KEVENNYS Nokian Ratsastajat Ry:n jäsenlehti 1/2014 NoRan 25v. Juhlavuosi seura perustettu 1989
Nokian Ratsastajat Ry Jäsenmaksut vuonna 2014 Seniori Juniori (alle 18-v) Perheenjäsen juniori Perheenjäsen seniori Kannatusjäsen 55 48 26,50 30 20 Jos haluat liittyä Nokian Ratsastajat Ry:n jäseneksi, täytä yhteystietolappu ja jätä se NoRan postilaatikkoon, tai ota yhteyttä jäsensihteeriin Ranja Paltomoon, ranja.paltomo@gmail.com puh. 040 719 8833 Perhejäsen saa muutoin samat edut kuin varsinainen jäsen, mutta perheeseen tulee vain yksi Hippos-lehti ja Kevennys Kannattajajäsen saa kotiinsa Kevennyksen. Kuuluessasi ratsastusseuraan saat automaattisesti mm. oheiset edut: Nokian Ratsastajien oma jäsenlehti Kevennys Suomen Ratsastajainliiton Hippos-lehti 8 numero/vuosi Urheiluvakuutus ratsastusta harrastettaessa ja kilpailuissa Oikeus lunastaa alue- ja kansallinen kilpailulupa, oikeus suorittaa SRL:n ratsastusmerkkejä Ratsastusseuraan kuuluminen on edellytys myös seurakilpailuihin osallistumiselle. Kansikuvan piirtänyt - Sara Kalliokoski 10v. - piirrustuskilpailun 2-sarjan voittaja
Tervehdys! Keväisten kelien myötä lähtee taas NoRan tapahtumakausi käyntiin! Vuoden ensimmäinen tapahtuma Laskiaisrieha sai vipinää tallin nuorempaan väkeen, kun kaikki pääsivät toteuttamaan mielikuvitustaan ja sonnustautumaan pukuratsastukseen. Esityksiä oli huimat 9 kappaletta ja voiton veivät Prinssi ja Prinsessa. Paljon osallistujia keräsi myös piirustuskilpailu, jonka aiheena oli Unelmahevonen. Yleisön iloksi tarjolla oli myös talutusratsastusta ja kärryajelua sekä puffetin herkkuja. NoRa ja Viholan Ratsastuskoulu esittäytyivät Kerholassa Nokian lapsiperhemessuilla 5.4. Messukansan ihailtavana ja kokeiltavana olivat ponit Late ja Pate. Uusia heppaharrastajia odotellessa siis :) Seuraavat tapahtumamme ovat Prinssin PuomiCup 4.5. sekä Avoimet ovet Viholan Ratsastuskoululla 22.5. Jos pääset talkoilemaan, ota reippaasti yhteyttä, niin kerron kisajärjestelyistä lisää. NoRan kevätkokouksessa 29.3. saimme vahvistuksen siitä, että viime vuonna toimintamme oli sopivasti voiton puolella. Seuran tarkoitus ei toki ole tavoitella huimia voittoja, vaan kaikki ylimääräinen käytetään jäsenten hyväksi koulutuksen, retkien ja esimerkiksi stipendien muodossa. Siispä onkin aika suunnitella seuran tämänvuotista retkeä. Viime vuonna kävimme aikuisporukalla maastoilemassa Ikaalisissa ja aiempina vuosina olemme vierailleet tiuhaan Ypäjän eri tapahtumissa. Nyt voisi kokeilla jotain ihan uutta, ehdotuksia otetaan vastaan. Mikä olisi kiinnostava koko perheen heppatapahtuma/kohde? Voit laittaa vaikka sähköpostia jollekin meistä hallituksen jäsenistä (tiedot takasivulla), niin voimme sitten ajoissa varailla kyytiä ym. Ja lauantaisinhan saa tulla ihan kasvotusten esittämään toiveita suoraan minulle! Aurinkoisin terveisin Sanna-Mari Kuusela, NoRan pj.
