30.1.2019 Dnro ESAELY/661/2015 ETELÄ-SAVON, POHJOIS-KARJALAN JA POHJOIS-SAVON ELY-KESKUSTEN YM- PÄRISTÖNSUOJELULAIN JA JÄTELAIN MUKAINEN VALVONTASUUNNITELMA Sisällysluettelo 1. Johdanto... 2 2. Tiedot alueiden ympäristöolosuhteista... 2 2.1 Etelä-Savo... 2 2.2 Pohjois-Savo... 3 2.3 Pohjois-Karjala....3 3. Valvottavat ympäristöluvanvaraiset ja rekisteröidyt toiminnot... 3 4. Valvonnan voimavarat... 5 5. Ympäristönsuojelulain, jätelain ja kemikaalilain mukainen valvonta... 6 5.1 Valvonnan tavoitteet... 6 5.2 Laitosvalvonta ja määräaikaistarkastukset... 7 5.3 Ympäristönsuojelulain, jätelain ja merenkulun ympäristönsuojelulain mukaisten ilmoitusten käsittely ja valvonta... 8 5.4 Jätelain mukainen valvonta... 9 5.5 Kemikaalilain mukainen valvonta... 10 6. Toiminnanharjoittajien raportointi... 10 7. Kuvaus menettelystä valvontaohjelman laatimiseksi... 11 8. Valvonnan yhteistyö... 11 9. Valvonnan toteutumisen seuranta ja raportointi... 12 POHJOIS-SAVON ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS / Ympäristö ja luonnonvarat Kutsunumero 0295 026 500 Kallanranta 11, PL 2000 www.ely-keskus.fi/pohjois-savo 70101 Kuopio
2/13 1. Johdanto Ympäristönsuojelulain 168 :ssä velvoitetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia (ELY-keskus) laatimaan toimialueelleen ympäristönsuojelulain mukaista säännöllistä valvontaa varten valvontasuunnitelma. Valvontasuunnitelmassa on oltava tiedot alueen ympäristöoloista ja pilaantumisen vaaraa aiheuttavista toiminnoista sekä käytettävissä olevista valvonnan voimavaroista ja keinoista. Jätelain 124 :n mukaan ELY-keskuksen on laadittava jätteen ammattimaisen kuljettamisen ja välittämisen sekä jätteen kansainvälisiä siirtoja sisältävän toiminnan tarkastuksia ja muuta valvontaa varten suunnitelma. Tämän valvontasuunnitelman tarkoituksena on mm. yhtenäistää ja tehostaa valvontaa Pohjois- Savon, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon toimialueilla. Valvontasuunnitelmassa on kuvattu alueiden toimintaympäristöä, valvonnan tavoitteita, voimavaroja ja niiden suuntaamisesta ympäristöriskin osoittaman tarpeen mukaisesti. Valvontasuunnitelma julkaistaan ympäristöhallinnon nettisivuilla, joten se antaa tarvittaessa tietoa valvonnasta myös kansalaisille ja toiminnanharjoittajille. Tämä valvontasuunnitelma kattaa ympäristönsuojelulain, kemikaalilain ja jätelain mukaisen valvonnan. Valvontasuunnitelma on tarkoitus jatkossa laajentaa kattamaan myös vesilain mukaisen valvonnan. Valvontasuunnitelma on laadittu yhteistyössä Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon ELY-keskusten kesken. 2. Tiedot alueiden ympäristöolosuhteista 2.1 Etelä-Savo Etelä-Savon elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueeseen, Etelä-Savoon, kuuluu 14 kuntaa, joista kolme on kaupunkeja (Mikkeli, Savonlinna ja Pieksämäki). Maakunnassa on yhteensä noin 147 000 asukasta ja asukastiheys on 10,3 asukasta/km 2 (koko Suomi 18,1. Lähde Tilastokeskus). Etelä-Savon kokonaispinta-ala on 19 130 km 2, josta vesipinta-alaa on noin 25 %. Etelä-Savon pohjavesialueiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 380 km 2 ja arvio alueilla muodostuvan pohjaveden määrästä noin 175 000 m 3 /vrk. Pohjavesialueista 51 kpl on luokiteltu vesienhoitolain (1299/2004) mukaisiin uusiin pohjavesialueluokkiin 1, 1E, 2, 2E ja E. Uudelleen luokittelemattomia pohjavesialueita, luokat I, II ja III on 152 kpl (tilanne 10.1.2018, Etelä-Savon ELY-keskus). Etelä-Savo on luonnonvaroista, erityisesti metsistä ja vesistöistä rikas maakunta. Elinkeinoelämä hyödyntää alueen luonnonvaroja maa- ja metsätaloudessa, puunjalostusteollisuudessa ja matkailussa. Alkutuotannolla ja palveluilla on merkittävä osuus alueen tulonmuodostuksessa. Etelä-Savon alueella ympäristön pilaantumisen merkittävin riski on hajakuormitus, joka aiheutuu esimerkiksi metsätaloudesta, maataloudesta, haja-asutuksesta ja hulevesistä. Pistekuormitusta aiheuttaa teollisuuslaitokset sekä yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot. Mekaanista puunjalostusteollisuutta on merkittävästi. Myös turvetuotanto luetaan pistekuormittajaksi. Merkittävimmät pistekuormittajat ovat ympäristönsuojelulain nojalla ympäristölupavelvollisia ja velvoitettu kuormituksen tarkkailuun.
