Sunnuntai 17.7.2011 kello 15 Kustavin kirkko Soivat kirjeet -konsertti 2 Intiimit kirjeet Fagerlund Janáček Silvestrov

8 1 Sunnuntai 17.7.2011 kello 15 Kustavin kirkko Soivat kirjeet -konsertti 2 Intiimit kirjeet Fagerlund Janáček Silvestrov Laura Kokko, viulu Tiila Kangas, alttoviulu Markus Hohti, sello Naoko Ichihashi, piano Kamus-kvartetti: Terhi Paldanius, viulu Jukka Untamala, viulu Jussi Tuhkanen, alttoviulu Petja Kainulainen, sello Valentin Silvestrov (1937 ) Sonaatti viululle ja pianolle Post Scriptum (1990 91) 1. Largo Allegro 2. Andantino 3. Allegro vivace, con moto Sebastian Fagerlund (1972 ) Jousitrio Oceano (2011) (kantaesitys) 1. Sonore quasi libero Ritmico 2. Agitato ***** Leoš Janáček (1854 1928) Jousikvartetto nr 2, Intiimejä kirjeitä (1928) 1. Andante Con moto 2. Adagio 3. Moderato Adagio 4. Allegro

TEOSESITTELYT 2 YHTEISTYÖSSÄ MUKANA 7 Kiinnostus dodekafoniaan sävytti ukrainalainen säveltäjän Valentin Silvestrovin (1937 ) varhaisia sävellyksiä. Painostus omaksua Neuvostoliiton viranomaisten virallisesti hyväksymä tyyli sai Silvestrovin kuitenkin vetäytymään julkisuudesta vuonna 1974. Kun hän palasi hiljaisuudestaan (mm. sinfonia vuosilta 1980 82), hän esitteli kokonaan uudenkaltaisen esteettisen paletin, joka on usein nimetty postmodernistiseksi. Tästä lähtien Silvestrov on aina selvästi säveltänyt musiikin suhteessa jo olemassa olevaan traditioon. Viulusonaatti Post scriptum (1990 91) on vapaamuotoinen jatke klassiselle teosmuodolle. Se alkaa soida kuin huomaamatta, kirjoitetusta hiljaisuudesta, joka kestää useita sekunteja. Sävellys alkaa lempeästi, kuin mukaellen jotakin klassis-romanttista teosta, mutta liukuu nopeasti, lähes huomaamatta, ulos raameistaan brutaalimmille ja itsenäisemmille alueille. Silvestrovin mieltymys herkkään melodisuuteen luonnehtii kuitenkin teosta kauttaaltaan. Teoksen nimi merkitsee Silvestrovin sanoin, että se on jälkikirjoitus Mozartille ja koko klassiselle traditiolle. Teksti on jo kirjoitettu. Me lisäämme siihen vain sivuhuomautuksemme, ajatuksemme, kysymyksemme, tyrmistyksemme, yllätyksemme ja katumuksemme. Katrina-kamarimusiikkifestivaali www.katrina.ax Suomen Postimuseo www.posti.fi/postimuseo Tukholman Suomen instituutti www.finlandsinstitutet.se Tukholman konserttitalo www.konserthuset.se Turun musiikkijuhlat www.tmj.fi Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko www.vkkustavissa.fi Soivat kirjeet -konserttisarjan tuottaja Rosi Djupsund Suomenruotsalainen säveltäjä Sebastian Fagerlund (1972 ) kuuluu Suomen kiinnostavimpien nuorten säveltäjien joukkoon. Hän on opiskellut sävellystä Sibelius-Akatemiassa Erkki Jokisen johdolla, ja lisäksi häntä ovat opettaneet mm. Michael Jarrell, Magnus Lindberg ja Ivan Fedele. Ylen musiikkitoimittajat valitsivat Fagerlundin oopperan Döbeln -äänitteen Vuoden Levyksi 2010. Lisäksi hänen teokselleen Ignite myönnettiin vuoden 2011 Teosto-palkinto. Fagerlundin Soivat kirjeet -konserttisarjan tilausteos, jousitrio Oceano, viittaa nimellään veteen ja mereen sekä kirjaimellisesti että abstraktilla tasolla. Meri on elementti, joka pitää sisällään mitä erilaisimpia asioita ja jonka pinta muuttuu jatkuvasti, mutta jonka perusolemus pysyy aina muuttumattomana. Ensimmäinen osa vie kuulijan rauhallisesti keinuvaan musiikilliseen tapahtumaan, joka vähitellen alkaa kehittyä. Toinen osa on tunnelmaltaan aggressiivisempi, mutta se sisältää myös rytmisesti leikillisiä

6 3 kamarimusiikkipianisti ja esiintyy jatkuvasti kamarimusiikkitapahtumissa ja toimii myös Jean Sibelius -viulukilpailun ja Paulon sellokilpailun pianistina. elementtejä. Teoksen dramaturginen kaari johtaa lopulta takaisin alun rauhallisuuteen. Kamus-kvartetin perusti joulukuussa 2002 neljän Sibelius-Akatemian opiskelijaa (Terhi Paldanius: viulu, Jukka Untamala: viulu, Jussi Tuhkanen: alttoviulu ja Petja Kainulainen: sello), ja yhtye aloitti opinnot Risto Fredrikssonin johdolla. Kesällä 2003 Kamus aloitti intensiivisen työskentelyn belgialaisen Danel-kvartetin kanssa. Vuosina 2004 ja 2005 Kamus opiskeli Hugh Maguiren johdolla Aldeburghissa Britten-Pears Programin residenssikvartettina. Vuonna 2004 kvartetti voitti Kuhmon kamarimusiikkikilpailun kolmannen palkinnon ja palkinnon parhaasta tilausteoksen esityksestä. Samana vuonna kvartetti voitti Erkki Melartin -kamarimusiikkikilpailun ja sai palkinnon parhaasta Melartinin teoksen esityksestä. Kuhmon kilpailun jälkeen Kamus sai tilaisuuden ottaa osaa Euroopan kamarimusiikkiakatemian toimintaan ja vuodesta 2006 kvartetti on