Jaana Komulainen & Minna Petäjäniemi VARASTETUT VARTALOT, SÄRJETYT SIELUT - Tarina ihmiskaupasta Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Marraskuu 2007
1 Yksikkö Ylivieskan yksikkö Koulutusohjelma Sosiaaliala Aika Marraskuu 2007 Työn nimi Varastetut vartalot, särjetyt sielut Tarina ihmiskaupasta Työn ohjaaja Marja Savolainen Työelämäohjaaja Tekijä/tekijät Jaana Komulainen & Minna Petäjäniemi Sivumäärä 51 Opinnäytetyö käsittelee ihmiskaupan ilmiötä ja uhrin ohjausprosessia auttamisjärjestelmässä. Siinä määritellään ihmiskauppa ja hyväksikäytön eri sektorit. Työ käy läpi ihmiskaupan prosessin tunnusomaisia piirteitä. Uhrin ohjausprosessia käsittelevässä osuudessa kiinnitetään huomiota eettisiin ja turvallisiin ammattikäytäntöihin. Ihmiskauppa on Suomessa ajankohtainen ilmiö, joten aiheeseen perehdytään tutustumalla mediassa käytyyn keskusteluun. Työssä esitellään Belgian ihmiskaupan uhrien auttamiskeskus Payoke. Järjestön toimintamalli avataan, jonka kautta tutustutaan ihmiskaupan uhreja koskevaan Belgian lainsäädäntöön. Suomen malli ihmiskaupan uhreille suunnatuista palveluista on kehittymässä ja tämän hetkiset linjaukset esitetään työssä. Opinnäytetyö perustuu ulkomaanharjoitteluumme, joka suoritettiin Antwerpenissa, Belgiassa. Narratiivinen lähestymistapa mahdollistaa harjoittelussa koettujen kohtaamisten tarinallisen kerronnan. Työssä ei ole suoritettu erillistä tutkimusta, vaan varsinaiset tutkimusongelmat korvattiin prosessin aikana esiinnousseilla kysymyksillä. Ihmiskaupan ilmiön ja asiakkaan ohjausprosessin teemojen avulla pyritään vastaamaan näihin kysymyksiin. Särkymisen ja eheytymisen tarinoiden kautta luodaan uusi näkökulma uhrin ohjaustyöhön ja saavutetaan uusi todellisuus. Asiasanat Ihmiskauppa, uhri, värväys, hyväksikäyttö, Payoke, ohjausprosessi, eettiset toimintaohjeet, narratiivisuus, tarina
2 CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Ylivieska unit Degree programme Degree Program of Social Services Date November 2007 Name of thesis Stolen Bodies, Broken Souls Story of Human Trafficking Instructor Marja Savolainen Supervisor Author Jaana Komulainen & Minna Petäjäniemi Pages 51 Key words The thesis is based on our international practical training period, which was carried out in Antwerp, Belgium. Narrative telling of experienced encounters of the practical training was made possible by narrative method. Actual research was not carried out and research problems were replaced by the questions raised during the process. Those questions were answered with the help of the chapters of the phenomenon of the trafficking and the victim s guidance process. New perspective to victim s guidance work was created through the stories from breaking and becoming whole and new reality was reached. Thesis deals with the phenomenon of human trafficking and the guidance process of a victim in a service system. It defines trafficking of human beings and different abuse sectors in it. Thesis goes through the main characteristics of the process of trafficking in persons. In the chapter which relates to the victim s guidance process the attention was being given to the ethical and safe way to work. Trafficking of human beings is a current phenomenon in Finland so the subject was familiarized with the conversation held in the media. Payoke is introduced as recognised centre for victims of trafficking in human beings in Belgium. The functional model of organization was opened and through that the Belgium law related to victims of trafficking was familiarized with. The model of services designed for the victims in Finland is being developed and current guidelines are presented in the thesis. Key words Trafficking in human beings, victim, recruitment, abuse, Payoke, guidance process, ethical methods, narrativ method, story
