 69 kuuluva viinirypäle- ja rypälemehu sekä alanimikkeeseen 2009 80 kuuluva banaanimehu), myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 12
Taulukko 3. Tuoreet hedelmät ja vihannekset, joihin sovelletaan kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia. Aprikoosit Artisokat Avokadot Hasselpähkinät Kaali Kesäkurpitsat Kiivit Kirsikat Kukkakaali Kurkut Luumut Makeat paprikat Mansikat Mantelit Munakoisot Omenat ja päärynät Parsat Pavut Persikat ja nektariinit Pinaatit Purjosipulit Ruusukaali Saksanpähkinät Salaatit, kähäräendiivit ja salaattisikurit Selleri Silvittävät herneet Sipulit Sitrushedelmät Syötäviksi tarkoitetut viinirypäleet Tomaatit Valkosipuli Vesimelonit Viljellyt sienet Witloof-sikuri Muut hedelmät ja vihannekset, silloin kun ne ovat nettopainoltaan alle kolme kiloa painavissa myyntipakkauksissa vähintään yhden edellä mainitun tuotteen kanssa. Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 13
BANAANIT Banaanit luokitellaan kansainvälisen kaupan viidenneksi arvokkaimmaksi maataloustuotteeksi viljan, sokerin, kahvin ja kaakaon jälkeen. Vaikka Euroopan unioni (EU) on maailmanlaajuisesti pieni tuottaja, se on maailman toiseksi suurin kehitysmaista tuotavien banaanien tuoja. 1 EU banaanien tuottaja ja kuluttaja EU:n osuus maailman banaanintuotannosta on ainoastaan 1,16 prosenttia. Suurin osa tuotannosta tapahtuu kuitenkin merentakaisilla alueilla, kuten Kanariansaarilla ja Ranskan Antilleilla (Guadeloupe ja Martinique), joilla banaanintuotanto on elintärkeä elinkeino paikalliselle taloudelle. Portugalin (Algarve, Azorit ja Madeira) ja Kreikan (Kreeta ja Lakonia) osuus EU:n tuotannosta on noin kolme prosenttia. Banaanien kulutus EU:ssa vaihtelee jäsenvaltioittain. Kulutuksen taso määräytyy osittain sen perusteella, onko asianomaisella valtiolla historiallisia yhteyksiä tuottajamaihin, sekä muiden hedelmien saatavuuden perusteella. Kulutus henkeä kohti on verrattain runsasta Saksassa ja Ruotsissa. 2 Banaanialan markkinajärjestelyn tavoitteena on korkea laatu EU otti käyttöön banaanialan markkinajärjestelyn vuonna 1993 ( 8 ) Euroopan yhtenäismarkkinoiden käyttöönoton jälkeen. Järjestelyn avulla pyritään auttamaan EU:n viljelijöitä kehittämään markkinasuuntautuneisuuttaan ja takaamaan erilaisten toimijoiden tasapuolinen pääsy ja monilta eri alueilta peräisin olevien banaanien pääsy EU:n markkinoille. Markkinajärjestely sisältää neljä seuraavaa osaa: laatua ja kaupan pitämistä koskevien vaatimusten käyttöönotto tuottajaorganisaatioiden ja muiden yhteisten toimien organisointi suorat tuet banaanien viljelijöille kaupankäyntijärjestelyt kolmansien maiden kanssa. ( 8 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 404/93, annettu 13 päivänä helmikuuta 1993 (EYVL L 47, 25.2.1993). EU:n sääntöjen ( 9 ) tarkoituksena on auttaa tuottajaorganisaatioita kannustamaan viljelijöitä järjestäytymään, jotta he voivat parantaa kaupan pitämisen edellytyksiään ja asemaansa markkinoilla. Lisäksi EU korostaa tuottajien tarvetta ylläpitää EU:ssa kaupan pidettyjen banaanien mahdollisimman korkeita laatuvaatimuksia. EU on soveltanut laatuvaatimuksia vuodesta 1995. ( 10 ) Vaikka ne eivät ole yhtä ankaria kuin kaupalliset markkinavaatimukset, ne ovat vähimmäisvaatimus, joka tuottajien on