Teema: Kylässä kehitysmaissa - kohtuuden jäljillä globaalissa Etelässä Teollisessa Pohjoisessa ajatellaan yhä yleisesti, että kehitys on jotain, jonka Pohjoinen on saavuttanut ja Etelä ei, ja johon Etelän pitäisi pyrkiä. Maapallon eri alueiden ajatellaan olevan osa samaa prosessia, jossa osa maista on edellä ja joiden kaltaisiksi vähemmän kehittyneiden maiden olisi pyrittävä. Kehitykselle on siis rakennettu lmalli, jonka yksityiskohdista on toki ollut eri näkemyksiä, mutta suuri linja on ollut yhteinen. Keskustelussa ja poliitiikassa on korostettu taloudellista kasvua ja modernisaatiota. Kehitys on nähty lineaarisena ja tehtävien toimenpiteiden tarkoituksena on ollut nopeuttaa tuota prosessia. Tätä voidaan nimittää klassiseksi näkemykseksi kehityksestä. Mihin kehityksellä on pyritty? Yleinen ajatus on ollut, että kehittämällä köyhien maiden taloutta ja tuotantoa parannetaan samalla niiden asukkaiden elinoloja ja mahdollisuuksia. Kehityksen pitäisi tuoda parempia koulutusmahdollisuuksia, parantaa infrastruktuuria, edistää demokratiaa, tehdä naisten asemaa paremmaksi ja vähentää köyhyyttä. Osittain näitä asioita onkin tapahtunut, mutta kehitys ei ole merkittävästi parantanut ainakaan köyhimpien asemaa. Samanaikaisesti monet kehityksen nimissä toteutetut hankkeet ovat tuhonneet ihmisten elinympäristöjä ja toimeentulomahdollisuuksia. Elinehtojen huononeminen ihmisten kotiseuduilla johtaa eri puolilla Etelää suurkaupunkien mittavaan kasvuun ja köyhien ihmisten asuinalueiden syntyyn kaupunkien laitamille. Näillä alueilla ihmisillä ei ole juurikaan uusia toimeentulomahdollisuuksia eikä myöskään samoja mahdollisuuksia tuottaa elämän perustarpeita kuin aikaisemmin. Sama pätee rahatalouden tuloon osaksi yhä suuremman ihmisjoukon elämää: koska palkkatöitä ei ole tarjolla kaikille tai palkka ei riitä elämiseen, perustarpeiden tyydyttäminen on entistä vaikeampaa. Vaikka taloudellisen kehityksen voidaan todeta parantaneen lukuisten ihmisten elämää esimerkiksi Kiinassa, on samalla paikallisyhteisöjä hajonnut ja elinympäristöjä tuhottu, teollisuuden epäinhimillisiä oloja unohtamatta. Kiinankin tapauksessa kaupunkiväestön hyvinvointi on rakennettu maaseudulta kaupunkeihin työvoimaksi muuttavan köyhän väestönosan kustannuksella. Lisäksi talouden jatkuvaan kasvuun perustuva kehitys on globaalisti katsottuna mahdotonta ympäristösyiden vuoksi, eikä sille ole muutenkaan enää samanlaisia edellytyksiä kuin aikaisemmin Pohjoisen teollistuessa. Ajatus yhdestä kehityksen mallista on hylättävä ja kunnioitettava sitä, että eri yhteiskunnat ja yhteisöt voivat järjestää olosuhteensa ja järjestelmänsä eri tavoin. Globaalin Etelän elämä näyttäytyy Pohjoisesta katsottuna usein toivottomalta puutteelta ja kärsimykseltä, riippuen alueesta ja siitä saatavilla olevan tiedon sisällöstä ja näkökulmasta. Monien mielikuvissa globaalin Etelän ihmiset ovat takapajuisia, laiskoja tai kykenemättömiä hoitamaan asioitaan. Ihmiset toimivat kuitenkin oman elämänsä parantamiseksi, jos siihen on vain pieninkin mahdollisuus. Ihmiset eivät vain passiivisina alistu olosuhteisiin vaan pyrkivät aktiivisesti parantamaan elämäänsä. On myös ymmärrettävä, että köyhyyden vähentäminen