3 SISÄLLYS 1 KYNNYKSELLÄ: ajatuksia matkalle 1 2 UUTTA TIETOA ETSIMÄSSÄ 3 2.1 Narratiivinen tutkimusote 3 2.2 Opinnäytetyön etiikka ja luotettavuus 4 3 VARTALON VOI VARASTAA, SIELUA EI 7 3.1 Ihmiskauppa mitä se on? 7 3.2 Lupaus lasikengästä taustatekijät ja värväystilanne 11 3.3 Liian kallis matka siirtymisvaihe 13 3.4 Murskattu lasikenkä saapuminen ja todellisuuden paljastuminen 17 3.5 Sirpaleista ehjäksi kotoutuminen tai paluumatka 19 3.6 Ihmiskauppa Suomessa näkymätöntä bisnestä? 21 4 KEHO SUOJASSA, JÄLJET SIELUSSA 24 4.1 Payoke uhrin tukena Antwerpenissa 24 4.2 Payoke-malli 28 4.3 Ihmiskaupan uhrin auttamisprosessi Suomessa 29 4.4 Uhrin eettinen kohtaaminen 31 5 KOHDATTU KEHO, SIVUUTETTU SIELU? 37 5.1 Tarina särkymisestä 37 5.2 Muutosajatuksia kohtaamiseen 39 5.3 Tarina eheytymisestä 41 6 PERILLÄ: ajatuksia matkalta 44 LÄHTEET
1 1 KYNNYKSELLÄ: AJATUKSIA MATKALLE Ihmisillä käydään kauppaa ympäri maailman. Heitä hankitaan seksi-, orja- ja pakkotyöhön niin tehtaisiin, pelloille, koteihin kuin baareihinkin. Kadulla kerjäävä lapsi, avioliittoa toivova nainen tai munuaisensa menettänyt nuorukainen voivat kaikki olla ihmiskaupan uhreja. Yhteistä uhreille on petos, alisteinen velkasuhde, väkivalta ja itsemääräämisoikeuden puuttuminen. Hyväksikäyttötapa ei sulje pois väkivallan elementtiä: kotiorja tai laittomasti ravintolassa työskentelevä mies voivat joutua omistajansa raiskaamaksi ja tiilitehtaan lapsityöläinen hakatuksi kerta toisensa jälkeen. Velka sitoo nämä henkilöt hyväksikäyttäjäänsä ja estää mahdollisuuden ulospääsystä. Ihmiskaupan brutaalein piirre tuhoaa yksilön ihmisarvon ja alentaa hänet kauppatavaraksi, objektiksi jolta riistetään oma tahto. Prostituutioon pakotetun naisen hinnan määräytymiseen vaikuttavat muun muassa ikä, ihonväri ja laatu, hampaiden kunto, rintojen kiinteys ja mahdollinen neitsyys. Jokainen uhri joutuu kehittämään oman tavan selvitä koettelemuksestaan ja selittää sen itselleen. Jokainen meistä myy jotain itsestään, totesi seksityössä toiminut ihmiskaupan uhri tarkoittaen, että opettaja myy tietojaan, ompelija taitojaan ja prostituoitu kehoaan. Ulkomaanharjoitteluun lähtiessämme luulimme työskentelevämme seksityöläisten auttamis- ja tukikeskuksessa. Ensimmäisten viikkojen aikana Belgiassa selvisi, että harjoittelumme liittyy kiinteästi meille uuteen ilmiöön ihmiskauppaan ja sen uhreihin. Harjoittelumme alussa tutustuimme ihmiskaupan uhrien avustusjärjestön, Payoken, toimintaan ja sen jälkeen siirryimme työskentelemään uhreille tarkoitettuun turvakoti Asmodéehen. Harjoittelun jälkeen kaipasimme lisätietoa ihmiskaupasta ja pohdimme hyviä ammattikäytäntöjä uhrin ohjaustyöhön. Opinnäytetyömme on pohdintaprosessin konkreettinen lopputulos, jossa esitetään ihmiskaupan yleistä teoriaa sekä perehdytään tarkemmin uhrin eettiseen ja turvalliseen palveluohjausprosessiin. Työssä keskitymme ihmiskaupan naisuhreihin seksuaalisen riiston ja kotiorjuuden kohteina, sillä työskentelymme aikana saimme tutustua heidän tapauksiinsa. Tulkinnan vahva rooli ja työstä välittyvät subjektiiviset kokemuksemme sallivat meille mahdollisuuden narratiiviseen työotteeseen. Kerronnallisuuden kautta kokemuksemme jäsentyy tarinaksi, jossa vanhan ja uuden tiedon kohtaamisen kautta syntyy uutta todellisuutta.
2 Työssämme tuomme esiin meille välittyneitä uhrien kokemuksia tapauskuvausten muodossa. Varsinaista tutkimusta ei suoritettu aihepiiristä ja sen vuoksi työssä välittyy vahvasti tulkintamme tapahtumista. Muistelun ja aukikirjoittamisen avulla olemme pyrkineet ottamaan etäisyyttä kokemuksiimme ja tarkastelemaan niitä objektiivisemmasta näkökulmasta. Emme toivo asiakkaidemme kärsimysten jatkuvan, minkä vuoksi muutimme henkilöiden ja tapausten tunnistamisen mahdollistavat yksityiskohdat. Lukijalle jää kuva uhrista uhrien joukossa, mutta meille he säilyvät erityisinä yhteisten kokemusten kautta. Harjoittelu avarsi käsitystämme maailmasta monella eri tavalla ja prosessin tuloksena syntyi opinnäytteemme. Harjoittelujaksosta kiitämme Payoken ja Asmodéen henkilökuntaa, sillä kokemus oli ainutlaatuinen ja ammatillisesti kasvattava. Asiakkaat ansaitsevat harjoittelumme rikkaudesta syvimmät kiitokset; he sallivat tulla kohdatuiksi ja ottivat meidät omikseen. Naiset opettivat meille, että kehon ja sielun syvistä arvista huolimatta selviytyminen on mahdollista. Opinnäytetyö on syntynyt teorian ja harjoittelukokemusten yhdistämisen kautta ja on osaltaan luomassa tarinaa ihmiskaupasta.
