Giuseppe Verdi Requiem Johanneksenkirkko / Johanneskyrkan 1.11.2014 klo / kl. 19 1
Martti Talvela aloitti oopperauransa Verdin sävelin. Hän lauloi Suomen Kansallisoopperassa ensimmäisen kerran 1960 roolinaan Rigoletton Sparafucile. Sen jälkeen hän suuntasi ulkomaille hankkimaan kokemusta ja teki näyttävän paluun tasan 50 vuotta sitten Wagnerin Tannhäuserissa. Suuri basso täytti Bulevardin pienen näyttämön sittemmin muiden muassa Boris Godunovina ja Paavo Ruotsalaisena. Esiintymisten lisäksi Talvela kehitti jatkuvasti suomalaista oopperataidetta. Kun aikaa kansainväliseltä uralta lopulta alkoi jäädä, hänen piti ottaa johtoonsa Kansallisooppera juuri uuden talon valmistuessa. Toisin kävi. Martti Talvelan kuolemasta on nyt kulunut 25 vuotta. Hänen viimeisiksi sanoikseen Suomen Kansallisoopperan esityksissä jäivät requiem aeternam, ikuinen lepo. Vuonna 1987 laulettavana oli Verdin Requiem kuten tänäänkin. Omistamme tämän esityksen suuren taiteilijan muistolle. Martti Talvela inledde sin operakarriär med musik av Verdi. Hans första roll på Nationaloperan var Sparafucile i Rigoletto år 1960. För att få mer erfarenhet begav han sig sedan utomlands och gjorde en ståtlig comeback för exakt 50 år sedan i Wagners Tannhäuser. Senare fyllde den store bassångaren den lilla scenen vid Bulevarden som bl.a. Boris Godunov och Paavo Ruotsalainen. Vid sidan sina insatser som sångare bidrog Talvela aktivt till att utveckla den finländska operakonsten. Då hans internationella karriär så småningom började ge mera tid för andra uppdrag, var det meningen att Talvela skulle överta ledningen för Nationaloperan i samband med flyttningen till det nya huset. Så gick det inte. Tjugofem år har förflutit sedan Martti Talvelas död. Hans sista ord i en föreställning med Nationaloperan blev requiem aeternam, evig frid. År 1987 stod Verdis Requiem på programmet, precis som i dag. Vi tillägnar detta framförande minnet av en stor konstnär. Lilli Paasikivi Oopperan taiteellinen johtaja / Operachef 2
Giuseppe Verdi Requiem Claire Rutter Lilli Paasikivi Mika Pohjonen Roberto Scandiuzzi sopraano / sopran mezzosopraano / mezzosopran tenori / tenor basso / bas Michael Güttler Marge Mehilane, Marco Ozbič musiikinjohto / dirigent kuoron valmennus / instudering av kören Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri Finlands Nationaloperas kör och orkester I Requiem II Dies irae Tuba mirum Liber scriptus Quid sum miser Rex tremendae Recordare Ingemisco Confutatis Lacrymosa III Offertorio IV Sanctus V Agnus Dei VI Lux aeterna VII Libera me Konsertin kesto n. 1 tunti 15 minuuttia. / Konsertens längd ca.1 timme 15 minuter. Esityksen kuvaaminen ja musiikin taltioiminen on ehdottomasti kielletty. Fotografering och bandinspelning under föreställningen är icke tillåtet. 3
4
5
Giuseppe Verdi: Messa da Requiem equiem on alun perin roomalaiskatolisen kirkon liturginen palvelus, jonka tarkoituksena on rukoilu vainajien sielujen pelastukseksi. Nimitys tulee alun tekstistä Requiem aeternam dona eis (Anna heille ikuinen lepo), joka perustuu osittain Psalmiin 65. Tavallisesta messusta kuolinmessu eroaa siten, että pois on jätetty iloon viittaavia osia kuten Gloria ja Credo ja mukaan on otettu synkkä Dies irae (Vihan päivä). Itsenäinen sävellysmuoto requiemista tuli jo varhain. Vanhin säilynyt requiem on Johannes Ockeghemin sävellys 1400-luvulta. Seuraavalla vuosisadalla requiemeja sävelsivät muiden muassa ajan kirkkomusiikin suuret nimet Lasso ja Palestrina. Sävellysmuodon suosio lisääntyi ja jo 1600-luvulla requiemien määrä kasvoi satoihin. 1700-luvun tunnetuin requiem on Mozartin viimeiseksi jäänyt keskeneräinen teos. Seuraavalta vuosisadalta muistetaan Cherubinin, Lisztin, Brucknerin, Saint-Saënsin ja Dvořákin requiemit. Ne pysyivät vielä kiinni perinteessä, mutta Hector Berlioz n Grande messe des morts (1837) etsi uutta ilmaisua. Uutta oli myös Johannes Brahmsin Requiemissa, sillä hän sävelsi sen saksankieliseen tekstiin. Lajinsa kaikkein suosituimpia on Gabriel Faurén Requiem vuodelta 1888. Kuolinmessu elää sävellysmuotona edelleen. Viime vuosisadan tunnetuimpia lajin edustajia on Benjamin Brittenin War Requiem. Yhteensä requiemejä lasketaan Ockeghemin jälkeen sävelletyn noin kaksi tuhatta. Lajityyppiin viittaavan nimen ovat saaneet myös monet instrumentaaliteokset, kuten Einojuhani Rautavaaran A Requiem in Our Time. 6 Giuseppe Verdi
