Yhteinen mitta -indikaattorit

Yhteinen mitta -indikaattorit Varsinais-Suomen kuntien kestävän kehityksen seuranta Kaarina, Lieto, Naantali, Parainen, Raisio, Salo, Turku 24 Varsinais-Suomen Agenda 21

Sisällys Johdanto... 3 Yhteinen mitta -indikaattorit 1. Jäte... 5 2. Kotikeräyspaperi... 6 3. Vedenkulutus... 7 4. Viemäriverkosto... 9 5. Uimavedet... 11 6. Kasvihuonekaasupäästöt... 13 7. Ilmanlaatu... 15 8. Autoistuminen... 17 9. Joukkoliikenne... 18 1. Kevyt liikenne... 21 11. Yhdyskuntarakenne... 23 12. Palveluiden saavutettavuus: bussipysäkit... 25 13. Palveluiden saavutettavuus: koulut... 26 14. Luonto... 27 15. Liikkuminen... 28 16. Ostoskäyttäytyminen... 3 Liite: Työryhmien jäsenet... 32 2

Johdanto Yhteinen mitta kuntien kestävälle kehitykselle Varsinaissuomalaisten kuntien kestävän kehityksen toteutumisen seuraamiseksi on koottu Yhteinen mitta -indikaattorit. Vuonna 24 toteutetussa projektissa oli mukana seitsemän kuntaa: Kaarina, Lieto, Naantali, Parainen, Raisio, Salo ja Turku. Indikaattorikokoelman tarkoituksena on yhtenäistää kuntien kestävän kehityksen edistymisen seurantaa. Kestävän kehityksen edistäminen kuntien toiminnassa edellyttää sitoutumista sille asetettuihin tavoitteisiin. Kunnat voivat hyödyntää indikaattorikokoelman antamia tietoja omien kestävän kehityksen mukaisten tavoitteiden asettamisessa ja niiden toteutumisen seurannassa. Indikaattoreiden tarkoituksena on antaa tukea kuntien suunnitteluun ja päätöksentekoon. Indikaattorien tieto on tiivistetty yksinkertaiseen muotoon ja ne konkretisoivat kestävän kehityksen tavoitteita. Kuntien kehityksen vertailulla kannustetaan kuntia kohti kestävää kehitystä. Yhteinen mitta -indikaattoreiden valinnassa on ensisijaisena lähtökohtana ollut Varsinais-Suomen Agenda 21 toimintaohjelman tavoitteet, joihin kunnat ovat sitoutuneet. Indikaattoreiden kokoamisessa on ollut mukana lukuisa joukko kuntien viranhaltijoita ja muita alueen asiantuntijoita. Yhteinen mitta -indikaattoreiden valinnassa on pyritty ottamaan huomioon kolme kestävän kehityksen ulottuvuutta: ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen. Ekologiseen ulottuvuuteen kuuluu luonnon toimintakyvyn ja monimuotoisuuden säilyttäminen. Taloudellinen kestävyys edellyttää taloudellisesti tehokasta raaka-aineiden ja energian käyttöä. Sosiaalisella ulottuvuudella tarkoitetaan ihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä tasa-arvoa. Hyvä kestävän kehityksen indikaattori sisältää kaikki nämä ulottuvuudet. Yhteinen mitta -indikaattoreissa käytettyjen tietojen luotettavuuteen tulee suhtautua tietyin varauksin. Joidenkin lukujen kohdalla on tapahtunut suuria muutoksia lyhyessä ajassa. Näille kaikille ei ole pystytty löytämään selkeää selitystä. Osittain tämä johtuu muiden kuin kuntien keräämien tietojen tilastointitavoissa tapahtuneista muutoksista. Tietoja koottiin tässä laajuudessa järjestelmällisesti ensimmäistä kertaa ja osittain kuntien tilastointitavat eroavat toisistaan. Etenkin vanhempien vuosien tiedot ovat puutteellisia tai perustuvat osittain arvioihin. Jatkossa tietoja säännöllisesti päivitettäessä niiden luotettavuus paranee. 3

