Charter Club 1
Charter Club Tilausajokuljettajien maksuton jäsenlehti 21.vuosikerta JULKAISIJA Tilausajokuljettajat ry www.tilausajokuljettajat.fi Y-tunnus 0893888-8 Helsinki PUHEENJOHTAJA Timo Rinnekari Talvelankatu 6, 24260 SALO Puh. 040 829 2413 timo.rinnekari@tilausajokuljettajat.fi SIHTEERI Satu Maunu Kuhatie 4, 23100 Mynämäki Puh. 045 676 5865 sihteeri@tilausajokuljettajat.fi PÄÄTOIMITTAJA Matti Kulmala 040 963 1581 lehti@tilausajokuljettajat.fi TOIMITUSSIHTEERI Isko Uusimäki 0400 268 728 isko.uusimaki@tilausajokuljettajat.fi AVUSTAJAT Ari Karesvuo, Jorma Kuismin, Antti Perälä,Teuvo Laine TAITTO/SIVUNVALMISTUS Projektihuone Riitta Salmu Kalevankatu 54, 00180 Helsinki Puh. 0440 752 297 aineisto@tilausajokuljettajat.fi PAINOPAIKKA Painola T. Nieminen Oy Jousitie 2 20760 Piispanristi Kansikuva Riitta Salmu Sisällysluettelo 4 / 2012 Meidän Charter Club-lehti Matti Kulmala 3 Eläköön ammattilainen Timo Rinnekari 5 Kaluston huoltoa Isko Uusimäki 6-7 Pyhätunturi kutsuu Timo Rinnekari 8 Välimatkoista Ari Karesvuo 9 Ammattilaisuus liikenteessä Matti Kulmala 10 Syömisestä ja liikenteestä Jorma Kuismin 11 Minäkö eläkeläinen Matti Kulmala 12 Ykköspesä 40v. Timo Rinnekari 13 Ammattipätevyyskoulutus Matti Kulmala 15 Hullut jutut ja onnittelut Matti Kulmala 16-17 Syysmatka Murmanskiin Matti Kulmala 18-23 Parkkivinkkejä Timo Rinnekari 24 Bussipeliä pohjoismaissa Antti Perälä 26-27 Syyskokous Matti Kulmala 28-31 Coach Tsekistä Matti Kulmala 32-33 Esko Reinonpoika Alanko Isko Uusimäki 34 Sähköautot Teuvo Laine 35 Risto Heikkinen Isko Uusimäki 36 Valoista ja valojen käytöstä Matti Kulmala 38-39 Ammattipätevyyskoulutus Matti Kulmala 40 Uusia yritysjäseniä Timo Rinnekari 42-43 2 Charter Club
päätoimittajalta f Meidän Charter Club-lehti Johtava turistibussimatkailun jäsenlehti Suomessa Kaikilla kunnon yhdistyksillä kuuluu olla oma jäsenjulkaisu, niin on meilläkin tämä Charter Club lehti. Lehti on ilmestynyt lähes yhdistyksen alusta alkaen. Lehden teosta vastaavat ovat vaihtuneet tuon matkan varrella, mutta joka vuosi se on ilmestynyt. Välillä lehden teko on ollut täysin ammattilaisten käsissä, välillä on tehty enemmän amatöörivoimin. Tekemiseen tarvittava rahakin on löytynyt. Ajatus lehdessä on kuitenkin se, että sen tulee olla meidän kaikkien lehti. Kaikilla jäsenillä on lupa toimittaa lehteen julkaistavaa aineistoa, kunhan se vaan on julkaisukelpoista. Ei saa kiroilla eikä kertoa tuhmia. Pientä arvostelua sallitaan ja joiltakin osin jopa toivotaan. Ei meidän tarvitse nurisematta kaikkea niellä. Ei niiden juttujen tarvitse olla niin ihmeellisiä ja vaatimattomammatkin kuvat kelpaavat pienempikokoiseen julkaisemiseen. Erityisellä mielihyvällä otamme vastaan juttuja tehdyistä turisti- bussimatkoista. Myös löytämistämme uusista matkakohteista, enemmän kuin yksi kuppila jossakin, olisi kiva saada juttua ja kuvaa. Varmaan ne kohteet ihan omatoimisestikin haluavat sivuillemme. Sellaisesta luonnollisesti näemme oikeutena ja kohtuutena myös perässä seuraavaa merkintää lehden yhdistyksen tilillä. Sitä kutsutaan ilmoitukseksi. Tuollaisesta positiivisesta mukaantulosta sain korviini kivaa kuultavaa matkalla Forssasta lentokentälle kun Forssan seudun kehittämiskeskuksen mat- Lisäys: Viime numeron pääkirjoitusta oli joku lukenut huolella ja huomannut pienen siirron katkaisevan tauon siellä Senaatintorin laidalla. Alle minuutin siirto kun hänen mukaan ei katkaise taukoa. Kumma kyllä en löydä mistään tuonkaltaista tiedotetta. Missähän se on kerrottu. Löydän sellaisen lain soveltamisohjeen N:o 3, jossa sanotaan. Muissa tapauksissa (esimerkiksi pysäköintipaikoissa, rajanylityspaikoissa ja hätätilassa), jos ajoneuvon siirtämiselle on objektiiviset pakottavat syyt tai jos poliisi taikka muu viranomainen (esimerkiksi palo-, tiehallinto- tai tulliviranomainen) antaa ajoneuvon siirtämismääräyksen, kuljettajan on keskeytettävä taukonsa tai lepoaikansa muutamien minuuttien ajaksi, eikä hänelle voida asettaa tästä seuraamuksia. Olisko tästä kysymys, mutta ei sovi tuohon Senaatintorin juttuun. Toisaalta siirto siitä edellyttää Kirkkokadulle tai Kanavaterminaalille ajamista, joka ei onnistu minuutissa. MK kailusihteeri kertoi laittavansa lehteemme Forssan ilmoituksen ja kehottaneensa alueen matkailuyrittäjiä suosimaan lehtemme ilmoitustilaa. Oletteko muiden kaupunkien kohdalta kuulleet samaa. Kun palvelette kaupunkinne matkailuväkeä hyvin ja otatte puheeksi tämän meidän julkaisumme, niin saattavat seurata perässä. Ylimääräisiä lehtiä sitä varten on saatavissa toimituksesta tai puheenjohtajalta. Matti Kulmala Taas on yksi vuosi tehty ja tullaan jouluun ja vuodenvaihteeseen. Toimitus toivottelee kaikille lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2013. f Charter Club 3
4 Charter Club
puheenjohtajalta Eläköön ammattilainen! Eläköön ammattilainen -kampanja käynnistyi lokakuussa. Tässä vedotaan kaikkiin ammatikseen liikenteeseen osallistuviin liikenneturvallisuuden parantamiseen. Kaikki ihmiset osallistuvat liikenteeseen, siis aivan kaikki. Toisilla vain on isompi rooli kuin toisilla. Meillä taitaa olla se isompi. Emme valitettavasti olleet startissa mukana. Edustajamme oli kyllä paikalla kun kampanja julkaistiin Säätytalolla. Yhdistyksemme kuuluu nyt Eläköön verkostoon. Käy netissä: www.elakoon.fi/ ammattilainen Ammattilaiset ovat erittäin näkyvä osa liikennettä ja juuri ammattilaisuus velvoittaa melkoisesti. Olemme isolla, erittäin hyvin näkyvällä kalustolla liikkeellä ja vielä suhteellisen ahkerasti. Bussiliikenteessä on vielä kuorma arvokkain mahdollinen. Jos kaikesta huolimatta tapahtuu jotain ikävää, tapaus on esillä mediassa välittömästi. Turvallisuusmielikuva lienee kuitenkin hyvä ja toiminnan laatu on asiakkaiden mielestä hyvällä tasolla (tutkimus vuonna 2011). Tästä on hyvä jatkaa ja tiedän, että tehtävää riittää. Jokaiselle ammattikuljettajlle pitäisi saada istutettua oikeaa asennetta. Itsekäs liikennekäyttäytyminen ja amatöörien kouluttaminen tien päällä ei todellakaan kuulu meidän käytöskoodiimme. Me olemme asiakkaidemme tarkassa seurannassa, samoin muut tienkäyttäjät seuraavat tarkasti tekemisiämme ja siihen ei tarvita edes suurennuslasia, olemme sen verran näkyvästi liikkeellä. Muista: Myös positiiviset asiat rekisteröidään, mutta ei ihan niin äänekkäästi kuin negatiiviset. Nyt on oiva tilaisuus kohottaa ammattialamme arvostusta sekä imagoa. Käynnissä oleva ammattipätevyyskoulutus antaa hyvän mahdollisuuden oikeansuuntaiseen valistukseen. Osa kuuluu ennakoivan ajon koulutukseen ja osa vaikka asiakaspalveluun. Jokainen voi myös omatoimisesti analysoida tekemistään. Voimme kiinnittää siihen huomiota, miltä tekemisemme näyttää, opimme muiden ja itse tekemistämme virheistä. Yhdistyksemme säännöissäkin on jossain sellainen lause, joka velvoittaa... Tuli hännän alla, tai sitten ei Bussipalot ovat olleet taas median käsittelyssä ja niitä ovat käsitelleet myös vakuutusyhtiöt. Joka viides päivä syttyy bussi palamaan. Toki valtaosa on pieniä paloja ja todella vakavia vahinkoja syntyy onneksi harvoin. Jokaisesta palosta voi silti tulla se todellinen katastrofi, joka vaatii uhreja. Syitä on niin teknisiä kuin huoltoon liittyviä. Uusi bussikalusto on entistä paloherkempää. Näin ollen huollon merkitys palojen torjunnassa on erityisen suuri. Konehuoneet kannattaisi pitää puhtaana ja kaikkiin paloturvallisuuteen vaikuttaviin vikoihin täytyisi puuttua välittömästi. Kuljettajien tulisikin perehtyä mahdollisiin riskeihin ja tarkkailla työkalunsa kuntoa ja raportoida esimiehille mahdollisista vioista ja puutteista. Jokaaamuinen ajoonlähtötarkastus on omiaan pienentämään tulipaloriskiä. Päivän päätteeksikin voi kurkata luukkujen taakse. Uusiin busseihin kannattaisi asentaa jo tehtaalla sammutusjärjestelmät tai ainakin sammutusaukot. Nykytilanteessa henkilöstön merkitys on suuri, joten direktiivikoulutus voi tässäkin asiassa saada aikaan hyviä tuloksia. Turvallista ja mukavaa matkantekoa kaikille Teille! Timo Rinnekari Charter Club 5
