KIRJALLINEN KYSYMYS 763/2013 vp Alkuperäisrodut Pelsolla Eduskunnan puhemiehelle Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi vuonna 1983 komiteamietinnön kotieläingeenivarojen talteen ottamiseksi ja vuonna 1984 ministeriö asetti kotieläinten geenipankkityöryhmän, joka aloitti työn suomalaisten maatiaisrotuisten kotieläinten säilyttämiseksi. Suomen Kotieläinjalostusyhdistys (SKJY) sopi Ammattikasvatushallituksen ja suomenkarjaa pitävien koulutilojen kanssa, että ne jatkavat suomenkarjojensa jalostusta. Vankeinhoitolaitos, joka oli varsin merkittävä suomenkarjan jalostaja useilla maatiloillaan, ryhtyi myös tukemaan rodun säilyttämistä ja jalostusta. Vankeinhoitoyhdistys osti vuonna 1984 tiloilleen Pelsoon ja Sukevalle suomenkarjaa geenipankkityöryhmän ja SKJYn suositusten mukaisesti. Vankiloiden lakkauttaminen uhkaa toistamiseen lyhyen ajan sisällä eläingeenivarjojen ja alkuperäisrotujen säilymistä maassamme. Sukevan vankilan lakattua toimimasta itäsuomenkarjan kyyttöjen geenipankki tuli järjestellä uudelleen. Pelson vankilassa on 550 suomenlammasta ja 100 pohjoissuomenkarjan eläintä, joista 52 on lypsylehmiä. Pahimmassa tapauksessa vankilan alasajo voi merkitä geenipankkieläinten teurastamista. Lapin sodan aikana pohjoisen asukkaita evakuoitiin Pohjois-Ruotsiin. Lapinlehmät menivät mukana, mikä vähensi rodun kokonaismäärää. 1970-luvulla rotu oli lähes kokonaan hävinnyt, mutta pelastui täpärästi, kun MTT aloitti säilytystoimenpiteet. Vuonna 1985 Pelson vankilatilalle ryhdyttiin kokoamaan viimeisiä pohjoissuomenkarjan eläimiä Torniosta, Inarista, Rovaniemeltä ja Muoniosta. Nykyisin koko maassa on 450 lapinlehmää, joten rotu on edelleen uhanalainen. Pelso on suomenlampaan tärkein jalostuslampola, josta on viety eläinainesta myös ulkomaille. Katraaseen on koottu erivärisiä suomenlampaita, ja mukana on myös erityisen uhanalainen kainuunharmaalammas. Sitä on Suomessa jäljellä vain 700 uuhta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo turvata alkuperäisrotujen geenivarannon säilymisen Pelson vankilan maatilalla? Helsingissä 11 päivänä syyskuuta 2013 Pirkko Mattila /ps Reijo Hongisto /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 763/2013 vp: Miten hallitus aikoo turvata alkuperäisrotujen geenivarannon säilymisen Pelson vankilan maatilalla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Alkuperäisrotujen geenivarojen säilytys perustuu kansainvälisten sopimusten asettamiin velvoitteisiin. Suomessa kansainvälisiä sitoumuksia pannaan toimeen kansallisella eläingeenivaraohjelmalla (MMM 2004). Geenivarojen suojelu on erityisen tärkeää maataloudelle, koska maatalouden geenivarat, viljelykasvilajikkeet ja kotieläinrodut ovat ihmiskunnan ruokaturvan perusta. Ne ovat myös taloudellisesti merkittävin osa luonnon monimuotoisuutta. Eläingeenivarojen suojelussa keskeistä on uhanalaisten alkuperäisrotujen suojelu. Sitä on toteutettu perustamalla erityiset geenipankkikarjat itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjalle sekä suomenlampaalle. Näiden maatiaisten perimä on hyvä väline perinnöllisten ja fysiologisten erojen tutkimiseen. Sitä tarvitaan tulevaisuuden kotieläintuotannossa, koska tuotanto-olot, jalostustavoitteet ja kuluttajien tarpeet muuttuvat. Alkuperäiseläimiä käytetään myös "merkkituotteiden" valmistukseen sekä matkailussa ja terapiassa. Ne ovat myös osa kulttuurihistoriaa. On siis tärkeää, että alkuperäisrotumme säilyvät myös tuleville sukupolville. Pelson vankilatilalla on tehty Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ohjauksessa pitkäaikaista työtä alkuperäisrotujen geeniperimän säilyttämiseksi. Geenisäilytys on osa vankilatilan harjoittamaa maataloutta, joka puolestaan on osa vangeille järjestettävää työtoimintaa. Pelson vankilan maatilalla on pohjoissuomenkarjan, suomenlampaan ja kainuunharmaslampaan säilytyskarjat. Näistä roduista on myös pakastettu geneettistä materiaalia geenipankkiin. Pelson vankilan maatila on ollut keskeinen erityisesti uhanalaisen pohjoissuomenkarjan eli lapinlehmän suojelussa. Kun vankilatila aloitti rodun suojelun, eläimiä oli jäljellä alle 30. Nyt eläimiä on Suomessa kaikkiaan 638. Voidaan syystä sanoa, että Pelson vankilatila pelasti lapinlehmän. Vastaavasti Pelson lampola on toiminut suomenlampaan jalostuslampolana ja geenipankkina. Suomenlammas on kansainvälisesti tunnettu kotieläinrotu, jonka poikkeuksellista hedelmällisyyttä on hyödynnetty uusien lammasrotujen kehityksessä useissa maissa. Rikosseuraamuslaitoksen ehdotus Pelson vankilan sulkemisesta uhkaa pohjoissuomenkarjan, suomenlampaan ja kainuunharmaslampaan geenipankkikarjojen säilymistä. Alkuperäisrotujen elävät geenipankit menetettäisiin, ja lapinlehmän ja alkuperäislammasrotujen geenipankkitoiminta tulisi järjestää uudella tavalla. Jos vankila päätetään sulkea, maa- ja metsätalousministeriö ryhtyy aktiivisiin toimenpiteisiin karjan uudelleen sijoittamiseksi yhteistyössä oikeusministeriön hallinnonalan kanssa. Pelson geenipankkikarjalle ei ole yhtä vaihtoehtoista säilytyspaikkaa, johon karja voitaisiin kokonaisuudessaan siirtää. Todennäköisesti tämä merkitsee Pelson karjan hajauttamista pienempinä yksikköinä uusiin sijoituspaikkoihin. Nykyisin alkuperäiskarjaa on Pelson lisäksi hajautetusti myös eräillä opetus- ja kulttuuriministeriön alaisilla koulutiloilla ja yksityisillä maatiloilla. 2