Kunnianosoitus suurmiehelle Requiemien pitkän historian tunnetuimmat teokset ovat molemmat oopperasäveltäjien käsialaa. Mozart sävelsi oman sielunmessunsa aivan uransa päätteeksi ja osittain samaan aikaan Taikahuilun kanssa. Myös Verdin tuotannossa Requiemin säveltäminen ajoittui uran loppupuolelle. Verdi sai herätteen Requiemiin Gioachino Rossinin kuolemasta vuonna 1868. Giuseppe Verdi halusi kunnioittaa kaikkien aikojen tunnetuinta oopperasäveltäjää italialaisten säveltäjien yhteisellä sielunmessulla, joka esitettäisiin Rossinin kuoleman vuosipäivänä Bolognassa. Esityksiä olisi vain yksi ja sen jälkeen yhteissävellys jäisi konservatorion arkistoon. Verdi sai hankkeeseen mukaan itsensä lisäksi kaksitoista säveltäjää. Teos saatiin ajoissa valmiiksikin, mutta monien erimielisyyksien vuoksi se jäi lopulta esittämättä. Arkiston kätköihin unohtunut Messa per Rossini sai kantaesityksensä vasta 1988 Stuttgartissa. Rossinin kuollessa Verdi oli jo selvästi Italian johtava oopperasäveltäjä. Viimeksi oli ensi-iltansa saanut Don Carlos ja edessä olisivat vielä Aida, Otello ja Falstaff. Kirkkomusiikista Verdillä ei ollut juurikaan kokemusta, sillä hän oli aina keskittynyt oopperaan. Ehkäpä yhteisen requiemin ehdottaminen olikin oopperakokemusta jo vähintään riittävästi saaneelle Verdille hyvä keino päästä kokeilemaan jotain aivan uutta. Verdin omana osuutena säveltäjien yhteisrequiemissa oli nopeassa tahdissa 19. 20.8.1868 syntynyt osa Libera me. Vaikka kokonaisuus lopulta jäi esittämättä, hyvin sujunut kokeilu varmaankin jätti Verdin mieleen kytemään kiinnostuksen kirkkomusiikkiin. Aivan heti hän ei kuitenkaan innostunut kokonaisen requiemin säveltämisestä. Aidan kantaesitysvuonna 1871 hänelle ehdotettiin jo kokonaisen kuolinmessun säveltämistä täydentämään osaa Libera me, mutta hän piti sitä tarpeettomana: En halua tehdä hyödyttömiä asioita kuolinmessuja on niin paljon, Requiem 7
niin paljon!!! On tarpeetonta lisätä niiden joukkoon vielä yksi. Verdi oli tietysti oikeassa requiemien määrässä. Silti peruste oli pitämätön, sillä oopperoita oli sävelletty vielä enemmän, ja silti Verdi oli valmis lisäämään niiden määrää. Sitä paitsi Verdi tiesi kyllä varmasti, että hänen requieminsa poikkeaisi muista. Vaikka Verdi ensin kieltäytyikin requiemin säveltämisestä, hän aivan ilmeisesti oli jo suunnitellut kokonaisuutta. Hän nimittäin myönsi, että yhteisrequiemin Libera me -osassa esiintyi jo osien Requiem aeternam ja Dies irae aiheita. Verdi oli siis ainakin mielessään jo kaavaillut muitakin osia. Omistettu Manzonille Lopullisen sysäys Requiemin säveltämisen aloittamiselle tuli, kun Verdin ihailema kirjailija Alessandro Manzoni kuoli 22.5.1873. Hän oli ollut Italian yhdistymisen suuria hahmoja, ja hänen vuonna 1827 julkaistu romaaninsa I promessi sposi oli ollut valtava menestys. Verdi luki sen jo 16-vuotiaana ja suunnitteli myöhemmin oopperaakin romaanin pohjalta. Verdi oli henkilökohtaisesti tavannut Manzonin Milanossa 1868, ja silloin hän olisi halunnut langeta polvilleen kirjailijan edessä. Manzonin kuolema oli Verdille järkytys. Tässä oli Verdille kuolinmessun arvoinen henkilö ja pian Milanon kau- punki saikin häneltä ehdotuksen uuden requiemin esittämisestä Manzonin kuoleman vuosipäivänä. Sävellystyö alkoi kesällä 1873 Pariisissa ja seuraavan vuoden huhtikuun puolivälissä partituuri oli valmis. Ensiesitys tapahtui San Marcon kirkossa Milanossa 22.5.1874 säveltäjän itsensä johdolla ja ilmeisen vaikuttavasti. Kuorossa oli laulajia peräti 120 ja orkesterikin oli satahenkinen. Italian johtavan säveltäjän uuden teoksen esitys oli luonnollisesti valtava tapaus kaikkialla Euroopassa. Jo kolme päivää myöhemmin järjestettiin Requiemin toinen esitys La Scalassa ja pian sitä esitettiin myös Pariisissa, Wienissä ja Lontoossa. Vielä ensiesityksen jälkeenkin Verdi jatkoi teoksen muokkaamista, kuten hän oli tehnyt monien oopperoidensakin kanssa. Tärkein muutos oli Liber scriptus -osan neliäänisen fuugan korvaaminen mezzosopraanon soololla. Myrskyä ja rauhaa Verdin teos sai suuremman suosion kuin yksikään aikaisempi requiem. Ei ihme, sillä hän oli lähestynyt vanhaa liturgista tekstiä aivan uudella dramaattisella tavalla ja käyttänyt siinä kaikkia 26 oopperansa säveltämisessä oppimiansa taitoja. Lopputulos on pikemminkin itsenäinen draamallinen teos kuin uskonnollisen toimituksen osa. George Ber- 8 Giuseppe Verdi
