3/2011 Julius Caesar on räväkkä show Doctor Atomic ooppera ydinpommin luojista Tuhkimo traaginen kertomus 1
Draamaa ja rakkautta elämää ja ihmisiä JUHANI KOIVISTO Suurten tunteiden talo Löydä > Eläköön 100-vuotias kansallisooppera! Suuria tunteita, vaikeuksia ja voittoja, oopperan tekemisen koko kurjuus ja ihanuus. Upea ulkoasu ja kuvitus sopii loistavasti lahjakirjaksi tai pukinkonttiin! Suomen Kansallisoopperan kuva-arkisto Vakavaksikin luonnehditun taiteenlajin päänäyttämön historiikki voi olla niin hauskasti kirjoitettu ja mainio tekstiltään, että sitä lukee kuin parastakin dekkaria tai viihderomaania, ja siis tasokasta sellaista. Tämä kirja kannattaa lukea! SEPPO PAAJANEN, KYMEN SANOMAT 2
s i s ä l t ö 6 Nykypäivän Tuhkimo 10 Doctor Atomic Ooppera hetkestä, jolloin maailma muuttui 14 Merikannon Juha Klassikko päivittyi bensa-asemalle 18 Räväkkä Julius Caesar 6 22 Matka Reimsiin Dario Fon helmeilevä satiiri 10 14 26 24 Matti Salmisen 30 vuotta Boris Godunovina 26 Don Quijote tulisissa espanjalaistunnelmissa 28 Keravan vankilassa soi 29 Töissä taidetehtaassa Kampaaja maskeeraaja Kati Räsänen 30 Ohjelmistossa Talven ihanat klassikot ja Baletin juhlagaala 31 Aitiopaikka Uutisia, ihmisiä ja tapahtumia 34 Ooppera-info 3
a Sanoma company 004 oimme ensimmäisenä pankkina Premium anking -palvelun Suomen markkinoille. n likoima akaspalveluun. Ålandsbanken Apb HS teema 3/2011 KEKKONEN Mannerheim oli UKK:lle ongelma Kekkonen vaiensi Ylen ja lehdistön Presidentin turvamies näki ja tiesi kaiken Maan isäntä Urho Kekkonen hallitsi Suomea 25 vuotta. Kun Urkki käski, oli tapana totella. Alamaiset kertovat UKK:sta ja hänen Suomestaan. 3/2011 Tilaa HS Teema: 24,50 4 numeroa/vuosi HS.fi/teema 315531-0904 315531-1103 315531-1001 PAL.VKO PAL.VKO 2010-01 2011-46 2010-18 t omat valintamme. HINTA 7,50 24.8.2011 14:49:01 HS Teema on aikakauslehti, joka uppoutuu jokaisessa nume rossa yhteen kiinnostavaan ja ajankohtaiseen aiheeseen. HS Teema tehdään Helsingin Sanomien toimittajien ja kuvaajien voimin. Etuhinta Hesarin tilaajille 19,50. Tilaa heti: HS.fi/teema 4
P Ä Ä K I R J O I T U S Suomen Kansallisoopperan asiakaslehti 3/2011 Vastaava toimittaja Heidi Almi Toimitus Heidi Almi, Raiko Häyrinen, Jussi Iltanen Juhani Koivisto, Heli Rislakki press@opera.fi Tätä numeroa avustivat Risto Nordell, Jarmo Papinniemi, Heikki Tuuli, Sakari Viika Ulkoasu Mainostoimisto Faros / Tuija Pirttijoki Kannessa Jaakko Kortekangas Kansikuva Sebastian Hurmerinta / Stanislav Beljajevski Suomen Kansallisooppera Helsinginkatu 58 PL 176, 00251 Helsinki Keskus (09) 403 021 www.ooppera.fi Oopperasanomat ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Seuraava numero ilmestyy tammikuussa 2012. Ilmoitusmyynti Anne Rönnberg 0400-595 992, mediamyynti@skty.fi Painos 75 000 kpl Painopaikka Forssa Print Oopperasanomat voit tilata maksutta kotiosoitteeseesi. Tilaukset: liput@opera.fi tai puh. (09) 4030 2210. Oopperasanomia on jaettu kokeeksi myös ryhmälle Helsingin Sanomien tilaajia. Pahoittelemme mahdollisia päällekkäisyyksiä postituksessa! Uuden ja vanhan yhteistaideteos Hyvän taideteoksen tunnistaa sen kestävyydestä: ooppera, joka oli 1700-luvulla mestariteos on sitä edelleen. Mutta maailma sen ympärillä on muuttunut eivätkä katsojat voi enää asettua vuosisatojen takaisen ihmisen asemaan. Siksi esityksissä on käytettävä tämän päivän ihmisen ymmärtämiä keinoja. Ristiriitaa alkuperäisen kanssa ei tietenkään saa olla. Ooppera on yhteistaideteos, jossa musiikki, kirjallisuus ja visuaalisuus kohtaavat tasavertaisina. Kun vanha teos ja uudet esitystavat sulautuvat toisiinsa ja luovat ehyen kokonaisuuden, syntyy parhaimmillaan jotain aivan erityistä. Nykyajan ja vanhan mestariteoksen kohtaamista saadaan todistaa tällä kaudella erityisesti Händelin Julius Caesarissa. Musiikki on kontratenoreita ja aikakauden soittimia myöten mahdollisimman aitosointista barokkia, mutta visuaalinen ratkaisu näyttää uutta suuntaa oopperalle: varsinaisia lavasteita ei ole lainkaan, vaan kaikki tehdään valaistuksen keinoin. Kun tänä vuonna pystyttiin toteuttamaan yksi oopperaensiilta aiempaa enemmän, halusin niiden kaikkien tuovan ohjelmistoon raikkaan tuulahduksen. John Adamsin kipeän ajankohtainen Doctor