SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 3 2. YLEISKUVAUS ALUEISTA 4 2.1 YLEISTÄ 4 2.2 LUONNONSUOJELUALUEET 4 2.3 VIRKISTYSKALASTUSKOHTEET 4 2.4 VESILIIKENNNE 4 2.5 LOMA-ASUTUS 5 3 KALASTUSALUEEN VESISTÖT 5 3.1 YLEISTÄ 5 3.2 VESISTÖJEN KUORMITUS 6 3.2.1 Virtain kaupungin jätevedenpuhdistamo 6 3.2.2 Kokko-ja Sarvannevan turvetuotantoalueet 7 3.2.3 Visuveden taajama 7 3.2.4 Muut kuormittajat 7 3.2.5 Säännöstely ja haitat 3.3 PÄÄREITIN VESISTÖT 8 3.3.1 Toisvesi 8 3.3.2 Vaski- ja Visuvesi 8 3.3.3 Tarjannevesi 8 4 VESIALUEIDEN OMISTUS 9 5 KALASTO JA KALANSAALIIT 9 5.1 YLEISTÄ 9 5.2 SAALIS TIETOJA LAJEITTAIN JA ALTAITTAIN 9 5.2.1 Toisvesi 10 5.2.2 Vaskivesi 10 5.2.3 Tarjannevesi 10 5.2.4 Seinäjärvi 10 5.3 YHTEENVETO 10 5.4 KIRJANPITOKALASTUKSEN JATKO 11 6 SUORITETUT ISTUTUKSET 11 7 KÄYTTÖSUUNNITELMA 13 7.1 PYYDYSYKSIKÖINTI 13 7.2 KALASTUS 14 7.2.1 Yleistä 14 7.2.2 Viehekalastuslupa 14 7.2.3 Verkkokalastus 15 7.2.4 Ammattikalastus 15 7.2.5 Saalistavoite 16 7.2.6 Kalastusrajoitukset 16 1
8 HOITOSUUNNITELMA 17 8.1 LAJIT JOITA SUUNNITELLAAN ISTUTETTAVAKSI 17 8.1.1 Kuha 17 8.1.2 Siika 18 8.1.3 Järvitaimen 19 8.1.4 Muut suositeltavat lajit 20 8.1.5 Huomioitavaa 20 8.1.6 Istutussuunnitelma 21 8.2 MUUT HOITOTOIMENPITEET 22 8.2.1 Rapuistutukset 22 8.2.2 Vesistö- ja kutupaikkakunnostukset 22 8.2.3 Hoitokalastus 25 9 SEURANTA 26 10 RAHOITUS 26 11 SUUNNITELMAN TÄYDENTÄMINEN JA RAHOITUS 27 12 TOTEUTUKSEN AJOITUS 28 13 TIIVISTELMÄ 28 VIITETIEDOSTO 29 LIITTEET KARTTA KANSILEHDESSÄ JAKOKUNTALISTAT VIRTAIN KALASTUSALUEEN KIRJANPITORAPORTTI 2
1. Johdanto Virtain kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman uusi päivitys on tehty mielenkiintoiselle ajanjaksolle. Vuodet 2010-2020 pitävät sisällään myös valmisteilla olevan kalastuslain uudistuksen. Mitä uudistus sitten sisältää, sitä emme tiedä. Tavoitteenamme on ollut tehdä tästä nykyiseen kalastuslakiin pohjautuva suunnitelma. Virtain kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma pääreittivesistä laaditaan nyt kolmannen kerran. Perustiedot ovat jo olemassa Eija Kirjavaisen laatimasta ensimmäisestä hoitosuunnitelmasta ja Päivi Pyyvaaran toisesta versiosta. Tämän kädessänne olevan käyttö- ja hoitosuunnitelman on laatinut hallitus, käyttäen siinä tarvittavia asiantuntijoita, sekä omaa pitkäaikaista tuntemusta alueen vesistöistä ja kalakannoista. Kiitämme Vesa Lehtimäkeä ja Jorma Kirjavaista tarkistamisesta ja kommenteista. Harjoitettaessa kalavesien hoitoa pyritään KaL 1 :n mukaiseen toimintaan: Kalastuksessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen ja erityisesti pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään järkiperäisesti ja huolehdittava sen hoidosta ja lisääntymisestä. Tässä käyttö- ja hoitosuunnitelmassa keskitytään kalastusalueen reittivesiin. Kalastusalueen pienvedet käsitellään vuosina 2012 2013 laadittavassa pienvesien ja raputalouden käyttö- ja hoitosuunnitelmassa. Uudistetulla suunnitelmalla pyritään antamaan ohjeita vesistöjen kalastuksellisen monimuotoisuuden hyötykäyttöön. Tiedot kalastuksesta on kerätty kirjakalastajien saalistiedoista, sekä kentältä saaduista saalistiedoista. Tavoitteenamme suunnitelmassa on antaa ohjeita ja virikkeitä osakas/kalastuskunnille niistä mahdollisuuksista, joilla kalastuskunnat yhdenmukaistamalla toimintaansa ja sääntöjänsä voisivat paremmin hyödyntää vesien tuottavuutta ja niihin liittyviä asioita. Toivomme, että tätä tietopakettia käytettäisiin apuna kalavesien hoitoon, istutuksiin ym. kalavesien käyttöön liittyvien ratkaisujen yhteydessä. HALLITUS 3
2. Yleiskuvaus alueista 2.1 Yleistä Virtain kalastusalue sijaitsee Pohjois-Pirkanmaalla. Siihen kuuluu vesistöjä Virtain ja Mänttä-Vilppulan kaupunkien sekä Ruoveden kunnan alueella. Alueen suurimmat asutuskeskukset ovat Virtain kaupunki sekä Visuveden, Killinkosken ja Pohjaslahden kylätaajamat. Hallinnollisesti Virtain kalastusalue sijoittuu Hämeen ELY-keskuksen kalatalousyksikön toimialueeseen. Kalatalousneuvontaa alueella antaa Pro Agria Pirkanmaa ry:n Pirkanmaan kalatalouskeskus. 2.2 Luonnonsuojelualueet Virtain kalastusalueelta Pihlajaveden reitti kuuluu kansainväliseen vesiensuojelusuunnitelmaan Project Aquaan sekä vuonna 1987 voimaan tulleeseen koskiensuojelulakiin. Hauhuunveden ja Uurasjärven alueita kuuluu osittain Naturaan. Valtakunnallisessa lintujärviohjelmassa on mukana Alhonjärvi Ruovedeltä sekä Kurjenjärvi Virroilta. Soidensuojelualueita ovat Isoneva, Silmäneva, Närhinneva sekä Haukkaneva Virroilla. Helvetinjärven kansallispuisto sijaitsee kalastusalueen rajalla. 2.3 Virkistyskalastuskohteet Virtain kalastusalueen virkistyskalastuskohteet on esitelty Kalapassi esitteessä, jonka ovat julkaisseet Pirkanmaan kalatalouskeskus. Tärkeimmät kohteet Virtain alueella järvistä ovat mm. Yläinen Toriseva sekä koskikohteista Kotalankosket ja Herraskoski. Kalatalo/Pro Agria myy Kalapassi-lupaa, jossa ovat mukana suurin osa pääreitin osakas/kalastuskunnista. 2.4 Vesiliikenne Säännöllistä laivaliikennettä on kesäisin Tampereen ja Virtain välillä ns. Runoilijan tiellä. Risteilyliikennettä Vaskiveden ja Toisveden suuntaan Virtain sinilippusatamasta. M/S Kimalteella reittiliikenne kesäaikana Jäähdyspohjasta (Suvi-Nuuttila) Virtain laivarantaan. Lomakautena veneily pääreiteillä on runsasta. 4