Yhteinen mitta -projektin tausta Vuoden 24 aikana Varsinais-Suomen Agendatoimisto kokosi yhdessä seitsemän kunnan kanssa yhteisen mallin kestävän kehityksen edistymisen seuraamiseksi. Indikaattoriehdotukset koottiin työryhmissä, joissa oli mukana sekä kuntien edustajia että muita alueen asiantuntijoita. Lopullisen indikaattoreiden valinnan teki projektin ohjausryhmä. Indikaattoreiden valinnassa ensisijaisina lähtökohtina olivat Varsinais-Suomen Agenda 21 toimintaohjelma 22-26 sekä ohjausryhmän asettamat valintakriteerit. Valintakriteerit Indikaattorin tulee olla: - yksinkertainen, helposti tulkittavissa, yksiselitteinen - helposti ymmärrettävä, kiinnostava, kuvaava - tiedot on helposti saatavissa - kehityksen suuntaan on mahdollisuus vaikuttaa - oikeudenmukainen, vertailukelpoinen kuntien kesken - kehitys kuvattavissa taaksepäin - päivitettävissä eteenpäin - herkkä muutoksille Indikaattoreilla yksinkertaistetaan tietoa jostakin ilmiöstä tai ominaisuudesta tarkastelemalla jotain suuremman kokonaisuuden osaa tai tiivistämällä tietoa. Esimerkiksi kuntien yhdyskuntarakennetta on tarkasteltu tietyillä siihen liittyvillä tekijöillä, kuten asukkaiden määrällä asemakaavoitetulla alueella ja palveluiden saavutettavuudella. Yhtenä projektin tavoitteena oli, että kuntien Yhteinen mitta -indikaattorit ja vuonna 23 kootut Lounais-Suomen ympäristöindikaattorit (www.ymparisto.fi/los >Ympäristön tila > Ympäristöindikaattorit) täydentävät toisiaan antaen yhdessä kokonaisvaltaisemman kuvan sekä kestävän kehityksen edistymisestä että ympäristön tilasta Varsinais-Suomessa. Tulevina vuosina kokoelmaa kehitetään ja laajennetaan tarpeen mukaan. Kuntien kiinnostuksen mukaan myös muita Varsinais-Suomen Agenda 21 -kuntia voidaan ottaa mukaan seurantaan. Kokoelman jatkokehittäminen ja laajentaminen vaatii kuitenkin uutta projektirahoitusta. Valmistunutta indikaattorikokoelmaa päivitetään jatkossa säännöllisesti. Vuonna 24 projektia rahoitti Lounais-Suomen ympäristökeskus ja mukana olleet seitsemän kuntaa sekä Varsinais-Suomen Agendatoimisto. Yhteinen mitta -projektin suunnittelijana ja koordinaattorina toimi vuonna 24 Nina Myllykoski. Indikaattorikokoelma löytyy myös Varsinais-Suomen Agendatoimiston internetsivuilta: www.vsagendatoimisto.fi. Suuri kiitos kaikille indikaattoreiden kehittämisessä mukana oleille hyvästä yhteistyöstä! 4

1. Jäte Jätteenkäsittelypaikoille päätyneen yhdyskuntajätteen määrä 2-23 5 4 kg/asukas 3 2 1 Kaarina Lieto Naantali Parainen Raisio Salo Turku Kotona ja työpaikoilla syntyvä tavanomainen jäte, joka on päätynyt kaatopaikalle tai polttolaitokselle vuosina 2-23. Lähde: kunnat, Turun Seudun Jätehuoltoyhtiö Oy, Rouskis Oy Jätteet kertovat elintasosta ja kulutustottumuksista Jätteiden määrä kertoo kulutuksesta. Mitä enemmän kulutamme sitä enemmän syntyy jätettä. Samalla tuhlaamme luonnonvaroja. Lisäksi jätteet ja niiden kuljetus aiheuttavat päästöjä ilmaan, maaperään ja vesistöihin. Huonosti hoidetulla jätehuollolla voi olla vaikutusta myös ihmisten terveyteen. Jätteiden määrään vaikuttaa myös jätteiden lajittelun ja hyötykäytön tehokkuus. Jätteiden hyötykäyttöasteesta ei ole saatavissa kuntakohtaista tietoa. Tähän kokoelmaan saatiin tiedot kotikeräyspaperin hyötykäyttömääristä (ks. s. 6). Jätteenkäsittelypaikoille päätyneellä yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan kotitalouksista peräisin olevaa sekajätettä ja siihen rinnastettavaa kaupan, teollisuuden ja muun toiminnan synnyttämää jätettä, joka loppusijoitetaan kaatopaikalle tai poltetaan polttolaitoksessa. Kestävän kehityksen mukainen tavoite on, että kuntien, kuntalaisten ja yritysten ympäristövastuullisuus lisääntyy. Tällöin myös jätteiden määrä vähenee ja jätteiden hyötykäyttö lisääntyy. Kunnat voivat omalla ympäristövastuullisella toiminnallaan olla mallina kuntalaisille ja yrityksille. Kunnat Lajittelemattomaan yhdyskuntajätteeseen sisältyy sekä kotitalouksissa että yrityksissä syntynyt tavanomainen jäte. Näin ollen kuntien jätemääriin vaikuttaa niiden elinkeinorakenne. Turussa jätteiden määrää lisää satamatoiminta (matkustajalaivoilta tulevat jätteet). Jätteiden kuntakohtaista tilastointia saattaa vääristää autojen jätekeräysreittien kulku useamman kunnan alueella, jolloin osa kerätystä jätteestä voi kirjautua toisen kunnan tilastoihin. Jonkin verran jätemääriin asukasta kohden saattaa vaikuttaa opiskelijat, jotka eivät ole kirjoilla Turussa sekä kesäasukkaiden määrä kunnissa. 5