Käyttöönottohuoltoa kuljettajan koneelle! Ostaessaan uuden auton, asiakas saa siihen käyttöönottotarkastuksen, niin halutessaan. Ammattimekaanikot tutkivat ja säätävät kulkuneuvon tieliikenne- kuntoon. Kalliin hankinnan tehnyt henkilö saa lähteä tien päälle pääpirteissään levollisin mielin. Uusi tietokone herättää myös toiveita siihen saakka, kunnes ostaja havaitsee ajan kuluvan ja ongelmien vain pysyvän, tai peräti lisääntyvän. Mikä siis neuvoksi?! Uusi auto pitää tavalla tai toisella hieman sisäänajaa ja sen jälkeen huoltaa uudestaan. Tietokoneellekin voi tehdä aivan samat asiat. Tietokoneissa on autoihin verrattuna pieni, mutta sitäkin harmittavampi ominaisuus. Ne vanhenevat teknisesti huomattavan nopeasti, varsinki halvat versiot. Konetta ostettaessa, laite otetaan myyntipakkauksesta ja sen pitäisi olla ns uusi laite. Tavallisilla tiedoilla (pääosa meistä) varustettuna, voi olla hankalaa tietää mitä aivan oikeasti on tullut ostettua. Ratkaisu on viedä tietokone suoraan asiansa osaavaan huoltokorjaamoon, tai peräti ostaa laite suoraan sieltä käyttöön valmiiksi ruuvattuna ja säädettynä, sekä ehdottomasti päivitettynä viimeisimpään ohjelmaversioon. Kysely asiasta toi mielenkiintoisia vastauksia mekaanikoilta, jotka työkseen ovat tehneet huoltoa ja korjauksia jopa yli 30v. Täysin uusi kone vaatii käyttöönottoprotokollien täyttämisen ja sellaisenaan se ei ole mitään uutta. Uuden, pakkauksesta otetun tietokoneen avaaminen, tarkastaminen, perusteellinen säätäminen ja päivittäminen taas on erittäin harvinaista, josko suorastaan ennenkuulumatonta, mutta ei mahdotonta. Hintakin on kohtuullinen. Omakohtaisesti jouduttuani tilanteeseen, jossa kalustoa oli vain ruvettava uusimaan ja päivittämään. Aloin kysellä puskaradiomenetelmällä tietoa aidosti asiansa osaavista henkilöistä. Nykyisin työskentelemme tämän lehden toimituksessa ja taitossa meitä varten rakennetuilla koneilla. Niiden erikoisuus on, että niissä ei ole mitään ylimääräistä hilavitkuttimen liikutinta, vaan ainostaan ne ominaisuudet, joita hommassa tarvitaan. Tietokoneiden mekaniikka valittiin riittävän korkealaatuisista komponenteista ja ohjelmat propuolelta. Paluuta entiseen ei ole, omaehtoiseen yritys-erehdysharmitus-#&# &#/-linjaan! Isko Uusimäki Tilausajokuljettajat toivottavat yhteistyökumppaneilleen Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2013 Valoisin mielin kohti Vuotta 2013 Charter Club -lehden toimikunta 6 Charter Club
Kaluston huollosta ja talventulosta Pohjoismainen talvi koettelee kuljettajia ja kalustoa Talvi tulee aina ja vääjäämättä jossain vaiheessa Scandinaviaan. Se tietää merkittävää määrää kylmyydestä, kosteudesta ja näiden yhdistelmistä tulevia ongelmia. Ensimmäisessä vaiheessa + - 5 astetta jäätymisrajalla laitteistot herkistyvät, samoin kuljettajat, jotka alkavat katsella tukevampaa päällepantavaa. Viimeistään tässä vaiheessa muistetaan penkinlämmittimen remonttitarve, joka ilmeni jo viime keväänä, mutta kuka nyt kesällä lämmittimiä tarvitsee! Lisälämmittimien huolto on jäänyt samasta syystä teettämättä ja innokas sininen savu leijailee poistoputken ympärillä, jopa niin, että kanssakulkijat luulevat kuljetuslaitteen olevan tulessa. Saattaa tosin laite olla kokonaan käynnistymättäkin, kun kesänafta juuttuu kolmevuotta vanhaan suodattimeen. Polttoainesumukin on voinut alkaa kiinteytyä, kun suutin on kulunut muutamaa numeroa liian suureksi. Syttymistä voi haitata myös elektrodikärkien etääntyminen liian kauas, tai peräti polttoainepumpun tuntien täyttyminen. Moottorin pa-suodattimien vaihtoa voi miettiä viimeistään silloin, kun kesädieselöljy jymähtää. Siinähän se menee samalla, kun koko järjestelmää huuhdotaan sulatuksen jälkeen korjaamolla, matkustaja-asiakkaiden innokkaan kannustuksen keskellä. Samalla voi sulatella tankin pohjalle, tai vedenerottimeen jostain kulkeutunut vesiaines. Moottoriin ei varmaankaan kannata vaihtaa talvi W öljyjä ennakkoon. Ne voi vaihtaa samaanai kaan,kun starttimoottoria korjataan. Vaihteistoöljyä tai peräöljyjä nyt ainakaan ei kannata vaihtaa, eihän ne ole kuin hieman harmaita kondessivedestä ja kyllä ne on vetreytyy viimeistään 60 km kohdalla. Jäähdytysnesteen pakkaskestävyyden voi testata aidoissa olosuhteissa keskellä ei mitään. Harmaan pilven aiheuttamaa elämystä auton ympärillä voi mittailla ohiajavien katseista tai innokkaista taputuksista, joita haltioituneet matkustajat spontaanisti voimistelevat. Paineilmajärjestelmän kuivainpatruunoita on aina saatavilla siinä vaiheessa, kun niitä tien päällä tarvitaan. Samaan tapaan moottorin apulaitehihnoja on mukavaa mittailla, jos ne löytyvät viimeisen kilometrin matkalta. Ohjaamomatkustamon ilmansuodattimia on turha vaihtaa talvea vasten. Silloinhan ei yleensä muu kuin lumi pölyä. Kuinka paljon laseja avaavaa puhallusilmaa sitten saadaankaan, on ihan toinen juttu. Kuljettajilla tulee olla l ä m p i m ä t sormenpäät, joilla saadaa tuulilasiin pari reikää tienäkyvyyttä parantamaan. Sähkönvarausapparaatti, jota myös akuksi kutsutaan, tuskin tarvitsee tarkastusta. Vastahan se kolmevuotta sitten vaihdettiin ja hyvin on pelittänyt. Saattaa siinä kyllä tulla eteen toteamus: Ei koskaan ennen ja nyt taas. Sisäsiivouksesta ei kannata huolta kantaa. Tuulilasinkin sisäpinnällä on kesän jälkeen niin hieno harmaan likainen kalvo, että se suojaa hienosti kirkasta talviaurinkoa vastaan ja pitää loistavasti huurretta kiinni. Kuljettajan ei kannata varautua minkäänlaisilla talvivarusteilla. P i l k k i h a a l a r i on täysin ylimitoitettu varuste 15-asteen pakkasella. Kyllä paikalle pysähtyneisiin autoihin aina pääsee lämmittelemään. Olisikohan aika varautua taas talveen. Sehän ei koskaan pääse meitä suomalaisia yllättämään!?! Turhaa muuten kysyä varaosista ennakkoon mitään osaa. Kyllähän niillä on pakko olla kaikkia sesonkiosia vaikka kuinka paljon, onkohan niillä!?! Ja huoltoa ei kannata ennakoida, sinnehän voi ajaa kuin nykyään katsastukseen, kahvikuppi käteen ja samassa kaikki onkin jo valmista, tai äläs nyt! ISKO UUSIMÄKI Charter Club 7
