Vapauden Enkeli. Kappale 7 - La Fielissä taas. Prologue ~ The Dream of the Forgotten Past

Vapauden Enkeli Kappale 7 - La Fielissä taas Prologue ~ The Dream of the Forgotten Past Päivä oli kaunis, kun Faeth käveli La Fielin pihamaalla koululaukku olallaan ja pari kirjaa kainalossaan. Hän katsoi ympärilleen ja näki pojan, joka katsoi tyttöä uteliaana. Poika hymyili Faethille, joka käänsi katseensa pois. Perhana vieköön, sehän oli hänen ihastuksensa! Tyttö tunsi taas punastuvansa, niin kuin joka kerta katsoessaan sitä nuorukaista, joka aina katsoi Faethia. Hän ei muistanut pojan nimeä, mutta sen hän tiesi, että oli pahasti ihastunut tähän. Ja tyttö ajatteli, pojan tavasta katsoa Faethia, että hän oli ihastunut tyttöön. Faeth käveli kiireesti kouluun ja katsoi läheiseen peiliin. 17-vuotias Faeth seurasi nuorta tyttöä. Hän säikähti huomatessaan sen nuoren tytön olevan ensinnäkin oma itsensä ja vielä sen, että tyttö oli 14-vuotias! Onneksi 17-vuotias Faeth oli tulevaisuudesta ja siten hänen ei tarvinnut juosta piiloon oppilaita, jotka kävelivät iloisesti nauraen eteenpäin kohti luokkaansa. Tuo on se orpo Satimayan pentu, Faeth kuuli kuiskintaa vähän matkan päästä. Niin, miksi Roy otti hänet kouluun? Ei hän olisi saanut tulla tänne... joku muu kuiskasi. 14-vuotias tyttö huokaisi ja juoksi portaat ylös toiseen kerrokseen, jossa luokkahuoneet olivat. Hei, jättäkää hänet rauhaan, olisitteko niin kilttejä? kuului pojan ääni. Se oli hyvin tuttu ääni. Faeth kääntyi portaiden yläpäässä katsomaan niiden puoleen väliin, jossa joku poika murisi kahdelle tytölle, jotka olivat kuiskineet Faethista kaikkea sontaa. 17-vuotias Faeth yritti muistaa ankarasti tilannetta, mutta ei kyennyt siihen. Kuka ihme se poika oikein oli ja miksi hän puolusti tuolla tavalla Faethia, jota ei kuitenkaan tuntenut? Faethista kuiskineet tytöt katsoivat poikaa ja alkoivat nauraa. Luuleeko nuoriherra Fromiyamuka pystyvänsä pitämään juorut erossa tuosta orvosta? toinen tyttö kysyi. Faeth arvioi niiden olevan 20-vuotiaita ja kateellisia jostakin syystä. Mutta se oli kuitenkin sivuseikka kun tytön päässä kaikui sanat nuoriherra ja Fromiya. Ray... Hetkinen, olenko minä ollut ihastunut siihen ääliöön?faeth ajatteli. Yhtäkkiä hän tunsi katuvansa sitä, miten oli ajatellut Rayta ääliönä, koska eihän poika ollut mikään ääliö, vaan oikeastaan ihan hauska nuori mies. Faeth katsoi 14-vuotiasta Rayta, joka katsoi näreissään kahta nuorta naista, jotka tuijottivat samalla lailla takaisin. Faeth katsoi säikkynä portaiden yläpäästä. Ei kai tästä tule joku tappelu? hän ajatteli. Ray huomasi Faethin katseen ja vilkaisi häneen. Kyllä se todella oli Ray, siitä ei ollut epäilystäkään. Okei, me olemme siis olleet samaan aikaan koulussa, Faeth ajatteli samalla kun 14-vuotias tyttö käänsi katseen kiireesti pois ja lähti juoksemaan pois. Kun hän pääsi luokkahuoneeseen, hän