2. Kotikeräyspaperi Kotikeräyspaperin määrä 1999-23 1 8 kg/asukas 6 4 2 Turku Salo Kaarina Parainen Raisio Naantali Lieto Kotitalouksista ja työpaikoilta kertyneen paperin (sanoma- ja aikakauslehdet, mainokset ja kirjekuoret) määrä vuosina 1999-23. Lähde: Paperinkeräys Oy Jätteet kiertämään Kotikeräyspaperin määrä kertoo luonnonvarojen kulutuksesta ja paperin lajittelun tehokkuudesta. Kotikeräyspaperin tarkkaa höytykäyttöastetta ei kuitenkaan pystytä kuvaamaan. On siis vaikea päätellä, kertooko kotikeräyspaperin määrän kehitys muutoksista paperin kulutuksessa vai paperin kierrätyksen tehokkuudessa. Metsäteollisuus ry:n mukaan vuonna 22 paperin ja kartongin yhteenlaskettu talteenottoaste oli 72 %. Kuvan tiedot perustuvat paperin päävastaanottajan Paperinkeräys Oy:n ilmoittamiin tietoihin kotikeräyspaperin määristä. Kestävän kehityksen mukainen tavoite on, että paperin kulutus vähenee ja sen hyötykäyttöaste on mahdollisimman korkea. Kunnat Haja-asutusalueilla paperia päätyy poltettavaksi. Tämä saattaa osittain selittää Liedon paperinkeräysmäärän alhaisuuden. Myös kuntien elinkeinorakenne, keräyspisteiden sijainti ja mainospostin määrä vaikuttaa syntyvään kotikeräyspaperin määrään. Jätteiden hyötykäytön määristä on kaiken kaikkiaan saatavissa huonosti kuntakohtaista tietoa. Alueellisella tasolla jätteiden höytykäyttöastetta on kuvattu Lounais-Suomen ympäristöindikaattoreissa (www.ymparisto.fi/los >Ympäristön tila > Ympäristöindikaattorit). 6

3. Vedenkulutus Kotitalouksien vedenkulutus 199, 1995, 2, 23 l/as/vrk 2 175 15 125 1 75 5 25 Kaarina Lieto Naantali Parainen Raisio* Salo Turku Kotitalouksien vedenkulutus (litraa/asukas/vuorokausi) vuosina 199, 1995, 2 ja 23. * Raision luvuissa veden kokonaiskulutus. Sisältää muunkin kuin kotitalouksien vedenkulutuksen. Ei sisällä Raisio Yhtymän kulutusta. Lähde: kuntien vesilaitokset Vesi tärkeä luonnonvaramme Kotitalouksien vedenkulutus kertoo luonnonvarojen kulutuksesta - niin veden kuin myös energian, jota veden käsittelyyn ja lämmittämiseen tarvitaan. Valtakunnallisen Energiansäästön palvelukeskus Motivan mukaan kerrostaloissa kulutetaan vettä vuorokaudessa keskimäärin 155 litraa/asukas. Omakotitaloissa vettä kuluu parikymmentä litraa vähemmän. Kotitaloudet ovat suurin veden kuluttajaryhmä. Motivan laskelmien mukaan suurin osuus vedestä kuluu peseytymiseen (39 %). WC:n osuus on noin neljännes (26 %) ja keittiössä kulutetaan reilu viidennes (22 %) vedestä. Loput vedestä kuluu pyykinpesuun (13 %). Keskimäärin 45 % kotitalouksien käyttämästä vedestä on lämmintä. Vesi on maailmanlaajuisesti arvokas luonnonvara. Suomessa puhdasta vettä on yleensä riittävästi saatavilla, mutta viime vuosina Varsinais-Suomessakin veden riittävyys on ajoittain noussut keskusteluihin. Veden kulutuksen vähentyessä raakaveden hankintatarve, veden puhdistustarve ennen ja jälkeen käytön ja puhdistuksessa käytettävien kemikaalien määrä vähenee. Lisäksi veden pumppaukseen ja lämmittämiseen tarvittavan energian määrä vähenee. Vedenkulutuksen väheneminen on myös taloudellisesti kannattavaa. Tavoitesuositus 13 litraa/asukas Kestävän kehityksen mukainen tavoite on, että kuntalaisten kulutuskäyttäytyminen muuttuu ympäristövastuullisemmaksi. Veden osalta tavoitteena on, että kulutus ja samalla veden käsittelyyn kuluvan energian tarve vähenee. Motiva suosittelee vedenkulutuksen tavoitetasoksi 13 litraa asukasta kohden. Kotitalouksien veden kulutukseen vaikuttaa kulutuskäyttäytymisen lisäksi vesikaluston ominaisuudet ja kunto. Kulutuskäyttäytymistä ohjaa yleistyneet huoneistokohtaiset mittarit, jolloin vedestä maksetaan 7

todellisen kulutuksen mukaisesti. Myös hyvällä kiinteistöjen vesi- ja viemärisuunnittelulla voidaan vaikuttaa vedenkulutukseen. Riippuen siitä, miten kaukana veden lämmitys on vesihanasta, voidaan vettä joutua juoksuttamaan pitkiäkin aikoja ennen kuin saadaan lämmintä vettä. Kunnat Viime vuosien vedenkulutuksen vähenemiseen lienee vaikuttanut vähäsateisuus ja sen myötä monissa kunnissa syntynyt uhka jopa vesipulasta. Myös uudet vesikalustot ja huoneistokohtaisten vesimittareiden yleistyminen on varmasti vähentänyt veden kulutusta. Lisäksi vesiputkistojen uusiminen on vähentänyt vuotoja putkistoissa. 8