opiskellut ECMA:n varsinaisena jäsenenä. Siellä Kamus on saanut opiskella monien maailman eturivin taiteilijoiden johdolla, säännöllisimmin Hatto Beyrlen ja Johannes Meisselin kanssa. Kamus on esiintynyt laajalti Suomessa niin omin konsertein kuin festivaaleillakin, kuten Kuhmon kamarimusiikissa, Jousikvartetit Ritarihuoneella -sarjassa ja Musica Novassa. Muualla Euroopassa konsertteja on ollut mm. Lontoossa, Pariisissa, Wienissä, Brysselissä ja Dublinissa. Lisäksi kvartetti on tehnyt useita radionauhoituksia YLE:lle ja kantaesittänyt useita suomalaisten nykysäveltäjien teoksia. Syksyllä 2008 Kamus aloitti Kuopion konservatorion nimikkokvartettina. Leos Janáček alkoi saavuttaa todellista kansallista ja kansainvälistä mainetta säveltäjänä vasta, kun hänen oopperansa Jenufa esitettiin ensimmäistä kertaa Prahassa. Tuolloin Janáček oli jo 60 vuotias. Vuonna 1923 Bohemian jousikvartetti tilasi Janáčekilta kaksi jousikvartettoa. Molemmille kvartetoille Janáčekilla oli kirjallinen inspiraatio. Ensimmäinen kvartetto perustuu Tolstoin romaaniin Kreutzer-sonaatti, kun taas toisella jousikvartetolla, joka valmistui vain kuukautta ennen säveltäjän kuolemaa, oli henkilökohtaisempi merkitys. Teoksen nimi Intiimejä kirjeitä viittaa kirjeenvaihtoon Janáčekin ja Kamila Stösslován välillä. Stösslová oli nuori, naimisissa oleva kaunotar, johon Janáček oli syvästi rakastunut. Runsas kirjeenvaihto koostuu yhteensä yli 700 kirjeestä. Yhdessä näistä kirjeistä Janáček kertoo, että Intiimit kirjeet -kvarteton ensimmäinen osa kuvaa niitä tunteita, kun hän tapasi Kamilan ensimmäistä kertaa. Toinen osa maalailee muistumia kesälomista Kamilan kanssa Luhačovicen kylpylässä. Kolmas osa käsittelee Kamilan kauneutta. Kvarteton neljännen osan alkutunnelmat kuvaavat Janáčekin ahdistusta suhteessa Kamilaan (hän oli kuitenkin itsekin naimisissa oleva vanha mies), mutta musiikin ilmapiiri muuttuu lopulta kuvaamaan kaipauksen ja täyttymyksen tunnelmia. Voi, tämä on teos, joka on kuin elävästä lihasta veistetty. En usko, että tulen koskaan kirjoittamaan mitään syvällisempää tai rehellisempää. Joten lopetan tähän. Sinun ikuisesti, L. (Teosesittelyt: Mats Lillhannus ja Laura Kokko) MUUSIKOT Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon konserttisarjan taiteellinen johtaja, viulisti Laura Kokko on valmistunut musiikin maisteriksi (Master of Music) kesäkuussa 2004 Budapestin Franz Liszt Akatemiasta. Lisäksi hän opiskeli Scuola di Musica di Fiesolessa Pavel Vernikovin, Ilya Grubertin sekä Alexander Vinnitskin johdolla 2001 2002. Kokko on osallistunut lukuisille mestarikursseille, joissa hän on opiskellut mm. Yair Klessin, Mark Lubotskyn ja Ana Chumachenkon johdolla.

4 5 Kokko esiintyy aktiivisesti kamarimuusikkona. Vuonna 2003 hän voitti pianisti Kaisa Rönkön kanssa Leo Weiner -palkinnon kansainvälisessä Leo Weiner -kamarimusiikkikilpailussa Budapestissa. Kauden 2004 2005 hän työskenteli Turun filharmonisen orkesterin II:n viulun vuorottelevana äänenjohtajana. Syksystä 2005 lähtien Kokko on toiminut Sinfonia Lahden (Lahden kaupunginorkesteri) II:n viulun soittajan virassa. Hän on myös Lahti Chamber Ensemblen, Lahti Chamber Orchestran ja kamariorkesteri Camerata Finlandian jäsen. Kokko vastaa myös muusikko Tiila Kankaan kanssa Soivat kirjeet -hankkeen taiteellisesta suunnittelusta, tämä Pohjoismainen yhteistyöhanke toteutetaan osana Turun kulttuuripääkaupunkivuotta 2011. Tiila Kangas aloitti viulunsoiton opinnot 7-vuotiaana Keski-Pohjanmaan musiikkiopistossa ja vaihtoi 15-vuotiaana instrumentikseen alttoviulun. Sittemmin hän on opiskellut alttoviulunsoittoa, barokkialttoviulunsoittoa ja kamarimusiikkia Sibelius-Akatemiassa, Lontoon Royal College of Musicissa, Edsbergs Musikinstitutissa Ruotsissa sekä lukuisilla mestarikursseilla. Musiikin maisteriksi Kangas valmistui vuonna 2005. Kangas on Tempera-kvartetin perustajajäsen. Kvartetti on konsertoinut laajalti kotimaassa ja ulkomailla sekä levyttänyt mm. Sibeliuksen ja P. H. Nordgrenin musiikkia. Vuodesta 2004 lähtien hän on toiminut ahvenanmaalaisen Katrina-kamarimusiikkifestivaalin taiteellisena johtajana. Työskenneltyään Sinfonia Lahden alttoviuluryhmän varaäänenjohtajana 2005 2008 hän liittyi syksyllä 2008 Helsingin kaupunginorkesterin alttoviuluryhmään. Kankaalla on käytössään Suomen Kulttuurirahaston Felice Guadagnini -alttoviulu (1856). Sellisti Markus Hohti tunnetaan aktiivisena kamarimuusikkona ja uuden musiikin esittäjänä. Hän konsertoi kotimaan lisäksi säännöllisesti eri puolella Eurooppaa soittaen