Kuulia ja tamburiineja

Sakari Sintonen Kuulia ja tamburiineja Kevyitä sovituksia jousikvartetille Metroolia Ammattikorkeakoulu Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto Musiikin koulutusohjelma Oinnäytetyö 20. marraskuuta 201

Tiivistelmä Tekijä(t) Otsikko Sakari Sintonen Kuulia ja tamburiineja- Kevyitä sovituksia jousikvartetille Sivumäärä 21 sivua + 5 liitettä Aika 20. marraskuuta 201 Tutkinto Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto Koulutusohjelma Musiikin koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto Muusikko Ohjaaja(t) Marko Puro, MuM Kai Lindberg, MuM Tässä työssä sovitettiin jousikvartetille ienimuotoisia kaaleita useasta eri tyylilajista. Jousikvartetit esiintyvät usein häissä, hautajaisissa ja muissa juhlatilaisuuksissa, joissa ohjelmiston toivotaan sisältävän lyhyitä ja yksinkertaisia sävellyksiä. Työn tavoitteena oli kartuttaa olemassa olevaa lyhyiden ja kevyiden jousikvartettikaaleiden valikoimaa ja saattaa uudet sovitukset oinnäytetyön julkisen aseman myötä kaikkien saataville. Tämä tulee toivottavasti vähentämään kaaleiden ja sävellyksien jatkuvaa uudelleen sovittamista sekä ienentämään jousikvartettien konsertteja edeltävää työmäärää. Työn toisena äämääränä oli kirjoittajan halu kehittyä sovittajana ja kerätä kokemusta sekä rutiinia tulevien rojektien edesauttamiseksi. Sovitetut sävellykset olivat: Chanson Sans Paroles, Fritz Kreisler: Tambourin Chinois, Jerry Herman: Hello Dolly, Otha Hayes, Verlie Rice, Andre Williams, Cab Calloway and Irving Mills: Shake a Tail Feather/Minnie the Moocher -oturi ja Toivo Kuula: Kehtolaulu. Oinnäytetyö on jaettu neljään osaan. Johdantoa seuraa sovittamisen taustaa käsittelevä osio, jossa esitellään työn kannalta vain välttämättömimmät sovitustekniset aiheet. Työssä ainotettiin erityisesti käytännön sovitustyötä, minkä takia teoreettinen tarkastelu on lyhyt. Toisen osion sovitustekniset aiheet havainnollistetaan kolmannessa osiossa käytännön esimerkein, jotka on oimittu työtä varten tehdyistä sovituksista. Tätä seuraa ohdinta ja yhteenveto neljännessä osiossa, sekä sovitusten kokonaiset artituurit ja erilliset stemmat oinnäytetyön liitteissä. Avainsanat sovittaminen, instrumentointi, jousikvartetti

Abstract Authors(s) Sakari Sintonen Title Balls and Tambourines- Easy arrangements or the string quartet Number o Pages 21 ages + 5 aendices Date 20. marraskuuta 201 Degree Bachelor o Culture and Arts Degree Programme Classical Music Secialisation otion Music Perormance Instructor(s) Marko Puro, M.Mus Kai Lindberg, M.Mus In this Thesis small comositions rom dierent genres were arranged or the string quartet. String quartets lay regularly at weddings, unerals, rivate arties and other estivities, where short and simle songs are oten required. Such ieces are also well suited as encores in more serious recitals. The rimary goal o this work was to augment the available selection o concise and easily aroachable music or the string quartet and to make it accessible to the ublic in the orm o a Thesis. This will hoeully lessen the need o reeated arranging o comositions and songs and thereore reduce reconcert workloads. The secondary goal was or the Author to develo as an arranger and acquire an arranging routine to hel uture rojects. The arranged songs were Toivo Kuula: Chanson Sans Paroles, Fritz Kreisler: Tambourin Chinois, Jerry Herman: Hello Dolly, Otha Hayes, Verlie Rice, Andre Williams, Cab Calloway and Irving Mills: Shake a Tail Feather/Minnie the Moocher -medley and Toivo Kuula: Kehtolaulu. The Thesis is divided into our arts. The introduction is roceeded by background knowledge on arranging and includes only the most essential techniques and concets used in the arranging work. Emhasis was ut on the ractical arranging work and the theoretical discussion was thereore ket minute. The concets o art two are demonstrated in art three with examles extracted rom the arrangements. The discussion and summary are resented in art our, ollowed by the comlete scores and individual arts included in the aendices. Keywords arranging, instrumentation, string quartet

Sisällys 1 Johdanto 1 2 Sovittamisen taustaa 2.1 Sovittaminen ja soitinnus 2.2 Soittimien tunteminen 2. Äänten asettelu 4 2.4 Musiikillinen kudos 5 2.5 Unisono tehokeinona 5 2.6 Tremolo tehokeinona 5 Toteutus 7.1 Hello Dolly 7.2 Chanson sans aroles 9. Tambourin Chinois 11.4 Kehtolaulu 1.5 Shake a Tail Feather-Minnie the Moocher 14 4 Pohdinta ja yhteenveto 17 Lähteet 19 Liitteet Liite 1. Hello Dolly. Partituuri ja stemmat Liite 2. Chanson sans aroles. Partituuri ja stemmat Liite. Tambourin Chinois. Partituuri ja stemmat Liite 4. Kehtolaulu. Partituuri ja stemmat Liite 5. Shake a Tail Feather-Minnie the Moocher. Partituuri ja stemmat