Ratsastusvarusteet Alkuun pääsee ilman isoja hankintoja! Ratsastuksen voi aloittaa ilman kalliita välinehankintoja. Tarvitset sopivat jalkineet, kuten leveä- ja matalakorkoiset kengät, esimerkiksi kumisaappaat käyvät hyvin. Mukavat ja joustavat housut, joissa ei ole hankaavia saumoja, käyvät ratsastukseen parhaiten. Lisäksi on hyvä olla käsineet. Suomen Ratsastajainliiton jäsentalleissa kypärän käyttö on pakollista, yleensä sen voi lainata, mutta oma, hyvin istuva kypärä on turvallisin. Istuva kypärä on turvallisin valinta Kypärän ostamiseen kannattaa käyttää aikaa. Kypärää valitessa on ensiarvoisen tärkeää sovittaa sitä päähän, turvallisin on se, joka istuu parhaiten. Käytössä kypärän sisukset litistyvät hiukan, joten kypärä saa mieluummin olla aavistuksen tiukka kuin turhan väljä. Sitä pitää pystyä liikuttamaan päässä, mutta se ei saa hölskyä tai pudota päätä liikuteltaessa. Talvikäyttöä varten kannattaa harkita toista kypärää, jonka alle mahtuu lämmittävä kypärämyssy tai muu päähine. Myös kooltaan säädettäviä kypäriä on nykyään tarjolla. Oikea, kunnon ratsastuskypärä on ns. henkilösuojain, ja markkinoilla olevien kypärien on täytettävä eurooppalaiset turvallisuusvaatimukset. Kypärästä pitää löytyä CE-merkintä, joka on valmistajan vakuutus siitä, että tuote täyttää vaatimukset. Vanhanaikaisia ohuita kypäriä ei saa myydä enää kypärä-nimikkeellä, vaan ne ovat ratsastuspäähineitä. Ratsastuskypärää ei suositella hankittavaksi käytettynä. Vaikka kypärä näyttäisi ehjältä, sen kyky suojata on voinut heikentyä mm. kovan iskun tai materiaalin vanhenemisen vuoksi. Ratsastuskypärä pitää uusia aina sen saatua kovan kolauksen, koska isku yleensä vahingoittaa kypärän rakennetta. Muutokset ovat usein mikroskooppisia, vaimentava aine painuu iskussa kasaan, jolloin kypärän kyky vaimentaa seuraava isku heikentyy. Perusmallin kypärä on hyvä ja turvallinen kun siinä on kolmipistekiinnitys. Malleja on erilaisia, ja hinnat vaihtelevat 50 eurosta ylöspäin. Kevytkypärät ovat nimensä mukaisesti oleellisesti tavallisia kypäröitä kevyempiä. Lisäksi niissä on usein ilmastointireikiä. Kevytkypärän saa omakseen edullisimmillaan noin 80 eurolla. Kalleimmat kypärät ovat merkkitavaroita, ja hinnat kipuavat jopa 300 400 euroon. Myöskään turvaliiviin ei pidä jättää kasvun varaa. Kaikki nykyään myytävät kypärät ovat saaneet turvallisuudesta kertovan CE-hyväksynnän. Turvaliivi antaa lisäsuojaa Kypärän ohella toinen tärkeä turvallisuusvaruste on turvaliivi. Liiviä voi käyttää koko ajan tai vain todennäköisemmissä putoamistilanteissa, esimerkiksi esteillä, maastossa tai nuorilla hevosilla ratsastettaessa.
Liivi suojaa kylkiluita, selkärankaa, sisäelimiä ja kaikkea niillä seutuvilla. Sitä käytetään maun mukaan takin alla tai päällä. Liiviin voi kiinnittää erikseen myytävät olkasuojat ja niskasuojan. Turvaliivejä löytyy kahta mallia: kiinteää ja palaliiviä. Turvallisuusominaisuudet eivät juuri eroa, mutta palaliivi on mukavampi päällä liikkuvuutensa ansiosta. Molemmat liivit kuitenkin pehmenevät lämmetessään. Liivi joko pujotetaan päälle, tai siinä kulkee vetoketju edessä. Joidenkin mallien istuvuutta parantaa nyöritys sivuilla. Turvaliivin tulee olla mahdollisimman tyköistuva ollakseen turvallinen. Se ei saa esimerkiksi nousta ylös olkapäistä. Takana liivin pitää jäädä tarpeeksi ylös, ettei liivi ota satulan takakaareen kiinni. Hyväksytty turvaliivi (CE-luokitus) on pakollinen ratsastuskilpailuissa kenttäratsastuksen maastoosuudella ja valjakkoajon maratonin esteosuudella ja esteratsastuksessa sen käyttö suositellaan. Turvaliivit on luokiteltu kolmeen eri turvallisuusluokkaan, joista turvallisin on luokka Beta III. Lisäksi myös turvaliiveille annetaan CE-hyväksyntä. Osa CE-hyväksytyistä turvaliiveistä on luokkaa Beta II. Muut turvallisuuteen liittyvät varusteet Ratsastaessa ja hevosta talutettaessa kannattaa käyttää hansikkaita käsien suojaamiseksi. Saatavilla on erityyppisiä hansikkaita kesä- ja talvikäyttöön. Tärkeä ominaisuus käsineille on hyvä pitävyys, liukkaasta hansikkaasta ohja luiskahtaa helposti pois. Ratsastukseen on saatavissa saappaita ja kenkiä eri materiaaleista. Kenkien kanssa käytetään usein erillisiä säärystimiä eli chapsejä tai saapasvarsia. Ratsastusjalkineen tulisi olla tukeva ja yltää nilkan yli. Siinä pitää olla myös jonkinlainen korko, joka estää jalan luiskahtamista jalustimen läpi. Jalustinten pitää olla niin leveät, että talvijalkineet eivät jää niihin kiinni. Saatavissa on myös turvajalustimia, joista ratsastajan jalka irtoaa mahdollisessa putoamistilanteessa. Ratsastukseen housuiksi soveltuvat kaikki materiaalit, jotka joustavat eivätkä ole liukkaita. Hiertäviä sisäsaumoja kannattaa välttää. Ratsastushousuja valmistetaan monista materiaaleista eri säätiloihin. Usein niissä on erillinen paikkamateriaali polven kohdalla tai ns. kokopaikka, joka kattaa housut satulaan osuvalta alalta. Paikka on yleensä valmistettu pitoa lisäävästä materiaalista. Ennen ratsaille nousua kannattaa tarkistaa, että päällä ei ole mitään, mistä voi maastossa tai putoamistilanteessa jäädä kiinni hevoseen tai esimerkiksi oksaan. Sopimattomia ratsastusvarusteita ovat esimerkiksi hupparit tai muut kiinteän hupun sisältävät takit. Kaulaliinan paikka on puseron tai takin alla, takin pitää olla kiinni.
