Todistajan kuuleminen ulkomailta välittömästi videoneuvottelun avulla

Todistajan kuuleminen ulkomailta välittömästi videoneuvottelun avulla Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 12.4.2019 Tekijä: Veikko Vauhkonen 259584 Ohjaaja: Matti Tolvanen

II Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yksikkö Oikeustieteiden laitos Tekijä Veikko Vauhkonen Työn nimi Todistajan kuuleminen ulkomailta välittömästi videoneuvottelun avulla Pääaine Prosessioikeus Työn laji Pro gradu -tutkielma Aika 12.4.2018 Sivuja XV 99 Tiivistelmä Tutkielmassa tarkastellaan lainopillisen menetelmän avulla suomalaisen tuomioistuimen mahdollisuuksia kuulla EU-jäsenvaltiossa, Pohjoismaassa tai Venäjällä sijaitsevaa todistajaa välittömästi videoneuvottelun avulla riita- ja rikosprosessissa. Tutkielmassa tarkastellaan myös laadullisella tutkimusotteella kokemuksia videoneuvottelun käyttämisestä todistajan kuulemisessa kansainvälisissä tilanteissa. Edellytykset videokuulemisen käyttämiselle todistajan kuulemisessa riita- ja rikosasian pääkäsittelyssä asetetaan OK 17:52:ssa ja pääkäsittelyn ulkopuolella OK 17:56:ssa. Videokuulemisen käyttämisen on oltava suomalaisen prosessilain kannalta hyväksyttävää, kun suomalainen tuomioistuin pyytää ulkomailla sijaitsevaa todistajan kuulemista videoneuvottelussa. Kuulemisen järjestämisessä on turvauduttava kansainväliseen oikeusapuun, koska välittömän todisteiden vastaanottamisen on katsottu selvästi puuttuvan vastaanottavan valtion suvereniteettiin. Vieraalla valtiolla ei ole velvollisuutta sallia toisen valtion tuomioistuimen suorittamaa välitöntä todisteiden vastaanottamista alueellaan, ellei kahden- tai monenvälinen sopimus tai muu kansainvälinen oikeusapuinstrumentti sille tällaista velvollisuutta perusta. Kansainväliseen kuulemistilanteeseen soveltuvat säännökset riippuvat asiatyypistä ja todistajan sijaintivaltiosta. EU-jäsenvaltioista välitön videokuuleminen on mahdollista TVA-asetuksen nojalla siviilija kauppaoikeudellisissa asioissa sekä eurooppalaisen tutkintamääräyksen nojalla rikosasioissa. EU:n ulkopuolella välitön videokuuleminen on mahdollista rikosasioissa eurooppalaisen oikeusapusopimuksen toisen lisäpöytäkirjan nojalla. Haagin vuoden 1970 yleissopimus todistelusta ei tunne välitöntä videokuulemista, mutta sopimuksen on tulkittu sallivan menettely. Kansainvälinen yhteistyö todistajan kuulemisessa on koettu sujuvaksi Suomea lähellä olevien ja samankaltaisen oikeuskulttuurin omaavien valtioiden kanssa. Videoneuvottelu koettiin soveltuessaan perinteistä oikeusapukuulemista selkeästi parempana vaihtoehtona kuulla ulkomailla sijaitsevaa todistajaa, koska se on vaivattomampaa ja mahdollistaa kyselyoikeuden paremman toteutumisen. Kansainvälisen videokuulemisen onnistumisen kannalta olennaiseksi koettiin se, että kuulemisen järjestämiseen varataan mahdollisimman paljon aikaa ja ulkomailla sijaitsevan todistajan kuulemistapaa pohdittaisiin jo nimettäessä todistajaa. Avainsanat Kansainvälinen oikeusapu, todistaja, videoneuvottelu, välittömyys, Euroopan unioni, Pohjoismaat, Venäjä

III SISÄLLYS LÄHTEET... V LYHENNELUETTELO... XII KUVIOT JA TAULUKOT... XV 1 JOHDANTO... 1 1.1 Tutkimuksen tavoite, tutkimuskysymykset ja asemointi... 1 1.2 Metodit, rakenne ja rajaus... 3 1.3 Käsitteet... 5 1.4 Kansainvälisen prosessioikeuden oikeuslähteistä ja periaatteista... 7 1.5 Kansainvälisten säännöksien tulkinnasta... 9 2 TODISTAJAN KUULEMISESTA ULKOMAILTA... 12 2.1 Aluksi... 12 2.2 Kansainvälinen oikeusapu... 13 2.3 Oikeusaputilanteessa sovellettava laki... 15 2.4 Kansallinen sääntely todistajan kuulemisesta ulkomailta... 17 2.4.1 Oikeudenkäymiskaaren merkitys rajat ylittävissä kuulemisissa... 17 2.4.2 Siviilioikeusapulaki... 19 2.4.3 Rikosoikeusapulaki... 22 2.5 Euroopan unionin oikeudellisen yhteistyön erityispiirteistä... 24 2.6 Suora oikeusapu ja keskusviranomaisjärjestelmä... 26 3 VIDEONEUVOTTELU TODISTAJAN KUULEMISEN KEINONA SUOMESSA... 28 3.1 Videokuulemisen tausta ja kehitys... 28 3.2 Oikeusperiaatteista videokuulemisen toimintaympäristössä... 29 3.2.1 Vapaa todistusteoria... 29 3.2.2 Todistelun välittömyys... 31 3.3 Videokuulemisen edellytykset pääkäsittelyssä... 34 3.4 Videokuuleminen pääkäsittelyn ulkopuolella... 41 3.5 Tuomioistuimen soveliaisuusharkinta... 45 3.6 Perus- ja ihmisoikeusnäkökulma videokuulemiseen... 48 3.7 Kuulemistilanne... 51 3.7.1 Kuulemistilanne tuomioistuimessa... 51 3.7.2 Kuulemistilanne kuultavan näkökulmasta... 53 3.8 Kansainvälistä vertailua... 55 4 KANSAINVÄLISET OIKEUSAPUINSTRUMENTIT JA VÄLITÖN VIDEOKUULEMINEN... 56 4.1 Euroopan unionin oikeudellinen yhteistyö... 56

IV 4.1.1 TVA-asetus... 56 4.1.2 Eurooppalainen tutkintamääräys... 63 4.2 Haagin vuoden 1970 yleissopimus... 69 4.3 Eurooppalainen oikeusapusopimus... 71 4.4 Pohjoismainen oikeusapusopimus... 77 4.5 Suomen ja Venäjän kahdenvälinen oikeusapusopimus... 79 4.6 Yhteenveto oikeusapuinstrumenteista... 81 5 KOKEMUKSIA KANSAINVÄLISISTÄ VIDEOKUULEMISISTA... 84 5.1 Laadullinen tutkimusote... 84 5.2 Aineiston kerääminen ja analysointi... 85 5.3 Tulokset... 87 5.3.1 Oikeusapuinstrumentteja ja oikeusapua yksittäisten valtioiden kanssa koskevat kokemukset.... 87 5.3.2 Kokemukset videoneuvottelusta suhteessa muihin tapoihin kuulla ulkomailla sijaitsevaa todistajaa.... 89 5.3.3 Menettelyn käytännön järjestämistä koskevat kokemukset.... 91 6 JOHTOPÄÄTÖKSET... 94 Liitteet... 99 Liite 1 Teemahaastattelun haastattelurunko... 99

V LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. WSOY, 1989. Ekelöf, Per Olof Edelstam, Henrik Pauli, Mikael, Rättegång: 5 häftet. Norstedt cop, 2011. Ervo, Laura Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuusvaatimus: käsikirja lainkäyttäjille. Helsinki, 2008. Eskola, Jari Suoranta, Juha, Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino, 2001. Frände, Dan, Sanningen i den finska bevisreformen. JFT 5 6/2015, s. 420 430. Helenius, Dan Frände, Dan, Suomalaisen rikosprosessin kansainvälisiä ulottuvuuksia, s. 931 973 teoksessa Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen, Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko, Prosessioikeus. Alma Talent, 2017. Helin, Markku, Suomen kansainvälinen perhe- ja perintöoikeus. Talentum, 2013. Husa, Jaakko Mutanen, Anu Pohjolainen, Teuvo, Kirjoitetaan juridiikkaa. Ohjeita oikeustieteellisen kirjallisten töiden laatijoille. Talentum, 2008. Jahkola, Katariina, Rikosasioita koskeva keskinäinen oikeusapu Euroopan unionissa. Lakimies 4/2000, s. 506 536. Jokela, Antti, Rikosprosessioikeus. Alma Talent, 2018. Jokela, Antti, Oikeudenkäynti I. Oikeudenkäynnin perusteet, periaatteet ja instituutiot. Talentum, 2016. Jokela, Antti, Oikeudenkäynti III. Pääkäsittely, todistelu ja tuomio. Talentum, 2015. Jokela, Heikki, Kurssin avaus, s. 7 10 teoksessa Kansainvälinen oikeusapu. Suomen lakimiesliiton kustannus, 1980. Keinänen, Anssi Väätänen, Ulla, Empiirinen oikeustutkimus mitä ja milloin, s. 246 271 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016 [www.edilex.fi/kirjat/16170] Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä, s. 105 134 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016 [www.edilex.fi/kirjat/16170] Koulu, Riikka, Videoneuvottelu rajat ylittävässä oikeudenkäynnissä. University of Helsinki Conflict Management Instituten julkaisuja, 2010.

VI Koulu, Riikka, Virtuaaliläsnäoloa istuntosalissa - Oikeudenkäynnin tulevaisuus vai teknologiauskoisten utopia? DL N:o 1/2011 s. 73 86. Koulu, Risto, Todistelu vieraassa valtiossa, s. 693 709 teoksessa Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen, Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko, Prosessioikeus. Alma Talent, 2017. Koulu, Risto, Kansainvälinen prosessioikeus pääpiirteittäin. Talentum Media cop, 2003. Koulu, Risto, Kansainvälisen prosessi- ja insolvenssioikeuden pääpiirteet. Lakimiesliiton kustannus, 2001. Lappalainen, Juha Rautio, Jaakko, Yleistä todistelusta, s. 603 635, teoksessa Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen, Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko, Prosessioikeus. Alma Talent, 2017. McClean, David, International Co-operation in Civil and Criminal Matters. Oxford University Press, 2012. McClean, David, International Co-operation in Civil and Criminal Matters. Oxford University Press, 2002. Melander, Sakari, EU-rikosoikeus. Talentum, 2015. Metsämuuronen, Jari, Laadullisen tutkimuksen käsikirja. International Methelp, 2011. Määttä, Pekka, Rikosasian joutuisa käsittely. Perusoikeus ja tuomarin velvollisuus. Lakimiesliiton kustannus, 2013. Norros, Merja, Siviilituomioiden täytäntöönpano Suomen ja Venäjän välillä keskusviranomaisen näkökulmasta. DL 1/2015, s. 139 155. Norros, Merja, Miksi kansainvälinen oikeusapu ei ole helppoa ja nopeaa? Kymmenen teesiä kansainvälisestä oikeusavusta, s. 50 58 teoksessa Koistinen, Jarmo Kortelainen, Sonja, Normit, käytännöt ja etiikka Suomen ja Venäjän tuomioistuimissa. Itä-Suomen yliopisto, 2011. Norros, Merja, Judicial Cooperation in Civil Matters with Russia and Methods of Evaluation. Kikimora Publications, 2010. Pellonpää, Matti Gullans, Monica Pölönen, Pasi Tapanila, Antti, Euroopan ihmisoikeussopimus. Talentum, 2012. (Pellonpää ym. 2012) Pölönen, Pasi, Henkilötodistelu rikosprosessissa. Suomalainen lakimiesyhdistys, 2003. Pölönen, Pasi Tapanila, Antti, Todistelu oikeudenkäynnissä. Tietosanoma, 2015.

VII Rautio, Jaakko Frände, Dan, Todistelu. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari. Edita, 2016. Ruusuvuori, Johanna, Litteroijan muistilista, s. 356 362 teoksessa Ruusuvuori, Johanna Nikander, Pirjo Hyvärinen, Matti (toim.), Haastattelun analyysi. Vastapaino, 2010. Ruusuvuori, Johanna Nikander, Pirjo, Haastatteluaineiston litterointi, s. 367 380 teoksessa Hyvärinen, Matti Nikander, Pirjo Ruusuvuori, Johanna Aho, Anna Liisa, Tutkimushaastattelun käsikirja. Vastapaino, 2017. Storskrubb, Eva, Civil procedure and EU law. A Policy Area Uncovered. Oxford University Press, 2008. Tolonen, Hannu, Oikeuslähdeoppi. WSOY Lakitieto, 2003. Tuomi, Jouni Sarajärvi, Anneli, Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018. Virolainen, Jyrki Pölönen, Pasi, Rikosprosessioikeus 1: Rikosprosessin perusteet. Talentum Media, 2003. Vuorenpää, Mikko, Asiantuntijatodistelun ongelmakohtia. Talentum, 2012. Välimaa, Asko, EU:n siviiliprosessioikeus: nykytila ja tulevaisuus; tilanne vuoden 2007 alussa, s. 585 609 teoksessa Havansi, Erkki Koulu, Risto Lindfors, Heidi (toim.), Oikeudenkäyntejä ja tuomioistuimia. Juhlakirja Juha Lappalainen 60 vuotta. Edita Publishing Oy, 2007 [www.edilex.fi/lakikirjasto/7012] VIRALLISLÄHTEET Explanatory Report to the European Convention on Mutual Assistance in Criminal Matters. European Treaty Series No. 30. Strasbourg, 20.IV.1959. Explanatory Report to the Second Additional Protocol to the European Convention on Mutual Assistance in Criminal matters. European Treaty Series No. 182. Strasbourg, 8.X1.2001. The Hague Conference on Private International Law, Practical Handbook on the Operation of the Hague Evidence Convention. HCCH Publications, 2016. HE 240/1974 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi velvollisuudesta saapua toisen pohjoismaan tuomioistuimeen eräissä tapauksissa ja laiksi rikoslain 1 luvun 11 :n muuttamisesta. HE 15/1990 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi.