nard Shaw onkin lähellä totuutta nimittäessään Requiemia Verdin parhaaksi oopperaksi. Oopperan muotorakenteita Verdi ei tosin käyttänyt, mutta sävelkieli oli jokseenkin samaa kuin vaikkapa juuri Requiemia edeltäneessä Don Carlosissa. Dies irae -osan aloitus jopa ylitti konkreettisessa kuvailussaan kaiken, mitä Verdi oli oopperanäyttämöä varten säveltänyt. Käytännössä tärkeä ero oli siinä, että Verdi ei nyt voinut tai hänen ei tarvinnut tehdä yhteistyötä libretistin kanssa. Teksti oli perinteinen ja siinä oli pysyttävä, mutta se ei merkinnyt kuitenkaan rajoitusta vaan pikemminkin mahdollisuutta. Tekstissähän on jo selvästi roolihenkilöitä ja runsaasti erilaisia tunteita ja tapahtumien kuvailuja. Verdi käytti nämä mahdollisuudet tarkasti hyväkseen ja teki neljästä solististaan kuin näyttämöllisiä henkilöitä. Kuoron osuuksissa Verdi pystyi jopa ylittämään oopperansa. Nyt hän saattoi kirjoittaa kuorolle vaativampaa tekstiä, sillä laulajien ei tarvinnut opetella sitä ulkoa eikä liikkumisestakaan tarvinnut huolehtia. Verdin Requiemin alku on vaikuttava kaikessa hiljaisuudessaan. Ildebrando Pizzetti on kuvannut sitä osuvasti näin: Muutaman keinuvan yksinkertaisen soinnun yläpuolella näkymätön joukko kuiskaa Requiem aeternam, ja siinä voi heti tuntea pelon ja surun kuoleman mysteerin edessä. Kohdassa et lux perpetua melodia levittää siipensä ja kohoaa fis:ään ennen kuin laskeutuu lepäämään e-sävelelle yli oktaavia alemmaksi. Siinä voi kuulla lohdutuksen ja ikuisen rauhan huokauksen. Pimeydessä ihmiset kumartavat pelon ja surun edessä, ja kohottavat käsiään kohti taivasta saadakseen armoa ja anteeksiantoa. Musiikki kuvastaa surua ja toivoa. Surun, toivon ja hiljaisuuden täyttämän ensimmäisen osan jälkeen Dies iraen räjähtävä aloitus kuulostaa sitäkin tehokkaammalta. Tuomiopäivän tunnelmia kuvaavat g-mollisoinnut ja myrskyisät juoksutukset ovat Verdiä loistokkaimmillaan. Kokonaisuutena Dies irae on teoksen laajin ja oopperamaisin osa. Se on kuin elävä kuva viimeisestä tuomiosta uhkaavine pasuunoineen. Neljälle solistille ja orkesterille sävelletty Offertorio on rauhallisempi ja hiljaisempi. Sitä seuraa Sanctus, trumpettifanfaarien aloittama lyhyt fuuga kuorolle ja solisteille. Agnus Dei on sopraanon ja mezzosopraanon esittämä rauhallinen sävelmä C-duurissa. Lux aeternassa laulavat solistikvartetin kolme matalinta ääntä. Osassa Libera me Verdi käyttää materiaalia, jonka hän oli kirjoittanut Rossinille suunniteltuun sielunmessuun, mutta osa on kuitenkin kokonaan uudelleen sävelletty. Kun sopraano on laulanut Tremens factus, seuraa orkesterin muistuma Dies iraesta. Kaiken koetun draaman jälkeen teos päättyy äärimmäisen hiljaisesti pyyntöön libera me, vapauta minut. Requiem 9
Suomen Kansallisoopperan ylikapellimestari michael güttler opiskeli Dresdenissä viulun-, trumpetin- ja pianonsoittoa sekä kuoron ja orkesterin johtamista. Voitettuaan useita kansainvälisiä kapellimestarikilpailuja hän sai nimityksen Klagenfurtin teatterin ylikapellimestariksi 1998. Vuodesta 2002 Güttler on ollut vakinainen vieraileva kapellimestari Pietarin Mariinski-teatterissa. Lukuisten sinfoniaorkestereiden lisäksi Güttler on johtanut oopperaesityksiä muun muassa Venäjällä, Yhdysvalloissa, Saksassa, Japanissa, Itävallassa Ruotsissa ja Italiassa. Hänellä on laaja ja monipuolinen ohjelmisto; ooppera-, sinfonia- ja nykymusiikin lisäksi Güttler on johtanut myös barokkimusiikkia. Suomen Kansallisoopperan ylikapellimestariksi Michael Güttler kiinnitettiin elokuussa 2013. Hän oli ehdolla venäläisen Kultainen naamio 2014 -teatteripalkinnon saajaksi parhaan kapellimestarin kategoriassa. Sopraano claire rutter on opiskellut Iso-Britannian Guildhall School of Music and Dramassa ja National Opera Studiossa. Hänen nykyinen opettajansa on Gerald Martin Moore. Rutter oli kolme vuotta kiinnitettynä Scottish Operaan ja sen lisäksi hän on vieraillut lukuisissa oopperataloissa ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja sekä Kiinassa ja Australiassa. Suomen Kansallisoopperassa hän on vieraillut muutamaan otteeseen ja esiintynyt teoksissa Naamiohuvit (2010, 2012), Aida (2012) ja Don Giovanni (2014). Claire Rutter on esiintynyt monien Skotlannin ja Englannin orkestereiden solistina ja levyttänyt ahkerasti. Levytys The Kingdom (Elgar) sai Gramophone-palkinnon vuonna 2011. Claire Rutter on ollut ehdokkaana Maria Callas -palkinnon saajaksi Fiordiligin roolista Dallasin oopperassa. 10 Giuseppe Verdi