NOKIAN RATSASTAJAT RY TOIMINTAKERTOMUS 1.1. 31.12.2013 Kauden 2013 hallitus: Sanna-Mari Kuusela Jenni Saarivirta Tuuli Tolvanen Eveliina McCarthy Carina Roehr Heta Harju Kikka Kalliomäki puheenjohtaja varapuheenjohtaja, jäsensihteeri sihteeri rahastonhoitaja Hallitus kokoontui kauden 2013 aikana 6 kertaa. Lisäksi pidettiin seuran sääntömääräiset kevät- ja syyskokoukset. Nokian Ratsastajat ry:n jäsenmäärä oli kauden lopulla 138 henkilöä, 64 senioria ja 74 junioria. Kevennys -lehti ilmestyi 3 kertaa vuonna 2013 ja sitä toimittivat Ranja Paltomo ja Kirsi Järvinen. Tallihengetär -pokaalin sai Eveliina McCarthy (sen). Vuoden talkoilija -pokaalin sai Merja Salminen (sen). Puomiluokan kokonaiskilpailun voitti Tinka Sinisalo. Ristikkoluokan kokonaiskilpailun voitti Kati Leppänen. SRL:n järjestämiin toimihenkilökoulutuksiin osallistui seuraavat henkilöt: Kiira Kruuti ja Saima Selkämaa, Nuori Suomi Ryhmänohjaaja-koulutus Ponikerho kokoontui keväällä 6 kertaa ja syksyllä 6 kertaa ja kerholaisia oli keskimäärin 5/kerta. NoRan järjestämät merkkisuoritukset 2013: Suorittajia: perusmerkki 2 kpl. Vuonna 2013 järjestetyt tapahtumat: 2.2. ja 9.2. 10.2 Eläinlääkärin luennot Laskiaisrieha (7 esitystä, yleisöä n. 50 hlöä) 14.4 Kevätkokous 12.5 Äitienpäivätapahtuma: Prinssin puomicup 1. osakilpailu, osallistujia 13 kpl. 24.5. NOKIA-viikko, avoimet ovet tallilla 1.9 Retki Luomajärven Hevoskievarille, osallistujia 8 kpl 8.9 Harjoituskoulukisat, he C ja he B, osallistujia 20 kpl
13.10 Harjoitusestekilpailu, Luokat: Prinssin PuomiCup 2. osakilpailu (puomi ja ristikko), cm. Osallistujia yhteensä 38 kpl. 2.11. 50 cm, 70 cm, 90 Syyskokous, vuoden 2014 hallitukseksi valittiin Sanna-Mari Kuusela Jenni Saarivirta Marjaana Lehtimäki Eveliina McCarthy Ranja Paltomo Carina Roehr Heta Harju Jenni Mäkelä puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri rahastonhoitaja jäsensihteeri Varajäsenet: Susanna Hammar Toiminnantarkastajat: Kirsti Kautiala ja Ina Järvinen 10.11 Isänpäivätapahtuma, Prinssin PuomiCup 3. osakilpailu (vain ristikkoluokka), osallistujia 10 kpl. 30.11 30.11 Ponikerhon pikkujoulut maneesissa (osallistujia n. 20) Aikuisten Pikkujoulut Pub Nokiassa Valmennukset 2013: Jouni Saari, estevalmennus Seppo Laine, kouluvalmennus 35 kertaa 4 kertaa Valmennustukea ei hakenut kukaan jäsenistä. Varainkeruu: Nokian kaupunki myönsi Nokian Ratsastajat ry:lle 784 euron suuruisen perusavustuksen. Kaikissa seuran tapahtumissa toimi puffetti.
