KYSYMYS 1 (maksimipistemäärä kokonaisuudessaan 10 p.) Ystäväsi Y harrastaa ampumista ja päättää harjoitusmielessä tähdätä metsäaukean yli kulkeviin voimajohtoihin. Y ajattelee, että hän ei voi osua johtoon, koska ei ole osunut vastaavalta etäisyydeltä koskaan aiemmin yhtä pieniin maaleihin. Nyt Y kuitenkin laukaisee ja osuu. Osuma aiheuttaa sähkövirran katkeamisen ja turvajärjestelmien käynnistymisen kahdessa läheisessä tehtaassa. Turvajärjestelmän käynnistyminen johtaa toisessa tehtaista (B) oikosulkuihin, laitevahinkoihin ja tuotannon pysähtymiseen viikoksi. Arvioi Y:n mahdollista korvausvastuuta B:tä kohtaan. Kerro myös, mistä ajankohdasta mahdollisen korvausvelan vanhentuminen tapauksessa alun perin alkaisi. UPPGIFT 1 (maximala antalet totalpoäng 10) Din vän Y har skytte som hobby. Y besluter i övningssyfte att sikta mot några kraftledningar som går över en skogsglänta. Y tror sig inte kunna träffa någon ledning eftersom han aldrig förut har träffat lika små mål på motsvarande avstånd. Nu skjuter Y dock, och träffar. Träffen förorsakar strömavbrott och att säkerhetssystemen i två närbelägna fabriker aktiveras. I den ena fabriken (B) leder aktiveringen av säkerhetssystemet till kortslutningar, skador på anordningar och en veckas avbrott i produktionen. Bedöm Y:s eventuella ersättningsskyldighet gentemot B. Ange också från vilken tidpunkt preskriptionstiden för den eventuella skadeståndsgälden skulle börja löpa i fallet.
MALLIVASTAUS/ARVOSTELUPERUSTEET Arvosteluperusteissa on pedagogisista syistä esitetty pidemmäksi muotoiltu analyysi kuin mitä hyviin pisteisiin vaadittiin. Ks. Hemmo 2005, s. 158 161. Tapaus muistuttaa ratkaisun KKO 2003:124 tilannetta. Erona ratkaisun tilanteeseen on, että nyt käsillä olevassa tapauksessa ei ole tietoa siitä, ovatko vaurioituneet sähköjohdot tehtaat omistavien yritysten tai B:n omistuksessa KKO:n ratkaisussa merkityksellistä oli, että johdot eivät kuuluneet vahinkoja kärsiville tuotantolaitoksille eikä tuotantolaitoksilla ollut käyttöoikeutta tai siihen rinnastuvaa oikeutta johtoihin. KKO:n ratkaisussa katsottiin, ettei vastuuta tule ulottaa sähkönkäyttäjätahoon, jonka vahinko oli ollut niin kutsuttu kolmannelle aiheutunut vahinko. KKO:n mainittu ratkaisu voidaan katsoa yleisen vahingonkorvausoikeuden sisältöä kiteyttäväksi ja kuvaavaksi. Pisteitä annetaan erityisesti seuraavien näkökohtien analyysistä: Suomen vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana on, että esinevahingosta haittaa kärsivät tahot, joilla ei ole erityistä oikeutta vahingoittuneeseen esineeseen, eivät nauti voimakasta suojaa. Tapauksessa ensivahinkona olevasta esinevahingosta (johdon vaurioituminen) on aiheutunut uusia vahinkoja. Mikäli B ei omista johtoja eikä sillä ole niihin käyttöoikeutta tai muuta siihen rinnastuvaa oikeutta (jonka voidaan katsoa olevan olemassa johtojen sijainnin ja tarkoituksen perusteella, siis esimerkiksi jos B olisi ainoa johtoja hyödyntävä taho ja osuma olisi aivan B:n