3/13 2.2 Pohjois-Savo Pohjois-Savon elinkeino, - liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueeseen, Pohjois-Savoon, kuuluu 18 kuntaa, joista viisi on kaupunkeja (Kuopio, Varkaus, Iisalmi, Suonenjoki, Kiuruvesi). Maakunnassa on yhteensä noin 250 000 asukasta ja asukastiheys on 12.2 asukasta/km2. Pohjois-Savon kokonaispinta-ala on 20 366 km2, josta vesipinta-alaa on noin 18 % (Pohjois-Savon liitto, foresavo- tilasto- ja ennakointisivusto). Pohjois-Savossa on yhteensä 166 luokiteltua pohjavesialuetta. Pohjavesialueista 75 on luokiteltu vesienhoitolain (1299/2004) mukaisiin uusiin pohjavesialueluokkiin 1, 1E, 2, 2E ja E. Uudelleen luokittelemattomia pohjavesialueita on 91, joista 55 kuuluu vanhan luokittelujärjestelmän luokkaan I ja 36 luokkaan II (tilanne 23.1.2019, Pohjois-Savon ELY-keskus). Pohjois-Savolle on tyypillistä vesistöjen suuri määrä. Turvetuotanto, puunjalostus-, kaivos- ja kemianteollisuus sekä taajamien jätevedet kuormittavat paikallisesti vesistöjä. Maa- ja metsätalouden kuormitus näkyy erityisesti Ylä-Savossa Iisalmen reitillä. Ympäristövaikutuksiltaan merkittävimpiä elinkeinoaloja Pohjois-Savossa ovat maa- ja metsätalous, metsäteollisuus, metalliteollisuus, kemianteollisuus sekä elintarvike- ja kaivosteollisuus. Merkittävimmät teollisuuslaitokset ovat Siilinjärvellä sijaitseva Suomen suurin apatiittikaivos ja sen yhteydessä toimivat kemian- ja lannoitetehtaat sekä Varkaudessa ja Kuopiossa sijaitsevat puunjalostuslaitokset. Pohjois-Savon alueella on myös muuta kaivos- ja rikastustoimintaa, useita suuriakin elintarvike- ja metalliteollisuuslaitoksia sekä sotilas- ja siviili-ilmailukenttä. Leppävirran kunnan alueella sijaitsee Itä-Suomen kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden yhteisesti omistama Riikinvoima Oy:n jätteenpolttolaitos, missä käsitellään nykyisin pääosa alueen yhdyskuntajätteistä. Kaatopaikalle loppusijoitettavan jätteen määrä on jyrkästi vähentynyt, mutta Pohjois-Savossa toimii edelleen kolme alueellista jätekeskusta sisältäen myös kaatopaikkatoiminnot. Näiden lisäksi teollisuudella on omia jätteenkäsittelyalueitaan. Eläinmäärä maito- ja lihatuotantotiloilla on jatkuvasti kasvanut ja Pohjois-Savossa on lähes 80 suurta maitotilaa. Myös turvetuotantoalueita on Pohjois-Savossa runsaasti. Pohjavesialueilla on useita taajamia ja liikenneväyliä samoin kuin myös maa-ainesten ottoalueita. Tämä lisää pohjaveden pilaantumisriskiä. 2.3 Pohjois-Karjala Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu 13 kuntaa, joista viisi on kaupunkeja (Joensuu, Lieksa, Nurmes, Outokumpu ja Kitee). Maakunnassa asuu yhteensä noin 164 000 asukasta ja asukastiheys on 9,17 asukasta/km 2 (koko suomi 18,0, lähde Tilastokeskus). Maakunnan kokonaispinta-ala on 21 584 km 2, josta vesipinta-alaa on noin viidennes (17,7 %). Pielinen on maakunnan suurin järvi. Maakunnan järvivesistä on erinomaisessa tai hyvässä tilassa tällä hetkellä 92 %. Jokimuodostumista hyvään tilaan luetaan vähintään 78 % vesistöistä. Pohjois-Karjalan alueella on 1 ja 2 luokan pohjavesialueita yhteensä 342 kpl, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1231, 6 km 2 ja arvioitu muodostuvan pohjaveden määrä 560 550 m 3 /vrk. Merkittävimpiä toimintoja, jotka voivat aiheuttaa riskejä pohjavesien pilaantumiselle ovat liikenne,
4/13 asutus, yritystoiminta, pilaantuneet maa-alueet, maatalous ja maa-ainestenotto. Pohjavesialueiden uudelleen luokittelu ja rajaustyö on parhaillaan käynnissä ja työ valmistuu vuosien 2019-2020 aikana. Pohjois-Karjalalle on tyypillistä vesistöjen suuri määrä. Turvetuotanto, puunjalostus-, ja kaivosteollisuus sekä taajamien jätevedet kuormittavat paikallisesti vesistöjä. Maa- ja metsätalouden kuormitus on useilla vesistöalueilla myös luonnollisesti havaittavissa. Ympäristövaikutuksiltaan merkittävimpiä toimialoja Pohjois-Karjalassa ovat metsäteollisuus (erityisesti kemiallinen metsäteollisuus) ja kaivosteollisuus. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen toiminta-alueella suurimmat riskit ympäristön pilaantumiseen liittyvät merkittäviin poikkeustilanteisiin ja ympäristövahinkoihin tuotantolaitoksilla tai maantie-, raide ja vesiliikenteessä. Alueella on useita lähiympäristön tai alapuolisen vesistön kannalta herkkiä toimintoja, joissa kuormituksen lisääntyminen voi aiheuttaa ympäristön tilan huonontumista tai kohtuutonta haittaa tai rasitusta asutukselle tai muulle alueen käytölle. Valvonta osaltaan vähentää laitosten tavanomaisen toiminnan ympäristöön kohdistamaa kuormitusta ja päästöjä, mutta lisäksi ennalta ehkäisee merkittävien poikkeustilanteiden ja ympäristöonnettomuuksien riskiä. 3. Valvottavat ympäristöluvanvaraiset ja rekisteröidyt toiminnot Etelä-Savon ELY-keskuksen valvontavastuulle kuuluu yhteensä 165 ympäristöluvanvaraista toimintoa ja 149 rekisteröitävää toimintoa. Pohjois-Savon ELY-keskuksen valvontavastuulle kuuluu yhteensä 305 ympäristöluvanvaraista toimintoa ja 152 rekisteröitävää toimintoa. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen valvontavastuulle kuuluu yhteensä 145 ympäristöluvanvaraista toimintoa ja 92 rekisteröitävää toimintoa. Rekisteröitävät toiminnat sisältävät jätteiden hyödyntämistä maarakentamisessa koskevan asetuksen mukaiset kohteet sekä jätelain mukaisesti rekisteröidyt jätteenkuljettajat. Taulukkoon 1 on koottu ympäristöluvanvaraisten toimintojen jakautuminen toimialoittain Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan sekä Pohjois-Savon ELY-keskuksen alueella (tilanne 01/2019). Taulukko 1. ELY-keskusten valvottavat ympäristöluvat päätoimialoittain Toimiala POKELY ESAELY POSELY (kpl) (kpl) (kpl) Ampumarata 1 2 1 Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot 14 25 34 Eläinsuojat 31 26 87 Kaatopaikat, jätteen käsittely ja hyödyntäminen 1) 23 39 43 Kalankasvatus 5 9 15 Liikenne 5 5 6 Teollisuus- ja energiantuotantolaitokset (pl. turvetuotanto) 48 32 43 Turvetuotanto 15 27 69 Varastot Muut 2 1 0 0 5 2 YHTEENSÄ 145 165 305 1) Sis. biokaasulaitos, lajittelu-, murskaus- tai muu esikäsittelylaitos (pl. romuautot), jätteenkäsittely, kompostointilaitos, kaatopaikka, kokeilutoiminta, pilaantuneen maan käsittely, jätteenpolttolaitos, jätepolttoaineen valmistuslaitos ja siirtokuormausasema
5/13 Ympäristölupavelvolliset laitokset jaetaan ympäristövalvonnan ohjeen (2/2016) mukaisesti riskiperusteisesti neljään valvontaluokkaan. Laitosten tarkastusten tiheys määräytyy valvontaluokan perusteella seuraavasti: VL 1 = määräaikaistarkastus kerran vuodessa VL 2 = määräaikaistarkastus kerran kahdessa vuodessa VL 3 = määräaikaistarkastus kerran kolmessa vuodessa VL 4 = määräaikaistarkastus otantaperusteisesti kerran lupakaudessa, kuitenkin vähintään kerran 5 10 vuodessa. Valvontaluokkaan nolla (VL 0) kuuluu mm. sellaisia lopetettuja kaatopaikkoja, joiden jälkiseurannasta on määrätty ympäristöluvalla ja jotka voivat olla vielä maksullisen raportoinnin piirissä, mutta joille ei tehdä säännöllisiä tarkastuksia. Lisäksi VL 0:ssa voi olla uusi laitos, joilla lainvoimainen lupa, mutta jotka ei ole vielä aloittanut toimintaa ja joihin kohdistuu valvontatoimia esim. toteuttamissuunnitelmien läpikäyntiä. ELY-keskukset tarkistavat valvontaluokat vuosittain (vuoden alussa) riskinarvioon laaditun työkalun (YLVA) avulla ympäristöministeriön asiasta antaman ohjeen mukaisesti. Riskinarvioinnin perusteina arvioidaan seuraavat riskit: riskit pohjavesille ja vesistöille, onko lähistöllä häiriintyviä kohteita, toiminnan luonne ja laajuus sekä toiminnan ympäristönsuojelutekniikan taso. Riskinarviossa otetaan lisäksi huomioon tarkastuskäyntien tulokset ja päästötarkkailujen tulokset ja lain sekä lupa- ja valvontamääräysten noudattaminen. Arvioinnissa otetaan vielä huomioon laitoksen häiriötilanteiden määrä ja laatu. Lopputulokseen vaikuttaa myös, onko laitoksella toimiva ympäristöjärjestelmä. 