MITÄ KUULUU SUOMEN KAIKKIEN AIKOJEN SUURIMMALLE KELKKATÄHDELLE, TONI HAIKOSELLE? Toni Haikonen on kaikkien aikojen suurin suomalainen kelkkatähti. Haikonen tunnetaan edelleen Pohjois-Amerikassa lentävänä suomalaisena, joka toi ilmavat hypyt snowcrossiin. Suomessa tämä kelkkailun suuri legenda ei ole saanut vastaavaa hehkutusta kuin Amerikassa, vaikka Tonin jälkeen Suomeen ei ole syttynyt yhtä kirkkaita moottorikelkkailun tähtiä. Mitä aktiiviuran jälkeen on tapahtunut? Asuin 16 vuotta Yhdysvalloissa, joista 7 vuotta kilpailu-uran jälkeen Floridassa. Viihdyin hyvin lämpöisessä Floridassa, lämpimässä paikassa vanhat kisavammat eivät vaivanneet. Kaipasin kuitenkin vuodenaikojen vaihtelua ja lunta. Avioeron jälkeen lähdin käymään lomalla Suomessa ja sama loma jatkuu edelleen. Takaisin Yhdysvaltoihin ei ole tullut palattua. Kerran vuodessa käyn Floridassa tapaamassa 11 ja 13 vuotiaita sekä ex-vaimon aiemmasta avioliitosta tulleita 19- ja 20-vuotiaita lapsia. Viimeksi tapasin lapset Orlandossa ja samalla reissulla kävin Wisconsinissa Hall Of Famen järjestämässä tapahtumassa (Haikonen valittiin ensimmäisenä suomalaisena Hall Of Fameen viime vuonna). Sopeutuminen takaisin Suomen oloihin vei oman aikansa. Ihmiset ovat niin erilaisia täällä ja Pohjois-Amerikassa. Siellä kaikki juttelevat ja ovat avoimia, täällä ollaan hiljaa omissa oloissa. Olin menossa ensimmäisenä aamuna Veikkolasta Otaniemeen bussilla ja odottelin linja-autoa pysäkillä. Aurinko paistoi ja aloin juttelemaan vanhasta tottumuksesta muille pysäkillä olleille. Keskustelu ei mennyt ihan samalla tavalla kuin Amerikassa; osa otti askeleen taaksepäin ja toiset käänsivät selkänsä minulle. Missä nyt? Asun Espoossa ja työskentelen projektipäällikkönä Luontaistuntijat Osuuskunnassa. Vastuualueenani ovat verkkokaupan kehitys ja toiminnot. Kun lopetin aktiiviurani kilpailemisessa, päätin opetella tekemään jotain muutakin yhtä hyvin. Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, menestyn työssäni ja olen saavuttanut tavoitteeni. Nyt voin nauttia molemmista, kilpailemisesta ja työn teosta, ilman veitseä kurkulla. Mikä sai takaisin kilpakentille? En ole ajanut kelkalla viimeiseen kymmeneen vuoteen enkä ole moottorikelkkailua sen enempää seurannutkaan. Viime vuonna The Heroes of Lynx videon kuvauksissa sain ajatuksen kilpakentille paluusta ja nyt minut nähdään monen vuoden tauon jälkeen lähtöviivalla snowcrossin SM ja MM-kisoissa. Tavoitteita kilpailemiselle en ole asettanut nautin ajamisesta ja ajan oman suorituksen. Kilpailemisessa parasta on itsensä toteuttaminen ja se, että saa tehdä sitä mistä oikeasti tykkää. Jos saa tehdä sitä mistä tykkää ja jos siitä saa vielä tunnustusta, niin mikäs sen parempaa.