3 2 UUTTA TIETOA ETSIMÄSSÄ Työmme lähestymistapa on kvalitatiivinen. Tiedeyhteisössä keskustellaan narratiivisen ja laadullisen tutkimusmenetelmän eroavaisuudesta. Narratiivisuus ei pyri poistamaan tutkijan omaa ääntä tutkimuksessa, vaan jopa pyrkii luomaan merkityksiä yhdessä tutkittavien kanssa. Tämä on mahdollista tutkijan ja tutkittavien dialogisen vuorovaikutuksen ja tiiviin yhdessäolon kautta. (Ikkunoita tutkimusmetodeihin II 2007, 155 156.) Narratiivisen menetelmän arvo on, että se antaa mahdollisuuden tarkastella yksilöä kokonaisvaltaisesti, kunnioittaen hänen toiveitaan, haaveitaan ja arvojaan (Hänninen 2002, 34). 2.1 Narratiivinen tutkimusote Narratiivinen tutkimus ei pyri luomaan yleistyksiä, vaan sallii subjektiivisen lähestymistavan. Tutkija jäsentää kertomuksellista tietoa kielen avulla. Tarkoituksena on ymmärtää ja kuvata tarinoita. (Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä 2001, 84 85, 90.) Ihminen rakentaa käsitystään koko ajan kokemustensa ja tietonsa kautta. Tieto muuttuu ja saa uusia muotoja päivittäin. Vuorovaikutus ympäristön kanssa muokkaa yksilön käsitystä todellisuudesta. Narratiivisuudessa absoluuttista totuutta ei etsitä, vaan tutkimuksen avulla voidaan tuottaa uusia näkökulmia todellisuuteen. (Ikkunoita tutkimusmetodeihin II 2007, 145.) Opinnäytetyön tarkoitus on avata ihmiskaupan ilmiötä sen tunnusomaisten piirteiden kautta ja perehtyä uhrien ohjaamiseen eettisen kohtaamisen kautta. Työmme lähtökohta ei ollut tuottaa yleistyksiä, vaan aukaista kokemuksemme. Kirjoitettuna kokemukset ja elämykset muuttuvat tarinoiksi, jotka muokkaavat lukijan todellisuutta. Jerome Brunerin idea todentunnusta pyrkii kertomaan uskottavalta tuntuvan tarinan. Tarinan perustelut ja faktatieto eivät ole pääroolissa, vaan se miten lukija pääsee sisälle tekstin tuottamaan toiseen todellisuuteen. Näin ollen tarinan hahmot ja tapahtumat voivat olla fiktiivisiä, mutta tärkeintä on, että tarina vie lukijan mukanaan uudelle ymmärryksen tasolle. (Ikkunoita tutkimusmetodeihin II 2007, 153-154.) Brunerin teoria antoi meille vahvistusta tarinoiden luomiseen ja niiden kautta uuden todellisuuden kohtaamiseen. Tarinamme tapahtumat mukailevat asiakkaiden kohtaamia todellisia tapahtumia, mutta päähenkilö on puhtaasti fiktiivinen hahmo. Opinnäytetyössämme luomme kahden erilaisen todellisuuden
4 tarinat: särkymisen tarina johdattaa lukijan yhden ihmiskaupan uhrin elämään sekä tilanteisiin joissa auttamisjärjestelmä pettää uhrin ja nostaa keskeiset teemat epäkohtina tarkasteluun. Eheytymisen tarina vie lukijan uuden äärelle missä auttamisjärjestelmä kohtaa uhrin kokonaisvaltaisesti. Uusi tarina ja sen merkityksellisyys syntyy epäkohtiin puuttumisen kautta. Narratiivista aineistoa voivat olla esimerkiksi haastattelut, tutkittavan itse vapaasti tuottama kirjallinen materiaali, päiväkirjat ja elämänkerrat. Narratiivisessa tutkimuksessa käytettävä materiaali voi olla sellaista, että sitä ei ole tuotettu tutkimustarkoitukseen. Narratiivinen aineisto vaatii aina tulkintaa ja luo uuden ehjän kronologisesti etenevän tarinan tutkimusaineiston keskeisiä teemoja esille tuoden. (Ikkunoita tutkimusmetodeihin II 2007, 147 148.) Narratiivinen lähestymistapa palvelee opinnäytetyötämme tarkoituksenmukaisesti, sillä aineistomme koostuu matkapäiväkirjoista ja kokemusten uudelleen mieleenpalauttamisen aukikirjoittamisesta. 