istuutui paikalleen luokan perälle, missä häntä ei koko aikaa tuijotettaisi. Faeth muisti sen luokan oikeastaan aika hyvin, siellä hän oli tehnyt kaikki loppukokeensa ollessaan kuudentoista. Faeth meni seisomaan jonnekin ikkunan luokse ja seurasi oppituntia. Kun sitä oli kestänyt puolituntia, oveen koputettiin ja Ray tuli ovesta sisään kasvoillaan nousevan myrskyn merkit. Faeth alkoi hymyilyttää, poika oli nimittäin täysin sellainen kuin nykyäänkin. Nuoriherra Fromiya kaiketi ymmärtää, että tunneilta ei olla myöhässä puolta tuntia, vaikka kuinka olisit rehtorin poika, opettajatar sanoi. Mutta kun minun piti hoitaa yksi juttu, Ray sanoi vältellen ja istui paikalleen luokan toiselle puolelle takariviin... ja tuijotti 14-vuotiasta Faethia, joka tunsi olonsa hankalaksi. 17-vuotias Faeth taas pisti merkille muiden luokassa olevien tyttöjen katseet, joka harhailivat vähän väliä Rayhyn. Poika yritti olla välittämättä heistä, mutta joutui mulkaisemaan heitä lopulta tosi pahasti, että nämä tajusivat olla tuijottamatta häntä. Yhtäkkiä kaikki muuttui epäselväksi ja hävisi. Sen tilalle tuli

pimeä alue, jossa ei ollut mitään. Kun Faeth otti askeleen, hänen eteensä aukeni taas La Fiel ja se kaunis puutarha, jossa Faeth muisti hämärästi olleensa lukemassa koulukirjoja. Tällä kertaa siellä oli nuori tyttö, Faeth, 15-vuotiaana. Raykin oli siellä, ja kaksikko jutteli jostakin. 17-vuotias nuori nainen astui lähemmäs kaksikkoa kuullakseen, mitä nämä puhuivat. Minusta olisi kauhean kivaa, jos sinä olisit tanssiparini, Faeth, Ray sanoi hurmaava hymy kasvoillaan. Voi kamala, miten minä voisin kieltäytyä? Tämä on suuri kunnia minulle, Faeth sanoi. Tai siis... ja kaksikko nauroi toisilleen. No niin, se on siis sovittu. Ne tanssiaiset ovat silloin illalla, sinä varmaan tiedät. Tiedän minä, minä sentään kuuntelen opettaja kun taas sinä nukut. En tajua, miten sinä aina kuitenkin tiedät kaiken, vaikka torkut tunneilla. Isä kertoo kaiken etukäteen, kai sinun se pitäisi tietää. Se ei käynyt mielessänikään, kuules, Faeth sanoi ja oli lähdössä. Puhutaan asiasta enemmän lounaalla. Minun pitää ehtiä tunnille. Okei, heippa, Ray sanoi hymyillen. 17-vuotias Faeth lähti seuraamaan 15-vuotiasta itseään halki pihan kohti harjoituskenttää. Siellä oli paljon porukkaa ja kaikilla oli katana kädessään. Faethilla ei ollut mitään hajua mitä oli tekeillä. Faeth Satimaya, teistä ei saa koskaan kapteenia, jos olette aina myöhässä, sanoi opettaja, tällä kertaa mies, hyvin äreästi. 17-vuotias Faeth pisti merkille, että hänen pari vuotta nuorempi vastineensa oli aivan raivon partaalla. Kun tyttö katsoi miestä, hän totesi, että se ei ollut mikään ihme. Mies oli Paeon, Faethin vanhempien murhaaja. Jaahas, Paeon on siis ollut La Fielissä töissä ennen kuin hänestä tuli kapinallinen. Faeth huomasi kuvan särkyvän ihan yhtäkkiä sirpaleiksi ja paikalle tuli uusi kuva, jossa Faeth näytti hyvin surulliselta. Mitä ihmettä oli tekeillä? Nuorempi Faeth oli 16-vuotias ja makasi huoneensa sängyllä kasvoillaan huolestunut ja surullinen ilme. Jotain kamalaa oli varmasti tapahtunut. Ray... minne sinä lähdit..? 