Atomic nähdään ensi kertaa Pohjoismaissa, Aarre Merikannon Juha sijoittuu rohkeasti nykyaikaan, Claude Debussyn Pelléas ja Mélisande tuotetaan yli 50 vuoden tauon jälkeen, Jüri Reinveren Puhdistus on odotettu oopperanäkemys Sofi Oksasen maineikkaasta romaanista. Baletin puolellakin vanha ja uusi yhdistyvät kiinnostavasti, kun Terence Kohler tekee Tuhkimon tutusta tarinasta aivan omaleimaisen tulkinnan. Katsojilla on erilaisia tarpeita. Joku haluaa älyllistä haastetta, joku viihdyttävää, joku taas haluaa päästä hetkeksi rauhaan ympäröivän maailman kuohuista. Maan ainoan ammattioopperan pitää pystyä vastaamaan kaikkien odotuksiin. Siksi ohjelmisto ei voi olla pelkkää modernia tai pelkkää barokkia. Tasapainon tuovat ohjelmistoon palaavat tutut klassikot Carmenista alkaen. Mutta niissäkin on aina uutta. Jokainen ilta on erilainen, ja juuri sen esityksen voivat kokea vain juuri sillä hetkellä paikalla olevat katsojat siinä on elävän esityksen voima. Tervetuloa nauttimaan ainutkertaisista hetkistä! Mikko Franck Oopperan taiteellinen johtaja 5
6 Eun-Ji Ha, Ilja Bolotov
E N S I - I L T A Nykypäivän Tuhkimo Kansallisbaletti valmistautuu syksyn ensimmäiseen ensi-iltaansa innostuneessa tunnelmassa. Nuori australialainen koreografi Terence Kohler on vakuuttanut tanssijat älykkyydellään ja herkkyydellään. Tunnelma balettisalissa on poikkeuksellisen keskittynyt ja harras, mutta on harjoituksissa naurettukin. Teksti Heidi Almi Kuvat Sakari Viika Tunnelma on ollut aivan mahtava! Terence on itse innostunut ja huumorintajuinen, ja se tarttuu myös tanssijoihin. Naurua mahtuu työnteon lomaan, toteaa äitipuolen roolia harjoitteleva tähtitanssijatar Minna Tervamäki. Koreografin herkkyys, tarkka ennakkotyö ja musikaalisuus ovat tehneet tanssijoihin suuren vaikutuksen. Toisen sisarpuolen roolia harjoitteleva solistitanssija Tiina Myllymäki ei voi olla kuin samaa mieltä: Terence on inspiroiva ja kannustava, harjoitukset ovat organisoituja ja töitä tehdään eikä meinata, hyvässä hengessä. Useaan otteeseen palkitulla Terence Kohlerilla on nuoresta iästään (s. 1984) huolimatta jo laaja tuotanto. Lukuisten lyhyempien tanssiteosten lisäksi hän on tehnyt mm. baletin Anna Kareninasta ja laatinut oman tulkintansa balettiklassikosta Bajadeeri. Tuhkimo - traaginen kertomus on hänen neljäs kokoillan balettinsa. Kohler on työskennellyt saksalaisten, australialaisten sekä belgialaisten tanssiryhmien kanssa ja vuodesta 2009 lähtien hän on ollut Baijerin Kaikki hahmot tekevät oikeita ja vääriä valintoja. valtionoopperan baletin vakituinen koreografi. Ennen tanssijoiden kanssa aloitettua työtä koreografi on kuunnellut musiikkia kahden vuoden ajan, luonut tarkan käsikirjoituksen jokaiselle kohtaukselle, hahmottanut teoksen eri hahmojen luonteenpiirteet ja etsinyt myös liikemateriaalia. Kansallisbaletin tanssijat ovat huippuammattilaisia ja Kohler kiittää heitä useaan otteeseen haastattelun aikana. On ihanaa työskennellä Kansallisbaletin tanssijoiden kanssa. Kaikki rakentuu luottamukselle ja spontaanisuudelle. Minusta on hienoa, kun tanssijat tuovat teokseen oman panoksensa. Joskus heidän vaistonsa vie esimerkiksi käden toiseen suuntaan kuin minä olin alun perin suunnitellut. Koreografilla pitää olla perusrakenne olemassa, mutta lopulta monet ratkaisut syntyvät vasta yhteistyössä tanssijoiden kanssa, Kohler pohtii. Tanssijat ovat tyytyväisiä harjoitusprosessiin ja koreografin tarkkaan työskentelyyn. Terence on todella perehtynyt aiheeseensa tarkasti ja tuntee musiikin viimeistä piirtoa myöten. Hänellä on selkeä käsitys siitä, mitä haluaa, mutta hän antaa samalla sopivasti vapautta tuoda esiin omiakin ehdotuksia ja tulkintoja. Terence on herkkä ja älykäs ihminen, ja se näkyy hänen tavassaan käsitellä tarinaa, kertoo Minna Tervamäki. 7
