Espoon kaupungin ja Helsingin seudun väestöprojektiot Raportteja Espoosta 1/2019

Espoon kaupungin ja Helsingin seudun väestöprojektiot 2018-2060 Raportteja Espoosta 1/2019 Kaupunkitutkimus TA Oy Seppo Laakso

Kansikuva: Elido Oy Espoon kaupunki, Konsernihallinto, Tutkimus ja tilastot Osoite: Espoon kaupunki Konsernihallinto Tutkimus ja tilastot PL 631, 02070 ESPOON KAUPUNKI (postiosoite) tai Virastopiha 2 C, 3. krs, Espoon keskus (käyntiosoite) Sähköposti: tieto@espoo.fi Internet: www.espoo.fi/tieto Julkaisun jakelu: Puh. 043 8257 004 ja 043 8257 006 ISSN 1457-5450 Yksityiskohtaiset ennustetiedot on saatavissa Helsingin seudun Aluesarjat -tietokannasta: www.aluesarjat.fi > Tilastokanta > Helsingin seutu > Väestö > Väestöennuste

Raportteja Espoosta 1/2019 Espoon kaupungin ja Helsingin seudun väestöprojektiot 2018 2060 Tilaaja: Espoon kaupunki / Tutkimus ja tilastot Tekijä: Kaupunkitutkimus TA Oy Seppo Laakso 2019 ESPOON KAUPUNKI TUTKIMUS JA TILASTOT Esbo stad, Raporter Forskning och statistik City of Espoo, Reports Research and Statistics 2019

4 Sisältö Tiivistelmä... 5 1. Johdanto... 6 Väestökehitys ja sen ennakoinnin tarve... 6 Käsitteitä... 7 2. Helsingin seudun väestökehitys 2000 2018... 8 Väestökehityksen jaksot ja alue erot... 8 3. Väestökehitys Espoossa... 10 Espoon väestö ja väestönmuutokset... 10 Tulo ja lähtömuuton ikärakenne... 13 4. Väestökehitys aluetalouden osana... 15 Espoon väestökehityksen riippuvuudet... 17 Muuttoliike... 18 Asumisväljyys... 18 Väestönkasvu, asuntotuotanto ja asuntokuntien muodostus... 20 5. Helsingin seudun väestöprojektiot... 21 6. Espoon väestöprojektiot... 22 Projektiovaihtoehdot... 23 Projektioiden tulokset: Espoo... 24 Espoon perusvaihtoehto ikäryhmittäin... 25 7. Yhteenveto ja johtopäätöksiä... 27 Lähteet... 28 Liitteet. 29

5 Tiivistelmä Raportissa esitetään vaihtoehtoisia väestöprojektioita Espoon väestökehityksestä vuoteen 2060 asti. Laskelmat on laadittu väestöprojektiomallilla, joka kattaa koko Helsingin seudun ja sen osana Espoon kaupungin väestökehityksen osatekijät. Espoolle laadittiin kaksi varsinaista projektiovaihtoehtoa: (1) perusvaihtoehto ja (2) nopea vaihtoehto. Väestöprojektion perusvaihtoehto toimii perustana vuosittain laadittaville Espoon alueellisille väestöennusteille. Lisäksi laadittiin hidas vaihtoehto havainnollistamaan väestönkehityksen voimakkaan hidastumisen vaikutuksia. Espoossa oli 279 044 asukasta vuoden 2018 alussa. Perusvaihtoehdon mukaisen väestöprojektion mukaan väestö kasvaa 333 000 asukkaaseen vuonna 2030 ja 429 000 asukkaaseen vuonna 2060. Nopeassa vaihtoehdossa Espoon väestö kasvaisi 335 000 asukkaaseen vuonna 2030 ja 445 000 asukkaaseen vuonna 2060. Espoon väestön ikärakenne tulee muuttumaan merkittävästi seuraavien vuosikymmenien aikana. Ikärakenteessa suurin muutos tulee olemaan ikääntyneiden asukkaiden määrän ja väestöosuuden kasvu. Väestönkasvun nopeus vaikuttaa ikärakenteeseen: mitä nopeammin väestö kasvaa, sitä korkeampana pysyy lasten, nuorten ja työikäisten osuus väestöstä. Sammandrag I rapporten presenteras alternativa befolkningsprojektioner över Esbos befolkningsutveckling till år 2060. Kalkylerna har utarbetats med en befolkningsprojektionsmodell som täcker hela Helsingforsregionen och delfaktorerna i Esbo stads befolkningsutveckling som en del av den. För Esbo utarbetades två egentliga projektionsalternativ: (1) ett grundalternativ och (2) ett snabbt alternativ. Befolkningsprojektionens grundalternativ fungerar som en grund för Esbos årliga regionala befolkningsprognoser. Dessutom utarbetades ett långsamt alternativ för att åskådliggöra effekterna av att befolkningsutvecklingen saktar ner kraftigt. Esbo hade 279 044 invånare i början av 2018. Enligt befolkningsprojektionens grundalternativ ökar befolkningen till 333 000 invånare till år 2030 och till 429 000 invånare till år 2060. I det snabba alternativet skulle Esbos befolkning öka till 335 000 invånare till år 2030 och till 445 000 invånare till år 2060. Åldersstrukturen för Esbos befolkning kommer att förändras betydligt under de följande årtiondena. Den största förändringen i åldersstrukturen kommer att vara ökningen av antalet äldre invånare och deras befolkningsandel. Takten på befolkningsökningen påverkar åldersstrukturen: ju snabbare befolkningen ökar, desto högre förblir andelen barn, unga och personer i arbetsför ålder av befolkningen.

6 1. Johdanto Väestökehitys ja sen ennakoinnin tarve Väestökehitys on sekä laajemman toiminnallisen seudun aluetalouden että yksittäisen kunnan toimintojen ja talouden kannalta keskeinen ilmiö. Väestön määrä ja rakenne sekä väestönkasvu kytkeytyvät tiiviisti maankäyttöön, asumiseen, liikenteeseen, palveluihin ja elinkeinoihin Espoon kaupungin ja sen alueiden sekä koko toiminnallisen Helsingin seudun tasolla. Maankäytön ja asumisen näkökulmasta väestön määrä, demografinen ja sosioekonominen rakenne sekä sijoittumistarpeet luovat kysynnän asuntotonttimaalle ja asunnoille sekä niihin kytkeytyvälle kunnallistekniikalle ja peruspalveluille. Liikennejärjestelmä liittyy tiiviisti maankäyttöön, ja liikennepalveluiden kysynnästä merkittävä osa syntyy asukkaiden liikkumistarpeista. Palveluverkostot, jotka ovat läheisessä yhteydessä maankäyttöön ja liikennejärjestelmään, rakennetaan ja ylläpidetään asukkaita varten. Asukkaat kytkeytyvät myös elinkeinoihin, sillä työikäinen väestö muodostaa pohjan työvoiman tarjonnalle yrityksille, julkiselle sektorille ja muille työpanosta käyttäville organisaatioille. Toisaalta asukkaat muodostavat kaupallisten palveluiden asiakaskunnan, joten väestö ja sen ostovoima luo pääasiallisen kysynnän paikallisen ja seudullisen kysynnän varassa toimille palveluyrityksille. Asukkaat tuottavat kunnallisveron ja palvelumaksujen kautta pääosan kaupungin tuloista. Näin ollen väestön määrä, rakenne ja alueellinen sijoittuminen nyt ja tulevaisuudessa ovat kaupungin hallinnon, suunnittelun ja palveluiden tuottamisen keskeisintä tietopohjaa. Kaupungin talouden, palveluiden ja maankäytön suunnittelu edellyttävät nykytilanteen lisäksi perusteltuja arvioita siitä, miten väestön määrä ja rakenne kehittyvät tulevaisuudessa. Tätä varten Espoon kaupunki laatii joka vuosi alueittaisen ja ikäryhmittäisen väestöennusteen, jonka aikajänne on 10 vuotta. Maankäytön, liikennejärjestelmän ja palveluverkoston suunnittelussa näkökulma ulottuu väistämättä pitemmälle, useiden vuosikymmenien päähän. Suuret yhdyskunnan perusrakenneinvestoinnit tehdään pitkäksi ajaksi, keskeiset liikenneväylät ja muut perusverkostot voivat määrittää yhdyskuntarakenteen kehitystä kymmenien ja jopa satojen vuosien päähän. Väestökehityksen taustalla vaikuttavat monimutkaiset taloudelliset ja demografiset prosessit, joiden kehityksen ennustaminen on epävarmaa lyhyelläkin ajalla, puhumattakaan vuosista ja vuosikymmenistä. Näin ollen väestöennusteisiin liittyy erittäin paljon epävarmuutta. Silti väestökehityksen arvioiminen pitkän ajan päähän on erehtymisen uhallakin perusteltua, sillä vaihtoehtona on, että päätöksiä pitkävaikutteisista investoinneista ja kaavoitusratkaisuista tehtäisiin pelkästään nykytilannetta koskevan tiedon perusteella. Uudet väestöprojektiot laadittiin vuoteen 2060 asti, lähtökohtana vuoden 2018 alun väestö. Edellisen kerran Espoolle laadittiin pitkän ajan väestökehitysvaihtoehdot vuonna 2015 (vuoteen 2050). Sitä aikaisemmat pitkät projektiot laadittiin vuonna 2012 (vuoteen 2050), vuonna 2008 (vuoteen 2040) ja vuonna 2002 (vuoteen 2030). Toteutunut väestökehitys on 2010 luvulla noudattanut lähinnä niissä esitettyä nopeaa vaihtoehtoa koko väestön tasolla. Tässä raportissa esitellään keskeiset tulokset vuonna 2018 laadituista Espoon ja koko Helsingin seudun väestöprojektioista. Raportissa esitetään ja analysoidaan Espoolle ja koko seudulle kaksi väestökehitysvaihtoehtoa.