VIII HE 154/1990 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren pöytäkirjaa ja tuomiota koskevien säännösten uudistamisesta riita-asioissa HE 61/1993 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa koskevaksi lainsäädännöksi. HE 190/2002 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi oikeudenkäymiskaaren eräiden todistelua, kiireelliseksi julistamista ja ylimääräistä muutoksenhakua koskevien säännösten muuttamisesta. HE 213/2013 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan hyväksymisestä sekä laiksi kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi. HE 46/2014 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. HE 216/2014 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 66/2015 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi esitutkintalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 29/2017 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 200/2017 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 2008, Todistelu prosessinjohdon kannalta. Keskustelupuheenvuoro. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 2018, Kansainvälisyys riita- ja hakemusasioissa. Käsittelijän opas. Käsikirja todisteiden vastaanottamisesta annetun asetuksen soveltamista varten (Neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa). (TVA-käsikirja) KOM(2018) 378, final, ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa

IX tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa 28 päivänä toukokuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1206/2001 muuttamisesta LaVM 21/2014 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 216/2014 vp) laiksi kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Liikenne- ja viestintäministeriö, Viestintäpalvelujen yleistymisen esteet. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 17/2005. Oikeusministeriö, Uhridirektiivin täytäntöönpano. Oikeusministeriön julkaisuja 30/2015. (Oikeusministeriö 2015a) Oikeusministeriö, Videoneuvottelun käytön kehittäminen. Oikeusministeriön julkaisuja 7/2015. (Oikeusministeriö 2015b) Oikeusministeriö, Oikeusprosessien keventäminen. Oikeusministeriön julkaisuja 39/2017. PeVL 9/2004 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 125/2003 vp) sähköisen viestinnän tietosuojalaeiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. PeVL 50/2006 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 142/2006 vp) laeiksi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin tehdyn puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta sekä sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 :n muuttamisesta. PeVL 18/2017 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 29/2017 vp) eduskunnalle laiksi rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Study on the Application of Council Regulation (EC) No 1206/2001, on Cooperation Between the Courts of the Member States in the Taking of Evidence in Civil or Commercial Matter. Mainstrat, 2007. (Mainstrat-raportti 2007) Rovaniemen hovioikeuspiirin laatuhanke 2013, Oikeudenkäynti rikosasioissa. Käsittelijän opas. INTERNET-LÄHTEET Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssi, Haagin vuoden 1970 yleissopimus todisteiden vastaanottamisesta ulkomailla siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. [https://www.hcch.net/en/instruments/conventions/specialised-sections/evidence] (22.10.2018).

X Euroopan neuvosto, keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus. [https://www.coe.int/en/web/conventions/full-list/-/conventions/treaty/030] (5.11.2018). Euroopan neuvosto, keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen toinen lisäpöytäkirja. [https://www.coe.int/en/web/conventions/full-list/- /conventions/treaty/182] (12.11.2018). Videokonferenssi. Kielitoimiston sanakirja. [http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/videokonferenssi] (8.10.2018) (sisällöntuottaja Kotimaisten kielten keskus). Videoneuvottelu. Kielitoimiston sanakirja. [http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/videoneuvottelu] (8.10.2018) (sisällöntuottaja Kotimaisten kielten keskus). OIKEUSTAPAUKSET Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Ahorugeze v. Ruotsi, 37075/09, 27.10.2011. Al-Khawaja ja Tahery v. Yhdistynyt kuningaskunta, 26766/05 ja 22228/06, 15.12.2011. Kabwe ja Chungu v. Yhdistynyt kuningaskunta, 29647/08 ja 33269/08, 2.2.2010. Marcello Viola v. Italia, 45106/04, 5.10.2006. Van Mechelen ym. v. Alankomaat, 21363/93, 21364/93, 21427/93 ja 22056/93, 23.4.1997. Euroopan unionin tuomioistuin Asia C-332/11, ProRail BV v Xpedys NV ym., EU:C:2013:87 Asia C-170/11, Maurice Robert Josse Marie Ghislain Lippens ym. v. Hendrikus Cornelis Kortekaas ym., EU:C:2012:540 Korkein oikeus KKO 2013:68 KKO 2008:80 KKO 2007:82 KKO 2006:28 KKO 2000:107 KKO 2000:71

XI MUUT LÄHTEET Haastattelut Eerolainen Tuuli, valtionsyyttäjä, Valtakunnansyyttäjänvirasto, 15.1.2019. Leppä Maija, hallitussihteeri, Oikeusministeriö 14.1.2019. Neira Taina, hallitussihteeri, Oikeusministeriö 14.1.2019. Sundström Mia, käräjätuomari, Helsingin käräjäoikeus 20.12.2018.

XII LYHENNELUETTELO A asetus Bryssel IIa -asetus neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003, annettu 27.11.2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta, EUVL, N:o L 338, 23.12.2003 s. 1 29. DL Defensor Legis EIO Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/41/EU rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä EIOL laki rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta 430/2017 EIS yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi SopS 18-19/1990 EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ETL esitutkintalaki 805/2011 EU Euroopan unioni EU-TI Euroopan unionin tuomioistuin EUVL Euroopan unionin virallinen lehti eurooppalainen oikeusapusopimus keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus SopS 29 30/1981 eurooppalaisen oikeusapusopimuksen toinen lisäpöytäkirja keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirja SopS 34/2014 EY Euroopan yhteisö EYVL Euroopan yhteisön virallinen lehti Haagin vuoden 1970 yleissopimus Haagin vuoden 1970 yleissopimus todisteiden vastaanottamisesta ulkomailta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa SopS 37/76 HE hallituksen esitys JFT Tidskrift utgiven av Juridiska Föreningen i Finland KHO korkein hallinto-oikeus

XIII KKO korkein oikeus KOM komission ehdotus KP-sopimus Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus SopS 8/1976 L laki LaVM lakivaliokunnan mietintö LM Lakimies OK oikeudenkäymiskaari 4/1734 PL Suomen perustuslaki 731/1999 pohjoismainen avioliittokonventio avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälisyksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävä, Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken Tukholmassa 6 päivänä helmikuuta 1931 tehty sopimus sekä siihen liittyvät loppupöytäkirja ja Suomen ja Tanskan hallitusten välinen, 9 päivänä kesäkuuta 1931 käyty noottienvaihto SopS 20/1931 PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto pohjoismainen oikeusapusopimus sopimus Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken oikeusavusta tiedoksiannon toimittamisessa ja todistelussa SopS 26/1975 RB Rättegångsbalk 18.7.1942 (Ruotsin oikeudenkäymiskaari) rikosoikeusapulaki laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa 4/1994 ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997 SEUT Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto, EUVL, N:o C 326, 26.10.2012 s. 47 390 SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja STRPL lov om rettergangsmåten i straffesaker 22.5.1981 nr. 25 (Norjan rikosprosessilaki) siviilioikeusapulaki laki kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 426/2015 SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja Suomen ja Venäjän kahdenvälinen oikeusapusopimus

XIV Sopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välillä oikeussuojasta ja oikeusavusta siviili-, perhe- ja rikosasioissa SopS 47-48/1980 TVA-asetus neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28.5.2001, jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa, EYVL, N:o L 174, 27.6.2001, s. 1 24 tvisteloven Lov om mekling og rettergang i sivile tvister 17.6.2005 nr. 90 (Norjan siviiliprosessilaki). uhridirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25.10.2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta. VOK Oikeudenkäymiskaari (4/1734) ennen 1.1.2016 voimaan astuneita muutoksia, eli muodossa 386/2015. vp valtiopäivät Wienin yleissopimus valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus SopS 32 33/1980

XV KUVIOT JA TAULUKOT Kuvio 1. Todistajan välittömään sähköiseen kuulemiseen sovellettava sääntely rikosasiassa Suomen ja toisen eurooppalaisen oikeusapusopimuksen ratifioineen valtion välillä. Kuvio 2. Yhteenveto oikeusapuinstrumenttien soveltamisaloista.

