Suomen Kontrabassoklubi ry
B A S I S T I 2/83 Julkaisija: Suomen Kontrabassoklubi r.y. Päätoimittaja: Puheenjohtaja: Sihteeri: Rahastonhoitaja: Juha Pesonen, Vatakuja 2 С 26 00200 HELSINKI 20 p. 90-692 2137 Jiri Parviainen, Korkeavuorenk. 15 С 32 00130 HELSINKI 13 p. 90-666 929 Peter Grans, Kulorastaant. 1 H 75 01450 VANTAA 45 p. 90-872 6678 Erkki Tuura, Haapala 1 pp 04500 KELLOKOSKI p. 90-282 413 Postisiirto 1643 29-1 Sisällys: 3 Pääkirjoitus, Juha Pesonen 4 Puheenjohtajan palsta 5 Sappitatteja ja Ruusuja, Jorma Katrama 6 Harmaa sateinen ja koleinen kevätpäivä, Marjut Vuorento 7 Kokous pidettiin ja hyvin meni, Lasse Lagercrantz 8 Vuosikokouksen satoa 13 Helsingin Kaupunginorkesteri ja sen kontrabassoryhmä vv. 1882-1983, Jiri Parviainen 21 "Kontrabasisteille", Suomen Musiikkilehti N:o 13/1930 22 Kesäkurssit 1983 24 J.M. Sperger - kontrabasisti ja säveltäjä, Jorma Katrama 34 Myytävänä / Ostetaan
UUSIA TOIMINTAMUOTOJA Vaikka vuonna 1976 perustetun Suomen Kontrabassoklubin toiminta on kaiken kaikkiaan ollut kiitettävän vilkasta erilaisine koulutus -ja yhteissoittotilaisuuksineen, kontrabassokonsertteineen ja kevät -ja syyskokouksineen, on klubin jäsenmäärä pysynyt varsin pienenä; läheskään kaikkia suomalaisia kontrabassonsoittajia ei ole vielä saatu vakuuttuneiksi yhteisen toimintamme tärkeydestä. Varsinkin musiikkiopistoissa opiskelevat kontrabassonsoittajat ovat jääneet nykyisten toimintamuotojen ulkopuolelle, ja samaten myös yllättävän monet päätoimiset kontrabassonsoitonopiskelijat ovat suhtautuneet klubimme toimintaan torjuvasti. Nykyinen klubitoiminta nähtävästi palveleekin pääasiassa vain jo ammatissa toimivia kontrabassonsoittajia. Sen takia onkin syytä toivoa, että myös opiskelijoita kiinnostavien uusien toimintamuotojen suunnittelu -ja toteuttamistyö saadaan nopeasti käyntiin. Klubimme hallitus on vaativan tehtävän edessä. MUUTOS Suomen Kontrabassoklubin hallitus on päättänyt siirtää Basisti-lehden toimituksen hallituksesta erillään toimivaksi yksiköksi. Päätös jättää hallitukselle entistä enemmän aikaa muiden toimintamuotojen kehittelyyn, ja toisaalta päätöksellä pyritään lähentämään Basistilehteä lukijakuntaan. Epäily siitä, että lehti on pelkkä hallituksen informaatiokanava, halutaan näin lopullisesti poistaa. Basisti on jäsenlehti, johon kuuluvat myös jäsenkunnan kriittiset kommentit ja arvioinnit.
Puheenjohtajan palsta Kiittäminen on asia,jota ei saisi unohtaa... Viime kevätkokouksen yhteydessä klubimme pitkäaikainen rahastonhoitaja Hanne Katrama luovutti vastuunalaisen tehtävänsä Erkki Tuuralle.Me kaikki tiedämme,että menestyksellisen yhdistystoiminnan perusedellytys on kunnollinen taloudenhoito.niinpä vuosina,jolloin Hanne Katrama hoiti klubimme taloutta,ei tili-ja vastuuvelvollisilla ole ollut aihetta huomautuksiin. KIITOS Hanne tekemästäsi arvokkaasta työstä suomalaisen kontrabassonsoiton hyväksi. Tulevana kesänä "Porin jazzit" kerää jälleen sankan joukon jazz-kansaa yhteen.kontrabasso ja jazz ovat monille yksi ja sama asia - kuitenkin jazz-basistit ovat varsin heikosti mukana klubimme toiminnassa. Vastaavassa kansainvälisessä klubissa jazzareiden panos on varsin tanakka.pekkis, Jäpikkä, Muti ja kumpp. Missä olette? Hyvää kesää Jiri Parviainen
SAPPITATTEJA ja RUUSUJA Lukiessani Basisti-lehteä olen tullut siihen tulokseen,ettei Basisti taspuolisesti huomioi alamme tapahtumia. Olen odottanut lehteä jossa lukisi kissankokoisin kirjaimin, "KONTRA BASSON HISTORIAA SUOMESSA". Sellaista ei ole vielä käsiini tullut, vaikka historiaa on tehty. Ensimmäisenä naisena maassamme on Saara Hakkila suorittanut kontrabassonsoiton ylimmän opinnäytteen,ja vielä erinomaisella arvosanalla. Se on hieno suoritus. Ehkä on sattuma, että uutinen on jäänyt pois jo kahdesta Basisti-lehdestä. Ellei niin ole, on syytä tuulettaa miehisiä asenteitamme. Olen lukenut omasta lehdestämme lauseen "kuulin sellaisen naisbasistin suorituksen,josta meidän miesten tulee olla rakkaan instrumenttimme (!?!) kannalta pelkästään iloisia." Siitä lauseesta en ainakaan minä voinut iloita. Teille bassoa soittavat naiset/tytöt sanoisin,olkaa ylpeitä siitä,että soitatte bassoa ja tehkää hyvää työtä kuten tähänkin saakka. On varmaa,että kauttanne basso saa entistä ilmaisurikkaamman asteikon. Te pystytte ehkä helpommin tajuamaan bassoinstrumentin herkkyyden kuin me miehet. Te elätte aikaa jolloin on vielä miesvaltaisia aioja,joissa vallitsee miesmäinen jopa ennakkoluuloinenkin ajattelutapa. Voi olla, että vielä meidän basistienkin piirissä aloitetaan keskusteluja siitä,voiko naisbasisti pärjätä kovassa orkesterityössä. Viimeistään keskusteluja käypään silloin kun Teidät koetaan uhkana toimeentulolle. Paras paikan saakoon jatkossakin. Älkää lannistuko, meitä on paljon jotka kannattavat työn tasa-arvoa ja ilotsevat menestyksestänne. On virkistävää, että joukkonne on näin laaja jo tänään ja yhä lisääntyy. Malja Teille, Maija,Kirsi,Sari,Saara,Marjo-Riitta,Tarja,Kristiina... JK
Maaliskuu 27. Harmaa sateinen ja koleinen kevätpäivä. Mutta mitä tapahtuu Bottalla kaiken tämän ankeuden ja harmauden keskellä?! Monta urheaa basistia on uhmannut säätä ja raahannut bassonsa Bottalle... No joo. Vihdoin pitkien suostuttelujen jälkeen vähälukuinen basisti joukkomme (liekö ilmoittelussa ollut syytä vai muuten vain yleinen lukutaidottomuus vaivannut?) sai käheä-äänisen flunssaa kärsivän basistin raahautumaan eteen ja nousemaan korokkeelle. Herra puheenjohtaja: "Kokous on todettu lailliseksi ja päätösvaltaiseksi..." Ainahan kokouksissa keskustellaan vilkkaasti ja tehdään jos. jonkinnäköisiä päätöksiä - niin myös Suomen Kontrabassoklubin kevätkokouksessa, vaikkakin meitä oli paikalla pienenpieni joukko (22!) Olisi voinut luulla, että Suomesta ovat kaikki basistit kadonneet! Mutta onneksi väenvähäisyys ei saanut paikalla olevia basisteja hiljaisemmaksi - keskustelu oli vilkasta ja toivonkin, että tulevaisuudessa keskustelu aktivoisi sekä hallitusta että koko bassoklubia. Aktivoinnista puheenollen meitä oli aktivoimassa myös Björn ja Saara - paljon hyvää musiikkia. Aina on hyvä ottaa vaikutteita ja uusia tavoitteita. Osaisinpa joskus minäkin soittaa... Kokouksen virallisen ohjelman jälkeen oli jääkärikabinetissa mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun ja bassonsoitteluun; tässä vaiheessa meitä oli enää kourallinen jäljellä: muita kokouksia sattui pahasti päällekkäin. Mutta ainahan on toivossa elää - jospa ensi kerralla useampi olisi herännyt talvihorroksestaan...