7 Käsitteitä Väestöprojektio: erityisellä laskentamallilla laadittava ja tehtyihin oletuksiin perustuva laskelma, joka kuvaa tulevaa väestökehitystä siinä tapauksessa, että tehdyt oletukset toteutuvat. Ennuste: suunnittelukäyttöön valittu väestöprojektio. Helsingin seutu: 14 kunnan muodostama alue, johon kuuluvat o o pääkaupunkiseudun kunnat Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa sekä kehyskunnat Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti. Kartta: Helsingin seutu (Lähde: Helsingin seudun suunnat)

8 2. Helsingin seudun väestökehitys 2000 2018 Väestökehityksen jaksot ja alue erot Koko Helsingin seudulla (14 kuntaa) väestö kasvoi noin 18 500 henkeä vuonna 2017 ja 19 000 henkeä (1,3 %) vuonna 2018 (ennakkoarvio). Seutu on kasvanut vuodesta 2012 alkaen joka vuosi yli 17 000 henkeä. Väestönkasvu on ollut syklistä, nopeamman ja hitaamman kasvun jaksot ovat vuorotelleet. Viime vuosikymmenellä vuosina 2003 ja 2004 seudun väestö kasvoi alle 10 000 henkeä vuodessa. Kuluvalla vuosikymmenellä kasvu on kiihtynyt lisääntyneen muuttovoiton vuoksi, joka oli ennakkoarvion mukaan lähes 15 000 henkeä vuonna 2018. Helsingin seudulla Espoon ja Vantaan väestönkasvu on kiihtynyt viime vuosina. Sen sijaan Helsingin väestönkasvu on hidastunut jonkin verran ja Kuuma kuntien pysynyt vakaana. Kuvio 2.1: Helsingin seudun väestönmuutos alueittain v. 2000 2018 (v. 2018 ennakkoarvio) 20 000 15 000 Henkeä 10 000 5 000 Kuuma kunnat Vantaa Kauniainen Espoo Helsinki 0 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018e 5 000 Väestönmuutos jakautuu luonnolliseen muutokseen (syntymät ja kuolemat ja niiden erotus) sekä muuttoliikkeeseen (tulo ja lähtömuutto sekä nettomuutto). Luonnollinen muutos on ollut Helsingin seudulla suhteellisen vakaata ja muutokset ovat tapahtuneet hitaasti, vaikka vuosien välillä on vaihtelua. Helsingin seudun luonnollinen väestönmuutoksen trendi on kuitenkin ollut jyrkkenevästi aleneva vuodesta 2009 alkaen. Syntyneiden määrä on vähentynyt vuosikymmenen alusta alkaen, mutta erityisen voimakkaasti vuosina 2017 ja 2018 (ennakkoarvio). Kuolleiden määrä on kasvanut tasaisesti jo vuosien ajan. Luonnollinen kasvu Helsingin seudulla oli noin 5 000 henkeä vuonna 2017 ja 4 300 henkeä vuonna 2018 (ennakkoarvio). Muuttoliikkeessä näkyvät sekä maassamuuton että maahanmuuton nettomäärien vaihtelut. Maassamuutto (netto) on kasvanut vuodesta 2011 alkaen monikertaiseksi ja oli 8 700 henkeä vuonna 2017. Ennakkoarvion mukaan kasvu kuitenkin taittui vuonna 2018.

9 Maahanmuutto (netto) kasvoi viime vuosikymmenellä voimakkaasti, mutta kuluvalla vuosikymmenellä vuosittainen muuttovoitto on vaihdellut välillä 5 500 7 500. Vuonna 2017 ulkomainen muuttovoitto oli noin 5 700 ja vuonna 2018 noin 7 100 (ennakkoarvio). Kuvio 2.2: Väestönmuutos ja sen osatekijät Helsingin seudulla v. 2001 2018 (v. 2018 ennakkoarvio) 20 000 Henkeä 15 000 10 000 5 000 0 Kokonaismuutos Kuntien välinen nettomuutto Ulkomainen nettomuutto Luonnollinen väestönmuutos 5 000

10 3. Väestökehitys Espoossa Espoon väestö ja väestönmuutokset Espoon väestö on kasvanut lähes lineaarisesti vuodesta 1960 vuoteen 2019. Asukasluku oli 51 300 vuoden 1960 alussa ja ennakkoarvion mukaan 284 500 vuoden 2019 alussa, jolloin se oli 5,5 kertainen 59 vuotta aikaisempaan verrattuna. Espoo on Suomen toiseksi nopeimmin kasvanut kunta nykyisten yli 20 000 asukkaan kuntien (joihin ei ole liitetty muita kuntia) ryhmässä. Ainoa suhteellisesti vielä nopeammin kasvanut Suomen kunta on naapuri Kirkkonummi. Kuvio 3.1: Espoon väestö 1.1.1960 2019 (v. 2019 ennakkoarvio) 300 000 250 000 200 000 Henkeä 150 000 100 000 50 000 0 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 Espoon vuosittaiset väestönmuutoksen vaihtelut ovat olleet suuria vakaasta kasvutrendistä huolimatta. Vuoden 1960 jälkeen suurin kasvu toteutui vuonna 1972, jolloin väestömäärä lisääntyi 5 725 henkeä. Pienin kasvu saman jakson aikana on ollut 2 117 henkeä vuonna 1989. Vuodesta 2014 alkaen väestö on kasvanut joka vuosi yli 4 000 henkeä. Väestö on kasvanut keskimäärin 3 900 henkeä / vuosi viimeisen 39 vuoden aikana eikä minkään vuosikymmenen keskimääräinen kasvu ole poikennut merkittävästi tästä tasosta. Luonnollinen väestönmuutos (syntyneet kuolleet) kääntyi laskuun viime vuosikymmenen loppuvuosina. Kuluvalla vuosikymmenellä lasku on voimistunut. Ennakkoarvion mukaan luonnollinen kasvu oli vain 1 550 henkeä vuonna 2018, kun se oli kymmenen vuotta aikaisemmin yli 2 300. Luonnollisen kasvun hiipuminen on kompensoitunut sekä nettomaassamuuton että nettomaahanmuuton kasvulla. Espoon muuttovoitto on ollut 3 000 hengen tasolla vuosina 2016 2018.