1 1 Johdanto Jousikvartetti on musiikillisen moniuolisuutensa ansiosta ollut jo itkään säveltäjien suosituin kamarimusiikkikokoonano. Jousikvartetille on sävelletty valtava määrä teoksia, mutta ienimuotoisten ja kevyiden teosten lukumäärä on vaatimaton. Varsinaisten konserttitilaisuuksien lisäksi jousikvartetti esiintyy usein häissä, hautajaisissa ja muissa juhlatilaisuuksissa, joissa vaatimus ohjelmiston suhteen oikkeaa merkittävästi kamarimusiikkikonsertin normaalista ohjelmistosta. Hääjuhlissa toivotaan usein yhtyeen soittavan myös kevyitä ja iloisia teoksia, hautajaisissa vuorostaan vakavamia ja hartaamia. Molemmille tilaisuuksille on ääsääntöisesti yhteistä, että kaikkien läsnäolijoiden kuunneltavaksi tarkoitetut teokset ovat yksinkertaisia ja lyhytkestoisia. Tässä työssä sovitettiin ja soitinnettiin lyhyitä sekä helosti lähestyttäviä kaaleita jousikvartetille. Työn ensisijaisena motivaationa oli sovittajana kehittyminen ja sovitusrutiinin kerryttäminen tulevien töiden noeuttamiseksi. Lisäksi oinnäytetyön julkisen aseman vuoksi työtä varten tehdyt sovitukset ja soitinnukset ovat kaikkien saatavilla ilman erillismaksua. Tämä saattaa vähentää muiden jousikvartettien esiintymistä edeltävää työmäärää merkittävästi. Jousikvartetille kirjoitettujen ns. keikkakaaleiden uutteen takia monia sovituksia jousikvartetille on jo helosti saatavilla esim. International Music Score Library Projectin (ISMLP) avulla (IMSLP-International Music Score Library Project 201). Sovittamista yleisesti ja jousikvartetille sovittamista käsitteleviä oinnäytetöitä on myös tehty aiemmin (Makkonen ja Sinisalo, 2006; Perkiö, 2012; Laine, 2009; Piuri, 2008). Makkosen ja Sinisalon (Makkonen ja Sinisalo, 2006) oinnäytetyö koostuu erinteisen häämusiikin sovittamisesta, kun Perkiön, Piurin ja Laineen (Perkiö, 2012; Piuri, 2008; Laine, 2009) oinnäytetöissä ääaino on o- ja rocklauluissa. Tämän työn tavoitteena oli täydentää jo olemassa olevaa valikoimaa eri tyylilajien kaaleilla ja välttää teoksien uudelleensovittamista. Työstetyt teokset olivat: Toivo Kuula, Chanson Sans Paroles

2 Fritz Kreisler, Tambourin Chinois Jerry Herman, Hello Dolly Otha Hayes, Verlie Rice, Andre Williams, Cab Calloway, Irving Mills Shake a Tail Feather/Minnie the Moocher -oturi Toivo Kuula, Kehtolaulu Oinnäyte koostuu neljästä osasta. Johdannon jälkeen käsitellään lyhyesti sovittamista varten tarvittavaa taustatietoa ja esitellään työssä käytettyjä sovitustekniikoita. Kolmannessa osassa havainnollistetaan aiemmin esitettyjä sovitustekniikoita esimerkein. Esimerkkejä esitetään jokaisesta tätä oinnäytetyötä varten sovitetusta kaaleesta. Kolmatta osaa seuraa ohdinta ja yhteenveto. Sovitusten kokonaiset artituurit ja erilliset stemmat ovat tämän oinnäytetyön liitteinä. Oinnäytetyötyö kirjoitettiin ilmaisella L A T E X 2ε-ladontaohjelmalla (Latex-A document rearation system 201) ja kirjoittaja haluaa kiittää Panu Leäniemeä oinnäytetyön Latexohjan aloittamisesta ja jakamisesta. Tätä työtä varten edelleen muokattu Latex-ohja on vaaasti ladattavissa Github-sivustolla (Leäniemi, 201). Kiitos kuuluu myös jousikvartetti Illuminarelle sovitusten kokeilemisesta ja rakentavasta kritiikistä sekä työn ohjaajille Kai Lindbergille, Marko Purolle ja Annu Tuovilalle hyvistä neuvoista sekä joustavuudesta. Erityiskiitos kuuluu vielä kirjoittajan viulunsoitonoettajalle Silja Raitio-Heikinheimolle erinomaisesta oetuksesta ja loumattomasta kärsivällisyydestä.

2 Sovittamisen taustaa Tässä osassa erehdytään tämän työn kannalta tärkeisiin sovitusteknisiin aiheisiin. Työn yksi tärkeimmistä äämääristä oli tuottaa uusia sovituksia jousikvartetille ja saattaa ne julkisesti saataville. Tästä syystä työn ainoiste on käytännön sovittamisessa ja tässä osassa käsitellään vain työn kannalta välttämättömimmät sovitustekniikat. 2.1 Sovittaminen ja soitinnus Sovittaminen on yleisesti käytetty termi, jolla tarkoitetaan usein myös soitinnusta tai orkestrointia. Piurin oinnäytetyössä (Piuri, 2008) tämä semanttinen ongelma on ratkaistu määrittelemällä sovittaminen teoksi, jolla alkueräiseen sävellykseen tuodaan uusi ja luova lisä. Soitinnus on siten sovittamista ilman luovaa lisää, eli esim. teoksen stemmojen kirjoittamista uuteen äänialaan tai uusille soittimille siten, että teos ei merkittävästi muutu. Orkestrointi on soitinnusta orkesterille. Tekijänoikeusjärjestö Teosto r.y. määrittelee sovittamisen samoin kuten edellä, jolloin teoksen sovittamiseen tulee aina anoa lua. Tässä työssä yrittiin kunnioittamaan alkueräisiä teoksia, jolloin kyse oli lähinnä soitinnuksesta ja erillistä sovitusluaa ei ollut tareen anoa. Tämän takia sovitukset ja soitinnukset noudattavat sävellysten alkueräisiä sointurakenteita. 2.2 Soittimien tunteminen Kaikille kokoonanoille on tärkeää, että sovittaja ymmärtää yksittäisten soittimien rajoitukset ja miten soittimet soivat ryhmänä. Jousikvartetille sovitettaessa tai soitinnettaessa yksinkertaisimmat rajoitukset ovat soittimien alimmat ja ylimmät äänet sekä soittajalle mukava äänenkorkeus. Esimerkiksi sellolle yleisesti suositeltu korkein nuotti on kaksiviivainen e (Forsyth, 1982), mutta ymäröivästä materiaalista ja soittajasta riiuen korkeammatkin sävelkulut ovat varsin mahdollisia (Forsyth, 1982; Blatter, 1997). Lisäksi on hyvä

