Kimpien tilapäinen kiristys Kun toisen päädyn vanteet joudutaan irroittamaan esimerkiksi pohjan asentamista varten, on hyvä laittaa tilapäiset kiristimet, etteivät kimmet leviä kuin Jokisen eväät. Kuvassa on muutamia vaihtoehtoja. 1. Nippuside 2. Rautalanka 3. Ohut johto (useita kierroksia) 4. Joustava teippi Yllä olevista pidän rautalankaa parhaimpana. Mutta vieläkin parempi on ruuvattava letkun kiristin, joskin rautalanka on helpompi ja nopeampi käyttää.
Kimpien valmistus 1 2 3 4 Oma viisaaseen silmään ja käteen perustuva menetelmäni on seuraavanlainen. 1. Sahataan kimmet. Sahaukseen käytin vannesahaa, mutta pöytäsirkkeli tai mikä tahansa muukin menetelmä käy. Kunhan tuloksena on suorakaiteen muotoisia kimpilankkuja. 2. Höylätään tai hiotaan kimmen ylä- ja alapinta sileiksi. 3. Viisaalla kädellä höylätään tai hiotaan kimmen reunat viistoiksi ja kaareviksi. 4. Koverretaan ja kuperretaan kimpi vastaamaan tulevan tynnyrin muotoa. Huom 1. Kuvan kimmissä 3 ja 4 on asian selkiinnyttämiseksi liioiteltu kaarevuutta ja koveruutta. Huom 2. Kimmen 4 koverrus on useimmiten tarpeetonta, se voidaan hoitaa puolivalmiin tynnyrin viimeistelyn yhteydessä. Riippuu kimmen paksuudesta ja leveydestä.
Kimpien latominen Perinteisesti kimmet ladotaan päätyvanteen sisäpuolelle. Ensimmäinen kimpi kiinnitetään vanteeseen ruuvipuristimella tai tehtävään suunnitellulla kiinnittäjällä. Sen jälkeen ladotaan loput kimmet vanteen sisäreunalle painaen ladottuja kimpejä kiinnikkeen suuntaan. Tästä on YouTubessa esimerkkejä. (Cellar Rat, episode 23, part 1) Pienempien tynnyreiden tekemiseen käytän toisenlaista menetelmää. Oheisessa kuvassa on metallijätesäiliöstä löytämäni tyhjä hernekeittopurkki. (Pankaa merkille sininen joutsenlogo, tällaisilla purkeilla olen yleensä onnistunut.) Sitten vain kuminauha purkin ympäri ja kimmet sen alle.
Tynnyriä kohti Hernekeittopurkki on poistettu ja tynnyrin tekele odottelee savustusta. No, minähän röyhyttelen Norttia ylen aikaa, eikö se jo kävisi savustuksesta. Kyse ei ole kuitenkaan savustuksesta (kuten viini- viski- ym. tynnyreissä) vaan siitä, että kostutetut kimmet saadaan lämmittämällä taipuvaisemmiksi.
Savustaminen Tynnyrin tekele kastellaan ja lämmitetään sisäpuolelta. Viini-, viskiym. tynnyreiden kohdalla tämä merkitsee myös makuaromien lisäämistä savun avulla. Oman pienen tynnyrini kohdalla kyse on pelkästään kimpien saamisesta taipuvaisemmiksi. Näinpä tynnyrin sisään laitettu lämpökynttilä riittää.
Tynnyrin muotoilu Aiemmin mainituista tilapäisistä kiristimistä unhoittui naru. Sitä käytän tällaisissa pikkutynnyreissä kimpien kokoon puristamisessa. Kaksoispolvi kimpien uloimpien päiden ympäri ja kiristysveto niin että kimmet natisee. Sisal-naru on siitä hyvä, että se ei niin helposti luista takaisin ennen solmun tekemistä. Sitten päätyvanne paikalleen, kunhan ehdin sen tekemään. Mutta onhan se jo tynnyrmäinen kuin punahiipon keilokystidi. Vai oliko se pleurokystidi? No, kun on ollut niin kuivaa, ettei sienimetsään ole asiaa enkä Hintikkaakaan ole nähnyt aikoihin. Huomannette, että kimmet ovat kovertamattomia ja kupertamattomia. Älkää suotta hätkähtäkö tai hätäilkö moisen asian vuoksi.