ja kehitys eivät ole samoja asioita. Kehitysajattelussa köyhien aseman ajatellaan paranevan vähitellen kun talous kasvaa, mikä yleensä tarkoittaa myös rikkaiden rikastumista. Tämän mallin mukaan köyhyyden pitäisi vähentyä hyvinvoinnin valuessa ylhäältä alas, mutta tämä ei saa tukea historiallisessa tarkastelussa. Olennaista onkin hyvinvoinnin jakaminen, ei talouden kasvu. Ongelmien ydin on usein se, että elämän edellytykset ja niiden kontrolli on viety pois ihmisten ulottuvilta. Esimerkiksi alkuperäiskansojen jäsenillä voisi olla edellytykset hyvään elämään, kunhan heillä vain on mahdollisuus käyttää niitä. Jos heidät vedetään perinteisten elämänmuotojen piiristä rahatalouden
piiriin, lopputuloksena on suurella todennäköisyydellä kurjistumista, ehkä jopa koko kulttuurin katoaminen. Tarvitaan yhteiskunnallisia muutoksia, josta yksi keskeisimmistä on ihmisten itsemääräämisoikeuden lisääminen ja turvaaminen. Ihmisillä on oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet käyttää luonnon resursseja ja päättää paikallisesti ja demokraattisesti niihin liittyvistä asioista. Tämän kautta ihmiset voivat luoda ja elvyttää kestäviä tuotannon ja kulutuksen järjestelmiä. Tällä tavoin ihmiset myös selviävät paremmin esimerkiksi elintarvikkeiden hintojen nousun aiheuttamista vaikeuksista. Dia 1. Kylässä kehitysmaissa - Kohtuuden jäljillä globaalissa Etelässä Kuvassa kaksi laosilaista naista ja lapsi Näytä kuva ja kysy oppilailta: 1. Millainen maa on Laos? Kuva on Laosista. Suomalainen voi matkustaa esimerkiksi turistiksi entiseen Ranskan siirtomaahan Laosiin, joka on köyhä valtio Kaakkois-Aasiassa. 2. Moniko on käynyt? Mitä tekisitte siellä? Tutustutteko paikallisiin ihmisiin? Maasta 80% on metsiä ja siellä elää uhanalaisia lajeja ja alueita on suojeltu. Paikalliset ihmiset kuitenkin keräävät polttopuita ja voivat hakata luvatta metsää, mikä uhkaa luonnonsuojelua. Laos on myös mineraalirikas, ja metallien vienti ja vesivoima vauhdittavat talouskasvua, mikä on vähentänyt köyhyyttä. Laosissa asuu 47 eri etnistä ryhmää ja 55% väestöstä kuuluu Lao-kansaan. 3. Mistä olette saaneet tietonne Laosista? (Mistä tiedot ovat peräisin?) Miten Laosissa asuminen olisi erilaista kuin Suomessa asuminen? Lisätietoa Laosista: http://fi.wikipedia.org/wiki/laos Voit myös kysyä vain: mitä näet kuvassa? Kerro parille. Dia 2. Kohtuuden jäljillä globaalissa etelässä. Mikä on kehitystä? Mikä tekee onnelliseksi? Mikä riittää hyvään elämään? 1. BKT = Bruttokansantuote: Kansantaloustuotto väkiluku 2. HDI = Human development index (inhimillisen kehityksen mittari): odotettavissa oleva elinikä koulutettujen osuus väestöstä Lukutaitoprosentti sopeutettu tulotaso 3. HPI = Happy planet index (onnellisen maapallon mittari): tyytyväisyys x eliniän odote ekologinen jalanjälki Perinteisesti kehitystä on mitattu bruttokansantuotteella. Kysy oppilailta, mitä BKT mittaa? BKT:n tilalle on kehitetty muita mittareita: HDI ja HPI koska bruttokansantuote ei kerro siitä, miten taloudelinen hyvinvointi on jakautunut eikä siitä, miten (elin)ympäristöä kohdellaan. (esim. Arabiemiraattien BKT maailman huippuja, vaikka osa väestöstä kärsii puutteesta) Selitä mittarit diasta!