4 huomata, että taa, jolla lähestytään soittimen äänialan ääriäätä ei ole triviaali. Ääriäätä lähestyminen noean kuvion tai ison hyyn kautta on soittajalle usein hankalaa. Toisin kuin esim. ianossa, joidenkin intervallien kaksoisäänet ovat jousisoittajalle hankalia intonoida, minkä takia näiden kirjoittamista tulisi välttää. Esimerkiksi uhtaista kvinteistä koostuvat ariäänet ovat jousisoittajalle huomattavasti vaikeamia kuin terssit ja sekstit (Forsyth, 1982). Sama ätee uhtaisiin kvartteihin ja kaksoisiäänikulkuihin, jotka edellyttävät asemanvaihtoja. 2. Äänten asettelu Äänten asettelu on musiikin värin kannalta olennaista. Perinteisesti äänten asettelu jaetaan kahteen ryhmään: ahtaaseen ja hajalliseen asetteluun. Kvartetin taauksessa ahtaassa asettelussa kolme ylintä ääntä kirjoitetaan yhden oktaavin sisälle. Hajallisessa asettelussa ylimmän (ensimmäinen viulu) ja kolmanneksi ylimmän (alttoviulu) äänen väli on vähintään oktaavi (Vainikka, 201). Ahdas asettelu kuulostaa usein raskaalta ja tukkoiselta. Hajallinen asettelu tuottaa uolestaan kirkkaamman, erottelevamman ja täyteläisemmän kuulokuvan. Yhteistä sekä sovittamiselle että instrumentoinnille on, että taajuuseittoa tulisi aina välttää (Corozine, 2002). Taajuuseitto on eittoilmiö, jossa kaksi soitinta tai ääntä soivat yhtäaikaisesti lähes samalla äänenkorkeudella, jolloin korvan taajuusrajoitetun erottelukyvyn takia soittimet eittävät toisiaan. Korvalla on ns. kriittinen kaista, eli taajuusalue, jonka sisällä olevat osaäänet korva hahmottaa yhtenä kokonaisuutena (Karjalainen, 2000). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun usean äänen muodostaman joukon keskinäisiä intervalleja ienennetään tulee vastaan raja, jonka jälkeen korva ei enää kykene erottelemaan yksittäisiä ääniä. Peittoilmiötä voidaan välttää suosimalla hajallista asettelua ahtaan sijaan. Useimmat tämän työn kaaleista instrumentoitiin artituurien avulla, jolloin äänten asettelu ei tuottanut varsinaista ongelmaa. Joissakin taauksissa, esim. soittimen rekisterin sanelemana yksittäinen stemma jouduttiin transonoimaan eri oktaaviin, jolloin eittoilmiö tuli ratkaista.

5 2.4 Musiikillinen kudos Musiikillisella kudoksella eli tekstuurilla tarkoitetaan taaa, jolla yksittäiset stemmat tai äänet unoutuvat yhteen. Länsimaisen musiikin tärkeiminä kudostyyeinä idetään useimmiten homooniaa ja olyoniaa, tosin musiikillista kudosta kuvataan usein myös termeillä soinnullisuus, kaksinnus, monoonia, heteroonia, heterorytmia ja kontraunkti (Kiliö, 2004). Homoonia on homorytmistä homooniaa lukuun ottamatta yksinkertaisin moniääninen kudostyyi, jossa itsenäistä melodiaa tukevat sitä säestävät elementit. Polyonisessa kudoksessa melodialla on säestyksen lisäksi itsenäisiä vastamelodioita ja -rytmejä. Sovitusten tekstuuria yrittiin myös elävöittämään hyödyntämällä mm. olyrytmiikkaa ja obligatoa. Sovituksen tai instrumentoinnin kudoksessa on suotavaa huomioida myös soitettavuus. Soittajien kannalta on mukavaa, mikäli erilliset stemmat ovat soivan haastavia teknisesti sekä musiikillisesti mielenkiintoisia. Pitkät toistuvat jaksot ovat soittajille raskaita ja saattavat johtaa innottomaan tulkintaan. 2.5 Unisono tehokeinona Unisono, eli melodia soitettuna useamman instrumentin tai äänen toimesta on yksi tavallisimmista musiikillisista tehokeinoista. Tehokeino esitellään tässä osiossa erikseen, juuri sen tärkeyden ja yleisyyden ansiosta. Unisono ja etenkin unisono useammassa oktaavissa on tehokas taa alleviivata melodiaa (Cacavas, 200; Corozine, 2002; Adler, 2002; Piston, 1955). Unisono kuitenkin nojaa kollektiiviseen tulkintaan, eli unisonon soittajat tulkisevat musiikkia yhtenä ryhmänä, rajoittaen melodian rytminkäsittelyä ja tulkintaa sekä yksilö- että ryhmätasolla (Corozine, 2002). 2.6 Tremolo tehokeinona Tremolo on soittotaa, jossa noeasti toistetaan yhtä tai useamaa eri nuottia. Jousisoittajalle tavallisessa tremolossa yhtä tai useamaa nuottia toistetaan siten, että jokainen nuotti soitetaan eri jousen suunnalla. Legato-tremolossa kahden eri nuotin muodostamaa joukkoa toistetaan siten, että useami joukko soitetaan vaihtamatta jousen kulkusuuntaa.

6 Tremolo on ominaista jousisoittimille ja sitä käytetään säestyksessä sen kiehtovan soinnin takia (Forsyth, 1982).

7 Toteutus Tässä osassa havainnollistetaan edellisessä osassa esitettyjä sovitustekniikoita käytännön esimerkein. Esimerkit on valittu siten, että jokaisesta kaaleesta tuodaan esille juuri kyseiselle kaaleelle, sovitukselle ja tyylilajille omaisia iirteitä. Esimerkit esitetään kaalekohtaisesti. Sovitettavien kaaleiden valitsemiseen yrittiin tiukan aikataulun takia kuluttamaan mahdollisimman vähän aikaa, jolloin aikaa jäi enemmän varsinaiseen sovitustyöhön. Vaatimukset kaalevalinnoille olivat, että kaaleesta ei ole aiemaa sovitusta, kaale on lyhytkestoinen ja helosti lähestyttävä, kaaleita valitaan useammasta musiikkityylistä ja että kaaleet soivat useamaan tilaisuuteen. Kaalevalintoihin vaikutti tietenkin kirjoittajan oma soitin, eli esim. Tambourine Chinois on teos, jota ei sovittane muu kuin viulisti. Myös molemmat Kuulan teokset kuuluvat viulistin normaaliin ohjelmistoon, mutta nämä valittiin melodioiden kauneuden ja yksinkertaisuuden erusteella, ei niinkään viulistisien mieltymyksien seuraamuksena. Hello Dolly valittiin iloisen swing-tunnelman takia ja Shake a Tail Feather/Minnie the Moocher-oturi valittiin vastaavasti blues-tunnelman takia. Kirjoittaja iti myös tärkeänä, että molemmat edellä mainitut kaaleet tarjoavat klassisesti kouluttautuneelle jousisoittajalle mahdollisuuden soittaa eri tyylilajien musiikkia helosti lähestyttävällä tavalla. Sovitukset nuotinnettiin Musescore-tietokoneohjelman avulla (Musescore - Ilmainen musiikin sävellys & nuotinnusohjelma 201). Musescore on ilmainen ja helokäyttöinen nuotinnusohjelma, joka on yhteensoiva useimien kauallisten ohjelmien kanssa..1 Hello Dolly Hello Dolly on Jerry Hermanin samannimistä musikaalia varten vuonna 1964 säveltämä kaale. Teos vakiinnutti asemansa jazz-standardina ja useat artistit ovat tehneet kaaleesta omat versionsa, joista Louis Armstrongin levytys (Hello Dolly 1964) lienee tunnetuin. Sovituksen ohjana käytettiin kirjan "Real jazz book"soinnutusta (Hahne, 2001) ja