Hall of Fameen valitaan uransa lopettaneita kilpailijoita ja nyt oli hyvä hetki alkaa kilpailemaan uudestaan, kun valinta Hall of Fameen on jo tehty (naurua). Ajan kesäisin myös motocrossia ja nyt kun kilpakentille on palattu, voi olla että ensi kesänä tulee ajettua myös motocross pyörällä kilpaa. Lähdin kilpakentille harrastusmielellä, mutta ajatuksena oli myös auttaa lajia kehittymään eteenpäin. Lajin kehittäminen on suuri haaste, sillä parannettavaa riittää monella eri osa-alueella. Mitä tunteita kävit läpi ensimmäisissä kisoissa tälle kaudelle? Minulla ei ollut kilpailuun tavoitteita, lähdin ajamaan omaa ajoa ja nauttimaan. En tiennyt yhtään muiden vauhtia, joten en tiennyt lainkaan kuinka kovaa pitää ajaa voitosta. Olen ajanut piikkimatolla niin paljon, että ensimmäiset kierrokset meni miettiessä miten kurviin pitää ajaa. Pääsin lähdöstä keulaan ja huomasin, että eihän ne pojat niin kovaa ajakaan (naurua). Kun ikää on tullut enemmän, on sitä hieman varovaisempi ajamaan. Kemijärvellä oli niin paljon pakkaspölyä radalla, että näkyvyys oli tosi huono ja ajelin varman päälle. Kilpailuerät olivat niin lyhyitä, että vasta viimeisillä kierroksilla hoksasin ajolinjat, että tuostahan se pitäisi ajaa (naurua). Pysyin varmalla ajollakin hyvin poikien vauhdissa, joten tiedän, että jos lähtö onnistuu, taistelen voitosta. Ensimmäiset kisat olivat niin lyhyitä ja ajoin niin varman päälle, ettei minulle tullut edes hiki. Kysyin Tonilta mistä hän löytää vielä voitontahtoa kilpailla ja Toni vastaa odottelevansa vielä sitä voitontahtoa, mutta huomaan kyllä keskustelun aikana rivien välistä, että voitontahtoa riittää ja Toni on edelleen kova luu purtavaksi radalla. Onko laji muuttunut paljon sinä aikana kun et ole kilpaillut? Monet ovat kyselleet minulta, mille nyt tuntuu ajaa näillä uuden tyylin kelkoilla, minusta kelkat ovat kehittyneet yllättävän vähän. Suurin ero on, että kelkat kestävät paljon enemmän kuin ennen. Varikolla en tunne enää ketään. Rovaniemellä Piippolan Pauli ja Janne Tapio kävivät juttelemassa, kukaan muu ei uskaltanut lähestyä minua. Tuntuu, että laji on mennyt taaksepäin vuosien aikana. Maahantuojat eivät enää panosta kilpailutoimintaan samalla tavalla kuin ennen. Myös on havaittavissa paljon kuppikuntaisuutta. Haluaisin enemmän yhteistoimintaa ja enemmän aktiivisia toimijoita alalle. Pitäisi olla hyvät resurssit harjoitella, antaa kilpailijoille näkyvyyttä ja löytää aikaa ja osaamista lajin ympärille. Yhteistyöllä saataisiin paljon enemmän aikaiseksi, kuin yksinyrittämisellä. Kelkkojen kestävyydestä minulla on yksi hyvä tarina. Ajoin kahden tunnin super enduro kisaa. Rata oli jäärata, mihin oli tehty pattisuora ja hyppyri. Ensimmäisen tunnin jälkeen kelkastani meni runko poikki. Astinlaudassa oli 10cm halkeama ja minun piti varoa, ettei jalkani mene siihen rakoon. Kelkka pysyi kuin ihmeen kaupalla kasassa maaliin asti, kelkka oli ihan loppu! Mitä kisoja aiot ajaa ja kauan jatkat kilpailemista? Minulla on kahden vuoden sopimus Polaris Brandtin kanssa. Ajan kaikki SM:t ja MMkisat Tuurissa. Täällä Espoossa on vähän treenipaikkoja ja on ollut vaikea yhdistää työn tekeminen ja treenaaminen. Ensimmäisiin kisoihin menin vakiokelkalla, ainoastaan iskarit säädettiin ja sukset vaihdettiin ennen Kemijärven kisaa. Nyt pitäisi päästä ajamaan ja testaamaan lisää ennen SM kisoja. Polaris on toiminut todella hyvin vakiosäädöissä. Minulla on nyt välikorvan ja poskiontelon tulehdus, joten treenaaminen on jäänyt senkin takia vähälle.