Ministerin vastaus Alkuperäiseläinten suojelun perusta on maatalouden ympäristötuen erityistuki, jolla kompensoidaan alkuperäiskarjan alhaista tuottavuutta nykyisiin tuotantorotuihin verrattuna. Jotta alkuperäiskarjan suojelun jatkuvuus olisi turvattua, maa- ja metsätalousministeriö pyrkii siihen, että ympäristötukea alkuperäiskarjan ylläpitoon voidaan myöntää myös tulevaisuudessa. Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2013 Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 763/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Pirkko Mattila /saf m.fl.: Hur tänker regeringen säkerställa att ursprungsrasernas genresurser bevaras på fängelselägenheten i Pelso? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bevarandet av ursprungsrasernas genetiska resurser baserar sig på åligganden som ingår i internationella avtal. I Finland implementeras de internationella åliggandena genom ett nationellt program för djurgenresurser (JSM 2004). Att skydda genresurserna är särskilt viktigt med tanke på jordbruket eftersom jordbrukets genresurser, kulturväxtsorterna och husdjursraserna är grunden för mänsklighetens matförsörjning. De är också den ekonomiskt viktigaste delen av den biologiska mångfalden En central del av skyddet av djurgenresurserna består av att skydda de hotade ursprungsraserna, vilket har skett genom att man har etablerat särskilda genbankbesättningar med östfinsk, västfinsk och nordfinsk boskap och finskt får. Arvsmassan hos dessa lantraser är ett gott underlag för kartläggningen av genetiska och fysiologiska skillnader. Den kommer att behövas i husdjursproduktionen i framtiden eftersom produktionsmiljön, avelsmålen och konsumenternas behov förändras. Ursprungsdjur används också för tillverkning av "märkesprodukter", inom turismen och i terapisyfte. De är också en del av vår kulturhistoria. Det är således viktigt att våra ursprungsraser bevaras också för kommande generationer. På fängelsejordbruket i Pelso har man under ledning av Forskningscentralen för jordbruk och livsmedelsekonomi (MTT) utfört ett långvarigt arbete för att bevara ursprungsrasernas genresurser, vilket är en del av det jordbruk som bedrivs på fängelset och vilket dessutom är ett inslag i den arbetsverksamhet som ordnas för fångarna. I Pelso bevaras nordfinsk boskap, finskt får och kajanalands grå lantrasfår in situ. Genmaterial från dessa raser har också bevarats i djupfryst form i en genbank. Fängelsejordbruket har varit av central betydelse särskilt för skyddet av den hotade nordfinska boskapen eller lapplandskon. När fängelsejordbruket började skydda rasen fanns det bara knappt 30 djur kvar. Nu finns det sammanlagt 638 djur av rasen i Finland. Man kan med fog säga att fängelsejordbruket i Pelso har räddat lapplandskon. På motsvarande sätt har fängelsets fårhus fungerat som avelsfårhus och genbank för den finska fårrasen. Den finska fårrasen är en internationellt känd husdjursras, vars exceptionella fertilitet har använts för att ta fram nya fårraser i flera länder. Brottspåföljdsmyndighetens förslag om att lägga ner fängelset i Pelso hotar bevarandet av genbanksbesättningarna av nordfinsk boskap, finsk fårras och kajanalands gråa får. Vi riskerar att förlora de levande genbankerna av våra ursprungsraser och bli tvungna att omorganisera genbanksverksamheten när det gäller lapplandskon och lantrasfåren. Om man besluter att stänga fängelset kommer jord- och skogsbruksministeriet att vidta åtgärder för att i samarbete med justitieministeriets förvaltningsområde omplacera besättningen. För genbanksbesättningen i Pelso finns det inte något alternativt förvaringsställe dit hela be- 4
Ministerns svar sättningen kunde förflyttas. Sannolikt innebär det att besättningen på Pelso splittras i mindre enheter som kan omplaceras till nya ställen. Förutom i Pelso finns det i dag enstaka lantrasdjur också på privata gårdar samt på vissa skoljordbruksenheter, vilka är underställda undervisnings- och kulturministeriet. Skyddet av lantrasdjur bygger på miljöspecialstöd för jordbruket som kompenserar lantrasdjurens lägre produktionsförmåga jämfört med nuvarande produktionsraser. För att ett fortsatt arbete med att skydda ursprungsraserna ska vara tryggat, har jord- och skogsbruksministeriet målet att miljöstöd också i framtiden kan beviljas för att upprätthålla lantrasboskap. Helsingfors den 26 september 2013 Jord- och skogsbruksminister Jari Koskinen 5