Radio Koutsi Meiltä kysytään: -Mitä pakollista koulutusta on koulutusten pakolliseksi määräävillä henkilöillä? TERVETULOA LOMANVIETTOON PYHÄLLE Mökki on rakennettu massiivisesta kelohirrestä ja pystyy majoittamaan mukavasti 4-6 henkeä ja tarvittaessa jopa 8. Pyhätunturi tarjoaa aktiviteettejä ja Lapin elämyksiä ympäri vuoden. Mökiltä on matkaa palveluihin noin 1500 m. Katso myös www.pyha.fi Varustus on korkeaa tasoa: Täysin varusteltu keittiö, pesukone, kuivauskaappi, astianpesukone, tunnelmasta ja lämmöstä vastaa Tulikiven vuolukivitakka, USB- porttiin liitettävä laajakaista (mokkula), 3 televisiota, joista 1 taulu- TV kortinlukijalla (antenniverkko), DVD- soitin, vajasta löytyy myös 2 polkupyörää. Lomakohteen osoite: Pyhätunturintie 1298, 98530 Pyhätunturi Varaukset hoitaa Jukka Kähkönen 0400 695 316, E-mail: jukka.kahkonen@tilausajokuljettajat.fi Varauskalenteri, kuvia ja tietoa löytyy netistä. HINNASTO JÄSENILLE: Sesonkiajat, viikot vk. 1, 8 18, 36 40, 52 :400 /viikko, muut ajat 300 /viikko. Henkilökannattajille:500/400 /viikko. Kysy myös mahdollisia irtovuorokausia 60 / vrk, etusija kokonaisilla viikoilla. Me vastaamme: -Emme voi vastata, koska kukaan ei ole henkilönä tullut julkisuuteen sellaisena henkilönä! Kaikki ilmenee vain organisaatioina. Lienevätkö ne sitten koneita, jotka suoltavat mitä sattuu muille puuhattavaksi ja etenkin maksettavaksi! Meiltä kysytään: -Miksi Tilausajokuljettajien logoa ei näy ammattilaiskampanjan osallistujissa? Me vastaamme: -Emme tiedä. Valistunut arvaus on, että tarvitaan joku ryhmä, jota muut voivat viisaampana neuvoa. Meillähän ei voi olla, ja tulla, mitään liikennekokemusta, koska olemme tienpäällä ammattiajossa vain 80-120tkm/vuosi. Meiltä kysytään: -Tarvitseeko erityyppisissä liikenteeseen liittyvissä valvontatoiminnoissa sitä tekevältä henkilöltä tietoa asiaan liittyvistä lakipykälistä. Me vastaamme: - Ei ilmeisesti tarvitse, tai kukaan ei sitä asiaa valvo. Suotavaahan se voisi olla. Toisaalta sillä on työllistävä vaikutus, kun jonkun täytyy vastineet valituksiin kirjoittaa. KOONNUT ISKO UUSIMÄKI 8 Charter Club
poliisilla on asiaa f VÄLIMATKOISTA Olemme tottuneet liikkumaan suhteellisen hyvin hoidetuilla pääteillämme ja usein myös hyvällä nykyaikaisella kalustolla. Nopeus ei juuri ajettaessa tunnu niin suurelta kuin se todellisuudessa on. Harvoin mietimme myös, kuinka nopeasti ajoneuvo pysähtyy vaikkapa satasen nopeudesta. Jos pysäyttämisen tarve tulee, tulee se yht äkkiä ja sitten seisomme jarrupolkimella. Näemme jokaisena päivänä teillämme ajoneuvoja, jotka ajavat normalia maantienopeutta miltei edelläajavan puskurissa kiinni. Ikävä kyllä, joskus ammattilainenkin sortuu tähän syntiin. Jos edellä ajava joutuukin jarruttamaan jonkin ennalta arvaamattoman asian takia, vaikkapa hirvi tai peura hyppää eteen, niin perässäroikkujalla ei ole paljokaan tehtävissä. Saattaa syntyä korvaamattomia vahinkoja ja vain siksi, ettei välimatka edellä ajavaan ollut riittävä. Tulemmeko ajatelleeksi, että ajessamme henkilöautolla satasen nopeudesta pysähtymiseen menee kuivalla kesäkelillä noin 83 metriä ja liukkaalla talvikelillä noin 125 metriä. Jarrutusmatkojen olessa 55 ja 96 metriä. Reaktiomatka tuosta satasen vauhdista on keskimäärin 28 metriä. Reaktiomatkalla tarkoitetaan sitä kuljettua matkaa joka taittuu, kun havaitsemme esteen ja alamme jarruttaa. Tuo reaktiomatka saattaa olla jonkin verran pitempi, jos ajellaan jalat kojelaudalla ja puhutaan vielä kännykkään tai katsellaan elokuvaa. Tälläisia ajosuorituksia näkee joskus pitkillä moottoritieosuuksilla ammattikuljettajien tekeminä ja kysymyksessä on todella raskas ajoneuvo. Noista suorituksista on ammattiylpeys ja -taito todella kaukana. Raskaan paineilmajarruin varustetun ajoneuvon jarrutusmatka on vielä pidempi johtuen jarrujen viiveestä. Luonnollisesti myös jarrujen epäkuntoisuudet vaikuttavat pysähtymismatkan pituuteen. Sopivan välimatkan edellämme ajavaan näemme oikeastaan nopeusmittarista. Eli jos ajat 80km/h nopeudella, tulee välimatkan hyvissä olosuhteissa olla vähintään 80m. Sekunneiksi muutettuna neljä sekuntia. Vastaavasti satasen vauhdissa vähintään 100m. Raskaalla ajoneuvolla ajettaessa on syytä pitää vieläkin pidempää välimatkaa, samoin talvikelissä. Mitä pidempää välimatkaa pidämme edelläajavaan, sen parempi meidän on liikkua, esim. taloudellista ajotapaa noudattaen. Ajoneuvojen välisten etäisyyksien valvonta onkin hieman haastavampaa kuin normaalin tutkalla todetun ylinopeuden. Valvontapisteitä tulee olla useampia kuin yksi. Tällöin nähdään onko kysymyksessä tilapainen välimatkan lyhyys esim. ohitustilanteen alku, vai onko kysymyksessä virheellinen ajotapa. Nuo välimatkojen mittaukset voivat tapahtua näkymättömästi esim. sektorimittauksella kelloa tai videolaitetta apuna käyttäen. Tälläinen valvontatapa vaatii useamman poliisipartion yhteistyön. On myös muita tapoja todeta virheellinen ajotapa. Esimerkkinä voi mainita siiviilimallisella videolaitteistolla varustetulla autolla tapahtuva pidempiaikainen seuraaminen ja useampikertainen välimatkan mittaus. Rangaistukset vaihtelevat törkeysasteen mukaisesti pikkusakosta aina törkeään liikenteen vaarantamiseen. Törkeimmissä tapauksissa ajokortti joudutaan ottamaan poliisin haltuun. Sisäasiainministeriö on laatinut valvojalle ohjetaulukon, joka ottaa huomioon niin paineilmajarrulliset raskaat ajoneuvot kuin keliolosuhteetkin. Tämän taulukon pohjalta määräytyvät rangaistukset. Liikkuessamme linja-autolla, jossa usein on suurilla kirjaimilla yhtiön nimi, edustamme työnantajaamme. Kun noudatamme liikenteen pelisääntöjä annamme yrityksestä ja itsestämme positiivisen kuvan. Töppäilyt jäävät kansalaisten mieleen aina paremmin ja on ikävää, jos ne yleistetään kaikkiin muihin kuljettajiin ja juuri omaan työnantajaamme. f Turvallista matkaa! Ari Karesvuo Charter Club 9
Ammattilaisuus liikenteessä, Eläköön ammattilainen -kampanja on alkanut Me tilausajokuljettajat voimme olla mukana tuossa ammattiliikenteen liikenneturvallisuuden parantamiskampanjassa. Tosin en minä oikein ymmärrä, miksi pitää kampanjoida, sillä jokaisen tilausajokuljettajan kuuluu aina liikkua turvallisesti. Ehkä siksi meidän yhdistyksemme ei olekaan mukana tuossa tuossa listassa. Siitä löytyvät Liikenteen turhallisuusvirasto Trafi, poliisi, Liikenneturva, Linja-autoliitto, Rahtarit, Suomen Autokoululiitto, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL, Taksiliitto ja C.A.S.H. Tiedotteen mukaan liikenneturvallisuus lähtee meistä kaikista, mutta erityisesti ammatikseen ajavat ovat keskeisessä asemassa liikenneturvallisuuden parantamisessa. He ovat paljon tien päällä, heidän toimiaan seurataan ja muut liikkujat ottavat heistä mallia. Eläköön ammattilainen kampanja herättelee tieliikenteen ammattilaisia toimimaan henkilökohtaisesti liikenneturvallisuuden edistämiseksi mm. tekemällä lupauksia Eläköön ammattilainen sivuilla. Meillähän periaatteessa tuo lupaus on annettu jo Tilausajokuljettajat yhdistykseen liityttäessä. Ammattilaisuus liikenteessä, onko määritelty Tuossa tiedotteessa on hieman kerrottu, miten ammattilainen toimii. Hänellä on terve ammattiylpeys. Hän osaa lukea liikennettä ja liikennetilanteita eikä provosoidu liikenteessä. Ammattilainen ajaa taloudellisesti ennakoiden ja ottaa muut liikenteessä liikkujat huomioon, erityisesti jalankulkijat. Lisäksi ammattilainen pitää hyvän huolen omasta, sekä ajoneuvonsa kunnosta. No ehkä