2.2 Opinnäytetyön etiikka ja luotettavuus Kaikissa tutkimuksellisissa lähestymistavoissa, mutta etenkin narratiivisuudessa korostuu jatkuvan eettisen reflektoinnin tarve. Tutkimusmenetelmästä riippumatta tutkija vaikuttaa tutkimukseen lopputulokseen tahtomattaan. Tämä tulee tutkijan tunnistaa ja tuoda esiin. (Hänninen 2002, 34.) Eettisten näkökulmien huomioiminen on erityisen tärkeää etenkin, jos tutkimusaineisto on pieni, aihe on arkaluontoinen tai tutkimuksen kohteena olevat henkilöt ovat haavoittuvia (Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä 2001, 93). Työmme käsittelee henkilökohtaisia ja intiimejä aiheita, mikä vaatii erityistä eettistä tarkkaavaisuutta aineistoa koostettaessa ja käsiteltäessä. Ihmiskauppa liittyy aina rikolliseen toimintaan, minkä vuoksi asiakkailla on vaara joutua kostotoimenpiteiden kohteeksi. Tähän liittyen asiakkaan henkilötiedot ja tapauksen tunnistettavat piirteet tulee muuttaa työhön. Riskialttiin aiheen ja tutkimuskohteiden käsittely on vaatinut meiltä eettistä harkintaa eikä asiakkaita turhaan vaarantavia yksityiskohtia sisällytetty työhön. Työssämme esitellyt tapauskuvaukset ovat käyty huolellisesti läpi asiakkaan tunnistamisen estämiseksi. Opinnäytetyömme aihe rajoittaa käytettävien suomenkielisten tutkimusten löytämistä, minkä vuoksi jouduimme turvautumaan usein kansainvälisiin, englanninkielisiin tutkimuksiin joiden kääntäminen vei paljon aikaa. Käännöstyö englannista suomeksi asettaa työn luotettavuudelle
5 haasteita, sillä väärä käännös saattaa johtaa asiavirheeseen. Kansainvälisyydestä johtuen tutkimuksia ei ollut saatavilla Suomessa, minkä vuoksi työssämme on käytetty runsaasti Internetistä löytyviä tutkimuksia. Nettilähteiden runsas käyttäminen on eettisesti arveluttavaa, sillä tiedon alkuperää ei välttämättä voida varmistaa. Työssämme käytetyt lähteet ovat kuitenkin tiedeyhteisön kansainvälisesti tunnustamia ja käyttämiä. Suuri osa lähteistä on virallisen tahon tuottama tai sille tuotettu kuten Euroopan Unionin Komissio, Yhdysvaltojen hallitus, Europol ja World Health Organization (WHO). Narratiivisen lähestymistavan heikkouksia ovat sen aikaa vievyys, selkeän analyysimääritelmän puuttuminen ja tietämättömyys siitä milloin tutkimus on luotettava. Lieblichin ja kumppanit ovat kehittäneet narratiivisen tutkimuksen luotettavuuden arviointiin neljä kriteeriä. Kriteerit ovat laajuus/ riittävyys (width), johdonmukaisuus (coherence), oivalluskyky (insightfullnes) ja niukkuus/ tiivistäminen (parsimony). (Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä 2001, 104-106.) Narratiivisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa laajuus merkitsee analyysiprosessin aukaisemista ja aineistolle esitettyjä kysymyksiä, joiden avulla lukija ymmärtää, miten ja mistä tulokset ovat syntyneet (Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä 2001, 105-106). Työmme analyysiprosessin avaaminen on haastavaa, sillä työ on tuotettu subjektiivisista kokemuksista ja havainnoista. Toisaalta prosessia on pyritty avaamaan mahdollisimman läpinäkyväksi tapauskuvausten aukikirjoittamisen avulla. Työprosessin pohjan luovat harjoittelussamme nousseet kysymykset ihmiskaupan ilmiöstä ja hyvistä ammattikäytänteistä uhrin ohjaamisessa. Johdonmukaisuutta voidaan tarkastella ja arvioida sen mukaan, miten tutkimuksen eri osat asettuvat suhteessa toisiinsa. Johdonmukaisuutta osoittaa myös tutkimuksen verrattavuus aikaisempiin tutkimustuloksiin ja teorioihin. (Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä 2001, 106.) Opinnäytetyömme johdonmukaisuus näkyy sen kerronnallisuuden kautta syntyvässä juonessa, joka linkittää tarkasteltavan ilmiön eri osat kontekstiinsa. Subjektiivisen materiaalin takia työtä ei voida suoraan verrata aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkimuksen persoonallisuuden ja omaleimaisuuden esiintuominen tarkoittaa oivalluskykyä narratiivisen tutkimuksen luotettavuudessa. Narratiivinen tutkimus ei pyri tuottamaan yleistettävää totuutta, vaan esittää oman näkemyksensä tarkasteltavasta kohteesta.