Mezzosopraano lilli paasikivi oli kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperan solistikuntaan vuosina 1998 2013. Hän aloitti Suomen Kansallisoopperan taiteellisena johtajana 1.8.2013. Paasikivi on uransa aikana vieraillut mm. Hampurin valtionoopperassa, Frankfurtin oopperassa, Pariisin Châtelet-teatterissa, Salzburgissa, Aix-en Provencessa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla. Hänen ohjelmistoonsa kuuluvat mm. Don Carlosin Eboli (Verdi), Aidan Amneris (Verdi), Ruusuritarin Octavian (Strauss), Valkyyrian Fricka (Wagner), Carmenin nimirooli (Bizet) ja Parsifalin Kundry (Wagner). Lilli Paasikivi on esiintynyt useiden arvostettujen orkesterien kuten Lontoon Philharmonian ja London Symphonyn, Baijerin radion sinfoniaorkesterin, Gewandhaus-orkesterin sekä Los Angelesin, New Yorkin, Berliinin, Wienin, Hampurin ja Münchenin filharmonikkojen solistina. Hän on tehnyt myös useita levytyksiä. Lilli Paasikivi on Pyhäniemen taidetapahtuman konserttisarjan taiteellinen johtaja. Tenori mika pohjonen aloitti lauluopintonsa Päijät-Hämeen konservatoriossa. Myöhemmin hänen laulunopettajinaan toimivat Kai Valtonen ja Irina Gavrilovici. Vuonna 2002 Pohjonen voitti Kangasniemen laulukilpailun, sijoittui kolmanneksi Lappeenrannan laulukilpailussa ja oli semifinalisti Dresdenin Competizione dell Opera -laulukilpailussa. Ennen oopperauraansa Mika Pohjonen nousi suuren yleisön tietoisuuteen voittamalla Seinäjoen Tangomarkkinoiden Tangokuninkuuden vuonna 1992. Sitä seuranneiden kuuden vuoden aikana hänestä tuli suomalaisten tanssilavojen kestosuosikki ja hän levytti seitsemän albumia. Oopperauransa Pohjonen aloitti vuonna 1998 Suomen Kansallisoopperan kuorossa ja on vuodesta 2003 lähtien toiminut Kansallisoopperan solistina. Pohjonen on vieraillut eurooppalaisissa oopperataloissa ja laulanut eri sinfoniaorkestereiden solistina kotimaassa ja ulkomailla roberto scandiuzzi opiskeli Trevisossa ja teki debyyttinsä Milanon La Scalassa 1982. Kansainvälistä mainetta hän sai pian tämän jälkeen Verdin Simon Boccanegran Fiescon roolissa Lontoon Covent Gardenissa. Tänä päivänä Scandiuzzi esiintyy säännöllisesti maailman tärkeimmissä oopperataloissa kuten New Yorkin Metropolitan, Wienin, Hampurin ja Baijerin valtionoopperat, Pariisin, Zürichin ja San Franciscon oopperat, Madridin Teatro Real, Barcelonan Gran Teatre del Liceu sekä Dresdenin Semperoper. Hänen ohjelmistoonsa kuuluu useita Verdin suuria bassorooleja sekä ranskalaista ja venäläistä ohjelmistoa, kuten Gounod n Faustin Mefisto, Debussyn Pelleás ja Mélisanden Arkel, Musorgskin Boris Godunovin nimirooli ja Tšaikovskin Jevgeni Oneginin Gremin. Vuonna 2007 Scandiuzzi nimettiin UNICEFin hyvän tahdon lähettilääksi. Requiem 11
Giuseppe Verdi: Messa da Requiem ekviem är ursprungligen en liturgisk gudstjänst inom den romersk-katolska kyrkan, en mässa för att be om frälsning för de dödas själ, uppkallad efter begynnelsetexten Requiem aeternam dona eis (Giv dem evig frid), som delvis bygger på Psalm 65. Från en vanlig mässa skiljer sig dödsmässan genom att vissa partier med ljusare budskap har bortfallit, Gloria och Credo, och vissa allvarliga och dödsbetonade har lagts till, Dies irae (Vredens dag). Rekviem blev en självständig kompositionsform i ett tidigt skede. Det äldsta bevarade rekviemet är komponerat av Johannes Ockeghem på 1400-talet. Under det följande seklet komponerade de stora namnen inom den tidens kyrkomusik sina rekviem, bl.a. Lasso och Palestrina. Kompositionsformen rönte allt större uppskattning och väl inne på 1600-talet steg antalet rekviem till flera hundra. 1700-talets mest kända rekviem är Mozarts sista verk, som blev ofullbordat. De mest kända rekviemtonsättningarna från 1800-talet skrevs av Cherubini, Liszt, Bruckner, Saint-Saëns och Dvořák. De höll sig ännu till traditionen, medan Hector Berlioz Grande messe des morts (1837) letade efter ett nytt uttryck. Nyskapande var även Johannes Brahms i sitt Requiem, där han använde sig av en tysk text. Ett av de mest uppskattade verken i genren är Gabriel Faurés Requiem från 1888. Själamässan är fortfarande en levande kompositionsform. Under förra seklet hörde Benjamin Brittens War Requiem till de mest kända representanterna för genren. Man räknar att ca 2000 rekviem skrivits alltsedan Ockeghem. Även många rent instrumentala verk har fått namn som hänvisar till genren, t.ex. Einojuhani Rautavaaras A Requiem in Our Time. Hedersbetygelse till en storman De två mest kända verken inom den långa rekviemhistorien är bägge skrivna av operakompositörer. Mozart skrev sitt Requiem i slutet av karriären och delvis samtidigt med Trollflöjten. Också i Verdis karriär infaller Requiem på slutrakan. Verdis Requiem beställdes visserligen inte av någon hemlighetsfull okänd person, utan beslutet att komponera ett rekviem fattades av Verdi själv. En första impuls var Gioachino Rossinis död 1868. Giuseppe Verdi ville hedra denna alla tiders mest kända italienska kompositör med ett rekviem, som skulle skrivas gemensamt av några italienska kompositörer. Detta kollektivt komponerade rekviem skulle framföras i Bologna på årsdagen för Rossinis död en enda gång och sedan skulle det få vila på konservatoriets hyllor. Utöver sig själv fick Verdi tolv tonsättare att engagera sig i initiativet. Requiem blev färdigt i tid men p.g.a. många meningsskiljaktigheter kom det aldrig att uppföras. Denna Messa per Rossini glömdes bort på arkivhyllorna tills den slutligen uruppfördes i Stuttgart år 1988. 12 Giuseppe Verdi