16-vuotias tyttö vaikersi. Voi herrajumala! Minä ja Ray...! 17-vuotias Faeth huudahti. Hän olikin pelännyt jotain sellaista, mutta ei ollut uskonut sitä. Hän ja Ray ovat siis seurustelleet, kiinnostavaa. Toimikohan suhde ollenkaan ottaen huomioon Faethin luonteen? Faethin mieleen hiipi ajatus siitä, että Faeth oli jossain alitajunnassaan iloinen siitä, että Ray oli hänen luonaan taas ja poika reagoi siihen asiaan kuuluvalla tavalla. Mutta jos Ray tunnisti Faethin tyttöystäväkseen, miksei tämä koskaan sanonut asiasta mitään? Entä jos Raykin oli unohtanut? Ray... minä... 16-vuotias Faeth yritti sanoa, mutta hänen 17-vuotias vastineensa ei saanut tietää, mitä tyttö halusi sanoa, kun kuva suli pois. Ray pomppasi pystyyn sängyllään. Hän oli nähnyt taas unta! Se oli jo toinen outo uni kahden päivän sisään. Mitä ihmettä se oikein merkitsi? Ja se nuori tyttö unessa oli ollut epäselvä, eikä Ray saanut tästä mitään selvää. Mutta se oli varma, että tämä oli ollut kauhean mukava tyttöystävä. Ja pojasta oli tuntunut kuin hän olisi tuntenut Faethin läsnäolon, koska yhdessä kohdassa epäselvä hahmo oli näyttänyt sekunnin murto-osan ajan Faethilta. Mitä ihmettä tämä uni oikein meinaa? poika mutisi. Hän päätti, että hän kysyy asiaa Faethilta heti tilaisuuden saadessaan. Ensin tyttö pitäisi saada hereille. Kukas kumma se tyttöystäväni roolissa ollut tyttö oli? Ray kysyi itseltään. Taasko sinä näit sellaisen unen? Paula kysyi tullessaan huoneeseen. Joo, siellä oli sumea tyttö, joka välähti hyvin lyhyen ajan Faethina, mutta muuten se oli koko ajan sumea.... Teidän sielunne ovat yhteydessä toisiinsa kun nukutte. Se on hyvin harvinainen yhteys, jonka vain sinä saat aikaan. Ja unet, jotka näet, ovat unohtunutta menneisyyttäsi, Paula sanoi. Tai pitäisi sanoa teidän, sinun ja Faethin. Vihjaatko sinä, että minä ja kapteeni olemme olleet yhdessä pari vuotta sitten? Ray kysyi ja nojasi tyynyihinsä. Minä uskallan väittää, että kyllä olette. Tietenkin se on teistä kiinni, haluatteko muistaa.

Minä ainakin haluan, vaikka Faeth ei haluaisikaan. No, se ei ole sinusta kiinni, vaan Faethista. Jos hän haluaa muistaa, sinäkin muistat, Paula sanoi ja naurahti. Mitäs menit luomaan sen yhteyden tyttöösi, poikaseni? Nyt saat kärsiä, kun hän alkaa muistaa menneisyyttään. No voi hitto, milloin minä olen sen yhteyden luonut Faethiin? Ray kysyi. Se yleensä sattuu syntymään halauksen kautta. Oletkos viime aikoina halannut Faeth Satimayaa? Tuota, olen kyllä. Silloin, kun olimme tulossa tänne. Se jumalatar teki jotain ja Faethiin sattui aivan kamalasti, enkä minä tiennyt mitä tehdä. Halaus oli ainut asia, joka tuli