Nokian ratsastajat ry kevätkokous 29.3.2014 Nokian Ratsastajien sääntömääräinen kevätkokous pidettiin Viholan ratsastuskoulun ylätallin kahviossa alkaen lauantaina 29.3.2014 klo 16.00. Läsnäolijat Sanna-Mari Kuusela, pj (sen) Marjaana Lehtimäki, sihteeri (sen) Jenni Mäkelä (sen) Kirsti Kautiala (sen) Aina Järvi (jun) Aino Niemelä (jun) Anni Salminen (jun) Ranja Paltomo (sen) Eveliina McCarthy (sen) Carina Roehr (sen) Seuran puheenjohtaja Sanna-Mari Kuusela avasi kokouksen. 2. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Sanna-Mari Kuusela ja sihteeriksi Marjaana Lehtimäki. Pöytäkirjantarkastajaksi valittiin Ranja Paltomo ja Jenni Mäkelä. Ääntenlaskijoiksi valittiin Aina Järvi ja Aino Niemelä. 3. Puheenjohtaja totesi läsnäolijat ja äänioikeutetut jäsenet. Kokouksessa äänioikeutettuja ovat seuran seniorijäsenet. 4. Kokouskutsu on ollut esillä seuran ilmoitustaululla kaksi viikkoa ennen kokousta, ja paikalla on yli puolet seuran hallituksen jäsenistä. Näin ollen kokous todettiin lailliseksi ja päätäntävaltaiseksi. 5. Puheenjohtaja esitteli vuoden 2013 toimintakertomuksen, joka on tämän pöytäkirjan liitteenä. Toimintakertomus vahvistettiin. 6. Tilintarkastaja Kirsti Kautiala esitteli hallituksen esityksen kauden 2013 tilinpäätökseksi. Tilinpäätös vahvistettiin. 7. Kokous myönsi asianomaisille vastuuvapauden. 8. Keskusteltiin lähiaikojen tapahtumista ja seuran muusta toiminnasta i. Lapsiperhemessuille 5.4.2014 pyydetään seuran edustajaksi Jenni Saarivirta (sen) Puheenjohtaja päätti kokouksen 29.3.2014 klo 16.50.
Pohkeenväistö, avotaivutus ja vastalaukka Pohkeenväistö Kun hevonen on oppinut reagoimaan oikein ratsastajan pohkeisiin, saa ratsastaja hevosen siirtymään sivulle käyttämällä vain toista pohjetta. Aloita pohkeenväistö tekemällä ensin valmisteleva puolipidäte, joka parantaa hevosen tasapainoa. Näytä hevosen etuosalle suuntaa johtavalla ohjasotteella liikkeen suuntaan. Aseta hevonen niskan ja pään liittymästä pois liikkeen suunnasta. Kun väistätät hevosta sivulle, etuosa johtaa koko ajan liikettä. Säätele ulko-ohjalla tempoa ja kaulan suoruutta. Pidä sisäohjalla hevonen asetettuna ja irrota sitä pienillä ohjasotteilla sisäsuupielestä. Ratsastajan painon tulee olla keskellä hevosta. Sisäpohje ei saa lukkiutua puristamaan, vaan sen on pysyttävä liikkuvana ja toimivana liikkeen tahdissa. Jos haluat vaikuttaa enemmän takaosaan, käytä sisäpohjetta hieman satulavyön takana. Kun vaikutat etuosaan, pidä sisäpohje hiukan edempänä. Ulkopohje pitää väistön aikana hevosta edessä ja estää yhdessä ulko-ohjan kanssa hevosta taipumasta ja työntämästä lapaansa ulos. Ulko-ohjalla voidaan tarvittaessa vaikuttaa myös johtavasti. Askel askeleelta Hevosen tahdin ja eteenpäinpyrkimyksen säilyminen ja suoruus on tärkeää. Tahti katoaa usein silloin kun ratsastaja ajaa hevosta vain sisäpohkeella sivulle eikä tue ulkoavuilla. Tällöin hevonen ei voi kulkea tasapainossa, vaan se "kaatuu" sivulle. Takaosan jääminen hieman jälkeen ei ole virhe, mutta jos takaosa on edellä, se on paha virhe. Kun pohkeenväistö halutaan lopettaa, hevonen suoristetaan, takaosa tuodaan etuosan uralle ja hevosta ratsastetaan hetkellisesti eteenpäin. Muista tehdä aluksi vain muutama hyvä sivuttaisaskel. On aina parempi tehdä lyhyt väistö hyvässä tasapainossa mahdollisimman suoralla hevosella. Kun tunnet hevosen olevan valmis, voit vähitellen pidentää väistöä. Tee väistö aluksi käynnissä. Kun hevonen on oppinut kunnioittamaan ja ymmärtämään sivulle vievää pohjetta, voidaan harjoituksia tehdä ravissa, jolloin eteenpäinpyrkimys on helpompi säilyttää. Väistön vaikeus riippuu ratsastettavan tien jyrkkyydestä. Suunnittele aina väistölinja etukäteen. Katso aloitus- ja lopetuspiste kentältä. Helpoin tapa aloittaa väistö on kääntää lyhyeltä sivulta pitkän sivun viereen ja väistättää hevosta muutaman askeleen verran takaisin uralle. Kun tämä sujuu, voit kääntää keskihalkaisijalle ja suunnitella pitkän linjan halkaisijan alusta pitkän sivun päähän uralle. Muista, että etujalkojen tulee koko väistön ajan polkea tätä linjaa pitkin. Jos takaosa pyrkii edelle jolloin hevonen ei pääse kunnolla eteenpäin, suorista hevonen linjalla pistettä kohden ja ratsasta hetkellisesti suoraan eteen. Aloita sitten väistö uudelleen. Älä koskaan pakota hevosta sivuttaisliikkeisiin, joihin sitä ei ole huolellisesti valmisteltu. Älä rankaise hevosta jos liike epäonnistuu, vaan aloita uudestaan ja kehu hevosta kun se tekee oikein. Hyvä vinkki on harjoitella hevosella ensimmäiset väistöaskeleet silloin kun tullaan maastolenkiltä kotiin. Tällöin hevonen on lämmennyt ja pyrkii varmasti reippaasti eteen.
