II.8 Päihde- ja dopingrikokset 151 8 Päihde- ja dopingrikokset Heini Kainulainen Alkoholi- ja huumausainerikoksissa ei ole uhria, joka ilmoittaisi rikoksesta poliisille. Rikokset tulevat ilmi ennen muuta poliisin ja tullin oman toiminnan tuloksena. Tästä syystä tilastoitujen alkoholi- ja huumausainerikosten määrä ja rakenne vaihtelevat paljolti kontrollin tehon ja kohdentamisen mukaisesti. 8.1 Alkoholirikokset Valvontaviranomaiset ovat suunnanneet voimavarojaan laajoihin ja organisoituihin alkoholirikoksiin. Alla olevassa asetelmassa esitetään poliisin tietoon tulleet alkoholipitoisen aineen välittämisrikokset vuosina 1995 2004. Vuonna 1995 rikosten määrä kääntyi nousuun, minkä jälkeen niiden määrä on vähentynyt. Vuonna 2004 poliisin tietoon tuli 631 välittämisrikosta. Poliisin tietoon tullut alkoholipitoisen aineen luvaton välittäminen vuosina 1995 2004. 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 787 645 458 443 619 688 646 543 569 631 Vuonna 2004 tullin tietoon tuli 843 alkoholijuomien salakuljetusta, mikä on vain noin kolmannes edellisvuoden määrästä. Näistä 97 prosenttia oli lieviä. Ammattimaisia alkoholin salakuljetusrikoksia paljastui viime vuonna 10. Tullin mukaan alkoholijuomien salakuljetustapausten vähenemiseen on syynä alkoholin määrällisten tuontirajoitusten poistaminen, Viron EU-jäsenyys ja alkoholiveron laskeminen Suomessa. Tullin takavarikoimat alkoholimäärät on esitetty kuviossa 63. Vuonna 1997 takavarikoidun pirtun määrä oli poikkeuksellisen suuri, miltei 700 000 litraa. Vuonna 2004 takavarikoidun alkoholin määrä kasvoi edellisestä vuodesta. Tulliviranomaiset takavarikoivat tällöin yhteensä 85 886 litraa alkoholia, josta pirtun osuus oli 39 prosenttia.
152 Heini Kainulainen 700 tuhatta litraa Pirtu Muut 650 100 50 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kuvio 63 Tullin takavarikoiman pirtun ja muun alkoholin määrät (tuhatta litraa) vuosina 1995 2004 Suomen alkoholijärjestelmä on muuttunut huomattavasti vuoden 1994 jälkeen, sillä alkoholipolitiikassa on luovuttu suuresta osasta aikaisempaa sääntelyä. Alkoholi on monella tavalla yhteydessä rikollisuuteen, ja alkoholin kulutuksen kasvaessa juopotteluun liittyvän rikollisuuden ja häiriökäyttäytymisen voidaan olettaa pysyvän runsaana tulevaisuudessakin. Vuonna 2004 otettiin päihtymyksen takia säilöön 105 819 henkilöä, mikä on noin 11 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Määrä on tosin vain alle puolet vuoden 1980 tasosta, jolloin otettiin säilöön yli 200 000 henkilöä. Juopuneiden käsittelyä onkin viime vuosikymmeninä siirretty poliisilta sosiaali- ja terveysviranomaisille, ja juopumuspidätysten määrää on tietoisesti pyritty vähentämään. Toisaalta monissa kaupungeissa on toteutettu erilaisia tehovalvontahankkeita, joissa on pyritty puuttumaan erityisesti nuorten julkijuomiseen (ks. Törrönen 2004). Vuonna 2004 alkoholijuomien kokonaiskulutus oli 10,3 litraa absoluuttialkoholia asukasta kohti. Maamme alkoholinkulutuksesta noin viidesosa on tilastoimatonta (vuonna 2004 arviolta 2,1 %). Merkittävin tilastoimaton alkoholierä on matkustajien verovapaat tuomiset. Lisäksi tähän kuuluvat alkoholin kotivalmistus, laiton valmistus, salakuljetus, korvikkeet ja ulkomailla nautitut juomat. Stakesin mukaan matkailijoiden tuoman alkoholin määrä lisääntyi vuonna 2004 huomattavasti alkoholiveron alentamisen ja Viron EUjäsenyyden takia.
