Hirvionnettomuuksien kehitys Vuonna 2011 hirvionnettomuuksien määrä väheni. Peuraonnettomuuksien määrä kasvoi verrattuna vuoteen 2010. Hirvikolareissa kuoli kolme ihmistä vuonna 2011. Vuonna 2010 kuolleita ei ollut lainkaan. Hirvionnettomuuksien määrä korreloi voimakkaasti hirvikannan kanssa
Onnettomuudet Hirvionnettomuudet 1993-2011 (maantiet) Hirvionnettomuuksien määrä on laskenut lähes kolmannekseen vuoden 2001 huippuluvuista, johtuen etupäässä eläinkannan pienentämisestä viime vuosina. 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 1157 1782 1692 1569 1409 2037 2809 2525 3048 2828 2206 2069 1995 1979 1651 1593 1336 1302 1195 0 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11
Kuolleet Hirvionnettomuuksissa kuolleet 1993-2011 (maantiet) 14 12 11 11 10 11 10 12 10 9 8 6 4 2 0 6 6 5 5 5 4 3 3 3 3 2 0 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11
Hirvionnettomuuksien määrä korreloi hirvikannan määrän kanssa
Hirvionnettomuudet alueellisesti Hirvionnettomuuksia tapahtuu koko maassa runsaasti varsinkin vilkkailla kaksikaistaisilla pääteillä ja vähiten pohjoisimmassa Lapissa. Vuonna 2011 hirvien kanssa kolaroitiin eniten Pohjois- Savon ELY-keskuksen alueella.
Hirvionnettomuudet alueellisesti Onnettomuuksien määrän suhdetta liikenteen määrään kuvataan onnettomuusasteella. Hirvionnettomuuksien aste oli koko maassa viime vuonna 3,2 onnettomuutta 100 miljoonaa ajettua tiekilometriä kohti, mikä on 9,6 % vähemmän kuin vuonna 2010. Hirvionnettomuuksien aste oli alemmalla tieverkolla hieman pienempi kuin pääteillä. ELYkeskuksittain tarkasteltuna onnettomuusaste oli korkein Kaakkois- Suomen kantateillä (6,8) ja matalin Uudenmaan valtateillä (1,3).
Hirvionnettomuustiheys maanteillä kunnittain keskiarvo vuosista 2010 ja 2011
Tieosuudet, joilla on suurin hirvionnettomuustiheys (2007-2011 keskiarvo)
Nopeus ja pimeys riskitekijöitä Hirvionnettomuuksien suhteen vaarallisinta aikaa olivat kuukaudet syyskuusta tammikuuhun, ja eniten hirvien kanssa kolaroitiin syys- ja lokakuussa. Peuraonnettomuuksia tapahtui eniten vuoden viimeisinä kuukausina, erityisesti marraskuussa. Myös toukokuussa tapahtui paljon peuraonnettomuuksia. Hirvieläinonnettomuuksista kaksi kolmasosaa ajettiin hämärässä tai pimeässä.
Nopeus ja pimeys riskitekijöitä Eniten onnettomuuksia (61 % hirvionnettomuuksista ja 63 % peuraonnettomuuksista) ajettiin 80 km/h -nopeusrajoituksen vallitessa. Tämä selittyy toisaalta ko. rajoituksen yleisyydellä alemmalla tieverkolla (yleisrajoitus) ja toisaalta pääteiden 80 km/h - talvinopeusrajoituksilla. Henkilövahinkoihin johtaneista hirvieläinonnettomuuksista 63 kpl eli 51 % ajettiin 80 km/h -rajoituksen alueella ja 46 kpl eli 37 % 100 km/h -rajoituksen alueella. Myös matalien, 40 km/h ja 50 km/h, nopeusrajoitusten teillä törmättiin eläimiin, hirviin 15 ja peuroihin 87 kertaa. 60 km/h rajoituksen alueella kolareita kertyi kaikkiaan 376. Tilastosta ei kuitenkaan ilmene, onko ko. rajoituksia noudatettu onnettomuustilanteissa.