HDI huomioi paremmin hyvinvoinnin jakautumisen ja sen, mitä rahoilla saadaan aikaan per asukas, mutta ei huomioi esim. Ihmisoikeus- tai ympäristökysymyksiä (esim. Kiina pärjää hyvin HDI-mittarilla, vaikka seillä on valtavat ympäristöongelmat ja ihmisoikeusrikkomukset ovat tavallisia.) HPI mittaa myös luonnonvarojen kulutuksen ja ottaa huomioon ihmisten oman kokemuksen onnellisuudestaan Oppilaat saavat keskustella pienissä ryhmissä dian kysymyksistä ja kirjoittavat taululle kolme tärkeää hyvän elämän kriteeriä. Kirjoita taululle otsikoksi hyvä elämä Dia 3. Happy Planet Index -tilaston top 10 + Suomi 1. Costa Rica, 2. Dominikaaninen tasavalta, 3. Jamaika, 4. Guatemala, 5. Vietnam, 6. Kolumbia, 7. Kuuba, 8. El Salvador, 9. Brasilia, 10. Honduras 59. Suomi Median luoma kuva ei aina vastaa ihmisten kokemaa todellisuutta omasta elämästään. Arki voi olla melko onnellista Teollisen Pohjoisen mediassa tarkastellaan globaalin Etelän ihmisiä ja heidän elämäänsä ongelmakeskeisesti, ongelmia korostaen. Uutisoinnista puuttuvat ongelmien taloudelliset ja polittiset taustat, ihmiset nähdään luonnonkatastrofien yms. asioiden uhreina keskustelu: kysy opiskelijoilta, miksi Suomi on HDI -indeksillä vasta sijalla 59? luonnonvarojen ylikulutus koettu onnellisuus Tietyn pisteen jälkeen tulotaso ei enää juurikaan vaikuta onnellisuuteen. Suomessa tämä saavutettiin 1980-luvulla, jonka jälkeen onnellisuutemme ei ole lisääntynyt. Samaan aikaan kansantalous ja yksilöiden tulot ovat kasvaneet huimasti. TAUSTATIETOA ONNELLISUUDESTA: Tietyn pisteen jälkeen tulotaso ei enää juurikaan vaikuta onnellisuuteen. Suomessa tämä saavutettiin 1980-luvulla, jonka jälkeen onnellisuutemme ei ole lisääntynyt, vaikka samaan aikaan kansantalous ja yksilöiden tulot ovat kasvaneet huimasti. Talouskasvu on nostanut kasvihuonekaasupäästöjä kaikissa länsimaissa. Syitä onnellisuuden ja tulojen suhteen katkeamiseen on kaksi. Ensimmäinen on sosiaalinen vertailu: naapurin rikastuminen koetaan omana köyhtymisenä. Toiseksi sopeudumme nopeasti ja lähes aina ennakko-olettamuksiamme paremmin sekä positiivisiin että negatiivisiin muutoksiin. Siksi edes työttömyys ei aina tuo mukanaan onnettomuutta. 1990-luvun lama ei vaikuttanut onnellisuuteen, vaikka se nosti työttömyyden hetkessä kolmesta 17 prosenttiin. Jos haemme vauraudesta menestystä ja sitä kautta onnellisuutta, emme koskaan saavuta päämääräämme. Kiritämme jatkuvasti kiihtyvällä onnellisuuden juoksumatolla. Köyhissä oloissa materiaaliseen puutteen poistaminen lisäsi onnellisuutta. Silloin talouskasvu olikin onnellisuuspolitiikkaa. Vauraassa nyky-yhteiskunnassa suoraa reittiä onnellisuuteen ei valitettavasti ole. Päämäärä ja välineet ovat menneet sekaisin. Bruttokansantuotteen ja onnellisuuden irtikytkennän lisäksi ymmärrys ilmastonmuutoksesta ja luonnonvarojen niukkenemisesta on pakottanut meidät uudelleenarvioimaan vaurastumisemme tapaa. Talouskasvu kasvattaa kasvihuonekaasupäästöjä ja luonnonvarojen kulutusta.