2.5 Loma-asutus Virtain kalastusalueella on loma-asuntoja n. 2500, näistä Virroilla sijaitsee n. 2000. Rantaviivakilometriä kohti loma-asuntoja oli Virroilla n. 2,0, Mänttä-Vilppulassa 1,4 ja Ruovedellä 1,5. Lomaasuntojen määrä lisääntyy vuosittain muutaman prosenttiyksikön ja mahdollinen kakkosasuntokäyttö lisääntyy tulevaisuudessa. Kuivan maan mökkien osuus tosin lisääntyy myös. 3. Kalastusalueen vesistöt 3.1 Yleistä Virtain kalastusalueen vesistöt kuuluvat suurimmaksi osaksi Kokemäenjoen vesistön Ähtärin ja Pihlajaveden reitteihin. Reitin vedet yhtyvät Syvinkisalmen kautta Keuruun reittiin Mustaselällä ja jatkavat sieltä Ruoveden Muroleskosken ja Näsijärven kautta Kokemäenjokeen laskien Porin edustalla mereen. Valuma-alueen pinta-ala on Syvinkinsalmessa 3200 km 2 ja keskivirtaama 29 m 3 /s. Valuma-alueen osuus on noin 12 % Kokemäenjoen vesistöalueesta. Seinäjärven alueen vedet laskevat Kyrönjokeen. Kalastusalueen vesistöjen yhteispinta-ala on noin 22.500 ha ja suurimmat järvet ovat Toisvesi, Vaskivesi-Visuvesi, Tarjannevesi, Uurasjärvi ja Seinäjärvi. Pihlajaveden reitin vesistöalue on pääosin luonnontilainen ja sille on tyypillistä vesien suuri humuspitoisuus. Ähtärin reitin vesialueella on kaksi voimalaitosta Killinkoskella Vuolteenjärven ja Metterinjärven välissä, sekä Soininkosken voimalaitos Metterinjärven ja Kahilanjärven välisssä, vesi on humuspitoista kuten Pihlajaveden reitillä. Alueen tärkeimpiä valuma- ja virtaama-arvoja on esitelty alla olevassa taulukossa 1. Taulukko 1. Virtain kalastusalueen tärkeimpiä valuma- ja virtaamaarvoja (Vesihallitus 1978). (MHq=keskiylivaluma, Mq=keskivaluma, MNq=keskialivaluma, MHQ=keskiylivirtaama, MQ=keskivirtaama, MNQ=keskialivirtaama). 5
3.2 Vesistöjen kuormitus Virtain kalastusalueella on useita vesistön kuormittajia, kuormitukset ovat aikaisemmasta tosin vähentyneet. Merkittävimpiä pistekuormittajia ovat Virtain kaupungin jätevedenpuhdistamo sekä useat turvetuotantoalueet. Jonkin verran kuormitusta aiheuttaa Pohjaslahden taajaman jätevedet, sekä Visuveden taajaman puhdistamo. Maa- ja metsätalouden aiheuttama hajakuormitus ja sen vaikutus vaihtelee kalastusalueen eri osissa ja on paikoin merkittävää. Yläsen Havangan yläpuolella on turpeenottoalueita, jotka kuormittavat vesistöä melkoisesti. Ranta ja huvila-asumisen kuormitukset ovat vähentyneet ja tulevat vähentymään jätevesimääräysten tiukentumisen myötä tulevalla kaudella. 3.2.1 Virtain kaupungin jätevedenpuhdistamo Virtain kaupungin kaikki viemäröidyt jätevedet on käsitelty huhtikuusta 1985 alkaen keskuspuhdistamolla, jonka jälkeen ne johdetaan Toltaansalmeen. Killinkosken jätevedet johdetaan siirtoviemärillä Virtain keskuspuhdistamolle. 3.2.2 Kokko- ja Sarvannevan turvetuotantoalueet Kokko- ja Sarvinevan turvetuotantoalueet sijaitsevat Virtain kaupungin alueella ja niiden yhteispinta-ala on n. 280 ha. Turvetuotantoalueen valumavedet laskevat Uskalinjoen ja saostusaltaiden kautta Vermasjärveen. Vermasjärven pohjoisten osien veden laatu on todettu korkeintaan välttäviksi. Huomioitava on, että Vermasjärven pohjoisosat ovat myös lintu-aluetta. 3.2.3 Visuveden taajama Visuveden nykyinen puhdistamo on otettu käyttöön vuonna 1992 ja sillä käsitellään n. 500 asuakkaan jätevedet. Visuvesi Oy:n jätevedet käsitellään myös siellä. Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistyksen raportin mukaan puhdistamo on toiminut erittäin hyvin. (Ruoveden kunta Tekn. ltk pöytäkirja 11/2008). 3.2.4 Muut kuormittajat Kuormitusta syntyy jonkin verran Pohjaslahdella sijaitsevalla kalanviljelylaitoksella joka kuormittaa lähinnä alapuolista Myllylahtea, mutta ei vaikuta Tarjanne veden kokonaiskuormitukseen. Käytöstä poistettu Sarvinevan kaatopaikasta Virroilla on annettu kesäkuussa 2009 loppuraportti. Mahdollisista päästöistä suoritetaan kuitenkin jatkossakin tarkkailua. Jonkin verran kuormitusta aiheuttavat veneily ja muu vapaa-ajan vietto järvellä. Veneilyn ja vapaa-ajan aktiviteettien aiheuttamat jätteet tulee keskittää järjestetyn jätehuollon piiriin. 6
3.2.5 Säännöstely ja haitat Vesien säännöstelystä sekä kuormituksista osakaskunnille maksetaan korvauksia. Kalastus/osakaskuntien tulee seurata omien alueidensa tilannetta ja hakea haitoista korvausta. 3.3 Pääreitin vesistöt 3.3.1 Toisvesi Toisvesi on pinta-alaltaan 28,61 km2 ja rantaviivaa sillä on 67 km. Toisvesi laskee Herraskosken kautta Vaskiveteen. Herraskosken keskivirtaama on n. 12 m3/s (Vesihallitus 1978). Vedenlaadultaan Toisvesi on lievästi rehevä, humuspitoinen ja hapahko. Happitalous on erinomaisessa kunnossa eikä syvänteissä esiinny hapettomuutta keväälläkään. Toisvesi sijoittuu kalavesiluokitukseltaan sekä yleis- ja virkistyskäyttöluokitukseltaan ryhmään hyvä. (Frisk, 1989) Toisvesi on Kokemäenjoen vesistön syvin järvi ja sen keskisyvyys on 18,5 m. Toisveden tilavuus on n. 529 milj. m3. Suurin syvyys 85 m. 3.3.2 Vaski- ja Visuvesi Vaskivesi on vedenlaadultaan hyvin samankaltainen kuin Toisvesi. Vaskivesi sijoittuu kalavesiluokitukseltaan sekä yleis- ja virkistyskäyttöluokitukseltaan ryhmään hyvä. (Frisk, 1989) Vaski- ja Visuveden yhteispinta-ala on 32,52 m2 ja virkistyskelpoista rantaviivaa niillä on n. 180 km. Vaskiveden suurin syvyys on 58 m ja keskisyvyys 8 m. Vaski-Visuvesi laskee Pusunvuolteen Kaivoskannan kautta Tarjanneveteen. 3.3.3 Tarjannevesi Tarjannevesi sijaitsee Virtain ja Mänttä-Vilppulan kaupunkien sekä Ruoveden kunnan alueella. Kokonaispinta-alaa sillä on 54,7 km2. Tarjannevesi laskee Syvinkisalmen kautta Mustaselkään, jossa keskivirtaama on 29m3/s. Tarjanneveden suurin syvyys on 68 m ja keskisyvyys 14 m. Tilavuudeltaan se on n. 724 milj. m3. Virkistyskelpoista rantaviivaa on n. 190 km. Tarjannevesi kuuluu vedenlaadun perusteella kalavesi-, yleis- ja virkistyskäyttöluokkaan hyvä (Frisk 1989). Järven vesi on humuspitoista, lievästi rehevää ja hapahkoa. Happitalous on erinomaisessa kunnossa. 7