II.8 Päihde- ja dopingrikokset 153 8.2 Huumausainerikokset Huumausainerikoksella tarkoitetaan huumausaineen laitonta valmistamista, maahantuontia, maastavientiä, kuljettamista, levittämistä ja hallussapitämistä. Huumausaineen käyttö ja vähäisten määrien hallussapito tai hankinta omaa käyttöä varten on 1.9.2001 lähtien rangaistu huumausaineen käyttörikoksena. Huumausainerikos on törkeä, jos rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen tai suuri määrä huumausainetta, rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, rikoksentekijä toimii järjestäytyneen ryhmän jäsenenä, rikoksella aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa terveyden tai hengen vaaraa tai huumausainetta levitetään alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla. Tämän lisäksi rikoslaissa on rangaistussäännökset huumausainerikoksen valmistelusta ja edistämisestä. (Ks. RL 50 luku.) Oikeuskäytännössä selkeä rikoksen törkeyttä määrittävä tekijä on rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatu ja määrä. Hasiksen kohdalla törkeän rikoksen alaraja on tuomioistuinkäytännössä vaihdellut niin, että 1970-luvulla ainemäärä oli 800 1 000 grammaa, 1980-luvun alkupuolen tiukennuksen jälkeen noin 500 grammaa ja viime aikoina jälleen noin kilo. Heroiinissa raja on vaihdellut muutamasta grammasta pariinkymmeneen grammaan. Käytäntö vaihtelee jonkin verran paikkakunnittain. Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa tuomitaan nykyisin törkeästä huumausainerikoksesta, jos on samalla kertaa käsitellyt noin kiloa hasista, 100 grammaa amfetamiinia tai 15 grammaa heroiinia. Kuviosta 64 havaitaan, että poliisin tietoon saama huumausainerikollisuus kasvoi voimakkaasti 1990-luvulla, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen kasvu näyttää taittuneen. Vuonna 2004 poliisin tietoon tuli noin 14 500 huumausainerikosta, mikä on edellisvuotta hieman vähemmän. Viime vuosiin asti suurimmassa osassa huumausainerikoksia oli kysymys perustunnusmerkistön mukaisesta huumausainerikoksesta, mutta huumausaineen käyttörikosuudistuksen jälkeen tätä rikosnimikettä on esiintynyt eniten. Vuonna 2004 poliisi sai tietoonsa noin 9 200 huumausaineen käyttörikoksia, kun perustunnusmerkistön mukaisia huumausainerikoksia oli 4 600. Törkeitä huumausainerikoksia oli alle 600, mikä vastaa vain neljää prosenttia kaikista huumausainerikoksista. Huumausaineen valmistelu ja edistäminen esiintyvät rikosnimikkeinä niin harvoin, että ne eivät edes erotu kuviosta. (Ks. myös taulukko 26.)
154 Heini Kainulainen 16000 14000 12000 10000 8000 6000 Huumausaineen käyttörikos Muut huumerikokset Huumausainerikos Törkeät huumerikokset 4000 2000 0 1985 1988 1991 1994 1997 2000 2003 Kuvio 64 Poliisin tietoon tulleet huumausainerikokset vuosina 1985 2004. Lähde: Tilastokeskus. Törkeissä huumausainerikoksissa 1985 1993 huumausainelain 3, 4, 5.2 :n ja 1994 2004 rikoslain 50:2 :n mukaiset teot. Muissa huumausainerikoksissa 1985 1993 HuumL 5.1, 6 :n ja 1994 2004 RL 50:3 4 :n mukaiset teot. Taulukko 26 Poliisin tietoon tulleet huumausainerikokset vuosina 2000 2004 2000 2001 2002 2003 2004 N % N % N % N % N % Huumausainerikos 12 687 94,4 12 092 81,3 5 821 42,0 5 202 34,5 4 672 32,2 Huumausaineen käyttörikos - - 1 899 12,8 7 240 52,2 9 084 60,3 9 217 63,6 Törkeä huumausainerikos 741 5,5 859 5,8 760 5,5 742 4,9 582 4,0 Huumausainerikoksen valmistelu 9 0,1 10 0,1 20 0,1 26 0,2 12 0,1 Huumausainerikoksen edistäminen 8 0,1 9 0,1 16 0,1 4 0,0 3 0,0 Yhteensä 13 445 100 14 869 100 13 857 100 15 058 10014 486 100 Muutos % +15,2 +10,6 6,8 +8,7 3,8
II.8 Päihde- ja dopingrikokset 155 Huumausainerikollisuuden luonne Poliisi tilastoi huumausainerikoksia myös tapahtumakerroittain. Tällöin on pyritty erottelemaan, kuinka monta huumausaineen käyttöä, myyntiä, maahantuontia, viljelyä jne. on tapahtunut. Taulukosta 27 voidaan havaita, että valtaosassa tapauksia on kysymys huumausaineen käyttämisestä tai hallussapitämisestä. Tilastointia ei ole tehty törkeimmän tekomuodon mukaan, joten yhden huumausainerikosepäilyn yhteydessä poliisi voi epäillä henkilöä useista eri teoista. Tilastoista ei myöskään pystytä selvittämään, milloin henkilöä epäillään ainoastaan huumeiden käyttämisestä. Taulukko 27 Huumausainerikokset tapahtumakerroittain 2000 2004 (%) 2000 2001 2002 2003 2004 Käyttö 84,10 78,06 74,33 77,56 76,27 Hallussapito 10,28 13,53 16,61 13,60 17,06 Myynti tai muu levitys 4,65 7,55 7,07 6,36 4,14 Hankkimisen yritys 0,40 0,39 0,78 1,06 1,09 Viljely 0,37 0,33 0,76 0,95 1,11 Maahantuonti tai maastavienti 0,11 0,08 0,13 0,12 0,14 Kuljettaminen tai kuljetuttaminen 0,08 0,04 0,19 0,17 0,10 Valmistus 0,01 0,01 0,09 0,15 0,08 Muu 0,01 0,01 0,03 0,03 0,02 Yhteensä Tapahtumakerrat (N) 100 158 203 100 185 887 Yksi huumausainerikos saattaa sisältää useita eri tekomuotoja. 100 96 835 100 80 389 100 78 169 Poliisi epäili vuonna 2004 kaikkiaan noin 15 500 henkilön syyllistyneen eri huumausainerikoksiin. Huumausaineen käyttörikoksesta epäiltyjä oli 9 800, huumausainerikoksesta 5 100 ja törkeästä huumausainerikoksesta noin 600. Naisia kaikista epäillyistä oli noin 900, mikä vastaa 17 prosenttia. Alle 21- vuotiaita oli noin joka viides epäillyistä. 15 17-vuotiaita oli 680, ja heistä lähes joka neljäs oli tyttöjä (n=157). Ulkomaalaisia oli nelisen prosenttia (555 henkilöä). Lukumäärältään eniten heitä epäiltiin huumausaineen käyttörikoksista, mutta prosentuaalisesti tarkasteluna törkeästä huumausainerikoksesta epäillyistä 16 prosenttia oli ulkomaalaisia. Alueellisesti tarkasteltuna poliisi sai tietoonsa eniten huumausainerikoksia Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen lääneissä. Apteekkeihin ja muihin lääkevarastoihin tehtyjen murtojen lukumäärä on viime vuosina pysynyt samana. Vuonna 2004 täytettyjä rikoksia oli 109 (110 vuonna 2003). KRP:n mukaan murtokeikkoja on tehty apteekkien lisäksi terveyskeskuksiin ja muihin vastaaviin lääkkeitä säilyttäviin tiloihin.