mieleen. Vastusteliko Satimaya ollenkaan? Ei oikeastaan, hän ei kyllä halannut minua, mutta ei kyllä tapellut vastaankaan. Ha! Paula älähti voitonriemuisesti. Ray katsoi äitiään kuin tämä olisi ollut sekopää. Kuules, poikaseni, minäpä kerron sinulle, mitä voit tehdä kun menit kerran luomaan sen yhteyden ihastukseesi... Paula sanoi ja tuli poikansa luokse. Faeth nousi istumaan. Hän oli yksin jollain niityllä. Se oli kukkaniitty. Kukat olivat vaaleansinisiä ja niitä oli erilaisia. Oli ruusuja ja tulppaaneja. Myös narsisseja oli, sekä sellaisia lajeja, joita Faeth ei tuntenut. Hän nousi seisomaan ja katsoi ympärilleen. Niitty oli ääretön. Jossain kaukana oli vuoria, mutta ne olivat niin kaukana, ettei Faeth olisi millään voinut selvitä sinne saakka hengissä. Missä minä olen?! tyttö kiljui. Mitä tämä on?! Hän sai vastaukseksi vain oman äänensä kaiun. Tyttö katsoi maahan ja näki punaisen ruusun. Hänen mielessään välähti kuva sinisistä ruusuista La Fielin puutarhassa. Hän kuuli myös ääniä ympärillään. Minä... minä en... Oliko tuossa joku järki, Fromiya? Oli siinä järkeä. Tällä tavoin sinä rakastut minuun varmasti. Niinkö? Entäpä jos minä en teekään niin? Tytön mielessä välähti lisää kuvia menneisyydestä, jossa tyttö oli Rayn kanssa jossakin ja poika hehkutti jotain hullua ideaa, joka hänen päähänsä oli iskenyt. Taustalla alkoi kuulua ukkosenjyrinää. Tytön mielessä välähti hänen oma huoneensa. Ja se päivä, jonka tyttö muisti hyvin: Jumalattaren ilmestyminen. Faeth oli tuolloin 16-vuotias ja oli ilmeisesti jo unohtanut Rayn kokonaan. Ilme tytön kasvoilla oli sellainen kuin se nykyäänkin oli: tyyni ja välinpitämätön. Faeth... sinä tuhoat itsesi vielä... kuului yhtäkkiä ääni, joka oli kaikuva ja aivan uusi. Faeth ei tunnistanut sitä ollenkaan. Se oli naisen, siitä tyttö oli täysin varma. Ei se kuulostanut lainkaan mieheltä. Kuka sinä olet? Faeth kysyi. Hänen yläpuolellaan oli kirkas valo ja paikalle ilmestyi valkoiseen pitkähelmaiseen mekkoon pukeutunut nainen. Hän hymyili Faethille hellästi. Tytön mielessä välähti kuva hänen äidistään. Valkoisiin pukeutunut nainen oli Riana Satimaya, Faethin äiti! Tyttäreni, anna Rayn auttaa sinua. Hän antaa sinulle vapauden, jota halajat, Riana sanoi. Mutta kun... Faeth alkoi inttää vastaan. Minä tiedän, että sinä et hyväksy apua, mutta tämä on sellainen tilanne, jossa tarvitset kaiken avun, jonka saat. Paitsi jos et halua päästä eroon jumalattaresta. Miksi se ei ilmestynyt kimppuuni ollessani viidentoista? Koska olit Rayn kanssa ja Rayn voima piti jumalattaren poissa, Riana sanoi. Ray Fromiyan tunteet sinua kohtaan olivat hyvin voimakkaat. Ja ne ovat edelleen, vaikka hän ei sinua tunnistakaan. Mitä, väitätkö sinäkin, että me olemme olleet yhdessä? Faeth kysyi. Väitän. Muistaako Ray mitään? Olenko minä se, joka saa kärsiä näiden muistojen takia? Ray muistaa, kun sinä muistat, Faeth.

