Keijulla oli kauniit pitkät hiukset, joita tuuli hiljaa heilutti. Ja hiuksissa olevat sata pientä tiukua helisivät hennosti. Karhu ja hirvi kääntelivät päätään puolelta toiselle ja ihastelivat keijua. Aurinko kimalteli keijun hiuksissa ja keiju hyräili hiljaa. Silloin karhu huomasi: Katso kuomaseni, mitä tuolla maassa on! The fairy had beautiful long hair which swayed gently in the wind. And in her hair were a hundred tinkling bells. The bear and the elk turned their heads from side to side and admired the fairy. The sun sparkled in the fairy s hair. She was humming quietly to herself. Then the bear commented: Look, my dear friend, what s over there on the ground! Maassa, aivan keijun edessä, oli valtavan suuret ja komeat sarvet. Vasta silloin keiju havahtui ja huomasi metsän reunassa tuijottavat eläimet. On the ground, right in front of the fairy, lay some enormous, handsome antlers. Only at this point did the fairy come round and notice the animals gazing at her from the edge of the forest.
Hei, te siellä! Tehän olisittekin kyllin suuria eläimiä näitä sarvia otsallanne kantamaan. Tulkaa toki sovittamaan niitä, keiju hihkaisi Hey, you there! As animals you would be plenty big enough to wear these on your forehead. Come and try them on, the fairy shouted. Karhu innostui sarvista. Se ryntäsi sarvien luokse, siveli niitä käpälillään, nosti sarvet ilmaan ja ihasteli niitä aurinkoa vasten. Tahtoisinpa totta totisesti koettaa näitä, karhu haikaili. No sehän sopii, ole hyvä vain, keiju totesi, heilautti taikasulkaansa ja NAPS-NAPS - sarvet kiinnittyivät karhun otsalle. The bear got excited about the antlers. He rushed over to where the antlers lay, stroked them with his paws, lifted them into the air and admired them against the sun. You bet I d like to try these on, the bear sighed. Well, that s perfectly okay, go right ahead, the fairy replied, waved her magic wand and PLUNK PLONK the antlers attached themselves to the bear s forehead. Karhu asteli ylväästi veden äärelle ja keikisteli peilikuvalleen. Se kallisteli päätään, hymähteli hiljaa The bear stalked to the water s edge and bowed towards his reflection. He inclined his head, snort-
tyytyväisenä, nosti kuonon ilmaan, hymyili ja oli totta totisesti tyytyväinen näkemäänsä. Kuin metsänkuninkaan kruunu, se mutisi hiljaa itsekseen. Näyttävät ylläsi varsin komealta, keiju ihasteli ja jatkoi, Nyt on hirven vuoro koettaa sarvia. ed quietly in satisfaction, raised his muzzle in the air, smiled and was more than content about what he saw. Like the king of the forest s crown, he muttered softly to himself. They look pretty handsome on you, said the fairy admiringly and continued, Now it s elk s turn Mutta karhu tahtoi vain ihailla lammenpinnasta to try the antlers. heijastuvaa peilikuvaansa eikä kuunnellut keijua. Olisi hirven vuoro koettaa sarvia, keiju hihkaisi uudelleen. Karhu oli niin ihastunut kuvajaiseensa ja suuriin sarviin, ettei tahtonut niistä luopua. Se halusi sarvet itselleen. Ja niinpä karhu valehteli ystävälleen: But the bear only wanted to admire his reflection in the surface of the pond and did not listen to the fairy. It s elk s turn to try the antlers, the fairy shouted again. The bear was so fascinated with his own image
Ai jai jai, kylläpä nämä painavat. Ovat aivan kamalat kantaa, se valitti. Keiju ja hirvi kuuntelivat ihmeissään karhun uikutusta. Hirvi, ystäväni, lienee parempi, että minä pidän sarvet. Nämä painavat niin, että niskaan koskee. Ei näistä hirvi hyvä sinulle ole. Sinulla, kun on jo muutenkin iso ja painava pää heikon kaulasi kannettavana. Tämän sanottuaan karhu katosi sarvet kolisten metsään. and big antlers that he did not want to relinquish them. He wanted the antlers for himself. And so the bear told his friend a lie: Oh my word, these do weigh a lot. They re absolutely terrible to wear, he complained. The fairy and the elk listened in amazement to the bear s whining. Elk, my friend, I think it s better if I hang on to the antlers. They re so heavy that they give you neck ache. Not really the thing for you at all, elk my good fellow. Especially when you ve already got such a large, heavy head to carry on that frail neck. And with this the bear disappeared, antlers clattering, into the woods.