156 Heini Kainulainen Huumausainekontrolli Huumausainekontrollia on viimeisten kymmenen vuoden aikana tehostettu. Poliisin ja tullin voimavaroja, teknisiä apuvälineitä ja huumekoulutusta on lisätty. Järjestys- ja rikospoliisia on koulutettu havainnoimaan huumeita ympäristössään. Taulukon 27 osoittama käyttökertojen suuri määrä viittaa siihen, että valvontaa kohdennetaan käyttäjäportaaseen. Poliisin vuosille 2003 2006 tehdyn huumestrategian mukaan käyttäjien katutason valvonta estää huumeiden kauppaa, käyttöä ja uusien käyttäjien rekrytoitumista. Vuonna 2004 poliisin tietoon saamista huumausainerikoksista noin 64 prosentissa oli kysymys huumausaineen käyttörikoksesta (ks. taulukko 26). Tämäkin kertoo siitä, että poliisi valvoo varsin tehokkaasti huumausaineen käyttörikollisuutta (ks. myös Kinnunen 2002). Samalla poliisi pyrkii tukemaan huumeiden käyttäjien hoitoonohjausta. Huumausainerikokset saadaan usein selville esitutkinnassa tai muutoin jälkeenpäin. Vuonna 1995 voimaan tulleella pakkokeinolain muutoksella säädettiin telekuuntelun, televalvonnan ja teknisen tarkkailun edellytyksistä. Aluksi näistä tutkintakeinoista käytettiin hyväksi erityisesti televalvontaa, jolloin selvitetään mihin numeroihin rikoksesta epäilty henkilö on soittanut. Vuoden 1997 jälkeen tuomioistuimien myöntämien telekuuntelulupien määrä on kasvanut merkittävästi, sillä tällöin tuli teknisesti mahdolliseksi kohdistaa telekuuntelua osaan matkapuhelimia. Vuonna 2004 myönnettyjen telekuuntelulupien määrä lisääntyi noin 10 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Tuomioistuimet myönsivät 2 028 telekuuntelulupaa, kun niitä edellisenä vuonna oli 1 840. Kuuntelun kohteena oli 446 rikoksesta epäiltyä henkilöä (414 vuonna 2003). Toteutuneissa telekuunteluissa keskimääräinen kesto oli 24 (25) vuorokautta. Tutkinnanjohtajat pitivät telekuuntelua tärkeänä pakkokeinona erityisesti törkeissä huumausainerikoksissa, joihin suuri osa kuunteluista kohdistuu. Televalvonnan käyttö on vähentynyt viime vuosina. Vuonna 2004 televalvonnan kohteena oli 775 rikoksesta epäiltyä henkilöä, kun heitä edellisenä vuonna oli 1 025. Tuomioistuimet myönsivät puolestaan epäiltyjen määrään verrattuna yli kaksinkertaisen määrän televalvontalupapäätöksiä; 1 822 (1 948). Hieman yli viidesosa kohdistui törkeisiin huumausainerikosepäilyihin. Tekninen kuuntelu on ollut melko vähän käytetty tutkintakeino. Vuonna 2004 teknistä kuuntelua käytettiin 33 tapauksessa, kun niitä edellisenä vuonna
II.8 Päihde- ja dopingrikokset 157 oli 52. 1 Kuunteluista 22 toteutettiin rangaistuslaitoksissa, jolloin oli yleensä kysymys törkeistä huumausainerikosepäilyistä. Vuonna 2004 tehtiin pakkokeinolain muutoksella mahdolliseksi suorittaa teknistä kuuntelua vakituiseen asumiseen käytetyssä tilassa (ns. asuntokuuntelu). Tuomioistuimet myönsivät 14 lupaa, joista toteutettiin kahdeksan. Tuomioistuimet ovat varsin vähän hylänneet poliisin tekemiä vaatimuksia telekuuntelusta, -valvonnasta tai teknisestä kuuntelusta. (Sisäasiainministeriön kertomus... 2004.) Poliisi sai vuonna 2001 mahdollisuuden käyttää epäkonventionaalisia tiedonhankinta- ja rikoksentorjuntakeinoja (ns. peitekeinoja) sekä tehdä valeostoja. Peitetoiminta aloitettiin vuonna 2002, mutta sen käyttäminen on poliisin antamien tietojen mukaan ollut varsin vaatimatonta. Vuonna 2002 päätöksiä peitetoiminnasta tehtiin vain muutamia ja toiminnan kohteena oli alle 10 rikoksesta epäiltyä henkilöä. Sisäasiainministeriön eduskunnan oikeusasiamiehelle antamien tietojen mukaan vuosina 2003 2004 määrät lisääntyivät vain jonkin verran. Vuonna 2002 poliisi kirjasi yli 10 valeostopäätöstä, joiden kohteena oli alle 20 rikoksesta epäiltyä. Seuraavina vuosina lukumäärät laskivat, joten toiminta on ollut varsin vaatimatonta. Peite- ja valeostotoimintaa on tehty lähinnä törkeiden huumausainerikosten paljastamiseksi ja selvittämiseksi. Huumausaineiden salakuljetusta valvova tullilaitos on viime vuosina lisännyt erityisesti tietoon ja kohdehakuisuuteen perustuvaa valvontaa. Myös kansainvälistä tietojenvaihtoyhteistyötä on kehitetty. Valvonnan kohdentaminen on tullut erityisen tärkeäksi EU-jäsenyyden myötä, koska tulliviranomaisilla on mahdollisuus vain erityisistä syistä kohdistaa