6 (Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä 2001, 106.) Työssämme tehdään matka ihmiskaupan ilmiöön ja matkan aikana syntyneet oivallukset tiivistyvät luomiimme tarinoihin. Kerronnallisuus antaa työllemme juonen, joka konkreettisimmillaan on nähtävissä kappaleiden otsikoinnissa. Narratiivinen lähestymistapa antaa meille mahdollisuuden rikkoa perinteistä opinnäytetyön mallia ja tuoda tilalle luovaa ilmaisua. Tiivistäminen tarkoittaa tulosten ilmaisemista lyhyesti, ytimekkäästi ja elegantisti. Eleganttisuuteen sisältyy taito esittää tulokset johdonmukaisesti ja luovalla tavalla. (Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä 2001, 106-107.) Olemme kunnioittaneet tiivistämisen periaatetta rajaamalla tapauskuvausten yksityiskohtia ja teoria-aineistoamme tarkoituksenmukaiseksi. Toisaalta joissakin kohdissa työtä olemme käyttäneet kerronnallista työtapaa hyväksemme tuodaksemme esiin elämyksiämme. Luomamme tarinat soveltuvat narratiiviseen tapaan tulkita todellisuutta. Opinnäytetyössämme käytämme ihmiskaupan kohteeksi joutuneesta yksilöstä termiä uhri. Termin käytöstä keskustellaan tutkimusten yhteydessä, sillä termi voi pitää sisällään yksilön voimattomuuden tai tekemisen kohteena olemisen sävyjä. Tällaista kuvaa emme halua työmme ihmiskaupan uhreista välittävän. Termin uhri voisi korvata termillä selviytyjä, sillä sinnikkyyden ja kestävyyden ansiosta yksilö selviää koettelemuksestaan. (The IOM Handbook on Direct Assistance for Victims of Trafficking 2007, XI.) Termivalinnallamme haluamme kuitenkin tuoda esiin yksilön oikeuden erityiseen suojeluun yhteiskunnan taholta häneen kohdistetun ihmisoikeuksien loukkaamisen vuoksi. Termit seksityö ja prostituutio esiintyvät työssämme rinnakkain samoin kuin seksityöläinen ja prostituoitu ilman, että termeillä haluttaisiin painottaa erityistä arvosisältöä.
7 3 VARTALON VOI VARASTAA, SIELUA EI Naisten, lasten ja miesten kuljettaminen ja myyminen hyväksikäytettäviksi taloudellisesti pakko- tai seksityöhön on ihmiskauppaa. Uhreja käytetään esimerkiksi prostituutiossa, laittomina työntekijöinä, lapsisotilaina, elinten luovuttajina ja kaupallisilla avioliitto- ja adoptiomarkkinoilla. (Junttila 2006a, 1.) Ihmiskauppa on maailmanlaajuinen ilmiö, mutta suurin osa ihmiskaupasta tapahtuu maiden rajojen sisällä ja naapurivaltioiden rajojen välillä. Vuosittain arvioidaan noin 600 000 800 000 ihmiskaupan uhrin joutuvan kuljetettavaksi kansainvälisten rajojen yli, mistä määrästä 80 prosenttia on naisia ja tyttöjä. Alaikäikäisiä siitä arvellaan olevan jopa 50 prosenttia (Trafficking in Persons Report 2006, 6.) Ilmiö on monitahoinen ja vaikeasti määriteltävissä. Syitä ilmiöön on monia kuten lähtöalueen sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen tilanteen heikkeneminen ja kansainvälisen rikollisuuden levittäytyminen. Kohdemaissa ihmiskauppaan vaikuttavia tekijöitä ovat kysyntä ja pimeän työvoiman käytön lisääntyminen. Uhriksi altistavia tekijöitä ovat köyhyys, epätasa-arvo ja koulutusmahdollisuuksien puuttuminen. (Ihmiskaupan uhrien auttaminen 2006, 10 11.) 3.1 Ihmiskauppa mitä se on? Yhdistyneiden kansakuntien Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirjan käsitteiden käyttöä koskevassa kolmannessa artiklassa ihmiskauppa määritellään seuraavasti: 3 artikla Käsitteiden käyttö: a) "ihmiskauppa" tarkoittaa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. Hyväksikäytöksi katsotaan vähintään toisen hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa tai muut
8 seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö, orjuuden kaltaiset olot tai elinten poistaminen; b) ihmiskaupan uhrin suostumuksella tämän artiklan a kohdassa tarkoitettuun hyväksikäyttöön ei ole merkitystä, kun sen saamiseksi on käytetty jotakin kohdassa a mainittua keinoa; c) lapsen värväys, kuljetus, siirtäminen, kätkeminen tai vastaanottaminen hyväksikäyttötarkoituksessa katsotaan ihmiskaupaksi myös silloin, kun siihen ei liity mitään artiklan a kohdassa mainittua keinoa; d) lapsi tarkoittaa alle 18-vuotiasta henkilöä. (Palermon yleissopimus 2000, 3. Artikla.) Rajanvetäminen ihmiskaupan ja prostituution välille on joskus haastavaa. Pääsääntöisesti voidaan todeta, että ihmiskauppa on rikosoikeudellisesti vakavampi rikos kuin paritus. Paritus voidaan luokitella ihmiskaupaksi, kun siihen liittyy vapauden riistoa, painostamista, pelottelua ja liikkumisvapauden rajoittamista tai henkilö on houkuteltu mukaan valheellisesti. Ihmiskaupaksi voidaan luokitella myös tilanne jossa uhri on lähtenyt prostituutioon vapaaehtoisesti, mutta myöhemmin menettää vapauden ja itsemääräämisoikeuden. (Ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma 2005, 22 23.) Seksuaalinen hyväksikäyttö on ihmiskaupan kansainvälisesti raportoiduin riiston muoto (UNODC 2006, 33). Pakotettu prostituutio koskee etenkin naisia ja tyttöjä, sillä heteroseksuaalinen prostituutio on yhä sen suurin ja tuottavin muoto (The IOM Handbook on Direct Assistance for Victims of Trafficking 2007, 27). Truth saapui Belgiaan opiskelemaan Länsi-Afrikasta tätinsä kutsumana. Truthin ei tarvinnut huolehtia järjestelyistä itse, sillä täti lupasi hankkia lentolipun, virallisen oleskeluluvan sekä opiskelupaikan. Matka- ja ylläpitokustannusten korvaamiseksi täti pakotti Truthin työskentelemään prostituoituna kadulla. Tädin mukaan tyttö oli velkaa hänelle useita kymmeniä tuhansia euroja. Täti vei Truthin passin ja kertoi lahjoneensa poliisin yhteistyöhön kanssaan. Truth ei luottanut poliisiin vaan pelkäsi kiinnijäämistä ja karkotusta takaisin kotimaahansa.