4. Valvonnan voimavarat Etelä-Savon ELY-keskuksessa ympäristölupien valvontaresursseja on käytettävissä arviolta 4,5 htv, Pohjois-Savon ELY-keskuksessa 6,5 htv ja Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa 5,3 htv. Valvontaan käytetään varsinaisten ympäristönsuojelun asiantuntijoiden (lupavalvojien) lisäksi Y- vastuualueelta mm. lakimies-, vesistö-, pohjavesi-, luonnonsuojelu-, vesitalous- ja assistenttiosaamista sekä tiedonvaihtoa E-vastuualueen maataloustukivalvojien ja yritysrahoituksen kesken. Kokonaisuudessaan vuosittain valvontaan on käytettävissä keskimäärin resursseja Etelä- Savon ELY-keskuksessa 5,2 htv, Pohjois-Savon ELY-keskuksessa 8,0 htv ja Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa 6,3 htv. Kaikissa ELY-keskuksissa henkilöstön määrä on lähes puoliintunut vuodesta 2009. ELY-keskukset ovat olleet pakotettuja priorisoimaan valvontojaan ympäristön kannalta kriittisimpiin kohteisiin ja kehittämään valvontakäytäntöjä resurssien mukaan. YM:n valvontaohjeen mukainen toiminta ei kaikissa tilanteissa ole mahdollista. Kullekin valvottavalle laitokselle on nimetty vastuuvalvoja. Suurimmilla laitoksilla voi olla useampi valvoja.
6/13 5. Ympäristönsuojelulain, jätelain ja kemikaalilain mukainen valvonta 5.1 Valvonnan tavoitteet Ympäristönsuojelulain 167 :n mukaan ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvonta on järjestettävä niin, että se on laadukasta, säännöllistä ja tehokasta ja riskiperusteista. Valvontaviranomainen voi asettaa tehtävät tärkeysjärjestykseen, jos se on välttämätöntä tehtävien hoitamiseksi asianmukaisesti. Ympäristövalvontaan sisältyy sekä ennakkovalvontaa että jälkivalvontaa. Lisäksi keskeistä on myös yleisen edun valvonta. Valvonnalla varmistutaan siitä, että ELY-keskuksen toiminta-alueella toimitaan ympäristölainsäädännön, lupapäätösten, ilmoituksien ja niistä annettujen päätösten mukaisesti. Valvonnalla seurataan toimintojen luvanmukaisuutta, ympäristövaikutuksia sekä olosuhteissa tapahtuneita muutoksia ja puututaan luvan- ja lain vastaiseen toimintaan sekä havaittuihin haitallisiin ympäristövaikutuksiin tai ympäristön muutoksiin. Valvonnassa pyritään ennakoimaan ja tiedottamaan toiminnanharjoittajille ympäristölainsäädännön muutoksista ja niiden toiminnalle tuomista vaatimuksia. Lisäksi toiminnanharjoittajille välitetään valvonnan kautta tietoa toiminnan ympäristövaikutuksista, ympäristön pilaantumisherkkyydestä sekä parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta (BAT) sekä ympäristön kannalta parhaasta käytännöstä (BEP). Valvonta on suunnitelmallista ja siinä keskitytään ympäristövaikutuksiltaan merkittäviin ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen kannalta keskeisiin valvontatehtäviin. Työssä korostetaan puolueettomuutta, esteettömyyttä, avoimuutta ja hyvää asiakaspalvelua. Valvontatyötä tehdään ELY-keskuksissa yhteistyössä eri alojen asiantuntijoiden kesken, huomioimalla mahdollisimman laajasti eri ympäristönsuojelun osa-alueet. Valvojien yhteistyöllä pyritään yhtenäistämään valvonnan toimintatapoja varmistamalla siten asiakkaiden tasapuolinen kohtelu ja valvonta-asioiden mahdollisimman tehokas ja laadukas hoitaminen. Valvonnassa esiin tulevat ongelmat ratkaistaan ensisijaisesti toiminnanharjoittajaa kuulemalla ja korjaavista toimenpiteistä sopimalla. Mikäli asiaan ei saada ratkaisua edellä mainituilla keinoilla, käytetään hallinnollisina keinoina kirjallista kehotusta ja sen jälkeen tarvittaessa hallintopakkoa. Lainvastaisen teon tai laiminlyönnin havaitessaan valvontaviranomainen harkitsee ilmoituksen tekemistä poliisille esitutkintaa varten. Ilmoitus voidaan kuitenkin jättää YSL 188 :n tai jätelain 136 mukaan tekemättä, jos tekoa pidetään olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä, eikä yleisen edun katsota vaativan syytteen nostamista. Tapausten määrä vaihtelee vuosittain. Akuutteihin valvontatapauksiin kuten laitosten häiriöilmoituksiin, häiriötilanteisiin, lupaehtojen rikkomisiin, ympäristövahinkoihin sekä kansalaisten tekemiin valituksiin ja ilmoituksiin reagoidaan ympäristöministeriön asettamien enimmäisaikojen puitteissa (taulukko 3). Asioiden käsittelyssä ja priorisoinnissa huomioidaan tilanteen aiheutuvat ympäristövaikutukset ja/tai niiden riskit.