Mitä tuo tarkoittaa? Kun Ray halasi sinua silloin teidän matkatessanne kohti Paulan kartanoa, hän loi yhteyden välillenne. Tämä yhteys on hyvin harvinainen ja näyttää siltä, että vain Ray kykenee siihen. Miten se tarkalleen ottaen syntyi? Yhteys siis, Faeth kysyi hämillään. Sinä otit Rayn tiedostamattoman rakkauden vastaan vastustelematta ja jumalattaren puolustukseen se iski niin pahoin, että kohtaan, jossa kaikki muistosi ovat, syntyi aukko ja Ray huomaamattaan loi yhteyden suoraan sydämeesi...... missä unohdetut tunteeni häntä kohtaan sijaitsevat? Faeth kysyi hymyillen. Riana nyökkäsi. Toivon mukaan otat Rayn antaman avun vastaan. Hän saa jumalattaren menemään pois. Hyvä on, minä annan Rayn auttaa, Faeth myöntyi lopulta. Kyllä hän mietti ankarasti, mistä kiikasti, että hän lupautui siihen, mutta ei hän sille mitään voinut, koska olihan Ray loppujen lopuksi oikein kiltti ja ystävällinen nuorimies. Nyt, sinun aika herätä ja unohtaa pelkosi ja epätoivo. Sinä et kuole, koska minä suojelen sinua täältä käsin. Olen aina luonasi, tyttäreni, vaikka olenkin kuollut, Riana sanoi ja heilautti kättään niin yhtäkkiä, että Faeth säikähti. Kaikki särkyi tytön ympäriltä ja hän tippui pohjattomaan pimeyteen. Ray! Faeth huusi nimeä, joka tuli ensimmäisenä tytön mieleen. Sitten hän tunsi jotenkin pojan läsnäolon ja sulki silmänsä. Herää, Faeth... kuului vastaus jostain kaukaa... Herää, Faeth... kuului hiljainen ääni jostain läheltä. Faeth oli aikeissaan alkaa reuhata vastaan, mutta sitten hän tunsi kuinka joku silitti hänen otsaansa jollakin liinalla. Herää, Faeth... ääni sanoi taas. Tällä kertaa selvemmin. Tyttö aukaisi toista silmäänsä hieman ja katsoi ympärilleen. Hän näki jonkun kasvot. Faeth aukaisi kummatkin silmänsä ja tarkensi katsettaan kasvoihin, jotka katsoivat tyttöä helpottuneina, ainakin Faethista tuntui siltä. Faeth tajusi pojan olevan Ray Fromiya. Faeth, sinä huusit minun nimeäni, poika sanoi. Kun tulin tänne, sinä heittelehdit todella pelottavan näköisenä sängylläsi, että pelkäsin sinun saaneen jonkun sairaskohtauksen. Minä... minä olen kunnossa... Ainakin uskon olevani... Faeth sanoi. Se on hienoa kuulla, Ray sanoi ja istui Faethin vierelle. Mikä se yhteys on, jonka sinä teit meidän välillemme? Faeth kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Missä sinä siitä kuulit? Ray kysyi. Ei kai äiti kertonut siitä sinulle? Ei, minä näin oman äitini unessani... Hän kertoi... Faeth sanoi ja tunsi palan nousevan kurkkuunsa. En voi uskoa, että olen niin hemmetin yksin tässä maailmassa! tyttö huudahti ja alkoi itkeä. Ray ei osannut sanoa mitään siihen vaan tuli lähemmäs Faethia ja veti 17-vuotiaan samuraikapteenin lämpimään syleilyynsä. Faeth halasi poikaa edes tajuamatta koko asiaa. Ray ei sanonut siihenkään mitään, lohdutti vain. Mistä sinä tuollaista olet päähäsi saanut, että olet muka yksin, Faeth? Ray kysyi. Miten niin en muka olisi? Kukaan ei ole välittänyt siitä, miten minä voin... paitsi... sinä... Faeth sanoi. Niin, minä pidän sinusta kovasti. Enkä minä puhu rakkaudesta, vaan ihan välittämisestä. Mutta miksi sinä pidät minusta? Minähän olen kamala... Minusta sinä olet ihana persoona. Ja en minä kiellä, ettenkö ajattelisi, että viehätät minua. Faeth katsoi Rayhyn viimeisen lauseen kuultuaan. Poika puraisi alahuultaan sen näköisenä, että olisi halunnut vajota maanrakoon. Tyttö päästi irti Raysta ja pyyhki silmiään. Ajatteletko sinä koskaan mitä sanot ennen kuin puhut, Ray? Faeth kysyi ja naurahti pojan ilmeelle. Jostain syystä Ray sai Faethin aina hyvälle tuulelle ja nauramaan. En kai. Olen huomannut, että sanon monesti sellaista mitä ei saisi sanoa... Ray sanoi ja hymyili sitten Faethille, joka käänsi katseensa kiireesti pois. Ray reagoi siihen naurulla. Oikeasti, Faeth, sinä osaat olla todella ihana kun sille päälle satut. Minä taidan oikeasti kohta rakastua sinuun uudestaan, ellen ole jo... poika sanoi ja huokaisi hetken kuluttua tajuttuaan mitä