11 Kuvio 3.2: Väestönmuutos ja sen osatekijät Espoossa 2001 2018 (v. 2018 ennakkoarvio) 5 000 Henkeä 4 000 3 000 2 000 1 000 0 1 000 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018e Kokonaismuutos Kuntien välinen nettomuutto Ulkomainen nettomuutto Luonnollinen väestönmuutos Syntyneiden määrä kasvoi Espoossa vakaasti viime vuosikymmenen alkupuolella. Vuodesta 2006 eteenpäin määrä pysytteli pitkään noin 3 500 syntyneen tasolla, mutta vuodesta 2014 alkaen määrä on vähentynyt. Vuonna 2017 ja 2018 (ennakkoarvio) Espoossa syntyi alle 3 100 lasta, selvästi vähemmän kuin edellisinä vuosina. Koska hedelmällisessä iässä olevien naisten määrä on kasvanut Espoossa jatkuvasti, syntyneiden väheneminen perustuu kokonaan hedelmällisyyden alenemiseen erityisesti alle 30 vuotiailla naisilla. Kuolleiden määrä on noussut vuosituhannen alun 1 000:sta noin 1 500:aan vuonna 2018 (ennakkoarvio). Kuolleiden määrän kasvu perustuu täysin väestön ikääntymiseen, jonka vaikutusta kompensoi se, että kaikissa ikäluokissa miesten ja naisten odotettavissa oleva elinikä on noussut Espoossa jatkuvasti, vastaavasti kuin koko maassa. Kuvio 3.3: Syntyneet, kuolleet ja luonnollinen väestönmuutos Espoossa 4000 3000 Henkeä 2000 1000 Syntyneet Luonnollinen muutos Kuolleet 0 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018e

12 Espoon nettomuutto on jaettu seuraavassa kuvioissa osiin muuttoalueen mukaan seuraavasti: Espoon ja Helsingin välinen muutto Espoon ja muun Helsingin seudun välinen muutto muu maassamuutto maahan ja maastamuutto. Espoon nettomuutto on kehittynyt hyvin eri tavoin muuttoalueittain tarkasteltuna. Espoo on saanut 2000 luvulla muuttovoittoa Helsingistä, mutta kärsinyt muuttotappiota muualla Helsingin seudulle. Sen sijaan muusta maassamuutosta sekä maahanmuutosta Espoo on saanut muuttovoittoa. Muuttovoitto Espoon ja Helsingin välisessä muutossa oli huipputasolla, 2 300, vuonna 2002, mutta sen jälkeen se on vähitellen alentunut, ollen alimmillaan vain niukasti plussalla vuonna 2013. Vuonna 2017 muuttovoitto Helsingistä oli noin 200 henkeä. Muuttotappio muualle Helsingin seudulle on supistunut edellisestä vuosikymmenestä ja tasaantunut 2010 luvulla suunnilleen 500:n tasolle. Sekä muuttovoitto Helsingistä että muuttotappio muualle seudulle perustuvat ennen kaikkea lapsiperheiden muuttoon Helsingistä Espooseen ja vastaavasti Espoosta seudun ulompiin kuntiin. Muu maassamuutto sekä maahanmuutto tuottavat Espoolle muuttovoittoa, joka on kasvanut voimakkaasti 2010 luvulla. Vuonna 2017 kummankin muuttosuunnan muuttovoitto oli yli 1 600 henkeä. Ennakkoarvion mukaan nettomaahanmuutto nousi yli 2 000 henkeen vuonna 2018. Kuvio 3.4: Espoon nettomuutto muuttoalueittain 1 4000 3000 Henkeä 2000 1000 0 1000 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018e Muutot yhteensä Muu Suomi Ulkomaat Helsinki Muu Hgin seutu 2000 1 Väestöprojektioita tehtäessä oli saatavissa ennakkotieto vuodelta 2018 muutoista yhteensä sekä ulkomaisesta muutosta, mutta ei maassamuuton erittelyä muuttoalueittain.

13 Tulo ja lähtömuuton ikärakenne Espoon väestökehitykseen vaikuttaa oleellisesti eri alueilta tulevan ja niihin lähtevän muuton ikärakenne. Seuraavissa kuvioissa verrataan Espoon tulo, lähtö ja nettomuuton ikäjakaumia vuosijaksoilta 2015 17 ja 2005 07. Sekä tulo että lähtömuutossa ikäryhmien väliset erot ovat erittäin suuria (kuvio 3.5). Vilkkaimmin muuttavat 20 24 vuotiaat, joista vanhempien ikäryhmien muuttojen määrä alenee jyrkästi iän mukaan. 20 34 vuotiaiden osuus Espoon tulomuutosta oli 55 % ja lähtömuutosta suunnilleen saman verran (54 %) vuosina 2015 17. Näiden ikäryhmien yhteenlaskettu muuttovoitto oli 63 % Espoon koko muuttovoitosta. Lapsiperheiden muutto painottuu pieniin lapsiin, sillä 0 4 vuotiaiden tulo ja lähtömuuttojen määrä on suunnilleen kolminkertainen 10 14 vuotiaisiin verrattuna. Kuvio 3.5: Espoon tulo, lähtö ja nettomuuton määrä iän mukaan v. 2015 17 keskimäärin 5 000 4 000 Henkeä 3 000 2 000 1 000 Tulomuutto Lähtömuutto Nettomuutto 0 1 000 0 4 5 9 10 14 15 19 20 24 25 29 30 34 35 39 40 44 45 49 50 54 55 59 60 64 65 69 70 74 75+ Sekä tulomuuton että lähtömuuton ikäjakauma (kunkin ikäryhmän osuus muuttaneista erikseen tuloja lähtömuutossa) pysyi Espoossa lähes samana vuosista 2005 07 vuosiin 2015 17, vaikka muuttoliikkeen rakenne muuttui huomattavasti jakson aikana. Suurin muutos oli 0 14 vuotiaiden lasten osuuden supistuminen lähtömuutossa jaksosta 2005 07 jaksoon 2015 17. (Kuvio 3.6). Sen sijaan eri ikäryhmien nettomuutto muuttui varsin paljon jaksosta 2005 07 jaksoon 2015 17 (kuvio 3.7). Vaikka tulo ja lähtömuuton ikäjakaumat muuttuivat vain vähän, muuttajien kokonaismäärä kumpaankin suuntaan muuttui paljon, ja sen seurauksena moni ikäryhmä siirtyi muuttotappiollista muuttovoitolliseksi tai toisin päin. Suurin muutos oli 0 14 vuotiaiden muuttosaldon muutos negatiivisesta huomattavan positiiviseksi ja vastaavasti 29 44 vuotiaiden aikuisten suurelta osin lapsiperheiden vanhempien muuttovoiton kasvu. Vaikka lapsiperheiden muuttovoitto Helsingistä Espooseen supistui, se kompensoitui reilusti lapsiperheiden muuttotappion supistumisella muualle Helsingin seudulle ja osin etäämmällekin.

14 Kuvio 3.6: Espoon tulo ja lähtömuuton ikäjakauma v. 2005 07 ja 2015 17 keskimäärin 25 Osuus (%) muuttajista 20 15 10 5 Tulomuutto % 2015 2017 ka. Tulomuutto % 2005 2007 ka. 0 0 4 5 9 10 14 15 19 20 24 25 29 30 34 35 39 40 44 45 49 50 54 55 59 60 64 65 69 70 74 75+ 25 Osuus (%) muuttajista 20 15 10 5 Lähtömuutto % 2015 2017 ka. Lähtömuutto % 2005 2007 ka. 0 0 4 5 9 10 14 15 19 20 24 25 29 30 34 35 39 40 44 45 49 50 54 55 59 60 64 65 69 70 74 75+ Kuvio 3.7: Espoon nettomuutto iän mukaan v. 2005 07 ja 2015 17 keskimäärin 800 600 Henkeä 400 200 Nettomuutto 2015 2017 ka. Nettomuutto 2005 2007 ka. 0 200 0 4 5 9 10 14 15 19 20 24 25 29 30 34 35 39 40 44 45 49 50 54 55 59 60 64 65 69 70 74 75+