7/13 Taulukko 3. Käsittelyajat valvonnallisille ilmoituksille ja toimille Enimmäiskäsittelyaika Vuosi-ilmoitus 90 vrk Kuukausi-ilmoitus 30 vrk Päästöraja-arvojen ylitykseen 30 vrk puuttuminen Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään hyväksyminen 1 kk Häiriöilmoitusten käsittely ilmoituspäivä + 3 työpäivää Yleisöilmoitusten käsittely 30 vrk 5.2 Laitosvalvonta ja määräaikaistarkastukset Luvanvaraisia ja rekisteröitäviä toimintoja valvotaan YSL 168 :n mukaisesti säännöllisillä määräaikaistarkastuksilla. Määräaikaistarkastuksia tehdään resurssien sallimissa rajoissa vuosittain laadittavan valvontaohjelman mukaisesti. IED-laitokset tarkastetaan valvontaohjeen mukaisesti 1-3 vuoden välein. Suuremmat IED-laitokset jaetaan valvonnallisesti useampaan eri toimintakokonaisuuteen ja kaikille näille toimintakokonaisuuksille tehdään määräaikaistarkastus vähintään kerran vuodessa. Määräaikaistarkastuksesta sovitaan pääsääntöisesti aina etukäteen toiminnanharjoittajan kanssa ja tarkastukselle kutsutaan mukaan asioiden läpikäynnin kannalta tarpeelliset viranomaiset, kuten kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, terveydensuojeluviranomainen sekä pelastusviranomainen. Määräaikaistarkastuksella käydään läpi valvontaohjeen mukaisesti laitoksen toimintaa, päästöjä ja ympäristövaikutuksia laitoksen luonne huomioon ottaen tai tarvittaessa keskitytään erikseen valitun riskiä aiheuttavan ympäristönsuojelun osa-alueen läpi käymiseen. Tarkastuksella pyritään varmistamaan, että laitoksen toiminta on ympäristönsuojelulain ja toiminnalle myönnetyn ympäristöluvan mukaista. IED-laitokselle tehdään uusintatarkastus kuuden kuukauden kuluessa määräaikaistarkastuksesta, jos valvonnassa havaitaan, että laitoksella on ympäristönsuojelulakia tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia huomattavasti rikottu. Neuvotteluja ja tarkastuksia pidetään suunniteltujen määräaikaistarkastusten lisäksi tarvittaessa myös mm. uuden ympäristöluvan voimaantulon jälkeen sekä toiminnanharjoittajan toimintaan suunnittelemien prosessimuutosten johdosta luvan muutostarpeen arvioimiseksi. Toiminta tarkastetaan tarvittaessa myös onnettomuuden, haitasta tehdyn ilmoituksen, luparikkomuksen johdosta tai ympäristönsuojelulain 175 ja 176 mukaisesti annettavan kiellon tai määräyksen noudattamisen tai 181 :ssä tarkoitetun toiminnan keskeyttämisen valvomiseksi. Uusien laitosten ja toimintojen ympäristöluvantarvetta arvioidaan tapauskohtaisesti peilaten ympäristönsuojelulain liitteen 1 taulukoihin. Valvontaviranomaisen tehtävänä on myös harkita olemassa olevien laitosten toiminnan olennaisen muuttumisen aiheuttama tarve uuden ympäristöluvan hakemiselle ympäristönsuojelulain 29 :n mukaisesti. Valvontaviranomainen voi myös tehdä aloitteen lupaviranomaiselle luvan muuttamiseksi ympäristönsuojelulain 89 :n perusteella.