tuo ei ihan pelkästään riitä määrittelemään kuka on tilausajoliikenteen ammattilainen 10 Charter Club eli ammattitaitoinen tilausajokuljettaja. Kyllä minä tuohon listaan lisäisin ihan ensimmäisenä ja päällimmäisenä myös matkustajan eli maksavan asiakkaan huomioimisen. Kyllä meidän tulee osata ajaa hänelle miellyttävä matka, ilman mitään ärsyttäviä kokemuksia. Kyllä meidän käyttäytymisen tulee olla niin liikenteessä kuin pysähdyksissäkin katseen kestävää. Täytyy myös osata ilmaista itseään oikein, niin auton ulkopuolella kuin sisäpuolellakin oleville. Ammattitaitoinen tilausajokuljettaja osaa antaa myös myöden, esimerkiksi ohitustilanteessa hän osaa ottaa omaa jalkaa hieman pois kaasulta tai vakionopeussäädintä pois päältä, kun hiukan nopeampi ohittaa. Ei sitä kaikki tunnu osaavan. Tämä ilmiö näkyy varsinkin tuolla moottoriteillä, kun 89 nopeudella liikkuva rekka lähtee ohittamaan 88 nopeudella etenevää kollegaa. Kyllä se 89 nopeudella liikkuva voisi silloinkin hieman hellätä, kun 100 etenevä linja-auto ilmestyy vierelle. Miksi ei? Haetaan vielä pari esimerkkiä. Kesällä, kun teillä on 100:n rajoitukset, pitäisi olla riittävän pitkällä tyhjällä tiellä helppo ohittaa sallitulla 80 nopeudella etenevä kuorma-auto tai ka-yhdistelmä. Mutta kun se eteneekin sillä löysällä rajoittimella jopa yli 90 km/h nopeutta. Ohittaminen ei onnistu. Nyt talvinopeusrajoitusten aikaan tämä saa sitten sen surkuhupaisuuden aikaan. Nyt kun siellä 80 alueella linja-autolla etenemme tuollaista marginaalia 79-84km/h, niin miten käykään. Ei tarvita kovinkaan pitkää suoraa, niin siinä rinnalla on tuo edellä mainittu laite, jonka sallittu ELÄKÖÖN AMMATTILAINEN -kampanja polkaistiin käyntiin 10.10.2012 Säätytalolla. Seminaarin teemana kevyellä kaasulla, hyvällä mielellä liikenneseminaari. www. elakoon.fi/ammattilainen Kuva Hanna Seppä nopeus on 80km/h. En minä ainakaan näe mitään syytä, miksi ajaisin linja-autolla tuolla 80 alueella yli 85 nopeutta, se olisi jo ylinopeutta. Siitä ammattilainen tunnetaan, kun osaa käyttää myös annettuja rajoituksia. Jos sitten jonkun aikataulu vaatisi nopeampaa, niin se on aikataulunlaatijan virhe. Muistakaa navigaattorit Kun me isoilla autoilla liikkujat tuolla tuskailemme niiden hitaasti etenevien henkilöautojen kanssa, niin se on vaan kestettävä. Siellä on aina joukossa näitä ns. mittariintuijottajia, jotka eivät päästä viisaria yhtään yli jonkun rajan. Yleinen käsitys on, että henkilautojen mittareissa on virhettä. Ne näyttävät enemmän kuin mitä on todellinen nopeus. Siihen ei saa kuitenkaan kannata puheiden painavia sanoja suunnata, sillä aika monessa autossa on nykyään navigaattori. Sen nopeusnäyttöön olemme hyvin oppineet luottamaan ja siten se henkilöauton kuljettaja voi tietää sen todellisen nopeuden jolla edetään. Määritellään käsite Ammattitaitoinen tilausajokuljettaja Kaikkeen tuohon edellä kirjoittamaani viitaten, voisinkin julistaa kaikille avoimen tehtävän määritellä ammattitaitoinen tilausajokuljettaja. Välttämättä kaikki linjaautonkuljettajan ammatissa toimivat kuljettajat eivät täytä tuota määritelmää ja toisilla saattaa olla kykyjä ja taitoja huomattavasti yli ns. tilausajokuljettajan perusvaatimustason, siitäkin huolimatta vaikka vaan harrastavat lajia. Kaikille kuljettajille kuitenkin yhteinen vaatimus on turvallisesti liikenteessä. Katsokaa netistä www.elakoon.fi/ ammattilainen. Menkää suoraan tuonne viimeiselle eli ammattilainen sivulle, niin ette pahoita mieltänne niillä turhilla julkkiksilla, joilla siinä ensin mässäillään. Miksi se ammattilainen sivu on viimeisenä? Taas on saatu hyvään asiaan mahtumaan niin paljon tarpeetonta turhaa. Voi kun se turvallisuus on hyvin yksinkertaista, ajetaan rauhallisesti, seurataan liikennettä pitkälle eteenpäin, otetaan huomioon, mitä toiset saattavat tehdä ja tietysti keli ja olosuhteet, käytetään valoja oikein ja sopivasti, eli jätetään esimerkiksi ne turhat valot sinne Bilteman hyllylle ja osataan välillä luopua ns. oikeuksistammekin. Otetaan siis aina toisetkin huomioon. Matti Kulmala
Mietteitä syömisestä ja liikenteestäkin Mietteitä ajankohtaisista asioista, joita olen maailmalla oppinut, ja kokeneemmat ovat opettaneet. Ajattelin kirjoitella näistä muiden iloksi ja saadaksemme lisää väittelyn aiheita. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin on kuljettajia, eivätkä kaikki ole koskaan samaa mieltä. Jokainen meistä pääsee joskus syömään muutakin kuin kotiruokaa. Aamiaispöydän ja seisovan pöydän ääressä tulee harvoin mietittyä mitä suuhunsa laittaa. Kaikki näyttää herkullisilta ja jokaista pitää maistaa. Asia muuttuu, kun näiden pöytien ääreen tullaan useamman kerran viikossa. Silloin on harkinnan paikka mitä lautaselle annostelee. Ensimmäisenä se alkaa näkyä vyötäröllä ja myöhemmin muinakin oireina, kuten närästyksenä. Oma vatsani alkoi alkukesästä oireilla siihen malliin, että kävin kysymässä lääkäriltä neuvoa. Oitis kiellettiin pekonit, kahvi, sitrushedelmät ja munakkaat. Sitten kiellettiin rasvaiset ruuat ja hiilihapolliset juomat. En tässä halua mitään ruokaohjeita antaa. Haluan vain jokaisen itsessään miettivän mitä aikoo maailmalla suuhunsa laittaa. Itselläni muutos alkoi hitaasti näkyä ja tuntua kesän edetessä ja syksyllä vielä paremmin. Vyötärö on hieman kaventunut ja yöunet parantuneet. Ei enää närästä. Silti pystyy syömään monipuolisesti. Tapa on tullut myös koti ruokailuun, vaikka aluksi tuntui liian holhoavalta kaikki ohjeistus. Samalla siitä on myös jäänyt siiderit ja oluet. Viiniä saisi ottaa, mutta kun en ole koskaan ollut viinin ystävä. Syksy on tullut ja vesi ja kura lentää. Etenkin moottoritieliikenteessä ovat jokavuotiset ongelmat, kun henkilöautot palaavat suoraan eteen, sotkien tuulilasin ja tulee sieltä muutakin tavaraa lasille. Omalta osalta yrittäkäämme itse olla syyllistymättä samoihin virheisiin. Ohitustilanteessa jätetään riittävä rako ennen kuin palataan ohitettavan eteen. Ei siitä kannata ottaa paineita, vaikka joku ylinopeutta ajava hiillostaisi takapuskurissa. Talvinopeuksilla suurin sallittu nopeus on sama kuin mihin rajoittimet on säädetty. Toinen ikuisuusasia on sumuvalojen käyttö. Kun olen tiedustellut syitä niiden käyttöön hyvälläkin kelillä, on vastaus yleensä: auton omat lähivalot on niin huonot. Sumuvaloja on tarkoitettu lain mukaan käytettäväksi vain sumussa, tai rankkasateessa. Ne antavat hajavaloa, joka häikäisee vastaantulijan. Niiden valokeila yltää vain n. 30-metrin päähän. Jos otetaan esimerkiksi 80km/h vauhti, jolloin ajoneuvo etenee 22-metriä sekunnissa, ja ihmisen keskimääräinen reaktioaika 1-sekunti ja ilmajarrujen jarruviive, joka on myös lähellä sekuntia. Ennen kuin hidastuvuus alkaa, on ajoneuvo kulkenut lähes kymmenen metriä ohi sumuvalojen valaisemasta alueesta. Lisäksi ne antavat kirkkaan alueen ajoneuvon eteen, jolloin silmä ei pysty pimeässä havaitsemaan lähi- tai kaukovalojen äärialueen tapahtumia. Jos joskus on mahdollista menkää valaisemattomalle, esimerkiksi parkkipaikalle ja kokeilkaa, sekä mittailkaa valojen antamaa alueen kokoa. Vastaantulijalle käy samoin, häikäistyy hetkeksi, eikä kohtaamin tilanteessa valttämättä havaitse, mitä edessä