15 4. Väestökehitys aluetalouden osana Aluetaloudella on keskeinen rooli seudun ja edelleen yksittäisten kuntien väestökehityksessä. Aluetalouden muutokset välittyvät väestökehitykseen ennen kaikkea alueiden välisen muuttoliikkeen kautta. Näitä yhteyksiä hahmotetaan kuviossa 4.1, joka on synteesi useista aluetalouden tutkimuksista (mm. Laakso & Loikkanen 2004). Kansainvälinen ja valtakunnallinen talouskehitys (vientikysyntä, kotimainen kysyntä, rahoitusmarkkinat, hinnat ym.) sekä seudun vetovoima ja kilpailukyky suhteessa muihin alueisiin (osatekijöitä mm. perusrakenne, työvoiman saatavuus ja osaamistaso, palvelut, kustannustaso, asuntomarkkinoiden toimivuus) vaikuttavat oleellisesti yritysten sijoittumiseen alueelle, investointeihin ja viime kädessä tuotannon määrään. Kansainvälisiin ja valtakunnallisiin tekijöihin liittyy lyhyelläkin ajalla suuria suhdannevaihteluita, sen sijaan seudun kilpailukykyyn ja vetovoimaan liittyvät tekijät muuttuvat yleensä hitaasti ja vaikuttavat ennen kaikkea pitkällä aikavälillä. Tuotannon määrä yhdessä tuotantorakenteen ja teknologian kanssa vaikuttavat puolestaan työvoiman kysyntään. Työvoiman kysyntä yhdessä kantaväestön työvoiman tarjonnan kanssa heijastuvat muuttoliikkeeseen ja sen ohella myös seudun ulkopuolella asuvan työvoiman halukkuuteen työskennellä seudun työmarkkinoilla eli pendelöintiin. Yrityksistä lähtevien kysyntätekijöiden ohella asuntojen tarjonta vaikuttaa oleellisesti muuttoliikkeen toteutumiseen. Asuntojen saatavuus, laatu ja ominaisuudet sekä asunalueiden viihtyisyys ja palvelutaso ovat vetovoimatekijöitä, asuntojen hinta ja vuokrataso toimivat rajoitteina. Asuntojen tarjonnalla on vaikutusta myös pendelöintiin, sillä Helsingin seudulla asuminen on osalle työllisistä vaihtoehto ulkopuolella asumiselle ja pendelöinnille. Asuntojen tarjonnan taustalla vaikuttaa tonttitarjonta uustuotannon tärkeimpänä edellytyksenä. Alueiden välinen muuttoliike vaikuttaa väestön määrään ja sen ikärakenteeseen. Mitä suurempaa on muuttovoitto sitä nopeammin myös väestö kasvaa. Muuttoliike on iän ja väestön muiden ominaisuuksien suhteen valikoivaa; suurin osa alueiden välillä muuttavista on nuoria aikuisia. Tästä syystä muuttoliikkeellä on suuri vaikutus myös väestön ikärakenteeseen. Työikäinen väestö muodostaa perustan alueen oman kantaväestön työvoiman tarjonnalle.

16 4.1: Seudun (asunto/työmarkkina alueen) väestökehityksen riippuvuudet 2 Seudun kilpailukyky ja vetovoima - perusrakenne, logistiikka - kustannustaso, verotus - palvelutaso, viihtyvyys, turvallisuus - imago -asuminen -työvoima Talouskehitys - kansainvälinen - valtakunnallinen Yritysten sijoittuminen Investoinnit Tuotanto Työvoiman kysyntä Työvoiman tarjonta - määrä -ikä - koulutus Asuntojen tarjonta - asuntokanta - asuntotuotanto - ominaisuudet, laatu -hinta Pendelöinti seudun ulkopuolelta Muuttoliike - maassamuutto - ulkomainen muutto Tonttitarjonta Hedelmällisyys Kuolevuus Luonnollinen väestönmuutos Väestö - määrä - ikärakenne 2 Kuvio perustuu useisiin aluetalouden tutkimuksiin ja on luonteeltaan tyylitelty ja pelkistetty keskeisten vaikutussuhteiden kuvaus. Nuolet kuvaavat kausaalista vaikutussuuntaa.

17 Espoon väestökehityksen riippuvuudet Espoon väestökehitys on pääasiassa muuttoliikkeen välityksellä yhteydessä koko Helsingin seutuun ja sen muiden alueisiin. Helsingin seudun ja muiden alueiden välinen muutto heijastuu Espooseen, koska osa Helsingin seudulle muuttavista sijoittuu asumaan Espooseen ja vastaavasti osa seudulta pois muuttavista lähtee Espoosta. Espoo on myös osallisena Helsingin seudun sisäisessä muuttoliikkeessä sekä tulo että lähtöalueena. Espoon vetovoiman osatekijöitä ovat mm. asuinalueiden sijainti, luonne ja laatu, asuntokannan rakenne ja ominaisuudet, perusrakenne ja liikenneyhteydet, julkiset ja yksityiset palvelut, verotus, Espoossa asuvan väestön taloudellinen, sosiaalinen ja demografinen rakenne sekä kaupungin imago. Espoon vetovoimatekijät vaikuttavat Helsingin seudun ulkopuolelta muuttavien samoin kuin muualta seudulta muuttavien halukkuuteen sijoittua asumaan Espooseen. Asuntojen tarjonta, joka koostuu olevan asuntokannan mahdollistamasta tarjonnasta sekä asuntojen uustuotannosta, vaikuttaa oleellisesti suuren määrä muuttajia Espoo voi ottaa vastaan. Asuntomarkkinoiden hintamekanismit toimivat kysynnän ja tarjonnan tasapainottajina ja vaikuttavat edelleen ihmisten valinnanmahdollisuuksiin ja muuttopäätöksiin. Vastaavasti samat asiat vaikuttavat espoolaisten päätöksiin muuttaa pois Espoosta. Lisäksi luonnollinen väestökehitys vaikuttaa väestön määrään ja ikärakenteeseen vastaavasti kuin koko seudun tasolla. Kuvio 4.2: Espoon väestökehityksen riippuvuudet

18 Muuttoliike Muuttoliike vaikuttaa pitkällä ajalla erittäin voimakkaasti sekä toiminnallisen seudun että kunkin yksittäisen kunnan väestörakenteeseen ja väestökehitykseen. Seutujen välisen (maan sisäisen ja kansainvälisen) muutolla ja seutujen sisäisellä muutolla on toisistaan poikkeavat vaikutusmekanismit. Seutujen välinen muuttoliike jaetaan yleensä maassamuuttoon ja maahan/maastamuuttoon. Seudun kokonaismuuttovirrat (tulo, lähtö ja nettomuutto) ovat viime kädessä aggregaatteja yksittäisten ihmisten muuttopäätöksistä ja asuinpaikan valinnasta. Muuttoliikkeen ja seudullisten työmarkkinoiden välillä on vahva keskinäinen riippuvuus. Se ei perustu siihen, että yksilötason muuttopäätökset olisivat aina välittömässä yhteydessä työnhakuun tai työpaikan saantiin. Ihmisten muuttopäätöksissä ihmissuhteisiin, opiskeluun ja ympäristön vaihtamisen haluun liittyvät syyt ovat yleisiä välittömästi työmarkkinoihin liittyvien tekijöiden rinnalla. Kuitenkin pitemmän ajan kuluessa työmahdollisuudet vaikuttavat merkittävästi siihen, jäävätkö alueelle muuttaneet ihmiset sinne vai muuttavatko takaisin lähtöalueelleen tai edelleen muualle. Henkilön ikä, sukupuoli, koulutus, asuntokunta, työllisyys ja tulotaso ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat muuttoalttiuteen ja muuttosuuntaan. Yksilötasolla on todettu (mm. Vuori & Nivalainen 2012), että Helsingin seudulle muualta maasta muuttavat ovat yleensä Helsingin seudun kantaväestöön verrattuna nuorempia (erityisesti nuoria aikuisia), yksinäisiä tai lapsettomia pareja, usein opiskelijoita, vastavalmistuneita tai työttömiä, pienituloisia ja yleisemmin maahanmuuttajataustaisia. Kun Helsingin seudulta pois muuttavia verrataan seudulle muuttaviin, niin poismuuttajat ovat myös yleisesti nuoria, mutta tulomuuttajiin verrattuna vähemmän koulutettuja, yleisemmin perheellisiä ja heillä on todennäköisemmin lapsia. Maahanmuuttajatausta on harvinaisempaa seudulta poismuuttajilla kuin seudulle muuttajilla. Poismuuttajat asuvat ennen muuttoa yleisesti vuokra asunnossa ja usein ahtaasti. Muuttoliike muun Suomen ja Helsingin seudun välillä on pitänyt ja pitää Helsingin seudun ikärakennetta nuorempana kuin se olisi ilman muuttoliikettä. Seutu saa varsin hyvin pidettyä tänne opiskelemaan tulleet alueella ja lisäksi seutu vetää koulutettua väestöä muualta maasta. Helsingin seudulle suuntautuvat muuttoliike kohottaa Helsingin seudun koulutustasoa ja tuo alueelle työvoimaa, joka on välttämätön edellytys seuduntyömarkkinoiden toiminnan kannalta. Helsingin seudun sisällä nettomuuttovirrat ovat pitemmällä ajalla yhteydessä asuntotuotantoon, vaikka yksittäisinä vuosina muutokset voivat olla vastakkaisiakin. Kun kunnan osuus koko seudun asuntotuotannosta nousee pitkäaikaisesti, vastaavasti myös kunnan muuttosaldo seudun sisäisessä muutossa kasvaa. Asumisväljyys Asumisväljyys on tärkeä tekijä väestönkasvun edellyttämän asuntotuotannon kannalta. Mitä suurempi asumisväljyys on, sitä suurempi asuntokanta ja sitä enemmän asuntotuotantoa tarvitaan. Tutkimusten mukaan asumisväljyyteen vaikuttavat kotitalouksien käytettävissä olevat tulot, väestön ikä ja asuntokuntarakenne, asumista koskevat arvostukset ja mieltymykset sekä asumisen hinta (käyttökustannukset). Reaalitulot vaikuttavat asumiskulutukseen. Kotitalouksien tuloista keskimäärin noin neljännes (Tilastokeskuksen kotitaloustiedustelut) käytetään asumiskulutukseen. Reaalitulojen kasvaessa myös asumiskulutus kasvaa. Tutkimusten mukaan asumiskulutuksen tulojousto on suuruusluokkaa 0,2 0,5. Asumiskulutuksen kasvu voi suuntautua henkeä kohti lasketun pinta alan lisäykseen, asunnon laadullisiin ominaisuuksiin tai sijaintitekijöihin, kuten saavutettavuus, palvelut, ympäristö ja sosiaalinen rakenne.