4. Viemäriverkosto Viemäriverkostoon liittyneet asukkaat 1997, 2, 23 1 8 % 6 4 2 Kaarina Lieto Naantali Parainen Raisio Salo Turku Viemäriverkostoon liittyneiden asukkaiden osuus kunnan koko asukasmäärästä vuosina 1997, 2 ja 23. Lähde: kuntien vesi- ja viemärilaitokset Tehokas jätevedenkäsittely haja-asutusalueille Viemäriverkostoon liittyneiden asukkaiden osuus kertoo välillisesti vesistöjen kuormituksesta. Yksi merkittävä vesistöjen kuormittaja on verkoston ulkopuolelle jäävä haja-asutus. Viemäriverkoston laajentaminen harvaanasutuille alueille ei ole kuitenkaan käytännössä mahdollista. Haja-asutusalueilla asukkaiden tulee itse huolehtia siitä, että jätevesien käsittely hoidetaan asianmukaisesti. Vuoden 24 alusta voimaan tullut asetus talousjätevesien käsittelystä haja-asutusalueella määrää, miten puhtaaksi jätevedet on käsiteltävä ennen kuin ne voidaan päästää ympäristöön. Asetus edellyttää monessa taloudessa siirtymistä tehokkaampaan jäteveden käsittelyjärjestelmään. Kestävän kehityksen mukainen tavoite on vesistöjen kuormituksen väheneminen. Tämä edellyttää asutuksen aiheuttamien päästöjen osalta sitä, että viemäriverkostoon liittyneiden osuus pysyy korkeana ja verkosto ulottuu kaikille tiheästi asutuille alueille. Haja-asutusalueilla jäteveden käsittelyä tulee tehostaa asetettujen vaatimusten mukaisesti. Kunnat Liedossa ja Paraisilla on muita kuntia enemmän haja-asutusta (ks. asemakaavoitetulla alueella asuvien osuus s. 23) ja tämä näkyy myös viemäriverkostoon kuuluvien osuudessa. Vaikka Turussa suuri osa asukkaista kuuluu viemäriverkoston piiriin, määrällisesti verkoston ulkopuolelle jää kuitenkin eniten asukkaita. Viemäriverkostoon kuuluvien asukkaiden osuus ei ota huomioon verkoston ulkopuolelle jäävien kesämökkien määrää kunnassa. Myös kesämökit aiheuttavat kuitenkin kuormitusta vesistöihin (ks. kesämökkien määrä kunnissa s. 1). 9

Kesämökkien määrä 1997-22 3 25 2 kpl 15 1 5 Kaarina Lieto Naantali Parainen Raisio Salo Turku Lähde: Tilastokeskus 1

5. Uimavedet Uimavesien tila 1997-24 12 näytteenottokerrat (kpl) 1 8 6 4 2 Kaarina, Hovirinta Kaarina, Littoinen Lieto, Järvelä Naantali, Parainen, Nunnalahti Norrby Salo, Lehmijärvi Turku, Ekvalla Turku, Ispoinen Turku, Saaronniemi. Uimavesien kesäkauden näytteenottokerrat ja niistä (tumma väri) kerrat, jolloin näyte ei ole täyttänyt kansallisia vaatimuksia vuosina 1997-24. Lähde: Kansanterveyslaitos, kunnat Uimarantojen virkistyskäyttö Uimavesien tila kertoo uimarantojen virkistyskäyttömahdollisuuksista. Uimavesien tilaan vaikuttavat ihmisen toiminnan lisäksi luonnonolosuhteet, kuten esimerkiksi vesistön koko, virtaukset ja sääolosuhteet. Uimavesien tilasta ei voida tehdä suuria johtopäätöksiä vesien tilasta yleisesti. Kuvattavaksi valitut uimarannat ovat ns. EU-uimarantoja (paitsi Liedon Järvelä), joiden tilaa seurataan säännöllisesti. EU-uimarannaksi määritellään rannat, joissa käy yli sata ihmistä päivässä. Uimavesistä tutkitaan erityisesti veden hygieeninen tila (koliformiset ja lämpökestoiset koliformiset bakteerit sekä fekaaliset streptokokit) ja happamuus (ph). Lämpökestoiset koliformiset bakteerit ovat ulosteperäisiä. Muut kolibakteerit kuvaavat yleistä likaantumista. Niitä on runsaasti luonnon vesissä, mutta ne voivat olla myös ulosteperäisiä. Hygieenisesti huonolaatuisessa vedessä uiminen saattaa altistaa uimarin mm. vatsataudille. Sinileväseurantaa kolmella uimarannalla Mikrobiologisten laatuvaatimusten lisäksi sinilevien esiintyminen vaikuttaa uimaveden laatuun. Kuntien terveystarkastajat valvovat uimarantoja ja seuraavat vesinäytteidenoton yhteydessä myös sinilevätilannetta silmämääräisesti ja jos tarvetta ilmenee otetaan näyte. Kyseisistä rannoista kolme (Littoinen, Hovirinta ja Saaronniemi) on mukana valtakunnallisessa levähaittaseurannassa, joka toteutetaan yhteistyössä alueellisten ympäristökeskusten, Suomen ympäristökeskuksen, merentutkimuslaitoksen ja kunnallisten viranomaisten kanssa. Sinilevää on todettu viime vuosina erityisesti Littoistenjärvessä. 11