tapahtuu. Silmä mukautuu pimeään huomattavasti paremmin, kun sen edessä ei ole liian kirkasta. Tässä näin aluksi ja lisää mietittävää seuraavaan lehteen. Raapusteli Etelän Varis KAUNIITA UNIA, OMAN KULLAN KUVIA KUVA OTETTU ELMA-MESSUILLA. RS Kuka omistaa Helsinki Expertin? Tuota otsikon kysymystä kyseltiin kuluneena kesänä Helsingissä kiertoajeluja ajaneiden kuljettajien keskuudessa moneen otteeseen. Siihen voi vastata Helsinki Expertin omalla lehdistötiedotteella päivämäärältä 16.1.2012. Strömma-konserni ostaa Helsinki Expert Oy:n. Strömma osti Helsinki Expert Oy:n Helsingin matkailusäätiöltä. Siten Helsinki Expertistä tuli Strömma-konsernin tytäryhtiö. Strömmalla on ollut toimintaa ennen Helsinki Expertin ostoa Tukholmassa, Göteborgissa, Kööpenhaminassa ja Helsingissä. Ennen Helsinki Expert Oy:n ostoa, Strömma on toiminut Helsingissä jo Helsinki Sightseeing, Sunlines, Open Top Tours ja City Sightseeing toiminimillä. Tuota edellä olevaa katsoen voisi saada sen käsityksen, että on kyseessä ulkomainen yhtiö. Miksi Helsinki Expert sitten saa Helsingin kaupungilta erilaista suojelua kuin muut tilausajokiertoajelut? Johtuuko se siitä, että Strömma-konsernin omistaa suomalainen Rettigin perhe. Näin katsoen on siis kyse suomalaisesta yhtiöstä. Heillä vaan taitaa olla ns. paremmat suhteet Helsingin stadin suuntaan? Matti Kulmala Charter Club 11
Minäkö eläkeläinen - en vaan seniorityöntekijä Olen odottanut palautetta puheenjohtajan viime lehdessä (Charter Club lehti 3/2012 sivu 5) olleeseen tekstiin. Uskon, että moni on sen kuitenkin lukenut. Kuten tuossa pääkirjoituksessanikin toivon, lehtemme olevan, juuri se keskustelufoorumi, jossa tuomme mielipiteitämme esiin. Olen nyt kirjoittanut oman mielipiteeni tuon kirjoituksen innoittamana. Timon juttu oli hyvä ja ei siitä pitänyt kenenkään pahastua. Asioita ne ovat ja niistä voi puhua. Mikä on eläkeläinen Ensimmäisenä kysymyksenä vastaan tuohon väliotsikkoon. Kun ihminen täyttää riittävästi vuosia, häntä aletaan puhutella vanhaksi. Erityisen vanha hän on varmaan silloin, kun häntä puhutellaan eläkeläiseksi. Eipä hän ainakaan töissä käy silloin enää. Eläkeläinen on se, joka ei tee enää mitään, nauttii vaan ansaitsemastaan työ- tai muusta eläkkeestä kotona tai laitoksessa. Sellainen vanha, joka tekee edelleen töitä siitäkin huolimatta, että nauttii jo jotakin työstään hankkimaansa työeläkettä, on seniorityöntekijä. Minä ja moni muukin olemme juuri sellaisia. Töitähän saa tehdä niin kauan kuin halua ja kykyä riittää. Älkää siis nimitelkö meitä aktiiveja eläkeläisiksi, me emme pidä siitä oikein valtavasti. Tuo seniorityöntekijä on hyvä siksikin, että meitä on hyvin eri-ikäisiä. Minulla esimerkiksi on juuri tullut 63 vuotta täyteen, mutta kyllä meitä on kuljettajina edelleen yli 70 vuoden ikäisiä ja hekin ovat seniorityöntekijöitä. Muistetaan vielä, että virallinen yleinen ikä jolloin lakisääteisesti on lupa jäädä eläkkeelle, on 63:sta 68:aan vuotta. Tuo alempi on mahdollista, jos sekä työn tekijä ja ns. työnantaja ovat samaa mieltä. Joillakin aloilla eläkeikä voi olla alhaisempikin. Muistakaa silti olla nimittelemättä jotakuta liian vanhaksi, saatatte syyllistyä ikärasismiin, joka sekin on kiellettyä nykyään. Oikeus tehdä työtä Ihmisellä on oikeus tehdä työtä iästä riippumatta. Tosin nuorten työintoa pyritään tehokkaasti rajoittamaan heitä suojelemaan laadituilla ikärajavaatimuksilla. Silläkin hyvällä asialla on kaksi puolta ja niistäkin saa puhua. Yläpäässäkin on joitakin ikärajoja, jotka rajoittavat. Kuljettajien kohdalla se on tuo ajokorttilaki, joka sallii nyt yli seitsemänkymppisenkin ajaa linja-autoa ja rekkaa, jos vain lääkäri sallii. Merkillistä sen sijaan on se, että taksin ajaminen ei vielä onnistu. Lääkärin tosin tarvitsee olla erityinen geriatrialääkäri. Käytäntö on osoittanut, ettei se ainakaan terveiden kohdalla ole paljon tavallista kummempi, paitsi hinnaltaan. Tuolla vanhassa päässä siis ajo loppuu, kun kyky loppuu. Alaikäpäässä voi olla puutetta siitä halusta? Tuon eläkkeen hankkimiseen on eri teitä. Jos ei ole eläissään osallistunut työntekoon, joutuu ns. kansaneläkkeelle kuten Veikko Lavi laulaa. Työkyvyttömyyden iskiessä siirrytään työkyvyttömyyseläkkeelle, jonka pitäisi tietysti tarkoittaa, että alan työt eivät enää onnistu. Tosin on olemassa myös tällainen osa-aika työkyvyttömyyseläke, joka on tarkoitettu helpottamaan vielä työssä jaksamista. Monia sellaisia, joita helposti kutsutaan eläkeläisiksi, on siis aivan luvalla edelleen töissä. Älkää loukatko heitä, eivät kaikki haluaisi olla siinä tilassa, joillekin on vaan pakko. Eläkettä voi myös itse maksaa tai sijoitta itselleen ja sitten siirtyä nauttimaan tästä. Verottaja rankaisee Kun henkilötietoihin tulee merkintä työeläkkeelle tai niin kuin jotkut kutsuvat vanhuuseläkkeelle siirtymisestä, niin verottaja noteeraa sen heti. Kaikki työelämän vähennykset hukkuvat jonnekin, vaikka työnteko jatkuu muuten ns. normaalina. Se tarkoittaa ennakonpidätysprosentin nousemista joskus hyvinkin korkeaksi. Minulla esimerkiksi verokirjan pidätysprosentti on 52,5 ja siihen lisäksi eläkepidätystä 6,5 ja työttömyysmaksua 0,6 prosenttia. Saan siis minulle maksetusta palkasta 40,4 prosenttia käteen. Siis noin kuusi (6,-) euroa tunnilta. Mitä luulisitte, voisiko tämä verokohtelu olla houkuttelemassa esimerkiksi tuohon mainittuun harmaaseen talouteen. Kun tulee 68 täyteen, silloin tuo eläkepidätys jää pois. Samalla lakkaa myös tuleva lopullinen eläke kertymästä. Sen jälkeen jää siis palkastani jo 46,9 prosenttia käteen, jollei prosentit muuten muutu. Tuohon ikään saakka on ehdottoman suotavaa hankkia tuota tuloa verottajan tiedossa, mutta tuon 68 jälkeen ei siis kerry enää eläkettä, katsotaan sitten miten sitten tehdään. No älkää nyt ymmärtäkö minua väärin, mutta huomatkaa mitkä ovat tosiasiat. Jos verottaja kohtelisi seniorityöntekijää oikeudenmukaisesti, ei meidän tarvitsisi epäillä jonkun tekevän harmaata taloutta. Mistä minun eläke Olen hankkinut eläkkeeni pääsääntöisesti opetustyöstä. Hieman sitä on kertynyt myös linja-auton ajamisesta, mutta se on ollut vain sivulaji. Nyt se on päälaji, olen täysiaikainen tilausajokuljettaja. Linja-autokortin ajoin vuonna 1974 kun opiskelin Turun Teknillisessä opistossa insinööriksi. Vuonna 1976 aloitin opettajana Forssan Teknillisessä koulussa, synnytin autoteknikoita. 1980 siirryin kaupparatsuksi. 1982-84 ajoin paikkuria ja tilluuta Hakunilan Liikenteellä. 1985, -86 ja -87 opettelin liikenneopettajaksi ja ammattikoulun opettajaksi ja ajoin bussia mm. Pohjolan Liikenteellä Helsingissä. 1988 opetin uusia linja-autonkuljettajia Rajamäellä. 1989 opetin uusia liikenneopettajia Hämeenlinnassa. Kaiken aikaa tuossa työn ohessa, ajoin tilausajoja eri puolilla Eurooppaa, mm. Matka Vekan kierroksia. 1990 siirryin omatoimisesti kotikulmille Jokioisten autokouluun opettajaksi. Silloin perustimme myös tämän yhdistyksemme, jonka syntymiseen osallisuuttani en halua yhtään vähätellä. Olen clubimme isä eli ruiskannut ne syntymiseen tarvittavat sanat. Aluksihan toimin myös kaikki juoksevat asiat hoitavana sihteerinä, kuten alusta mukana olleet muistavat ja lehden teossa olin mukana alusta alkaen vuoteen 2000 asti. 1996 1999 olin jälleen Rajamäessä opettamassa uusia linja-autonkuljettajia. Ja edelleen otona ajoin tilausajoja. Syyskuun 1999 alusta siirryin autokouluyrittäjäksi Jokioisille ja sitä jatkui kymmenen vuotta. Sinä aikana ei paljon muuta tarvinnut ajatella tekevänsä se oli 24/7 työtä. Sitten onneksi tuli ostaja, joka osti minulta koulun ja romppeet. Jäin vielä vähäksi aikaa siihen töihin, mutta lokakuun alusta 2011 siirryin hieman 12 Charter Club