4 Vesialueiden omistus Virtain kalastusalueella on 135 jakokuntaa, joista järjestäytyneitä osakas/kalastuskuntia on 29 kpl ja 12 osakaskuntaa on uudistanut sääntönsä yhteisaluelain mukaiseksi. Järjestäytymisestä vapautettuja kalastuskuntia on 26kpl. Jakokuntia, jotka eivät ole järjestäytyneet tai joiden sääntöjä ei ole tarkistettu tai jotka eivät ole hakeneet vapautusta, on yhteensä 9 kpl. Yksityisvesiä on n. 56 tilan hallinnassa ja Metsähallitus omistaa 512 ha. 5 Kalasto ja kalansaaliit 5.1 Yleistä Kalastusta ja saalistietoja seurataan kirjanpitokalastuksen ja velvoitetarkkailujen avulla. Käyttö- ja hoitosuunnitelman liiteosassa on Virtain kalastusalueen kirjanpitoraportti vuosien 2003 2007 osalta. Saalismääriä ja istutusten onnistumista seurataan koko ajan, koska kirjanpitokalastuksen raportointi on pitkäkestoista työtä. Kirjanpitokalastajia on Virtain kalastusalueella n. 15. Kirjanpitokalastajat kalastavat Tarjannevedellä, Toisvedellä, Vaskivedellä sekä Seinäjärvellä. Pääasialliset kalastusvälineet ovat olleet katiska, verkko, muikkuverkko, paunetti, avoperärysä sekä rysä. Nuottausta on harjoitettu Vaskivedellä sekä Tarjannevedellä. Koukkupyyntiä sekä aktiivivälineitä on käytetty satunnaisesti. Virtain kalastusalueen kirjanpitoraportti on Jussi Siivarin kokoama vuosilta 2003 2007. Kooste perustuu tähän raporttiin. Raportti on käyttö- ja hoitosuunnitelman liitteenä kokonaisuudessaan painoksen loppuosassa. Järvilohi istutusten tuloksellisuutta vuosien 2005 2006 aikana on tutkittu Jussi Siivarin opinnäytetyössä ja siitä on myös laadittu yhteenveto ja johtopäätökset. 5.2 Saalis tietoja lajeittain ja altaittain Kokonaissaaliitten muutoksia ja kalalajien osuutta verrataan seuraavissa kohdissa edelliseen raporttiin. Istutukset ja kalan käyttötavat vaikuttavat jonkin verran myös saaliiden arvostukseen. 5.2.1 Toisvesi Pääasialliset kalastusvälineet ovat olleet verkko, muikkuverkko, katiska ja rysä. Saalistilaston merkittävimmät kalalajit ovat olleet muikku 32 %, kuha 27 %, lahna 20 % ja hauki 6 %. Muikun osuus on edelliseen raporttiin verrattuna laskenut, kuhan noussut. Siian osuus saaliista on laskenut merkittävästi kauden aikana. 8
5.2.2 Vaskivesi Pääasialliset kalastusvälineet ovat olleet verkko ja muikkuverkko. Tärkeimmät saaliskalat ovat olleet hauki 14,3 %, lahna 24,3 %, sulkava 18,6 % sekä kuha 9,8 %. Kuhan saalismäärä on tasaisesti laskenut. Siian osuus saaliista on laskenut kuten Toisvedelläkin. 5.2.3 Tarjannevesi Pääasialliset kalastusvälineet ovat verkko ja muikkuverkko. Nuottaa on käytetty myös ahkerasti. Tärkeimmät saaliskalat ovat olleet muikku 28,2 %, hauki 19.9 %, kuha 14.1 % sekä sulkava 14.1 %. Siian osuus saaliista on ollut laskeva, mutta sitä on kuitenkin saatu saaliiksi jonkin verran. 5.2.4 Seinäjärvi Pääasialliset kalastusvälineet ovat olleet iskukoukut ja verkko. Katiskoja, nuottaa ja paunettia on myös käytetty. Tärkeimmät saaliskalat ovat olleet hauki, särki ja ahven. Särjen suuri määrä johtuu paunetti- ja nuottakalastuksella suoritetusta ns. hoitokalastuksesta. Hauen suuri osuus johtuu käytetyistä pyyntimenetelmistä (iskukoukku). 5.3 Yhteenveto Tuloksien perusteella voidaan päätellä vesien kalalajiston tilasta haukikannan olevan saalismäärien mukaan hyvä, vähintäänkin kohtalainen. Kuhakanta vesissä on hyvä, mutta vuosittaista vaihtelua saalismäärissä esiintyy. Kuhaa on istutettu vuosien mittaan paljon ja se näkyy, vuotuiset vaihtelut kudun onnistumisessa näkyvät myös. Muikku on kaikilla vesialtailla ollut suosittu pyynti- ja saaliskala. Nopeakiertoisena kalana vuosivaihtelut ovat olleet suuria. Särkikalojen osuus saaliista on myös vahva. Lahna saaliit ovat kaikilla vesialtailla kohtuullisia. Vähempiarvoisista kaloista sulkava ja Seinäjärven särkisaaliit näkyvät myös. Järvilohi- ja taimensaaliiden osalta voidaan todeta niiden olevan vaatimattomia ja lähinnä satunnaisia istutuksien osalta. Huolestuttavinta on siikasaaliiden vaatimattomuus, vaikka istutuksien määrä on ollut merkittävää. Asiaa tulee kuitenkin selvittää ja jatkaa istutuksia alueelle sopivilla siika lajeilla. Jussi Siivarin opinnäytetyössä järvilohi-istutusten tuloksellisuudesta Näsijärven reitillä voidaan luoda Virtain kalastusalueen osalta seuraavat johtopäätökset; reitin kaikkien kalastusalueiden istutukset tuottivat negatiivisen nettosaaliin. Toisveden osalta järvilohen istutus on tutkimuksen mukaan kannattamatonta, koska kalojen takaisinsaanti oli todella heikkoa. Tarjannevedellä Syvinkisalmen seutua voidaan pitää järvilohen istutuspaikkana, mutta silloinkin suurin osa istukkaista vaeltaa Näsijärven puolelle. 9
5.4 Kirjanpitokalastuksen jatko Kirjanpitokalastamisen jatkaminen sekä lisämiehityksen mukaan saaminen on jatkon kannalta erittäin tärkeä asia. Kalakantojen seuraaminen järviallaskohtaisesti helpottaa istutussuunnitelmien tekoa. Pienemmilläkin järvialtailla kirjanpitokalastusta voisi harrastaa 6. Suoritetut istutukset Virtain kalastusalueelle on pääsääntöisesti istutettu siikaa. Planktonsiika on ollut istutuksien valtalaji, mutta järvi-, vaellus- ja peledsiikaakin on istutettu. Taulukko Virtain kalastusalueelle vuosina 2004 2008 tehdyistä istutuksista perustuu Hämeen ELY-keskuksen rekisteriin, joka on tulostettu 23.06.2008. 2004 2005 2006 2007 2008 TOISVESI, 2861 ha Planktonsiika 1 k 18825 1555 9331 Järvisiika 1 k Vaellussiika 1 k 27000 Järvilohi 3 k 780 738 Järvilohi 5 v 185 Järvitaimen 3 v 746 Kuha 1 k 6476 7660 VASKIVESI-VISUVESI 3240 ha Planktonsiika 1 k 6387 12380 4677 19037 14181 Peledsiika 1 k 10000 Vaellussiika 1 k 21599 Harjus 1 k 2066 Kirjolohi 2 k 250 Kuha 1 k 2476 19633 6246 2700 TARJANNEVESI 5470 ha Planktonsiika 1 k 9999 12389 23342 9718 33292 Peledsiika 1 k 1609 Vaellussiika 2 k 30261 Järvilohi 2 k 280 Järvilohi 3 k 660 525 Järvitaimen 2 k 603 Harjus 1 k 15791 2511 Täplärapu aik. 2011 5000 10