Bassoklubin kevätkokoushan pidettiin, kuten tunnettua, 27.3.1983 Bottalla Helsingissä. Tilaisuuteen kuului varsinainen kokous, kontrabassomatinea, jossa esiintyivät Saara Hakkila ja Björn Malmqvist, sekä vapaamuotoinen illanvietto. Illanvietossa esittivät ohjelmaa Björn Malmqvist ja Peter Grans, jotka soittivat duettoja, sekä viimeksi mainittu esitti vielä myöhemmin illalla soolosoittoa. Perinteisen tapaan esiintyi myös Hallituskvartetti, tällä kertaa kuitenkin trio-kokoonpanossa (Grans, Lagercrantz ja Vuorento) Ohjelmassa oli niin 1500-luvun kuin 1900-luvun musiikkia. Hieman jälkikaikuja muistellessani mieleeni jäi, että tunnelma laski nopeasti matinean jälkeen, ja yleisökato yllätti illanvieton. Liekö sitten niin, että alakerran houkutukset olivat liian kovat, vai olivatko tarjoilijat liian hitaita Marjun ankarasta painostuksesta huolimatta. Ehkä jälkimmäinen vaihtoehto on lähinnä oikeaa. No, kuitenkin kokous pidettiin ja hyvin meni. Paras soittokausi lähestyy kovaa vauhtia ja niinpä toivotankin kaikille soitonsekaista kesää. Terveisin LL
SUOMEN KONTRABASSOKLUBI RY Vuosikokous aika 27.3.1983 klo 13.00 paikka Ostrobotnia-talo, juhlasali läsnä 22 jäsentä, liitteenä luettelo PÖYTÄKIRJA 1(2) 1 Kokouksen avaus Jiri Parviainen avasi kokouksen ja toivotti kaikki osanottajat tervetulleiksi. 2 Henkilöasiat Jussi Javas valittiin vuosikokouksen puheenjohtajaksi, Peter Grans sihteeriksi ja Juhani Rantanen ja Mikko Rautanen pöytäkirjantarkastajiksi. 3 Laillisuus ja päätösvaltaisuus Jiri Parviainen ilmoitti kokousta avatessaan, että kokouskutsu ei ollut tullut määräajassa Basisti-lehden 1/83 myöhästymisen takia. Läsnäolijat katsoivat että kokous oli riittävän ajoissa kokoonkutsuttu ja päätösvaltainen. 4 Toimintakertomus Sihteeri esitteli toimintakertomuksen. Jorma Katrama esitti huomautuksen sanamuodosta "todettiin tarpeelliseksi valita uusi sihteeri..." ja kertoi Christina Långströmin pyytäneen eroa sihteerin tehtävästä, mikä näin myös toimintakertomukseen kirjattakoon. Tilit ja tilintarkastajien lausunto (liite) Hanne Katrama esitteli tuloslaskelman ja taseen ja tilintarkastajien lausunnon. 6 Tili- ja vastuuvapaus Tili- ja vastuuvapaus myönnettiin hallitukselle. 7 Muut asiat Basisti-lehdestä keskusteltiin. Thomas Bergman esitti jäsenmaksun liittämistä edeltävän vuoden viimeiseen lehteen. Ehdotus sai kannatusta. Kunnia- ja vapaajäsenyydestä keskusteltiin. Päätettiin säilyttää erillään käsitteet kunniajäsenyys ja vapaajäsenyys. Tarkemmat kriteerit jätettiin hallituksen pohdittavaksi. SUOMEN KONTRABASSOKLUBI RY 2(2) Koesoittotilaisuuksista keskusteltiin. J. Javas toisti oman näkemyksensä koesoittoasiasta (liite). J. Katraman mielestä pakollinen tehtävä voisi olla kaikille hakijoille täysin tuntematon. Päällekkäisiä koesoittotilaisuuksia ei saisi tapahtua. J. Hiilivirta oli pakollisen Dittersdorfin kannalla, koska tuntematon tehtävä (uusi sävellys) tulisi aina olemaan nykymusiikkia. J. Härkösen mielestä orkesterimuusikkokoulutuksen pääpaino tulisi suunnata orkesteristemmoihin. Hallitusta pyydettiin ottamaan kantaa kokouksen mielipiteisiin ja laatimaan parannusehdotus Suomen Muusikkojen liitolle (SML:n kokous 5.4.1983). Tutkintovaatimuksista keskusteltiin. Tutkintojärjestelmiä todettiin olevan tällä hetkellä useita. Tutkinnonuudistuksen myötä on Sibelius-Akatemiaan tulossa uudet vaatimukset. Konservatorioissa käytetään sekä uusia että vanhoja tutkintovaatimuksia. Klubin tehtäväksi jää nyt tiedustella tehdyn käytännöllisen valmiuden tutkintoehdotuksen edistymistä opetusministeriöstä. Jarmo Kankaanpää oikaisi viimeisen Basisti-lehden "Frankfurt terveisissä" olleen väärän tiedon siitä että Espoon tuleva orkesteri kiinnitettäisiin ilman koesoittoja. Soitinpankkiaiheesta keskusteltiin. Bassoklubin tulisi toimia aktiivisesti huippuluokan kontrabasson saamiseksi soitinvalikoimaan. 3 Seuraava kokous Seinäjoki ja Kuopio mainittiin syyskokouksen mahdollisina isäntäkaupunkeina. Kysymys jätettiin avoimeksi. 9 Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja Javas päätti kokouksen virallisen puolen kello 14.40. Pöytäkirjan tarksitus Peter Grans sihteeri Läsnä olivat: Erkki Tuura Mikko Rautanen Hanne Katrama Marjut Vuorento Juhani Rantanen Jussi Javas Juhani Rantanen Mikko Rautanen Juha Pesonen Jorma Härkönen Raija Noenkivi Juha Noenkivi Arto Viljakainen Tuomo Kinnunen Ahti Lassila Kari Korpinen Jiri Parviainen Teemu Kalmisto Peter Grans Jyrki Hiilivirta Jorma Katrama Jukka Rotola-P Tomas Bergman Aimo Mansnerus
SUOMEN KONTRABASSOKLUBI RY TOIMINTAKERTOMUS 1982 SUOMEN KONTRABASSOKLUBI RY TOIMINTAKERTOMUS 1982 Suomen Kontrabassoklubi ry:n 7. toimintavuosi toi klubille oman lehden, Basistin, joka ilmestyi neljä kertaa. Lehteä lähetettiin kaikille mahdollisille tiedossa oleville bassonsoittajille, orkestereille ja konservatorioille, yhteensä noin 150 kappaletta. Lehden myötä saatiin klubiin myös lisää jäseniä. Helsinkikeskeisyyden välttämiseksi pidettiin vuosikokous Tampereella ja syyskokous Turussa. Kokousten anti ja osanottajien määrä ilahduttivat kummassakin kaupungissa. Uutta sisältöä näissä kokouksissa oli Hallituskvartetin esiintyminen. Turun syyskokouksen yhteydessä pidettiin myös julkinen kontrabassomatinea. Vuoden ensimmäisessä hallituksen kokouksessa valittiin klubille uusi sihteeri, Peter Grans, Christina Långströmin pyydettyä eroa tehtävästään. Klubin merkki Saara Hakkilan suunnittelema merkki valittiin klubin viralliseksi merkiksi. Klubin paidat Suomen Trikoon klubin merkillä varustettuja Finnwear-collegepaitoja tilattiin 50 kappaletta. Bassopussit Klubi on välittänyt bassopusseja jäsenilleen. Äänilevyt Kokouksissa on ollut äänilevyjä myytävänä. Nuottikirjasto Klubin kirjasto käsittää puolen kymmentä konserttoorkesterisäestystä. Basisti-lehti on saanut myönteisen vastaanoton. Painatuskuluja kattamaan on hankittu mainostukea. Lehden kehittäminen on jatkossakin klubin tärkeimpiä tavoitteita. Palautetta ja ideoita toivotaan kaikilta lukijoilta. Hallitus puheenjohtaja Jiri Parviainen varapuheenjohtaja Juha Pesonen jäsen Matti Bergström jäsen Risto Mikkola jäsen Erkki Tuura jäsen, sihteeri Peter Grans 17.2.1983 Sihteeri Kokoukset Hallitus on kokoontunut 9 kertaa. Vuosikokous pidettiin 28.3. Tampereen konservatoriossa. Syyskokous pidettiin 7.11. Turussa, Sibelius-museossa, jolloin valittiin hallitukselle puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja uudet jäsenet erovuoroisten tilalle. Uuden hallituksen kokoonpano puheenjohtaja Jiri Parviainen varapuheenjohtaja Erkki Tuura jäsen Lasse Lagercrantz jäsen Juha Pesonen jäsen Marjut Vuorento jäsen, sihteeri Peter Grans Klubin jäsenet Vuoden 1982 jäsenmäärä oli n. 75.
