POHJOIS-KARJALAN RAJAVARTIOSTOSTA MIKKELIN RESERVINUPSEERIT 80 VUOTTA RUL:N JOHTAMISPÄIVÄ 10 22 26
2 SAVON VASAMA 2 2011
51. vuosikerta, lokakuu 2011 JULKAISIJA Suur-Savon Reserviupseeripiiri ry Suur-Savon Reserviläispiiri ry Porrassalmenkatu 50 50100 MIKKELI Toiminnanjohtaja Mauri Parantala puh. (050) 527 9557 JAKELU Jäsenetuna piirien kerhojen ja yhdistysten jäsenille sekä sidosryhmille. Painosmäärä 2500 kpl. TOIMITUS Porrasalmenkatu 50 50100 MIKKELI sähköposti: suursavon.reservipiirit@gmail.com www.rul.fi/suursavo www.reservilaisliitto.fi/suursavo PÄÄTOIMITTAJA Raimo Mikkonen TOIMITTAJAT Mauri Parantala Pentti Nuutilainen TAITTO Marko Hokkanen / Teroprint PAINOPAIKKA Teroprint Oy, Mikkeli Seuraava Vasama ilmestyy keväällä 2011 ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 3 x 210 mm 270 1/2 sivua 3 x 105 mm 160 1/4 sivua 2 x 75 mm 95 1/8 sivua (rivi-ilmoitus) 1 x 40 mm 50 Värilisä 10 Meneillään olevan toimintakauden 2011 tapahtumien kirjo on ollut hyvin kattava. Piirin alueella on toteutettu monia perinteisiä tapahtumia, samalla on myös katseita suunnattu tulevaisuuteen. Kuluvan syksyn aikana olemme saaneet lukea lehdistä ja kuullet eri tiedotuskanavien kautta tullutta pohdintaa siitä, että mistä löytyy rahoitus maanpuolustuksen menoihin. Jokainen asioita seuraava varmasti miettii mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Alueellinen maanpuolustus sopivalla toimintakuntoisella kalustolla kattaa ja turvaa tällä hetkellä maamme toimivan maanpuolustuksen. Puolustusvoimien näkyvyys luo myös tiettyä turvallisuuden tunnetta ja yleinen asevelvollisuus tukee tätä. Päätöksen tekijät joutuvat pohtimaan asioita monelta kantilta ja suunnitelmat on laadittava pitkälle tulevaisuuteen. Reserviläisten maanpuolustustahto on aina ollut ja on edelleen korkealla tasolla. Toivoa sopii, että tehtävät päätökset vaikeudestaan huolimatta kannustavat ja luovat uusia mahdollisuuksia reserviläisten mukanaoloon eri toiminta-alueilla. Myös uusien reserviläisten saaminen mukaan eri tapahtumiin on tärkeää, näin luodaan laaja ja toimiva kenttä. Yhdistystasolle saadaan näin laajuutta ja uusia ideoita. Toivoa sopii, että myös toimivan jäsenistön määrä saataisiin kasvuun. Sotiemme veteraanien avustamiseksi tehtävät keräykset ja muu tukeminen on myös tärkeää toimintaa, johon paikallinen yhdistys haluaa osallistua. Veteraanien tapaamisissa on aistittavissa se oikea, leppoisa ja välitön ilmapiiri. Syksyn saapuessa ja lopulta muuttuessa talveksi on sopiva aika miettiä tulevia tapahtumia, on tulossa yhdistyksien juhlia, kokouksia jne. Näihin tilaisuuksiin toivon täysiä tupia koska siellä on tilaisuus tavata tuttuja ja samalla vaihtaa kuulumisia. Haluan kiittää kaikkia tapahtumissa mukana olleita reserviläisiä sekä yhteistyökumppaneita merkittävästä tuesta joka on mahdollistanut eri tapahtumien järjestämisen. Reipasta syksyä! Raimo Mikkonen Suur-Savon Reserviläispiirin puheenjohtaja SUUR-SAVON RESERVILÄISET Yhden palstan leveys 50 mm Kahden palstan leveys 100 mm Kolmen palstan leveys 150 mm Sivun korkeus 210 mm KANNEN KUVA: Heino Marttinen SAVON VASAMA 2 2011 3
Etelä-Savon Aluetoimiston ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) Etelä-Savon Koulutus- ja tukiyksikön (KOTU) yhteistoimintaa on kehitetty määrätietoisesti vuodesta 2008 alkaen. Yhteistyön painopisteenä on ollut puolustusvoimien koulutusta tukevan ja laadukkaan koulutusjärjestelmän luominen. Järjestelmän avulla annetaan reserviläisille valmistavaa ja vapaaehtoista koulutusta kertausharjoituksia varten. Vuonna 2009 käynnistettin MPK:n Etelä-Savon KOTU:n kouluttajapankin luominen erilaisia harjoituksia varten. Päämääräksi asetettiin komppaniatasoisen puolustusvoimien kertausharjoituksen koulutuksen tukeminen KOTU:n reserviläisillä vuonna 2011. Tätä varten KOTU:n henkilöstön osaamista ja koulutusvalmiutta nostettiin parin vuoden aikana useilla MPK:n sekä Reserviupseerikoulun järjestämillä valtakunnallisilla kouluttajakursseilla. Paikallisella tasolla koulutuspäällikkö kapteeni evp Pertti Pulkkinen koulutti reserviläisiään erinomaisin tuloksin ja valmisti näin heitä kertausharjoituskoulutuksen läpivientiin. Kertausharjoitusta valmisteltiin viikonloppuna helmikuussa 2011 vapaaehtoisessa suunnitteluharjoituksessa. Harjoituksen aluksi Etelä-Savon Aluetoimiston edustajat antoivat harjoituksen teemat sekä runkosuunnitelman. Harjoituksessa KOTU:n reserviläiset koulutuspäällikkönsä johdolla suunnittelivat viikko-ohjelmien rungot sekä muodostivat työryhmiä eri aiheiden kouluttamiseksi. Harjoituksen lopuksi suunnittelutyön tulokset esiteltiin aluetoimiston päällikölle. Helmikuun harjoitusta seurasi kesäkuinen viikonlopun vapaaehtoinen Reservin vapaaehtoisuus on voimaa suunnitteluharjoitus. Tämä harjoitus painottui aiempien suunnitelmien jalostamiseen sekä koulutustapahtumien suunnitteluun ja valmisteluun. Tärkeänä osana harjoitusta oli joukkueen kouluttajien tekemä tulevien ryhmitysalueiden tiedustelu. Harjoituksessa saavutettiin valmius koulutuksen aloittamiseksi. Suunnitelmat ja osaaminen olivat hyvällä tasolla. Itä-Suomen Sotilasläänin Esikunnan toimintakäskyn 2011 mukainen komppaniatason kertausharjoitus järjestettiin syyskuun puolivälissä. Se oli tiettävästi ensimmäinen tämän tason kertausharjoitus, jossa KOTU:n reserviläiset toimivat kouluttajina kouluttaen toisia, harjoitusjoukkoon sijoitettuja, reserviläisiä. Harjoitusjoukkoon oli nimetty vain muutama puolustusvoimien palkattuun henkilöstöön kuuluva. He toimivat ensisijaisesti palvelusturvallisuuteen ja ammuntojen varotoimintaan liittyvissä tehtävissä. Harjoitus toteutettiin useassa osassa. Aluksi perustamisorganisaatio perusti itsensä sekä valmisteli joukkojen perustamisen. KOTU:n reserviläiset saattoivat välittömästi yksikkönsä perustamisen jälkeen loppuun valmis-telut komppaniaharjoituksen läpiviemiseksi. Komppania perustettiin kahdessa osastossa. Ensimmäisessä osastossa KOTU:n reserviläiset kouluttivat komppanian reserviläisjohtajat. He taas kouluttivat toisessa osastossa reserviläiskomppanian pääosat sekä toteuttivat perustamisen jälkeiset kohdistusammunnat ja joukon ryhmittymisen KOTU:n reserviläisten ohjauksessa. Perustamisen jälkeisinä päivinä komppanian koulutusta jatkettiin. Ryhmittymisen jälkeistä puolustusvalmiutta kehitettiin kranaatinheitinammunnoilla Taipalsaaren ampuma-alueella sekä reserviläispäällikön käskyn perusteella tehdyillä valmisteluilla ryhmitysalueella. Puolustusvalmiuden kehittämisen jatkuessa harjoituksen maaliosasto aloitti toimintansa tiedustellen harjoitusjoukon ryhmitystä sekä iskuin joukkoa vastaan. Taistelut taukosivat harjoituksen viimeisen päivän aamuna ja harjoituksen purkamisvaihe saatiin käynnistettyä. Harjoitus päätettiin yhteisellä loppupuhuttelulla, jossa käsiteltiin harjoitus sekä siitä kerätty palaute. Harjoituksen lopputulokseen oltiin tyytyväisiä kaikilla tasolla. Erityisesti KOTU:n