Miten alun alkaen pääsit ajamaan kilpaa Pohjois-Amerikkaan? Olin 23 -vuotias ja olin ajanut Suomessa moottorikelkalla kilpaa ja voittanut jo Suomen mestaruuden ja Pohjoismaiden mestaruuden. Keväällä 1992 ajoin Riihimäellä motocrossin Sm kisat ja muistan kuinka käteni menivät ihan tukkoon. Kävin kesken erän lepäämässä ja menin takaisin radalle. Toisessa erässä kävi samalla tavalla. Treenasimme motocrossia Sukolan Reijon kanssa. Soitimme eräänä päivänä Greg Hansonille ja lähdimme Gregin luokse treenaamaan motocrossia. Samalla reissulla kyselin kelkkatehtailta kelkkaa jenkkeihin. Sopimusta ei syntynyt, vaan kelkka olisi pitänyt ostaa. Syksyllä sain neuvoteltua Ski-Doon kanssa kelkan Spirit Mountainin yhteen kisaan. Olin saanut kelkan vasta edellisenä yönä. Rakensimme yön aikana kelkkaan pohjaraudat ja piikit ja ajoin kelkan sisään mökkitiellä. Kelkka oli -94 vuosimallin Ski- Doo Mxz. Kelkassa ei ollut X sarjaa eikä mitään erikoissäätöjä. En pärjännyt kisassa ollenkaan ja Ski-doon mekaanikot sanoivat, että minun vauhti ei riitä kisoihin. Tiesin itse, että ajan lujempaa ja sain neuvoteltua toisen tiimin kanssa kelkan seuraavaan kisaan. Sain kelkkaan piikit alle, uudet säädöt ja X sarjan ja voitin kisan! Se oli ensimmäinen kerta yli kymmeneen vuoteen, kun Ski-Doo voitti. Se oli minulle unelmien täyttymys. Muutamana ensimmäisenä vuotenani en voittanut mestaruuksia, koska silloin ajettiin vielä jääradan ja snowcrossin yhdistelmäkisaa. Molemmista lajeista yhteenlasketut pisteet ratkaisivat voittajan. Parhaimmillani olin kolmas sarjassa, mutta jäärata ajo oli minulle täysin uusi laji. Vuonna 1996 tuli snowcrossiin oma sarja ja aloin voittamaan. Oliko vaikea pysyä pois kilpakentiltä aktiiviuran jälkeen? En kaivannut kilpailemista. Olen aina nauttinut kelkalla ajamisesta, mutta politiikka ja kaikki muu peli lajin ympärillä ei ollut aina niin hienoa. Totuin Amerikassa likaiseen peliin ja olin jo voittanut niin paljon, ettei kilpaileminen tarjonnut enää mitään yllätyksiä. Mitä tarkoitat politiikalla ja likaisella pelillä moottorikelkkailussa? Laji on kaupallinen ja usein raha ratkaisee eikä ihmiset. Kun menin Amerikkaan, kaikki pitivät minua hulluna, kun aloin ajamaan Ski-Doolla. 800:sta kilpakelkasta seitsemän oli Ski-Doo merkkisiä, ja merkillä ei mennyt hyvin. Aloin voittamaan Ski- Doolla ja saimme kehitettyä kelkasta kilpailukykyisen. Viimeisenä vuonna Ski-Doolla olin jo voittanut kaiken mahdollisen eikä minun ja Ski-Doon voitto ollut enää suuri uutinen. Tehdas halusi uusia miehiä Ski-Doolla kärkeen paremman markkina-arvon johdosta. Vuoden -99 X Gamessa tehtaan mekaanikot kävivät säätämässä kelkkaani ennen kisoja, säädöt olivat kuulemma tehtävä, jos aioin jatkaa samalla merkillä. Variaattorin jousi oli jäänyt mekaanikoilta vahingossa löysimpään asentoon ja minun kelkka ei lähtenyt viivalta entiseen malliin. Jäin siinä lähdössä viidenneksi ja Ski-Doon uusi mies voitti kilpailun. Tällaisten kokemusten jälkeen menee usko koko hommaan, jos oma tiimi kääntyy vastaan. Kaikki aiemmat meriitit ja kelkan kehitys eivät merkanneet mitään, koska en tuonut enää tarpeeksi rahaa ja markkina-arvoa tehtaalle. Tässä on vain yksi esimerkki likaisesta pelistä. Sain myös oman osani sopimusten pettämisestä ja olen joutunut kärsimään taloudellisesti sopimusrikoista.