EU:n sisäliikenteessä tarkastustoimenpiteitä matkustajiin ja kulkuneuvoihin. Viime vuosina valtakunnalliseen vihjepuhelimeen on tullut vuosittain noin 300 450 sellaista soittoa, jotka otetaan edelleen käsiteltäviksi. Näistä tehdään muutamia takavarikkoja käyttäen hyväksi tiedustelutietoja. Suuri osa vihjepuhelintiedoista välitetään poliisille jatkotoimenpiteitä varten. (Tullihallituksen tiedonanto.) Tilastokeskuksen tekemän selvityksen mukaan vuosina 1997 2003 lähes viidesosa tutkintavangeista oli vapautensa menettäneenä huumausainerikosepäilyjen takia. Törkeästä huumausainerikoksesta tuomitut henkilöt olivat säännönmukaisesti vangittuina. Huumausainerikoksesta tuomituista reilu kol- 1 Eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti vuonna 2004 huomiota siihen, että sisäasiainministeriö ei ollut saanut tietoa kaikista poliisin vuonna 2003 suorittamista teknisistä kuunteluista. Ministeriöön tuli aluksi tieto vain 30 kuuntelusta, mutta puuttuvia tapauksia paljastui jälkikäteen 22. Tästä syystä vuonna 2003 teknistä kuuntelua käytettiin kaikkiaan 52 tapauksessa.
158 Heini Kainulainen masosa menetti vapautensa. Heistä suurin osa oli pidätettyinä. Kaikista pidätetyistä 14 prosenttia menetti vapautensa huumausainerikosepäilyn takia vuonna 2003. Poliisivankilassa säilytetyistä tutkintavangeista joka viidennen epäiltiin syyllistyneen huumausainerikokseen, jolloin oli yleensä kysymys törkeästä huumausainerikoksesta. Huumausainerikoksista epäiltyjä tutkintavankeja on säilytetty myös vankiloissa. Heitä oli vuonna 2003 hieman yli sata, mikä vastaa 22 prosenttia kaikista tutkintavangeista. Huumausainerikoksesta päärikoksena tuomittuja rangaistusvankeja oli puolestaan hieman alle 500. Samana vuonna tehtiin kaikille vangeille noin 17 500 testiä päihteiden käytön selvittämiseksi ja 56 erikoistarkastusta. Kurinpitorangaistuksista suurin osa oli seurausta päihderikkomuksista. (Kainulainen 2004, 347 348, Kriminaalihuoltolaitoksen... 2003. Ks. myös Tutkintavankeustyöryhmän mietintö 2004, 56.) Huumausainemarkkinat Suomen huumausainemarkkinoilla liikkuu yleensä kannabistuotteita, amfetamiinia, jossain määrin ekstaasia ja huumausaineeksi luokiteltuja eri lääkkeitä, joista viime vuosina on tavattu yhä enemmän korvaushoitona käytettyä buprenorfiinivalmistetta Subutexia. Poliisi saa takavarikoitua osan näistä aineista. Suomessa takavarikoitujen huumausaineiden määrät ovat olleet pienempiä kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Viime vuosina poliisin ja tullin tekemien huumausainetakavarikkojen määrä sekä takavarikoitujen aineiden määrä ovat vähentyneet useiden aineiden kohdalla. Takavarikoitujen huumeiden perusteella ei kuitenkaan voida luotettavasti arvioida huumemarkkinoiden todellista laajuutta tai niiden ajallista vaihtelua. Taulukosta 28 käy ilmi eräiden takavarikoitujen huumausaineiden määrät. Hasista takavarikoitiin vuonna 2004 467 kiloa, mikä on enemmän kuin edellisenä vuonna. Amfetamiinia takavarikoitiin 102 kiloa, mikä on puolestaan vähemmän kuin edellisenä vuonna. Myös ekstaasin määrä väheni. KRP:n mukaan vuosina 2003 2004 onnistuttiin paljastamaan muutamia virolaisia huumausainetehtaita, joissa valmistettiin suuria määriä ekstaasia ja amfetamiinia. Takavarikoidun heroiinin määrä on viime vuosina vähentynyt. KRP:n arvion mukaan tämä heijastelee heroiinin saatavuuden vähenemistä. Samalla Subutex on yleistynyt laittomilla huumemarkkinoilla. Sitä takavarikoitiin vuonna 2004 yhteensä 32 970 kappaletta. Vuonna 1991 saapui maahamme somalipakolaisten myötä uusi huume, khat, jolla ei juurikaan ole käyttäjäkuntaa suomalais-