Kestävän kehityksen mukainen tavoite on, että vesistöjen laatu paranee ja virkistyskäyttömahdollisuudet lisääntyvät. Uimarantojen tulee täyttää niille asetetut vaatimukset. Kunnat Kuvatuilla uimarannoilla tilanne on yleisesti ottaen hyvä. Ohjearvojen ylityksiä on ollut useampana kesänä Kaarinan Littoisten ja Turun Ispoisten uimarannoilla. On kuitenkin huomioitava, että vaikka vedestä mitattava mikrobiologinen laatu on hyvä, vedessä voi silti olla sinilevää, joka heikentää uimaveden virkistyskäyttöä. Indikaattorikokoelmassa mukana olevista kunnista Raisiossa ei ole uimarantoja ollenkaan. Uimavesien tilaan vaikuttavat asutuksen läheisyys tai muu ihmisen toiminta, kuten esimerkiksi lähelle laskeutuvat oja- ja yhdyskuntajätevedet. Myös luonnonolosuhteilla on merkittävä vaikutus uimarantojen tilaan. 12

6. Kasvihuonekaasupäästöt Kulutuksesta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt 14 12 tonnia / asukas (CO 2 ekv) 1 8 6 4 2 Lieto Turku Raisio Salo Kunnan alueella tapahtuvasta toiminnasta aiheutuneiden kasvihuonekaasupäästöjen määrän kehitys. Lähde: kunnat Kasvihuonekaasupäästöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta Kasvihuonekaasupäästöt kertovat paikallisen toiminnan vaikutuksesta maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen. Yllä olevassa kuviossa päästöt on laskettu kulutusperusteisesti eli siinä kuvataan päästöjä, jotka ovat syntyneet kunnan alueella tapahtuvasta toiminnasta. Tällaisia ovat mm. liikenne, energia, maatalous, jätehuolto ja teollisuuden prosessit. Valtaosa kasvihuonekaasupäästöistä syntyy fossiilisten polttoaineiden (kivihiili, öljy ja maakaasu) käytöstä energiantuotannossa ja liikenteessä. Päästöt on laskettu Suomen Kuntaliiton teettämällä Kasvener-laskentamallilla, jossa otetaan huomioon merkittävimmät kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat hiilidioksidi, metaani ja typpioksiduuli. Kasvihuonekaasupäästöjen laskeminen on osa kuntien ilmastonsuojelukampanjaa. Laskettuaan kasvihuonekaasupäästönsä kampanjaan osallistuneet kunnat asettavat päästöjen vähentämistavoitteet ja tekevät päästöjen vähentämissuunnitelman. Näistä neljästä kuvatusta kunnasta Salo on saanut vähentämissuunnitelmansa valmiiksi. Kunnat määrittelevät tavoitteet ja keinot 199 1997 2 Kestävän kehityksen mukainen tavoite on, että kuntien, kuntalaisten ja yritysten ympäristövastuullisuus lisääntyy. Tällöin myös kasvihuonekaasupäästöt vähenevät. Kioton ilmastosopimukseen liittyvässä EU:n sisäisessä taakankantojaossa Suomi on sitoutunut vakiinnuttamaan kasvihuonekaasupäästönsä vuosina 28-212 vuoden 199 tasolle. Kunnallisella tasolla tavoitteita ei ole yhteisesti määritelty vaan kunnat voivat itse määritellä päästöjen vähentämistavoitteensa. Kasvihuonekaasupäästöihin voidaan vaikuttaa mm. energiansäästöä tehostamalla ja liikenteen määrää vähentämällä. Kuntien keinoja ovat mm. päästöjen vähentämiseen tähtäävä liikenne- ja maankäytön suunnittelu. Myös jokainen kuntalainen voi vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöihin omilla arjen kulutus- ja liikkumisvalinnoillaan. 13

Kunnat Kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttaa mm. kuntien elinkeinorakenne. Esimerkiksi Liedon alhaiset päästöt selittynevät osittain vähäisestä teollisuudesta. Liikenteen päästöihin saattaa vaikuttaa mm. kuntien läpi kulkevat suuret tiet. Kasvihuonekaasupäästöt suhteutettuna kunnan asukasmäärään eivät ole suoraan vertailukelpoisia kuntien kesken. Kuntien välillä voidaan vertailla lähinnä päästöjen kehityksen suuntaa. Kasvihuonekaasupäästöjen laskeminen vaatii kunnalta ylimääräisiä resursseja, siksi päästöjä ei ole laskettu kaikissa kunnissa. 14