ohjelmistoa kamarimusiikin klassikoista uusimpaan musiikkiin. Kysyttynä festivaalivieraana hän on esiintynyt musiikkijuhlilla mm. Mäntässä, Sysmässä, Kuhmossa, Tuusulanjärvellä, Luzernissa ja Alicantessa. Soolosellotehtävissä hän on vieraillut Tampere Filharmoniassa. Duona pianisti Joonas Ahosen kanssa sekä Nix-kvartetin jäsenenä hän on esittänyt kantarepertuaarin ohella vähemmän tunnettuja mestariteoksia. Uuden musiikin saralla Markus Hohti on tehnyt yhteistyötä monien säveltäjien kanssa ja kantaesittänyt kymmeniä soolo- ja kamarimusiikkiteoksia. Hän on opiskellut uuden musiikin soittoa Pierre Boulez n johdolla sekä vieraillut Ensemble Intercontemporainin riveissä. Hän on kotimaisen Uusinta-yhtyeen, kansainvälisen Ensemble Laboratoriumin ja vastikään perustetun elektroakustiseen musiikkiin keskittyvän defunensemblen jäsen. Sähköisesti vahvistetun sellon mahdollisuuksin perehtyminen on ollut yksi Markus Hohdin viimeaikaisia projekteja ja hän on mm. sähköisesti efektoinut Max Savikankaan, Markus Fageruddin ja Osmo Tapio Räihälän sooloselloteokset. Markus Hohti on opiskellut Sibelius-Akatemiassa Martti Rousin ja Baselissa Thomas Demengan johdolla. Barokkisellon saloihin häntä on perehdyttänyt Markku Luolajan-Mikkola. Vuonna 2003 hän piti menestyksekkään ensikonsertin Sibelius-Akatemialla pianisti Paavali Jumppasen kanssa. Vuonna 2008 Suomen Kulttuurirahasto myönsi hänelle kolmevuotisen taiteilija-apurahan. Naoko Ichihashi valmistui vuonna 1981 Tokiossa Tohon musiikkikorkeakoulusta ja pääsi samana vuonna Indiana-yliopistoon opiskelemaan pianon soittoa György Sebökin johdolla. Vuonna 1986 hänet palkittiin parhaana säestäjänä Tsaikovski-kilpailussa Moskovassa. 1987 Ichihashi valmistui Indiana-yliopistosta ja siirtyi Suomeen ja sai säestäjän paikan Sibelius-Akatemiassa. Samana vuonna hänestä tuli Avanti!n jäsen. Ensikonsertin hän antoi Helsingissä vuonna 1990. Vuosina 1991 1992 hän opiskeli Ecole Normalissa Pariisissa ja sai Licence de concert -diplomin. Vuonna 1993 hän sai toisen palkinnon Oulun kamarimusiikkikilpailussa. Vuonna 2001 hän on toiminut tuomariston jäsenenä Helmi Vesa -pianokilpailussa Sibelius-Akatemiassa. Vuodesta 2007 hän on toiminut pianon soiton ja kamarimusiikin opettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on arvostettu ja aktiivinen

8 1 Lauantai 16.7.2011 kello 19 Kustavin kirkko Soivat kirjeet konsertti 1 Tukholman kirje Bergman - Byström - Fagerlund - Nordgren - Rautavaara Christoffer Sundqvist, klarinetti Jan Söderblom, viulu Markus Hohti, sello Naoko Ichihashi, piano Pehr Henrik Nordgren (1944-2008) Kvartetto klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle op.121 (2003) Sebastian Fagerlund (1972-) Sonaatti klarinetille ja pianolle (2011) (Suomen ensiesitys) 1. Meccanico con forza 2. Lento Misterioso 3. Introduzione quasi libero Esaltato ***** Einojuhani Rautavaara (1928-) Ugrilainen dialogi (1973) Erik Bergman (1911-2006) Mana, op.117 (1991) Britta Byström (1977-) Huhtikuun kirjeitä (2011) (Suomen ensiesitys)

TEOSESITTELYT 2 YHTEISTYÖSSÄ MUKANA 7 Pehr Henrik Nordgrenin (1944 2008) kvartetto klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle op. 121, oli Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin tilausteos vuonna 2003. Tämä teos esittelee mainiosti säveltäjän taiteellista eetosta; hän on todennut eräässä haastattelussa ettei kirjoita iloista musiikkia. Kvarteton tummissa mollisoinnuissa onkin havaittavissa surumielistä resignaatiota. Teos sisältää kuitenkin myös raivokkaita kontrasteja, jotka ilmenevät muun muassa soitinten yhteisissä forte-iskuissa, joita vähitellen häipyvät ostinatokuviot seuraavat jälleen seuraavaa iskua odotellessa. Nordgrenin kvartetto sai jo kantaesityksessään innostuneen vastaanoton, ja sille povattiin varmaa paikkaa modernissa kantaohjelmistossa. Sebastian Fagerlundin (1972 ) sonaatti klarinetille ja pianolle on klarinetisti Christoffer Sundqvistin tilaus, ja Sundqvistin häikäisevä taituruus on Fagerlundin mukaan ollut sävellystyön tärkeä innoittaja. Sonaatin rakenne on kolmiosainen. Ensimmäinen osa esittelee musiikillista aineistoa perustuen vääjäämättömään liike-energiaan, jonka sisällä erilaiset virtuoottisesti hahmotellut musiikilliset koneet luovat välilleen vuorovaikutusta. Toinen osa on täydellinen kontrasti: ilmaisu on staattista ja intensiivistä. Kolmas osa palaa lopuksi kiihkeämpään tempoon villissä ja scherzomaisessa musisoinnissa, jossa klarinetti toimii eräänlaisena seremoniamestarina johdattaen kuulijan mukanaan mitä erilaisimpiin