TASE 31.12.1982 Tilikauden ylijäämä 1785,74 Suomen Kontrabassoklubi ry:n hallitus SUOMEN KONTRABASSOKLUBI RY TILINTARKASTUSKERTOMUS Olemme tarkastaneet Suomen Kontrabassokluhi ry:n tilinpäätöksen ja kirjanpidon sekä hallinnon tilivuodelta 1982 hyvän tilintarkastustavan mukaisessa laajuudessa. Tilinpäätös on laadittu tilinpäätöspäivänä voimassa olleiden säännösten mukaisesti ja osoittaa ylijäämää mk 1.785,74 puollamme tuloslaskelman ja taseen vahvistamista vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille. Helsingissä maaliskuun 24 päivänä Jorma Härkönen Kaarina Melen Vastaavaa Vastattavaa Rahoitusomaisuus: Kassa 272,25 SYP-tili PSP-tili Varsinainen toiminta Tuotot: Levyt ym. tarvikkeet Kulut: 60,75 Oma pääoma 5893,98 7346,72 Ylijäämä 1785,74 7679,72 7679,72 T U L O S L A S K E L M A Ohjelma ja koulutus 161,80 Posti- ja toimistokulut 41,00 Bassopussit 371,10 Bassolehti 507,30 Paidat 1805,00 Kokoukset 374,30 Kulunkitili 1.1.1982-31.12.1982 1092,50 1092,50 50,00-3310,50 Kulujäämä -2218,00 Varainhankinta Jäsenmaksut 3890,00 Korkotulot 113,74 4003,74 Helsingissä 16.3.1983
Suomen Muusikkojen Liiton hallitus Jiri Parviainen Suomen Kontrabassoklubi,puh.johtaja Koesoittojen yhdemukaistaminen kontrabasson kohdalla Sysäyksen antoi viimeinen koesoittotilaisuus oopperassa, ei niinkään koesoiton lopputulos, vaan ulkonaiset puitteet, jotta edes osittain saataisiin poistettua se tunne, nninkuin oltaisiin teuraalle viemässä. Aina tulee olemaan voittajia ja häviäjiä. Parhaan löytäminen näillä nykyisilläkin keinoilla on lähes sataprosenttisesti onnistunut.kilpailun kiristyessä ja osanottajamäärien lisääntyessä on yhä enemmän lisääntynyt ongelmia koesoittotilaisuuksiin ja onkin tulevaisuudessa syytä näitä ennaltaehkäistä. Iässä asiassa Bassoklubi voisi olla uraauurtava. 1) Koesoittotilaisuuteen osallistuville olisi järjestettävä kunnollinen harjoituspaikka ennen tilaisuuden alkua (vähintään tuntia ennen) 2) Saman päivän aikana olisi vain yhden instrumentin koesoittotilaisuus 3) Lautakunta varaisi itselleen tarpeellisen määrän aikaa (varauduttava varapäivään) 4) Olisi saatava orkesterikirjallisuutta enemmän mukaan jonkun viikon - viikkoa ennen orkesterin koko ohjelma Suomen Kontrabassoklubi käsitteli vuosikokouksessaan 27.3.1983 orkestereiden koesoittoihin liittyviä asioita ja toteaa seuraavaa:kontrabassonsoiton opetuksen nykyinen taso ja laajuus ovat aikaansaaneet koesoittoihin pyrkijöiden määrän huomattavan lisääntymisen aikaisempiin vuosiin verrattuna.( Suomen Kansallisoopperan viime koesoitossa 13 hakijaa) Hakijoiden runsaslukuisuudesta sekä instrumenttimme suuresta koosta johtuen riittävien harjoitustilojen järjestäminen on muodostunut ongelmaksi. Syynä tähän on usein ollut eri soittimien samanaikainen koesoitto tai koesoitto on järjestetty paikkaan,jossa ei ole otettu huomioon instrumenttimme suurta kokoa harjoitustiloja järjestettäessä. Suomen Kontrabassoklubi kääntyy Suomen Muusikkojen Liiton puoleen toivoen,että se ryhtyisi toimenpiteisiin,joilla taattaisiin kontrabassonsoittajille riittävät harjoitustilat koesoittoon valmistautumiseen. - Dittorsdorfin I ja II osa kadensseineen voisi olla aina mukana (kansainvälinen käytäntö) Tästä olisi joitakin ehdotuksia, jotka jätän Bassoklubin hallituksen taikka sen asettaman työryhmän harkittavaksi. Tältä pohjalta lähetettäisiin myöhemmin kontrabasson äänen-johtajille ja kapellimestareille kirjelmä. Helsingissä maaliskuun 30 päivänä 1983. Jussi Javas
KONTRABASSOMATINEA SIBELIUS-MUSEOSSA 7.11.1982 klo 1 5.00 Nicholas Maw The Old King's Lament KONTRABASSOKONSERTTI OSTROBOTNIA-TALOLLA 27.3.1983 klo 16.00 A. Vivaldi Sonaatti-h J. Haydn Divertimento D. Sostakovits Adagio Björn Malmqvist - kontrabasso Helena Nivari - piano J.M. Sperger Quartett in D allegro con espressione - andante grazioso allegro - andantino - allegro Visa Turunen huilu Tommi Aalto alttoviulu Matti Vuoristo sello Peter Grans kontrabasso G. Bottesini Konsertto-h A. Sallinen Elegia Sebastian Knightille E. Tabakov Motivs Saara Hakkila - kontrabasso Mikko Kervinen - piano Giovanni Bottesini Elegia Maurice Ravel Habanera Carl Nielsen Serenata Invano Jiri Parviainen kontrabasso Seppo Kantonen piano Tapio Liukkonen klarinetti Jarmo Korhonen fagotti Toivo Poikolainen käyrätorvi Jukka Perksalo sello Peter Grans kontrabasso Björn Malmqvist (1955) on opiskellut kontrabassonsoittoa Alf Sundinin johdolla Norrköpingissä, Ruotsissa. Vuosina 1976-78 hän opiskeli Framnäsin musiikkikorkeakoulussa. Vuodesta 1978 hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa Olli Kososen johdolla. Solistidiplominsa hän suoritti 1982 ja tulevana syksynä hän antaa ensikonserttinsa. Björn Malmqvist on ahkerasti toiminut solistina eri yhteydessä niin Ruotsissa kuin Suomessa. Björn Malmqvist soittaa Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa ja toimii opettajana Oulun konservtitoriossa. Saara Hakkila (1962) on opiskellut kontrabassonsoittoa Jorma Katraman johdolla vuodesta 1977 Espoon musiikkiopistossa sekä vuodesta 1931 Helsingin konservatoriossa jossa hän viime syksynä suoritti solistidiplominsa. Vuodesta 1982 hänet on kiinnitetty Tampereen kaupunginorkesteriin. Jiri Parviainen (s. 1950) on opiskellut Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1969 Oiva Nummelinin ja 0lli Kososen johdolla, sekä Helsingin Konservatoriossa vuosina 1975-78 Jorma Katraman johdolla. Suorittanut kontrabasson III-kurssitutkinnon 1976. Ensikonsertti keväällä 1981. Helsingin kaupunginorkesterin soittaja vuodesta 1973, varaäänenjohtaja vuodesta 1980. Man -saaren kansainvälisen kontrabassokilpailun Nottinghampalkinto elokuussa 1982. Peter Grans (s. 1954) opiskelee Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1976 Olli Kososen johdolla. Tullut Turun kaupunginorkesteriin 1979.
Helsingin Kaupunginorkesteri ja sen kontrabassoryhmä vv.1882-1983 Jo ennen Frederik Paciusta(1830) olivat Josef Gehring musiikkiseuroineen sekä Akateeminen Musiikkiseura(Akademiska Musiksällskapet),johon liittyi jäseniksi pääasiallisesti Turun Akatemian entisiä oppilaita,harrastaneet orkesteritoimintaa Helsingissä. Paciuksen voidaan sanoa aloittaneen Helsingin orkesterimusiikin historian toisen aikakauden. Paciuksen Sinfoniayhdistyksellä(Symphoniföreningen perustettu v.1845) oli suhteellisen runsas ohjelmisto,johon kuului Spohrin(Paciuksen opettaja) Mendelssonin,Haydnin,Mozartin,Beethovenin ym.sävellyksiä. Niinpä saattoi eräs kirjoittaja jo 1840 mainita Pastoraalisinfoniaa varsin tutuksi helsinkiläisyleisölle. Paciuksen orkesteri oli koottu lähinnä amatööreistä mm. Akateemisen orkesterin jäsenistä,sekä Suomen Kaartin soittokunnan puhaltajista. Suurimmillaan orkesterin vahvuus on ollut "Paulusta" esitettäessä v.1847 36 soittajaa, kuoron jäsenmäärän noustessa yli sadan. Vuodesta 1851 vuoteen 1882 oli orkesteritoiminta eri syistä johtuen sekä määrällisesti että laadullisesti vaihtelevaa. Vuonna 1882 perustettiin Helsingin Orkesteriyhdistys ylläpitämään konserttiorkesteria, jonka vahvuus oli 36 soittajaa. Orkesterin kapellimestariksi kiinnitettiin Robert Kajanus: aikansa suuri kulttuuripersoona ja taiteilija, jonka vaikutus orkesterin perustamiseen ja edelleenkehittämiseen oli ratkaiseva. Vuonna 1895, jolloin Orkesteriyhdistyksen nimi muutettiin Filharmoniseksi Seuraksi orkesteria laajennettiin käsittämään 45 soittajaa. Vuonna 1914 perustetun Helsingin Sinfoniaorkesterin johtajaksi kiinnitettiin Georg Schneevoigt, koska Kajanus oli epäsuosiossa. Orkesterissa oli 62 soittajaa. Filharmoonisen Seuran orkesteri jatkoi Kajanuksen johdolla toimintaansa käyttäen nimeä Kotimainen Orkesteri.Oli syntynyt orkesterisota,jossa kaksi kapellimestaria orkestereineen kävi katkeraa kamppailua keskenään.