8 kuulokuvassa yrittiin mukailemaan Armstrongin tulkintaa. Swingissä rytmiikka on tärkeä osa kuulokuvaa. Esimerkki rytmin käsittelystä on nähtävissä kuvassa 1, jossa on esitelty sovituksen viisi ensimmäistä tahtia. Ensimmäinen viulu aloittaa säkeistön melodialla ja sellon izzicato-uolinuotit luovat kudoksen ohjan. Alttoviululla on lyhyitä vastamelodioita. Toinen viulu on ainoa elementti, jolla on swing-rytmi. Sovituksessa on käytetty tyyillistä säestyskuviota, jossa toinen viulu soittaa lyhyitä nuotteja heikolle tahdin osalle uolentoista tahdin ajan. Toisen tahdin viimeisellä neljäsosalla on kaksi kahdeksasosaa, jotka swingissä soitetaan siten, että ensimmäinen kahdeksasosa on kahden triolikahdeksasosan mittainen ja toinen yhden. Jazz-muusikoille triolien ja duolien välillä vaihtelu on luontaista ja rytmiikkaa ei merkitä erikseen. Ilmiö on hyvin samankaltainen kuin barokkimusiikissa, jossa ns. Notes Inégales (suom. eätasa-arvoiset nuotit) oli taana soittaa eri ituisina siitä huolimatta, että ne ovat kirjoitettu samanituisiksi. Moelantsin mukaan (Moelants, 2008) myös modernit barokkimuusikot Jerry soittavat Hermanuotit eriarvoisina ja keskimääräinen kahden eräkkäisen kahdeksasosanuottien kestojen suhde on 1.6:1. Tämä = means on tulets hyvin rom now lähellä on swing-rytmiä, jossa vastaava suhde on 2:1. Tässä = means swing rhythm rom now on työssä kuitenkin oletettiin, että soittajat ovat klassisen musiikin osaajia, joten tasajakoiset ja kolmijakoiset rytmit merkittiin nuottiin ekslisiittisesti. Violins 1 Violins 2 Violoncello 6 4 4 4 4 m izz. m = = m simile soittajille vierasta ja tästä syystä Hello Dollyn soolot on nuotinnettu. Kuvissa 2 ja nähdään ensimmäisen ja toisen viulun säkeistöä mukailevat vuorottelevat soolot. Rytmiikan lisäksi artikulaatio on jazz-musiikissa tärkeässä asemassa, ja tästä syytä sooloihin lisättiin aksentteja, tenuto-viivoja ja isteitä kohtiin, joissa klassisessa musiikissa artikuloitai- Viola Hello Dolly Kuva 1: Hermanin Hello Dolly-sovituksen viisi ensimmäistä tahtia. Nuotissa on huomattavaa toisen viulun swing-rytmiikka, jossa on käytetty swingille tyyillisiä triolikahdeksasosia. Soolot ovat jazzissa erinteisesti imrovisoituja. Tämä on useimmille klassisen musiikin

28 siin toisin. Esimerkiksi synkooien =korostaminen on jazzissa voimakkaamaa ja kahdeksasoanuottien, triolien ja kuudestoistaosanuottien yhdistelmät tuovat soolotaitteeseen enemmän liikkuvuutta. Huomataan vielä, että sellon säestyskuviota on tihennetty staattisista uolinuoteista (kts. kuva 1) eloisamaan ja melodisemaan neljäsosakuvioon. Tahdeissa 6-7 on lisäksi hyödynnetty kaaleessa 2.5 käsiteltyä tehokeinoa, jossa osa säkeistön melodiasta tuodaan esiin oktaavi-unisonon avulla. Pyrkimyksenä oli luoda sooloon tuttuuden tunne ja rikkoa noeiden sävelkulkujen jono melodisen elementin avulla. 9 7 Kuva 2: Hermanin Hello Dollyn soolotaitteen kahdeksan ensimmäistä tahtia..2 Chanson sans aroles 4 Toivo Kuulan vuonna 1910 säveltämä teos Chanson sans aroles (suom. Laulu ilman sanoja) on alun erin sävelletty viululle ja ianolle (Kuula, 1910). Jousikvartetille tehdyssä sovituksessa kiinnitettiin erityisesti huomiota säestyskuvioon. Kuvassa 4 on esitetty sovituksen viisi ensimmäistä tahtia. Alkueräisessä versiossa ianosäestyksen nuotit on kirjoitettu kestämään jokaisen tahdin louun. Pianosäestys soitetaan edaalin kanssa, jolloin kaikki nuotit alkavat selkeillä alukkeilla ja hiljenevät luonnollisesti tahdin loua kohti.

10 41 = = 44 Chanson sans aroles dim. T. Kuula 49 Violoncello 4 m m Nuottien yhtäaikainen sointi ja edaalin tuomat yläsävelsarjat luovat säestykseen rauhallisen ja taianomaisen soinnin. Violins 1 Violins 2 Kuva : Hermanin Hello Dollyn soolotaitteen yhdeksän jälkimmäistä tahtia. Viola sul tasto sul tasto sul tasto Kuva 4: Kuulan Chanson sans arolesin viisi ensimmäistä tahtia. Säestyksessä on käytety tremoloa tehokeinona rauhallisen tahtien louja kohti hiljentyvän soinnin saavuttamiseksi. Jousisovituksessa kevyttä ja taianomaista sointia tavoiteltiin korvaamalla itkät nuotit sul 6 simile tasto tremoloilla, kaaleen 2.6 mukaisesti. Luontaista häivyttämistä tuettiin lisäämällä