Vid Rossinis död var Verdi redan den klart ledande tonsättaren i Italien. Hans senaste premiär var Don Carlos och framför sig hade han ännu Aida, Otello och Falstaff. Verdi hade inte så mycket erfarenhet av kyrkomusik, eftersom han koncentrerat sig på opera. För Verdi framstod förslaget på ett gemensamt rekviem kanske som en chans att pröva på någonting alldeles nytt. På Verdis lott i det gemensamma rekviem föll satsen Libera me, som kom till i snabb takt mellan den 19 och den 20 augusti 1868. Fastän helheten inte kom att uppföras som planerat, så väckte det lyckade experimentet ett gryende intresse för kyrkomusik hos Verdi. Han tände emellertid inte genast på idén att skriva ett helt rekviem. Då Aida uruppfördes år 1871, fick han förslaget att skriva en hel dödsmässa kring den redan komponerade satsen Libera me, men han fann det opåkallat: Jag vill inte skriva onödiga saker det finns så många, många dödsmässor!!! Det är onödigt att komma med ytterligare en. Verdi hade naturligtvis rätt med tanke på antalet rekviem. Trots det var argumentet inte riktigt hållbart. Det fanns ju betydligt fler operor och Verdi hade ingenting emot att utöka deras antal. Dessutom visste Verdi nog att hans rekviem skulle skilja sig från mängden. Verdi vägrade visserligen till en början att komponera ett rekviem, men han hade ändå uppenbarligen börjat planera helheten. Han medgav nämligen, att det redan i det kollektiva rekviemets sats Libera me fanns motiv som var avsedda för satserna Requiem aeternam och Dies irae. Verdi hade således trots allt i sitt sinne skisserat upp andra satser utöver Libera me. Tillägnat Manzoni Tanken på ett komplett rekviem blev aktuell när författaren Alessandro Manzoni, som Verdi beundrade mycket, dog den 22 maj 1873. Han hade hört till portalfigurerna i Italiens strävan efter nationell enhet och hans roman I promessi sposi (De trolovade, utgiven 1827) hade varit en väldig framgång. Verdi var bara 16 år gammal då han först läste den och senare hade han t.o.m. planer på att göra en opera utgående från romanen. Giuseppe Verdi hade träffat Manzoni personligen i Milano 1868. Då ville han formligen falla på knä inför Manzoni så mycket betydde detta möte för honom. Här hade Verdi en person som var värd en dödsmässa och det dröjde inte länge förrän Verdi av staden Milano fick ett förslag att komponera ett nytt rekviem som skulle framföras på Manzonis dödsdag ett år senare. Arbetet påbörjades i Paris sommaren 1873 och i april nästa år var partituret färdigt. För uruppförandet valde Verdi San Marcokyrkan i Milano helt enkelt för att akustiken där var den bästa. Det uppenbarligen imponerande uruppförandet dirigerades av tonsättaren själv den 22 maj 1874. Kören bestod av 120 sångare och också orkestermusikerna var ett hundratal. Ett nytt verk av Italiens ledande kompositör var naturligtvis en stor händelse överallt i Europa. Redan tre dagar senare gavs Requiem igen på La Scala-operan och mycket snabbt framfördes det också i Paris, Wien och London. Ännu efter uruppförandet fortsatte Verdi att fingra på sitt partitur; det hade han ju även gjort med många av sina operor. Den viktigaste förändringen var att han ersatte Liber scriptus-satsens fyrstämmiga fuga med ett solo för mezzosopran. Requiem 13
Storm och frid Verdis Requiem blev mera omtyckt än något annat tidigare rekviem. Det är kanske inte så överraskande, eftersom han nalkats den gamla liturgiska texten på ett alldeles nytt dramatiskt sätt och använt sig av hela den skicklighet han skaffat sig genom sina 26 operor. Resultatet är inte i så hög grad en del av en religiös förrättning utan snarare ett självständigt dramatiskt verk. George Bernard Shaw kom sanningen nära, då han kallade Requiem för Verdis bästa opera. Visserligen använde sig Verdi inte av operans formstrukturer, men tonspråket är i stort sett det samma som t.ex. i den föregående operan Don Carlos. Dies irae-satsens början överträffade i sin rent konkreta, beskrivande kraft allt det som Verdi tidigare skrivit för operascenen. En viktig praktisk skillnad fanns det också: denna gång kunde Verdi inte eller var inte tvungen att samarbeta med en librettist. Texten var dikterad av traditionen och det var bara att