täytettävä, jotta banaaneille voitaisiin myöntää suoraa tukea. Suorat tuet maksetaan EU:n viitehintatason ja tosiasiallisten keskimääräisten tulojen välisen eron kattamiseksi (EU:n banaanintuotannon osalta) vuoden ajan. Tukea maksetaan enintään 854 000 tonnista vuodessa koko EU:ta kohti (tämä määrä ylittää tosiasiallisen tuotannon, joka oli 790 621 tonnia vuonna 2002). Alueille, joiden hintataso on hyvin matala verrattuna EU:n keskiarvoon, voidaan maksaa lisätukea. Lisäksi tukea voidaan maksaa ennakkona viljelijöiden kassavirtaongelmien helpottamiseksi. Jäsenvaltioilla on oikeus pidättyä maksamasta banaanitukia sellaisille uusille viljelmille, joiden ne katsovat sisältävän ympäristöriskejä. ( 11 ) Banaanialan kustannukset EU:n talousarviossa olivat 219 miljoonaa euroa vuonna 2001. 3 Banaanikauppa Maailman suurimmat banaanintuottajat ovat Intia, jonka osuus tuotannosta on 19 prosenttia (luvut vuodelta 1999), ja Ecuador (11% vuonna 1999). Intiassa tuotetut banaanit kulutetaan kotimaassa. Ecuador puolestaan on maailman suurin banaanien viejä. Noin neljäsosa maailman banaanintuotannosta myydään maailmanmarkkinoilla. Yhdysvallat on suurin tuoja; sen osuus tuonnin kokonaismäärästä on 29 prosenttia. EU:n osuus tuonnista on lähes yhtä suuri 27 prosenttia. EU:n tuontijärjestelyt EU on ollut aina merkittävä banaanien tuoja. Suurin osa tuonnista on perinteisesti tapahtunut EU:n jäsenvaltioiden entisistä siirtomaista, joissa taloudellisia vaihtoehtoja ( 9 ) Komission asetus (EY) N:o 919/94 (EYVL L 106, 27.4.1994). ( 10 ) Komission asetukset (EY) N:o 2257/94 (EYVL L 245, 20.9.1994) ja (EY) N:o 2898/95 (EYVL L 304, 16.12.1995). ( 11 ) Esimerkiksi 31. toukokuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä 414/2002/EY Espanjalle annettiin lupa keskeyttää tällaisten tukien maksaminen kolmeksi vuodeksi (EYVL L 148, 6.6.2002). Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 14
banaaninviljelylle ei juuri ole. Ennen vuotta 1993 banaanien markkinoillepääsy vaihteli jäsenvaltioittain. Markkinoillepääsy oli joissain valtioissa hyvin avointa (kuten Saksassa), joissakin taas oli käytössä tuontikiintiöitä ja tullimaksuja. Yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönotosta lähtien EU on pyrkinyt asianmukaiseen tasapainoon eri alkuperämaiden ja eri toimijaluokkien välillä. Yhdysvaltojen ja Ecuadorin kanssa vuonna 2001 saavutettu yhteisymmärrys päätti kahdeksan vuotta kestäneen banaanikiistan. Tuontiin on tarkoitus alkaa soveltaa yksinomaan tariffeihin perustuvaa järjestelmää viimeistään 1. tammikuuta 2006 alkaen. Siirtymäkauden aikana voimassa olevat tuontijärjestelyt sisältävät seuraavat osat: A- ja B-kiintiöt Nämä kiintiöt koostuvat pääosin Latinalaisesta Amerikasta tuotavista banaaneista, joiden tärkeimpiä viejiä ovat Ecuador, Kolumbia, Panama ja Costa Rica (näistä maista tuotavia banaaneja on nimitetty perinteisesti dollaribanaaneiksi ). Kiintiöiden mukaisesti EU:hun voidaan tuoda 2 653 000 tonnia banaaneja vuodessa. Nämä kiintiöt ovat kuitenkin kaikkien kolmansien maiden käytettävissä, Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maat (AKT) mukaan luettuina. Vientiin viimeksi mainituista maista sovelletaan nollatullia sen suuntautuessa EU:hun. Muista kuin AKT-maista tapahtuvaan tuontiin sovelletaan