Poikittaistutkimukset osoittavat, että varallisuuden nousu länsimaissa lakkaa lisäämästä onnellisuutta jo selvästi ennen keskimääräistä tulotasoa. Ajan puute koetaan vaikeammaksi purtavaksi kuin rahan puute: suuremmat tulot ja pidemmät työpäivät lisäävät työperäistä stressiä, tunnetta ajan riittämättömyydestä ja kokemusta luokkaeroista. Tulojen kasvuun pyrkivä politiikka on paitsi onnellisuuden rajoittaja, myös luonnonvarojen käytön kulutuksen kannalta kestämätöntä. Työ- ja tulokeskeisessä maailmassa kuluttamisen kilpavarustelu ei lopu. Taustalla on kaunis ajatus siitä, että varallisuus tekee meistä onnellisia. Onnellisuuden tavoittelu kulutusvoimaa nostamalla on kuin laskisi housuunsa pakkasella: se lämmittää vain hetken. Kulutusvoimamme lisääminen hallitsee jopa vapaa-aikaamme, joka kuluu ostosten tekemiseen. Tuottavuus nousee ja täytämme kotimme hetken iloa tuottavilla ostoksilla. Jaamme elämämme työhön ja vapaa-aikaan, eli kärjistetysti rahan tienaamiseen ja tienatun rahan kuluttamiseen. Aidolle vapaa-ajalle ei jää sijaa. Kunnioitamme korkeaa statusta, ihailemme menestyviä ihmisiä ja luomme minäkuvaa muihin vertaamalla. Vaikka vertailusta emme pääse, statuksen ja menestymisen mittareita voi arvioida uudelleen. Lähde: Demos Helsinki ja WWF: Onnellisuusmanifesti, 2010 Dia 4. Kulutuksen jakautuminen maapallolla Mitä korkeampi bruttokansantuote, sitä enemmän kulutetaan luonnonvaroja (ekologinen jalanjälki) Maapallon väestöstä 1/3 kuluttaa liikaa luonnonvaroja, 1/3 ja 1/3 kamppailee toimeentulosta Haasteena kestävien elämäntapojen jatkumisen mahdollistaminen Mitä rikkaampi maa, sitä enemmän kuluu luonnonvaroja per asukas. Kysymys oppilaille: mitä luulet, miksi näin on? Maapallon väestöstä kolmasosa elää yli luonnon uusiutumiskyvyn. Me suomalaiset kuulumme suurimmaksi osaksi tähän ihmisryhmään. Maapallon väestöstä kolmasosa, eli he kuluttavat sen verran, että luonto pystyy uusiutumaan samaa tahtia heidän kulutuksensa kanssa. Kamppaileva luokka kärsii puutetta toimeentulosta. Ruokaa ja puhdasta juomavettä ei ole riittävästi tai se on yksipuolista tai saastunutta. Jokapäiväinen elämä on kamppailua toimeentulosta. Miljardi ihmistä maapallolla kärsii nälästä tänäkin päivänä. Lähde: http://www.maanystavat.fi/index.php?cat=79&action=dodownload&dl_file=djxraeyw Dia 5. Taulukko ylikuluttavien määrästä ja osuudesta 2002 95 % suomalaisista kuluttaa yli maapallon resurssien 19% kiinalaisista kuluttaa yli maapallon resurssien 84% yhdysvaltalaisista kuluttaa yli maapallon resurssien 33% brasilialaisista kuluttaa yli maapallon resurssien Dia. 6. Toimeentulosta kamppailu