hålla sig till den. Detta innebar emellertid inte någon begränsning utan erbjöd olika möjligheter. Texten innehöll redan tydligt olika rollgestalter och rikligt med känslor och beskrivningar av olika händelser. Verdi tog väl vara på dessa möjligheter och gjorde sina fyra solister till ett slags sceniska gestalter. I körpartierna lyckades Verdi rent av överträffa sina operor. Nu kunde han nämligen skriva mera krävande saker för kören, som inte i detta sammanhang behövde lära sig vare sig musik eller text utantill och inte heller behövde agera. Verdis Requiem är imponerande redan i sin stillsamma början. Ildebrando Pizzetti har träffande beskrivit inledningen som så: Över några enkla gungande ackord viskar en osynlig skara Requiem aeternam, och där känner man sig omedelbart, full av rädsla och sorg, stå inför dödens mysterium. Till texten et lux perpetua breder melodin sina vingar och höjer sig till fiss innan den lägger sig till vila på tonen e över en oktav lägre. Där kan man höra en suck av tröst och evig frid. Människor som står i mörkret böjer sig inför rädslan och sorgen och höjer sina händer upp mot himmelen för att be om nåd och förlåtelse. Musiken beskriver sorg och hopp. Efter den första satsen som är fylld av sorg, hopp och tystnad låter den explosiva början av Dies irae desto mera effektfull. G- mollackorden och de stormande löpningarna som beskriver domedagsstämningarna hör till Verdis mest storartade musik. Dies irae är den mest omfattande och mest operatiska satsen i Requiem. Med sina hotfulla basuner är den som en levande bild av den yttersta domen. Satsen Offertorio, som är skriven för fyra solister och orkester, är lugnare och stillsammare. Därefter följer Sanctus, en kort fuga för kör och solister med en trumpetfanfar i början. Agnus Dei är en lugn melodi i C-dur för sopran och mezzosopran. I Lux aeterna sjunger solistkvartettens tre lägsta röster. I satsen Libera me använder Verdi material som han skrivit för den planerade själamässan till minnet av Rossini, men satsen är ändå helt och hållet omkomponerad. Då sopranen har sjungit Tremens factus, följer i orkestern en reminiscens från Dies irae. Efter hela det drama som lyssnaren varit med om slutar Requiem ytterst stillsamt med bönen libera me, befria mig. 14 Giuseppe Verdi
I REQUIEM Coro Requiem aeternam dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis. Te decet hymnus, Deus in Sion, et tibi redettur votum in Jerusalem, exaudi orationem meam, ad te omnis caro veniet. Requiem aeternam dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis. Quartetto e coro Kyrie eleison; Christe eleison; Kyrie eleison.. II DIES IRAE Coro Dies irae, dies illa, solvet saeculum in favilla, teste David cum Sibylla. Quantus tremor est futurus, quando judex est venturus, cuncta stricte discussurus. TUBA MIRUM Tuba mirum spargens sonum, per sepulchra regionum, coget omnes ante thronum. Basso Mors stupebit et natura, cum resurget creatura, judicanti responsura. LIBER SCRIPTUS Mezzosoprano e Coro Liber scriptus proferetur, in quo totum continetur, unde mundus judicetur. Judex ergo, cum sedebit, quidquid latet, apparebit, nil inultum remanebit. Coro Dies irae, dies illa, solvet saeclum in favilla, teste David cum Sibylla. I REQUIEM Kuoro Ikuinen lepo anna heille, Herra, ja ikuinen valo loistakoon heille. Sinulle osoitetaan kiitosvirsi, Herra, Siionissa, ja sinulle annetut lupaukset täytetään Jerusalemissa. Kuule minun rukoukseni, sinun luoksesi kaikki liha [ihmiset] tulee. Ikuinen lepo anna heille, Herra, ja ikuinen valo loistakoon heille. Kvartetti ja kuoro Kristus armahda. Herra armahda. Kristus armahda. II DIES IRAE Kuoro Vihan päivä, tuo päivä, hajottaa maailman tuhkaksi, todistavat David ja Sibylla. Millainen järistys onkaan tuleva, kun tuomari tulee, kaiken ankarasti tutkii! TUBA MIRUM Torvi ihmeellisen äänen kajauttaen, valtakuntien hautausmaiden kautta, kokoaa kaikki valtaistuimen eteen. Basso Kuolema ja luonto hämmästyvät, kun luodut ylösnousevat tuomitsevalle vastaamaan. LIBER SCRIPTUS Mezzosopraano ja kuoro Esiin kannetaan kirjoitettu kirja, joka sisältää kaiken, jonka mukaan maailma tuomitaan. Kun tuomari istuu, kaikki salattu paljastuu, eikä mikään jää rankaisematta. Kuoro Vihan päivä, tuo päivä, hajottaa maailman tuhkaksi, todistavat David ja Sibylla. Requiem 15