Vaikka laji on näyttänyt sinulle myös nurjan puolensa, mitkä ovat parhaita muistojasi uraltasi? Minulla on niin paljon hyviä muistoja. Meni monta vuotta, että voitin lähes kaikki kilpailut. Se oli hienoa. Kun Blair Morgan tuli kilpailuihin, meillä oli hyvät taistelut. Yhdessä kisassa lähdin takarivistä, mutta pääsin nousemaan kärkeen. Tein pienen ajovirheen toiseksi viimeisellä kierroksella ja Morgan sai minut kiinni ja ohitti minut työntämällä minut samalla radalta ulos. Ajattelin, että enää en päästä Morgania ohitseni. Seuraavan viikonloppuna kauden toiseksi viimeisissä kisoissa Blair Morgan oli viimeisellä kierroksella vielä edessäni. Viimeisessä mutkassa pääsin Morganin ohi samalla tavalla, kuin Morgan oli minut ohittanut edellisessä kisassa, mutta puhtaasti. 1998 voitin X Gamesit, se oli hienoa! Ajoin myös samassa lähdössä Blair Morganin ja Tucker Hibbertin kanssa viimeisellä kaudellani Amerikassa ja voitin lähdön. Urani Amerikassa on menneisyyttä ja siitä on jo niin kauan aikaa, etten paljoa enää muistele menneitä. Elän nyt tätä päivää enkä pohdi menneitä. Mitä valinta lajin Hall Of Fameen merkitsi sinulle? Se oli minulle piste lauseen loppuun. Tapahtuma oli erittäin positiivinen. Oli todella mukava tavata vanhoja tuttuja. Viimeksi kun olin nähnyt kavereita, olimme kilpakumppaneita, nyt olimme kavereita. Se oli mukavaa. Mitä pidät suomalaista radoista verrattuna Amerikan ratoihin? Olen ajanut paljon jenkkityylisillä isoilla radoilla, joissa on paljon lunta eikä jäätä. Suomessa radoilla on paljon jäätä ja ilman piikkejä jäällä ajaminen vaatii totuttelua. Pidän enemmän lumisista pehmeistä radoista, kuin Suomen kovista ja jäisistä radoista. En ole kovin monella radalla Suomessa ajanut, mutta ne joissa olen ollut, ovat erilaisia kuin mihin olen Yhdysvalloissa tottunut. Minkä kelkan ottaisit, jos saisit valita minkä tahansa uuden tai vanhan? Valitsisin varmaan saman kelkan, joka minulla on nyt, Polaris IQ600R. Polaris on ollut tosi hyvä vakiosäädöilläkin eikä sitä tarvitse korjata. Kelkka on kestänyt todella hyvin eikä säätöjä ole tarvinnut liikaa hakea, olen voinut keskittyä ajamiseen. Mitä mieltä olet freeridesta? Täällä Espoossa on vaikea harrastaa freeridea. Olen aina ajanut radalla ja se on minulle tutumpi paikka kuin reitti tai umpihanki. Ehkä jos olisi enemmän aikaa ja mahdollisuuksia niin voisi olla kiva kokeilla muutakin kuin radalla ajoa. Tilasin kyllä Polarikseeni jo isomman tankin, niin voin ainakin lähteä reitille vähän pidemmälle reissulle. Mitä ovat tulevaisuuden haaveesi? Viettää enemmän aikaa lasteni kanssa. Luuletko touhuavasi lopun elämää jotain moottorikelkkojen kanssa? Harrastuksena ja nautintona kyllä. Työn puolesta se on tullut jo koettua.
Mitä terveisiä haluaisit lähettää lukijoillemme ja faneillesi? Olen tottunut Amerikassa, että kaikki juttelevat keskenään. Toivon, että suomalaiset olisivat avoimia ja tekisivät yhteistyötä hyvässä hengessä. Toivon, että kisoihin tulee paljon katsojia ja katsojat tulisivat rohkeasti myös juttelemaan minulle ja muillekin kilpailijoille. Ilman katsojia moottorikelkkakilpailut eivät voi kehittyä ja sitä kivempaa se on, mitä enemmän saamme porukkaa mukaan. Toivon, että varikolla oltaisiin sosiaalisia ja nautittaisiin yhdessä tekemisestä. Moottorikelkkailussa tulisi myös muistaa lajin juuret eikä unohtaa lajin historiaa. Suomessa on paljon osaamista ja tietoa, mitä kannattaisi hyödyntää, jotta lajia voidaan kehittää. Toivon, että kaikki lukijat tulevat kisoihin katsomaan ja tukemaan lajia. Isolla porukalla saadaan hyvä fiilis! Katso videoita Haikosen uralta http://www.youtube.com/watch?v=7zhbanbqqmw http://www.youtube.com/watch?v=vr48ty8aquc Tällä videolla vieraille Haikosen lisäksi myös nuori Janne Tapio, toinen suomalainen kelkkailun supertähti http://www.youtube.com/watch?v=l1qphdqloyu