Tiina Myllymäki, Henrik Burman, Terence Kohler Balettia ja psykologiaa Tanssi ja musiikki ovat kuuluneet Terence Kohlerin elämään lapsuudesta lähtien, sillä hänen äitinsä oli Sydneyn Performing Arts Schoolin johtaja. Terence opiskeli alkuun musiikkia ja sävellystä, mutta huomasi vähitellen opiskelevansa niitä vain tanssia varten ja päätti 16-vuotiaana keskittyä nimenomaan tanssiin. Nuori koreografi herätti huomiota kiinnostavilla teoksillaan jo kotimaassaan, ja muutettuaan 18-vuotiaana Saksaan hän keskittyi yhä enemmän koreografian tekoon työskennellen sen ohessa myös tanssijana. Vähitellen kuitenkin huomasin seuraavani ennemminkin muiden tanssijoiden työskentelyä kuin keskittyväni omiin suorituksiini ja ymmärsin, että koreografioiden tekeminen on lähinnä sydäntäni. Jouduin tekemään valinnan ja lopetin ammattitanssijan uran 24-vuotiaana. Baletin ohella Kohlerin elämään mahtuu muutakin. Minulle on ollut erittäin tärkeää ymmärtää, että olen ihminen joka tekee koreografioita enkä koreografi. Elämässä tärkeintä ovat ystävät ja kuten varmasti kaikilla muillakin, niin myös minulla on maailman parhaat ystävät. Heidän kanssaan voin olla rauhassa eikä minun tarvitse esittää mitään. Koreografiointityön ohella Kohler opiskelee psykologiaa tarkoituksenaan suorittaa kandidaatin tutkinto. Haluan oppia enemmän ihmisen psyykestä ja käyttäytymisestä. Tästä on apua koreografin työssäni, sillä se auttaa minua ymmärtämään paremmin tarinoitteni henkilöhahmoja, mutta myös sitä, miten antamani assosiaatiot välittyvät yleisölle. Uskon, että psykologian opinnot ovat auttaneet minua myös työskentelemään paremmin tanssijoiden kanssa. Ilman ihmeitä ja kurpitsavaunuja Kohler on luonut balettinsa käsikirjoituksen Charles Perrault n alkuperäisen Tuhkimo-tarinan pohjalta. Minuun teki alun perin suuren vaikutuksen sadun moraalinen opetus, joka kertoo siitä kuinka kauneus on ihailtavaa, mutta kuinka hyvän tahdon arvo on jotain aivan muuta ja sillä voi saavuttaa mitä tahansa! Arvostamme kyllä satuja niiden opetusten takia, mutta yleensä niitä kuitenkin pidetään lapsille suunnattuina kertomuksina, jotka sisältävät myös paljon ihmeitä ja mahdottomia asioita kuten kurpitsavaunut ja hyvät haltijattaret. Minä olen halunnut tehdä oman versioni Tuhkimon tarinasta ja koskettaa sillä oman aikamme aikuista yleisöä, joka ei enää usko ihmeisiin. 8
E N S I - I L T A Kohlerin konseptissa uusioperheen ongelmia käsitellään koskettavasti ja realistisesti. Jokainen teoksen hahmoista vaikuttaa muiden hahmojen kohtaloihin. Tekomme vaikuttavat ympäristöön ja me kaikki olemme oman ympäristömme ja sen valintojen tuotteita. Tarinan kaikki hahmot tekevät niin oikeita kuin vääriä valintoja eri tilanteissa, mutta heidän oma vapaa tahtonsa määrittelee valintojen seuraukset ja myös heidän oman tulevaisuutensa, Kohler pohtii. Tuhkimon liikekieli rakentuu klassisen baletin liikesanastolle, mutta Kohler käyttää sitä myös kuvaamaan ihmisten sisäistä tunne-elämää. Tässä Tuhkimossa ei ole kyse vain perinteisen klassisen baletin kauniista kuorrutuksesta vaan paljon muusta. Toisaalta tanssiaiset, joissa oman aikamme prinssi ja Tuhkimo kohtaavat ovat kuin muotinäytöksestä, jossa muiden kuin rakastavaisten puvut noudattavat tyyliä Paul Gaultier kohtaa Vivienne Westwoodin, Kohler naurahtaa. Hyvän tunnelman lisäksi tanssijat kiittävät Kohlerin koreografista käsialaa. Terencen liikekieli pohjaa vahvasti klassiseen perustaan, ja hänen vilkas mielikuvituksensa näkyy liikekielessä, mutta ennen kaikkea se on kertovaa ja välittää loistavasti roolihahmojen luonteen ja tunnetilat, kiittää Minna Tervamäki. Sen lisäksi, että Kohler on riisunut sadun taikaelementit pois psykologisesta baletistaan, ei sen musiikkinakaan soi tuttu Prokofjev, vaan hän on valinnut musiikiksi venäläisen Lera Auerbachin tuotannosta mm. viulukonserton sekä ensimmäisen sinfonian. On hienoa saada työskennellä elävän säveltäjän kanssa. Lera on osallistunut aktiivisesti musiikin koostamiseen, ja kun olin yhdessä vaiheessa suunnitteluprosessia jumissa musiikkivalintani kanssa, hän ehdotti tilalle heti 5 6 eri teosta. Niin Lera kuin muukin työryhmä pystyy seuraamaan teokseni valmistumisprosessia, sillä lataan harjoituksissa kuvaamaani videota heille netin kautta katsottavaksi. Lera onkin ahkerasti kommentoinut teoksen etenemistä, koreografi kertoo tyytyväisenä. Terence Kohler pitää juonellisten balettien tekemisestä, sillä ne edellyttävät johdonmukaisuutta. Aikamme yleisö on kuitenkin esim. elokuvan kautta tottunut siihen, ettei tarinaa kerrota yksinkertaisesti alusta loppuun, vaan asioita voi ajallisesti käsitellä kerroksittain ja tarinan eri hahmojen näkökulmista, hän toteaa. Tätä