7. Ilmanlaatu Päivittäinen ilmanlaatu 22-23 päiviä (lkm) 35 3 25 2 15 1 5 Kaarina* Naantali Raisio Turku Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Erittäin huono Päivittäinen ilmanlaatu (ilmanlaatuindeksin mukaan) vuosina 22-23. *Kaarinassa oli siirrettävä mittausasema marraskuuhun 22 asti. Vuonna 23 ilmanlaatua ei mitattu. Maaliskuussa 24 Kaarinassa on aloitettu ilmanlaadun mittaus pysyvällä mittausasemalla. Lähde: Turun kaupunkiseudun ilmanlaatu -vuosiraportit Liikenne pilaa ilmaa Ilmanlaatuindeksillä kuvataan yksinkertaistetusti hengitysilman laatua. Ilmanlaadulla on vaikutusta terveyteen, luontoon ja elinympäristön viihtyisyyteen. Ilmanlaatuun vaikuttavat lähinnä liikenteen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöt. Liikenteellä on merkittävin vaikutus kaupunkien ilmanlaatuun, koska sen päästöt purkautuvat hengityskorkeudelle. Ilmanlaadun kannalta ongelmallisia ovat erityisesti talvikauden tyynien pakkaspäivien aiheuttamat kohonneet typpidioksidipitoisuudet sekä keväiset päivät, jolloin hiekoitushiekan pöly lisää hengitettävien hiukkasten määrää. Vaikutukset terveyteen ja luontoon Huono ilmanlaatu aiheuttaa terveysvaikutuksia lähinnä herkille väestöryhmille, kuten esimerkiksi astmaatikoille. Luonnolle ilman epäpuhtaudet aiheuttavat pitkällä aikavälillä happamoitumista ja rehevöitymistä. Huonolla ilmanlaadulla on vaikutuksensa myös yleiseen viihtyvyyteen. Ilmanlaatuindeksin tarkoituksena on yksinkertaistaa päivittäistä ilmanlaatutiedotusta. Indeksi lasketaan vertaamalla mitattuja ilman epäpuhtauspitoisuuksia ilmanlaadulle asetettuihin kansallisiin ohjearvoihin. Indeksin mukaisia ilmanlaatuluokkia on viisi: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Kestävän kehityksen mukainen tavoite on, että päästöt ilmaan vähenevät ja ilmanlaatu pysyy hyvänä. Tämä edellyttää erityisesti liikenteen ja energiantuotannon päästöjen vähenemistä. Kaupunkien keväiseen huonoon ilmanlaatuun voidaan vaikuttaa panostamalla hiekoitushiekan tehokkaaseen keräykseen kaduilta. 15

Kunnat Ilmanlaatua seurataan jatkuvatoimisin mittauksin Kaarinassa, Naantalissa, Raisiossa ja Turussa. Mittauspisteet sijaitsevat kaupunkien keskustoissa sekä Raisiossa Kaanaalla. Kaikissa pisteissä mitataan typpidioksidin ja hengitettävän pölyn pitoisuuksia. Lisäksi Naantalissa ja Kaarinassa on mitattu rikkidioksidin määrää sekä Turussa ja Kaarinassa hiilimonoksidia (häkä). Raision Kaanalla mitataan rikkidioksidin pitoisuuksia. Yksittäisen vuoden tuloksista ei voi päätellä kaupungin yleistä ilmanlaatua, koska esimerkiksi sääolosuhteiden vaihtelun vuoksi vuosien väliset erot voivat olla suuria. 16

8. Autoistuminen Henkilöautojen määrä 198, 1985, 199, 1995, 2, 3.9.24 7 autoja/1 asukasta 6 5 4 3 2 1 Kaarina Lieto Naantali Parainen Raisio Salo Turku Henkilöautojen määrä tuhatta asukasta kohden vuosina 198, 1985, 199, 1995, 2 ja (3.9.)24. Lähde: Ajoneuvohallintokeskus AKE/Ajoneuvorekisteri, Tilastokeskus (asukasmäärä) Henkilöautojen määrä kasvaa Henkilöautojen määrä kertoo luonnonvarojen kulutuksesta, joita syntyy auton valmistuksesta ja käytöstä. Lisäksi se kertoo välillisesti monista asioista, kuten autoliikenteen aiheuttamista päästöistä, melusta, toisaalta maankäytön suunnittelusta, tilan tarpeesta ja asenteista. Henkilöautojen määrään vaikuttaa autojen hintataso, väestön varallisuus, väestörakenne, etäisyydet ja joukkoliikenteen toimivuus. Henkilöautojen määrä ei suoraan kerro tieliikenteen määrästä. Valtakunnallisella tasolla autoliikenne on kuitenkin jatkuvasti lisääntynyt lamavuosia lukuunottamatta. Tieliikenne on merkittävä ympäristöongelmien aiheuttaja. Se kuluttaa luonnonvaroja ja energiaa, aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä, happamoittavia päästöjä ja terveydelle haitallisia hiukkaspäästöjä sekä melua ja jätteitä. Uusi tekniikkakaan ei ole pystynyt merkittävästi vähentämään ilmastonmuutosta kiihdyttäviä hiilidioksidipäästöjä. Suuri liikenteen määrä heikentää myös yleistä viihtyisyyttä, aiheuttaa onnettomuuksia ja vaatii laajoja maa-alueita. Kestävän kehityksen mukainen tavoite on, että henkilöautoliikenteen määrä ja päästöt vähenevät. Tämä edellyttää myös autojen määrän kasvun pysähtymistä. Autoliikenteen määrään voidaan vaikuttaa maankäytön suunnittelulla sekä parantamalla joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen olosuhteita. Eri liikkumismuotojen välille voidaan luoda toimivat vaihto- ja jatkoyhteysjärjestelyt. Kunnat Henkilöautojen määrä on ollut lähes jatkuvassa kasvussa. Henkilöautojen kotipaikkakuntatilastoinnissa tapahtui vuonna 1999 muutos, jolla todennäköisesti selittyy henkilöautojen määrän väheneminen Kaarinassa ja toisaalta autojen määrän huomattava kasvu Liedossa. 17