vapaaehtoisten reserviläisten sitoutuneisuus, kehityshakuisuus ja motivoituneisuus näkyivät erittäin positiivisella tavalla harjoituksen pitkäjänteisen suunnittelun ja valmistelun sekä toteutuksen aikana. Harjoituksen tarkastanut Itä-Suomen sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Jukka Pennanen oli myös tyytyväinen näkemäänsä. Erityisesti hän korosti reserviläisen osaamista toisen reserviläisen kouluttamisessa, sillä näinhän poikkeustilanteissakin toimittaisiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että näin mittavan harjoituksen toimeenpano, jossa kouluttajina käytettiin MPK:n vapaaehtoisia reserviläisiä, palveli hyvin sekä Etelä-Savon Aluetoimistoa että MPK:n Etelä-Savon Koulutus- ja tukiyksikköä. KOTU:n tukemana toteutettu kertausharjoitus oli komppanian suorituskyvyn kehittämisen lisäksi tärkeä harjoitus KOTU:n osaamisen mittaamiseksi. KOTU:n toiminta osoitti, että reserviläisten vapaaehtoisuus tuo voimaa myös aluetoimiston tehtäväkenttään. Hyvää syksyä ja turvallista talvea Savon Vasaman lukijoille. Everstiluutnantti Arto Hokkanen Etelä-Savon Aluetoimiston päällikkö 4 SAVON VASAMA 2 2011
Kuluvan vuoden viimeinen neljännes on tämän lehden ilmestymisen myötä taas alkanut. Pääosa vuoden tapahtumakalentereiden annista on historiaa ja on taas aika vetää henkeä ja suunnitella tulevaa. Kuluva vuosi oli Suur-Savossa hieman edellisvuosia hiljaisempi, kirjaimellisestikin, sillä emme saaneet järjestettäväksemme yhtään SM-tason ammuntakilpailua edellisvuosien tapaan. Ensi vuonna tilanne on parempi, sillä perinneasekilpailu ammutaan jälleen kevään korvalla Mikkelin Karkialammella. Jatkossa pyritään saamaan vuosittain yksi suuri ampumatapahtuma Suur-Savon alueelle niin, että alueella olevaa osaamista ja hyvää ratakapasiteettia voidaan hyödyntää. Kuluvana vuonna alueellamme oli kaksi merkittävää uuden tyyppistä tapahtumaa. Toinen oli nuorehkoille reservinupseereille järjestetty Vänrikkipäivä, jonka Etelä-Savon Aluetoimisto järjesti vapaaehtoisena kertausharjoituksena. Toinen oli Reserviupseeriliiton 80-vuotisteemaan liittyvä yleisölle suunnattu Johtamispäivä, johon liittyviä tapahtumia vietettiin alueemme useilla paikkakunnilla. Jatkosta on aluetoimiston kanssa on sovittu, että nuorille ja nuorehkoille reserviläisille järjestetään vapaaehtoisista päivän kestäviä kertausharjoituksista, jotka vuorovuosin suunnataan reservinupseereille ja reservin aliupseereille. Niin ikään RUL:n johtamispäivästä tehdään vuosittainen tapahtuma toimintapäivän nimellä. Tämä on reserviläisvoimin järjestettävä tapahtuma joka suunnataan suurelle yleisölle. Molemmat tilaisuudet ovat oivallisia jäsenrekrytoimistilaisuuksia, jotka kannattaa hyödyntää. Tässä on jälleen Toimistosta tähystettyä hyvä tilaisuus yhdistää paikallisyhdistysten voimia tilaisuuden järjestämiseksi. Vuoden 2013 tukihakemuksia suunnitellessanne ottakaa tämä huomioon. Molemmista tapahtumista on enemmän lehden sisäsivuilla. Kuluvan vuoden tapahtumista kannattaa lisäksi mainita talvella yhteistoiminnassa Suomen ampujainliiton kanssa järjestetty tuomarikurssi sekä keväällä järjestetty ampumakouluttajakoulutus. Lisäksi jäsenistöä osallistui poliisin järjestämään ampuma-asekouluttajakoulutukseen. Kaksi viimeksi mainittua ovat uuden ampuma-aselain mukanaan tuomia kursseja, joiden tarkoituksena on mahdollistaa ampumaharrastuksen ylläpito reserviläisyhdistyksissä. Ampumakoulutuksen lisäksi yhdistysten nykyisille ja toivottavasti tuleville vetäjille järjestettiin liittojen myötävaikutuksella yhdistysjohdon koulutuspäivä. Suomi on kuluneen sanonnan mukaan yhdistysten luvattu maa. Valitettavan usein yhdistysten toiminta lepää liian harvoilla harteilla. Tapahtumien järjestäjät ovat usein samoja henkilöitä kerrasta toiseen. Samoin aktiiviset osallistujat ovat usein samoja henkilöitä tapahtumasta toiseen. Tässä piilee vaara, että nämä muutamat aktiivit kyllästyvät järjestämään tapahtumia vuodesta toiseen eikä uusia vetäjiä löydy. Usein yhdistysten puhetta johtavat ja johtokunnissa istuvat vuosikaudet samat kasvot. Toimintaan kaivattaisiin uusia nuoria voimia uusin ajatuksin. Ymmärrän, että ihmisten vapaa-ajalla on monta ottajaa. Hyvien ja laadukkaiden reserviläistapahtuminen jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että riviin saadaan nuoria ja innokkaita reserviläistoiminnasta kiinnostuneita miehiä ja naisia, jotka tulevaisuudessa kykenevät ja haluavat viedä viestiä eteenpäin. Suur-Savon alueella toimii eräitä paikallisyhdistyksiä, joiden toiminta on käytännössä loppunut. Esitän ajatuksen, että tällaisten yhdistysten tulisi miettiä tulevaisuuttaan avoimin mielin ja eräänä ratkaisuna kannattaa pitää yhdistyksen lakkauttamista ja toiminnan sulauttamista suurempaan ja toivottavasti vireämpään naapuriyhdistykseen. Näin niille, jotka tahtovat osallistua toimintaan, voisi olla tarjolla tapahtumia suuremman yhdistyksen sateenvarjon alla. Reserviläisurheiluliitto lanseerasi pari vuotta sitten sähköisen kuntokortin liittojen jäsenten käyttöön. Järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden oman henkilökohtaisen liikuntapäiväkirjan ylläpitoon ja näin mahdollisuuden seurata omaa liikunta-aktiivisuuttaan. Lisäksi järjestelmästä löytyy kosolti hyvää tietoa terveellisestä ruokavaliosta. Valitettavasti jäsenistö ei ole ottanut palvelua omakseen. Valtakunnallisesti käyttäjiä on alle neljätuhatta, eli alle 10 prosenttia jäsenistöstä käyttää sähköistä kuntokorttia. Joko sinä olet ottanut kortin käyttöösi? Hyvä lukija. Epävarma taloustilanne näkyy myös lehtemme taloudessa. Tukijoiden saaminen on entistä vaikeampaa ja uusien saaminen lähes mahdotonta. Olemme kovasti kiitollisia jokaisesta saamastamme ilmoituksesta. Toivon, että lukijat ja jäsenistö käyttäisivät tukijoidemme palveluksia. Vaikka ensimmäisessä kappaleessa totesinkin, että pääosa kuluvan vuoden tapahtumakalentereiden annista on historiaa, niin onhan niitä toki vielä jäljellä mm. itsenäisyyspäivän ja joulun kunniavartiot sekä joulutulet. Toivottavasti nämä perinteikkään reserviläistapahtumat saadaan toteutettua mahdollisimman monella paikkakunnalla. Mauri Parantala SAVON VASAMA 2 2011 5