hän oli mennyt sanomaan. En minä oikeasti ole koskaan sanonut asioita noin suoraan... Syytätkö minua, Ray? Faeth kysyi hymyillen. En missään nimessä! Sinä olet liian... hmm... en taida sanoakaan, Ray sanoi. Ai niin, meidän varmaan pitäisi kohta lähteä La Fieliin, Faeth. Matka takaisin vie ainakin kolme päivää, poika jatkoi hiljaa. Faeth huokaisi raskaasti. Hän oli unohtanut koko typerän sodan. Kaipa meidän on sitten pakko lähteä... tyttö sanoi epävarmana. Minä tulen sinne sotimaan sinun kanssasi. Minä päätin sen tuossa kun sait sen kohtauksen. Minä en halua jättää sinua yksin nyt, Ray sanoi. Mutta ethän sinä ole edes minkään divisioonan jäsen, Ray... Olenpas. Minun muistaakseni piti tulla neljänteen divisioonaan. Sinä olet minun kapteenini, Satimaya, Ray sanoi.... ja sinä aiot pörrätä ympärilläni innokkaana samuraina? Tietenkin! Ray sanoi heti ja nauroi itselleen. Minä kuulostin aivan pikkupojalta, eikö? Ikävä kyllä, Faeth sanoi. La Fiel näytti ihan omalta itseltään, kun Ray ja Faeth lopulta saapuivat sinne. He menivät porteista sisään ja Faeth sai saman tien kaikkien tuijotuksen itseensä. Jotkut kuiskivat jotain kummallista. Toiset taas katsoivat suu auki Faethia. Ehkä se, että tyttö oli Rayn seurassa, sai muut ajattelemaan sopimattomia juttuja, kuten esimerkiksi se, että Faeth olisi Rayn tyttöystävä. Jos tytön oli pakko tunnustaa, häntä ei periaatteessa ottanut sellainen ajatus kovin pahasti aivoonkaan. Olihan Ray nimittäin loppujen lopuksi oikein kiltti nuori mies. Kävelittekö te koko matkan Paulan luota tänne? kuului Royn ääni. Olisi Paula teille varmasti hevosetkin antanut, jos olisitte pyytäneet. Ajattelin, etten jaksa ottaa hevosta, kun se yksi ääliö oli kimpussa niin tiiviisti ja Faeth näytti siltä, että kohta lentää päitä, Ray sanoi suoraan, eikä hän edes väistynyt Faethin tieltä, kun tyttö ärähti hänelle. Poika vain nauroi Faethille päin naamaa. Faeth virnisti häijysti. Voi ei, se rankaisee minua... Ray sanoi. Lopeta tuo nauraminen, alainen ja mene juoksemaan tuo talo kolme kertaa ympäri, tyttö sanoi tyynen rauhallisesti. Samoin te muut, neljännen divisioonan jäsenet, menkääpä juoksemaan Rayn seuraksi, ettei se ihan yksin siellä joudu juoksentelemaan... Heti, kapteeni! Ron sanoi ja lähti Rayn kanssa juoksemaan kartanoa ympäri näyttääkseen Faethille, kuinka kuuliainen samurai hän todellisuudella olikaan. Faeth alkoi epäillä entistä enemmän pojan osallisuutta siihen vakoiluun, josta se Rayn kaveri oli maininnut. Sinä et olekaan muuttunut kovin paljon, Faeth, Roy sanoi. Mutta minä haluan puhua kanssasi nyt heti, joten tuletko kanssani huoneeseeni keskustelemaan? Sopiihan se. Noiden katseita kun en voi sietää, Faeth sanoi ja mulkoili muita samuraita ympärillään, jotka perääntyivät pois tieltä saman tien. Kiitoksia, Faeth sanoi ja käveli kartanoon. Zacho oli ovien luona ja näytti säikähtävän. Mies nimittäin juoksi karkuun saman tien Faethin nähdessään. Tyttö katsoi pojan perään. Hän pystyi vaikka vannomaan, että oli nähnyt pelokkaan ilmeen Zacho Yenin kasvoilla. Mitä helvettiä oli oikein tekeillä? Muutenkin muut samurait koulussa tuntuivat olevan säikkyjä ja sillä ei varmasti ollut mitään tekemistä tulevan sodan kanssa. Royn tutussa huoneessa Faeth huomasi itsensä näköisen nuoren tytön, Filipin ja Paulan, jotka tervehtivät Faethia hymyillen. Hän on selvästi jo rakastumassa Rayhyn, Paula, nuori tyttö sanoi. Tuossa katseessa on jotain sellaista, mitä siinä ei ole ennen ollut. Kuka sinä olet ja miksi näytät minulta? Faeth kysyi tytöltä, joka näytti 15-vuotiaalta. Faraiya. Minä olen Paulan vakooja ja olen ollut osallisena sinun pakoosi Farniasta, tyttö vastasi.