1 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tavoite, tutkimuskysymykset ja asemointi Kansainvälisiä liittymiä omaavat asiat tuomioistuimissa ovat lisääntyneet ja tarve soveltaa kansainvälistä oikeusapua koskevia säännöksiä on kasvanut 2000-luvulla. 1 Globalisaatiokehityksen myötä ihmisten liikkuvuus ja valtioiden rajat ylittävä yhteydenpito lisääntyy, minkä voidaan ennakoida johtavan kansainvälisiä liittymiä ja valtioiden rajat ylittäviä prosessitoimia koskevien kysymyksien yleistymiseen entisestään oikeudenkäynneissä. 2 Oikeudenkäyntien kansainvälistyessä kansainvälinen oikeusapu on arkipäiväistynyt tuomioistuimissa, vaikkakin todistelussa oikeusapu on toistaiseksi pysynyt kohtalaisen harvinaisena; tällä hetkellä todisteluun liittyviä oikeusapupyyntöjä tehdään ja vastaanotetaan Suomessa vuosittain muutamia kymmeniä. 3 Kansainvälinen oikeusapu, kuten muukin valtioiden välinen yhteistoiminta niin rikos- kuin siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa kuuluu kansainvälisen rikosprosessi- ja -prosessioikeuden alaan. 4 Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kansainvälisen oikeusavun oikeuslähteet ja tulkintaperiaatteet ovat lähtökohtaisesti samat, kuin kansainvälisessä prosessioikeudessa. 5 Videoneuvottelu mahdollistaa todistajan kuulemisen oikeudenkäynnissä siten, että todistajana kuultava antaa kertomuksensa asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle sijaiten samalla fyysisesti toisen valtion alueella, kuin missä asiaa käsittelevä tuomioistuin on. Teknologian ja viestintäyhteyksien kehittyminen yhdessä oikeudenkäyntien sähköistymiseksi kutsutun ilmiön jonka osaksi videoneuvottelujen käytön arkipäiväistyminen oikeudenkäynneissä voitaneen lukea kanssa ovat mahdollistaneet uusia menettelytapoja, joita hyödyntämällä voidaan parantaa kontradiktorisuuden, suullisuuden, välittömyyden ja keskityksen toteutumista kansainvälisiä liittymiä sisältävissä oikeudenkäyneissä. Toisaalta teknologian kehittyminen 1 HE 216/2014 vp, s. 20 ja LaVM 21/2014 vp, s. 2. 2 Ks. myös McClean 2002, s. 3. 3 Koulu 2017, s. 693. Koulu katsoo määrän olevan vähäinen. 4 Kansainväliseksi prosessioikeudeksi kutsutaan oikeudenalaa, joka on erikoistunut valtiolliset rajat ylittävissä oikeudenkäynneissä sovellettavien säännösten tulkintaan ja systematisointiin. Säännökset ovat usein kansallisia, mutta perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin ja ovat näin vuorovaikutuksessa valtioiden välisiä suhteita koskevan kansainvälisen oikeuden kanssa. Kansainvälisellä rikosprosessioikeudella voidaan tarkoittaa toisaalta valtioiden välistä oikeusapua ja yhteistoimintaa rikosasioissa säänteleviä kansallisia normeja ja toisaalta normistoja, jotka sääntelevät kansainvälisiä rikoksia tai ihmisoikeusrikoksia (kuten sotarikokset) sekä niiden käsittelyä kansainvälisissä tuomioistuimissa koskevia menettelyjä. Ennen kansainvälisen oikeusavun lukemista kansainvälisen prosessioikeuden alaan sitä käsiteltiin kansainvälisen yksityisoikeuden jatkeena. Ks. Virolainen Pölönen 2003 s. 44; Norros 2011, s. 51; Jokela 2016 s. 69. 5 Koulu 2017, s. 693.

2 ja käyttäminen asettavat uusia haasteita perinteisille oikeusapujärjestelyille valtioiden välillä. Eurooppalaista ja suomalaista tutkimusta oikeudenkäynnin sähköistymisestä on niukasti. 6 Videoyhteyksien yleistyminen on vähentänyt perinteisen oikeusavun tarvetta rajat ylittävässä todistajan kuulemisessa. 7 Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia suomalaisen tuomioistuimen mahdollisuuksia kuulla itse toisen valtion oikeudenkäyttöpiirissä olevaa todistajaa videoneuvottelua tai muuta vastaavaa sähköistä tiedonvälitystapaa hyödyntäen. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa, voiko ja jos voi, niin kuinka ja millaisin edellytyksin suomalainen tuomioistuin kuulla ulkomailla sijaitsevaa todistajaa välittömästi videoneuvottelun välityksellä siviili- ja rikosasiassa, kun todistaja sijaitsee Pohjoismaassa, EU-jäsenvaltiossa tai Venäjällä. Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, milloin todistajaa voidaan kuulla ulkomailta sähköisesti, mitä kuulemisen toteuttaminen edellyttää ja miten kuulemismenettelyä säännellään kansainvälisissä oikeusapuinstrumenteissa. Lisäksi tarkastellaan empiirisen menetelmän avulla sitä, kuinka käyttökelpoiseksi menettelyksi sähköinen kuuleminen on koettu kansainvälisissä kuulemistilanteissa, millaisia haasteita siinä on nykyisellään havaittu ja kuinka sen käyttökelpoisuutta voitaisiin kehittää. Videoneuvottelua voidaan käyttää rajat ylittävissä kuulemisissa lähtökohtaisesti kahdella tavalla: joko asiaa käsittelevä tuomioistuin seuraa vastaanottavan valtion tuomioistuimessa tapahtuvaa kuulemista tai suorittaa kuulemisen sen avulla itse. 8 Tässä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan näistä vaihtoehdoista jälkimmäistä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Milloin suomalainen tuomioistuin voi kuulla todistajaa videoneuvottelun avulla siviili- tai rikosprosessissa välittömästi, kun todistaja sijaitsee toisen valtion oikeudenkäyttöpiirissä joko Pohjoismaassa, EU-jäsenvaltiossa tai Venäjällä? 2) Mitä sääntelyä kansainväliseen videokuulemiseen sovelletaan ja onko todistajan sijaintivaltion yhteistyö videokuulemisen järjestämisessä välttämätöntä? 3) Kuinka toimivaksi tavaksi kuulla Pohjoismaassa, EU-jäsenvaltiossa tai Venäjällä sijaitsevaa todistajaa videoneuvottelu on koettu? 6 Koulu 2011, s. 83. Koulun mukaan sähköisen oikeudenkäynnin tutkimusta Suomessa ja Euroopassa kuvaa lähinnä sen puute. 7 Lappalainen Rautio 2017, s. 624. 8 Ks. havainnollistava esimerkki videoneuvottelun suhteesta kansainväliseen oikeusapuun Koulu 2010, s. 54.