9 Ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen suurin ero on se, että ihmiskauppa kohdistuu rikoksena yksilöön ja ihmissalakuljetus valtioon. Ihmissalakuljetukselle on tyypillistä, että laittomasti maahan tulleen henkilön suhde matkan järjestäjään päättyy maahantulon jälkeen. Ihmissalakuljetuksessa ylitetään aina vähintään kahden valtion välinen raja, kun taas ihmiskauppa voi tapahtua maan rajojen sisällä. (Ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma 2005, 23.) Lapsikaupan muotoja ovat laiton adoptio, lapsiprostituutio, pakkotyö sekä lapsisotilaat. Lapsikaupan määrää kaikista ihmiskaupan uhreista on mahdotonta määrittää. YK:n esittämän arvion mukaan vuosittain yli miljoona lasta joutuu kaupatuksi ihmiskauppiaiden toimesta. Usein lapset joutuvat työskentelemään epäinhimillisissä olosuhteissa esimerkiksi kaivoksissa, kemikaalien käsittelijöinä ja vaarallisten koneiden käyttäjinä. (Junttila 2006b, 2.) Viimeaikaiset arviot osoittavat, että lapsikauppa pedofiliaan, seksiturismiin sekä kaupalliseen ja eikaupalliseen lapsipornografiaan ovat kasvava ongelma. (The IOM Handbook on Direct Assistance for Victims of Trafficking 2007, 27). Ihmiskaupan lapsiuhrit tulevat usein levottomista ja väkivaltaisista kodeista tai orpokodeista tai elävät kaduilla. Raportoidut tapaukset osoittavat myös perheenjäsenten myyneen lapsia. (Motus 2004, 33.) Ilman vanhempiaan tai sukulaisiaan matkustava lapsi kuuluu riskiryhmään päätyä ihmiskaupan uhriksi. (Oikeusministeriö 2003, 25-26). Truth vaikutti nuorelta niin kokonsa kuin käytöksen perusteella. Truth itse väitti olevansa 18 vuotta, mutta kulttuurilleen tunnusomaisesti ei osannut määritellä syntymäpäiväänsä. Turvakodin henkilökunta kertoi, että kyseisestä maasta tulevat uhrit kertoivat saman syntymäpäivän, joka on yleinen kansallinen juhlapäivä. Viranomaiset ja turvakodin henkilökunta epäilivät tytön olevan alaikäinen, minkä vuoksi hänelle tehtiin iänmääritys. Maahanmuuttoviranomaiset haastattelivat tytön ja testasivat tytön luuston ja hampaat tarkemman iän määrittämiseksi. Viranomaiset määrittivät tytön iäksi noin 21 vuotta. Tyttö itse oli kauhuissaan ja väitti edelleen olevansa 18-vuotias. Kotiorjuus koskettaa yleensä ihmiskaupan naisuhreja. Kotiorjat ja taloudenhoitajat joutuvat usein kokemaan myös fyysistä väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. (Trafficking in Persons Report 2006, 8.) Työehtosopimusta ei laadita tai sitä ei kunnioiteta ja kotiorjat pakotetaan työskentelemään pitkiä päiviä lähes palkatta. Tunnusomaista on, että henkilön liikkumisvapautta rajoitetaan lukitsemalla hänet vapaa-ajaksi sekä riistämällä henkilöpaperit. Korkeissa kansainvälisissä asemissa toimivat virkamiehet riistävät kotiorjia. (Working as a
10 homehelp for a family in Belgium 2005; Working as a homehelp at the private residence of a diplomat 2005.) Sonya työskenteli kotimaassaan korkea-arvoisen virkamiehen perheessä taloudenhoitajana. Virkamiehen siirtyessä töihin Belgiaan, Sonyalle tarjottiin tilaisuutta lähteä perheen mukaan lastenhoitajaksi. Työsopimukseen kirjattiin uusi toimenkuva, noin 1000 euron kuukausipalkka ja asuntosekä ruokaetu. Belgiassa Sonyan täytyi palvella perhettä 24 tuntia vuorokaudessa ja ottaa vastuu koko taloudenhoidosta. 