8/13 5.3 Ympäristönsuojelulain, jätelain ja merenkulun ympäristönsuojelulain mukaisten ilmoitusten käsittely ja valvonta Ympäristönsuojelulain mukaan jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa, usean kunnan alueelle sijoittuvasta tilapäisestä melua ja tärinä aiheuttavasta toiminnasta, poikkeuksellisesta tilanteesta sekä pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamisesta on tehtävä ELY-keskukselle ilmoitus. Jätelain mukaan jätteen ammattimaista kuljettamista tai välittämistä harjoittavan toimijan on tehtävä hakemus ELY-keskukselle toiminnan hyväksymisestä jätehuoltorekisteriin. Merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009, 9 luku 4 ) mukaan sataman pitäjän tulee tehdä ennen toiminnan aloittamista ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään ja esittää sataman jätehuoltosuunnitelma. Edellä mainitut ilmoitukset käsitellään lainsäädännön edellyttämissä aikatauluissa. Ilmoitusten käsittelyssä pyritään huomioimaan tarpeen mukaan hankkeen edellyttämä aikataulu. ELY-keskus tekee pilaantuneen maaperän puhdistamista sekä tilapäistä melua ja tärinää aiheuttavaa toimintaa koskevan ilmoituksen johdosta päätökset, joissa voidaan kieltää toiminta tai antaa ohjeita ja rajoituksia toiminnalle. Jätteiden hyödyntäminen maarakentamisessa Jätteiden hyödyntämistä maarakentamisessa koskevan asetuksen (MARA-asetus) mukaisesti rekisteröityjen kohteiden valvontaa tehdään määräajoin otannan perusteella. Tarkastuksia tehdään ensisijaisesti hyödynnettävän jätteen määrän osalta suuriin ja/tai kestoltaan pitempiaikaisiin rakennuskohteisiin. Pilaantuneen maaperän puhdistaminen Pienimuotoisissa maaperän pilaantumis- ja onnettomuustapauksissa voidaan joissakin tapauksissa toteuttaa pilaantuneen maan poisto ilman ilmoitusmenettelyä, puhelimitse tai sähköpostilla erikseen sovittujen toimintaperiaatteiden mukaisesti. Myös näistä kunnostuksista edellytetään loppuraportin laatimista ja toimittamista ELY-keskukselle. Epäselvissä ja riitaisissa puhdistamista edellyttävissä tapauksissa ELY-keskus selvittää kunnostusvastuita ja käyttää tarvittaessa hallintopakkoa. Puhdistusten tarkkailu- ja jatkotoimenpidesuunnitelmia sekä loppuraportteja tarkastetaan ja hyväksytään resurssien sallimissa rajoissa. Kunnostettujen kohteiden tiedot merkitään maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI). Pilaantuneiden maiden puhdistuksen valvonnassa priorisoidaan pohjavesialueilla ja asutulla alueella olevat kohteet. Meluilmoitukset Tilapäistä melua ja tärinää aiheuttavista toiminnoista tulee ilmoituksia ELY-keskukselle pääasiassa usean kunnan alueelle sijoittuvista moottoriurheilukilpailuista sekä suurista teiden ja junaratojen kunnostus- ja rakennushankkeista. Suuriin kunnostus- ja rakennushankkeisiin tehdään tarvittaessa tarkastuksia. Jätteen kuljettajat ja - välittäjät Jätteen kuljettajien ja välittäjien valvonta on kohdassa 5.4.
9/13 5.4 Jätelain mukainen valvonta ELY-keskus valvoo jätelain 24 :n mukaisesti yleisesti jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista tarpeen vaatiessa yhteistyössä kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten kanssa. Jätelain 124 :n nojalla toimivaltaisen valvontaviranomaisen on määräajoin tarkastettava sellaiset laitokset ja yritykset, joiden toiminnassa harjoitetaan jätteen laitos- tai ammattimaista käsittelyä, syntyy vaarallista jätettä, harjoitetaan jätteen ammattimaista kuljettamista tai keräystä, toimitaan jätteen välittäjänä sekä toteutetaan jätteen kansainvälisiä siirtoja. Jätelain 124 mukaisessa tarkastustoiminnassa otetaan huomioon jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen 33 a koskien jätteiden kuljetusten ja muiden siirtojen tarkastusta sekä SYKEn laatima kansainvälisten jätesiirtojen tarkastussuunnitelma. Ympäristölupavelvollisia jätteenkäsittelijöitä valvotaan luvussa 5.2 kuvatun laitosvalvonnan osana. Samalla valvotaan, noudatetaanko mahdollisissa kansainvälisissä jätteiden siirroissa voimassa olevia säännöksiä ja lupia mukaan lukien vihreän jätteen siirtojen menettelyt. Jätehuoltorekisteriin merkittyjä toiminnanharjoittajia valvotaan säännöllisesti tarkistamalla rekisteriin merkityt tiedot kolmen vuoden välein. Lisäksi valvontaa voidaan tehdä otantaperusteisesti esimerkiksi tarkastamalla toiminnanharjoittajien kirjanpito- ja siirtoasiakirjatietoja. Jätteenkuljettajien valvontaa voidaan tehdä resurssien puitteissa kampanjamuotoisesti tien päällä yhteistyössä poliisin kanssa tarkastamalla jätehuoltorekisteriin liittymisvelvollisuutta sekä jätehuoltorekisteriotteen mukana pitämistä ja siirtoasiakirjojen laatimista koskevien määräysten noudattamista. Valvonta voi kohdistua myös ulkopuolisen ilmoituksen johdosta tai muun viranomaistoiminnan yhteydessä esiin tulevaan luvattomaan toimintaan tai jätehuoltorekisteriin merkityn toiminnanharjoittajan säännösten tai päätöksen määräysten vastaiseen toimintaan. Viranomaisyhteistyötä tehdään kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten kanssa mm. tietojen vaihdon ja yhteisten tarkastusten kautta jätelain yleiseen valvontaan sekä ammattimaisten jätealan toimijoiden valvontaan liittyen. Kuntien jätehuoltoviranomaisten kanssa yhteistyötä on mm. jätehuoltomääräysten ja jätepoliittisten ohjelmien laadintaan sekä jätekuljettajien valvontaan liittyen. Poliisin kanssa yhteistyötä voidaan tehdä jätekuljetusten valvonnan lisäksi myös jätelain rikkomistapausten tutkintaan liittyen. Kansainvälisten jätesiirtojen valvonnassa tehdään yhteistyötä lisäksi Suomen ympäristökeskuksen ja Tullin kanssa. Vuoden 2018 lopussa jätehuoltorekisteriin merkittyjen toiminnanharjoittajien määrä oli Pohjois-Savon ELY-keskuksessa 132 kpl, Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa 81 kpl ja Etelä-Savon ELY-keskuksessa 97 kpl.