II.8 Päihde- ja dopingrikokset 159 väestön keskuudessa. Ekstaasia takavarikoitiin ensimmäistä kertaa merkittäviä määriä vuonna 1995. Ekstaasi on nuorison suosima huumausaine, jonka käyttöön liittyy erityinen käyttäjäkulttuuri (ks. Seppälä 1999). Yksittäisistä suurista takavarikoista huolimatta kokaiinin esiintyminen on ollut Suomessa melko harvinaista. Tosin KRP:n arvion mukaan kokaiinia olisi entistä runsaammin tarjolla. KRP:n rikosteknisessä laboratoriossa mitataan myös huumausaine-erien huumepitoisuudet. Amfetamiinin vuosittaiset keskiarvopitoisuudet ovat liikkuneet 50 prosentin molemmin puolin koko 1990-luvun. Vuonna 2004 amfetamiinin keskiarvopitoisuus laski 34 prosenttiin (48 % vuonna 2003). Heroiinin pitoisuudet ovat vaihdelleet voimakkaasti eri vuosina. Tosin viime vuosina heroiinieriä on tullut tutkittavaksi enää harvakseltaan. Vuonna 2004 tehtiin määrityksiä vain viisi kertaa keskiarvopitoisuuden ollessa 26,5 %. Taulukko 28 Vuosina 1995 2004 takavarikoituja huumausaineita (kg) Aine 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Hasis Marihuana Amfetamiinit Kokaiini Heroiini 146,7 4,3 19,5 0,0 16,1 99,4 3,5 22,4 0,1 6,5 197,7 12,1 22,2 0,1 2,4 161,0 8,0 24,8 2,0 2,0 492,3 18,2 n. 72 1,7 2,9 196,5 13,8 n. 78 38,6 6,0 566,6 13,7 149,7 7,3 7,9 482 32 129 0,4 3 423 45 114,6 1,1 1,6 467,4 25,8 101,8 1,1 0,2 Khat 68,1 264,5 249,0 104,0 374,1 348,4 624,1 1 039 1 879,4 2 117,9 LSD (kpl) Ekstaasi (kpl) 500 3 750 41 1 011 323 3 062 301 3 320 50 17 665 2 355 87 393 49 82 900 4 680 45 100 1 460 35 216 196 23 244 Helsingin huumausainemarkkinoita ja oheisrikollisuutta käsittelevässä tutkimuksessa (Kinnunen 1996) kävi ilmi, ettei huumemarkkinoita ainakaan kokonaisuudessaan voi pitää järjestäytyneinä. Pysyvien huumekartellien ehkäisemisessä varsin merkittävää on se, ettei Suomen poliisi ole korruptoitunut eikä suomalainen yhteiskuntajärjestelmä salli järjestäytyneen rikollisuuden elää paljastuttuaan. Tosin poliisin arvioiden mukaan huumausainerikollisuus on viime vuosina muuttunut aiempaa ammattimaisemmiksi ja organisoituneemmiksi sekä samalla vaikeammin paljastettaviksi (Poliisin... 2003). Toiminta on rationaalista ja sen motiivit ovat ennen muuta taloudellisia. Onnistuessaan huumausaineiden salakuljetus ja kauppa on erittäin tuottoisaa. Huumekauppa on aikaisemmin ollut tiukasti suomalaisissa käsissä, mutta tässä on tapahtunut muutos. Poliisin mukaan järjestäytynyttä rikollisuutta johdetaan usein Suomen lähialueilta käsin. (Poliisin... 2003.)
160 Heini Kainulainen Huumausainerikoksiin syyllistyneiden rikosura ja sosioekonominen asema Kesällä 2001 julkaistun tutkimuksen (Kinnunen 2001) mukaan huumausainerikoksesta tuomittujen rikosura alkaa varsin nuorena. Valtaosa on saanut ensimmäisen rikostuomionsa jo 15 16-vuotiaana. Erityisesti varkausrikoksista saatujen tuomioiden määrä on suuri, mikä viittaa siihen, että varkausrikollisuus aloitetaan jo selvästi ennen kuin 15 vuoden rikosoikeudellisen vastuun ikäraja on saavutettu. Tutkimuksen mukaan neljäsosalla huumausainerikoksesta tuomituista huumausainerikos on ollut ensimmäinen rikos, josta rikostuomio on saatu. Varkausrikoksia on 15 ikävuoteen mennessä kuitenkin tehty niin paljon, että rikosten määrällä mitattuna rikosura näyttää selvästi käynnistyvän varkauksilla. Määrällisesti huumausainerikoksia tehdään runsaasti vasta hieman yli 20-vuotiaana, jolloin varkausrikosten määrä on jo laskussa. Kriminologisten tutkimusten mukaan rikosaktiivisuus vähenee iän karttuessa. Kun huumausainerikoksista tuomittujen rikosuraa verrattiin sellaisten rikostuomion saaneiden rikosuraan, joilla ei ole yhtään huumausainerikostuomiota, huumausainerikoksia tehneiden rikosaktiivisuus näyttää säilyvän pitempään korkealla tasolla. Tämä saattaa viitata huumeiden rikoksentekoa ylläpitävään vaikutukseen. Toisaalta kyse saattaa olla huumausainerikosten yleistymisestä sekä huumeiden käyttäjä- ja välittäjäpopulaation voimakkaasta kasvusta 1990-luvulla. Tutkimuksessa selvitettiin poikkileikkaustietona vuosina 1977 1996 huumausainerikostuomion saaneiden henkilöiden elämäntilanne vuonna 1995. Tutkimuskohteena olleiden ihmisten keski-ikä oli tällöin 30 vuotta. Vain noin viidesosa vuosina 1977 1996 huumausainerikostuomion saaneista kuului tarkasteluvuonna työlliseen työvoimaan. Varsinaisesti työttömiksi ilmoittautuneita oli 43 % aineistosta, kun muita ammatissa toimimattomia oli yhteensä 28 %. Jakaumat poikkeavat selvästi niiden kohdalla, jotka on tuomittu muista kuin huumausainerikoksista. Tähän ryhmään kuuluvista 43 % kuului työlliseen työvoimaan ja työttömiä oli 22 %. Valtaosa huumausainerikoksesta tuomituista työelämässä toimivista oli matalapalkkaisia. Yrittäjiä ja työnantajia oli 2 % aineistosta kun ylempiä toimihenkilöitä oli 3 %. Työntekijöitä oli 12 %. Yleisimmät ammatit huumausainetuomion saaneiden keskuudessa olivat eri ammattialojen sekatyöntekijä, koneenasettaja ja -korjaaja, autonkuljettaja sekä erilaiset rakennustöihin ja rakennusaputöihin liittyvät ammatit. Myös palveluammatit, kuten myyjän työt ja sosiaalialan työt olivat suhteellisen yleisiä. Huumausainerikokseen syyllis-