Sitten kuului outoa ääntä ikkunasta. Filip meni katsomaan ja nauroi sitten. Tämä nuori sekopää täällä vain nousee ränniä pitkin huoneeseesi, Roy. Filip, senkin...! Missä välissä sinä tänne ehdit?! kuului Rayn ääni. Paljastit itsesi taitavasti Satimayalle, Ray. Nyt hän näyttää siltä, että aikoo höyhentää sinut. Mitä helvettiä? Onko Fae siellä? Kyllä näkyy olevan, ellen sitten ole sokea. Puhutko sinä Faraiyasta? Et millään viitsisi päästää sitä hullua sisälle, ennen kuin se tippuu maahan ja katkoo selkärankansa? Faeth sanoi kuuluvasti. Kuulitko nyt, Ray? Faeth on täällä myös, Filip sanoi ja auttoi ystävänsä ikkunasta. Ray vilkaisi Faethiin, joka ei kylläkään sanonut mitään. No niin, nyt kun Raykin on täällä, voimme vaikka höpöttää kaikkea kivaa, Paula sanoi. Äitikin on täällä... Ja Faraiya? Miten ihmeessä te ehditte joka paikkaan? Ray kysyi. Me olemme nopeita ja sukkelia tyyppejä, poikani, Rayn äiti sanoi. Tosin oli huvittavaa, kun nuo tuolla puhuttelivat minua Paulinen nimellä... Minä kyllä haluan vastauksen yhteen kysymykseen, Faeth sanoi. Mitä helvettiä täällä on tekeillä? Miksi kaikki tuijottavat minua? Zacho möläytti tuossa pari päivää keskusradion kautta totuuden sinun salaisuudestasi. Miten lie saanut sen selville, mutta hän todella tiesi asiasta ja paljon hänellä oli tietojakin. Nyt kun tulit takaisin, hän pelkäsi tietysti minun kertovan sinulle ja nyt sinä menet ja halkaiset hänet keskeltä kahtia, Roy sanoi. Ja sitten Fromeciasta kerrottiin samana päivänä, että Farnia on lähdössä sotaan Kuichen kuningaskuntaa vastaan. Miksi me menemme sinne? Faeth kysyi. Hän ei tajunnut, miksi samurait menevät tappamaan kuichelaisia, kun farnialaiset olivat ihan yhtä hyvin saaneet apua fromecialaisilta myrkkyttäjiltä. Fromecia ei suostunut auttamaan, joten Farnian herttuatar kääntyi meidän puoleemme. Kyseessä tulee olemaan jonkinmoinen teurastus, näin ymmärrän. Ja kyseessä on vielä Ce Lucca, noitien verenhimoisin suku, Filip lisäsi. Ray vihelsi. Arvaan, että joku Ce Lucca tapettiin Kuichessa joskus viime vuonna herttuattaren käskystä, jotta se ämmä saa aihetta lähteä tappamaan kuichelaiset? Miten sinä tuosta tiedät, kun et ole ollut paikalla? Roy kysyi. Minä satuin olemaan paikalla, kun se murha tapahtui, isä, Ray sanoi. Mutta minä en ollut mukana siinä murhaamisessa. Minua tosin on ajettu takaa ympäri tätä mannerta, koska paljastin tyhmänä itseni heti sen jälkeen. Sitten hain Fromeciasta turvapaikkaa ja kerroin kuninkaalle, mitä oli tapahtunut. Kuningas ei uskonut minua aluksi ollenkaan, mutta sitten joku fromecialainen vakooja tuli Kuichesta ja kertoi saman kuninkaalle kuin minä. Olisittepa nähneet sen kuninkaan ilmeen, kun se tajusi olevansa keskustelemassa aseiden myyntisopimuksesta hirviöherttuattaren kanssa. Se siis esti sen sopimuksen