10/13 5.5 Kemikaalilain mukainen valvonta Ympäristönsuojelulain mukaisten valvontaviranomaisten tehtävänä on valvoa kemikaalien käyttöä, käyttöolosuhteita ja haitallisten aineiden päästöjä ympäristönsuojelun näkökulmasta. Kemikaaleihin ja haitallisiin aineisiin liittyviä velvoitteita valvotaan ympäristönsuojelulain ja kemikaalilain (599/2013) nojalla. Kemikaalien käyttöä ja haitallisten aineiden päästöjä valvotaan tarkastuksilla sekä tarkkailutulosten ja raporttien tarkastamisen yhteydessä. Kemikaalilain 11 nojalla ELY-keskukset valvovat kemikaaleista aiheutuvien ympäristöhaittojen ehkäisemisestä ja torjumisesta annettujen säännösten noudattamista ympäristönluvanvaraisissa ja rekisteröitävissä toiminnoissa. Kyseinen valvonta koskee erityisesti kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelystä ja rajoituksista annettua asetusta ((EY) N:o 1907(2006) Reach-asetus), biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla annettua asetusta ((EU) N:o 528/2012, biosidiasetus) sekä pysyvistä orgaanisista yhdisteistä annettua asetusta ((EY) N:o 850/2004, POP-asetuksia). Kemikaalilain valvontaa tehdään osana ympäristönsuojelulain mukaista laitosvalvontaa. Määräaikaistarkastuksilla toiminnanharjoittajilta kysytään ja kirjataan tarkastusmuistioon valvontaohjeessa erikseen määritellyt kemikaalien käyttöä koskevat kysymykset. Kemikaalilain mukaisen valvonnan sisällyttämisestä osaksi ympäristönsuojelulain mukaista tarkastusta ja siihen liittyvistä kemikaalien käyttöä koskevista kysymyksistä ilmoitetaan etukäteen toiminnanharjoittajalle. Mikäli toiminnanharjoittajalla ei tarkastuksen yhteydessä ole antaa kemikaalien käyttöä koskevia tietoja, voidaan asiasta pyytää erillistä selvitystä. Laitoksen kemikaalien, kuten myös biosidien ja POP-aineiden käyttöä valvontaan toiminnan vuosiraportoinnin perusteella. Biosidi- ja POP-asetuksen mukaisten aineiden käyttö ja rajoitukset tarkastellaan myös ympäristölupahakemuksista annettavien lausuntojen yhteydessä. Sähkö- ja elektroniikkalaitteista ja romuajoneuvoista peräisin olevaan muovijätteeseen (bromatut palonsuoja-aineet) sovelletaan POP asetuksen ((EY) N:o 850/2004 muutoksineen) vaatimuksia pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältävien muovien erottelulle ja käsittelylle. 6. Toiminnanharjoittajien raportointi Toiminnanharjoittajan tulee toimittaa raportteja toiminnan päästö, kuormitus- ja vaikutusten tarkkailusta ympäristöluvassa/tarkkailuohjelmassa määrätyin väliajoin sekä vuosiraportti edellisen vuoden toiminnasta aina vuosittain helmikuun loppuun mennessä. Toiminnanharjoittajien vuosiraportit tarkastetaan valvontaohjeen mukaisesti enintään 90 vuorokaudessa ja osavuosi- ja kuukausiraportit enintään 30 vuorokaudessa. Raporteista tarkastetaan erityisesti toiminnan luvanmukaisuus sekä luvassa asetettujen päästörajojen saavuttaminen. Toiminnan ympäristövaikutuksia ja päästökehitystä tarkastellaan laajemmin määräaikaistarkastusten yhteydessä. Vuosiraporttien tarkistamisesta annetaan palaute toiminnanharjoittajalle sähköpostilla, määräaikaistarkastuksella tai tarvittaessa erillisellä lausunnolla. Määräaikaisraporteista ei pääsääntöisesti anneta palautetta. Toiminnanharjoittajalta pyydetään selvitystä, mikäli raportin perusteella todetaan luparajojen ylittyminen.