7. Käyttösuunnitelma 7.1 Pyydysyksiköinti Tavoitteena on yhtenäisen pyydysyksiköinnin saaminen kaikkiin kalastusalueen kalastuskuntiin. Suositellaan, että kaikki alueen osakas/kalastuskunnat noudattavat seuraavaa ohjesääntöä. - nuotta 10 py - verkko 30 m 1 py - rysä alle 1,5 m 1 py - rysä yli 1,5 m 10 py - katiska 1 py Lisäksi pyritään yhdenmukaistamaan muiden pyydysten yksiköinti seuraavasti: - pitkäsiima 100 koukkua 1 py - syötti- tai iskukoukku 0,1 py - heittovapa, vetouistin, perhovapa 0,5 py - trooli 50 py - rapumerta 1 py Lisäksi suositellaan, että ravustus lupia myytäisiin max. 10 pyydys yksikköä/ruokakunta. Kalastuskunnan/osakaskunnan kokonaispyydysyksikkömääränä voidaan pitää 2 py/vesi ha. Yhtenäinen pyydysyksiköinti kaikissa osakas/kalastuskunnissa helpottaa kalastuskuntien välistä yhteistyötä, käyttö- ja hoitosuunnitelman seurantaa sekä selkeyttää valvontaa. 7.2 Kalastus 7.2.1 Yleistä Kalastusalueen ensisijaisena tehtävänä tulee olla kalastuksen lisääminen ja monipuolistaminen. Tavoitteeseen päästään helpottamalla luvanhankintaa, lisäämällä osakas/kalastuskuntien välistä yhteistyötä, mm. verkkolupa-alueiden yhdistämisellä sekä poistamalla turhat kalastusta rajoittavat määräykset. Verkkolupia myydään vähintään 5kpl/ruokakunta tai henkilö. Ulkopuolisten ts. eiosakkaiden luvansaantia helpotetaan, myymällä ennalta sovittu määrä lupia ei osakaskunnan jäsenille. Esimerkiksi kylässä asuville jne. Perusteluina voidaan pitää nykyisen kalastuslain 1 :n ohjeita kalakantojen mahdollisimman tehokkaasta hyödyntämisestä. Nykyisillä pyyntimäärillä ei suurilla reittivesillä pystytä vaarantamaan kalakantoja. 11
On muistettava että kalanistutukset ovat turhia, ellei niiden tuottoa oteta talteen. Edellä mainitut seikat vaikuttavat myös siten, että luvaton kalastus vähenee, kun kalastajille tiedotetaan luvanmyynnistä ja helpotetaan niiden ostamista sekä poistetaan rajoituksia. Osakas/kalastuskuntien tulisi kehittää yhteistyömuotojaan. Varsinkin alueilla, joissa toisten kalastuskuntien kiinnostus toimintaan on tekijöitten puutteen vuoksi vähäistä, tulisi pyrkiä yhdistämään toimintoja yhteenliittymien avulla. Toiminta helpottaisi vesialueiden hallintoa, kalastusta, istutustoimintaa. 7.2.2 Viehekalastuslupa Tulevan kalastuslain muutoksen vaikutuksista ei voida kertoa vielä mitään, mutta sitä tulee seurata ja tehdä tähän suunnitelmaan päivityksiä sen mukaisesti. Virtain kalastusalueella on viehekalastukseen tarkoitettu yhtenäislupa (Kalapassi). Luvassa on mukana suurin osa reittivesien ja suurten järvien osakas/kalastuskunnista. Yhtenäislupatoimintaa tulee edelleen jatkaa, koska se on hyvä vaihtoehto niille kalastajille, jotka haluavat uistella useammalla, kuin lääninluvan sallimalla yhdellä vavalla. Lääninluvan tultua on entistä tärkeämpää, ettei Kalapassi-lupaan laiteta rajoituksia esim. vapamäärää tai ne hinnoitellaan eri tavalla, koska Kalapassi mahdollistaa vetouistelun laajalla, yhtenäisellä alueella useammalla vavalla kuin lääninlupa. Virtain kalastusalue toimii yhteistoiminnassa Näsijärven ja Ruoveden-Kuoreveden kalastusalueitten kanssa siten, että jos ostat kahden alueen luvan, saat kalastaa kolmella alueella. Virtain kalastusalueella on käytössä myös isännän lupa, joka on hinnaltaan kaksi kertaa normaalilupa, mutta mahdollistaa vieraiden viemisen vesille, koko kauden ajan. 7.2.3 Verkkokalastus Verkkokalastusta (etenkin talvikalastusta) tulee lisätä tarjoamalla kalastajille järvikohtaisia lupia. Tämä on mahdollista osakas/kalastuskuntien yhteistoiminnalla ja yhtenevillä pyydysyksiköinneillä. Järvikohtaiset luvat lisäävät kalastajien kiinnostusta kaikkien kalastajien keskuudessa. 7.2.4 Ammattikalastus Kalastusalue suosittaa, että ammattikalastajille/ sivuammattikalastajilla (ELY-keskuksen rekisterin mukaan sellainen kalastaja, joka saa vuotuisesta verotettavasta tulostaan 30/15 % kalastuksesta) turvataan riittävän suuret kalastusalueet sekä pyydysyksikkömäärät. Lisäksi kalastusalueen tulee suositella, että 12
ammattikalastajien on mahdollisuus saada tarvitsemansa pyydysyksikkömäärät kohtuuhintaan. Riittävien kalastusoikeuksien saanti on ammattimaisen kalastuksen sekä kalastuslain antama ehdoton edellytys. Sisävesillä ammattimainen kalastus on vähentynyt vuosi vuodelta ja kalastusalueen tulee kannustaa mahdollisia uusia yrittäjiä helpottamalla luvansaantia. Mikäli kalastuskunnat myöntävät paunetti-, isorysä-, trooli- tai nuottalupia, tulee luvanmyynninehtona olla kalastuskirjanpito, joka kalastuskunnan tulee toimittaa kalastusalueen hallitukselle vuosittain kalakantojen kehityksen seuraamiseksi. 7.2.5 Saalistavoite Kohtien 7.2.1, 7.2.3 ja 7.2.4 tavoitteiden toteutuessa on todennäköistä, että kokonaissaalis kasvaa. Tarkkoja tavoitteita ei voida asettaa, mutta kalastuksen lisääminen todennäköisesti aktivoi uusia ihmisiä uuden harrastuksen tai ammatin pariin. Nuorissa on myös kalastuksessa tulevaisuus. Etenkin nk. vajaasti hyödynnettyjen kalalajien kalastusta ja käyttöä tulee lisätä erilaisten teemapäivien ja kurssien avulla. Perinteisten pyyntivälineitten käytön opastus on myös tärkeätä. 7.2.6 Kalastusrajoitukset Ensisijaisesti turhat kalastusrajoitukset tulee poistaa. Jos rajoituksia halutaan, tulee niiden olla järvialtailla yhdenmukaisia. Kuhan lisääntymisen turvaamiseksi voidaan kutualueet rauhoittaa kalastukselta sekä rajoittaa alle 55 mm verkkojen käyttöä talvikauden syvännepyynnissä. Ylösotettavan kuhan mittasuositusta voisi nostaa 40 42 cm, lisääntymismahdollisuuksien parantamiseksi, lakisääteinen alamitta on 37 cm. Siikakantojen tehokkaan hyödyntämisen takia tulee mahdollistaa myös 34 44 mm verkkojen käyttö, niillä alueilla jossa siika on selkeä saaliskala. Matalissa ruohikkolahdissa ei tule olla rajoituksia, jotta ahven- ja särkikalakantoja voidaan hyödyntää. Selkeille kalateille, jossa ihmisen muovaama tai luonnon muovaama este on tehnyt paikan, jossa ylikalastaminen on mahdollista voi osakas/kalastuskunta tehdä rajoituksia. Järvitaimenen ja järvilohen alamitaksi suositellaan 45 cm. 13