Toukokuun 20.päivänä 1919 Helsingin Kaupunginorkesterista tuli vakinainen kunnallinen orkesteri,joka työllisti 68 muusikkoa. Robert Kajanus ja Georg Schneevoigt kiinnitettiin samanlaisin ehdoin kapellimestarin tehtäviin ja molemmilla oli parina seuraavana vuonna omat tilauskonserttisarjansa. Robert Kajanuksen eläkkeelle vuonna 1932 johtajaksi valittiin Georg Schneevoigt,joka toimi tehtävässään talvisodan syttymiseen asti. Martti Similä toimi orkesterin kapellimesterinä vuosina 1946-51. Similän kauden jälkeen kapellimestarin tehtävään astui 1951 Tauno Hannikainen. Hannikaisen antoisa kausi kesti vuoteen 1963. Orkesterin viides kapellimestari Jorma Panula aloitti kautensa vuonna 1965. Panulan kaudella orkesteria laajennettiin käsittämään nykyiset 95 soittajaa. Vuodesta 1975 kapellimestariksi valittiin Paavo Berglund ja hänen rinnalleen Ulf Söderblom vuosiksi 1978-79. Okko Kamun ja orkesterin hedelmällinen yhteistyö alkoi v.1981. Helsingin Kaupunginorkesterin kontrabassoryhmän ovat orkesterin alkuaikoina muodostaneet ulkomaiset muusikot, lähinnä saksalaiset. Orkesterin perustamisvuonna(1882) kontrabassoryhmään kuuluivat Constantin Litson ja Carl Hrabie, sekä tarvittaessa tuubisti Teodor Stückle. Orkesterin jäsenmäärän lisääntyessä myös kontrabassoryhmän kokoa suurennettiin. Vuonna 1926 orkesterissa oli neljä basistia: Lauri Nissinen, Väinö Kamu, August Ikonen sekä äänenjohtajana John Rosenberger joka tuli aikoinaan vallankumouksen puhjettua Leningradista Helsinkiin. Rosenberger toimi myös opettajana:mm Oiva Nummelin oli hänen oppilaansa. Vuonna 1952 kontrabassoryhmässä oli viisi soittajaa :Lauri Nissinen, Väinö Kamu, Ferdinand Mentl, Klaus Virtanen( joka oli alkuaan sellisti ja hän siirtyikin myöhemmin orkesterin selloryhmään)sekä äänenjohtajana Oiva Nummelin,jota voidaan laajan opetustyönsä ansiosta sanoa suomalaisen kontrabassonsoiton isäksi. Jorma Panulan Kaudella 60-luvulla orkesteri kasvoi voimakkaasti ja kontrabassoryhmän vahvuudeksi tuli nykyiset kahdeksan soittajaa.
Orkesterin nykyiseen bassoryhmään kuuluvat: Jorma Katrama äänenjohtaja Jiri Parviainen varaäänenjohtaja Juha Ertamo Martti Kankkunen Juhani Rantanen Martti Pyrhönen Jorma Härkönen Jussi Javas Seuraavassa lyhyt esittely: Jorma Katrama(s. 1936), äänenjohtaja. Opiskellut Oiva Nummelinin oppilaana Sibelius-Akatemiassa. Kontrabassodiplomi vuonna 1962. Jatko-opintoja Pariisissa Gaston Logerot'n johdolla. Ensikonsertti Helsingissä 1968. Helsingin Konservatorion kontrabassonsoitonopettaja vuodesta 1974. Helsingin Kaupunginorkesterin basistina vuodesta 1959 ja äänenjohtajana vuodesta 1966. Kontrabassoklubin perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja. Harrastaa purjehtimista, pienoismallien rakentamista ja laitesukellusta. Jiri Parviainen(s. 1950), varaäänenjohtaja. Opiskellut Sibelius-Akatemiassa Oiva Nummelinin ja Olli Kososen oppilaana, Helsingin Konservatoriossa Jorma Katraman oppilaana sekä kesäkursseilla Todor Toschevin ja Frantisek Postan johdolla. Kontrabasson III-kurssitutkinto vuonna 1978. Ensikonsertti Helsingissä 1981. Länsi-Helsingin Musiikkikoulun kontrabassonsoitonopettaja vuodesta 1980. Helsingin Kaupunginorkesterin basistina vuodesta 1973 ja varaäänenjohtajana vuodesta 1980. Kontrabassoklubin perustajajäsen ja nykyinen puheenjohtaja. Harrastaa kaikkea kontrabassoon liittyvää ja pitää mottonaan: "Luovuus kunniaan."
Juha Ertamo(s. 1943) on opiskellut Sibelius-Akatemiassa Oiva Nummelinin oppilaana. Kontrabasson II-kurssitutkinto vuonna 1962. Radion Sinfoniaorkesterin basistina 1962-63. Helsingin Kaupunginorkesterin basistina 1963-67, varaäänenjohtajana 1967-80. Harrastaa kuvataiteita. Martti Kankkunen(s. 1941) on opiskellut Oiva Nummelinin oppilaana Sibelius-Akatemiassa. Toimi avustajana Helsingin Kaupunginorkesterissa vuonna 1965. Joensuun orkesterin basistina vuonna 1966 ja Helsingin Kaupunginorkesterin basisti vuodesta 1967. Kankkunen tunnetaan myös ansioistaan kevyen musiikin parissa. Harrastaa valokuvausta. MarttiPyrhönen(s. 1955)on opiskellut Olli Kososen oppilaana Sibelius-Akatemiassa sekä kesäkursseilla Todor Toschevin, Frantisek Postan ja Ludwig Streicherin johdolla. Kontrabassodiplomi vuonna 1981 ja ensikonsertti Helsingissä 1982. Helsingin Kaupunginorkesterin basistina vuodesta 1978. Harrastustoiminta keskittyy tällä hetkellä kontrabassoon. Juhani Rantanen(s. 1951) on opiskellut Oiva Nummelinin ja Jorma Katraman oppilaana Helsingin Konservatoriossa sekä kesäkursseilla Frantisek Postan johdolla. Kontrabasson II-kurssitutkinto vuonna 1976. Helsingin Kaupunginorkesterin basistina vuodesta 1975. Rantanen tunnetaan myös erinomaisena kitaristina. Harrastaa valokuvausta. Jorma Härkönen(s. 1953) on opiskellut Oiva Nummelinin ja Jorma Katraman oppilaana Helsingin Konservatoriossa sekä kesäkursseilla Todor Toschevin ja Frantisek Postan johdolla. Härkönen on tehnyt myös opintomatkan Prahaan (Posta). Kontrabasson II-kurssitutkinto vuonna 1976. Helsingin Kaupunginorkesterin basistina vuodesta 1974. Härkönen on soittanut eri jazz-kokoonpanoissa mm. Linkolan oktetissa.
Jussi Javas(s. 1949) on opiskellut Oulussa Erkki Silvanmaan ja Helsingissä Oiva Nummelinin oppilaana sekä kesäkursseilla Frantisek Postan ja Todor Toschevin johdolla. Oulun Kaupunginorkesterin avustajana 1965-67 ja vakinaisena 1968-71. Helsingin Kaupunginorkesterin basistina Javas on toiminut vuodesta 1971. Opettanut kontrabassonsoittoa Kemin musiikkiopistossa 1967-69, Oulun musiikkiopistossa 1968-71 ja Lahden musiikkiopistossa 1978-80. Toimii edelleen kontrabassonsoitonopettajana Hyvinkään musiikkiopistossa (vuodesta 1974) ja Helsingin Konservatoriossa (vuodesta 1975). Opettanut myös Limingan, Riistaveden ja Raudaskylän musiikkileireillä. Opetusministeriön hyväksymä lehtorin pätevyys vuonna 1979. Kuvassa vasemmalta Katrama, Parviainen, Härkönen, Kankkunen Javas, Rantanen ja Ertamo. Kuvasta puuttuu Martti Pyrhönen.
Silmäiltäassä listaa kontrabasisteista sadan vuoden ajalta voidaan sieltä havaita jo edellämainittujen lisäksi eestiläinen Ludwig Jucht: kansainvälistä luokkaa oleva solisti ja virtuoosi,jonka Sergei Koussewitsky kutsui perustamaansa Bostonin sinfoniaorkesteriin. Tarina kertoo Juchtista,että hänen hedelmällisin harjoitusaikansa oli yön hiljaisina tunteina seurauksella, että hän sai vaihtaa asuntoa useamman kerran kuukaudessa. Lauri Nissinen teki pitkän päivätyön varaäänenjohtajana sekä oli Konservatorion( nyk. Sibelius-Akatemia) ensimmäinen kontrabassonsoiton opettaja ennen Oiva Nummelinia. Ivan Putilin, joka siirtyi myöhemmin Radio-orkesteriin tunnetaan myös kitaravirtuoosina ja opettajana. Pekka Paasio toimi varaäänenjohtajana ja antoi omia konsertteja, joka siihen aikaan oli harvinaista, sekä toimi orkesteri konserttien solistina. Hän siirtyi myöhemmin kapellimestariksi Joensuuhun. Olli Kosonen,aikamme kyvykkäimpiä kontrabassosolisteja on nykyisin Radio-orkesterin äänenjohtaja ja Sibeliusakatemian opettaja. Matti Kuoppamäki nykyisin Oopperaorkesterin soolobasisti Teppo Hauta -aho on Oopperaorkesterin varaäänenjohtaja. Aktiivisen solistitoiminnan rinnalle noussut yhä enemmän säveltäminen.