11/13 7. Kuvaus menettelystä valvontaohjelman laatimiseksi Valvontaohjelma on laadittu ympäristönsuojelulain 168.4 :n mukaisesti huomioiden ympäristönsuojeluasetuksen 30 :ssä määritetyt valvontaohjelman sisältövaatimukset. Valvontaohjelma tarkastetaan vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Jokainen ELY-keskus laatii vuosittain omaa toimialuettaan koskevan yhteiseen valvontasuunnitelmaan tukeutuvan valvontaohjelman. Valvontaohjelmassa yksilöidään kuluvan vuoden aikana tehtävät määräaikaistarkastukset sekä muut säännöllisen valvonnan toimenpiteet. Valvontaohjelmaa on myös mahdollista päivittää sen voimassaolo aikana, jos lisätarpeita tai merkittäviä muutoksia valvottavien toimintojen osalta ilmenee. Määräaikaistarkastuksia tehdään riskiperusteisesti valvontaluokan mukaisessa taajuudessa ja tulossuunnitelman tavoitteet huomioon ottaen. Tarkastukset kohdistuvat useimmiten laitoksiin ja toimintoihin, joilla todetut ympäristövaikutukset sekä arvioidut riskit ovat suuremmat. Laitosten valvontaluokat tarkistetaan tarvittaessa toiminnan tai olosuhteiden muuttuessa. Valvontaohjelma käsitellään ympäristövastuuyksikön valvojapalaverissa ja siten kuin kussakin ELY-keskuksessa on asian käsittelystä tai ohjelman hyväksymisestä sovittu. 8. Valvonnan yhteistyö ELY-keskukset tekevät valvonnassa tiivistä yhteistyötä erilaisissa toimialakohtaisissa ryhmissä linjaamalla valvonnan periaatteita ja käytäntöjä yhdessä. ELY-keskukset osallistuvat aktiivisesti kansalliseen valvontapäällikköyhteistyöhön. Alueellista yhteistyötä pyritään edelleen kehittämään järjestämällä vuosittain yhteisiä valvonnan kehittämispäiviä. Kemikaalilain mukaista REACH-asetuksen valvontaa kemikaaleja käyttäviin laitoksiin tehdään osana muuta laitoksen valvontaa. Muiden viranomaisten, kuten TUKESin laitostarkastuksiin osallistutaan harkinnan mukaan. Tarvittaessa valvojat osallistuvat myös aluehallintoviraston tekemiin ympäristölupien valmisteluun liittyviin tarkastuksiin. Poliisin ja syyttäjän kanssa yhteistyötä tehdään tutkinnoissa ja käräjille valmistautumisissa. ELYkeskukset ovat mukana maakunnallisissa Ympäristörikostorjunnan viranomaisyhteistyöryhmissä yhdessä poliisin, syyttäjän ja pelastuslaitoksen kanssa. ELY-keskukset ovat järjestäneet yhdessä kuntien ympäristötoimen viranhaltijoille koulutusta ja se on todettu tarpeelliseksi. Koulutusta järjestetään jatkossakin harkinnan mukaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tukee kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimintaa toimialaansa kuuluvissa asioissa YSL 21 mukaisesti ja kunnille annetaan mm. säännösten soveltamiseen ja menettelyihin liittyvää neuvontaa resurssien puitteissa. ELY-keskus ilmoittaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle YSL 23 mukaisesti valvonnassa havaitsemistaan puutteista. ELY-keskuksella on myös kemikaalilain 11 nojalla velvollisuus ohjata kunnan ympäristönsuojeluviranomaista kemikaalilain, biosidi- ja POP- asetuksen sekä Reach-asetuksen valvonnassa. Ohjausta tehdään mm. kunnille järjestettävän koulutuksen yhteydessä. Kuntien ympäristötoimelle varataan aina mahdollisuus osallistua ELY-keskusten pitämille tarkastuksille. ELY-keskukset ottavat valvontasuunnitelman toteutuksessa lisäksi huomioon valtakunnalliset valvontateemat ja tuovat näitä asioita esille esim. määräaikaistarkastuksissa tai muissa valvottavien toimijoiden kanssa käytävissä keskusteluissa. Vuoden 2019 osalta merkittävänä valvonta-
12/13 asiana on myös uuden ilmoitusmenettelyä koskevan ympäristönsuojelulain muutoksen aiheuttamat toimenpiteet valvottavien toimintojen (pääosin eläinsuojat ja sahat) siirtämisestä kuntien valvontavastuulle 1.1.2020 alkaen. Hyvä ja ennakoiva yhteistyö kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten kanssa korostuu tässä toimivaltasiirtoa koskevassa asiassa. 9. Valvonnan toteutumisen seuranta ja raportointi Valvonnan tavoitteiden toteutumisesta raportoidaan ympäristöministeriölle vuosittain osana tulossopimuksen tavoitteiden raportointia. Myös vuosittain laadittava valvontaohjelma sisältää kirjallisen kuvauksen edellisen vuoden valvontaohjelman tavoitteiden toteutumisesta. Valvonnan tavoitteiden toteutumista seurataan vuoden aikana valvojien palavereiden yhteydessä. Ylijohtaja Pekka Häkkinen Yksikönpäällikkö Marjukka Kilpeläinen
13/13