Jos kalastusta halutaan rajoittaa, on suosituksilla usein parempi vaikutus kuin ehdottomilla kielloilla. Tätä kannattaa kokeilla ainakin ensin, koska kieltojen purkaminen jälkikäteen voi olla yllättävän vaikeaa. 8. HOITOSUUNNITELMA 8.1 Lajit joita suunnitellaan istutettavaksi 8.1.1 Kuha Kuha soveltuu hyvin Virtain kalastusalueen reittivesiin ja suurimpiin järviin. Istutuksia suunniteltaessa on otettava huomioon uusimmat tutkimustulokset ja saalistiedot. On esitetty, että järviin, joissa kuha lisääntyy luonnollisesti, ei istutuksia suoritettaisi. Huomioitavaa kuitenkin on, että vuodet ovat erilaisia ja tuki istutuksilla saadaan tasaisempia vuosiluokkia, joilla tuetaan ja tasoitetaan saalismääriä sekä varmistetaan lisääntyminen tulevaisuudessakin. Kuore on kuhan tärkeä ravintokala. Kuhan yleisiä istutusedellytyksiä ovat seuraavat: - Istutusvesistön tai järven pinta-alan tulisi olla yli 50 ha. Istutus saattaa onnistua pinta-alaltaan pienempään järveen, mutta epäonnistumisen riski kasvaa pinta-alan pienentyessä. - Järvessä ei saa esiintyä happikatoja. Syvänteiden pohjalla voi esiintyä hapen vajausta, mutta ylemmissä vesikerroksissa happipitoisuuden tulee olla hyvä ympäri vuoden. - Järven veden tulee olla sameaa tai humuksen ruskeaksi värjäämää. Jos järven vesi on kirkasta, järven on oltava syvä. - Veden ph-arvon tulee olla yli 6. - Istutettavan kannan tulisi olla omaa tai lähivesistöjen kantaa Perusperiaatteena voidaan noudattaa seuraavaa; jos luontaisesti lisääntyvä kanta on tiheä, istutuksia ei tarvita. Jos luontaisesti lisääntyvä kanta on harva, silloin 1-kesäisillä poikasilla tehdään istutuksia. Hehtaaria kohti poikasia 10 20 kpl/ha, max. 25 kpl. Edellä mainitussa tulee kannan kehitystä seurata ja istutuksia pienennettävä, jos kanta voimistuu. Vuosiluokat on tällöin huomioitava. Poikasistutuksissa on huomioitava se, että kuljetusveden ja istutusveden lämpötilaero ei saa olla 2-3 astetta enempää. Istutettavien kesänvanhojen poikasien koko on myös tärkeää, koska on todennäköistä, etteivät alle 7,5 cm poikaset elä ylin talven. Kuhaistutuksien tuloksellisuutta voidaan seurata mm. kurenuottauksella. 14
8.1.2 Siika Virtain kalastusalueella siikaistutuksia tulee jatkaa etenkin reittivesiin. Siikaa ei kannata istuttaa sellaisiin vesiin, joissa on vahva muikkukanta, koska siika ja muikku kilpailevat samasta ravinnosta. Siikamuotoja on useita, vaikka kysymyksessä on yksi laji. Siikamuodot erotetaan toisistaan uloimman kiduskaaren siivilähampaiden määrän perusteella. Planktonsiian siivilähammasmäärä vaihtelee 46 ja 64 välillä ja järvisiian 36 ja 48 välillä. Siikamuotojen ravinnonkäytössä, kutupaikoissa ja ajoissa on eroja. Molemmat siikamuodot soveltuvat istutuksiin, mutta planktonsiika (Kolari ja Karjalainen 1999) on suositelluin vaihtoehto reittivesiin. Peledsiikaa voidaan istuttaa sellaisiin pienvesiin, jotka ovat lievästi rehevöityneitä ja matalia. Siikaa voidaan istuttaa järviin, joiden ph-luku on alle 6 eli happamiin järviin, mutta siika ei lisäänny järvissä. Tällöin siikaa voidaan istuttaa järveen muutaman vuoden välein. Siian yleisiä istutusedellytyksiä ovat; - Siika viihtyy parhaiten suurissa ja keskisuurissa järvissä, mutta sitä voi istuttaa myös lievästi ruskeavetisiin pienehköihin järviin. - Järvessä ei saa esiintyä happikatoja. Syvänteiden pohjalla voi esiintyä hapen vajausta, mutta ylemmissä vesikerroksissa happipitoisuuden tulee olla hyvä ympäri vuoden. - Istutuksia ei tule tehdä reheviin järviin eikä pieniin järviin, joiden rannoilla on laajat ruovikot. - Plankton siian osalta Koitajoen tai Rautalammin kantaa. Järvisiian osalta Säkylän tai Saarijärven Pyhäjärven kantaa. Perusperiaatteena voidaan noudattaa seuraavaa; jos kanta on tiheä ja luontaisesti lisääntyvä, ei istutuksia tarvita. Harvaa, mutta luontaisesti lisääntyvää kantaa voidaan tukea poikas istutuksin 10 15 kpl/ha 1-vuotista, max 20 kpl. Edellä mainituissa on siikakannan kehitystä seurattava ja istutustiheyttä pienennettävä. Sillä jos kanta voimistuu liikaa, voi tuloksena olla kääpiöitynyt, vuorovuosin kuteva siikakanta. Jos järvessä ei ole luontaisesti lisääntyvää siikakantaa istutukset ovat 10 20 kpl/ha, max 30 kpl/ha. Istutuksia tulee tehdä muutaman vuoden välein ja tarkkailtava tuottavatko ne tulosta. Virtain kalastusalueen reittivesiin on tehty viimevuosina mittavia siika istutuksia ja niiden tuloksellisuutta seuraamalla tullaan tekemään jatkosuunnitelmia istutusten osalta. 8.1.3 Järvitaimen Järvitaimen istutukset ovat olleet kohtuullisen tuloksellisia etenkin Tarjannevedellä. Istutukset lisäävät kiinnostavuutta etenkin vapaaajan kalastajien piirissä, koska se on suosittu pyyntikohde. 15
Istutukset lisäävät kalaveden arvoa ja houkuttelevat varsinkin vapakalastajia pyyntivesille. Taimen istutuksien tuloksellisuuden kannalta tärkeätä on, että taimenet ennättävät istutusten jälkeen kasvaa järvessä. Luontaisia lisääntymispaikkoja Virtain kalastusalueella on muutamia. Varsinaisia poikaskehtoja, joissa kalastus olisi kokonaan kielletty, ei ole. Mahdollisuuksia siihen, että luontainen villi taimen ehtisi kasvamaan ja kutemaan ainakin kerran tulisi saada lisättyä. Koski- ja purovesien kunnostus on kuitenkin antanut mahdollisuuden poikastuotantoon ja sitä kautta omaan, luontaiseen lisääntymiseen. Taimen istutuksia tehtäessä on aina pohdittava kuinka kalastus järjestetään ja sitä ovatko verkko rajoitukset tarpeellisia istutusten jälkeen. Käyttösuunnitelmassa on myös mittasuositusta nostettu lain vaatimasta 40 cm:stä 45 cm:iin. Tällöin myös saalis olisi käyttäjälleen hyödyllisempi. Taimenen yleisiä istutusedellytyksiä ovat; - Järvitaimen viihtyy parhaiten suurissa tai keskisuurissa järvissä. - Järvessä ei saa esiintyä happikatoja. Syvänteiden pohjalla voi esiintyä hapen vajausta, mutta ylemmissä vesikerroksissa happipitoisuuden tulee olla hyvä ympäri vuoden. - Järvessä tulee olla taimenelle sopivaa ravintoa, esimerkiksi kuoretta ja muikkua. - Istutetaan Rautalammin reitin tai Vaskojoen kantaa Perusperiaatteena istutuksissa voidaan noudattaa seuraavaa; 1-2 kpl/ha, max 4 kpl/ha (2-vuotiasta) vuosittain tai 3-4 vuotista 0,5-1 kpl/ha. Vanhemman kalan vaellusvietti ei ole enää niin voimakas kuin nuoren (Kolari, 1998). Istutusmäärän tulee olla verrannollinen järven muikku ja kuorekantaan, liian suuret määrät voivat vaikuttaa muikkukantaan. 8.1.4 Muut suositeltavat lajit Erityiskohteissa voidaan käyttää myös seuraavia lajeja; harjus, kirjolohi, purotaimen sekä mahdollisesti järvilohi. Puronieriän istutuksista pidättäydytään. Järvilohta ei suositella istutettavaksi muualle kuin pääreitille. Harjuksen istuttaminen soveltuu virtavesikohteisiin. Harjuksen osalta on huomioitava, että se viihtyy kovapohjaisilla kivisillä vesialueilla. Reheviin jokikohteisiin, joissa on tumma vesi, sitä ei kannata istuttaa. Harjuksen istutuksessa jokialueille suositellaan Rautalammin reitin kantaa ja järvialueille Saimaan kantaa. Kirjolohi istutuksista on saatu hyviä tuloksia, kuitenkin se soveltuu parhaiten erityiskohteisiin ns. istuta ja ongi-lammikoille. Piristävä 16