3 Välittömällä kuulemisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että kuulemismenettelyä johtaa, todistajaa kuulee ja todistajan kertomuksen vastaanottaa asiaa käsittelevä tuomioistuin välittömästi, eli suoraan ja itse. Välittömän kuulemisen tunnusmerkkejä ovat muun muassa tuomioistuimen mahdollisuus esittää kysymyksiä todistajalle reaaliajassa todistajan vastauksiin perustuen, tuomioistuimen prosessinjohto kuulemisessa, ja tuomioistuimen oman prosessilain soveltaminen. Todistaja antaa siis kertomuksensa toisesta valtiosta suoraan ja välittömästi asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle, joka esittää kysymykset oman prosessilakinsa mukaan. 9 Välitön kuuleminen voidaan teknisesti toteuttaa erilaisin keinoin, joista videoneuvottelun hyödyntäminen on yksi. 10 Videoneuvottelun on katsottu madaltavan sitä perustavanlaatuista eroa, joka välittömän ja oikeusapuisen todistelun välillä on perinteisesti ollut. 11 1.2 Metodit, rakenne ja rajaus Tutkimuksen metodit on valittu tutkimuskysymyksien perusteella siten, että ne palvelevat mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti tutkimuksen tiedonintressejä ja tutkimuskysymyksiin vastaamista. 12 Tutkimuskysymyksiin yksi ja kaksi haetaan vastausta lainopillisen, eli oikeusdogmaattisen metodin avulla tutkielman luvuissa 2 4. Kolmanteen tutkimuskysymykseen haetaan vastausta laadullisen menetelmän avulla luvussa 5, koska tutkimuskysymyksen tiedonintressi on sellainen, ettei siihen voida vastata lainopillisen metodin avulla. 13 Tässä luvussa esitetään lainopillisen menetelmän käyttö tutkimuksessa ja laadullista menetelmää esitellään luvussa 5.1. Lainopillisen metodin tehtävänä pidetään voimassa olevan oikeuden sisällön selvittämistä, tulkintaa, ja oikeussäännösten systematisointia. Tässä tutkimuksessa lainopillisen metodin 9 Välittömyys-käsitteen käyttämisen tarkoituksena ei ole kritiikittä todeta, että todistelun välittömyys toteutuu yhtäläisesti kuultaessa todistajaa videoyhteyden välityksellä ja tuomioistuimessa henkilökohtaisesti läsnä olevana. Tutkimuksessa pyritään käsitteen avulla selkiyttämään kuvatun menettelyn eroa perinteisiin oikeusapuisiin keinoihin kuulla todistajaa ulkomailta, joissa todistajan kertomuksen vastaanottaa todistajan sijaintivaltion viranomainen, joka välittää kertomuksen kirjallisesti asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle. Välittömyys-termiä kansainvälisessä kuulemisessa on käyttänyt vastaavalla tavalla Jokela, ks. Jokela 2018, s. 574. Välittömyysperiaatteen kannalta välittömyyden toteutumista videoneuvottelussa arvioidaan luvussa 3.2.2. 10 Toinen perinteisempi vaihtoehto on esimerkiksi ollut ratkaisukokoonpanon matkustaminen fyysisesti toiseen valtioon todistelun vastaanottamiseksi. 11 Koulu 2017, s. 708. 12 Ks. Kolehmainen 2016, s. 106 ja 110 111. 13 Soveltuvan tutkimusmenetelmän valinta on tehtävä tutkimuskysymykseen perustuen: pääsääntöisesti empiiriseen tutkimuskysymykseen ei voi vastata lainopillista metodia käyttäen eikä lainopilliseen tutkimuskysymykseen empiiristä metodia käyttäen. Empiirisen menetelmän ja laadullisen tutkimusotteen on katsottu soveltuvan hyvin muun muassa kokemuksien ja käsityksien kuvaamiseen. Ks. Keinänen Väätänen 2016, s. 253.

4 avulla pyritään tuottamaan systematisoinnin ja tulkinnan keinoin perusteltu esitys oikeustilasta tutkittavana olevien kysymyksien suhteen tarkastelemalla videoneuvottelun käyttöä ja kansainvälistä oikeusapua koskevaa sääntelyä. 14 Lainopin keskeisimpinä tehtävinä on pidetty voimassa olevan oikeuden sisällön selvittämistä voimassa olevia oikeuslähteitä ja niiden tulkintaa hyödyntäen sekä voimassa olevan oikeusjärjestyksen jäsentämistä, eli systematisointia. 15 Lainopin systematisoivalla tehtävällä on tutkimuksessa korostunut rooli sen aiheen ja rajauksen johdosta. Tutkimuksessa tavoitellaan lainopillisen metodin avulla jäsennellyn kokonaiskuvan esittämistä niistä oikeudellisista järjestelyistä, jotka koskevat todistajan kuulemista videoyhteydellä kansainvälisissä tilanteissa tutkielman rajauksen sisällä keskinäisine suhteineen. Lisäksi tutkimuksessa pyritään lainopin keinoin tuottamaan perusteltuja tulkinta-, punninta- ja systematisointikannanottoja videokuulemisen sääntelystä sekä Suomessa että kansainvälisissä oikeusapuinstrumenteissa. 16 Tarkoituksena on tuottaa perusteltu ja systematisoitu kannanotto nykyisestä oikeustilasta tutkimuskysymyksien suhteen voimassa olevaa oikeutta systematisoimalla ja tulkitsemalla. 17 Tutkimus rajataan tarkastelemaan vain sellaisia kuulemistilanteita, joissa asiaa käsittelevä tuomioistuin on suomalainen, kuuleminen suoritetaan Suomessa vireillä olevaa oikeudenkäyntiä varten ja kuultava sijaitsee Pohjoismaassa, EU-jäsenvaltiossa tai Venäjällä. Tutkimusaiheen laajuuden ja kansainvälistä oikeusapua koskevien oikeuslähteiden fragmentaation vuoksi on mielekkäintä keskittää rajat ylittävää videokuulemista koskevan sääntelyn tarkastelu sellaisiin tilanteisiin, joiden voidaan olettaa olevan suomalaisen lainkäytön kannalta yleisimpiä. Tutkimuksen ulkopuolelle rajataan sen laajuuden rajoittamiseksi todistajan kutsuminen kuulemistilaisuuteen sekä tiedoksianto ulkomailla sijaitsevalle todistajalle. Lisäksi hallintolainkäyttö ja hallinto-oikeudellisiin asioihin liittyvät prosessit sekä välimiesmenettely rajataan tutkimuksen ulkopuolelle niin ikään sen laajuuden rajoittamiseksi. Kuultavien osalta tutkimus rajataan koskemaan vain todistajan kuulemista. 18 14 Lainopillisen metodin käyttäminen on katsottu soveltuvan kuvattuun tarkoitukseen. Lainopillisesta menetelmästä ks. Aarnio 1989 s. 288 298 ja 302 303; Kolehmainen 2016 s. 112 122. 15 Husa Mutanen Pohjolainen 2008, s. 20 21. 16 Tutkimuksessa keskitytään siis voimassa olevan oikeuden sisällön systematisointiin ja tulkintaan vallitsevan lainopin keinoin. Ks. vallitsevasta ja vaihtoehtoisesta lainopista Kolehmainen 2016, s. 106 107. 17 Aarnio 1989, s. 48; Kolehmainen 2016, s. 112 114. 18 Muiden kuin todistajien kuulemista tai osallistumista oikeudenkäyntiin videoneuvottelussa ei siten sisällytetä tutkimukseen. Mielekästä jatkotutkimusta oikeudenkäynnin sähköistymisestä voitaisiin tehdä vastaajan ja muiden asianosaisten osallistumisesta oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä.