suosituimmuustariffia 75 euroa tonnilta; siinä on tuntuva alennus täysimääräiseen tariffiin nähden, joka on 680 euroa tonnilta. C-kiintiö Lomén sopimukseen kuuluvien sopimusten (nykyinen Cotonoun sopimus) mukaisesti sekä eräiden AKT-alueen banaanintuottajamaiden ja EU:n tiettyjen jäsenvaltioiden välisten historiallisten siteiden johdosta kyseisille AKTmaille on taattu etuuskohteluun oikeutettu pääsy EU:n banaanimarkkinoille. Toimittajamaat voidaan jakaa kahteen pääryhmään: perinteisesti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuvaa vientiä harjoittaviin Karibian maihin ja pääasiallisesti Ranskan markkinoille toimittaviin Keski- Afrikan maihin (joita ovat erityisesti Kamerun ja Norsunluurannikko). Nämä maat saavat viedä EU:hun tullitta 750000 tonnin vuosittaista kiintiötä vastaavan määrän. Tasapainoinen ja vakaa tarjonta Näiden järjestelyjen seurauksena dollaribanaanien osuus EU:n markkinoille toimitetuista banaaneista oli 63 prosenttia vuonna 2001; loput olivat AKT-maista tuotuja (18 %) ja EU:n banaaneja (19 %). Mahdolliseen kiintiöt ylittävään tuontiin sovelletaan korkeampia tulleja. Kaikki paitsi aseet EU:n helmikuussa 2001 hyväksymän Kaikki paitsi aseet -aloitteen mukaan banaaneja voidaan tuoda EU:n markkinoille tulleitta maailman 48:sta vähiten kehittyneestä maasta (LDC-maat) (järjestely toteutetaan asteittain vuosina 2002 2006). 4 Euroopan unionin laajentuminen Tuontikiintiöitä nostetaan EU:n markkinoiden laajentumisen vuoksi riittävän banaanien tarjonnan takaamiseksi EU:n kuluttajille WTO:n sääntöjen mukaisesti. Kysyntä kasvaa nopeasti liittymiseen valmistautuvissa maissa (esimerkiksi Puolassa kulutus henkeä kohti lähes kaksinkertaistui vuosina 1993 1998, ja se kasvaa edelleen). KUKAT JA KASVIT Kukkien ja kasvien eli koristekasvien alalla, jonka osuus on kuusi prosenttia Euroopan unionin maataloustuotannosta, tuotevalikoima on hyvin laaja ulottuen kukkasipuleista koristekasveihin ja leikkokukkiin. EU tukee alaa tehokkaan kaupan pitämisen kannustamiseksi ja tuotannon korkean laadun takaamiseksi. 1 Kukat ja kasvit tosiseikkoja ja lukuja EU:n kukat ja kasvit tuotetaan yhteensä noin 160 000 hehtaarin maa-alueella, osa kasvihuoneissa tai muun suojakatoksen alla. Tuotannon arvo on noin 16 miljardia (16 000 miljoonaa) euroa vuodessa. Tuotannon määrä ja arvo kasvavat jatkuvasti. Alankomaat tuottaa noin 30 prosenttia EU:n koristekasveista (tuotteiden arvon perusteella), ja se on myös maailmanlaajuisesti merkittävä toimija erityisesti leikkokukkien ja kukkasipulien alalla (6 miljardia euroa). Muita merkittäviä tuottajia ovat Saksa (16% EU:n tuotannosta), Italia (15%), Ranska (14%) ja Yhdistynyt kuningaskunta (7%). Yhteisön sisäisen koristekasvien kaupan arvo on noin 5 miljardia euroa (luku on vuodelta 2001). Kulutus on suurinta Tanskassa ja Saksassa (80 euroa asukasta kohti vuodessa). Puutarhaviljely Euroopan unionissa > 15