Kapteeni Mika Haapiainen on aloittanut opiskelun esiupseerikurssilla ja toimin alueupseerina Mikan opiskelun ajan. Toivon Mikan ja hänen edeltäjiensä tekemän hyvän yhteistyön edelleen jatkuvan kaikkien eteläsavolaisessa maanpuolustus- ja veteraanityössä mukana olevien kanssa. Aloitin työskentelyn Etelä-Savon Aluetoimistossa 1.3.2010 henkilöstösektorilla vastuualueenani sijoittaminen ja henkilövaraaminen Etelä-Savon alueella. Sijoittaminen tarkoittaa sodan ajan joukkojen henkilöstövahvuuden ja ikärakenteen ylläpitämistä sekä kehittämistä ylempien johtoportaiden antamien perusteiden mukaisesti. Henkilövaraaminen, tai VAP, kuten asia myös ilmaistaan, on henkilön palvelukseen kutsumatta jättäminen yleisen tai sotilaallisen edun vuoksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että virasto, laitos (vast.), yritys tai yhteisö varaa oman henkilöstönsä tarvittavilta osin oman toimintansa ylläpitämiseen poikkeusolojen aikana. Olen suorittanut varusmiespalveluksen Savon Prikaatissa vuosina 1984-1985. Varusmiespalveluksen jälkeen olin töissä siviilissä eri tehtävissä. Mieleenpainuvimpana jaksona tuohon aikaan olin reserviläisenä rauhanturvajoukossa, jossa ammattisotilaan työstä innostuneena pyrin puolustusvoimiin töihin. Pääsinkin Savon Prikaatiin ja siellä 1. Jääkärikomppaniaan. Lyhyen työjakson jälkeen huomasinkin käveleväni Päällystöopistolla tammikuun 1990 pakkasessa kohti juhlasalia ja peruskurssin avajaistilaisuutta. Peruskurssin jälkeen toimin Savon Prikaatissa kouluttaja- ja esikuntatehtävissä aina sen lakkauttamiseen saakka. Savon Prikaatin aikana pääsin myös osallistumaan useisiin kriisinhallintaoperaatioihin aina Lähiidästä Balkanille ja Kashmirin vuoristoseutuihin saakka. Voi perustellusti sanoa, että ajat kriisinhallintajoukoissa opettivat ja näyttivät paljon maailman hyvyydestä mutta myös sen kääntöpuolesta. Savon Prikaatin lakkauttamisen yhteydessä sain siirron haluamaani joukko-osastoon eli Maasotakouluun. Takaisin siis Lappeenrantaan, jossa olin oppini sotilasammattiin saanut. Maasotakoulussa toimenkuvaani kuuluivat mm. yhteydenpito veteraani-, reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöihin. Voi siis sanoa alueupseerin työn olevan jollain tavoin tuttua edellisen joukko-osastoni työtehtävän kautta. Olen lyhyen ajan kuluessa ja Mikan perehdyttäessä minua tulevaan tehtävääni huomannut kuinka tärkeää on asioiden ennakointi. Ennakointi liittyy etenkin aluetoimistolta ja Savon Sotilassoittokunnalta pyydettyyn tukeen. Puolustusvoimat suunnittelee toimintansa niin sanotussa TRSS-aikataulussa (toiminnan ja resurssien suunnittelu ja seuranta). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että aluetoimisto saa tiedon järjestöjen ja yhdistysten tarvitsemasta tuesta kevättalvella koskien seuraavan vuoden tapahtumia. Kentällä voi olla hankalaa tiedostaa, että lähes kahden vuoden kuluttua pidettävä tapahtuma vaatii reagointia ja toimenpiteitä jo nyt. Kuitenkin kaiken kaikkiaan tämän prosessin aikataulun tiedottaminen ja jalkauttaminen kentälle on mielestäni onnistunut suhteellisen hyvin. Tästä on hyvä jatkaa. Ja vaikka hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, aika ajoin tulee kuitenkin niitä armeijan kielellä sanottuja pikatilanteita. Näihinkin tilanteisiin pyrimme löytämään kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Tosin tuen toteutuminen voi olla vaikeammin toteutettavissa tai jopa mahdotonta. Kuten monessa muussa asiassa, aluetoimisto toimii tukipyynnöissäkin yhden luukun periaatteella, toisin sanoen toivomme saavamme tukipyynnöt piiriorganisaatioiden kautta. Kaikkien meidän edelleen jatkaessa aktiivista toimintaa prosessin aikataulun tiedottamisessa ja muistamisessakin, saamme tukitarpeet omassa aikataulussamme käsiteltyä ja vietyä eteenpäin resurssien suunnittelemiseksi sekä edelleen päätettäväksi. Muistammehan iltojen jo pimennettyä, että vuodenaikojen vaihtelu tuo oman virikkeensä toimintaamme kun sen vain oikein haluamme oivaltaa. Toivotan mukavaa ja reipasta syksyn aikaa kaikille. Osastoupseeri Yliluutnantti Heikki Tonteri 6 SAVON VASAMA 2 2011
TEHOKAS työrauhanturvaaja. Onko se lintu? Lentokone? Marski Data tarjoaa entistä tehokkaampia ja turvallisempia työympäristöjä. Ei, vaan Marski Superkyvykkäät Datan työrauhanturvaajat! työrauhanturvaajamme suunnittelevat, Työrauhanturvaajat toimittavat, tarjoavat huoltavat asiakaslähtöisen ja ylläpitävät palvelunsa toimistoja tietojärjestelmäratkaisuja avulla tehokkaita ratkaisuja joka juuri toimistoon. Sinun tarpeisiisi. Palveluhaluinen Tule ja koulutettu ja tutustu henkilökunta tulevaisuuden pitää huolen ratkaisuihin! työrauhastasi, ja Sinä voit keskittyä olennaiseen. Vuorikatu 7, MIKKELI Puh. (015) 320 600 Kirkkokatu 7, SAVONLINNA Puh. (015) 510 700 Avoinna ma-pe klo 8.30-16.30, la suljettu www.marskidata.fi SAVON VASAMA 2 2011 7
HYVÄ MAANPUOLUSTUSVÄKI Maanpuolustuspiirin kuulumisia teemalla Jos ei kehity, jää jälkeen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen uudistunut organisaatio on vajaan vuoden vanha, mutta jo nyt on tullut esille monta mielenkiintoista ja haastavaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiskohdetta. Monta latua ei kannata yrittää hiihtää samaan aikaan ja siksi haasteita riittää vielä kauas tulevaisuuteenkin. Vaikka vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla menee kohtuullisen hyvin, on aina mietittävä miten menisi paremmin ja meneekö tulevaisuudessa yhtä hyvin. Siksi tämän kirjoituksen tarkoituksena onkin herättää ajatuksia ja keskustelua. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä on lakiin perustuva vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteistyöjärjestön rooli ja yksi keskeinen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiskohde on eri toimijoiden välisen yhteistoiminnan laaja-alainen kehittäminen. Tosin on todettava, että vaikka yhteistoiminnan kehittäminen on vain yksittäinen osa-alue, myös tässä latutarhassa on monta latua hiihdettävänä. Maanpuolustusharrastuksella on pitkät perinteet. Näihin juuriin perustuvat tämän päivän asenteet, arvot ja halu osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Toisaalta vuosikymmenten aikana muotoutuneissa toimintatavoissa ja maanpuolustuskulttuurissa on kehittämistarvetta, koska maailma on muuttunut ja tämän päivän olosuhteet ovat aivan erilaiset kuin missä elimme ennen. Aikoinaan maanpuolustusväki järjesti laadukkaita maanpuolustustapahtumia melko usein vain oman kylän voimin vain oman kylän osallistujille. Se oli luonnollista, koska kulkuyhteydet ja liikkumismahdollisuudet olivat aivan erilaiset kuin tänä päivänä. Suomi on ihmisten liikkumista ajatellen kutistunut. Kun ennen hevosvetoiseen aikaan kului puoli päivää mennä naapuripitäjään, nyt puolentoista tunnin automatkan päässä on lähes koko itäinen Suomi. Maanpuolustustahto ei ole muuttunut, mutta vanhojen aikojen perua on, että maanpuolustusväki ei kovin hanakasti osallistu oman kylän ulkopuolella järjestettäviin tapahtumiin, saati osallistu tapahtumien järjestelyihin. Maanpuolustusharrastuksen alueellisessa laajentamisessa on monta puolta. Näitä ovat järjestäjän, osallistujan ja tuen antajan näkökulma. Lisäksi yleisötapahtumien osalta ei saa unohtaa yleisön näkökulmaa. Laadukas tapahtuma edellyttää järjestelijöiltä laadukkaita järjestelyjä, ja sana laadukas voidaan kirjoittaa myös muotoon työteliäs. Maanpuolustustapahtumien perusjärjestelyt ovat käytännössä melkein samanlaiset, olipa osallistujia vähän tai paljon. MPK:n koulutustarjonnasta on jouduttu peruuttamaan joitakin kursseja sen takia, että tapahtumaan osallistujia on ollut liian vähän, ja vain siltä paikkakunnalta missä