5 Tutkimuskysymyksiin yksi ja kaksi vastaaminen edellyttää videoneuvottelun käyttöedellytyksien tarkastelua yhtäältä Suomen kansallisen prosessilain ja toisaalta rajat ylittävään kuulemistilanteeseen soveltuvien kansainvälisten säädöksien kannalta. 19 Pohjoismaiden, EU-jäsenvaltioiden ja Venäjän kansallisen sääntelyn tarkastelu rajataan tutkimuksen ulkopuolelle tarkoituksenmukaisuussyistä tutkimuksen laajuuden rajoittamiseksi. Rajat ylittävään todistajan kuulemiseen soveltuva sääntelykokonaisuus on koettu hajanaiseksi ja monimutkaiseksi, minkä johdosta tutkimuksen tavoitteena on lainopin keinoin systematisoida ja tulkita sääntelyä siltä osin, kuin se koskee välitöntä sähköistä kuulemista. 20 Pääluvuissa 2 4 käsitellään lainopillisen menetelmän avulla tutkimuskysymyksiä yksi ja kaksi. Pääluvussa kaksi käsitellään kansainvälisen kuulemisen toimintaympäristöä ja kansainvälistä oikeusapua. Pääluvussa kolme käsitellään videoneuvottelua todistajan kuulemisen keinona Suomessa ja menettelyn käyttöedellytyksiä. Pääluvussa neljä tarkastellaan välittömän kuulemisen ja videoneuvottelun sääntelyä kansainvälisissä oikeusapuinstrumenteissa. Pääluvussa viisi käsitellään laadullisen tutkimusotteen avulla tutkimuskysymystä kolme tarkastellen kokemuksia videoneuvottelun käytöstä kansainvälisissä kuulemisissa. 1.3 Käsitteet Tutkimuksessa käytetään eräitä käsitteitä toistuvasti muun muassa ilmaisun selkeyttämiseksi, tekstin tiivistämiseksi ja toiston vähentämiseksi. Kansainvälistä oikeusapua käsittelevässä kirjallisuudessa omaksutun kielenkäytön mukaisesti kansainvälisestä oikeusavusta kirjoitettaessa lähettävällä valtiolla tarkoitetaan valtiota, jonka viranomainen pyytää oikeusapua toisesta valtiosta, eli oikeusapupyynnön lähettävää valtiota. 21 Vastaavasti vastaanottavalla valtiolla tarkoitetaan oikeusapua antavaa, eli oikeusapupyynnön vastaanottavaa valtiota. Eurooppalaisen tutkintamääräyksen osalta puhutaan määräyksen antavasta ja määräyksen toimeenpanevasta valtiosta. Määräyksen antavalla valtiolla tarkoitetaan oikeudenkäyntivaltiota ja määräyksen toimeenpanevalla valtiolla todistajan sijaintivaltiota. Oikeuden- 19 Ks. luku 2.4.1. Oikeusapupyyntö vieraan valtion tuomioistuimelle videokuulemisesta voidaan esittää, kun kansallisen prosessilain edellytyksien videokuulemiselle on yksittäistapauksessa katsottu täyttyvän. Ks. myös Koulu 2010, s. 47. 20 Ks. esim. Koulu 2010, s. 27 29; Norros 2010, s. 39 40. Sääntelykokonaisuutta kuvataan hajanaiseksi ja monimutkaiseksi muun muassa sääntelyn fragmentaatiosta ja oikeusapuinstrumenttien osin päällekkäisistä soveltamisaloista johtuen. Suomea koskevaa kansainvälisen oikeusavun sääntelyä on suomalaisten säädöksien lisäksi useissa kahden- ja monenvälisissä kansainvälisissä oikeusapusopimuksissa sekä EU-säädöksissä. 21 Ks. kielenkäytöstä Koulu 2017, s. 693.

6 käyntivaltiolla tarkoitetaan tutkimuksessa valtiota, jossa oikeudenkäynnin pääasiaa käsittelevä tuomioistuin sijaitsee, eli kansainvälisessä oikeusaputilanteessa lähettävää valtiota. Todistajan sijaintivaltiolla tarkoitetaan valtiota, jonka oikeudenkäyttöpiirissä oikeudenkäyntivaltion oikeudenkäynnissä todistajana kuultava henkilö sijaitsee ennen kuulemista ja kuulemisen aikana, eli kansainvälisessä oikeusaputilanteessa vastaanottavaa valtiota. Välittömällä kuulemisella tarkoitetaan tutkimuksessa kansainvälisten kuulemistilanteiden osalta sitä, että kuulemismenettelyä johtaa, todistajaa kuulee ja todistajan kertomuksen vastaanottaa asiaa käsittelevä tuomioistuin välittömästi, eli suoraan ja itse. 22 Kansainvälisen oikeusavun yhteydessä välitöntä kuulemista käytetään aputerminä kuvaamaan sitä, että todistajan kuulemisen suorittaa nimenomaan oikeudenkäynnin pääasiaa käsittelevä tuomioistuin, eikä todistajan sijaintivaltion tuomioistuin pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen puolesta. Välittömällä videokuulemisella tarkoitetaan välittömän kuulemisen toteuttamista videoneuvottelun avulla. Videoneuvottelulla tarkoitetaan videoneuvotteluyhteyttä, joka mahdollistaa reaaliaikaisen kahdensuuntaisen kuva- ja ääniyhteyden todistajana kuultavan ja tuomioistuimen välille. Välittömyys-käsitteen käyttämisen tarkoituksena ei ole kritiikittä todeta, että välittömyysperiaatteen näkökulmasta todistelun välittömyys toteutuu yhtäläisesti kuultaessa todistajaa videoyhteyden välityksellä ja tuomioistuimessa henkilökohtaisesti läsnä olevana, vaan pyrkiä selkiyttämään kuvatun menettelyn eroa perinteisiin oikeusapuisiin keinoihin kuulla todistajaa ulkomailta. Välittömyysperiaatteen kannalta välittömyyden toteutumista videoneuvottelussa arvioidaan luvussa 3.2.2. Tutkimuksessa pyritään systematisoimaan kansainvälistä oikeusapua jaottelemalla oikeusapusäännöksiä sen mukaan, kuinka oikeusapupyyntöihin liittyvä yhteydenpito toteutetaan. Suoralla oikeusavulla tarkoitetaan kansainvälisen oikeusavun järjestämistä siten, että lähettävän ja vastaanottavan valtion tuomioistuimet tai muut lainkäyttöelimet asioivat oikeusapuasiassa keskenään. Keskitetyllä oikeusavulla tarkoitetaan kansainvälisen oikeusavun järjestämistä keskusviranomaisjärjestelmän avulla. 23 22 Ks. välittömyys-termin vastaavasta käyttämisestä kansainvälisessä kuulemisessa Jokela 2018, s. 574. 23 Ks. suorasta oikeusavusta ja keskusviranomaisjärjestelmästä luku 2.6.