Chanson sans aroles T. Kuula 11 diminuendot tahtien louihin ja kirjoittamalla alttoviulun ja toisen viulun tremoloiden aloitukset eriaikaisiksi. Tällainen säestyskuvio mahdollistaa sen, että jokainen uusi ääni alkaa selkeällä alukkeella ilman, että säestyksestä muodostuu tasaaksu, jatkuvasti soiva äänimatto. Violins 1 sul tasto sul tasto sul tasto simile Sovituksen viisi seuraavaa tahtia ovat nähtävissä kuvassa 5. Ensimmäinen taite (tahdit 1-8) kertautuu Violins 2lähes samanlaisena tahdista yhdeksän alkaen. Kerrattavan taitteen säestystä varioitiin muuttamalla toisen viulun yhden nuotin tremolo kahden nuotin legato-tremoloksi. Lisäksi melodia Viola siirrettiin sellolta alttoviululle. Nämä ienet muutokset tuovat tukevamman ja rikkaamman soinnin sekä auttavat viemään kaaleen musiikillista suuntausta Violoncello eteenäin. Melodian siirtämisestä matalamman rekisterin soittimelta korkeamman rekisterin soittimelle hyödynnettiin myös sovituksen edetessä (kts. Liite 2. ). Kuten aiemmin kaaleessa 2.4 todettiin, melodisten elementtien vuorotteleminen itää yllä sekä soittajien että kuuntelijoiden mielenkiintoa. Lisäksi soivan äänialan kasvattaminen ylä-, ja alarekisteristä luo täyteläisemmän soinnin ja vie teosta kohti sen huiukohtaa. 6 Kuva 5: Tahdit 6-10 Kuulan Chanson sans arolesista.toistuvan teeman säestystä on varioitu muuttamalla jousitremolo legato-tremoloksi.. Tambourin Chinois Fritz Kreislerin säveltämä humoristinen Tambourin Chinois (suom. Kiinalainen tamburiini) (Kreisler, 1910) on suosittu virtuoosikaale viululle ja ianolle. Nimensä mukaisesti sävellyksessä on kiinalaiseen musiikkiin viittaava rytminen kudos, jonka Kreisler toteutti hyödyntäen tasaista kahdeksasosasäestystä ja entatonista asteikkoa. Esimerkki sovituksen säestyskuviosta ja ääteemasta on esitetty kuvassa 6. Sellon ja

12 alttoviulun muodostama umaava säestyskuvio on kuten alkueräisessä sävellyksessä, mutta ensimmäisen viulun esittämää melodiaa ei alun erin ole harmonisoitu. Työn sovituksessa toinen viulu soittaa kuvassa 6 nähtävän ääteeman kertauksen ensimmäisen viulun kanssa rinnakkaisissa kvarteissa. Tämä on vastoin erinteisiä äänenkuljetuskäytäntöjä, mutta tarkoituksena oli alleviivata entatonisen asteikon sointia ja kaaleen humoristista tunnelmaa. 12 kvartteja sisältävä homooninen osuus entatonisen asteikon korostamiseksi. 18 erittäin vaikea 24 taite on molemmille viulisteille suhteellisen helo soitettava. Kuva 6: Kreislerin Tambourine Chinois'n teeman kertaus. Toiselle viululle on kirjoitettu rinnakkaisia Kaaleen vauhdikkuuden ja humoristisen tunnelman ainottamiseksi sekä teknisen haastavuuden vuoksi vaikeimmat kohdat jaettiin ensimmäisen ja toisen viulun välillä. Jako tehtiin siten, että toisinaan noeat kuviot vuorottelivat molemien soittimien välillä. Tästä on esimerkki kuvassa 6, jossa tahdista 17 eteenäin ensimmäinen ja toinen viulu vuorottelevat melodian soitossa. Samaa ideaa toistettiin läi kaaleen, kts. Liite.. Tambourin Chinois'n alkueräisversio sisältää myös runsaasti teknisesti haastavia kaksoisääniä. Hankalimmat ariäänet jaettiin työn sovituksessa ensimmäisen ja toisen viulun kesken. Kuvassa 7 on esimerkki edellä mainitusta ariäänien jaosta, jonka ansiosta alun erin Mielenkiintoisimmat teemat jouduttiin teoksen viulistisen ja vauhdikkaan luonteen takia ääsääntöisesti kirjoittamaan ensimmäiselle ja toiselle viululle. Jotta myös sellolla ja alttoviululla olisi jotain mielekästä soitettavaa, kaaleen rauhallisen ja lyyrisen Lento-osuuden melodiat sijoitettiin sellolle ja alttoviululle. Kuvassa 8 nähdään alttoviulusoolo, jota muut säestävät izzicatolla. Pizzicato-säestys oikkeaa huomattavasti alkueräisestä raskaammasta ianosäestyksestä, mutta ratkaisun tarkoitus oli luoda ilmavami sointi ja suuremi kontrasti ymäröiviin noeisiin taitteisiin. Säestyskuvio tarjoaa lisäksi melodian tulkitsijalle 2

24 a temo ad lib. 106 21 izz. izz. Kuva 7: Esimerkki teknisesti haastavien ariäänien jaosta Kreislerin Tambourin Chinois'ssa. Ensimmäisen 2 ja toisen viulun stemmat ovat alkueräisessä versiossa sooloviulun ariääniä. 1 enemmän tilaa rubatoa varten. 108 izz. arco izz. rubato, con sentimento arco Kuva 8: Ote Kreislerin Tambourin Chinois'n hitaasta keskiosasta. Pizzicato-säestyksellä tavoiteltiin kevyemää114 sointia. arco.4 Kehtolaulu Toivo Kuulan viululle ja ianolle tai sellolle ja ianolle säveltämän Kehtolaulun (Kuula, 1907) sovituksessa yrittiin kunnioittamaan alkueräistä sävellystä. Kehtolaulussa on aiemmin kaaleessa 2 esitellyistä tehokeinoista käytetty oktaavi-unisonoa. Kuvassa 9 on arco nähtävissä kaaleen louuolella oleva huiukohta, jossa ensimmäinen ja toinen viulu soittavat melodiaa oktaavi-unisonossa. Sovituksen toinen maininnan arvoinen iirre on esitetty kuvan 10 esimerkissä. Kuvasta nähdään, että alttoviulun stemmassa on kuudestoistaosamurtosointukuvion jälkeen heti kolme solistista kahdeksasosaa kolmen oktaavin unisonossa ensimmäisen ja toisen 9

45 Rit Kuva 9: Kuulan Kehtolaulun huiukohta. Vahvaa melodiaa on korostettu ensimmäisen ja toisen 5 viulun oktaavi-unisonon 21 avulla. viulun kanssa. Tämän jälkeen alttoviulu alaa välittömästi säestävään rooliin. Sama koskee toista viulua, ja tilanne toistuu myös muiden soittimien kohdalla kaaleen eri osissa. Esimerkin kaltaiset tilanteet vaikeuttavat sovituksen tulkinnan hahmottamista, mutta ovat kuitenkin soitettavissa muutaman harjoituskerran jälkeen. Kehtolaulun sovituksessa vastaavat tilanteet ovat enimmäkseen seurausta yrkimyksestä olla muuttamatta alkueräistä sävellystä ja yrkimyksestä jakaa melodiaosuudet tasauolisesti kvartetin soittimien kesken. aettuoso 24 Kuva 10: Esimerkki noeasta vaihtelusta säestävien ja solististen osuuksien välillä. Tahdit 24 ja 26 25 Kuulan Kehtolaulusta. crescendo.5 Shake a Tail Feather-Minnie the Moocher crescendo Shake a Tail Feather ja Minnie the Moocher ovat vanhoja blues-klassikoita. Kaaleilla on yhteistä se, että molemmat olivat vuoden 1980 suositussa musikaalikomediassa crescendo crescendo 14