tilaisuus oli tarkoitus pitää. Monta kertaa perutun kurssin aihe on ollut sellainen, ettei osallistujan kotipaikalla eikä tapahtuman toimeenpanopaikkakunnalla ole oleellista merkitystä. Jos esimerkiksi aiheena on sotilasjohtaminen, ei ole juurikaan merkitystä missä kurssille osallistuja asuu, missä kurssi pidetään tai ketä kurssille osallistuu. Kurssin vetäjän kannalta asia on kiusallinen, koska pitkälle viedyt järjestelyt valuvat perumisen takia hukkaan. Kurssille ilmoittautuneen kannalta asia on harmillinen. Kalenterissa on varaus, odotukset ovat suuret, ja lopulta pettyy kun kurssi peruutetaan osanottajavähyyden takia. Toinen esimerkki järjestelyjen laajuudesta ja osallistujien määrästä on jotos. Jos partioita on vaikkapa kymmenen, järjestelyt ovat käytännössä samanlaiset, jos osallistujia olisi kolminkertainen määrä. Jotosten osalta(kin) on yleensä niin, että sekä järjestelijät että osallistujat ovat oman kylän väkeä. Mieluiten osallistutaan samaan jotokseen joka vuosi kuin käydään välillä katsomassa muitakin vastaavia tapahtumia. Aitiopaikalta on hyvä tähystää kun tarkastelee osanottajajoukon kotipaikkakuntia, eikä tähystäminen rajoitu pelkästään jotoksiin. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen keskeinen tukija on puolustusvoimat. Tuki vapaaehtoiselle maanpuolustukselle kulminoituu pääasiassa kolmeen tahoon eli kouluttaviin joukko-osastoihin, huoltorykmenttien varasto-organisaatioon sekä aluetoimistoihin. Tukea antavien tahojen määrä ei tulevaisuudessa kasva, päinvastoin, suuntaus on pienenemään päin. Puolustusvoimien kannalta tuen antamisessa on lopun perin kysymyksessä taloudellisuus eli rahan riittävyys, resurssien käytön tehokkuus ja tuottavuus eli mitä panostuksella saavutetaan. Edellä oleva voidaan sanoa myös yhdellä sanalla, painopiste. Se puolestaan tarkoittaa, että kokonaisuuden kannalta on tarkoituksenmukaisempaa panostaa enemmän ja harvemmin kuin vähän, usein ja moneen paikkaan. Tämä tulee tulevaisuudessa heijastumaan maanpuolustustapahtumien järjestelyihin ja laatuun, koska tuensaantimahdollisuudet tulevat väistämättä rajalli- 8 SAVON VASAMA 2 2011
semmiksi. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kentän on yksinkertaisesti vain sopeuduttava tulevaisuuden kehitykseen, mieluiten etupainotteisesti. Mitä sitten pitäisi tehdä ja miten uudistua? Jäljempänä on joitakin näkemyksiä, ideoita ja ajatuksia mietinnän ja keskustelun pohjaksi sekä vapaasti käytettäväksi. Osallistuminen tapahtumiin myös oman kylän tai oman maakunnan ulkopuolella. Tämä on tietenkin jokaisen henkilökohtainen asia, mutta laaja-alainen ja monipuolinen osallistuminen tuo maanpuolustusharrastukselle yksilöllistä lisäarvoa. Pääsääntöisesti ei pety, jos kokeilee rohkeasti jotakin uutta. Eri tapahtumiin ensimmäistä kertaa osallistuvien antaman pa lautteen perusteella voi todeta, että kaikkein parhaiten uutta porukkaa vetää mukaan kun tietoa tapahtumasta saa hyvältä tutulta. Kerro siis kaverille. Osallistuminen eri tapahtumien järjestelyihin omaa paikallista tai alueellista organisaatiota laajemmin. Talkooväki on aina tarpeen ja hyvät ideat leviävät kuin itsestään silloin kun tapahtuman toimeenpanijat edustavat useita tahoja. MPK:n piirissä on perin vähäistä, että johonkin alaan syvällisesti paneutunut kouluttaja menee oman maakunnan ulkopuolelle kouluttamaan. Ei pitäisi puhua kouluttaja-avusta tai järjestelyavusta, koska olemme kaikki samaa väkeä ja teemme samaa työtä vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa. Usean ei toimijan voimien keskittäminen samaan tapahtumaan. Yhteistyö vie eteenpäin ja panos-/tuotossuhde tulee edullisemmaksi eli saadaan aikaan helpommin, mutta enemmän. Tämä pätee varsinkin yleisötapahtumissa ja erityisesti silloin kun tapahtuma suunnataan koko perheelle. Tältä saralta Etelä-Savossa on paljon hyviä esimerkkejä, mutta laajentumisen varaakin on. Painopisteiden luonti. Painopisteajattelussa keskeistä on alueellinen ja ajallinen suunnittelu, koordinointi sekä voimien keskittäminen. Maanpuolustuspiirin näkökulmasta keskeistä on tarkastella Etelä-Karjalaa, Kymenlaaksoa ja Etelä-Savoa kiinteänä kokonaisuutena ja pitkällä juoksulla pitäisi päästä tilanteeseen, jossa kyse on maanpuolustuspiirin suunnitelmasta eikä kolmen maakunnan erillisistä toiminta- ja koulutussuunnitelmista. Ensiksi pitäisi kuitenkin kehittää vapaaehtoisen maanpuolustuksen eri toimijoiden keskinäistä yhteydenpitoa ja koordinointia oman maakunnan sisällä ja seuraavana askeleena maakuntien välillä. Useasta pienestä harvempiin ja isompiin tapahtumiin. Etelä-Savon koulutus- ja tukiyksikkö järjestää huhtikuussa samana viikonloppuna kuusi kurssia Naisten Valmiusliiton NASTA-harjoitusten tapaan. Kun usea koulutustapahtuma keskitetään ajallisesti, esimerkiksi huollon järjestelyt ja tapahtuman kaikinpuolinen hallinnointi on keskitetympää ja ajankäyttö tehostuu. Kömpelösti verraten kysymys on vastaavasta kuin jakaisi maastoruokaa pienellä pöntöllä kuutena viikonloppuna peräkkäin tai kuuteen eri paikkaan yhtä aikaa verrattuna siihen että ruokkisi saman väkimäärän yhdellä kertaa ja isosta pöntöstä. Kehittämiskohteiden ja ideoiden esille tuonti. Maanpuolustusväkeä tavatessa ei ole ollut yksi eikä kaksi kertaa kun esille on tullut oivallisia ideoita vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja MPK:n koulutustarjonnan kehittämiseksi. Hyviä ideoita aina kaivataan ja niissä on kehityksen siemen. MPK:n koulutustarjonta nojaa lähes kokonaan vapaaehtoisten kouluttajien varaan. Kouluttajien määrällä ei ole ylärajaa ja ovet ovat avoinna uusille haasteille. Uudet kouluttamisesta ja kurssien vetämisestä kiinnostuneet ovat enemmän kuin tervetulleita alati kasvavan kouluttajajoukon pariin. On ilo kuulla kysymys: Voiko tällaisen tai tällaisen tapahtuman vetää MPK:n tapahtumana. Yhtäläinen ilo on vastata, että kyllä. Vapaaehtoista maanpuolustusta voisi verrata vanhaan puutaloon. Aina silloin tällöin tarvitsee tehdä pientä remonttia ja päivitystä, jotta talo pysyy kunnossa ja se vastaa paremmin nykyajan vaatimuksia. Sokkeli on kuitenkin vahva ja vakaa alusta. Hyväksi koettua ei kannata heittää romukoppaan. Vapaaehtoinen maanpuolustus on hyvä ja monipuolinen koko kansan harrastus. Niin, se teema Jos ei kehity, jää jälkeen. Kaakkois-Suomen maanpuolustuspiiri, piiripäällikkö Etelä-Savon koulutus- ja tukiyksikkö, päällikkö Ari Kuikka Suur-Savon Reserviläispiirin ja Suur-Savon Reserviupseeripiirin Piirikokoukset pidetään torstaina 27.10.2011 klo 17:00 alkaen Mikkelin upseerikerholla. SAVON VASAMA 2 2011 9