7 1.4 Kansainvälisen prosessioikeuden oikeuslähteistä ja periaatteista Kansallinen prosessilaki ei normaalisti varaudu kysymyksiin, joita oikeudenkäyntien kansainvälisissä tilanteissa esiintyy. 24 Kysymyksiin joilla tarkoitetaan tässä yhteydessä erityisiä kysymyksiä, jotka aiheutuvat siitä, että jokin oikeudenkäynnin osa tai kysymys on luonteeltaan kansainvälinen, siis oikeudenkäyntivaltion rajat ylittävä ei ole vastineita puhtaasti kotimaisessa oikeudenkäynnissä. Tällaiset kysymykset on ratkaistava erityisin määräyksin, jotka Koulun mukaan muodostavat kansainvälisen prosessioikeuden oikeudenalan ytimen. 25 Kansainväliset sopimukset voidaan jaotella monenvälisiin kansainvälisiin yleissopimuksiin, pienempiin alueellisiin sopimuksiin tai kahdenvälisiin sopimuksiin. Kansainväliselle oikeusavulle on tyypillistä, että yksittäinen oikeusaputoimenpide voi kuulua useamman päällekkäisen sopimusjärjestelyn piiriin, sillä kansainväliset yleissopimukset säännönmukaisesti sallivat uusien sopimuksien tekemisen sekä jättävät sopimusvaltioiden aiemmat sopimukset voimaan. 26 Tyypillisesti valtiot ovatkin useampien kuin yhden sopimusjärjestelmän piirissä, ja nämä sopimusjärjestelmät ovat joiltakin osin päällekkäisiä keskenään. 27 Tällöin kysymykseen tulee kansainvälisten sopimusten tulkinta, sekä mahdollisien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen. Kansainvälisen oikeusavun oikeuslähteet ja tulkintaperiaatteet ovat lähtökohtaisesti samat, kuin kansainvälisessä prosessioikeudessa. 28 Oikeusapumenettelyä yksittäisessä kuulemistilanteessa koskeva normikehikko koostuu kansainvälisten sopimuksien lisäksi siitä, mitä lähettävän ja vastaanottavan valtion kansallisissa laeissa kansainvälisestä oikeusavusta ja pyydetystä oikeusaputoimenpiteestä säädetään. EUjäsenvaltioiden osalta oikeusapumenettelyä koskeva normikehikko koostuu lisäksi Euroopan unionin oikeusapua koskevasta sääntelystä. Kansainvälistä oikeusapua koskeva säännöskokonaisuus on katsottu vaikeasti hahmotettavaksi ja -hallittavaksi. 29 Vastaaminen kysymykseen siitä, milloin tuomioistuin voi kuulla todistajaa ulkomailta videoneuvottelua käyttäen, edellyttää näin ollen oikeusaputoimenpiteeseen soveltuvien normien, eli kansain- 24 Oikeudenkäymiskaaren 17:60:n mukaan todisteen vastaanottamisesta ulkomailla säädetään erikseen. Kukin valtio soveltaa kansainvälisessä oikeusaputilanteessa lähtökohtaisesti lex fori periaatteen mukaisesti omia menettelysäännöksiään. Ks. myös Rautio Frände 2016, s. 311 ja luku 2.4.1. 25 Koulu 2003, s. 1. Tällaisia erityisiä määräyksiä sisältyy todistelua koskeviin oikeusapuinstrumentteihin. 26 Koulu 2017, s. 694. 27 Norros 2010, s.39. 28 Koulu 2017, s. 693. 29 HE 216/2014, s. 19 20; Koulu 2010, s. 27; Norros 2010, s. 39. Norros kuvaa kansainvälisen oikeusavun normikehikkoa osuvasti otsikolla convention chaos.

8 välisten sopimuksien ja Euroopan unionin sääntelyn, sekä lähettävän ja vastaanottavan valtion kansallisten säädöksien tunnistamista ja tarkastelua niiden soveltamisalojen, välittömän videokuulemisen edellytyksien ja menettelysäännösten kannalta. Tutkimuksessa keskitytään Suomen kansallisten edellytyksien ja menettelysäännöksien, sekä nimenomaisesti välittömän videokuulemisen mahdollistavien kansainvälisien oikeusapujärjestelyjen tarkasteluun. EU:n oikeusapumenettelyä koskevien normien ominaispiirteenä on perustavanlaatuinen erottelu siviili- ja rikosprosesseihin sovellettavien normien kesken, 30 mihin kiinnitetään erityistä huomiota soveltamisalaa koskevassa tarkastelussa. Eräs tapa arvioida valtioiden välisen yhteistyön tehokkuutta on yhteistyöstä kieltäytymisen perusteiden tarkasteleminen, 31 joka huomioidaan tutkimuksessa. Oikeudellista ratkaisutoimintaa yleisellä tasolla ohjaavat oikeusperiaatteet. Periaatteille on ominaista suurempi tai pienempi tuki erilaisissa oikeuslähteissä ja ne ovat kehittyneet hitaasti ajan myötä. 32 Periaatteet ovat sisällöltään tarkkarajaisuuden sijaan tulkinnanvaraisia, sidoksissa arvoihin ja niiden seuraamukset ovat harkinnanvaraisia. 33 Oikeusperiaatteiden merkityksen oikeudellisina ratkaisuperusteina on katsottu kasvavan, kun oikeuden kansainvälistyminen johtaa osaltaan perinteisen oikeuslähdeopin heikentymiseen. 34 Kansainvälistä oikeusapua koskevasta kansainvälisestä sääntelystä on tunnistettavissa yleisesti tunnustettuja ylikansallisia periaatteita, joita Koulu kuvaa kansainvälistä oikeusapua ohjaaviksi ylikansallisiksi yleisiksi opeiksi. 35 Periaatteet ilmenevät osittain kansallisista kansainvälistä oikeusapua koskevista normeista ja osittain kansainvälisistä sopimuksista. 36 Tällaisiin periaatteisiin lukeutuu muun muassa ordre public -periaate, jolla tarkoitetaan vastaanottavan valtion oikeutta kieltäytyä oikeusavun antamisesta, jos oikeusavun antaminen olisi vastoin vastaanottavan valtion oikeusjärjestelmän perusperiaatteita. Periaatteen lähtökohtana on, että jokainen instrumentin soveltamisalaan kuuluva valtio soveltaa sitä omien kansallisten arvojensa pohjalta, ellei se ole sitoutunut rajoittamaan tätä harkintaa. 37 Ordre public -harkinta kohdistuu sovellettavan lain sijaan kansallisesta näkökulmasta siihen lopputulokseen, 30 Norros 2010, s. 39. 31 Jahkola 2000, s. 513. 32 Tolonen 2003, s. 43 46. 33 Tolonen 2003, s. 43 46. 34 Koulu 2010, s. 70. 35 Koulu 2010, s. 75 76. 36 Lisäksi periaatteet vaikuttavat osittain yleisesti tunnustetun arvoperustan välityksellä. 37 Helin 2013, s. 72.