tilanteisiin. Katrina-kamarimusiikkifestivaali www.katrina.ax Suomen Postimuseo www.posti.fi/postimuseo Tukholman Suomen instituutti www.finlandsinstitutet.se Tukholman konserttitalo www.konserthuset.se Turun musiikkijuhlat www.tmj.fi Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko www.vkkustavissa.fi Soivat kirjeet -konserttisarjan tuottaja Rosi Djupsund 1960-luvun loppupuolella Einojuhani Rautavaara (1928 ) hylkäsi lopullisesti rankimmat modernistiset ihanteet ja alkoi säveltää pluralistisempien vaikutteiden innoittamana. Seuraavan vuosikymmenen alkuvuodet olivat Rautavaaralle erittäin tuotteliaita, ja silloin syntyi sellaisia tärkeitä teoksia kuten Cantus Arcticus orkesterille ja ääninauhalle tallennetulle linnunlaululle, True & False Unicorn orkesterille ja kuorolle sekä kuoroteos Vigilia. Tänä kautena, vuonna 1973, Rautavaara sävelsi myös pienimuotoisemman, nimeltäänkin kiehtovan Ugrilaisen dialogin viululle ja sellolle. Soitinyhdistelmä klarinetti, viulu, sello ja piano herättää 1900-luvun kamarimusiikillisessa kontekstissa selkeitä mielikuvia Olivier Messiaenin

6 3 Hohti on opiskellut Sibelius-Akatemiassa Martti Rousin ja Baselissa Thomas Demengan johdolla. Barokkisellon saloihin häntä on perehdyttänyt Markku Luolajan-Mikkola. Vuonna 2003 hän piti menestyksekkään ensikonsertin Sibelius-Akatemialla pianisti Paavali Jumppasen kanssa. Vuonna 2008 Suomen Kulttuurirahasto myönsi hänelle kolmevuotisen taiteilija-apurahan. Naoko Ichihashi valmistui vuonna 1981 Tokiossa Tohon musiikkikorkeakoulusta ja pääsi samana vuonna Indiana-yliopistoon opiskelemaan pianon soittoa György Sebökin johdolla. Vuonna 1986 hänet palkittiin parhaana säestäjänä Tsaikovski-kilpailussa Moskovassa. 1987 Ichihashi valmistui Indiana-yliopistosta ja siirtyi Suomeen ja sai säestäjän paikan Sibelius-Akatemiassa. Samana vuonna hänestä tuli Avanti!n jäsen. Ensikonsertin hän antoi Helsingissä vuonna 1990. Vuosina 1991 1992 hän opiskeli Ecole Normalissa Pariisissa ja sai Licence de concert -diplomin. Vuonna 1993 hän sai toisen palkinnon Oulun kamarimusiikkikilpailussa. Vuonna 2001 hän on toiminut tuomariston jäsenenä Helmi Vesa -pianokilpailussa Sibelius-Akatemiassa. Vuodesta 2007 Ichihashi on toiminut pianon soiton ja kamarimusiikin opettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on arvostettu ja aktiivinen kamarimusiikkipianisti ja esiintyy jatkuvasti kamarimusiikkitapahtumissa ja toimii myös Jean Sibelius -viulukilpailun ja Paulon sellokilpailun pianistina. sodan-aikaisesta mestariteoksesta, Aikojen lopun kvartetosta. Messiaenin teoksen kokoonpano ei ollut varsinainen valinta, vaan nämä soittimet sattuivat olemaan saatavilla sotavankileirillä, jossa teos sävellettiin. Messiaenin käsissä tämä yhdistelmä osoitti kuitenkin suurta monipuolisuutta ja soinnin rikkautta, jota monet säveltäjät ovat sen jälkeen käyttäneet omissa teoksissaan. Näin myös Erik Bergman (1911 2006), joka lähestyi kokoonpanoa omasta perspektiivistään teoksessa Mana vuodelta 1991. Säveltäjälle tyypilliset kontrastit, utelias vaihtoehtoisten soittotekniikkojen tutkiminen ja sointien vaihtelu ovat vahvasti läsnä tässäkin teoksessa. Britta Byström (1977 ) kuvailee uutta teostaan Brev i april (Huhtikuun kirjeitä) seuraavasti: Kun minulta tilattiin sävellys kauniisti nimettyyn konserttisarjaan Soivia kirjeitä, ajatukseni hakeutui Inger Christensenin runokokoelmaan Brev i april, jonka runot ovat eräänlaisia impressionistisia kevätaiheisia päiväkirjamerkintöjä. Näin näen myös uuden teokseni: kokoelmana hajanaisia päähänpistoja jotka kuvaavat kevään tuloa. Klarinetti, viulu ja sello muodostavat vuoroin tirskuttavan, vuoroin laulavan trion. Piano lisää siihen matalan pedaalin usein kahden oktaavin välisen unisonomelodian muodossa joka yhtäkkiä saattaa tulla vedetyksi mukaan ylitsevuotavaan purkaukseen. Soivassa kirjeessäni on mukana myös miltei huomaamaton muutosliike kiihkeydestä rauhaan kevään hiljainen rauhoittuminen kesään? (Teosesittelyt: Mats Lillhannus) MUUSIKOT Christoffer Sundqvist (s. 1978) aloitti klarinetinsoiton opintonsa Pietarsaaren konservatoriossa Bernhard Nylundin oppilaana. Vuonna 2002 hän suoritti diplomin Sibelius-Akatemiassa opettajanaan Anna-Maija Korsimaa. Sundqvist jatkoi opintojaan Baselin musiikkikorkeakoulussa professori Francois Bendan johdolla. Hän on myös osallistunut Hans Rudolf Stalderin, Guy Deplusin, Charles Neidichin sekä Ronald van Spaendonckin mestarikursseille sekä opiskellut kamarimusiikkia useiden merkittävien muusikoiden johdolla.