YKKÖSPESÄ U 40 VUOTTA Janne (vas) ja Jussi Leppäkoski ovat toisen polven yrittäjiä. Uusi liikepaikka on lähtenyt hyvään vauhtiin ja ravintola on ottanut oman, vankan jalansijan E18- valtatien varrella. Minäkö eläkeläinen - en vaan seniorityöntekijä varkain työeläkkeelle niistä hommista. Sen jälkeen olen voinut taas palata tähän, mitä aina olen tehnyt kun on halua ja kykyä. Autokouluun en enää palaa! Miksi ei enää opetusta Kuten tuosta edeltä selviää, on minulla täydet pätevyydet toimia opettajana monessa paikassa. Miksi en sitten enää hakeutunut vaikka ammattikouluun? Ei minun tarvinnut. Olen luvannut itselleni, että päästän tuon hyvin palvelleen yläkertani nyt helpommalla, kun siihen kerran on mahdollisuus ja nautin tekemisestäni. Jos joku laitos tarvitsee hetkellistä tilapäistä apua, niin siihen olen lupautunut. Ykköspesä 40 vuotta hyvää palvelua valtatien varrella Suomusjärvellä 40 vuotta sitten perustettu kahvilaravintola palvelee nykyään asiak-kaita E18- moottoritien varrella Hauklammen levähdysalueella. Perjantaina 21.9. vietettiin synttäreitä ns. työn merkeissä. Talossa oli kakkukahvit tarjolla koko päivän ja vieraina kävi paljon, uusia sekä vanhoja vakioasiakkaita. Kävimme viemässä yhdistyksen tervehdyksen yhdelle ensimmäisistä yritysjäsenistämme (nro 13). Ykköspesä perustettiin ja toimi viime vuosiin saakka Suomusjärven keskustaajamassa valtatie 1:n varrella. Uuden moottoritien valmistumisen jälkeen toisen polven yrittäjät Janne ja Jussi Leppäkoski avasivat uuden ravintolan Hauklammen levähdysalueelle, Helsingin suuntaan menevälle puolelle. Ravintolan luonne on muuttunut hieman entisestä, mutta sama ystävällinen palvelu, herkulliset ja laadukkaat tuotteet ovat edelleen olemassa. Timo Rinnekari Tuolla autokoulussahan meno muuttui melkoisesti, kun tuli tuo mopo-opetus mukaan. Se on ihan hyvä asia, mutta ei minusta ole lastenkaitsijaksi, kysykää vaikka vaimolta. Toisaalta olisi ollut mahdollisuus panostaa direktiivikoulutukseen, mutta en halunnut. Miksi en? Minusta siitä tuli jo ammattinsa osaavia kohtaan rangaistus, kun heidän jo hankkimaansa ammattitaitoa ei noteerattu millään tavalla. Syksyn 2014 jälkeen on sitten eri asia, kun se on jo kaikille sama. Katsotaan, josko sallisin sen yläpäälleni. Miksi seniorityöntekijöitä Eiväthän läheskään kaikki työeläkkeelle päässeet jatka seniorityöntekijöinä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta, halua tai kykyä. Joidenkin on taas vähän pakko hankkia itselleen vielä jotakin tekemistä tuossa vaiheessa, kun eläke on niin pieni, että sillä ei kerta kaikkiaan tule toimeen. (Tuossa radiossa juuri Vexi Salmikin vakuuttaa olevansa edelleen täysin nuori työntekijäksi, mutta ei juoksemaan, vaikka on yli seitsemänkymppinen.) Joillakin eläke on jäänyt eri syistä hyvin pieneksi, usein omaa syytä. Oma lukunsa ovat yrittäjät, joilla ei ole jäänyt varaa yrittäjäaikana maksaa eläkettä itselleen. Se on surkea kohtalo. Onneksi minun ei tarvinnut sortua siihen. Seniorina voi jatkaa työtä vielä vaikka yrittäjänä. Moni on perustanut itselleen yrityksen omalta alaltaan esimerkiksi toimiakseen asiantuntijana nuoremmille. Siinä on harkittavaa minullakin, mutta en vielä ole päätynyt siihen. Lopussa kiitos Laulaja Matti Salminen on Iltasanomien lainatuissa kertonut miksi jatkaa vielä eläkkeelläkin laulamista. Ääni kulkee vielä, ja tolpillanikin pysyn, vaikka toinen polvi on jo titaniumia. Niin kauan pitää tehdä, kun tuntuu hauskalta. Ja sitten isona meistä kaikista tulee eläkeläisiä, jos elämme niin pitkään. Matti Kulmala Charter Club 13
A LA CAR Maanteiden herkullisin ruoka RAX PIZZA STOP Parhaan pizzan paikka STOP. Nyt on hyvä syy pitää tauko. STOP & GO Herkullinen Fast Food TALON MUNKKI Asemallasi leivottu talon munkki TEILLE PAREMPAA RUOKAA Shell HelmiSimpukassa koko ryhmä nauttii mieleisensä aterian nopeasti, vaivattomasti ja ennen kaikkea herkullisesti. Tervetuloa! LÄHES 60 HERKULLISTA TAUKOPAIKKAA YMPÄRI SUOMEN AAMIAINEN Hyvää huomenta! NOUDA HENKILÖ- KOHTAINEN RYHMÄ- ETUKORTTISI Kerää ryhmäetukorttiin 10 leimaa ja saat viikonloppuyön kahdelle valitsemassasi Cumulus-hotellissa*. Lisäksi ryhmäsi syö 10% alennuksella ja sinä veloituksetta. Lue lisää: www.helmisimpukka.fi *Kampanja voimassa toistaiseksi. Tarkemmat tiedot ryhmäesitteestämme. PIDÄ TAUKO TÖIDEN LOMASSA RYHMÄN KANSSA TAI ILMAN SINÄ SAAT AINA: Vitriinituotteet Kahvilatarjoilu -10% -10% Ruoka-annokset -10% Kahvi, tee ja kaakao 1,30 Jättikahvi 1,70 mediakolmio.fi 14 Charter Club TEILLE PAREMPAA RUOKAA Tarkemmat asematiedot www.helmisimpukka.fi
klikkaa ja ihastu www.forssanseutu.fi Tervetuloa ryhmävierailulle Finlayson-tehtaanmyymälään info@kivistobus.com Saatte ryhmänä -20% ostoedun vierailun aikana, kun sovitte ajan ryhmälle etukäteen. Lisäksi kuljettaja ja opas saavat 10 edun ostoksista. (ryhmän minimikoko 15 henkilöä, etu normaalihintaisista tuotteista) Myymälästämme löydät ihania tuotteita kotiin ja lahjaksi. Valikoimissamme on: Järjestämme ostoetuiltoja myös aukiolon jälkeen. Kysy Tervetuloa tekemään pehmeitä löytöjä! Finlayson-tehtaanmyymälä FORSSA, Puuvillakatu 4 (Liikenneympyrästä kolmas liittymä) p. 020 7213 703 avoinna ark. 9 17, la 9 14 MAAILMAN JA IHMISEN VÄLIIN TARVITAAN JOTAIN PEHMEÄÄ. Ammattipätevyyskoulutus Halutessasi kuljettajaksi kuormaautoon tai linja-autoon sinun on ensin käytävä koulutusta. Ajokortin lisäksi myös ammattipätevyyden saamiseksi 280 tai 140 tuntia lisäkoulutusta. Uusien kuljettajien kohdalla tämä on ollut tosi jo vuosia, linja-autonkuljettajilla 10.9.2008 ja kuorma-autonkuljettajilla 10.9.2009 alkaen. Kun samalla ajokortin saantimääräykset muuttuivat, ja muuttuvat taas 19.1.2013, on tämä tarkoittanut sitä, että uusia kuljettajia aloille ei saada enää ns. sattumalta, vaikka kortti onkin. Vanhojen jo aloilla toimineiden kuljettajien kohdalla kohtalon päivämäärät ovat linja-autonkuljettajilla 10.9.2013 eli ensi syksynä ja kuorma-autonkuljettajilla vuotta myöhemmin. Kaikkihan me tiedämme tämän, mistä italialainen kuljettaja ei ole vielä kuullut puhuttavankaan, että kaikilla EU:ssa ajavilla kuljettajilla tulee olla direktiivin C mukainen ammattipätevyys hankittuna tuohon päivään mennessä eli käytävä nuo viisi seitsemän oppitunnin mukaista koulutuspäivää. Koulutuspäivien tulee olla hyväksyttyjen koulutusohjelmien mukaista koulutusta ja sen saa pitää hyväksytty koulutus firma. Lounasravintola Vorssan Vapriikki Palvelee asiakkaitaan ma pe klo 7.00 15.00. Lounas on klo 10.30 13.30. Toimimme myös tilausravintolana. >> Tilaa bussimatkan lounas- ja kahvitarjoilut meiltä. Lounasravintola Vorssan Vapriikki Kutomonkuja 2 A 7 30100 Forssa p. 03 412 3495 03 Häme-Kaakko toivottaa jäsenilleen Hyvää Joulua ja Rauhallista Uutta Vuotta 2013 Vorssan Vapriikki 83x61mm_13112012indd.indd 1 14.11.2012 12:19:09 Tämä koulutus on siis käytävä, jos meinaa toimia kuljettajana ammatissaan tuon päivän jälkeen. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka takana olisi jo 30 vuoden työkokemus. Koulutuspäiviksi kelpaavat kaikki Trafin hyväksymät koulutusohjelmat, joista yhden vähintään on oltava hyväksytyn ohjelman mukainen taloudellisen ajon koulutuspäivä. Tällä hetkellä on tilanne se, että käymättömiä päiviä on vielä hurjan paljon. Tätä vauhtia kaikki eivät ehdi tuota koulutusta hankkia. lisäksi on huomioitava, että ensimmäiset uuden systeemin mukaan ammattipätevyyden saaneet nuoret kuljettajat tarvitsevat samanaikaisesti omia lisäkoulutuspäiviään. Kuinka on sinun koulutuspäiviesi laita? Tuon yllä olevan kaikki tietävät, mutta nyt asiaan hieman omaa mielipidettä. Väite: Kentällä kiertää sellainen huhu, että ministeriö joutuisi antamaan lisäaikaa tai muuta vastaavaa helpotusta, että kaikki saavat koulutuksensa suoritetuksi määräaikana. Kulmala: Näin ei tule käymään, koska silloin viranomainen myöntäisi oman mokansa. Tuo asia olisi pitänyt osata ennakoida jo 8.8.2008. Silloin olisi ehdottomasti pitänyt osata antaa jotakin arvoa jo pitkäänkin ammatissa toimineiden kuljettajien ammattitaidolle. Jo olevasta ammattitaidosta olisi pitänyt saada keston mukaan helpotusta. Yksi koulutuspäivä olisi ilman muuta pitänyt saada vähentää jokaista ammatissa toimittua viittä vuotta kohden. Vain tuo yksi eli taloudellisen ajon päivä olisi voinut jäädä pakolliseksi. Tämä silloin kun, ammattivuosia olisi takana jo kaksikymmentä,...jatkuu s.40 Charter Club 15
Kuvassa Olli vasemmalla ja viiriä luovuttaa toinen varsinainen charter-konkari eli Seppo Faija Juvonen. Kunnioitettava ikä Olli Salmella, Onnea. Tilausajokuljettajat ry onnittelee Olli Salmea hänen täyttäessään 11.9.2012 80 vuotta Helsingin Laajasalossa. Olli tuli Hämeenkylän Liikenteeltä vuonna 1961 Tammelundin Liikenteeelle ja teki mittavan Charterkuljettajan uran. Ollin Motto Elämä alkaa vasta kahdeksankymppisenä! Teksti ja kuva Seppo Juvonen Pekka Pollari 50v Oulujärven osaston kantava voima ja yhdistyksen hallituksessa vahvan panoksen antanut Pekka Pollari täytti pyöreitä vuosia. 13.11.2012 Oulujärven alueosasto 09 kävi luovuttamassa Pekalle 50-vuotispäivän johdosta Tilausajokuljettajat ry:n pöytästandaarin. Onni Savimäki 60v Pitkänlinjan Tilausajoammattilainen Onni Savimäki Ruskolta täytti 60 vuotta 6.10.2012 hän työskentelee Grandellin Liikenteellä. Pöytästandaaria luovuttamassa Pekka Maunu (vas) ja Arto Koskinen. 16 Charter Club
Rauno Daniel Bruno Kauppinen 60 vuotta Murmanskin matkalla Kantalahdessa yhteistä iltaruokaa nauttiessamme oli oiva tilaisuus muistaa matkalla mukana ollutta Brunoa kunnianosoituksella. Emme tosin jakaneet mitään prinikoita rintaan, vaan Bruno sai arvostetun yhdistyksen standaarin. Bruno on toiminut ansiokkaasti yhdistyksessämme ja kuuluu myös yhdistyksen omaan moottoripyöräkerhoon. Standaarin Brunolle ojensi varapuheenjohtaja Jarl Andström. Elina Junnola on palannut Patalahden ST1:n ohjaimiin. Sapattivapaa on pidetty ja nyt Elinalla on uutta puhtia yrityksensä peräsimessä. Charter Club 17
Maasto Nikelin kaupungin ja tehtaan läheisyydessä kertoo raskaasta teollisuudesta. Syysmatka Murmanskiin Niin karua, niin kaunista ja niin paljon vastakohtia voi nähdä neljässä päivässä saattueessa Murmanskiin. Matka Murmanskiin alkaa Helsingin Suomalaisesta kirjakaupasta ostamalla Karjala autoilijan tiekartta. Siitä löytyy myös Murmanskin kaupunkikartta ja koko Kuolan niemimaan Venäjä. Saa noita karttoja varmaan muualtakin. Tällaiselle matkalle ei pidä lähteä vain navigaattorin tukemana. Kartan ostin, jotta voin seurata missä milloinkin mennään, silti meinasin eksyä. Varsinainen matka alkoi Rovaniemen rautatieaseman kupeesta tiistaina 11. päivänä syyskuuta kuluvaa vuotta. Lähtöajaksi oli ilmoitettu 8:15, josta hieman joustimme. Ennen lähtöä piti vielä selvittää, missä on Askon puhelin ja olihan se hyvässä kor- jussa. Asemalta ajoimme lentoasemalle, josta saimme viimeisen matkalaisen eli Merjan. Ja sitten vaan nokka kohden pohjoista. Ai mikä nokka, ei me sentään lentokoneella lähdetty. Vaan koneellapa hyvinkin eli sillä Pekan bussille, jossa kyljessä lukee OulunOnnikka. Hopean harmaa Scania Omniexpres eli juuri sellainen, joista viime lehdessämme luimme. Koneessa oli riittävästi tehoa ja vaihteita täysi tusina. Paikkoja 50, mutta tarvitsimme niistä vain 30 ja oppaan istuinta sille Murmanskin kaupunkioppaalle. Se 31:n istui kuljettajan paikalla, aluksi Pekka, sitten Matti ja Venäjän ajo-osuuden hoiti mallikkaasti Jari. Kiitos Pekalla autosta ja Jarille tuosta raskaasta ajosta rajan takana. Matkan johdosta huolehti Raimo, joten kiitos hänellekin. Alkumatka Suomessa Osa porukasta oli astunut autoon jo Oulussa, missä Pekka coachinsa kanssa majailee. Oikeastaan sieltä lähti suurempi osa, vaikka tuo Rovaniemi oli se virallinen lähtöpaikka. Tuolta lähtö siksi, että se on tasapainotusta jäsenkunnalle. Aina ei pidä tapahtumien olla jossakin syrjäisessä kylässä, kuten Helsinki. Tuon Rovaniemen kaffepaussin jälkeen Scania lauloi aina Sodankylään saakka. Siellä tehtiin vielä viimeisiä hankintoja. Seuraava pysähdys oli Saariselällä Kaunispään Huipulla, jossa oli aikaa juoda vaikka munkkikahvit. Kotimaan matkailuun ei ollut tarkoitus panostaa nyt enempää, sillä oltiinhan menossa ulkomaille, Venäjälle. Neuvostoliiton matkailunhan piti olla jo taakse jäänyttä aikaa sen keväisen Leningradin matkan jälkeen. Tosin taidettiin sitten löytää matkalla vielä ripaus Neuvostoliittoakin, mutta siitä myöhemmin. Sevettijärvellä meillä oli varattu ruokapaikka vielä ennen rajaa. Nälkäisenä kun rajalla ei seiso kukaan. Sevetin Baari-Kievari on monipuolinen palvelukeskus Sevettijärven rannalla, Kaldoaivin ja Vätsärin erämaiden laidalla. Näin sanoo netti ja sitä täytyy uskoa. Ihan samoihin ajatuksiin ei välttämättä siellä paikan päällä tullut, mutta kun keitto saatiin valmiiksi, niin maistuihan se nälkäisille matkalaisille. Ja siitä puodista sai vielä ostaa juomia ja muutakin matkatarvetta. Tästä lähdettyämme seuraava pysähdys olisi ehkä rajalla, Suomesta Norjaan. Ei tarvinnut pysähtyä. Pätkä Norjassa Näätämössä siirryimme Norjaan ja ajoimme kohden Kirkkoniemeä ja Storskogia, josta siirryimme Norjan ja Venäjän rajalle. Norjassa emme pysähtyneet, sillä se ei ollut matkamme kohde, vain läpiajomaa. Ehkä siellä olisi ollut mahdollisuuksia vaikka yöpymiseen, mutta emme tarvinneet. Tuolla rajaasemalla siirryimme Venäjälle, joka on kuitenkin vanhaa Suomea eli Petsamoa. Norjan tulli antoi meille luvan mennä. 18 Charter Club