II.8 Päihde- ja dopingrikokset 161 tyneet olivat matalasti koulutettuja ja matalammin koulutettuja kuin rikostuomion saaneet yleensä. Suurimmalta osaltaan huumeiden käyttö ja pienimuotoinen kauppa on toimintaa, joka ei tule poliisin tietoon. Kiinni jäämisen riski on yleisesti ottaen pieni ja kontrolli kohdistuu voimakkaimmin niihin, jotka viranomaiset tuntevat ennestään. Omaisuus- ja väkivaltarikollisuus, huumeiden käyttö julkisilla paikoilla sekä avoin huumekauppa ovat kaikki tekijöitä, jotka jouduttavat poliisirekistereihin joutumista. Huumausainerikollisuuden ja muun rikollisuuden yhteen kietoutuminen koskee siis erityisesti tiettyä, lähinnä huono-osaista ja yhteiskunnasta vieraantunutta tai aktiivisessa rikoksentekovaiheessa olevaa osaa huumeiden käyttäjistä. Luotettavien välikäsien kautta aineensa hankkivat ja yksin tai ystäviensä kanssa niitä käyttävät joutuvat harvoin poliisikontrollin kohteeksi. Heroiinin ja amfetamiinin käyttäjistä tehdyn tutkimuksen mukaan käytön jatkuessa huumeiden myyminen ja välittäminen sekä omaisuusrikokset ovat tavallisia käytön rahoituskeinoja. Näissä rikoksissa kiinnijäämisen riski on tosin suuri. Kovien huumeiden käyttäjät harrastavat usein vaihdantataloutta varastettujen tavaroiden ja huumeiden välillä. (Perälä 2002.) Huumausaineiden käytön yleisyys Huumeiden käytön yleisyyttä voidaan arvioida kyselytutkimusten sekä sosiaali- ja terveysviranomaisten toimenpidetilastojen avulla. Kyselyjä on tehty niin varusmiehille, koululaisille kuin koko väestöllekin. Tällaisissa tutkimuksissa ei kuitenkaan pystytä tavoittamaan kaikkia käyttäjäryhmiä, sillä esimerkiksi huumeiden ongelmakäyttäjät saattavat jäädä kyselyiden ulkopuolelle. Vuosina 1995, 1999 ja 2003 tehtiin Suomessa kansainvälisesti vertailukelpoinen ESPAD-kysely 15 16-vuotiaille koululaisille. Ensimmäisenä vuonna hieman yli viisi prosenttia vastanneista raportoi laittomien huumeiden käytöstä. Neljä vuotta myöhemmin kokeiluja oli enemmän, mutta vuonna 2003 ei enää tapahtunut lisääntymistä. Suosituin huume oli kannabis, muita laittomia huumeita kokeilleiden osuus oli hyvin pieni. Vuonna 2003 kannabista oli kokeillut 11 prosenttia nuorista. (Ahlström ym. 2003.) Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on tehnyt vuosina 1995, 1996, 1998, 2001 ja 2004 nuorisorikollisuustutkimuksen 15 16-vuotiaille koululaisille, joissa on kysytty huumeiden käyttämisestä. Vuoteen 2001 asti huumeita kokeilleita nuoria oli aina edellistä mittausta enemmän, mutta vuonna 2004 heidän lukumääränsä laski. Vuonna 2004 kahdeksan prosenttia koululaista ilmoitti ko-
162 Heini Kainulainen keilleensa tai käyttäneensä marihuanaa tai hasista ainakin kerran kuluneen vuoden aikana. Vastaajista alle kaksi prosenttia ilmoitti kokeilleensa muita huumeita, jolloin oli kyse tavallisesti ekstaasista tai LSD:stä. Marihuanaa tai hasista käyttäneiltä nuorilta kysyttiin myös, olivatko he rahoittaneet käyttöään laittomin keinoin. Kyseisiä aineita käyttäneistä seitsemän prosenttia ilmoitti joskus tehneensä niin. Heistä puolet ilmoitti myyneensä huumeita, loput lähinnä varastelleensa. (Kivivuori & Salmi 2005.) Nuorten terveystapatutkimuksessa on pyritty selvittämään sosiaalista altistumista huumeille kysymällä tuntevatko nuoret huumeita kokeilleita tai onko heille tarjottu huumeita. Tällä tavalla tutkittuna nuorten sosiaalinen altistuminen huumeille oli harvinaista 1980-luvun alussa, mutta se kaksinkertaistui kymmenessä vuodessa. Kasvu jatkui johdonmukaisena aina vuoteen 2001 asti, jonka jälkeen se on vähentynyt. (Rimpelä ym. 2003.) ESPAD-kyselyn mukaan suurin osa nuorista, joille tarjottiin huumeita, ei kuitenkaan ottanut tarjousta vastaan. Vain kolmannes nuorista käytti huumeita tarjottaessa. (Ahlström ym. 2003.) Aikuisväestön (18 74-vuotiaiden) huumeiden käyttöä on tutkittu vuosina 1992, 1996, 1998, 2000 ja 2002 suoritetulla kyselyllä. Huumeiden käyttö on lisääntynyt selvästi vuoden 1992 jälkeen. Vuoden 2002 kyselyssä 12 prosenttia