metodia hän on noudattanut Tuhkimo - traaginen kertomus KOREOGRAFIA Terence Kohler MUSIIKKI Lera Auerbach MUSIIKINJOHTO Luke Dollman LAVASTUS JA PUVUT Jordi Roig VALAISTUS David Bofarull TUHKIMO Eun-Ji Ha / Tiina Myllymäki / Maki Nakagawa / Claire Voss ÄITI Anastasia Dunets / Anandah Kononen / Terhi Räsänen ISÄ Henrik Burman / Wilfried Jacobs / Kare Länsivuori PRINSSI Ilja Bolotov / Nicol Edmonds / Michal Krčmář / Samuli Poutanen SISARPUOLI Julie Gardette / Annabelle Hellinckx / Tiina Myllymäki / Johanna Nuutinen SISARPUOLI Linda Haakana / Petia Ilieva / Asta Lindholm / Claire Voss ÄITIPUOLI Ville Mäki / Minna Tervamäki / Nicholas Ziegler Kantaesitys 14.10.2011 Minna Tervamäki, Tiina Myllymäki myös Tuhkimoa työstäessään, ja baletin viimeinen näytös paljastaakin eri henkilöiden motiivit, valintojen vaikutukset ja henkilöhahmojen kehityksen. Teatteri on eskapistinen taidemuoto ja olen uutta teosta työstäessäni tietoinen siitä, että työni lopputulos esitetään yleisölle. Jokainen teokseni onkin kutsu matkalle, jonka teemme yhdessä! 9
E N S I - I L T A Hetki, jolloin maailma muuttui B-29-pommikone nousi Tinianin lentokentältä varhain aamulla 6.8.1945 ja otti suunnan kohti Hiroshimaa. Muutamaa tuntia myöhemmin 75 000 ihmisen elämä päättyi yhdessä sokaisevassa leimahduksessa. Oliko uhraus välttämätön? Mikä oli tiedemiesten vastuu? Näihin kysymyksiin palataan John Adamsin oopperassa, jossa eletään viimeisiä tunteja ennen ensimmäistä koeräjäytystä. P Teksti Juhani koivisto Kuvat Bettina StöSS / Saarbrückenin ooppera rojekti atomipommin valmistamiseksi alkoi 1943 ja lopulta sen parissa työskenteli 130 000 ihmistä. Keskuspaikkana oli autiomaan ympäröimä Los Alamos, jossa pommia suunnittelivat aikansa johtavat fyysikot. Sotilaallinen johto oli kenraali Leslie Grovesin käsissä, tieteellisenä johtajana oli loistavan lahjakas fyysikko J. Robert Oppenheimer. Hänen luotettavuuttaan epäiltiin kommunistiyhteyksien vuoksi, mutta tiedemiehenä hän oli korvaamaton. Hänellä oli suurin ansio ja suurin vastuu ennennäkemättömän joukkotuhoaseen kehittämisestä. Pommi saatiin valmiiksi vain kahdessa ja puolessa vuodessa, ja lopulta päästiin määräämään koeräjäytyksen aika. Juuri kun pommi piti räjäyttää ja katsoa pitivätkö laskelmat paikkansa, puhkesi valtava ukkosmyrsky. Koetta piti lykätä pari tuntia. Kieltämättä on jotain myyttistä ja enteellistä tällaisen myrskyn ilmaantumisessa juuri kun maailman ensimmäinen atomipommi on räjähtämässä, säveltäjä John Adams sanoo. Myrsky laantui ja 16.7.1945 klo 5.30 ennenkokemattoman kirkas välähdys valaisi autiomaan. Oppenheimer ja muut tiedemiehet olivat muuttaneet maailman lopullisesti. 10
11
Tiedemiesten vastuu Teksti todellisuudesta Kolmen vuoden tutkimisen jälkeen olen vakuuttunut siitä, että pommia ei olisi tarvinnut käyttää, John Adams sanoo. Hän ei kuitenkaan näe J. Robert Oppenheimeria ja muita pommin rakentaneita fyysikkoja sielunsa paholaiselle myyvinä Faust-hahmoina. Tiedemiehet halusivat puolustaa omaa maataan ja demokraattisia arvoja. Kun pommia alettiin kehittää, ei vielä voitu tietää ehtisikö Hitler ensin. Kilpajuoksu oli pakko voittaa. Silti Adams toteaa tutkijoidenkin olevan vastuussa: Juuri kemisti James Conant ehdotti pommin pudottamista siviilikohteeseen, jotta saataisiin suurin psykologinen vaikutus. Yhdysvaltojen sotilasjohto ei yksin ollut vastuussa pommien pudottamispaikasta, vaan myös intellektuellit kuten Conant ja Oppenheimer. Vielä pommin pudottamisen jälkeenkään kaikki eivät uskoneet säteilyn vaarallisuuteen. Kenraali Groves piti kertomuksia säteilyn aiheuttamista tuhoista japanilaisten propagandana. Adams ja Peter Sellars suunnittelivat oopperaan epilogia Grovesin ja lääkärin keskustelusta, mutta lopulta ooppera päätettiin lopettaa pommin räjähtämishetkeen. Kaikki eivät uskoneet säteilyn vaarallisuuteen. Olisimmeko voineet aloittaa atomiajan puhtain käsin? kysyy oopperassa Edward Teller, atomipommia vielä kymmeniä kertoja voimakkaamman vetypommin kehittäjä. Repliikki on aitoa Telleriä, sillä librettoa ei ole oikeastaan lainkaan kirjoitettu. Koko teksti on peräisin muistelmista ja muista dokumenteista. Lisänä on runoutta ja hindulainenkin teksti. Peter Sellars on koonnut runsaasta