15 Blues Brothers. Ray Charlesin ja Cab Callowayn esittämät Shake a Tail Feather ja Minnie the Moocher lienevät tunnetuimmat versiot juurikin elokuvan musiikkiraidan saavuttaman suuren suosion ansiosta. Teosten alkueräisversiot on kirjoitettu isolle kokoonanolle, joka sisältää laulun lisäksi sähkökitarat, rummut, basson, ianon sekä laajan uhallinsektion. Koska jousikvartetti on rajoitetumi ryhmä, kirjoittajan mielestä kumikaan kaale ei jousisovituksena säilyttäisi mielenkiintoa läi alkueräisen kaaleen keston. Tästä syystä äädyttiin yhdistämään lyhyemmät versiot molemmista kaaleista. Sovitukset ohjautuvat Charlesin ja Callowayn versioihin ja lähteenä käytettiin elokuvan äänitettä (The Blues Brothers: Music rom the Soundtrack 1980) osittain korvakuulon harjoittamiseksi ja osittain siksi, että tyydyttävää nuottia ei ollut saatavilla. 4 4 4 4 Kuten jazzissa, rytmiikka ja varsinkin synkooit ovat tärkeitä myös blues-musiikissa. Kuvassa 11 on esitetty katkelma Shake a Tail Featherin säkeistöstä, jossa melodia on ensimmäisellä viululla ja vastamelodiat toisella viululla. Melodiat eivät itsessään ole niin mielenkiintoisia Violins ja 1 kaaleen mielenkiintoisuus nojaakin säestäviin elementteihin. Alkueräisversion bassokuvio on kirjoitettu sellolle lähes sellaisenaan, sillä kuviolla on tärkeä rooli harmonian Violins esille 2 tuomisessa ja liikkuvuuden säilyttämisessä. Kuten kuvasta 11 nähdään, sello korostaa harmoniaa ja liikkuvuuden tunnetta kahdeksasosamurtosointukuvion avulla. Tärkein iirre sellon säestyskuviossa on kuitenkin se, että tahdin kolmannella Violas iskulla on aina sointuun kuulumaton sivusävel, jolloin kolmannen iskun aino on vähemmän Violoncello merkittävä. Tämä yhdistettynä siihen, että tahdin ensimmäisellä iskulla on aina soinnun ohjasävel luo rullaavan ja eteenäin menevän säestysohjan. Vlas. Vlas. 19 Kuva 11: Katkelma Shake a Tail Featherin säkeistöstä. Sellon ja alttoviulun säestyskuvio luo kevyen ja eteenäin suuntautuvan tunnelman vähentämällä erinteisesti ainollisten iskujen yksi ja 2 kolme merkitystä.

16 Kuvasta 11 nähdään, että myös alttoviulu osallistuu sekä rytmisen ja harmonisen kudokseen lyhyillä kaksoisäänillä. Tyylilajille tyyilliseen taaan alttoviulun säestyskuviolla ei ole ollenkaan nuotteja iskuilla yksi ja kolme, jotka ovat erinteisessä klassisessa musiikissa vahvimmat iskut. Tämä luo ilmavan soinnin ja edesauttaa edelleen eteenäin menemisen tunnetta. Kuvassa 12 on esimerkki toisesta bluesille ja jazzille hyvin ominaisesta ilmiöstä, eli ns. blue noteista. Blue note on löyhästi määritelty käsite, jolla voidaan tarkoittaa yleisesti sävellajiin tai sointuun kuulumattomia korusäveliä ja uolisävelaskeleiden väliin intonoituja nuotteja. Useimmiten käsitteellä viitataan kuitenkin vähennettyyn kvinttiin, joka viritetään niin matalaksi, että vire on lähemänä uhdasta kvarttia kuin vähennettyä kvinttiä. Kuvassa 12 nähdään, miten alttoviulun soolo alkaa itkällä liu'ullua asteikon viidennestä sävelestä asteikon neljänteen säveleen, toinen isko tahdissa 59. Tämän jälkeen soolo jatkuu rytmisellä blue notein ja asteikon neljännen sävelen välillä vuorottelevalla kuviolla. Blue note on esimerkissä merkitty /4-sävelaskeleen alennusmerkillä eli symbolilla, joka koostuu alennusmerkistä ja sen ystytason eilikuvasta. Ensimmäisen viulun vastaava, mutta eriaikainen liuku tukee sumutorvimaista kuulokuvaa. Liukujen ajoitusta on täsmennetty neljäsosasävelaskeleen alennusmerkillä, eli symbolilla, jossa alennusmerkin varren yli kulkee vino viiva. 58 gliss. gliss. gliss. gliss. Kuva 12: Katkelma Minnie the Moocherin alttosoolosta. Alttoviulun blue note on merkitty /4- sävelaskeleen 61 alennusmerkillä. Neljäsosasävelaskeleen alennus on myös merkitty liukujen ajoittamisen Vlns. täsmentämiseksi. 1

17 4 Pohdinta ja yhteenveto Työssä sovitettiin jousikvartetille lyhyitä ja kevyitä kaaleita juhlatilaisuuksia ja konserttien ylimääräisiä numeroita varten. Ensisijaisena tarkoituksena oli kartuttaa julkisesti saatavilla olevaa ohjelmistoa ja näin ollen ehkäistä samojen teosten toistuvaa sovittamista. Työtä motivoi myös halu kehittyä sovittajana ja kokemuksen kerääminen sovitusrutiinin muodostamiseksi. Suurin osa työajasta kului käytännön sovittamistyöhön, ja tästä syystä kirjallisen osion tavoitteena ei ollut olla kattava sovitusoas. Tämän sijaan työssä tyydyttiin esittelemään lyhyesti sovittamisen taustatietoa sekä joitakin työn sovituksissa käytettyjä sovitustekniikoita. Esitettyjä tekniikoita havainnollistettiin sovitustöistä oimituin esimerkein. Alkueräiseen suunnitelmaan kuului useamman teoksen sovittaminen. Sovitustyöhön kului kuitenkin suunniteltua enemmän aikaa, kuten usein käy laajemien töiden kanssa, ja kaikkia suunniteltuja sovituksia ei tästä syystä sisällytetty tähän oinnäytetyöhön. Ajan niukkuuden takia sovituksissa tehtyjä ratkaisuja ei ollut mahdollista harkita niin erusteellisesti kuin alun erin oli suunniteltu. Useimmat sovitukselliset ratkaisut tehtiin täten ensimmäisen idean tai imulssin erusteella, jolloin moni yksityiskohta lienee jäänyt toteuttamatta. Toisaalta kirjoittajalle oli myös tärkeää, että sovituksia tehdään kohtuullisella noeudella silläkin uhalla, että loutulos jää keskeneräiseksi. Kirjoittajan subjektiivinen mieliide on, että ajan uutteesta huolimatta sovitusten laatu arani työn edetessä. Esimerkiksi Toivo Kuulan Kehtolaulu oli ensimmäinen tätä työtä varten sovitettu teos. Sovituksessa yrittiin olemaan erittäin uskollinen alkueräiselle sävellykselle. Tästä syystä kaikki soittajat soittavat yhdessä käytännössä koko teoksen ajan, jolloin sovitus on raskas sekä kuulijalle että soittajille. Samasta syystä soittajat joutuvat kaaleen aikana äkillisesti vaihtamaan solistisen ja säestävän materiaalin välillä, kuten aiemmin osassa.4 mainittiin. Fritz Kreislerin Tambourin Chinois oli uolestaan viimeinen oinnäytetyötä varten tehty sovitus. Sovituksessa kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen, että kuulokuvasta ei muodostuisi liian raskasta jatkuvan tutti-soiton takia. Tambourine Chi-