9. Joukkoliikenne Seutulippumatkat 2-23 3 25 matkat / asukas 2 15 1 5 Kaarina Lieto Naantali Parainen Raisio Salo Turku Linja-autoliikenteen seutulipun käyttäjien matkustusmäärät vuosina 2-23. Lähde: Länsi-Suomen lääninhallitus, Tilastokeskus (asukasmäärä) Seudullinen bussiliikenne Seutulippumatkojen määrä kertoo omalta osaltaan joukkoliikenteen käyttömääristä ja joukkoliikennejärjestelmän toimivuudesta. Joukkoliikenteen kuntakohtaisia matkustajamääriä ei ole kokonaisuudessaan saatavissa. Sivun lopusta löytyy Kaarinan, Naantalin ja Liedon palveluliikenteen sekä Salon ja Turun sisäisen bussiliikenteen matkustajamäärien kehitys. Seutulippujärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2, Salossa vuotta aikaisemmin. Seutulippu on henkilökohtainen älykortti, jonka kelpoisuusaika on 3 päivää ostopäivästä. Lipulla voi rajoituksetta matkustaa kaikissa busseissa seutulippukuntien alueella. (Pikavuoroissa peritään pikavuoromaksu.) Seutulipun suurin käyttäjäryhmä on lähiseudun kunnista Turussa töissä tai opiskelemassa käyvät. Turun ja sen lähikuntien seutulipun käytöstä tehtiin haastattelututkimus vuonna 23. Enemmistö (61 %) käytti lippua työmatkoihin ja 44 % opiskelumatkoihin. Moni käytti seutulippua myös vapaa-ajan matkoihin. Seutulippu on tutkimuksen mukaan tuonut jonkin verran uusia bussinkäyttäjiä. Lähes puolet vastanneista totesi seutulipun madaltaneen kynnystä käyttää joukkoliikennettä. 6 % vastanneista ei ollut käyttänyt bussia säännöllisesti ennen seutulipun käyttöönottoa, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Noin neljännes kertoi, että käyttäisi pääasiassa omaa autoa, jos seutulippu ei olisi käytössä. Oman auton käyttöön verrattuna seutulipun hintaa suuri enemmistö piti edullisena. Tasa-arvoa liikkumiseen Toimiva joukkoliikenne antaa kaikille väestöryhmille tasa-arvoisen mahdollisuuden liikkua. Linja-auton käytön lisääntyminen vähentää liikennepäästöjä ja meluhaittoja sekä säästää luonnonvaroja. 18 Kestävän kehityksen mukainen tavoite on, että liikenteen aiheuttamat ympäristöpäästöt vähenevät. Tämä edellyttää julkisen liikenteen käyttömäärän lisääntymistä ja henkilöautoliikenteen määrän vähene-

mistä. Joukkoliikenteen käyttöä edistää sen toimivuus ja palvelutason parantaminen sekä kohtuulliset lippuhinnat. Kunnat Seutulipun käyttö on tähän mennessä suurimmassa osassa kuntia kasvanut vuosi vuodelta. Muista lipputuotteista on luonnollisesti siirrytty seutulippuun ja tällainen kausilippu on lisännyt ihmisten bussilla matkustusta. Myös aivan uusia matkustajia on tullut seutulipun myötä. Turun kaupunkiseudulla on valmisteilla seutuliikennestrategia, jossa selvitetään seutumatkustuksen kehitystä. Matkustus seutubussiliikenteessä kasvoi seutulipun käyttöönoton myötä vuoden 1999 marraskuusta vuoden 23 marraskuuhun mennessä noin 28 %. Seutulipulla maksetaan lähes puolet seutuliikenteen matkoista. Seutulipun käytön tarve luonnollisesti vaihtelee kunnissa riippuen esimerkiksi siitä, miten paljon ihmisillä on tarvetta liikkua yli kuntarajojen. Luonnollisesti Turun naapurikunnista käydään paljon töissä Turussa. Kukin seutulippualueeseen kuuluva kunta määrittelee lipun hinnan oman kuntansa asukkaille. Vuonna 23 lipun hinta vaihteli 45 eurosta (Kaarina, Naantali, Parainen ja Salo) 55 euroon (Turku). Lähteet: Turun ja sen lähikuntien seutulipun vaikutukset ja käyttäjien kokemukset seutulipusta. Turun ja lähikuntien seutulippuryhmä, 23. Turun kaupunkiseudun seutuliikennestrategia tekeillä. Etukäteistiedot Länsi-Suomen lääninhallituksesta. Kuntien palveluliikenteen* matkustajat 2-23 matkaa / asukas 1,4 1,2 1,,8,6,4,2, Kaarina Lieto Naantali * Palveluliikenne on kaikille avointa liikennettä, jossa henkilökohtaiseen palveluun ja liikuntarajoitteisten kulkumahdollisuuksiin on panostettu tavallista joukkoliikennettä enemmän. Se voi toimia kiinteällä reitillä tai perustua kutsuohjaukseen. Lähde: kunnat 19