materiaalista tehokkaan libreton, joka valaisee tiedemiesten ristiriitaisia ajatuksia. Fyysikko Robert Wilson oli yksi niistä, jotka epäilivät pommin käyttöä: Atomipommi voi olla tehokasta sodankäyntiä, mutta hyökkäys Japaniin ei ole oikeutettu ellemme tee selväksi rauhan ehtoja ja anna mahdollisuutta antautua. Oppenheimer asettui puolustamaan aseen käyttöä ja oopperassa siteerataan hänen lausuntoaan: Meidän pitää pyrkiä tekemään syvä psykologinen vaikutus niin moniin asukkaisiin kuin mahdollista. Tiedemiesten eriävät mielipiteet saivat hankkeen sotilaallisen johtajan kenraali Grovesin epäilemään heidän uskollisuuttaan: Tätä ohjelmaa on riivannut alusta alkaen tiettyjen tiedemiesten epäilyttävä arvostelukyky ja epävarma lojaalius. 12
E N S I - I L T A Räjähdys orkesterissa John Adamsin tuotannosta on Kansallisoopperassa esitetty Nixon Kiinassa ja Klinghofferin kuolema. Niissä kuultiin, että Adams säveltää erittäin tehokasta musiikkia, joka parhaimmillaan vangitsee suorastaan hypnoottisesti. Doctor Atomicissa myrskyn kuvaus on raju, ja erityisesti väkevärytmisissä kuorokohtauksissa on suorastaan suggestiivista voimaa. Doctor Atomic on Adamsin laajin ja mutkikkain ooppera, ja sen partituuri on hyvin monipuolinen ja runsas. Äänimaisemaa luodaan suuren orkesterin lisäksi erilaisilla nauhoitetuilla efekteillä. Sateen ja ukkosen äänet liittyvät koetta edeltävän yön myrskyyn, ajankuvaa luodaan välillä puheen ja musiikin avulla. Mutta miten voi atomipommi soida? Kamppailin monta kuukautta räjähdyksen käsittelemisen kanssa, John Adams kertoo. Lopulta päädyin laajaan orkesterin lähtölaskentaan, kelloäänien palettiin, jotkut tikittävät, toiset lyövät kuin suuret vasarat, jokainen omassa tempossaan. Kellopolyfonian alla on maatajärisyttäviä ääniä kaiuttimista. Nämä äänet tuotin patarummusta voimakkaan äänisuodatuksen kautta. Vaikuttavin hetki koetaan lopussa. Orkesterin hiljaisen soinnin yllä kuuluu nauhalta japanilaisen naisen puhetta. Hän lukee Hiroshimasta selviytyneiden lauseita. John Adamsin lausunnot ovat teoksesta Hallelujah Junction. Composing American Life sekä Thomas Mayn tekemästä haastattelusta kirjassa The John Adams Reader: Essential Writings on an American Composer. John Adams Doctor Atomic Musiikinjohto Stuart Stratford Ohjaus Immo Karaman Koreografia Fabian Posca Lavastus Johann Jörg Puvut Nicola Reichert Valaistus Immo Karaman, Johann Jörg Oppenheimer Lee Poulis / Jaakko Kortekangas Kitty Jessica Rivera / Sabina Cvilak Wilson Per-Håkan Precht Teller Mika Kares / Rolf Broman Pasqualita Sari Nordqvist Hubbard Hannu Forsberg Groves Nicholas Söderlund / Olafur Sigurdarson Nolan Jyrki Anttila / Joonas Eloranta Saarbrückenin oopperan tuotanto Ensi-ilta 4.11.2011 Tiesimme että maailma ei tulisi olemaan sama. Jotkut nauroivat, toiset itkivät. Useimmat olivat hiljaa. Muistin säkeen hindujen Bhagavad-Gîtásta. Vishnu yrittää vakuuttaa Prinssille, että hänen pitäisi tehdä velvollisuutensa. Tehdäkseen Prinssiin vaikutuksen hän ottaa monikätisen muotonsa ja sanoo: Nyt minusta on tullut Kuolema, maailmojen tuhoaja. Luulen että me kaikki ajattelimme niin tavalla tai toisella. J. Robert Oppenheimer televisiohaastattelussa 1965 John Adams Amerikkalaisen John Adamsin (s.1947) varhaisemmissa teoksissa oli minimalismia, mutta nykyisin Adamsin tyyli on monipuolista ja tehokasta. Adams on säveltänyt kuusi oopperaa, joiden aiheet ovat usein lähihistoriasta ja todellisista poliittisista tapahtumista. Suomessa niistä on esitetty Nixon Kiinassa (1987, Kansallisooppera 1990), Lähiidän tilannetta käsittelevä Klinghofferin kuolema (1991, Kansallisooppera 2001) ja Kalifornian maanjäristyksiin liittyvä I Was Looking at the Ceiling and Then I Saw the Sky (1995, Helsingin juhlaviikot). John Adamsin muita oopperoita ovat El Niño (2000) ja A Flowering Tree (2006). Vuonna 2005 valmistunut Doctor Atomic sai kantaesityksensä San Franciscossa. Euroopassa teos on tuotettu Amsterdamissa ja Saarbrückenissä, jonka tuotanto nähdään nyt Kansallisoopperassa. Lisätietoja John Adamsista saa hänen kotisivuiltaan www.earbox.com. 13
14