Väistössä tärkeää - Pohkeenväistössä hevosen tulee liikkua eteenpäin, sivuttain ja astua ristiin niin, että sisemmät jalkaparit kulkevat ulompien edestä ja ohi. - Rungostaan hevosen tulee olla pitkän sivun suuntainen, mahdollisimman suora. - Hevonen tulee asettaa niskan ja pään liittymäkohdasta liikkeen suunnasta poispäin niin, että pää pysyy suorassa eli korvat ovat samalla tasolla. - Mikäli hevonen aina vie takaosansa edelle, tarkista pohkeesi sijainti. Se ei saa olla liian takana. Kun sinulla on selkeä linja, ratsasta linjaa pitkin ensin suoraan muutaman kerran, sitten väistäen pienissä pätkissä ja aina ennen kun hevonen ehtii viedä takaosaansa liikaa sivulle, suorista hevonen ja ratsasta hieman eteen. - Ratsastajan on sijoitettava painonsa keskelle hevosta, mutta annettava painon mennä mukaan liikkeen suuntaan, ettei hän jarruta istunnalla hevosen eteenpäinpyrkimystä. - Pohkeenväistössä ohjilla ja muilla avuilla ei voida korvata pohkeiden tehtävää. - Aivan kuin muissakin liikkeissä, ongelmien ilmaantuessa tarkistetaan ensiksi perusavut ja suoritetaan korjaukset erikseen eikä ruveta "tappelemaan" itse liikkeessä. - Oikein suoritettuna pohkeenväistö on irrottava liike. Se parantaa hevosen tasapainoa ja notkistaa sitä. - Pohkeenväistössä ratsastaja oppii käyttämään eteenpäin ajavia, kiinniottavia ja sivulle vieviä apuja yhteistyössä. Avotaivutus Kokoaviin liikkeisiin kuuluu avotaivutus, jossa hevosen tulee taipua koko vartalostaan. Avotaivutuksessa hevonen on asetettu niskasta ja tasaisesti taivutettu kaulasta ja rungosta liikkeen suunnasta poispäin. Se liikkuu takajalat kaviouralla ja etujalat sen sisäpuolella niin sanotusti kolmella uralla. Kun avotaivutusta katsotaan suoraan edestä, nähdään vain kolme jalkaa, koska ulkoetujalka peittää sisätakajalan. Tämä on oikeaoppinen avotaivutus ja se vastaa normaalin hevosen kykyä taipua hyvin koko rungostaan. Sisätakajalan ja ulkoetujalan ura saa poiketa toisistaan kilpailuissakin vain noin 30 cm:n verran. Aloita avotaivutus aivan samalla tavalla kuin jos olisit lähdössä voltille. Johda hevosen etuosa uran sisäpuolelle johtavalla ohjasotteella ja aseta samalla hevonen niskan ja pään liittymästä. Istu keskellä, pyri istumaan hyvin mukana liikkeessä. Sisäpohje on satulavyön kohdalla ja taivuttaa hevosta rungosta ja pitää hevosen uralla. Ulkopohje säätelee taivutusta hieman satulavyön takana, estää takaosaa työntymästä ulos ja ajaa ulkotakajalkaa eteen ja alle. Ulko-ohja tukee pohjetta, ohjaa hevosta kulkusuuntaan ja säännöstelee asetusta ja taivutusta. Avotaivutusta lopetettaessa vie etuosa ulos takaosan uralle johtavalla ulko-ohjalla. Suorista hevonen ja ratsasta sitä hieman suoraan eteen yhtä uraa pitkin. Yleinen virhe avotaivutuksessa on, että ratsastaja vetää hevosen etuosan uran sisäpuolelle sisäohjalla ja yrittää ylläpitää taivutuksen vain samanpuolisilla avuilla. Tällöin hevonen kääntää kaulansa ja taipuu siitä liikaa, eikä kanna ulkokylkeään. Jos ratsastaja ei tue ulkoavuilla, avotaivutus ei onnistu. Hevonen vain "valuu" ulkokyljestä ulos ja työntää ulkolapansa uralle.