vastaajista ilmoitti joskus elämänsä aikana tekemistään huumekokeiluista. Kolme prosenttia vastaajista oli puolestaan käyttänyt jotakin laitonta huumetta viimeksi kuluneen vuoden aikana ja yksi prosentti viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Alueellisesti huumeiden käyttöä esiintyi eniten siellä missä kaupungistumisaste ja väestöntiheys olivat suuria. Aineista suosituin oli kannabis. Tämän tutkimuksen perusteella on mahdollista arvioida, että huumekokeilut ovat 1990-luvulla lisääntyneet, mutta viime aikaista käyttöä koskevat vastaukset antavat aiheen olettaa, että kasvu olisi hidastunut. (Hakkarainen & Metso 2003. Ks. myös Hakkarainen & Metso 2001.) Suomessa huumeongelma on aivan viime vuosiin saakka ollut pienempi kuin useimmissa muissa läntisissä teollisuusmaissa. Esimerkiksi ruiskuhuumetartuntojen osuus todetuista HIV-tartunnoista on ollut maailman pienimpiä. Tilanne vakavoitui selvästi 1990-luvun lopulla, jolloin tartunnat levisivät piikkihuumeiden käyttäjien keskuudessa. Tilanteeseen pystyttiin kuitenkin vaikuttamaan tekemällä huumeiden käyttäjien keskuudessa ehkäisytyötä, avaamalla matalan kynnyksen neuvontapisteitä ja lisäämällä neulojen vaihtoohjelmia. Vuonna 2004 todettiin 129 uutta tartuntaa, joista kymmenisen prosenttia oli saatu huumeiden käytön takia (www.ktl.fi). Myös hepatiittitartunnat voivat liittyä ruiskuhuumeiden käyttämiseen.
II.8 Päihde- ja dopingrikokset 163 Vankiloissa on pyritty torjumaan tartuntojen leviämistä. Vuonna 2003 vankiloissa tehdyissä testeissä (1 411 kpl) todettiin vain kolme HIV-tartuntaa (Kriminaalihuoltolaitoksen 2003). Valtaosa tartunnoista on tapahtunut vankilan ulkopuolella, vaikka ruiskuhuumeita käyttäneistä vangeista lähes puolet on ilmoittanut käyttäneensä yhteisiä pistovälineitä muiden vankien kanssa (Arpo 1999). Noin joka neljännellä vangilla onkin todettu olevan virussairaus, joka on saatu suonensisäisen huumeen käytön takia. Vangeista yli puolet kärsii huumeongelmasta. (Vankien terveydenhuollon kehittäminen 2002.) Huumeiden ongelmakäyttöä voidaan arvioida niin ikään sosiaali- ja terveyspalveluiden päihdetapauslaskentojen avulla. Vuonna 1987 huumeiden käyttöä havaittiin neljällä prosentilla asiakkaista, vuonna 1991 viidellä, vuonna 1995 11 %:lla ja vuonna 1999 15 %:lla. Viimeisimmässä vuonna 2003 tehdyssä laskennassa huumeiden käyttäjien osuus oli lisääntynyt 21 prosenttiin. Kannabista käytti lähes viidesosa, amfetamiinia 17 prosenttia ja opiaatteja joka kymmenes. Alkoholi oli kuitenkin yleisin päihteistä, sillä yhdeksän kymmenestä käytti sitä. Eri aineiden sekakäyttö oli lisääntynyt edellisestä laskennasta. Myös naisten osuus asiakaskunnassa oli kasvanut. Hieman yli neljännes asiakkaista oli naisia, kun ensimmäisessä laskennassa (1987) heitä oli 16 prosenttia. (Metso & Nuorvala 2004.) Vuonna 2003 opiaattien vuoksi päihdehoitoon hakeutuneet huumeasiakkaiden osuus kasvoi edellisestä vuodesta. Opiaattien takia hakeutui 31 prosenttia asiakkaista, stimulanttien takia puolestaan 28 prosenttia. Buprenorfiinin takia hakeuduttiin huomattavasti enemmän hoitoon kuin heroiinin takia (buprenorfiinin ongelmakäytöstä ks. Virtanen 2005). Ekstaasi, kokaiini tai LSD esiintyivät harvoin ensisijaisina ongelmapäihteinä. Sen sijaan 16 prosenttia asiakkaista mainitsi täksi aineeksi kannabiksen. Asiakkaat olivat yleensä miehiä (71 %), iältään nuoria aikuisia (keski-ikä 27 vuotta), perhesuhteiltaan yksin eläviä, heidän koulutustasonsa oli matala ja työttömyys oli yleistä. Hoitoon hakeuduttiin usein jonkun viranomaisen ohjaamana. Runsas kolmasosa hakeutui oma-aloitteisesti. Poliisin mainittiin vastanneen hoitoonohjauksesta neljässä prosentissa tapauksia. (Partanen & Virtanen 2004.) Eri viranomaisrekistereitä yhdistämällä tehdyn tutkimuksen perusteella on arvioitu, että vuonna 2002 pääkaupunkiseudulla oli 5 300 7 800 amfetamiinin tai opiaattien ongelmakäyttäjää. Valtakunnallisella tasolla kovien huumeiden käyttäjiä arvioitiin olevan 16 000 21 000, joista amfetamiinien käyttäjiä oli 70 75 %. Ongelmakäyttäjien määrällinen kasvu näyttäisi olleen nopeinta 26 35-vuotiaiden ikäluokassa ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Myös opiaattien käyttö näyttäisi lisääntyneen. (Partanen ym. 2004.)
