TUOMO K. SILASTE Kersantti Rama ja Isä Iraklin aarre
Kersantti Rama ja Isä Iraklin aarre Tuomo K. Silaste Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-218-7
Sisällys OSA I...7 Isä Iraklin aarre...9 OSA II...15 Suomi...17 OSA III...31 Heinävesi...33 OSA IV...39 Uusi Valamo...41 OSA V...55 Laatokan Valamo...57 OSA VI...73 Smolenskin skiitta...75 OSA VII...93 Kilpajuoksu Uuteen Valamoon...95 OSA VIII...111 Iraklin aarteen mysteerio...113 OSA IX...125 Uutisia Guildfordista...127 OSA X...141 Missä on Isä Iraklin aarre?...143 OSA XI...153 Kaikki loppuu aikanaan...155 OSA XII...179 Sankarit palaavat...181 OSA XIII...191 Tunnustuksia...193 Epilogi...201 5
6
OSA I 7
8
ISÄ IRAKLIN AARRE 1 Toimitusjohtajan sihteeri, Lotta Mutapa-Obata tuli hermostuneena pomon työhuoneeseen. Harri katsoi yllättyneenä nuorta naista. Mitä hänelle on oikein tapahtunut? Ei Lotta yleensä ole tuon näköinen. Kyyneleet valuivat pitkin naamaa ja ääni on niin pieni kuin kuolemaa odottavalla sairaalan teho-osastolla olevalla potilaalla. Mikä sinua vaivaa? Minä ole niin onnellinen, Lotta sai sanotuksi, kun meistä tulee vihdoinkin laillinen pari! Saanko kysyä, onko Tuma samaa mieltä kanssasi? Harri, älä viitsi kiusata minua tahallasi, sillä me olemme puhuneet sinulle, että me mennään naimisiin niin, pian kuin se on mahdollista. Olen varannut meille vihkimisajan kahden viikon päässä olevaksi lauantaiksi. Niinkö? Harri oli ymmällä. Ei Tuma ole kertonut minulle mitään naimisiin menostaan. Sitä paitsi sinä et tiedä sitä, että Tuma ja Angelika ovat tapailleet Tuman vapaapäivinä Lontoossa. Ovat mukamas olleet yökylässä lääkäri Ingrid Karlsonin luona. On tuo Ingrid erikoinen ihminen siinä mielessä, että hän pitää kaikki kuulemansa asiat salassa, eikä laula niitä ulos. Varsinainen rauhantuomari. Harri naurahti. Anteeksi, ajatukseni eivät tahdo kestää kasassa, kun yöunet ovat jääneet vähäisiksi viime aikoina, siksi en kuunnellut sinua. Mitä sinä kerroit minulle? 9
Suksi helvettiin senkin idiootti, minä Lotta tulistui ja poistui Harrin huoneesta ja paiskasi perässään oven mielenosoituksellisesti kiinni. Lotta! Harri huusi sihteerinsä perään, mutta tämä ei kuullut huutoa. Harri odotti luokseen uunituoretta markkinointipäällikköään. Oveen koputettiin. Philippa läähätti ja valitteli myöhästymistään kovaan ääneen. Tunnetko sinä tämän? Harri osoitti toisella kädellään kultaista rannekelloaan. Otaksuisin sen olevan rannekello. Olen ollut huippupalkattu asianajaja jo vuosia, mutta ei minulla ole ollut varaa kultakelloon. Sinulla näyttää olevan asiat paremmin kuin minulla. Minä en olekaan mikään muotimaailman mannekiini tai joku playboy, jota paparazzit jahtaavat kaiken aikaa kameroineen. Harri, herää! Lotta ravisteli pomoaan kädestä. Taisin nukahtaa, nukuinko minä pitkään? En osaa sanoa, mutta pian tulevat tänne Philippa ja Tuma. Tässä sinulle kansio, jossa ovat kaikki Heinäveden luostaria koskevat paperit, jotka olit pyytänyt Philippaa hankkimaan. Oveen koputettiin. Sisään tulivat Philippa ja Tuma. Tuma haukotteli makeasti. Hoh hoijaa haukotus on sitten tarttuva tauti, Philippa tokaisi ja veti pitkät haukotukset. Niin näyttää olevan! Harri vastasi haukotellen äänekkäästi pitkään. Mikäs haukotuskerho täällä on? Lotta hymyili ja laittoi kahvitarjottimen matalalle sohvapöydälle. Harri katseli Philippaa ja Tumaa. Kummankohan kanssa lähtisin Heinäveden luostariin? Lotta on 10