Tällöin hevonen tuntuu jäykältä ja se painaa sisäohjaan pysyäkseen tasapainossa. Muista, että mitä enemmän hevonen poikittaa avotaivutuksessa, sitä vähemmän se taipuu. Poikitusta ei siis pidä liioitella. Vastalaukka vaatii tasapainoa Vastalaukaksi kutsutaan esimerkiksi oikeaa laukkaa vasemmassa kierroksessa. Vastalaukkaa voidaan ratsastaa monella eri tavalla. Esimerkiksi myötälaukassa voidaan tehdä kulmankatkaisu, täyskaarto, ympyrän vaihto tai ympyrä leikkaa ja jatkaa tästä sitten samaa laukkaa toisessa suunnassa isolla ympyrällä tai uraa pitkin. Vastalaukkaa kannattaa opettaa hevoselle vasta silloin, kun sillä on myötälaukassa hyvä tasapaino ja se nostaa herkästi molemmat laukat pienillä avuilla. Aloita vastalaukkaharjoitukset pienillä uralta sisäänpäin kääntyvillä serpentiineillä tai kiemuraurilla. Näin ratsastat muutaman askeleen vastalaukkaa ja palaat jälleen myötälaukkaan. Kun tämä harjoitus sujuu, jatka kaarrosten jälkeen puoli- ja kokoympyröille vastalaukassa. Kun hevonen pysyy rauhallisena vastalaukassa, voidaan harjoitella laukannostoja vuoroin oikeaa ja vasenta laukkaa nostaen hyvin lyhyin välein. Näin valmistellaan hevosta laukanvaihtoihin askeleessa. Vastalaukassa tärkeää - Vastalaukka vaatii hevoselta hyvää tasapainoa, notkeutta ja herkkyyttä ratsastajan avuille. Samalla se myös kehittää näitä ominaisuuksia. - Ratsastajalta vaaditaan entistä suurempaa mukautuvuutta ja apujen tarkkaa yhteispeliä, erityisesti kaarteissa, jolloin vastalaukan vaikeudet ilmenevät. - On tärkeää kääntää hevosta käännöksen puoleisella ohjalla säilyttäen vain pieni asetus laukan puolelle. - Yleisin virhe vastalaukkaan käännettäessä on se, että ratsastajat taivuttavat hevosen kaulaa liikaa laukan puolelle ja antavat käännöksen puoleisen ohjan roikkua lähes löysänä. Tällöin hevonen "kaatuu" käännöksen puolelle eikä pysy tasapainossa. Kun tasapaino menetetään, laukan tahti kiihtyy tai hevonen putoaa raville. - Ratsastajan on istuttava suorassa nojaamatta eteenpäin, paino hieman enemmän laukan puolella. Teksti: Marko Björs Lähde:www.ratsastus.net/ HevosetjaRatsastus/Jutut
KOHELLUKSIA JA KÖMMÄHDYKSIÄ Kun aloitin ratsastuksen yhdeksän vuotta sitten Viholassa, yhdessä kolmen ystäväni kanssa, olimme hevosten suhteen aivan keltanokkia, mikä johtikin useisiin kommelluksiin ja naurun pyrskähdyksiin. Kävimme tallilla kahdesta kolmeen kertaan viikossa ratsastamassa, hoitamassa omia hoitoponeja sekä ponikerhossa vanhempiemme kärsivällisesti kimppakyyditellen kälättävää tyttölaumaa. Olihan jokaisen tunnin ja hoitopäivän jälkeen oli tärkeää käydä tapahtumat yksityiskohtaisesti lävitse, esim. Erkki-ponin kyllästyminen kesken tunnin, poni rynnisti portista ulos kesken tunnin Tuulin pidellen epätoivoisesti ohjaksista kiinni, tai kun Napero päätti puraista Maria pepusta kavioita otettaessa. Tärkeää oli myös verrata kenellä paleli varpaat eniten tai kenellä oli eniten hyttysen puremia, tulimme epätieteellisen kokeemme jälkeen tulokseen, että tummat ponit ja hevoset vetivät enemmän hyttysiä puoleensa kuin vaaleat. Lomien ja varsinkin kesälomien aikaan vietimme koko hoitopäivän aina tallilla puunaten varusteita sekä putsaten karsinoita. Kesäisin tallissa oli aina ihanan viileää ja karsinoiden putsaaminen olikin mukavaa radion soidessa ja ystävien kanssa rupatellen. Täysien kottikärryjen työntäminen kävi työstä, varsinkin kun kippasit kärryt vahingossa reunan yli väärälle puolelle ja jouduit siivoamaan sotkusi uudestaan. Saimme myös viedä hevosille vettä tarhoihin, mikä oli 12-vuotiaille poni ratsastajille jännittävää, vesiastioiden täyttö olisi tietysti ollut helpompaa, jos olisimme ottaneet mukaan muutaman ämpärin, mutta se tuli mieleen vasta kun olimme täyttäneet ison vesiastian ja jouduimme raahaamaan sen takaisin tarhaan. Kymmenen metrin matkaan kului hyvin hikinen ja pitkä vartti auringon paistaessa täydeltä terältä ja hevosten töllötellessä kummastuneena meidän toimintaamme. Onneksemme kukaan muu kuin hevoset ei päässyt todistamaan hupsuuttamme, toisin kuin syksyllä hakiessamme hevosia ja poneja tarhasta. Silloin Puuhis-poni onnistui vetäisemään Marin nenilleen kuraiseen maahan, jotta se itse voisi jatkaa oleskeluaan ulkona. Tai kun Ege niminen hevonen kiskaisi päänsä korkeuksiin, niin minä sinkouduin puolestani kuraan. Turha varmaan kertoakaan, että vanhempamme luulivat meidän pudonneen tunnilla.