Tullissa tunti Tullitoiminta toimii tuolla Borisoglebskin raja-asemalla samoin kuin muillakin Venäjän rajoilla. Paperit ja naamat katsotaan huolella. Laukut kannettiin tulliin, mutta ei niitä availtu. Auton katsominen kokonaisuudessaan vie aikaa yhtä paljon kuin kolmenkymmenen turistin. Papereita pitää olla mukana iso nippu, liikaa niitä ei taida olla koskaan. Piirturitiedot 28 päivältä, vapaapäivistä todistus, matkusta ja luettelo kahtena, rekisteriote, valtakirja omistajalta kuljettajalle auton viemiseen, kansainvälinen katsastustodistus, piirturitodistus, rajoitintodistus, kansainvälinen liikennelupa, joukkoliikennelupa ja lisäksi tullissa täytetään heidän lomake, jota ei saa hukata. Nikkeli oli ensimmäinen kuvauspaikka. Siellähän ei ollut kuvattavaksi muuta kuin kurjuutta. Maasto on aivan kuollutta, kaikki vähäkin kasvillisuus on tuhoutunut nikkelisulaton päästöissä. Tuo sulattohan on toiminut jo silloin, kun alue kuului Suomeen. Siis meidän vika? Matkan jatkuessa näimme paljon sodan aikana saksalaisten rakentamia sotilaskohteita, kuten lentokenttiä. Oli siellä lentokenttä ennen sotaakin, Aerolla oli säännöllistä lentoliikennettä Petsamoon 1936. Kello oli jo puoli yhdeksän illalla kun ohitimme Nikkelin. Eli Petsamoa lähestyessämme ilta tummeni jo kummasti ja haittasi kuvaamista. Petsamon kaupunkiin emme saa mennä, se on sotilasaluetta. Pysähdymme kuitenkin siinä risteyksessä ottamassa muutaman kuvan. Kas kummaa, kuvattavaksi löytyy joku sotamuistomerkki, korokkeelle nostettu valkoinen panssarivaunu ja uudehko tsasouna. Näin siis muistellaan menneitä, mutta uskotaan tulevaan. He siellä tarkoitan. Ennen Petsamoa on ohitettu Zapoljarnyj, jonka voi suomentaa Karmea paikka napapiirin takana ja pitää varmaan paikkansa. Seuraava raja Vanhalla Suomen ja Neuvostoliiton rajalla emme huomaa mitään toimintaa. Sellaiset maamerkit ovat jo poistuneet kuvasta, sillä onhan alue aina kuulunut heille? Suurin piirtein niillä main oli kuitenkin avoinna oleva baari tien varressa. Totta me pysähdyimme, ostimme bivaa ja shokolaatia. Kello oli siinä kymmenen aikaan illalla. Ennen puolta yötä saavuimme Murmanskiin, jossa oli selvästi suurkaupungin leimaa. Hotelli Poljarnie Zori löytyi helposti, turistibussille tilaa pihalta ja matkalaisille huoneet Park Inn tasoisesti. Majoitukseen ei kauan aikaa kulunut ja kaikki halukkaat ja kykenevät löysivät tiensä vielä baariin. Ja sitten kiertoajelulle Keskiviikko valkenee ja me olemme valmiita kiertoajelulle, johon olemme saaneet paikallisen suomea puhuvan oppaan. Matkalla näkee erilaisia muistomerkkejä, toinen näistä liittyy käytyyn sotaan. Liikenteen lisääntyminen vaatii panostamista teihin entistä enemmän, tässä esimerkkinä liikenneympyrä teiden risteyksessä, Pietari suoraan, Olenegorsk oikealle ja Lovozero vasemmalle. Se on itäisin paikka Kuolan niemimaan sisäosassa, mihin menee tie. Siellä on Semerkan saamelaismuseo. Matkamme johtajana toiminut Raimo senkin jostakin järjesti. Kaupungilta löytyi mielenkiintoista katsottavaa. Perustettu Murmansk on 1916, joten 2016 on satavuotisjuhlat tulossa. Mennäänkö mukaan? Kaupunki perustettiin tänne siksi, että satama on auki ympäri vuoden. Keskellä kaupunkia näemme Arktika-hotellin, jota kunnostetaan parhaillaan. Kaupungin pituus on noin 20 kilometriä, mutta leveys vain alle kuusi kilometriä. Sijainti on siis tässä Kolskij Zaliv-lahden rannalla Tuloma-joen suussa. Pitkä, kapea, ohut kaupunki, joka saa elämänsä merestä. Kaupungin korkeimmalla kohdalla on se tavanomainen eli suuren isänmaallisen sodan muistomerkki. Matkalla sinne näemme ravintolan, jonne oli neuvostoaikaan ulkomaalaisillakin lupa mennä. Niitä oli koko kaupungissa vain kolme. Muistomerkki on mahtava patsas ja sieltä on hieno näköala yli koko kaupungin. Siihen muistomerkin alapuolelle kaupunki on rakentamassa vuokrataloa, johon pääsee muuttamaan edelleen vanhoissa puutaloparakeissa asuvat. Talvella keskilämpötila täällä on -12 astetta, Golf-virta pitää alueella lämpöä yllä. Murmanskin opas koutsin ovella. Hotellimme Murmanskissa oli Poljanie Zori eli Park Inn ja Radisson sas ketjuun kuuluva, täysin nykyaikainen ja tasokas. Charter Club 19
Näkymä ylhäältä muistomerkiltä Murmanskin kaupunkiin ja satamaan. Ortodoksinen Pelastuksen kirkko on merimiesten kirkko. Siinä on lähellä muistomerkiksi jätetty majakka. Siellä on luetteloita merihavereissa kuolleista merimiehistä. Sieltä löytyy myös tiedot Kursk sukellusveneestä. Kurskille on siinä lähellä myös oma muistomerkki, jossa on osa Kurskin komentosiltaa. Jokseenkin puhutteleva näky. Elementtiä ja nykyaikaa Suurin osa kaupungin rakennuksista on ennen perestroikan aikaa rakennuttuja elementtitaloja. Sen jälkeen on alettu rakentaa vähän modernimpaakin ja esimerkiksi pelastuslaitoksella on mäen päällä hieno oma talo. Maasto muuten on mäkistä ja jotkut talot sijaitsevat niinkin jyrkissä mäissä, että busseilla on talvella vaikeuksia päästä niitä ylös. Etäisyydet Murmanskista eivät ole lyhyitä mihinkään. Junamatka Pietariin kestää yli vuorokauden. Lentämällä pääsee nopeammin, lentokenttä on 24 kilometriä keskustasta etelään. Vanhoista hyvistä ajoista muistuttaa Leninin patsas hänen omalla valtakadullaan. 95-bensa maksaa 31 ruplaa litralta. 20 Charter Club Varmaan yksi matkan puhuttelevimmista kohdista oli tämä Kursk sukellusveneen uppoamisesta kertova muistomerkki, osa Kurskin komentosiltaa. Kiertoajelu päättyy ja me suuntaamme kauppaan. Moderni kauppakeskus löytyy kaupungin eteläosasta. Siellä on ihan kaikkea mitä ihminen voi tarvita. Henkilökohtaisesti ostin lisävarusteita uuteen ipadiin. Suunnaksi etelä Torstaina 13. syyskuuta olimme valmiita jatkamaan matkaa, kunhan mahdolliset palvelulaskut oli ensin maksettu. Aamun ilma oli sateinen ja lämpötila noin plus kuusi astetta. Matkan edetessä Petsamon alueen tuhoutunut luonto muuttuu vähitellen puhtaammaksi ja vihreämmäksi. Kuolan niemimaa jää vasemmalle. Se on täysin tietöntä aluetta. Helikopteri on ainoa liikkumisväline siellä. Matkalla on syytä käydä kirkossa sääntö välein, niin mekin. Moncegorskista löytyy uusi kirkko, jonka on rakentanut 400 naista yhden miehen opastuksella. Vaikea uskoa, mutta kun kerran niin sanotaan. Valitettavasti kirkon isosali on remontin vuoksi suljettuna, mutta avoinkin osa on riittävän puhutteleva. Risteyksessä olevalla Statoilin asemalla pysähdymme tankkaamassa kuljettimemme á 70 centtiä litra ja hieman itseämmekin. Hyviä hodareita saa edullisesti. Myös jalkapallofanin rekvisiittaa löytyy ostettavaksi. Poikkeamme hieman päätieltä sivuun ja pistäydymme Apatiitissa Kirovskissa eli Hiipinässä. Siellä otamme korkean mäen kupeessa ryhmäkuvan matkalaisista. Murmanskin hotellin edusta olisi antanut aivan väärän kuvan matkan luonteesta. Täällä on esimerkiksi vanhoja tehtaita tyhjillään. Pian jatkamme matkaamme kohden tulevaa yöpymispaikkaa, joka on Kantalahti. Tie kulkee upeissakin maisemissa järvien rantoja seuraillen, mutta löytyy sieltä yksi tehdas surkeassa kunnossa. Matkalla ohitamme Poljarnye Zori eli napapiiri kaupungin, vaikka napapiirille on vielä matkaa. Paluu menneeseen Saapuminen Kantalahteen palauttaa meidät jälleen hetkeksi neuvostoaikaan. Kaupungin läpi ajaessamme emme siellä paljon uudempaa rakennusta näe ja hotellimme yllättää meidät täydellisyydellään. Onneksi on sen verran hämärää, että kaikki yksityiskohdat eivät kovin tarkkaan näy. Vastaanottoaula ei todellakaan ole niitä houkuttelevimpia. Osa hotellin alakerrasta, ravin- Tämä naisten rakentama kirkko oli tosi upea ja varsinkin sisällä on nähtävää, nyt vain isosali oli remontissa.