Ajankohtaista Pohjois-Karjalan rajavartiostosta Pohjois-Karjalan rajavartiosto (P-KR) on kokenut mittavat muutokset viimeisten kuuden vuoden aikana. Rajavartioston henkilökunnan määrä on vähentynyt lähes neljänneksellä. Vuonna 2005 P-KR:ssa työskenteli 410 virkamiestä. Tämän vuoden lopulla heitä on 315 ja vuonna 2015 enää 270. Vuonna 2005 rajavartiostossa oli kolme rajavartioaluetta, joilla oli yhteensä kahdeksan rajavartioasemaa. Viime vuodenvaihteessa rajavartioalueet lakkautettiin. Rajavartiosto muuttui kolmiportaisesta organisaatiosta kaksiportaiseksi. Kahden viime vuoden aikana on yhdistetty ja lakkautettu rajavartioasemia kahdeksasta rajavartioasemasta on enää jäljellä kolme. Niiralan rajanylityspaikalle perustettiin vuonna 2006 uutena organisaatioyksikkönä rajatarkastusasema, jonne sijoitettiin noin puolet entisen Värtsilän rajavartioaseman henkilöstöstä. Rajaturvallisuustehtäviä tukevat tekniset järjestelmät sekä asevelvollisten koulutus- ja joukkotuotantojärjestelmä on uusittu perusteellisesti viime vuosien aikana. Sotien jälkeen P-KR:ssa ei ole näin lyhyessä ajassa koettu yhtä mittavia muutoksia. Rajaliikenne kasvaa Erityisen näkyvää on viime vuosina ollut Suomen ja Venäjän välisen liikenteen vahva kasvu. Itärajan kolmanneksi vilkkain rajanylityspaikka Tohmajärven Niiralassa avattiin läpivuorokautiselle liikenteelle syksyllä 2005. Viime vuonna siellä ylitti rajan ensimmäistä kertaa yli miljoona matkustajaa. Tänä vuonna liikenteen kasvu lähentelee 30 prosenttia ja vuoden päättyessä matkustajien lukumäärän arvioidaan olevan noin 1300000. Rajanylityspaikan rakenteet eivät enää riitä kasvavalle rajaliikenteelle jo nyt rajanylityspaikan turvallisuus on koetuksella. Venäjän luoteisen alueen tiestön kehittyminen sekä väestön hyvinvoinnin kasvu tulee lähivuosina lisäämään liikennettä entisestään ja viisumivapauden myötä liikenne tulee vähintään kaksinkertaistumaan nykytasoon verrattuna. Rajaliikenteen hallitsemiseksi on käynnistetty Niirala-Värtsilä rajanylityspaikan kehittämishanke, jonka ensimmäisessä vaiheessa rajanylityspaikalle rakennetaan lisäkaistoja sekä pysäköintialueita. Jos tämä Pohjois-Savon ELY-keskuksen johtama hanke etenee suunnitellulla tavalla, rakentamaan päästään vuosien 2013-2014 aikana. Vuosien 2014-2015 aikana pyritään laajentamaan nykyistä raja-asemarakennusta. Vuosikymmenen lopulla tulee ajankohtaiseksi rakentaa nykyisen raja-aseman eteläpuolelle uusi lähtevän liikenteen tarkastusalue. Resurssien uudelleen kohdentamisella tilanne hallintaan Rajaliikenteen kasvun hallitsemiseksi rajavartioston on täytynyt kohdentaa kasvavassa määrin resursseja Niiralan rajatarkastusasemalle. Sama ilmiö on ollut tyypillistä kaikissa rajavartiostoissa itärajallamme. Voimakkaimmin tämä on kohdannut Kaakkois-Suomen rajavartiostoa (K-SR), joka ei ole kyennyt hallitsemaan muutosta omin sisäisin toimenpitein. P-KR ja muut pohjoiset rajavartiostot ovat joutuneet tukemaan K-SR:a luovuttamalla tälle resursseja, lähinnä luonnollisen poistuman myötä vapautuvia virkoja sekä niihin sidottuja palkkarahoja. P-KR:n menopainetta ovat lisänneet myös henkilöstön palkkauksista, kiinteistöistä sekä kalustosta johtuvien menojen kasvu. Hintojen nousua ei ole rajavartiostoille kompensoitu, vaan menokehys on pysynyt samalla tasolla jo useita vuosia. Toiminnan turvaamiseksi on ollut välttämätöntä uudistaa organisaatiota. Henkilöstöä uudelleen kohdentamalla on varmistettu riittävät resurssit tärkeimpiin rajaturvallisuustehtäviin. Toimipisteverkostoa harventamalla on mahdollistettu rajaturvallisuuden ylläpidon vaatima liikkuvuus ja valvontakyky vuokrarahoja on kohdennettu ajoneuvokalustoon ja valvontajärjestelmiin. Asevelvollisten koulutukseen panostetaan Rajavartiolaitoksella on ollut ja on tulevaisuudessakin merkittävä rooli sotilaallisessa maanpuolustuksessa. Rajavartiostot sekä Raja- ja merivartiokoulu tuottavat puolustusjärjestelmällemme tärkeitä rajajääkäri- ja tiedusteluyksiköitä. Rajavartiolaitos on viime vuosina investoinut mittavasti erikoisrajajääkäreiden koulutusympäristön kehittämiseen Imatralla ja tänä vuonna on käynnistetty myös P-KR:n asevelvollisten koulutusympäristön kehittäminen. Ilomantsissa Hiienvaaran ampuma-alueella on juuri peruskorjattu ja ajanmukaistettu johto- ja huoltorakennusta. Ampuma-alueen rakentaminen jatkuu ensi vuonna, jolloin sinne tehdään ammuntojen turvallisuutta ja asevelvollisten viihtyvyyttä lisääviä rakenteita. Onttolan kasarmialueella on tänä syksynä rakennettu Rajajääkärikomppanialle uusi kalustohalli ja kunnostettu ajoneuvokatoksia. Onttolan alueen koulutusympäristön kehittäminen jatkuu lähivuosina ampuma- ja koulutusratojen kunnostamisella. 10 SAVON VASAMA 2 2011
POHJOIS KARJALAN RAJAVARTIOSTO 2011 Henkilökunta 315 Varusmiehet 130 saapumiserä Rajakoirat 58 ParIoautot 38 MooKorikelkat 50 MooKoriveneet 23 Kiinteistöt 139 000 m 3 Menokehys 21,860 milj Ð palkat 16,100 milj Ð muut 5,456 milj ONTTOLA: Esikunta Teknilliset palvelut RjK Hankkeet Ð Niiralan rajanylityspaikan rakenteellinen kehikäminen Ð 2 portaisen organisaaion toiminnan vakiinnukaminen Ð Rajajääkärikomppanian koulutusympäristön kehikäminen 1991 1996 1998 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Rajaosuus 304 km elektroninen valvonta n. 20 km Rm 655 Lieksan rajavar*oasema Tohmajärven rajavar*oasema Ilomantsin rajavar*oasema P-KR:n viime vuosien mittavat muutokset on toteutettu Rajavartiolaitoksen strategisten linjausten mukaisesti. Vuonna 2005 julkistettu vuoteen 2015 tähdännyt strateginen suunnitelma ja sitä kahden vuoden välein seuranneet strategia 2017 ja 2019 ovat viitoittaneet johdonmukaisen tien kehittämistoimille. Strategiat ovat mahdollistaneet ennakoivat toimenpiteet, joilla on varmistettu rajallisten voima- Niiralan rajatarkastusasema HTV 536 460 426 400 388 391 395 402 405 385 366 357 349 333 313 Rm II/123 Närsäkkälä (par*otukikohta) Strategista ketteryyttä tarvitaan varojen oikea-aikainen suuntaaminen rajaturvallisuuden kannalta tärkeisiin kohteisiin. Toimintaympäristön muutos edellyttää jatkuvaa muutosvalmiutta ja -kykyä. Rajavartiolaitos on osoittanut strategisen ketteryytensä viime vuosien muutospaineissa. Muutokset ovat olleet osin raskaita mutta välttämättömiä. Tämä on tunnustettu niin oman henkilökunnan kuin ympäröivän yhteiskunnankin taholla. Muutokset eivät tule jäämään tähän. Valtion säästötoimet tulevat asettamaan tiukkoja rajoitteita Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien lähivuosien toiminnalle. Rajavartiolaitos päivittää parin vuoden välein toimintastrategiansa. Tulevasta strategia 2022:sta saamme perusteet tuleville kehittämistoimille, joita lähdemme toteuttamaan lähivuosina. Strategista ketteryyttä tarvitaan jatkossakin. Eversti Tero Kaakinen Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja Juva SAVON VASAMA 2 2011 11