4 5 Sundqvist on soittanut lähes kaikkien suomalaisorkestereiden solistina. Ulkomaisista solistivierailuista mainittakoon, Göteborgin sinfoniaorkesteri, Sinfonieorchester Basel sekä liettualainen St Christopher Chamber Orchestra. Kapellimestareina ovat olleet mm. John Storgårds, Sakari Oramo, Okko Kamu, Juha Kangas ja Hannu Lintu. Sundqvist on myös aktiivinen kamarimuusikko ja mm. Arktinen hysteria -puhallinkvintetin perustajajäseniä. Toinen tärkeistä kamarimusiikkikokoonpanoista on turkulainen Plus-ensemble. Sundqvist on kantaesittänyt Markus Fageruddin sekä Sebastian Fagerlundin klarinettikonsertot. Syksyllä 2007 hän kantaesitti yhdessä Tommi Aallon kanssa Aulis Sallisen kaksoiskonserton klarinetille ja alttoviululle Radion sinfoniaorkesterin solistina. Kamarimusiikkiyhtyeidensä kanssa hän on kantaesittänyt lukuisia suomalaisia teoksia mm. P. H. Nordgrenilta, Sampo Haapamäeltä ja Atso Almilalta. Kesällä 2007 Sundqvist esiintyi Helsingin juhlaviikoilla Magnus Lindbergin kamarimusiikkia esittelevässä konsertissa ja toukokuussa 2008 Sundqvist kantaesitti Helsingissä Magnus Lindbergin trion klarinetille, sellolle ja pianolle. Viulutaiteilija ja kapellimestari Jan Söderblom tuli tutuksi konserttiyleisölle jo 1980-luvulla monipuolisena esiintyjänä. Aloitettuaan uransa viuluopintojen jälkeen solistina ja kamarimuusikkona hän on varsinkin tämän vuosituhannen puolella laajentanut taiteellista toimintaansa myös kapellimestarin työhön: vuosina 2000 2007 hän toimi Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana. Hän on ollut myös Joroisten musiikkipäivien sekä Musica Fiskarsin taiteellinen johtaja. Söderblom toimi Uusi Helsinki -kvartetin viulistina vuosina 1982 2001, jolloin yhtye menestyi mm. Concertino Praga- sekä London String Quartet -kilpailuissa ja teki useita konserttimatkoja Euroopan tärkeimmille konserttilavoille. Kvartetti soitti useita kantaesityksiä, televisio- ja radionauhoituksia sekä levytti mm. Sibeliuksen, Griegin, Janáčekin ja Dvorakin musiikkia. Konserttimestarina Söderblom on vieraillut mm. Suomen ja Ruotsin radioorkestereissa, Salzburgin Camerata Academicassa sekä Norjalaisessa kamariorkesterissa Orkesterinjohtoa Söderblom opiskeli Sibelius-Akatemiassa mm. Jorma Panulan ja Leif Segerstamin johdolla ja valmistui kapellimestariluokalta 2001. Hän on johtanut mm. Helsingin, Turun, Tampereen, Lahden ja Jyväskylän kaupunginorkestereita, Radion sinfoniaorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa, Avanti!a, sekä useita orkestereita Pohjoismaissa ja Keski- Euroopassa, Iso-Britanniassa ja Etelä-Afrikassa. Kevään 2005 ensivierailu Suomen kansallisoopperaan johti välittömään uusintakutsuun: kevätkaudella 2007 Söderblom johti talossa Fredrik Paciuksen oopperan Kung Karls jakt ja palasi syyskaudella taloon Mozart-balettien pariin. Helsingin juhlaviikoilla 2008 Söderblom johti Veli-Matti Puumalan Anna- Liisa-oopperan kantaesityksen 2008. Vuonna 1991 Söderblom valittiin Finland Festivalsin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi ja 2002 hänet palkittiin kansainvälisellä Chivas Baton Award -musiikkipalkinnolla. Jan Söderblom soittaa Nicolo Gagliano -viulua vuodelta 1726. Sellisti Markus Hohti tunnetaan aktiivisena kamarimuusikkona ja uuden musiikin esittäjänä. Hän konsertoi kotimaan lisäksi säännöllisesti eri puolella Eurooppaa soittaen ohjelmistoa kamarimusiikin klassikoista uusimpaan musiikkiin. Kysyttynä festivaalivieraana hän on esiintynyt musiikkijuhlilla mm. Mäntässä, Sysmässä, Kuhmossa, Tuusulanjärvellä, Luzernissa ja Alicantessa. Soolosellotehtävissä hän on vieraillut Tampere Filharmoniassa. Duona pianisti Joonas Ahosen kanssa sekä Nix-kvartetin jäsenenä hän on esittänyt kantarepertuaarin ohella vähemmän tunnettuja mestariteoksia. Uuden musiikin saralla Hohti on tehnyt yhteistyötä monien säveltäjien kanssa ja kantaesittänyt kymmeniä soolo- ja kamarimusiikkiteoksia. Hän on opiskellut uuden musiikin soittoa Pierre Boulez n johdolla sekä vieraillut Ensemble Intercontemporainin riveissä. Hän on kotimaisen Uusinta-yhtyeen, kansainvälisen Ensemble Laboratoriumin ja vastikään perustetun elektroakustiseen musiikkiin keskittyvän defunensemblen jäsen. Sähköisesti vahvistetun sellon mahdollisuuksin perehtyminen on ollut yksi Markus Hohdin viimeaikaisia projekteja ja hän on mm. sähköisesti efektoinut Max Savikankaan, Markus Fageruddin ja Osmo Tapio Räihälän sooloselloteokset.