tehtaan välittömässä läheisyydessä), on todennäköistä, ettei Y ole korvausvastuussa B:tä kohtaan. Niin kutsuttujen kolmannelle aiheutuneiden vahinkojen, etenkin kun ne ovat varallisuusvahinkoja, korvattavuuteen suhtaudutaan Suomen vahingonkorvausoikeudessa lähtökohtaisesti kielteisesti. Tahallaan kolmannelle aiheutettu vahinko voi kuitenkin muodostaa poikkeuksen. Tapauksen tilanteessa ei ole selvää, voiko vahinkoa pitää tahallaan B:lle aiheutettuna, on mahdollista, että ei voi (KKO:n ratkaisussa 2003:124 vahinkoa ei pidetty tahallaan kolmannelle aiheutettuna, vaikka ampujan katsottiin ymmärtäneen, että ampuminen voi aiheuttaa sähkönjakelun ongelmia). KKO:n samankaltaisessa tapauksessa on kiinnitetty ratkaisun perusteluissa huomiota myös siihen, että sähköä elinkeinotoiminnassa käyttävien voitiin edellyttää varautuvan sähkönjakelun häiriöihin. Perustelu ei kuitenkaan ole aivan toimiva, kun huomioidaan, että vahingot vaikuttavat liittyvän juuri varautumisen osana käytössä olevan varajärjestelmän käynnistymiseen. (Y:n vastuu johtojen omistajaa tai käyttöoikeuden omaavaa käyttäjää kohtaan voisi tulla tapauksessa kyseeseen.) Tapauksen tilanteessa on merkitystä myös sillä, että mikäli johdot ovat sähköä jakelevan elinkeinonharjoittajan omistuksessa, tällä voidaan katsoa olevan hyvä mahdollisuus varautua sähkönjakelun häiriintymisestä loppukäyttäjälle aiheutuviin vahinkoihin vastuunrajoituksin omissa sopimusehdoissaan. Tämä argumentti puoltaa mahdollisen korvausvastuun rajaamista johtojen omistajaan tai käyttäjään. Mikäli B:llä taas on johdot omistuksessaan tai sillä on johtojen käyttöoikeus tai siihen rinnastuva oikeus, korvausvastuu voi syntyä. B:lle on aiheutunut sekä esinevahinkoa että varallisuusvahinkoa, molemmat tyypit voivat tässä tapauksessa olla korvattavia. Varallisuusvahingot ovat lähtökohtaisesti esinevahinkoon liittyviä. Ks. Hemmo 2005, s. 223 226. Kohdassa edellytetään VanhL:n 7 :n säännön muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta toteamista ja soveltamista sekä
toissijaisen 10 vuoden vanhentumisajan alkuajankohdan (vahinkoon johtanut tapahtuma) kertomista. (Merkitystä voi olla rikoksiin liittyviä vahinkoja koskevalla säännöllä: Rikoksesta johtuvaa velkaa ei katsota tämän tai muun lain nojalla vanhentuneeksi niin kauan kun rikosasiassa voidaan nostaa syyte tai kun rikosasian käsittely on vireillä tuomioistuimessa - Tämä sääntö ei kuitenkaan koske vanhentumisajan alkuajankohtaa, joten siitä ei ole syytä antaa erikseen pisteitä.) Lähes kaikki käsittelivät sopimuksenulkoista korvausvastuuta, vastuuharkintaa ja yleisiä edellytyksiä (tuottamus, syy-yhteys). Lisäksi esiteltiin erilaisia korvauskelpoisia vahinkolajeja, korvausaiheita tai muuta yleistä (mm. sovittelu, myötävaikutus, kohtuus). Suuri osa unohti kuitenkin eritellä B:n suhdetta johtoihin sekä tarkastella kolmannelle aiheutuneita vahinkoja ja niiden korvattavuutta. Vanhentuminen oli osattu kokonaisuudessaan tai joiltain osin lähes poikkeuksetta.