164 Heini Kainulainen Piikkihuumeiden käyttäjien keskuudessa tehdystä tutkimuksesta käy ilmi, että heidän elämäntilanteensa on monella tapaa ongelmallinen. Monet elävät sosiaalisesti syrjäytyneinä tai ainakin sen vaarassa ja kärsivät asunnottomuudesta, heikosta koulutuksesta ja työttömyydestä. (Perälä ym. 2002. Ks. myös Partanen & Virtanen 2004.) Helsingin yliopiston oikeuskemian osastolla tehdyissä ruumiinavauksissa on viime vuosina löydetty huumausainejäämiä noin 150 tapauksessa. Heroiinikuolemat yleistyivät 2000-luvun taitteessa, mutta tämän jälkeen ne ovat käyneet harvinaisiksi. (Ks. Virtanen 2005, 57.) 8.3 Dopingrikokset Dopingrikoksella tarkoitetaan dopingaineiden laitonta valmistamista, maahantuontia ja levitystä. Dopingaineen hallussapito on rangaistavaa vain silloin, kun hallussapitäjän todennäköisenä tarkoituksena on levittää ainetta laittomasti. Dopingaineen käyttämistä ei ole sen sijaan kriminalisoitu. Rikoslain 44 lukuun sisältyy myös oma tunnusmerkistö törkeitä ja lieviä dopingrikoksia varten sekä dopingaineiden määritelmä. Uudistus tuli voimaan 1.9.2002 (L 400/2002). Poliisin tietoon tuli vuonna 2002 yhteensä 55 dopingrikosta, vuonna 2003 rikoksia oli 90 ja vuonna 2004 puolestaan 91. Suurin osa poliisin vuosina 2002 2004 tietoon saamista dopingrikoksista oli perustunnusmerkistön mukaisia rikoksia. Lähes joka neljäs oli törkeä dopingrikos. Lieviä dopingrikoksia oli 17 prosenttia. (Ks. taulukko 29.) Poliisi on vuosina 2002 2004 selvittänyt 89 prosenttia sen tietoonsa saamista dopingrikoksista. Rikoksesta epäiltyjä oli vuosina 2002 2004 keskimäärin 77 vuodessa. Heistä naisia oli 6,5 %. Lähes kaikki olivat yli 21-vuotiaita. Lähes joka kolmas poliisin epäilemistä dopingrikoksista tapahtui Uudellamaalla. Dopingaineiden tarkoituksena on parantaa fyysistä suorituskykyä tai kasvattaa lihasmassaa. Tästä syystä aineita käytetään urheilussa ja kehonrakennuksessa. KRP:n arvion mukaan omaan tai lähipiirin käyttöön tarkoitettuja pieniä hormonivalmiste-eriä tuodaan yleensä maahan postitse. Tulli tekikin vuonna 2004 yli 60 prosenttia takavarikoista postiliikenteessä. Vuonna 2004 poliisi sai takavarikkoon 110 464 dopingaineeksi luokiteltua ainetta, kun niitä edellisenä vuonna oli varsin paljon, 431 764. Tällöin onnistuttiin KRP:n mukaan takavarikoimaan erityisen suuria salakuljetuseriä.
II.8 Päihde- ja dopingrikokset 165 Taulukko 29 Poliisin tietoon tulleet dopingrikokset vuosina 2002 2004 2002 2003 2004 N % N % N % Dopingrikos 23 41,8 69 76,7 59 64,8 Törkeä dopingrikos 21 38,2 10 11,1 12 13,2 Lievä dopingrikos 11 20,0 11 12,2 20 22,0 Yhteensä 55 100 90 100 91 100 Lähde: Tilastokeskus. Yhteenveto Poliisin tietoon tullut huumausainerikollisuus lisääntyi voimakkaasti 1990-luvulla, mutta tälle vuosituhannelle tultaessa kasvu on taittunut. Vuonna 2004 poliisin tietoon tuli aikaisempaa vuotta hieman vähemmän huumausainerikoksia. Suurin osa huumausainerikoksista on nykyisin huumausaineen käyttörikoksia. Vuonna 2004 niitä oli 9 200, perustunnusmerkistön mukaisia huumausainerikoksia oli 4 600 ja törkeitä huumausainerikoksia alle 600. Törkeiden huumausainerikosten määrä laski yli viidenneksellä edellisestä vuodesta. Huumausainetilanteen kehitys näyttää samanlaiselta myös muilla mittareilla kuvattuna. Useiden kyselytutkimusten mukaan huumeiden kokeileminen ja käyttö lisääntyi 1990-luvulla, mutta vuosituhannen vaihteessa on ollut havaittavissa merkkejä kasvun tasaantumisesta. Myös huumeiden käytöstä aiheutuneet haitat, kuten HIV-tartunnat ovat vähentyneet. Tästä huolimatta huumeiden ongelmakäyttäjien tilanne on monella tapaa vaikea ja sosiaalinen syrjäytyminen ilmenee muun muassa asunnottomuutena ja työttömyytenä.