Miten ymmärtää katolista kirkkoa? Jyri Komulainen 15.1.2019
I Rakenteet
Lähtökohta (1): Aidosti katolinen ja ekumeeninen kirkko - Perinteisesti roomalais-katolinen, koska latinalainen traditio ollut ydin - Ajallinen jatkumo apostolien aikaan - Maantieteellinen levinneisyys: löytyy kaikkialta, ellei poliittisia ongelmia - n. 1,3 miljardia katolista - Dynamiikka, jota keskusjohtoinen politiikka ei pysty kontrolloimaan: o progressiivista teologiaa o traditionalismia o mystiikkaa o karismaattisuutta o kansanhurskautta
1/14/2019 JYRI KOMULAINEN Kristikunnan kartaston muutos heijastuu myös katolisuuteen
Lähtökohta (2): Keskuksena Rooma - La Santa Sede eli Pyhä istuin sijaintinaan Vatikaani - Kuuria: Valtiosihteeristö Tribunaalit Kongregaatiot (CDF yli muiden) Neuvostot -> Obs! Kuurian reformi toteutunee 2019, kun asiakirja Praedicate Evangelium julkaistaan - Kardinaalikollegio - Piispojen kollegioon perustuvat hallintorakenteet (vrt. konsiili) - Latinalainen riitus (näitäkin useampia) ja idän riitukset
Keskeisimmät dokumentit ja niiden uusimmat versiot: Kanoninen laki (1983), Katolisen kirkon katekismus (1992)
Verrataanpa roomalais-katolista kirkkoa idän ortodoksisiin ja myös orientaalisiin kirkkoihin Yhtä lailla vanhaa kristinuskoa: hierarkissakramentaalinen kirkkokäsitys, vähintäänkin piispojen eläminen selibaatissa Eroja: Historiallisesti filioque, joskin siitä voidaan luopua ekumeenisissa tilanteissa Rooman piispan primaatti (ns. uniaattikirkot historiallinen kipupiste) Sääntökunnat Kanonisaatioprosessit kirkko-oikeudellisesti määriteltyjä Avioliiton sakramentaalisuudesta seuraa avioeron mahdottomuus (sen sijaan avioliiton mitätöinti mahdollinen) Modernit Maria-dogmit -> Näyttää siltä, että katolisuudesta helpompi matka ortodoksista maailmaa kohti kuin toisin päin
II Historiallinen murros
Katolinen kirkko ennen Vatikaanin II konsiilia - Pius-paavien kirkko kuin linnake vuorella : Vatikaanin I konsiili (1869-70) Pius IX:n Syllabus Errorum (1864) tuomitsi modernismin Pius X:n antimodernistinen kampanja Pius XI Mortalium Animos (1928) varoitti ekumeniasta - Uustomismi virallisena katolisena filosofiana - Toisaalta murtumia vanhaan systeemiin: Leo XIII (Rerum Novarum 1891) aloitti katolisen sosiaalietiikan perinteen Pius XII (Divino Afflante Spiritu 1943) hyväksyi maltillisen historiallis-kriittisen eksegetiikan
Mariaanisen hurskauden voimakas nousu modernismin vanavedessä - Mariologian kehitys nähtävä 1800-luvun poliittisia muutoksia vasten, sillä nämä johtivat tarpeeseen vahvistaa katolista identiteettiä - Maria-dogmit: Pius IX 1854 conceptio immaculata dogmi Pius XII 1950 assumptio dogmi - Modernin ajan Maria-ilmestykset ja pyhiinvaelluspaikat (vrt. traditionaaliset mariaaniset pyhät paikat) Lourdes 1858 http://www.youtube.com/watch?v=xtqpuvc q_mc Fatima 1917 Medjugorje 1981->
Kohti Vatikaanin II konsiilia Teologisia taustatekijöitä: Uusi kiinnostus kirkkoisien ja keskiajan tutkimukseen Henri de Lubac (1896-1991): armon ja luonnon välisen dualismin torjuminen eli sen sijaan luonnossa jo itsessään armoa Karl Rahner (1904-1984): yliluonnollinen eksistentiaali, anonyymit kristityt Liturginen uudistusliike: ajatus kaikkien jäsenten osallistumisesta liturgiaan Katolinen sosiaaliopetus jo Leo XIII:sta alkaen Poliittisia taustatekijöitä: Siirtomaavallan purkautuminen ja ns. kolmannen maailman esiinmarssi Toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuskauden optimismi Emansipatorinen liikehdintä
Vatikaanin II konsiili 1962-1965 https://www.youtube.com/watch?v=9tg ucp0srd4 - Johannes XXIII:n aggiornamento-visio, jota kuuria ei onnistunut vesittämään - Tuloksena 4 konstituutiota, 9 dekreettiä, 3 deklaraatiota: Liturginen uudistus Uudenlainen kirkko-oppi Avautuminen ekumenialle ja uskontodialogille Piispojen kollegion korostaminen - Kirkosta aidosti maailman kirkko (Karl Rahner)
Jakolinjat konsiilin jälkeen 1) Uudistus konsiilin hengessä Consilium-lehti 1965 (perustajina mm. Yves Congar, Hans Küng, Johann Baptist Metz, Karl Rahner, Edward Schillebeeckx) 2) Jatkuvuuden hermeneutiikka suhteessa traditioon Communio-lehti 1972 (perustajina mm. Joseph Ratzinger, Hans Urs von Balthasar, Henri de Lubac, Walter Kasper) 3) Konsiilin torjuminen Erityisesti liturgiset uudistukset ja uskontodialogi Marcel Lefebvre (1905-1991): 1970 perustettiin Society of St. Pius X (http://www.fsspx.org/en/) 1988 ekskommunikaatio piispanvihkimysten takia Myös erilaisia sedevakantisteja, jotka täysin marginaalisia
Traditio ja jatkuvuus? Johannes Paavali II (1978 2005) ja Benedictus XVI (2005 2013) kaudet
Reformipaavi Latinalaisesta Amerikasta?
Reformoitavaa ja siivottavaa riittää: Istituto per le Opere di Religione ja sen skandaalit
Ja kaikista suurimmat imagokriisit vuosien 1968 ja 2002 jälkeen Ja 2018
Mihin Franciscus ehtii kirkkoa vielä viedä ja kuka tulee hänen jälkeensä?