E N S I - I L T A Klassikon uudet kierrokset Ohjaaja Anna Kelo siirsi Aarre Merikannon Juhan Karjalan korvesta bensa-asemalle ja hotellihuoneisiin. Teksti Jarmo Papinniemi Kuva Heikki Tuuli Juhani Aho muistetaan lastuistaan ja romaaneistaan, mutta hänen suuri rakkautensa oli teatteri. Hän olisi varmasti ollut mielissään siitä, että yksi kansakunnan päänäyttämöistä, Suomen Kansallisooppera, huipentaa satavuotisjuhlintansa hänen Juha-romaaniinsa pohjautuvalla oopperalla. Ja kenties hän, rohkeilla avauksillaan oman aikansa kulttuuripiirejä kohautellut mies, olisi ollut mielissään myös siitä tavasta, jolla Juha on tuotu 2010-luvulle. Anna Kelon ohjauksessa unohdetaan heinäladot ja juhannuskoivut. Uuden Juhan henkilöt ovat meidän aikamme ihmisiä, joita elämä riepottaa bensa-asemilla ja hotellihuoneissa. Kolmiodraaman ydin on silti sama kuin alkuteoksessa. Keskeinen henkilö on teoksen nimestä huolimatta nuori Marja, joka on joutunut Juha-jörrikän puolisoksi. Kun paikalle ilmestyy hurmaava Shemeikka, Marja on valmis hylkäämään entisen elämänsä ja hyppäämään tuntemattomaan. Tapahtumat lähtevät kehittymään kohti vääjäämätöntä tragediaa. Ajassa kiinni Alkuteoksessa Juha on ikääntynyt maalaismies, joka on kasvattanut Marjasta itselleen puolison. Valta-asetelma on selvä: Marja on Juhasta riippuvainen ja elää vailla vaihtoehtoja. Asetelma toi ohjaaja Anna Kelolle mieleen hänen opiskeluvuotensa Moskovassa 1990-luvun alussa. Siellä suomalaisilla rakennusmiehillä oli venäläisiä vaimoja. Kouluttautuneita laatunaisia, Kelo luonnehtii, joiden kaltaisista nämä äijät eivät olisi voineet normaalioloissa haaveillakaan. Venäläisnaisille suomalainen mies oli statussymboli. Mutta kun tuli lama ja rakentaminen loppui, rakennusmiehet palasivat kotimaahan. Vaimo lähti mukaan, ja tilanne oli yhtäkkiä aivan toinen. Nyt ei oltukaan pääkaupungissa ja valuuttabaarissa, vaan suomalaisessa pikkukylässä työttömän miehen ulkomaalaisena vaimona. Tällainen on Kelon Juha-tulkinnan tausta. 15
Pitäisikö näinä aikoina olla kiinnostunut eläkeasioista? Kyllä vain. Katso kaikki mitä haluat tietää: www.varma.fi Hyvää työtä.
E N S I - I L T A Oopperan tapahtumapaikka on nuhjuinen bensa-asema, jota Juha äitinsä kanssa yrittää pyörittää. Lähistön uusi ABC-asema on vienyt asiakkaat. Romaanin ilmestyessä vuonna 1911 ei ollut huoltamoketjuja, mutta uuden tulkinnan ydin ei kuitenkaan asetu kauas Ahosta. Pohjimmiltaan kyse on hankalaan tilanteeseen joutuneesta naisesta ja hänen valinnoistaan. En pyri mullistamaan Juhaa, ei siinä ole mitään mullistamista, Anna Kelo korostaa. Kyse on siitä, että on pystyttävä liikuttamaan ihmisiä. Tällä kertaa liikuttaminen ei olisi hänen mielestään onnistunut heinäladoissa juoksentelemalla. Teoksen modernisointi ei ole Kelolle mikään itseisarvo. Modernisaation voi tehdä äärimmäisen tylsästi ja vanhanaikaisesti, ja oopperan syntyaikaan sidotun tulkinnan voi tehdä vaikka kuinka järisyttävästi. Olennaista on tehdä hyvin se, mitä tehdään. Myllerrystä ja paheellisuutta Aarre Merikannon Juha on Anna Kelon mukaan dramaturgisesti hyvin rakennettu teos, jota ohjaajan on helppo lähestyä. Siinä on vahvat vastakohdat, joita Kelon ohjauksessa ja Jani Uljaksen lavastuksessa korostetaan entisestään. Juhan bensa-asema on äärimmäisen karu paikka, ja sieltä Shemeikka tempaisee Marjan tallinnalaisen loistohotellin sviittiin. Hotellissa haisee raha. Mutta siellä haisee myös pahe. Alkuteoksessa Shemeikka on lipevä vikittelijä, jolla on kotipuolessaan Marjan järkytykseksi monia muitakin naisia. Uudessa tulkinnassa pannaan paremmaksi, Shemeikka on ihmiskauppias ja Marjasta tulee parituksen uhri. Ohjaus siis iskee mitä ajankohtaisimpaan teemaan. Naiskauppa on näyttävästi esillä myös tämän syksyn kotimaisessa kirjallisuudessa ja uutisissa. Ooppera ei sulje silmiään nykytodellisuuden karuilta puolilta. Anna Kelo pitää tärkeänä, että ennakkomarkkinoinnissa korostetaan, että kyseessä on modernisointi. Ettei katsomoon tule ihmisiä, jotka odottavat näkevänsä kaunista, kansallisromanttista heinäpeltoa. Tämä tulkinta tulee luultavasti herättämään keskustelua, kohuakin, mutta se ei olisi Juhan kohdalla ensimmäinen kerta. Merikannon teoshan jäi aikoinaan pitkiksi ajoiksi esittämättä. Vuonna 1922 sävelletty ooppera nähtiin näyttämöllä vasta 1967. Yksi syy oli orkesteripartituurin vaativuus, mutta epäilemättä viivästymiseen