19 Väestön ikärakenne ja siihen yhteydessä oleva asuntokuntarakenne vaikuttavat asumisväljyyteen. Pienemmät asuntokunnat asuvat keskimäärin väljemmin kuin suuremmat asuntokunnat, mitattuna pintaalalla henkeä kohti. Väestön ikääntyminen johtaa asuntokuntien pienenemiseen. Toisaalta myös nuorten aikuisten itsenäisen asumisen aikaistuminen ja kaiken ikäisten perheettömien osuuden kasvu pienentävät asuntokuntien keskikokoa. Asuntojen reaalisten käyttökustannusten (vuokra asunnon vuokra tai omistusasunnon vastike ja rahoituskustannukset) muutokset vaikuttavat asumisväljyyteen. Jos käyttökustannukset nousevat, asumisväljyyden kasvattaminen tulee suhteellisesti kalliimmaksi. Toisaalta asuntojen markkinahinnat ja vuokrat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kun tarjonta on jäykkää, kysynnän muutokset (mm. tulotason muutokset tai väestönmuutokset) vaikuttavat hintoihin. Tästä syystä tulotason nousu ei välttämättä kanavoidu asumiskulutuksen ja väljyyden kasvuksi. Asumisväljyys kuvaa asuntomarkkinoilla toteutuvaa asumistasoa. Espoon asumisväljyys kasvoi nopeasti 1960 luvulta 2000 luvun alkuvuosiin asti, kuten Helsingin seudulla ja koko maassa yleisesti. Syynä olivat ennen kaikkea tulotason nousu ja kohtalaisen suuri asuntotuotanto suhteessa väestönkasvuun. Espoon asumisväljyyden kasvu kuitenkin pysähtyi viime vuosikymmenen puolivälistä alkaen, kuten koko Helsingin seudulla, vaikka muualla maassa väljyys kasvaa edelleen. Viimeaikaisesta väljyyskehityksestä antaa kuvan kuvion 4.3 bruttoväljyys (asuinrakennusten kokonaiskerrosala suhteessa koko väestöön) vuosina 2002 2017. Helsingin seudulla kasvu hidastui voimakkaasti viime vuosikymmenellä ja kuluvalla vuosikymmenellä kasvo ollut hyvin vaatimatonta. Espoon bruttoväljyys pysyi muuttumattomana vuodesta 2013 vuoteen 2016, mutta kääntyi nousuun vuonna 2017, jolloin luku oli 46,4 kem 2 /henkilö. Nousua vuodesta 2006 oli vain 1,2 kem 2 /henkilö. Helsingissä bruttoväljyys ei ole kasvanut kuluvalla vuosikymmenellä, vaan väljyys on pysynyt alle vuoden 2008 tason ainakin vuoteen 2017 asti, jolloin se oli 45,7 kem 2 /henkilö. Sen sijaan koko maassa väljyys kasvoi 5 kem 2 /henkilö vuodesta 2006 vuoteen 2017. Kuvio 4.3: Bruttoasumisväljyys (asuinrakennusten kokonaiskerrosala suhteessa koko väestöön, kem 2 /henkilö) 56 54 Kem2/asukas 52 50 48 46 Suomi Helsingin seutu Espoo Helsinki 44 42 40 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017

20 Väestönkasvu, asuntotuotanto ja asuntokuntien muodostus Espoon väestönkasvun edellytyksenä on riittävän suuri asuntotuotanto, joka mahdollistaa väestön mahtumisen alueen asuntokantaan. Muuttoliike väestönkasvun osatekijänä riippuu kuvion 4.2 mukaisesti koko seudun nettomuutosta, Espoon vetovoimasta suhteessa seudun muihin kuntiin sekä asuntojen tarjonnasta ja suhteellisesta hinta ja vuokratasosta. Asumisväljyyden kehitys on asuntokannan kasvutarpeen suhteen ratkaiseva tekijä. Mitä nopeammin asumisväljyys kasvaa, sitä suurempi osuus asuntotuotannosta tarvitaan väljyyskasvun tyydyttämiseen. Jos väljyys kasvaa hitaasti, kuten on tapahtunut 2010 luvulla, asuntotuotanto mahdollistaa suuremman väestönkasvun. Toisaalta asuntojen hintojen ja vuokrien nousu hidastaa osaltaan väljyyskasvua. Väestönkehityksen ja asuntotuotannon vuosittaisten muutosten välillä ei ole havaittavissa selvää yhteyttä. Sen sijaan, kun tarkastellaan valmistuneiden uusien asuntojen huoneistoalan (100 m 2 ) ja asuntokuntien määrän kumulatiivista muutosta 2000 luvulla (kuvio 4.4), ne kasvavat lähes tarkalleen samaa tahtia. Väestö on kasvanut Espoossa keskimäärin kaksinkertaisesti asuntokuntien määrän kasvuun verrattuna vuodesta 2000 vuoteen 2017. Helsingin seudun väestönkasvun kiihtyminen 2010 luvulla on heijastunut kasvupaineena Espooseen ja koska Espoon kaavoitus ja asuntotuotantopotentiaali ovat mahdollistaneet asuntotuotannon lisäämisen, seudullinen kasvu on kanavoitunut osaltaan Espoon väestönkasvuksi. Kuvio 4.4: Kumulatiivinen väestön, asuntokuntien ja uusien asuntojen huoneistoalan (100 m 2 ) muutos Espoossa v. 2000 2017 80 000 Henkeä/asuntokuntaa/100 huon. m2 60 000 40 000 20 000 0 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 Väestönmuutos kumul. Asuntokunnat kumul. Asuntotuot. 100 m2 kumul.