syntymisen! Paula sanoi. Poika, jos se olisi sovittu, olisivat farnialaiset saaneet käyttää sitä Fromecian taikaesinettä sodassa Kuichea vastaan. No, sota kuitenkin tulee, mutta ilman sitä tappokonetta, mikä on hyvä juttu. Mutta siitä herttuattaresta ei koskaan tiedä, Faraiya sanoi. Minä olen käynyt Farniassa tässä pari päivää sitten, jolloin se sodanjulistus julkistettiin. Siellä oli hyvin epäilyttävä kristalli herttuattaren kaulassa. Sain kuulla, että se on yksi niitä legendaarisia kristalleja, joita joskus parisen sataa vuotta jahdattiin ympäri maailmaa. Niitä oli viisi. Neljästä muusta otettiin sielut pois, mutta se Pimeyden kristalliksi kutsuttu kivi piti sielunsa, eikä luopunut siitä. Uskon, että kristallia aiotaan käyttää Kuichessa, Faraiya jatkoi ja katsoi Faethiin, joka tuijotti takaisin. Ja pahinta on se, että se saattaa saada Faethin ruumiissa olevan Jumalattaren ottamaan vallan lopullisesti... 15-vuotias tyttö sanoi. Ei helvetissä! Ray huudahti. Ei Faethin tarvitse mennä sinne sotaan! Ray, Jumalatar ohjaa Faethin Kuicheen, vaikka yrität estää häntä, Paula sanoi. Minä tapan sen ämmän ennen kuin se tappaa puoli maailmaa, Ray sanoi. Tiedän nyt, miten se pitää tehdä. Ongelma on se, että se narttu pitää saada näyttäytymään...

Jos puhut jostain rakkaudesta, niin ole poika vaan hiljaa, koska minä tapan sen ämmän itse. Enkä välitä, vaikka joutuisin tappamaan itseni siinä samalla, Faeth sanoi, vaikka hänestä tuntui oikeasti todella pahalta sanoa sillä tavalla. Ray tiesi sen, koska tyttö oli kertonut asiasta pojalle heidän tullessa La Fieliin. Ray oli siinä sitten varmaan päättänyt suojelevansa Faethia, vaikka se vaatisi pojan oman hengen. Faeth, sinun ei tarvitse kuolla sinne, Ray sanoi. Minä nolaan sinut nyt kun sanon tämän, mutta en jätä sitä sanomatta. Minä en salli sinun tappavan itseäsi. Minä otan sen puukon sinun kädestäsi vaikka väkivaltaa käyttämällä, mutta sinä et kyllä mene ja tapa itseäsi minun selkäni takana. Ray... Faeth aloitti. En lopettanut vielä, nuori nainen. Minä välitän sinusta liikaa, että voisin antaa sinun noin vain mennä ja tappaa itsesi. Sitä paitsi, se yhteys meidän välillämme suojaa sinua siltä jumalattarelta, mutta kun se särkyy, se ämmä ottaa heti vallan ja minä en sietäisi sitä, että sinä joutuisit sen kurjan, haisevan, idiootin valtaan, joka vain yrittää raunioittaa kauniin maailmamme. No niin, nyt se tuli sanottua. Jos aiot hakata minut palasiksi, siitä vaan. En kyllä usko, että onnistut, koska et halua... Faeth ei kyennyt sanomaan sanaakaan vastaukseksi. Hän vain nyökkäsi ja istui sitten sohvalle toiselle puolelle huonetta. Ray näytti olevan vähän hämillään rohkeudestaan, mutta Faethin pojan puhe oli mykistänyt täysin. Hän ei tiennyt mitä ajatella tai sanoa. Rayn sanat vain kaikuivat tytön päässä.