RESERVIUPSEERIPIIRIN PUHEENJOHTAJAN MIETTEITÄ Puolustusmenojen säästöistä Ennen vaaleja suurten puolueiden taholta annettiin lupauksia puolustusmäärärahojen pienestä lisäämisestä valtion ensi vuoden talousarvioon. Tarkoituksena oli turvata alueellisten joukkojen sotamateriaalin päivittäminen nykyvaatimusten mukaisiksi. Maanpuolustusväki sai kokea melkoisen yllätyksen hallitusneuvottelujen kuluessa, kun saimme tietää uuden hallituksen kaavailevan päinvastoin 50 miljoonan euron suuruisia vuosittaisia supistuksia puolustusmäärärahoihin. Vieläkin suurempaa lisäsäästöä vaatii hallituksen budjettiesitys. Kun jo tehtyihin asehankintoihin on sidottu suuret määrärahat, puolustusvoimien taholta on suunniteltu supistusten kohdistamista lentotunteihin, meri- ja maastovuorokausiin sekä reservin kertausharjoituksiin. Edelleen säästölistoilla ovat organisaation karsinnat, varuskuntien lakkauttamiset ja jopa puolustusvoimien vakinaisen henkilöstön irtisanomiset. Reserviläiset, joiden varaan sodanajan puolustusvoimat suurelta osin perustuvat, hämmästelevät säästöjen kohdentamista jälleen kerran kertausharjoituksiin, vaikka nämä rahat ovat vain reilu puoli prosenttia puolustusvoimien vuotuisista menoista. Kaipaamme liittojemme näyttävää esiintymistä tässä asiassa ennen kuin eduskunta käsittelee tulevan vuoden budjettia. Jos puolustusvoimauudistuksessa kotimaan puolustus, maavoimien kehittäminen sekä reservin täysimittainen hyväksikäyttö priorisoidaan voimavaroja kohdennettaessa, säästöt voidaan tehdä maanpuolustustahtoa heikentämättä, palkatun henkilöstön tai reservin määrää supistamatta ja varuskuntia lakkauttamatta. Panostaminen henkilöstöön ja sen kouluttamiseen on tärkeämpää kuin investoinnit nopeasti vanhenevaan ja kalliiseen huipputekniikkaan. Säästö- ja supistusvaatimuksia koskevassa keskustelussa olisi hyvä muistaa, että jatkosodan alkaessa Suomen puolustusvoimien kokonaisvahvuus oli 475 000 miestä sekä huolto- ja tukitehtävissä 155 000 lottaa. Kenttäarmeijalla oli tuolloin 1 100 tykkiä ja ilmavoimilla 235 lentokonetta. Nykyoloihin verrattuna maamme oli silloin köyhä ja juuri käydyn talvisodan runtelema. Seitsemän vuosikymmentä jatkosodan alkamisesta Vietämme tätä vuotta jatkosodan hyökkäysvaiheen 70-vuotismuistojen merkeissä. Vaikka jo sodan alkuvaihe aiheutti erityisesti nuorimmille reserviupseereille suuret menetykset kaatuneina ja haavoittuneina, keskuudessamme elää vielä onneksi nämä vaiheet nähneitä upseereita, joiden kokemuksia voimme suurella kunnioituksella kuunnella ja hyödyntää sekä tallentaa säilytettäväksi. Yleistä ihmetystä on kesän ja alkusyksyn aikana herättänyt, että tiedotusvälineemme ja erityisesti valtiollinen Yleisradiomme on lähes tyystin vaiennut hyökkäysvaiheen dokumentaarisesta käsittelystä, vaikka jatkosota on olennainen osa Suomen ja sen maanpuolustuksen historiaa. Reserviläisjärjestöjen piirissä meidän pitäisi syksyn tilaisuuksissamme käsitellä tähän teemaan liittyviä aiheita ja näin kunnioittaa jatkosodan sankarivainajien, sotainvalidien ja veteraanien uhrautuvaa taistelua isänmaan hyväksi. Tietenkin muistamme lottiemme panosta raskaan taistelumme tärkeinä tukijoina. Lottajärjestön perustamisestahan tuli keväällä 90 vuotta. Jäsenhankintaan lisää puhtia Suur-Savossa Reserviupseeriliiton viime vuonna alkanut jäsenhankintakampanja on piirissämme tuottanut tuloksia, mutta ei tarpeeksi hyviä. Erityistä iloa on saatu Ristiinan Reservinupseerien aktiivisuudesta, mikä on tuonut kerhoon runsaasti uusia jäseniä ja parhaille jäsenhankkijoille palkintopuukkoja. Ristiinalaiset kertovat mielellään kerhonsa jäsenhankinnan menestyksen salaisuuksista. Keskeinen tekijä on varmasti kerhon tarjoamien toiminta-aktiviteettien runsaus ja monipuolisuus. Nyt on aihetta myös muissa reserviupseerikerhoissamme heti syksyn alkaessa hankkia uusia jäseniä ja varmistaa jäsenmaksunsa maksamattomien jäsenyyden säilyttäminen. Pentti Nuutilainen Virastokuja 2, 19430 PERTUNMAA Puhelin (015) 770 4400 Virastokuja 2, 19430 PERTUNMAA Puhelin (015) 770 4400 12 SAVON VASAMA 2 2011
In memoriam Kapteeni Antti Auriola Mikkelin reserviupseeritoiminnan grand old man, kapteeni Antti Auriola siirtyi ajasta ikuisuuteen 18.5.2011. Helteisenä lauantaina 11.6 mikkeliläiset reserviupseeriveljet saattoivat juhlallisin menoin arvostetun kunniapuheenjohtajansa haudan lepoon. Ilmatorjuntaupseerin koulutuksen saanut nuori vänrikki Auriola tuli v. 1950 reserviupseeritoimintaan mukaan aluksi Toijalan ja myöhemmin Tampereen reserviupseerikerhojen jäsenenä. Aktiivinen toiminta alkoi hänen osaltaan, kun Ähtärin Reserviupseerikerho, maan vanhin maaseutukerho, valitsi hänet johtokuntaansa v.1964 ja pari vuotta myöhemmin sihteerikseen. Mikkeliin muutto ammattikoulun opettajan siviilitehtävien myötä perheelle tapahtui v. 1968. Reserviupseerikerho sai tuoreesta mikkeliläisestä reserviupseerista innostuneen osallistujan riveihinsä ja vuodesta 1973 alkoi Auriolan yhdeksänvuotinen puheenjohtajakausi Mikkelin Reservinupseerien johdossa. Tuo puheenjohtajakausi sekä sen jälkeinen tuloksellinen työskentely kerhon piirissä palkittiin v. 1991 hänen kutsumisellaan kunniapuheenjohtajaksi. Hän oli viimeisiin elinpäiviinsä saakka kerhon aktiivinen toimija, jonka asiantuntemukseen myöhemmät puheenjohtajat ja hallitukset saattoivat tukeutua. Kapteeni Antti Auriola toimi Suur-Savon Reserviupseeripiirin piirihallituksen jäsenenä vuosina 1973-1981. Tämän jälkeenkin hän oli piirijohdon käytettävissä monissa erityistehtävissä. Neljän vuosikymmenen ajan hän oli tiiviisti mukana piirin kilpailutoiminnassa, usein kilpailunjohtajana tai tuloslaskennan johtajana. Hyvä yhteistoiminta kilpailujen järjestämisessä puolustusvoimien ja veljespiirimme kanssa oli hänelle luontaista. Erityisesti sotilasurheilu oli lähellä Auriolan sydäntä myös valtakunnallisella tasolla. Olihan hän kaksi vuosikymmentä reserviupseeripiirin edustajana Reserviläisurheiluliitossa myötävaikuttaen monien SM-tason mestaruuskilpailujen isännyyden saamiseen Suur-Savoon. Osoituksena Antti Auriolan toiminnasta reserviläisurheilun alalla Reserviläisurheiluliitto palkitsi hänet v. 2010 liiton ansioristillä n:o 1. Heraldikkona kapteeni Auriola suunnitteli vuosikymmenien aikana lippuja, pienoislippuja, ansiomitaleita ja erilaisia muistoesineitä puolustusvoimien eri joukko-osastoille. Näitä heraldiikan tuotteita hänen käsistään lähti myös monille reserviupseerikerhoille ja reserviläisyhdistyksille. Samoin hän toimi teknisenä asiantuntijana heraldisten tuotteiden hankinnassa. Maanpuolustusansioistaan hänet oli palkittu seuraavilla kunnia- ja ansiomerkeillä: SVR R, SU am, Vss. am 2, RUL am sk, SR, SpoikaR, Kilta-am ja RESUL ar. Muistamme kiitollisin mielin kapteeni Antti Auriolan elämäntyötä maanpuolustuksen ja reserviupseeritoiminnan hyväksi. Pentti Nuutilainen SAVON VASAMA 2 2011 13