saalis se voi olla verkkokalastajallekin, mutta reittivesiin istutuksien osalta kannattaa käyttää harkintaa. Purotaimenen istuttaminen pieniin virtavesiin on hyvä vaihtoehto kalastuskiinnostavuuden lisäämiseksi ja on todettu sen muodostavan luontaisesti lisääntyviä kantoja kunnostettuihin purovesikohteisiin. Uusista istukaslajeista voidaan mainita karppi ja ankerias. Molemmat lajit soveltuvat paremmin rehevöityneisiin ja pieniin järviin, ei reittivesiin. Ankeriasta ei suositella istutettavaksi sellaiseen järveen, jossa on hyvä rapukanta. 8.1.5 Huomioitavaa Istutuksia suunniteltaessa on ennen kaikkea varmistauduttava siitä, että muodostettavaa kantaa hyödynnetään tehokkaasti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kyseisellä järvellä on aktiivisesti kalastavia. Lisäksi on muistettava, että on paljon lajeja, jotka lisääntyvät luontaisesti ja joita kannattaa istuttaa vain poikkeustapauksissa tarkan selvityksen ja harkinnan jälkeen. Yksi tällainen kalalaji on hauki. Kotiutus- ja siirtoistutuksissa on muistettava aina se, että niihin on oltava ELY-keskuksen lupa. 8.1.6 Istutussuunnitelma Kalastuskiinnostavuuden ja saaliin lisäämiseksi alueelle istutetaan siikaa, kuhaa ja järvitaimenta sekä erityiskohteisiin muita, niihin sopivia kalalajeja. Järvilohta voidaan istuttaa reittivesiin. Virtain alueella on luontaisesti lisääntyvä, mutta vaihteleva kuhakanta. Parhaimman tuloksen istutuksista saa, kun ne tehdään sellaisina vuosina, jolloin luonnon poikasten lukumäärä on alhainen. Tällöin istutukset tukevat kantaa ja vuosiluokkia. Pääreitin tärkeimpiä istutuslajeja ovat siika, järvitaimen ja kuha. Kalastusalue voi vuosittain päättää ja suositella, mitä lajeja milloinkin istutetaan, koska yhteisesti ja riittävän laajasti tehdyillä istutuksilla on merkitystä järvialueen kannan muodostukseen. Riittävä, luontaisesti lisääntyvä kanta parantaa vesien käyttöarvoa. Toisveteen suositellaan istutettavaksi nieriää, järvitaimenta ja siikaa. Istutustavoitteena voidaan pitää n. 0,7 kpl/ha eli yhteensä n. 1600 kpl vuosi. Siian istutustiheys on 10 30 kpl/ha. Toisveteen on istutettu myös Saimaan nieriää, mutta istutukset eivät ole tuottaneet merkittävää tulosta. Asiaa kannattaa kuitenkin vieläkin selvittää. Tarjanneveteen, sekä Vaski/Visuveteen suositellaan järvitaimenta sekä harvasiivilähampaista siikaa koska onnistuneita tuloksia siitä on saatu. 17
Kalastusalueen virtavesiin, Pihlajaveden reitin keskiosan koskiin ja Herraskoskeen, suositellaan järvitaimenta ja harjusta. Sopiviin purokohteisiin voidaan istuttaa purotaimenta. Kalastus/osakaskuntien yhteistyö on tärkeää istutuksien, erilaisten hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Kalastus/osakaskunnat päättävät vesistöjen hoidosta kuten tähänkin asti. 8.2 Muut hoitotoimenpiteet 8.2.1 Rapuistutukset Rapuistutuksia suunniteltaessa tukeudutaan kalastusalueen raputaloudelliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan sekä ELYkeskuksen laatimaan rapustrategiaan. Kalastusalueen raja Vesistöalueen raja Jokirapualue Valuma-aluerajat Suomen ympäristökeskus Vesistöt Maanmittauslaitos, lupa nro 004/PISA/2002 091/PISA/2001 Virtain kalastusalueen jokirapualueet on merkitty karttaan tummalla värillä. Vaalealle alueelle voidaan myöntää täplärapujen kotiutuslupia. Myös valkoisella alueella olevia jokirapukantoja pyritään suojelemaan ja vahvistamaan. Ohjesääntönä voidaan pitää, että täplärapua saa istuttaa ainoastaan reittivesiin ja tavoitteena on luoda reittivesille pyyntivahva täplärapukanta. Tarjannevedellä kanta on jo nyt pyyntivahva. Suunnitelmakauden aikana nähdään, kuinka nopeasti täplärapu leviää ylävesiin. Luvattomia siirtoistutuksia on mitä todennäköisimmin tehty, koska täplärapua on löytynyt pieniä populaatioita alueilta, joihin sitä ei ole istutettu ja joiden ainakin toistaiseksi pitäisi olla jokirapukannan aluetta. 18
Kalastusalue pyrkii pitämään kirjaa alueella olevista jokirapukannoista ja toimii niiden suojelemiseksi. On kuitenkin muistettava, että pyyntivahvoja kantoja tulee hyödyntää ja poistaa turhat ravustuskiellot ja rajoitukset. Ylitiheät kannat ovat herkkiä erilaisille raputaudeille sekä hidaskasvuisia. Kalastusalueen rapuistutuksia jatketaan alueen raputaloudellisen suunnitelman mukaan, mikäli rapuja halutaan istuttaa. Sopivana istutustiheytenä voidaan pitää n. 10-20kpl/rantametri 1 kesäisiä tai 1-2 emoa. Yhteen istutuskohteeseen tulisi laittaa 200 500 kpl sukukypsää ja 500 1000 kpl yksikesäistä istukasta lisääntymisen turvaamiseksi. Kalastus/osakaskuntien tulee valvoa, ettei sen alueella tehdä luvattomia täplärapuistutuksia tai siirretä niitä vesistä toisiin sekä tarvittaessa valvoa ja tiedottaa mertojen ja muiden pyyntivälineiden desinfioinnista rapuruton leviämisen ehkäisemiseksi. Rapuistutuksia tehtäessä on muistettava, että kaikki kotiutus ja siirtoistutukset ovat luvanvaraisia (luvan myöntää Hämeen ELYkeskus, kalatalousyksikkö). 8.2.2 Vesistö- ja kutupaikkakunnostukset Mahdollisten vesistökunnostusten tulee aina perustua tarkkaan laadittuihin selvityksiin ennen kuin ryhdytään varsinaisiin toimiin. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. kalkitukset, vesikasvien niitot, vedenpinnan nostot ja ruoppaukset. Kalastusalueen tulee olla mukana omalta osaltaan neuvoja ja ohjeita antavana osapuolena. Kalastus/osakaskuntien on itse hankittava kunnostushankkeisiin tarvittava rahoitus. Kalastusalue voi opastaa ja olla mukana raha-anomusten laadinnassa eri viranomaistahoille. Kalastusalue tekee kalastus/osakaskuntien kanssa tarpeellisiksi katsomistaan hankkeista aloitteita T&E-keskuksen kalatalousyksikköön. Kunnostustoimenpiteitä alueella on tehty useita. Pihlajaveden reitin keskiosan koskien kunnostukset jotka valmistuivat 1995, ovat toimineet hyvin. Koskialue on merkittävä virkistyskalastuspaikka, jossa on myös luonnonpoikastuotantoa. Herraskosken kunnostus ja 2010 valmistunut Hauhuun- Uurasenveden nosto ovat myös esimerkkejä kunnostuksista. Toisveden nosto ja siihen laskevan Enonkosken/Wolanderin kosken kunnostus ovat suunnitelmakauden hankkeita. Muita mahdollisia kunnostuskohteita voisivat olla alueen kaakkois osassa oleva purovesireitti (Parannesoja/Koivuoja) Pohjaslahdella sekä Vermasjärven Viinaselästä laskeva Makkaraoja. Alueet voisivat 19
olla luonnonpoikastuotantoon sopivia ja alueen osakaskuntien tulisi tutkia mahdollisuuksia. Kalastusalue ja alueen kalastus/osakaskuntien enemmistö kannattaa myös muidenkin koskien ja purovesien kunnostushankkeita, koska niillä on saatu aikaan alueelle paljon uusia kalastusmahdollisuuksia sekä alueita poikastuotantoon. Kalastusalueen tulee ottaa kantaa sellaisiin toimenpiteisiin ja hankkeisiin, joilla on kalataloudellinen merkitys. Kunnostushankkeissa on tärkeää muistaa oikea toimintajärjestys: 1. tavoitteiden määritys; mitä kunnostukselta halutaan 2. selvitys, ovatko vesialueen omistajat kiinnostuneita lähtemään talkootyöhön ja antamaan suostumuksensa kunnostukselle 3. selvitetään järveä kuormittavat tekijät 4. vähennetään hajakuormitusta (metsä-ojat, pellot, haja-asutus, vapaa-ajan asunnot) tekemällä altaita, kosteikkoja ja suojakaistoja. 5. parannetaan virtausta niittämällä tiheitä ja umpeenkasvaneita rantoja (harkiten) 6. selvitetään järven kalasto 7. tarvittaessa tehdään ravintoketjukunnostus (tehokalastus, petokalaistutukset) Hoitotoimenpiteitä suoritettaessa ja tuloksia odotettaessa on muistettava, että yleensä on kestänyt kymmeniä vuosia, että järven kunto on huonontunut. Näin ollen myöskään toipuminen ei voi tapahtua yhdessä tai kahdessa vuodessa. On myös huomioitava, että luonto muuttuu koko ajan. Maankuoren kohoaminen aiheuttaa rantojen mataloitumista, eikä välttämättä johdu järven rehevöitymisestä. Virroilla maa nousee n. 50 cm/100 vuodessa ja matalissa rannoissa 20 vuotta siirtää vettä saunanedustalta aika kauaksi. Järvikutuisten kalojen kutupaikkakunnostukset ovat myös tärkeitä. Onhan huomioitava, että luontaisen lisääntymisen onnistuessa, istutettavien poikasien määrää voidaan vähentää ja kohdentaa varat tukemaan sellaisen lajin lisääntymistä, mihin ei omin toimin voi vaikuttaa. Reittivesien vuotuisten vedenkorkeuksien muutokset vaikuttavat myös järvikutuisten kalojen lisääntymiseen ja vesialueiden virkistyskäyttöön. Tätä on seurattava vuosittain ja puututtava asiaan, jos tilanne näyttää pysyvältä. Vesistökunnostuksia ovat myös lintuvesikunnostukset. Metsästäjäpiirit voivat olla myös kiinnostuneita osallistumaan tämän kaltaisiin talkoisiin. 20
8.2.3 Hoitokalastus Hoitokalastus mielletään useimmiten pienten järvien peruskunnostuksen osaksi. Onko siitä hyötyä reittivesille? Vesistöjä on kunnostettu ja päästöjen sekä valumien vähentyminen on parantanut veden laatua reittivesien osalta. Reittivesilläkin voi olla alueita, joissa hoitokalastusta kannattaa suorittaa. Pohjasta ravintoa hakevat särkikalat voivat kuitenkin hyvin nopeasti kasvaa sokkeloisissa vesissä suuriksi alueellisiksi populaatioiksi. Alueelle voi tulla hyvinkin reheviä alueita, koska kesäaikana ravinnepitoisuudet nousevat ja ravinteet ruokkivat myös leväkantoja. Paikallisestikin voidaan suorittaa särkikalojen poistoa, kevät aikaan hoitorysäpyynnillä ja syysaikaan nuottauksella. Kotitarve hoitokalastusta voidaan harjoittaa myös perinteisesti katiskalla, kunhan vain runsasta pikkukalamäärää ei kaadeta takaisin järveen. Tutkimustuloksiin perustuen hoitokalastusta tulee jatkaa usean vuoden ajan, ennen kuin tulokset alkavat näkyä särkikalojen osalta (Ruuhijärvi/Olin, Vesitalous 6/2002). 9 Seuranta Seurannan tavoitteena on saada tietoja tehtyjen hoitotoimenpiteiden onnistumisesta sekä kalakannoissa tapahtuvista muutoksista. Lisäksi saadut tulokset helpottavat kalastusalueen päätösten tekoa ja jatkotoimenpiteiden suunnittelua. Kirjanpitokalastuksen jatkaminen reittivesillä ja kalastaja määrän lisääminen myös pienemmillä vesialtailla on tärkeää. Seuraava kirjanpito yhteenveto laaditaan vuonna 2016. Kalamerkinnöistä on saatu aikaisemmilta vuosilta runsaasti tietoa, joten merkintöjä ei ole toistaiseksi tarpeen jatkaa. Kalakantoja selvitetään tarvittaessa erilaisilla nuottauksilla ja koekalastuksilla. Niistä tulee neuvotella kalatalousviranomaisten kanssa tapauskohtaisesti. Koeravustuksia jatketaan täplärapu istutusten tuloksellisuuden ja luontaisen leviämisen seuraamiseksi. Kotimaisen jokirapukannan tilannetta kartoitetaan koko ajan. Hyödynnetään kalastusalueen vesistöistä laadittuja velvoitetarkkailuja käytön ja hoidon suunnittelussa ja päivittämisessä. 21