Vanne ja pötyn hiontaa Siinähän se seuraava vaihe seistä tököttää. On saanut jo päätyvanteen ja pöty on hiottu kuperaksi. Ai miksikö puhun pötyä? No, tynnyrin keskiosa on englanniksi bilge ja kun katsoin sanakirjasta, siellä seisoi: "aiheuttaa vuoto, pilssi, pilssivesi, pöty, pötypuhe". Niin että tästä lähtien tynnyrin keskiosa olkoon pöty. Seuraavaksi pitää takoa pöty- ja varttivanteet, jotta päätyvanteet voidaan irroittaa päätyjen hiomista varten.
Lisää vanteita ja pohjalevy Vanteiden tekeminen on vielä harjoitusvaiheessa. Onnistuuhan se toki nykin, mutta vannesuikaleen leikkaaminen peltisaksilla peltilevystä, suikaleen hionta ja kiinni niittaaminen tyvestä katkaistuilla nauloilla on hiukan liian hidasta ja työlästä. Pitää keksiä helpompi menetelmä. Kuvassa on myös pohjalevy. Sen tein tappiliitoksilla kimpilankuista. Tappien sijasta käytin pieniä katkaistuja nauloja, kun en viitsinyt tehdä sopivan kokoisia puutikkuja. Sitten sahasin ymmyrkäiseksi, hioin ja viistoutin reunat.
Pohja harrastukselle Tynnyri on nyt pohjustettu. Tuli ehkä liiankin tiukka, mutta parempi niin. Tekisinköhän tuosta sokerisirottimen, jolloin siinä olisi aina sokeria pohjalla. Vai tulisiko tuosta oivallinen oluttuoppi? Yhtä kaikki, tynnyri ei ole enää pohjaton, mutta haluni oppia tynnyrin tekemisen salat on. Pitää vielä tehdä toinen pötyvanne*. Kaksi varttivannettakin pitäisi tehdä, jos haluisin viinitynnyrin näköisen. Toisaalta tynnyri on jo nyt niin napakka ja tiukka, että ehkä on aika siirtyä isompaan tynnyriin tai tammilankkujen käyttöön. *) Pötyn (ks. edellä) sijasta voisin jatkossa käyttää tynnyrin paksuimmasta keskiosasta nimeä "pötsi".
1. vaiheen yhteenveto Koska lisävanteet tai mahdollinen oluttuopin kahva tuskin kiinnostavat ketään, voin lopettaa tämän ensimmäisen vaiheen yhteenvetoon. 1. Ensimmäinen kokeeni. Opettelin kimpien ja vanteiden tekoa. Lopetin, kun näin näiden olevan mahdollisia. 2. Toinen kokeeni. Vanteiden ja kimpien teon opiskelun lisäksi kokeilin pohjan valmistusta ja asennusta. Tein kimmistä liian kaarevia, joten lopputulos irvisteli. Jätin sikseen ja siirryin seuraavaan. 3. Kolmas kokeeni. Nyt hioin kimmet silmämääräisesti viisaammalla kädellä. Opettelin myös vanteiden tekoa. Tämä on ensimmäinen käyttökelpoinen versio. Tästä on hyvä jatkaa. Tulitikkuaski on kuvassa antamassa mittakaavaa. 1 2 3
Tällainen Tällainen siitä nyt tuli. Kokeeksi pistin sisäpinnalle puukittiä, jonka yläosasta jo hioin pois. Opettelen tätäkin vesitiiviyden varmistamiseksi. Saattaahan olla, että rupean tekemään suolasienille tynnyreitä. Tai hapansilakkatönteröitä
Seuraavaksi Seuraavassa tönterössä on mukana oksankohtia ja muutakin kokeilua. Ohessa kuva viiteen kertaan Jokisen eväiksi levinneiden kimpien niputuksesta ja alustavasta hionnasta. Kimpien reunan viistoutus näyttää liian kaltevalta, mutta kaikkihan on vain harjoittelua tönterötohtorin tutkintoon.