In memoriam Eino Ravolainen Reservin ylivääpeli Eino Armas Ravolainen kuoli 14.6.2011 synnynpitäjässään Kangasniemellä. Eino oli syntynyt 6.3.1931 Einon lapsuudenkoti oli Hyyrylän kylässä. Hän joutui pienestä pojasta pitäen tekemään raskaita maatilan töitä talon miesten ollessa sodassa. Oppivelvollisuutensa hän suoritti kotikylän kansakoulussa. 1946 päättyneeseen kouluaikaan sisältyivät talvija jatkosota. Sodan vaikeat ajat loivat kansaan yhteishengen ja isänmaallisuuden, jotka arvot olivat Einon kantavina voimina koko elämän ajan. Einon nuoruudessa vapaa-aikaa vietettiin urheilemalla. Urheilusta tulikin koko elämän ajan jatkunut harrastus ja kantava voima. Innostus urheiluun johti Suomen poika-urheiluliiton nuoriso-ohjaajakurssille vuonna 1950. Varusmiespalveluksensa Eino suoritti Mikkelissä vuona 1951, yksikkönä oli JR 7. Varusmiespalveluksen jälkeen Einon aktiivinen reserviläisura kesti puolivuosisataa. Einon reserviläisyydessä korostui erityisesti reserviläisurheilu ja järjestötoiminta. Hän toimi menestyksekkäästi Kangasniemen Reserviläisten puheenjohtajana yli kaksikymmentä vuotta, jonka jälkeen hän jatkoi kunniapuheenjohtajana. Eino oli vanhan ajan reserviläisjohtaja, hän piti huolen yhdistyksen jäsenistä ja oli aina esimerkillisesti valmis osallistumaan toimintaan olipa kyse talkoista, urheilusta, itsenäisyyspäivän juhlallisuuksista tai joulutulista. Eino toimi vanginvartijana ja kersanttina puolustusvoimissa, kunnes hakeutui nuoremmaksi konstaapeliksi Savonlinnan poliisilaitokseen 1955 ja sieltä poliisikouluun, josta valmistui vuonna 1957 ja siirtyi Mikkelin Poliisilaitoksen nuoremmaksi konstaapeliksi. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Kangasniemen nimismiespiiriin, jossa hän toimi työuransa loppuun 5.8.1981 saakka. Maalla kasvaminen oli tuonut vahvat Einolle valmiudet maaseutuelämään kuuluviin toimiin. Poliisilta vaadittiin enemmän käytännön osaamista ja vahvaa kuntoa, kuin lakipykälien pikkutarkkaa tulkintaa. Oli löydettävä laiton tehdas korvesta, postattava tehtailijat, jäljitettävä ja lopetettava loukkaantuneet hirvet, etsittävä kadonneet henkilöt ja hillittävä riitapukarit. Monesti kansalaisen toruminen, neuvominen ja auttaminen tepsivät paremmin, kuin sakkolappu. Suur-Savon Reserviläispiirissä on aina ollut koko sydämellään maanpuolustustyötä tekeviä miehiä. Eino jää historiaan yhtenä heistä. Nuoruuden kilpailujen ja vanhemmiten järjestötoiminnan tekijänä hän oli Suur-Savon Reserviläispiirin luottomies. Ansioistaan maanpuolustuksen ja urheilun hyväksi sekä muusta yhteiskunnallisesta toiminnasta Eino sai lukuisia huomionosoituksia, kunnia- ja ansiomerkkejä. Me reserviläiset muistamme Einon ystävänä ja luotettavan kumppanina. Nyt arvostetun elämän päätyttyä muistamme Einoa kiitollisuuden ajatuksilla. Olli-Pekka Kanninen Einon pitkäaikainen ystävä 14 SAVON VASAMA 2 2011
Vänrikkipäivä 9.4. Etelä-Savon Aluetoimisto kutsui noin 60 noin kolmekymppistä reservin vänrikkiä vapaaehtoiseen harjoitukseen Mikkelin Karkialammelle 9.4. Kutsutuista paikalle saapui 35. Päivä piti sisällään tietoiskuja puolustusvoimista, maanpuolustuskoulutusyhdistyksestä sekä reserviläistoiminnasta. Maittavan lounaan jälkeen Iltapäivällä harjoitukseen osallistuvat pääsivät kokeilemaan taitojaan pistooliammunnassa. Antti Laitinen, Juva, Esa Wiik, Riihimäki, Kimmo Laamanen, Punkaharju Villetapio Ronkanen, Timo Kärkkäinen, Antti Kotro Villetapio Ronkanen Kauttamme huippumerkit reserviläisammuntaan ja ulkoiluun. Ampumaseurat Huom! Kysykää tarjous suuremmista patruuna/tarvike-eristä Katso myös: www.aseliike.fi Lisätietoja:Joni Saariniva Puh:0400-651 111 E-mail:joni.saariniva@rauta-maatalous.inet.fi SAVON VASAMA 2 2011 15
OSA 2 Merkittäviä mikkeliläisiä reservinupseereita Seppo Anttalainen JORMA MANNINEN Syntynyt 27.1. 1940 Kangasniemellä. Rakennusmestari, työura Tielaitoksen palveluksessa Mikkelin Tiepiirissä; Urheilusaavutukset suunnistuksessa yksilö- ja joukkuelajeissa kansallisella ja pohjoismaisella tasolla. Reservin majuri 4.4.1994. Jo nuorena Jorma osoitti maanpuolustushenkeä mennessään vapaaehtoisena suorittamaan varusmiespalvelustaan Uudenmaan Rakuunapataljoonaan ja myöhemmin AUK:uun Savon Prikaatissa 1959. Reserviupseerikouluun hän meni syyskurssille no.100. RUK:n kurssin 900 oppilaan suunnistusmestaruuskilpailussa hän saavutti kolmannen sijan. Ennen armeijaa hän oli A.Ahlstromin metsäharjoittelijana Joutsassa ja Leivonmäellä. Sieltä hän siirtyi Kotkaan ja jatkoi harjoittelijana metsäalalla. Varsinaisen työuransa Jorma on tehnyt Tielaitoksella valmistuttuaan 3-vuotisen teknillisen koulun kurssilta rakennusmestariksi. Työpaikakseen hän valitsi Mikkelin Tiepiirin, jossa sijoittui suunnittelutoimialalle. Tielaitoksen velvoitteena on ollut varautuminen poikkeusoloihin. Jorma toimi oman toimensa ohella suojelukouluttajana omassa tiepiirissä. Kursseja oli Lohjalla ja Kuopiossa. Tiepiirin alueella oli joka vuosi suojeluharjoitus, johon osallistui 3-4 tiemestaripiiriä. Ennen eläkkeelle siirtymistään hän toimi Etelä-Savon alueella hallinnollisissa tehtävissä tiesuunnitelmien teettäjänä. Hän siirtyi eläkkeelle 63-vuotiaana. 50-luvulta Jorma mainitsee, että hänen voimistelunopettajansa Tapio Ikonen sanoi Jorman keskeytettyä koulun suunnistuskisassa suunnistusradan olleen tätimäisen helppo. Lausahdus ei kuitenkaan lannistanut Jorman suunnistusintoa. Suunnistuksen ohella hän on harrastanut aktiivisesti myös hiihtoa ja mm. Kuopion Teknillisessä koulussa opiskellessaan hän sai teknisten koulujen kilpailussa 2. sijan. Kilpa käytiin Kotkan Mussalossa, missä kilpailumatka oli 15 km. Lohikoskella v. 1967 hän voitti kansalliset kisat puolen tunnin erolla seuraavaksi tulleeseen. Jormalla on kaksi poikaa, joista vanhempi toimii Turussa kirjastonhoitajana ja on koulutukseltaan uskontotieteilijä ja informaatikko. Nuorempi poika työskentelee Mikkelissä Helsingin yliopiston kirjaston digitointilaitoksella Pursialassa. Hänellä on myös suurkeittiöesimiehen koulutus. Edesmennyt vaimonsa Riitta toimi sairaanhoitajana Mikkelin Keskussairaalassa. Osassa 1 Erkki Kuukka ja nyt Jorma Manninen ovat saavutuksillaan todella kertomisen arvoisia ja todisteita siitä miten menestystä ei saada ilmaiseksi; se on vaatinut taipumusten lisäksi päättäväisyyttä ja kovaa työtä. Heidän harrastusaktiivisuutensa ei saa kuitenkaan masentaa lukijaa. Nuoremmat ikäpolvet voisivat saada kannustavia ajatuksia ja aineksia omaan kehitykseensä. Menestystä ei selitä pelkkä perimä. Siinä tarvitaan mukana myös tervettä kunnianhimoa ja päättäväisyyttä, jota kertomillani henkilöillä on täytynyt olla. Vähitellen on valjennut Jorma Mannisen mittava kilpailu-ura ja siinä saavuttamansa mestaruudet. Kertomukset Oltermannihiihdoista monilta vuosilta, yösuunnistuksesta, hiihtämisestä umpihangessa erilaisissa sääoloissa ja reitinvalinnan kiemurat antavat mahdollisuuden aistia tämän miehen todellista sitkeyttä ja sitä vastuuntuntoa, jota on tarvittu joukkuekoitoksissa. Kaiken tämän kokenut Jorma Manninen on varmasti ollut esikuvana ja innoittajana monelle nuoremmalle. Suunnistuksessa olisi varmasti hyödyllistä jakaa kokemuksen tietoa siitä innostuneille. Jorman ansiot aktiivisuunnistajaaikoinaan ovat mittavat. Tästä kertovat mm. Urheilun kasvot (v.1972 ) ja Suuri suunnistuskirja II (v. 1985) sivulla 47 oleva karttakuva. Vuonna -63 Keski-Suomen viestivoitto ja edelleen samana vuonna Jukolan viestin 2-sija Kangasniemen joukkueella. Samoin 16 SAVON VASAMA 2 2011