Littson, Constantin 1882-1886 Hrabie, Carl 1882-1892 Haun, Georg 1886-1889 Ikonen, August 1889-1932 Teyner 1889-1890 Tiedemann, Adolf 1893-1894 de Jong, Mauritz 1890-1893 Henze, Louis 1896-1897 Miettinen, Viktor 1894, 1908, 1912-18 Wilde, Otto 1895-1896 Schmuglewski, Dmitri 1897-1899 Schulz, V 1899-1900, 1905-1906 Pobbig, Richard 1892-1895 Rahmig, Paul 1900-1902 Wiemann, H 1906-1907 Gunzler, Georg 1907-1911 Hoppendorff, Gustav 1903-1905 Obermann 1906 Ottenhof, R 1905-1906 Pochmann, Alfred 1909-1910 Markowsky, Franz 1910-1912 Clasen, Willi 1911-1912 Jenkel, Heinrich 1912-1913 Helder, A 19U-1916 Solodtchenco, I 1915-1916 Usiskin, Selik 1916-1917 Jucht, Ludwig 1916-1918 Nissinen, Lauri 1917-1953 Rosenberger, John 1918-1936 Denzer, Fritz 1919-1925 Labinca, Guiseppe 1920-1921 Kamu, Väinö 1921-1958 Mentl, Ferdinand 1926-1959 Yrjölä, Tauno 1932 Nummelin, Oiva 1932-1966
Koholzer 1936-1939 Virtanen, Klaus 1939-1960 Putilin, Johannes 1945-1946 Karppinen, Emil 1952-1965 Paasio, Pekka 1958-1966 Katrama, Jorma 1959- Kosonen, Olavi 1961-1964 Ertamo, Juha 1963- Hauta-aho, Teppo 1965-1972 Kuoppamäki, Matti 1966-1974 Kankkunen, Martti 1967- Miettinen, Timo 1967-1974 Jussila, Kari 1968-1972 Lindén, Kaj 1970-1978 Javas, Jussi 1971- Parviainen, Jiri 1973- Härkönen, Jorma 1974- Rantanen, Juhani 1975- Pyrhönen, Martti 1978- Jiri Parviainen Lähteet: Nils-Eric Ringbom: Helsingin Orkesteri 1882-1932 Helsingin kaupunginorkesteri 1882-1982
KONTRABASISTEILLE. Soitatteko oikein kun sahaatte suurta soitintanne käyrällänne vinosti? Vanha saksalainen orkesterimuusikko ja säveltäjä Hans Hermann väittää A. M. Z:ssa, että olette väärässä jos niin teette.»tiedän etukäteen, että saarnaan kuuroille korville, mutta ehkäpä tässäkin toteutuu sananlasku, että monta pisaraa kovertaa kiveen vähitellen reiän. Selitän muitta mutkitta, että tämä tällainen jousen käyttö on väärä, vielä enemmän, se on huono. Pidän itseni pätevänä tarpeeksi uskaltaakseni väittää niin, sillä minä olen itse kahdeksan vuotta soittanut kontrabassoa ja myöskin»ollut opissa». Jo vinosti oikealle antava käden asento on luonnoton, jonka paraiten huomaa E-kielellä soittaessa. Tähän voidaan ehkä huomauttaa, että Dragonetti jo 150 vuotta sitten käytti oikeaa monstrumia jousenaan (sahan muotoista). Mutta nythän tämä muoto on jo kokonaan poistettu käytännöstä: sitäpaitsi hän soitti kolmikielistä kontrabassoa. Yhä enemmän alkaa nyt maailmassa saada etusijan vahvistettu sellon jousi (jossa peukalokin pidetään jousen varren (froschin) alla). Jos sanotte:»eihän sillä mitään voimaa saa», sanon minä:»enemmän sillä saa voimaa». Tietysti tarvitaan viikkokausia, ennenkuin muutokseen tottuu. Mutta siihen tottuu kumminkin. Harjoitellessa uutta jousen pitotapaa, on ensimmäinen ehto, että ranne on notkea, silloin saadaan aikaan keveämpi ja myöskin komeampi veto. Vanhanaikainen möräyttely ja pöksäyttely fortissimo-kohdissa jää silloin kokonaan pois, jos nimittäin jousen käyttelijä on taiteilija. Koettakaapa Beethovenin V. sinfonian Scherzoa tai»figaron» alkusoiton alkua, huomaatte parhaiten koskettelemani jousen käytön edut. Heittäkää pois vanha jousenkäyttötapa, opettakaa oppilaillenne uusi, varmasti tulos on oleva taiteellisesti tyydyttävämpi!» Näin Hermann.
TAMPEREEN MUSIIKKIKESÄ 4.-15.7 Tampereen kesäyliopisto Väinölänk. 2 - František Pošta - Praha 33100 TRE 10 p.931-38433 ilm. 10.5 mennessä, 500,- SUOLAHDEN MUSIIKKILEIRI 1.-12.8 Keski-Suomen opisto - František Pošta - 44200 SUOLAHTI p.945-42881 ilm. 31.5 mennessä, 750-950,- KÄLVIÄN MUSIIKKILEIRI 5. - 15.6 Keski-Pohjanmaan musiikkiop. Pitkänsillank. 16 - Entcho Radukanov - Stockholm 67100 KOKKOLA 10 p.968-15177 ilm. 2.5 mennessä, 600,- KANSAINVÄLINEN UUDEN MUSIIKIN KESÄAKATEMIA JA Viitasaari 26.7. - 6.8 FESTIVAALI Barry Guy - London Kulttuuritoimisto Uusi musiikki-happening- 44500 VIITASAARI improvisaatio-jazz-vanha musiikki p. 946-23195 31.5 mennessä, 480,- JUUAN MUSIIKKILEIRI 11. - 22.7 Pohjois-Karjalan Musiikkiyhdistys ry - Juha Mononen - Tampereen KO Laiduntie 21 80230 JOENSUU 23 p. 973-33938 ilm. 30.4 mennessä, 650,-
LAPUAN MUSIIKKIVIIKOT Lapuan musiikkiopisto Leiri I 28.6. - 8.7 Poutuntie 26 62100 LAPUA - Juha Mononen - 964-384248 ilm. 15.5 mennessä, 890,- Leiri II 12. - 17.7 - " - 490,- - Marjo-Riitta Helske - Lahden KO LIMINGAN MUSIIKKILEIRI 28.6. - 10.7 Limingan musiikkiyhdistys ry MARTIN WEGELIUS INSTITUTET Eja Tollet 23.7. - 5.8 Närpes Runebergsgatan 29 A 28 00100 HELSINGFORS 10 - Peter Grans - Åbo SO tel. 90-491863 KLEMETTI OPISTO Klemetti-opisto 12.6. - 3.7 Orivesi Fredrikinkatu 61 00100 HELSINKI 10 - Olli Kosonen - RSO p. 90-6943217 - Jussi Javas - Helsingin KO p. 981-441242 670,- 720,- 900,- RAUDASKYLÄN KAMARIMUSIIKKILEIRI Musiikkileiri 6. - 17.6 84880 YLIVIESKA 88 983-27091 - Jussi Javas - Helsingin KO ilm. 30.4 mennessä, 770,- RIISTAVEDEN MUSIIKKILEIRI Kuopion konservatorio 11. - 23.7 Kauppakatu 40-42 70100 KUOPIO 10 - Jyrki Hiilivirta - Lahden KO p. 971-116272 ilm. 15.5 mennessä, 660,- MUSIIKIN KESASEMINAARI 27.6. - 10.7 Suomen Musiikinopettajin Savonlinna Liitto ry - Jiri Parviainen - Helsingin KO Fredrikinkatu 61 A 3 00100 HELSINKI 10 p. 90-6943037 ilm. 10.5 mennessä, 850,- MUSIIKKILEIRI "TERMUSA-83" Termusa ry Tervola 8.6-18.6 " c/o Liisa Penttilä - Olli Lehtinen - Oulun KO 95300 TERVOLA p. 980-781227 ilm. 1.5 mennessä, 600,-
J O H A N N M A T T H I A S S P E R G E R - K O N T R A B A S I S T I JA S Ä V E L T Ä J Ä Maaliskuun 23 päivänä 1983 tuli kuluneeksi 233 vuotta Johann Matthias Spergerin syntymästä. Seuraavassa tarkastellaan tämän bassonhistorian merkkimiehen elämää Adolf Meyerin, Alfred Planyavskyn sekä Klaus Trumpfin tutkimusten valossa. Johann Matthias Sperger on yksi kontrabassohistorian huomattavimmista persoonallisuuksista. Musiikin tutkimuksessa hän on kuitenkin aina jäänyt klassismin suurten nimien varjoon. Vasta viime vuosina Alfred Planyavskyn perustavanlaatuisen työn "Geschicte des Kontrabasses" ja Adolf Meyerin yksityiskohtaisten tutkimusten "Konzertante Musik für Kontrabass in der Wiener Klassik" ansiosta on kiinnostuttu tästä monipuolisesta, luovasta ja soittavasta muusikosta, jonka merkitys kontrabassolle on tavattoman suuri. Lukuisia tuon ajan kontrabassolle sävellettyjä konserttiteoksia kuului hänen ohjelmistoonsa ja tämä viittaa siihen, että Sperger oli aikansa huomattava virtuoosi. Saamme kiittää Spergeriä lähes kaikkien nykyään tunnettujen Wienin koulukunnan kontrabassokonserttojen säilymisestä. Näiden lisäksi ei nykyinen tutkimus tunne muita kuin italialaisen Antonio Capuzzin (1755-1818), Giovanni Battista Cimadorin (1761-1808) ja Domenico Dragonettin (1763-1846) konsertot. Viimeksi mainitun konserton kohdalla kuitenkin uusin tutkimus kallistuu olettamukseen, että Dragonettin nimeä kantava konsertto ei olisikaan hänen säveltämänsä. Valitettavasti on Joseph Haydnin kontrabassokonsertto vielä löytymättä. Sen alkutahdit ovat säilyneet Spergerin teemaluettelossa. Spergerin jäämistössä ovat säilyneet Dittersdorf-, Pichl-, Vanhal-, Zimmermann- ja Hoffmeister-teokset kontrabassolle, puhumattakaan Spergerin omasta tuotannosta. Todennäköisesti