Kyllähän me putosimmekin aina silloin tällöin, välillä kuralammikkoon, joka kasteli jokaisen sentin housuista, ja välillä kuivan pöllyävän hiekan keskelle, mikä tukehdutti ja jäi kutiamaan paidan alle, mutta niistä putoamisista riitti juttua taas seuraavaan kertaan Sari-opettajan huudon kaikuessa korvissamme. Sari opetti meitä monta vuotta ja siinä tuli tutuiksi huudot: Taas ovat mäkihyppääjät liikkeellä! Poneja ei ohjasteta samoin kuin polkupyörää, nyrkit pystyyn! Älkää menkö lähelle Pamin peppua, se potkii edelleen! Saimme me Sarilta kiitostakin sinnikkyytemme ansiosta ja oppiessamme uutta, mutta nuo huudahdukset ovat jääneet päällimmäisinä mieleen. Nykyään viidestä tytöstä, Tuuli V. aloitti ratsastuksen meidän innoittamina puoli vuotta myöhemmin, on jäljellä enää yksi eli minä, mutta aina silloin tällöin muistelemme talliaikoja ja kaikenlaisia kohelluksiamme. Olen minä saanut tyttöjä välillä houkuteltua tallille mukaankin verestämään muistoja. Mutta yksi asia on varma; minun kohellukseni jatkuvat vieläkin Ca:an pudistellessa päätään kentän laidalla. Kirjoittanut Emilia Jokinen
Pukuratsastuksen tulokset laskiaisrieha 2014 1. Anette Karimäki ja Anna Schnabel ponit Late ja Siprina Prinssi & Prinsessa, ääniä 22 kpl 2. Tinja Ahtola ja Jemina Ahtola ponit Dalia ja Felicity Rölli ja Milli, ääniä 8 kpl 3. Anni Salminen poni Napero Kettu, ääniä 7 kpl seuraavat: Kati Leppänen poni Lotte Ritari, ääniä 6 kpl Netta Anttila, Sonja Anttila ja Hanna McCarthy ponit Pami, Pippuri ja Henkka Vauvat, ääniä 6 kpl Lisa Onikki ja Anna Knuutila ponit Rampe ja Puuhis Intiaanit, ääniä 5 kpl Sara Kalliokoski ja Inka Niemi ponit Boyke ja Prinssi Mehiläiset, ääniä 4 kpl + TUOMARISTON KUNNIAMAININTA Aina Järvi- poni Eppu Intiaani, ääniä 3 kpl Elviira Lindeman poni Petteri Vauva, ääniä 3 kpl Pukuratsastuksessa sijoittuneet saivat ruusukkeiden lisäksi esinepalkinnot ja voittajat saivat palkinnoksi ratsastustunnin. Piirustuskilpailun voittajat saivat ruusukkeet ja esinepalkinnot. Onnittelut kaikille sijoittuneille ja kiitokset kaikille osallistujille!
Pikkuhepan tie kisaradoille Kovin moni ei varmaankaan muista saati tiedä muutama vuosi takaperin Viholassa asunutta Olympia-tammaa, joka oli Can upea kouluheppa. Vielä harvempi muistaa että kyseisellä hepalla on jälkikasvua. Viime vuonna loppusyksystä välitalliin muutti nelivuotias pojankloppi Simo, joka sattuu olemaan juuri tämä jälkikasvu. Ja jottei mentäisi tuntiheppa-simon kanssa sekaisin, niin kyseessä on oikealta nimeltään Suxxes. Simo on siis syntynyt kesäkuussa 2009. Pikkuheppa ei ole aiemmin asunut täällä Nokialla vaan vietti ekan kesänsä Alajärvellä emänsä "lepo/laidunkodissa". Myöhemmin Simo pääsi rellestämään muiden varsojen kanssa, siirtyäkseen siitä vielä Viroon kasvamaan. Virossa S myös ruunattiin ja hän sai sisäänratsastuksensa sekä peruskoulutuksensa siellä. Simosta olikin säännöllisesti lähetetty kuvia Ca:lle, joka heppaa muutamat kerrat Virossa kävikin katsomassa. Simon täytettyä neljä alkoi jo perushommat, hyppääminen ja pienet kisatkin olla jo tuttua, ja hyvän pohjatyön jälkeen pikkumies sai siirtyä takaisin Suomeen. Lokakuun 2013 lopussa Simppa asustelikin jo Viholassa. Hepalla kesti jonkun aikaa asettua kodiksi, sillä vasta vuoden loppupuolella alkoi pilkettä löytyä silmäkulmasta ja kesken ratsastuksen saattaa nykyään napsahtaa jokunen pikku loikka, mikä on hyvä juttu. Minut iskettiin täällä heti pikkuruunan selkään ja olenkin sitä ratsastellut siitä asti itse. Alkuun valittelin, ettei S voi olla normaali nuorukainen kun se ei mistään pelästynyt saati alkanut riekkumaan. Vertailin sitä milloin kameleihin, milloin puuhevosiin mutta taisi joku kuulla toivomukseni aavistuksen eloisammasta ratsusta, kun yhtäkkiä allani olikin rodeohärkä!