Kaikki muu on mulle yhdentekevää, kisat entispäiväin siskoin kanssa jää. Nyt mä kammiossain yksin itken vain: muita nää en enää, nään vain armahain. Omistus (Widmung) Teksti: Friedrich Rückert Suomentaja: Sinikka Alstela Sinä, minun sieluni, sinä sydämeni, Sinä onneni, oi sinä tuskani, Sinä maailmani, jossa elän, Taivaani, jonne leijailen Oi, sinä hautani, johon kätken ikuisiksi ajoiksi suruni. Olet rauha sisälläni ja ympärilläni; Taivas on antanut sinut minua varten. Rakastamalla minua teet minut arvokkaaksi, Katseesi on kirkastanut minut itselleni, Kohotat minut rakastaen itseni yläpuolelle Sinä hyvä henkeni, parempi minäni! Sinä sormus sormessani (Du Ring an meinem Finger) Teksti: Adebert von Chamisso Suomentaja: Lotta Emanuelsson Sinä sormus sormessani, kultainen pikku sormukseni, 8 hartaasti painan sinut huulilleni ja sydäntäni vasten. Päättynyt jo minulta oli lapsuuden rauhaisa, armias uni, yksin ja eksyneenä kuljin autiolla, rannattomalla aavalla. Sinä sormus sormessani, vain sinä silloin minua opastit, avasit silmäni näkemään elämän äärettömän, syvän arvon. Palvelen häntä, hänelle elän, hänelle kuulun kokonaan, annan itseni hänelle ja säteilen hänen valoaan. Sinä sormus sormessani, kultainen pikku sormukseni, hartaasti painan sinut huulilleni ja sydäntäni vasten. Volter ja Hilja sydämen lämpenemistä toisella sydämellä Volter Kilven ja Hilja Vanhakartanon kirjeenvaihtoon pohjautuva draamallinen konsertti Perjantai 15.7.2011 kello 19 Tuulentupa Grieg Kuula Mendelssohn Mozart Schubert Schumann Essi Luttinen, mezzosopraano Petri Bäckström, tenori Marko Valtonen, harmonikka Cécile Orblin ja Tuomas Rinta-Panttila, näyttelijät Näyttelijöiden puvustus: Anna Kotola Otteet kirjeistä on valinnut ja koostanut Laura Kokko.

Volter Kilpi kohtasi tulevan vaimonsa Hilja Vanhakartanon Helsingissä neiti Tammelanderin täysihoitolassa, jonne molemmat asettuivat asumaan syksyllä 1904. Volter Kilpi oli tällöin 29-vuotias kirjailija ja kirjastovirkamies. Kevään 1904 ylioppilas, 19-vuotias Hilja Vanhakartano taas oli muuttanut Helsinkiin opiskellakseen lääketiedettä. Tämä tuttavuus johti pikku hiljaa ystävyyteen lukuvuoden aikana. Kun kesä 1905 koitti ja oli aika jättää Helsinki kesäloman ajaksi, Volter Kilpi aloitti kirjeenvaihdon Hiljan kanssa: Tämä kiintymys ei tuonut Volter Kilvelle rauhaa. Nyt alkoi hänen elämänsä toiminnallisesti hedelmättömin kausi. Vain pari artikkelia Valvojaan ja joukko mekaanisesti suoritettuja käännöstöitä syntyi näinä vuosina. Ja Kilpi kirjoitti, kirjoitti, pitkiä, tiukkaan sullottuja kirjeitä. Hän oli tuskin palannut yhteiseltä iltakävelyltä huoneeseensa, kun jo tarttui kynään tunteittensa painetta purkaakseen; hän oli tuskin käynyt pudottamassa kirjeensä kadun postilaatikkoon, kun jo aloitti uuden kirjeen. Volterin ja Hiljan välinen säilynyt kirjeenvaihto on hyvin laaja. Sen aktiivisin kausi oli luonnollisesti ennen pariskunnan avioitumista. Tämä draamallinen konsertti rakentuu kirjeisiin ajalta ennen avioliittoa, vuosilta 1905 1907. Tiuhaan kirjoitettuja monisivuisia kirjeitä on tältä ajalta reilusti yli 200. Konsertissa kuultavat katkelmat ovat siis kokonaisuudesta vain murto-osa. Kirjeenvaihdon kautta voi seurata pariskunnan tunteiden kehittymistä, toivon ja epävarmuuden hetkiä ja lopulta kirkasta onnea yhteisen tulevaisuuden auetessa. Volterin ja Hiljan yhteisen elämän alkua vaikeutti se, että Volterin kosinta ei ollut Hiljan vanhemmille mieleinen: Kun Hilja Vanhakartano ilmoitti äidilleen vuodenvaihteessa 1906 07 aikovansa mennä naimisiin ja kertoi valittunsa yhteiskunnallisesta asemasta, oli tuloksena lyhyt tiedonanto, että teko tapahtuu vanhempien tahdon vastaisesti. Kosinta on vanhemmille joka tapauksessa esitettävä, ja se päätetään tehdä kirjeellisesti. Kirje ei antanut perille tulleena aihetta ainoaankaan sanaan, puhumattakaan, että kosijalle olisi vaivauduttu vastaamaan. Volter ja Hilja olivat kuitenkin keskinäisestä tunteestaan niin varmat, että uskalsivat avioitua ilman Hiljan vanhempien suostumusta. Kesäkuun 10. päivänä 1907 suoritettiin siis yksinkertainen vihkiseremonia Turussa, vain Volterin vanhempien läsnäollessa. Seremonian jälkeen Volter ja Hilja Kilpi matkustivat Ahvenanmaalle viettämään ensimmäistä yhteistä kesäänsä. Pariskunnan avioliitosta muodostui tasapainoinen ja eheä. Heille syntyi kolme lasta. Hilja Kilpi kuoli 20.4.1927. Laura Kokko Lähde ja lainaukset: Vilho Suomi: Nuori Volter Kilpi. (1952) 2 Syyslaulu (Herbstlied) Teksti: Karl Klingemann Suomentaja: Juhani Koivisto Voi, kuinka pian karkelo päättyykään, muuttuu kevät talviajaksi! Voi, kuinka pian vaikenemiseksi muuttuu iloisuus, ja murheeksi. Pian haihtuneet viimeiset soinnit on! Pian lähteneet viimeiset laulajat! Pian poissa kaikki vihreys on! Kaikki haluavat kotiin! Voi, kuinka pian karkelo päättyykään, Muuttuu ilo haikeudeksi. Vain untako rakkaudenhaaveeni? Kuin kevät ihana haihtuu? Yksi, vain yksi ei väisty koskaan: Se kaipaus on, se ei häviä. Uni (En dröm) Teksti: Nordahl Rolfsen Suomentaja: Juhani Koivisto Näin kerran niin kaunista unta: minua rakasti vaalea tyttö; oli vihreä metsä oli lämmin kevätaika. Puro solisi, nuput puhkesivat, etäältä kaikuivat kyklän äänet - onnen täyttäminä upposimme autuuteen. Ja vielä kauniimpaa kuin uni tapahtui todellisuudessa - 7 oli vihreä metsä oli lämmin kevätaika: Puro solisi, nuput puhkesivat, etäältä kaikuivat kyklän äänet - Pidin sinua lujasti, pidin kauan, enkä enää koskaan päästä irti! Oi keväänvihreä metsä! Elät minussa ikuisesti - Siellä todesta tuli unta, siellä unesta tuli totta! Rakastan Sinua! (Jeg elsker Dig!) Teksti: Hans Christian Andersen Suomentaja: Essi Luttinen Sinusta on tullut ajatuksieni ainoa ajatus, Olet sydämeni ensimmäinen rakkaus. Rakastan Sinua enemmän kuin mitään maan päällä, rakastan Sinua nyt ja ikuisesti! Muita nää en enää (Seit ich ihn gesehen) Teksti: Adebert von Chamisso Suomentaja: Kyllikki Solanterä Muita nää en enää, hänet yksin vain; vaikka minne katson, nään vain armahain; aina sielussani muisto väikkyy tuo, vaikk ois synkkä yökin, päivän kirkkaimman se luo.