18 nois on oinnäytetyön sovituksista myös rohkein. Subjektiivisesta kehittymisestä huolimatta kirjoittaja on tietoinen, että sovitusten tasossa on arantamisen varaa. Parannettavaa on vielä esimerkiksi soittimien tuntemisessa. Kirjoittajan mielestä esimerkiksi sellon stemmat ovat aljon helomia verrattuna viulujen stemmoihin, vaikka sovituksissa yrittiin nimenomaan huomioimaan soitinten mukavuusalueet ja erityisiirteet. Toisaalta tähän vaikuttaa myös se, että sello matalimana soittimena korvaa uuttuvan basson, jolloin varsinkin kevyemmät kaaleet edellyttävät suoraviivaista sellostemmaa.

19 Lähteet Adler, Samuel (2002). The Study o Orchestration.. ainos. New York: W.W. Norton & Comany, Inc. Blatter, Alred (1997). Instrumentation and Orchestration. Boston: Shirmer. Cacavas, John (200). Music Arranging And Orchestration. 2. ainos. Switzerland: Belwin-Mills Publishing Cor. Corozine, Vince (2002). Arranging Music or the Real World. Mel Bay Publications, Inc. Forsyth, Cecil (1982). Orchestration. New York: Dover Publications, Inc. Hahne, Ingemar, toim. (2001). Real jazz book. Stockholm: Warner-Chael Music Scandinavia AB. Hello Dolly (1964). Ka. IMSLP-International Music Score Library Project (2. lokakuuta 201). URL: (viitattu 2. 10. 201). Karjalainen, Matti (2000). Kommunikaatioakustiikka. Esoo: Otamedia Oy, s. 101 112. Kiliö, Lauri (2004). Rakeisuustilanteista suermelodiaan : katsaus Paavo Heinisen tekstuuriterminologiaan ja tekstuuriajatteluun. Pro gradu-tutkielma. Sibelius-Akatemia. Kreisler, Fritz (1910). Tambourin chinois, o.. Schott Music International. Kuula, Toivo (1907). Kehtolaulu. Helsinki: Helsingors Nya Musikhandel, K.G. Fazer. (1910). Chanson sans aroles, o. 22/1. Helsinki: Edition Fazer. Laine, Milka (2009). Oetellaan sovittamaan! Oinnäytetyö. Lahden Amk. Latex-A document rearation system (2. lokakuuta 201). URL: (viitattu 2. 10. 201). Leäniemi, Panu (0. lokakuuta 201). Github-Metroolia-thesis-latex. URL: (viitattu 0. 10. 201). Makkonen, Tiia ja Maija Sinisalo (2006). Häämusiikkia jousikvartetille. Oinnäytetyö. Stadia Amk.

20 Moelants, Dirk (2008). Notes Iné gales in Contemorary Perormance Practice. Teoksessa: The 10th International Conerence on Music Percetion and Cognition (ICMPC 10). Musescore - Ilmainen musiikin sävellys & nuotinnusohjelma (22. elokuuta 201). URL: (viitattu 22. 08. 201). Perkiö, Tiina (2012). Sovittajan matkassa- Po/rocksovituksia jousikvartetille. Oinnäytetyö. Keskiohjanmaan Amk. Piuri, Terhi (2008). Sävellyksen sovittaminen ianolle kahdeksan erityylistä o/rock-klassikkoa. Oinnäytetyö. Metroolia Amk. Piston, Walter (1955). Orchestration. New York: W.W. Norton & Comany, Inc. The Blues Brothers: Music rom the Soundtrack (1980). Atlantic. Vainikka, Sakari (16. lokakuuta 201). Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kenraalibassosta, mutta et ole kehdannut kysyä. Tamereen ylioiston oetusmoniste. URL: (viitattu 16. 10. 201).

1. Hello Dolly. Partituuri ja stemmat 1

izz. simile = = = means tulets rom now on = means swing rhythm rom now on m m m 4 4 4 4 6 Violoncello Viola Violins 2 Violins 1 Jerry Herman Hello Dolly 2

11 17 22 cresc. = = 2

28 = 4 7

41 = = 5 44 dim. 49 m m 4

54 = = 6 60 = 65 Rit. 5

= means tulets rom now on = means swing rhythm rom now on 4 = Violins 1 9 Hello Dolly 7 Jerry Herman 19 29 cresc. = 7 4 = dim. 50 61 = Rit.

Violins 2 7 14 22 29 5 42 49 56 = means tulets rom now on = means 4swing rhythm rom now on = simile m cresc. = = dim. m = Hello Dolly 8 Jerry Herman

6 Rit. 9 2

Rit. = dim. cresc. = = means tulets rom now on = means swing rhythm rom now on m 4 61 5 44 6 29 Jerry Herman 20 Hello Dolly 10 Viola 10

Rit. cresc. dim. izz. m m 4 67 57 47 8 29 Jerry Herman 19 Hello Dolly 9 Violoncello 11

2. Chanson sans aroles. Partituuri ja stemmat 1

Chanson sans aroles 2 T. Kuula Violins 1 Violins 2 Viola Violoncello sul tasto sul tasto sul tasto simile 6

11 esr. cantabile 15 22 2

29 4 4 9 esr. 9 crescendo crescendo crescendo

41 46 52 largamente 11 largo e orte esressivo dolce dolce dolce iù tranquillo dolce 5 4