Sperger sai Dittersdorf- ja Pihl-konsertot omalta opettajaltaan Friedrich Pischelbergeriltä (1741-1813) ; Zimmermann-, Vanhal- ja ensimmäinen Hoffmeister-konsertto on mahdollisesti omistettu Spergerille, koska hän todistettavasti on kaikkien näiden kolmen säveltäjän kanssa toiminut samoilla paikkakunnilla. Ottaen huomioon Spergerin vilkkaan konsertoinnin sekä laajan sävellystyön, voidaan häntä pitää keskeisenä hahmona kontrabassonsoitossa, joka tuohon aikaan yleisesti kukoisti. Johann Matthias Sperger syntyi maaliskuun 23. päivänä 1750 Feldsbergissä (nykyisen Tsekkoslovakian Valticessa) maanviljelijä-vanhempiensa Stephan ja Barbara Spergerin kolmantena lapsena ja vietti lapsuutensa (noin vuoteen 1767) kaupungissa, jossa oli vilkas musiikkielämä (mm. ruhtinaallinen teatteri oivallisine orkestereineen, laulukoulu sekä myös luostarin orkesteri). Ensimmäisestä teorianopetuksesta kertovat Spergerin "Wegweiser auf die Orgel" 1766 ja "Gradus ad Parnassum oder Anfurung zur Regelmäsigen Komposition" jo ennen vuotta 1766. Sittemmin Sperger muutti Wieniin, jossa todennäköisesti Georg Albrechtsbergistä tuli hänen teorianopettajansa vuodesta 1767 lähtien. Melkoisella varmuudella voidaan olettaa, että Friedrich Pischelberger oli Spergerin kontrabassonsoitonopettaja (valitettavasti kuitenkin todisteet puuttuvat). Pichelbergerin tunnemme ennen kaikkea Mozartin bassolaulajalle ja obligatokontrabassolle säveltämän aarian "Per questa bella mano" (KV 612) ensiesityksen solistina sekä Dittersdorfin ja Pichlin kontrabassokonserttojen solistina. Pichelberger soitti yhdessä kahden viimeksi mainitun säveltäjän kanssa Grosswardeinin piispan orkesterissa.
Pichelberger, jota Dittersdorf toistuvasti ylisti kontrabasistina ja konserttimuusikkona, muutti vuonna 1769 Wieniin, jossa hänen ja Spergerin tiet kohtasivat. Spergerin lukuisat omakätiset lisäykset Dittersdorfin ja Pichlin, Pichelbergerille omistamiin teoksiin todistavat, että Sperger on intensiivisesti tutkinut näitä teoksia, ja ne ovat vaikuttaneet hänen soittotekniikkaansa ja sävellystyyliinsä (Spergerin ensimmäinen kontrabassokonsertto syntyi 1777). Kontrabasson soolosoiton merkitystä Wienissä vuosien 1765-1800 välillä painottaa Adolf Meyer kirjoittamalla mm. seuraavasti: Kun tarkastelee soolokontrabassolle tehtyjen sävellysten runsautta, on oikeutettua olettaa järjestyneen koulukunnan olleen olemassa. Oletusta tukee myös se, ettei koskaan myöhemmin, eikä missään maantieteellisesti näin rajatulla alueella ole voitu havaita vastaavanlaista, intensiivistä solistisen kontrabassonsoiton vaalimista. Kaikkien säilyneiden teoksien perustana on yhdenmukainen soittoteknillinen käsitys, joka edellyttää Wienin koulukunnalle tunnusomaista viisikielistä kontrabassoa (tunnetaan nimellä Wiener fünfseiter). Ja lopulta olettamusta mainitun koulukunnan olemassaolosta tukee se seikka, että silmiinpistävän runsas joukko erinomaisia kontrabasisteja oli hakeutunut paikkakunnalle. (Konzertante Musik für Kontrabass in der Wiener Klassik.) Muutamia lehtikirjoituksissa toistuvasti esiintyviä kiertelevien kontrabassosolistien nimiä Pichelbergerin ja Spergerin lisäksi ovat Lasser, Mannl, Woschitka sekä Kämpfer. Mainittakoon tässä, että tiettävästi ensimmäinen Turun Soitannollisen Seuran perustamisen jälkeen täällä vieraillut taituri oli juuri tämä maineikas unkarilainen Josef Kämpfer, joka toukokuun lopulla 1796 saapui Turkuun Pariisista Tukholman kautta, jossa oli vähän aikaisemmin pitänyt kaksi konserttia. Soitannollinen Seura ilmoitti hänen hyväkseen pidettävästä "täysiäänisestä soitinmusiikista". Hänen nauttimastaan arvonannosta päätellen hänen soitollaan on täytynyt olla tositaiteen leima. Mutta takaisin Spergeriin... Ensimmäisen toimensa, josta on olemassa todisteita, Sperger sai vuonna 1777 Unkarin arkkipiispan ja myöhemmin Unkarin kaardinaalin kreivi von Batthyanyn pressburgilaisessa orkesterissa. Spergerille tämä merkitsi kuutta hedelmällistä konsertoimis- ja säveltämisvuotta (mm. 7 konserttoa, 18 sinfoniaa jne).
Pressburgin orkesterissa Sperger tapasi joukon erinomaisia soittajia, joiden suoritukset varmasti innoittivat häntä säveltämään lukuisia soolokonsertteja ja kamarimusiikkiteoksia mitä erilaisimmille kokoonpanoille. Mainittakoon näistä soittajista kapellimestari ja säveltäjä Anton Zimmermann (1741-1781), joka kirjoitti Spergerille kontrabassokonserton. Näiden muusikoiden suoritustasoa kuvannee lainaus senaikaisesta uutisesta: "Tuskin muualla koko Euroopassa on orkesteria, jossa olisi näin paljon voimakkaita suuria miehiä ja virtuooseja kuin tässä; saadaan kuulla erinomaisia sävellyksiä, myös meidän Zimmermannin ja Spergerin säveltämiä..." Erityistä kiitosta Sperger sai eräässä toisessa arvostelussa, jossa sanottiin mm; "Sperger, viulubasson mestari, on jo kauan saanut ruhtinaansa ja täkäläisten musiikintuntijoiden taholta osakseen samanlaista suosiota kuin nyt koko Wien hänelle osoitti. Kaikki huusivat, kun hän konsertoi Wienissä. Hänen suuri luova henkensä ei tyydy ainoastaan instrumentin erinomaiseen taitamiseen, vaan hän on lisäksi hyvä säveltäjä. Olkoon hänen työnsä täynnä uusia ajatuksia". Ruhtinaan Spergerille antamaa tunnustusta ja arvonantoa osoittaa tämän ensimmäisestä vuodesta saama 500 fl. palkkio, kun toisten taiteilijoiden oli tyydyttävä 180, 240 ja 300 fl. palkkioihin. Spergerin näinä vuosina tekemien konserttimatkojen osalta on tähän mennessä löytynyt todisteet mm. kahdesta solistikonsertista. Vuonna 1778 Sperger jätti jäsenyysanomuksen Wienin säveltaiteilijoiden yhdistykselle: "Sillä", kuten hän kirjoitti, "hän tahtoisi yhdistyksen toimesta vuosittain pidettyjen musiikkitilaisuuksien yhteydessä soittaa kontrabassokonsertissa omalla kustannuksellaan tai säveltää samoja tilaisuuksia varten yhdistyksen suostumuksella". Spergerin ensiesiintymisohjelmaan 10. 12. 1778 pidetyssä akatemiassa, kuten näitä musiikkitilaisuuksia kutsuttiin, sisältyi hänen säveltämänsä uusi suuri sinfonia ja uusi kontrabassokonsertto "itsensä herra Spergerin soittamana". Toinen säilynyt ohjelma mainitsee, että jälleen 22. 12. 1788 oli kuultu kontrabassokonsertto herra Johann Spergerin, yhdistyksen jäsenen esittämänä. Konserttimatkat veivät Spergerin ainakin kerran (1781) Brünniin, jonka eräs brünnilainen lehti todistaa kirjoittamalla "Spergeristä ja hänen viisikielisestä viulustaan".