9 johon oikeusavun antaminen yksittäistapauksessa johtaa. 38 Ordre public -lausekkeen esiintyessä EU:n säädöksissä kansallinen tulkinta on niin ikään lähtökohta, koska periaatteella ei ole yhteistä, eurooppalaista ja autonomista sisältöä. 39 Vetoaminen ordre public -periaatteeseen kansainvälisestä oikeusavusta kieltäytymisen perusteena on harvinaista. 40 Ordre public -periaatteen lisäksi tutkimuksen aiheen kannalta keskeinen on lex fori -periaate. 41 1.5 Kansainvälisten säännöksien tulkinnasta Kansainvälisten oikeusapuinstrumenttien tulkinnassa on syytä huomioida, että voimaansaatetun valtiosopimusten tulkinta eroaa puhtaasti kansallisten säädösten tulkinnasta. 42 Koulun mukaan kansainvälinen oikeus määrittää kansainvälisten sopimusten tulkinnan periaatteet, jotka määräävät sen, kuinka kansainvälisen prosessioikeuden alaan kuuluvia sopimuksia tulee tulkita. 43 Toisaalta kansainvälisten sopimuksien tulkinnassa myös huomioitava, että Suomessa omaksutun dualistisen järjestelmän mukaisesti kansainvälinen sopimus on implementoitava, eli erillisellä toimella saatettava valtionsisäisesti voimaan. 44 Voimaansaattamisen yhteydessä kansainvälisen sopimuksen valtion kansallista lainsäädäntöä, jota luonnollisesti tulkitaan tavanomaisia, kyseisen valtion oikeusjärjestyksen yleisiä tulkintaperiaatteita noudattaen, saatetaan muuttaa kansainvälisen sopimuksen määräyksiä vastaavaksi. 45 Kansainvälisen prosessioikeuden alaan kuuluvien sopimuksien tulkinta ei näin ollen ole täysin erillään kansallisen lainsäädännön tulkinnasta. Voimaansaattamattomien kansainvälisten yleissopimuksien määräyksillä ja niitä koskevalla tulkintakäytännöllä ei ole katsottu olevan oikeuslähdeasemaa suoraan sovellettavana oikeuslähteenä. 46 38 Helin 2013, s. 73. 39 Helin 2013, s. 72. 40 Norros 2011, s. 54 55. 41 Lex fori -periaatetta käsitellään luvussa 2.3. 42 Ks. Koulu 2003, s. 21. 43 Koulu 2003, s. 9. 44 Kansainvälisoikeudellisen pacta sund servanda -periaatteen mukaan kansainvälinen sopimus velvoittaa sopimusvaltiota panemaan sen täytäntöön kansallisessa sääntelyssään, mutta kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti kansainväliset sopimukset eivät ole luonteeltaan sellaisia, että sopimusvaltion lainkäyttöelimet (tuomioistuimet) voisivat soveltaa niiden määräyksiä ennen sopimuksen implementointia kansalliseen lainsäädäntöön, vaikka sopimukset sitovatkin sopimusvaltioita voimaansaattamisen osalta. Niin ikään Suomessa omaksutun dualistisen mallin mukaan kansainvälisen sopimuksen määräykset on implementoitava, ennen kuin ne ovat suoraan sovellettavaa oikeutta. Pacta sund servanda -periaate on vahvistettu Wienin yleissopimuksen (Valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus SopS 32 33/1980) 26 ja 27 artikloissa. Ks. Koulu 2003, s. 9 ja 21. Niin ikään Aarnio on katsonut, ettei implementoimattomille kansainvälisille sopimuksille ja niitä koskevalle tulkintakäytännölle ole myönnettävä asemaa varsinaisina suoraan vedottavina oikeuslähteinä, vaikka ne sinällään velvoittavatkin lainsäätäjää, ks. Aarnio 1989 s. 236. 45 Koulu 2003, s. 9 ja 21. 46 Aarnio 1989 s. 236; Koulu 2003 s. 9 ja 21.

10 Kansainvälisten sopimusten tulkintaperiaatteita on määritelty valtiosopimusoikeutta koskevassa Wienin yleissopimuksessa. 47 Wienin yleissopimuksen 31 artiklassa määritellään valtiosopimusten yleinen tulkintasääntö, jonka mukaan valtiosopimusta on tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä 48 niiden tavallinen merkitys, sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa. Wienin yleissopimuksen 31 artiklan 4 momentin mukaan valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille on annettava erityinen merkitys, jos on osoitettavissa, että osapuolet ovat sitä tarkoittaneet. Wienin yleissopimuksen 32 artiklan mukaisia täydentäviä tulkintakeinoja, eli valtiosopimuksen valmistelutöitä ja valtiosopimusta tehtäessä vallinneita olosuhteita, voidaan käyttää, mikäli yleisen tulkintasäännön mukainen tulkinta jättää merkityksen epäselväksi tai johtaa tulokseen, joka on selvästi mahdoton tai kohtuuton. Wienin yleissopimuksen 26 artiklassa vahvistetun kansainvälisten sopimusten velvoittavuutta koskevan periaatteen mukaan sopimusvaltion on saatettava valtionsisäisesti tekemänsä kansainväliset sopimukset voimaan. Periaatteen nojalla sopimuksen ratifioinut sopimusvaltio ei saa perustaa sopimusvelvoitteista poikkeamista kansalliseen lakiinsa. 49 Täydentäviä tulkintakeinoja voidaan myös käyttää Wienin yleissopimuksen 32 artiklan mukaan apuna pyrittäessä vahvistamaan se merkitys, johon yleistä tulkintasääntöä soveltamalla on päädytty. Sopimuksen tulkintaan vaikuttaa myös kieli: sopimussarjassa julkaistu virallinen suomenkielinen käännös väistyy ristiriitatilanteessa, jos se poikkeaa alkuperäiskielisestä sopimuksesta, joten on johdonmukaista käyttää alkuperäiskielistä sopimusta tulkintaapuna. 50 Jos sopimus on laadittu kahdella tai useammalla kielellä (kaksi tai useampia todistusvoimaisia kieliä), näiden kieliversioiden tulkinta-arvo on Wienin yleissopimuksen 33 artiklassa vahvistetun periaatteen nojalla lähtökohtaisesti sama, ellei toisin ole sovittu. Kan- 47 Valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus SopS 32 33/1980. Norros kuvaa yleissopimusta kansainvälisen oikeuden tulkintaperiaatteita tarkimmin määrittävänä lähteenä, ks. Norros 2010, s. 301. 48 Wienin yleissopimuksen 31 artiklan 2 momentin mukaan yhteys käsittää tässä tarkoituksessa valtiosopimuksen tekstin johdantoineen ja liitteineen, jokaisen sopimuksen, joka on tehty valtiosopimuksen tekemisen yhteydessä sopimusvaltioiden välillä, sekä yhden tai useamman sopimusvaltion välillä valtiosopimuksen tekemisen yhteydessä tehdyn asiakirjan, jonka muut sopimusvaltiot ovat hyväksyneet valtiosopimusta koskevaksi asiakirjaksi. Wienin yleissopimuksen 31 artiklan 2 momentin mukaan yhteyden lisäksi tulee ottaa huomioon jokainen myöhempi sopimusvaltioiden välillä tehty sopimus, joka koskee valtiosopimuksen tulkintaa tai sen määräysten soveltamista, jokainen myöhempi valtiosopimusta sovellettaessa noudatettu käytäntö, joka osoittaa osapuolten välisen yhteisymmärryksen valtiosopimuksen tulkinnasta ja kaikki osapuolten välisissä suhteissa sovellettavissa olevan kansainvälisen oikeuden asiaan vaikuttavat säännöt. 49 Koulu 2003, s. 8 9. 50 Koulu 2003, s. 22.