QUID SUM MISER Soprano, Mezzosoprano e Tenore Quid sum miser tunc dicturus, quem patronum rogaturus, cum vix justus sit securus? REX TREMENDAE Quartetto e Coro Rex tremendae majestatis, qui salvandos salvas gratis, salva me, fons pietatis. RECORDARE Soprano e Mezzosoprano Recordare Jesu pie, quod sum causa tuae viae, ne me perdas illa die. Quaerens me, sedisti lassus, redemisti crucem passus, tantus labor non sit cassus. Juste judex ultionis, donum fac remissionis, ante diem rationis. INGEMISCO Tenore Ingemisco, tamquam reus, culpa rubet vultus meus, supplicanti parce, Deus. Qui Mariam absolvisti, et latronem exaudisti, mihi quoque spem didisti. Preces meae non sunt dignae, sed tu bonus fac benigne, ne perenni cremer igne! Inter oves locum praesta, et ab haedis me sequestra, statuens in parte dextra. CONFUTATIS Basso e Coro Confutatis maledictis, flammis acribus addictis, voca me cum benedictis. Oro supplex et acclinis, cor contritum quasi cinis, gere curam mei finis. Coro Dies irae, dies illa, solvet saeclum in favilla, teste David cum Sibylla. QUID SUM MISER Sopraano, mezzosopraano, tenori Mitä minä kurja silloin sanon, ketä pyydän suojelijakseni, kun tuskin oikeamielinenkään on levollinen? REX TREMENDAE Kvartetti ja kuoro Kuningas vapisuttavan mahtavuuden, joka armosta pelastat pelastettavat, pelasta minut, autuuden lähde. RECORDARE Sopraano ja mezzosopraano Muista, kallis Jeesus, että olen sinun elämäsi syy, älä aja minua kadotukseen tuona päivänä. Sinä etsit minua väsyneenä, lunastit minut ristillä, älköön sellainen kärsimys olko turha. Oikeamielinen rangaistuksen tuomari, valmista vapautuksen lahja ennen arvioinnin päivää. INGEMISCO Tenori Huokaan syytettynä, syyllisyys saa kasvoni punastumaan; säästä anovaa, Herra. Sinä, joka annoit anteeksi [Magdalan] Marialle, ja kuuntelit ryöväriä, annoit minullekin toivon. Minun rukoukseni eivät ole arvollisia, mutta sinä hyvä, suo hyväntahtoisesti, etten palaisi ikuisissa liekeissä. Anna minulle paikka lampaitten joukossa, ja erota minut vuohista, sijoita minut oikealle puolelle. CONFUTATIS Basso, kuoro Kun kirotut on lannistettu, ja annettu polttaviin liekkeihin, kutsu minut siunattujen joukkoon. Rukoilen polvistuen ja kumartuen, sydän melkein tuhkaksi jauhautuneena, pidä huolta minun lopustani. Kuoro Vihan päivä, tuo päivä, hajottaa maailman tuhkaksi, todistavat David ja Sibylla. 16 Giuseppe Verdi
LACRYMOSA Quartetto e Coro Lacrymosa dies illa, qua resurget ex favilla, judicandus homos reus. Huic ergo parce Deus. Pie Jesu Domine, dona eis requiem. Amen. III OFFERTORIO Quartetto Domine Jesu Christe, rex gloriae, libera animas omnium fidelium defunctorum de poenis inferni et de profundo lacu. Libera eas de ore leonis, ne absorbeat eas tartarus, ne cadant in obscurum; sed signifer sanctus Michael repraesentet eas in lucem sanctam, quam olim Abrahae promisisti et semini ejus. Hostias et preces tibi, Domine, laudis offerimus. Tu suscipe pro animabus illis, quarum hodie memoriam facimus; Fac eas, Domine, de morte transire ad vitam, quam olim Abrahae promisisti et semini ejus. Libera animas omnium fidelium defunctorum de poenis inferni. Fac eas de morte transire ad vitam. IV SANCTUS Due Cori Sanctus, sanctus, sanctus, Dominus Deus Sabaoth. Pleni sunt coeli et terra gloria tua. Hosanna in excelsis. Benedictus, qui venit in nomine Domini. Hosanna in excelsis! LACRYMOSA Kvartetti, kuoro Kyyneleinen on se päivä, jolloin nousee tuhkasta tuomittavaksi syyllinen ihminen. Säästä siis häntä, laupias Herra Jeesus, anna heille rauha! Aamen! III OFFERTORIO Kvartetti Herra Jeesus Kristus, kunnian kuningas, vapauta kaikkien uskovien kuolleitten sielut helvetin tuskasta ja syvyyden järvestä. Pelasta heidät leijonien kidasta, älköön heitä nielkö helvetti, älkööt he pudotko pimeyteen: vaan lipunkantaja pyhä Mikael vieköön heidät pyhään valkeuteen, jonka muinoin lupasit Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Uhrit ja rukoukset sinulle, Herra, kiittäen tarjoamme. Ota ne vastaan niiden sielujen puolesta, joita tänään muistamme; Suo heidän, Herra, kuolemasta siirtyä elämään, jonka muinoin lupasit Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Vapauta kaikkien uskovien kuolleitten sielut helvetin tuskasta. Suo heidän siirtyä kuolemasta elämään. IV SANCTUS Kaksi kuoroa Pyhä Herra Jumala Sebaot, täynnä ovat taivaat ja maa Sinun kunniaasi. Hoosianna korkeuksissa! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa! Requiem 17