KYSYMYS 2 (maksimipistemäärä kokonaisuudessaan 10 p.) Antti ajoi ojaan Tikkurilan keskustassa 1.9.2013 palatessaan pyörällä baarista kotiin ja hänen kätensä murtui. Antti haki korvausta tapaturmavakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö kuitenkin eväsi 4.11.2013 tekemällään päätöksellä vakuutuskorvauksen, koska Antin vakuutuksen vakuutusehdon 4.5.2. mukaan "vakuutuskorvausta voidaan vähentää tai se evätä, jos vahinkotapahtuma on aiheutunut vakuutetun ollessa vahinkotapahtuman sattuessa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alainen ja tämä seikka on oleellisesti vaikuttanut vahingon syntyyn tai määrään". Tapaturman jälkeen sairaalassa Antin veren alkoholipitoisuudeksi oli mitattu 1,6 promillea. Antti on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen. Lisäksi hän arvelee yhtiön menetelleen virheellisesti vakuutussopimusta solmittaessa, sillä ennen vakuutuksen ottamista hänelle ei kerrottu suullisesti puheena olevasta ehdosta tai vakuutuksesta muutenkaan eikä myöskään annettu vakuutusehtoja, vaan hän sai vain jonkin tuoteselostevihkosen. Antti ei ole perehtynyt tuoteselosteeseen eikä jälkikäteen hänelle lähetettyihin vakuutusehtoihin. Vakuutukseensa ja vakuutusyhtiöönsä pettynyt Antti pyytää nyt asiantuntija-apuasi. Esitä edellä annettuihin tietoihin perustuva, juridisesti perusteltu näkemyksesi siitä, 1) onko vakuutusyhtiö laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa 2) voiko vakuutusyhtiö evätä Antilta vakuutuskorvauksen sekä 3) miten Antin tulee toimia, jos hän haluaa riitauttaa vakuutusyhtiön tekemän korvauspäätöksen. UPPGIFT 2 (maximala antalet totalpoäng 10) Antti cyklade hem från en bar 1.9.2013 då han körde i diket i Dickursby centrum och bröt handen. Antti sökte ersättning ur sin olycksfallsförsäkring. Försäkringsbolaget förvägrade dock försäkringsersättningen med ett beslut som fattades 4.11.2013. Skälet till detta var att försäkringsersättningen enligt försäkringsvillkor 4.5.2 i Anttis försäkring kan nedsättas eller avslås om skadehändelsen har skett då den försäkrade då skadehändelsen ägt rum varit påverkad av alkohol eller något annat narkotiskt medel och denna omständighet på ett väsentligt sätt har inverkat på uppkomsten av skadan eller dess omfattning. På sjukhuset efter olyckan hade alkoholhalten i Anttis blod uppmätts till 1,6 promille. Antti är missnöjd med försäkringsbolagets beslut. Dessutom tror han att bolaget har handlat felaktigt då försäkringsavtalet ingicks, eftersom han inte blev muntligen informerad om villkoret i fråga eller om försäkringen i övrigt. Antti fick inte heller några försäkringsvillkor, utan bara någon slags produktbeskrivningsbroschyr. Antti har inte bekantat sig med produktbeskrivningen eller i försäkringsvillkoren, som skickades till honom i efterhand. Antti, som är besviken på sin försäkring och sitt försäkringsbolag, ber nu dig om experthjälp. Ge din juridiskt motiverade uppfattning, utgående från ovanstående information, om följande: 1) har försäkringsbolaget försummat sin informationsskyldighet? 2) kan försäkringsbolaget förvägra Antti försäkringsersättningen? 3) hur skall Antti gå till väga om han vill bestrida försäkringsbolagets ersättningsbeslut?