2 Soveltuvimpien henkiinjääminen Tuottajaksi ryhtyminen edellyttää mittavia investointeja. Nykyaikaiseen tuotantoon liittyy korkeita ympäristökustannuksia ja muita kustannuksia (erityisesti työvoima ja energia). Ainoastaan parhaiten hallinnoidut yritykset jäävät henkiin ja kasvavat. Alan kustannusrakenteen vuoksi siihen sovelletaan nykyään alennettua arvonlisäverokantaa (EU:n laajuisen sopimuksen perusteella). Tärkeimmät alaa koskevat EU:n säännöt ovat vuodelta 1968 ( 12 ), ja niitä sovelletaan elävään kasviaineistoon ja kukkaviljelytuotteisiin. Kukkasipuleita ja leikkokukkia varten on asetettu laatuvaatimuksia. Vaatimukset koskevat fyysisiä vähimmäisominaisuuksia, kokoa ja muotoa, esillepanoa sekä pakkausmerkintöjä. Kaupan pitämistä koskevien vaatimusten avulla pyritään takaamaan, että tuotteet varustetaan niiden alkuperän ja kokoluokan osoittavilla asianmukaisilla merkinnöillä. EU ei myönnä rahoitustukea kukka- ja kasvialalle. Tuottajille ei myönnetä tukea, eikä interventio(varasto)-ostoja tai muuta hintatukea tai vientitukia ole käytettävissä. Tämän vuoksi kukka- ja kasviala on erittäin altis kilpailulle maailmanmarkkinoilla. 3 Koristekasvikauppa ( 12 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 234/68, annettu 27 päivänä helmikuuta 1968 (EYVL L 55, 2.3.1968). EU on merkittävä toimija maailmanmarkkinoilla. Se on ollut nettoviejä vuodesta 1994, ja sen viennin arvo oli 1 493 miljoonaa euroa vuonna 2001 (tärkeimpiä vientiartikkeleita olivat kasvit, kukat ja kukkasipulit). Viennin tärkeimpiä kohdemaita ovat Yhdysvallat, Sveitsi ja Japani. Sveitsiläiset käyttävät koristekasveihin 124 euroa ja norjalaiset 111 euroa asukasta kohti vuodessa. Koristekasvien tuonti vastaa noin kahdeksaa prosenttia EU:n tuotannon arvosta, ja siihen sovelletaan WTO:n sääntöjä. Tuonti, joka on määrältään 357 000 tonnia ja arvoltaan noin 1,24 miljardia euroa, on kasvanut lähes 75 prosenttia vuoden 1991 jälkeen. EU on maailmanmarkkinoiden suurin leikkokukkien ostaja, ja noin 80 prosenttia EU:hun tuotavista leikkokukista tuodaan noudattamalla etuuskohtelua. Kolmansista maista Kenia on suurin leikkokukkien toimittaja. Tulleja kannetaan erityisesti leikkokukista, joiden alalla maailmanlaajuinen kilpailu on voimakasta. Erityisiä suojatoimenpiteitä voidaan soveltaa odottamattomien markkinahäiriöiden ilmetessä EU:ssa. Joitakin erityistuotteita varten on sovittu lisätoimista. Esimerkiksi EU:n ulkopuolisista Välimeren maista tuotavien ruusujen ja neilikoiden osalta sovelletaan tuontikiintiöiden mukaisia vähimmäistulohintoja. Nämä järjestelyt koskevat erityisesti Israelia ja Marokkoa. 4 Euroopan unionin laajentuminen Laajentuminen vaikuttaa todennäköisesti myönteisesti kukka- ja kasvialaan erityisesti sen vuoksi, että EU:n markkinat kasvavat 75 miljoonalla hengellä. Koristekasvien kysyntä on yleensä kiinteästi sidoksissa asukkaiden tulotasoon, ja liittymiseen valmistautuvien maiden kuluttajien keskimääräiset ansiot kasvavat jatkuvasti. Myös entistä matalammat tuotantokustannukset lisäävät kysyntää ainakin alussa. Lisääntynyt kysyntä puolestaan asettaa kyseisten maiden koristekasvialan tärkeään asemaan. Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Vastaava toimittaja: Eugène Leguen de Lacroix, Euroopan komission maatalouden pääosasto Tämän julkaisun kirjoitukset eivät sido komissiota. Lisätietoja: Toimisto L-130 4/148A, B-1049 Bruxelles Suora puhelinyhteys: (32-2) 29-53240, keskus (32-2) 29-91111. Faksi (32-2) 29-57540 Teleksi: COMEU B 21877. Internet: http://europa.eu.int/comm/agriculture/index_fi.htm Painettu kierrätyspaperille. KF-53-03-071-FI-C Lopullinen versio on laadittu 2003