Miten olemme sitten Simon kanssa treenanneet, ja missä ollaan nyt? Alkuun tutustuin uudenlaiseen hevoseen ja kokeilin perusasioita - siirtymisiä ja kääntymistä eli oikeastaan kaasua, jarrua sekä rattia. S on sopivan herkkä avuille ja kääntyy helposti, vaikken aina muistaisikaan istuvani suht. raa'an ratsun selässä. Sellaisille voi yhtäkkiä kääntyminenkin tuottaa hankaluuksia, ja silloin on pitänyt vaan olla määrätietoinen ja ohjeistaa kuin ensikertalaista :D Pikkuhiljaa uskalsin pyytää Simolta vähän vaikeampia asioita, kuten pohkeenväistöä ja askellajin sisällä tapahtuvia temponmuutoksia. Nyt harjoittelemme pohkeenväistöjen ohella sillointällöin kokoamista. Esteitä olemme alusta asti hypänneet, alkuun meno näytti vähän variksenhyppelyltä ja varovaiselta, nyt voin luvata että Simokin tietää mistä on kyse. Estevalmennuksemme ovatkin yleensä ne mielenkiintoisimmat, jos tunnilla ei pukitella tai kaahailla esteeltä toiselle, voi alkaa jo huolestua. Silti heppa jaksaa keskittyä vielä työntekoonkin ja väläyttelee hienoja hyppyjä sekä välillä kuskilta salassa jopa laukanvaihtoja. Mitä Simo tekee tulevaisuudessa? En tarkalleen tiedä, mitä Simpalle on suunniteltu tehtäväksi. Itsekseni olen haaveillut tulevana kisakautena osallistuvamme noviisisarjaan, joka alkaa toukokuussa ja loppuu elokuussa. Estekorkeus on alkuun 90cm, ja vähitellen se nousee metriin. Finaali onkin jo aavistuksen suuremmilla esteillä. Kyseiseen sarjaan saa osallistua 4- ja 5-vuotiailla hevosilla. Kuitenkaan ei koskaan voi tietää mihin suuntaan kehitymme parin kuukauden aikana, joten tarkkoja suunnitelmia ei vielä voi asettaa. Pääasia taitaa olla se että koko ajan on kivaa :) Simo oppii kuitenkin nopsaan tahtiin ja on hyvin pätevä kisaratsun alku, joten innolla odotellaan mitä siitä vielä tulee. Kerrankin jopa minä olen hieman innostunut ajatukselle koulukisoista, kun on alla hyväliikkeinen kaveri! Janski
NoRan Tapahtumakalenteri 2014 4.5. Prinssin puomicupin 1. osakilpailu + mahdollisesti muita luokkia 22.5. Avoimet ovet Viholassa 24.8. Prinssin puomicup 2. osakilpailu + mahdollisesti muita luokkia 25.10. Syyskokous 26.10. Prinssin puomicup. 3. osakilpailu + mahdollisesti muita luokkia loppuvuodesta Pikkujoulut HUOM! Prinssin PuomiCupin yhteydessä on mahdollista järjestää enemmänkin luokkia puomi- ja ristikkoluokkien lisäksi. Tämä vaatii kuitenkin talkooporukkaa ja myös innostuneita kilpailijoita. Seuraa tallin ilmoitustaulua ja ilmoittaudu aina kisailmoittautumisen yhteydessä myös toimihenkilöksi. Jokainen voi osallistua ainakin radan rakentamiseen ja purkuun. Sopivista talkootehtävistä voit kysellä hallituksen jäseniltä. Nähdään kisapuuhissa! Terveisin NoRan hallitus Ristikon vastaukset: 1. Ohjat 2. Laidun 3. Liina 4. Ruuna 5. Lars 6. Kengitys 7. Poni 8. Kannus 9. Jouhi 10. Talikko 11. Pohje 12. Yönsilmä 13. Sukka
NoRa ja Viholan ratsastuskoulu lapsiperhemessuilla Nokian Kerholassa. Mukana Late ja Pate kärryjen kanssa. Vuoden tallilainen äänestys Kuka on meidän tallin tallihengetär? Nyt kaikki äänestämään kilttiä, ystävällistä ja avuliasta henkilöä vuoden tallihengetär äänestyksessä. Jätä äänestyslipuke (yksi per henkilö) NoRan laatikkoon 3.5 mennessä. Voittaja julkistetaan 4.5.2014 Prinssin Puomicupin yhteydessä. Voittajalle vuoden tallilainen kiertopokaali. VUODEN 2014 TALLILAINEN MIELESTÄNI ON:
Kevennys 1/2014 NoRan jäsenlehti Kevennys ilmestyy 3 kertaa vuodessa. Seuraava Kevennys ilmestyy syksyllä 2014. Lehteen tulevat jutut, kuvat, piirustukset, kilpailut, runot yms. voi jättää Kevennyksen laatikkoon. Tai toimittaa sähköpostilla toimitukselle. Toimitus: Ranja Paltomo Materiaalit: ranja.paltomo@gmail.com Kirsi Järvinen Ilmoitushinnat: koko sivu ½ sivua Painopaikka: Anki Design Painomäärä: 130 kpl 40 euroa 25 euroa