59 6 5

largo e orte largamente iù tranquillo simile sul tasto 11 9 esressivo dolce 56 46 40 20 0 T. Kuula 9 Chanson sans aroles Violins 1 7

Chanson sans aroles 8 T. Kuula Violins 2 sul tasto simile 9 14 2 2 9 47 56 esr. iù tranquillo crescendo largo e orte largamente dolce

largo e orte iù tranquillo largamente esr. cantabile simile sul tasto dolce crescendo 57 46 8 20 0 T. Kuula 9 Chanson sans aroles Viola 9

largamente iù tranquillo largo e orte crescendo dolce 2 4 5 T. Kuula 2 Chanson sans aroles 11 Violoncello 10

. Tambourin Chinois. Partituuri ja stemmat 1

Tambourine Chinois 2 F. Kreisler Violins 1 Violins 2 Viola Violoncello Allegro 24 molto, quasi Presto 24 24 24 7

12 18 24 2

29 8va 4 2 8va 8va 5 8va 8va

9 8va 5 4 8va 47 z z 4

52 58 6 molto marcato molto marcato z z z z 64 5

68 7 74 78 6

82 brillante 8 86 brillante 8va 91 Più lento = 7

96 9 100 10 rubato, con sentimento 8

106 ad lib. a temo 10 21 izz. izz. 108 izz. arco izz. 114 rubato, con sentimento arco arco arco 9

118 11 121 122 ad lib, senza string. a temo izz. izz. 10

124 10 Temo I 12 16 11

142 1 147 152 8va 12

155 8va 8va 14 159 8va 8va 16 8va 1

167 8va 15 171 176 14

18 16 188 194 15

199 17 20 207 8va 16

17 212 18

F. Kreisler Allegro 24 molto, quasi Presto Violins 1 8 8va 4 0 8va 1 4 2 1 1 2 1 2 1 2 2 restez 8va 4 2 2 4 z 17 25 1 7 42 46 57 Tambourine Chinois 19 molto marcato

64 72 78 8 88 95 100 106 20 brillante 1 8va Più lento = 1 1 rubato, con sentimento a temo ad lib. 0 4 0 1 0 izz. 111 119 21 rubato, con sentimento arco 2

122 126 14 14 150 155 161 166 a temo ad lib, senza string. Temo I 1 0 4 21 2 1 0 8va 8va 8va 8va 8va 4 174 182

188 196 202 207 22 8va 4

F. Kreisler Allegro 24 2 molto, quasi Presto Violins 2 8va 8va molto marcato z 10 19 28 4 9 48 55 64 Tambourine Chinois 2

70 78 8 89 102 11 120 129 18 148 24 brillante Più lento = rubato, con sentim a temo izz. rubato, con sentimento arco a temo ad lib, senza string. Temo I izz. 2

155 160 169 8va 25 176 185 191 200 205 211

Tambourine Chinois 26 F. Kreisler Viola 9 17 26 5 45 55 64 7 Allegro 24 molto, quasi Presto z z 4

85 96 104 112 120 10 18 Più lento = 27 rubato, con sentimento a temo izz. arco rubato, con sentimento a temo ad lib, senza string. Temo I izz. 147 156 166 2

176 185 194 20 4 28

Violoncello 8 17 26 5 45 55 64 7 z z 4 Allegro 24 molto, quasi Presto Tambourine Chinois 29 F. Kreisler

85 95 102 11 124 1 142 150 160 Più lento = 0 a temo izz. rubato, con sentimento arco Temo I 2 rubato, con sentiment a temo ad lib, senza string. 169 2

179 188 197 209 4 2 1

4. Kehtolaulu. Partituuri ja stemmat 1

Kehtolaulu 2 T. Kuula Violins 1 Violins 2 Viola Violoncello Andantino simile 5

9 1 17 oco animato 2

21 24 26 4 aettuoso crescendo crescendo crescendo crescendo

28 ritard 5 0 Lento Temo I 4

7 41 45 crescendo crescendo crescendo crescendo Rit 6 5

49 Lento 7 6

Violins 1 7 Andantino simile Kehtolaulu 8 T. Kuula 1 19 25 0 5 41 46 oco animato aettuoso crescendo Lento Temo I crescendo Rit Lento

5 9 2

Lento ritard aettuoso Lento oco animato simile crescendo crescendo 47 41 5 0 21 26 T. Kuula 15 Kehtolaulu 7 Violins 2 10

Kehtolaulu 11 T. Kuula Viola 5 10 18 simile oco animato 2 25 28 1 8 aettuoso crescendo crescendo Lento

44 52 2 12 Lento 2

Lento Lento aettuoso oco animato simile crescendo crescendo 2 2 5 4 6 0 26 T. Kuula 21 Kehtolaulu 9 Violoncello 1

5. Shake a Tail Feather-Minnie the Moocher. Partituuri ja stemmat 1

Shake a Tail Feather/ Minnie the Moocher 2 Otha Hayes, Verlie Rice, Andre Williams, Cab Calloway, Irving Mills Violins 1 Violins 2 Viola Violoncello 4 4 4 4 Vivace 2 2 5 simile

9 1 17 simile 2

21 4 25 29 m m m m crescendo gliss. crescendo crescendo crescendo gliss.

7 5 41 4

45 49 5 6 crescendo crescendo crescendo crescendo Lento = 5

58 gliss. gliss. gliss. 7 61 gliss. 64 gliss. 6

67 8 71 75 cresc. Largo 7

Otha Hayes, Verlie Rice, Andre Williams, Cab Calloway, Irving Mills 4 4 Vivace Violins 1 m crescendo Lento = gliss. 10 16 22 1 40 46 52 60 Shake a Tail Feather/ Minnie the Moocher 9 gliss.

67 75 cresc. Largo 10 2

Otha Hayes, Verlie Rice, Andre Williams, Cab Calloway, Irving Mills 4 Vivace 2 2 Violins 2 5 m crescendo 2 crescendo crescendo Lento = 12 21 2 8 47 52 58 Shake a Tail Feather/ Minnie the Moocher 11 2

65 7 12 cresc. Largo 2

10 17 27 4 46 52 59 6 Shake a Tail Feather/ Minnie the Moocher 1 Otha Hayes, Verlie Rice, Andre Williams, Cab Calloway, Irving Mills 4 4 Vivace simile Viola simile m 4 Lento = 2

68 74 cresc. 14 Largo 2

Violoncello 17 Shake a Tail Feather/ Minnie the Moocher 15 4 12 Vivace Otha Hayes, Verlie Rice, Andre Williams, Cab Calloway, Irving Mills 22 27 2 7 42 47 Lento = crescendo m crescendo crescendo crescendo 54

62 71 cresc. Largo 16 2