21 5. Helsingin seudun väestöprojektiot Espoon väestöprojektioiden lähtökohtana on Espoon väestökehitys osana Helsingin seutua. Koko seudun aluetalouden kehitysvaihtoehtoja ja eri skenaarioita analysoitiin Uusimaa kaavan taustaksi tehdyssä selvityksessä Uudenmaan aluetalouden skenaariot sekä väestö ja työpaikkaprojektiot (Laakso 2017). Raportissa esitetyistä viidestä väestöprojektiosta on valittu kolme vaihtoehtoa, jotka on päivitetty ja esitetään Helsingin seudun tasoilla Espoon projektioiden taustalla olevina skenaarioina. Vaihtoehto Ve0: Vahva keskittyvä kasvu Vaihtoehto perustuu oletukseen vahvasta taloudellisesta kasvusta, joka perustuu pääkaupunkiseudun vetovoimaan yritysten toiminta alueena ja kotitalouksien asuinalueena. Aluetalouden veturina on pääkaupunkiseudulle keskittyneiden palvelutoimialojen tuotannon ja työllisyyden kasvu. Väestönkasvu perustuu pääkaupunkiseudun muuttovoiton jatkumiseen edellisen viiden vuoden keskimääräisellä tasolla. Muuttovoitto tulee sekä maassamuutosta että maahanmuutosta. Vaihtoehdon toteutumisen edellytyksenä on pääkaupunkiseudun kaavoituksen ja asuntotuotannon joustava sopeutuminen kysynnän kasvuun ja asuntojen hinta ja vuokraeron kasvun pysähtyminen suhteessa muuhun maahan. Vaihtoehto Ve0 jatkaa 2010 luvun trendiä, jossa Helsingin seutu kasvaa nopeasti ja kasvu seudun sisällä painottuu pääkaupunkiseudulle. Seudun väestö kasvaa 2 020 000 asukkaaseen vuonna 2050. Vuosittainen kasvu on jakson alkuvuosina 18 19 000 henkeä vuodessa, mutta hidastuu vähitellen luonnollisen väestönkasvun supistuessa. Vaihtoehto Ve1: Vahva kasvu kaikkiin keskuksiin Myös tässä vaihtoehdossa oletuksena on vahva taloudellinen kasvu, mutta pääkaupunkiseudun rinnalla Uudenmaan muiden keskusten yritystoiminta kasvaa kunkin alueen omiin vahvuuksiin perustuen. Työpaikkojen ja väestön kasvu suuntautuu maakunnan kaikkiin keskuksiin. Muuttovoitto tulee sekä maassamuutosta että maahanmuutosta. Vaihtoehdon toteutumisen edellytyksenä ovat kaavoituksen, asuntotuotannon ja toimitilatarjonnan sopeutuminen kysynnän muutoksiin kaikissa keskuksissa. Liikenneyhteyksien kehittyminen tukee monikeskuksisen kasvun edellytyksiä. Tässä vaihtoehdossa pääkaupunkiseudun kasvu hidastuu jonkin verran vuosien 2010 2018 vauhdista, mikä kompensoituu Kuuma kuntien ja Uudenmaan muiden keskusten kasvun nopeutumisella. Helsingin seudun väestö kasvaa 1 954 0000 asukkaaseen vuonna 2050. Vuosittainen kasvu on 2020 luvulla 16 000 17 000 henkeä vuodessa hidastuen sen jälkeen vähitellen luonnollisen kasvun vähentyessä. Vaihtoehto Ve3: Kohtalainen hajautuva kasvu Koko maakunnan tasolla talous kasvaa hitaammin kuin edellisissä vaihtoehdoissa. Talouden hidastumisen taustalla voi olla yleinen taloudellinen kehitys ja/tai seudun vetovoiman suhteellinen heikkeneminen. Lisäksi pääkaupunkiseudulla oletetaan olevan pullonkauloja, jotka rajoittavat kasvun suuntautumista sinne. Pullonkaulat perustuvat liikennejärjestelmän ja kaavoituksen rajoitteisiin, jotka eivät mahdollista kysynnän edellyttämää asuntotuotantoa. Tämä heijastuu pääkaupunkiseudun asuntojen suhteellisten hintojen ja vuokrien nousuna, jonka seurauksena suuri osa väestönkasvusta ja paikallisten palveluiden työpaikkojen kasvusta suuntautuu pääkaupunkiseudun ulkopuolelle maakunnan muihin keskuksiin ja hajautuu osin myös keskusten ulkopuolelle. Tässä vaihtoehdossa koko seudun kasvu hidastuu huomattavasti vuosien 2010 2018 vauhdista. Helsingin seudun väestö kasvaa 1 852 0000 asukkaaseen vuonna 2050. Vuosittainen kasvu on 2020 luvulla noin 14 000 henkeä vuodessa, mutta hidastuu vähitellen alle 10 000 henkeen vuodessa luonnollisen kasvun vähentyessä.

22 Kuvio 5.1: Helsingin seudun väestö 1980 2017 ja projektiovaihtoehdot 2018 2050 2200 2000 1800 1000 henkeä 1600 1400 1200 Ve 0 Ve 1 Ve 3 Tilasto 1000 800 1980 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050 6. Espoon väestöprojektiot Espoolle on laadittu kaksi varsinaista väestöprojektiovaihtoehtoa vuoteen 2060. Niiden lähtökohtana on näkemys Espoon kehityksestä osana Helsingin seutua. Lisäksi on laadittu hitaan kasvun vertailuvaihtoehto, jota ei kuitenkaan esitetä seuraavissa kuvioissa. Espoon väestöprojektioiden perusvaihtoehdon ja nopean vaihtoehdon taustalla ovat edellä kuvattujen vaihtoehtojen Ve 0 ja Ve 1 oletukset Helsingin seudun kehityksestä sekä Espoon kehityksestä osana Helsingin seutua. Projektiot ovat luonteeltaan tasaisen kasvun laskelmia, joissa ei pyritä ennakoimaan suhdannevaihteluiden ajoittumista ja suuruutta. Todellisuudessa sekä talouden että väestön kehitys tulee tulevaisuudessakin olemaan syklistä, kuten aikaisemmin. Laskelmat perustuvat toisistaan poikkeaviin aluetaloutta ja asuntomarkkinoita koskeviin oletuksiin. Maahanmuuton määrän ja vuosittaisten vaihteluiden ennustaminen on tunnetusti erittäin epävarmaa. Projektioissa myös maahanmuutosta tehdään yksinkertaistavia oletuksia, joiden mukaisesti maahanja maastamuutolle oletetaan kussakin vaihtoehdossa ja kullakin jaksolla tietty taso, joka pidetään vakiona koko jakson ajan. Sen sijaan syntyvyyttä ja kuolleisuutta koskevat oletukset ovat samat kaikissa vaihtoehdoissa. Espoon väestöprojektiomallin lähtökohtana on Espoon väestö 1.1.2018 sukupuolen mukaan 1 vuotisikäryhmittäin. Ennuste laaditaan siten, että väestöä projisoidaan vuosi kerrallaan eteenpäin laskemalla väestön vanhenemisen, muuttoliikkeen, syntymien ja kuolemien vaikutus. Ennustemalli tuottaa vuosittain laskelman projektioalueen väestöstä sukupuolen ja iän mukaan.

23 Projektiovaihtoehdot Vaihtoehdoille on annettu seuraavat nimitykset: 1. Perusvaihtoehto 2. Nopea vaihtoehto ( 3. Hidas vaihtoehto). Perusvaihtoehto perustuu lähinnä Helsingin seudun projektiovaihtoehtoon Ve1, jonka mukaan Helsingin seutu kasvaa nopeasti, mutta kasvuvauhti hidastuu etenkin pääkaupunkiseudulla hieman edellisten vuosien vauhdista. Espoo kasvun arvioidaan jatkuvan nopeana 2020 ja 2030 lukujen vaihteeseen asti, koska Länsimetron ja Rantaradan vyöhykkeiden kaavoitus ja rakentaminen mahdollistavat asuntotuotannon pysymisen korkealla tasolla ja mahdollistavan väestönkasvun. Sen sijaan 2030 luvulta alkaen kasvuvauhdin oletetaan hidastuvan, koska kaavoituksen painopisteen arvioidaan siirtyvän edellä mainittuihin ratavyöhykkeisiin verrattuna saavuttavuudeltaan heikompiin sijainteihin. Perusvaihtoehdossa Espoon muuttovoiton oletetaan pysyvän vuoteen 2030 asti vuosittain samalla tasolla kuin vuosina 2015 2017 keskimäärin (2 800 henkeä vuodessa). Vuodesta 2031 lähtien jakson loppuun (v. 2060) asti muuttovoiton oletetaan hidastuvan 1 950 henkeen vuodessa. Nopea vaihtoehto perustuu Helsingin seudun projektiovaihtoehtoon Ve0, jonka mukaan Helsingin seudun kasvu jatkuu kuluvan vuosikymmenen edellisten vuosien keskimääräisellä nopeudella, ja kasvu painottuu erityisesti pääkaupunkiseudulle. Espoon kasvun arvioidaan olevan jonkin verran nopeampaa kuin perusvaihtoehdossa vuoteen 2030 asti ja sen jälkeen kasvun oletetaan jatkuvan samaa tahtia koko jakson ajan vuoteen 2060 asti. Tämän edellytyksenä on, että Espoossa pystytään jatkuvasti kaavoittamaan ja tarjoamaan muut rakentamisedellytykset hyvin saavutettavissa ja muuten vetovoimaisissa sijainneissa koko jakson ajan. Nopeassa vaihtoehdossa Espoon muuttovoiton oletetaan pysyvän koko jakson ajan vuoteen 2060 asti vuosittain samalla tasolla 2 900 henkeä vuodessa. Taulukko 6.1: Espoon nettomuutto jaksoittain eri projektiovaihtoehdoissa (henkeä) Vaihtoehto Toteutunut 2015 2017 Projektio 2018 2030 Projektio 2031 2060 Perus 2 800 1 950 Nopea 2 800 2 900 2 900 Syntyneiden määrän laskenta perustuu hedelmällisyysikäisten (15 49 v.) naisten ikäkohtaisiin erikoishedelmällisyyslukuihin, joina pohjana ovat kolmen vuoden (2015 2017) keskimääräiset luvut. Yleisen syntyvyyden alenemistrendin vuoksi hedelmällisyyslukuja on alennettu seuraavasti: 15 29 vuotiaat: 5 % v. 2015 17 keskitasosta 30 34 vuotiaat: 2,5 % v. 2015 17 keskitasosta yli 35 vuotiaat: v. 2015 17 lukuja ei ole alennettu. Näitä lukuja käytetään muuttumattomina koko ennusteperiodin ajan. Kaikissa vaihtoehdoissa käytetään samoja lukuja.