LAULUJEN SUOMENNOKSET 6 3 OHJELMA Kyyhkysviesti (Die Taubenpost) Teksti: J. G. Seidl Suomentaja: Kyllikki Solanterä Pien mulla on kirjekyyhkynen, mi altis on palvelemaan; se taitavasti löytää tien, ei eksy milloinkaan. Vaikk monta kertaa laskisin sen lentoon päivittäin, niin aina on sen määränpää armahin ystäväin. Se lentävi luokse ikkunan ja sisään kukistaa ja tervehdyksein hälle vie ja uuden viestin saa. Vaan kirjoittaa minun tarvinne ei kirjettä armaallein: pienoisen kirkkaan kyynelen vie hälle kyyhkysein. Näin öin ja päivin, valmiina on ahkera lintunen: armahan luo se kuljettaa viestejä rakkauden. Ei uuvu se, ei laimene sen into konsanaan, ei palkintoa tarvitse, ei houkutustakaan! Siks sydämeeni kätken sen, tuon linnuista parhaimman; se ompi kaipuu! Tunnethan tuon viestinkantajan? Tervehdys (Gruss) Teksti: Heinrich Heine Suomentaja: Juhani Koivisto Hiljaa mielessäni liikkuu ihana sävelmä. soi, pieni kevätlaulu, soi kaikkialle. Mene sille talolle asti missä orvokit kukkivat, jos näet ruusun vie hänelle tervehdys minulta. Posti (Die Post) Teksti: Wilhelm Müller Suomentaja: Irma Heydemann Ulkona postin torvi soi, Mikä on, miksi lyöt lujaa noin, sydämein? Sulle kirjettä ei posti tuo, mitä liikahdat niin kummasti, sydämein? No niin, posti tuleehan sieltä, missä oli rakas ystäväni, sydämein! Tahtoisit kai sinne takaisin, kysyisit: mitä kuuluu armaalle, sydämein? Volter Kilven ja Hilja Vanhakartanon vuosien 1905 1907 kirjeenvaihdosta luettujen otteiden lomassa kuullaan seuraavat laulut: Edvard Grieg: Yksinäinen matkaaja op. 43 nro 2 Franz Schubert: Die Taubenpost (J. G. Seidl) kokoelmasta Shwanengesang D 957 Edward Grieg: Gruss, op. 48 nro 1 (Heinrich Heine) Franz Schubert: Die Post (Wilhelm Müller) kokoelmasta Winterreise op. 89 D 911 Felix Mendelssohn: Herbstlied (Karl Klingemann) kokoelmasta Sechs zweistimmige Lieder op. 63/4 Toivo Kuula: Tule armaani op. 29a/1 (V. A. Koskenniemi) Edward Grieg: En dröm (Nordahl Rolfsen) kokoelmasta Seks sange op. 48/6 Edward Grieg: Jeg elsker Dig! (Hans Christian Andersen) kokoelmasta Hjertets Melodier op. 5/3 ***** Edward Grieg: Vartijan laulu op. 12 nro 3 Oskar Merikanto: Onnelliset (Aleksis Kivi) Robert Schumann: Seit ich ihn gesehen (Adebert von Chamisso) kokoelmasta Fraunliebe und Leben op. 42/1 Robert Schumann: Widmung (Friedrich Rückert) kokoelmasta Myrten op. 25/1 Toivo Kuula: Aamulaulu op. 2/3 (Eino Leino) Robert Schumann: Du Ring an meinem Finger (Adebert von Chamisso) kokoelmasta Fraunliebe und Leben op. 42/4 W. A. Mozart: Kun miehen mielen rakkaus täyttää, Paminan ja Papagenon duetto oopperasta Taikahuilu KV 620

ESIINTYJÄT 4 5 Essi Luttinen valmistui vuonna 2005 musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen osastolta korkeimmin mahdollisin arvosanoin opettajanaan Marjut Hannula. Vuosina 2002 2004 hän täydensi opintojaan Lontoon Royal College of Musicissa sekä Benjamin Britten International Opera Schoolin solistikunnassa. Lisäksi hän on opiskellut yksityisesti mm. Roomassa, Hampurissa sekä viimeksi Berliinissä Professori Elisabeth Werresin johdolla. Luttinen on kysytty konserttiesiintyjä, ja hänellä on laaja ohjelmisto, joka ulottuu varhaisesta barokkimusiikista aina nykypäivän säveltäjien kantaesityksiin. Hän on esiintynyt useimpien kotimaisten orkestereiden solistina sekä vieraillut lukuisten kotimaisten festivaalien lisäksi mm. Belgiassa, Iso- Britanniassa, Japanissa ja Saksassa konsertoiden. Hän on työskennellyt mm. seuraavien kapellimestarien kanssa: Stefan Asbury, Hannu Lintu, John Storgårds, Juha Kangas, Dimitri Slobodeniouk ja Peter Schreier. Oopperatehtävissä Luttinen on vieraillut Suomen Kansallisoopperan ja Savonlinnan Oopperajuhlien lisäksi mm. Turun, Jyväskylän ja Oulun alueoopperoissa. Luttinen on voittanut ensimmäisen palkinnon Taidekeskus Salmelan Merikanto-laulukilpailuissa vuonna 2005 ja vuoden 2006 Lappeenrannan Laulukilpailuissa hän sijoittui toiseksi. Hänelle on myös myönnetty Karita Mattila -palkinto. Vahvasta