vaikutti myös teoksen vahva aistillisuus. Onhan se tekstiltään ja teemaltaan aika radikaali. Musiikki on niin myllertävää, että se tuntuu vielä paheellisemmalta kuin teksti, Kelo sanoo. Shemeikka on paholaismainen hahmo, ja Marjan rakkauden ja seksin kaipuu on kirjoitettu teokseen peittelemättä. Ihmisen arvo Haastatteluhetkellä Anna Kelon ajatukset kulkevat itse asiassa kaukana Aarre Merikannon maisemista: samana iltana esitetään Wagnerin Ring-sarjan päättävä Jumalten tuho, jonka Kelo on ohjannut oltuaan alkuperäisen, nyt jo kuolleen ohjaajan Götz Friedrichin apulaisohjaajana. Voiko Wagneria ja Merikantoa verrata mitenkään toisiinsa? Totta kai. Kun puhutaan oopperasta, puhutaan musiikin ja visuaalisen ilmaisun yhteistyöstä. Missään muussa taidelajissa ei ole näin monia ulottuvuuksia, on sekä teksti että musiikki että näyttämö. Ja tanssi! Merikanto on tosiaan sijoittanut oopperaansa ison tanssikohtauksen, perinteisten suurien oopperoiden tyyliin. Tällä kertaa se ei ole mitään kansantanhua, vaan koreografi Ari Numminen tekee tanssiryhmä Tsuumin kanssa näyttävän eroottisen shown. Nummisella on periaatteessa vapaat kädet, mutta ohjaajalla on kuitenkin oma näkemyksensä. En missään nimessä halua näyttämölle kliseistä alamaailmaa ja pornoa, Anna Kelo sanoo. Ei nahkarotseja ja aurinkolaseja, ei venäläisen ilotytön kliseetä. Se ei ole kiinnostavaa, vaan mielenkiintoista on se, minkälaisia valintoja nainen joutuu tekemään ja mihin ne valinnat johtavat, ja missä ihmisen arvo lopulta piilee. Aarre Merikanto Juha MUSIIKINJOHTO Mikko Franck OHJAUS Anna Kelo LAVASTUS Jani Uljas PUVUT Erika Turunen VALAISTUS Mikki Kunttu KOREOGRAFIA Ari Numminen JUHA Tommi Hakala / Jaakko Kortekangas MARJA Camilla Nylund SHEMEIKKA Jyrki Anttila ANOPPI Lilli Paasikivi KAISA Riikka Rantanen KALAMATTI Hannu Forsberg Tanssiryhmä Tsuumi Ensi-ilta 2.12.2011 17
Barokkiooppera on räväkkä show Teksti Risto Nordell Kuva Heikki Tuuli Tammikuussa ensi-iltaan tuleva Händelin Julius Caesar on täynnä vauhdikasta fantasiamaailmaa. Tapaan ohjaaja Ville Saukkosen ja pukusuunnittelija Kalle Kuuselan oopperan kokoushuoneessa, joka käy heti ahtaaksi. Saukkonen ei malta istua, vaan harppoo edestakaisin, huitoo käsillään ja tömisyttää lattiaa näyttäessään miten Caesarin sotajoukot marssivat. Välillä hän kaivaa kännykästään kuvia kohtaushahmotelmista ja jatkaa taas ravaamistaan. Kuusela malttaa sentään istua, vaikka onkin produktiosta yhtä höttösissään. Parivaljakko on tehnyt yhdessä kaksi oopperaa, Taikahuilun Ouluun ja Macbethin Jyväskylään. Yhteistyö on ollut rohkeasti uuttaluovaa ja kummatkin ovat inspiroituneet toistensa ideoista. Luotamme toisiimme ja uskallamme heitellä mitä hulluimpia ideoita. Pyrimme olemaan ennakkoluulottomia ja mietimme aina miten asiat voisi tehdä jollakin muulla kuin ensiksi mieleen tulevalla tavalla, kertoo Kalle Kuusela. 18
E N S I - I L T A Kleopatran vaaleanpunaisten lemmikkikrokotiilien valmistumista odotellessa Kalle Kuusela ja Ville Saukkonen löysivät poseerausseuraksi kaksi vihreää krokotiiliä. 19
CL SSIC V kanavasi musiikkiin! Rondo Classic -lehti tarjoaa ainutlaatuisen näköalan musiikin taikamaailmaan. Kerran kuussa täysipainoinen lukupaketti kotiinkannettuna takaa, että pysyt ajan tasalla ja saat rakkaasta harrastuksestasi enemmän iloa! Joka numerossa saat mielenkiintoisia haastatteluja estradeilta ja kulisseista reportaaseja musiikkimaailman tapahtumista ajankohtaisia ja viihdyttäviä kolumneja uusimmat levyarviot musiikkiohjelmien radio- ja tv-tiedot orkestereiden konserttikalenterin 6 Rondo FM on nyt Rondo Classic! Helsinki 92.9 20 MHz HUIPPUTARJOUS! LEHTEÄ 29,90 Pysy kanavalla pysyt mukana musiikissa! Upea tilaajalahja! Ja tilaajalahjana saat kaupan päälle hienon Sibelius-DVD:n Visual Journey to the music of Jean Sibelius, jossa on ainutlaatuisella tavalla yhdistetty Sibeliuksen tunnetuinta musiikkia upeisiin saaristomme luontokuviin. Kolme tapaa tilata: puhelimitse asiakaspalvelustamme (03) 2251 948 sähköpostilla: asiakaspalvelu@rondolehti.fi sivulta www.rondolehti.fi