varannut minulle kirjoittamissopen luostarin uudesta siivestä. Harri mietti, otan kaverikseni Philippan, sillä hän on arvaamaton ja uusi kasvo. Ei Tumakaan mikään tyhmä ole, olen oppinut tuntemaan hänet jo vuosien takaa. Ja onhan hän ylioppilas aivan kuten minäkin. Harri naurahti äänekkäästi ja kaatoi keittimestä lisää kahvia mukiinsa. Harri mietti: Kuinka minä osaisin kertoa Tumalle sen, että hän ei pääse mukaani Suomeen. Harri, minä en pääse lähtemään kanssasi Suomeen, sillä me olemme Lotan kanssa aikoneet pitää vuosilomamme juuri tuohon samaan aikaan. Mistä sinä olet kuullut tuosta meidän matkasta? Harri ihmetteli. Rakkaalta Lotaltani, hän on talon elävä tietotoimisto, kuten hyvin tiedät. Tuma alkoi nauraa. No, jos sinä ja Lotta olette noin päättäneet, niin voitte luvallani pitää tuon mainitsemasi vuosiloman tuolloin. Harri ja Philippa yhtyivät Tuman iloiseen nauruun. Kiitos pomo! 2 Tuman poistuttua Philippa kysyi Harrilta: Kun me olemme lähdössä sinne Suomeen ja Heinävedelle, niin saanko kysyä itseni sivistämiseksi, millainen maa se Suomi oikein on? Minä en tiedä kotimaastasi juuri muuta kuin sen, että se on EU-maa ja siellä on lunta, mutta ei jääkarhuja. Vielä vähemmän minä tiedän Heinäveden luostarista vain sen, että se on 11
munkkiluostari, joka Suomen ja Venäjän sotia ennen siirrettiin Valamosta Laatokan saarelta Heinävedelle, jonne rakennettiin uusi luostarin kirkko ja jonne veljestön toiminta siirtyi. Sinähän tiedät paljon, melkein enemmän kuin minä. Harri naurahti. Muuten, milloin olet ajatellut, että me lähdemme sinne? Harri ei vastannut. Philippa ei jatkanut, sillä hän oli oppinut sen, että silloin kun pomo miettii, häntä ei sovi häiritä. Nyt oli juuri sellainen hetki. Sinähän olet ortodoksi? Kyllä, Philippa vastasi hämmästyneenä. Miksi sinä sitä kysyit? Ajattelin vaan sitä, että sinua varmaan kiinnostaisi se, miten ikoneja maalataan. Luostarissa on nimittäin ikonimaalauskoulu. Sehän mielenkiintoista. Mutta sinä et ole vielä kertonut, milloin me matkustetaan Suomeen. Muuten Harri, sinä et ole varmaan kuullut sitä, että Ingrid, tuo sinun anteeksi vaan, vanhapiika-tätisi, on löytänyt miehen. Täti-Ingridkö? Voiko se olla totta. Mistä sinä olet kuullut sen? Firman tietotoimistosta. Lotalta! Ingrid oli uskoutunut Lotalle ja kertonut hänelle että, kun hän oli ollut Lontoossa iltakävelyllä asuntonsa lähellä olevassa puistossa, niin häneltä oli pudonnut toinen hansikas maahan. Hän ei ollut ennättänyt nostaa sitä, kun paikalle oli sattunut tyylikäs, ehkä noin nelikymppinen, hyvin pukeutunut herrasmies. Tämä nosti Ingridin hansikkaan, hymyili valloittavasti ja ojensi hansikkaan. Ingrid kertoi, että jotakin hänen sisällään 12
räjähti. Ennen eroamista mies, joka kertoi nimekseen Max White, oli pyytänyt häntä teatteriin ja suudellut hyvästiksi kädelle. Ingrid kertoi Lotalle luvanneensa lähteä miehen kanssa teatteriin. Enempää Lotta ei tiennyt, mitä oli tapahtunut. Ingrid oli vaikuttanut rakastuneelta, tirskui ja kikatti kuin nuori tyttö. Vai täti rakastunut. Tämä oli uutta minulle. Hän kun on jo iäkäs, jäi jokin aika sitten eläkkeelle. Silloinhan hänellä on aikaa rakkaudelle, eikö tuollainen Jumalan antama onni voida suoda hänelle. Toivottavasti hänen ja Maxin liitosta tulee pitkäikäinen. Mitä sinä tarkoitat tuolla? Tulipahan vain mieleeni. Kysyn vielä, milloin me lähdetään Suomeen? Harri ei vastannut vieläkään. Harri? Mitä? Unohdin kertoa, että teatterilippu oli