Adolf Meyer on kumonnut usein esitetyn arvelun, että Sperger olisi kuulunut orkesteriin Josef Haydnin aikana (1780-1787) Esterhazyssa osoittamalla Spergerin olleen kiinnitettynä kreivi von Erdödyn orkesteriin vuosina 1783-1786, jonne hän siirtyi heti Batthyanyn orkesterin hajottua Pressburgissa. Spergerin nimi oli edellä mainitun hovin kirjanpidossa aina vuoteen 1783 saakka. Valitettavaa oli kardinaali Batthyanyn orkesterin jo mainittu hajoaminen vuonna 1783, sillä tässä orkesterissa Sperger sai varsin paljon innoitusta luovaan työhön ja solistikonsertointiin. Sperger sai kuitenkin heti kiinnityksen Fidishiin kreivi von Erdödyn luona. Täällä Sperger kuului kreivin palvelijoiden muodostamaan orkesteriin, jonka jäsenenä oli myös Ignaz Pleyel. Vuonna 1786, kun tämäkin orkesteri oli hajonnut, palasi Sperger Wieniin saamatta kuitenkaan kiinnitystä mihinkään orkesteriin. Silmiinpistävää on, että Sperger tänä aikana - varmaankin työpaikan toivossa - omisti ja lähetti sävellyksiään vaikutusvaltaisille henkilöille, kuten Preussin kuninkaalle, Venäjän tsaarille ja eräälle ruhtinattarelle Pressburgiin. Tähän aikaan (joulukuusta 1787 kesäkuuhun 1788) sattuu yksi pitempi matka Brünnin, Prahan ja Dresdenin kautta Berliiniin, jossa hän 26. 1. 1788 ensi kertaa soitti musiikkia rakastavalle kuninkaalle ja jolle hän lahjoitti myös muutamia sinfonioita. Spergerin on täytynyt tehdä kuninkaaseen suuri vaikutus, sillä hän soitti kuninkaalle myöhemmin vielä kuusi kertaa. Valitettavasti täältäkään ei löytynyt Spergerin toivomaa työpaikkaa, sillä Berliinin suuressa hoviorkesterissa oli jo neljä kontrabasistia, joiden määrää pidettiin riittävänä. Tästä huolimatta oli Berliinissä esiintymisellä ratkaiseva merkitys Spergerin myöhemmälle elämäntaipaleelle. Vaikutusvaltaiset henkilöt, heidän joukossaan mm. Johann Friedrich Reichardt, jotka olivat kuulleet Spergerin soittoa, kirjoittivat suosituskirjeitä Meclenburg-Schwerinin herttualle, jotta tämä kiinnittäisi Spergerin hoviorkesteriinsa. Reichardt kirjoitti: Teidän Korkeutenne, armollinen herttua ja herra. Teidän ruhtinaallinen korkeutenne, sallikaa minun suositella nöyrimmin wieniläistä herra Spergeriä eräänä hyvin erinomaisena konserttikontrabasistina. Kuningas on kuullut häntä suurella tyydytyksellä
seitsemän kertaa ja olen varma, että Teidän Korkeutenne tulee tekemään samoin. Mitä suurimmalla kunnioituksella, Berliinissä 15 maaliskuuta 1788 Teidän Korkeutenne nöyrin palvelija Reichardt Sperger soitti saman vuoden huhtikuussa herttualle, mutta toivottu työpaikka avautui vasta keväällä 1789 sen jälkeen, kun Sperger vielä kerran oli lähettänyt hakemuksen liittäen siihen kolme herttualle omistettua sinfoniaa. Kesästä 1789 lähtien Sperger oli herttua Friedrich Franz von Meclenburg-Schwerinin Ludwigslustin hoviorkesterin jäsen aina kuolemaansa, vuoteen 1812 saakka. Ludwigslustin linna oli rakennettu 1780-luvulla, ja tänne orkesteri muutti Schwerinistä. Vielä nykyään on mahdollista käydä katsomassa linnan osittain alkuperäisinä säilyneitä tiloja, mm. kultaista salia, jossa Sperger antoi useita konsertteja. Valitettavasti ei Spergerin jäämistöstä ole löydetty yhtään instrumenttia tai muita hänelle kuuluneita esineitä lukuun ottamatta kontrabasson jousta, jota Sperger kaikkien todisteiden mukaan on käyttänyt. Jousi on kevyt, taipuisa ja kuperasti kaartuva. Siinä on upeasti ylöspäin kääntyvä kärki ja norsunluinen kiristysruuvi; kaikki tunnusmerkkejä, jotka tekevät siitä aivan erikoisen hienon kontrabassonjousen. Spergerin ensimmäisenä toimivuonna johti tätä 1701 perustettua orkesteria tunnettu Franz Anton Rosetti, jonka toiminta entisestään lisäsi orkesterin hyvää mainetta. Sperger itse oli yksi orkesterin monipuolisimmista ja arvostetuimmista muusikoista. Tämä käy ilmi monista todisteista ja arvosteluista. Hän soitti usein kirkossa uruilla muiden säveltäjien, mutta myös omia sävellyksiään, kuten "Präludien", "Kleine Orgelstücke" jne. Hän sai myös pianonvirittäjän toimen, ja hän antoi eräälle oboistille fagottitunteja(!). (Vuonna 1798 syntyi hänen fagottikonserttonsa.) Varmuudella ei tiedetä, antoiko Sperger koskaan kontrabassotunteja. Mikäli hän ei antanut opetusta, oli se valitettavaa, koska niukalti säilyneistä sormijärjestyksistä päätellen hänellä oli uudenaikainen soittotapa, johon kaiketi oli vaikuttanut hänen opettajansa Pichelberger sekä Wienin kontrabassonsoiton korkea taso.
Kun Sperger vuonna 1792 anoi lisää palkkaa, vastasi herttua ensiksi kieltävästi, mutta totesi samalla suuresti arvostavansa kontrabasistiaan. Hän kirjoitti seuraavasti: "Minusta on sitäkin vaikeampaa hylätä hänen anomuksensa, koska hän on yksi parhaista taiteilijoistani." Myös eräs orkesterin jäsen on kirjoittanut Spergeristä: "Suorituskyvystä puheenollen Sperger on jättiläinen." Spergerin arvostus näkyi mm. hänen palkassaan, joka ensiksi oli vuosittain 400 Reichstaleria ja myöhemmin jopa 500 Rtl, kun konserttimestari Stievenard sai vain 300 Rtl. Herttua hyväksyi myös heti anomuksen, jossa Sperger pyysi lupaa saada tilata kontrabasson eräältä wieniläiseltä instrumentinvalmistajalta. Sperger sai bassonsa vuonna 1792, ja se maksoi herttualle 64 Rtl. Ilmeisesti orkesteribasso ei vastannut Spergerin vaatimuksia, koska hän tarvitsi erikoissoittimen soolosoittoa varten. Arvokkaan viitteen instrumenttien tarkkaan erotteluun sekä laadultaan erilaisten kielien käyttöön antaa meille em. orkesterin johtajan Rosettin herttualle osoittama kirjallinen hakemus, jossa hän anoi rahaa kielien hankintaa varten. Hän kirjoitti: "Spergerin täytyy saada kielet kahteen bassoon, toiseen konsertointia varten ja toiseen orkesterisoittoa varten; myös Sedlaczeckille (joka oli Ludwigslustin 2. basisti) tarvitaan kielet kahteen bassoon, toiset orkesterisoittoa, toiset tanssiaissoittoa varten. Niiden ei kuitenkaan tarvitse olla niin hienot ja kalliit kuin Spergerin kielet." Tämä todiste on meille sitäkin arvokkaampi, koska koko musiikinhistoriaa käsittelevässä kirjallisuudessa ei ole selviä vastauksia kysymyksiin kontrabassosoittimista ja niissä käytetyistä kielistä. Historiallinen kehitys oli tuottanut 1700-luvun loppupuolella Wienin alueella orkesterikontrabasson rinnalle erikoisviritteisen instrumentin, joka teki mahdolliseksi kehittää klassisen sävellystyylin puitteissa suuren virtuositeetin. Terssi-kvartti viritteinen kontrabasso (myös terssi-kvartti viuluksi nimitetty) voi tällaisessa täydellisyydessään olla vain tuon ajan tuote, ajan, jolloin säveljuoksutukset, melodiankuljetukset ja kaksoisotteet perustuivat kolmisointuaiheisiin. Esimerkillisesti on Mozart ottanut tämän seikan huomioon aariassaan "Per questa bella mano", jossa hän on mestarillisesti käyttänyt kaikkia instrumentaalisia mahdollisuuksia soinnutuksessa, kaksoisotteissa, cantilenessa ja tekniikassa.