3 kuukauden työstä Sonyalle maksettiin vain 200 euroa. Työsuhteen aikana työnantaja pahoinpiteli Sonyaa ja piti tätä nälässä. Maailmassa on alueita, joissa vallitsee sukupuolten määrällinen epätasapaino kuten Kiinassa ja Intiassa. Miehet jotka eivät löydä vaimoa, ostavat sellaisen. Morsiankauppaan vaikuttaa poikavauvojen suosiminen, yksi-lapsisuuspolitiikka sekä köyhyys. Morsiamia kidnapataan kylistään tai oma perhe myy tytön ja heidät pakotetaan avioliittoon, prostituutioon tai jalkavaimoiksi. Morsiamet joutuvat usein tyytymään pakotettuun avioliittoonsa sosiaalisen ja taloudellisen paineen vuoksi. (Trafficking in Persons Report 2006, 20.) Morsiankaupan nykymuoto on internetissä toimiva vaimovälitys. Tarjolla on ehdokkaita jokaisen mieltymykseen, nuorimpien vaimoehdokkaiden ollessa 13-vuotiaita. Osa välityksestä on laillista, mutta joukossa on myös rikollista toimintaa: morsiamet päätyvät miesten väliaikaisiksi seksuaalisten tarpeiden tyydyttäjiksi ilman toivoa avioliitosta (Junttila 2006b, 2) tai ulkomaille matkustettuaan joutuvat ns. aviomiehensä parittamaksi (Europol 2005, 16). Elinkaupasta on kansainvälisesti hyväksytty periaate, että ihmisen elimiä ei saa tarjota kaupaksi ansaitsemistarkoituksessa. Elimiä ja kudoksia voidaan irrottaa elävästä henkilöstä vain, jos sillä on parantava vaikutus vastaanottajaan. Toimenpiteeseen tarvitaan luovuttajan kirjallinen tai viranomaisen luona annettu suostumus. (Oikeusministeriö 2003, 24.) Miehiä hankitaan muun muassa fyysistä voimaa vaativiin pakkotyön eri muotoihin kuten kaivoksille, pelloille ja kalastukseen (The IOM Handbook on Direct Assistance for Victims of Trafficking 2007, 27). Tunnusomaista miesuhrien pakkotyölle on, että työ on likaista, vaikeaa ja vaarallista. Nigeriasta saapuu Eurooppaan nuoria miehiä pelaamaan ammattilaisjalkapalloa, jotka kuitenkin päätyvät ihmiskaupan uhreiksi. (Junttila 2007b, 2-3.) Ihmiskauppa riistää myös miehiä seksuaalisesti ja teini-ikäisten ja nuorempien poikien prostituutio on kasvussa (The IOM Handbook on Direct Assistance for Victims of Trafficking 2007, 27). Mieskaupan tapausten
11 raportointi on yhä vähäistä, mihin vaikuttanee ihmiskaupan lainsäädännön naisuhri- sekä seksuaalista hyväksikäyttöä painottavat näkökulmat. Pakkotyön jäädessä yhä helposti tunnistamatta, jää sen tyypillinen uhrikin kohtaamatta. Useat palveluntarjoajat rajaavat palvelunsa vain naisille ja lapsille. (UNODC 2006, 78, 33; Motus 2004, 33.) 3.2 Lupaus lasikengästä taustatekijät ja värväystilanne Sonya ja Vera solmivat tahoillaan nuorina avioliiton. Ensimmäisen lapsen molemmat saivat alle 16- vuotiaina. Avioliitto toi mukanaan naisille altistumista fyysiselle väkivallalle ja henkiselle alistamiselle. Aasialaissyntyinen Sonya sanoi heikolla englannillaan no good husband. Avioeron jälkeen perheen elättäminen muuttui vaikeaksi. Epätoivo ja köyhyys pakottivat naiset ottamaan vastaan työtarjouksen ulkomailta. Naisten syyt kotimaasta lähtemiseen eivät ole yksinkertaisia ja selkeitä. Tärkeimmät syyt kotimaasta muuttamiseen voidaan jakaa henkilökohtaisiin sekä sosiaalisiin ja taloudellisiin syihin. Henkilökohtaisia syitä voivat olla huoli perheen toimeentulosta, väkivalta, hyväksikäyttö, perheen sisäiset ongelmat, terveydenhoidolliset tarpeet tai seikkailun halu. Sosiaalisia ja taloudellisia syitä ovat muun muassa köyhyys, sosiaalinen levottomuus, sota ja etninen sorto. Resurssien väheneminen pakottaa naiset epävarmuuden ja riskien maailmaan, johon he eivät muutoin alistuisi. Siihen liittyy lähtöä helpottavien ja houkuttavien tekijöiden kasaantuminen. Ratkaisevaksi tekijäksi lähtemispäätöksessä muodostuu työtarjouksen ajoitus sekä sen näennäinen tasokkuus. (Zimmerman 2003, 29 31.) Ihmiskauppiaana voi toimia kuka tahansa: värvääjä, agentti, parittaja, madame, parittajapoikaystävä tai aviomies, työnantaja