tullut suuren kukkalähetyksen mukana. Kukkalähetyksessä oli ollut kirje. Ingrid oli näyttänyt sen innoissaan Lotalle ja pyytänyt häntä lukemaan sen. Mitä siinä kirjeessä oli? Lotan kertoman mukaan miehen kirjeessä oli lukenut seuraavasti: Nimeni on Max White. Olen neljäkymmentäyksivuotias leski. Minulla on taidekaupat sekä Lontoossa että Pietarissa. Ja yllätys, yllätys, hän kertoi tuntevansa tohtori Idin. Kyllä maailma on pieni ja ihmeellinen. Että tuo tuntematon herrasmies tuntee tohtori Idi Mutapa- Obatan. En minäkään olisi uskonut, mutta Lotta kertoi tuon minulle. Eikä Lotta valehtele, sen minä tiedän. 13
14
OSA II 15
16
SUOMI 1 Finnairin kone oli noussut Heathrown kentältä. Philippa istui liikemiesluokassa, ikkunan vieressä ja Harri istui omalla vakiopaikallaan käytävän vieressä. Harri, oletko kuullut Iraklin aarteesta? Mitä sinä tiedät tuosta Iraklin aarteesta? Harri oli hämmästynyt. En muuta kuin sen, mitä Max oli kertonut Ingridille siellä puistossa ja sen, mitä tämä Lotalle ja hän minulle. No johan oli pitkä viesti. Mutta mitä se Max oli kertonut Ingridille? Max White oli ohimennen maininnut kulta-aarteesta, jonka nimi oli Iraklin aarre ja vielä sen, että se on tänä päivänä kätkettynä joko Venäjälle, Laatokan Valamon luostariin tai Heinäveden Uuteen Valamoon. Mistä pirusta se, anteeksi hän tiesi noin paljon tuosta todella suuresta kulta-aarteesta? Miksi sinä olet noin levoton? Harri kertoi: Isäni Waldemar kertoi minulle ja Jussille seuraavaa tuosta aarteesta. Laivurimunkki Iraklin, jo vanha mies, makasi sairasvuoteellaan Valamon luostariveljestön ns. evakkomajassa, Nikolskin saarella Luostarin lahdella. Saari oli tunnettu siellä olevasta, jo raunioituneesta Smolenskin skiitasta. Waltsu jatkoi. Anteeksi, mutta kuka on Waltsu? Et ole kuullutkaan, että minun isäni lempinimi on Waltsu. 17
Nyt ymmärrän. Voit jatkaa. Waltsu ja hänen veljensä Niko olivat kesällä 1939 Valamo-säätiön tekemällä retkellä Valamon luostarissa Laatokalla. Silloin Laatokan Valamo kuului vielä Suomelle. Minun setäni joka on ortodoksi, kuten sinäkin, oli saanut jostakin tietää, että Luostarinlahden Nikolskin saarella Smolenskin kirkkoon oli kätketty sodan pelossa kaksi suurta, kultaharkkoja sisältävää juuttisäkkiä. Valamoon suomalainen seurue tuli Sortavalan ja Valamon välillä liikennöivällä pienellä höyrypurrella. Laivan nimi oli Smolenski saarella sijaitsevan kirkon mukaan. Koko seitsenhenkinen seurue oli pettynyt siihen, että laivan kapteenina ei ollutkaan enää tuo vanha laivurimunkki Iraklin, vaan pappismunkki Konstantin, lempinimeltään Kostja. Tämä kertoi suomalaisille, että laivurimunkki Iraklin oli kuollut muutamia kuukausia sitten. Saanko keskeyttää? Milloin sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi? Philippa kysyi kärsimättömänä. Olin siihen tulossa juuri. Harri murahti. Saatuaan pullon paloviinaa sedältäni, muutoin niin vaitelias pappismunkki Kostantin kertoi ajomiehen hytissä isälleni ja hänen veljelleen muun seurueen juhliessa ja keskustellessa laivan salongissa, että Iraklin aarre on kätketty luostarin toisen kirkon kryptaan. Mutta kumman! Sinä kysyit sodan alkamisesta. Se alkoi syksyllä marraskuussa 1939. Sota ylsi myös Valamoon. Valamon saarella helmikuussa seuraavana vuonna, venäläiset pommittajat ilmestyivät saaren ylle ja kylvivät valtavaa hävitystä ja tuhoa saarella. Illan tullessa monet rakennukset paloivat tulimerenä. Yöllä asukkaat 18