V AGNUS DEI Soprano, Mezzosoprano e Coro Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, dona eis requiem. Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, dona eis requiem sempiternam. V AGNUS DEI Sopraano, mezzosopraano, kuoro Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin, anna heille rauha. Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin, anna heille iankaikkinen rauha. VI LUX AETERNA Mezzosoprano, Tenore e Basso Lux aeterna luceat eis, Domine, cum sanctis tuis in aeternum, quia pius es. Requiem aeternam dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis, cum sanctis tuis in aeternum, quia pius es. VI LUX AETERNA Mezzosopraano, tenori, basso Ikuinen valo loistakoon heille, Herra, pyhiesi kanssa iankaikkisesti. sillä sinä olet laupias. Ikuinen rauha anna heille, Herra, ja ikuinen valo loistakoon heille, pyhiesi kanssa iankaikkisesti. sillä sinä olet laupias. VII LIBERA ME Soprano e Coro Libera me, Domine, de morte aeterna, in die illa tremenda, quando coeli movendi sunt et terra. Dum veneris judicare saeculum per ignem. Tremens factus sum ego et timeo, dum discussio venerit atque ventura ira, quando coeli movendi sunt et terra. Dies irae, dies illa, calamitatis et miseriae, dies magna et amara valde, dum veneris judicare saeculum per ignem. Requiem aeternam dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis. VII LIBERA ME Sopraano, kuoro Vapauta minut, Herra, ikuisesta kuolemasta, sinä kauheana päivänä, kun taivaat ja maa järisevät. Silloin tulet tuomitsemaan ihmiskunnan tulella. Tulen vapisemaan ja pelkään, kun tuomio tulee ja tulee viha. Vihan päivä, tuo päivä, onnettomuuden ja kurjuuden, päivä suuri ja hyvin katkera. Ikuinen rauha anna heille, Herra, ja ikuinen valo loistakoon heille. Libera me, Domine, de morte aeterna, in die illa tremenda, quando coeli movendi sunt et terra, dum veneris judicare saeculum per ignem. 18 Giuseppe Verdi
Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri Konsertissa 1.11.2014 SOPRAANOT Meriliinu Haataja, Júlia Heéger, Satu Kristina Jaatinen, Päivi Karjalainen, Katriina Kerppola, Minna Kesäläinen, Leena Liimatainen, Pia Pajala, Eija Pirinen, Mervi Rautiainen, Tatjana Romanova-Vorontsova, Helena Sipilä, Kirsi Thum, Kirsi Tikka, Riitta Ullgren ALTOT Mirka Arola, Hannele Aulasvuo, Daphne Bečka, Mari Hautaniemi, Salla Leponiemi, Joanne Morgan, Sirpa Nuuttila, Tuula Paavola, Jeni Packalen, Evgeniia Podymalkina, Merle Silmato, Tiina Sinkkonen, Raisa Vaarna, Natalia Vinogradova TENORIT Joonas Eloranta, Janne Erkkilä, Ilkka Hämäläinen, Tomi Kuusisto, Juha Lehmus, Roland Liiv, Jussi Miilunpalo, Juha Moisio, Simo Mäkinen, Kai Pitkänen, Juhana Suninen, Olavi Suominen, Petri Vesa BASSOT Joonas Asikainen, Dong-Hoon Han, Ari Hosio, Arto Hosio, Robert McLoud, Mika Nikander, Marko Nykänen, Jarmo Ojala, Juha Pikkarainen, Petri Pussila, Marko Puustinen, Tuomas Tuloisela, Matti Turunen KONSERTTIMESTARI Ollitapio Lehtinen I VIULU Manfred Gräsbeck, Johannes Latvala, Andrus Haav, Soila Saaristo, Mikk Murdvee, Benita Nordell, Satu Koivula, Ville Supponen, Leho Ugandi, Ruth Haav, Maija Linkola II VIULU Tuuli Talvitie, Alexander Bargman, Eva Gräsbeck, Riikka Sintonen, Virpi Taskila, Juha-Pekka Koivisto, Markku Sihvonen, Severi Salminen, Riikka Kokkonen, Liisa Lankila ALTTOVIULU Marilou Robitaille-Hains, Jasmine Beams, Rémi Moingeon, Markku Lintunen, Minna Linnove-Pulakka, Ari-Pekka Hämäläinen, Maarit Kantola, Kaisa Pulkamo SELLO Tomas Nuñez-Garcés, Jaakko Paarvala, Kirsti Väyrynen-Lausund, Johan Carlsson, Anne Lagercrantz, Päivi Ahonen KONTRABASSO Henri Dunderfeldt, Juha Pesonen, Jyrki Hiilivirta, Petja Wagoner, Marko Mikkola HUILU Timo Pulakka, Ilkka Laivaara, Mervi Kuhanen OBOE Veera Pesu, Nils Röömussaar KLARINETTI Patrik Stenström, Timo Tuomi FAGOTTI Asko Padinki, Janne Pulkkinen, Eri Ikeda, Heikki Simola KÄYRÄTORVI Tommi Viertonen, Annu Salminen, Juha Leppämäki, Jukka Kasper TRUMPETTI Touko Lundell, Esko Savioja, Dmitry Ermilov, Simo Rantanen, Javier Cantos Sanchez, Tomas Gricius, Jouko Harjanne, Vesa-Pekka Kopakkala PASUUNA David Binder, Olav Severeide, Niklas Larsson TUUBA Simo Finni PATARUMMUT Heikki Parviainen LYÖMÄSOITTIMET Antti Suoranta Lue lisää kuorosta ja orkesterista osoitteessa www.ooppera.fi/esittely/henkilokunta Konsertin taltioi e-concerthouse, ja se on katsottavissa e-concerthouse-sivustolla, YouTubessa, Kansallisoopperan verkkosivuilla ja Helsingin Sanomien HSTV:ssä vähintään kuuden kuukauden ajan maailmanlaajuisesti. Konserten spelas in av e-concerthouse som gör den tillgänglig på sina webbsidor, på YouTube, HSTV och Nationaloperans webbsidor i minst sex månader över hela världen. Artikkeli ja tekstin suomennos Juhani Koivisto Toimitus Tuike Lehko, Heli Rislakki Översättning av Jan Granberg Taitto Tuija Pirttijoki Paino Multiprint 2014 Requiem 19
www.ooppera.fi www.facebook.com/ooppera www.youtube.com/oopperakanava Helsinginkatu 58, PL 176, 00251 Helsinki Lipunmyynti puh. (09) 4030 2211 20