tai erilaisten riistoa toteuttavien laitosten omistajat. Rikolliset voivat kuulua mihin tahansa ikäluokkaan, koulutustasoon ja kansallisuuteen. Naiset osallistuvat enenevissä määrin ihmiskauppaan miesten rinnalla. (Motus 2004, 32.) Ihmiskauppaa harrastavat rikollisryhmät voivat koostua miesten ja naisten sekaryhmistä kuten pelkistä mies- ja naisryhmistä. Usein rikollisryhmillä on vahvat kansalliset siteet ihmiskaupan kohteena olevaan maahan. (UNODC 2006, 72. ) Nelina kasvoi Moldovassa ja Cassandra Romaniassa. Yhteistä molempien kotimaille oli, että ne kuuluivat Itä-Euroopan köyhimpiin alueisiin. Tytöt sisäistivät jo lapsuudessaan, että naisen asema yhteiskunnassa oli heikko. Nuoruudessaan tytöt haaveilivat poispääsystä köyhyydestä ja ankeudesta,
12 sekä tulevaisuudesta yltäkylläisessä Keski-Euroopassa. Tilaisuus elintason nousuun tarjoutui, kun menestyneet, hurmaavat miehet pyysivät heitä tahoillaan mukaansa. Nelina ja Cassandra lähtivät maailmalle nuoren rakkauden huumassa avioliittohaaveet mielessään. Ihmiskauppa on pääasiallisesti järjestäytyneiden rikollisryhmien käsissä, joista useimmat toimivat ihmiskaupan lisäksi muun muassa laittomassa ase- ja huumevälityksessä. Rikollisryhmät ovat järjestäytyneet joko väkivallalla ja tiukalla kurilla toimivaksi hierarkkiseksi ryhmäksi tai löyhäksi joukoksi, jota pieni, mutta tiivis ydinjoukko ohjaa. Hierarkkisesti järjestäytyneelle ryhmälle on tunnusomaista vahva kansallinen leima ja yksijohtajuus, kun taas jälkimmäisellä kansallisuus ei nouse yhteiseksi tekijäksi, vaan pikemmin sen joustava tapa muuttaa toimintaansa parhaan taloudellisen tuoton saamiseksi. Molemmille ryhmille on ominaista väkivallan käyttö toimissaan. (UNODC 2006, 69.) Albanian rikollisryhmät tunnetaan raa asta väkivallastaan sekä tavastaan raiskata uhrinsa murtaessaan heidät prostituutioon kun taas nigerialaiset uhrit alistetaan usein erilaisiin voodoo-riitteihin. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö ja Yhdistyneet Kansakunnat arvioivat järjestäytyneen rikollisuuden tuottojen nousevan maailmanlaajuisesti 7 10 miljardiin dollariin vuodessa. Liettualaisen naisen hinta vaihtelee 2 200 6 600 euroon ja parittajan on mahdollista tienata rahat takaisin jopa muutaman päivän sisällä. Makedonialainen baarinomistaja arvioi tienaavansa yhdellä naisella kuukaudessa noin 10 000 15 000 euroa. (Europol 2005, 16, 28.) Värväys perustuu usein välittäjien hyvin suunnittelemiin tarinoihin tai juoniin joiden avulla uhreja harhautetaan. Välittäjät lupaavat naisille houkuttelevia ja hyväpalkkaisia työpaikkoja kuten mallin, tarjoilijan, siivoojan, lastenhoitajan ja tanssijan töitä. (Lehti 2003, 32; Human Smuggling and Trafficking Center 2006, 3.) Värväys tapahtuu lehti-ilmoitusten kautta, mutta nykyään usein myös henkilökohtaisella yhteydenotolla. Välittäjä pyrkii luomaan luottamussuhteen naiseen vakuuttaakseen tämän ainutlaatuisesta mahdollisuudesta. (Sipaviciene 2002, 14-15.) Eräs värväyksen muoto on lähestyä uhrin vanhempia tai sukulaisia hankkiakseen tyttöjä ja naisia kauppatavarakseen (Zimmerman 2003, 31). Honeyn värvännyt mies oli perheelle tuttu. Mies tarjosi hyväpalkkaista lastenhoitotyötä Englannissa, vaikka määränpää todellisuudessa oli Belgia. Vanhemmat rohkaisivat tytärtään lähtemään matkaan, koska luottivat mieheen. Saavuttuaan Belgiaan Honey lukittiin miehen taloon ja Honeyn tuli huolehtia taloudesta sekä miehen ja hänen puolisonsa vauvasta. Muutaman kuukauden päästä mies pakotti Honeyn tienaamaan matka- ja asumiskustannukset itseään myymällä.