näyttämöllisyydestään tunnettu tenori Petri Bäckström on opiskellut laulua Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen lisäksi yksityisesti mm. Roomassa, Lontoossa, Wienissä ja Hampurissa. Suomen Kansallisoopperassa hän on vieraillut säännöllisesti vuodesta 2001 lähtien ja Savonlinnan oopperajuhlilla hän on esiintynyt lukuisissa rooleissa sitten vuoden 2003 debyyttinsä jälkeen. Lisäksi Bäckström on vieraillut mm. Kuopion, Turun ja Oulun alueoopperoissa, Turun kaupunginteatterissa sekä Turun ja Ilmajoen musiikkijuhlilla. Hänen tärkeimpiä roolejaan ovat olleet Rodolfo (La Bohème), Hoffmann, Antti (Pohjalaisia), Leo (Fitnesskevytooppera), Mozart (Mozartin matka Prahaan). Bäckström on kantaesittänyt lukuisien suomalaisten nykysäveltäjien (Lyytikäinen, Lintinen, Wennäkoski, Talvitie ja Haapanen) teoksia sekä konsertti- että oopperalavoilla. Hän on laulanut monien kotimaisten orkestereiden soistina ja ollut mukana mm. useissa Avanti!-orkesterin ennakkoluulottomissa konserttiproduktioissa. Bäckstömin tärkeitä kapellimestariyhteistyökumppaneita ovat olleet mm. Esa-Pekka Salonen, Jukka- Pekka Saraste, Leif Segerstam ja Hannu Lintu. Bäckström on levyttänyt Einojuhani Rautavaaran Auringontalo-oopperan Ondine-levymerkille sekä joululevyn yhdessä Vantaan viihdeorkesterin kanssa. Petri Bäckström on Mustakallio-laulukilpailun finalisti vuodelta 2000 ja Lappeenrannan laulukilpailun finalisti vuonna 2002. Hänet on myös palkittu erikoispalkinnolla Taidekeskus Salmelan Merikanto-laulukilpailussa vuonna 2001. Vuodesta 2010 lähtien Bäckström on toiminut Ooppera Skaalan taiteellisena johtajana. Marko Valtonen aloitti harmonikansoiton Keijo Lounan johdolla Liedossa vuonna 1978. Hän jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa 1982 opettajinaan Heidi Velamo ja Matti Rantanen. Valtonen opiskeli Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen koulutusohjelmassa pääaineenaan harmonikka ja sivuaineinaan cembalo ja piano vuoteen 1998, jolloin hän valmistui musiikin maisteriksi erinomaisin arvosanoin. Hänen opettajinaan toimivat Matti Rantanen, harmonikka, Kati Hämäläinen, cembalo ja Jarmo Eerikäinen, piano. Vuonna 2003 Valtonen syvensi harmonikansoiton opintojaan Trossingenin valtiollisessa musiikkikorkeakoulussa, Saksassa, professori Hugo Nothin johdolla. Tällä hetkellä hän on tekemässä taiteellista musiikin tohtorintutkintoa Sibelius- Akatemian DocMus-yksikössä. Valtosen ohjelmistossa on teoksia varhaisbarokista oman aikamme musiikkiin. Lisäksi ranskalainen musette- ja chansonperinne sekä suomalainen ja argentiinalainen tango kuuluvat olennaisena osana hänen ohjelmistoonsa. Hän on konsertoinut laajalti sekä solistina että eri kamarimusiikkikokoonpanoissa kotimaan lisäksi Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa, Venäjällä ja Azerbaidzhanissa. Tuomas Rinta-Panttila on valmistunut teatterikorkeakoulusta vuonna 2003, jonka jälkeen hän on toiminut freelance-näyttelijänä Helsingissa, mm. Ryhmäteatterissa, Teatteri Takomossa, Nälkäteatterissa ja Smeds Ensemblessa. Viimeisin työ on Suomen Kansallisteatterin Täällä Pohjantähden Alla 2011 -esitys. Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikoilla Rinta-Panttila on esiintynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1998 (Aleksis Kiven Kihlaus) ja sen jälkeen säännöllisesti lähes vuosittain. Cécile Orblin on valmistunut näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2000. Hän on toiminut freelance-näyttelijänä mm. Helsingin, Lahden ja Espoon kaupunginteattereissa sekä Tampereen Työväenteatterissa ja Lilla Teaternissa. Ensi kaudella hän vierailee Åbo Svenska Teaternissa. Orblin on lisäksi perustajajäsenenä vapaissa ryhmissä: Ajoittain Sumua ry sekä Kolmas Tila Tredje Rummet. Viime kaudella Orblin näytteli mittavan roolin Kolmas Tila -ryhmän esityksessä Tähden Hetki, joka oli Turku 2011 kulttuuripääkaupunkiohjelman avausteatteriesitys. Orblin on myös ohjannut ja näytellyt pieniä tv- ja elokuvarooleja sekä käsikirjoittanut.