Hirvionnettomuuksien ehkäisy Koska liikenteen määrää ei voida rajoittaa, tehokas tapa vähentää onnettomuuksia on vähentää hirvikantaa Päättämällä hirvien määrästä päätetään itse asiassa hirvionnettomuuksien määrästä Riski kuolla ja loukkaantua hirvikolarissa kasvaa erittäin jyrkästi ajonopeuden noustessa. Kuljettajan keino välttää onnettomuus on ajonopeuden laskeminen erityisesti riskiaikoina Ajonopeuden lasku antaa lisäaikaa reagoida äkilliseen tilanteeseen ja lieventää vammoja törmäyksen sattuessa
Hirvieläinonnettomuuksien kustannukset Vuoden 2011 hirvieläinonnettomuuksien laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle olivat 60 miljoonaa euroa, mikä on 15 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2010. Kustannuksia kasvatti se, että viime vuotta tapahtui kolme kuolemaan johtanutta hirvieläinonnettomuutta, kun taas vuonna 2010 niitä ei tapahtunut lainkaan. Hirvionnettomuuksien osuus kustannuksista oli 45 miljoonaa ja peuraonnettomuuksien 15 miljoonaa euroa. Onnettomuuksien kustannukset on arvioitu liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2010 vahvistamien liikenneonnettomuuksien keskimääräisten yksikkökustannusten perusteella.
Hirvet ja hirvikolarit 1964-2003* * Hirven lukumäärän asteikko on vasemmalla, kolareiden oikealla Lähde: Turun Yliopisto, Hirvikolarit hirvien vai ihmisten syytä? 2004
Kesällä riski törmäykselle kasvaa Riski törmätä hirveen kesäpäivänä on noin puolet syyspäivän riskistä. Syysiltana riski on korkeimmillaan noin 15-kertainen, mutta kesäöinä peräti 30-kertainen verrattuna syyspäivän riskitasoon. Iltahämärän korkea kolaririskiä voivat selittää mm.: Näkyvyys tieympäristöön on ilmeisesti kaikkein heikoin hämärällä. Hirvien suurin aktiviteetti ajoittuu auringonlaskuun. Hirvet siirtyvät yöruokailualueille. Hirvet uskaltautuvat teiden yli rohkeammin hämärän suojissa. Valon, vuorokausirytmin ja vuorokaudenajan mahdolliset vaikutukset kuljettajan vireyteen (Badia 1991, Monk 1997, Hätönen 2000) Lähde: Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM 2001
Hirvi- ja peurakolareiden jakautuminen eri kuukausille koko maassa Hirvikolareiden huippu osuu syyskuun toiselle puoliskolle. Joka viides peurakolari sattuu marraskuussa. Aineisto 1987-97. Lähde: Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM 2001
Hirvi- ja peurakolareidenajoittuminen suhteessa auringonlaskuun koko maassa 1989-1997 Hirvi- ja peurakolareita sattuu kaikkina vuodenaikoina eniten kun auringonlaskusta on kulunut yksi tunti. Lähteet: Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM 2001, Deer-vehicle crashes: extensive peak at one hour after sunset (Haikonen 2001)
Hirvikolareiden ajoittuminen eri vuodenaikoina 1987-97 Hirvikolarit eivät noudata kellonaikoja. Lähde Hirvikolarit ja Lähde: kolarikuljettajat, Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM LVM 2001
Ajonopeutesi vaikuttaa mahdolliseen törmäysnopeuteesi Teoreettinen tilannekuva: hirvi syöksyy näkyviin metsänrajasta ja lähestyy tietä muuttumattomalla nopeudella 40 km/h. Ilman nopeuden tai suunnan muutoksia osapuolet osuisivat toisiinsa tasan kahden sekunninkuluttua. Auto aloittaa jarrutuksen tasan sekunnin kuluttua havainnosta, heti täydellä teholla. Jarrutusteho oletettu vakioksi 7 m/s² kuivalla ja 4 m/s² märällä tai likaisella tienpinnalla. Nopeudesta 70 km/h jarrutus viivyttää auton kulkua kuivalla kelillä 0,31 sekuntia, minä aikana hirvi ehtii kulkea 3,4 metriä täysosumakohdan ohi. Märällä kelillä nopeudesta 110 km/h jarrutus kestää alle 1,08 sekuntia, ja hirvi ehtii jarrutuksen ansiosta kulkea vain 0,8 metriä pidemmälle. Lähde: Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM 2001