24 Kuolleiden määrän laskenta perustuu ikä ja sukupuolikohtaisiin kuolemanvaaralukuihin. Projektioissa käytetään Tilastokeskuksen v. 2015 alueelliseen väestöennusteen Espoon lukuja vuodelle 2018. Eliniän piteneminen huomioidaan käyttämällä Tilastokeskuksen v.2015 ennusteen kuolemanvaaraluvuista estimoituja ikä ja sukupuolikohtaisia kuolemanvaaran muutoskertoimia. Projektioiden tulokset: Espoo Espoon asukasluku oli 279 044 henkeä vuoden 2018 alussa. Väestöprojektioiden (taulukko 6.2 ja kuvio 6.1) mukainen Espoon projektiohaarukka vuodelle 2030 on 333 000 (perus) 335 000 (nopea) asukasta. Vaihteluväli on 2 000 henkeä. Vuodelle 2060 haarukka on 429 000 445 000, vaihteluvälin ollessa 16 000 henkeä. Espoon väestö kasvaisi perusvaihtoehdossa noin 150 000 henkeä eli 54 % vuoteen 2060 mennessä. Nopeassa vaihtoehdossa kasvu olisi 166 000 henkeä (59 %). Keskimääräinen vuosittainen kasvu olisi 1,0 % (perus) 1,1 % (nopea). Taulukko 6.2: Espoon väestö 1.1.20185 ja väestöprojektiot 2030 ja 2060 Väestö 1.1. Muutos 2018 2060 Vaihtoehto 2018 2030 2060 Yhteensä Keskim. /vuosi Yhteensä % Keskim. /vuosi % Perus 333 000 429 000 150 000 3 600 54 1,0 279 044 Nopea 335 000 445 000 166 000 4 000 59 1,1 Kuvio 6.1: Espoon väestö 1.1.1980 2018 ja projektiovaihtoehdot vuoteen 2060 Henkeä 500 000 450 000 400 000 350 000 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 2045 2050 2055 2060 Tilasto Nopea Perus

25 Espoon perusvaihtoehto ikäryhmittäin Espoon väestön ikärakenne tulee muuttumaan merkittävästi seuraavien vuosikymmenien aikana. Ikärakenteessa 20 vuotisryhmittäin tarkasteltuna suurin muutos tulee olemaan ikääntyneiden asukkaiden määrän ja väestöosuuden kasvu. 60 79 vuotiaiden määrä on ollut jo useita vuosia voimakkaassa kasvussa, joka tulee hidastumaan kuluvan vuosikymmenen lopulla, mutta jatkuu kuitenkin koko jakson ajan. Yli 80 vuotiaiden määrän kasvu tulee kiihtymään vuosikymmenen lopulta alkaen. Vastaavasti alle 20 vuotiaiden lasten ja nuorten väestöosuus tulee jatkamaan supistumista. Kuvio 6.2: Espoon väestön ikäjakauma 1.1.2000 2018 ja projektio vuoteen 2060 100 80 Osuus väestöstä, % 60 40 20 80+ 60 79 40 59 20 39 0 19 0 2000 2010 2020 2030 2040 2050 2060 Lasten määrä tulee Espoossa muuttumaan edelleen. Alle kouluikäisten 0 6 vuotiaiden kasvu pysähtyi kuluvan vuosikymmenen puolivälissä ja kääntyi laskuun, jonka ennakoidaan jatkuvan 2020 luvun alkuvuosiin asti. Syynä on jo toteutunut ja arvion mukaan muutaman vuoden jatkuva syntyneiden ikäluokkien pieneneminen, joka heijastuu pitkälle tuleviin vuosiin. Vuosikymmenen puolivälissä 0 6 vuotiaiden määrän arvioidaan kääntyvän uudelleen loivaan nousuun. Peruskouluikäisten 7 15 vuotiaiden määrän nousun jatkuu ensi vuosikymmenen puoliväliin asti, jolloin pienenevien ikäluokkien aikaansaama trendi kääntyy loivasti laskevaksi. Uusi nousukäänne on odotettavissa 2030 luvun alkupuolella. 16 19 vuotiaiden määrä kääntyy puolestaan 2030 luvun alussa laskuun, joka jatkuu vuosikymmenen jälkipuolelle asti, jonka jälkeen määrä kääntyy jälleen loivaan nousuun.

26 Kuvio 6.3: Espoon väestö 1.1.1980 2018 ja perusvaihtoehto vuoteen 2060: lapset ja nuoret 50 000 40 000 Henkeä 30 000 20 000 7 15 0 6 16 19 10 000 0 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 2045 2050 2055 2060 Eläkeikäisessä väestössä ryhmään 65 74 kuuluvien määrän kasvun ennakoidaan pysähtyvän ja kääntyvän tilapäisesti laskuun ensi vuosikymmenen alussa. Kasvu jatkuu uudelleen 2020 luvun jälkipuolella. Ikäryhmän 75 84 kasvu kiihtyy seuraavina vuosina ja nopea kasvu jatkuu 2030 luvun alkuun asti, jolloin kasvu pysähtyy muutamaksi vuodeksi. Yli 85 vuotiaden määrä kasvaa tasaisesti vuoteen 2030 asti, jolloin kasvu nopeutuu huomattavasti. Eläkeikäisten kasvusyklit perustuvat vuodesta 1946 alkaen syntyneiden suurten ikäluokkien vanhenemiseen. Kuvio 6.4: Espoon väestö 1.1.1980 2018 ja perusvaihtoehto vuoteen 2060: eläkeikäiset 50 000 40 000 Henkeä 30 000 20 000 65 74 75 84 85 94 10 000 0 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 2045 2050 2055 2060

27 20 44 vuotiaiden työikäisten määrä kasvaa arvion mukaan vakaasti 2030 luvun puoliväliin asti, jonka jälkeen kasvu hidastuu selvästi. Vastaavasti 45 64 vuotiaiden kasvu kiihtyy 2020 luvun alussa. Sen jälkeen tämän ikäryhmän määrä kasvaa vakaasti, kunnes kasvu hidastuu 2040 luvulla. Kuvio 6.5: Espoon väestö 1.1.1980 2018 ja perusvaihtoehto vuoteen 2060: työikäiset 150 000 125 000 100 000 Henkeä 75 000 50 000 20 44 45 64 25 000 0 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 2045 2050 2055 2060 7. Yhteenveto ja johtopäätöksiä Helsingin seudun väestö on kasvanut vakaasti useiden vuosikymmenien ajan, vaikka kasvuvauhdissa on ollut vaihteluita. Seudun väestö on kasvanut 0,95 miljoonasta lähes 1,5 miljoonaan vuodesta 1980 vuoteen 2018. Kasvun arvioidaan jatkuvaan, ja seudun asukasluvun ennakoidaan olevan 1,85 2 miljoonaa vuonna 2050. Helsingin seudun toiseksi nopeimmin (Kirkkonummen jälkeen) kasvanut kunta on ollut Espoo, jonka väestö on kasvanut 2,1 kertaiseksi vuodesta 1980 (134 000) vuoteen 2018 (279 000). Espoolle on laadittu kaksi vaihtoehtoista väestöprojektiota: perus ja nopea. Vaihtoehdot poikkeavat toisistaan muuttoliikettä koskevien oletusten osalta. Espoon asukasluku oli 279 000 henkeä vuoden 2018 alussa. Vaihtoehdoissa ei ole juuri eroa vuoteen 2030 asti, jolloin asukasluvun arvioinaan olevan 333 000 (perus) 335 000 (nopea). Vaihtoehdot erkaantuvat kasvunopeuden suhteen vuoden 2030 jälkeen, ja asukasluvun haarukka vuodelle 2060 on 429 000 (perus) 445 000 (nopea) henkeä. Kumpikin vaihtoehto perustuu oletukseen siitä, että Helsingin seutu pysyy toimivana ja kilpailukykyisenä alueena, joka hyödyntää kasautumis ja saavutettavuusetujaan ja on vetovoimainen sijoittumispaikka kilpailukykyiselle ja kasvavalle yritystoiminnalle.