E N S I - I L T A Kalle tulee oopperan ulkopuolelta ja minä niin sisältä kuin vain voi tulla. Se on loistava yhdistelmä. Kallella ei ole perinteen painolastia ja hän rikkoo piintyneitä kaavoja, hehkuttaa Ville Saukkonen. Kuuselalla on vaatetusalan yritys ja hän on tehnyt nuorisovaatteita ja videopuvustuksia. Saukkonen on iästään huolimatta suomalaisen barokkioopperaohjauksen konkareita, joka on ohjannut useita Händelin ja Purcellin oopperoita. Ohjauksen suunnitteluvaiheessa kävimme Lontoon Händel Housessa ja istuimme samassa huoneessa, jossa Händel Julius Caesarin sävelsi. Se oli liikuttava kokemus, johon olemme monesti palanneet. Nyt on meidän sukupolvemme vuoro tehdä tuo liki 300 vuotta vanha ooppera, toteavat Kuusela ja Saukkonen. Fantasiaa täysin rinnoin Julius Caesarin tekeminen on virittänyt Saukkosen ja Kuuselan luovuuden ja fantasian huimimmilleen. He ovat antautuneet täysin rinnoin barokille, joka sallii mielikuvituksen lennon. Barokissa on rankasti yleistäen kyse kahdesta tunteesta, rakkaudesta tai vihasta. Ne ovat niin pään sisäisiä tunteita, että siksi pääsemme irti realismista ja voimme antaa fantasialle vallan. Tämä tulee näkymään visualisoinnissa, jonka monenlaiset assosiaatiot ovat aina lähtöisin Händelin äärettömän rikkaasta musiikista, kertoo Ville Saukkonen. Barokkiooppera oli omana aikanaan spektaakkeli, josta ei näyttävyyttä ja rohkeutta puuttunut. Me pyrimme samaan ja uskon, että Händel olisi meistä ylpeä, väläyttää Kalle Kuusela. Saukkonen ja Kuusela tuovat Julius Caesarin pois peruukkipäiden aikakaudelta. Meidän Julius Caesarimme tapahtuu nykyajan Egyptissä. Leikittelemme ajatuksella millainen olisi tämän päivä Egypti, jos muinainen kulttuuri faaraoineen ja Anubiksen palvontoineen olisi vielä olemassa. Myös puvuissa tulee olemaan paljon fantasiaa ja nykyajan ja barokin sekoitusta. Esimerkiksi kolmannessa näytöksessä nähdään täydelliset barokinajan sotapuvut, mutta ne on tehty nykypäivän sotilaspuvun materiaalista, sanoo Kalle Kuusela. Koska oopperassa Saukkosen mukaan pitää olla myös kliseitä, on Julius Caesarissa mukana Egyptissä kun ollaan tietysti krokotiileja. Oivallinen esimerkki Saukkosen ja Kuuselan ennakkoluulottomasta fantasiasta on Kleopatran kylpemiskohtaus. Siinä meillä on PVC-muoviin pukeutuneita ranskalaisia midinettihahmoja, joilla on Anubiksen pää. Niillä on myös valtavat lehmänutareet, joista ne lypsävät maitoa altaaseen, jossa Kleopatra ui krokotiilien kanssa. Rakkautta ja politiikkaa Caesar oli mahtihallitsija ja maailmanvaltias, joka rakastuu intohimoisesti kauniiseen Kleopatraan. Roolihahmot ovat inhimillisiä, lihaa ja verta, siksi ne innostavat oman aikamme ihmistä. Julius Caesar on myös poliittinen ooppera, ja yksi produktiomme lähtökohdista onkin idän ja lännen välinen konflikti, joka edelleen on olemassa, pohtii Kalle Kuusela. Parivaljakko ylistää myös produktion visualisointia, joka toteutetaan ilman lavasteita, pelkän valaistuksen keinoin. Visualisoinnista vastaa Patrick Woodroffe, yksi aikamme tunnetuimmista valaistussuunnittelijoista, joka on tehnyt yhteistyötä muun muassa Michael Jacksonin ja Rolling Stonesin kanssa. Vaikka barokkiooppera saa ohjaajan ja pukusuunnittelijan mielikuvituksen valloilleen, ongelmiakin on. Suurin haaste barokissa on aarioiden kesto. Miten saada kymmenen minuuttia kestävän aarian aikana yleisö kokemaan, että se on seuraamassa elävää musiikkiteatteria eikä concertante-esitystä. Barokkioopperat ja Wagner ovatkin oopperaohjauksen kuninkuuslaji, koska katsojien mielenkiinto täytyy pitää vireillä koko ajan, tuumii Ville Saukkonen. Saukkonen ja Kuusela pitävät oopperan kynnystä Julius Caesarissa todella matalalla: teos sopii vaikka ensimmäiseksi oopperakokemukseksi. Ei pidä luulla, että barokkiooppera on jotakin museaalista ja pölyttynyttä. Julius Caesarin esityksessä ei tarvitse nuokkua puolihorteessa, sillä me tarjoamme yleisölle räväkän shown, vakuuttaa parivaljakko yhdestä suusta. Georg Friedrich Händel Julius Caesar MUSIIKINJOHTO Howard Arman OHJAUS Ville Saukkonen Valaistus Patrick Woodroffe PUVUT JA TARPEISTO Kalle Kuusela JULIUS CAESAR Franco Fagioli / Owen Willetts KLEOPATRA Claire Meghnagi / Sirkka Lampimäki CORNELIA Katarina Leoson / Katariina Heikkilä SEXTUS Melis Jaatinen / Niina Keitel PTOLEMAIOS Alon Harari / Teppo Lampela ACHILLES Jussi Merikanto / Riku Pelo Helsingin Barokkiorkesteri Ensi-ilta 20.1.2012 21