60% Saharan eteläpuolisen Afrikan ihmisistä kamppailee toimeentulosta 45% Etelä- ja keski-aasian ihmisistä kamppailee toimeentulosta 20% Itä-Aasian ja Tyynenmeren alueen ihmisistä kamppailee toimeentulosta 5% Länsi-Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Australian ihmisistä kamppailee toimeentulosta Kysymys oppilaille: onko Suomessa perustoimeentulosta kamppailevia? Missä tilanteessa voisi joutua kamppailemaan? Suomessa on kaikki perustoimeentulon edellytykset. Kaikille olisi tarpeeksi asuntoja, perusterveydenhuolto jne., jos a) siihen olisi tarpeeksi tahtoa ja siihen ohjattaisiin resursseja ja b) ihmiset eivät joutuisi syrjäytyneeseen asemaan yhteiskunnassa. Linkki kuvaan: http://commons.wikimedia.org/wiki/file:jakarta_slumlife54.jpg Dia 7. Kestävä elämäntapa. 40% Saharan eteläpuolisen Afrikan ihmisistä 55% Länsi-Aasian ja Pohjois-Afrikan ihmisistä 50% Etelä- ja keski-aasian ihmisistä 55% Itä-Euroopan ihmisistä 45% Latinalaisen Amerikan ja Karibian ihmisistä 50% Itä-Aasian ja Tyynenmeren alueen ihmisistä 5% Länsi-Euroopan ihmisistä Kestävä elämäntapa ei ole mikään utopia. Kolmasosa maapallon väestöstä elää tänäänkin kestävästi. Heitä on joka manterella ja eri maissa, mutta suurin osa elää globaalissa Etelässä. Harjoitus: pyydä oppilaita pohtimaan ryhmissä, mitkä asiat tekevät kestävän elämäntavan. Piirrä taululle kestävän elämäntavan talo: jossa on perustukset, seinät, katto, ikkunat, savupiippu ja ovi. - - Nimetkää eri asiat, jotka tekevät kestävän elämän talosta ekologisesti kestävän, onnellisen ja vielä kohtuu pitkään elämään johtavankin. (esim. Perusta: luonnonvarojen kulutus kestävällä pohjalla, ikkunat: juhlat, ilo ja yhteisöllisyys, seinät: sopiva työn määrä riittävän toimeentulon saavuttamiseksi, savupiippu: jätteiden kierrätys, käsittely jne. ) Kysymys oppilaille: missä asioissa voisimme ottaa mallia kestävää elämää elävistä ihmisistä? Kotitehtävä: Haastattele mummoa. Mummojen lapsuudessa vielä 50 luvulla Suomessakin elettiin kestävästi. Kysy hänen lapsuudestaan: 1. Mitä syötiin? (huomio ruuan lähituotantoon!) 2. Mistä vaatteet saatiin ja kuinka usein hankittiin uusia vaatteita? 3. Jos tavara meni rikki, mitä tehtiin? 4. Missä asioissa voisimme ottaa mallia mummon lapsuudesta? Dia 8.
Protestikuvia globaalista Etelästä Globaalin etelän ihmiset eivät suinkaan alistu ympäristöjensä tuhoamiseen ilman vastarintaa, vaan vastustavat tuhoisia hankkeita ja ajavat oikeuksiaan monin eri tavoin. On tärkeää, että tuemme globaalin Etelän ihmisten omia pyrkimyksiä ja tavoitteita suhteessa heidän ympäristöihinsä. Myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ääntä pitäisi kuunnella, sillä he eivät välttämättä jaksa taistella oikeuksistaan. Kysymys: mitä sinä tekisit, jos sinun asuma-alueellasi vesi pilaantuisi niin, ettei sitä enää voisi turvallisesti juoda? Kuvat: Friends of the Earth International. Vas. yläkuva: Penan blokkaus, sademetsät, Malesia. Oik. Yläkuva: Kaivostapaaminen, Guatemala Vas. Alakuva: Aboriginalit vastustavat ydinjätesijoitusta, Australia. Oik. Alakuva: Vesivoimapadon vastustus, Brasilia