28 Nopean kasvun vaihtoehto Espoossa perustuu oletukseen, että Espoossa pystytään jatkuvasti kaavoittamaan sekä tarjoamaan muut rakentamisedellytykset hyvin saavutettavissa ja muuten vetovoimaisissa sijainneissa koko jakson ajan. Tällöin kaupungin väestönkasvu voi jatkua vakaasti nopeana vuoden 2030 jälkeen vuoteen 2060 asti. Perusvaihtoehdossa oletetaan, että väestönkasvu jatkuu nopeana 2020 ja 2030 lukujen vaihteeseen asti, koska Länsimetron ja Rantaradan vyöhykkeiden kaavoitus ja rakentaminen mahdollistavat asuntotuotannon pysymisen korkealla tasolla ja mahdollistavan väestönkasvun. Sen sijaan 2030 luvulta alkaen kasvuvauhdin oletetaan hidastuvan, koska kaavoituksen painopisteen arvioidaan siirtyvän edellä mainittuihin ratavyöhykkeisiin verrattuna saavuttavuudeltaan heikompiin sijainteihin. Espoo kuuluu melko varmasti Helsingin seudun sisällä alueen nopeimmin kasvaviin kuntiin myös tulevaisuudessa kaikissa seudun kehitysvaihtoehdoissa. Espoossa on sekä urbaaneja että esikaupunkimaisia ja maaseutumaisia asuntorakentamismahdollisuuksia vuosikymmenien ajaksi. Lisäksi Espoossa on useita työpaikka ja palvelukeskittymiä, jotka osaltaan takaavat vetovoiman seudun sisällä. Mahdollinen nopea väestönkasvu edellyttää varautumista maankäytön tiivistymiseen ja laajentumiseen sekä tarvittavaan perusrakenteen ja palveluverkoston kasvuun. Väestönkasvun edellytyksenä on hyvän palveluverkoston ja toimivan liikennejärjestelmän ohella riittävän suuri tonttimaan tarjonta ja asuntotuotanto. Toisaalta tarvittavaan asuntotuotantoon vaikuttaa oleellisesti asumisväljyyden kehitys, joka on myös varsin epävarma tekijä. Lähteet Laakso, Seppo. 2017. Uudenmaan aluetalouden skenaariot sekä väestö ja työpaikkaprojektiot. Taustaselvitys Uusimaa kaavan 2050 ja Uusimaa ohjelman valmisteluun. Uudenmaan liiton julkaisuja E 179. Laakso, Seppo. & Heikki A. Loikkanen. 2004. Kaupunkitalous. Johdatus kaupungistumiseen, kaupunkien maankäyttöön sekä yritysten ja kotitalouksien sijoittumiseen. Gaudeamus. Vuori, Pekka & Satu Nivalainen. 2012. Metropolialueen väestö ja muuttoliike. Kirjassa Loikkanen, H.A. & Laakso, S. & Susiluoto, I. (toim.) Metropolialueen talous. Näkökulmia kaupunkitalouden ajankohtaisiin aiheisiin. Helsingin kaupunki Tietokeskus sekä Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka ohjelma.

29 Liite 1: Väestöprojektion Perusvaihtoehto iän mukaan Espoossa 1.1.2018-2060 Vuosi Yhteensä 0-6-vuotiaat 7-17-vuotiaat 18-29-vuotiaat 30-49-vuotiaat 50-64-vuotiaat Yli 65-vuotiaat 2018 279 044 25 260 38 409 43 744 82 196 49 103 40 332 2019 283 582 24 976 39 401 44 103 83 426 49 955 41 721 2020 288 137 24 764 40 334 44 480 84 973 50 545 43 040 2021 292 708 24 552 41 270 44 701 86 610 51 104 44 472 2022 297 292 24 397 42 025 45 093 88 255 51 686 45 836 2023 301 882 24 519 42 451 45 331 90 267 52 081 47 232 2024 306 476 24 614 42 851 45 851 92 054 52 562 48 542 2025 311 062 24 914 42 894 46 429 93 694 53 303 49 829 2026 315 637 25 224 42 898 47 264 94 859 54 105 51 287 2027 320 192 25 515 42 882 48 230 95 800 54 926 52 839 2028 324 721 25 787 42 935 49 019 96 838 55 739 54 402 2029 329 227 26 039 42 835 50 172 97 886 56 397 55 898 2030 333 699 26 272 42 743 51 249 98 723 57 190 57 521 2031 338 142 26 490 42 718 52 218 99 642 58 017 59 056 2032 341 678 26 632 42 619 52 784 100 326 58 785 60 532 2033 345 171 26 764 42 563 53 314 100 794 59 701 62 034 2034 348 620 26 894 42 765 53 469 101 421 60 613 63 459 2035 352 026 27 029 42 918 53 631 102 194 61 722 64 533 2036 355 389 27 172 43 258 53 567 103 022 62 723 65 648 2037 358 716 27 327 43 590 53 378 103 914 63 817 66 690 2038 362 009 27 493 43 892 53 213 104 816 65 032 67 563 2039 365 274 27 651 44 183 53 061 105 514 66 442 68 423 2040 368 516 27 816 44 449 53 014 106 138 67 594 69 505 2041 371 739 27 980 44 695 52 852 106 723 68 673 70 815 2042 374 945 28 140 44 928 52 725 107 319 69 586 72 246 2043 378 139 28 292 45 153 52 670 107 635 70 686 73 702 2044 381 317 28 430 45 379 52 600 108 184 71 763 74 961 2045 384 482 28 553 45 608 52 569 108 595 72 652 76 506 2046 387 627 28 656 45 843 52 790 108 976 73 337 78 026 2047 390 752 28 738 46 083 52 962 109 496 73 901 79 572 2048 393 856 28 800 46 330 53 316 109 708 74 376 81 326 2049 396 937 28 844 46 581 53 664 110 121 74 687 83 041 2050 399 993 28 874 46 816 53 999 110 484 75 176 84 644 2051 403 025 28 899 47 048 54 307 110 824 75 728 86 219 2052 406 031 28 922 47 269 54 594 111 193 76 212 87 840 2053 409 011 28 954 47 472 54 865 111 580 76 706 89 434 2054 411 964 28 998 47 653 55 123 111 866 77 110 91 215 2055 414 891 29 057 47 806 55 376 112 124 77 561 92 967 2056 417 795 29 134 47 935 55 628 112 352 77 880 94 866 2057 420 676 29 227 48 042 55 881 112 456 78 353 96 716 2058 423 538 29 333 48 133 56 140 112 558 78 612 98 760 2059 426 382 29 451 48 214 56 402 112 647 79 087 100 581 2060 429 212 29 577 48 289 56 668 112 813 79 380 102 486

30 Liite 2: Espoon väestöprojektiovaihtoehdot 1.1.2018-2060 Vaihtoehdot Ero Vuosi Perus Nopea Perus- Nopea 2018 279 044 279 044 0 2019 283 582 283 681 99 2020 288 137 288 338 201 2021 292 708 293 014 306 2022 297 292 297 704 412 2023 301 882 302 403 521 2024 306 476 307 107 631 2025 311 062 311 807 745 2026 315 637 316 498 861 2027 320 192 321 170 978 2028 324 721 325 819 1 098 2029 329 227 330 445 1 218 2030 333 699 335 040 1 341 2031 338 142 339 608 1 466 2032 341 678 344 149 2 471 2033 345 171 348 664 3 493 2034 348 620 353 152 4 532 2035 352 026 357 617 5 591 2036 355 389 362 057 6 668 2037 358 716 366 482 7 766 2038 362 009 370 896 8 887 2039 365 274 375 303 10 029 2040 368 516 379 709 11 193 2041 371 739 384 118 12 379 2042 374 945 388 533 13 588 2043 378 139 392 956 14 817 2044 381 317 397 383 16 066 2045 384 482 401 814 17 332 2046 387 627 406 242 18 615 2047 390 752 410 664 19 912 2048 393 856 415 076 21 220 2049 396 937 419 477 22 540 2050 399 993 423 861 23 868 2051 403 025 428 229 25 204 2052 406 031 432 577 26 546 2053 409 011 436 905 27 894 2054 411 964 441 211 29 247 2055 414 891 445 497 30 606 2056 417 795 449 763 31 968 2057 420 676 454 013 33 337 2058 423 538 458 248 34 710 2059 426 382 462 472 36 090 2060 429 212 466 688 37 476