Suomen Cup-mestaruus v. -65, jossa 5 henkilön sijoituspisteillä toi voiton, ja Susiviestin voitto v. -64 Kangasniemen joukkueella kertovat tarkkuudesta ja yksityiskohtien hallinnasta, millä päästään varmuuteen oikeasta suunnasta ja ajansäästämisen nikseistä. Ne edellyttävät nopeita ratkaisuja yksilö- ja joukkuetasolla. Tässä on yhtymäkohtia kerrakseen rauhanajan kilpailujen ja kenttäkelpoisuuden välillä. Johtajan oikeista ratkaisuista seuraa koko joukon menestys. Em. kirjassa sivulla 208 olevassa kuvassa Jorma on tullut maaliin rasittavan osuuden jälkeen, mutta ilme on vielä tuima ja päättäväinen. Kangasniemeläinen Tapio Ikonen kirjoitti Jormalle Uudenmaan Rakuunapataljoonaan, että tämä liittyisi Kangasniemen Reserviupseerikerhoon. Reserviupseeripiirien kisat olivat tuohon aikaan talvi-, maasto- ja partiokilpailuja sekä sotilas-kolmiotteluja. Punkaharjulla 3-otteluun osallistuessaan hän muistaa, että maastojuoksussa reitti sisälsi aikamoista kivikkoa, joten joka askelta oli tarkoin varottava. Mutta Jorma pystyi juoksemaan kovaa kivikko-osuuden, jolloin etumatka riitti voittoon. Vuonna -61 Jorma osallistui Reserviupseeriliiton kisoihin ja siitä alkoi sitten valtakunnallisten kisojen sarja. Forssassa hän oli sotilaspartiokilpailussa Rauno Tarkiaisen kanssa. Erkki Kohvakka ja Veikko Valkonen olivat nelikon au-kilpailijat. Vuonna -66 lokakuussa 25 km:n SM-suunnistuksessa Jorma oli sijalla 11. Kilpailemisen lisäksi Jorma on toiminut ratamestarina lukuisissa suunnistuskilpailuissa sekä kilpailujen johtajana mm. Reserviupseerien pohjoismaisissa maastomestaruuskilpailuissa v. 2003. Jorma osallistui kansallisiin ja PM-kisoihin yksilö- ja joukkuetasolla. Keski-Suomen Viestissä ja Susiviestissä Jormalle tuli voittoja ja hyviä sijoituksia; useissa kisoissa 3-5 sijojen välillä. V. 1967 Lohikoskella Jorma voitti kansalliset kisat. SM-viestissä Kangasniemen joukkue oli neljänte- nä. Jukolan viestissä tämä joukkue oli vuoden - 63 kakkossijan ohella kolme kertaa kymmenen parhaan joukossa. Vastoinkäymiset ja joskus ikäviltäkin tuntuvat tapaukset kilpailun kestäessä Jorma muistaa huumorilla. Eräs sellainen sattui vuonna -70, kun armeijan seeferi puri Jormaa. Koiraa kaitsenut kersantti ei ottanut koiraa luokseen em. seurauksin. Tapauksella ei ollut todistajia ja asia jäi siihen. Kartta ja kompassi, mies ja suomalainen luonto, nopeus ja päättäväisyys - siinä on voittamaton yhdistelmä ja mallia kenelle tahansa! EURO KELLO JA KULTA OY Häyrisentie 4 76100 Pieksämäki SAVON VASAMA 2 2011 17
ARJEN TURVALLISUUS Jo aiemmilta vuosilta tutuksi tullut turvallisuusalan toimijoiden ja viranomaisten toimintaa esittelevä Arjen Turvallisuustapahtuma järjestettiin Kangasniemen torilla 28.5. Järjestelyistä vastasi tänä vuonna poliisi. Paikalla toimintaa esittelivät mm. pelastuslaitos, puolustusvoimat, reserviläisjärjestöt, MPK, naisten valmiusliitto ja järvipelastajat. Paikalla oli toki myös Sotilaskotijärjestö sotilaskotiautoineen. Reserviläisjärjestöjen toiminnan esittelystä vastasivat tällä kertaa Kangasniemen Reserviupseerikerho ja Kangasniemen Reserviläiset. Esittelypisteessä ollut eko-ase herätti runsaasti mielenkiintoa ja jono ampumapaikalle oli katkeamaton koko tapahtuman ajan. Paikalla oli myös Savon Sotilassoittokunta, joka uunituoreen kapellimestarinsa musiikkiyliluutnanttti Jarkko Aaltosen johdolla viihdytti tapahtuman yleisöä. 18 SAVON VASAMA 2 2011
RUK 104 -kurssi juhli Mikkelissä Kokelasjuna lähti Haminasta 11.3.1961 mukanaan tuhatkunta parikymppistä maanpuolustushenkeä uhkuvaa kokelasta. Täsmälleen viisikymmentä vuotta myöhemmin eli 11.3.2011 kokoontui edustava joukko kurssi 104:n edustajia päämajakaupunki Mikkeliin teemalla Marskin jalanjäljillä. Maavoimien komentaja kenraali Ilkka Aspara viritti esityksellään puolustusvoimien nykytilasta osanottajat sopivasti päivän teemaan. Karkialammella nautitun kenttälounaan ja joukko-osastotapaamisten jälkeen joukko olikin valmis juhlalliseen seppeleen laskuun Marskin patsaalla. Jalkaväkimuseo, Päämajamuseo sekä viestikeskus Lokki kuuluivat luonnollisesti päivän ohjelmaan. Kurssitapaamisen huippuna oli illallinen Marskin klubilla menuna tietysti à`la Marski. Kurssimme oppilaskunnan puheenjohtajan Antti Punkarin illallispuhe palautti mieliimme viidenkymmenen vuoden takaisen RUK 104-kurssin velvoittavan tunnuksen: Oppilaskunnan puheenjohtaja Antti Punkari piti isänmaallisen illallispuheen historiallisessa ympäristössä Marskin klubilla. Teidän on oikeus ja velvollisuus, perinne ja tulevaisuus. Teidän on maa, teidän on kansa. Teidän on vastuu. Jo hieman harmaantunut mutta samankaltaista maanpuolustushenkeä säteilevä joukko kuin viisikymmentä vuotta sitten poistui päämajakaupungista tyytyväisenä näkemäänsä ja kokemaansa, joten paikalliset isännät kenraali Ilkka Ilmola ja majuri Mauri Miettinen saattoivat hyvillä mielin toivottaa hyvää kotimatkaa - tapaamisiin muutaman vuoden päästä Hämeenlinnassa! Esitämme myös parhaat kiitokset Suur-Savon Reserviupseeripiirille, joka merkittävällä panoksella vaikutti kurssitapaamisen onnistumiseen. Mauri Miettinen. Etelä-Savon Reserviläisten Rynnäkkökivääriammunta Tuomas Penttilä, Mikkelin Reserviupseerit, 95 pistettä Alpo Leinonen silmä tarkkana Jo perinteiseksi muodostunut Etelä-Savon Aluetoimiston järjestämä rynnäkkökivääri ammunta ammuttiin Mikkelin Karkialammella 3.9. Osallistujia oli noin 70. Ammunan johti sotilasmestari Jukka Salmi Pieksämäeltä. Joukkuekilpailun voitti Mikkelin Reserviupseereiden 1. Joukkue, toiseksi sijoittui Savonlinnan Reserviupseerikerhon joukkue ja kolmanneksi Ristiinan Reservinupseerit. Tiukassa henkilökohtaisessa kilpailussa kolme parasta ampuivat saman pistemäärän 177. Napakymppien ja kymppien laskemisen jälkeen kisan voittajaksi selvisi Mauri Valkonen, toiseksi Toni Sivupuro ja kolmanneksi Toni Nuutinen. SAVON VASAMA 2 2011 19
Syystarjous reservipiirien jäsenille Haix Airpower Pro R ammattijalkine uusi kevyt varsikenkä vain ja ainoastaan Suomen markkinoille. Suomalaiseen jalkaan suunniteltu. Core-Tex XCR-kalvo. SRC-pitoluokan pohja. Hinta 219,- (reserviläiskortilla hinnasta -10%) PATIKASTA löydät 5.11 tactical tuotteet GK-pro voimankäyttövarusteet ja välineet Savotta tuotteet Aclima merinovillaiset alusasut Led-Lenser taktiset valaisimet Jahti-Jakt metsästystuotteet North-ice ulkoilutuotteet Garmin maastonavigaattorit Ja paljon muuta! Savilahdenkatu 10 50100 Mikkeli Puh. 044 2229222 Avoinna ark. 10-18 ja la 10-14 TERVETULOA! ULKOILEVAN IHMISEN ERIKOISLIIKE TURVAKOULUTUS * * * * Koulutustarjontamme: Järjestyksenvalvojakoulutukset (perus- ja kertauskoulutus) Järjestyksenvalvojan kaasusumutinja voimankäyttökoulutukset Uhkatilannekoulutukset eri henkilöstöryhmille Sosiaali- ja terveydenhuollon turvakorttikoulutukset Savilahdenkatu 10, 50100 Mikkeli www.t-safe.fi 20 SAVON VASAMA 2 2011