Salon paikallisliikenteen matkustajat 2-23 suhteellinen muutos (v. 2=1) 12 1 8 6 4 2 2 21 22 23 Lähde: Vainion liikenne Turun sisäisen bussiliikenteen matkustajat 2-23 matkaa / asukas 14 12 1 8 6 4 2 2 21 22 23 Lähde: Turun kaupungin joukkoliikennetoimisto 2

1. Kevyt liikenne Kevyen liikenteen väylät 1995, 2, 23 4 3 km 2 1 Lieto Naantali Parainen Raisio Salo Turku Kevyen liikenteen väyläverkon pituus vuosina 1995, 2 ja 23. Auto- ja kevyen liikenteen väylät 23 km 8 7 6 5 4 3 2 1 Lieto Naantali Parainen Raisio Salo Turku Kadut ja yleiset tiet Kevyt liikenne Katujen ja yleisten teiden verkon pituus suhteessa kevyen liikenteen verkon pituuteen vuonna 23. Lähde: kunnat ja Tiehallinto Edellytykset ympäristöystävälliseen liikkumiseen Kevyen liikenteen verkon pituus kertoo kuntien pyrkimyksistä luoda edellytykset ympäristöystävälliselle liikkumiselle. Kattava pyörätieverkosto mahdollistaa turvallisemman liikkumisen pyörällä, kävellen tai vaikkapa rullaluistimilla. Lisäksi ohessa on kuvattu myös kevyen liikenteen verkoston suhdetta autoväylien pituuteen. Suhdetta tarkasteltaessa on huomioitava, että kevyen liikenteen väyliä laskettaessa on laskettu mukaan mahdollisesti tien molemmin puolin kulkevat pyörätiet erikseen. Pyöräily on saasteeton, hiljainen ja taloudellinen kulkumuoto. Kevyen liikenteen kasvu suhteessa autoiluun vähentää liikenneruuhkia ja melua sekä edistää kansanterveyttä. Liikenne on sujuvampaa ja turval- 21

lisempaa. Suurimmat edut kevyen liikenteen lisääntymisestä ovat taajamissa, joissa etäisyydet ovat suhteellisen lyhyitä ja liikenne on merkittävin ilman saastuttaja ja melun lähde. Pelkkä väylien pituus ei tietenkään kerro kevyen liikenteen väylien käyttömäärää eikä pyörätieverkon laatua ja toimivuutta. Toimiva pyörätieverkosto edellyttää jatkuvuutta, sujuvuutta ja esimerkiksi turvallisuutta lisäävien alikulkujen rakentamista. Pyöräilyn ja kävelyn houkuttelevuutta lisäävät myös viihtyisät reitistöt esimerkiksi puistoissa ja hiljaisilla tonttikaduilla. Kestävän kehityksen mukainen tavoite on, että kevyt liikenne lisääntyy. Tämä edellyttää sitä, että kunnat luovat toimivan kevyen liikenteen verkoston. Ympäristöystävällistä liikkumista voidaan edistää myös luomalla edellytyksiä pyöräilyn ja joukkoliikenteen käytön yhdistämiselle esimerkiksi rakentamalla pyöräkatoksia pysäkeille ja asemille. Kevyen liikenteen olosuhteita voidaan parantaa myös väylien talvikunnossapitoa tehostamalla. Kunnat Kuntien välillä voidaan vertailla kevyen liikenteen verkon laajenemiskehitystä ja täten pyöräilyn edellytysten lisääntymistä. Toisessa kuvassa voidaan vertailla auto- ja kevyen liikenteen väylien pituuksien suhdetta. Pelkkä pyöräteiden pituus ei kerro koko totuutta. Esimerkiksi vaikka Turussa on pyöräteitä paljon jopa suhteessa autoväyliin, kaupunkikeskustan pyörätieverkko vaatii vielä kuitenkin paljon parantamista. Toisaalta pyöräteiden määrän lisääntymisen syynä voivat olla uudet asuinalueet, mikä voi kertoa myös kestämättömästä yhdyskuntarakenteen hajautumisesta. 22