10 Rahoitus Kalastusalueen rahoitus muodostuu seuraavista tulonlähteistä: 1. Toiminta-avustus 2. Harkinnanvaraiset määrärahat kalastuksenhoitomaksuvaroista 3. Kalapassi-luvanmyyntituotot 4. Kalastus/osakaskuntien avustus 5. Kuntien ja kaupunkien ympäristöviranomaisten avustukset Kalastusalueen rahoitusta suunniteltaessa on huomioitava, että kuntien ja kaupunkien on jo seuraavan vuoden talousarviota laadittaessa tiedettävä mahdolliset avustustarpeet. Yleensä kunnilla ei ole varattuna ylimääräistä rahaa esim. kunnostushankkeisiin, ellei sitä ole jo vuotta aikaisemmin haettu. Kalastusalue voi hakea avustusta erilaisiin hankkeisiin ELYkeskuksen myöntämistä harkinnanvaraisista määrärahoista. Kalastusalueen tulee myös selvittää, kun seuraava EU:n määrärahakausi alkaa, onko kalastusalueen mahdollista saada sitä kautta rahoitusta omille hankkeilleen. Rahoituksen hankkiminen ulkopuolisilta tahoilta vaatii aktiivisuutta ja suhteiden luomista sekä pitkäjänteistä yhteistyötä niin kaupunkien, kuntien kuin kalatalousviranomaisten kanssa. Kalastus/osakaskunnat vastaavat pääsääntöisesti omien hoitotoimenpiteidensä kustannuksista. Kalastusalueen kokous päättää vuosittain alueen talousarviota hyväksyessään, mihin hoitotoimenpiteisiin kalastusalue ottaa osaa. Kalastusalueen johtokunta esittelee ne kokoukselle, joten hakemukset ja ehdotukset tulee osoittaa hyvissä ajoin ennen kokousta. 11 Suunnitelman täydentäminen ja tarkistaminen Tämä suunnitelma tulee tarkistaa vuosien 2014 2015 aikana. Suunnitelmaa voidaan täydentää kalastusalueen varallisuuden mukaan sekä saatujen avustusten määrästä riippuen. - kirjanpitokalastus - kalastuslainuudistuksen vaikutukset koko toimintaan - siian neulaspoikasistutus Kalastusalueen hallituksen tulee seurata Pirkanmaalla käynnissä olevia tutkimuksia sekä alueella olevia velvoitetarkkailuja ja hyödyntää niistä saatavia tuloksia sekä tehdä niihin perustuen muutoksia istutussuunnitelmiin ja lajeihin. Käyttö- ja hoitosuunnitelmaa tulee päivittää soveltuvilta osiltaan vuosittain lähitulevaisuuden suunnitelmien osalta 3-5 vuotta ja 22
pitkän tähtäimen osalta n. 10 vuotta eteenpäin. Vastauksena kysymykseen missä olemme ja minne haluamme mennä. 12 Toteutuksen ajoitus Käyttö- ja hoitosuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet toteutetaan kalastusalueen taloudellisten resurssien mahdollisuuksien antamassa järjestyksessä ja laajuudessa. Kalastus/osakaskunnat voivat tehdä toimenpiteitä ja istutuksia omien voimavarojensa mukaan. 14 Tiivistelmä Virtain kalastusalue sijaitsee Pohjois-Pirkanmaalla. Vesistöjen pintaala on n. 22500 ha ja ne kuuluvat suurimmaksi osaksi Ähtärin ja Pihlajaveden reittiin. Seinäjärven vedet laskevat Seinäjoen kautta Kyrönjoen vesistöön. Virtain kalastusalueen rajanaapureina ovat Keuruun, Ruoveden - Kuoreveden, Ähtärin-reitin, Alavuden-Töysän-Kuortaneen, Kyrönjoen Parkanon ja Näsijärven kalastusalueet. Vesistöt ovat pääasiassa luonnontilaisia ja niille on tyypillistä suuri humuspitoisuus. Suurimmat järvet ovat Tarjannevesi, Toisvesi ja Vaskivesi-Visuvesi. Vesienomistus on keskittynyt 97 % jakokunnille, joita on yhteensä 135. Yksityisvesiä on n. 180 ha ja Metsähallituksen vesiä 512 ha. Tärkeimmät saaliskalat Toisvedellä ovat hauki, ahven, kuha ja lahna kuten myös Vaskivesi-Visuvedellä. Tarjannevedellä tärkeä saaliskala on kuha. Hauki, ahven ja muikku ovat myös tärkeitä. Ns. vähempiarvoista kalaa särkeä, sulkavaa ja muita särkikaloja vesissä on suhteellisen paljon. Tehdyt istutukset antanevat odottaa tulevaisuudessa myös kunnollisia siika saaliita. Järvitaimen tulee jatkossakin kiinnostamaan niin aktiivi- kuin passiivivälinein kalastavia. Kalastus Virtain kalastusalueella on monipuolista. Seisovilla pyydyksillä tapahtuvaa kotitarvekalastusta harjoitetaan varsinkin kesäaikaan paljon. Talviverkkokalastus on alueella jonkin verran vähentynyt. Vapavälinein tapahtuvaa kalastusta harjoitetaan niin uistelun kuin heitto- ja pilkkionginnan muodoissa. Koskikalastusalueet tuovat kalavieraita alueelle ympäri Suomen sekä myös ulkomailta. 23
Kalastusalueen toiminnassa pyritään huolehtimaan myös vesialueen omistajan eduista ja kalastusmahdollisuuksista, sekä kalastuslain 1 velvoitteista. Tulevaisuus näyttää, miten uusi kalastuslaki vaikuttaa näihin. Virtain kalastusalueen vesissä on kalastusmahdollisuus kaikille ja kalastuspainetta voi kantoja vaarantamatta vielä lisätä. Huomioitavaa on kuitenkin se, että kalakantoja verotetaan tasapuolisesti ja hoitotoimenpiteissä huomioidaan myös se, että kannat eivät vinoudu. Virtain kalastusalueella toimii useita luonnonravintolammikko kasvattajia, niin kalan kuin rapujen osalta sekä Pohjaslahdella Vilkkilän Lohi Oy. Käyttö- ja hoitosuunnitelmaa pyritään toteuttamaan kaikin tavoin ja se on tarkoitettu helpottamaan päätöksen tekoa. Virtain kalastusalue toivoo ja kannustaa kalastus/osakaskuntia yhteistyöhön keskenään myös pienempien järvialtaiden hoitotyön ja kalastuksenjärjestämisessä ja toivoo, että myös nuoria kalastajia saataisiin toimintaan mukaan. Virtain kalastusalueen hallitus kiittää kaikkia niitä tahoja, jotka ovat auttaneet suunnitelman laadinnassa. Liitteet - kalastusalueen kartta kannessa - jakokuntalistat - Jussi Siivarin kirjanpitoraportti Virtain kalastusalueesta 24
KIRJALLISUUSVIITTEET JA TIEDOT Frisk, T. 1989. Tampereen vesi ja ympäristöpiirin toimialueen vesistöjen yleis- ja virkistyskäyttöluokitukset. Tampereen vesi- ja ympäristöpiiri Siivari Jussi 2008. Järvilohi-istutusten tuloksellisuus Näsijärven reitillä Carlin merkintöjen perusteella 2005 ja 2006. Turun ammattikorkeakoulu, Kala-ja ympäristötalous. Siivari Jussi 2008. Virtain kalastusalueen kirjanpitokalastusraportti vuosilta 2003 2007. Pirkanmaan kalatalouskeskus. Kirjavainen Eija 1994 Pirkanmaan kalatalouskeskus. Pyyvaara Päivi 1999 Pirkanmaan kalatalouskeskus. Ruuhijärvi J - Olin M 2002 6/2002 Virtain kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Virtain kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Onnistuuko ja vaikuttaako hoitokalastus? Vesitalous Ruoveden kunta Teknisen lautakunnan pöytäkirja 20.11.2008 Virtain kaupunki Teknisen lautakunnan pöytäkirja 16.6.2009 Hämeen kalatalouskeskuksen istutusrekisteri, tulostettu 23.6.2008 Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys ry, www.kvvy.fi Ympäristönsuunnittelija Sanna Markkanen Virtain kaupunki Jokirapukantojen elvyttäminen Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen maakunnissa Ari Mannonen - Jorma Kirjavainen 25