MALLIVASTAUS/ARVOSTELUPERUSTEET Tapauksessa on kyse vakuutussopimuslain pakottavuudesta, vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta, lainvastaisesta ehdosta, vakuutustapahtuman aiheuttamisesta henkilövakuutuksessa ja muutoksenhausta korvauspäätökseen. Antti on sekä vakuutettu että kuluttaja, joten vakuutussopimuslaki on häntä kohtaan pakottava eikä laista voida vakuutusehdoissa poiketa hänen vahingokseen (VakSL 3 :n 1 ja 2 mom.). 1) Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus VakSL 5 :n mukaan vakuutuksenantajalla on tiedonantovelvollisuus ennen vakuutussopimuksen päättämistä. Antin mukaan tämä velvollisuus oli laiminlyöty, koska hänelle ei ollut suullisesti kerrottu vakuutuksesta eikä ennen vakuutuksen solmimista annettu vakuutusehtoja. Molemmat väitteet ovat vääriä: Vakuutuksenantaja voi täyttää tiedonantovelvollisuutensa antamalla tietoja suullisesti ja/tai kirjallisesti, ja lain mukaan vakuutusehdot on annettava vasta vakuutussopimuksen solmimisen jälkeen (6 ). Tiedonantovelvollisuutta ei siis Antin esittämillä perusteilla ollut laiminlyöty. Kun tietoja annetaan kirjallisesti, on vakuutuksenhakijan omalla vastuulla perehtyä niihin, eikä hän voi vedota vakuutuksen sisältöä koskevin virheellisiin käsityksiinsä, jos ne olisivat korjaantuneet saatuun esitemateriaaliin kohtuullisella huolellisuudella perehtymällä. Antti ei tässä tapauksessa edes vedonnut mihinkään vakuutuksen sisältöä koskeviin käsityksiinsä, joten tapauksessa ei ollut kyse siitä, millainen käsitys Antilla vakuutuksesta oli ja miten se mahdollisesti vaikuttaa vakuutuksen sisältöön VakSL 9 :n nojalla. 2) Vakuutuskorvauksen epääminen Antin vakuutuksessa oleva ns. alkoholiehto on sallittu vahinkovakuutuksessa (30 ). Nyt on kuitenkin kyse tapaturmavakuutuksesta eli henkilövakuutuksesta (2 ). Vakuutussopimuslain 28 :n mukaan vakuutetun tahallisuus ja törkeä huolimattomuus voivat vaikuttaa vakuutuskorvaukseen, sen sijaan mahdollisuutta alkoholiehdon käyttämiseen ei mainita (vrt. 30 ). Koska vakuutussopimuslaissa on tyhjentävästi säännelty ne tilanteet, joissa vakuutetun oma toiminta voi vaikuttaa vakuutuskorvausta alentavasti, alkoholiehto ei henkilövakuutuksissa ole sallittu vaan se on mitätön, koska laki on Anttia kohtaan pakottava. Näin ollen Antin oikeus korvaukseen ratkeaa sen perusteella, onko hän aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Kyseessä ei ole tahallisuus, joten arvioitavaksi jää, onko menettely ollut törkeän huolimatonta. Voimassa olevan oikeuden ja vakuutussopimuslain perustelujen mukaan törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Törkeästä huolimattomuudesta voi olla kyse esimerkiksi, jos vakuutettu laiminlyömällä tietoisesti normaalit varotoimet saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri. Yksinomaan se, että vakuutettu on ollut vahingon sattuessa alkoholin vaikutuksen alaisena, ei siis ole törkeää huolimattomuutta. Törkeänä huolimattomuutena voidaan pitää lähinnä tilanteita, joissa vakuutettu ryhtyy merkittävässä humalatilassa tehtävään, joka normaalioloissakin vaatii suurta huolellisuutta. Antin menettelyn voi perustella törkeän huolimattomaksi tai tätä vähemmän huolimattomaksi, joten vastauksessa voi päätyä joko täyteen tai alennettuun korvaukseen.
3) Muutoksenhakumahdollisuudet Antti voi saattaa korvauspäätöksen suositusluontoisia ratkaisuja antavien Vakuutuslautakunnan tai kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi tai sitten käräjäoikeuteen. Kanneaika on 3 vuotta siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta (74 ). Lautakunnassa käsitelty asia voidaan saattaa vielä käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Tyypillisimmät virheet olivat puhuminen käräjäoikeuden sijasta "tuomioistuimesta" tai "kanteen nostamisesta", sillä erilaisia tuomioistuimia on monia. Jotkut myös pitivät lautakuntakäsittelyä tuomioistuinmenettelyn edellytyksenä.