Siirryttäessä romantiikkaan hävisi näin viritetty kontrabasso pakostakin ja unohtui pian kokonaan. Nykyään ihmettelevät monet kontrabasistit, kuinka tuon ajan bassonsoittajat selviytyivät Mozartin aarian vaikeuksista, Dittersdorf-konserttojen soinnuista, Sperger-teosten kaksoisotteista jne. Avain tähän on kontrabasson viritys (F)-A-D-Fis-A ns. terssi-kvartti viritys (wieniläinen viisikielinen). Kontrabassoa käytettiin myös nelikielisenä Terssi-kvartti viritys eli ilman ala F:ää. Esimerkiksi "Wieniläinen viisikielinen" Ludwigslustin ajoilta ei ole soi oktaavia alempaa (F) ADFisA olemassa mitään todistetta siitä, että Sperger olisi käyttänyt viisikielistä bassoa. On tunnettua, että tämän aikakauden kaikkien kontrabassokonserttojen alarajana oli kirjoitettu suuren oktaavin A, joka soi oktaavia alempana eli kontra-a. Tästä virityksestä oli kauan epäilyjä; todisteena voi kuitenkin käydä Sperger-kvarteton kaksoisotteet, jotka antavat yksiselitteisen, informaation tästä virityksestä. Virityksestä johtuen ovat myös kontrabassokonserttojen suositut sävellajit A- ja D-duuri. Mutta jotta saataisiin vaihtelua, kirjoitettiin useiden konserttojen orkesteriosuus esm. Estai B-duurissa, jolloin soolokontrabasso viritettiin puoli sävelaskelta korkeammaksi. Niinpä soivat molemmat Dittersdorf-konsertot ja Vanhal-konsertto Es-duurissa. Kontrabasisti lukee ja soittaa osansa siis kirjoitetussa D-duurissa. Mielenkiintoisia viitteitä kontrabasson käsittelystä suhteessa orkesteribassoon antavat molemmat Spergerin cassatiot viululle, kahdelle käyrätorvelle ja kontrabassolle. Ne oli alun perin kirjoitettu orkesteribassolle, mutta myöhemmin Sperger muutti ne soolobassolle, joka oli
viritetty A-D-Fis-A, Spergerille tyypillisine sooloineen. Näissä teoksissa oli soolot merkitty viuluklaaviin, mikä osoitti Spergerille, koska hänen piti "astua esiin". Sointi on tällöin kaksi oktaavia matalampi. Edellä mainituissa cassatioissa oli alkuperäinen raja ylhäällä pieni a, jonka niihin sävelletyt soolot ylittivät, alaraja oli suuri A. Tämän rajan alapuolelle menevät äänet soitettiin oktaavia korkeammalta. Muutamat Spergerin sormijärjestykset, Esimerkkejä Spergerin sormituksista jotka ovat säilyneet alkuperäisinä, antavat silmäyksen hänen soittotapaansa, Sperger käyttää alhaalla sormia 1,2,4 jättäen pois heikon 3. sormen. Näin oli myös Wenzel Hausenin (1764-1847) myöhemmin uraauurtavassa metodissa, jota vuodesta 1828 lähtien aina näihin päiviin saakka on pidetty yhtenä fysiologisesti oivallisimpana. Sperger käytti ylhäällä 3. sormea ja ylhäällä oktaaviflageoletista lähtien peukaloa. Meille säilyneissä arvosteluissa sai Sperger kontrabassosolistina rajatonta kiitosta. Kaikki kriitikot eivät voineet yhtälailla olla tyytyväisiä konsertoivaan kontrabasistiin, mutta Spergerin kontrabasson kauniista soinnista ja hänen sujuvasta tekniikastaan ei ollut erimielisyyttä. Huomiota herättää myös se, että niillä paikkakunnilla, missä vaalittiin kontrabasson soolosoittoa (Wienin alue), esiintyi vähemmän negatiivista arvostelua kuin seuduilla, missä harvoin kuultiin soitinsolisteja. Se, että Sperger toistuvasti esiintyi omien teostensa solistina, käy ilmi Ludwigslustin linnan päiväkirjasta, jota konserttimestari Massonneau tunnollisesti piti vuodesta 1803 lähtien. Niinpä kuultiin yksin näiden muistiinpanojen mukaan vuodesta 1803 lähtien yhdeksän kontrabassokonserttoa ja 22 sinfoniaa (kaikki Spergerin säveltämiä) Ludwigslustin linnassa. Hän soitti vielä 62-vuotiaana
(kuolinvuotenaan) yhden kontrabassokonserton; tätä täytyy ihailla sitäkin enemmän, koska hän oli "luonteeltaan vilkas, mutta kunnoltaan heikko mies", kuten merkintä hänen kuolintodistuksessaan ilmaisee. Ludwigslustin ajoilta on säilynyt tieto kolmesta konserttimatkasta. 1772 Lyypekissä pidetyn konsertin ilmoituksessa sanotaan: "Herra Sperger Wienistä, harvinainen ja vertaansa vailla oleva kontrabassovirtuoosi antaa kunnioitetulle yleisölle tiedoksi, että lauantaina kuluvan kuun 14. päivänä oopperatalossa pidetään musiikillinen illanvietto. Etukäteen luvataan näyttää tällä suurella instrumentilla sellaisia taitoja, joita ihmisahkeruus ei vielä näihin päiviin mennessä ole kyennyt näyttämään. Kaikki mitä illanvietossa esitetään on Spergerin omia sävellyksiä. Tarkempia tietoja saa musikaalisen illanvieton ohjelmalehtisestä..." Vuonna 1793 Sperger vei kuninkaalle Berliiniin kaksi sinfoniaa, jotka tämä oli häneltä toivonut. Erään toisen matkan aikana, joka oli suunniteltu Wieniin saakka, hän konsertoi 26. 11. 1801 Gewandhausissa Leipzigissä, josta kirjoitettiin seuraavasti: "... hän sai aikaan tällä instrumentilla, jota ei oltu luotu konserttisoittoon, kaiken mitä toivoa saattoi, jopa enemmänkin..." Spergerin sinfonioista lienee syytä huomioida yksi erikoisen mielenkiintoinen, nimittäin hänen vastineensa Haydnin jäähyväissinfonialle, jossa Sperger antaa viulujen aloittaa ja vähitellen muiden instrumenttien tulla mukaan. Vuoden 1800 jälkeen löytyy enää harvoja Spergerin tekemiä sävellyksiä. Hyvällä syyllä voidaan kysyä syitä, miksi tähän asti niin tuottelias säveltäjä (45 sinfoniaa lähes 30 konserttoa eri instrumenteille; kontrabassolle, sellolle, viululle, trumpetille, käyrätorvelle, huilulle ja fagotille, kamarimusiikkia eri kokoonpanoille, aarioita, kirkkomusiikkia viimeisinä vuosinaan ei kirjoittanut enää mitään. Varmasti hän oli näinä vuosina erittäin aktiivinen solisti, ja tämä toiminta kulutti hänen voimiaan. Tiedämme, että Sperger ei ollut ruumiinrakenteeltaan vahva sillä jo vuonna 1792 voidaan lukea hänen jne.) herttualle osoittamastaan hakemuksesta: "... ruumiini, joka ei ole tarpeeksi kasvanut niihin vaatimuksiin, joita valitsemani soitin edellyttää..." Johann Matthias Sperger kuoli vuonna 1812 toukokuun 13. "Orkesteri menetti hänessä erään erinomaisimmista päivänä. jäsenistään", sanottiin muistosanoissa, ja mikään ei voi selvemmin kuvata sitä arvostusta ja kunnioitusta. jota Sperger nautti Ludwigslustin hovissa kuin se, että Mozartin Requiem esitettiin hänen muistokseen.
Tartu tilaisuuteen! "Ja kauppa käy"-palstalla julkaistaan kontrabassoon liittyviä myynti -ja ostoilmoituksia. Klubin jäsenille ilmoitukset ovat maksuttomia. Pirastro Eudoxa suonikieliä Soitin Laineelta edullisesti. Orkesterisarjat a 600 mk (norm. 1280 mk) Soolosarjat a 630 mk Puh. 921-334777 $$ Löytyiskö keneltäkään "ruotsinhartsia"? Olisi kova tarve. Ota yhteyttä. Joukko S-A:n basisteja $$ POPS hartsia nyt Helsingistäkin. Soitinkauppa Y. Latva Oy. Lapinlahdenkatu 21.
MAARIANKATU 10 20100 TURKU 10 PUH. 921-334777 B A S I S T I T! Rubner-maahantuonti: Nyt varastossa kolme hienoa Rubneria. Kielet: esim. Pirastro, Thomastik, Kaplan, Prim, Jargard Hartsi: esim. Pops basso hartsi Täydellinen tarvikevalikoima